MIETINTÖ väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta

24.2.2006 - (2005/2147(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Philip Bushill-Matthews
Valmistelija (*):
Edite Estrela, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla


Menettely : 2005/2147(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0041/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0041/2006
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta

(2005/2147(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon päätöslauselmansa Euroopan unionin väestötilannetta (1995) koskevasta komission kertomuksesta[1],

–    ottaa huomioon päätöslauselmansa komission asiakirjasta "väestöraportti 1997"[2],

–    ottaa huomioon päätöslauselmansa komission tiedonannosta "Kaikenikäisten Eurooppaan – Hyvinvoinnin ja sukupolvien solidaarisuuden puolesta"[3],

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan vastaus maailman väestön ikääntymiseen – Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen ikääntyvässä maailmassa – Euroopan komission panos ikääntymisen toiseen maailmankokoukseen" (KOM(2002)0143),

–    ottaa huomioon 22. ja 23. maaliskuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen nuorisosopimuksen,

–    ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Kohti väestörakenteen muutoksia: uusi solidaarisuus sukupolvien välillä" (KOM(2005)0094),

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6‑0041/2006),

A.  katsoo, että väestörakenteen muutosta, joka johtuu muun muassa kasvaneesta elinajanodotteesta, ei pidä leimata pelkästään ongelmaksi, vaan se on myös myönteinen yhteiskunnallinen haaste kaikkien ikäryhmien ihmisten huomioon ottamiseksi ja sellaisten mahdollisuuksien tarjoamiseksi, joita ei ole ennen ollut,

B.   katsoo, että Lissabonin strategiassa painotetaan tarvetta naisten laajempaan osallistumiseen työmarkkinoilla, jotta saavutetaan Lissabonin tavoitteet täystyöllisyydestä ja korkealuokkaisista työpaikoista,

C.  toteaa, että direktiivissä 92/85/ETY esitetään toimenpiteet raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä,

1.   pitää tervetulleena komission tiedonantoa vihreästä kirjasta "Kohti väestörakenteen muutoksia: uusi solidaarisuus sukupolvien välillä";

2.  pitää myönteisenä, että komissio on laatimallaan vihreällä kirjalla "Kohti väestörakenteen muutoksia – uusi solidaarisuus sukupolvien välillä" (KOM(2005)0094) ottanut yhteisön tasolla kantaa keskeiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen; korostaa kuitenkin, että hyvin monet yhteiskunnan väestörakenteen muutokseen liittyvät kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, joten näissä asioissa ei ole yhteisön yleistä toimivaltaa antaa säännöksiä;

3.  pahoittelee, ettei komission vihreään kirjaan ole systemaattisemmin sisällytetty tasa-arvonäkökulmaa sen paremmin makro- kuin mikrotaloudellisen analyysin tasollakaan, vaikka tämä olisi olennaisen tärkeää laaja-alaisten pohdintojen ja toimien kehittämiseksi;

4.   katsoo, että väestörakenteen muutos ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat jäsenvaltioiden ja unionin tulevaisuuden kannalta merkittävä tekijä; kehottaa siksi komissiota tunnustamaan väestörakenteen muutoksen valtavirtaistamistehtävänä ja ottamaan tasa-arvoasiat asianmukaisesti huomioon unionin kaikissa toimintalinjoissa;

5.   panee merkille, että väestörakenteen muutokseen liittyvät haasteet moninkertaistuvat ajan mittaan, jos samanaikaisesti talouskasvu on hidasta ja työttömyysaste pysyy korkeana; katsoo näin ollen, että väestörakenteen muutoksen kielteisten seurauksien lieventämiseksi on vauhditettava kasvua ja vähennettävä työttömyyttä;

6.   on yllättynyt siitä, että vihreä kirja sisältää vain pintapuolisia mainintoja väestörakenteen muutoksen terveyspoliittisista näkökohdista; korostaa, että väestön ikääntymisen seurauksena terveyden- ja pitkäaikaishoidon palvelujen kysyntä kasvaa laadullisesti ja määrällisesti; on vakuuttunut, että investoinnit pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyyn ovat tärkeitä väestörakenteen muutoksista selviytymiseksi inhimilliseltä ja taloudelliselta kannalta; painottaa, että mitä kauemmin ihmiset kykenevät nauttimaan terveistä elinvuosistaan, sitä pidempään he pysyvät aktiivisina ja ovat mukana työelämässä;

7.   myöntää, että kun syntyvyys laskee, talouskasvu voi jatkua vain korkeamman työllisyysasteen, innovoinnin ja tuotannon lisäämisen aloilla toteutettavilla toimilla sekä uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmää;

8.   puolustaa selvästi muuttuneen väestörakenteen yhteydessä sukupolvien välistä uudenlaista solidaarisuutta ja Euroopan unionin olemassa olevien sosiaalisten mallien kehittämistä, joiden keskeisiksi tavoitteiksi olisi asetettava jokaisen ihmisen sosiaalisen osallisuuden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden varmistaminen ja jokaisen sukupolven mahdollisuuksien edistäminen;

9.   toteaa, että monet jäsenvaltiot painiskelevat samojen haasteiden kanssa tällä alalla ja kokeilevat erilaisia ratkaisuja vaihtelevalla menestyksellä; katsoo, ettei kaikille sopivia "oikeita" vastauksia ole varsinkaan 25:n tai useamman jäsenvaltion unionissa; korostaa, että väestörakenteen muutoksesta aiheutuviin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan erilaisia lähestymistapoja myös siksi, että jäsenvaltioiden eri alueiden ja tätä pienempien yksiköiden välillä on huomattavia eroja, joiden vuoksi tarvitaan kekseliäitä, vaihtelevia keinoja;

10. pitää valitettavana, että vihreässä kirjassa ei korosteta lisääntymis- ja seksuaaliterveyden merkitystä väestörakenteen muutoksissa; huomauttaa, että hedelmättömyys ja erityisesti miesten hedelmättömyys on lisääntymässä, varsinkin teollistuneimmilla alueilla, että eräissä Euroopan maissa jopa 15 prosenttia pariskunnista on hedelmättömiä ja että yhtenä hedelmättömyyden syynä pidetään kemiallista saastetta;

11. pahoittelee, ettei vihreässä kirjassa kiinnitetä huomiota yhä lisääntyvään määrään yksinhuoltajaperheitä, joista 85 prosentissa perheenpäänä on nainen ja joista useimmilla on muita perheitä suurempi uhka köyhtyä, minkä vuoksi niille on annettava erityisapua;

12. on huolestunut siitä, että monissa jäsenvaltioissa yhä useammat ihmiset ja varsinkin lapset kärsivät köyhyydestä ja huolenpidon puutteesta; ehdottaa, että toteutetaan innovatiivisia hankkeita erityisesti kaupunkialueilla, joilla köyhyys ja välinpitämättömyys ovat yleisiä ongelmia, ja että niissä keskitytään lasten aseman parantamiseen; kehottaa myös lasten vanhempia osallistumaan hankkeisiin, jotta he tiedostaisivat vastuunsa lastensa hyvinvoinnista; korostaa, että lapsille tarkoitetut kattavat, ilmaiset neuvontapuhelinpalvelut ovat erittäin tärkeitä;

13. katsoo, että olisi kiinnostavaa toteuttaa tutkimus EU:n jäsenvaltioissa maksettavan keskimääräisen elatusavun suuruudesta ja maksujen toteutumisesta sekä siitä, miten niissä on tapana jakaa eläke- ja sosiaaliturvaetuudet;

14. panee merkille niissä jäsenvaltioissa saadut kokemukset, joissa sovelletaan taatun vähimmäistulon järjestelmää;

15. on huolestunut terveydenhuoltojärjestelmien eroista jäsenvaltioiden, alueiden ja sosiaalisten ryhmien välillä; painottaa, että terveydelliset erot (lyhyt elinaika, yleiset krooniset vaivat, elinoloista johtuvat vaivat) voivat yhdessä alhaisen syntyvyyden ja maastamuuton kanssa johtaa alueellisen epätasa-arvoisuuden lisääntymiseen ja noidankehään, jota on vaikea katkaista; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan terveydenhuoltoon liittyvistä eroista, jotta voidaan komission välityksellä vaihtaa parhaita mahdollisia käytäntöjä ja ratkaista tämä kysymys tehokkaasti;

16. kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan väestörakenteen muutoksen yhteiseksi haasteeksi ja vaihtamaan kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa kokemuksia väestörakenteen muutoksen vaikutuksista ja hyviksi osoittautuneista menetelmistä erityisesti seuraavilla osa-alueilla: aktiivinen ikääntyminen, perheiden elinolot sekä perhe- ja työelämän yhteensovittaminen;

17. katsoo, että kaikki jäsenvaltiot voivat oppia toisiltaan vaihtamalla aktiivisemmin tietoa parhaista toimintatavoista erityisesti niiden Skandinavian maiden kanssa, joissa naisten ja miesten osuus työmarkkinoilla on suuri ja syntyvyysaste silti yksi Euroopan korkeimmista ja joissa ilmainen tai kohtuuhintainen päivähoito, vanhempainlomamahdollisuudet ja äitiyslomaa koskevat säännökset myötävaikuttavat naisten korkeaan osuuteen työmarkkinoilla;

18. pitää myönteisenä, että Euroopan unioni tukee jäsenvaltioita vanhempien toivoman lapsiluvun (2,3) ja todellisen lapsiluvun (1,5) välisen eron pienentämisessä toimilla, joilla pyritään parantamaan olosuhteita;

19. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja julkaisemaan tutkimuksia kussakin jäsenvaltiossa todetuista väestönmuutoksista ottaen huomioon niiden syyt ja ennakoitavissa olevat seuraukset lyhyellä aikavälillä;

20. ehdottaa, että verrattaessa parhaita käytäntöjä, jotka koskevat naisten osallistumista työmarkkinoille, vertailua tehtäisiin muihin valtioihin;

21. korostaa, että pariskunnille on luotava suotuisat olosuhteet hankkia niin monta lasta kuin he haluavat, sillä se on yksi yhteiskuntien olemassaolon ja kehityksen ehto, kun otetaan huomioon syntyvyyden alenemisesta aiheutuvat sosiaaliset ja taloudelliset haasteet, minkä vuoksi on tuettava sekä äitiyttä että isyyttä;

22. katsoo, että monille naisille päätös rajoittaa tai lykätä perheen perustamista ei välttämättä ole mieluisin, mutta he joutuvat tekemään sen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien ongelmien pakottamana; katsoo, ettei lasten hankkimisen helpottaminen ole pelkästään naisten etujen mukaista, vaan se on myös koko yhteiskunnan etujen mukaista, kun otetaan huomioon se, että syntyvyys laskee Euroopassa tällä hetkellä; vaatii tämän vuoksi, että valtion varoista tuetaan seimien ja päiväkotien perustamista ja toimintaa sekä hoitoa tarvitsevien vanhusten hoitamista; korostaa, että lasten, vanhusten, vammaisten ja muiden apua tarvitsevien riittävät hoitopalvelut ovat olennaisen tärkeitä, jotta miehet ja naiset voivat täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti osallistua työmarkkinoihin;

23. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään verotuksellisia keinoja, joilla kannustetaan hankkimaan lapsia, ja pitää tärkeänä varmistaa, että naiset ja varsinkin nuoret yksinhuoltajaäidit saavat synnytyksen jälkeen erityissuojelua ja ‑apua;

24. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan järjestää päivähoito ja muiden huollettavien hoito ja joiden avulla tarvittavaa hoitoa voidaan tarjota laadukkaasti ja edullisesti, mikä helpottaisi perhe- ja työelämän yhteensovittamista;

25. kehottaa jäsenvaltioita selvittämään niitä kustannuksia ja hyötyjä, joita syntyy nuorten tehdessä palkatonta, vapaaehtoista ja määräaikaista työtä keinona päästä työmarkkinoille; huomauttaa mahdollisista yhteyksistä tällaisen toiminnan ja alhaisen syntyvyyden välillä, koska mahdollisuudet asunnon hankkimiseen ja vakauteen ovat vähentyneet; kehottaa yksityisyrityksiä tarkistamaan toimintatapojaan tältä osin;

26. katsoo, että sukupuolten tasa-arvolla ja naisten syrjinnän torjunnalla työpaikoilla, perustuupa syrjintä sitten vaikeuksiin työllistyä ja päästä vastuullisiin tehtäviin tai palkkaukseen, voi olla ja niillä olisi oltava ratkaiseva rooli perheiden perustamisessa, niiden tukemisessa ja samalla Euroopan alhaisen syntyvyyden kääntämisessä nousuun;

27. katsoo, että monien vanhempien mahdollisuus olla aktiivisesti mukana työelämässä riippuu siitä, onko käytettävissä lapsille, sairaille ja huollettaville tarkoitettuja hyviä ja luotettavia hoitopalveluja sellaiseen hintaan, että kaikilla on tuloista riippumatta varaa niihin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tällaisten palvelujen saatavuuden;

28. kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään tehokkaammin tunnistamaan ja voittamaan kaikki perhe-elämän edistämisen esteet, joita on myös muualla kuin työpaikoilla, esimerkiksi seuraavin keinoin:

i)    sallimalla enemmän joustavuutta työssä ja tunnustamalla työntekijöiden tarpeet, niin että he voivat paremmin mukauttaa työaikansa perheeseen ja ostosten tekemistä koskeviin edellytyksiin

ii)    parantamalla mahdollisuuksia asunnon hankintaan esimerkiksi tukemalla asuntolainojen rahoituksen helpottamista, niin että useammat ihmiset voivat ostaa asunnon ja näin saavuttaa itsenäisyytensä aikaisemmin

iii)   luomalla perheystävällisempiä veropolitiikkoja

iv)   edistämällä laajempia ja helpommin saatavilla olevia lastenhoidon muotoja

v)   tukemalla kukoistavia paikallisia kouluja

vi)   parantamalla kouluaikojen yhteensopivuutta työaikojen kanssa ja edistämällä samanaikaisesti työaikojen joustavuutta ja torjumalla pitkien päivien työkulttuuria

vii)  tukemalla jatkuvasti tasa-arvoa työpaikoilla

viii) jatkamalla pyrkimyksiä edistää tasa-arvoa kotona sekä kotitöiden ja perhevelvollisuuksien tasapuolisempaa jakoa ja poistamalla stereotyyppistä ajattelua yleisillä tiedotuskampanjoilla;

29. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kaupunkirakentamisen ja -suunnittelun yhteydessä perheille, erityisesti yksinhuoltajaperheille ja ikääntyneille henkilöille soveltuvien asuntojen saatavuutta (esimerkiksi "sukupolvienväliset hankkeet");

30. kehottaa nykyaikaistamaan ja kehittämään kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä etenkin lasten ja muiden huollettavien päivähoidon alalla tunnustaen samalla, että tämä ala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan; huomauttaa, että yksinhuoltajaperheet ja ikääntyneemmät yksinäiset naiset ovat erityisessä vaarassa joutua sosiaalisen syrjinnän, eristymisen ja köyhyyden uhreiksi ja siksi olisi kiinnitettävä erityishuomiota tämän yhä laajenevan väestönosan elinolojen ja sosiaalisen osallistumisen parantamiseksi, kun tällaista uudistusta harkitaan;

31. toivoo, että jäsenvaltiot purkaisivat byrokratiaa toimista, jotka on tarkoitettu perheiden tukemiseksi lastenhoitoasioissa;

32. korostaa, että vaikka jäsenvaltiot ovat onnistuneet kohentamaan naisten työllisyysastetta, muita naisten työntekoon liittyviä syrjinnän muotoja esiintyy edelleen tai ne lisääntyvät entisestään; kehottaa erityisesti tässä yhteydessä jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön 10. helmikuuta 1975 miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY[4]; korostaa, että miesten ja naisten palkkojen välinen kuilu sekä se, että naiset edelleen työskentelevät pienipalkkaisissa ja pätevyyttään alemmissa asemissa, vähentää välttämätöntä naisten taloudellista riippumattomuutta, joka on läheisessä yhteydessä lastenhankkimispäätökseen; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan naisten työssäkäyntiä ja pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin ja edistämään palkkatasa-arvoa;

33. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla järjestetään lastenhoito ja muiden huollettavien hoito laadukkaasti ja edullisesti ja Barcelonan Eurooppa-neuvoston vuonna 2002 asettamien tavoitteiden mukaisesti: tuolloin todettiin, että jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille 3‑vuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle 3-vuotiaista lapsista; vaatii, että toimien on oltava sellaisia, että naiset voivat sovittaa työelämään osallistumisen arjen velvollisuuksiinsa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita asettamaan samankaltaiset tavoitteet vanhusten ja vammaisten hoitopalveluille;

