MIETINTÖ viljelykasvien suosimisesta non food -tarkoituksiin
24.2.2006 - (2004/2259(INI))
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Neil Parish
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
viljelykasvien suosimisesta non food ‑tarkoituksiin
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission 29. marraskuuta 2000 antaman vihreän kirjan "Energiahuoltostrategia Euroopalle" (KOM(2000)0769),
– ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta: Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet - Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva valkoinen kirja (KOM(1997)0599),
– ottaa huomioon sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27 päivänä syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77/EY[1],
– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa (direktiivin 2001/77/EY 3 artiklan mukainen komission kertomus) (KOM(2004)0366),
– ottaa huomioon komission älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman, biomassatoimintaohjelman ja EU:n biopolttoainestrategiaa koskevan tiedonannon KOM(2006)0034,
– ottaa huomioon liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/30/EY[2],
– ottaa huomioon bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY[3],
– ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003[4],
– ottaa huomioon järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY[5],
– ottaa huomioon 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY[6]6 energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta,
– ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa sekä ehdotuksista konkreettisiksi toimiksi[7]7,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6‑0040/2006),
A. ottaa huomioon, että uusiutuvien raaka-aineiden tuotanto muodostaa linkin, jonka kautta yhteinen maatalouspolitiikka voidaan kytkeä Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen päätelmissä esitettyihin nykyaikaisiin ja innovatiivisiin politiikkoihin,
B. katsoo, että kestävän kehityksen lähtökohtien mukaisesti uusiutuvien raaka-aineiden tuotanto ja eloperäisen jätteen käyttö voivat edistää ympäristön kehittämistä, energian kestävää tuotantoa, työllisyyttä ja alueellista tasapainoa sekä myötävaikuttaa monimuotoisen maatalouden monipuolistumiseen ja omavaraisuuden lisääntymiseen,
C. katsoo, että uusiutuvat raaka-aineet voivat osittain korvata fossiiliset energialähteet ja auttaa siten kaikkia energiamuotoja tasapuolisesti ja strategisesti yhdistelemällä vähentämään EU:n energiariippuvuutta sekä minimoimaan tuonnista aiheutuvat poliittiset ja taloudelliset riskit; katsoo, että uusiutuvat raaka-aineet auttavat samalla myös vähentämään kasvihuonepäästöjä sekä edistävät materiaalien elinkaaren parempaa hallintaa,
D. katsoo, että non food -kasvien viljelyllä ei saa vaarantaa elintarvikkeiden omavaraisuutta koskevan strategisen tavoitteen saavuttamista, mikä on ollut yksi yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista aina sen perustamisesta lähtien,
E. katsoo, että vaikka non food -kasvien viljely näyttää tarjoavan uusia mahdollisuuksia nykyaikaiselle maanviljelylle etenkin energia-alalla, on syytä määritellä huolellisesti kilpailupuitteet, joissa tämänkaltaisesta viljelystä tulee maanviljelijälle kannattava vaihtoehto ja jossa uuden jalostusteollisuudenalan on mahdollista toimia,
F. katsoo, että yhteisön pyrkimys energialähteiden monipuolistamiseen kasvihuoneilmiön torjumiseksi on oikeutettu ainoastaan jos itse biopolttoaineiden kehittämistä ja biomassan arvostamista koskeva politiikka perustuu energiatehokkaisiin tuotantotapoihin,
G. katsoo, että non food -kasvien viljelyllä voi olla myönteisiä vaikutuksia ilmaston lämpenemistä koskeviin ongelmiin; pitää tarpeellisena tehdä alusta alkaen energiaa ja ympäristöä koskevia kustannushyötyanalyyseja, jotta voidaan laskea kaikki tuotantokustannukset ja arvioida tarkasti mahdollisesti toteutettavien uusien suuntaviivojen hyödynnettävyys,
H. ottaa huomioon, että öljy- ja kaasuvarannot vähenevät jatkuvasti ja että seuraavan 15 vuoden aikana öljyntuotanto todennäköisesti supistuu ja näin ollen öljyn hinta nousee; energiaa on siksi käytettävä maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa säästäväisesti ja tehokkaasti, ennen kaikkea lyhentämällä kuljetusetäisyyksiä sekä hajauttamalla elintarvikehuoltoa ja energiantuotantoa,
I. ottaa huomioon, että biomassan hyödyntäminen energialähteenä on tieteidenvälinen kysymys, johon kuuluvat energia-alan kysymykset, ympäristönsuojeluasiat, normittaminen sekä toimitusvarmuus paikallisten uusiutuvien energialähteiden ja raaka-aineiden hyödyntämisen kautta,
J. ottaa huomioon, että Aasian ja muiden kehittyvien alueiden nopeasti teollistuvien talouksien perinteisten polttoaineiden tarpeet tulevat kasvamaan merkittävästi lähitulevaisuudessa, pienentäen osaltaan ratkaisevasti kansainvälisiä öljyvarantoja,
K. ottaa huomioon, että toimitusvarmuus on varmistettava energialähteiden diversifioinnin kautta, jotta taataan EU:n riippuvuuden vähentäminen kolmansista maista tuotavista fossiilisista polttoaineista,
L. katsoo, että maaseudulla biopolttoaineiden avulla voidaan luoda paljon enemmän työpaikkoja kuin vaihtoehtoisilla fossiilisilla polttoaineilla ja että ne voivat olla todellinen yhteiskunnallis-taloudellinen vaihtoehto alueilla, jotka ovat kärsineet alkuperäisten viljelykasvien, kuten sokerijuurikkaan ja puuvillan, viljelyn vähenemisestä tai loppumisesta yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistusten vuoksi,
M. ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen kasvu voi tuoda mukanaan hyödyllisiä vaikutuksia, jotka liittyvät muun muassa työpaikkoihin alueilla, joilla työttömyys on korkea, tuotannon kasvun piristämiseen maaseutualueilla, työllisyyden kasvuun ja uusiutuvia energialähteitä käyttävän sektorin tarpeiden mukaisen teollisuuden ja palveluiden kehitykseen sekä uusissa jäsenvaltioissa tapahtuneiden poliittisten muutosten seurauksena hylätyn viljelykelpoisen maan ottamiseen takaisin maatalouskäyttöön,
