MIETINTÖ yhteisön toimintasuunnitelman kehittämisestä ankeriaskannan elvyttämiseksi
6.10.2005 - (2005/2032(INI))
Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Albert Jan Maat
EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAKSI
yhteisön toimintasuunnitelman kehittämisestä ankeriaskannan elvyttämiseksi
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antaman tiedonannon ”Yhteisön toimintasuunnitelman kehittäminen ankeriaskannan hoitamiseksi” (KOM(2003)0573),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6‑0284/2005),
1. pyytää komissiota kehottamaan jäsenvaltioita laatimaan pian kansallisia hoitosuunnitelmia, joihin olisi sisällyttävä
a) teknisiä toimenpiteitä vesireiteille muodostuvien esteiden varalta, jotta ankeriaiden ylävirran asuttamista ja alavirtaan vaellusta voitaisiin helpottaa mahdollisimman paljon,
b) ammatti- ja urheilukalastusta koskevan tiedon kerääminen sekä niiden valvonta ja tarvittaessa rajoittaminen tilapäisin kalastuskielloin ja pyyntimäärään kohdistuvin rajoituksin kansallisten kalastuskäytäntöjen väliset erot ja asianmukainen itsesääntely huomioon ottaen,
c) lasiankeriaiden ja kasvatettujen ankeriaiden istutusalueiden laajentaminen eurooppalaisilla sisävesillä;
d) sen varmistaminen, että ankeriaan kasvatus ei laajuudellaan haittaa luonnonvaraisen ankeriaan kalastusta vähentämällä runsaita lasiankeriassaaliita tai estämällä sukukypsän hopea-ankeriaan luonnonvaraisen kudun;
e) merimetsokantojen hoitotoimenpiteitä ankeriaiden kuolleisuuden vähentämiseksi;
2. pyytää komissiota teettämään perusteellisemman tutkimuksen ilmastonmuutoksen roolista ankeriaskannan pienenemisessä;
3. pyytää komissiota tutkimaan tarkemmin ankeriaiden Sargassomereen suuntautuvan luonnollisen vaelluksen mahdollisia esteitä valtamerissä;
4. ottaa huomioon kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) asiaa käsittelevät tieteelliset raportit;
5. pyytää komissiota tutkimaan ankeriaiden terveyttä sekä sitä, kuinka ulkoiset tekijät kuten PCB-pitoisuudet ja kalataudit voivat haitata ankeriaiden vaellusten ja kudun onnistumista;
6. pyytää komissiota tutkimaan kyseisen ankeriaslajin eliömaantieteellistä levinneisyyttä;
7. pyytää komissiota tutkimaan, mikä osuus saasteilla on arvioitaessa makean veden vesistöreittien ankeriaskantojen kuolleisuuden mahdollisia syitä;
8. kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia tukea muutosprosessia muun muassa Euroopan kalatalousrahastosta;
9. kehottaa komissiota muuttamaan ankeriaiden kalastus- ja vientipolitiikkaansa niin, että luonnolliseen kutuvaellukseen jää jäljelle riittävästi lasiankeriaita ja että lasiankeriaiden hinnat pysyvät kohtuullisina, jotta niitä voidaan istuttaa luonnolliseen elinympäristöönsä Euroopassa, ja että kalastusta hallinnoidaan kestävällä tavalla;
10. kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä kalastuksen ja myynnin hallinnoimiseksi ja myyntiin tarkoitettujen lasiankeriaiden määrien valvomiseksi saalismäärien rekisteröintijärjestelmällä, jotta voidaan tehokkaammin torjua laitonta kalastusta, joka on syynä nuorten ja aikuisten ankeriaiden kantojen merkittävään vähenemiseen;
11. pyytää komissiota laatimaan ehdotuksia siitä, kuinka ankeriaan pyynnin ja viennin rajoittamisen sosiaalis-taloudellisia seurauksia voitaisiin kompensoida;
12. pyytää komissiota laatimaan kalastuspolitiikalle mahdollisimman pian oman budjettikohdan Euroopan sisävesikalastuksen rakennemuutoksen yhteisrahoittamiseksi ja lasiankeriaita koskevan politiikan seurausten kompensoimiseksi;
13. pyytää komissiota tiedottamaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain edistymisestä ja yksittäisissä jäsenvaltioissa saavutetuista tuloksista;
14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PERUSTELUT
Euroopan unionin alueen ankeriaskanta on romahtanut viime vuosien aikana. Ankeriasta uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, ellei Euroopan unionissa panna nopeasti täytäntöön tilanteen parantamiseen tähtäävää toimintasuunnitelmaa.
