MIETINTÖ talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla
1.3.2006 - (2005/2162(INI))
Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Luisa Morgantini
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000[1],
– ottaa huomioon Afrikan unionin ministerikokouksen talouskumppanuussopimuksesta käytäviä neuvotteluita koskevan julistuksen, joka annettiin Afrikan unionin kauppaministerikokouksen kolmannessa sääntömääräisessä istunnossa Kairossa 5.–9. kesäkuuta 2005 (AU/TI/MIN/DECL. (III)),
– ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 21. maaliskuuta 2002 hyväksymän Kapkaupungin julistuksen (ACT–EU/3382/02/lop)[2],
– ottaa huomioon Brysselissä 21.–22. kesäkuuta 2005 pidetyssä AKT:n ministerineuvoston 81. istunnossa annetun julistuksen,
– ottaa huomioon John Kaputinin päätöspuheenvuoron AKT:n alueellisten talouskumppanuussopimusten neuvottelijoiden kokouksessa Lontoossa 4. lokakuuta 2005,
– ottaa huomioon Euroopan komission 9. marraskuuta 2005 päivätyn valmisteluasiakirjan ”Talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvotteluiden kauppaa ja kehitysyhteistyötä koskevat näkökulmat” (SEC(2005)1459),
– ottaa huomioon Brysselissä laaditun 2. lokakuuta 2003 päivätyn yhteisen mietinnön kaikkien AKT:n ja EY:n välisten talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvotteluiden tilanteesta (ACP/00/118/03 Rev.1, ACP-EC/NG/43),
– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti sopimaksi köyhyyden poistamisen perusteeksi,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 2005 huippukokouksen (vuosituhatjulistuksen 5-vuotisseurantakokous) syyskuussa 2005 antaman julistuksen[3],
– ottaa huomioon professori Jeffrey Sachsin johtaman Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatkampanjan työryhmän vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista koskevan raportin ”Investing in Development: a practical plan to achieve the Millennium Development Goals”,
– ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteita vuosina 2000–2004 koskevan 29. lokakuuta 2004 julkaistun Euroopan komission kertomuksen (SEC(2004)1379),
– ottaa huomioon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttaminen – Euroopan unionin panos” (KOM(2005)0132),
– ottaa huomioon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle 13. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Ehdotus: neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julistus Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta – ’Eurooppalainen konsensus’” (KOM(2005)0311),
– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien alaisen Afrikan talouskomission Afrikan taloudellista tilaa koskevan vuoden 2004 raportin ”Unlocking Africa’s Trade Potential”,
– ottaa huomioon G8-maiden johtajien henkilökohtaisten Afrikan asioiden avustajien laatiman, Afrikkaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevan seurantaraportin, jonka G8-maat julkaisivat Lontoossa 1. heinäkuuta 2005,
– ottaa huomioon G8-maiden Gleneaglesissa 8. heinäkuuta 2005 julkaiseman Gleneaglesin tiedonannon,
– ottaa huomioon 23.–24. toukokuuta 2005 kokoontuneen yleisten asioiden neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0053/2006),
A. ottaa huomioon, että vuosina 1975–2000 Euroopan unionin ja AKT-maiden välisiin kauppasuhteisiin sovellettiin Lomén yleissopimuksia, joiden nojalla AKT-maat saivat yksipuolisen ja etuuskohteluun perustuvan pääsyn Euroopan unionin markkinoille,
B. katsoo, että Cotonoun sopimuksen allekirjoittaminen vuonna 2000 aloitti uuden jakson AKT:n ja EU:n välisissä suhteissa ja loi säännöt uusille kauppasuhteille,
C. katsoo, että AKT:n ja EU:n välisen kumppanuuden ja Cotonoun sopimuksen ensisijaisena tavoitteena on parantaa AKT-maiden sosiaalisia ja taloudellisia kehitysnäkymiä,
D. katsoo, että huolimatta EU:n sitoutumisesta vuosituhannen kehitystavoitteisiin, niitä olisi pidettävä ainoastaan ensimmäisenä askeleena kohti köyhyyden poistamista,
E. katsoo, että Cotonoun sopimuksen ja Euroopan unionin tavoitteet ovat selviä, mutta ottaen huomioon talouskumppanuussopimusten odotetun vaikutuksen – kun niiden tiedetään tällä hetkellä perustuvan AKT-maiden heikoille talouksille – ja kehityserot AKT- ja EU-maiden talouksien välillä on yhä kyseenalaisempaa, mitä merkitystä talouskumppanuussopimuksilla on kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa, kuten useat asianosaiset, muun muassa afrikkalaiset ministerit, jotkin EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan ja kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnat, ovat todenneet,
F. ottaa huomioon, että EU:ssa markkinoiden yhdentämisen yhteydessä on toteutettu koheesiotoimenpiteitä taloudellisesti heikommassa asemassa olevien maiden tukemiseksi,
G. ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksessa korostetaan tarvetta kehittää AKT valtioiden alueellista yhdentymistä koskevia aloitteita, kun laajempien alueellisten markkinoiden luominen ja syvempi alueellinen yhdentyminen kannustavat liikkeenharjoittajia ja sijoittajia,
H. ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksessa vahvistetaan, että osapuolet sopivat tekevänsä uusia WTO:n sääntöjen mukaisia kaupankäyntijärjestelyjä, joilla poistetaan asteittain niiden välisen kaupan esteitä ja vahvistetaan yhteistyötä kaikilla kauppaan liittyvillä aloilla,
