MIETINTÖ työntekijöiden vapaata liikkumista EU:n työmarkkinoilla rajoittavasta siirtymäkauden järjestelystä

22.3.2006 - (2006/2036(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Csaba Őry

Menettely : 2006/2036(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0069/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0069/2006
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

työvoiman vapaata liikkumista EU:n työmarkkinoilla rajoittavasta siirtymäkauden järjestelystä

(2006/2036(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan sekä 12 ja 39 artiklan,

–    ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2003 Euroopan unionin 15 jäsenvaltion sekä Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian, Slovenian ja Slovakian tasavaltojen välillä tehdyn liittymissopimuksen (liittymissopimus[1]),

–   ottaa huomioon 8. helmikuuta päivätyn komission tiedonannon "Kertomus vuoden 2003 liittymissopimuksessa vahvistettujen siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta (1. toukokuuta 2004–30. huhtikuuta 2006 välinen aika) (KOM(2006)0048),

–   ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n hallituksen kokouksessaan 5.–6. joulukuuta 2005 hyväksymän päätöslauselman aiheesta kohti työntekijöiden vapaata liikkuvuutta laajentuneessa Euroopan unionissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön (A6‑0069/2006),

A. ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen neljästä perusvapaudesta sekä 15 jäsenvaltion EU:n (EU-15) ja uusien jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuullisuuden ilmaus; ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on oikeus, mutta se ei saa johtaa valtaviin työvoiman ja muiden henkilöiden muuttovirtoihin,

B.  ottaa huomioon, että liittymissopimuksessa määrätään mahdollisuudesta ottaa käyttöön työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeva siirtymäjärjestely kolmessa vaiheessa (2+3+2 vuotta),

C. ottaa huomioon, että EU-15:n jäsenvaltioista 12 hyväksyi toukokuussa 2004 kahden vuoden ajaksi kahdeksan uuden jäsenvaltion työntekijöiden liikkuvuuden rajoittamisen ja samoin kolme uutta jäsenvaltiota rajoitti vastavuoroisesti vapaata liikkuvuutta; ottaa huomioon, että Saksa ja Itävalta ovat käyttäneet mahdollisuutta rajoittaa palvelujen vapaata tarjoamista tietyillä aloilla ja sitovat sen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden siirtymäjärjestelyyn,

D. ottaa huomioon, että ”standstill-lausekkeen” mukaan jos jokin EU-15:n jäsenvaltiosta valvoo siirtymäkauden aikana työmarkkinoilleen pääsyä kansallista lainsäädäntöä noudattaen, uusien jäsenvaltioiden kansalaisiin ei saa soveltaa ankarampia rajoituksia kuin liittymissopimuksen allekirjoittamisen ajankohtana; ottaa huomioon, että tätä sääntöä sovelletaan kansallisten määräysten tai kahdenvälisten sopimusten mukaiseen työmarkkinoille pääsyyn,

E.  ottaa huomioon, että standstill-lausekkeessa määrätään myös, että EU-15:n on noudatettava suosituimmuussääntöä[2] jonka mukaan uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat etuoikeutetussa asemassa kolmansien maiden kansalaisiin nähden silloin, kun EU-15:n ulkopuolisen maan kansalaiselle tarjotaan työpaikkaa,

F.  katsoo, että on olemassa maailmanlaajuisia haasteita, joita Euroopan unioni ei voi välttää kohtaamasta, kuten Kiinan ja Kaakkois-Aasian tapaisten taloudellisten vaikuttajien voimakas esiintulo ja väestön vanheneminen Euroopassa, mikä voi lopulta johtaa sosiaaliturvajärjestelmien rahoituksen kaatumiseen; katsoo tästä johtuen, että Euroopan unionin on välttämätöntä parantaa kilpailukykyään ja luoda lisää työpaikkoja, mikä edellyttää liikkuvuuden lisäämistä laajentuneessa unionissa,

G. ottaa huomioon, että kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa (2005–2008) korostetaan nimenomaisesti tarvetta toteuttaa politiikkaa, joka edistää ammatillista ja maantieteellistä liikkuvuutta, ja että työllisyyssuuntaviivojen suuntaviivassa nro 20[3] vaaditaan työmarkkinoiden sopeutumisvalmiuden parantamista poistamalla perussopimuksista työntekijöiden liikkuvuutta haittaavat esteet kaikkialla EU:ssa,