N. ottaa huomioon, että biopolttoaineista annetussa direktiivissä 2003/30/EY säädetään, että vuoteen 2010 mennessä biopolttoaineen tavoitteellisena osuutena kaikkien liikennekäyttöön tarkoitettujen polttoaineiden kulutuksesta pitäisi olla 5,75 prosenttia, mikä vastaa 40 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden biopolttoaineen kulutus vastaa tällä hetkellä vain 1,4 prosenttia kaikkien liikennekäyttöön tarkoitettujen polttoaineiden kulutuksesta; katsoo, että politiikkaa olisi sen takia suotavaa muuttaa huomattavasti,
O. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot turvautuvat biopolttoaineiden verovapautuksiin tuotannon edistämiseksi, mitä helpotetaan energiatuotteiden verotuksesta annetulla direktiivillä 2003/96/EY,
P. katsoo, että energia- ja polttoainetarkoituksiin käytettävien maataloustuotteiden sisämarkkinoiden luominen on tarpeellista,
Q. katsoo, että kaikkien energialähteenä käytettävien viljelykasvien ja biopolttoaineiden käytön edistämiseen tarkoitettujen eurooppalaisten ja kansallisten tukien, tullien, asetusten ja direktiivien on oltava kestävästi WTO:n velvoitteiden mukaisia,
R. katsoo, että energiakasvien viljelyllä voi olla myönteinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, maaperään ja vesivaroihin, jos viljely laajentaa viljelykiertoa, jos täydentäviä ympäristöehtoja koskevat vaatimukset otetaan täysimääräisesti huomioon ja jos maaperän tuottavuutta parannetaan aktiivisesti,
S. katsoo, että tuotettaessa energiaa maataloustuotteista on hyödynnettävä edelleen siitä mahdollisesti syntyviä maa- ja metsätalouden sivutuotteita, kuten puuta, villaa, lietettä, olkia ja teurasjätettä,
T. katsoo, että kuluttajien lisäksi maanviljelijöille ja metsänomistajille on tiedotettava viljelykasvien, biomassatuotannon ja uusiutuvien energialähteiden non food ‑käyttötavoista sekä niiden maatalous- ja metsäalalle tarjoamista mahdollisuuksista,
U. ottaa huomioon, että äskettäinen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistus on luonut tarvittavat olosuhteet non food ‑viljelykasvien kehittämiselle erottamisen, energiakasvijärjestelmän ja kesantomaan viljelyn avulla,
V. katsoo, että biomassaenergia on uusiutuvan energian lähde, joka tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, erityisesti kestävälle maanviljelylle,
W. katsoo, että biomassaenergian päämuodot käsittävät liikennekäyttöön tarkoitetut biopolttoaineet (valmistetaan pääasiassa viljasta, sokerista ja öljykasveista sekä jäteöljyistä), kotitalouksien biomassalämmityksen (puun ja puujätteiden käyttö), puujätteiden, olkien ja maatalouden jätetuotteiden polttamisen voimalaitoksissa sähkön, lämmön tai molempien tuottamiseksi,
X. katsoo, että uusiutuvat energialähteet voivat näillä näkymin saavuttaa 9–10 prosentin osuuden EU:n energiantuotannosta vuoteen 2010 mennessä tavoitteeksi asetetun 12 prosentin sijasta,
Y. ottaa huomioon, että Keski- ja Itä-Euroopan uudet jäsenvaltiot sekä Bulgaria ja Romania, jotka ovat liittymässä EU:hun, ovat mahdollisesti uusiutuvien energialähteiden tuottajia, ja katsoo, että kun otetaan huomioon, että ne saavat, tai tulevat saamaan merkittävän osan EU:n rakennerahastoista ja myös maatalousrahastosta tulevasta tuesta, kyseisiä maita on välttämätöntä kannustaa täysimääräisesti, jotta ne hyödyntäisivät tehokkaasti varojaan ja mukautuisivat YMP:n horisontaalisiin sääntöihin,
Z. katsoo, että kun otetaan huomioon EU:ssa toimeenpannut sokerimarkkinauudistukset sekä sokerijuurikastuotannon lakkauttaminen, on perinpohjaisesti tutkittava erityisesti mahdollisuuksia kasvattaa sokerijuurikkaista tai muista näillä alueilla viljeltävistä, vaihtoehtoisista viljelykasveista valmistettavien biopolttoaineiden nykyistä tuotantokapasiteettia,
Non food -viljelykasvien tulevaisuus
1. korostaa, että tukea non food -viljelykasveja koskevan tekniikan tutkimukselle ja kehittämiselle on lisättävä teollisuuden potentiaalin ja tehokkuuden lisäämiseksi; ehdottaa, että painotetaan elinvoimaisimpia bioenergiahankkeita, jotka todennäköisesti parantavat maaseudun taloutta ja jotka osoittavat, että biomassalla voidaan merkittävästi vastata Euroopan energiatarpeisiin;
2. kehottaa komissiota määrittelemään yhteisön strategian ja toimintasuunnitelman uusiutuvien energioiden edistämiseksi osana elintarvikevarmuutta ja EU:n energiatehokkuuden parantamista, varmistaakseen, että elintarvikehuollon varmuutta lisätään käyttämällä uusiutuvia raaka-aineita parhaalla mahdollisella tavalla;
3. pyytää komissiota toteuttamaan jäsenvaltioiden, asianomaisten järjestöjen ja toimijoiden avulla selvityksen kaikista yksityisistä ja yhteisistä kokemuksista biomassan (uusiutuvat raaka-aineet sekä maa- ja metsätalouden eloperäinen jäte) käytöstä biopolttoaineiden, lämmön ja sähkön tuottamiseen, jotta kiinnostavimmat aloitteet voitaisiin toteuttaa EU:n laajuisesti;
4. on tyytyväinen, että komissio on jo ryhtynyt toimiin non food ‑viljelykasvien käytön lisäämiseksi ja energiankäytön tehostamiseksi, kun se on laatinut Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelman sekä biomassaa koskevan toimintasuunnitelman ja antanut tiedonannon biopolttoaineista; vaatii kuitenkin koordinoimaan paremmin jäsenvaltioissa jo aloitettuja toimia; kehottaa komissiota pitämään kiinni ilmoittamastaan aloitteita koskevasta aikataulusta sekä panemaan täytäntöön niihin liittyvät toimet mahdollisimman pikaisesti;