34. katsoo, että väestörakenteen muutos edellyttää uusia ja tehostettuja koulutus- ja sosiaalisia perusrakenteita yhtä lailla nuorille kuin vanhuksille, mukaan lukien paremmat mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen, lastenhoitoon, hoitopalveluihin ja vanhustenhoitoon; painottaa tarvetta tehostettuihin sosiaalisiin perusrakenteisiin, jotka on suunniteltu tukemaan vanhusten elinvoimaisuutta ja ottamaan heidät jälleen aktiivisemmin mukaan yhteiskunnalliseen elämään;

35. korostaa, että monissa jäsenvaltioissa on olemassa riski siitä, että julkisen rahoituksen sitoumuksia ei pitkällä aikavälillä voida täyttää, mikä kuvastaa kiireellistä uudistuksen tarvetta; painottaa, että on elintärkeää, että EU:n päättäjät tarkastelevat uuden ja voimassa olevan sosiaalilainsäädännön rahoitusvaikutuksia;

36. kehottaa jäsenvaltioita edistämään työpaikkojen ja työympäristön laatua, jotta voidaan toteuttaa helpommin koko työuran kestävä ammatillinen täydennyskoulutus, jonka ansiosta naiset ja miehet voivat hoitaa perheeseen liittyvät velvollisuutensa ja täyttää samalla työelämän vaatimukset;

37. kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, eri maiden hallitukset ottavat ensisijaisina asioina huomioon sukupuolten välisen tasa-arvon sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon;

38. toteaa, että kasvavat sosiaaliturvakustannukset edellyttävät dynaamista talouskasvua niiden rahoittamiseksi; huomauttaa, että tämä voi onnistua vain jos rohkaistaan innovaatioihin; toteaa, että verotusmenetelmät, kuten verojen korottaminen sosiaaliturvan rahoittamiseksi, ovat pitkällä aikavälillä vähemmän kestäviä ottaen huomioon, että veroperusta laskee ja huoltosuhde kasvaa ja että Euroopassa on kiireellisesti elvytettävä yrittäjyyttä; korostaa tämän vuoksi tarvetta kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, kun sosiaaliturvauudistusta suunnitellaan;

39. katsoo, että meidän on päästävä ulommaksi käsitteestä "hyvinvointivaltio", jossa vastuu hyvinvoinnista on valtiolla, ja edettävä enemmän kohti "hyvinvointiyhteiskuntaa", jossa kaikki toimijat tunnustavat, että heilläkin on vastuunsa toinen toisestaan huolehtimisessa ja että nämä vastuut voivat olla vastavuoroisesti toinen toistaan vahvistavia;

40. on sitä mieltä, että hallitusten jatkuvana tavoitteena pitäisi olla työn ja vapaa-ajan välisen tasapainon parantaminen yksilötasolla; katsoo, että tätä tasapainoa voivat uhata kasvava työttömyys ja yksilöiden lisääntyvät työtaakat; huomauttaa, että joustavampi työaika miehille ja naisille, edellyttäen että se on vapaan valinnan tulosta eikä taloudellisen paineenalaisena toteutettu; tekee sen johtopäätöksen, että hallitusten pitäisi sitä varten antaa yksilöille mahdollisuus tehdä omia valintojaan sen sijaan, että valinnat tehdään heidän puolestaan;

41. kehottaa komissiota kuulemaan työmarkkinaosapuolia perhe- ja työelämän yhteensovittamisen helpottamisesta;

42. katsoo, että yritysten vastuuta työpaikkojen tekemisessä perheystävällisemmiksi pitäisi painottaa enemmän; suosittaa, että jäsenvaltiot loisivat suuntaviivat yrityksille, jotka haluavat toteuttaa tätä, ottaen huomioon pk-yrityksille koituvat erityiset haasteet;

43. kehottaa jäsenvaltioita luomaan järjestelmän, jonka perusteella lapsen syntymän johdosta on mahdollista saada palkallista äitiys-/isyyslomaa, sekä edistämään vanhempainlomaoikeuden jakamista tasapuolisesti naisten ja miesten kesken; kannustaa tästä syystä jäsenvaltioita torjumaan isän vanhempainlomaoikeuteen liittyviä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ennakkoluuloja; kehottaa komissiota tarkistamaan vanhempainlomasta annettua direktiiviä 96/34/EY[5]; katsoo, että sekä isien että äitien olisi voitava olla vanhempainlomalla ilman pelkoa työpaikan menetyksestä; kannattaa sellaista kannustinjärjestelmää, joka suosii vanhempainloman jakamista kumppanien kesken, sekä lasten kasvatukseen liittyvien kustannusten korvaamista; kehottaa komissiota järjestämään työmarkkinaosapuolten kuulemisen vuonna 1996 toteutetun vanhempainlomauudistuksen mahdollisesta uudistamisesta niin, että tavoitteena voisi olla kolmen kuukauden vähimmäisajan pidentäminen kuudeksi kuukaudeksi;

44. muistuttaa jäsenvaltioita pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan kolmannesta periaatteesta eli siitä, että pienyritykset voitaisiin vapauttaa tietyistä sääntöjenmukaisista velvoitteista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota saattamaan tämän periaatteen käytäntöön;

45. korostaa erittäin voimakkaasti koulutuksen, ammattitaidon kehittämisen, teknologian ja elinikäisen oppimisen saatavuuden merkitystä sekä sellaisen koulutuskulttuurin edistämistä, joka rohkaisee kaikenikäisten, etenkin työmarkkinoille tulevien ja uudelleen tulevien henkilöiden, osallistumista; painottaa, että todelliselle pätevyydelle, kuten teknisille taidoille ja kielitaidolle, pitäisi antaa korkeampi arvoasema keinona edistää yksilöiden liikkuvuutta, sopeutuvaisuutta ja työllistettävyyttä sekä itsensä toteuttamista; painottaa, että on tärkeää pyrkiä ehkäisemään aikaista koulun lopettamista, ja painottaa tarvetta vaihtoehtoisiin arviointikeinoihin lisäkoulutukseen pääsemiselle; korostaa erityisesti tarvetta ikääntyneiden ihmisten koulutukseen esimerkiksi tietotekniikan alalla, jotta heiltä poistettaisiin jatkuvan työmarkkinoille osallistumisen esteet; kannustaa ikääntyneille tarkoitettujen erityisten koulutusmenetelmien kehittämistä tätä varten;

46. kehottaa jäsenvaltioita antamaan erityisesti ikääntyville työntekijöille mahdollisuuden osallistua ammatillisiin täydennyskoulutusohjelmiin, jotta varmistetaan, että he voivat pysyä eläkeikään saakka aktiivisesti mukana työelämässä; kehottaa komissiota hyväksymään ESR:n toiminnallisia ohjelmia vain siinä tapauksessa, että niihin sisältyy yhtenä painopisteenä ikääntyville tarkoitettuja jatkokoulutustoimia;

47. kannattaa hallitusten ja työmarkkinaosapuolten välisiä kumppanuuksia ikääntyvien työntekijöiden työllisyyden edistämiseksi kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti toimilla, joilla torjutaan ikäsyrjintää, luodaan joustavia työaikamalleja ja autetaan ikääntyviä työttömiä pääsemään takaisin työelämään;

48. katsoo, että eurooppalaisten yksityisyritysten pitäisi omalta osaltaan edistää aktiivisesti yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista ja ikään perustuvan syrjinnän torjuntaa suojelemalla kaikkein haavoittuvimpia väestöryhmiä (vanhukset, vammaiset ja varsinkin nuoret vanhemmat), parantamalla työturvallisuutta ja edistämällä työn organisointia siten, että voidaan helpottaa työmarkkinoille pääsyä; lisää tähän, että yritysten pitäisi omalta osaltaan edistää aktiivisesti yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista ja ikään, sukupuoleen ja perhestatukseen perustuvan syrjinnän torjuntaa; lisää tähän, että yritysten olisi kannettava sosiaalinen vastuunsa ja vastattava väestön ikääntymisestä aiheutuviin haasteisiin osana yritysten sosiaalista vastuuta sellaisilla aloitteilla kuin joustavan työajan ja osa-aikatyön edistäminen, esimerkiksi erityisesti, mitä tulee vanhempiin, mahdollisiin vanhempiin ja ikääntyneisiin työntekijöihin;

