MIETINTÖ valtiontuesta aluekehityksen välineenä
28.11.2005 - (2004/2255(INI))
Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Miloš Koterec
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
valtiontuesta aluekehityksen välineenä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan komission tiedonantoluonnoksen kansallista aluetukea koskevista suuntaviivoista vuosille 2007–2013,
– ottaa huomioon Euroopan unionin komission kilpailun pääosaston laatiman epävirallisen asiakirjan jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa pidettävässä ensimmäisessä monenvälisessä kokouksessa käytävää keskustelua varten,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon komission tiedonannon: kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus (KOM(2004)0107),
– ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman kolmannesta taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevästä kertomuksesta[1],
– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 muuttamisesta Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian Euroopan unioniin liittymisen johdosta[2],
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä[3],
– ottaa huomioon Lissabonin strategian ja Göteborgin strategian tavoitteet,
– ottaa huomioon Barcelonan ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen päätökset ja erityisesti määräykset, joiden mukaan jäsenvaltiot sitoutuivat vähentämään valtiontukien tasoa Euroopan unionissa ja rajoittamaan ne yhteisen edun mukaisiin kohteisiin mukaan luettuina taloudellinen ja sosiaalinen koheesio,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0364/2005),
A. katsoo, että koheesiopolitiikat ja valtiontukipolitiikat ovat toisiaan täydentäviä ja että rakennerahastojen sääntelyn ja alueellisten tukien suuntaviivojen pitäisi olla mahdollisimman yhtenäisiä, erityisesti määriteltäessä tukea saavat maantieteelliset alueet,
B. katsoo, että koska suorilla valtiontuilla on keskeinen tehtävä alueellisessa kehityksessä, ne ovat merkittävä väline ensisijaisen koheesiotavoitteen saavuttamisessa, ja että sen vuoksi niihin on käytettävä eriytettyä lähestymistapaa markkinatalouden puitteissa valtionapuihin yleisesti sovellettavassa kohtelussa,
C. katsoo, että valtiontuilla on vaikutusta Euroopan unionin sisäiseen taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen koheesioon,
D. ottaa huomioon, että kun useimmat jäsenvaltiot ovat vähentäneet valtiontukea ja suunnanneet sen EU:n strategian mukaisiin monialaisiin tavoitteisiin, tuen suuntaaminen koheesiotavoitteisiin ei alueellisen tuen supistuttua ole niin selvää,
E. katsoo, että koheesiotavoitetta olisi tuettava vahvistamalla alueellista ulottuvuutta,
F. katsoo, että tiettyjen epäsuotuisten alueiden ja taloudellisen kasvun alueiden taloudellisen kehityksen edistämiseen tarkoitetuissa alueellisissa valtiontuissa olisi otettava huomioon, että kyseisen alueen strategista taloudellista kilpailukykyä on parannettava asianmukaisesti (EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohta),
G. katsoo, että alueellisten valtiontukien vaikutuksia arvioitaessa komission olisi otettava huomioon myös valtiontuen kokonaisarvo (asukasta kohti) kullakin alueella,
H. ottaa huomioon, että aluetukia koskevilla säännöillä säännellään vain noin 10:tä prosenttia kaikista valtiontuista; katsoo, että valtiontuilla voidaan edistää talouskehitystä jälkeen jääneillä alueilla,
