MIETINTÖ Euroopan taloudellisesta tilanteesta: alustava selvitys laajoista taloudellisista suuntaviivoista vuodeksi 2006

23.3.2006 - (2006/2047(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: José Manuel García-Margallo y Marfil

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan taloudellisesta tilanteesta: alustava selvitys laajoista taloudellisista suuntaviivoista vuodeksi 2006

(2006/0000(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (2005–2008) (yhdennettyjä suuntaviivoja koskeva KOM(2005)0141),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon komission talouspoliittisen komitean erityiskertomuksen nro 4/2005, jossa esitellään komission ennusteita ikääntymisestä aiheutuvien menojen suhteen 2004–2050 25 jäsenvaltion EU:ssa, niiden taustalla vaikuttavia olettamuksia sekä ennustemenetelmiä,

–   ottaa huomioon Lissabonin strategiaa koskevat 25 jäsenvaltion kansalliset uudistusohjelmat kasvua ja työpaikkoja varten vuosiksi 2005–2008,

–   ottaa huomioon komission 25. tammikuuta 2006 antaman Lissabonin strategiaa koskevan vuosittaisen edistymiskertomuksen,

–   ottaa huomioon 15. toukokuuta 2003[1] ja 22. huhtikuuta 2004[2] antamansa päätöslauselmat komission suosituksesta jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (vuosiksi 2003–2005) (KOM(2003)0170) sekä 26. toukokuuta 2005[3] antamansa päätöslauselman,

–   ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajan Ecofin-neuvostolle kevään Eurooppa-neuvostoa varten laatiman, 7. helmikuuta 2006 päivätyn keskeisiä kysymyksiä koskevan selvityksen (Key Issues Paper),

–   ottaa huomioon komission antamat talousennusteet[4],

–   ottaa huomioon 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun Euroopan perustuslakisopimuksen III-179 ja IIII-206 artiklan (perustuslakisopimus),

–   ottaa huomioon komission valkoisen kirjan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" (KOM(2001)0370,

–   ottaa huomioon komission heinäkuussa 2004 julkaiseman epävirallisen asiakirjan, joka koskee EU:n yhteistä konsolidoitua yhtiöverokantaa,

–   ottaa huomioon Feiran Eurooppa-neuvoston 19.–20. kesäkuuta 2000 hyväksymän pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan (pk-peruskirja),

–   ottaa huomioon Ecofin-neuvoston 1. joulukuuta 1997 hyväksymät yritysverotusta koskevat käytännesäännöt,

–   ottaa huomioon OECD:n jäsenmaiden yhteisen tutkimusohjelman (PISA),

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23.–24. maaliskuuta 2000, Göteborgissa 15.–16. kesäkuuta 2001, Barcelonassa 15.–16. maaliskuuta 2002 sekä Brysselissä 20.–21. maaliskuuta 2003, 25.–26. maaliskuuta 2004 ja 22.–23. maaliskuuta 2005 pidettyjen Eurooppa-neuvoston huippukokousten puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Wim Kokin johtaman komission korkean tason työryhmän marraskuussa 2004 julkistaman selvityksen, joka koskee Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa sekä haasteiden kohtaamista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0077/2006),

A. toteaa, että huomattavan moni parlamentin kolmessa viimeisimmässä talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevassa mietinnössä antamasta suosituksesta on sivuutettu; katsoo, että parlamentin uusimman mietinnön hyväksymisen jälkeen on ilmennyt uusia ja merkittäviä tekijöitä; ottaa huomioon, että monet aiemmin yksilöidyistä pitkän aikavälin haasteista ovat tulleet kiireellisemmiksi; ottaa huomioon, että EU:n talouskasvu on edelleen hitaampaa kuin sen pääkilpailijoiden talouskasvu ja että EU vaikuttaa varautuneen globalisaatioon kehnommin,

B.  pitää globalisaatiota mullistavana ilmiönä, joka kyseenalaistaa käytettävissä olevien resurssien perinteisen käytön, mahdollistaa kehittyville talouksille pääoman, osaamisen ja teknologian maahantuonnin ja kilpailemisen alati lisääntyvien yhteyksien maailmassa, lisää muuttovirtoja, muuttaa kansainvälisen kaupan perinteisiä malleja ja kasvattaa ennustamattomalla tavalla rahoitustalouden merkitystä reaalitalouteen verrattuna; katsoo, että rahoitustalouden kasvava merkitys nostaa luotettavuuden avaintekijäksi ja luo lisätarpeen tehostaa valvontaa ja tiivistää yhteistyötä talousvakauden varmistamiseksi,

C. ottaa huomioon, että parlamentin hyväksyttyä toukokuussa 2005 viimeisimmän mietintönsä talouden laajoista suuntaviivoista on ilmennyt seuraavia uusia merkittäviä tekijöitä: perustuslakisopimuksen ratifiointia koskevat hankaluudet, unionin rahoitusnäkymien 2007–2013 hyväksyminen Eurooppa-neuvostossa ilman parlamentin hyväksyntää, EKP:n ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen toteuttamat koronnostot, vakaus- ja kasvusopimuksen uudistaminen tilanteessa, jossa 12 jäsenvaltion vaje on yli kolme prosenttia, Lissabonin strategiaa koskevien kansallisten uudistusohjelmien hyväksyminen, kasvanut tietoisuus maailmanlaajuisesta energiamullistuksesta ja siihen liittyvistä geopoliittisista jännitteistä, neuvottelut Viron, Liettuan ja Slovenian liittymisestä euroalueeseen 2007 sekä pyrkimykset elvyttää Dohan WTO-kierros Hongkongissa,