H. ottaa huomioon, että vuosi 2006 on nimetty Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi,

I.   ottaa huomioon, että pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/109/EY[4] määrätään oikeudellisesta kehyksestä, jonka mukaan jossakin jäsenvaltiossa laillisesti ja pitkään oleskelleet henkilöt voivat saada pitkään oleskelleen henkilön asema, joka mahdollistaa tiettyjen edellytysten mukaisesti myös pitkään oleskelleen henkilön työllistymisen toisessa jäsenvaltiossa,

J.   ottaa huomioon, että direktiivissä 2003/109/EY taataan joissain tapauksissa, että pitkään oleskelleet kolmansien maiden kansalaiset hyötyvät joissakin tapauksissa enemmän oleskeluun ja EU-15:n työmarkkinoille pääsyyn liittyvistä oikeuksista kuin kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaiset; korostaa, että yhteisvastuullisuuden ilmaus kolmansista valtioista kotoisin oleville työntekijöille ei saa johtaa uusista jäsenvaltioista kotoisin olevien työntekijöiden syrjintään,

K. ottaa huomioon, että liittymissopimuksessa olevan suosituimmuussäännön mukaisesti[5] EU-15:n on varmistettava, että uusien jäsenvaltioiden kansalaiset asetetaan etusijalle tarjottaessa työpaikkaa kolmannen maan kansalaiselle; ottaa huomioon, että jotkin direktiivin 2003/109/EY sisältämistä säännöksistä voivat näin ollen olla ristiriidassa liittymissopimuksen suosituimmuussäännön kanssa,

L.  ottaa huomioon, että komission 21. joulukuuta 2005 päivätyssä tiedonannossa laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintaohjelmasta (KOM(2205)0669) todetaan, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden työmarkkinatilanteelle on ominaista rakenteelliset jännitteet, jotka ilmenevät samanaikaisesti korkeana työttömyytenä ja vakavana työvoiman puutteena; ottaa huomioon, että jännitteiden lieventämiseksi on välttämätöntä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan joustavuuden ja liikkuvuuden lisääntyminen ja paremmat valmiudet sopeutua näihin markkinoihin,

M. katsoo, että eurooppalaisia talousjärjestelmiä haittaavista rakenteellisista jännitteistä johtuen toisinaan on vaikea tyydyttää yksittäisten sektoreiden työvoiman tarvetta hyödyntämällä kansallisten työvoimamarkkinoiden voimavaroja,

N. katsoo, että uusista jäsenvaltioista tapahtuvalla maastamuutolla on myönteisiä vaikutuksia työmarkkinansa avanneiden jäsenvaltioiden talousjärjestelmille, koska se parantaa yritysten kilpailukykyä, vähentää pimeää työtä, edistää talouskasvua ja uusien työpaikkojen luomista sekä kasvattaa vastaanottavan maan verotuloja,

O. katsoo, että sen lisäksi, että otetaan huomioon EU-15:n työmarkkinoiden avaamisen positiiviset vaikutukset uusissa jäsenvaltioissa, olisi tutkittava myös taloudellisten muuttovirtojen positiiviset ja negatiiviset vaikutukset uusiin jäsenvaltioihin,

P.  katsoo, että se seikka, että uusista jäsenvaltioista kotoisin olevilla työntekijöillä ei edelleenkään ole useimmissa EU-15:n jäsenvaltioissa mahdollisuutta saada laillista työtä, on aiheuttanut laittoman työn, harmaan talouden ja työntekijöiden hyväksikäytön lisääntymistä,

Q. katsoo, että maahanmuutto on poliittisesti erittäin arka aihe Euroopan unionissa ja näin ollen on olemassa suuri tarve tiedottaa unionin kansalaisille asianmukaisella tavalla työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta EU:ssa johtuvista käytännön todellisista seurauksista,