I. katsoo, että valtiontuen myöntämisen pitäisi olla täysin avointa, jotta sitä voidaan käyttää tasapainoisen ja kestävän alueellisen kehityksen ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisen oikeudenmukaisena välineenä ja jotta valtiontukien vaikutusanalyyseja voidaan sen avulla toteuttaa, mikä mahdollistaisi "parempaa vastinetta rahalle" -periaatteen noudattamisen,
J. katsoo, että valtiontuen kriteereitä määritettäessä ja sen vaikutusta arvioitaessa olisi käytettävä useita erilaisia kehittyneitä ja tarkkoja alueellisen kehityksen ja kilpailukyvyn indikaattoreita, kuten tietylle alueelle myönnetyn tuen kokonaismäärä,
K. katsoo, että aluetuen myöntämisen ensisijaisena tavoitteena tulisi olla kasvun edistäminen ja työpaikkojen luominen,
1. pitää myönteisenä komission tiedonantoluonnosta kansallista alueellista valtiontukea koskevista suuntaviivoista vuosille 2007–2013;
2. pyytää, että komissio ei hyväksy tiedonantoa alueellisesta valtionavusta ennen kuin jäsenvaltiot päättävät Euroopan unionin rahoitusnäkymistä ja alue- ja koheesiopolitiikan talousarvio hyväksytään;
3. katsoo, että oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaisesti olisi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan kaikissa kolmessa luokassa tarkoitettujen alueiden ja kaikkein syrjäisimpien alueiden tuki-intensiteettien enimmäismäärien pysyttävä uudella ohjelmointikaudella samalla tasolla kuin edellisellä kaudella 2000–2006;
4. pyytää, että ero saisi olla enintään 10 prosenttia, jotta vältetään yrityksien toimintojen siirrot sekä niistä johtuva haitallinen kilpailu eri jäsenvaltioiden 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisten epäsuotuisten alueiden välillä;
5. ehdottaa, että syrjäisimmille alueille olisi automaattisesti myönnettävä 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen asema ja että samalla tavoin kohdeltaisiin vakavista ja pysyvistä luonto-olosuhteisiin liittyvistä tai maantieteellisistä tai väestötieteellisistä vaikeuksista kärsiviä alueita korottamatta komission asettamaa tuki-intensiteettiä;
6. painottaa koheesion kaikkien ulottuvuuksien merkitystä ja pyytää kiinnittämään asianmukaisesti huomiota maaseutualueisiin, teollisuuden rakennemuutosten vaikutuksille alttiiksi joutuneisiin alueisiin sekä alueisiin, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luonto-olosuhteisiin liittyvistä tai väestötieteellisistä vaikeuksista, kuten alueet, joissa väestötiheys on hyvin alhainen, rajat ylittävät alueet, saaristoalueet ja vuoristoalueet; kehottaa komissiota kuitenkin laatimaan yksityiskohtaiset perusteet, joiden avulla olisi mahdollista yksilöidä edellä mainitut alueet sekä myöntää niille tukea niiden ongelmia vastaava määrä;
7. katsoo, että tilastovaikutusalueiden on säilytettävä asemansa 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisina alueina, kuten on jo todettu edellä mainitussa, taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevästä kolmannesta kertomuksesta annetussa päätöslauselmassa, jossa kyseisille alueille taataan vastaava kohtelu kuin rakenne- ja koheesiorahastojen yleisissä säännöksissä määritetyille konvergenssitavoitealueille; pyytää kuitenkin, että tilastovaikutusalueita koskevat säännökset pysyvät voimassa koko ohjelmointikauden, eli vuoden 2013, loppuun asti ilman, että tilannetta tarkastellaan uudelleen vuonna 2009;