I. ottaa huomioon, että olemassa olevat kaupankäyntijärjestelyt (Cotonoun sopimuksen liite V ”37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valmisteluvaiheen aikana sovellettava kauppajärjestelmä”) kattaa WTO:n poikkeuslupa, jonka voimassaolo päättyy vuoden 2007 lopussa,
J. katsoo, että vaikka talouskumppanuussopimuksissa on tarkoitus määritellä EU:n ja AKT-maiden väliset uudet kauppasuhteet, epätasa-arvoisten kumppaneiden välisen kaupan vapauttaminen on kautta aikojen osoittautunut tehottomaksi ja jopa haitalliseksi kehitysyhteistyön välineeksi,
K. katsoo, että talouskumppanuussopimusten alueellinen näkökohta on keskeinen paitsi pohjoisen ja etelän välisen kaupan myös eteläisten maiden keskinäisen kaupan vahvistamiseksi,
L. ottaa huomioon, että vähiten kehittyneet AKT-maat pääsevät tällä hetkellä EU:n markkinoille Kaikki paitsi aseet -aloitteen (Everything But Arms, EBA) nojalla,
M. ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 19 artiklan mukaan AKT:n ja EU:n yhteistyön toimintakehys on mahdollista määritellä kunkin AKT-valtion olosuhteiden mukaan,
N. ottaa huomioon, että marraskuun 2005 Eurooppa-neuvoston päätelmissä EU:n jäsenvaltiot sopivat, että on perustettava ja pantava täytäntöön tehostettu seurantajärjestelmä, jolla mitataan talouskumppanuussopimusprosessin kehitystavoitteiden suhteen saavutettua edistystä,
O. ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 6 kohdan mukaisesti mailla on oikeus tarkastella talouskumppanuussopimuksille vaihtoehtoisia mahdollisuuksia,
P. katsoo, että vaikka talouskumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut jatkuvat jo neljättä vuotta, monia ongelmia on jäljellä, mikäli neuvottelut halutaan saada päätökseen 31. joulukuuta 2007 mennessä, kuten Cotonoun sopimuksessa määrätään; ottaa huomioon, että GATT-sopimuksen 24 artiklassa edellytetään vapaakauppa-alueen toteuttamista koskevan suunnitelman ja aikataulun laatimista kohtuullisen ajan kuluessa,
1. ymmärtää, että talouskumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut juontavat juurensa tarpeesta sovittaa AKT:n ja EU:n väliset kauppasuhteet WTO:n säännöksiin, mutta pyytää komissiota olemaan valppaana sen suhteen, että yhteensovittaminen ei syrjäytä kokonaistavoitteena olevaa kehitysyhteistyötä; kehottaa komissiota kauppasuhteiden edellä tarkoitetun säännöksiin sovittamiseen keskittymisen ohella myös pyrkimään yhdessä kehitysmaiden kanssa kehittämään WTO:n säännöksiä siten, että ne edistävät paremmin kehitysyhteistyötä;
2. uskoo, että asianmukaisesti suunniteltuina talouskumppanuussopimukset tarjoavat tilaisuuden elvyttää AKT-maiden ja EU:n välisiä kauppasuhteita, edistää AKT-maiden talouksien monipuolistamista ja alueellista yhdentymistä sekä lievittää AKT-maiden köyhyyttä;
3. suhtautuu myönteisesti komission jatkuviin vakuutteluihin siitä, että kehitysyhteistyö on edelleen kaikkien talouskumppanuussopimusten päätavoite;
4. ilmaisee olevansa huolestunut siitä, että talouskumppanuussopimuksia/vapaakauppasopimuksia koskevat neuvottelut on käynnistetty ja että neuvotteluissa ollaan siirtymässä keskeisiin vaiheisiin, vaikka useimmissa AKT-maissa ei käydä todellista demokraattista keskustelua; vaatii siksi todellista julkista keskustelua, johon kansalaisyhteiskunta, lainsäätäjät ja valtion laitokset osallistuvat, sekä asianmukaisia palaute- ja kuulemismekanismeja tämän tilanteen poistamiseksi ja demokraattisen osallistumisen mahdollistamiseksi;
5. katsoo, että näiden kehitysyhteistyötä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi talouskumppanuussopimuksissa olisi keskityttävä erityisesti edistämään hyvää taloushallintoa, AKT-maiden talouksien alueellista yhdentymistä sekä AKT-maihin suuntautuvien investointien lisäämistä ja siellä pitämistä;
6. kehottaa siksi komissiota ja AKT-alueita suunnittelemaan seuraaville periaatteille pohjautuvia talouskumppanuussopimuksia: AKT-alueita suosiva epätasapaino, AKT-maiden alueellisen yhdentymisen tukeminen, AKT-alueiden kauppaa ja investointeja edistävän asianmukaisen ja ennustettavan kehyksen täytäntöönpano;
7. panee kuitenkin merkille, että talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa ei tähän asti ole saavutettu konkreettisia kehitysyhteistyötä edistäviä tuloksia, minkä osoituksena AKT-maat ovat yhä huolestuneempia ja pettyneempiä sen suhteen, että niissä ei ole päätetty kehitysyhteistyötä tukevista toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen konkreettisten etujen saamiseksi talouskumppanuussopimuksesta, kuten kehitysyhteistyötä koskevat sitovat lupaukset, konkreettiset korjaavat toimet etuoikeuksien murenemisen vaikutusten tasoittamiseksi, teknologian siirrot ja kilpailukyvyn parantaminen;
8. korostaa, että talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen lopputuloksen pitäisi suojata AKT:n tuottajien kotimarkkinoita ja alueellisia markkinoita sekä mahdollistaa se, että AKT-maat saavat riittävästi poliittista toimintatilaa voidakseen toteuttaa omia kehitysstrategioitaan;
9. kehottaa komissiota toimimaan Cotonoun sopimuksessa asetetun köyhyyden poistamistavoitteen mukaisesti ja tukemaan kunkin alueryhmittymän sosiaalista ja taloudellista kehitystä – ja etenkin kunkin ryhmittymän taloudellisesti heikoimpia jäseniä, jotka muuten voivat syrjäytyä – ja hyväksymään tarpeen olla joustavampi mitä tulee niiden neuvottelujen aikatauluun, jotka koskevat kaupan asteittaista vapauttamista, siirtymäkauden kestoa ja vapautettavien tuotteiden osuutta, jos talouskumppanuussopimusten yleistavoitteena on tarkoitus olla pitkän aikavälin kestävä kehitys; painottaa, että talouskumppanuussopimusten avulla olisi tuettava AKT-maiden integraatiota maailmantalouteen edistämällä kehitystä kaupan avulla ja ottaen huomioon talouksien epätasa-arvoisuudet;