49. kannattaa komission aloitetta puitedirektiivin antamisesta EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan täytäntöönpanemiseksi (2001/C80/01);

50. katsoo, että yritysten vastuuta ikääntyneiden työntekijöiden pitämisessä töissä olisi painotettava ja olisi otettava huomioon tämän ryhmän potentiaali; katsoo, että ihmisiä olisi rohkaistava pysymään kauemmin työelämässä ja heille olisi tehtävä se mahdolliseksi ja että työnantajia olisi johdateltava ymmärtämään, että tämä on molempien osapuolien edun mukaista; katsoo, että terveitä ikäihmisiä olisi pidettävä yhteiskunnalle myönteisenä voimavarana eikä taloudellisena uhkana; katsoo, että olisi annettava enemmän painoarvoa ikäihmisten eurooppalaisen teemavuoden 1993 myönteisille tuloksille;

51. vetoaa yrityksiin, jotta ne loisivat joustavia työaikamalleja, joissa otetaan huomioon eri ikävaiheet ja joiden myötä tarjotaan, kehitetään ja suunnitellaan erityisesti lasten vanhemmille ja ikääntyville työntekijöille tarpeeseen sovitettuja työllistymismahdollisuuksia;

52. katsoo, että työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava turvalliset ja joustavat työmarkkinat, jotta saadaan enemmän joustavia työpaikkoja, joilla luodaan mahdollisuuksia sille, että työmarkkinoilla on tilaa ja käyttöä kaikille;

53. panee merkille, että eurooppalaisten työntekijöiden liikkuvuuden ja työmarkkinoiden keskittymisen johdosta on tarpeen sekä tehostaa eri sosiaaliturvajärjestelmien tuntemusta että varmistaa joustava siirtyminen yhden jäsenvaltion järjestelmästä toisen jäsenvaltion järjestelmään, olipa kyseessä sitten julkinen, yksityinen tai muu vakuutusjärjestelmä;

54. korostaa eläkkeelle jääviltä työntekijöiltä saatavan tietotaidon merkitystä etenkin julkisella sektorilla, jolla esimerkiksi Ranskassa 50 prosenttia julkisen alan työvoimasta tulee eläkeikään seuraavien kymmenen vuoden aikana; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan sekä yksityis- että julkista sektoria toimimaan aktiivisesti arvokkaan kokemuksen ja tiedon häviämisen estämiseksi, esimerkiksi siten, että eläkkeelle jäävät opastavat työmarkkinoille tulevia, että eläkkeelle jäädään vaiheittain ja että sovelletaan elinikäisen oppimisen ohjelmia; kehottaa jäsenvaltioita antamaan erityistukea pk-yrityksille tätä varten;

55. katsoo, että erityishuomion ansaitsevat kaikkein iäkkäimmät ihmiset (yli 80-vuotiaat), joista 25 prosenttia ei kykene elämään itsenäistä elämää, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen, jonka tavoitteena on pienentää mainittua prosenttiosuutta yhteisten ja yksilöllisten toimien avulla ja jossa käsitellään niille ihmisille tarkoitettuja julkisia hyvinvointipalveluja ja terveydenhoito- ja sosiaalipalveluja, jotka eivät enää kykene huolehtimaan itse itsestään;

56. myöntää kuitenkin, että työvoimavaltaisilla aloilla, kuten katonteko, rakentaminen ja maatalous, on suurempia haasteita ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn ylläpitämisessä ja nuorten saamisessa alalle; rohkaisee jäsenvaltioita kehittämään hyviä käytäntöjä näille aloille työvoimapulan ja taitojen katoamisen välttämiseksi;

57. rohkaisee jäsenvaltioita ja yksityisyrityksiä erottamaan toisistaan korkeamman iän ja automaattisesti korkeamman palkan, sillä osa eläkeikää lähestyvistä henkilöistä ei enää edellytä samaa palkkatasoa tai samoja työtuntimääriä kuin nuorempana, vaikka haluaakin edelleen tietyn tulotason; painottaa mahdollisena ratkaisuna myöhempinä vuosina joustavampien työmahdollisuuksien merkitystä, kuten osa-aikatyötä;

58. rohkaisee jäsenvaltioita poistamaan ikäihmisiltä kaikenlaiset työnteon jatkamisen esteet, etenkin mitä tulee verotukseen ja eläkkeeseen, ja selvittämään eläkeikäisten mahdollisuuksia saada osa eläkkeestä, samalla kun he saavat osan tuloistaan työnteosta;

59. huomauttaa, että ikäihmisillä voi olla aktiivinen rooli lastenhoidossa ja toisaalta nuoremmilla sukupolvilla voi usein olla osansa muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoidossa; kehottaa jäsenvaltioita ja työnantajia osoittamaan, että ne sisäistävät tämän laajemmin;

60. huomauttaa, että joissakin tapauksissa, kuten ikäsyrjinnän vastaisessa lainsäädännössä, laki voi joskus vaikuttaa kielteisesti siinä mielessä, että se voi viedä yrityksiltä rohkeuden palkata ikääntyneitä työntekijöitä tai jopa estää sen kokonaan; pyytää, että jäsenvaltiot tutkisivat tarkemmin tällaisen lainsäädännön seurauksia ja soveltamista sen arvioimiseksi, onko näillä toimilla haluttu vaikutus; vaatii, että huomioon otetaan tällaisen syrjinnänvastaisen lainsäädännön kirjaimen lisäksi myös sen henki;

61. painottaa, että EU:n väestön ikääntyminen hyvin todennäköisesti johtaa vammaisten osuuden lisääntymiseen; panee merkille jatkuvasti korkeat työttömyysluvut tässä ryhmässä; kehottaa hallituksia ja yrityksiä helpottamaan tällaisten henkilöiden pääsyä työelämään ja toimimaan esimerkkinä;

62. pahoittelee, että "aktiivinen ikääntyminen" on Lissabonin strategiassa määritelty melkein yksinomaan palkkatyönä, vaikka tätä käsitettä pitäisi soveltaa laajemmin, niin että se sisältäisi myös palkattoman toiminnan, kuten työn kansalais-, poliittisissa ja muissa vapaaehtoisjärjestöissä; myöntää, että tällainen aktiivinen sitoutuminen yhteiskuntaan palkattoman työn muodossa edellyttää riittäviä tuloja muista lähteistä; toteaa, että ns. aktiivinen ikääntyminen liittyy läheisesti eläkeiän nostamiseen, ja katsoo, että se voi olla keino reagoida väestörakenteen muutoksiin;

63. tunnustaa, että eläkejärjestelmät kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo kuitenkin, että julkisen ja yksityissektorin eläkeoikeuksia pitäisi käsitellä tasa-arvoisesti jäsenvaltioissa eikä niin, että toista suositaan; katsoo, että on toteutettava myös toimia, joilla edistetään vaiheittaista ja joustavaa siirtymistä eläkkeelle ja joissa otetaan huomioon kasvanut elinajanodote ja kansanterveyden kehittyminen; katsoo, että koska ihmiset elävät pitempään, he voivat myös jatkaa työelämässä pitempään, ja kehottaa hallituksia harkitsemaan taloudellisia kannustimia rohkaisemaan ihmisiä siihen;

64. katsoo, että kaikki jäsenvaltiot voivat oppia toisiltaan vaihtamalla aktiivisemmin tietoa parhaista toimintatavoista eläkeuudistuksen suhteen; katsoo, että hyvänä esimerkkinä toimii Unkarin eläkejärjestelmäuudistus, joka perustuu kolmeen pilariin ja jossa osittaisella yksityistämisellä varmistetaan parempi kestävyys, tai hoitoraha, josta syntyy myös eläkeoikeus ja joka on valtion maksama korvaus hoitoa tarvitsevasta henkilöstä huolehtivalle perheenjäsenelle;

65. pitää nykyisen väestökehityksen valossa on erittäin tärkeänä varmistaa tehokkaat ja taloudellisesti kestävät sosiaaliturvajärjestelmät, erityisesti eläkejärjestelmät, joilla edistetään kohtuullisia ja kestäviä eläkkeitä, ja terveydenhuoltojärjestelmät, jotka perustuvat solidaarisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja yleismaailmallisuuteen, jotta jokainen kansalainen voi sairastuttuaan tai hoitoa tarvitessaan luottaa saavansa asianmukaista ja laadullisesti korkeatasoista hoitoa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet eläkejärjestelmien uudistamiseksi, jotta varmistetaan niiden taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ja jotta niillä voidaan hallita väestön ikääntymisen seurauksia;