5. pitää tarkoituksenmukaisena, että EU:n energiapolitiikan pitkän aikavälin suunnittelun puitteissa sekä taloudellisen ja liiketoiminnallisen varmuuden turvaamiseksi investoijille ja tuottajille laaditaan biomassaa koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat yhtenäisten ehdotusten pohjalta, jotka määrittelevät prioriteetit tiettyjen biomassatyyppien käytölle ja määräävät erityiset ympäristötoimet ja myös kuluttajille suunnatun tiedotuksen toimintalinjat koskien tämän uusiutuvan energialähteen hyötyjä, ongelmia ja myötävaikutusta kestävään kehitykseen;
6. korostaa tarvetta laatia tutkimus niistä taloudellis-teknisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat viljelyyn sopivien lajien valintaan kunkin alueen maaperän ja ilmaston erityispiirteiden pohjalta;
7. kehottaa komissiota edistämään muiden alojen tavoin myös maatalousalalla ensisijaisesti energiansäästöä, sivutuotteiden hyödyntämistä energiantuotantoon ja uusiutuvien raaka-aineiden hajautettua käyttöä;
8. korostaa, että on tärkeää, että biodieselin ja bioetanolin sekä biomassasta tuotettavan lämmön ja sähkön tuotantoon tarvittavat raaka-aineet otettaisiin ensisijaisesti kunkin jäsenvaltion omista raaka-ainevarannoista;
9. painottaa non food -viljelykasvien viljelyn kehittämisen ja siihen tehtävien investointien tarjoamia mahdollisuuksia maanviljelijöille, joita sokerialan uudistus koskee;
10. korostaa sen merkitystä, että direktiivin 2003/30/EY biopolttoaineita koskevista tavoitteista tehdään pakollisia ja että niitä varten luodaan tiukka valvontajärjestelmä, jotta sitoumukset saavutettaisiin pääasiassa paikallisilla eurooppalaisilla tuotteilla; pitää siksi välttämättömänä, että Euroopan unionin kauppapolitiikka on tämän tavoitteen mukainen;
11. painottaa sitä, että pakollisten tavoitteiden asettaminen ei saa johtaa nykyisten biopolttoaineiden tuotantoon EU:ssa tarkoitettujen kannustimien häviämiseen tai vähentämiseen; katsoo, että tällaisten tavoitteiden asettamisen edellytyksenä pitäisi olla energiatuotteiden verotusta koskevien yhteisön säännösten tarkistaminen;
12. painottaa raaka-aineiden vähenemisen vuoksi sellaisten markkinataloudellisten mekanismien merkitystä, joiden ansiosta biomassasta tuotetut energiamuodot voivat olla kestävästi kilpailukykyisiä myös ilman julkisia tukia;
13. korostaa, että uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen kehittämistä olisi tarkasteltava kussakin jäsenvaltiossa siten, että otetaan huomioon paikalliset olosuhteet, jotka liittyvät kiinteästi tälle kehittämiselle tarjolla oleviin mahdollisuuksiin;
14. huomauttaa, että kaikilla maaseutualueilla on merkittävät biomassan tuotantomahdollisuudet mutta köyhimmillä alueilla on aina vaikeuksia hyödyntää näitä mahdollisuuksia niiden heikon tuotantotason sekä luonnonolosuhteista johtuvien ja rakenteellisten esteiden vuoksi; katsoo, että näille alueille olisi siksi annettava etusija rakennerahastojen käytössä kyseisten mahdollisuuksien hyödyntämiseksi;
15. korostaa, että on välttämätöntä määritellä kautta 2007–2013 koskevien kansallisten ja alueellisten strategioiden puitteissa biomassan hyödyntämistä koskevia toimintaohjelmia ja varmistaa niille yhteinen rahoitus rakennerahastoista ja koheesiorahastosta sekä seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta;
16. vaatii, etteivät toimet energialähteinä käytettävien viljelykasvien viljelyn edistämiseksi johda kotitalouksien ja yritysten energiahintojen kallistumiseen ja siten Euroopan kilpailukyvyn heikkenemiseen maailmanlaajuisessa kilpailussa sijaintipaikasta;
17. kehottaa komissiota tarkistamaan energiakasvijärjestelmän piiriin kuuluvat kesannointijärjestelyt YMP:n uudistuksen mukaisesti sekä lisäämään huomattavasti sen alueen enimmäislaajuutta, jolle lisätukea voidaan myöntää, sekä korottamaan tuen tasoa; huomauttaa tässä yhteydessä kehottaneensa hiljattain korottamaan energiakasvien viljelyn tukemista 80 eurolla hehtaaria ja vuotta kohden, mikä perustuu taattuun 2 200 000 hehtaarin enimmäispinta-alaan;
18. kehottaa komissiota:
– laajentamaan tukijärjestelmien puitteissa biopolttoaineiden tuotantotarkoituksessa viljeltäväksi kelpaavien lajien luetteloa,
– varmistamaan, että sopivimpien viljeltävien energiakasvien valinta tapahtuu paikallisella ja alueellisella tasolla,
– varmistamaan vastaavat tukimuodot kaikille uusiutuvien energialähteiden lajeille kuten bioetanolille, biodieselille ja anaerobiselle hajottamiselle (biokaasulle),
– tarjoamaan tuottajille riittävät kannustimet, jotta he siirtyisivät tämäntyyppiseen viljelyyn;
19. korostaa, että viljelykasvien suosimista non food ‑tarkoituksiin on rahoitettava asianmukaisesti, mukaan luettuna maaseudun kehitysrahaston järkevä käyttö;
20. pyytää komissiota madaltamaan energiakasvien viljelyn kehittämisen tiellä olevia esteitä uusissa jäsenvaltioissa, jotka soveltavat yksinkertaistettua yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää (SAPS), eivätkä näin ollen saa mitään taloudellista tukea EU:lta;
21. katsoo, että on tärkeää erottaa energiakasvien viljelypalkkiot asteittaisen käyttöönoton järjestelmästä uusissa jäsenvaltioissa;
22. katsoo, että energiakasvien viljelylle myönnettävä tuki uusissa jäsenvaltioissa on erotettava SAPS-järjestelmästä, jotta varmistettaisiin lisätuen myöntäminen energiakasveille;
23. korostaa, että pitkällä aikavälillä non food -viljelykasveista on tultava taloudellisesti kannattavia, ja kehottaa komissiota takaamaan teollisuudelle kestävät ratkaisut ja vakaan sääntelyn, jotka kannustavat sitä tekemään sellaisia sopeutuksia ja investointeja, jotka tekevät tarpeettomaksi kyseisen viljelyn rahoittamisen julkisista varoista;
24. korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että vältetään tuotannon muuttumista intensiivisemmäksi siinä määrin, että tämä tuo mukanaan kielteisiä ympäristövaikutuksia kuormittamalla maaperää lannoite- ja kasvinsuojeluainejäämillä sekä kuluttamalla loppuun ja pilaamalla vesivaroja;
25. korostaa sen merkitystä, että viestintää viljely- ja tuotantosektorin välillä kannustetaan selkeillä sopimuksilla, teknologisilla muutoksilla ja muilla kannustimilla;
