Mietintö - A6-0031/2006Mietintö
A6-0031/2006
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ rakenneuudistuksista ja työllisyydestä

9.2.2006 - (2005/2188(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Jean Louis Cottigny


Menettely : 2005/2188(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0031/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0031/2006
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

rakenneuudistuksista ja työllisyydestä

(2005/2188(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Rakenneuudistukset ja työllisyys – Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät” (KOM(2005)0120) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2005 siitä antaman lausunnon (CESE 1495/2005),

–  ottaa huomioon vuonna 1989 hyväksytyn työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan ja siihen liittyvän toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY[1],

–  ottaa huomioon työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY[2],

–  ottaa huomioon työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12. maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY[3],

–  ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY[4],

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 1999[5], 17. helmikuuta 2000[6] ja 15. helmikuuta 2001[7] antamansa päätöslauselmat yritysten rakenneuudistuksista Euroopassa,

–  ottaa huomioon voittopalkkiojärjestelmien edistämisestä (mukaan lukien pääomaosakkuus) 27. heinäkuuta 1992 annetun neuvoston suosituksen 92/443/ETY[8],

–  ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja Euroopan parlamentin päätöslauselmat, erityisesti 15. maaliskuuta 2000 tästä aiheesta annetun päätöslauselman[9] ja 9. maaliskuuta 2005 annetun päätöslauselman Lissabonin strategian väliarvioinnista[10],

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi – Uusi alku Lissabonin strategialle” (KOM(2005)0024),

–  ottaa huomioon Brysselissä 22. ja 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja 13. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman[11],

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka” (KOM(2004)0274) ja 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman[12],

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. syyskuuta 2005 antaman oma-aloitteisen lausunnon "Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen – avaintekijät teollisuuden muutosten ennakoinnissa ja hallinnassa" (CESE 1073/2005);

–  ottaa huomioon komission tiedonannon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (KOM(2005)0033) ja ajanjakson 2006–2010 sosiaalipoliittisesta ohjelmasta 26. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman[13],

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi: yhteisön Lissabon-ohjelma” (KOM(2005)0330),

–  ottaa huomioon komission aloitteen julistaa vuosí 2006 Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi sekä Lissabonin strategian täytäntöönpanon[14]

–   ottaa huomioon komission tiedonannot ”Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen – Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007–2013” (KOM(2004)0101) ja ”Rahoitusnäkymät 2007–2013” (KOM(2004)0487) sekä 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013[15],

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Brysselissä 15. ja 16. joulukuuta 2005 hyväksymän yhteisen kannan rahoituskehyksistä 2007–2013,

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (KOM(2004)0492),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta (KOM(2004)0493),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan sekä 127, 136 ja 158 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0031/2006),

A. katsoo, että taloudellinen ja sosiaalinen lähestymistapa riskeihin nähden on eurooppalaisen yhteiskuntamallin keskeinen piirre ja se toteutuu myös eri jäsenvaltioiden politiikoissa, joilla pyritään rakentamaan sosiaalisen yhteisvastuun ja sosiaaliturvan ajatukselle perustuvaa hyvinvointivaltiota,

B.  katsoo, että jos näihin riskeihin ei varauduta etukäteen, ne voivat kohdistua yhtä hyvin työntekijöihin, joille työ on olennainen osa vapautta ja omanarvontuntoa, ja lannistaa heidät kuin työnantajiin ja heidän tuotantovälineisiinsä, jotka muuttuvat avoimelle markkinataloudelle tyypillisessä kilpailutilanteessa,

C. katsoo, että taloudelliset muutokset ovat väistämättömiä, tapahtuvat ne sitten ennustettavissa olevan kehityksen tai odottamattomien vallankumousten, vastuullisten politiikkojen tai kohdalle osuneiden kriisien muodossa; katsoo, että nämä muutokset koskevat kaikkia Euroopan valtioita niiden taloudellisen kehityksen ja sosiaalisen suojelun tasosta riippumatta, vaikkakin niiden kohtaamat haasteet voivat vaihdella ja ratkaisut voivat olla erilaisia niiden tuotantovälineistä, pitkän aikavälin strategisista investointi- ja tutkimusvalinnoista ja laajemmalti niiden viimeaikaisesta taloudellisesta ja poliittisesta historiasta riippuen,

