MIETINTÖ ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käytöstä
29.9.2005 - (2005/2027(INI))
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Rebecca Harms
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käytöstä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käyttöä koskeva kertomus” (KOM(2004)0719),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 13. maaliskuuta 2002 esitetyn parlamentin lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien 96/92/EY ja 98/30/EY muuttamisesta[1],
– ottaa huomioon toisessa käsittelyssä 4. kesäkuuta 2003 esitetyn parlamentin lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta[2],
– ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY sekä siihen liitetyt Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission antaman toimielinten yhteisen lausuman ja komission 15. heinäkuuta 2003 antaman lausuman, jotka koskevat käytöstäpoisto- ja jätehuoltotoimia,
– ottaa huomioon perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13. toukokuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/29/Euratom[3],
– ottaa huomioon komission ehdotukset neuvoston direktiiviksi (Euratom) ydinlaitosten turvallisuuden alalla sovellettavista perusvelvollisuuksista ja yleisistä periaatteista (2003/0021(CNS)) ja neuvoston direktiiviksi (Euratom) käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta (2003/0022(CNS)) (KOM(2003)0032),
– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Ydinturvallisuus Euroopan unionissa” (KOM(2002)0605),
– ottaa huomioon Ranskan tilintarkastustuomioistuimen 27. tammikuuta 2005 antaman selonteon, joka koskee käytöstäpoistovelvoitteita, ja katsoo erityisesti, että tuleviin käytöstäpoistotoimiin varattujen varojen käyttäminen muihin tarkoituksiin saattaa vääristää yhteisön tuottajien välistä kilpailua,
– ottaa huomioon komission 22. syyskuuta 2004 tekemän päätöksen C/2004/3474, joka koskee Yhdistyneen kuningaskunnan myöntämää valtion tukea ydinalalla toimivan British Energy Group plc -yrityksen uudelleenjärjestelyihin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6‑0279/2005),
Ydinvoimaloiden käytöstäpoiston merkittävyys
1. on tietoinen, että ydinvoimaloiden säännönmukainen käytöstäpoisto voimaloiden lopullisen sulkemisen jälkeen on tärkeää ihmisten ja ympäristön suojelemiseksi;
2. toteaa, että ydinvoimalan radioaktiivisuus alentuu merkittävästi reaktorin sulkemisen ja ydinpolttoaineen poiskuljetuksen jälkeen, mutta jäljelle jäävä taso vaatii noudattamaan tiukkoja, direktiivin 96/29/EURATOM mukaisia ydinturvallisuusvaatimuksia perusturvallisuusnormeista työntekijöiden ja muun väestön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn vaaroilta;
3. toteaa, että ydinvoimaloiden käytöstäpoisto saattaa eräissä tapauksissa viivästyä toimenpiteeseen tarkoitettujen varojen puutteen vuoksi, mitä olisi vältettävä;
4. pitää tervetulleena komission aikomusta esittää vuosittain Euroopan parlamentille ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käyttöä koskeva kertomus;
Käytöstäpoistoon tarkoitetut taloudelliset resurssit
5. pitää välttämättömänä huolehtia siitä, että kussakin jäsenvaltiossa varataan kaikkien ydinlaitosten käytöstäpoistoon ja jätehuoltoon ajoissa riittävästi varoja kustannusten kattamiseksi;
6. pyytää komissiota toissijaisuusperiaatteen huomioon ottaen määrittelemään tarkoin kunkin jäsenvaltion taloudellisten resurssien käyttötarkoitukset ja ottamaan määrittelyssä huomioon käytöstäpoiston sekä tähän liittyvän ydinjätteen käsittelyn ja loppusijoituksen;
7. toteaa, että käytöstäpoistoon tarkoitettujen taloudellisten resurssien hallinnointitavat vaihtelevat jäsenvaltioittain, ja vaatii, että varainhoidon on oltava moitteetonta;
8. vaatii, että varoja on käytettävä oikeudenmukaisiin investointeihin EU:n kilpailulainsäädäntöä täysin noudattaen, jotta kilpailu ei vääristy;
9 edellyttää taloudellisten resurssien hallinnoinnin ja kerättyjen varojen käytön ehdotonta avoimuutta sekä ulkoisen tilintarkastuksen varmistamista;
Turvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvät näkökohdat
10. viittaa komission tiedonantoon (KOM(2004)0719) ja kehottaa kiinnittämään huomiota turvallisuusnäkökohtiin ydinvoimaloiden käytöstäpoiston yhteydessä;
11. korostaa, että ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa koskevien yksittäisten toimien yhteydessä on otettava huomioon ihmisten ja ympäristön turvallisuus ja että tällöin on hyödynnettävä jo saatuja kokemuksia mahdollisimman hyvin;
12. korostaa, että valittavina ovat välittömän ja lykätyn käytöstäpoiston strategiat, joiden etuja ja haittoja on vertailtava keskenään sijoituspaikasta ja laitoksesta riippuen;
13. katsoo, että käytöstäpoistostrategiat on ensisijaisesti valittava ihmisten ja ympäristön suojeluun liittyvien turvallisuusnäkökohtien perusteella;
14. toteaa, että ydinvoimaloiden purkaminen ja käytöstäpoisto kuuluvat ydinalan lainsäädännön piiriin, mikä edellyttää soveltamaan johdonmukaisesti 3. maaliskuuta 1997 annetta neuvoston direktiiviä 97/11/EY, jolla on tarkistettu tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY[4];
15. vaatii kaikissa jäsenvaltioissa tarkistamaan käytäntöjä, joiden mukaan käytöstäpoiston yhteydessä vapautetaan säteilyturvasäännösten piiristä suuriakin määriä lievästi radioaktiivisia aineita;
Taloudelliset näkökohdat
16. pitää poikkeuksia turvallisuussyistä sallittavina esimerkiksi uusien jäsenvaltioiden alueella;
17. epäilee, vastaavatko useissa jäsenvaltioissa toistaiseksi tehdyt kirjanpitovaraukset ja vastaavat varat todellisia tarpeita;
18. pitää tietyissä olosuhteissa mahdollisena Euroopan unionin rahoitustukea joillekin käytöstäpoistohankkeille uusien jäsenvaltioiden alueella;
19. on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että myös ydinvoimalan käytöstäpoiston kustannukset, kuten muut ulkoiset kustannukset ja muulle sähköntuotannolle maksettavat tuet, on otettava huomioon arvioitaessa minkä tahansa voimalan taloudellista kannattavuutta, jotta vältetään kilpailun vääristymät;
20. toteaa, että ydinvoimalan toiminnanharjoittajan on kansainvälisten vahingonkorvausvastuuta koskevien sopimusten mukaisesti huolehdittava vakuutuksesta, joka kattaa yksityisoikeudellisen vahingonkorvausvastuun käytöstäpoiston aikana odottamattomien tapausten tai häiriöiden varalta;
21. toteaa, että 29. heinäkuuta 1960 tehty Pariisin sopimus ja 31. tammikuuta 1963 tehty Brysselin lisäsopimus ovat edelleen voimassa ja että EU ei voi luopua niistä yksipuolisesti;
22. ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman, jossa se hyväksyi ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden, jotka ovat vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, valtuuttamisesta Euroopan yhteisön puolesta ratifioimaan mainittua yleissopimusta muuttava pöytäkirja tai liittymään siihen;
o
o o
23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PERUSTELUT
Johdanto
Euroopan unionissa kesäkuussa 2005 toimivista 149 ydinvoimalasta joudutaan poistamaan käytöstä komission arvioiden mukaan 50–60 laitosta seuraavien 20 vuoden aikana.[1]1 Toiminnassa olevat reaktorit ovat keskimäärin yli 20, usein jopa yli 25 vuotta vanhoja.
Ydinvoimalan elinkaari (käyttöaika) on muiden teknisten laitosten tavoin rajallinen. Reaktori voidaan joutua sulkemaan pysyvästi tietyn käyttöajan jälkeen erityisesti todettaessa reaktoripaineastian ja primaarijäähdytepiirin komponenttien materiaaliominaisuuksissa muutoksia, joiden aiheuttajina voivat olla neutronisäteily, lämpö, mekaaninen rasitus ja korroosio. Häiriöt tai havainnot, joiden perusteella turvatasoa ei enää voida pitää toiminnan kannalta riittävänä, voivat myös johtaa käytöstäpoistoon.
Käytöstäpoisto ja mahdolliset vaarat
Ydinvoimalan sulkemisen ja ydinpolttoaineen poiskuljetuksen jälkeenkin laitosta on edelleen pidettävä ydinvoimalana, koska myös jäljellä oleva 1017 Bq:n radioaktiivisuustaso on vaarallinen ihmiselle ja ympäristölle. Vastaavasti käytöstäpoistoa koskevat tiukat turvallisuusvaatimukset.