26. pyytää komissiota tukemaan suhteessa kunkin jäsenvaltion tilanteeseen avustusten myöntämistä ja lainaohjelmien täytäntöönpanoa EU:n tasolla sekä kansallisella ja alueellisella tasolla sellaisia tarkoituksia varten kuten tuotantolaitosten rakentaminen ja raaka-aineiden kehittäminen;
27. pyytää komissiota arvioimaan non food -viljelykasvien mahdollisia etuja työllistämismahdollisuuksien ja pienentyneiden kuljetuskustannuksien kannalta, joita uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien laitosten rakentaminen maaseudulle voi luoda;
28. korostaa sen merkitystä, että ryhdytään valvomaan ulkomailta tuotujen raaka-aineiden laatua sekä EU:ssa voimassa oleviin standardeihin perustuvien sosiaalisten ja ympäristöstandardien noudattamista;
29. kehottaa komissiota ponnistelemaan edelleen tuotestandardien laatimiseksi ja uusiutuvien raaka-aineiden tukemiseksi koko EU:ssa uusiutuvien energialähteiden sisämarkkinoiden edistämiseksi;
30. kehottaa komissiota tukemaan sääntöjä muuttamalla non food ‑kasvien viljelyn edistämistä sillä edellytyksellä, että noudatetaan kestävän kehityksen kriteereitä ja edistetään monimuotoista maataloutta Euroopan laajuisesti;
31. katsoo, että energiakasvien viljelyn maaseutuympäristöön kohdistuvia vaikutuksia olisi seurattava ja olisi harkittava sellaisen sääntelyn käyttöönottoa, jolla pyritään estämään tietyllä alueella invasiivisiksi tunnustettujen kasvilajien viljelyn hallitsematon leviäminen;
32. kannustaa käyttämään olemassa olevia valvontamekanismeja, kuten täydentäviä ympäristöehtoja, jotta varmistettaisiin, ettei luonnon monimuotoisuutta sekä ympäristöhyödykkeitä kuten maaperää, vesistöjä ja ilmaa vahingoitettaisi biopolttoaineiden, ‑energian ja materiaalien tuotannolla ja että todella voitaisiin vähentää kasvihuonekaasuja;
33. pyytää komissiota kehittämään avoimen, julkisessa käytössä olevan EU-tason tietokannan, joka sisältää uusiutuvien raaka-aineiden koko elinkaaren kestävät hyödyt sekä elinkaariarvion tulokset;
34. pyytää, että julkisten hankintojen strategioissa tuettaisiin biomassasta saatavien tuotteiden käyttöä, jotta voitaisiin lisätä tietoisuutta uusiutuvien raaka-aineiden käyttömahdollisuuksista ja niistä koituvasta laajasta ympäristö- ja terveyshyödystä;
35. kehottaa komissiota tukemaan eurooppalaisen tutkimuksen levittämistä ja teknologista siirtoa, biomateriaalien, bioenergian ja biopolttoaineiden kehittämistä ja demonstrointia, sekä tiedotuskampanjaa;
36. korostaa tarvetta integroida biomateriaaleja koskevat kansalliset tutkimus-, kehitys- ja testaustoimet EU:n tasolla, ja erityisesti tarvetta perustaa EU:n laajuinen ohjelma, jossa tutkitaan teknologiaa, jolla biomassa muutetaan energiaksi, polttoaineeksi ja kemikaaleiksi;
37. pyytää komissiota ryhtymään toimiin, jotta biopolttoaineiden tuotannossa päästäisiin autoteollisuuden ja öljysektorin välillä kompromissiin mitä pikimmin periaatteen "biopolttoaineita autoja varten, ei autoja biopolttoaineita varten" mukaisesti;
Erityiskasvien ja -tuotteiden mahdollisuudet
38. pyytää komissiota ryhtymään toimiin erityiskemikaalien tuottamiseksi maatalouden raaka-aineesta, jotta tilojen tulot kasvaisivat ja markkinoille saataisiin ympäristöystävällisiä ja terveellisiä tuotteita, joilla korvataan hajoamattomat kemialliset tuotteet;
39. tunnustaa, että erityiskasveja koskevat sovellukset voivat hajautettuina ja pienimuotoisina olla hyvin tehokkaita ja voivat siksi hyödyttää suurta osaa maanviljelijöistä; kehottaa siksi komissiota kannustamaan kehitystä tällä alalla niiden tuotannon lisäämiseksi asteittain;
40. kannustaa muovi-, voiteluaine- ja eristysteollisuudessa tapahtunutta viimeaikaista kehitystä perinteisten tuotteiden korvaamiseksi kasvipohjaisilla tuotteilla, kuten fossiilienergiaa runsaasti kuluttavien mineraalikuitujen korvaaminen pellava- ja hamppukuiduilla;
41. korostaa maatalouden mahdollisuuksia farmaseuttisten kasvien viljelyssä rokotteiden ja muiden tuotteiden tuottamiseksi, millä pyritään tarjoamaan lääketeollisuudelle sopivia välineitä terveydenhoitoon;
42. puoltaa maataloustuotteista tehtyjen valmisteiden käyttöä maataloudessa lannoitteina, kasvinsuojeluaineina ja tuholaismyrkkyinä ja kannustaa käyttämään lannoituksessa ja kasviensuojelussa luonnonmukaisia viljelymenetelmiä;
43. korostaa, että ympäristöystävällisten ja terveyttä edistävien tuotteiden kasvanut kysyntä haastaa maatalousalan tuottamaan raaka-ainetta luonnon ja hypoallergeenista kosmetiikkaa, ympäristöä säästäviä luonnontekstiilituotteita sekä uusia elintarvikkeita varten;
44. pyytää komissiota kannustamaan edelleen innovointia ja lupaavia uusia tekniikoita, kuten paperin ja bioetanolin yhteistuotantoa oljesta;
Lämmön ja sähkön tuotannon edistäminen maatalouslähteistä
45. korostaa mahdollisuuksia, joita maatalouden jätetuotteiden ja jätteiden käyttö tarjoaa lämmön, jäähdytyksen ja sähköntuotannolle, joissa käytetään taloudellisesti tehokkaita ja ympäristöä säästäviä menetelmiä ja jotka vähentävät maatalousalan ja maaseutuyhteisöjen riippuvaisuutta;
46. vaatii, että tutkimusrahoitus ja maaseudun kehitysmäärärahat suunnataan ennen kaikkea maa- ja metsätalouden eloperäisten jätteiden tehokkaampaan ja laajempaan yksityiseen ja yhteiseen käyttöön maaseudulla;
47. pyytää komissiota edistämään maa- ja metsätalouden jätteistä saatavan biomassan tehokasta käyttöä sekä tähän tarkoitukseen soveltuvien energiakasvien, esimerkiksi nopeasti kasvavien puumaisten kasvien, kuten pajun ja poppelin tai heinäkasvien, esimerkiksi tietyn poaceae-lajin tuotantoa, ilman että vahingoitetaan kullekin jäsenvaltioille tyypillisiä kasvistoja, lämmön tuottamiseksi ja samalla tietyntyyppisten jätteiden hyödyntämiseksi;