D. katsoo, että rakenneuudistukset ovat teollisuuden muutosten erityinen muoto ja voivat olla prosessi, jolla yritys mukautuu äkillisesti ja usein pakotetusti kuluttajien tarpeiden muutoksiin sekä yleisen taloudellisen tilanteen asettamiin vaatimuksiin kilpailukykynsä palauttamiseksi tai sen saavuttamiseksi, ja katsoo, että yritysten ja työntekijöiden on lakkaamatta mukauduttava kasvun ja työllisyyden luomiseksi,

E.  katsoo, että on eritasoisia rakenneuudistuksia (monialaiset rakenneuudistukset, alakohtaiset rakenneuudistukset, yrityskohtaiset rakenneuudistukset ja rakenneuudistukset työntekijätasolla); katsoo, että yritysten rakenneuudistusten tasolla on erityyppisiä rakenneuudistuksia (tuotantoprosessien muutokset, toiminnan ulkoistaminen, toiminnan siirrot, tuotantolaitosten sulkeminen, työvoiman vähentäminen, yritysten sulautumiset/hankinnat jne.) ja että eritasoiset ja erityyppiset rakenneuudistukset edellyttävät erilaisia toimia,

F.  katsoo, että yksi globalisaation seurauksista on lisääntyvä keskittyminen ja suurten kansainvälisten yhtymien muodostuminen ja perustaminen joskus strategisesti hyvin tärkeillä aloilla, ja katsoo näin ollen, ettei yritysten tukitoimia tule enää tarkastella yksinomaan maiden ja paikallisviranomaisten tasolla vaan myös kansainvälisesti; toteaa lisäksi, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat yhtä riippuvaisia tästä globalisaatiosta kuin suuret ryhmittymät ja että niihin on kiinnitettävä tässä yhteydessä yhtä lailla huomiota,

G. katsoo, että rakenneuudistuksiin johtavat yritysten ongelmat johtuvat useimmiten kansainväliselle kaupalle avautumisesta mutta niihin liittyy myös yritysten valmius valmistautua ja valmistella henkilökuntaansa modernisointi- ja uudelleenorganisointiprosesseihin; jakaa komission kannan siitä, että Euroopan unionin on johdonmukaista kantaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vastuu sen täytäntöönpanemien politiikkojen kustannuksista ja lainsäädännöllisistä seurauksista, ja tukee tätä kantaa; kehottaa komissiota ottamaan huomioon sosiaaliset seuraukset ennen teollisuussektorien avaamista kansainvälisille markkinoille,

H. toteaa, että rakenneuudistusten seuraukset ovat joskus ristiriidassa Lissabonin tavoitteiden kanssa, jotka koskevat täystyöllisyyden edistämistä, työnlaatua, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja kestävää kehitystä; katsoo, että työntekijöille on taattava mahdollisuus täydennyskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen,

I.   katsoo, että on olennaisen tärkeää tunnustaa keskeinen asema, joka taloudellisella ja sosiaalisella uudistumisella on Lissabonin strategiassa; katsoo, että rakenneuudistukset ovat myös äärimmäisen tärkeitä varakkuuden luomisessa ja elintason nostamisessa,

J.   on sitä mieltä, että työmarkkinaosapuolilla ja julkisilla viranomaisilla on oltava keskeinen asema rakenneuudistusten tukitoimissa sekä yleisellä tasolla työpaikkojen luomisen kautta että yksilötasolla, siten että ne antavat asianomaisille työntekijöille mahdollisuuksia sopeutua uuteen työhön muun muassa koulutustoimien avulla, mutta myös rakenneuudistusten ennakoinnissa ja vaihtoehtoisten ratkaisujen etsinnässä silloin, kun se on mahdollista,

K. katsoo, että liikkuvuus on Euroopassa liian heikkoa ja ettei tarjolla olevia toimintamahdollisuuksia näin ollen hyödynnetä riittävästi; katsoo, että työntekijät jotka haluaisivat harjoittaa tätä liikkuvuutta, eivät usein voi harjoittaa ammattiaan ulkomailla hallinnollisista ja kielellisistä esteistä johtuen; katsoo, että jatkuvan koulutuksen ja ammattikoulutuksen kansallisia toimia hyödynnetään liian vähän,

L.  on sitä mieltä, että Euroopan heikko talouskasvu ja yritysten alhainen kilpailukyky johtuvat osittain tuottavien ja tutkimukseen suunnattujen investointien vähyydestä; katsoo, että Euroopan unionin olisi kannustettava ja tuettava yritysten investointivalmiuksia ja tutkimus- ja kehitystyötä,