66. katsoo, että kansallisten eläkejärjestelmien uudistuksissa ei pitäisi keskittyä vain näiden järjestelmien saattamiseksi taloudellisesti kestäviksi, vaan niiden pitäisi myös auttaa tekemään ikäihmisten elämästä taloudellisesti kestävämpää;

67. katsoo kuitenkin, että valtion rahoittamilla eläkkeillä on vaikea täyttää ihmisten tulotarpeet eläkkeellä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi suunnattava enemmän energiaa ja annettava etusija asianmukaisten lisäeläkejärjestelmien kehittämiseen ja rohkaistava ihmisiä keräämään henkilökohtaisia säästöjä;

68. katsoo, että kansallisten valtion rahoittamien eläkkeiden, mille tasolle kukin jäsenvaltio ne sitten määritteleekin, olisi oltava tasapuolisesti kaikkien saatavilla eläkeoikeutena ja että niitä ei saisi käyttää keinojen testaamiseen;

69. muistuttaa, että pienyritysten omistajat kokevat väestörakenteen muutoksen samalla tavoin kuin palkatut työntekijät; on huolestunut siitä, että seuraavien kymmenen vuoden aikana Euroopan pienyritysten omistajat jäävät eläkkeelle, ja rohkaisee kaikkia toimijoita tukemaan yrittäjyyttä – ei vain yrittäjien taitojen ja tietojen säilyttämiseksi vaan myös kasvun kielteisten seurauksien vastapainoksi;

70. katsoo, että maahanmuuttopolitiikka, jolla pyritään edistämään maahanmuuttajien onnistunutta taloudellista, sosiaalista ja oikeudellista integraatiota, on elintärkeää tasapainon saavuttamiseksi maahanmuuttajien ja vastaanottavien yhteiskuntien oikeuksien ja vastuiden välillä ja että kolmansien maiden kansalaisia koskevia maahanmuuttomenettelyjä on hoidettava tehokkaasti ja avoimesti; katsoo, että integraatioprosessin edellytyksenä on tasa-arvoinen kohtelu poistamalla kaikki maahanmuuttajiin ja heidän jälkikasvuunsa kohdistuvat syrjinnän muodot sekä läheinen yhteys työllisyys- ja sosiaalipolitiikan kanssa; katsoo, että näitä toimintatapoja olisi tuettava väestörakenteen tiettyjen muutosten seurauksien lieventämiseksi; myöntää kuitenkin, ettei maahanmuutto sinänsä riitä ratkaisemaan kaikkia väestörakenteen muutokseen liittyviä ongelmia vaan luo myös itse omia haasteitaan;

71. panee merkille, että Itä-Euroopan alueilla on käynnissä nuorten naisten massiivinen muuttoliike ja että siellä tarvitaan siksi vastuullista talous- ja työllisyyspolitiikkaa ja naisten intressit huomioon ottavasti kohdennettuja rakennerahastotoimia sukupuolten valtavirtaistamista ja budjetointia koskevien olemassa olevien säännösten mukaisesti;

72. myöntää, että maahanmuuton hallinnointi kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo, että erityisesti maahanmuuttajille ja etnisille yhteisöille tarkoitetun koulutuksen ja ammattitaidon kehittämiseen olisi keskitettävä enemmän ponnisteluja;

73. katsoo, että etnisen vähemmistön osuus niiden ikääntyneiden joukossa, jotka tarvitsevat pitkäaikaishoitoa, on huomattavasti kasvamassa tietyissä jäsenvaltioissa; katsoo lisäksi, että ei pitäisi olettaa, että maahanmuuttajat ja heidän jälkikasvunsa mieluummin palaavat alkuperämaihinsa, etenkin, kun he ovat ikääntyneempiä tai kun heidän jälkikasvunsa on kasvatettu EU:ssa; lisää, että vaikka korkealaatuisen lasten- ja vanhustenhoidon saatavuus on tärkeää kaikille etnisille ryhmille, etenkin kaikille naisille, se vaikuttaa kuhunkin ryhmään eri tavalla ja tähän olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota näitä palveluja suunniteltaessa; painottaa, että syrjinnänvastaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu tällaisten palvelujen tarjoamisessa ovat avainasemassa; suosittaa, että tähän kiinnitettäisiin enemmän huomiota, erityisesti mitä tulee parhaiden käytäntöjen vertailuun;

74. toteaa, että maahanmuuttajien kotouttamiseen ei ole tähän mennessä kiinnitetty riittävästi huomiota, mikä näkyy muun muassa näiden uusien maanmiesten heikompana koulumenestyksenä ja kasvavana syrjäytymisenä; kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan kotouttamistoimia ja suuntamaan ne ennen kaikkea jo pitempään unionin alueella asuneisiin maahanmuuttajiin;

75. korostaa maahanmuuttajanaisten tärkeää yhteiskunnallista roolia ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan kotouttamispolitiikassaan näille naisille heille kuuluvan aseman ja takaamaan kaikki heidän oikeutensa; panee merkille suuntauksen kohti sitä, että tilastoimattomia maahanmuuttajanaisia palkataan yhä enemmän apua tarvitsevien henkilöiden hoitajiksi koteihin; toteaa, että tätä ryhmää saatetaan riistää, ja kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään asiaa;

76. huomauttaa, että kolmissa- ja nelissäkymmenissä olevilla maahanmuuttajilla ei kenties ole minkäänlaista eläketurvaa; kehottaa jäsenvaltioita selvittämään parhaat käytännöt tilanteen ratkaisemiseksi, jotta vältettäisiin entistäkin suurempi paine eläkejärjestelmiin;

77. muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että väestörakenteen muutos on yhtä tärkeä myös vähiten kehittyneissä maissa, joilla myös on edessään väestön ikääntymiseen, köyhyyteen ja epätasaiseen tulonjakoon liittyviä haasteita ja joissa orastaa nuorisotyöttömyysongelma; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ja EU:ta pohtimaan tätä laatiessaan tuki- ja yhteistyöohjelmia;

78. huomauttaa, että politiikat, joissa annetaan maahanmuutossa etusija ammattitaitoisille työntekijöille EU:n talouden parantamiseksi, aiheuttavat vastakkaisen vaikutuksen näiden työntekijöiden kotimaissa ja heikentävät niiden taloutta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tunnustettava vastuunsa tältä osin;

79. kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yleisen edun mukaisten palvelujen tarjontaa maaseutualueilla, mikä mahdollistaisi, että ikääntyneet voivat jatkaa riippumattomina elämistä pidempään, mikä vähentäisi terveys- ja sosiaaliturvajärjestelmien kysyntää ja ennenaikaista riippuvuutta;

80. toteaa, että väestörakenteen muutoksen vuoksi jäsenvaltioiden on turvattava hoito- ja tukipalvelut; kehottaa tehostamaan alan hyvien toimintatapojen vaihtoa; vaatii turvaamaan hoito- ja tukipalvelut yleishyödyllisinä palveluina ja kehottaa siksi komissiota sisällyttämään tämän sosiaalipalveluja käsittelevään vihreään kirjaan;

81. painottaa, kuinka tärkeää on tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen jäsenvaltioiden välillä siitä, kuinka terveysjärjestelmissä voidaan varautua ikääntyvän väestön niille aiheuttamaan lisääntyvään kysyntään;

82. kehottaa jäsenvaltioita luomaan toimintalinjoja, joilla ehkäistään syrjäytymisvaaraa erityisesti koulusta erottamisen tai asunnon menetyksen yhteydessä; palauttaa mieleen, että on tärkeää tukea kaikkia toimia, joiden tavoitteena on ylläpitää perheiden sisäistä solidaarisuutta, erityisesti lasten oikeuksien suojelussa, mutta kunnioittaen myös heidän vanhempiensa oikeuksia;

83. korostaa, kuinka tärkeää on tarjota kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluja ikääntyneille, ottaen huomioon "kultaisen iän talouden" tarjoamat mahdollisuudet;

84. suosittelee, että eri jäsenvaltioissa käytössä olevien olettamusten yhdenmukaistamiseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota toimitettaessa tietoja Eurostatille, jotta parhaiden toimintatapojen vertailu ja niiden omaksuminen olisi tarkoituksenmukaisempaa;

85. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa asioissa, jotka liittyvät väestörakenteen kehittymiseen, perheiden tukemiseen ja väestön terveystilanteen parantamiseen;

86. kehottaa komissiota tulevan Progress-yhteisöohjelman yhteydessä toteuttamaan kattavia tutkimuksia, analyyseja ja vertaisarviointeja väestörakenteen muutoksesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja politiikan toimintalinjoihin;

87. katsoo, että vaikka EU:n pitäisi jatkaa jäsenvaltioiden suoritusten, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vertaamista ja vastakkainasettelua väestörakenteen muutosten asettamien monien haasteiden suhteen, nykyiset EU-toimielimet riittävät tähän tarkoitukseen, eikä uusia EU-rakenteita tarvita;

88. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

  • [1]  EYVL C 115, 14.4.1997, s. 238.
  • [2]  EYVL C 104, 6.4.1998, s. 222.
  • [3]  EYVL C 232, 17.8.2001, s. 381.
  • [4]  EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19.
  • [5]  EYVL L 10, 16.1.1998, s. 24.