R.  katsoo, että yhteisön sisäistä muuttoliikettä koskevista puutteellisista tiedoista ja tietojen puutteellisesta standardoinnista johtuen tällä hetkellä ei ole olemassa asianmukaisia tilastollisia välineitä, joiden avulla unionin toimielimet ja jäsenvaltiot voisivat seurata laajentuneen unionin työmarkkinoiden pääsuuntauksia ja samanaikaisia ilmiöitä,

S.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden keräämien hajanaisten tilastotietojen mukaan EU-15:n jäsenvaltioiden sisäiset muuttovirrat ovat selvästi suuremmat kuin uusista jäsenvaltioista tulevat muuttovirrat pelkkinä numerotietoina verrattuna samoin kuin työikäisen väestön määrään suhteutettuja tietoja vertailtaessa; ottaa huomioon, että uusista jäsenvaltioista tuleva muuttovirta aiheuttaa huomattavasti vähemmän paineita EU-15:n työmarkkinoille,

T.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden antamista tilastotiedoista käy samoin ilmi, että kolmansista maista peräisin oleva muuttoliike on laajuudessaan huomattavasti merkittävämpää kuin EU:n sisäiset (niin EU-15:n kuin laajentuneen unioninkin) muuttovirrat,

U. katsoo, että unionin kansalaisten luottamuksen saavuttamiseksi EU-15:n avoimiin työmarkkinoihin on ensisijaisen tärkeää varmistaa eurooppalaisen ja kansallisen työoikeuden noudattaminen ja järjestelmällinen soveltaminen,

V. katsoo, että jäsenvaltioiden, joita asia koskee, päätös lopettaa siirtymäjärjestelyn mukaisesti asetetut rajoitukset olisi selvä viesti yhteisvastuullisuudesta läntisen ja itäisen Euroopan kansalaisten välillä, jotka olivat kymmenien vuosien ajan erossa toisistaan syistä, jotka eivät ole hyväksyttävissä,

W. ottaa huomioon, että EU-15:n on ilmoitettava virallisesti komissiolle 1. toukokuuta 2006 mennessä aikovatko ne jatkaa rajoittavia toimenpiteitä vielä kolmen vuoden ajan,

X. ottaa huomioon, että työmarkkinaosapuolet, erityisesti Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö, ovat ilmoittaneet selvästi kannattavansa siirtymäjärjestelyn mukaisesti voimassa olevien rajoitusten poistamista mahdollisimman pian,

1.  kehottaa jäsenvaltioita lakkauttamaan voimassa olevat siirtymäkauden järjestelyt ottaen huomioon, että työmarkkinansa ilman rajoituksia avanneille jäsenmaille ei ole koitunut tästä jännitteitä työmarkkinoille ja että pelko merkittävistä muuttovirroista on osoittautunut aiheettomaksi;

2.  toteaa, että siirtymäajat lisäävät ratkaisevasti pimeää työtä ja näennäistä ammatinharjoittamista, lisäävät palkkapaineita ja kärjistävät niitä alueellisesti sekä johtavat epäoikeudenmukaisiin työehtoihin ja siirtotyöläisten syrjintään sekä hyväksikäyttöön;

3.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne soveltavat liittymissopimuksen ”standstill-lauseketta” ja suosituimmuussääntöä, jonka mukaan uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat etuoikeutetussa asemassa kolmansien maiden kansalaisiin nähden silloin, kun avoimia työpaikkoja täytetään;

4.  kehottaa komissiota käynnistämään viipymättä EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan rikkomiseen liittyvän menettelyn kaikkia sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole täyttäneet jotakin näille perustamissopimuksen 12, 39 ja 42 artiklan ja liittymissopimuksen ”standstill-lausekkeen” nojalla kuuluvista velvollisuuksista;

5.  pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot soveltavat sellaisia lakeja tai hallinnollisia toimenpiteitä, joita voidaan pitää uusista jäsenvaltioista peräisin olevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta enemmän rajoittavina kuin liittymissopimuksen allekirjoittamisajankohtana sovellettavat lait tai toimenpiteet; katsoo, että nämä rajoitukset haittaavat uusien jäsenvaltioiden kansalaisten pääsyä EU-15:n työmarkkinoille enemmän kuin mitä siirtymäkauden järjestelyn yhteydessä on sallittua;

