MIETINTÖ Euroopan unionin metsästrategian toteuttamisesta
31.1.2006 - (2005/2054(INI))
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Heinz Kindermann
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Euroopan unionin metsästrategian toteuttamisesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 30. tammikuuta 1997 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin metsästrategiasta[1],
– ottaa huomioon Euroopan unionin metsästrategiasta 18. marraskuuta 1998 annetun komission tiedonannon (KOM(1998)0649),
– ottaa huomioon Euroopan unionin metsästrategiasta 15. joulukuuta 1998 annetun neuvoston päätöslauselman[2],
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 14/2000 YMP:stä ja ympäristöstä[3],
– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Kertomus EU:n metsästrategian täytäntöönpanosta” (KOM(2005)0084) ja sen liitteenä olevan komission yksiköiden laatiman valmisteluasiakirjan toimenpiteistä, jotka on toteutettu Euroopan unionin metsästrategian puitteissa vuosina 1999–2004,
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 9/2004 ”Metsätaloustoimenpiteistä maaseudun kehittämispolitiikassa”[4],
– ottaa huomioon maa- ja metsätalousasioita käsittelevän neuvoston 30. toukokuuta 2005 antamat päätelmät EU:n metsäohjelmasta,
– ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan tilaaman ja Ranskan metsähallituksen (Office National des Forêts) 21. kesäkuuta 2005 tekemän tutkimuksen Euroopan unionin metsästrategian tulevaisuudennäkymistä,
– ottaa huomioon EU:n metsästrategian toteuttamisesta 12. syyskuuta 2005 laaditun alueiden komitean lausuntoluonnoksen,
– ottaa huomioon asiakirjasta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – kertomus EU:n metsästrategian toteuttamisesta” 4. elokuuta 2005 laaditun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean alustavan lausuntoluonnoksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0015/2006),
Yleistä
A. ottaa huomioon, että valmisteilla olevalla komission ehdotuksella kestävän metsänhoidon Euroopan unionin toimintasuunnitelmaksi ei kyseenalaisteta Euroopan unionin metsästrategian perusperiaatteita eli kestävää metsänhoitoa ja metsien sekä niissä elävien eläinten monitoimisen roolin, mukaan luettuna luonnon monimuotoisuus, säilyttämistä ja vahvistamista toissijaisuusperiaatteen nojalla; katsoo, että Euroopan unionin metsästrategiassa on kyse dynaamisesta prosessista, joka on avoin uusille elementeille; katsoo, että Euroopan unionin toimintasuunnitelmaa on pidettävä lisävälineenä, jonka avulla eri toiminta-alueilla tavoitteet ja toimenpiteet voidaan paremmin mukauttaa toisiinsa,
B. katsoo, että koska metsätalous yhdistää talouskasvun tärkeisiin ympäristöarvoihin, kuten metsien suojaavien tehtävien ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja maaseudun kehittämiseen, se vaikuttaa poikkeuksellisen vahvasti sekä Lissabonin että Göteborgin tavoitteiden toteutumiseen,
C. katsoo, että vaikka Euroopan unionin perustamissopimuksessa sen paremmin kuin perustuslakiluonnoksessakaan ei ole annettu oikeusperustaa yhteiselle metsäpolitiikalle, yhteisön eri politiikkojen vaikutus metsiin on sittemmin kasvanut jatkuvasti,
D. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot määrittelevät metsän osittain hyvin eri tavoin, minkä vuoksi metsää koskevien yhteisön toimenpiteiden arviointi on mahdollista vain joiltakin osin,
E. katsoo, että kaiken Euroopan metsiin vaikuttavan päätöksenteon lähtökohtana on oltava Euroopan metsien ja niihin kohdistuvien ympäristöhaasteiden valtava erilaisuus,
Osastrategia 1: Aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin metsäalaa koskeviin prosesseihin
F. katsoo, että osallistumalla aktiivisesti kaikkiin metsäalaa koskeviin kansainvälisiin prosesseihin jäsenvaltiot ovat noudattaneet neuvoston pyyntöä, joka koski Euroopan unionin metsästrategiaa,
G. painottaa koskemattomien metsäekosysteemien merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi kansainvälisten sopimusten mukaisesti; mainitsee esimerkkinä tällaisista sitoumuksista biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (Rio 1992) sekä tavoitteen pysäyttää lajien väheneminen viimeistään vuoteen 2010 mennessä (Göteborgin Eurooppa-neuvosto 2001 ja Johannesburgin huippukokous 2002); katsoo, että näiden sitoumusten toteuttamiseksi on erittäin tärkeää perustaa riittävän laajoja suojelualueita sekä mukauttaa metsänhoitomenetelmät suuremmassa määrin biologisia edellytyksiä vastaaviksi maisemasuunnittelun puitteissa;
Osastrategia 2: Kansainvälisesti päätettyjen velvoitteiden täytäntöönpano kansallisissa metsäohjelmissa
H. katsoo, että kansalliset ja alueelliset metsäohjelmat ovat keskeinen tekijä Euroopan unionin metsästrategian tavoitteiden toteuttamisessa, ja että niissä olisi huolehdittava kansallisten poliittisten vaatimusten ja kansainvälisten velvoitteiden yhdenmukaisuudesta ja yhtenäisyydestä,
Osastrategia 3: Kaikkien metsäalaan liittyvien politiikanalojen koordinoinnin, viestinnän ja yhteistyön parantaminen
I. ottaa huomioon, että jo vuonna 1998 korostettu perustavalaatuinen tarve parantaa komission sisäistä, komission ja jäsenvaltioiden välistä sekä jäsenvaltioiden keskinäistä koordinointia, vuoropuhelua ja yhteistyötä kaikilla metsäalaa koskevilla yhteisön politiikanaloilla (maatalous-, ympäristö-, energia-, tutkimus-, teollisuus-, sisämarkkina-, kauppa- ja kehitysapupolitiikassa) on yhä olemassa,
Osastrategia 4: Kestävän metsänhoidon tukeminen maaseudun säilyttämis- ja kehittämispolitiikan puitteissa
J. katsoo, että maaseudun kehittämispolitiikka on yhteisön tasolla tärkein metsästrategian täytäntöönpanoväline, mikä käy ilmi siitä, että vuosina 2000–2006 maaseudun kehittämispolitiikassa varattiin metsänhoitotoimenpiteisiin 4,8 miljardin euron määrärahat, joista puolet varattiin maanviljelyalueilla suoritettaviin metsänistutuksiin ja puolet muihin metsänhoitotoimenpiteisiin,
Osastrategia 5: Metsiensuojelu Euroopassa
K. ottaa huomioon, että metsätalouden on oltava taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää ja että metsiensuojelu, metsävaurioiden seuranta, vaurioituneiden metsikköjen tervehdyttäminen sekä ympäristötoimien varmistaminen, erityisesti hydrologisen kierron sääteleminen, ovat kestävän metsätalouden olennaisia tekijöitä; katsoo, että keskeinen metsiä koskeva tavoite on niiden terveyden ja elinkyvyn säilyttäminen suojelemalla niitä metsäpaloilta ja ilmansaasteilta, maaperän ja vesistöjen kuormitukselta ja muilta tautien ja tuholaisten aiheuttamilta vaurioilta sekä eroosiolta,
