MIETINTÖ Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2004

20.6.2005 - (2005/2048(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Kurt Joachim Lauk


Menettely : 2005/2048(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0203/2005
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0203/2005
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2004

(2005/2048(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2004,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 15 artiklan,

–   ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 hyväksymänsä päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa[1],

–   ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 hyväksymänsä päätöslauselman Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2003[2],

–   ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 hyväksymänsä päätöslauselman Euroopan taloudellisesta tilanteesta: alustava selvitys talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista[3],

–   ottaa huomioon 16. syyskuuta 2004 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan keskuspankin hallinnon tehokkuuden tarkastuksesta tilikauden 2003 osalta[4],

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2004 tehdyn Euroopan keskuspankin päätöksen Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä[5] ja 17. kesäkuuta 2004 tehdyn Euroopan keskuspankin päätöksen Euroopan keskuspankin yleisneuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä[6],

–   ottaa huomioon EKP:n neuvoston lausunnon Ecofin-neuvoston 21. maaliskuuta 2005 esittämästä kertomuksesta, joka koski vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon parantamista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksensä 106 artiklan ja 112 artiklan 1 kohdan,

–    ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0203/2005),

A.  tunnustaa Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) täyden riippumattomuuden,

B.   ottaa huomioon, että EKP:n keskeisenä tavoitteena on ylläpitää hintavakautta ja sen ohella tukea Euroopan unionin yleisiä talouspolitiikkoja EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan mukaisesti,

C.  ottaa huomioon, että liiallisia alijäämiä koskevaa uutta menettelyä oli vuonna 2004 sovellettava Kreikkaan ja Alankomaihin, jotka kuuluvat talous- ja rahaliittoon, sekä Isoon-Britanniaan ja moniin uusiin jäsenvaltioihin, kuten Maltaan, Puolaan, Slovakiaan, Tšekin tasavaltaan, Unkariin ja Kyprokseen,

D.  ottaa huomioon, että osa Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta käsittelee jäsenvaltioiden taloudellista vakautta sekä vakaus- ja kasvusopimuksen uudistusta ja siinä otetaan kantaa useiden jäsenvaltioiden budjettivajetta koskeviin toimiin,

E.   ottaa huomioon, että Euroopan keskimääräinen talouskasvu on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut vain 2,1 prosenttia, kun maailmanlaajuinen kasvu on ollut dynaamisempaa (3,75 prosenttia, WEO), ja että euroalueen keskimääräinen julkisen talouden alijäämä on ollut 2,6 prosenttia (EKP, 1995–2003); ottaa huomioon, että vuonna 2004 kansainvälinen talous kasvoi kestävästi pääasiassa Yhdysvaltain (4,4 prosenttia) ja Kiinan (9,5 prosenttia) johdolla, kun taas EU:n tosiasiallinen BKT kasvoi vain 2,3 prosenttia ja euroalueen BKT vain 1,8 prosenttia vuoden 2003 vastaavien kasvulukujen oltua 0,9 prosenttia ja 0,5 prosenttia,

F.   katsoo julkisen talouden tilan pysyneen epätyydyttävänä, sillä euroalueen julkisen talouden alijäämä oli keskimäärin 2,7 prosenttia suhteessa BKT:hen (2,8 prosenttia vuonna 2003); toteaa luotonannon yksityiselle sektorille lisääntyneen ja työttömyysasteen pysyneen laajalti ennallaan (8,8 prosentissa verrattuna 8,7 prosenttiin vuonna 2003),

G.  toteaa, että EKP:n tilinpäätös vuodelta 2004 osoittaa nettotappion kasvaneen 1 636 miljoonaan euroon, kun se vuonna 2003 oli 477 miljoonaa euroa, ja että kasvu johtui euron ulkoisen arvon jatkuvasta vahvistumisesta ja EKP:n yhä käyttämistä konservatiivisista tilinpitoperiaatteista,

H. toteaa EKPJ:hin kuuluvien kansallisten keskuspankkien toteuttavan uudistustoimenpiteitä rakenteidensa mukauttamiseksi uuteen toimielinjärjestelmään,

