MIETINTÖ riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla

30.1.2006 - (2005/2053(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf

EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAKSI

riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla

(2005/2053(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla (KOM(2005)0074),

–   ottaa huomioon viisikohtaisesta suunnitelmasta öljynhinnan nousemiseen vastaamiseksi 6. syyskuuta 2005 annetun komission muistion (MEMO/05/302),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin teettämän tutkimuksen riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6‑0014/2005),

A.  ottaa huomioon, että maataloustuotannon riskit syntyvät eri tasoilla ja että niiden arviointi ja poistaminen on siksi toteutettava eri tavoin:

–  toisaalta riskit liiketoiminnan tasolla, mikä tarkoittaa yksittäisiä investointeihin ja rahoitukseen sekä tiettyjen tuotantomenetelmien käyttämiseen liittyviä riskejä tuotantohintojen ja markkinoinnin kehityksen osalta,

–  toisaalta riskit ulkoisten luonnollisten ja taloudellisten puitteiden tasolla, esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja sademäärien, yhä yleistyvien luonnonkatastrofien tai maatalouskaupan vapauttamisen vaikutusten sekä kaupasta aiheutuvien markkinahäiriöiden myötä,

B.  katsoo, että maatalousalan riskinhallinnan on yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteiden mukaisesti palveltava ennen kaikkea yhteistä etua siten, että kansalaisille varmistetaan laadukkaiden elintarvikkeiden ja maatalouden raaka-aineiden saatavuus sekä hyvinvoiva ympäristö,

C.  ottaa huomioon, että kesäkuun 2003 viimeisimmästä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta lähtien markkinoiden ja hintojen vakautusvälineitä on poistettu yhä enenevässä määrin ja korvattu viljelijöille maksettavilla erillisillä suorilla tuilla, mikä toisaalta saa aikaan viljelijöiden paremman markkinasuuntautuneisuuden mutta toisaalta voi kasvattaa tuotantoon liittyviä liiketoiminnallisia riskejä,

D.  ottaa huomioon, että kyseisessä uudistuksessa annettiin myös täydentävät ehdot (Cross Compliance), jotka sisältävät maanviljelijöitä koskevia ympäristön- ja eläintensuojelumääräyksiä,

E.  katsoo, että – koska on vähitellen muotoutumassa ympäristö, johon sisältyy suurempia vaaroja kuin lähimenneisyydessä, sillä maatalouteen liittyvien vaarojen moninaisuuden, voimakkuuden ja esiintymistiheyden odotetaan muuttuvan maanviljelijöiden kannalta huonompaan suuntaan – maatalouteen liittyvien vaarojen muutosten odotetaan olevan sidoksissa luonnonilmiöiden voimakkuuteen ja esiintymistiheyteen, taloudelliseen ympäristöön ja siihen liittyviin vaaroihin, teknologisiin vaaroihin, yhteiskunnalliseen käsitykseen ympäristöstä, elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajien tottumuksiin,

F.  ottaa huomioon, että maataloustuotantoon kohdistuvat riskit tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen, maaperän vaurioitumisen, vesipulan, geneettisten voimavarojen kulumisen ja muiden tekijöiden seurauksena,

G.  ottaa huomioon, että myös uusien tekniikoiden, kuten maataloudessa sovellettavan geenitekniikan, käytön yhteydessä, johon liittyy tuntemattomia tulevia vaikutuksia eläviin organismeihin ja ympäristöön, muodostuu erityisiä riskejä, joita on käsiteltävä varovaisuus- ja aiheuttaja maksaa periaatteiden mukaisesti,

H.  ottaa huomioon, että EU:n maatalouden voimakas riippuvuus fossiilisista energianlähteistä lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja koneiden käytön osalta sisältää öljynhinnan vaihteluun ja öljypulaan liittyviä riskejä, jotka on torjuttava energiansäästön ja uusiutuvien energiamuotojen voimakkaamman käytön avulla,

I.  ottaa huomioon, että maatalousvakuutukset sisältyvät valtiontukiin, jotka Maailman kauppajärjestö (WTO) on hyväksynyt, ja kauppakumppanit kuten Yhdysvallat ja Kanada hyödyntävät järjestelmällisesti sisäistä tukea turvamekanismeihin, joilla kompensoidaan luonnonkatastrofien seurauksia, tai kiireellisissä tapauksissa ylimääräisiin maksuihin suurten tuhojen tai markkinahintojen muutoksista johtuvien tulonmenetysten korvaamiseksi (WTO:n maataloussopimuksen liitteen 2 7 ja 8 kohdat), luoden siten maanviljelijöiden tulojen "turvaverkon", mitä EU ei voi jättää huomiotta,