D. katsoo, että Euroopan talouden suhteellinen taantuminen johtuu useammasta tekijästä: liiallinen sääntely, johon yhdistyy rakenteellisten uudistusten puute ja joka tekee taloudestamme jäykempää kanssakilpailijoihin verrattuna, kotimaisen kysynnän vähyys, liike-elämän dynamiikan puuttuminen ja kehnot työvoimamarkkinat, jotka johtuvat hitaasta väestönkasvusta, alhaisesta työllisyysasteesta sekä niukasta tuottavuuden kasvusta; katsoo, että tuottavuuden heikko kasvu johtuu investointien puutteesta, riittämättömästä innovoinnista sekä työvoiman tarjonnan ja kysynnän epäsuhdasta, joka puolestaan on seurausta puutteellisesti rahoitettujen yleissivistävää ja ammatillista koulutusta tarjoavien järjestelmien kyvyttömyydestä valmentaa työntekijöitä alati muuttuvaan maailmaan,

E.  ottaa lisäksi huomioon, että parlamentin viimeisimmän mietinnön hyväksymisen jälkeen seuraavat haasteet ovat nousseet entistä merkityksellisemmiksi: väestön jatkuva ikääntyminen, siirtolaisuudesta aiheutuvat jännitteet EU:n rajoilla ja sisäiset ongelmat, jotka johtuvat riittämättömästä tuesta toisen polven maahanmuuttajien kotouttamiseen, kolmansista maista tulevan tuonnin eksponentiaalinen kasvu joillakin aloilla ja yritysten toimipaikkojen siirtymiset ja toimintojen ulkoistaminen, lisääntyvä kysyntä sellaisista luonnonvaroista kuten raakaöljy, maakaasu, hiili ja rauta Kiinassa ja muissa kasvavissa talouksissa, EU:n kasvava riippuvuus epävakailta alueilta tuotavasta energiasta sekä globaaleista makrotalouden epätasapainoisuuksista aiheutuvat riskit,

1.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita hyväksymään myös nyt sivuutetut, parlamentin kolmessa viimeisimmässä talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevassa mietinnössä annetut suositukset, eli sisämarkkinoita koskevien direktiivien voimaan saattaminen, liiallisesta alijäämästä kärsivien jäsenvaltioiden vajetta vähentävien toimien hyväksyminen, yhteinen viestintäpolitiikka, jolla lievitetään kansalaisten epävarmuutta globalisaation suhteen, rakenteellisia uudistuksia koskeva toimintasuunnitelma, jossa yksilöidään poistettavat esteet, toteutettavat toimet ja aikataulu sekä pk-yrityksiä koskevan peruskirjan täydellinen täytäntöönpano erityisesti suotuisamman verotusjärjestelmän käyttöön ottamiseksi sekä tutkimukseen ja innovaatioon tehtävien investointien lisääminen;

2.  pitää myönteisenä Ecofin-neuvostolle laadittua keskeisiä kysymyksiä koskevaa selvitystä (Key Issues Paper) ja kannattaa komission valitsemaa keskittymistä neljään ensisijaiseen alueeseen (osaaminen ja innovointi; liike-elämän mahdollisuudet; globalisaatio ja väestörakenteen muutos; tehokkaat energiamarkkinat), mikä olisi toteutettava kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen avulla; on samaa mieltä siitä, että entistä suurempi ja kestävämpi talouskasvu saadaan aikaan ainoastaan vahvistamalla yhteisesti vakautta ja kasvua tukevia makrotaloudellisia politiikkoja ja rakenteellisia uudistuksia, entistä tehokkaampi taloudellinen koordinointi mukaan luettuna; pitää myönteisenä komission aikomusta ehdottaa toimintasuunnitelmaa, jossa hahmotellaan vaadittavat toimenpiteet ja keskeinen aikataulu kyseisten neljän toimen toteuttamiseksi vuoden 2007 loppuun mennessä;

Toimielinuudistukset

3.  katsoo, että perustuslakiasiassa meneillään olevaa harkinta-aikaa olisi hyödynnettävä tarkastelemalla makrotalouden hallinnan nykypuitteita, joista keskusteltiin jo talouden hallintaa käsitelleessä valmistelukunnan työryhmässä, EU:n taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita, yhteispäätösmenettelyn laajentamista talouspoliittisiin kysymyksiin, EKP:n vastuullisuutta sen riippumattomuutta kunnioittaen, talouspolitiikkojen koordinointia ja euroryhmän roolia siinä, liiallisten alijäämien hoitamismenettelyjä, EU:n toimivaltaa verotuskysymyksissä, parlamentin takaisinotto-oikeuden toteuttamista komitologiamenettelyn yhteydessä viimeistään 1. huhtikuuta 2008 mennessä sekä euroalueen edustusta kansainvälisissä instituutioissa;