I.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 112 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätään, että johtokunnan jäsenet nimitetään henkilöistä, joilla on arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden tai pankkitoiminnan alalla,

J.   katsoo, että EU ei hyötyisi yhtäläisesti öljynhintojen noususta johtuvasta vahvasta maailmanlaajuisesta kasvusta ja epäsuotuisasta vaihtokurssikehityksestä, joka johti euron ennätyksellisen korkeaan vaihtokurssiin eli yli 1,36 Yhdysvaltojen dollariin joulukuussa 2004,

K. katsoo, että Euroopassa keskitytään edelleen vientiin pohjautuvaan kasvuun, kun taas kotimainen ja ennen kaikkea kotitalouksien kysyntä on säilynyt vaisuna; katsoo, että viime vuosia ovat leimanneet maltillinen palkkapolitiikka tai jopa reaalipalkkojen lasku Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, mutta tuottavuuden kasvu tehostui vuonna 2004,

1.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2004 uudessa muodossaan, ja toivottaa tervetulleeksi EKP:n johtokunnan uuden jäsenen, jonka tiedetään kannattavan hintavakautta kaikkien muiden tähän mennessä nimitettyjen jäsenten tavoin;

2.  katsoo EKP:n reagoineen asianmukaisesti talous- ja rahoituskehitykseen vuonna 2004; painottaa, että EKP:n olisi seurattava tarkasti öljyn ja asuntojen hintakehitystä sekä yhä esiintyvää ylimääräistä likviditeettiä;

3.  kehottaa EKP:tä ryhtymään toimiin pitkän aikavälin 4,5 prosentin viitearvoon liittyvien vallitsevien korkeiden M3-arvojen suhteen; korostaa yön yli -talletusten ja valuuttavarantojen suurta kasvua ja kehottaa arvioimaan alhaisten korkojen vaikutusta ylimääräiseen likviditeettiin; kehottaa EKP:n tavoin varovaisuuteen varallisuushintojen jatkuvan nousun mahdollisten vaikutusten suhteen; kehottaa EKP:tä vastaavasti tarkastelemaan uudelleen kasvavaa epätasapainoa;

4.  kiittää EKP:tä siitä, että tämä on keskittynyt päätavoitteeseensa eli hintavakauden ylläpitämiseen ja siten edistänyt kestävän talouskasvun saavuttamista; katsoo, että syynä taloudellisen toimeliaisuuden suhteelliseen heikkouteen ja yksityisen sektorin luottamuksen heikkenemiseen euroalueella vuonna 2004 ovat olleet rakenneuudistusten puute sekä se, että Euroopassa tehdään vähemmän työtunteja kuin muualla maailmassa; toteaa, että jäsenvaltioiden kasvupotentiaalin vahvistamiseksi on nopeutettava rakenneuudistusten toteuttamista; tunnustaa, että EU:n markkinoilla kilpailu toimii kasvun moottorina ja että sen tehokkuutta ja innovointia edistäville vaikutuksille ei tulisi asettaa esteitä;

5.  toteaa, että EKP kannattaa kasvu- ja vakaussopimuksen ennaltaehkäisevän osan vahvistamista, mutta on myös toistuvasti suhtautunut kriittisesti kasvu- ja vakaussopimuksen korjaavan osan mahdolliseen lieventämiseen, mikä on euroalueen kaikkien muiden keskuspankkien kannan mukaista, ja että osa niistä on ilmaissut tässä yhteydessä hyvin voimakasta kritiikkiä;

6.  on erittäin tyytyväinen täsmällisempien tilastotietojen laajempaan julkaisemiseen ja EKP:n julkaisujen säännöllisempään julkaisemiseen, ja kehottaa EKP:tä tukemaan jäsenvaltioita, jotta ne panisivat tiukasti täytäntöön EKP:n taloudellisia tilastotietoja koskevat suuntaviivat;

