MIETINTÖ puolustusalan julkisia hankintoja koskevasta vihreästä kirjasta
10.10.2005 - (2005/2030(INI))
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Joachim Wuermeling
Valmistelija(t) (*): Angelika Beer, ulkoasiainvaliokunta
(*) Valiokuntien välinen tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
puolustusalan julkisia hankintoja koskevasta vihreästä kirjasta (2005/2030(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 ja 296 artiklan,
– ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY[1], erityisesti sen 10 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön[2],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6‑0288/2005),
A. katsoo, että vaikka EY:n perustamissopimuksen 296 artiklassa määrätään poikkeuksesta keskeisten kansallisten turvallisuusetujen turvaamiseksi aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotannon tai kaupan osalta, ja vaikka kyseisessä artiklassa myös määrätään, että edellä mainitun poikkeuksen mukaiset toimenpiteet eivät saa heikentää yhteismarkkinoilla sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön, artiklaan vedotaan usein väärin perustein,
B. ottaa huomioon direktiivin 2004/18/EY 10 artiklan, jossa säädetään, että direktiiviä sovelletaan perustamissopimuksen 296 artiklan mukaisesti puolustusalalla tehtäviin julkisiin hankintoihin,
C. ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan 296 artikla ei johda yleiseen, automaattiseen poikkeukseen, että sen käyttö on oikeutettava tapauskohtaisesti, että siihen turvautuminen on oikeutettua vain, jos se on tarpeen keskeisten turvallisuustekijöiden takaamiseksi, ja että asianomaisen jäsenvaltion on purettava todistustaakka,
D. ottaa huomioon puolustustarvikehankintojen taloudellisen merkityksen EU:n sisämarkkinoilla, jäsenvaltioiden kiristyneen taloudellisen tilanteen, jäsenvaltioilta edellytetyn talousarviomenojen rajoittamisen ja puolustusmenoista veronmaksajille aiheutuvan huomattavan rasitteen,
E. ottaa huomioon puolustustarvikemarkkinoiden erityispiirteet erityisesti valtion ratkaisevan aseman osalta, puolustustarvikkeiden hankkimiseen liittyvät turvallisuustekijät sekä markkinoiden sirpaleisen rakenteen erityispiirteet, kuten tarjoajien ja kysynnän hyvin rajallisen määrän, joka joskus johtaa monopoliasemaan,
F. katsoo, että EU:n hajanaiset puolustustarvikemarkkinat ovat myös yksi syy EU:n sotilaallisen kapasiteetin heikkouteen,
G. toteaa, että puolustustarvikemarkkinoiden totaalinen sulkeminen on syynä myös puutteelliseen standardisointiin ja että se johti EU:n sisäisten järjestelmien keskinäiseen toimimattomuuteen vaikeuttaen siten yhteistyötä kansainvälisissä operaatioissa,
H. katsoo, että 25 erilaisen hankintasäännön soveltaminen on este voimavarojen kehittämistä koskevan Euroopan toimintasuunnitelman (ECAP) täytäntöönpanolle,
I. ottaa huomioon, että sotatarvikkeiden hankkijoita ovat yksinomaan EU:n 25 jäsenvaltion hallitukset, joista kuusi ostaa tarvikkeista 90 prosenttia ja toimii osin itsekin aseteollisuudessa,
1. suhtautuu myönteisesti vihreään kirjaan ja kannustaa komissiota sen ponnisteluissa ”edistää vähitellen jäsenvaltioiden välisten entistä avoimempien eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden luomista, jotta jäsenvaltiot voisivat parantaa alan taloudellista tehokkuutta” sekä kilpailukykyä ja kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden yleistä turvallisuutta alan ”erityispiirteet huomioon ottaen”;
2. suhtautuu vakavasti Euroopan perustuslakiin sisällytettyjen perussopimusten tavoitteeseen vahvistaa EU:n yhteenkuuluvuutta myös puolustustarvikehankinnoissa tehtävän yhteistyön kautta;
3. kehottaa jäsenvaltioita ja puolustustarviketeollisuutta luopumaan jo vuosikymmeniä kestäneestä varauksellisesta suhtautumisestaan koko EU:n laajuisia puolustusmarkkinoita kohtaan ja käynnistämään uuden yhteistyövaiheen ja sitä koskevan innovatiivisen strategian;
4. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että nykyiset vastikeperiaate- (juste retour) ja tasapainotuspolitiikat puolustushankintojen alalla johtavat laajoihin kilpailun vääristymiin ja työvoiman keinotekoiseen jakamiseen teollisuuskumppanien kesken sekä heikentävät suuresti julkisten hankintojen tehokkuutta;
5. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että EU:n puolustusmarkkinat ovat tarpeelliset puolustusmenojen vähentämiseksi ja sotilaallisten varusteiden tuotannon kustannustehokkuuden lisäämiseksi Euroopan veronmaksajien eduksi;
6. korostaa nimenomaan eurooppalaisen aseteollisuuden tehostamisen vuoksi tarvetta olla kyseenalaistamatta unionin luonnetta rauhanomaisena kansainvälisenä toimijana;
7. korostaa, että teollisuuden parantuneen suorituskyvyn on hyödytettävä eurooppalaisten sotilaiden ja Euroopan kansalaisten turvallisuutta;