M. katsoo, että asianmukaisesta ennakoinnista kantamansa vastuun puitteissa yritysten tulisi taata työntekijöilleen mahdollisimman hyvät koulutusmahdollisuudet:

–   peruskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen kuuluvat käytännön harjoittelujaksot,

–   työntekijöiden jatkokoulutus,

–   työkokemuksen tunnustaminen ja kelpuutus;

toteaa, että työntekijät hyötyvät saamastaan koulutuksesta toden teolla vain silloin, jos heillä on mahdollisuus soveltaa uusia tietojaan ja taitojaan samantien käytännössä; katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi yritysten tulisi laatia koulutuksen ja pätevyyksien kehittämisen alalla ammattitaitoa koskevia suunnitelmia ja arviointeja, jotka neuvoteltaisiin yhdessä työmarkkinaosapuolten ja ammattipätevyyksiä myöntävien laitosten välillä,

N. katsoo, että tärkein tiedonlähde Euroopassa on Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö, joka hallinnoi ERM:ää (European Restructuring Monitor), ja tämän tiedonlähteen käyttöä tulisi optimoida kehittämällä etenkin tiedon näkyvyyttä ja saatavuutta kaikilla unionin kielillä,

O. katsoo, että yksi syy siihen, miksi eurooppalaiset yritykset ovat vaikeuksissa, on riittävien kansainvälisten sääntöjen puuttuminen, mitä tulee teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun ja väärennösten tehokkaaseen torjumiseen,

1.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on valinnut kattavan ja monialaisen lähestymistavan tämän aiheen käsittelyyn, joka on tärkeä niin yritysten kuin työntekijöiden, heidän sosiaalisen ympäristönsä ja työympäristönsä kannalta;

2.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita, tosin sillä edellytyksellä, että ne on ennakoitu asianmukaisesti, että yritykset kykenevät hallinnoimaan ne tehokkaasti ja nopeasti ammattiyhdistysten kanssa, että yritysten ennakoivilla toimenpiteillä ja julkisilla toimilla autetaan toteuttamaan rakenneuudistukset vakaissa olosuhteissa ja että yritykset ennakoivat niitä työntekijöiden jatkuvan koulutuksen avulla; katsoo, etteivät nämä edellytykset useinkaan täyty;

3.  katsoo, että yritysten rakenneuudistuksiin tulee turvautua vain, kun ne ovat perusteltuja eli kun kyseessä on työpaikkojen pelastaminen tai kilpailukyvyn ja yritysten taloudellisen kehityksen parantaminen, ja ettei niitä ei tule käyttää tuottavuuden kasvattamiseen irtisanomisten avulla tai puhtaasti taloudellisista tai spekulatiivisista syistä, kuten eläke- tai osakerahastojen arvonnousu; on sitä mieltä, että moraalittomien ja riistotoimien ollessa kyseessä komission olisi hyödynnettävä Euroopan tason sovittelumahdollisuutta riippumattomien sovittelijoiden avulla;

4.  toteaa, että jatkuva mukautuminen muuttuviin olosuhteisiin on välttämätöntä yritysten kehitykselle; pitää tässä yhteydessä tärkeänä selvittää ajoissa työntekijöille tai heidän edustajilleen muutostarve ja ottaa huomioon työntekijöiden edut, kuten eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet toteavat muutosten ja niiden sosiaalisten seurausten hallintaa koskevia suuntaviivoja käsittelevässä yhteisessä asiakirjassaan (Orientations for reference in managing change and its social consequences);

5.  on samaa mieltä kuin Euroopan talous- ja sosiaalikomitea edellämainitussa 29. syyskuuta 2005 antamassaan lausunnossa, että muutosprosessin onnistumisen mittarina on tietenkin yritysten tai tietyn alan kilpailu- ja innovointikyky mutta myös työpaikkojen turvaaminen ja kielteisten seurausten yhteiskunnallinen hallinta;

6.  katsoo, että Euroopan unioni edistää markkinoiden avautumista, joten sen on myös varmistettava rakenneuudistusten ja niiden yhteiskunnallisten seurausten parempaan ennakointiin ja tukemiseen tarvittava rahoitus sekä edistettävä yritysten perustamisen uusia näkymiä koskevia innovaatioita ja tutkimusta samoin kuin työolosuhteiden säilyttämistä;