48. korostaa sen merkitystä, että asetetaan sellaiset uusiutuvan lämmöntuotannon käyttöä koskevat pakolliset vaatimukset, jotka kannustavat käyttämään biomassaa tehokkaasti uusiutuvana energialähteenä, ja kehittämään uusia paikallisia markkinoita maataloustuotteille;
49. korostaa, että olisi luotava mahdollisimman edulliset olosuhteet biomassan hyödyntämiselle, määriteltävä selkeät periaatteet tukijärjestelmille sekä lisättävä rahoitusresursseja, jotka mahdollistavat tuotannon kasvun ja sen paremman hyödyntämisen;
50. pyytää komissiota laatimaan suosituksen, jossa jäsenvaltioita rohkaistaan käyttämään tehokkaita kannustimia, esimerkiksi veroleikkauksia, uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi ja energian tuottamiseksi uusiutuvista, paikallisista primäärituotteista;
51. ehdottaa edistämään edelleen sitä, että uusiutuvaa energiaa tuotetaan ja käytetään suoraan maatilalla, kuten monet pienen mittakaavan jalostajat ovat jo tehneet, edellyttäen että on olemassa hyvät mahdollisuudet pikaiseen menestymiseen markkinoilla, ilman että tarvitaan pitkäaikaisia tukia;
52. tiedottaa viljelijöille energiakasvien viljelyn tarjoamista mahdollisuuksista ja toimintakeinoista yhteisen maatalouspolitiikan tarkistamisen mukanaan tuomien rajoitusten jälkeen;
53. kannustaa perustamaan biojalostamoja, jotka lisäävät lopputuotteiden kustannustehokkuutta käyttämällä biomassaa olennaisena osana tuotantoa;
54. pyytää jäsenvaltioita valistamaan kansalaisia niistä myönteisistä vaikutuksista, joita biomassan ja uusiutuvien energialähteiden käytöllä on ympäristönsuojeluun, järjestämällä mainoskampanjoita, tärkeimpänä kohteena uusi sukupolvi, jonka keskuudessa on vaalittava ympäristötietoisuutta;
55. korostaa, että olisi otettava asianmukaisesti huomioon tarve hyödyntää maatalouden sivutuotteita ja muuta biomassajätettä, mukaan lukien biohajoava teollisuusjäte;
Biopolttoaineiden mahdollisuudet
56. korostaa, että fossiilisten polttoaineiden korvaaminen voi luoda taloudellisia mahdollisuuksia sekä työpaikkoja Lissabonin strategian mukaisesti;
57. huomauttaa, että koska EU:n on ryhdyttävä toimiin kasvihuonekaasupäästöjen torjumiseksi ja ympäristön suojelemiseksi, energialähteiden monipuolistamisen mahdollisuutta edustavassa biopolttoaineen tuotannossa on noudatettava kestävän maatalouden sääntöjä;
58. huomauttaa, että tutkimusten laatimista uusiutuvien polttoaineiden tuottamista ja käyttöä koskevan uuden teknologian kehittämisestä on pidettävä ensisijaisena;
59. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan toimia kuten uusia verokannustimia, biopolttoaineen sekoittamista fossiilisiin polttoaineisiin tietyn määrän verran ja pakollisia vaatimuksia lupaavina tapoina edistää biopolttoaineiden käyttöä tulevaisuudessa;
60. korostaa kuitenkin, että verotoimien, esimerkiksi verovapautusten, toteuttamisessa on edettävä varovasti, jotta vältyttäisiin markkinoiden vääristymiltä maahantuotavien biopolttoaineiden ja tuotantokustannuksiltaan erityisen alhaisten energiamuotojen ylikompensoinnin kautta;
61. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan verot ja tullit riittävän pitkiksi ajoiksi teollisuuden luottamuksen saavuttamiseksi ja investointien kannustamiseksi;
62. pyytää komissiota harkitsemaan kvalifioidun markkinoille pääsyn käyttöönottoa kolmansista maista, esimerkiksi Brasiliasta, tuotaville biopolttoaineille, jotta voidaan varmistaa maailmanlaajuinen elintarvikevarmuus, biologinen monimuotoisuus ja aarniometsien kyky varastoida hiilidioksidia perimällä kohdennetusti maksuja ja edistämällä kestävään resurssien käyttöön kolmansissa maissa pyrkiviä maaseudun kehittämishankkeita, jolloin myös EU:n biopolttoaineteollisuus, johon sovelletaan korkeatasoisia ympäristönormeja, voisi säilyä kilpailukykyisenä;
63. kehottaa lisäämään uusien ja taloudellisesti ja kestävän kehityksen kannalta tehokkaampien teknologioiden sekä biopolttoaineteollisuuden tarpeisiin paremmin sopivan kehittämisen tutkimusrahoitusta;
64. pitää myönteisenä biopolttoaineita koskevan uuden ja kustannustehokkaan tekniikan tutkimuksen edistämisen asianmukaista huomioon ottamista;
65. suosittelee, että toisen sukupolven biopolttoaineiden tutkimukselle ja kehitykselle olisi annettava huomattavaa tukea ja että jo esitettyjen ehdotusten tarjoamat mahdollisuudet, jotka edistävät merkittävästi ympäristöongelmien ratkaisua, esimerkiksi vedyn tuottaminen uusiutuvista energialähteistä, olisi otettava vakavasti huomioon;
66. tunnustaa, että biopolttoaineet ovat (toistaiseksi ja kunnes halvempi tuotantotapa keksitään) kalliimpia kuin fossiiliset polttoaineet, minkä vuoksi on tärkeää suunnata varoja tutkimukseen, mutta huomauttaa, että sekoittamalla biopolttoaineita ja fossiilisia polttoaineita saavutetaan myönteinen vaikutus ympäristöön;
67. pyytää komissiota ehdottamaan viipymättä bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY tarkistamista, jotta voitaisiin määritellä asianmukaiset keinot biopolttoaineista annetussa direktiivissä 2003/30/EY asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi, ja siten edistämään biopolttoaineiden käyttöä edelleen;
o
o o
68. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33.
- [2] EUVL L 123, 17.5.2003, s. 42.
- [3] EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).
- [4] EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2183/2005 (EUVL L 347, 30.12.2005, s. 56).
- [5] EUVL L 49, 19.2.2004, s. 1.
- [6] 6 EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/75/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 1).
- [7] 7 Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0365.
PERUSTELUT
Viljelytuotteiden käytöllä muuhun tarkoitukseen kuin ravinnoksi (non food ‑käyttö) pyritään ennen kaikkea uusien markkinoiden avaamiseen Euroopan unionin viljelijöille. Alaa kehittämällä voidaan tuottaa huomattavaa sosiaalista, taloudellista ja ympäristöön liittyvää hyötyä.