J.  katsoo, etteivät komission harkitsemat kolme riskin- ja kriisinhallinnan vaihtoehtoa (vakuutus luonnonkatastrofien varalta, sijoitusrahastot ja tulotakuut) ole tosiasiassa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä riskien ja vahinkojen vähentämiseksi, vaan vahinkojen korvaamisen rahoitusmalleja,

K.  ottaa huomioon, että komissio ehdottaa, että kyseiset toimenpiteet rahoitetaan yhdestä prosentista tuen mukauttamisesta tai (poistetaan) kansallisista maaseudun kehittämisohjelmista, mikä ei asiantuntijoiden mukaan kata lähimainkaan ehdotettujen toimenpiteiden rahoitustarvetta,

L.  ottaa huomioon, että nuoret maanviljelijät ovat erityisen alttiita kriiseille ja tuhoille, koska heillä on usein runsaasti velkaa tilan ostamisen vuoksi,

M.  ottaa huomioon, että uudet jäsenvaltiot on jätetty mukauttamismekanismin ulkopuolelle vuoteen 2013 asti ja että suoria maksuja näissä maissa kasvatetaan asteittain täyteen määrään (phasing-in); katsoo, että olisi varmistettavat, että kyseiset maat saavat muuta YMP-rahoitusta,

Ehdotukset

Yleistä:

1.   suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin erilaisista riskin- ja kriisinhallinnan vaihtoehdoista, mutta pitää kuitenkin ehdotusten yksipuolista korvaus- ja hyvitystapaa kyseenalaisena; kehottaa komissiota ottamaan paremmin huomioon riskien vähentämistä ja kriisien torjumista koskevat ennalta ehkäisevät toimenpiteet kuten rokotukset ja laittoman maahantuonnin parempi valvonta;

2.   katsoo, että kehitettäessä riskin- ja kriisinhallintapolitiikkaa koordinoidummaksi politiikaksi on pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

      –  vakuutusyhtiöiden, olivatpa ne julkisia tai yksityisiä, ja vastavuoroisten vakuutusosuuskuntien on harjoitettava suoraa vakuutustoimintaa vakuutuskelpoisten riskien vakuuttamiseksi joko itsenäisesti tai maatalousvakuutusjärjestelmään liittymisen jälkeen;

      –  valtioiden roolia on rajoitettava ei-vakuutuskelpoisten katastrofiriskien kattamiseen, ja tällaiseen toimintaan myönnettävä valtioiden rahoitus on sallittava, jos tietyt ehdot täyttyvät;

      –  on sallittava vakuutusmaksujen valtiontuet ja vakuutusyhtiöiden jälleenvakuutukseen myönnettävä valtion rahoitus, jos ne ovat yhteensopivia yhteisön kehyksen kanssa;

      –  vakuuttajien ja vakuutettujen maanviljelijöiden osallistumisen on oltava vapaaehtoista;

3.   katsoo, että kun on kyse yhteisön rahoituksesta, maatalousvakuutuksia ja korvauksia koskevan politiikan yhteistä kehystä hyväksyttäessä seuraavat toimet ovat todennäköisiä:

      –  yhteisön rahoituksella katetaan osa maataloustulojen turvaamisjärjestelmien perustamis- ja ylläpitokustannuksista;

      –  sekä kansallisessa että yhteisön rahoituksessa on noudatettava WTO-sopimusten nykyisiä ja tulevia määräyksiä;

      –  rahoitusta myönnetään vain niihin järjestelmiin, jotka täyttävät yhteisessä politiikassa edellytetyt vähimmäisnormit tai jotka noudattavat asiaa koskevien mukautusten toteuttamisen aikataulua;

4.   viittaa tässä yhteydessä ilmastonmuutoksesta sekä sellaisista luonnonkatastrofeista kuten tulvat, kuivuus ja metsäpalot aiheutuviin alati lisääntyviin vahinkoihin sekä eläinkulkutaudeista ja niiden nopeutuvasta kansainvälisestä leviämisestä eläinkuljetusten ja laittoman maahantuonnin vuoksi aiheutuviin vahinkoihin;