4.  pitää myönteisenä, että talouspolitiikan laajat yhdennetyt suuntaviivat ja työllisyyttä koskevat suuntaviivat on sulautettu, mutta katsoo, että komission Lissabonin prosessia koskeva vuosittainen edistymiskertomus ja muut avointa koordinointimenetelmää koskevat asiakirjat olisi myös yhdistettävä ja niistä olisi keskusteltava erikseen; katsoo, että talouspolitiikan laajoilla suuntaviivoilla on oltava sama lainsäädännöllinen asema kuin työllisyyttä koskevilla suuntaviivoilla ja että parlamentin ja komission roolit on määriteltävä uudelleen;

5.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta säädellä yhteisön tasolla seuraavista: EU:n kansalaisuuden käsitteeseen nivoutuva yhdenmukainen verotuksellisen kotipaikan käsite, jota sovelletaan sekä EU:ssa että muualla asuviin EU:n kansalaisiin, kaksinkertaista verotusta koskeva EU:n sisäinen eurooppalainen yleissopimus (joka ilmentää EY:n perustamissopimuksen 293 artiklaa) sekä verotusta koskevan syrjimättömyysperiaatteen sisällyttäminen yhteisön lainsäädäntöön sellaisena kuin se on määritettynä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa;

6.  pitää myönteisenä, että jäsenvaltiot on nyt velvoitettu esittämään vuosittain kansalliset uudistusohjelmat, jotka jäsennetään kasvua ja työpaikkoja vuosina 2005–2008 koskevan 24 yhdennetyn suuntaviivan mukaisesti; katsoo, että talouden suorituskykyä voitaisiin tässä yhteydessä parantaa entisestään julkistamalla vuosittain suorituskyvyltään parhaimmat ja huonoimmat maat, kuten Wim Kokin johtama, riippumattomista asiantuntijoista koostuva korkean tason työryhmä ehdotti; kehottaa analysoimaan entistä tarkemmin viimeksi kuluneen vuosikymmenen rakenneuudistuspolitiikkoja, jotta voidaan selvittää parhaillaan jatkuvan hitaan talouskasvun ja riittämättömän tuottavuuden syitä; kehottaa laatimaan "älykkään" kasvustrategian, jolla yhdistetään EU:n epäyhtenäiset talouspoliittiset lähestymistavat yhtenäiseksi strategiaksi, jotta EU:n potentiaali uuden sukupolven tuotteiden ja tuotantotapojen suhteen vahvistuu, ja sisällyttämään siihen tieto- ja viestintätekniikat sekä kestävää kehitystä edistävät resursseja tehokkaasti hyödyntävät tekniikat;

7.  pitää valitettavana, että Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 tekemä sopimus rahoitusnäkymistä ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin parlamentin ehdotus etenkin siksi, että siinä keskitytään perinteisiin politiikan aloihin eikä kiinnitetä riittävästi huomiota politiikan aloihin, jotka tuottaisivat lisäarvoa kansalaisille; pitää valitettavana, että tutkimusta ja tiedettä sekä kasvua ja kilpailukykyä, pk-yrityksiä, kansalaisuutta, vapautta, oikeutta ja ulkoisia toimia koskevat sitoumukset ovat vähentyneet; pyytää neuvostoa neuvottelemaan uudelleen parlamentin kanssa sopimuksesta, joka tehostaa EU:n vaurautta, kilpailukykyä, työllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta;

8.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan nopeasti ja tarkasti täytäntöön kansalliset uudistusohjelmat yhteisymmärryksessä kansallisten parlamenttien ja sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, kanssa ja tiedottamaan asiasta aikaisessa vaiheessa parlamentille, neuvostolle ja komissiolle; kehottaa neuvostoa ja komissiota yhdessä Euroopan parlamentin kanssa laatimaan käytännesäännöt, jotka mahdollistavat ohjelmien tarkan yhteisen seurannan;

Makrotalouspolitiikka, raha- ja finanssipolitiikka

9.  kehottaa komissiota tulkitsemaan tiukasti uudistettua vakaus- ja kasvusopimusta ja olemaan sallimatta tilapäistoimenpiteiden tai luovan kirjanpidon käyttöä; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kilpailukykyä ja pyrkimään parantamaan vuosittain syklisidonnaista budjettivajettaan ja varmistamaan, että taloudellisesti vauraammalla ajanjaksolla toteutetaan tuntuvampia mukautustoimia; katsoo, että palkankorotusten olisi noudateltava keskipitkän aikavälin tuottavuutta; kehottaa noudattamaan erityisesti markkinoiden monopoli- tai oligopolitilanteissa maltillista ja vastuuntuntoista hintapolitiikkaa, joka hillitsee inflaatiopaineita ja pitää korkotason niin alhaalla, että se ei vaaranna nykyistä talouden elpymistä;