Euroopan maatalousala on nykyään kasvavan paineen alaisena, sillä kansallisten ja kansainvälisten markkinoiden globalisoituminen ja vapautuminen vaikeuttavat huomattavasti eurooppalaisten maanviljelijöiden kilpailua edullisemman tuotannon maiden kanssa. Tämän suuntauksen jatkuessa maanviljelijöiden on entistä vaikeampaa saada riittäviä tuloja, ja vähiten kilpailukykyiset tuottajat joutuvat jättämään alan. Tällä ei ole vain suuria taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, vaan se johtaa myös ruoan tuotantoon käytettävän maa-alan supistumiseen.
Tässä yhteydessä viljelykasvien käyttö muuhun tarkoitukseen kuin ravinnoksi tarjoaa paljon mahdollisuuksia.
Maan käyttö
Maatalousalan kehittyessä enemmän maata vapautuu non food ‑käytölle. Nykyajan maataloudella on taloudellisen ja sosiaalisen merkityksen lisäksi merkitystä myös ympäristön ja ekologian kannalta. Maatalousmaan menettäminen voi siksi haitata ympäristöä. Jos maata voidaan pitää maatalouden piirissä käyttämällä sitä non food ‑viljelykasvien tuotantoon, ekologiset hyödyt ja kulttuuriperintömme säilyisivät.
Nykyinen tilanne: Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus
Tuotantotuen erottaminen tuotannon määrästä, mikä otettiin käyttöön vuoden 2003 YMP:n uudistuksessa, auttaa helpottamaan energiakasvien tuotantoa. Varsinkin viljelykasveja, joille voitiin myöntää suoria tukia vain kesannoitujen alueiden non food ‑järjestelyllä, voidaan nyt viljellä millä tahansa alueella ilman tulotuen menetystä. Uudessa järjestelmässä maanviljelijät voivat periaatteessa mukauttaa tuotantojärjestelmänsä agronomisiin olosuhteisiin ja markkinoiden kehitykseen ilman että se vaikuttaa heidän saamansa tulotuen määrään. Eri viljelykasvien nettomarginaali paikallistasolla määrää heidän tuotanto-ohjelmansa.
Erottamisjärjestelmässä on myös joitakin viljelykasveja (esim. tärkkelysperunaa ja durumvehnää) koskevia erityismääräyksiä. Saadakseen kyseistä tukea maanviljelijöiden on noudatettava monia hyviä maatalous- ja ympäristökäytäntöjä. Tukikelpoinen enimmäisala on säädetty aluekohtaisesti ja voi vaihdella alueelta toiselle kastelusta, kyseisestä viljelykasvista ja keskimääräisestä sadosta riippuen. Jäsenvaltiot saavat antaa myös kansallista tukea korkeintaan 50 prosenttia kokonaiskustannuksista monivuotisten viljelykasvien viljelyyn kesantomaalla biomassan tuotantoa varten.
Kesantomaa
Kesannointivelvollisuus, joka otettiin käyttöön vuoden 1992 uudistuksessa viljamarkkinoiden tasapainottamiseksi, on integroitu uuteen yhtenäisen maksun järjestelmään. Kesantomaata ei normaalisti voida käyttää tuotantoon, mutta non food ‑viljelykasvien (mukaan luettuna energiakasvien) viljely on sallittua, jos biomassan käyttö on taattu sopimuksella tai viljelijän itsensä puolesta. Kesannointijärjestelmä sisältää siten kannustimen non food ‑viljelykasvien viljelemiseen.
Energiakasvijärjestelmä
Polttoaineen ja energiakasvien tuotantoa edistetään paitsi kesannointimaksulla myös energiakasvijärjestelmällä, joka tarjoaa hehtaarikohtaista tukea tuottajille kesantomaalla. Enimmäistakuuala on 1,5 miljoonaa hehtaaria ja saatavilla oleva vakuusmaksu on 45 euroa/hehtaari. Maksuja myönnetään kahdelle tärkeimmälle energiakasville: lyhytkiertoiselle energiapuulle ja Miscanthus-heinälle. Energiakasvijärjestelmän täytäntöönpanon ensimmäisenä vuonna (2004) vain 300 000 hehtaaria (20 prosenttia enimmäistakuualasta) käytettiin tähän tarkoitukseen.
Kasvihuoneilmiö
Ympäristönsuojelusta on tullut tärkeä osa nykypolitiikkaa, myös maatalouspolitiikkaa. Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanon yhteydessä on laadittu yksityiskohtaisia ympäristönsuojelua koskevia sääntöjä. Jäsenvaltioille on esimerkiksi asetettu päästötavoitteet, jotta EU:n kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät noin 8 prosentin verran. Esimerkiksi biomassan viljely voisi auttaa lievittämään tehokkaasti pääasiassa hiilidioksidin aiheuttamaa kasvihuoneilmiötä, sillä se vähentäisi hiilidioksidipäästöjä. Metsitysohjelmilla ja peltometsäviljelyjärjestelmillä on aina saatu ja saadaan edelleen parhaat tulokset kasvihuoneilmiön torjunnassa. Metsien istuttamista maatalousmaalle on jo edistetty tietyillä toimenpiteillä, ja edistämistä on jatkettava edelleen.
Uusiutuva energia
Euroopan parlamentti tunnusti äskettäin uusiutuvan energian mahdollisuudet tärkeänä keinona työllisyyden edistämiseksi ja alueellisen lisäarvon luomiseksi maaseudulla, mikä noudattaa Lissabonin ja Göteborgin strategioita.
Yleistä uusiutuvista energialähteistä
Uusiutuva energia on yleinen termi, jota käytetään monesta erilaisesta energiasta, kuten uusiutuvasta sähköstä, lämmöstä ja biopolttoaineista, jotka on tuotettu ehtymättömistä lähteistä toisin kuin perinteiset fossiiliset polttoaineet. Esimerkkejä uusiutuvista energialähteistä ovat tuuli, aurinkoenergia, puu, jäte, rypsi ja muut viljelykasvit ja tuotteet, jotka on johdettu non food ‑viljelykasveista.
Uusiutuvan energian tuotantoa on edistettävä Euroopan yhteisössä erityisesti kestävän kehityksen puitteissa, mutta myös riippuvuuden vähentämiseksi perinteisistä polttoaineista, esimerkiksi bensiinistä. Moni nykyinen tekniikka, kuten biomassaenergia, on taloudellisesti kannattava ja kilpailukykyinen.