7.  katsoo, että Euroopan unionin on vastattava rakenneuudistusten kaltaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin ja parannettava unionin ja yritysten talouden kilpailukykyä käyttämällä koordinoidummin ja johdonmukaisemmin seuraavaa neljää olemassaolevaa yhteisön välinettä:

     – kilpailupolitiikka, erityisesti valtionapu,

     – sisämarkkinapolitiikka, erityisesti eurooppayhtiö- ja yhteisön patenttijärjestelmien toteuttaminen,

     – yrityspolitiikka, erityisesti tuki pk-yrityksille,

     – yhteisvastuupolitiikka, erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varojen uudelleen suuntaaminen rakenneuudistuksista kärsineille alueille tai varautumissuunnitelmat;

8.  yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan ESR:llä ja vähäisemmässä määrin EAKR:llä on keskeinen asema rakenneuudistusten ennakoinnissa ja hallinnassa, mitä tulee rakenneuudistusten keskellä oleviin pk-yrityksiin, jotka jäävät liian usein vaille huomiota, ja ehdottaa, että vuosiksi 2007–2013 suunnitteilla olevissa rahoitusohjelmissa keskityttäisiin entistä enemmän rakenneuudistusten ennakointiin ja hallintaan etenkin aloilla, joilla alakohtainen keskittyminen on korkeaa, ja että rahastoille myönnetään tätä varten riittävät varat;

9.  katsoo, että kun otetaan huomioon joidenkin rakenneuudistusten ennakoimattomuus, niiden alueellisten vaikutusten ennakoinnin vaikeus ja unionin politiikkojen tehtävä tällä alalla, on tarpeen perustaa kasvun mukauttamiseen ja ennakoimattomiin menoihin tarkoitettu rahasto; pitää neuvoston yhteistä kantaa tässä suhteessa myönteisenä; toivoo lisäksi, että myös yritykset voisivat rahoittaa tätä rahastoa;

10. pyytää,

     a) etteivät rakenneuudistuksen läpikäyneen yrityksen koko ja maantieteellinen sijainti unionin alueella olisi unionin mahdollisten tukien ainoita valintaperusteita ja että pk- yritysten edut otettaisiin yhtä lailla huomioon asianmukaisesti;

     b) että huomioon otettaisiin myös se, sisällyttääkö yritys mukauttamisprosessia koskevat säännökset osaksi yrityssuunnitteluaan, erityisesti, investoiko se jatkuvaan ja ammatilliseen koulutukseen;

11. kannattaa sitä, että Euroopan unioni on olennaisen tärkeä kumppani rakenneuudistuksen (teollisuuden, palvelualan, alojen väliset, alojen sisäiset jne. rakenneuudistukset) läpikäyneiden alueiden tukemisessa niiden uudistumisessa;

12. pyytää Euroopan unionia tukemaan maantieteellistä liikkuvuutta ja ammatillista liikkuvuutta, jotta voitaisiin paremmin hyödyntää tarjolla olevaa työvoimaa kaikissa työvoimaluokissa, erityisesti nuorten, naisten ja yli 45-vuotiaiden parissa; kehottaa unionia kannustamaan liikkuvuuden hallinnollisten ja kielellisten esteiden poistamiseen;

13. ehdottaa, että rakenneuudistuksen yhteydessä tarjottavassa EU:n tuessa otetaan huomioon ympäristönäkökohdat, muun muassa kannustamalla siirtymään teollisuus- tai maataloustuotannossa vähemmän saastuttaviin käytäntöihin, jotka näin ollen ovat turvallisempia myös seudun väestölle sekä työntekijöille;

14. toteaa lisäksi, että rakenneuudistusten ensimmäisiä uhreja ovat irtisanotut palkansaajat ja että kaikissa tapauksissa tuet on aina kohdistettava ensisijaisesti heille ja rakenneuudistuksen kohteena olevasta yrityksestä riippuvaiseen taloudelliseen toimintaan, erityisesti aliurakoitsijoina toimiville pk-yrityksille; painottaa tarvetta ottaa paremmin huomioon rakenneuudistusten "piilovaikutukset", kuten työntekijöiden terveyteen liittyvät vaikutukset; panee merkille, että välittömän irtisanomisuhan alaisilla henkilöillä on todettu sairauksia ja henkisiä ongelmia ja että kuolleisuus näiden työntekijöiden keskuudessa on kaksi kertaa suurempi (verrattuna ei-irtisanottuihin työntekijöihin) irtisanomista seuraavien viiden ensimmäisen vuoden aikana; päättelee tästä, että ei pidä rajoittaa rahallista tukea rakenneuudistusten rakenteelliseen aspektiin ja että on osattava ottaa huomioon näiden haasteiden inhimillinen ulottuvuus asettamalla ensisijaiseksi työntekijöille annettava henkilökohtaisesti suunniteltu tuki;