8. pitää yleisesti ottaen myönteisenä sitä, että komissio aikoo käyttää työttömyysastetta lisäindikaattorina tukikelpoisille alueille, jotka jäsenvaltiot määrittävät EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti; mutta korostaa, että on otettava käyttöön indikaattoreita, joilla osoitetaan selkeästi alueellisen kehityksen erot, jotta jäsenvaltiot voivat paremmin arvioida alueiden suhteellista vaurautta ja siten niiden tukikelpoisuutta; katsoo siksi, että komission olisi käytettävä täydentäviä indikaattoreita, kuten bruttokansantuotteen kasvua henkeä kohden – joka on siirtymävaatimusten kannalta asianmukaisempi indikaattori alueellisessa tasapainottamisessa kilpailua koskevien ulkopuolisten yhteentörmäysten jälkeen – sekä muutettava työttömyyttä koskevien parametrien painotusta, sillä ne ovat alueiden talouden kannalta kriittisen tason indikaattoreita; korostaa lisäksi, että kaikkia käytettyjä indikaattoreita on vertailtava EU:n keskiarvon kanssa;
9. panee merkille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti tukikelpoisten lisäalueiden osoittamisen komission asettamien maakohtaisten enimmäismäärien – joissa on otettu huomioon myös työttömyysasteiden vaihtelut alueiden välillä – mukaan; kehottaa komissiota ottamaan väestön enimmäismäärän kohdalla käyttöön jakokriteerit, joissa otetaan huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden suhteellisen epäsuotuisa asema, jotta ei määrätä ankaria seuraamuksia niille, joilla on huomattavia ja ilmeisiä alueellisia eroja, jotka johtuvat osittain sellaisten epäedullisten alueiden olemassaolosta, joilla on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen asema; kehottaa näin ollen soveltamaan jo nykyisissä suuntaviivoissa vahvistettuja jakokriteerejä ja korjaavia toimia sekä hyväksymään tarpeellisen EU-25:n aluetukikelpoista väestönosaa koskevan enimmäismäärän pienen korottamisen;
10. katsoo, että taloudellisina kehitysalueina pidetyille alueille olisi annettavan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetty tuki-intensiteetin enimmäismäärä, jotta voidaan välttää sen, että tukitason äkillinen muutos estäisi saavutettua edistystä vakiintumasta;
11. toistaa kantansa, että kaikkien aluetukien, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, on liityttävä jäsenvaltioiden noudattamaan yhdenmukaiseen ja yhdennettyyn aluepolitiikkaan;
12. kehottaa komissiota kiirehtimään jäsenvaltioita laatimaan avoimesti sekä taloudelliset periaatteet että tilastolliset perusteet, joita ne aikovat käyttää määritellessään lopulliset EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset alueet; muistuttaa jäsenvaltioita, että määriteltäessä kansallisella tasolla 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisia alueita olisi kuultava paikallisia ja alueellisia hallintoelimiä;
13. pyytää komissiota varmistamaan alueiden toimivaltaisten viranomaisten toimintakyvyn soveltamalla kumppanuusperiaatetta etusijan antamiseksi sellaisille investointihankkeille, jotka ovat erityisen hyödyllisiä kyseisille alueille, kuten ehdotuksessa suuntaviivoiksi on todettu;
14. pitää myönteisenä Euroopan komission aikomusta ottaa käyttöön ylimääräinen turvaverkko, jotta varmistetaan, että yksikään jäsenvaltio ei menetä enempää kuin 50 prosenttia ajanjaksolla 2000–2006 tuen piirissä olevasta väestöstä, mutta suosittaa, että komissio harkitsee turvaverkon vahvistamista alentamalla 50 prosentin kynnysarvoa;
15. vaatii, jotta vältettäisiin liian voimakasta tuen piirissä olevan väestön supistumista, EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisille alueille siirtymäjärjestelmää, joka on samanlainen kuin 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti tukikelpoisille alueille luotu siirtymäjärjestelmä;
16. panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen, jossa sallitaan jäsenvaltioiden käyttää alueellista valtiontukea ratkaistakseen erityisiä talousongelmia, paikallistetut alueelliset ja NUTS III -tason alle jäävät vinoutumat mukaan lukien, jotka ilmenevät alhaisempana BKT:nä, korkeampana työttömyytenä tai jollain muulla hyväksytyllä talousindikaattorilla mitattuna, turvautumalla mahdollisuuteen myöntää valtiontukea myös suuryrityksille; pitää tässä yhteydessä myönteisenä asianmukaisten bonusten soveltamista pk-yritysten kohdalla;
17. painottaa kuitenkin sellaisten indikaattorien hyödyllisyyttä, joiden avulla voidaan paremmin arvioida tiettyjen alueiden, erityisesti aavikoitumassa olevien alueiden kehitysongelmia, kuten työllisyysrakenteen kehitystä, väestön ikääntymistä ja nettomuuttoa;
18. korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa vahva yhteisvaikutus mahdollisen tulevan globalisaatiorahaston, jonka on tarkoitus puuttua erityisesti rakenneuudistusten aiheuttamiin talousongelmiin, ja aluetukea koskevien suuntaviivojen välillä;
19. ottaa huomioon, että riittävän toimintatuen myöntäminen rakenteellisista vaikeuksista kärsiville alueille on asianmukainen keino täydentää kyseisten alueiden saamaa investointitukea ja pitää myönteisenä komission halua tarjota jäsenvaltioille mahdollisuutta toimia joustavasti tällä alalla;
20. odottaa komission harkitsevan mahdollisuutta hyväksyä toimintatukia alueille, jotka menettävät vuoden 2007 jälkeen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen aseman sekä sallivan sopivat korotukset toimintatukiin alueille, jotka kärsivät luontoon, maantieteeseen tai väestöön liittyvistä haitoista;
21. pitää myönteisenä, että komissio asetti tuelle tosiasiallisen enimmäiserotuksen alueilla, jotka saavat vähemmän tukea ja joilla on yhteinen maaraja ja suosittaa, että säännös koskisi myös alueita, joilla on yhteinen meriraja enemmän tukea saavan alueen kanssa alentamatta enemmän tukea saavien alueiden tuen enimmäismääriä; kehottaa ottamaan käyttöön samanlaisen säännöksen myös alueille, joilla on yhteinen meriraja;
22. pitää tervetulleena sitä, että komissio sallii jäsenvaltioiden myöntää merkittävästi enemmän alueellista valtiontukea pk-yrityksille; ehdottaa, että lisäystä yhdenmukaistetaan ylöspäin ottamalla pk-yrityksien kohdalla käyttöön yhtenäinen 20 prosentin määrä, jotta pienten yritysten kasvua ei tukahduteta;
23. uskoo myös, että horisontaalisen tuen suuntaviivoissa on otettava alueelliset erot asianmukaisesti huomioon koheesiotavoitteiden turvaamiseksi – minkä vuoksi ne olisi pidettävä nykyisissä mittasuhteissa;
24. kehottaa näin ollen komissiota nostamaan lisää valtionavun intensiteetin enimmäismäärää niin, että siihen sisältyy köyhiä alueita hyödyttävä alueellinen osatekijä tapauksissa, joissa valtionapu on myönnetty uusien horisontaalisen tuen suuntaviivojen perusteella; katsoo, että kyseistä horisontaalisen tuen lisätukea olisi eriytettävä niin, että se vastaa alueellisen tuen suuntaviivoja koskevan luonnoksen 41–46 kohdissa hahmoteltua alueellisen tuen intensiteetin luokittelua;
25. kannattaa komission ehdottamaa alkuinvestoinnin määritelmää ja tukee erityisesti alueellisen tuen suuntaviivoja koskevan luonnoksen 31 kohdassa ja siitä eteenpäin määritettyä tukikelpoisten kulujen eriyttämistä pk-yritysten ja suurten yritysten välillä, mutta toivoo suurempaa joustavuutta, joka sallii ottaa huomioon mahdolliset erityistilanteet silloin, kun se on perusteltua; kehottaa komissiota kuitenkin selventämään ehdotettujen suuntaviivojen pohjalta, ovatko tuotteet ja palvelujen tarjoaminen tukikelpoisia; katsoo lisäksi, että alkuinvestointia määriteltäessä olisi yhä käytettävä nykyistä vaatimusta siitä, että investoinnin on johdettava perustaviin muutoksiin tuotteen tai tuotantoprosessin järkiperäistämisessä, monipuolistamisessa tai uudenaikaistamisessa, sillä tämä vaatimus näyttäisi olevan vähemmän rajoittava kuin vaatimus täysin uuden tuotteen saattamisesta markkinoille;