L. toivoo, että luonnon monimuotoisuus voidaan säilyttää metsäalueilla ja vaatii, että metsissä elävän luonnonvaraisen eläimistön säätelyn ja kestävän hoidon tavoitteena on oltava lajien terveyden ja elinkyvyn säilyttäminen, siten että otetaan huomioon metsien ja riistaeläinten välinen tasapaino,
M. ottaa huomioon, että maaseudun kehittämispolitiikan mukaiset metsäpalojen ehkäisytoimet ovat osoittautumassa riittämättömiksi, kun vastassa on ilmiö, joka on pääasiallinen Euroopan unionin metsiä vahingoittava tekijä ja osasyynä useiden Euroopan alueiden nopeutuvaan aavikoitumiseen; pahoittelee myös alueellisten ja kansallisten toimien koordinoinnin puutetta; katsoo, että toimien koordinointia olisi tehostettava luomalla yhteisölle strategiset linjaukset, joilla pyritään eri kansallisten viranomaisten ja/tai paikallishallintojen toteuttamien ehkäisevien toimien parempaan yhteentoimivuuteen; pyytää komissiota kehottamaan kaikkia alueita laatimaan metsäpalojen torjumista koskevan kokonaisvaltaisen strategian ja koordinoimaan siihen liittyvät toimet asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että tämän varautumisstrategian olisi sisällettävä maatalouden ja metsäalan väliset suhteet, alueelle ominaiset riskit ja ehkäisevät toimet niiden torjumiseksi;
N. korostaa myös tarvetta osoittaa solidaarisuutta laajoista metsäpaloista toistuvasti kärsineille alueille; pitää kuitenkin tärkeänä sen huomioonottamista, että sekä metsäpalo-ongelmat että niiden parhaan mahdollisen torjunnan edellytykset ovat merkittävästi erilaisia eri jäsenvaltioissa; katsoo kokemuksen osoittavan, että metsäpalojen tehokkaan ehkäisemisen ja torjumisen kannalta ratkaisevia tekijöitä ovat paikallinen osallistuminen ja toiminnan kytkeytyminen paikkakunnan todelliseen tilanteeseen sekä metsänhoitomenetelmien muuttaminen siten, että luovutaan eukalyptuksen kaltaisten paloherkkien lajien monokulttuurisesta viljelystä,
O. pitää uutta ympäristöalan rahoitusvälinettä (LIFE+) olennaisen tärkeänä, kun Euroopan metsiä suojellaan seurantatoimien ja ehkäisevien toimien avulla niitä vahingoittavilta tekijöiltä, mukaan luettuna metsäpalot,
Osastrategia 6: Sademetsien suojelu
P. ottaa huomioon, että sademetsien laittomat hakkuut aiheuttavat vakavia ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja paitsi hakkuiden kohteena olevissa maissa niin myös muilla leveysasteilla, sillä niistä aiheutuu vääristymiä puutuotemarkkinoilla,
Q. pitää myönteisenä komission FLEGT-toimintasuunnitelmaa (EU:n toimintasuunnitelma metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta), jonka tarkoituksena on laittomien hakkuiden ongelman torjuminen; ottaa huomioon, että laittomat hakkuut toisaalta aiheuttavat vakavia ympäristöongelmia ja sosiaalisia ongelmia ja että ne toisaalta vääristävät puutavarakauppaa ja aiheuttavat tappioita metsäteollisuudelle; katsoo, että laittomasti hakatulla puulla käytävän kaupan torjunnan onnistuminen edellyttää ehdottomasti niiden taustalla olevien tekijöiden, kuten omistussuhteita koskevan epäselvyyden, korruption ja köyhyyden poistamista; pitää myös tärkeänä tuntuvien seuraamusten ja rangaistusten määräämistä henkilöille ja yrityksille, jotka kauppaavat laitonta puutavaraa,
R. toteaa, että suuri osa Euroopan unioniin tuodusta puusta on jalostettuja tuotteita, joista jotkut on valmistettu alkuperältään laittomasta puusta; pyytää komissiota harkitsemaan yhteisön tullikoodeksin ja puun alkuperäsääntöjen muuttamista siten, että se maa, joka on viimeksi osallistunut luonnonvaraisesta puusta peräisin olevan tuotteen jalostamiseen, on velvollinen osoittamaan kyseisen raaka-aineen alkuperän ja laillisuuden,
Osastrategia 7: Ilmastonmuutoksen lieventäminen ja kestävän energiahuollon edistäminen
S. katsoo, että koska hiili varastoituu biomassaan ja maaperään, metsillä on tärkeä tehtävä hiilinieluina maapallon hiilikierrossa; katsoo, että metsien uudistumisen takaaminen, niiden tuottavuuden säilyttäminen ja hiilineutraalien metsätuotteiden käytön tehostaminen varmistavat hiilikierron ja jatkavat sitä; ottaa huomioon, että metsät tarjoavat uusiutuvaa ja hiilineutraalia energiaa ja vaikuttavat osaltaan EU:n kestävään energiamuotojen yhdistelmään ja että metsät ja metsätuotteet siten osaltaan hidastavat maapallon lämpenemistä ja kasvihuoneilmiötä ja auttavat saavuttamaan EU:n ympäristötavoitteet (esim. Kioton pöytäkirja),
T. ottaa huomioon, että metsätuotteisiin perustuvien uusiutuvien energiamuotojen käytön vahvistaminen auttaa lieventämään Euroopan unionin energiavajetta sekä lisäämään energiaviljelystä saatavaa tuotantoa korvaavana vaihtoehtona ylituotantoalueilla tai alueilla, joihin tietyt WTO:n uudistukset vaikuttavat,
Osastrategia 8: Metsäalan kilpailukyvyn, työllisyyden ja tuoton tukeminen
U. ottaa huomioon, että metsä- ja metsätilataloutta ei ole tähän asti korostettu riittävästi yhteisön talouden kehittämispolitiikassa, vaan sitä pidetään edelleen sivualana, vaikka se luo lukuisia uusia työpaikkoja, tuottaa huomattavan suuren liikevaihdon sekä vaikuttaa kaikin puolin myönteisesti maaseudun elinkykyyn,
V. ottaa huomioon, että metsät tarjoavat elämän laadun kannalta ensiarvoisia ympäristöpalveluja sekä taloudellisesti hyvin merkittäviä metsäalan tuotteita,
W. ottaa huomioon, että komissio tunnustaa metsien monitoimisen roolin, mutta katsoo, että useimmiten kyseinen rooli ei heijastu riittävässä määrin alueiden talouteen eikä asukkaiden tuloihin,
X. katsoo, että metsätalouden edellytysten parantaminen ja syvä tietoisuus metsien hoidon useista rinnakkaisista päämääristä voi merkittävällä tavalla auttaa unionia saavuttamaan ympäristötavoitteensa;
Osastrategia 9: Metsäalaan liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen
Y. ottaa huomioon, että metsäala voi täyttää siihen kohdistuvat kilpailukykyä ja kestävää kehitystä koskevat vaatimukset vain, jos alan toiminnassa pystytään kehittämään uusia ja innovatiivisia konsepteja ja tekniikoita ja jos alaa suojellaan sen taloudellista toimintakykyä heikentäviltä suhteettomilta ehdoilta,