15. tuomitsee rakenneuudistusten piilovaikutusten joukossa myös palkansaajien siirtämisen varhaiseläkkeelle, sillä he ovat ikänsä vuoksi vaikeimmin työllistettävissä, mistä aiheutuu huomattavia taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle ja tämän lisäksi heidän ammattitaitonsa menetetään ja on olemassa työvoimapulan uhka, mikä on absurdia;

16. pyytää parantamaan yhteisön varojen käytön valvontaa ja jäljitettävyyttä niiden asianmukaisen käytön varmistamiseksi ja sen estämiseksi, että niitä käytetään väärin asiaan liittyviin muihin tarkoituksiin tai spekulatiivisiin tai hallinnollisiin tarkoituksiin ja että niitä voitaisiin käyttää toiminnan siirtoihin; pyytää erityisesti, että Euroopan unionin rahastoista tukea saavat yritykset, jotka siirtävät tuotantonsa muualle kokonaan tai osittain unionin sisällä, eivät voisi enää saada yhteisön tukia tietyn ajanjakson ajan ja että niiltä voitaisiin periä tukia takaisin, jotta vältetään toimipaikkojen siirrot tukien toivossa;

17. toteaa jälleen kerran yhteisön lainsäädännön tarpeellisuuden sosiaalialalla ja erityisesti voimassaolevien oikeudellisten välineiden merkityksen ja että jäsenvaltioiden olisi sovellettava niitä täysimääräisesti ja seurattava niiden täytäntöönpanoa, sillä jäsenvaltioilla on vastuu niiden saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisesta; tämä koskee erityisesti seuraavia säädöksiä:

–   eurooppalaisten yritysneuvostojen perustamisesta 22. syyskuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/45/EY,

–   työntekijöiden joukkovähentämisistä 20. heinäkuuta 1998 annettu neuvoston direktiivi 98/59/EY,

–   työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12. maaliskuuta 2001 annettu neuvoston direktiivi 2001/23/EY,

–   työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista 11. maaliskuuta 2002 annettu neuvoston direktiivi 2002/14/EY;

18. pahoittelee, että eurooppalaista yritysneuvostoa koskeva toinen kuulemisvaihe on vain pieni osa komission laajaa tiedonantoa, ja kehottaa komissiota, jos se aikoo muuttaa nykyistä eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä, aloittamaan asianmukaisen toisen kuulemisvaiheen, jotta työmarkkinaosapuolet voivat käydä neuvotteluja perustamissopimuksen 138 artiklan ja avoimuusperiaatteen mukaisesti;

19. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten on oltava keskeisessä asemassa rakenneuudistusten tukemisessa ja hallinnassa, jotta edistetään työntekijöiden liikkuvuutta ja kannustetaan elinikäisen oppimisen toteuttamiseen aina tarvittaessa;

20. pyytää komissiota jatkamaan yhteisön puitteiden luomista työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi rakenneuudistusten yhteydessä; panee tässä yhteydessä merkille työmarkkinaosapuolten tällä alalla tekemän työn ja kehottaa niitä pohtimaan keinoja, joilla niiden yksilöimät hyvät toimintatavat otetaan käyttöön;

21. pyytää komissiota ottamaan käyttöön Lissabonin strategian hengen mukaisesti avoimen koordinaatiomenettelyn, jotta jäsenvaltiot saavat tietoa rakenneuudistusten suurista suuntaviivoista;

22. pyytää uudistamaan valtiontukia siten, että ne kohdistetaan mahdollisimman pitkälti aloihin, jotka edistävät eniten kasvua ja työllisyyttä, ja siten estämään niiden käytön perusteettomien toiminnan siirtojen tai rakenneuudistusten rahoittamiseen; pyytää lisäksi, että valtiontukia myönnettäisiin helpommin epävakaisille aloille, jotka edellyttävät erityisiä tai siirtymäsäännöksiä, jos ne eivät luo kilpailun vääristymiä yhteismarkkinoilla;