7.  kiittää EKP:tä ja sen pääjohtajaa Jean-Claude Trichet’tä perusteellisesta ja pitkäaikaisesta valmistautumisesta EU:n laajentumiseen erityisesti ottamalla kymmenen uuden jäsenvaltion keskuspankkien pääjohtajat jo aikaisessa vaiheessa mukaan Euroopan keskuspankin yleisneuvoston kokouksiin, mikä edistää tämän laajentumisen onnistumista;

8.  suhtautuu myönteisesti Kyproksen, Latvian ja Maltan liittymiseen Euroopan valuuttakurssimekanismiin (ERM II) 2. toukokuuta 2005; uskoo vahvasti, että on edelleen tarpeen noudattaa Maastrichtin kriteerejä, joita alettiin vuonna 1997 soveltaa mekanismin ensimmäisiin osallistujamaihin, eli on täytettävä perustamissopimuksen mukaiset lähentymiskriteerit sekä osallistuttava uuteen valuuttakurssimekanismiin (ERM  II) vähintään kahden vuoden ajan; kannattaa euron käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että lähentymiskriteerien noudattamiseksi on kiinnitettävä asianmukaista huomiota hallitusten toimittamien tilastojen paikkansapitävyyteen ja uskottavuuteen; pitää myönteisenä sitä, että EKP:n ei vuonna 2004 tarvinnut ERM II:n osalta turvautua valuuttamarkkinatoimiin;

9.  ilmaisee tyytyväisyytensä valuuttakurssimekanismin ulkopuolisten jäsenvaltioiden valuuttojen yleiseen vahvistumiseen euroon nähden vuonna 2004, mihin vaikuttivat erityisesti kauppavirrat; panee tyytyväisenä merkille vaihtokurssien kasvaneen lähentymisen ja katsoo, että nämä suuntaukset helpottavat euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden tulevaa siirtymistä euroalueen jäseniksi;

10. muistuttaa, että euroalueella tarvitaan pidemmälle menevää lähentymistä, sillä inflaatio- ja kasvuluvut vaihtelevat edelleen eri maiden välillä;

11. suhtautuu myönteisesti siihen, että EKP on selkeästi sitoutunut perustuslaista tehdyn sopimuksen ratifioimiseen, jonka myötä luetellaan EMUa koskevat keskeiset rahapoliittiset sekä talous- ja finanssipoliittiset tekijät;

12. panee myönteisenä merkille integroidun TARGET II -maksujärjestelmän tulevan täytäntöönpanon, minkä avulla voidaan parantaa eurooppalaisten pankkien likviditeetin hallintaa kaikissa Euroopan keskuspankeissa ja lisätä huomattavasti tehokkuutta; kehottaa Euroopan keskuspankkeja laatimaan kattavan, avoimen ja vakaan oikeudellisen kehyksen TARGET II -järjestelmän tulevaa käyttöönottoa varten;

13. suhtautuu myönteisesti vähimmäisvarantojen pitoajanjaksojen aikataulun mukauttamiseen, perusrahoitusoperaatioiden keston lyhentämiseen markkinaosapuolten tarjouskäyttäytymisen vakauttamiseksi sekä markkinoiden yleiseen vahvistamiseen kertomalla säännöllisesti EKP:n aikeista likviditeettiehtojen tasapainottamiseen liittyen;

14. pitää myönteisenä, että EKP on täysimääräisesti noudattanut perustamissopimuksen mukaisia avoimuusvelvoitteitaan kansalaisten ja parlamentin suuntaan; katsoo parlamentin ja EKP:n välisen rahapoliittisen vuoropuhelun olleen menestyksekästä; kehottaa EKP:tä harkitsemaan yhteenvetojen julkaisemista kokouspöytäkirjoistaan; pitää myönteisenä, että joulukuusta 2004 lähtien EKP on korkopäätöstensä ohella julkaissut kuukausittain myös keskuspankin neuvoston tekemät päätökset; toistaa kuitenkin kehotuksen julkaista vuosittain arvio maakohtaisten suuntausten lisäksi alueellisista ja rajat ylittävistä suuntauksista Yhdysvaltain keskuspankin "Beige Bookin" tavoin, mikä tarjoaisi EKP:lle mahdollisuuden vaikuttaa keskusteluun tuottavuussuuntauksista sekä hinta- ja palkkaodotuksista;