Z. korostaa monipuolisen puualan tutkimuksen merkitystä Euroopan unionin kilpailukyky- ja ympäristötavoitteiden toimeenpanossa; huomauttaa, että puuraaka-aineella on monia toistaiseksi hyödyntämättömiä, esimerkiksi kemiallisia ominaisuuksia, ja katsoo, että tällaisia ominaisuuksia koskevaan tutkimukseen ja markkinasovellusten kehittämiseen tulee osoittaa riittävästi voimavaroja; ottaa huomioon, että puun lisääntyvä hyödyntäminen esimerkiksi rakennusmateriaalina, paperin raaka-aineena, pakkausmateriaalina ja energianlähteenä voi edistää uusiutumattomien luonnonvarojen käytön korvaamista,
AA. pyytää kehittämään ja tutkimaan uusia metsäpalojen torjumiseen ja sammuttamiseen soveltuvia satelliittipohjaisia menetelmiä ja muita uudenaikaiseen tekniikkaan perustuvia järjestelmiä, joita voitaisiin käyttää paitsi metsien myös kansalaisten suojeluun;
Osastrategia 10: Kestävän metsänhoidon tukeminen koulutus- ja jatkokoulutusohjelmissa
AB. ottaa huomioon, että metsäalaa ei ole tähän saakka otettu EU:n koulutus- ja jatkokoulutusohjelmissa juuri lainkaan huomioon,
Osastrategia 11: Kestävän metsänhoidon tukeminen tiedotus- ja viestintästrategioilla
AC. ottaa huomioon, että tähänastisessa EU:n metsästrategiassa on hyödynnetty aivan liian vähän Euroopan unionin mahdollisuuksia tukea kestävää metsänhoitoa tiedotus- ja viestintästrategioiden avulla,
Yleistä
1. tukee komissiota kantaa, jonka mukaan yhteisön politiikkojen kehitys saa Lissabonin (2000) ja Göteborgin (2001) huippukokouksissa tehtyjen päätösten sekä kuudennen ympäristötoimintaohjelman (2002), yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen (2003) ja laajentumisen (2004) kautta aikaan EU:n metsästrategian vahvemman sitomisen EU:n politiikkoihin; tukee siksi komission aloitetta kestävää metsänhoitoa koskevan ja viideksi vuodeksi tehtävän EU:n toimintasuunnitelman laatimiseksi; korostaa, että kyseisen toimintasuunnitelman laatimisen olisi saatava jäsenvaltioiden ja alueiden hyväksyntä ja että sen laatimisen yhteydessä olisi kuultava asianosaisia sidosryhmien järjestöjä; katsoo, että Euroopan metsästrategia on luonut metsää koskeville politiikoille, aloitteille ja toimenpiteille viitekehyksen sekä vaikuttanut tapaan, jolla metsään liittyviä aiheita tällä hetkellä käsitellään; katsoo, että poliittisten ehtojen kuvatut muutokset edellyttävät johdonmukaisempaa ja aktiivista panosta yhteisön metsävarojen hoidossa;
2. katsoo, että alakohtaisten yhteisön politiikkojen monipuolisten metsiin kohdistuvien vaikutusten sekä Lissabonin ja Göteborgin strategioiden vuoksi komission ja neuvoston pitäisi teettää objektiivinen selvitys mahdollisuuksista luoda metsäalalle oma oikeusperusta Euroopan unionin perussopimuksissa tai tulevassa perustuslakiluonnoksessa; vaatii, että niin kauan kuin Euroopan unionilla ei ole erityistä metsää koskevaa oikeusperustaa, kaikissa metsää koskevissa säädöksissä olisi erityisen tarkasti otettava huomioon toissijaisuusperiaate;
3. vaatii, että jäsenvaltiot ja komissio muodostavat yhtenäisen käsityksen ja tulkinnan metsän käsitteestä, jotta metsää koskevia yhteisön toimenpiteitä voitaisiin tulevaisuudessa arvioida paremmin kuin tähän asti;
Osastrategia 1: Aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin metsäalaa koskeviin prosesseihin
4. suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot ja komissio ovat saaneet Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa käydyssä dynaamisessa vuoropuhelussa aikaan yhteisen näkemyksen kestävästä metsänhoidosta, ja kehottaa ottamaan kyseisen seikan paremmin huomioon poliittisessa päätöksentekoprosessissa;
5. pitää tervetulleena jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista kaikkiin metsäalaa koskeviin kansainvälisiin prosesseihin ja toteaa, että Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 painotettiin, että kestävä metsätalous on yksi muiden vuosituhattavoitteiden toteuttamisen välineistä, ja korostaa lisäksi sitä, että kyseisten maiden hallitukset ovat sitoutuneet noudattamaan toimintaohjelmaa, joka sisältää lukuisia metsää koskevia päätöksiä;
6. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helmikuussa 2006 pidettävän Yhdistyneiden kansakuntien metsäfoorumin kuudennen kokouksen johdosta panemaan täytäntöön neuvoston 26. huhtikuuta 2005 esittämät päätelmät, joiden mukaan oikeudellisesti sitova väline on paras keino, jolla saavutetaan metsän ekologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden huomioon ottava kestävä metsänhoito;
7. korostaa, että Euroopan unionin olisi kansainvälisessä ja yhteisön tason ympäristöpolitiikassa noudatettava yhteensovitettua ja johdonmukaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon metsien monipuolinen tehtävä ja kunnioitetaan sitä, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi varmistettava asianosaisten kattava osallistuminen ja avoin tiedotuspolitiikka;
Osastrategia 2: Kansainvälisesti päätettyjen velvoitteiden täytäntöönpano kansallisissa metsäohjelmissa
8. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa kehitetyn hankkeen täytäntöön kansallisten metsäohjelmien yhteisenä välineenä ja liittämään siihen arviointiperusteita, jotta sen tavoitteiden saavuttamista voitaisiin arvioida;
Osastrategia 3: Kaikkien metsäalaan liittyvien politiikanalojen koordinoinnin, viestinnän ja yhteistyön parantaminen
9. pitää komission yksiköiden välisen työryhmän (Inter-Service Group on Forestry) perustamisen myötä saavutettua edistystä myönteisenä mutta pitää välttämättömänä metsäkysymyksistä vastaavien pääosastojen välisen koordinoinnin parantamista; kehottaa pääsihteeristöä arvioimaan metsäkysymyksistä vastaavien komission yksiköiden tähänastisen alakohtaisen integroitumisen lisäksi komission yksiköiden kaikkien tasojen monialaista integroitumista siten, että pääsihteeristö kytketään tähän; ehdottaa, että komission pääsihteeristössä nimitetään rakenteellinen yksikkö, joka vastaa metsään liittyvien politiikkojen koordinoinnista;
10. ehdottaa, että pysyvää metsäkomiteaa vahvistetaan laajentamalla ja konkretisoimalla sen toimivaltaa toimintasuunnitelmien laatimisen ja arvioinnin sekä kansallisten metsäohjelmien arvioinnin alalla;