23. esittää sellaisten oikeudellisten lainsäädäntöpuitteiden luomista, joissa yhteisön avun saaminen edellyttää asianomaisten seutujen ja väestönosien etujen suojelun ja enemmän ja parempia työpaikkoja takaavien vaatimusten noudattamista;

24. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunkin maan perinteisiin sopivia erityistoimia, jotka voivat olla pysyviä uudelleenkoulutusyksiköitä, rakenneuudistuksista kärsivien työntekijöiden tukemiseksi ja varmistamaan tasapuolisen kohtelun työntekijöiden kansallisuudesta, sukupuolesta ja iästä riippumatta; pyytää jäsenvaltioita viemään kiireellisesti eteenpäin ammattikoulutusta koskevien todistusten vastavuoroisen tunnustamisen hyväksymistoimia samoin kuin epätyypillisen pätevyyden hyväksyntää ja kokemuksen tunnustamista; katsoo, että on hyväksyttävä toimintaohjelmia, joilla pyritään tukemaan irtisanottuja työntekijöitä; katsoo, että olisi muun muassa myönnettävä mahdollisimman nopeasti tukea jatkuvalle koulutukselle ja uudelleenkoulutukselle;

25. on sitä mieltä, että työntekijöiden pääomaosakkuus voi olla sopiva keino ottaa heidät enemmän mukaan rakenneuudistuksia koskevien päätösten tekemiseen; pyytää näin ollen työmarkkinaosapuolia mutta myös komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan keskustelua tästä aiheesta ja viemään asian puheenjohtajavaltio Britannian vuonna 2005 tekemän aloitteen pohjalta käytävän, sosiaalista Eurooppaa koskevan keskustelun esityslistalle;

26. kehottaa Euroopan unionia tarkastelemaan vaikeuksia, joita yritykset kohtaavat pyrkiessään sisämarkkinoille ja solmiessaan kansainvälisiä kauppasopimuksia, jotta se voisi paremmin arvioida politiikkojensa tulevia vaikutuksia;

27. katsoo, että yritysten tulevien vaikeuksien ennakoinnin ja kohtaamisen helpottamiseksi on hyödynnettävä kaikkia alakohtaisten analyysien välineitä Euroopan eri toimialojen jatkuvaa seurantaa ja arviointia varten; paneekin tyytyväisenä merkille edellä mainitussa 31. maaliskuuta 2005 annetussa tiedonannossa esitetyn halun vahvistaa Euroopan muutoksenseurantakeskuksen (EMCC) asemaa, ja painottaa tarvetta parantaa unionin kansalaisten mahdollisuutta tutustua EMCC:n töiden tuloksiin;

28. pyytää komissiota ehdottamaan kaikille kansalaisille, paikallisviranomaisille, työmarkkinaosapuolille ja asianomaisille yrityksille yhteistä eurooppalaista palvelupistettä, josta ne voisivat saada tietoa rakenneuudistuksiin liittyvistä ongelmista, rakenneuudistusten ennakointi- ja hallintamahdollisuuksista sekä omista oikeuksistaan (mukaan luettuna oikeus erilaisiin tukiin) ja velvollisuuksistaan;

29. painottaa tarvetta analysoida toteutettuja rakenneuudistuksia ja selvittää siten niiden tosiasialliset vaikutukset yrityksiin, jotta rakenneuudistuksia voitaisiin tulevaisuudessa käsitellä paremmin;

30. pyytää Euroopan unionin kauppakumppaneita ottamaan käyttöön teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa koskevia lakeja ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa väärennösten torjumiseksi tehokkaasti;

31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

Rakenneuudistuksista on viime vuosina tullut yleinen ilmiö yritysmaailmassa, ja niillä on usein välittömiä vaikutuksia työllisyyteen, työoloihin ja paikallistalouteen.

Ilmiö voi kuitenkin toteutua usealla eri tasolla ja usealla eri tavalla. Rakenneuudistukset eivät tosiaankaan ole aina samanlaisia, ja siksi Euroopan unionin on pystyttävä vastaamaan jokaiseen tilanteeseen siihen soveltuvalla tavalla – ja mahdollisimman nopeasti.