26. ehdottaa nykyisen käytännön valossa, että komissio antaa jäsenvaltioille, jotka eivät ole hyväksyneet yhteisvaluuttaa, mahdollisuuden soveltaa sen päivän vaihtokurssia, jona tukihakemus on otettu vastaan, hyväksyttyihin ohjelmiin kuuluvien hankkeiden osalta, koska tietyn tukitason on oltava tiedossa jo hanketta arvioitaessa eikä vasta päivänä, jona päätös tehdään;
27. kehottaa komissiota erittelemään tarkemmin, mitkä ovat tukikelpoisia menoja, jotta menoluokat voidaan laatia tarkemmin ja jotta tukikelpoisuutta koskeva päätöksenteko voidaan jättää jäsenvaltioille;
28. pitää myönteisenä, että komissio on todennut alueellisen tuen muodon voivan vaihdella ja pyytää komissiota toteuttamaan tutkimuksen, jossa arvioidaan, minkä tyyppinen valtionapu vaikuttaa edistävän alueellista kehitystä parhaiten ja sisältävän pienimmän riskin kilpailun vääristämisestä;
29. pitää tervetulleena komission aikomusta edellyttää, että tukikelpoisen aineettoman varallisuuden on pysyttävä tukikelpoisella alueella, mikä varmistetaan asettamalla tietyt ehdot, jotka on vahvistettu ehdotuksen vuosien 2007–2013 suuntaviivoiksi 53 kohdassa; pyytää kuitenkin selventämään, merkitseekö yrityksen siirtäminen yhdeltä tukikelpoiselta alueelta toiselle myös sen ehdon rikkomista, jonka mukaan tukea myönnetään kyseisen investoinnin rahoittamiseen, vai antaako yksinomaan investoinnin siirtäminen ei-tukikelpoiselle alueelle aiheen säädettyihin seuraamuksiin;
30. pitää myönteisenä sitä, että väliaikaista ja asteittain vähenevää toimintatukea voidaan edelleen myöntää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille alueille, sillä edellytyksellä, että se kohdistuu selkeästi määriteltyihin alueellisen kehityksen pullonkauloihin ja on oikeasuhteista; kehottaa komissiota kuitenkin määrittelemään tarkemmin toimintatukea koskevat tukikelpoisuuden perusteet;
31. pitää ilahduttavana, että toimintatukea, joka ei ole aleneva eikä ajallisesti rajattu, myönnetään edelleen alueille, jotka kärsivät pysyvistä vaikeuksista;
32. katsoo, että kuljetuksesta aiheutuvat lisäkustannukset kattavaa toimintatukea voidaan edelleen myöntää syrjäisimmille ja harvaan asutuille alueille, mikäli tuki täyttää tietyt riippumattomat kriteerit, jotka on määritetty ehdotuksen suuntaviivoiksi 79 kohdassa ja edellyttäen, että julkisia hankintoja koskevat säännöt takaavat sen, että valtiontukea saavat yhtiöt noudattavat oikeudenmukaista hinnoittelupolitiikkaa; katsoo myös, että tuen myöntäminen tulisi olla sallittua alueellisen kehityksen piristämiseksi sellaisilla alueilla EU:ssa, jotka kärsivät pysyvistä maantieteellisistä haitoista, kuten saaristo- tai vuoristoalueet, sillä se edistäisi yhteisön sisäistä integraatiota;
33. ehdottaa, että toimintatukea myönnetään – tunnistetut lisäkustannukset huomioon ottaen ja markkinoille pääsyä koskevien yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi – myös valikoivasti tietyin ehdoin, kun on kyse alueista, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luonnonhaitoista tai väestötieteellisistä haitoista, kuten alueet, joissa väestötiheys on hyvin alhainen, väestökatoalueet, saaristoalueet, rajat ylittävät alueet ja vuoristoalueet; kehottaa komissiota kuitenkin määrittelemään tarkasti toimintatukea koskevat tukikelpoisuusperusteet edellä mainituille alueille