10. korostaa, että kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskeva julkilausuma (DPS), erityisesti sen 36 kappale, sisältää ohjeita talouskumppanuussopimusten neuvotteluosapuolia varten; kehottaa tältä osin kauppapolitiikan pääosastoa noudattamaan epäsymmetrian ja joustavuuden periaatetta, antamaan kehitysmaiden päättää ja uudistaa kauppapolitiikkaansa niin, että se on linjassa niiden laajempien kansallisten kehityssuunnitelmien kanssa, ja muuttamaan neuvottelustrategiansa suuntaa niin, että se sopii yhteen kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan julkilausuman sisältämän, kaikkia yhdistävän periaatteen kanssa, joka liittyy kehitysyhteistyöpolitiikan yhtenäisyyteen;
11. korostaa julkisten palveluiden merkitystä kehitysyhteistyölle ja demokratialle, ja siksi pyytääkin komissiota toimimaan harkiten sen käsitellessä palvelualan vapauttamista, ja suojelemaan erityisesti vesi-, terveydenhuolto-, koulutus-, liikenne- ja energia-aloja vapauttamiselta;
12. tunnustaa taloudellisen kehityksen tason olevan EU:ssa ja AKT-maissa hyvin erilainen ja on siksi on erittäin huolissaan siitä, että liian nopea vastavuoroinen kaupan vapauttaminen EU:n ja AKT:n välillä voi vaikuttaa tuhoisasti AKT-maihin ja niiden herkkiin talouksiin juuri silloin, kun kansainvälisen yhteisön pitäisi tehdä kaikkensa tukeakseen AKT-maita niiden pyrkiessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että talouskumppanuussopimuksissa AKT-maille myönnetään erityis- ja erilliskohtelua Cotonoun sopimuksen 34 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
13. korostaa, että asianmukaisen ja työntekijöiden oikeuksia täysin kunnioittavan työn luominen on olennainen osa köyhyyden torjumista ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, koska se edistää kestävien elinkeinojen ja sellaisten sosiaalisten olosuhteiden kehittymistä, joissa tasa-arvo ja demokratia voivat vahvistua;
14. painottaa, että Lomén yleissopimukset eivät ole onnistuneet saamaan aikaan riittävää kehitystä AKT-maissa, että vapaampi pääsy markkinoille ei riitä yksin vauhdittamaan kehitystä ja että etuuskohtelun heikkeneminen edellyttää uusia välineitä; korostaa kuitenkin, etteivät talouskumppanuussopimukset voi olla sen menestyksekkäämpiä, ellei niissä keskitytä kokonaan kestävään kehitykseen ja pyytää siksi luomaan neuvotteluissa talouskumppanuussopimuksista AKT-maiden vientipalveluille ja -tuotteille aidosti uusia ja parempia mahdollisuuksia päästä markkinoille;
15. kannustaa komissiota luomaan uusia kunnianhimoisia aloitteita kehitysmaille tärkeiden perushyödykkeiden hintojen vakauttamiseksi ja korostaa, että komission aloitteilla on suuri merkitys tuotteiden erilaistamisen ja lisäarvoa tuovan tuotannon vauhdittamisen kannalta;
16. kehottaa komissiota tukemaan mekanismeja, joilla tuottajat saadaan mukaan, ja osallistumaan hinnan asettamiseen, kun mahdollista, Cotonoun sopimuksen yhteenvedon mukaisesti; kehottaa EU:ta edistämään oikeudenmukaista kauppaa mekanismina, jolla parannetaan pienten ja syrjäytyneiden tuottajien sekä köyhien työläisten olosuhteita;
17. kehottaa komissiota ottamaan huomioon tariffitulojen vaikutuksen monien AKT‑maiden talouksiin, koska tulot pienenisivät huomattavasti EU:n kanssa solmittavan vastavuoroisuutta koskevan sopimuksen myötä, mikä voisi johtaa siihen, että julkisia kuluja leikattaisiin välittömästi esimerkiksi terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla, mikä puolestaan heikentäisi AKT-maiden pyrkimyksiä saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet; pyytää siksi komissiota ehdottamaan ja rahoittamaan kokonaisvaltaisia verouudistusohjelmia ennen talouskumppanuussopimusten voimaantuloa; pyytää ottamaan käyttöön WTO:n kanssa yhteensopivat suojamekanismit, jotka mahdollistavat tuonnin väliaikaisen rajoittamisen, mikäli kotimainen teollisuudenala on vaikeuksissa tai uhkaa joutua vaikeuksiin tuonnin äkillisen kasvun vuoksi;
18. tunnustaa mahdollisuudet, jotka syntyisivät korvattaessa tariffeista saatavia tuloja muilla suorilla veroilla tai arvonlisäverolla, mutta korostaa köyhään väestöön suhteettoman paljon vaikuttavien tiettyjen verouudistusten regressiivistä luonnetta sekä uudistusten käyttöönottoon ja käytännön täytäntöönpanoon liittyviä teknisiä ongelmia;
19. kehottaa komissiota lisäämään talouskumppanuussopimuksiin suojamekanismin, jotta AKT-maille voidaan tarjota riittävästi poliittista toimintatilaa ja jotta tarpeen vaatiessa kaupan vapauttaminen voidaan keskeyttää väliaikaisesti maksutasevaikeuksien tai makrotaloudellisten häiriöiden vuoksi;
20. korostaa, että on tärkeää, että komissio täyttää José Manuel Barroson tekemän sitoumuksen, joka koskee miljardin euron suuruisen tuen maksamista kehitysmaiden kaupalle, ja pyytää myöntämään olemassa olevien EKR:n sitoumuksien lisäksi lisää määrärahaa, mikäli tarve sitä vaatii; pitää valitettavana, ettei neuvoston sopimuksessa seuraavista rahoitusnäkymistä ole varattu tarpeeksi määrärahoja tätä tarkoitusta varten eikä ehdotettua 190 miljoonan euron vuotuista tukea varten, joka on luvattu sokeripöytäkirjan allekirjoittajamaille;
21. panee merkille investointien suuren merkityksen AKT:n talouskehityksen kannalta; kehottaa komissiota muuttamaan EIP:n investointikehyksen toimintaa, jotta se voisi edistää lisäinvestointeja ja kehitystä tukevia investointeja;