15. pitää hyvin tärkeänä, että EKP:n yhdenmukaistetut kirjanpitoperiaatteet ja eurojärjestelmä perustuvat varovaisuusperiaatteeseen, ja pitää samoin hyvin tärkeänä sen takaamista, että keskuspankkitoimintaa ei ohjaa halu saada voittoa;

16. vahvistaa kantansa, jonka mukaan EKP:n olisi valvottava Euroopan investointipankin toiminnan vakautta ja tiedotettava siitä parlamentille;

17. paheksuu euroina suoritettavien pienten rajat ylittävien maksujen edelleen korkeita kustannuksia ja kehottaa EKP:tä vaatimaan niitä koskevien säännösten täysimääräistä täytäntöönpanoa; antaa tukensa yhtenäisen euromaksualueen luomiselle vuoteen 2010 mennessä;

18. kehottaa EKP:tä vahvistamaan nykyisiä suhteita selvitystoimista vastaaviin tahoihin Euroopan keskuspankkijärjestelmän ulkopuolella, jotta saavutettaisiin entistä parempi yhteensopivuus ja edistettäisiin entistä suurempaa tehokkuutta maailmanlaajuisissa liiketoimissa, mikä puolestaan lisäisi EU:n kilpailukykyä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla;

19. kehottaa EKP:tä olemaan edelleen hyvin varuillaan väärennettyjen eurosetelien ja ‑kolikoiden suhteen, sillä niiden määrä on lisääntynyt 7,8 prosenttia vuodesta 2003;

20. muistuttaa EKP:tä ongelmasta, joka johtuu siitä, että Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa (CESR) pyydettiin suorittamaan selvitystoimintaa, jolloin asiat lukitaan paikoilleen, ennen kuin demokraattiset elimet parlamentti mukaan lukien voivat aloittaa työnsä;

21. suhtautuu myönteisesti Frankfurt am Mainiin sijoitettavien EKP:n uusien toimitilojen suunnittelua koskeviin vuonna 2004 otettuihin ratkaiseviin askeliin;

22. kehottaa puhemiestään toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja EKP:lle.

PERUSTELUT

Euroopan parlamentti esittää EKP:lle kiitoksensa siitä säännöllisestä keskusteluyhteydestä, joka on vallinnut keskuspankin johtokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenten välillä. Neljännesvuosittain käytävän rahapoliittisen vuoropuhelun lisäksi valiokunnan valtuuskunta vierailee säännöllisesti EKP:n toimitiloissa Frankfurt am Mainissa. Euroopan parlamentti voi EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan nojalla käydä yleiskeskustelun EKP:n vuosikertomuksesta osana seurannan toteuttamista.

Esittelijä suhtautuu myönteisesti siihen, että EKP on selkeästi sitoutunut ylläpitämään hintavakautta; yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin mukainen inflaatioaste euroalueella onkin pysynyt historiallisen alhaisena (2,1 prosentissa). Parlamentti esittää myös kiitoksensa rahapolitiikan huolellisesta toteuttamisesta ja torjuu joidenkin taloustieteilijöiden ehdottamat politiikat, joilla saatettaisiin lyhyellä aikavälillä alentaa työttömyysastetta mutta jotka tunnetusti sekä vauhdittavat inflaatiota että lisäävät työttömyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. EKP:n tulisi edelleen seurata valppaasti M3-raha-aggregaatin kasvua, joka kiihtyi jälleen vuoden 2004 jälkimmäisellä puoliskolla (vuoden lopussa mitattu M3:n vuosikasvu oli 6,4 prosenttia, kun EKP:n tavoite oli 4,5 prosenttia), ja öljyn hinnan nousua, jolla oli kielteisiä vaikutuksia euroalueella vuoden 2004 jälkimmäisellä puoliskolla.