8. kiinnittää huomiota siihen, että EU:n tasolla on kaikin tavoin pyrittävä yhtenäistämään puolustusalan hankintoja hyväksyttyjen Naton yhteentoimivuusnormien mukaisesti ja lisäämään yhteistyötä alalla Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityistarpeiden mukaisesti ja että näin tehtäessä kaikkien jäsenvaltioiden on ensisijaisena tavoitteenaan pyrittävä ratkaisemaan valmiuksien kehittämistä koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman puutteet;
9. on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kansallisia puolustustarvikkeiden toimittajia olisi painostettava muuttamaan yleistä käytäntöään turvautua 296 artiklassa säädettyyn poikkeukseen, sekä olisi suoritettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että puolustusalan julkisiin hankintoihin sovelletaan pikemminkin Euroopan unionin kuin kansallista lainsäädäntöä;
10. katsoo, että komission olisi sekä annettava selittävä tiedonanto päätöksestään lopettaa 296 artiklan väärinkäyttö että ryhdyttävä samalla kehittämään puolustusalan erityispiirteet huomioon ottavaa uutta direktiiviä, joka koskisi aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden hankkimista 296 artiklan mukaisesti;
11. katsoo, että selittävällä tiedonannolla ei pitäisi muuttaa 296 artiklaa vaan tulkita sitä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön pohjalta ja siinä tulisi olla erityisesti selvitys siihen sisältyvistä tuoteryhmistä, poikkeuksen edellyttämistä menettelytavoista puolustustarvikehankinnoissa sekä olennaisten turvallisuusnäkökohtien laajuudesta;
12. katsoo, että koska jäsenvaltiot joka tapauksessa ovat riippuvaisia toisistaan esimerkiksi valuutta- ja energiakysymyksissä, kansallisia turvallisuusetuja olisi tulkittava rajoittavasti; pohtii, missä määrin nykyisin enää yleensä on mielekästä erottaa kansallisia turvallisuusetuja yhteisistä eurooppalaisista turvallisuuseduista;
13. voisi – ottaen huomioon, että 296 artiklaa voitaisiin uudistaa vain sopimusta muuttamalla – ajatella, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin turvautumaan poikkeukseen vain rajatuissa yksittäistapauksissa; pitää samanaikaisesti tervetulleena alan sitoumusta osallistua puolustusalan hankintoja koskevien käytännesääntöjen kehittämiseen;
14. tietää, että julkisia hankintoja koskevia perinteisiä direktiivejä voidaan soveltaa vain rajallisesti puolustustarvikehankintoja koskeviin sopimuksiin niiden erikoispiirteiden takia;
15. pitää uuden direktiivin kannalta sekä pakollisia että valinnaisia hankintamenettelyyn liittyviä välineitä harkitsemisen arvoisina; katsoo painopisteen olevan hankintojen avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisessä; katsoo, että itse tarvikkeiden oston lisäksi on otettava huomioon muitakin tekijöitä, kuten tutkimus- ja kehitystyö, vastinesopimukset, huolto, korjaus, täydentäminen ja koulutus;
16. pitää neuvottelumahdollisuutta näissä sopimuksentekomenettelyissä olennaisen tärkeänä, ennen kaikkea kun ei ole kysymys standardituotteista;
17. edellyttää osapuolten huolellista kuulemista luonnosta laadittaessa ja viittaa jo nyt liiketoiminnan vaikutusten tutkimisen sekä kansainvälisten suhteiden vaikutusten tutkimisen tarpeellisuuteen;
18. toteaa, että alalla toimii monia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joille on tunnusomaista pitkälle erikoistuminen ja suorituskykyisyys, ja toivoisi, että nimenomaan pk-yritykset, joilla on sekä sotilaalliseen että siviilikäyttöön soveltuvaa kaksikäyttöteknologiaa, voisivat hyötyä markkinoiden avautumisesta;
19. kehottaa jäsenvaltioita toimimaan aktiivisessa yhteistyössä komission kanssa uuden direktiivin laatimisessa ja ohjeistamaan Euroopan puolustusvirastoa kehittämään ensimmäisenä toimenpiteenään puolustusalan julkisia hankintoja koskevat 296 artiklan mukaiset käytännesäännöt; katsoo, että näitä käytännesääntöjä olisi sovellettava 296 artiklan kattamiin sopimuksiin, jotta ala saatettaisiin kilpailukykyisemmäksi ja avoimemmaksi; katsoo, että tässä yhteydessä on varmistettava, että kansalliset parlamentit voivat osallistua prosessiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti; katsoo, että Euroopan parlamenttia on kuultava;
20. katsoo, että menettelysäännöillä olisi:
a) annettava jäsenvaltioille T&K:ta ja hankintoja koskeva neuvottelumekanismi,
b) määritettävä 296 artiklan mukaisten poikkeusten ennakkoehdot ja varmistettava poikkeusten ja tietojen julkaisematta jättämisen vaadittu läpinäkyvyys,
c) annettava tietoja rajatylittävästä kilpailusta ja puolustusmateriaalin siirroista,
d) annettava rehellistä kilpailua ja valtiontukea koskevat säännöt kilpailun vääristymisen välttämiseksi,
e) määritettävä toimeksisaajan kelpoisuuden ja valinnan kriteerit sekä muut tärkeät mekanismit,