10. kehottaa jäsenvaltioita lisätoimiin julkisesta velasta aiheutuvan kuormituksen keventämiseksi ja julkisen talouden laadun parantamiseksi, jolloin korkojen maksamiseen ja kuoletuksiin voidaan käyttää vähemmän varoja, kun taas yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, infrastruktuuriin, tutkimukseen ja innovointeihin voidaan suunnata enemmän varoja; korostaa, että yhdessä rahoituksellisen vakauden varmistamisen kanssa on ehdottomasti tarpeen tarkistaa jäsenvaltioiden yleistä verotusta, jotta voidaan parantaa kilpailukykyä, mikä edellyttää julkisten menojen hillitsemistä ja/tai tehostamista;

11. huomauttaa, että alhainen talouskasvu, ylivelkaantuminen ja korkea työttömyys lisäävät huomattavasti väestörakenteen muutoksesta johtuvia ongelmia; korostaa, että kaikille kuuluvan, työllistävän ja tuottavan yhteiskunnan luomiseen tähtäävä Lissabonin strategia on siksi pantava kokonaisuudessaan täytäntöön, jotta kyseinen haaste voidaan ottaa menestyksekkäästi vastaan; kehottaa komissiota käynnistämään laajan keskustelun, jotta löydetään parhaat käytännöt ja tehokkaimmat tavat hallita tulevia tapahtumia;

12. kiinnittää huomiota epätasapainoon, jota on havaittavissa tietyissä euroalueen maissa ja joka on erityisen vaarallista kauppavajeiden laajuuden ja inflaatiossa havaitun eron vuoksi, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asioiden korjaamiseksi välttämättömiä talouspolitiikkoja ja pitämään itsepintaisesti kiinni siitä, että on tärkeää toteuttaa budjettipolitiikkaa, jolla voidaan korjata kyseisestä epätasapainosta johtuvat kielteiset seuraukset;

13. kehottaa jäsenvaltioita välttämään haitallista ja liioiteltua rajatylittävää verokilpailua, joka vähentää talousarvion kykyä tehdä aineellista ja aineetonta varallisuutta koskevia julkisia investointeja;

Liiketoimintaa koskevat olosuhteet

14. vaatii yrittäjyyden – jolla tarkoitetaan mahdollisuutta liikeideoiden toteuttamiseen käytännössä – edistämistä jäsenvaltioiden toisen asteen koulutusjärjestelmissä vahvistamalla yrittäjän asemaa yhteiskunnassa ja korostamalla muun muassa omistajaohjauksen ja yritysten sosiaalisen vastuun merkitystä;

15. kehottaa komissiota soveltamaan pk-yrityksiä tukevien toimien periaatetta ja toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan yhtiöiden perustamista sähköisesti, yksinkertaistetaan asianmukaisesti lainsäädäntökehystä, parannetaan pk-yritysten rahoituksen saatavuutta alkuvuosina joko riskipääoman tai bisnesenkelien avulla, tehostetaan Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston roolia, helpotetaan pk-yritysten pääsyä tieto- ja viestintätekniikan piiriin tunnustaen, että EU:n ja Yhdysvaltain kilpailukykyerot eivät koske pelkästään huipputekniikan aloja, vaan myös jakelukanavia ja vähittäismyyntialaa, edistetään pk-yritysten yhteistyörakenteita ja niiden kansainvälistymistä hyväksymällä ehdotettu 14. direktiivi eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten sulautumisesta ja yhtiöiden kotipaikan siirrosta jäsenvaltiosta toiseen ja keskustelemalla pk-yrityksiä koskevasta yksityisen eurooppayhtiön tulevien sääntöjen lisäarvosta;

16. muistuttaa tukevansa suoran yritysverotuksen käytännesääntöjä, joissa jäsenvaltiot sopivat haitallisen verokilpailun lopettamisesta; kannattaa komission ehdotusta yhteisestä konsolidoidusta yhtiöverokannasta; kehottaa neuvostoa sopimaan komission ehdotuksista, jotka koskevat alv-velvoitteiden yksinkertaistamista; tukee pk-yrityksiä koskevassa peruskirjassa esitettyjä pyrkimyksiä verotuksen yksinkertaistamiseksi ja alentamiseksi; kannattaa komission äskettäin esittämää pk-yritysten verottamista kotijäsenvaltiossa koskevaa järjestelmää ja kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta vaihtaa määräpaikkaperiaate alkuperäpaikkaperiaatteeksi pk-yritysten arvonlisäverotuksessa ja luoda tulojen oikeudenmukaista jakaantumista koskevat säännöt;

17. suosittelee ehdottomasti, että kansallisissa uudistusohjelmissa käsitellään suunniteltuja ja nykyisiä toimenpiteitä, joilla vähennetään byrokratiaa ja pk-yrityksiä koskevia esteitä ja korostetaan paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason päätöksiä, jotka voisivat toimia esikuva-analyysinä muiden jäsenvaltioiden viranomaisille;

18. kehottaa jäsenvaltioita ja niiden paikallisia ja alueellisia viranomaisia kehittämään yhteisen järjestelmän, jonka mukaan arvioidaan niiden verojärjestelmän verotulojen jakoa ja alueellisia vaikutuksia ja niiden myöntämiä tukia, ottaen huomioon sen, että veropolitiikat paikallisella, alueellisella ja EU:n tasolla eivät useinkaan ole koordinoituja, ja palauttaa mieliin paikallisten yhteisöjen entistä tärkeämmän roolin EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen hyvinvoinnin kannalta;