Osastrategia 4: Kestävän metsänhoidon tukeminen maaseudun säilyttämis- ja kehittämispolitiikan puitteissa
11. katsoo myös, että tuesta maaseudun kehittämiseen 17. toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999[5] mukaisesti olisi luotava tehokkaita valvontajärjestelmiä jäsenvaltioissa toimeenpantaville Euroopan unionin yhteisrahoittamille metsänhoitotoimenpiteille ja että tässä yhteydessä olisi sovellettava tilintarkastustuomioistuimen suosituksia metsästrategian täytäntöönpanosta;
12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan Euroopan unionin metsästrategian ja kestävää metsätaloutta koskevan toimintasuunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet suuremmassa määrin huomioon maakohtaisten kehitysohjelmien laatimisen yhteydessä;
Osastrategia 5: Metsiensuojelu Euroopassa
13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään Euroopan unionin toimintasuunnitelmaan kestävää metsänhoitoa koskevia tehokkaita toimenpiteitä vaarojen välttämiseksi ja vakavien (metsäpalojen, myrskyjen, tuholaisten ja kuivuuden aiheuttamien) katastrofien selvittämiseksi; muistuttaa jäsenvaltioita maaseudun kehitysohjelmissa annettujen metsäpalojen estämistoimenpiteiden täytäntöönpanosta;
14. korostaa, että metsien monitoimisuuteen tähtäävässä Euroopan unionin kestävän metsätalouden toimintasuunnitelmassa on otettava suuremmassa määrin huomioon maaperän, vesien ja ilman sekä lajien monimuotoisuuden ja tyypillisten metsämaisemien suojelu;
15. katsoo, että vuoristoalueilla on pyrittävä hoitometsien erottamisen edistämiseen ja – yleisesti ottaen jo turvallisuussyistä – tienkäyttövelvollisuuden käyttöönottoon, koska hoitometsien puutteellinen erottaminen ja kohtuuton metsässä liikkuminen aiheuttavat merkittäviä eroosiovahinkoja;
16. pyytää, että jäsenvaltioille laaditaan suositus, jonka tavoitteena on ehdottaa yhtenäistä lähestymistapaa metsien suojelemiseksi tulipaloilta sellaisin keinoin kuten keräämällä ja hyödyntämällä metsien jätebiomassaa sekä väliaikaisesti kieltämällä poltetun maan käytön muuttaminen, jotta vältettäisiin metsäpalojen jälkeinen keinottelu, tai perustamalla ympäristörikoksia käsitteleviä erityisiä syyttäjänvirastoja;
17. vaatii, että seuraavan rahoitussuunnittelukauden yhteydessä jäsenvaltiot ja yhteisön alueet tarkistavat toimiaan metsäpalojen torjumiseksi ja ehkäisemiseksi, jotta voimassaolevat toimet saatetaan ajan tasalle ja dynaamisiksi, sillä toimien hallinta on usein osoittautunut puutteelliseksi;
18. korostaa, että metsien uudistaminen on erittäin tärkeä väline aavikoitumisen ja kuivuuden torjumiseksi; korostaa, että kotoperäisillä lajeilla suoritettava metsittäminen vaikuttaa osaltaan lajien monimuotoisuuden säilyttämiseen, vähentää metsäpalojen vaaraa ja voi osaltaan vaikuttaa Natura 2000 -verkoston alueiden suojeluun sekä näiden alueiden yhdistämiseen, jolla mahdollistetaan lajien leviäminen;
Osastrategia 6: Sademetsien suojelu
19. tukee käynnissä olevia laittomien hakkuiden torjumiseen ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen varmistamiseen suunnattuja FLEGT-aloitteita;
Osastrategia 7: Ilmastonmuutoksen lieventäminen ja kestävän energiahuollon edistäminen
20. pitää tärkeänä sitä, että metsien ja metsätaloustuotteiden merkitys ilmastonmuutoksen lieventämiselle tunnustetaan ja että Euroopan unioni tukee kyseisen alan tutkimustoimintaa, puusta vallitsevien käsitysten parantamista ja tiedonvaihtoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita EU:n metsästrategian puitteissa tutkimaan vaihtoehtoja, joilla optimoidaan metsäalan panos taistelussa ilmastonmuutosta vastaan sen kilpailukyky huomioon ottaen;
21. kehottaa Euroopan unionia edistämään puun käyttöä uusiutuvana luonnonvarana sekä metsäteollisuuden tuotteiden käyttöä ympäristöystävällisinä;
22. vaatii erityisesti puusta saatavan biomassan sisällyttämistä kokonaisuudessaan uusiutuvien energiamuotojen (sähkön ja lämmön yhteistuotanto, biopolttoaineet) kehittämiseen suunnattaviin poliittisiin toimenpiteisiin; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, miten puuhun perustuvaa lämmöntuotantoa voitaisiin suosia verotuksellisesti;
Osastrategia 8: Metsäalan kilpailukyvyn, työllisyyden ja tuoton tukeminen
23. korostaa Euroopan unionin metsätalouden kilpailukyvystä tehdyn komission analyysin päätelmiä, joiden mukaan metsätalouspolitiikan ja muun puu–paperi-jalostusarvoketjun koordinointia on edistettävä; pitää tervetulleena, että kansallisella ja yhteisön tasolla on asetettu kannustimia, joilla tuetaan pienten metsäyritysten vapaaehtoisia yhteenliittymiä; toteaa lisäksi, että erityisesti yksityisiä metsänomistajia voitaisiin kannustaa oman kestävän metsänhoidon kehittämisessä vahvistamalla yksityisen metsätalouden organisaatioita;
24. kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden ponnisteluja metsien puuvarojen mobilisoimiseksi sekä pienten metsäyritysten kohtaamien rakenteellisten esteiden voittamiseksi niiden pyrkiessä hyödyntämään ja markkinoimaan metsätuotteitaan, jotta yhteisön puu- ja puutuoteomavaraisuus voidaan turvata kestävällä tavalla; katsoo, että tässä yhteydessä olisi erityisesti poistettava tietyt puun käytön esteet sekä otettava huomioon innovatiivisten puunkäyttötapojen tutkimus- ja kehitystoimintaa koskevat määräykset ja normit sekä toimenpiteet pätevyystason nostamiseksi; korostaa, että tähän mennessä on vain vähäisessä määrin käytetty tulonlähteenä muita metsistä saatavia tuotteita kuin puusta valmistettavia tuotteita (esim. korkki, sienet ja marjat) tai luontomatkailun ja metsästyksen kaltaisten palvelujen tarjoamista, missä yhteydessä metsästystalous on joissakin jäsenvaltioissa merkittävässä asemassa tulojen monipuolistamisen alalla asetuksen (EY) N:o 1257/1999 33 artiklan 4, 5, 7, 9, 10 ja 11 luetelmakohdassa tarkoitetuilla tavoilla;
25. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään Euroopan unionin toimintasuunnitelmaan kestävää metsänhoitoa koskevia tehokkaita toimenpiteitä vaarojen välttämiseksi ja vakavien (metsäpalojen, myrskyjen ja tuholaisten aiheuttamien) katastrofien selvittämiseksi; muistuttaa jäsenvaltioita maaseudun kehitysohjelmissa annettujen metsäpalojen estämistoimenpiteiden täytäntöönpanosta ja pitää elintärkeänä, että kestävää metsänhoitoa koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman olisi katettava koko tuotantoketju metsistä puu- ja metsäteollisuuden tuotteisiin;