Vuosi 2004 oli hyvin tärkeä Euroopan rahaliiton kannalta. Euroopan keskuspankki ja Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) täyttivät viisi vuotta ja saattoivat todeta toimintansa alkuvaiheen sekä EU:n yhteisen rahan täytäntöönpanon sujuneen mallikkaasti. Lisäksi kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen Euroopan unioniin toi EKPJ:hin kymmenen uutta kansallista keskuspankkia. EKP ansaitsee kiitosta siitä, että se ryhtyi jo varhain ja rakentavasti valmistelemaan EU:n laajentumista ja sujuvaa siirtymistä laajempaan yleisneuvostoon.

Näistä hyvin myönteisistä tapahtumista huolimatta vuotta 2004 on kuitenkin pidettävä EU:n yhteisen rahan taustalla olevien keskeisten periaatteiden kannalta erityisen vaikeana vuotena. Vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoa koskeva keskustelu valtasi alaa ja johti sopimuksen ankarasti arvosteltuun tarkistamiseen, jonka myötä sitoutuminen julkisen taloudenpidon kurinalaisuuteen menetti uskottavuuttaan. Koko toiminnan uskottavuutta heikensi lisäksi Ecofin-neuvoston tammikuussa 2005 tekemä päätös olla ryhtymättä jatkotoimenpiteisiin Saksan ja Ranskan julkisen talouden liiallisen alijäämän osalta ja erityisesti julistus, jonka mukaan kummassakin maassa olisi toteutettu tehokkaita korjaavia toimenpiteitä, vaikka jo tuolloin oli selvää, että toimenpiteet eivät riittäisi julkisen talouden alijäämän asianmukaiseen korjaamiseen.

Esittelijän mielestä vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksella pyritään heikentämään sitoutumista budjettikuriin, ja se on vastoin budjettisäännösten sekä talous- ja rahaliiton perustana olevien määräysten tarkoitusta. Tämä johtuu siitä, että uusi keskipitkän aikavälin budjettitasapainon vaatimus, jossa otetaan huomioon maakohtaiset seikat, ja äskettäin lisätyt poikkeukset 3 %:n vajeeseen BKT:stä eivät ota riittävässä määrin huomioon budjettikurin ehtoja, vaan antavat lisää vapautta uudelle julkiselle velalle. Vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osan uudistus lisää monimutkaisuutta, ja on odotettavissa, että tämä johtaa avoimuuden vähenemiseen, mikä heikentäisi vakaus- ja kasvusopimuksen toimeenpanomahdollisuuksia.

Siksi on pidettävä kaiken kaikkiaan myönteisenä sitä, että EKP selkeästi vastusti vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osan heikentämistä asiasta neuvoteltaessa, ja vallitsee täysi yksimielisyys EKP:n kannasta, jonka pankin varapääjohtaja toi julki 26. huhtikuutta 2005 pidetyssä talous- ja raha-asioiden valiokunnan kokouksessa tätä vuosikertomusta koskevan esityksensä yhteydessä. Kannan mukaan julkisen talouden alijäämä saa ylittää 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vain vähän ja lyhytaikaisesti ja kansallisten hallitusten on otettava hyvin vakavasti neuvoston lupaukset vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan vahvistamisesta ja saatettava ne osaksi kansallista finanssipolitiikkaa.

Vuonna 2004 myös huomattiin, että EU:n jäsenvaltiot olivat epäonnistuneet Lissabonin ohjelman ja sen tavoitteiden noudattamisessa. Kävi selväksi, että tarvittavia rakenneuudistuksia koskevat yhteiset tavoitteet eivät johtaneet asianmukaisiin kansallisiin politiikkoihin. EKP:n painottamaa kantaa, jonka mukaan kasvun ja Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi rakenneuudistuksia on ehdottomasti toteutettava kunnianhimoisella vauhdilla, on tuettava selvästi.

Rakenneuudistukset ovat kasvun kannalta välttämättömiä myös maailmanlaajuisesti, sillä ne voisivat yhdessä Yhdysvaltain julkisen talouden keskipitkän aikavälin tervehdyttämistoimien ja Aasian kasvavan talouden maiden valuuttakurssien joustavoittamisen kanssa auttaa pienentämään sitkeästi esiintyviä maailmanlaajuisia eroja, kuten G7-maat, G20-maat ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat toistuvasti jo pitkään painottaneet.