Ellei reaktoreiden sulkemisen jälkeen toteuteta käytöstäpoistotoimia, ympäristölle saattaa aiheutua laajamittaisia seurauksia ja läheisyydessä asuva väestö voi altistua säteilylle. Tämä on varojen puutteen takia vaarana erityisesti EU:n uusissa jäsenvaltioissa.
Reaktoreiden sulkemisen jälkeen vaaran aiheuttajina voivat olla rakenteiden epävakaus tai huokoisuus: radioaktiiviset aineet voivat vapautua rakennelmissa olevien aukkojen kautta, saastuneet nesteet voivat imeytyä maaperään sen halkeamien kautta ja siten saastuttaa laitoksen sijaintipaikan juomaveden. Jopa epätavalliset sääolot voivat pitemmän ajan kuluessa tulla ongelmaksi. Dekontaminaatiotoimien puuttuminen lisää ympäristövaaraa.
Esimerkkeinä esitettyjen vaarojen vuoksi on ehdottomasti toteutettava käytöstäpoistotoimia ydinvoimalan sulkemisen jälkeen.
Käytöstäpoiston yhteydessä syntyy runsaasti radioaktiivista jätettä. Määrän vähentämiseksi voidaan direktiivin 96/29/Euratom mukaan lievästi radioaktiiviset aineet jättää ydin- tai säteilyturvasäännösten ulkopuolelle tavanomaiseen käyttöön. Monet jäsenvaltiot hyödyntävät tätä mahdollisuutta. Ranskassa näitä aineita varten on kehitetty oma jätehuoltosuunnitelma, johon kuuluu turvallisuusvaatimuksia vastaava loppuvarastointi. Menettelytapa on suositeltava, koska silloin vältetään se, että materiaalin jättämisestä säännösten ulkopuolelle seuraisi radionuklidien valvomatonta leviämistä tai kertymistä tavanomaisen käytön piirissä.
Käytöstäpoistotoimet ja -strategia
Ydinvoimaloiden käytöstäpoisto sulkemisesta ”vihreään niittyyn” edellyttää lukuisia toimia ja turvallisuuden kannalta merkittäviä päätöksiä. Tällöin olisi noudatettava riippumatonta, kaikki käytöstäpoiston näkökohdat huomioon ottavaa menettelyä, jossa johdonmukaisesti sovelletaan ympäristövaikutusten arvioinnista annettua Euroopan unionin direktiiviä. Euroopan komission tehtävänä on valvoa, että näin tapahtuu kaikissa jäsenvaltioissa.
Käytöstäpoisto voidaan toteuttaa kahdella tavalla:
Välitön käytöstäpoisto edellyttää toimenpiteitä, jotka seuraavat toisiaan viivytyksettä. Tähän tarvitaan yli kymmenen vuotta, mikä johtuu edelleen suuresta vaarojen mahdollisuudesta, ydinlaitoksen monimutkaisuudesta ja välttämättömästä huolellisuudesta, jota järjestelmien purkaminen ja komponenttien pilkkominen sekä rakenteiden purku vaativat.
Lykätty käytöstäpoisto sisältää pysäytysvaiheen (kestoltaan kansainvälisesti 30–100 vuotta), jossa voimalarakennus ja mahdollisesti muutamat viereiset rakennuksen osat suljetaan ja eristetään muista. Tämän vaiheen aikana varmistetaan välttämättömien järjestelmien (ilmanvaihto, valaistus, radioaktiivisuuden mittaus) toiminta. Kaikkien muiden putkistojen tai sähköjohtojen yhteys eristettyyn alueeseen katkaistaan, ne tiivistetään ja kaikki aukot yhtä lukuun ottamatta suljetaan tiiviisti. Näin syntyy valvottu, umpioitu tila (mikäli voimala rakenteiltaan soveltuu tähän), josta radioaktiivisia aineita ei pääse vuotamaan käytännössä lainkaan.
Käytöstäpoistostrategiaa ei pidä valita kaavamaisesti eikä pääasiassa taloudellisten seikkojen perusteella. Ratkaisun on perustuttava ihmisille ja ympäristölle aiheutuviin seurauksiin. Ennen kaikkea on estettävä viivyttelystä tai toimien riittämättömyydestä johtuvat haittavaikutukset. Molemmissa strategioissa on etuja, jotka useimmiten ovat toisen vaihtoehdon haittoja. Käytöstäpoistostrategia olisi valittava tapauskohtaisesti ja valinnan tulisi olla avointa ja selkeää sekä väestölle että Euroopan komissiolle.
Komission on syytä laatia arviointiperusteiden luettelo ihmisten ja ympäristön suojelemiseksi huomioon otettavista turvallisuusseikoista päätettäessä käytöstäpoistostrategiasta. Luettelon tulisi sisältää mm. seuraavat arviointiperusteet:
· rakenteiden kunto
· sijaintipaikan hydrologiset olosuhteet
· sijaintipaikan pinta- ja pohjaveden laatu
· vuorovaikutus muiden ydinlaitosten kanssa
· loppusijoitettavuus
· häiriöttömyys
· reaktorityyppi
· radioaktiivisten jäämien määrä
· henkilöstön ja väestön säteilyaltistus
· jätemäärät
· purkuteknologia
· henkilöstöasiat
· alueen jatkokäyttö
· taloudelliset näkökohdat.
Arviointiperusteiden luettelon avulla Euroopan unioni voisi edistää Euratom-sopimuksen merkittävien turvallisuustavoitteiden ja yhtenäisten standardien saavuttamista unionin alueella puuttumatta aiheettomasti jäsenvaltioiden toimivaltaan.
Lykätty käytöstäpoisto vaatii selvästi pitemmän ajanjakson. Tällöin on varmistettava seuraavat seikat: ajanjakson rajoittaminen, suljetun osan säännöllinen turvatarkastus ja säännöllinen raportointi Euroopan komissiolle. Lisäksi on huolehdittava siitä, että odottamattomien tapahtumien tai häiriöiden ilmetessä käytöstäpoiston aikana vahingonkorvausvastuussa on ydinvoimalan entinen toiminnanharjoittaja, ei esimerkiksi yhteiskunta.
Käytöstäpoiston rahoitus
Komission mukaan ydinvoimalan käytöstäpoiston kustannukset ovat 200 miljoonasta eurosta miljardiin euroon.[2]2 Nämä kustannukset on otettava täysimääräisesti huomioon punnittaessa sähkön ja lämmön tuotantoon käytettävän ydinenergian taloudellisuutta.
Käytöstäpoiston rahoituksen varmistamiseksi Euroopan komissio vaatii perustamaan rahastot, joihin ydinlaitosten toiminnanharjoittajien on suoritettava maksuja säännöllisesti koko laitoksen tuotannossa olon ajan. On varmistettava, että varoja on riittävästi käytettävissä sekä käytöstäpoistotoimiin että ydinjätehuoltoon useiden vuosikymmenten aikana. Toiminnanharjoittajista riippumattomien, laitosten käytöstäpoistoon tarkoitettujen rahastojen perustaminen on paras vaihtoehto laitosten poistamiseksi käytöstä riittävän turvatusti.[3]3
Viimeistään Euroopan laajuisten sähkön sisämarkkinoiden avautuminen kilpailulle ja tuottajan vastuu -periaate edellyttävät, että vastuussa riittävien varojen osoittamisesta käytöstäpoistoon ovat ensisijaisesti aiheuttajat eli ydinvoimaloiden toiminnanharjoittajat. Jokaisen jäsenvaltion on säänneltävä varainkäyttö niin, että varoja on riittävästi saatavilla mutta ilman kilpailun vääristymiä avoimilla energiamarkkinoilla. Todellisuus näyttää kuitenkin myös Euroopan komission käsityksen mukaan toisenlaiselta.
Esimerkiksi Saksan liittotasavallassa varausten määrä on yli 30 miljardia euroa. Näitä varoja ovat hyödyntäneet ydinenergiaa käyttävät energiantoimittajat ostoihin muilta energia-alan tai muiden alojen yrityksiltä. Tämä antaa niille merkittäviä taloudellisia etuja sekä sellaisiin kilpailijoihin nähden, joilla myös on ydinvoimaloita mutta jotka eivät saa käyttää varauksia, että sellaisia energialähteitä käyttäviin kilpailijoihin nähden, joiden kohdalla tarvitaan varauksia laitosten poistamiseen huomattavasti vähemmän tai ei lainkaan. Tällaisten taloudellisten etujen muodostuminen on jatkossa vältettävä, jotta maailmanlaajuisten ympäristönäkökohtien vuoksi edistetään erityisesti uusiutuvien energiamuotojen käyttöä ja energiatehokkuusinvestointeja.