5.   katsoo, ettei komission ehdotuksissa oteta riittävästi huomioon niitä riskejä ja mahdollisia kriisejä, jotka ovat nousseet esiin maatalousmarkkinoiden vapauttamisesta käytävien WTO-neuvottelujen yhteydessä; kehottaa siksi komissiota arvioimaan tarkemmin sellaisia välineitä ja toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä hintojen jyrkkä lasku, markkinakriisit, viljelijöiden tulomenetykset ja kaikki esteet heidän toimintansa jatkamiselle ja pystytään tarttumaan niihin tehokkaasti sekä tekemään analyysi tuotantohintaa kohottavien toimien roolista eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön alalla;

6.   katsoo, että komission ehdotuksessa olisi otettava huomioon markkinakriisit, jotka vaikuttavat voimakkaasti yhteisön tuottajiin sen johdosta, että kolmansien maiden asettamat rajoitukset yhteisön alueelta tapahtuvalle viennille häiritsevät maataloustuotteiden kauppaa; kehottaa komissiota laajentamaan kriisin määritelmää niin, että se kattaa edellä kuvatun asian;

7.   ilmaisee painokkaasti vastustavansa yhteisön etuuskohtelusta luopumista; pitää unionissa ja jäsenvaltioissa käytettävien riskien ehkäisyn ja kriisinhallinnan välineiden ja toimenpiteiden lähempää tarkastelua välttämättömänä; viittaa tässä yhteydessä erityisesti tarjonnan sääntelyn mahdollisuuksiin ylituotannon ja hintojen romahtamisen ehkäisemisessä sekä uusiin maaseudun kehitysohjelmiin; pitää yhteisiä markkinajärjestelytoimenpiteitä (YMJ) edelleen oikeutettuina erityisen herkillä aloilla, kuten hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja pitää niiden säilyttämistä välttämättömänä tulevassa hedelmien ja vihannesten yhteisessä markkinajärjestelyssä;

8.   kehottaa komissiota ottamaan käyttöön turvaverkkomääräyksiä kriisien varalta paitsi naudanlihan yhteisessä markkinajärjestelyssä myös muilla aloilla, kuten hedelmä- ja vihannesalalla, viinialalla, sianliha-alalla ja siipikarjanliha-alalla;

9.   kehottaa komissiota tutkimaan tiettyjen, esimerkiksi seuraavassa mainittujen erityistoimien tehokkuutta:

      –  varastointituki hintojen laskiessa jyrkästi;

      –  jalostustuki markkinaruuhkan purkamiseksi silloin, kun tämä ratkaisu on toteutettavissa;

      –  toimet, joilla lievitetään mahdollisia haitallisia vaikutuksia julkiseen mielipiteeseen ja minimoidaan niiden seuraukset (esim. naudanlihan kulutukseen hullun lehmän taudin aiheuttaman kriisin jälkeen);

      –  tuotannon vapaaehtoisen leikkaamisen tukeminen, jos markkinoille pääsyä koskevat näkymät ovat huonot;

10. puoltaa WTO-neuvotteluissa sovittu laaja maataloustuotteiden tullien poistaminen huomioon ottaen markkinoille pääsyn hyväksymistä ennalta ehkäiseväksi toimenpiteeksi, jonka avulla pystytään estämään taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen polkumyynti; pitää maataloustuotteiden tuontimaksuja oikeutettuna, mikäli tuotteet valmistetaan olosuhteissa, jotka ovat ihmisoikeuksien sekä kansainvälisten ympäristön- ja eläintensuojelusopimusten ja EU:n ympäristö- ja eläinsuojelulainsäädännön vastaisia; ehdottaa kyseisten maksujen käyttämistä asianosaisissa kehitysmaissa riittävän ravinnonsaannin varmistamiseksi ja kriisien torjumiseksi;

11. katsoo, että komission olisi otettava käyttöön mahdollisia rahoituslähteitä toimenpiteitä varten uusissa jäsenvaltioissa; katsoo, että rahoituksen käyttäminen tähän tarkoitukseen ei saa supistaa uusien jäsenvaltioiden suorina maksuina ja maatalouden kehittämisen tukena saamaa tukea;

12. pitää hyväksyttävänä sitä, että komissio, jäsenvaltiot, maatalousteollisuus ja maatilat rahoittavat riskienehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteitä yhteisesti, mikäli se voidaan tehdä pakolliseksi ja mikäli se ei johda jäsenvaltioiden ja viljelijäryhmien väliseen eriarvoisuuteen;