6.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa sovelletaan vielä toimenpiteitä, erityisesti sosiaalietuuksien saannin osalta, jotka perustuvat EU-15:n ja uusien jäsenvaltioiden kansalaisten väliseen erotteluun; kehottaa jäsenvaltioita lakkauttamaan tällaiset syrjivät toimenpiteet;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkkailemaan, että työoikeutta sovelletaan tinkimättömästi, jotta kaikkia työntekijöitä kohdeltaisiin tasavertaisesti EU:ssa, varmistettaisiin kaikkien yritysten tasapuolinen kilpailukyky ja ehkäistäisiin sosiaalista polkumyyntiä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että siirtotyöntekijät ovat tietoisia perustavanlaatuisista oikeuksistaan ja velvoitteistaan, ottaen erityisesti huomioon syrjinnän vastainen lainsäädäntö perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisesti;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään toimiaan EY:n voimassa olevan lainsäädännön, työnormien ja erityisesti palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY[6] säännösten panemiseksi täytäntöön asianmukaisesti, perustelluissa tapauksissa hallinnollista yhteistyötä tehostamalla;

9.  kehottaa komissiota tehostamaan rajatylittävää yhteistyötä Euroopan unionin jäsenvaltioiden työtarkastuksesta vastaavien yksikköjen välillä ja tutkimaan mahdollisuutta luoda näiden yksikköjen välinen eurooppalainen yhteistyöverkosto ("sosiaalinen Europol");

10. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja muita julkisen ja/tai yksityisen sektorin asiantuntijaelimiä luomaan oikeudenmukaisen ja avoimen menettelyn, jonka avulla uusien jäsenvaltioiden kansalaiset voivat saada työpaikan asianmukaisin työ-, terveydenhuolto- ja työturvallisuusehdoin;

11. pyytää komissiota ja neuvostoa laatimaan tammikuuhun 2009 mennessä standardoidut tilastot EU:n sisäisistä muuttovirroista, perustamaan järjestelmän työntekijöiden muuttoliikkeiden seuraamiseksi EU:ssa ja tarjoamaan näiden toimien rahoittamiseen tarvittavan rahoituksen;

12. pyytää komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita käynnistämään yleiselle mielipiteelle osoitetun tiedotuskampanjan, jotta unionin kansalaisille voitaisiin paremmin tiedottaa työntekijöiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa koskevista periaatteista ja vapaan liikkuvuuden seurauksista ja jotta voitaisiin ehkäistä ja torjua kansallisuuteen tai rotuun perustuvaa syrjintää tai mitä tahansa perustamissopimuksen 13 artiklassa kiellettyä syrjintää;

13. kehottaa EU-15:n jäsenvaltioita kuulemaan tarvittaessa työmarkkinaosapuolia kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti, ennen kuin ne päättävät siitä, lakkauttavatko ne vai jatkavatko ne siirtymäkauden järjestelyjä, jotka koskevat uusista jäsenvaltioista peräisin olevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta;

14. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka haluavat jatkaa siirtymäjärjestelyjä, luomaan jo seuraavassa vaiheessa edellytykset, jotta siirtymäjärjestelyjä ei jatkettaisi vuoden 2009 jälkeen;

15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden, liittymässä olevien valtioiden ja ehdokasmaiden parlamenteille.

  • [1]  EUVL L 236, 23.9.2003, s. 17.
  • [2]  Liittymisasiakirjan 24 artiklassa tarkoitettu luettelo – Tšekin tasavalta, ks. V liitteen 14 kohta; Viron tasavalta, ks. VI liitteen 14 kohta; Latvian tasavalta, ks. VII liitteen 14 kohta; Liettuan tasavalta, ks. IX liitteen 14 kohta; Unkarin tasavalta, ks. X liitteen 14 kohta; Puolan tasavalta, ks. XII liitteen 14 kohta; Slovenian tasavalta, ks. XIII liitteen 14 kohta; Slovakian tasavalta, ks. XIV liitteen 14 kohta.
  • [3]  Neuvoston päätös, tehty 12 päivänä heinäkuuta 2005, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EUVL L 205, 6.8.2005, s. 21).
  • [4]  EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44.
  • [5]  Liittymisasiakirjan 24 artiklassa tarkoitettu luettelo.
  • [6]  EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

PERUSTELUT

Juridinen ja poliittinen tausta

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus, joka sallii minkä tahansa jäsenvaltion kansalaisten työskennellä jossakin toisessa jäsenvaltiossa samoilla ehdoilla kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset, on yksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen neljästä perusvapaudesta.