34. kehottaa tunnustamaan sen seikan, että suorat liikenteelle annettavat suorat tuet voivat osaltaan auttaa lisäämään saaristoalueiden taloudellista yhdentymistä yhteisöön ja auttaa niitä käyttämään hyväksi maantieteellistä asemaansa Eurooppaa ympäröivillä merialueilla;
35. pitää myönteisenä, että komissio on ottanut käyttöön tietyissä suuryritysten aineettomissa investointihankkeissa valtiontuen kokonaismäärää koskevan enimmäisprosentin, jotta niiden rahoituksen kokonaismäärää suhteessa kokonaissijoituksiin voidaan rajoittaa;
36. korostaa, että yleisen vaatimuksen säilyttää investoinnit tietyllä alueella valtionavun tukemana olisi vastattava rakennerahastojen vaatimuksia;
37. tunnustaa, että investointien pitämistä alueella koskevan velvoitteen kesto on vahvistettu yleisesti enintään viideksi vuodeksi; kehottaa lisäksi soveltamaan tätä sääntöä joustavasti, jotta innovointia ei tukahduteta korvaamalla kyseisen viiden vuoden aikana nopean teknologisen muutoksen vuoksi vanhentuneet laitokset tai laitteet;
38. panee merkille jäsenvaltioille tarjolla olevan mahdollisuuden lyhentää kyseinen investointien ja luotujen työpaikkojen säilyttämistä koskeva viiden vuoden vähimmäisaika kolmeen vuoteen, kun on kyse pk-yrityksistä;
39. kehottaa komissiota määrittämään suhteellisuusperiaatteeseen pohjautuvat yhteisön tason säännöt tuen takaisinperimiseksi silloin, kun velvoitteita ei ole noudatettu;
40. katsoo, että EU:n tuet yritysten toiminnan siirtämiselle eivät tarjoa yhteisön tasolla mitään lisäarvoa ja niitä olisi siksi vältettävä;
41. painottaa, että talouden kaikkia aloja olisi kohdeltava tasapuolisesti ja että kaikkien asianomaisten oikeudellisten välineiden välisestä yhdenmukaisuudesta on pidettävä asianmukaisesti kiinni;
42. pitää periaatteessa myönteisenä, että komissio aikoo sisällyttää monialaisten puitteiden säännöt uusiin alueellista tukea koskeviin suuntaviivoihin niissä ilmoitettuja intensiteettejä pienentämättä;
43. varoittaa, että komission ehdotus, jonka mukaan tukien enimmäisprosentin määritysperusteena käytetään bruttoavustustasoa (toisin kuin edellisellä kaudella, jolloin verojärjestelmien erilaisuus otettiin huomioon nettoavustusekvivalentteja käyttävän kaavan avulla), saattaa lisätä yrityksille myönnettävän tuen välisiä eroja eri maissa eikä ota huomioon koheesiokriteeriä;
44. panee huolestuneena merkille, että enimmäismäärien alentamisesta tuki-intensiteetin enimmäismäärän vahvistamiseksi (PBTL asukasta kohti) yhdessä laskentamenetelmän muutoksen kanssa (bruttotuki eikä nettotuki) seuraa käytännössä tuen erittäin jyrkkä supistuminen ilman, että otetaan huomioon tuen tehokkuutta lähentymisen ja koheesion välineenä; kehottaa siten – tukien hallinnan avoimuuden nimissä – komissiota perustelemaan objektiivisesti kyseisen muutoksen;
45. kehottaa komissiota edelleen käyttämään nettoavustusekvivalenttikaavaa laskettaessa valtiontukien todellista vaikutusta alueelliseen kehitykseen;
46. pitää ilahduttavana avustettavien alueiden pienille yrityksille tarkoitettua uutta tukimuotoa sekä harvaan asuttuja alueita ja pieniä saaria koskevia erityistoimenpiteitä tukien yhteensoveltuvuuskriteerien puitteissa;
47. pitää myönteisenä komission aikomusta laajentaa ryhmäpoikkeusta eli vapauttaa avoimet alueelliset investointituet ennakkoilmoitusvelvollisuudesta ja suosittelee, että ryhmäpoikkeuksen piiriin kuuluvien tukien enimmäismäärissä otetaan huomioon inflaatiokehitys;