Rakenneuudistusten ensimmäisellä tasolla ovat monialaiset rakenneuudistukset. Nämä suuria aloja koskevat muutokset, kuten palvelualan merkityksen kasvu, ovat näkyneet selvästi Länsi-Euroopan maissa ja koskevat nyt uusia jäsenvaltioita Keski- ja Itä-Euroopassa.

Rakenneuudistusten toisella tasolla ovat alakohtaiset rakenneuudistukset ja kehityssuunnat.

Kolmannella tasolla ovat yritykset, joissa tapahtuu erityyppisiä rakenneuudistuksia, kuten tuotantoprosessien muutoksia, toiminnan ulkoistamista, toiminnan siirtoja, tuotantolaitosten sulkemista, työvoiman vähentämistä, yritysten sulautumisia/hankintoja jne.

Rakenneuudistusten alkuunpanijoita on yleisesti katsoen kahdenlaisia: yleiset syyt, jotka johtuvat kansainvälisen kaupan kehityksestä globalisaation nykytilanteessa, ja liiketoimintastrategioista johtuvat syyt.

Nämä kaksi alkuunpanijaa ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan. Liiketoimintastrategioissa pyritään usein sopeutumaan markkinoiden ja toimialan kehitykseen.

Euroopan komissio käsittelee 31. maaliskuuta 2005 antamassaan tiedonannossa ”Rakenneuudistukset ja työllisyys – Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät” rakenneuudistusten, toiminnan siirtojen ja sulautumien kielteisiin seurauksiin liittyviä ongelmia. Nämä seuraukset ovat usein Lissabonin tavoitteiden vastaisia ja etenkin niiden, jotka liittyvät täystyöllisyyden edistämiseen, työn laatuun, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä kestävään kehitykseen.

Euroopan unioni on jo pitkään kehittänyt politiikkoja ja välineitä rakenneuudistusten alalla. Sillä on ollut aikaisemmin keskeinen asema terästeollisuuden ja telakkateollisuuden rakenneuudistuksen alalla, mutta tekstiiliteollisuuden äskettäinen kriisi toi esiin, etteivät nykyiset välineet ole riittäviä näin suurten muutosten käsittelemiseen. Euroopan unionin on siis vahvistettava toimia ja kehitettävä keinoja, jotka otetaan käyttöön kriisitilanteessa, mutta sen on myös pohdittava uusia välineitä, joilla rakenneuudistuksia voidaan ennakoida ja siten käsitellä nykyistä paremmin.

Unionin toimet eivät kuitenkaan voi koskea ainoastaan vaikeuksissa olevia aloja, ja viime vuosina onkin perustettu korkean tason alakohtaisia ryhmiä määrittelemään strategisia tulevaisuudennäkymiä useilla aloilla. Yleisesti katsoen useat EU:n politiikat edistävät jo nyt rakenneuudistusten ennakoinnin ja tukemisen tavoitetta, esimerkiksi työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevat direktiivit (tosin niiden täytäntöönpano olisi varmistettava), Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, työllisyyspolitiikka, taloudelliset tukivälineet, teollisuus- ja yrityspolitiikka, maaseudun kehittämispolitiikka jne.

Euroopan unionin on kyettävä vastaamaan menestyksekkäästi globalisaation haasteisiin sekä talouteen ja yhteiskuntaan nopeasti vaikuttaviin muutoksiin. Rakenneuudistuksiin onkin kehitettävä strateginen ja ennakoiva lähestymistapa. Työnantajien, julkisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolien ja työntekijöiden on tärkeää kantaa yhdessä vastuu, kun käynnistetään keskustelu ennakoinnista, tuesta ja sopeutumisesta. Rakenneuudistusprosessien ennakointi, hallinta ja tukeminen edellyttävät kaikkien sidosryhmien aktiivista osallistumista, ja niiden on pohjauduttava poliittisten, lainsäädännöllisten ja sopimuksiin liittyvien välineiden sekä rahoitusvälineiden selkeään yhteisvaikutukseen. Toimia on toteutettava kaikilla asianmukaisilla tasoilla, myös Euroopan tasolla.

Komission tiedonannossa ja tässä mietinnössä on pidetty tärkeänä, että kysymys rakenneuudistuksista ja niiden yhteydestä työllisyyteen ja muihin politiikkoihin palautetaan Euroopan unionin asialistalle. Työmarkkinaosapuolien välillä yrityksissä käytävä vuoropuhelu on yritysten yhteiskunnallinen tehtävä niin EU:n tasolla kuin kansallisellakin tasolla.