26. kehottaa komissiota ottamaan huomioon eri alueiden kotoperäisten lajien metsittämiselle tarjoamat taloudelliset mahdollisuudet sekä mahdollisuudet, joita luonnonmukaiset metsät sekä kaikki niistä saatavat tuotteet ja ympäristöpalvelut maaseudulla tarjoavat; kehottaa tätä varten kehittämään toimenpiteitä tuottajien tukemiseksi; katsoo, että kotoperäisillä lajeilla suoritettava metsittäminen vaikuttaa osaltaan lajien monimuotoisuuden säilyttämiseen, vähentää metsäpalojen vaaraa ja voi osaltaan vaikuttaa Natura 2000 -verkoston alueiden suojeluun sekä näiden alueiden yhdistämiseen, jolla mahdollistetaan lajien leviäminen;
27. kehottaa komissiota tarkastelemaan verotuksellisia toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot voisivat suosia tuottajia, jotka aiheuttavat vähemmän haitallisia ympäristövaikutuksia; katsoo, että metsäpalojen ja aavikoitumisen estämiseen tähtäävät toimenpiteet, kotoperäisillä lajeilla tapahtuva metsittäminen, lajien monimuotoisuuden edistäminen, luonnonmukaisten metsien kestävä hoitaminen ja ympäristön edun nimissä toteutettavien toimenpiteiden edistäminen, kuten hydrologisen järjestelmän suojelu ja eroosion torjuminen, ovat positiivisia toimenpiteitä, joita nämä tuottajat suorittavat yhteiskunnan puolesta ja joista olisi maksettava heille vastaava korvaus;
28. katsoo, että tuen myöntäminen erityisesti ympäristöä säilyttävien toimenpiteiden ja maaseudun edistämiseksi ei saa olla riippuvaista kyseisten metsien omistusmuodosta ja että kaikkia metsiä on kohdeltava samalla tavalla;
Osastrategia 9: Metsäalaan liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen
29. kehottaa parantamaan metsiin liittyvän tutkimus- ja kehitystyön sekä metsien monitoimisuuden tukemista erityisesti luonnon monimuotoisuutta koskevan kestävän kehityksen kannalta sisällyttämällä metsäalan keskeiset tutkimusprojektit Euroopan unionin seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan tai jäsenvaltioiden toteuttamiin vastaaviin ohjelmiin sekä tukemalla jo käynnistynyttä metsä–puu–paperi-teknologiaohjelmaa;
Osastrategia 10: Kestävän metsänhoidon tukeminen koulutus- ja jatkokoulutusohjelmissa
30. vaatii erityisesti jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että Euroopan unionin tarjoamia nykyisiä eurooppalaisia koulutus- ja jatkokoulutusohjelmia (mm. Leonardo da Vinci ja Erasmus) käytetään entistä enemmän metsäalalla;
31. korostaa, että metsänomistajien tukeminen koulutuksen, valmiuksien kehittämisen, tiedotustoiminnan ja neuvontapalvelujen muodossa on metsien kestävän käytön edellytys maaseudun kehittämisen yhteydessä;
Osastrategia 11: Kestävän metsänhoidon tukeminen tiedotus- ja viestintästrategioilla
32. pitää myönteisenä, että eurooppalaiset metsäalan yritykset pyrkivät antamaan kuluttajille varmuuden kestävästä metsänhoidosta, jossa otetaan huomioon metsien monitoiminen rooli, erityisesti tuottamalla sertifioituja puutuotteita; pitää sekä FSC- että PEFC-sertifiointijärjestelmiä yhtä sopivina kyseiseen tarkoitukseen; pyytää tukemaan kummankin sertifiointijärjestelmän vastavuoroista tunnustamista;
33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PERUSTELUT
Komissio antoi neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10. maaliskuuta 2005 tiedonannon EU:n metsästrategian toteuttamisesta kaudella 1999–2004. Komissio noudatti näin neuvoston 15. joulukuuta 1998 esittämää kehotusta[1]. Komissio ehdottaa tiedonannossaan kestävää metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman laatimista. Euroopan parlamentti pyrkii tukemaan tällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä vuonna 1997 aloittamansa prosessin jatkamista ja syventämistä.
Euroopan unioni on asettanut itselleen kunnianhimoisia tavoitteita vuosituhannen vaihteesta lähtien. Göteborgin ja Lissabonin huippukokouksissa yhteisö asetti kansantalouden kehitystä koskevat tavoitteensa erittäin korkealle. Kuinka Euroopan metsät, metsiin vahvasti sidoksissa olevat ihmiset ja metsäteollisuus voivat edistää kilpailukykyä, dynaamiseen tietoon perustuvaa yhteiskuntaa ja kestävää kehitystä? Mitä hyötyä on siitä, että Euroopan komissio julkaisee vielä yhden strategian ja laatii vielä yhden toimintasuunnitelman? Tämän lisäksi kyseisellä politiikan alalla, jolla komissiolla ei perussopimusten mukaan ole mitään toimivaltaa, ei ole koskaan ollutkaan EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa. Konkreettisten metsänsuojelutoimenpiteiden lisäksi on toki olemassa runsaasti ”metsään liittyviä toimenpiteitä” eli sellaisia, jotka suunniteltiin kuluneiden vuosikymmenten aikana mitä erilaisimmissa yhteisön politiikoissa ja jotka koskevat metsää ja metsänomistajia. Yhteisen maatalouspolitiikan tyyppistä yhteistä metsäpolitiikkaa ei ole koskaan ollut eikä sitä pitäisi myöskään tulla. Mihin tarvitaan EU:n metsästrategiaa tai kestävää metsänhoitoa koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa?
Vastauksena näihin oikeutettuihin kysymyksiin esitellään seuraavaksi mahdollisimman lyhyesti metsäalan alueellinen, ekologinen, taloudellinen ja työllisyyspoliittinen merkitys. Poliittisia aloitteita on varsinkin Euroopan unionissa helpompi ymmärtää niiden historiallista taustaa vasten. Toisessa kappaleessa pyritäänkin kuvailemaan Euroopan unionin metsäpolitiikan tärkeimpiä virstanpylväitä. Kolmannessa kappaleessa esitellään EU:n metsästrategian osatekijöiden mahdollinen jaottelu, ja se muodostaakin perustan tämän mietinnön johtopäätöksille.
Metsäalan merkitys Euroopan unionissa
Laajentuneessa Euroopan unionissa on 148 miljoonaa hehtaaria metsää, josta 85:tä prosenttia hoidetaan. Toisin kuin joillakin maailman trooppisista alueista, Euroopan metsien pinta-ala kasvaa noin 450 000 hehtaarilla vuodessa. Euroopan unionin metsille on ominaista laaja ekologinen monimuotoisuus. Euroopan unionissa kestävää metsänhoitoa on harjoitettu jo pitkään, sillä vuonna 1987 Brundtlandin raportista yleiseen poliittiseen keskusteluun tuotu kestävyyden käsite on lähtöisin EU:n metsänhoidoista. Metsätaloudella on huomattava myönteinen vaikutus biologisen monimuotoisuuden suojelussa Euroopassa.
