MIETINTÖ transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä

20.4.2006 - (2005/2082(INI))

Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: Erika Mann

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä

(2005/2082(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vuonna 1990 annetun transatlanttisen julistuksen EY:n ja Yhdysvaltojen suhteista, 3. joulukuuta 1995 hyväksytyn uuden transatlanttisen toimintaohjelman[1] sekä 18. toukokuuta 1998 hyväksytyn transatlanttisen talouskumppanuuden[2],

–   ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 1998 antaman tiedonannon "Uusi transatlanttinen markkina-alue",

–   ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 annetun Bonnin julistuksen[3], erityisesti sen kappaleet ”Hyvinvoinnin ja kehityksen edistäminen nopeasti muuttuvassa maailmassa” ja ”Ennakkovaroitusjärjestelmän kehittäminen”,

–   ottaa huomioon 2. toukokuuta 2002 annetun ”Positiivisen talousohjelman” (Positive Economic Agenda)[4],

–   ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2005 transatlanttisista suhteista antamansa päätöslauselman[5] sekä aikaisemmat 17. toukokuuta 2001[6], 13. joulukuuta 2001[7], 15. toukokuuta 2002[8] sekä 19. kesäkuuta 2003[9] antamansa päätöslauselmat sekä 22. huhtikuuta 2004[10] ja 13. tammikuuta 2005[11] antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon komission 20. maaliskuuta 2001 antaman tiedonannon ”Transatlanttisen kumppanuuden vahvistaminen: keskittyminen strategiaan ja tulosten saavuttamiseen” (KOM(2001)0154),

–   ottaa huomioon komission 18. toukokuuta 2005 antaman tiedonannon ”EU:n ja Yhdysvaltojen kumppanuuden lujittaminen ja nykyistä avoimemmat markkinat 2000-lukua varten” (KOM(2005)0196),

–   ottaa huomioon vuonna 2004 annetun talouskumppanuuden vahvistamista koskevan julistuksen ”Strengthening Our Economic Partnership”[12],

–   ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2005 Washington DC:ssä pidetyn EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen tulokset, erityisesti sen taloudellisen julistuksen,

–   ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen talousministerien kokouksessa 30. marraskuuta 2005 hyväksytyn EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisen työohjelman taloudellisen julistuksen täytäntöönpanemiseksi,

–   ottaa huomioon Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen 9. helmikuuta 2005 esittämän päätöslauselmaluonnoksen nro 77 transatlanttisista suhteista,

–   ottaa huomioon OECD:n tekemän tutkimuksen tuotemarkkinoiden vapauttamisesta ja kansainvälisen kaupan ja investointien esteiden vähentämisestä saatavista hyödyistä (Preferential Trading Arrangements in Agricultural and Food Markets – The Case of the European Union and the United States, julkaistu maaliskuussa 2005),

–   ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista[13],

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan 26. toukokuuta 2005 pitämän kuulemisen transatlanttisista taloussuhteista,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan työasiakirjan (PE 364.940),

–   ottaa huomioon … antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen puitteissa[14],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0131/2006),

A. ottaa huomioon, että vaikka tämä päätöslauselma keskittyy pääasiassa EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhteisiin, olisi tunnustettava, että transatlanttiset suhteet sisältävät kaikki Euroopan ja Amerikan valtiot,

B.  ottaa huomioon, että yhdentyminen on luonnollista kahdelle taloudelle, joilla on samanlaiset taustat, resurssivarat ja talouden mallit, mutta jotka historiallisista, kulttuurisista ja taloudellisista syistä eivät koskaan tule olemaan samankaltaiset,

C. katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen taloudelliset siteet ovat yleisesti ottaen transatlanttisen suhteen tärkeä vakauttava tekijä, ja että ne ovat kasvaneet niin merkittävästi viime vuosikymmenien aikana, että kummallakin kumppanilla on yhä suurempi panos toisen kumppanin taloudelliseen kehitykseen,

D. ottaa huomioon, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliset vankat poliittiset ja taloudelliset suhteet ja yhteisten standardien kehittäminen vaikuttavat sellaisinaan myönteisesti myös muihin Pohjois-Amerikan vapaakauppa alueen maihin,

E.  ottaa huomioon, että tärkeimmät EU:n ja Yhdysvaltojen väliset kaupan esteet koskevat maataloutta, mukaan luettuina tulli, kiintiöt sekä tuotanto-, vienti- ja rahoitustuet ja tekniset kaupan esteet, ja että palvelukaupan suojelu on pysynyt korkealla tasolla, kun taas teollisuustuotteiden tulleja on alennettu asteittain herkkien alojen tuotteita lukuun ottamatta,