Euroopan unionin voidaan katsoa olevan vastuussa sen täytäntöönpanemien politiikkojen kustannuksista ja lainsäädännöllisistä seurauksista, ja jäsenvaltioiden poliittisen tahdon puutetta tällä alalla voidaan pitää valitettavana. Komission tiedonannossa käsitellään valitettavasti – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – hyvin epämääräisesti toimenpiteitä, joita tulisi toteuttaa, ja siksi tässä päätöslauselmassa esitetään konkreettisempia toimia.

–         Rahoitusnäkymistä käytävän keskustelun tuloksena on varmistettava varat rakennerahastoille ja kasvun mukauttamiseen tarkoitetun rahaston perustamiseen, jotta unioni voisi kantaa vastuunsa markkinoiden avautumisesta ja varautua ennakoimattomiin häiriöihin, alueellisiin tai alakohtaisiin vaikutuksiin sekä seurauksiin työllisyydelle ja ympäristölle. Varojen käyttöä on kuitenkin voitava valvoa.

–         Työmarkkinaosapuolien asemaa on vahvistettava, jotta ne voisivat ennakoida nykyistä paremmin rakenneuudistuksia mutta myös ehkäistä niitä aina, kun se on mahdollista. Tämä edellyttää eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin uudistamista, nykyisten säädösten noudattamista sekä erilaisten työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevien säädösten vahvistamista. Näillä toimenpiteillä parannetaan ja tehostetaan työntekijöiden oikeuksia.

–         Rakenneuudistuksista eniten kärsivät työntekijät on asetettava keskipisteeseen, heidän on oltava myönnettävien tukien ensisijaisia saajia, ja heitä on autettava ja seurattava. Heille on voitava tarjota jatkuvasti asianmukaista koulutusta, jotta he voisivat sopeutua muutoksiin ja saada korkealaatuisia työpaikkoja.

–         Tarkoituksenmukaisia analysointivälineitä on otettava käyttöön alakohtaisella tasolla, jotta rakenneuudistuksia voitaisiin ymmärtää ja ennakoida paremmin ja jotta niihin voitaisiin vastata oikeilla toimilla.

Jäsenvaltioiden verotus- ja sosiaalijärjestelmien yhdenmukaistaminen auttaa aikanaan torjumaan yhteisön sisäistä sosiaalista polkumyyntiä, joka on yksi toiminnan siirtojen ja rakenneuudistusten aiheuttajista.

Nämä ovat joitakin toimenpiteitä, joiden avulla EU:n pitäisi pystyä tehokkaasti välttämään rakenneuudistusten johtaminen sosiaaliseen taantumiseen ja taloudellisiin tappioihin.

Meidän on jatkuvasti vaalittava Euroopan sosiaalista mallia, ja meillä on oltava rohkeus pyrkiä korkealle kaikissa päätöksissämme.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Rakenneuudistukset ja työllisyys

Menettelynumero

2005/2188(INI)

Työjärjestyksen artikla

45 art.

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL

27.10.2005

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

IMCO

27.10.2005

ITRE

27.10.2005

ECON

27.10.2005

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

IMCO

21.11.2005

ITRE

17.1.2006

ECON

16.11.2005

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Ei

 

 

 

 

Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Jean Louis Cottigny

20.4.2005

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

5.10.2005

23.11.2005

25.1.2006

 

 

Hyväksytty (pvä)

26.1.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

puolesta:

vastaan:

tyhjää:

34

5

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Roselyne Bachelot-Narquin, Jean-Luc Bennahmias, Emine Bozkurt, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Milan Cabrnoch, Derek Roland Clark, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Harlem Désir, Harald Ettl, Richard Falbr, Carlo Fatuzzo, Joel Hasse Ferreira, Roger Helmer, Stephen Hughes, Karin Jöns, Jan Jerzy Kułakowski, Sepp Kusstatscher, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Ana Mato Adrover, Maria Matsouka, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Őry, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Jacek Protasiewicz, José Albino Silva Peneda, Kathy Sinnott, Jean Spautz, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Edit Bauer, Dieter-Lebrecht Koch, Lasse Lehtinen, Jamila Madeira, Marianne Mikko, Dimitrios Papadimoulis, Luca Romagnoli, Leopold Józef Rutowicz, Elisabeth Schroedter, Barbara Weiler, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A[6]

9.2.2006

A6-0031/2006

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö