MIETINTÖ Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta Eurooppa-kouluja vastaan esitetyn kantelun (nro 1391/2002/JMA) johdosta

28.3.2006 - (2005/2216(INI))

Vetoomusvaliokunta
Esittelijä: Proinsias De Rossa

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta Eurooppa-kouluja vastaan esitetyn kantelun (nro 1391/2002/JMA) johdosta (2005/2216(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen Euroopan parlamentille,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13, 21 ja 195 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 ja 6 artiklan,

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1994 tekemänsä päätöksen oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista[1],

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksista 16. heinäkuuta 1998[2], 17. marraskuuta 2000[3], 6. syyskuuta 2001[4] ja 11. joulukuuta 2001[5] antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1994 tehdyn Eurooppa-koulun perussäännön määrittelevän yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon 31. toukokuuta 1990 neuvostossa kokoontuneiden neuvoston ja opetusministerien päätöslauselman vammaisten lasten ja nuorten integroimisesta normaaleihin koulutusjärjestelmiin[6] ja erityisesti sen 4 artiklan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Esteetön Eurooppa vammaisille (KOM(2000)0284),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan[7] ja erityisesti sen 21 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 195 artiklan 2 kohdan ensimmäisen lauseen,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6‑0118/2006),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti oikeusasiamiehen velvollisuutena on omasta aloitteestaan tai hänelle esitettyjen kantelujen perusteella suorittaa tutkimuksia, jotka liittyvät epäkohtien paljastamiseen yhteisöjen toimielinten ja laitosten toiminnassa, lukuun ottamatta yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöeliminä,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti oikeusasiamies antaa asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja kyseiselle toimielimelle tai elimelle, jossa hän voi esittää suosituksia,

C.  ottaa huomioon, että erityiskertomuksessaan, joka koskee kantelua nro 1391/2002/JMA Eurooppa-koulujen kyvyttömyydestä kattaa kantelun tekijän tyttären erityisopetustarpeet, oikeusasiamies esitti suosituksia tavoista, joilla komissio voisi varmistaa, että vammaisuusasteensa vuoksi Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jäävien, erityisopetusta tarvitsevien lasten vanhemmat eivät joutuisi maksamaan lastensa koulutusmenoja,

D.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies tutki Eurooppa-kouluja vastaan tehdyt lukuisat muut kantelut, jotka koskivat samantyyppisiä tapauksia ja vastaavia väitteitä,

E.   ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen erityiskertomus on erinomainen mahdollisuus käsitellä perusteellisesti komissiolle esitettäviä suosituksia,

1.   panee tyytyväisenä merkille oikeusasiamiehen erityiskertomuksen ja toteaa, että se perustuu käsiteltävänä olevaa kantelua koskeviin perusteellisiin selvityksiin ja käytettävissä olevien todisteiden kattavaan analyysiin;

2.   toteaa, että oikeusasiamiehen suorittama tutkimus on asianmukainen esimerkki perustamissopimuksen 195 artiklan mukaisesta oikeusasiamiehen tehtävän harjoittamisesta;

3.   korostaa, että kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 ja 21 artiklassa ja EY:n perustamissopimuksessa on mainittu, oikeus koulutukseen, syrjimättömyyden ja tasavertaisen kohtelun periaatteet sekä kaikenlaisen, esimerkiksi vammaisuuteen perustuvan, syrjinnän kieltäminen muodostavat perustan EU:n oikeusjärjestykselle;

4.   panee merkille, että vaikka komissio on toistuvasti viitannut taloudellisiin ja talousarvion asettamiin rajoituksiin, jotka estävät sitä kattamasta Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jäävien, erityisopetusta tarvitsevien lasten koulutusmenoja kokonaisuudessaan, komissio ei ole kuitenkaan laatinut minkäänlaista arviota siitä, paljonko määrärahoja EY:n perustamissopimuksessa määrättyjen velvollisuuksien täyttäminen edellyttäisi;

5.   panee merkille, että kantelun tekijän kolmelle lapselle tarjottiin ilmainen koulutus (mikä on pakollista) Eurooppa-koulussa, mutta hänen vanhinta tytärtään, joka tarvitsee erityisopetusta, ei hyväksytty tähän kouluun ja hänet oli ilmoitettava yksityiseen Brysselin International Schooliin, mistä puolestaan aiheutui huomattavia kustannuksia perheelle;