22. pitää koulutuksen ja infrastruktuurin kehittämistä perusedellytyksinä AKT-maiden markkinoiden avaamiselle, ja siksi pyytääkin komissiota takaamaan enemmän resursseja ja mekanismin, joka mahdollistaa maksun suorittamisen varhaisessa vaiheessa, AKT-maille, jotta ne voisivat puuttua tarjontatekijöiden rajoituksiin, yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen ulkoisiin vaikutuksiin sekä entistä vaativimpiin EU:n määräyksiin;
23. kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota vähiten kehittyneiden maiden tarpeisiin ja tarjoamaan asianmukaista tukea voimavarojen kehittämiseen sekä puuttumaan tarjontapuolen rajoituksiin, jotta tällaiset maat voisivat hyötyä Kaikki paitsi aseet -aloitteen (Everything But Arms) nojalla myönnetystä pääsystä markkinoille;
24. pyytää AKT-maiden johtajia käyttämään resursseja tehokkaammin suuremman vastuun, hyvän hallintotavan ja demokratian puitteissa;
25. pyytää, että kaikenlainen talouskumppanuussopimusten nojalla tapahtuva kaupan vapauttaminen edellyttäisi erityisten kehitystavoitteiden saavuttamista ja että kaikkia lisäkustannuksia varten myönnetään riittävästi resursseja;
26. korostaa, miten tärkeää on saavuttaa vakaa alueiden sisäisen yhdentymisen aste ennen kuin alueiden välisen yhdentymisen ohjelma aloitetaan;
27. korostaa, että pitäisi taata, että AKT-maille ja -alueille maksetaan kauppaan liittyvää oikea-aikaista ja tehokasta tukea, jotta ne voivat vahvistaa kaupankäyntivalmiuksiaan ennen talouskumppanuussopimusneuvottelujen alkamista;
28. panee merkille, että talouskumppanuussopimuksista käytävät keskustelut ovat joissakin tapauksissa synnyttäneet sellaisia uusia alueellisia talousryhmittymiä, joihin kuuluu selkeästi eri kehitysasteilla olevia valtioita, mikä on aiheuttanut ongelmia AKT-maissa ja edesauttanut alueellisten talousyhteisöjen päällekkäisyyksien syntymistä;
29. pitää myönteisenä sitä, millainen tehtävä talouskumppanuussopimusten vauhdittamilla ja Cotonoun sopimuksessa ensisijaisen tärkeiksi tunnustetuilla alueellisilla yhdentymisprosesseilla on autettaessa maita kehittämään sisämarkkinoitaan, houkuttelemaan sijoittajia ja puuttumaan tarjontapuolen rajoituksiin; kehottaa kuitenkin komissiota ottamaan huomioon, että tarvitaan siirtymäkausia, jotta voidaan suojella strategisia tuotteita ja teollisuudenaloja sekä ottaa käyttöön WTO:n kanssa yhteensopivia suojamekanismeja ja löytää sopivia tapoja kompensoida tariffitulojen menetyksiä;
30. muistuttaa komissiota, etteivät kaikki alueelliset ryhmittymät ole välttämättä valmiita aloittamaan EU:n kanssa solmitun epäsymmetriseen vastavuoroisuuteen perustuvan vapaakauppasopimuksen asteittaista täytäntöönpanoa vuoteen 2008 mennessä ellei asianmukaisia tukitoimenpiteitä toteuteta;
31. kehottaa komissiota varmistamaan, että talouskumppanuussopimusten kauppaan liittyvät sisällöt, niiden tukitoimet ja sopeuttamistoimet ovat keskenään yhtenäisiä ja johdonmukaisia ja että tukea toimitetaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti; vaatii, että kehitysyhteistyön pääosaston, kauppapolitiikan pääosaston, EuropeAid-yhteistyötoimiston, ulkosuhteiden pääosaston ja EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tehostetaan, kun kyse on siitä, kuinka talouskumppanuussopimusten mukaista kehitystukea voitaisiin toimittaa parhaiten;
32. kannustaa komissiota keskittämään huomionsa AKT:n tuotanto- ja prosessointikapasiteetin parantamiseen ja sisäisen ja alueellisen kaupan valmiuksien kehittämiseen ja asettamaan nämä pyrkimykset etusijalle ennen minkään EU:n kanssa solmittavan vastavuoroisen talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpanoa;
33. paheksuu vauhtia, jolla neuvottelut talouskumppanuussopimuksesta koko AKT-aluetta koskevassa alustavassa vaiheessa hoidettiin, ja pahoittelee, että siinä vaiheessa asiasta ei päästy minkäänlaiseen konkreettiseen päätökseen;
34. katsoo, että AKT-sihteeristön tehtäviä, jotka koskevat näiden neuvottelujen koordinointia, pitäisi lisätä, jos tällä tavoin saataisiin olennaista tietoa neuvottelujen vaiheista eri AKT-alueilla;
35. pyytää komissiota kunnioittamaan AKT-maiden johtajien toivetta, jos he haluavat avata uudelleen neuvottelujen koko AKT:tä koskevan vaiheen ja ratkaista jäljellä olevat kiistanaiheet;
36. pyytää komissiota tarjoamaan vaihtoehtoja niille maille, jotka eivät halua allekirjoittaa talouskumppanuussopimusta, ja erityisesti harkitsemaan yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) parempaa täytäntöönpanoa;
37. muistuttaa, että Cotonoun sopimuksessa määrätään, että mikäli jokin maa tai alue ei halua allekirjoittaa talouskumppanuussopimusta/vapaakauppasopimusta, se ei joudu huonompaan asemaan markkinoille pääsyn suhteen; kehottaa komissiota tarkastelemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, myös muita kuin vastavuoroisia järjestelyjä, sen mukaisesti, mitä todetaan Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 6 kohdassa, jota pitäisi noudattaa, mikäli AKT-maat hyväksyvät sen;
38. pyytää komissiota ottamaan huomioon, että EU ja AKT-maat muodostavat yhdessä riittävän suuren alueen vaatimaan uudistuksia WTO:n säännöksiin, jotta niistä muokattaisiin oikeudenmukaisempia ja ne vastaisivat sekä kehitysmaiden että pienten eurooppalaisten tuottajien tarpeita;
39. pitää myönteisinä AKT:n ja EU:n välisiä keskusteluja talouskumppanuussopimusten mandaattiin kuuluvista investointeja, kilpailua ja valtionhankintojen avoimuutta koskevista säännöistä kaupan ja kehityksen edistämiseksi; korostaa kuitenkin, että AKT-alueita ei pitäisi painostaa hyväksymään uusia sääntöjä talouskumppanuussopimuksia koskevissa neuvotteluissa;
40. toivoo suurempaa avoimuutta neuvotteluiden edistymisen ja sisällön ja talouskumppanuussopimusten kehitysavun antamisen suhteen sekä AKT-maiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, yksityisen sektorin, kansallisen tason parlamenttien, paikallisviranomaisten, Euroopan parlamentin ja AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tehokkaampaa osallistumista neuvotteluprosessiin;
41. pitää myönteisenä Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 4 kohdassa säädettyä vuonna 2006 suoritettavaa talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvotteluiden tarkastelua ja luottaa siihen, että sitä pidetään mahdollisuutena arvioida talouskumppanuussopimuksia kattavasti ja aidosti siltä kannalta, missä määrin ne edistävät köyhyyden poistamista ja pitkän aikavälin sosiaalista ja taloudellista kehitystä;
42. palauttaa mieliin AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen maaliskuussa 2002 yksimielisesti hyväksymän Kapkaupungin julistuksen, jossa vaaditaan sellaisten kehitystä koskevien virstanpylväiden asettamista, joiden valossa voidaan arvioida AKT-maiden ja EU:n kauppaneuvotteluiden toteuttamista ja tuloksia; pyytää käyttämään tällaisia virstanpylväitä kaikissa edistymistä koskevissa arvioinneissa; tällaisiin virstanpylväisiin täytyy sisältyä sosiaalisia ja ympäristöä koskevia osoittimia, mukaan luettuna työllisyyttä, terveydenhuoltoa, koulutusta ja sukupuolten välistä tilannetta koskevien asianmukaisten vaikutusten aikaansaaminen;
43. kehottaa komissiota etenemään kyseisten linjojen mukaisesti ottamalla käyttöön uuden valvontamekanismin, jonka toimintaan parlamenttien jäsenet ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat täysipainoisesti, jotta voitaisiin taata poliittinen tarkastelu ja vastuullisuus suhteessa kehitystavoitteisiin tai asetettuihin virstanpylväisiin koko neuvotteluprosessin ajan;
44. kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille, AKT:n ja EU:n neuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.
PERUSTELUT
Tausta ja oikeusperusta
Vuosina 1975–2000 Euroopan unionin ja AKT-valtioiden välisiin kauppasuhteisiin sovellettiin Lomén sopimuksia, joiden perusteella AKT-valtioille myönnettiin yksipuoliseen etuuskohteluun oikeuttava pääsy Euroopan markkinoille. AKT-valtioiden Lomén sopimusten nojalla nauttimat etuoikeudet eivät olleet vastavuoroisia. Vuonna 2000 allekirjoitettiin Cotonoun kumppanuussopimus, joka ”rakentuu köyhyyden vähentämisen ja lopulta poistamisen tavoitteelle kestävää kehitystä ja AKT-valtioiden asteittaista integroitumista maailmantalouteen koskevien tavoitteiden mukaisesti”[1].
Cotonoun sopimuksen ehtojen mukaisesti Euroopan unioni ja AKT-maat alkoivat syyskuussa 2002 neuvotella talouskumppanuussopimuksista, jotka ovat Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen mukaisia alueellisia vapaakauppajärjestelyjä. Talouskumppanuussopimusten nojalla AKT-maita on pyydetty vapauttamaan markkinansa ja osallistumaan uusiin vastavuoroisiin alueellisiin kauppajärjestelmiin Euroopan unionin kanssa. Neuvotteluja ja uutta kauppajärjestelmää varten Afrikka on jaettu neljään alueelliseen ryhmään, jotka perustuvat karkeasti ottaen seuraaviin olemassa oleviin alueellisiin järjestöihin: Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö (ECOWAS), Keski-Afrikan talous- ja rahayhteisö (CEMAC), eteläisen Afrikan kehitysyhteisö (SADC) sekä itäinen ja eteläinen Afrikka (ESA). Karibian ja Tyynenmeren valtiot puolestaan muodostavat kumpikin oman alueellisen ryhmänsä.
Yksi syy talouskumppanuussopimuksista käytäville neuvotteluille on, että EU:n ja AKT-maiden välinen, Lomén sopimuksiin sekä ennen talouskumppanuussopimuksia voimassa olevaan Cotonoun sopimukseen perustuva kauppasuhde ei ole vastavuoroinen, ja siksi ristiriidassa WTO:n valtuutuslausekkeen kanssa. Kyseisen lausekkeen nojalla teollisuusmaat saavat myöntää yksipuolisen, ei-vastavuoroisen etuuskohtelun vain kahteen luokkaan kuuluville maille: joko kaikille vähiten kehittyneille maille tai kaikille kehitysmaille. Koska AKT-alueisiin kuuluu molempiin ryhmiin kuuluvia maita, alkuperäiset AKT-maille myönnetyt etuudet eivät vastaa nykyisiä WTO:n sääntöjä.
Kun WTO perustettiin vuonna 1995, EU ja AKT-maat onnistuivat neuvottelemaan valtuutuslausekkeeseen Lomén sopimukset kattavan poikkeuksen, jota pidennettiin Dohassa vuonna 2001 kattamaan myös Cotonoun sopimuksen kestoajan. Talouskumppanuussopimusten avulla on kuitenkin etsitty pitkäkestoista ratkaisua EU:n ja AKT:n kauppasuhteen saattamiseksi WTO:n sääntöjen mukaiseksi. Ehdotettujen talouskumppanuussopimusten perusteella EU:n ja AKT:n eri alueellisten ryhmien välinen kauppasuhde on vastavuoroinen. Talouskumppanuussopimuksia säädellään siten tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan, eikä sen valtuutuslausekkeen nojalla. GATT-sopimuksen XXIV artiklan nojalla kehityksen eri tasoilla olevat valtiot voivat sitoutua vastavuoroiseen vapaakauppasopimukseen edellyttäen, että ”olennaisilta osiltaan kaiken kaupan” vapauttaminen tapahtuu ”kohtuullisen ajan kuluessa”. Talouskumppanuussopimusten yhteydessä tämän on käsitetty tarkoittavan karkeasti ottaen 90 prosenttia kaupasta 10–12 vuoden kuluessa.
Sopimusneuvotteluiden merkittäviä vaiheita
Vaikka Cotonoun sopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2000, EU:lta ja AKT-mailta vei vielä kaksi vuotta hyväksyä talouskumppanuussopimuksia koskevat muodolliset neuvotteluvaltuutukset ja -ohjeet. Kesäkuussa 2002 Euroopan unionin ulkoministerit antoivat Euroopan komissiolle valtuutuksen neuvotella talouskumppanuussopimuksista, kun taas AKT-maiden osalta neuvottelujen suuntaviivoista sopivat kauppa- ja valtiovarainministerit.
Neuvotteluiden ensimmäisen vaiheen aikana (syyskuusta 2002 syyskuuhun 2003) AKT-maat neuvottelivat yhteisesti, mutta tämä ei johtanut AKT-maiden toivomaan muodolliseen sopimukseen. Sen sijaan EU ja AKT-maat hyväksyivät syyskuussa 2003 yhteisen mietinnön, jossa vain lueteltiin osapuolten näkökantojen yhtymäkohdat ja erot. Vaikka tätä kaikkien AKT-maiden yhteisesti EU:n kanssa aloittamaa vaihetta ei koskaan päätetty, vuonna 2003 aloitettiin EU:n ja AKT-maiden väliset alueelliset neuvottelut keskisen ja läntisen Afrikan kanssa, vuonna 2004 itäisen ja eteläisen Afrikan, Karibian alueen ja lopuksi eteläisen Afrikan kehitysyhteisön kanssa.
Alueellisten neuvotteluiden alettua suurin osa niistä on seurannut suurin piirtein samoja linjoja eli on tehty yhteinen suunnitelma Euroopan unionin ja yksittäisen AKT-alueen välillä. Suunnitelmiin on kirjattu kuhunkin talouskumppanuussopimukseen liittyvien neuvotteluiden tavoitteet, periaatteet, rakenteet ja eteneminen. Yhteisten suunnitelmien lisäksi alueet ovat perustaneet (tai ovat perustamassa) alueellisia valmistelevia työryhmiä. Nykyinen neuvotteluprosessi on aloitettu Cotonoun sopimuksen köyhyyden vähentämiseen keskittyvien oikeudellisten puitteiden nojalla ja tavoitteena on solmia WTO:n sääntöjen mukaiset alueelliset vapaakauppasopimukset, jotka tähtäävät ensisijassa asteittaiseen kaupan vapauttamiseen. Tämä ei juuri näytä kunnioittavan Cotonoun sopimuksen kehitystavoitteita.
Suurimmat kiistanaiheet ja huolet
Cotonoun sopimuksen – ja laajemmin ottaen myös talouskumppanuussopimusten – päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja lopulta hävittäminen sekä kestävän kehityksen aikaansaaminen. Lähes vuoden kestäneiden alueellisten neuvotteluiden jälkeen sekä kansalaisjärjestöt että monien AKT-maiden hallitukset ovat ilmaisseet vakavan huolensa talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta AKT-maiden haavoittuviin kansantalouksiin ja jopa kaupan vapauttamisen tehokkuudesta kehityksen välineenä. Jotta varmistettaisiin, että köyhyyden vähentäminen todellakin on talouskumppanuussopimusten lopullinen tulos, eräisiin huolenaiheisiin täytyy keskittyä seuraavien kahden vuoden aikana käytävissä neuvotteluissa.
Kehityksen kannalta kiistanalaisin asia on vaatimus vastavuoroisesta kauppasuhteesta. On selvää, että vastavuoroisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpano on erittäin vaikeata AKT-maille, joiden kehitystaso on ensinnäkin erittäin paljon jäljessä EU:ta ja vaihtelee lisäksi huomattavasti alueiden sisällä. Lomén sopimusten nojalla myönnettyjen kauppaetuuksien laajuudesta ja ehdoista päätettiin lähinnä EU:ssa, eivätkä ne pysäyttäneet AKT-maiden markkinaosuuden pienenemistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vastavuoroinen vapaakauppa tarjoaa paremman ratkaisun AKT-maiden kansantalouksien vahvistamiselle. Vastavuoroisuuden käyttöönotto on huomattava muutos EU:n suhtautumisessa AKT-kumppanien kanssa harjoitettavaan kehitys- ja kauppapolitiikkaan. Useimmat kehitystyöntekijätkin tunnustavat nykyisin, että kaupan ennenaikaisella vapauttamisella on negatiivinen vaikutus kumppanimaihin, minkä vuoksi asia on valmisteltava huolellisesti. Euroopan komission ja AKT-maiden on siksi toimittava kumppanuussuhteessa vaatiakseen tarkistusta GATT-sopimuksen XXIV artiklaan, jotta kehitysmaat saisivat erityisen ja eriytetyn kohtelun. Euroopan unionin on käytettävä vahvaa asemaansa WTO:ssa suuremman joustavuuden vaatimiseksi AKT-maiden kanssa käytävään kauppaan.
Lisäksi Euroopan komission täytyy paneutua AKT-maiden huoliin, jotka koskevat nykyistä joustamatonta aikataulua. Komissio pyrkii päättämään talouskumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut vuoteen 2008 mennessä välttääkseen neuvottelut lisäpoikkeuksista muiden WTO:n jäsenvaltioiden kanssa, mikä vaikuttaa AKT-maiden pääsyyn EU:n markkinoille. Cotonoun sopimuksen mukaisesti kehittymisen ja köyhyyden vähentämisen täytyy kuitenkin olla etusijalla: joustamattomassa aikataulussa pitäytymisellä on negatiivinen vaikutus köyhyyden vähentämiseen. Lisäksi WTO:n säännöt ovat toki avoimia tulkinnoille, kun on kyse täytäntöönpanon ajankohdasta ja kestosta. GATT-sopimuksen XXIV artiklan 5 kohta määrää vain, että alueellisesta vapaakauppasopimuksesta tehtävän väliaikaisen sopimuksen pitäisi sisältää suunnitelma ja aikataulu alueellisen vapaakauppasopimuksen solmimiselle kohtuullisen ajan kuluessa. Artiklasta XXIV tehty epävirallinen sopimus määrittelee ”kohtuulliseksi ajaksi” kymmenen vuotta ja täsmentää, että tämän ajan voisi ylittää ”vain poikkeustapauksissa”. On todellakin aihetta pitää EU:n ja AKT-maiden välisiä talouskumppanuussopimuksia poikkeustapauksina, sillä osapuolten välinen kehityksen taso on epäsuhtainen. Vain kymmenen vuoden pituinen täytäntöönpanoaika voi aiheuttaa huomattavia häiriöitä joidenkin AKT-maiden kansantalouksille.