19. katsoo, että vientikiintiöiden lakkauttaminen on muuttanut kansainvälistä kauppaa tuntuvasti, mikä pakottaa päätöksentekijät reagoimaan kolmansista maista lähtöisin olevaan epäreiluun kilpailuun, eli torjumaan väärennöksiä ja suojelemaan teollis- ja tekijänoikeuksia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan tehokkaan EU:n patenttijärjestelmän koko yhteisöön sekä ottamaan käyttöön muita sopivia välineitä;

Työllisyys ja inhimillinen pääoma

20. uskoo, että työikäisen väestön osuuden lisääminen kokonaisväestöön nähden edellyttää kunnianhimoisempia toimia syntyvyyden lisäämiseksi, lastenhoitopalvelujen tehostamista, työelämän ja muun elämän parempaan tasapainottamiseen tähtäävien järjestelmien edistämistä, maahanmuuttajien integroimista työmarkkinoille ja laittoman maahanmuuton torjuntaa strategioilla, joilla edistetään kestävää kehitystä kolmansissa maissa, sekä EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpanon avulla, ja kannustimien kehittämistä ikääntyneiden työntekijöiden pitämiseksi pitempään työelämässä;

21. korostaa, että joustoturvan (flexicurity) avulla on mahdollista lisätä erityisesti naisten, ikääntyneiden työntekijöiden, nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien työmarkkinoille osallistumista;

22. katsoo, että työssäkäyvän väestön osuuden lisääminen työikäiseen väestöön nähden edellyttää, että hyväksytään toimia, jotka on räätälöity henkilöille, joiden työmarkkinoille osallistumisessa ilmenee hankaluuksia, kuten nuorille, naisille, yli 55-vuotiaille, vammaisille tarkoitettuja toimia, kehitetään työtä ja työaikaa koskeva elinkaarimalli, jossa otetaan huomioon yksilölliset tarpeet ja luodaan erityisiä välineitä, joilla ikääntyneitä työntekijöitä kannustetaan tarjoamaan työkokemustaan; kehottaa siksi jäsenvaltioita yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa edistämään toimia, joiden tavoitteena on sovittaa työvoimasuhteet ja työaika näiden sosiaalisten ryhmien erityistarpeisiin;

23. katsoo, että harmaan talouden torjumiseksi on tarpeen alentaa palkan sivukuluja erityisesti vähäistä ammattitaitoa edellyttävissä tehtävissä; pitää myönteisenä neuvoston päätöstä ulottaa alennetun alv:n järjestelmä koskemaan työvaltaisia palvelualoja ja ehdottaa, että komissio valtuutetaan teettämään uusi tutkimus siitä, miten alennetut arvonlisäverokannat vaikuttavat verotettujen palvelujen hintoihin, harmaan talouden vähenemiseen ja kokonaisverotuloihin, sosiaaliturvamaksut mukaan luettuina;

24. korostaa, että Euroopan hidas talouskasvu on osoitus siitä, että ei ole luotu riittävästi tehokkaita toimia, joilla voitaisiin vähentää työttömyyttä, lisätä työssäkäyvän väestön määrää ja nostaa alhaista tuottavuutta;

25. kehottaa komissiota pitämään mielessä, että yhteisön lainsäädännön olisi oltava yhteensopiva kilpailijoiden lainsäädännön kanssa, jotta sillä ei olisi kielteisiä vaikutuksia EU:n kilpailuasemaan ja EU:n yritysten innovatiiviseen potentiaaliin maailmanlaajuisilla markkinoilla;

26. uskoo, että koulutuksen laadun parantamiseksi – ottaen huomioon, että koulujärjestelmiin tulee tulevina vuosina monia maahanmuuttajien lapsia, joiden koulutustaso on vähäinen – on lisättävä ala-asteen opetuspaikkoja, kohennettava vieraiden kielten, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista ala- ja yläasteella, kun otetaan huomioon OECD:n Pisa-raportissa korostettu alisuoriutuminen kilpailijoihin verrattuna, ja luotava ammatillisen yhdennetty malli pitämällä osaaminen jatkuvasti ajan tasalla;

27. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla edistetään tutkijoiden liikkuvuutta ja parannetaan infrastruktuuria useampien opiskelijoiden houkuttelemiseksi tieteelliselle uralle; kehottaa toteuttamaan toimia, joiden avulla Euroopan yliopistot mukautetaan korkeimpaan tutkimuksen tasoon, vahvistetaan yliopistojen, teollisuuden ja kaupallisen sektorin välistä yhteistyötä, sovitetaan koulutustarjonta vastaamaan työmarkkinoiden kysyntää, korostetaan insinööritieteiden ja huipputekniikan osaamista ja varmistetaan tutkimustuloksista tiedottaminen, niiden levittäminen ja soveltaminen entistä paremmin;

28. katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden budjettien on ilmennettävä paremmin Lissabonin strategian prioriteetteja vahvistamalla EU:n innovaatio- ja tutkimuskykyä ja laajentamalla elinikäiseen oppimiseen liittyviä ponnisteluja myös ylimääräisiä taloudellisia resursseja käyttäen;