f) määritettävä EU:n puolustusmateriaalimarkkinoiden valmistelun kriteerit, jotka keskipitkällä aikavälillä voitaisiin markkinoiden kehittymisen edistymisestä riippuen kehittää direktiiviksi,
g) määrittää hyvityskäytäntöihin suhtautumisen yleiset suuntaviivat;
21. kehottaa komissiota toimimaan läheisessä yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa ja laatimaan samalla kattavan suunnitelman sekä toimenpiteitä siihen liittyville alueille, kuten toimitusvarmuuteen, kuljetukseen ja vientiin, jotka ovat tarpeellisia toimintaedellytysten luomiseksi reilulle EU:n sisäiselle kilpailulle ja luotettavien tilastotietojen saamiseksi markkinoista;
22. katsoo, että yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä sisämarkkinoilla saavutettu menestys on saanut aikaan luottamuksen, jonka avulla tällä tärkeällä alalla uskalletaan viimein ottaa uusia askeleita;
23. viittaa useisiin kilpailutettujen hankintojen esteisiin, joita ei ole perusteltu itse julkisissa hankintamenettelyissä, kuten
– puolustustarvikkeita koskevaan rajatylittävään kauppaan liittyviin rajoituksiin EU:ssa,
– poliittisen vaikutusvallan käyttämiseen sopimuksia koskeviin päätöksiin,
– valtion huomattavaan vaikutukseen puolustusteollisuusalan yrityksiin,
– tukien valvonnan vähäisyyteen,
– vähäiseen tutkimusyhteistyöhön (myös EU:n tutkimuspolitiikassa),
– puuttuviin maailmanlaajuisiin markkinaehtoihin;
ja kehottaa komissiota tämän aloitteen ohella ryhtymään toimiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi;
24. toteaa, että puolustusalan hankintojen ongelmat EU:ssa liittyvät osittain tasapuolisuuden puutteeseen Yhdysvaltain kaupassa; pohtii tästä syystä, olisiko tarpeen suosittaa, että eurooppalaiset puolustusalan hankintavirastot hankkisivat enemmän eurooppalaisia tuotteita; on vakuuttunut siitä, että EU:n uutta puolustusalan hankintoja koskevaa lainsäädäntöä ei saa käyttää välineenä yhdysvaltalaisten yritysten yksipuoliseen päästämiseen puolustusalan hankintojen markkinoille Euroopassa;
25. toteaa kuitenkin, että keskeisenä edellytyksenä on, että kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät neuvoston 25. huhtikuuta 2005 hyväksymät EU:n tarkistetut sotilastarvikkeiden vientiä koskevat käytännesäännöt ja noudattavat niitä; kehottaa komissiota valvomaan ja arvioimaan näiden sääntöjen noudattamista;
26. pyytää komissiota – yhdessä Euroopan puolustusviraston kanssa – antamaan ehdotuksia siitä, miten EU:n puolustushankintojen markkinoilla voitaisiin pitkällä aikavälillä sekä laajentaa valikoimaa että tehostaa erikoistumista luomalla tiiviimpiä yhteyksiä vastaaviin markkinoihin erityisesti Yhdysvalloissa ja myös sellaisissa maissa kuin Ukraina ja, tiettyjen erityisalojen osalta, Venäjä;
27. pyytää komissiota tutkimaan, luokittelevatko jäsenvaltiot joissakin tapauksissa kaksikäyttöisen välineistön ja tekniikan sotilaskäyttöiseksi välttääkseen siten soveltamasta julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä.
28. korostaa, että Euroopan puolustusvirastolla ja muilla sellaisilla laitoksilla, jotka nykyään käsittelevät puolustustarvikkeiden hankintaa, on johtava asema;
29. on yhtä mieltä siitä, että puolustustarvikemarkkinoiden eheydyttyä teollisuuden kilpailukyky paranee suurempien tuotantoerien, tutkimuksen lisääntyneen kannattavuuden ja parantuneen maailmanmarkkinakelpoisuuden ansiosta; korostaa samalla, että käytännesääntöihin sisältyviä jäsenvaltioiden vuonna 1998 vapaaehtoisesti laatimia kolmansia maita koskevia vientirajoituksia on sovellettava rajoituksitta;
30. pitää markkinoiden avaamista edellytyksenä taloudellisesti elinkelpoisen EU:n puolustustarviketeollisuuden vahvistamiselle, itsenäisen ja suorituskykyisen teollisen pohjan luomiselle, edullisemmille hankinnoille sekä tarvittavan puolustuskapasiteetin varmistamiselle; katsoo samalla, että komission (kilpailun pääosaston) on seurattava ja valvottava tehokkaammin puolustustarviketeollisuuden väistämättä tapahtuvaa keskittymistä kilpailulainsäädännön näkökulmasta, jotta alakohtaiset monopolit ja niihin liittyvä yritysten saama markkinoiden hallinta eivät vaaranna massatuotannon etuja;
31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.
PERUSTELUT
I Vihreän kirjan aihe
Syyskuussa 2004 komissio antoi puolustusalan julkisista hankinnoista vihreän kirjan, jonka tavoitteena on "edistää vähitellen jäsenvaltioiden välisten entistä avoimempien eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden (…) luomista”[1]. Vihreä kirja on osa komission vuoden 2003 alussa julkituomaa tiedonantoa "Tavoitteena EU:n puolustustarvikepolitiikka”. Sen avulla on tarkoitus käyttää puolustusalan voimavaroja tehokkaammin ja parantaa EU:n teollisuuden kilpailukykyä. Sillä halutaan myös osaltaan parantaa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa tehtäviä puolustustarvikehankintoja.