Noin 60 prosenttia EU:n alueella sijaitsevista metsistä on arviolta 15 miljoonan yksityisen omistajan hallussa. Heidän omistamansa metsät ovat keskimäärin 13 hehtaarin laajuisia, mutta suurin osa yksityisessä omistuksessa olevista metsistä on alle 3 hehtaarin kokoisia. EU:n viimeisimmän laajentumisen jälkeen valtionmetsien osuus on kasvanut huomattavasti. Metsän, puun ja paperin (metsäala) muodostama jalostusarvoketju työllistää noin 3,5 miljoonaa ihmistä, mikä vastaa 4,3 prosenttia alkutuotannon työntekijöistä ja 3,7 prosenttia teollisuusalan työntekijöistä. Metsäala edistää siis merkittävästi sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja elämänlaadun parantamista erityisesti maaseudulla.
Historiallinen tausta
Oikeudelliset perustat
Vuonna 1957 perustetun Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamisen jälkeen käytiin kiihkeitä keskusteluja puutavaran mahdollisesta sisällyttämisestä Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen liitteen II luetteloon. Metsäalan senaikainen (ja nykyinen) varautunut suhtautuminen viranomaisten toimenpiteisiin ei tehnyt puutavarasta markkinajärjestelyn piiriin kuuluvaa tuotetta. Yhteisellä metsäpolitiikalla ei vielä nykyäänkään ole alkuperäistä oikeusperustaa. Kaikki EU:n vuoden 1958 jälkeen metsäalalla toteuttamat toimenpiteet perustuvat siksi maatalous-, ympäristö-, alue- tai kauppapolitiikan oikeusperustoihin.
EU:n metsäpolitiikan virstanpylväät
Suunnitelmaton alku (1964–1985)
Yhteisö toteutti vuosina 1964–1978 useita toimenpiteitä metsäalan kehittämiseksi. Jäsenvaltioiden metsäpolitiikan koordinointia koskevassa komission tiedonannossa vuodelta 1964 ehdotettiin yhteisen metsäpolitiikan laatimista. Kyseisessä asiakirjassa komissio teki ensimmäistä kertaa eron yhteisen ja koordinoidun metsäpolitiikan välille.
Euroopan komissio teki vuonna 1974 ehdotuksen metsätaloutta koskevaksi direktiiviksi, jossa olisi säädetty pysyvän metsätalousvaliokunnan perustamisesta. Komission ehdotus ei kuitenkaan saanut enemmistöä taakseen ministerineuvostossa. Myöskään vuonna 1983 tehtyä päätöslauselmaesitystä puutavara-alaa koskevan yhteisön politiikan tavoitteista ja suuntaviivoista ei hyväksytty.
Komission lainsäädäntötoimet metsäalalla rajoittuivat tuohon aikaan esimerkiksi toimenpiteisiin kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi (1966), yritykseen luoda raakapuuta koskevat standardit (1971) tai kasviensuojelun parantamiseen (1977).
Voimien varovainen yhdistäminen (1986–1992)
Vuonna 1986 esitelty metsätaloutta koskeva muistio muodostaa tavoitteellisen ja järjestelmällisen yhteisön metsäpolitiikan käännekohdan. Komissio esitteli EU:n metsäpolitiikan tavoitteet ja perusteet ja rajoitti vastaavia yhteisön tason toimia koskevat ehdotuksensa lähinnä koordinointiin. Konkreettinen toimenpide oli metsän suojelemista ilmansaasteilta koskevan asetuksen antaminen.
Seuraavan selkeän askelen yhteisön vahvempaan sitoutumiseen metsäpolitiikkaan muodosti neuvoston vuonna 1989 hyväksymä metsänhoidon toimintaohjelma. Se oli suurimmalta osin sidoksissa maatalouteen, mutta sisälsi myös joitakin pelkästään metsänhoitoon liittyviä toimenpiteitä. Kyseisen ohjelman tärkeimpiä tekijöitä ovat pysyvän metsätalousvaliokunnan perustaminen, maanviljelysalueilla suoritettavien metsänistutusten tukeminen, korkkia koskeva ohjelma, metsän suojaamista ilmansaasteilta koskeva ohjelma sekä Euroopan metsätalouden tieto- ja viestintäjärjestelmä. Ensimmäistä metsäalaa koskevaa toimintaohjelmaa täydennettiin vuonna 1992 metsäpalojen torjunnasta yhteisössä annetulla säädöksellä sekä vuonna 1994 metsien geneettisistä voimavaroista annetulla säädöksellä. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen (1992) yhteydessä tehdyillä päätöksillä pyritään tukemaan maatilojen metsänhoitotoimenpiteitä.
EU:n metsästrategian synty (1992–1998)
Aloite metsänhoitotoimien syventämiseksi ja uudelleensuuntaamiseksi tuli lopulta Euroopan parlamentilta. Se julkaisi vuonna 1992 käsikirjan yhteisestä metsäpolitiikasta ja teetti vuonna 1993 kattavan EU:n ja koko maailman metsäalaa koskevan Eurofor-nimisen tutkimuksen. Euroopan parlamentin historian ensimmäisessä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä vuonna 1997 esittelijä Thomas vaati Euroopan unionin metsäpolitiikan strategista vahvistamista. Sitä seurannut komission tiedonanto[2] ja vuoden 1998 lopulla annettu neuvoston päätöslauselma[3] johtivat arvioivaan Euroopan unionin metsästrategiaan.
EU:n metsästrategian täytäntöönpano (1999–2005)
Komission 10. maaliskuuta 2005 antama tiedonanto kuvastaa EU:n metsästrategian ensimmäisen täytäntöönpanovaiheen tapahtumia ja siitä saatuja kokemuksia. Strategian onnistumista on toistaiseksi vaikeaa arvioida tyhjentävästi. Strategiat ovat sen luonteisia, että niitä on hankala tarkistaa vastaavilla toimenpiteillä muodostamatta konkreettisia tavoitteita. Siksi komission ehdotus yhtenäisen lähestymistavan löytämisestä jäsenvaltioiden ja asianosaisten välisen rakentavan keskustelun kautta on sitäkin tärkeämpi.
Kestävää metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman osastrategiat
Maatalousneuvosto kehotti komissiota 30. toukokuuta 2005 laatimaan tiiviissä yhteistyössä kestävää metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman ja toimittamaan sen neuvostolle viimeistään vuoden 2006 puolivälissä. Sekä yhteisön politiikkojen yleinen uudelleensuuntaus, joka saavutettiin Lissabonissa vuonna 2000 ja Göteborgissa vuonna 2001 tehdyillä päätöksillä että yhteisön metsäpolitiikkojen uudistus (kuudes ympäristötoimintaohjelma ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistus) kuten myös Euroopan unionin laajentuminen saavat aikaan yhtenäisen ja tavoitteellisen menettelyn EU:n metsästrategian toteuttamisessa.
Siksi komission ehdotusta kestävää metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman laatimisesta on tuettava.
Euroopan parlamentti esittää käynnissä olevan prosessin tukemiseksi seuraavasti jaotellut ehdotuksensa:
Osastrategia 1: Aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin metsäalaa koskeviin prosesseihin
Osastrategia 2: Kansainvälisesti päätettyjen velvoitteiden täytäntöönpano kansallisissa metsäohjelmissa
Osastrategia 3: Kaikkien metsäalaan liittyvien politiikanalojen koordinoinnin, viestinnän ja yhteistyön parantaminen
Osastrategia 4: Kestävän metsänhoidon tukeminen maaseudun säilyttämis- ja kehittämispolitiikan puitteissa
Osastrategia 5: Metsiensuojelu Euroopassa
Osastrategia 6: Sademetsien suojelu
Osastrategia 7: Ilmastonmuutoksen lieventäminen ja kestävän energiahuollon edistäminen
Osastrategia 8: Metsäalan kilpailukyvyn, työllisyyden ja tuoton tukeminen
Osastrategia 9: Metsäalaan liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen
Osastrategia 10: Kestävän metsänhoidon tukeminen koulutus- ja jatkokoulutusohjelmissa.