48. korostaa, että poikkeussääntöihin on nimenomaisesti sisällytettävä jäsenvaltioille mahdollisuus ilmoittaa tukihankkeista ja komissiolle mahdollisuus arvioida niiden yhteensoveltuvuutta käyttäen joustavampia kriteereitä niin, että voidaan ottaa huomioon mahdolliset alueelliset tai alakohtaiset erityispiirteet sekä uutta luovat lähestymistavat;
49. edellyttää, että komissio tekee ryhmäpoikkeusten säännöistä yksinkertaiset ja avoimet, mutta että se ottaa käyttöön asianmukaisen valvontajärjestelmän ryhmäpoikkeusten väärinkäytösten estämiseksi;
50. kehottaa komissiota tutkimaan, voidaanko vähimmäismäärän rajaa nostaa nykyisestä 100 000 eurosta, koska se helpottaisi pk-yritysten ja yritysten perustajien taakkaa ja vähentäisi byrokratiaa;
51. huomauttaa, että kansallinen valtiontuki on taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tärkeä rahoitusväline ja siksi se on sisällytettävä kansalliseen viitekehykseen ja hyväksyttävä osana monivuotista kansallista ohjelmaa;
52. kehottaa komissiota nostamaan tuen vähimmäismäärää nykyisestä 100 000 eurosta;
53. pitää myönteisenä komission aikomusta parantaa alueellisen valtionavun avoimuutta laajentuneessa unionissa ja toivoo, että kaikki asianomaiset tahot voivat vaivatta tutustua kaikkien EU:ssa sovellettujen aluetukijärjestelmien sääntöihin ja taustatietoihin;
54. kehottaa sisällyttämään rakennerahastoon liittyvät valtiontukea koskevat perussäännöt asetukseen, jossa säädetään Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevat yleisistä säännöistä;
55. kiittää komissiota siitä, että se on ottanut huomioon Euroopan parlamentin näkemykset kuulemisjakson aikana, mikä johti tässä päätöslauselmassa tarkoitetun suuntaviivoja koskevan ehdotuksen tarkistamiseen;
56. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle.
- [1] EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 747.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0083.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0277.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Valtiontuki aluekehityksen välineenä | ||||||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
REGI | ||||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
ECON |
|
|
|
| ||||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
ECON |
|
|
|
| ||||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
| ||||||||
|
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
|
|
| ||||||||||
|
Esittelijä(t) |
Miloš Koterec |
| |||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
29.3.2005 |
20.4.2005 |
15.6.2005 |
5.10.2005 |
21.11.2005 | ||||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
22.11.2005 | ||||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
26 3 11 | |||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Alfonso Andria, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Adam Jerzy Bielan, Jana Bobošíková, Graham Booth, Bernadette Bourzai, Gerardo Galeote Quecedo, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Ambroise Guellec, Pedro Guerreiro, Gábor Harangozó, Konstantinos Hatzidakis, Jim Higgins, Alain Hutchinson, Mieczysław Edmund Janowski, Tunne Kelam, Miloš Koterec, Constanze Angela Krehl, Francesco Musotto, James Nicholson, Lambert van Nistelrooij, Jan Olbrycht, Markus Pieper, Elisabeth Schroedter, Alyn Smith, Grażyna Staniszewska, Catherine Stihler, Oldřich Vlasák, Vladimír Železný | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Inés Ayala Sender, Jan Březina, Ole Christensen, Den Dover, Toomas Savi, László Surján, Nikolaos Vakalis | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Rosa Miguélez Ramos | ||||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
28.11.2005 |
A6-0364/2005 | |||||||||||