1. Komissio antoi vuoden 2003 alussa tiedonannon "Tavoitteena EU:n puolustustarvikepolitiikka” parantaakseen EU:n politiikan koordinointia puolustustarvikealalla. Kyseisessä tiedonannossa perustellaan, että EU:n yhteisellä puolustustarvikepolitiikalla saatettaisiin pystyä vähentämään EU:n toiminnallisia heikkouksia puolustuspolitiikan alalla. Samaisessa tiedonannossa mainitaan joitakin toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Niitä ovat muun muassa
– EU:n puolustustarvikkeiden luokittelujärjestelmän luominen,
– EU:n lupajärjestelmien yksinkertaistaminen puolustusjärjestelmien osien viennin helpottamiseksi EU:n jäsenvaltiosta toiseen,
– kilpailusääntöjen (rajoitettu) soveltaminen puolustusalalla ja
– puolustustarvikkeiden hankkimisen optimointi kansallisella ja EU:n tasolla, ylimpänä tavoitteena luoda yhtenäiset säännöt puolustustarvikkeiden hankkimiselle.
Euroopan komission antama vihreä kirja puolustusalan julkisista hankinnoista on yksi näistä toimenpiteistä, ja se on vain yksi monista EU:n puolustusyhteistyön rakenteen osista.
2. Vuodesta 1992 lähtien toteutetut Euroopan sisämarkkinat mahdollistavat tavaroiden vapaan liikkuvuuden Euroopan unionin sisällä. Hankintaviranomaiset ovat tässä tärkeä tekijä, ja heidän velvollisuutenaan on avata Euroopan laajuinen tarjouskilpailu tietyn summan ylittävissä hankinnoissa.
Valtion turvallisuuden kannalta tärkeiden tarvikkeiden hankinta ei EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan poikkeusten[2] mukaan kuitenkaan kuulu EU:n sisämarkkinoita koskevien sääntöjen soveltamisalaan.
Koska 296 artiklasta ei kuitenkaan ole olemassa tarkkaa tulkintaa, julkisiin hankintoihin sovelletaan lähes pääsääntöisesti kyseistä poikkeussäännöstä. Tämän poikkeussäännöksen käyttö on erityisen ongelmallista niin kutsuttujen kaksikäyttötuotteiden yhteydessä, joita käytetään sekä sotilaallisiin että siviilitarkoituksiin. Niitä ovat esimerkiksi elintarvikkeet, tietokoneet, ajoneuvot, vaatteet jne.
II Vaihtoehdot
Vihreässä kirjassa mainitaan kaksi mahdollista välinettä puolustustarvikkeiden avoimempien eurooppalaisten markkinoiden aikaansaamiseksi:
1. EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan mukaista poikkeusta voitaisiin havainnollistaa komission tulkintakysymyksiä koskevalla tiedonannolla. Siinä voitaisiin myös rajata tarkemmin hankintasopimuksia, jotka kuuluvat 296 artiklan poikkeussääntöjen soveltamisalaan.
2. Lisäksi voitaisiin laatia uudet erityiset säännöt (direktiivin muodossa) sellaisten hankintasopimusten koordinointia varten, jotka kuuluvat 296 artiklan poikkeussäännösten soveltamisalaan, mutta joissa silti otetaan huomioon kyseisten hankintojen erityisyys. Uuden direktiivin tavoitteet olisivat
1) puolustusalan hankintasopimusten parempi oikeusvarmuus,
2) kattavampi tieto kyseisistä hankintasopimuksista yhteisön tasolla,
3) tarvittava jousto julkisissa hankintasopimuksissa.
Osassa teollisuudesta on lisäksi ehdotettu vapaaehtoisten käytännesääntöjen käyttöön ottoa EU:n puolustustarvikemarkkinoilla Euroopan puolustusviraston valvonnan alaisena.
Kyseisessä keskustelussa ei siis ole kysymys ulko-, turvallisuus- tai puolustuspolitiikasta yleensä, vaan ainoastaan erityisestä sisämarkkinaulottuvuudesta, tarvikkeiden hankkimisesta sekä alan palveluista.
III Vihreän kirjan arviointi
Esittelijä hyväksyy puolustusalan julkisia hankintoja koskevassa vihreässä kirjassa esiin tuodun tavoitteen tehdä EU:n puolustuspolitiikasta tehokkaampaa ja siten kilpailukykyisempää. Yhteismarkkinoiden kannalta on ehdottomasti tarpeellista toteuttaa toimenpiteitä, joilla voidaan purkaa kaupankäynnin esteitä puolustusteollisuudessa. Euroopan perustuslain I osan 41 artiklan 3 kohdassa todetaan, että jäsenvaltiot sitoutuvat ”parantamaan sotilaallisia voimavarojaan”.
EU:n yhteisen puolustuspolitiikan edut ovat ilmeisiä. Tällä hetkellä EU-alueen puolustusmenot ovat noin 160 miljardia euroa. On tarpeen käyttää kyseiset määrärahat tehokkaammin. Kysynnän ollessa riittävän suuri, eli ryhmätilaus, tarjoajat voivat saavuttaa määrällisiä etuja. Näin voidaan säästää huomattavasti verovaroja. Erityisesti kustannustehokkuustutkimuksissa tällaiset menettelytavat ovat tulevaisuudessa väistämättömiä. Euroopan valtioiden täytyy myös vähentää riippuvuuttaan Yhdysvaltain markkinoista ja etsiä yhdessä omia ratkaisujaan.