Osastrategia 11: Kestävän metsänhoidon tukeminen tiedotus- ja viestintästrategioilla.
Päätelmät
Miten metsäala voi edistää Lissabonin ja Göteborgin strategioita? Metsäalalla on merkittävät voimavarat; tälläkin hetkellä käytetään ainoastaan noin 60 prosenttia EU:n metsien vuotuisesta tuotosta. EU:n puuteollisuus menestyy hyvin kansainvälisessä kilpailussa ja metsän, puutavaran ja paperin muodostama jalostusarvoketju on tärkeä tekijä maaseudun työllisyydelle.
Niin kauan kuin EU:n metsästrategian ja metsää koskevan EU:n toimintasuunnitelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuvat tahot muistavat, että yhteisön tasolla tulisi toteuttaa toimenpiteitä ainoastaan silloin, kun ne tuottavat selvää lisäarvoa, kaikilla osapuolilla on mahdollisuus ottaa edistysaskeleita. Pelko siitä, että unioni harjoittaisi metsäpolitiikkaa ilman toimivaltaa tai asianmukaista oikeusperustaa, näyttää perusteettomalta. Mainittujen toimenpiteiden avoimen ja dynaamisen rakenteen vuoksi kaikilla osapuolilla on kasvava mahdollisuus rakentaa Lissabonin ja Göteborgin strategioiden mukaista politiikkaa EU:ssa. Metsäala voi todellakin myös osaltaan edistää näiden strategioiden toteutumista.
- [1] Euroopan unionin metsästrategiasta 15.12.1998 annettu neuvoston päätöslauselma, EYVL C 56, 26.2.1999, s. 1.
- [2] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin metsästrategiasta, KOM(1998)0649, 18.11.1998.
- [3] Euroopan unionin metsästrategiasta 15.12.1998 annettu neuvoston päätöslauselma, EYVL C 56, 26.2.1999, s. 1.
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN lausunto (24.11.2005)
maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle
Euroopan unionin metsästrategian toteuttaminen
(2005/2054(INI))
Valmistelija: Christofer Fjellner
EHDOTUKSET
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. ottaa huomioon komission ehdotuksen kestävän metsätalouden toimintaohjelman käyttöönottamisesta ja korostaa, että metsäpolitiikan alalla on EU:n toimivallan edelleen pysyttävä tiukasti rajoitettuna; katsoo, että kaiken Euroopan metsiin vaikuttavan päätöksenteon lähtökohtana on oltava Euroopan metsien ja niihin kohdistuvien ympäristöhaasteiden valtava erilaisuus; katsoo näin ollen, että EU:n kestävän metsätalouden toimintaohjelman on oltava EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten sitoumusten mukainen ja se on muotoiltava sekä toissijaisuusperiaatteen että kansallisten metsäohjelmien pohjalta; ettei metsätaloudella jatkossa edistetä elinympäristöjen häviämistä ja pirstoutumista eikä vaaranneta luonnon monimuotoisuuden häviämisen estämistä koskevan EU:n tavoitteen toteutumista vuoteen 2010 mennessä;
2. painottaa sitä, että EU:n ei pitäisi luoda yhteistä metsäpolitiikkaa;
3. korostaa metsien monikäyttöisyyttä; katsoo, että kun talouskasvu yhdistetään tärkeisiin ympäristöarvoihin, kuten metsien suojaavien tehtävien ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja maaseudun kehittämiseen, metsätalous voi erityisen selkeästi edistää sekä Lissabonin että Göteborgin tavoitteiden toteuttamista; katsoo näin ollen, että metsätalouden edellytysten parantaminen ja syvä tietoisuus metsien hoidon useista rinnakkaisista päämääristä voi merkittävällä tavalla auttaa unionia saavuttamaan ympäristötavoitteensa;
4. ottaa huomioon, että EU jo tällä hetkellä tekee monia poliittisia päätöksiä, jotka vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti Euroopan metsiin ja metsätalouteen; katsoo kuitenkin, että tapa, jolla komissio yhteensovittaa metsiä koskevia eri politiikanaloja, on hyvin puutteellinen; katsoo sen haitanneen merkittävästi sekä eri ympäristötavoitteiden toteuttamista että metsätalouden edellytyksiä; katsoo näin ollen, että komission tärkeimpänä tehtävänä on oltava metsäpolitiikan yhteensovittaminen, ja että tulevaisuudessa komission on laadittava ennakkoarviointeja, jotta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa voidaan ottaa huomioon se, kuinka erilaiset poliittiset päätökset vaikuttavat Euroopan metsiin ja metsätalouteen; katsoo sen vuoksi, että pysyvää metsäkomiteaa on vahvistettava ja että sen on oltava vastuussa ehdotetun toimintaohjelman toteuttamisesta; katsoo, että biologista monimuotoisuutta ja lajien säilyttämistä valvova EU:n verkosto Natura 2000 on tärkeä osa unionin vihreää infrastruktuuria;
5. pitää myönteisenä komission FLEGT-toimintasuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on laittomien hakkuiden ongelman torjuminen; ottaa huomioon, että laittomat hakkuut toisaalta aiheuttavat vakavia ympäristöongelmia ja sosiaalisia ongelmia, ja että ne toisaalta vääristävät puutavarakauppaa ja aiheuttavat tappioita metsäteollisuudelle; katsoo, että laittomien hakkuiden torjunnan onnistuminen edellyttää ehdottomasti niiden taustalla olevien tekijöiden, kuten omistussuhteita koskevan epäselvyyden, korruption ja köyhyyden poistamista; pitää myös tärkeänä tuntuvien seuraamusten ja rangaistusten määräämistä henkilöille ja yrityksille, jotka kauppaavat laitonta puutavaraa;
6. painottaa koskemattomien metsien ekosysteemien merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi kansainvälisten sopimusten mukaisesti; mainitsee esimerkkinä tällaisista sitoumuksista biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (Rio 1992) sekä tavoitteen pysäyttää lajien väheneminen viimeistään vuoteen 2010 mennessä (Göteborgin Eurooppa-neuvosto 2001 ja Johannesburgin huippukokous 2002); katsoo, että näiden sitoumusten toteuttamiseksi on erittäin tärkeää perustaa riittävän laajoja suojelualueita ja huolehtia siitä, että metsänhoitomenetelmät ja maisemansuunnittelu sopeutetaan laajamittaisesti biologisten edellytysten mukaisiksi;
7. toteaa, että suuri osa EU:hun tuodusta puusta on jalostettuja tuotteita, joista jotkut on valmistettu alkuperältään laittomasta puusta; pyytää komissiota harkitsemaan yhteisön tullikoodeksin ja puun alkuperäsääntöjen muuttamista siten, että se maa, joka on viimeksi osallistunut luonnonvaraisesta puusta peräisin olevan tuotteen jalostamiseen, on velvollinen osoittamaan kyseisen raaka-aineen alkuperän ja laillisuuden;
8. korostaa, että puulla on raaka-aineena ainutlaatuisia ominaisuuksia, joiden ansiosta puu on todella uudistuva ja kierrätettävä luonnonvara; ottaa huomioon, että puun lisääntyvä hyödyntäminen esimerkiksi rakennusmateriaalina, paperin raaka-aineena, pakkausmateriaalina ja energianlähteenä voi edistää uusiutumattomien luonnonvarojen käytön korvaamista ja laajentaa hiilikiertoa; katsoo, että puun kestävällä käytöllä, jossa otetaan täysin huomioon luonnon monimuotoisuus ja sosiaalinen tasapaino, voidaan edistää merkittävästi EU:n mahdollisuuksia noudattaa ilmastonmuutosta koskevasta Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksesta ja Kioton pöytäkirjasta johtuvia sitoumuksiaan;