6.   panee merkille komission parlamentin vetoomusvaliokunnan 22. helmikuuta 2006 pidettyä kokousta varten hahmottelemat toimet, joiden mukaisesti vaadittiin vuonna 2006 merkittäviä korotuksia vammaisille tarkoitettuun täydentävään tukeen, jonka seurauksena edunsaajien henkilökohtaisesti maksamat maksut tulevat merkittävästi alenemaan;

7.   panee merkille, että komissio tarjoaa kaksinkertaisen huollettavasta lapsesta maksettavan lisän virkamiehille, joilla tuetaan virkamiehiä vammaisen lapsen hoitamiseen liittyvissä muissa kuin koulutukseen liittyvissä kustannuksissa, ja tuomitsee sen, että komissio on kieltäytynyt maksamasta kantelun tekijälle tätä lisää leikatakseen komission kustannuksia, joita kantelun tekijän lapsesta on aiheutunut;

8.   kehottaa komissiota tiedottamaan etukäteen erityisopetustarpeita omaavien lasten vanhemmille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä selventämään, missä määrin se on vastuussa sen varmistamisesta, että virkamiesten lapsilla on mahdollisuus asianmukaiseen ja ilmaiseen pakolliseen koulutukseen;

9.   vahvistaa oikeusasiamiehen päätelmät ja kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta vammaisuusasteensa vuoksi Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jäävien, erityisopetusta tarvitsevien lasten vanhemmille korvataan lasten erityisopetuksesta aiheutuvat koulutusmenot kokonaisuudessaan osana eurooppalaista sosiaalisen suojelun politiikkaa;

10.  katsoo, että oikeusasiamiehen suosituksia olisi sovellettava myös samantyyppisiä tapauksia koskeviin ja vastaavia väitteitä sisältäviin muihin kanteluihin, joita oikeusasiamies vastaanotti tutkimusta suorittaessaan;

11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, pääsihteerille ja Eurooppa-koulujen johtokunnalle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

• [1]  EYVL L 113, 4.5.1994. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin päätöksellä 2002/262/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 92, 9.4.2002, s. 13).
• [2]  EYVL C 292, 21.9.1998, s. 103.
• [3]  EYVL C 223, 8.8.2001, s. 368.
• [4]  EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 331.
• [5]  EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 61.
• [6]  EYVL C 162, 3.7.1990, s. 2.
• [7]  EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

PERUSTELUT

1.  Johdanto

Käsiteltävänä oleva mietintö perustuu Euroopan oikeusasiamiehen Euroopan parlamentin puhemiehelle 27. toukokuuta 2005 välittämään erityiskertomukseen kantelua 1391/2002/JMA koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta. Kantelun perusteena on se, että Eurooppa-koulut eivät tarjonneet kantelun tekijän tyttärelle hänen tarvitsemaansa erityisopetusta eikä komissio korvannut tyttären erityisopetusta kokonaisuudessaan Brysselin International Schoolissa, joka oli valittu tarjolla oleva oppilaitosvaihtoehto.

Oikeusasiamies katsoi, että yleisenä tavoitteena säilyy erityisopetusta tarvitsevien lasten integroiminen normaaleihin koulutusjärjestelmiin, vaikkakaan se ei ole pakollista. Sitovien säännösten puuttuessa oikeusasiamies ei pitänyt hallinnollisena epäkohtana sitä, että kantelun tekijän tytär ei voinut saada opetusta Eurooppa-koulussa. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että tilanteen taloudellisia aspekteja voitiin pitää perusteettomana syrjintänä, ja näin ollen hän suositteli, että komission olisi toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että erityisopetusta tarvitsevien, vammaisuusasteensa vuoksi Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jäävien lasten vanhempia ei velvoiteta osallistumaan lastensa koulutusmenoihin.