Lisäksi on olennaisen tärkeää laatia yhteiset tekniset standardit, jotta eri valtioiden erikoisyksiköt voivat toimia yhteistyössä. Jäsenvaltiot käyttävät myös yhä hyvin erilaisia radiojärjestelmiä, mikä vaikeuttaa yhteistyötä entisestään.
Yhteinen puolustusjärjestelmä johtaisi myös vahvempaan poliittiseen yhtenäisyyteen ja suurempaan solidaarisuuteen Euroopan unionissa.
Näistä syistä kyseisessä vihreässä kirjassa tehdyt ehdotukset ovat tärkeä askel kohti tehokkaampaa yhteistä puolustuspolitiikkaa.
1. Jos tavoiteltu EU:n puolustusmarkkinoiden avaaminen hyväksytään, on väärinkäytösten välttämiseksi tarpeen määritellä tarkemmin 296 artiklassa mainittu poikkeus. On siis tarpeen tarkentaa 296 artiklan soveltamisalaa.
Turvallisuudelle vaaralliset tuotteet kuuluvat ilman muuta artiklan soveltamisalaan. Selkeästi sotilaallisia varusteita, kuten panssarivaunuja tai aseita koskeva poikkeus jää voimaan. Kyse on yksinomaan 296 artiklan soveltamisen rajoittamisesta tuotteisiin, joita ei ole tarkoitettu selkeästi sotilaalliseen käyttöön, jotta sisämarkkinoilla ja julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetulla uudella direktiivillä 2004/18/EY tartuttaisiin puolustusalan ongelmattomiin hankintoihin.
2. Lisäksi tulisi harkita sellaisen direktiivin laatimista, jossa esiteltäisiin klassisten sisämarkkinoiden ja 296 artiklan poikkeusten rinnalla tarvittaessa vaihtoehtoinen väline, jossa otettaisiin huomioon puolustusalan erityiset tarpeet (mm. kansallinen turvallisuus, huolto ja luotettavuus), mutta joka kuitenkin mahdollistaisi jäsenvaltioiden välisen kilpailun.
Teollisuuden ehdottamat vapaaehtoiset käytännesäännöt eivät johtaisi mihinkään, koska ne eivät olisi oikeudellisesti sitovia ja niiden vaikutukset jäisivät näin ollen rajallisiksi.
Toisaalta pohditaan sitä, että hankintamenettelyjen julkistamisella mentäisiin asioiden edelle. Teollisuuden rakenne vaihtelee suuresti maittain, esimerkiksi Saksassa puolustusteollisuus on yksityistetty, kun taas Ranskassa se on valtion omistuksessa.
Tätä väitettä vastaan tulee kuitenkin todeta, että markkinoiden avautuessa myös televiestintä- ja energia-alalla vallitsivat hyvin vaihtelevat olosuhteet ja että sisämarkkinat ovat näissä tapauksissa johtaneet lopulta kilpailuun. Jokaisen puolustustarviketeollisuutta koskevan ongelman ratkaisuehdotuksen osalta sanottaisiin todennäköisesti, että ensin on toteutettava muita toimenpiteitä. Jostain on kuitenkin aloitettava.
IV Johtopäätös
Esittelijän näkemyksen mukaan on tarpeen avata EU:n puolustusmarkkinat. Komission harkitsemat toimenpiteet, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan tulkitseminen sekä julkisia hankintoja turvallisuusalalla koskeva direktiivi, ovat askeleita oikeaan suuntaan.
- [1] Vrt. vihreä kirja puolustusalan julkisista hankinnoista, KOM(2004)0608, s. 3.
- [2] EY:n perustamissopimuksen 296 artikla:
(1) Tämän sopimuksen määräykset eivät estä soveltamasta seuraavia sääntöjä: a) mikään jäsenvaltio ei ole velvollinen antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi; b) jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteet, jotka se katsoo tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan; nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa heikentää sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä yhteismarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön.
(2) Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta muuttaa luetteloa, jonka se on vahvistanut 15 päivänä huhtikuuta 1958 tuotteista, joihin sovelletaan 1 kohdan b alakohtaa.