9. korostaa monipuolisen puualan tutkimuksen merkitystä Euroopan unionin kilpailukyky- ja ympäristötavoitteiden toimeenpanossa; huomauttaa puuraaka-aineen sisältävän monia edelleen hyödyntämättömiä ominaisuuksia, kuten kemikaaleja ja katsoo, että tällaisia ominaisuuksia koskevaan tutkimukseen ja markkinasovellusten kehittämiseen tulee osoittaa riittävästi voimavaroja;
10. korostaa myös tarvetta osoittaa solidaarisuutta laajoista metsäpaloista toistuvasti kärsineille alueille; pitää kuitenkin tärkeänä sen huomioonottamista, että sekä metsäpalo-ongelmat että niiden parhaan mahdollisen torjunnan edellytykset ovat merkittävästi erilaisia eri jäsenvaltioissa; katsoo kokemuksen osoittavan, että paikallisella osallistumisella ja toiminnan paikallisuudella sekä metsänhoitomenetelmien muuttamisella niin, että luovutaan paloherkästä yhden lajin, kuten eukalyptuksen, viljelystä, on ratkaiseva merkitys metsäpalojen tehokkaalle ehkäisemiselle ja torjumiselle;
11. korostaa, että valtaosa metsäpalojen torjuntaan tarkoitetusta EU-tuesta pohjautuu nykyisin maaseudunkehittämispolitiikkaan mutta pahoittelee alueellisten ja kansallisten toimien koordinoinnin puutetta; katsoo, että toimien koordinointia olisi tehostettava sellaisten yhteisön strategisten linjausten luomisella, joilla pyritään eri kansallisten viranomaisten ja/tai paikallishallintojen toteuttamien ehkäisevien toimien parempaan yhteentoimivuuteen;
12. pyytää komissiota kehottamaan kaikkia alueita laatimaan metsäpalojen torjumista koskevan kokonaisvaltaisen strategian ja koordinoimaan siihen liittyvät toimet asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että tähän varautumisstrategiaan olisi kuuluttava maatalouden ja metsäalan väliset suhteet, alueelle ominaiset riskit ja ehkäisevät toimet niiden torjumiseksi;
13. pyytää kehittämään ja tutkimaan uusia metsäpalojen torjumiseen ja sammuttamiseen soveltuvia satelliittipohjaisia menetelmiä ja muita uudenaikaiseen tekniikkaan perustuvia järjestelmiä, joita voitaisiin käyttää paitsi metsien myös kansalaisten suojeluun;
14. korostaa biologista monimuotoisuutta ja lajien suojelua valvovan EU:n verkoston Natura 2000 merkitystä; katsoo, että Natura 2000 -ohjelman ja muiden biologista monimuotoisuutta edistävien toimien onnistuminen edellyttää metsänomistajien sitoutumista metsiensä säilyttämistarpeiden huomioon ottamiseen;
15. korostaa tarvetta parempaan tasapainoon metsien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten tehtävien välillä ja toteaa, että metsäalan huono hallinto on johtanut yhteiskunnallisiin konflikteihin metsistä riippuvaisten kansanryhmien, kuten saamelaisten, kanssa; pitää näin ollen tärkeänä, että kaikki asianomaiset tahot, mukaan lukien paikallinen väestö, otetaan mukaan metsäalan hallintoon; katsoo myös, että on ryhdyttävä pikaisiin toimiin eurooppalaisten metsistä riippuvaisten kansanryhmien maanomistusoikeuden ja elintavan suojelemiseksi;
16. pitää uutta ympäristöalan rahoitusvälinettä (LIFE+) olennaisen tärkeänä Euroopan puuvarannon suojelemisessa sitä vahingoittavilta tekijöiltä, kuten metsäpaloilta, seuranta- ja ehkäisevien toimien avulla.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Euroopan Unionin metsästrategian toteuttaminen | |||||
|
Menettelynumero |
||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
AGRI | |||||
|
Lausunnon antanut valiokunta |
ENVI | |||||
|
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä) |
| |||||
|
Valmistelija |
Christofer Fjellner | |||||
|
Alkuperäinen valmistelija |
| |||||
|
Valiokuntakäsittely |
3.10.2005 |
22.11.2005 |
|
|
| |
|
Hyväksytty (pvä) |
22.11.2005 | |||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
39 0 1 | ||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Hiltrud Breyer, Dorette Corbey, Chris Davies, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Mary Honeyball, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Urszula Krupa, Peter Liese, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Péter Olajos, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Guido Sacconi, Carl Schlyter, Richard Seeber, Jonas Sjöstedt, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Thomas Ulmer, Anja Weisgerber ja Åsa Westlund | |||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
David Casa, Christofer Fjellner, Milan Gaľa, Dariusz Maciej Grabowski, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Anne Laperrouze, Robert Sturdy ja Andres Tarand. | |||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| |||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... | |||||
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Euroopan unionin metsästrategian toteuttaminen | ||||||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
AGRI 12.5.2005 | ||||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
ENVI |
|
|
|
| ||||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
– |
|
|
|
| ||||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
– |
|
|
|
| ||||||||
|
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
– |
|
| ||||||||||
|
Esittelijä(t) |
Heinz Kindermann |
| |||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
15.6.2005 |
13.7.2005 |
22.11.2005 |
|
| ||||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
26.1.2006 | ||||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
29 4 0 | |||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Peter Baco, Thijs Berman, Giuseppe Castiglione, Albert Deß, Gintaras Didžiokas, Michl Ebner, Carmen Fraga Estévez, Duarte Freitas, Jean-Claude Fruteau, Ioannis Gklavakis, Bogdan Golik, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, María Esther Herranz García, Elisabeth Jeggle, Heinz Kindermann, Stéphane Le Foll, Jean-Claude Martinez, Mairead McGuinness, Neil Parish, María Isabel Salinas García, Agnes Schierhuber, Willem Schuth, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella, Witold Tomczak, Kyösti Virrankoski, Bernard Piotr Wojciechowski, Andrzej Tomasz Zapałowski | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Wiesław Stefan Kuc, Véronique Mathieu, Markus Pieper, Zdzisław Zbigniew Podkański, Karin Resetarits | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
– | ||||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
31.1.2006 |
A 6‑0015/2006 | |||||||||||