Euroopan komission ehdotus palveludirektiiviksi on merkittävä kasvun edistämisen ja EU:n sisämarkkinoiden valmiiksi saattamisen kannalta. Sitä on pidettävä tärkeänä edellytyksenä kasvulle ja hyvinvoinnin lisäämiselle pitkällä aikavälillä.

Vuonna 2004 kävi myös ilmi, että joidenkin maiden hallitukset ovat toimittaneet virheellisiä tilastotietoja, mikä lisäsi epäluottamusta kansallisten hallitusten vilpittömyyttä kohtaan vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä. Kreikka hyväksyttiin talous- ja rahaliittoon virheellisten tilastotietojen perusteella ja niin ollen Maastrichtin kriteerien vastaisesti. Komission aloite hallitusten laatimien tilastojen parantamisesta on toki myönteinen askel hallitusten toimittamia julkisen talouden tilastoja koskevien huolten hälventämiseksi, mutta se ei välttämättä riitä ehkäisemään EMU-maita toimittamasta virheellisiä tilastotietoja tulevaisuudessa. Esittelijä suhtautuu myönteisesti EKP:n panokseen euroalueen julkisen talouden osa-alueiden laadun parantamiseksi edelleen raha-, rahoitus- ja maksutasetilastokomitean välityksellä.

Yleisesti ottaen EKP:n poliittinen toimintaympäristö heikkeni vuonna 2004. Uudistusten epäyhtenäinen toteuttamistahti euroalueen sisällä on johtanut myös puutteelliseen lähentymiseen. Vaikka uusien jäsenvaltioiden todellinen ja nimellinen lähentyminen suhteessa euroalueeseen vauhdittuikin, euroalueen sisäinen lähentyminen puolestaan pysyi huolenaiheena.

Tulevaisuuden osalta on huolellisesti arvioitava, missä määrin Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen ratifiointia koskevat huolet, jotka voidaan osittain tulkita EU:n jatkuvaan yhdentymiseen liittyväksi yleiseksi väsymykseksi, vaikuttavat Euroopan rahaliittoon. On jälleen korostettava, että Euroopan rahaliitto perustettiin vakaumukselle, jonka mukaan EU:n yhteinen rahapolitiikka edellyttää kansallisella tasolla edelleen määritettävien finanssipolitiikkojen yhteensovittamista.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Euroopan keskuspankin vuosikertomusa 2004

Viiteasiakirjat

2005/2048(INI)

Oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 113 artikla ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 15 artikla

Työjärjestyksen artikla

106 art. ja 112 art. 1 kohta

Annettu EP:lle (pvä)

0.0.0000

Asiasta vastaava valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

12.5.2005

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

 

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Mietintöön sisällytetyt päätöslauselmat

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Kurt Joachim Lauk

7.3.2005

 

Alkuperäinen esittelijä

Alain Lipietz

 

Valiokuntakäsittely

9.3.2005

26.4.2005

9.5.2005

15.6.2005

 

Hyväksytty (pvä)

15.6.2005

Lopullisen äänestyksen tulos

puolesta:

vastaan:

tyhjää:

22

15

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pervenche Berès, Sharon Margaret Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, David Casa, Jan Christian Ehler, Elisa Ferreira, Jean-Paul Gauzès, Robert Goebbels, Gunnar Hökmark, Benoît Hamon, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Sophia in 't Veld, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Wolf Klinz, Guntars Krasts, Enrico Letta, Gay Mitchell, Cristobal Montoro Romero, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Peter Skinner, Margarita Starkevičiūtė, Ivo Strejček, John Whittaker

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pilar del Castillo Vera, Jorgo Chatzimarkakis, Mia De Vits, Satu Hassi, Ján Hudacký, Syed Saleh Kamall, Jules Maaten, Tobias Pflüger

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Antonio Masip Hidalgo

Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6

20.6.2005

A6-0203/2005