13. vastustaa maaseudun kehittämistoimien tarpeellisuus ja riskejä ehkäisevä vaikutus huomioon ottaen komission ehdotusta, jonka mukaan riskin- ja kriisinhallinta rahoitettaisiin ainoastaan tuen mukauttamisesta otettavalla yhden prosenttiyksikön suuruisella osuudella; pitää sen sijaan alan haasteet huomioon ottaen tarpeellisena korottaa kriisien ehkäisyyn kohdennettuja varoja ja varauksia; ehdottaa siksi sovellettavan poikkeusta talousarvion vuotuisperiaatteeseen, jotta kriisitilanteiden vaihteleviin tarpeisiin voitaisiin varautua asianmukaisesti;

14. kehottaa komissiota tutkimaan näiden toimien vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, joista jäsenvaltiot voivat päättää vapaasti, esimerkkinä maataloustuotannon bruttoarvon perusteella määritettävä osuus, kun otetaan huomioon, että mukauttamisesta saatavien varojen määrä vaihtelee eri jäsenvaltioissa;

15. kehottaa komissiota laatimaan kvantitatiivisen analyysin edessä olevan öljypulan vaikutusten luotettavaksi arvioimiseksi ja mahdollisia suunnitelmia kyseiseen ongelmaan tarttumiseksi edellyttämällä mahdollisuutta myöntää polttoaineiden ostotukea polttoaineiden hintojen noustessa erityisen voimakkaasti; katsoo, että vastaavasti energiakasvien tuotantoa on muutettava tuottajille joustavammaksi lisäämällä huomattavasti pinta-alakohtaista tuotantotukea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti;

16. kehottaa komissiota tutkimaan, miten viljelijöitä voitaisiin suorien tukien ja maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa motivoida käyttämään riskejä vähentäviä taloudenhoidollisia ja muita menetelmiä;

17. kehottaa komissiota kiinnittämään kaikissa riskin- ja kriisinhallintaa koskevissa toimissaan erityistä huomiota nuorten maanviljelijöiden asemaan;

18. katsoo, että maatalousalan riskien vakuutuspolitiikan on perustuttava joustavuuteen ja moniarvoiseen lähestymistapaan, koska yhden ainoan mallin soveltaminen kriisinhoidossa ei ole mahdollista vakuutusjärjestelmien monimutkaisuuden ja kansallisten erojen vuoksi;

Vaihtoehto 1: Luonnonkatastrofeja koskeva yhteisrahoitus – yksityiset vakuutusjärjestelyt

19. katsoo, että lukuisien tukivälineiden joukossa vakuutusten merkitys on huomattava, koska:

      a) se on markkinoiden testatuin, institutionaalisesti yhtenäisin ja parhaiten tunnettu ja sovellettu väline;

      b) tästä syystä se soveltuu muita välineitä paremmin maataloustuotteiden kansainvälisille markkinoille;

      c) vakuutusmaksujen tuki on WTO:ssa selkeästi hyväksytty tukimuoto;

      d) vakuutusmarkkinoilla on valtavasti kokemusta tällaisista kysymyksistä, niillä on jo käsitelty vaikeita tilanteita ja niillä voidaan hyödyntää innovatiivisia vakuutusvälineitä;

20. pitää ilahduttavana komission esitystä vakuusmaksujen, joita viljelijät maksavat luonnonkatastrofien varalta, yhteisrahoituksesta tai jälleenvakuutusjärjestelmistä; katsoo, että tämä vaihtoehto edellyttää huomattavasti suurempaa rahoitusta yhteisön taholta ja kansallisista talousarvioista kuin suunniteltu yhden prosenttiyksikön mukauttaminen; katsoo, että liittymisen ehdot on määriteltävä erittäin selvästi ja että on tarkasteltava myös mahdollisuutta tämän ratkaisun rahoittamiseen kansallisista talousarvioista;

21. ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa järjestelmä on jo toiminut tyydyttävällä tavalla ja kehottaa komissiota laatimaan tarkempia analyyseja, jotka perustuvat valikoituihin yksittäisiin riskeihin (esim. raekuurot, kuivuus, myrskyt) ja koskevat yhtä satoa (esim. vilja, maissi, rapsi), luonnonkatastrofien ja eläinkulkutautien varalta vakuutuksia antavien yksityisten vakuuttajien palvelutarjonnasta, kustannuksista ja kilpailusta sekä vertaamaan niitä kansallisten ja EU:n julkisviranomaisten tähänastisiin kustannuksiin ja palveluihin;