Euroopan komissio asetti uusiutuvan energian kulutuksen tavoitteeksi 12 prosenttia valkoisessa kirjassaan uusiutuvista energialähteistä (KOM(2001)0069). Euroopan parlamentti hyväksyi hiljattain valiokunta-aloitteisen mietinnön uusiutuvasta energiasta tässä yhteydessä. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta korosti lausunnossaan, että uusiutuvan energian tuotantoa, jota on edistetty YMP:n avulla, on kehitettävä edelleen ja että uusiutuvien energialähteiden käyttöä on kannustettava:
"pitää välttämättömänä parantaa mahdollisuuksia siihen, että investointihankkeita yhteisrahoitetaan maaseudun kehittämisrahaston ja muiden rakennerahastojen kautta, jotta varmistetaan uusiutuvien energialähteiden tasapainoinen ja järkevä kehittäminen ja käyttö sillä edellytyksellä, että tämän käytön energia- ja ympäristötaseet osoittautuvat positiivisiksi ja että siinä noudatetaan kestäviä tuotantotapoja."
Parlamentti myös pyysi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan, jotta uusiutuvalle energiankulutukselle asetettu 12 prosentin tavoite saavutettaisiin niin pian kuin mahdollista.
Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma
EU:n 25 jäsenvaltion alueella tukikelpoista alaa non food ‑viljelykasvien viljelylle joko kesannointi- tai energiakasvijärjestelmässä on yhteensä 8 miljoonaa hehtaaria vuonna 2005, ja ala kasvaa 9,4 miljoonaan hehtaariin vuonna 2011. Energiakasvijärjestelmän enimmäiskorvaukset ja vapaaehtoisen kesannoinnin 30 prosentin kasvu sisältyvät lukuun. Jotta EU:n uusiutuvaa energiaa ja biopolttoaineita koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa, on arvioitu, että 6,5 miljoonaa hehtaaria on osoitettava kiinteää polttoainetta tuottaville energiakasveille ja vähintään toiset 6,6 miljoonaa biopolttoaineille. Kokonaisala 13,1 miljoonaa hehtaaria ylittää tukikelpoiseksi suunnitellun alan 3,5 hehtaarilla.
Tällä hetkellä Euroopan komissio on valmistelemassa ehdotusta biomassaa koskevaksi toimintaohjelmaksi, joka julkaistaneen ensi vuoden alussa. Aloitteessa puututaan edellä mainittuihin ongelmiin. Yksi käsiteltävistä aiheista on syy siihen, miksi energiakasvijärjestelmää ei käytetä riittävästi.
Biopolttoaineet
Toinen non food -viljelykasvien viljelyn tarjoama mahdollisuus on biopolttoaineiden tuottaminen tärkkelysperunasta, viljasta, sokerijuurikkaasta, rapsista ja muista kasveista. Biopolttoaineiden päämarkkinat ovat biodiesel ja bioetanoli. Ensin mainittu on dieselin korvike, jota saadaan lähinnä rapsiöljystä, ja jälkimmäinen taas bensiinin korvike, jota saadaan monista hiilihydraattilähteistä.
Tällä hetkellä EU on maailman johtava uusien teknologioiden kehittäjä biodieselin tuotannossa ja käytössä. Bioetanolialalla EU:n kanssa kilpailevat halpaa bioetanolia tuottavat maat, kuten Brasilia, jossa toteutettiin kansallinen alkoholipolttoaineohjelma ("proalcool") vuonna 1974. Toinen nykyisiä bioetanoliteknologioita koskeva seikka on, että kun etanolin osuutta bensiinissä lisätään tiettyyn määrään, ilmaa paljon saastuttavat typpioksidi- ja aldehydipäästöt lisääntyvät. Siten suuret säästöt kasvihuonekaasupäästöjen kohdalla voisivat aiheuttaa ympäristöhaittoja.
Biopolttoaineita koskevassa direktiivissä 2003/30/EY annetaan tavoitteita biopolttoaineiden markkinaosuuksille energiamarkkinoilla: 2 prosenttia vuonna 2005 kasvaa 5,75 prosenttiin vuonna 2010. Tällä hetkellä biopolttoaineiden osuus on alle 1 prosentti EU:n polttoainekulutuksesta. Euroopan komissio on parhaillaan valmistelemassa biopolttoaineita koskevaa tiedonantoa, jossa on määrä käsitellä sekä maatalouden näkökulmaa että kansainvälistä näkökulmaa ja joka voidaan yhdistää polttoaineen laadusta annetun direktiivin 1998/70/EY tarkistukseen, jonka on määrä tapahtua vuoden 2006 alkupuoliskolla.
Biopolttoainedirektiivissä 2003/30/EY annettujen tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan noudattaa erilaisia strategioita. Yksi keino edistää non food ‑viljelykasvien viljelyä on tehdä biopolttoainetta koskevista tavoitteista pakollisia. Useat sidosryhmät kannattivat tätä strategiaa biomassaa koskevasta toimintasuunnitelmasta järjestetyssä julkisessa kuulemisessa. Toinen strategia perustuu siihen seikkaan, että luomalla biopolttoaineille kysyntää, tarjonta seuraa perässä. Kysyntää voidaan luoda verovapautuksilla, joita käytetään jo Saksassa, tai tukemalla sellaisten paikallisten biopolttoaineen tuotantoyksiköiden perustamista, joilla on yhteys paikalliseen kasvinviljelyyn maaseudun kehittämisen puitteissa. On myös harkittava tariffin käyttöönottamista halvoille polttoaineille (esimerkiksi Brasilian bioetanolille), kuten Yhdysvallat on tehnyt.
Biopolttoaineteknologian tutkimuksen tukemista ei pitäisi myöskään keskittää ainoastaan ensimmäisen sukupolven biopolttoaineisiin (nykyisin käytössä oleviin biopolttoaineteknologioihin) vaan myös uusiin (toisen ja kolmannen sukupolven) biopolttoaineisiin, kuten synteettiseen kaasuun pohjautuviin biopolttoaineisiin ja lignoselluloosa-etanoliin. Energianmuunnon tehokkuutta ja kustannustehokkuutta voidaan lisätä huomattavasti edistämällä uusien teknologioiden tutkimusta ja kehitystä sekä nykyisten teknologioiden parantamista.
Öljykasvit
Suurin osa kasviöljystä kulutetaan elintarvikemarkkinoilla, mutta sillä on myös tärkeitä teollisia sovelluksia: pesuaineet ja pinta-aktiiviset aineet, voiteluaineet, maalit, liuottimet, polymeerit ja linoleumi sekä monet muut. Kaikki edellä mainitut tuotteet voidaan valmistaa neljästä tärkeimmästä kasvista: rapsi, soija, auringonkukka ja pellavansiemen.