Muissa jäsenvaltioissa näissä rahastoissa ei ole riittävästi varoja, ja jo nyt on ilmeistä, että veronmaksajat joutuvat tästä jatkossa tuntuvasti maksamaan. Tämä koskee uusien jäsenvaltioiden lisäksi myös esimerkiksi Ranskaa, jossa sähköntuotanto perustuu huomattavassa määrin ydinenergiaan ja valtionyrityksellä on hallitseva asema. Myös valtionyhtiö EDF käyttää rahastoihin kertyneitä varoja uusien yritysten ostoon ja osakkuuksiin. Ranskan tilintarkastustuomioistuin on korostanut, että käytöstäpoistovelvoitteet ovat epäselviä, toiminta-aikoja voidaan muuttaa mielivaltaisesti, tilinpäätösraportointi ei ole avointa ja että kaikesta tästä voi koitua valtiolle ennalta arvaamattomia velvoitteita. Tuomioistuin toteaa erityisesti riittäviä varoja koskevassa kohdassa, että jos myöhempään käytöstäpoistoon tarkoitettuja varauksia käytetään muihin tarkoituksiin kilpailulle yhä enemmän avautuvilla sähkömarkkinoilla, tuottajien välinen kilpailu voi vääristyä yhteisön sisällä.[4]4
EY:n perustamissopimukseen sisältyvät ympäristöä ja ennalta varautumista koskevat periaatteet sekä avoimet energiamarkkinat edellyttävät, että käytöstäpoistoon tarkoitettuja varoja on riittävästi käytettävissä. Tämä on varmistettava koko Euroopan unionin alueen kattavalla yhtenäisellä mutta kussakin jäsenvaltiossa itsenäisellä rahastojärjestelmällä. Rahaston rakenne ja suuruus määräytyvät ensisijaisesti turvanäkökohtien perusteella, jotta kestävästi estetään mahdolliset seuraukset ihmisille ja ympäristölle.
Komission valmisteltavana olevassa direktiivissä tulisi kiinnittää huomiota mm. seuraaviin seikkoihin:
· maksusuoritusten aloitus ja kesto sekä rahastoihin kerättävien varojen vähimmäismäärä
· käytöstäpoistokustannusten laskutapa
· rahastojen erottaminen pysyvästi yrityksen varainhoidon ja käyttöoikeuden ulkopuolelle sekä rahastojen ylläpito pankissa tai muussa julkisessa taikka julkisen valvonnan alaisessa laitoksessa
· seuraamukset, mikäli jätetään noudattamatta sääntöjä, jotka koskevat rahastojen erottamista ja ristiintukemisen tai väärinkäytön estävää julkista valvontaa
· rahastovarojen käyttötarkoitus (jätehuolto- ja loppusijoituskustannuksineen)
· kielto varojen tilapäisestä käytöstä muihin kuin laitoskohtaisiin investointeihin.
- [1] 1 KOM(2004)0719.
- [2] 2 KOM(2002)0605.
- [3] 3 (2003/0021(CNS)), (2003/0022(CNS)) ja KOM(2003)0032.
- [4] 4 Cour de Comptes: Le démantèlement des installations nucléaires et la gestion des déchets radioactifs (Ydinvoimaloiden käytöstäpoisto ja ydinjätehuolto), 26. tammikuuta 2005, http://www.ladocumentationfrancaise.fr/brp/notices/054000069.shtml.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon tarkoitettujen varojen käyttö | ||||||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
ITRE | ||||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
CONT 10.3.2005 |
ENVI 10.3.2005 |
|
|
| ||||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
16.3.2005 |
14.3.2005 |
|
|
| ||||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
| ||||||||
|
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
|
|
| ||||||||||
|
Esittelijä(t) |
Rebecca Harms |
| |||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
20.6.2005 |
13.7.2005 |
|
|
| ||||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
26.9.2005 | ||||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
35 1 4 | |||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Ivo Belet, Šarūnas Birutis, Jan Březina, Renato Brunetta, Jerzy Buzek, Joan Calabuig Rull, Pilar del Castillo Vera, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Den Dover, Adam Gierek, András Gyürk, Fiona Hall, David Hammerstein Mintz, Rebecca Harms, Ján Hudacký, Romana Jordan Cizelj, Werner Langen, Anne Laperrouze, Nils Lundgren, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Andres Tarand, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Catherine Trautmann, Claude Turmes, Nikolaos Vakalis, Dominique Vlasto | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Malcolm Harbour, Edit Herczog, Lambert van Nistelrooij, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Vittorio Prodi, Esko Seppänen | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Ulrich Stockmann | ||||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
29.9.2005 |
A6-0279/2005 | |||||||||||