Eurooppalaista ankeriasta pyydystetään sen koko esiintymisalueella (koko Eurooppa, Pohjois-Afrikka). Lasiankeriaan pyynti keskittyy Lounais-Eurooppaan. Saalis (noin 100 tonnia) käytetään välittömästi kelta-ankeriaan viljelyyn Euroopassa ja ennen kaikkea Kaukoidässä sekä istutuksiin muualla Euroopassa. Kelta- ja hopea-ankeriaita pyydetään kaikkialla Euroopan vesistöissä ja saalis (arviolta noin 8 000 tonnia) jalostetaan yhdessä viljeltyjen ankeriaiden (noin 10 800 tonnia) kanssa elintarvikkeiksi (savustamalla, hauduttamalla, hyytelöimällä jne.).
Taulukko 1
Alla on taulukko merkittävimmistä eurooppalaisen ankeriaan pyyntiä tai viljelyä harjoittavista maista. Luvut kuvastavat vuoden 2000 virallista tuotantoa (lähde: Kansainvälinen merentutkimusneuvosto/Euroopan sisävesikalastuskomissio, ankeriastyöryhmä). Viralliset pyyntiluvut ovat merkittävästi alhaisemmat kuin todellinen pyyntimäärä, joka on oletettavasti noin kaksinkertainen niihin verrattuna.
|
Saalis EU:ssa |
Saalis EU:n ulkopuolella |
Ankeriaan viljely | |||
|
Maa |
Tuotanto (t) |
Maa |
Tuotanto (t) |
Maa |
Tuotanto (t) |
|
Yhdistynyt kuningaskunta |
796 |
Egypti |
2 064 |
Alankomaat |
3 800 |
|
Saksa |
686 |
Norja |
281 |
Tanska |
2 674 |
|
Tanska |
620 |
Turkki |
176 |
Italia |
2 750 |
|
Ruotsi |
560 |
Tunisia |
108 |
Muu Eurooppa |
1 639 |
|
Italia |
549 |
Marokko |
100 |
Aasia |
10 000 |
|
Puola |
429 |
Muut maat |
238 |
|
|
|
Ranska |
399 |
|
|
|
|
|
Alankomaat |
351 |
|
|
|
|
|
Irlanti |
250 |
|
|
|
|
|
Muu EU |
280 |
|
|
|
|
Pyydystyskokoisten ankeriaiden kanta on pienentynyt viime vuosina 50 prosenttia (edellisten 40 vuoden aikana jopa 75 prosenttia), lasiankeriaskanta on pienentynyt samassa ajassa 95 prosenttia.
Ankerias on Euroopassa perinteisesti erittäin kysytty kala. Tietyillä alueilla sillä on vahva vaikutus ruokaperinteisiin ja se on olennainen osa luontoa.
Vaikka sisävesikalastus ei virallisesti kuulu Euroopan yhteisen kalastalouspolitiikan soveltamisalaan, useissa jäsenvaltioissa esiintyvä ongelma pakottaa meidät yhteisten toimintatapojen luomiseen. Jos näin ei toimita, ankeriaskannan ylläpito tai elvyttäminen uhkaa käydä mahdottomaksi.
Lisäksi yksittäisten jäsenvaltioiden ja ilmastoalueiden väliset erot ovat suuret. Skandinaviassa tilanne on täysin toinen kuin esimerkiksi Ranskassa. Ankeriaskannan huomattavaa pienenemistä on kuitenkin havaittavissa koko unionin alueella.
Jokainen Euroopan vesistö, jossa ankeriasta esiintyy, myötävaikuttaa mahdollisesti hopea-ankeriaan (lisääntymiskykyisen ankeriaan) tuotantoon. Vaikutus on suurempi merellä kuin sisämaassa ja myös maakohtaisia eroja löytyy. Ei tiedetä, lisääntyvätkö kaikkien maiden hopea-ankeriaat vai ovatko parittelevat yksilöt jostakin pienestä osasta Eurooppaa, jolloin muista maista tulevat hopea-ankeriaat jäisivät ilman jälkikasvua.
Yleisesti väitetään, että suurin osa hopea-ankeriasnaaraista olisi lähtöisin Skandinaviasta, mutta todennäköiseltä näyttää myös, että varsinaisen ydinalueen muodostaisi Biskajanlahti, johon vaeltaa yli 95 prosenttia lasiankeriaista. Jos keskitytään suojelemaan ainoastaan yhtä aluetta, on olemassa vaara, että suojellaan vahingossa väärää aluetta. Tulee siis lähteä ennakoivasti olettamuksesta, että mahdollisesti kaikki vaeltavat hopea‑ankeriaat saavat jälkikasvua. Siksi mikään maa ei voi vetäytyä yhteisistä ponnisteluista sukukypsien ankeriaiden suojelemiseksi.