2.  Tiivistelmä kantelusta ja oikeusasiamiehen tutkimuksesta

Komission virkamies, jonka tytär tarvitsee erityisopetusta, teki 25. heinäkuuta 2002 kantelun oikeusasiamiehelle. Kantelun tekijä ilmoitti, että hänen tyttärensä aloitti Brysselin II Eurooppa-koulun syyskuussa 1997 ja hänelle myönnettiin koulun erityisopetusohjelmasta tukea kouluvuosina 1998–1999 ja 1999–2000. Kesäkuussa 2000 koulun johtokunta päätti, että lapsen tarpeita ei tyydytettäisi koulussa ja niinpä lapsi hyväksyttiin Brysselin International Schoolin erityisopetusyksikköön syyskuussa 2000. Komission suuntaviivojen perusteella kantelun tekijän oli maksettava prosenttiosuus lapsen koulutusmenoista tässä maksullisessa koulussa.

Kantelun tekijä totesi, että Eurooppa-koulujen ohjesäännössä, joiden mukaan niiden tehtävä on edistää yhteisön toimielinten henkilöstön koulutusta, ei mainita, että vammaiset lapset voidaan jättää koulun ulkopuolelle heidän vammaisuutensa vuoksi. Kantelun tekijän mukaan komissio on osittain vastuussa tilanteesta, koska sillä on paikka Eurooppa-koulujen johtokunnassa ja se on tekemisissä koulujen talousarviota koskevien asioiden kanssa.

Komissio käsitteli 6. tammikuuta 2003 antamassaan lausunnossa kantelussa esitettyjä väitteitä. Komissio korosti, että Eurooppa-koulut sisältävät vain tavallisia oppilaitoksia, toisin kuin suurin osa kansallisista koulutusjärjestelmistä, joihin sisältyy erityiskeskuksia vammaisia lapsia varten. Tästä rajallisuudesta huolimatta Eurooppa-koulut suhtautuvat ymmärtäväisesti erityisopetusta tarvitsevien lasten vaikeuksiin. Vuodesta 1987 lähtien käytössä on ollut tukiopetusta ja neuvontakeskuksia ja vuodesta 1989 lähtien jokaisella koululla on ollut "neuvoa-antavia ryhmiä", jotka ovat arvioineet kunkin lapsen erityistarpeita. Komission intervention seurauksena lasten erityisopetukseen varattu osa koulujen talousarviosta on kaksinkertaistunut vuodesta 1996 vuoteen 2002. Brysselin II Eurooppa-koulu on todennut kantelun tekijän tyttären tapauksesta, että se ei kyennyt täyttämään lapsen tarpeita. Komissio on katsonut, että koulu ei ole toiminut syrjivästi, koska se on tehnyt kaikkensa olemassa olevien menettelyjen mukaisesti. Komissio korosti tiettyjen erityisopetusta tarvitsevien lasten vanhempien taloudellisen panoksen osalta, että mikäli virkamies anoo budjettikohdan A‑4103 ("Vammaisille myönnettävä lisätuki") mukaista tukea, alustavien suuntaviivojen 5 a artiklassa todetaan, että hänen on suoritettava maksuosuus, jonka suuruus riippuu perheen verotettavasta tulosta. Komission mukaan kantelun tekijän maksuosuudeksi tuli 5 prosenttia aiheutuneista menoista. Erityisopetusta tarvitsevien lasten vanhemmille tiedottamisesta komissio totesi, että se varmistaa, että tästä lähtien nämä tiedot sisällytetään tietopakettiin, joka annetaan uusille virkamiehille ennen kuin he ottavat vastaan toimensa toimielimissä ja aloittavat tehtävänsä.

Komission lausuntoa tarkasteltuaan kantelun tekijä huomautti, että mikäli Eurooppa-koulut eivät kykene tarjoamaan koulutusta osalle erityisopetusta tarvitseville lapsille, näiden lasten koulutus vaihtoehtoisissa oppilaitoksissa olisi katettava kokonaisuudessaan Eurooppa‑koulujen talousarviosta. Kantelun tekijä esitti, että Eurooppa-koulujen olisi katettava kaikkien niiden lasten koulutusmenot, jotka joutuvat siirtymään vaihtoehtoiseen koulutusjärjestelmään. Hän korosti, että komission olisi perussopimusten valvojana varmistettava kaikenlaista vammaisuuteen perustuvaa syrjintää vastustavan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano ja että Eurooppa-koulut rikkovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklaa[1].