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (25.1.2006)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

väestönkehitystä koskevista haasteista ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta
(2005/2147(INI))

Valmistelija: Edite Estrela

(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. toteaa, että Lissabonin strategiassa korostettiin, että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan naisten aktiivisempaa osallistumista työelämään,

B.  ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa on nähtävissä vahva yhteys työssäkäyvien naisten suuren määrän ja suuren syntyvyyden välillä ja toisaalta työssäkäyvien naisten pienen määrän ja alhaisen syntyvyyden välillä,

C. ottaa huomioon, että ammattitaitoisten naisten työpanos on osoittautunut korvaamattomaksi talouskasvutekijäksi Euroopan unionin jäsenvaltioissa, koska se tasapainottaa työssäkäyvien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden määrää ja lieventää eläkkeiden rahoituksen ongelmaa sekä edistää näin sukupolvien välistä solidaarisuutta,

D. panee kiinnostuneena merkille useissa jäsenvaltioissa käynnistetyt hankkeet, joiden tavoitteena on auttaa vanhempia suojelemaan lapsia yhteiskunnan uusilta uhilta, joita aiheuttavat varsinkin Internetin käyttö, nuorten kannabiksen ja muiden huumeiden lisääntynyt käyttö, erityisen räikeän pornografisen aineiston leviäminen ja lisääntyvä väkivalta,

E.  ottaa huomioon niiden perheiden ongelmat, joissa on yksi tai useampia oppimisvaikeuksista (lukihäiriö, puhehäiriö, laskemishäiriö, keskittymiskyvyn puute, johon voi liittyä ylivilkkaus) kärsiviä lapsia tai vammaisia lapsia, sekä jäsenvaltioiden erilaiset käytännöt tällaisten lasten ja heidän vanhempiensa auttamiseksi,

F.  ottaa huomioon toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun direktiivin 92/85/ETY,

1.  pitää myönteisenä, että komissio on laatimallaan vihreällä kirjalla "Kohti väestörakenteen muutoksia – uusi solidaarisuus sukupolvien välillä" (KOM(2005)0094) ottanut yhteisön tasolla kantaa keskeiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen; korostaa kuitenkin, että hyvin monet yhteiskunnan väestörakenteen muutokseen liittyvät kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, joten näissä asioissa ei ole yhteisön yleistä toimivaltaa antaa säännöksiä;

2.  pahoittelee, ettei komission vihreään kirjaan ole systemaattisemmin sisällytetty tasa-arvonäkökulmaa sen paremmin makro- kuin mikrotaloudellisen analyysin tasollakaan, vaikka tämä olisi olennaisen tärkeää laaja-alaisten pohdintojen ja toimien kehittämiseksi;

3.  suhtautuu varauksella ikääntyneisiin ihmisiin kohdistuvaan syrjintään, jota komission vihreässä kirjassa esiintyy;

4.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan sellaisia ennakkoluuloja ja stereotypioita, jotka johtavat rakenteelliseen, sukupuolten väliseen epätasa-arvoisuuteen ja estävät toisaalta naisten täysipainoisen osallistumisen kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan ja toisaalta miesten aktiivisemman osallistumisen perhe-elämään;

5.  pitää valitettavana, että vihreässä kirjassa ei korosteta lisääntymis- ja seksuaaliterveyden merkitystä väestörakenteen muutoksissa;

6.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen verojärjestelmiään ja soveltamaan yksilöllisiin oikeuksiin perustuvia veroasteita, suosittelee lapsi- ja perheystävällisten sosiaaliturvajärjestelmien käyttöönottoa ja muun muassa lastenhoitokulujen korvaamista sekä alennettujen alv-asteiden soveltamista kaikkiin lastentuotteisiin;

7.  korostaa, että vaikka jäsenvaltiot ovat onnistuneet kohentamaan naisten työllisyysastetta, muita naisten työntekoon liittyviä syrjinnän muotoja esiintyy edelleen tai ne lisääntyvät entisestään; kehottaa erityisesti tässä yhteydessä jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön 10. helmikuuta 1975 miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY;

8.  korostaa, että miesten ja naisten palkkojen välinen kuilu sekä se, että naiset edelleen työskentelevät pienipalkkaisissa ja pätevyyttään alemmissa asemissa, vähentää välttämätöntä naisten taloudellista riippumattomuutta, joka on läheisessä yhteydessä lastenhankkimispäätökseen;

9.  toteaa, että naisten ja miesten joustavilla työajoilla – edellyttäen että ne perustuvat vapaaseen valintaan eivätkä pakkoon – voidaan helpottaa perhe- ja työelämän yhteensovittamista sekä välttää työuran hylkääminen lopullisesti tai osa-aikatyön tekeminen pakon edessä ja että samalla on taattava kaikissa olosuhteissa laadukkaat työpaikat ja työntekijöiden oikeudet sekä palkkatasa-arvo;

10. kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan naisten työssäkäyntiä ja pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin ja edistämään palkkatasa-arvoa;

11. korostaa, että pariskunnille on luotava suotuisat olosuhteet hankkia niin monta lasta kuin he haluavat, sillä se on yksi yhteiskuntien olemassaolon ja kehityksen ehto, kun otetaan huomioon syntyvyyden alenemisesta aiheutuvat sosiaaliset ja taloudelliset haasteet, minkä vuoksi on tuettava sekä äitiyttä että isyyttä;

12. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään verotuksellisia keinoja, joilla kannustetaan hankkimaan lapsia, ja pitää tärkeänä varmistaa, että naiset ja varsinkin nuoret yksinhuoltajaäidit saavat synnytyksen jälkeen erityissuojelua ja ‑apua;

13. huomauttaa, että hedelmättömyys ja erityisesti miesten hedelmättömyys on lisääntymässä, varsinkin teollistuneimmilla alueilla, että eräissä Euroopan maissa jopa 15 prosenttia pariskunnista on hedelmättömiä ja että yhtenä hedelmättömyyden syynä pidetään kemiallista saastetta;

14. viittaa siihen tosiasiaan, että monet vanhemmat kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita luopumaan yläikärajoista, joita sovelletaan adoptiovanhemmiksi haluaviin henkilöihin, jotta nykyistä vanhemmat ihmiset voisivat tulla laillisesti hyväksyttäviksi adoptiovanhemmiksi; korostaa, että kypsyys voi olla etu huolehdittaessa lapsista, jotka ovat saattaneet elää vaikeuksien täyttämää elämää;

15. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kaupunkirakentamisen ja -suunnittelun yhteydessä perheille, erityisesti yksinhuoltajaperheille ja ikääntyneille henkilöille soveltuvien asuntojen saatavuutta (esimerkiksi "sukupolvienväliset hankkeet");

16. korostaa, että joustavien työaikojen salliminen naisille ei saa heikentää luotavien työpaikkojen ja tarjottavien lastenhoitopalvelujen laatua, koska niillä varmistetaan naisten työviihtyvyys;

17. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla miehet saadaan osallistumaan aktiivisemmin perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen tähtääviin toimintatapoihin ja rakenteisiin, joilla voidaan edistää näiden kahden tasapainottamista, sekä järjestämään asennekasvatuskampanjoita, joilla kannustetaan miehiä ja naisia jakamaan keskenään tasaisemmin vastuu kodinhoidosta ja perheestä;