22. kehottaa komissiota luomaan Euroopan unionin rahoittaman julkisen vakuutuksen yksittäisille tuotantoaloille ja tuotantomenetelmille, jotta riskinhallinnalle ja kriisien ennaltaehkäisylle voitaisiin luoda paremmat poliittiset puitteet;

23. kehottaa komissiota luomaan yhdenmukaisen ja kohtuuhintaisen jälleenvakuutusjärjestelmän kaikkia jäsenvaltiota varten yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa;

Vaihtoehto 2: Sijoitusrahastojen tukeminen

24. suhtautuu myönteisesti komission pohdintoihin tuottajien sijoitusrahastojen tukemisesta; viittaa tässä yhteydessä tuottajajärjestöjen suureen merkitykseen, sillä ne voivat riskien hajauttamisen ja etujen yhdistämisen osalta saada aikaan tehokkaamman vakuutuskatteen kuin pääomamarkkinat ja yksityinen yritystalous;

25. viittaa alakohtaisten tai useiden eri alojen yhteisten rahastojen edellyttämän jaetun vastuun etuihin, joiden perusteella on oikeutettua odottaa vahvaa sitoutumista myös ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin niin yhteisten infrastruktuurien, julkisten tukien käytön kuin myös tuottajien varausten osalta;

26. kehottaa komissiota tutkimaan viljelijöiden mahdollisuuksia suojautua yksityisten vakuutusten turvin futuurikaupan ja hintatakuiden aiheuttamalta hintojen jyrkältä laskulta tai hävikiltä;

27. pitää kansallisia ja EU:n oheistoimenpiteitä verohelpotusten ja luottojärjestelyjen alalla välttämättöminä yksityisten talletusten ja maksujen käyttöönottamiseksi, jotta tuottajien osallistumista ehdotettuihin sijoitusrahastoihin voitaisiin helpottaa; viittaa erityisesti sianliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 15. marraskuuta 2000 annetussa ehdotuksessa[1] esittämiinsä esimerkkivaatimuksiin ja ehdotuksiin;

28. kehottaa komissiota tarkastelemaan vaihtoehtoja 1 ja 2 yhteiskunnallisen ja yksityisen riskinhallinnan mahdollisen erottamisen kannalta ja tarvittaessa porrastamaan tuen yrityksen koon ja toteutettujen kriisinehkäisytoimenpiteiden mukaan;

Vaihtoehto 3: Perusturva tuloihin kohdistuvan kriisin varalta

29. ottaa huomioon komission ehdotukset perusturvasta tuloihin kohdistuvan kriisin varalta, ja katsoo, että tätä kysymystä on käsiteltävänä osana yhteisen maatalouspolitiikan tulevaa uudelleentarkastelua;

30. viittaa vahinkojen ja tulonmenetysten toteamiseen ja hyväksymiseen liittyviin ongelmiin, joita kansallisella tasolla on jo todettu; arvioi, että kyseinen järjestelmä edellyttäisi monimutkaista byrokratiaa ja aiheuttaisi suuria kustannuksia;

31. pyytää, ettei kriisitilanteessa myönnettävästä valtion tulotuesta tehtäisi yksityisten vakuutusjärjestelmien kilpailijaa, vaan että yksityisistä vakuutusjärjestelmistä rakennettaisiin luotettavia ja tehokkaita asianmukaisen tilityksen ja valvontajärjestelmien avulla;

32. korostaa, että yhtenä komission tärkeimmistä huolenaiheista olisi oltava nopean ja joustavan kriisinhallintajärjestelmän perustaminen siten, että vähennetään minimiin aikaavievät byrokraattiset menettelyt, jotka heikentävät toimien tehokkuutta;

o

o o

33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EYVL C 223, 8.8.2001, s. 176.

PERUSTELUT

Koska maataloustuotanto on luonto- ja ilmasto-olosuhteista riippuvuutensa vuoksi altis erityisille riskeille, esiintyy myös maataloustuotteiden hinnoissa ja tarjonnassa suurta vaihtelua. Tämä voi taloudellisten ongelmien, luonnonkatastrofien ja energiapulan yhteydessä johtaa myös EU:ssa kriiseihin elintarvikkeiden ja maatalouden raaka-aineiden toimituksessa.