Lausuntoa ja kantelun tekijän huomautuksia tarkasteltuaan oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut vastannut riittävällä tavalla kantelun tekijälle. Oikeusasiamies totesi, että komissio ei varmistanut tasavertaisen kohtelun periaatteen kunnioittamista vaatimalla kantelun tekijää maksamaan osan lapsensa koulutusmenoista, jota ei hyväksytty Eurooppa‑kouluun vammaisuusasteensa vuoksi. Oikeusasiamies ehdotti näin ollen, että komission olisi varmistettava, että kantelun tekijää ei velvoiteta osallistumaan lapsensa koulutusmenoihin.

Komissio selitti vastauksessaan oikeusasiamiehelle, että uusi järjestely sisältäisi tiettyjä muutoksia vammaisille myönnettävää lisäavustusta koskeviin suuntaviivoihin ja mikäli se hyväksyttäisiin, järjestely tulisi voimaan 1. toukokuuta 2004. Komissio totesi lisäksi, että senhetkistä järjestelyä ei voida pitää syrjivänä, sillä sellaisten lasten, jotka eivät pedagogisista syistä voi käydä Eurooppa-koulua, vanhemmat joutuvat myös etsimään vaihtoehtoisia kouluja ja myös nämä vaihtoehtoiset koulut ovat maksullisia eikä näitä kustannuksia korvata kokonaisuudessaan. Komissio katsoi, että vanhempien velvollisuutta osallistua lasten koulutusmenoihin ei tule pitää syrjintänä, sillä se ei ole yhteydessä yksinomaan vammaisuuteen, ja huomautti lisäksi, että vammaisia lapsia ei jätetä koulun ulkopuolelle heidän vammaisuutensa vuoksi, vaan siksi, että koulu ei kykene tarjoamaan heille opetusta heidän vammaisuusasteensa vuoksi. Vanhemmilta edellytetään taloudelliseen tilanteeseen perustuvaa rajallista osallistumista, sillä vaihtoehtoiset oppilaitokset ovat kalliita ja koska talousarvioon kohdistuu rajoituksia. Komissio ilmoitti kuitenkin aikovansa leikata kantelun tekijän taloudellista taakkaa.

Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti[2] oikeusasiamies pyrkii kyseisen toimielimen tai elimen kanssa mahdollisuuksien mukaan poistamaan epäkohdan ja antamaan tyydyttävän vastauksen kanteluun. Tässä tapauksessa oikeusasiamies välitti komission vastauksen kantelun tekijälle sopuratkaisun aikaansaamiseksi. Kantelun tekijä toisti tapauksen yksityiskohdat ja korosti, että hänen velvollisuutensa osallistua tyttärensä koulutusmenoihin oli yhteydessä siihen, että tytär on vammainen. Hän totesi, että komission viittaukset tuleviin aloitteisiin sekä pedagogisista syistä Eurooppa-koulun jättäviin muihin lapsiin eivät ole olennaisia tapauksen kannalta. Hänen tapauksensa liittyy lapseen, jolta kielletään opetus vammaisuuden vuoksi ja häntä pyydetään maksamaan osa koulutusmenoista. Hän lisäsi, että hänen maksuosuutensa on 15 prosenttia menoista eikä suinkaan komission ilmoittama määrä. Syrjintä perustuu yksinomaan lapsen vammaisuuteen ja kantelun tekijän mielestä komissio on syyllistynyt henkilöstöään ja heidän holhottaviaan koskevien velvollisuuksien täydelliseen laiminlyöntiin.

3.  Suositusluonnos

Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti oikeusasiamies toimitti 27. helmikuuta 2004 Euroopan komissiolle suositusluonnoksen.

Oikeusasiamies totesi tässä yhteydessä, että EU:n henkilöstön lapsilla, myös sellaista erityisopetusta kaipaavilla lapsilla, joiden tarpeet Eurooppa-koulut voivat täyttää, on oikeus käydä Eurooppa-koulua. Näin ollen näiden EU:n virkamiesten ei tarvitse osallistua lastensa koulutusmenoihin. Komissio ei kuitenkaan kata kokonaisuudessaan sellaisten lasten koulutusmenoja, joita ei hyväksytä Eurooppa-kouluun heidän vammaisuusasteensa vuoksi.