Erityisesti biovoiteluaineiden käytön on ennustettu lisääntyvän jopa 20 prosentilla lähivuosina. Mahdollisuuksia parantaa kasvien öljypitoisuutta kasvinjalostuksen tai bioteknologian avulla ei vielä ole täysin hyödynnetty. Öljyalan suurin ongelma on kilpailu halpojen vaihtoehtojen (lähinnä tuontituotteiden), esimerkiksi palmuöljyn, kanssa. Palmuöljyn halpatuotanto Indonesiassa on myös aiheuttanut monia ympäristöongelmia. Biodieselmarkkinoiden mahdollinen kilpailu voi myös supistaa käyttömahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Hiilihydraattiset kasvit
Tällä hetkellä tärkeimmät hiilihydraattisista kasveista johdetut non food ‑tuotteet ovat: paperi, biologisesti hajoavat polymeerit, liisterit, liimat, maatalouskemikaalit, pesuaineet ja maalit. Vehnä, maissi ja peruna ovat kolme tärkeintä hiilihydraatin lähdettä EU:ssa.
Tällä hetkellä viljan tuotannosta käytetään vuosittain 3,6 miljoonaa tonnia tähän tarkoitukseen, ja määrän odotetaan kasvavan 5,5 miljoonaan tonniin seuraavan viiden vuoden aikana. Vaikka tämä on vain muutama prosentti EU:n vuosittaisesta viljanviljelyyn käytettävästä alasta, se voi tarjota maanviljelijöille arvokkaita uusia markkinoita.
Erityiskasvit
Lääkkeitä, aromeja, biosideja ja hajusteita tuotetaan seuraavista kasveista: sinappi, unikko, seesami, timjami, rosmariini, laventeli ja minttu.
Kyseisten kasvien viljely on erittäin pienimuotoista, mutta maanviljelijät voivat saada niistä suuria tuottoja. Koska EU:ssa tuotetut tuotteet ovat erittäin korkealaatuisia verrattuna muiden maiden tuotteisiin, kilpailu halvempien tuotteiden kanssa ei ole kovinkaan merkittävää.
Viljelykasvien teollisuus- ja erityiskäyttö (non food) voi tuottaa maatilalle lisäarvoa, ja jotkut näistä käytöistä tarjoavat lisäksi ympäristöetuja. Biologisesti hajoavat muovit ovat vain yksi monista esimerkeistä, joiden käytöllä on erittäin suuria mahdollisuuksia kasvaa tulevaisuudessa.
Tutkimus ja teknologiat
Mietinnössään uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:ssa sekä ehdotuksista konkreettisiksi toimiksi parlamentti pyysi komissiota ryhtymään uusiin sääntelytoimenpiteisiin ja lisäämään unionin taloudellista tukea uusiutuvien energialähteiden, innovaation edistämisen, tiedonjakamisen ja energiatalouksien tutkimukselle. Tuottajia on myös tuettava, niin että he voivat saada käyttöönsä tarkoituksenmukaiset teknologiat osallistumalla asiaankuuluviin kansallisiin ja yhteisön ohjelmiin. Parlamentti kiinnitti huomiota siihen seikkaan, että biomassan laajemman käytön kannustaminen uusiutuvan energiamuodon tuotannossa kestäviä tuotantomenetelmiä käyttämällä ei saa olla veruke Euroopan unionille laiminlyödä tutkimusta, jolla pyritään saavuttamaan parempi energiatehokkuus ja löytämään mahdollisia keinoja maanviljelijöiden taloudellisen taakan lievittämiseksi.
Loppuhuomautukset
Kuusi vuotta sitten Euroopan komissio ja talous- ja sosiaalikomitea korostivat tarvetta kehittää keskitetty non food ‑politiikka. Tärkein syy yhden yhtenäisen politiikan kehittämiselle on tulevaisuuden tarpeisiin vastaaminen, kun pyritään käyttämään enemmän uusiutuvaa energiaa. Monet EU:n säädökset rajoittavat nykyistä tuotantoa (tai eivät ainakaan siihen kannusta). Euroopan parlamentti on useaan otteeseen ehdottanut, että komission olisi painotettava enemmän hallinnollisten ja verkostoihin liittyvien esteiden poistamista jäsenvaltioista ja kehitettävä sen sijaan houkuttelevia kannustusjärjestelmiä.
Halpatuonnin muodostaman kilpailun torjumiseksi Euroopan maatalouden raaka-aineiden ja muiden jalostustason raaka-aineiden osalta on otettava käyttöön laatustandardit. EU:n maatalous tuottaa erittäin korkealaatuisia, jäljitettäviä ja yhä turvallisempia tuotteita muiden maiden tuotteisiin verrattuna. Tämä on suhteellinen etu, jota voidaan ja jota täytyy käyttää hyväksi edelleen ottamalla käyttöön tuontituotteiden vähimmäislaatutasoja.
Non food -viljelykasvien viljelyn edistäminen tekemällä uusiutuvaa energiaa koskevista tavoitteista pakollisia saa laajaa kannatusta. Tämä on hyödyllistä ympäristön kannalta, ja noudattamisvelvollisuus auttaa myös jäsenvaltioita keskittämään suuremman osan maataloustuestaan non food ‑tuotteisiin, mikä johtaa lopulta maatalousalan kestävämpään tulevaisuuteen.
Esittelijän loppuhuomautus
Esittelijä haluaa kiittää muiden jäsenten panosta mietinnön laatimiseen sekä erityisesti erittäin hyödyllisiksi osoittautuneita tiedonhakumatkoja Itävaltaan, Tanskaan, Ranskaan, Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Viljelykasvien suosiminen non food -tarkoituksiin | ||||||||||||
|
Menettelynumero |
2004/2259 (INI) | ||||||||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
AGRI | ||||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
- |
- |
|
|
| ||||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
- |
|
|
|
| ||||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
- |
|
|
|
| ||||||||
|
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
+ |
|
| ||||||||||
|
Esittelijä(t) |
Neil Parish |
| |||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
- |
| |||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
13.7.2005 |
11.10.2005 |
28.11.2005 |
22.2.2006 |
| ||||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
22.2.2006 | ||||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
puolesta: vastaan: tyhjää: |
36 - | |||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Marie-Hélène Aubert, Peter Baco, Katerina Batzeli, Thijs Berman, Niels Busk, Luis Manuel Capoulas Santos, Giuseppe Castiglione, Joseph Daul, Albert Deß, Michl Ebner, Carmen Fraga Estévez, Duarte Freitas, Jean-Claude Fruteau, Ioannis Gklavakis, Lutz Goepel, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, María Esther Herranz García, Elisabeth Jeggle, Heinz Kindermann, Stéphane Le Foll, Albert Jan Maat, Diamanto Manolakou, Rosa Miguélez Ramos, Neil Parish, María Isabel Salinas García, Agnes Schierhuber, Willem Schuth, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella, Jeffrey Titford, Kyösti Virrankoski, Janusz Wojciechowski, Andrzej Tomasz Zapałowski | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Bernadette Bourzai, Astrid Lulling, Zdzisław Zbigniew Podkański | ||||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| ||||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
24.2.2006 |
A6-0040/2006 | |||||||||||