Liittymissopimuksessa, joka allekirjoitettiin 16. huhtikuuta 2003 15 jäsenvaltion EU:n ja 1. toukokuuta 2004 unioniin liittyneiden maiden välillä[1] määrätään työntekijöiden vapaata liikkuvuutta laajentuneessa unionissa koskevasta siirtymäkauden järjestelystä. Järjestely otettiin käyttöön 1. toukokuuta 2004, ja sitä voidaan soveltaa enintään seitsemän vuoden ajan. Siirtymäkausi jakautuu kolmeen erilliseen jaksoon (2+3+2 vuotta), joiden aikana kansallisten lainsäädäntöjen piirissä voidaan tietyin ehdoin ottaa käyttöön siirtymävaiheen rajoittavia toimenpiteitä.

Vanhat jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi liittymissopimuksen nojalla soveltaa edes väliaikaisia rajoittavia toimenpiteitä sellaisiin kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaisiin, jotka liittymisajankohtana olivat olleet työmarkkinoilla katkeamattomasti vähintään 12 kuukauden ajan. Siirtymäkauden toimenpiteitä voidaan soveltaa ainoastaan sellaisiin kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaisiin, jotka eivät kuulu edellä mainittuun ryhmään.

Liittymissopimuksessa olevan ”standstill-lausekkeen” nojalla unionin vanhojen jäsenvaltioiden on noudatettava suosituimmuussääntöä, jonka mukaan toukokuussa 2004 unioniin liittyneiden maiden kansalaiset ovat etuoikeutetussa asemassa unionin ulkopuolisten maiden kansalaisiin nähden silloin, kun kolmannen maan kansalaiselle tarjotaan työpaikkaa.

Siirtymäkauden järjestelyyn liittyvät toimenpiteet eivät missään tapauksessa saa vaikuttaa haitallisesti kahdeksan uuden jäsenvaltion kansalaisten tasapuoliseen kohteluun erityisesti sosiaalietuuksien saantia koskien, jos näille on voimassa olevan siirtymäkauden järjestelyn yhteydessä sallittu laillinen pääsy jäsenvaltioiden työmarkkinoille.

Kahdeksan uuden jäsenvaltion työntekijöiden vapaa liikkuvuus: toukokuun 2004 jälkeiset kokemukset

Euroopan unionin kolme jäsenvaltiota (Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi) avasi 1. toukokuuta 2004 työmarkkinansa rajoituksetta uusien jäsenvaltioiden kansalaisille. Vanhoista jäsenvaltioista muut valitsivat siirtymäkauden järjestelyn piirissä sovellettavat kansalliset rajoittavat toimenpiteet. Jotkut uusista jäsenvaltioista päättivät samaisen järjestelyn yhteydessä ryhtyä toteuttamaan vastavuoroisia toimenpiteitä.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa työmarkkinoiden avaaminen toi mukanaan 60 000 työnhakijaa, jotka ovat peräisin vuoden 2004 uusista jäsenvaltioista. Nämä hakivat töitä ensisijaisesti kahdelta alalta, maataloudesta ja kalastuksesta. Koska näillä aloilla oli runsaasti vapaita työpaikkoja, ei uusista jäsenvaltioista tulevien työnhakijoiden ilmaantuminen lisännyt millään tavalla työttömyyttä kyseisillä aloilla. Tätä vastoin välittömänä seurauksena oli asianomaisten yritysten kannattavuuden ja kilpailukyvyn lisääntyminen, niiden tuottavuuden kasvu ja taloudellisen tilanteen parantuminen. Työmarkkinoiden avautumisen makroekonominen tulos Iso-Britanniassa osoittaa selkeää kasvua. Käytettävissä olevien asiantuntijaraporttien mukaan kahdeksasta uudesta jäsenvaltiosta tulevien työntekijöiden maahanmuutto on edistänyt tuottavuuden kasvua, uusien työpaikkojen luomista ja vähentänyt selkeästi laittomien työntekijöiden määrää.