Oikeusasiamies totesi, että syrjimättömyyden ja tasavertaisen kohtelun periaate on yhteisön oikeuden yksi perusperiaatteista. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa[3] ja EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan 1 kohdassa[4] kielletään kaikenlainen vammaisuuteen perustuva syrjintä. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että sellaisten virkamiesten, joiden erityisopetusta tarvitsevia lapsia ei hyväksytä Eurooppa-kouluun, erilainen taloudellinen kohtelu perustuu yksinomaan vammaisuuteen ja näin ollen se on syrjintää. Tilannetta, jossa tietyt lapset jäävät Eurooppa-koulun ulkopuolelle pedagogista syistä, ei voida tosiasioiden ja oikeudellisten säännösten osalta pitää vastaavana kuin erityisopetusta tarvitsevien, vammaisuusasteensa vuoksi Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jäävien lasten tilannetta. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että sellaisten virkamiesten, joiden erityisopetusta tarvitsevia lapsia ei hyväksytä Eurooppa-kouluun heidän vammaisuusasteensa vuoksi, erilainen taloudellinen kohtelu on syrjintää ja että sitä voidaan pitää hallinnollisena epäkohtana ja antoi näin ollen seuraavan suositusluonnoksen:

"Komission olisi toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että erityisopetusta tarvitsevien, vammaisuusasteensa vuoksi Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jäävien lasten vanhempia ei velvoiteta osallistumaan lastensa koulutusmenoihin."

Oikeusasiamies ei voinut tehdä päätelmää, jonka mukaan komissio olisi laiminlyönyt velvollisuutensa varmistaa, että Eurooppa-koulut tarjoavat opetusohjelman kaikille erityisopetusta tarvitseville EU:n virkamiesten lapsille, sille asiasta ei ole oikeudellisia säännöksiä. Oikeusasiamies tuli näin ollen siihen johtopäätökseen, että kantelun tämän aspektin suhteen ei ole havaittavissa hallinnollista epäkohtaa. Kantelussa väitettiin myös, että komissio ei ilmoittanut Eurooppa-kouluja koskevissa tiedoissaan, että erityisopetusta tarvitsevia lapsia ei välttämättä hyväksytä oppilaiksi. Oikeusasiamies totesi, ottaen huomioon komission vakuutukset siitä, että se toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, että kantelun tästä aspektista ei tarvita lisätutkimuksia.

Tutkimusta suorittaessaan oikeusasiamies vastaanotti huomattavan määrän muita kanteita, jotka koskivat samantyyppisiä tapauksia ja vastaavia väitteitä. Komissiolle ilmoitettiin asiasta ja siltä pyydettiin lausunnot näistä kanteista. Komissio päätti vastata niihin kaikkiin yhteisesti käsiteltävänä olevaa tapausta koskevalla yksityiskohtaisella lausunnolla.