AKT-maiden ministerit ja alueellisen tason neuvottelijat ovat toistuvasti ilmaisseet tarpeen saada suurempia resursseja. Kaikki kuusi AKT-aluetta kärsii huomattavasti toimitusvalmiuteen liittyvistä ongelmista ja institutionaalisista puutteista, joiden ratkaisemiseen on keskityttävä. Euroopan unionin laajentumiseen osoitetut varat ovat olleet valtavia, jotta varmistettaisiin uusien jäsenvaltioiden selviytyminen EU:n kanssa käytävän kaupan vapauttamisesta. EU:n pitäisi harkita lisärahoituksen myöntämistä AKT-maille Euroopan kehitysrahastosta EKR:stä ensinnäkin helpottamaan AKT-maiden selviytymistä talouskumppanuussopimusten edellyttämistä huomattavista institutionaalisista uudistuksista, ja toiseksi arvioida rahoituksen vaikutusta AKT-maiden kehitykselle ennen kuin neuvottelut päättyvät.
Kumppanuus on yksi Cotonoun sopimuksen ja talouskumppanuussopimusten pääperiaatteista. Siitä huolimatta Euroopan komissio on ollut haluton ryhtymään keskusteluun monista AKT-kumppaneiden esille nostamista kysymyksistä, esimerkiksi Afrikan kauppaministereiden kokouksessa Kairossa viime kesäkuussa. AKT-maat ovat pyrkineet korostamaan erityisesti puuttumista toimitusvalmiuteen liittyviin ongelmiin, joista monet AKT-maat kärsivät tällä hetkellä. Kyseiset ongelmat saattavat estää niitä hyötymästä täysimittaisesti EU:n vapautetusta kauppamenettelystä. Tällä hetkellä näiden ongelmien lieventämiseen ei myönnetä tarpeeksi varoja. Tarvitaan myös enemmän rahoitusta auttamaan AKT-maiden kansantalouksia täyttämään EU:n asettamat yhä vaativammat tekniset, hygieeniset ja muut sääntelystandardit. Lisäksi on ennakolta varattava määrärahoja talouskumppanuussopimusten mukanaan tuomien talousuudistuksien aiheuttamien sosiaalisten vaikutusten lieventämiseen.
Vapaakauppa EU:n kanssa aiheuttaisi AKT-maille myös huomattavia tulojen menetyksiä. Tuontitulleista ja -veroista saatavat tulot muodostavat huomattavan osan AKT-maiden kansallisista talousarvioista. Jos kauppa vapautetaan laajamittaisesti, nämä tulot on korvattava muilla tulomuodoilla, esimerkiksi suorilla veroilla tai arvonlisäverolla. Jotkut näistä tuloista saattavat olla regressiivisiä ja ristiriidassa Cotonoun sopimuksen köyhyyden vähentämiseen tähtäävän tavoitteen kanssa. Lisäksi monilla AKT-mailla ei ole mahdollisuuksia ottaa käyttöön uusia tai laajentaa nykyisiä verotusjärjestelmiään riittävästi. Tuontitullien poisto saattaa johtaa halvempien hyödykkeiden käyttöön kotimaan tuotannossa (teollisuustuotannossa käytettävät koneet jne.). Neuvotteluja talouskumppanuussopimuksista ei kuitenkaan voida päättää tekemättä ratkaisua AKT-maiden kärsimien valtiontulonmenetysten korvaamisesta.
On selvää, että kaikki edellä mainitut kulut vaativat lisärahoitusta Euroopan unionin rahoitusnäkymissä tai kymmenennessä Euroopan kehitysrahastossa suunnitteilla olevien varojen lisäksi. Tässä mielessä olisi hyödyllistä sisällyttää talouskumppanuussopimusneuvotteluihin välitarkastuspisteitä sen varmistamiseksi, että tietty vaihe voi alkaa vain, kun siihen tarvittavat varat ovat saatavilla tai kun tietty tulos on saavutettu.
WTO:n ministerikokouksissa kehitysmaat ovat johdonmukaisesti torjuneet ajatuksen niin sanottujen Singaporen kysymysten – etenkin investointien, julkisten hankintojen ja kilpailupolitiikan – sisällyttämisestä WTO:n valtuuksiin. EU:n pitäisi kunnioittaa AKT-kumppaneiden vaatimuksia ja pitäytyä velvoitteissa, joihin sitouduttiin WTO:n kokouksessa Dohassa, ja välttää keskustelua Singaporen kysymyksistä talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvotteluiden aikana. Singaporen kysymysten sisällyttäminen mihin tahansa talouskumppanuussopimukseen todennäköisesti vain auttaisi vahvistamaan Euroopan unionin alueelta tulevien yritysten oikeuksia AKT-maiden kansallisen tason kehityssuunnitelmien kustannuksella.
Alueellisuus on yksi sekä AKT-maiden että EU:n päätavoitteista ja se on myös talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvotteluiden avainkysymyksiä. Talouskumppanuussopimusten olisi perustuttava olemassa oleviin alueellisiin yhdentymistavoitteisiin ja päämääriin sekä tuettava niiden jatkumista. Talouskumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut ovat kuitenkin joissakin tapauksissa synnyttäneet uusia alueellisia talousyhteisöjä, joissa mukana olevat valtiot ovat selvästi eri kehitystasoilla. Tämä on aiheuttanut huomattavia vaikeuksia AKT-maissa, ja heikentänyt strategisesti tärkeiden teollisuuden alojen suojelua, sillä mailla on kiire yhdenmukaistaa tariffinsa ennen neuvotteluiden päättymistä vuonna 2007. AKT-maille pitäisi antaa riittävästi aikaa saattaa loppuun alueellinen yhdentymisensä, jotta ne voivat vakauttaa asemansa ennen altistumista EU:n kilpailulle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alueiden sisäiselle kehitykselle varatut siirtymäkaudet ulottuisivat huomattavasti pitemmälle kuin vuoteen 2008, joka on talouskumppanuussopimuksien käyttöönotolle ehdotettu ajankohta.
Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTAD:in suositusten mukaisesti EU on vuodesta 1971 alkaen käyttänyt yleistä tullietuusjärjestelmää GSP:tä kauppasuhteissaan kehitysmaiden kanssa. Uusi yleinen tullietuusjärjestelmä GSP+ voi asianmukaisesti toteutettuna asettaa ympäristö- ja sosiaaliset standardit etusijalle AKT- ja muiden kehitysmaiden kanssa tehtävissä kauppasopimuksissa noudattaen samalla tiettyjä kansainvälisiä standardeja. Lisäksi vähiten kehittyneet AKT-maat pääsevät nykyisin helpommin EU:n markkinoille Kaikki paitsi aseet (EBA) -aloitteen perusteella kuin mitä tällä hetkellä olisi mahdollista talouskumppanuussopimusten nojalla.
Vähiten kehittyneille AKT-maille ei siis juurikaan ole tarjolla kannustimia sitoutua talouskumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin. Niiden nykyisin nauttima markkinoillepääsy ei ole vastavuoroinen ja pysyisi sellaisena, mikäli ne päättävät olla sitoutumatta talouskumppanuussopimukseen. Yleisen tullietuusjärjestelmän GSP:n nojalla etuisuuksia saavat valtiot saattavat siis olla paremmassa asemassa nyt kuin vastavuoroisten talouskumppanuussopimusten nojalla. Euroopan komission on tartuttava tähän asiaan, mikäli talouskumppanuussopimusten halutaan edistyvän ja saavuttavan niiden perustaksi asetetut kehitystavoitteet.
Cotonoun sopimuksen 37 artiklan 4 kohdan perusteella vuodeksi 2006 ennakoidussa talouskumppanuussopimusten tarkistuksessa pitäisi tehdä huomattava arviointi laajuudesta, jolla neuvottelut todellakin edistävät näitä tavoitteita. Jotta varmistettaisiin arvioinnin kattavuus ja avoimuus kaikille sidosryhmille, tarvitaan enemmän avoimuutta neuvottelujen edistymisen ja sisällön osalta. Neuvottelijoiden täytyy pitää mielessä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen maaliskuussa 2002 yksimielisesti hyväksymä Kapkaupungin julistus, jonka mukaan on luotava kehityskriteerit, joiden perusteella arvioidaan AKT:n ja EU:n välisten kauppaneuvotteluiden toimeenpanoa ja tulosta. Tämän lisäksi alueellisten neuvotteluiden pitäisi tähdätä sekä yhdentymiseen maailmantalouden kanssa että kaupan kehityksen varmistamiseen ja siihen liittyen köyhyyden vähentämiseen ja työntekijöiden oikeuksiin sekä asiaankuuluviin sosiaalisiin oikeuksiin. Näin ollen tarvitaan kansalaisyhteiskunnan voimakasta sitoutumista, esimerkiksi neuvotteluja AKT-kansalaisyhteiskunnan kanssa paikallisten kaupankäyntiä tutkivien työryhmien avulla sekä kansallisen tason parlamenttien jatkuvaa sitoutumista. Tässä suhteessa pitäisi ottaa käyttöön valvontamekanismi, johon parlamentaarikot ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat täysipainoisesti. Näin varmistetaan poliittisen tarkastelun ja vastuun toteutuminen kehitystavoitteisiin tai luotuihin kriteereihin nähden koko neuvotteluprosessin ajan.
Tämänhetkisen aikataulun perusteella talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvotteluiden on tarkoitus päättyä viimeistään joulukuussa 2007 ja 10–12 vuotta kestävän toimeenpanovaiheen on määrä alkaa tammikuussa 2008. Yksittäisissä talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa on vielä monia esteitä ylitettävänä ennen kyseistä määräaikaa. Lisäksi on välttämätöntä, että sopimuksia tehtäessä kaikki neuvotteluosapuolet pitävät etusijalla Cotonoun sopimuksessa määritellyn, köyhyyden hävittämiseen tähtäävän keskeisen tavoitteen. Tämän vuoksi olisi tarpeen arvioida uudelleen ja rakentaa erilainen maailmankauppa- ja talousjärjestelmä, jossa Afrikan maiden maatalouden suojelemiselle annetaan enemmän painoarvoa. Omavaraisuuden ja riittävien tulojen takaamisen pienviljelijöille pitäisi olla etusijalla. Paikallista tuotantoa pitäisi lisätä, jotta varmistettaisiin elintarviketurvallisuus ja sosiaalipalvelut koko väestölle. AKT-maiden kansantalouksien lisäarvon tukemiseksi on luotava erilainen järjestelmä, jossa kotimaahan jäävä tuotanto saa etusijan vientimarkkinoihin nähden ja jossa tuottajan saamat tulot on taattu.
- [1] Cotonoun sopimuksen 1 artiklan 2 kohta.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Talouskumppanuussopimusten vaikutus kehitysyhteistyön alalla | ||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||
|
Työjärjestyksen artikla |
45 art. | ||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
DEVE 29.9.2005 | ||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
INTA 29.9.2005 |
|
|
| |||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
INTA 11.10.2005 |
|
|
| |||||
|
Tehostettu yhteistyö |
Ei | ||||||||
|
Mietintöön sisältyvät päätöslauselmaesitykset |
Luisa Morgantini 24.5.2005 | ||||||||
|
Esittelijä(t) |
| ||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
20.2.2006 |
31.1.2006 |
1,12,2005 |
|
| ||||
|
Valiokuntakäsittely |
21.2.2006 | ||||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
+: –: 0: |
27 0 0 | |||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
Danutė Budreikaitė, Marie-Arlette Carlotti, Thierry Cornillet, Alexandra Dobolyi, Michael Gahler, Glenys Kinnock, Ģirts Valdis Kristovskis, Maria Martens, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Luisa Morgantini, Józef Pinior, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca | ||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
John Bowis, Milan Gaľa, Fiona Hall, Linda McAvan, Manolis Mavrommatis, Karin Scheele, Anne Van Lancker, Anders Wijkman, Zbigniew Zaleski, Gabriele Zimmer | ||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Robert Sturdy | ||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
1.3.2006 | ||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) – A6 |
| ||||||||