Infrastruktuurit, liikenne ja energia

29. katsoo, että ali-investoiminen on yksi EU:n ja Yhdysvaltain kilpailukykyeroja selittävä tekijä, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita rohkaisemaan yksityisiä investointeja ja keskittymään julkisissa menoissa investointeihin, jotka lisäävät talouden tehokkuutta ja tuottavuutta, kuten infrastruktuuria, tutkimusta ja kehittämistä, koulutusta, elinikäistä oppimista, urheilua ja resurssien käyttöä koskeviin investointeihin, sekä uudistamaan kansallisia verotusjärjestelmiään niin, että ne ruokkivat kasvua ja lisäävät yksityisiä investointeja uuteen kestävään tekniikkaan;

30. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tinkimättä liikenteen infrastruktuuria koskevien hankkeiden (Euroopan laajuiset verkot) aikataulua yksinkertaistamalla asianmukaisesti hallintomenettelyjä ja lisäämällä tarvittaessa investointeja, kun otetaan huomioon, että hankkeiden loppuun saattaminen vie nykyisellä vauhdilla vielä 20 vuotta, kuten liikennettä koskevassa komission valkoisessa kirjassa todetaan;

31. kehottaa jäsenvaltioita päättämään kevään 2006 Eurooppa-neuvostossa EU:n uudesta johdonmukaisesta energiapolitiikasta, jonka kolme keskeistä tavoitetta ovat energiahuollon turvaaminen, kestävä kehitys ja talouden kilpailukyky; ehdottaa ensiksi, että vahvistetaan yhteisellä toimella poliittisia ja taloudellisia yhteyksiä tuottajamaihin ja luodaan EU:n sisäiset energiamarkkinat ja aito ja syrjimätön kilpailuympäristö energiantoimittajille ja jakelijoille; toiseksi, että saatetaan tasapainoon sisäiset ja ulkoiset hankintalähteet; kolmanneksi, että pyritään välttämään kaksoishinnoittelu ja vaihtokurssivaikutukset laskuttamalla hyödykkeet ja energiatoimitukset euroissa; neljänneksi, että parannetaan energiatehokkuutta, ja viidenneksi, että vapaudutaan vähitellen öljyriippuvuudesta tehostamalla EU:n tutkimusponnisteluja, joiden tavoitteena on saada aikaan uusi kestävä energiahuoltomalli, joka perustuu tuuli- ja vesivoimaan, biomassaan sekä aurinkoenergiaan ja maalämpöön;

Innovointi sekä tutkimus ja kehitys

32. uskoo, että kehittyvien talouksien tuonnista johtuvaa kilpailua ja liike-elämän ulkoistamishalukkuutta voidaan torjua ainoastaan mittavilla tutkimus- ja innovointitoimilla; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia EU:n tutkimusrahoituksesta; kehottaa jäsenvaltioita kohdentamaan lisävaroja tutkimus- ja innovointitoimintaan ja varmistamaan samalla tehokkaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojan sekä luomaan verokannustimia tutkimukseen ja kehittämiseen investoiville yrityksille ja yliopistoille, koska tällaiset kannustimet antavat usein suoraan tukeen verrattuna paremmat takeet siitä, että julkisia varoja käytetään menestyksekkäiden pyrkimysten tukemiseen;

33. katsoo, että koordinoitu EU:n innovaatiopolitiikka on yksi vaurautta, kasvua ja työpaikkoja sekä EU:n kilpailukykyä vahvistavista kulmakivistä ja että sillä edistetään kestävää kehitystä koskevan yleisen poliittisen tavoitteen saavuttamista;

Kilpailun lisääminen ja uudistukset palvelumarkkinoilla

34. uskoo lujaan kilpailupolitiikkaan; pyytää tarkistamaan kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission välisten kilpailutapausten kohdentamisperusteita ja uudistamaan kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan taata oikeusvarmuus, lainsäädäntövallan käyttäjien poliittinen riippumattomuus, avoimuus ja vastuullisuus sekä yhdenmukaisuus EU:n lainsäädännön kanssa;

35. katsoo, että on välttämätöntä saada aikaan EY:n perustamissopimuksessa tarkoitetut palvelujen sisämarkkinat, jotta voidaan vahvistaa alaa, joka on elintärkeä koko yhteisön talouden kannalta ja erityisesti unionin uusien jäsenvaltioiden taloudellisen kehityksen kannalta;

36. pitää myönteisenä valtiontukia koskevaa komission toimintasuunnitelmaa ja uskoo, että avoimemmat ja tehokkaammat valtiontuet voivat koitua EU:n hyödyksi etenkin innovointien sekä tutkimuksen ja kehittämisen yhteydessä; katsoo, että myös verokannustimia on tarkistettava, koska ne muodostavat vaihtoehdon lainoille ja suorille tuille;