4.  Euroopan komission yksityiskohtainen lausunto ja lisätiedot

Lukuisten lykkäysten jälkeen komissio toimitti viimein 18. elokuuta 2004 yksityiskohtaisen lausuntonsa ja ilmoitti, että yksityiskohtainen lausunto on vastaus sekä oikeusasiamiehen suositusluonnokseen että samaa ongelmaa koskeviin yksittäisiin kanteluihin. Komissio viittasi 1. toukokuuta 2004 voimaantulleiden uusien henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 4 kohtaan[5] viitatessaan EU:n virkamiesten maksuosuuteen koulutusmenoista sellaisten erityisopetusta tarvitsevien lasten tapauksessa, joita ei hyväksytä Eurooppa-kouluun, ja huomautti, että nimittävän viranomaisen ja potentiaalisen virkamiehen suhteita hallitseva suhteellisuusperiaate olisi otettava huomioon soveltuvin osin nimittävän virkamiehen velvollisuuksissa virkamiehen vammaista lasta kohtaan. Komissio viittasi lukuisiin muihin uusiin elementteihin, kuten velvollisuuteen tarjota virkamiehille mahdollisuus sosiaalisluonteisiin toimenpiteisiin, ja jatkoi, että vammaisten lasten jääminen Eurooppa‑koulujen ulkopuolelle aiheutuu siitä, että heidän integroimisensa kouluympäristöön vaatisi enemmän materiaalisia resursseja kuin on käytettävissä, ja huomautti, että olisi mahdollista tehostaa toimenpiteitä, joilla tuetaan virkamiesten lapsia, jotka ovat vastaavassa tilanteessa kuin kantelun tekijä. Komissio katsoi kuitenkin, että käytössä oleva avustusjärjestelmä on asianmukainen ja riittävä korvaamaan vanhemmille lasten vammaisuudesta aiheutuvat menot ja huomautti, että järjestelmä kattoi 99 prosenttia kantelun tekijän lapsen koulutusmenoista. Komissio korosti talousarviovarojen rajallisuutta ja sitä, että sillä ei ole mahdollisuutta kattaa kaikkia kustannuksia siitä huolimatta, että talousarvio on kasvanut poikkeuksellisesti 40 prosenttia vuonna 2004. Koska vammaisille suunnattu sosiaalipolitiikka on prioriteetti, komissio ilmaisi halukkuutensa ehdottaa budjettivallan käyttäjälle monivuotista ohjelmaa, jotta tämäntyyppisten toimenpiteiden asema turvattaisiin mahdollisimman hyvin talousarviossa. Komissio ilmaisi aikomuksensa mainita oikeusasiamiehen kannan asiasta toimittaessaan ehdotuksensa budjettivallan käyttäjälle, mutta totesi, että asiaa saattaisi helpottaa se, että oikeusasiamies ottaisi suoraan yhteyttä budjettivallan käyttäjään. Lopuksi komissio ilmoitti aikomuksensa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet saadakseen budjettivallan käyttäjältä tarvittavat määrärahat, jotta todistettavasti erityisoppilaitokseen kuuluvat lapset saisivat mahdollisimman suurta taloudellista tukea.

Kantelun tekijä toisti komission yksityiskohtaista lausuntoa koskevissa huomautuksissaan aikaisemmat väitteensä ja totesi, että hänen mielestään komission ehdotukset ja toimet kieltävät hänen tyttäreltään mahdollisuuden ilmaiseen oppivelvollisuuskoulutukseen. Lisäksi hän kiisti komission esittämät luvut väittäen, että lasten erityisopetukseen investoidut varat lasta kohti laskivat vuonna 2003/2004. Hänen henkilökohtaiset menonsa vuodesta 2000 lähtien olivat nousseet 19 205 euroon.

Komission henkilöstöstä ja hallinnosta vastaava pääjohtaja kirjoitti joulukuussa 2004 oikeusasiamiehelle ja toisti yksityiskohtaisessa lausunnossa esitetyt ajatukset sekä ilmoitti, että komission monivuotinen sosiaalipoliittinen ohjelma tulee sisältämään erityisopetusta tarvitsevien lasten tukemista koskevan kohdan. Ohjelma oli tarkoitus antaa komissiolle vuoden 2005 puolivälissä, mutta pääjohtaja ei kyennyt takaamaan, että erityisopetusta tarvitsevien lasten vanhemmille korvattaisiin menot kokonaisuudessaan.