Vuosien kuluessa niin sanottujen luonnonvaraisina pyydettyjen ankeriaiden osuus elintarvikkeiksi tarkoitetuista ankeriaista on pienentynyt huomattavasti. Suurin osa elintarvikkeiksi tarkoitetuista ankeriasta on peräisin vesiviljelystä. Tästä on seurauksena, että yhä suurempi osa pyydystetyistä lasiankeriaista käytetään vesiviljelyyn.
Tätä kehitystä on selvästi nopeuttanut lasiankeriaiden valtava kysyntä Kaakkois-Aasiassa. Sen myötä lasiankeriaiden hinta on noussut niin paljon, että niiden istuttaminen Euroopan sisävesiin ei enää ole kannattavaa.
Koska ankeriaskannan pienenemistä esiintyy koko Euroopassa, vaikuttaa todennäköiseltä, että kaikki Euroopan ankeriaat kuuluvat samaan kantaan ja ovat peräisin samalta kutualueelta. Ankeriaskannan elvyttäminen on siksi lähinnä kansainvälinen ongelma. Ankerias on kuitenkin ennen kaikkea ympäri Eurooppaa pienissä vesistöissä esiintyvä kala. Näissä vesistöissä kalastusta harjoitetaan pienissä mittasuhteissa ja monilla paikallisilla tekijöillä on vaikutuksensa siihen. Elvyttämisohjelma voidaan panna täytäntöön kaikissa pienissä vesistöissä ainoastaan yhteistyössä paikallisten toimijoiden ja kannan hoitajien kanssa. Kansainvälisen elvytyssuunnitelman tulee perustua tietoihin, jotka on kerätty kyseisistä pienistä vesistöistä.
Ankeriaskannan elvyttämisen kaksitahoinen luonne (ongelma on toisaalta maailmanlaajuinen, toisaalta se vaikuttaa pieniin vesistöihin) edellyttää roolijakoa ylempien ja alempien viranomaisten sekä viranomaisten ja toimijoiden välillä. Keskeisen viranomaisen (EU) on toisaalta annettava kannan kestävälle hoidolle ehdot ja välitettävä ne alemmille (kansallisille) viranomaisille, jotka puolestaan muokkaavat niistä alueellisille kalastuskannan hoitajille pyyntisuunnitelmia koskevat ehdot. Toisaalta paikallisen ankeriaskannan hoidon on perustuttava paikallista tilannetta koskeviin tietoihin ja (ylemmän) viranomaisen on käytettävä kyseisiä tietoja hoidon valvontaan ja arvioimiseen. Siksi toimiva yhteistyö kalastusalan, muiden toimijoiden sekä viranomaisten kesken on erityisen tärkeää.
Toimintasuunnitelma
Komissio hyväksyi 1. lokakuuta 2003 suunnitelmansa yhteisön toimintasuunnitelman kehittämisestä ankeriaskannan hoitamiseksi.[1] On kuitenkin todettava, että asia on edelleen suunnitelman tasolla.
Menestyksekkään eurooppalaista sisävesikalastusta koskevan politiikan luominen on mahdollista vain, jos sille saadaan muotoiltua yhteinen tavoite ja jos jäsenvaltioille samalla annetaan tilaisuus ryhtyä kansallisia ankeriaskannan hoitosuunnitelmia koskeviin toimenpiteisiin ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden välillä vallitsevat huomattavat erot kalastusmuotojen ja luonnollisten elinympäristöjen välillä. Tällöin avainsanana on toissijaisuusperiaate. Euroopan komission olisi kuitenkin tarkastettava kansallisten hoitosuunnitelmien tehokkuus ja toteuttamismahdollisuudet.
Koska vuonna 2003 annetun tiedonannon konkreettinen poliittinen toteutus antaa odottaa itseään, katsoi Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunta aiheelliseksi laatia asiasta oman mietinnön.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
yhteisön toimintasuunnitelman kehittämisestä ankeriaskannan elvyttämiseksi | ||||||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
PECH | ||||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
|
|
|
|
| ||||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
|
|
|
|
| ||||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
| ||||||||
|
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
|
|
| ||||||||||
|
Esittelijä(t) |
Albert Jan Maat |
| |||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
14.3.2005 |
25.4.2005 |
28.8.2005 |
|
| ||||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
4.10.2005 | ||||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
22 0 0 | |||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
James Hugh Allister, Elspeth Attwooll, Marie-Hélène Aubert, Iles Braghetto, Luis Manuel Capoulas Santos, David Casa, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Carmen Fraga Estévez, Ioannis Gklavakis, Alfred Gomolka, Pedro Guerreiro, Ian Hudghton, Heinz Kindermann, Henrik Dam Kristensen, Albert Jan Maat, Rosa Miguélez Ramos, Philippe Morillon, Seán Ó Neachtain, Willi Piecyk, Catherine Stihler, Margie Sudre | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Duarte Freitas | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| ||||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
6.10.2005 |
A6-0284/2005 | |||||||||||