37. kehottaa luomaan tulevaisuuteen painottuvan rahoituspalvelualan toimintaohjelman, jossa keskitytään yhtenäisen euro-maksualueen luomiseen vuoteen 2010 mennessä, vakuutuslaitosten vakavaraisuusjärjestelmän (Solvelcy II) uudelleentarkasteluun, pankkien rajatylittäviä yhteenliittymiä koskevaan ehdotukseen, jolla helpotetaan konsolidaatiota ja vältetään kotimaisten ja sijoittautumismaiden valvojien väliset selkkaukset, kiinnitysluottoja koskevaan ehdotukseen sekä kulutusluottodirektiivin hyväksymiseen;

38. katsoo, että yhtiöiden nopeat päätoimipaikan vaihdokset, kansainvälisten pääomavirtojen eksponentiaalinen kasvu ja kiivas investointivauhti edellyttävät yhdentyneillä rahoitusmarkkinoilla, että sääntelevät ja valvovat elimet eri jäsenvaltioissa harjoittavat tehokasta valvontaa ja tekevät tiivistä yhteistyötä; katsoo, että on paikallaan miettiä edelleen, mikä olisi asianmukaisin sääntely- ja valvontamalli EU:ssa harjoitettavalle pankki-, vakuutus- ja arvopaperitoiminnalle;

o
o   o

39. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä työmarkkinaosapuolille.

• [1]  EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 295.
• [2]  EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1061.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0209.
• [4]  Elokuu 2005, nro 5/2005.

PERUSTELUT

Parlamentissa on jo pitkään ollut perinteenä keskustella talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista, ja liki yhtä pitkä on niiden suositusten luettelo, jotka neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot ovat sivuuttaneet. Jo pelkästään se seikka, että parlamentin on otettava nämä rikkomukset puheeksi, oikeuttaa esittämään uuden mietinnön, vaikka komissio päättikin jättää viime vuonna annetut kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat vuosiksi 2005–2008 ennalleen.

Lisäksi on ilmiselvää, että viimeksi Goebbelsin mietinnöstä vuonna 2005 käytyjen keskustelujen jälkeen on ilmennyt uusia merkittäviä tekijöitä, joita on käsiteltävä. Kuolleena syntyneessä perustuslakia koskevassa sopimuksessa rajoituttiin taloudellisia ja sosiaalisia näkökohtia koskevien nykyisten määräysten uudelleen jäsentämiseen. Puheenjohtajavaltio Itävalta aikoo varata aikaa tekstin uudelleen harkitsemista varten, jolloin myös parlamentti on velvollinen paneutumaan näihin asioihin. Rahoitusnäkymiä koskevasta sopimuksesta neuvotellaan parhaillaan, ja sillä otetaan käyttöön uusi rahoituskehys, joka vaikuttaa vääjäämättä myös talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin. Lisäksi on otettava huomioon, että Hampton Courtissa päätettiin äskettäin unionin talousarvion perusteellisesta uudistamisesta hyvin lyhyeksi rajatussa ajassa. Euroopan keskuspankki (EKP) on nostanut korkoja ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen, ja siksi rahapoliittinen tilanne tästä mietinnöstä keskusteltaessa poikkeaa selvästi viimevuotisesta tilanteesta. Budjettitilanne on myös erilainen, koska nyt talouden suuntaviivoista keskustellaan vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisen yhteydessä. Tämän ohella olemme lisäksi saaneet ensimmäiset kansalliset uudistussuunnitelmat, joissa yritetään tehdä yhteenveto Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä. Kaikki nämä syyt oikeuttavat paremmin kuin hyvin esittämään uuden mietinnön nykytilanteessa.

Eräät aiemmin yksilöidyt aiheet ovat Goebbelsin mietinnön hyväksymisen jälkeen saaneet entistä enemmän huomiota sekä kansalaisilta että poliittisilta päättäjiltä: väestön ikääntyminen, globalisaation seuraukset sekä energiakriisi, joka uhkaa riistäytyä hallinnasta, jos tuottajamaiden jännitteet voimistuvat entisestään.

•          Äskettäisissä selvityksissä (etenkin komission laatimassa Euroopan taloutta koskevassa erityiskertomuksessa nro 4/2005) kuvataan osuvasti Euroopan hyvinvointivaltioon kohdistuvia uhkatekijöitä eli hyvinvointivaltion rahoittamista koskevia tulevia hankaluuksia: väestönkasvu on lähivuosina hidasta, nuorten osuus työikäisestä väestöstä alenee entisestään ja yhä useammat jäävät pois työelämästä korkean ikänsä perusteella, eläkkeistä, terveydenhuollosta ja pitkäaikaishoidosta aiheutuvat menot nielevät enemmän varoja, jotta voisimme pitää huolta iäkkäimmistä, sosiaaliturvan maksuosuudet eivät kuitenkaan kasva nykytahdilla, koska työmarkkinoille tulee entistä vähemmän nuoria emmekä toisaalta voi kasvattaa maksuosuuksia, jos haluamme pysyä kilpailukykyisinä globaalitaloudessa.

•          Globalisaation vaikutukset – tuotantoprosessien hajaantuminen ja yhtiöiden toimiminen eri maissa samaan aikaan – eivät ole uusia asioita, mutta niistä on tullut entistä relevantimpia tänä vuonna. Parlamentti on keskustellut pitkään kehittyvien talouksien maahantuonnista (tekstiilit, jalkineet, jne.), yhtiöiden uudelleen sijoittautumisen ja ulkoistamisen aiheuttamista ongelmista, Euroopan maatalouden tarpeesta mukautua uusiin aikoihin sekä sähköisen kaupankäynnin ja Internetin vaikutuksista palvelujen kasvuun.