18. kehottaa jäsenvaltioita edistämään työpaikkojen ja työympäristön laatua, jotta voidaan toteuttaa helpommin koko työuran kestävä ammatillinen täydennyskoulutus, jonka ansiosta naiset ja miehet voivat hoitaa perheeseen liittyvät velvollisuutensa ja täyttää samalla työelämän vaatimukset;

19. kehottaa jäsenvaltioita edistämään joustavampaa työpaikkakulttuuria, jossa sovitetaan yhteen toisaalta perheellisten työssäkäyvien naisten ja miesten ja toisaalta työnantajien tarpeet, mutta taataan aina naisten oikeudet;

20. pyytää, että komissio edelleen kehittää lähestymistapaansa kohti ihmiskeskeistä työorganisaatiota, innovatiivisia työaikajärjestelyjä ja innovatiivista henkilöstöpolitiikkaa;

21. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla järjestetään lastenhoito ja muiden huollettavien hoito laadukkaasti ja edullisesti ja Barcelonan Eurooppa-neuvoston vuonna 2002 asettamien tavoitteiden mukaisesti: tuolloin todettiin, että jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille 3‑vuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle 3‑vuotiaista lapsista; vaatii, että toimien on oltava sellaisia, että naiset voivat sovittaa työelämään osallistumisen arjen velvollisuuksiinsa;

22. on huolestunut siitä, että monissa jäsenvaltioissa yhä useammat ihmiset ja varsinkin lapset kärsivät köyhyydestä ja huolenpidon puutteesta; ehdottaa, että toteutetaan innovatiivisia hankkeita erityisesti kaupunkialueilla, joilla köyhyys ja välinpitämättömyys ovat yleisiä ongelmia, ja että niissä keskitytään lasten aseman parantamiseen; kehottaa myös lasten vanhempia osallistumaan hankkeisiin, jotta he tiedostaisivat vastuunsa lastensa hyvinvoinnista; korostaa, että lapsille tarkoitetut kattavat, ilmaiset neuvontapuhelinpalvelut ovat erittäin tärkeitä;

23. panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiot vaihtavat keskenään hyviä käytänteitä avointa koordinointimenetelmää hyödyntäen; korostaa väestöpolitiikan tehokkuutta niissä unionin jäsenvaltioissa, joissa naisten osuus työmarkkinoilla on suuri ylittäen jo Lissabonin tavoitteet ja joissa syntyvyysluvut ovat samalla unionin suurimpia; panee toisaalta merkille, että niissä jäsenvaltioissa, joissa naisten työssäkäynti on vähäisintä, myös syntyvyysluvut ovat pienimmät; katsoo, että komission olisi teetettävä näistä politiikoista tutkimus, jossa otetaan huomioon tarjolla olevat lastenhoitojärjestelyt ja järjestelyt muiden huollettavien (vanhukset ja vammaiset) hoitamiseksi;

24. kehottaa jäsenvaltioita työssäkäynnin lisäämisedellytyksiä luodessaan ottamaan huomioon muun muassa seuraavat seikat: miesten ja naisten välinen palkkakuilu, itsenäisten ammatinharjoittajien verotusjärjestelmä, työolot ja miesten ja naisten työnjako perheessä, kotitaloudessa ja huollettavien hoidossa;

25. kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, eri maiden hallitukset ottavat ensisijaisina asioina huomioon sukupuolten välisen tasa-arvon sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon;

26. korostaa maahanmuuttajanaisten tärkeää yhteiskunnallista roolia ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan kotouttamispolitiikassaan näille naisille heille kuuluvan aseman ja takaamaan kaikki heidän oikeutensa;

27. pahoittelee, ettei vihreässä kirjassa kiinnitetä huomiota yhä lisääntyvään määrään yksinhuoltajaperheitä, joista 85 prosentissa perheenpäänä on nainen ja joista useimmilla on muita perheitä suurempi uhka köyhtyä, minkä vuoksi niille on annettava erityisapua;

28. katsoo, että olisi kiinnostavaa toteuttaa tutkimus EU:n jäsenvaltioissa maksettavan keskimääräisen elatusavun suuruudesta ja maksujen toteutumisesta sekä siitä, miten niissä on tapana jakaa eläke- ja sosiaaliturvaetuudet;

29. panee merkille niissä jäsenvaltioissa saadut kokemukset, joissa sovelletaan taatun vähimmäistulon järjestelmää;

30. kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan parhaita työvoimapoliittisia käytäntöjä, joissa on otettu huomioon sukupuolinäkökohdat;

31. kehottaa jäsenvaltioita luomaan järjestelmän, jonka perusteella lapsen syntymän johdosta on mahdollista saada palkallista äitiys-/isyyslomaa, sekä edistämään vanhempainlomaoikeuden jakamista tasapuolisesti naisten ja miesten kesken; kannustaa tästä syystä jäsenvaltioita torjumaan isän vanhempainlomaoikeuteen liittyviä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ennakkoluuloja; kehottaa komissiota tarkistamaan vanhempainlomasta annettua direktiiviä 96/34/EY;

32. kehottaa jäsenvaltioita ratkaisemaan ongelmat, joita esiintyy vielä direktiivin 92/85/ETY täytäntöönpanon jälkeen, ja soveltamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa parhaita käytäntöjä, jotka koskevat äitiysloman kestoa (14–28 viikkoa jäsenvaltiosta riippuen), äitiysloman pakollista osuutta, äitiysloman aikana maksettavan korvauksen tasoa ja äitiyslomalla olevien työntekijöiden oikeutta palata työhön; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi soveltamaan parhaita käytäntöjä isyyslomia sekä naisten ja miesten vanhempainlomia koskevissa asioissa;

33. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sosiaaliturvajärjestelmien ja erityisesti eläkejärjestelmien uudistamiseksi, jotta varmistetaan niiden taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ja jotta niillä voidaan hallita väestön ikääntymisen seurauksia;

34. kehottaa jäsenvaltioita järjestämään väestörakennetta koskevia tiedotuskampanjoita sekä lapsiystävällisiä valistuskampanjoita, joissa tunnustetaan se ilo ja nautinto, jota lapset voivat tuoda vanhemmille ja yhteiskunnalle, sekä tarkastelemaan niitä kulttuurisia näkökohtia, jotka vaikuttavat väestönkehitykseen ja naisten työllisyyteen;

35. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään sosiaalipoliittisia toimintalinjoja, joiden tavoitteena on taata jokaiselle ihmiselle hänen terveydentilansa, erityisesti vammaisuuden tai riippuvuuden edellyttämä hoito;

36. kehottaa jäsenvaltioita levittämään parhaita käytäntöjä, joita sovelletaan oppimisvaikeuksien voittamisessa (esimerkiksi tietokoneiden järjestäminen kouluille lukihäiriöisiä lapsia varten) ja avun tarjoamisessa vammaisille lapsille;

37. kehottaa jäsenvaltioita luomaan toimintalinjoja, joilla ehkäistään syrjäytymisvaaraa erityisesti koulusta erottamisen tai asunnon menetyksen yhteydessä; palauttaa mieleen, että on tärkeää tukea kaikkia toimia, joiden tavoitteena on ylläpitää perheiden sisäistä solidaarisuutta, erityisesti lasten oikeuksien suojelussa, mutta kunnioittaen myös heidän vanhempiensa oikeuksia;

38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan suuremman painoarvon toimille, joilla torjutaan yhteiskunnan uusia vaaratekijöitä, kuten lasten ja nuorten Internetin väärinkäyttöön liittyviä riskejä, nuorten ja jopa lasten lisääntynyttä kannabiksen ja muiden huumeiden käyttöä muun muassa kouluissa, pornografisen aineiston leviämistä kyseisten nuorten piirissä ja lisääntyvää väkivaltaa; kehottaa niitä myös levittämään alan parhaiden käytäntöjen avulla saatuja tuloksia;

39. muistuttaa jäsenvaltioita niiden tekemistä ja Barcelonan Eurooppa-neuvoston vuonna 2002 vahvistamista sitoumuksista, joiden mukaan on poistettava pidäkkeitä naisten ja miesten tasa-arvoiselta osallistumiselta työelämään ja pyrittävä tarjoamaan vuoteen 2010 mennessä lastenhoitopalveluja 3-vuotiaille ja sitä vanhemmille alle kouluikäisille lapsille; kehottaa jäsenvaltioita esittämään vastaavanlaisia tavoitteita sellaisten rakenteiden luomiseksi, jotka mahdollistavat vanhusten ja huollettavien sekä vammaisten hoitopalvelujen tarjoamisen;

40. kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen jäsenvaltioissa sovellettavien verojärjestelmien vaikutuksista väestörakenteeseen.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Väestönkehitystä koskevat haasteet ja sukupolvien välinen solidaarisuus

Viiteasiakirjat

2005/2147(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

EMPL

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM
8.9.2005

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

kyllä

8.9.2005

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Edite Estrela
7.9.2005

Valiokuntakäsittely

28.11.2005

24.1.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

24.1.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

28

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Edite Estrela, Věra Flasarová, Claire Gibault, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Anneli Jäätteenmäki, Piia-Noora Kauppi, Urszula Krupa, Pia Elda Locatelli, Doris Pack, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Teresa Riera Madurell, Raül Romeva i Rueda, Amalia Sartori, Konrad Szymański, Corien Wortmann-Kool, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Katerina Batzeli, Anna Hedh, Mary Honeyball, Elisabeth Jeggle, Karin Jöns, Christa Klaß, Kartika Tamara Liotard, Maria Martens, Zita Pleštinská, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Bernadette Vergnaud

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Miroslav Mikolášik

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN lAUSUNTO (25.1.2006)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

väestörakenteen haasteista ja solidaarisuudesta sukupolvien välillä
(2005/2147(INI))

Valmistelija: Thomas Ulmer

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseensä:

1.  pitää myönteisenä sitä, että Euroopan unioni tukee kansallisvaltioita vanhempien toivoman lapsiluvun (2,3) ja todellisen lapsiluvun (1,5) välisen eron pienentämisessä toimilla, joilla pyritään parantamaan olosuhteita;

2.  on yllättynyt siitä, että vihreä kirja sisältää vain pintapuolisia mainintoja väestörakenteen muutoksen terveyspoliittisista näkökohdista; korostaa, että väestön ikääntymisen seurauksena terveyden- ja pitkäaikaishoidon palvelujen kysyntä kasvaa laadullisesti ja määrällisesti; on vakuuttunut, että investoinnit pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyyn ovat tärkeitä väestörakenteen muutoksista selviytymiseksi inhimilliseltä ja taloudelliselta kannalta; painottaa, että mitä kauemmin ihmiset kykenevät nauttimaan terveistä elinvuosistaan, sitä pidempään he pysyvät aktiivisina ja ovat mukana työelämässä;

3.  on yllättynyt siitä, ettei vihreässä kirjassa mainita lisääntyvien uusperheiden määrää, etenkään yksinhuoltajaperheiden määrää, joista 85 prosentissa huoltajana on nainen, eikä sitä, että näillä perheillä on suurempi uhka köyhtyä, joten niiden on vaikeampi päästä käyttämään terveydenhoitopalveluja;

4.  korostaa, että on tarpeen tarjota naisille, erityisesti nuorille yksinhuoltajaäideille, synnyttämisen jälkeen erityissuojelua ja tukea;

5.  myöntää, että kun syntyvyys laskee, talouskasvu voi jatkua vain korkeamman työllisyysasteen, innovoinnin ja tuotannon lisäämisen aloilla toteutettavilla toimilla sekä uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmää;

6.  on huolestunut terveydenhuoltojärjestelmien eroista jäsenvaltioiden, alueiden ja sosiaalisten ryhmien välillä; painottaa, että terveydelliset erot (lyhyt elinaika, yleiset krooniset vaivat, elinoloista johtuvat vaivat) voivat yhdessä alhaisen syntyvyyden ja maastamuuton kanssa johtaa alueellisen epätasa-arvoisuuden lisääntymiseen ja noidankehään, jota on vaikea katkaista; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan terveydenhuoltoon liittyvistä eroista, jotta voidaan komission välityksellä vaihtaa parhaita mahdollisia käytäntöjä ja ratkaista tämä kysymys tehokkaasti;

7.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja julkaisemaan tutkimuksia kussakin jäsenvaltiossa todetuista väestönmuutoksista ottaen huomioon niiden syyt ja ennakoitavissa olevat seuraukset lyhyellä aikavälillä;

8.  panee tyytyväisenä merkille parhaiden käytäntöjen vaihdon jäsenvaltioiden välillä ja korostaa Pohjoismaissa sovelletun vakaan väestömuutoksenhallinnan merkitystä; toteaa, että Pohjoismaissa naisten työllisyys on korkea ja syntyvyysprosentti yksi korkeimmista; katsoo, että komission olisi tarkasteltava tätä asiaa, jotta voitaisiin arvioida näiden kahden ilmiön välistä riippuvuutta;

9.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan järjestää lastenhoito ja muiden huollettavien hoito ja joiden avulla tarvittavaa hoitoa voidaan tarjota laadukkaasti ja edullisesti, mikä helpottaisi perhe- ja työelämän yhteensovittamista;

10. arvostelee sitä, että vihreässä kirjassa ainoastaan viitataan epäsuorasti ilman erityisiä pohdintoja oletukseen, jonka mukaan väkiluvun laskulla olisi vain kielteisiä vaikutuksia vakiintuneelle yhteiskuntajärjestelmälle; toivoo tämän vuoksi seuraavien kysymysten käsittelyä:

a) missä määrin väkiluvun laskun kielteisiä vaikutuksia voidaan pysäyttää innovaatiolla, korkeammalla työllisyysasteella ja sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisella?

b) voiko väkiluvun laskuun liittyä myös myönteisiä näkökohtia liittyen esimerkiksi ympäristöön, liikenteen ruuhkautumiseen, maankäyttöön jne.?

c) voidaanko luoda jonkinlainen Euroopan väkiluvun pitkän aikavälin toivottava suhdeluku?

11. kehottaa komissiota kehittämään jatkuvasti kasvavan ikääntyneiden kansalaisten ryhmän sosiaalista integrointia ja heidän tarpeitaan koskevia toimintasuunnitelmia;

12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään väestökysymyksiä koskevia kampanjoita Euroopan unionissa, jotta kansalaiset saataisiin ymmärtämään alhaisen syntyvyyden negatiiviset seuraukset erityisesti talouskasvun ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden kannalta.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Väestörakenteen haasteet ja solidaarisuus sukupolvien välillä

Menettelynumero

2005/2147(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

EMPL

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI
12.7.2005

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Thomas Ulmer
12.7.2005

Valiokuntakäsittely

28.11.2005

24.1.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

24.1.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

37

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Irena Belohorská, Johannes Blokland, John Bowis, Frederika Brepoels, Dorette Corbey, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Gyula Hegyi, Marie Anne Isler Béguin, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Peter Liese, Jules Maaten, Linda McAvan, Riitta Myller, Miroslav Ouzký, Dimitrios Papadimoulis, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Guido Sacconi, Karin Scheele, Carl Schlyter, Richard Seeber, Jonas Sjöstedt, Antonios Trakatellis, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Anja Weisgerber, Åsa Westlund

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jutta D. Haug, Jolanta Dičkutė, Ria Oomen-Ruijten, Renate Sommer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Väestörakenteen muutokseen vastaaminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus

Menettelynumero

2005/2147(INI)

Työjärjestyksen artikla

45 art.

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL
8.9.2005

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM
8.9.2005

DEVE
8.9.2005

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

 

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Kyllä

8.9.2005

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Philip Bushill-Matthews
20.4.2005

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

26.1.2006

21.2.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

22.2.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

puolesta:

vastaan:

tyhjää:

34

6

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Roselyne Bachelot-Narquin, Emine Bozkurt, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Milan Cabrnoch, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Proinsias De Rossa, Harald Ettl, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Joel Hasse Ferreira, Roger Helmer, Stephen Hughes, Karin Jöns, Ona Juknevičienė, Sepp Kusstatscher, Jean Lambert, Raymond Langendries, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Mario Mantovani, Ana Mato Adrover, Maria Matsouka, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Őry, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, José Albino Silva Peneda, Kathy Sinnott, Gabriele Zimmer.

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Elspeth Attwooll, Edit Bauer, Mihael Brejc, Agnes Schierhuber, Elisabeth Schroedter.

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6

24.2.2006

A6-0041/2006