Tähän asti nämä erikoispiirteet on EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa pidetty hallinnassa hintojen ja markkinoiden sääntelyllä ja vakauttamisella sekä erityisesti markkinaintervention ja hintatukien avulla.

Yhteisessä maatalouspolitiikassa on osittain tuettu myös kestämättömien, vahvasti vedestä ja energiasta riippuvaisten tuotantomenetelmien kehitystä sekä joillakin alueilla kyseiseen ympäristöön sopimatonta maataloutta. Teollinen karjanhoito ja lisääntyvät eläinkuljetukset ovat puolestaan lisänneet eläinkulkutautien leviämisriskiä.

Uusimmissa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksissa kyseiset riskin- ja kriisinhallinnan välineet on poistettu asteittain käytöstä ja korvattu viljelijöille maksettavilla suorilla tulotuilla. Tietyistä tuotteista ja määristä maksettavien erillisten tukien ja täydentävien ehtojen (Cross Compliance) käyttöönoton myötä viranomaiset eivät enää puutu yhtä suorasti hintoihin ja markkinoihin, vaan pikemminkin luovat puitteet tuotantomenetelmiä sekä ympäristön ja eläinten suojelua koskeville valtiontuille.

Vastuu kriisien ja riskien ehkäisystä ja hallinnasta tuotannon järjestämisessä, tuotantomenetelmissä, markkinoinnissa ja tulotakuissa siirtyy näin ollen yhä enemmän maatiloille. Niiden on suuntauduttava voimakkaammin markkinoille. Maatalouspolitiikan toisen painopistealueen eli maaseudun kehittämisen olisi edistettävä kyseistä kehityssuuntaa ja tuettava maatiloja uudistuksen tekemisessä.

Viljelyalueiden välille on saatava aikaan oikeudenmukainen tasapaino uusien riskejä vähentävien ja kriisejä ehkäisevien välineiden avulla. Niillä on pystyttävä luomaan olosuhteet, joiden ansiosta on kannattavaa harjoittaa markkinoille ja maatilan sijaintiin sopivaa kestävää tuotantoa. Viljelijöiden riskienvähentämisponnisteluista, esimerkiksi tuotannon monipuolistamisesta, karjan vähentämisestä, energia-, lannoite- ja kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisestä, alueelle sopivan tuotantomuodon valinnasta ja geneettisen monimuotoisuuden käytöstä on vastaavasti myönnettävä tukea käytössä tai suunnitteilla olevien maatalouspolitiikan välineiden puitteissa.

Viljelijät eivät pysty yksin välttämään tai vahinkotapauksessa kompensoimaan kaikkia riskejä ja kriisejä, joille he altistuvat. Kyseisiin kriiseihin kuuluvat ilmastonmuutoksen vaikutukset, eläinkulkutaudit[1] ja myös maatalouskaupan yhä enenevästä vapauttamisesta johtuvien hinnanvaihtelujen seuraukset. On luotava järjestelmiä, jotka takaavat tulojen korvaamisen vahinkotapauksissa, etteivät edellä mainitun kaltaiset odottamattomat tapahtumat uhkaisi maatilojen toimeentuloa.

Tätä nykyä EU:n maatalouden tuotantoriskejä puskuroidaan kansallisella tasolla erilaisilla vakuutusjärjestelmillä. EU:n tasolla maataloustuottajat voivat tällä hetkellä saada rahallista korvausta ainoastaan eläinkulkutautien aiheuttamista vahingoista.

Maataloustuotannolle aiheutuvien uusien riskien kehitys voidaan ennustaa pitkälle ajalle. Geneettisten voimavarojen kuluminen voi johtaa siihen, että sairaudet leviävät nopeammin ja aiheuttavat vakavampia seurauksia, kun useita nykyään vielä tuntemattomia vastustuskykyominaisuuksia kantavat eläinlajit ja -rodut katoavat. Lisääntyvä puhtaan makean veden pula saattaa tehdä eläinten ja kasvien kasvatuksesta Euroopan lämpimillä alueilla huomattavasti nykyistä kalliimpaa. Espanjan hallitus esimerkiksi suunnittelee kalliiden suolanpoistolaitosten rakentamista merivettä varten maan eteläosiin.