5.  Oikeusasiamiehen arvio ja suositus

Oikeusasiamiehen suositusluonnoksen tavoitteena oli varmistaa, että komissio ei syrji taloudellisesti virkamiehiä, joilla on erityisopetusta tarvitsevia lapsia, joita ei hyväksytä Eurooppa-kouluun heidän vammaisuutensa takia. Oikeusasiamies ei kyennyt toteamaan, että tavoite oli toteutunut komission yksityiskohtaisen lausunnon perusteella. Komissio tulkitsi uusia henkilöstösääntöjä siten, että sen valtuuksia rajoittaa uusien toimenpiteiden käyttöönottoa toimenpiteiden taloudellisten vaikutusten vuoksi olisi sovellettava myös muihin vammaisia koskeviin toimenpiteisiin, kuten EU:n virkamiesten erityisopetusta tarvitsevien lasten koulutukseen. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että nämä säännökset koskivat yksinomaan virkamiesten rekrytointia eikä niitä voida soveltaa muihin tilanteisiin, jotka koskevat virkamiesten kohtelua vammaisuuden yhteydessä. Oikeusasiamies piti myös silmäänpistävänä sitä, että vaikka komissio on toistuvasti viitannut taloudellisiin rajoituksiin, jotka estävät sitä kattamasta Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jäävien, erityisopetusta tarvitsevien lasten koulutusmenot kokonaisuudessaan, komissio ei ole kuitenkaan laatinut minkäänlaista arviota näiden rajoitusten suuruudesta, kuten asianomaisten virkamiesten määrästä tai uuden järjestelyn aiheuttamista todennäköisistä kustannuksista. Oikeusasiamies pani tyytyväisenä merkille henkilöstöstä ja hallinnosta vastaavan pääjohtajan myönteiset huomautukset, mutta hän oli kuitenkin sitä mieltä, että ne eivät poista yksiselitteisesti sellaisten virkamiesten syrjintää, joilla on erityisopetusta tarvitsevia, vammaisuusasteensa vuoksi Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jääviä lapsia. Komissio pyysi oikeusasiamiestä lähestymään budjettivallan käyttäjää, mutta oikeusasiamies katsoo, että hänen tehtävänsä ei ole puuttua tällä tavalla suoraan talousarviomenettelyyn. Hän pitää sen sijaan asianmukaisena laatia aiheesta erityiskertomus parlamentille ja kiinnittää täten parlamentin huomio asiaan, sillä parlamentti on komission toiminnan valvonnasta vastaava toimielin että toinen yhteisön budjettivallan käyttäjistä. Arvionsa perusteella oikeusasiamies muotoili suositusluonnoksensa uudelleen suositukseksi komissiolle ja katsoi, että hänen antamaansa suositusta olisi sovellettava myös muihin tutkimusta suoritettaessa vastaanotettuihin kanteluihin.

6.  Johtopäätökset

Esittelijä toteaa, että oikeusasiamies on analysoinut kantelun 1391/2002/JMA perusteellisesti ja kattavasti. Tutkimuksensa aikana hän analysoi yksityiskohtaisesti sekä kantelun tekijän väitteet että komission toimittamat lausunnot.

Kantelun tekijä on toimittanut esittelijälle lisätodisteita komission toimien vaikutuksista hänen perheeseensä. Komission virkamiehenä kantelun tekijä ei voi hyödyntää tiettyjä oikeuksiaan, kuten oikeutta käyttää asuinmaansa oppilaitoksia. Näissä olosuhteissa komissio ja unionin toimielimet toimivat eräänlaisena sijaisvaltiona, jonka vastuulla on tarjota tiettyjä palveluja, kuten oppilaitoksia. Tältä pohjalta kolme kantelun tekijän lapsista saa ilmaista oppivelvollisuuskoulutusta Eurooppa-koulussa. Yhtä lapsista, joka tarvitsee erityisopetusta, ei ole hyväksytty tähän kouluun ja niinpä hänen vanhempansa ovat joutuneet laittamaan hänet maksulliseen kouluun, josta aiheutuu huomattavia menoja vanhemmille. On selvästi mahdotonta hyväksyä, että vanhemmille aiheutuu huomattavia taloudellisia menoja yhden lapsen koulutusmenoista, vaikka hänen sisaruksensa ja muut ikäisensä ovat oikeutettuja ilmaiseen koulutukseen.

Kyseiselle perheelle on aiheutunut yhteensä 19 205 euron menot neljästä kouluvuodesta vuosina 2000–2004 ja he joutuvat todennäköisesti maksamaan vastaavat määrät vielä seitsemän vuoden ajan, kunnes heidän lapsensa täyttää 18 vuotta.

Esittelijä katsoo, että komissio ei ole ollut hienotunteinen väittäessään, että 99 prosenttia perheen menoista on katettu järjestelmällä, joka sisältää kaksinkertaisen lapsilisän vammaisten lasten vanhemmille. Komissio on yksipuolisesti pidättäytynyt maksamasta järjestelmästä tälle perheelle kuuluvia määriä kompensoidakseen tällä tavalla lapsen koulutusmenoja, jotka aiheutuvat Eurooppa-koulun ulkopuolelle jäämisestä. Komissio on täten kieltänyt tältä perheeltä taloudelliset varat, jotka ovat sellaisten vammaisten lapsien vanhempien käytössä, joille maksetaan kaksinkertainen lapsilisä, mutta joiden lapset nauttivat ilmaisesta oppivelvollisuuskoulutuksesta, jolloin nämä perheet voivat käyttää ylimääräisen lapsilisän muihin kuin koulutusmenoihin.