ulkoasiainvaliokunnaN LAUSUNTO (31.8.2005)
sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle
vihreästä kirjasta "Puolustusalan julkiset hankinnat"
(KOM(2004)0608 – 2005/2030(INI))
Valmistelija: Angelika Beer
(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla
EHDOTUKSET
Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja kannustaa komission pyrkimyksiä "edistää vähitellen jäsenvaltioiden välisten entistä avoimempien eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden ("European Defence Equipment Market", EDEM) luomista, jotta jäsenvaltiot voisivat parantaa alan taloudellista tehokkuutta sen erityispiirteet huomioon ottaen";
2. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että nykyinen vastikeperiaatetta ja tasapainottamista sotilaallisissa hankinnoissa korostava politiikka johtaa kilpailun laajamittaiseen vääristymiseen ja keinotekoiseen työnjakoon teollisuuden toimijoiden välillä sekä haittaa hankintojen tehokkuutta;
3. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että eurooppalaiset puolustusalan markkinat ovat tarpeen sotilasmenojen alentamiseksi, kun otetaan huomioon markkinoiden koko sekä kehittyneen teknologian ja suurten investointien tarve;
4. kiinnittää huomiota siihen, että EU:n tasolla on kaikin tavoin pyrittävä yhtenäistämään puolustusalan hankintoja hyväksyttyjen Naton yhteentoimivuusnormien mukaisesti ja lisäämään yhteistyötä alalla ETPP:n erityistarpeiden mukaisesti ja että näin tehtäessä kaikkien jäsenvaltioiden on ensisijaisena tavoitteenaan pyrittävä ratkaisemaan valmiuksien kehittämistä koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman puutteet;
5. pyytää komissiota pyrkimään EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan vaikutusten vähentämiseen;
6. pyytää komissiota pitämään 296 artiklan poistamista EY:n perustamissopimuksesta lopullisena tavoitteenaan pyrkimyksissään luoda johdonmukainen sääntelykehys puolustusalan hankinnoille Euroopassa; tällä välin tukee kaikkia pyrkimyksiä vähentää artiklan merkitystä ja pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että artiklan sisältöä ja yleisen poikkeusjärjestelmän soveltamista pohditaan syvällisesti ja siitä keskustellaan perusteellisesti ennen kyseisen artiklan poistamista;
7. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että ennen 296 artiklan lopullista poistamista olisi kaikin keinoin pyrittävä suostuttelemaan kansalliset puolustusalan hankintavirastot lopettamaan yleispoikkeuksen käyttö kyseisen artiklan soveltamisessa ja ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että puolustusalan hankintoja säädellään laajemmin yhteisön lainsäädännössä kuin vain kansallisessa lainsäädännössä;
8. panee merkille, että nykyisten kansallisten ja yhteisön säädösten nojalla puolustusalan kansalliset markkinat on joissakin maissa suurelta osin avattu kilpailulle, kun taas toisten maiden vastaavat markkinat pysyvät edelleen lähes täysin suljettuina; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tämän vuoksi tekemään tarvittavat kansallisen tason päätökset maansa puolustusalan markkinoiden avaamiseksi suuremmassa määrin kilpailulle;
9. antaa täyden tukensa komission 23. syyskuuta 2004 julkaisemassa vihreässä kirjassa tekemille ehdotuksille; katsoo, että komission olisi annettava tulkitseva tiedonanto, jossa todetaan komission aikovan päättäväisesti lopettaa 296 artiklan liiallisen käytön, ja samanaikaisesti uusi direktiivi, joka koskee erityisesti 296 artiklassa tarkoitettujen aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden hankintaa;
10. kehottaa jäsenvaltioita toimimaan aktiivisessa yhteistyössä komission kanssa tämän direktiivin osalta ja antamaan Euroopan puolustusvirastolle tehtäväksi kehittää komission toimien täydennykseksi 296 artiklassa tarkoitettuja puolustusalan hankintoja koskevat käytännesäännöt;
11. korostaa tällaisten toimenpiteiden olevan täydentäviä, sillä niillä pyritään puuttumaan eri osa-alueisiin puolustushankintojen markkinoilla, ja toteaa, että varsinkin Euroopan puolustusviraston käytännesääntöihin liittyvä valmistelutyö saattaa osoittautua hyvin merkittäväksi ehdotettua uutta direktiiviä laadittaessa; ilmaisee kuitenkin huolensa sen vuoksi, että erityisdirektiivin laatimisen tukena ei ole jäsenvaltioiden poliittista tahtoa, ja vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne eivät antaisi käytännesääntöjen edistymisen olla esteenä direktiivin laatimiselle;
12. pyytää komissiota laatimaan samanaikaisesti tiiviissä yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa kattavan toimintasuunnitelman, johon sisältyy tarvittavia tukitoimenpiteitä aiheeseen liittyvillä aloilla, kuten toimitusvarmuuden, siirtojen ja viennin sekä valtiontuen ja hyvitysten alalla, yhtäläisten toimintaedellytysten luomiseksi oikeudenmukaiselle eurooppalaiselle kilpailulle;
13. pyytää komissiota tunnustamaan pienten ja keskisuurten yritysten roolin ja niiden panoksen kaksikäyttö- ja sotilastuotteiden valmistuksessa puolustus- ja turvallisuuskäyttöön;
14. toteaa, että puolustusalan hankintojen ongelmat EU:ssa liittyvät osittain tasapuolisuuden puutteeseen Yhdysvaltain kaupassa; pohtii tästä syystä, olisiko tarpeen suosittaa, että eurooppalaiset puolustusalan hankintavirastot hankkisivat enemmän eurooppalaisia tuotteita; on vakuuttunut siitä, että EU:n uutta puolustusalan hankintoja koskevaa lainsäädäntöä ei saa käyttää välineenä yhdysvaltalaisten yritysten yksipuoliseen päästämiseen puolustusalan hankintojen markkinoille Euroopassa;