Siirtymäkauden järjestelyä (1. toukokuuta 2004 ja 30. huhtikuuta 2006 välisenä aikana) käsittelevässä komission tiedonannossa osoitetaan, että vanhoissa jäsenvaltioissa oleskelevien 10 uudesta jäsenvaltiosta tulevien työntekijöiden määrä on neljä kertaa pienempi kuin sellaisten vanhojen jäsenvaltioiden kansalaisten lukumäärä, jotka työskentelevät jossakin toisessa vanhassa jäsenvaltiossa. Komission tiedonannossa osoitetaan myös, että kolmansista maista peräisin oleva muuttoliike on laajuudessaan huomattavasti merkittävämpää kuin EU:n sisäiset (niin 15 jäsenvaltion unionin kuin laajentuneen unioninkin) muuttovirrat.

Vuoden 2005 ensimmäisen neljänneksen aikana 10 uudesta jäsenvaltiosta peräisin olevien työntekijöiden osuus vastaanottavan maan työikäisestä väestöstä oli Portugalissa 0,001 prosenttia, Ranskassa ja Alankomaissa 0,1 prosenttia, Itävallassa 1,4 prosenttia ja Irlannissa 2 prosenttia. Lisäksi 10 uudesta jäsenvaltiosta tulevien työntekijöiden suorittamasta työstä huomattava osa on luonteeltaan määräaikaista tai kausittaista työtä. Esimerkiksi Itävallassa vuonna 2004 annetuista työluvista 87 prosenttia myönnettiin kuudeksi kuukaudeksi tai sitä lyhyemmälle ajalle. Saksassa 95 prosenttia myönnetyistä luvista on annettu lyhyelle ajanjaksolle.

Täytäntöönpanon ongelmia

Siirtymäkauden järjestelyn saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole pystytty välttämään tiettyjä ongelmia. On tapauksia, joissa jonkin jäsenvaltion lainsäädännössä vaaditaan työlupaa sellaisilta kahdeksan uuden jäsenvaltion työntekijöiltä, jotka liittymisajankohtana olivat olleet työmarkkinoilla katkeamattomasti vähintään 12 kuukauden ajan. Toisissa tapauksissa jonkin vanhan jäsenvaltion työmarkkinoilla laillisesti työskenteleviin kahdeksan uuden jäsenvaltion työntekijöihin sovelletaan syrjivää lainsäädäntöä edellytyksenä mahdollisuudelle hyötyä sosiaalietuuksista.

Yleisesti katsoen osasta jäsenvaltioita saatujen tietojen perusteella voidaan todeta, että uusien jäsenvaltioiden kansalaisten vapaata liikkumista rajoitetaan hallinnollisilla toimenpiteillä, jotka menevät pitemmälle kuin mitä siirtymäkauden järjestelyn puitteissa on suunniteltu ja on sallittua.

  • [1]  EUVL L 236, 23.9.2003.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Työntekijöiden vapaata liikkumista Euroopan unionin työmarkkinoilla rajoittava siirtymäkauden järjestely

Menettelynumero

2006/2036(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL
16.3.2006

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Csaba Őry
27.10.2005

 

Valiokuntakäsittely

21.2.2006

20.3.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

21.3.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

37

3

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Roselyne Bachelot-Narquin, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Milan Cabrnoch, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Proinsias De Rossa, Harald Ettl, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Joel Hasse Ferreira, Roger Helmer, Stephen Hughes, Ona Juknevičienė, Jan Jerzy Kułakowski, Jean Lambert, Raymond Langendries, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Mario Mantovani, Ana Mato Adrover, Maria Matsouka, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Őry, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Jacek Protasiewicz, José Albino Silva Peneda, Kathy Sinnott, Jean Spautz, Anne Van Lancker, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Edit Bauer, Mihael Brejc, Françoise Castex, Magda Kósáné Kovács, Dimitrios Papadimoulis, Leopold Józef Rutowicz, Elisabeth Schroedter, Georgios Toussas, Claude Turmes, Anja Weisgerber, Tadeusz Zwiefka

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

22.3.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...