On odotettavissa ilmastonmuutos, joka saattaa tulevaisuudessa johtaa kokonaisten ilmastovyöhykkeiden muuttumiseen ja edellyttää siten maatalouden rakenneuudistusta. Myös öljyvarastojen ehtyminen on odotettavissa oleva uhka. EU:n maatalous on lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja koneiden käytön myötä tullut viime vuosina voimakkaasti riippuvaiseksi halvoista fossiilisista energialähteistä, joiden tarjonta vaikuttaa olevan loputonta. Se, miten suuren uhan öljynhinnan nousun jatkuminen ja tukien väheneminen muodostavat, riippuu siitä, mikäli, missä määrin ja kuinka nopeasti EU:n maatalousala pystyy pääsemään eroon riippuvuudestaan fossiilisista energialähteistä. Koska asiantuntijat ennustavat öljyntuotannon saavuttavan huippunsa lähiaikoina, olisi talouden rakenneuudistus käynnistettävä mahdollisimman pian.

Viljelijöiden riippuvuus yhtymistä kasvaa lisääntyvän keskittämisen ja oligopolien muodostamisen vuoksi sekä tuotannon alku- että loppuvaiheen osalta. Uusien teknologioiden, esimerkiksi geenitekniikan ja erityisesti terminaattoriteknologian, käyttö maataloudessa lisää viljelijöiden riippuvuutta alihankkijoista varsinkin silloin, kun kylvösiemenen ostoehdoissa edellytetään myös sopivan kasvinsuojeluaineen ostamista. Mikäli sama suuntaus jatkuu, erikoistumisen ja tehostamisen aste maatalousalalla kasvaa edelleen ja tekee alasta entistä alttiimman kriiseille.

EU:ssa on siis luotava maataloutta varten riskin- ja kriisinhallinnan välineitä vakavien tulonmenetysten korvaamiseksi, jotta maatilojen toimeentulokyky voitaisiin varmistaa myös kriisien aikana. Kuitenkin ennen kaikkea sekä uusissa että nykyisten yhteisen maatalouspolitiikan välineiden puitteissa on kannustettava ennalta ehkäisevien toimenpiteiden luomiseen riskien vähentämiseksi ja kriisien ehkäisemiseksi sekä niiden vaikutusten minimoimiseksi.

Maataloutta koskevan WTO-sopimuksen puitteissa vakuutusjärjestelmien käyttö sallitaan tapauksissa, joissa niillä ei ole hintoja tukevaa vaikutusta, vaikutusta tuotantoon ja korkeintaan vain vähäinen markkinoita vääristävä vaikutus. Korvauksen määrän on perustuttava vertailuaikana saatuihin tuloihin eikä se saa korvata enempää kuin 70 prosenttia tulonmenetyksestä. Jotta vakuutustapausta voitaisiin soveltaa, on tulonmenetyksen oltava yli 30 prosenttia vertailuaikana saaduista tuloista.

• [1]  Euroopan komissio arvioi BSE-kriisin kustannusten olleen vuosina 1986–2000 noin 5 miljardia euroa, sikaruton torjumiseen EU ja sen jäsenvaltiot käyttivät vuosina 1997–2004 yhteensä 349 213 846 euroa, ja Espanjan hallitus laski vuonna 2005 maata kohdanneen kuivuuden aiheuttaneen maataloudelle 1,7 miljardin euron suuruiset vahingot.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Riskin- ja kriisinhallinta maatalouden alalla
Menettelynumero	2005/2053(INI)
Työjärjestyksen artikla	45 art.
Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)	AGRI 12.5.2005
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf 16.3.2005
Alkuperäinen esittelijä	30.6.2005	22.11.2005			26.1.2006
Valiokuntakäsittely	26.1.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	puolesta: vastaan: tyhjää:		29 - -
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Peter Baco, Giuseppe Castiglione, Albert Deß, Gintaras Didžiokas, Duarte Freitas, Jean-Claude Fruteau, Ioannis Gklavakis, Bogdan Golik, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, María Esther Herranz García, Elisabeth Jeggle, Heinz Kindermann, Albert Jan Maat, Jean-Claude Martinez, Mairead McGuinness, Neil Parish, Agnes Schierhuber, Willem Schuth, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella, Witold Tomczak, Kyösti Tapio Virrankoski, Janusz Wojciechowski, Andrzej Tomasz Zapałowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Hynek Fajmon, Wiesław Stefan Kuc, Markus Pieper, Zdzisław Zbigniew Podkański, Karin Resetarits
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6	30.1.2006			A6‑0014/2006