15. pyytää komissiota – yhdessä Euroopan puolustusviraston kanssa – antamaan ehdotuksia siitä, miten EU:n puolustushankintojen markkinoilla voitaisiin pitkällä aikavälillä sekä laajentaa valikoimaa että tehostaa erikoistumista luomalla tiiviimpiä yhteyksiä vastaaviin markkinoihin erityisesti Yhdysvalloissa ja myös sellaisissa maissa kuin Ukraina ja, tiettyjen erityisalojen osalta, Venäjä;
16. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että EU:n puolustusmateriaalipolitiikan olisi perustuttava etiikan ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden asianmukaiseen huomioon ottamiseen ja noudattamiseen asekaupassa; rohkaisee tämän mukaisesti komissiota tekemään ehdotuksia, joilla puolustusalan hankinnat saadaan EU:n asevientiä koskevien käytännesääntöjen mukaisiksi; toteaa jälleen, että niin kauan kuin käytännesäännöt eivät ole oikeudellisesti velvoittavat, ne eivät myöskään täytä tarkoitustaan eli paranna avoimuutta ja edistä eettisemmän YUTP:n kehittämistä;
17. pyytää komissiota tekemään jatkossakin yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa tässä asiassa sekä järjestämään mahdollisimman paljon ennakkokuulemisia ja toimimaan mahdollisimman avoimesti;
18. pyytää komissiota tutkimaan, luokittelevatko jäsenvaltiot joissakin tapauksissa kaksikäyttöisen välineistön ja tekniikan sotilaskäyttöiseksi välttääkseen siten soveltamasta julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Vihreä kirja "Puolustusalan julkiset hankinnat" | |||||
|
Menettelynumero |
||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
IMCO | |||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
AFET | |||||
|
Tehostettu yhteistyö |
kyllä | |||||
|
Valmistelija |
Angelika Beer | |||||
|
Valiokuntakäsittely |
26.5.2005 |
4.7.2005 |
29.8.2005 |
|
| |
|
Ehdotukset hyväksytty (pvä) |
30.8.2005 | |||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
42 5 0 | ||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Angelika Beer, Panagiotis Beglitis, Monika Beňová, André Brie, Elmar Brok, Ryszard Czarnecki, Véronique De Keyser, Giorgos Dimitrakopoulos, Camiel Eurlings, Anna Elzbieta Fotyga, Alfred Gomolka, Richard Howitt, Toomas Hendrik Ilves, Jelko Kacin, Ioannis Kasoulides, Helmut Kuhne, Joost Lagendijk, Vytautas Landsbergis, Cecilia Malmström, Emilio Menéndez del Valle, Francisco José Millán Mon, Baroness Nicholson of Winterbourne, Alojz Peterle, Tobias Pflüger, João de Deus Pinheiro, Mirosław Mariusz Piotrowski, Paweł Bartłomiej Piskorski, Bernd Posselt, Raül Romeva i Rueda, Libor Rouček, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Emil Saryusz-Wolski, Gitte Seeberg, Marek Maciej Siwiec, Hannes Swoboda, Geoffrey Van Orden, Ari Vatanen, Luis Yañez-Barnuevo García, Josef Zieleniec | |||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Árpád Duka-Zólyomi, Alexandra Dobolyi, Giovanni Claudio Fava, Alexander Lambsdorff, Rihards Pīks, Aloyzas Sakalas, Inger Segelström, Alexander Stubb | |||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| |||||
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (31.8.2005)
sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle
vihreästä kirjasta ”Puolustusalan julkiset hankinnat”
(2005/2030(INI))
Valmistelija: Gunnar Hökmark
EHDOTUKSET
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. pitää myönteisinä pyrkimyksiä parantaa puolustusalan hankintojen ja EU:n puolustusmateriaalimarkkinoiden (EDEM) kilpailusääntöjä; korostaa, että niiden parantaminen on edistynyttä T&K:ta edustavan EU:n puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ennakkoehto; toteaa, että puolustustarvikemarkkinat ovat erittäin pirstoutuneet sekä kysynnän että tarjonnan osalta, mikä johtuu historian kuluessa muotoutuneiden erillisten turvallisuusstrategioiden kansallisesta luonteesta; korostaa, että vaatimusten yhdenmukaistaminen, jatkuvuus ja hankalien sääntelymenettelyjen välttäminen ovat EU:n puolustusmateriaalimarkkinoiden kehittämisen ehtoja;
2. korostaa, että markkinoiden pirstoutuneisuus on sellaisenaan rehellisen kilpailun ja toimivien yhtenäismarkkinoiden ratkaiseva este, ja korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden valmistajien vastavuoroinen rehellinen kilpailu EU:ssa on edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen ennakkoehto; toteaa, että puolustustarvikemenoja vähennetään merkittävästi, mutta että markkinat ovat edelleen pirstoutuneet ja vääristyneet valtionyhtiöiden, valtiontukien ja kilpailun puutteen takia, mikä epätasapainottaa tutkimus- ja kehitysmenojen ja tuotantomäärien välisiä suhteita;
3. toteaa, että puolustusmarkkinoiden hallitsevaan ja teknologisesti kiinnostavaan osaan sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan mukaista poikkeusta, minkä vuoksi tämä osa on ehdottomasti sisällytettävä mainittuihin pyrkimyksiin, jotka koskevat kilpailun ja yhteismarkkinasääntöjen noudattamisen parantamista;
4. suhtautuu epäillen siihen, mitä voidaan saavuttaa tulkitsevan tiedonannon avulla, koska se ainoastaan selkeyttää voimassaolevaa oikeuskehystä, eikä näin ollen puutu tarvittaviin perustavaa laatua oleviin muutoksiin; pitää uuden direktiivin ideaa myönteisenä, mutta korostaa ratkaisua vaativia ongelmia, jotka koskevat valtionyhtiöitä ja valtion osallistumista sekä markkinoiden vääristymistä rehellisen kilpailun takaamiseksi; tällaisella direktiivillä olisi rajattava 296 artiklan soveltaminen vain ehdottoman välttämättömään;