•          Parlamentti on myös todennut, että talouskasvu on sovitettava yhteen ympäristön säilyttämisen kanssa. Kestävästä kehityksestä on tulossa entistä kattavampi periaate, joka on otettava huomioon kaikilla lainsäädäntöaloilla, olipa sitten kyse maataloudesta, talouspolitiikasta taikka energia- tai liikennepolitiikasta. Tämä on entistä tärkeämpää juuri nyt, kun otetaan huomioon öljyn hintojen nousu ja monien öljyntuottajamaiden epävakaat olot, jotka korostavat kipeästi unionin liiallista riippuvuutta ulkoisista ja uusiutumattomista energialähteistä.

Kaikista yhteisön asiakirjoista käy ilmi, että EU ei kykene hyödyntämään koko kasvupotentiaaliaan ja että sen kasvu on selvästi vähäisempää kuin Yhdysvalloissa. Lisäksi niistä käy ilmi, että EU on valmistautunut uuden aikakauden haasteisiin selvästi Yhdysvaltoja kehnommin ja sama pätee eräissä suhteissa jopa kehittyviin talouksiin, kuten Kiinaan ja Intiaan. Vastuu tunnutaan kuitenkin usein sysättävän asiakirjoissa muiden hartioille, ja siksi esittelijä katsoo, että on syytä luetteloida selkeästi talouskasvun esteet, määritettävä täsmällisesti, millä toimin ne voidaan ratkaista ja vahvistettava tämän jälkeen selvä ja täsmällinen aikataulu täytäntöönpanoa varten.

Euroopan talouden kehnoon kilpailukykyyn on erilaisia syitä. Useimmissa esitetyissä ehdotuksissa ja asiakirjoissa tunnutaan kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että Eurooppa kärsii liiallisesta sääntelystä, jonka vuoksi taloutemme ei ole yhtä joustavaa kuin Yhdysvaltojen talous. Samoin ollaan yhtä mieltä siitä, että meillä on harvempia maailman mittakaavassa olevia johtoyhtiöitä kuin Yhdysvalloilla, ja että pk-yritystemme alkuvuosien kasvu on vähäisempää. Talouskasvumme myönnetään lisäksi olevan vähäisempää ja sama pätee myös työllisyysasteeseen ja työn tuottavuuteen. Viimeksi mainittu johtuu harvemmasta infrastruktuurista, vähäisemmästä panostuksesta julkisiin ja yksityisiin investointeihin, teknisten innovointien puutteesta sekä riittämättömästä panostuksesta yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen.

Kaikissa keskusteluissamme – perustuslakisopimuksesta käytävä keskustelu hyvänä esimerkkinä – käytetään suunnattomasti energiaa toimielinkysymysten tai menettelyä koskevien kysymysten käsittelyyn, ja selvästi enemmän kuin mitä meidän pitäisi käyttää Euroopan talouden suhteellisen taantumisen syiden erittelyyn ja lääkkeisiin, joilla tämä suuntaus voidaan kääntää päinvastaiseksi.

Tämän mietinnön yhtenä päätavoitteena on pyrkiä välttämään pelkkää retoriikkaa ja keskittymään suosituksiin, joilla on selviä normatiivisia vaikutuksia. Lisäksi mietinnössä tähdennetään taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä, jotka olisi esittelijän mielestä sisällytettävä Euroopan perustuslakia koskevaan sopimukseen. Euroopan parlamentti on omaksunut aktiivisen roolin talouspolitiikan määrittelyssä auttaakseen jäsenvaltioita talouskasvun ja dynamiikan kauden käynnistämisessä Lissabonissa sovitun mukaisesti. Euroopan parlamentti on ainoa kansalaisten suoraan valitsema EU:n toimielin, ja siten se on oikea foorumi jäsenvaltioiden toteuttamien strategioiden ja toimien analysoimiseen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Euroopan taloudellinen tilanne: alustava selvitys laajoista taloudellisista suuntaviivoista vuodeksi 2006
Menettelynumero	2006/2047(INI)
Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)	ECON 16.3.2006
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	EMPL 16.3.2006
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)	EMPL 15.3.2006
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	José Manuel García-Margallo y Marfil 16.11.2005
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	31.1.2006			20.2.2006		20.3.2006
Hyväksytty (pvä)	21.3.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	38 2 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, David Casa, Jan Christian Ehler, Jonathan Evans, Elisa Ferreira, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Robert Goebbels, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Sophia in 't Veld, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Wolf Klinz, Christoph Konrad, Guntars Krasts, Astrid Lulling, Gay Mitchell, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Dariusz Rosati, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Margarita Starkevičiūtė, Ivo Strejček.
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Katerina Batzeli, Jorgo Chatzimarkakis, Harald Ettl, Ján Hudacký, Alain Lipietz, Jules Maaten, Vladimír Maňka, Poul Nyrup Rasmussen, Corien Wortmann-Kool.
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	23.3.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...