Komissio on huomauttanut, että mikäli virkamies anoo budjettikohdan A-4103 ("Vammaisille myönnettävä lisätuki") mukaista tukea, alustavien suuntaviivojen 5 a artiklassa todetaan, että hänen on suoritettava maksuosuus, jonka suuruus riippuu perheen verotettavasta tulosta. Komissio ei käsittele kuitenkaan sitä seikkaa, että budjettikohtaa A-4103 ei ole luotu koulutustarpeita varten, sillä koulutuksen on tarkoitus olla ilmaista vammaisille lapsille aivan kuten se on ilmaista lapsille, joilla ei ole vammaisuuksia.

Esittelijä katsoo näin ollen, että oikeusasiamiehen päätelmä, jonka mukaan tilanteen taloudellisia aspekteja voidaan pitää perusteettomana syrjintänä, perustuu kattavaan arvioon. Esittelijä kannattaa näin ollen täysin seuraavaa oikeusasiamiehen suositusta:

"Komission olisi toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että erityisopetusta tarvitsevien, vammaisuusasteensa vuoksi Eurooppa-koulujen ulkopuolelle jäävien lasten vanhempia ei velvoiteta osallistumaan lastensa koulutusmenoihin."

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Eurooppa-kouluja vastaan esitetyn kantelun (nro 1391/2002/JMA) johdosta
Viiteasiakirjat	2005/2216(INI)
Asiasta vastaava valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	PETI 17.11.2005
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	CULT 17.11.2005
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)	CULT 23.11.2005
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Proinsias De Rossa 13.9.2005
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	11.10.2005		22.2.2006			21.3.2006
Hyväksytty (pvä)	21.3.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: 13 –: 0 0: 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Robert Atkins, Carlos José Iturgaiz Angulo, Mairead McGuinness, Manolis Mavrommatis, Andreas Schwab, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Proinsias De Rossa, Inés Ayala Sender, Alexandra Dobolyi, David Hammerstein Mintz, Marcin Libicki,
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Marie-Hélène Descamps
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	María del Pilar Ayuso González
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	28.3.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

• [1]  "14 artikla
  Oikeus koulutukseen
  1. Jokaisella on oikeus koulutukseen ja oikeus saada ammatillista koulutusta sekä jatko- ja täydennyskoulutusta.
  2. Tähän oikeuteen kuuluu mahdollisuus saada maksutta oppivelvollisuuteen perustuvaa opetusta.
  3. Vapautta perustaa oppilaitoksia demokratian periaatteita kunnioittaen sekä vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen omien uskonnollisten, aatteellisten ja kasvatuksellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus kunnioitetaan kyseisen vapauden ja kyseisen oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti."
• [2]  94/262/EHTY, EY, Euratom: Euroopan parlamentin päätös tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994 oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista, EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15.
• [3]  "21 artiklan 1 kohta
  1. Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan."
• [4]  "13 artiklan 1 kohta
  Neuvosto voi tässä sopimuksessa yhteisölle uskotun toimivallan rajoissa yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen muiden määräysten soveltamista."
• [5]  1 d artiklan 4 kohta
  "(4) Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa henkilöä pidetään vammaisena, jos hänellä on pysyvä tai todennäköisesti pysyväksi jäävä ruumiillinen tai henkinen vajavuus. Vajavuus on vahvistettava 33 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
  Vammainen henkilö täyttää 28 artiklan e alakohdan edellytykset, jos hän pystyy kohtuullisten järjestelyiden turvin hoitamaan kyseiseen virkaan kuuluvat olennaiset tehtävät.
  Virkaan kuuluviin olennaisiin tehtäviin liittyvillä kohtuullisilla järjestelyillä tarkoitetaan sellaisia asianmukaisia toimenpiteitä, jotka on tarvittaessa toteutettava, jotta vammainen henkilö voi päästä työpaikalle, hoitaa työtehtäviä tai edetä uralla tai osallistua koulutukseen, ellei toimenpiteistä koidu toimielimelle kohtuutonta rasitetta."