5. ehdottaa, että ensimmäiseksi ja välittömästi olisi määrättävä, että EU:n puolustusvirasto on vastuussa EU:n puolustusmateriaalimarkkinoiden menettelysääntöjen kehittämisestä 296 artiklan mukaisten poikkeusten aloilla, sekä vastuussa menettelysääntöjen täytäntöönpanosta siten, että sillä on oikeus tarkastaa niiden noudattamista jäsenvaltioissa ja niitä koskevien kertomusten laatimista; katsoo, että oikeudellisesti ei-sitovalla menettelysäännöllä voitaisiin asettaa normeja, joita olisi vaikeata saavuttaa direktiivillä ja mahdotonta saavuttaa voimassaolevan oikeuskehyksen tulkinnalla; katsoo, että yhden menettelysääntöjen tavoitteista olisi oltava USA:n ja EU:n välisen vastavuoroisuuden aloittaminen EU:n puolustusmateriaalimarkkinoilla;
6. katsoo, että menettelysäännöillä olisi a) annettava jäsenvaltioille T&K:ta ja hankintoja koskeva neuvottelumekanismi, b) määritettävä 296 artiklan mukaisten poikkeusten ennakkoehdot ja varmistettava poikkeusten ja tietojen julkaisematta jättämisen vaadittu läpinäkyvyys, c) annettava tietoja rajatylittävästä kilpailusta ja puolustusmateriaalin siirroista, d) annettava rehellistä kilpailua ja valtiontukea koskevat säännöt kilpailun vääristymisen välttämiseksi, e) määritettävä toimeksisaajan kelpoisuuden ja valinnan kriteerit sekä muut tärkeät mekanismit, f) määritettävä EU:n puolustusmateriaalimarkkinoiden valmistelun kriteerit, jotka keskipitkällä aikavälillä voitaisiin markkinoiden kehittymisen edistymisestä riippuen kehittää direktiiviksi, g) määrittää hyvityskäytäntöihin suhtautumisen yleiset suuntaviivat;
7. katsoo, että Euroopan puolustusviraston olisi yhdessä komission kanssa lisäksi pohdittava, missä määrin Euroopan hankintamarkkinat voitaisiin verkottaa USA:n, muiden Nato-markkinoiden, muiden EU:n periaatteita kunnioittavien maiden ja tietyillä aloilla myös Venäjän hankintamarkkinoiden kanssa kilpailun ja teknisen tehokkuuden lisäämiseksi;
8. katsoo, että Euroopan puolustusviraston ja komission olisi ehdotuksissaan otettava erityisesti huomioon suorituskykyisten pk-yritysten tilanne;
9. katsoo, että EU:n puolustusvirastolla olisi oltava oikeus seurata jäsenvaltioiden toimintaa ja raportoida niiden toiminnasta, ja että viraston olisi varmistettava yhteensovittaminen Naton vaatimusten kanssa; katsoo, että virasto voisi myös sekä edistää kansallisten menettelyjen yhdenmukaistamista että neuvotella kaikista tarvittavista taloudellisista näkökohdista; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi käynnistettävä puolustusmateriaalin ja -palvelujen kysynnän yhteensovittamista koskeva menettely ja ohjattava sitä keskinäisesti.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Vihreä kirja ”Puolustusalan julkiset hankinnat” | |||||
|
Menettelynumero |
||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
IMCO | |||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
ITRE | |||||
|
Tehostettu yhteistyö |
ei | |||||
|
Valmistelija |
Gunnar Hökmark | |||||
|
Valiokuntakäsittely |
15.6.2005 |
|
|
|
| |
|
Ehdotukset hyväksytty (pvä) |
30.8.2005 | |||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
37 6 0 | ||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Ivo Belet, Šarūnas Birutis, Joan Calabuig Rull, Pilar del Castillo Vera, Den Dover, Lena Ek, Nicole Fontaine, Adam Gierek, Umberto Guidoni, András Gyürk, Fiona Hall, David Hammerstein Mintz, Rebecca Harms, Ján Hudacký, Romana Jordan Cizelj, Werner Langen, Nils Lundgren, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Andres Tarand, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Catherine Trautmann, Nikolaos Vakalis, Alejo Vidal-Quadras Roca, Dominique Vlasto | |||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Dorette Corbey, Jan Christian Ehler, Norbert Glante, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Edit Herczog, Gunnar Hökmark, Lambert van Nistelrooij, Pier Antonio Panzeri, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Vittorio Prodi | |||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| |||||
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Vihreä kirja ”Puolustusalan julkiset hankinnat” | ||||||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
IMCO | ||||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
AFET |
ITRE |
|
|
| ||||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
|
|
|
|
| ||||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
AFET |
|
|
|
| ||||||||
|
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
|
|
| ||||||||||
|
Esittelijä(t) |
Joachim Wuermeling |
| |||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
15.3.2005 |
12.7.2005 |
5.10.2005 |
|
| ||||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
5.10.2005 | ||||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
35 1 1 | |||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Mia De Vits, Bert Doorn, Nigel Farage, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Anna Hedh, Edit Herczog, Pierre Jonckheer, Henrik Dam Kristensen, Alexander Lambsdorff, Kurt Lechner, Lasse Lehtinen, Toine Manders, Arlene McCarthy, Manuel Medina Ortega, Bill Newton Dunn, Béatrice Patrie, Zita Pleštinská, Guido Podestà, Giovanni Rivera, Zuzana Roithová, Luisa Fernanda Rudi Ubeda, Heide Rühle, Leopold Józef Rutowicz, Andreas Schwab, Eva-Britt Svensson, József Szájer, Marianne Thyssen, Jacques Toubon, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler, Phillip Whitehead, Joachim Wuermeling | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Alexander Stubb, Diana Wallis | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| ||||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
10.10.2005 |
A6-0288/2005 | |||||||||||