F.  katsoo, että nyt tarvitaan suurempaa poliittista johtavuutta ja näkemystä, jotta vuoden 1995 uusi transatlanttinen toimintaohjelma ja vuoden 1998 transatlanttinen talouskumppanuus voidaan saattaa ajan tasalle siten, että niissä otetaan huomioon uudet realiteetit ja vanhat kiistat ja jatketaan transatlanttisten siteiden vahvistamista,

G. katsoo, että Euroopan ja Yhdysvaltojen on keskityttävä tulevaisuuteen sen olettamuksen pohjalta, että vahvempi transatlanttinen side vaikuttaa maailmanlaajuisesti, minkä vuoksi osapuolten on otettava asianmukaisesti huomioon muiden taloudellisten toimijoiden, maiden ja kansojen edut, jotta vauraus voidaan jakaa tasapuolisemmin, ja jotta osapuolet voivat vastata menestyksekkäästi maailmanlaajuisiin haasteisiin turvallisuuden, maailman talouden hallinnon, ympäristön ja köyhyyden vähentämisen toisiinsa kytkeytyneillä aloilla,

H. katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisiä taloussuhteita ja monenvälistä toimintaohjelmaa olisi tarkasteltava täydentävänä ja molempia osapuolia vahvistavana positiivisena prosessina, ja katsoo, että entistä integroidumpien markkinoiden hyödyt ulottuvat laajempiin Euroopan ja Amerikan taloudellisiin suhteisiin, katsoo, että alueelliset edut otetaan asianmukaisesti huomioon markkinoiden yhdentämistä koskevissa alueellisissa neuvotteluissa,

I.   ottaa huomioon, että erilaisten taloudellisten ja oikeudellisten välineiden ja menettelyjen käyttämistä samankaltaisissa tilanteissa olisi ohjattava asianmukaisesti transatlanttisen taloudellisen kumppanuuden puitteissa transatlanttisten markkinoiden hajoamisen ehkäisemiseksi,

J.   katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen sääntely-ympäristön yhtenäistämisen lisääminen hyödyttäisi yleensä ottaen kaikkia maita ja erityisesti lähellä sijaitsevia kauppakumppaneita ja kehitysmaita,

K. katsoo, että rahoituspalveluja koskevalla toimintasuunnitelmalla on parlamentin tukemana ollut tärkeä osa luotaessa kilpailukykyisempiä Euroopan unionin pääomamarkkinoita, jotka ovat vahvistaneet Euroopan kilpailukykyä,

L.  katsoo, että teknologia- ja tietoyhteiskunnalle ominainen kiihtyvä muutosvauhti osoittaa, että EU:n olisi paneuduttava tieteellisen ja teknologian tutkimuksen alan määrällisen ja laadullisen panostuksen lisäämiseen, jotta ”teknologinen kuilu” vastaavaan alaan USA:ssa kaventuisi riittävästi, mikä varmistaisi tarkoituksenmukaiset edellytykset kahdenvälisen kaupan yhdenvertaisuudelle,

M. katsoo, että vahvistetut transatlanttiset taloussuhteet voivat tarjota merkittävän panoksen Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi,

Tosiasialliset transatlanttiset markkinat

1.  korostaa, että vaikka viime vuosina on voinut näyttää siltä, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliset poliittiset jännitteet ovat toisinaan vaikuttaneet taloudellisiin suhteisiin ja että globalisaation ja kehittyvien talouksien, kuten Kiinan, Intian ja Brasilian, vetovoima on vähentänyt EU:n ja Yhdysvaltojen taloudellisten siteiden tärkeyttä tai merkitystä, tuoreet teoksetkin osoittavat selkeästi, että tilanne on itse asiassa päinvastainen; a) kauppa kyseisten markkinoiden välillä on saavuttanut ennätyksellisen tason, jolla yksin kauppavaihto on miljardi euroa päivässä; b) palvelukauppa on jatkanut merkittävää kasvuaan siten, että EU:n vienti Yhdysvaltoihin on arvoltaan lähes 120 miljardia euroa, mikä vastaa kolmannesta EU:n ulkopuolelle suuntautuvasta palvelukaupasta, mikä tarkoittaa 15 miljardin euron ylijäämää Yhdysvaltojen kanssa käytävässä palvelukaupassa; c) Atlantin ylittävien molemminpuolisten suorien investointien (rajatylittävän integraation syvin muoto) arvo ylittää nyt 1,5 biljoonaa euroa ja on kasvanut huomattavasti, c) Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkomaisten tytäryhtiöiden tuotot toistensa markkinoilta ovat nousseet ennätyslukemiin vuoden 2003 jälkeen;

2.  korostaa tältä osin, että EU:n ja Yhdysvaltojen taloudelliset siteet vaikuttavat huomattavasti työllisyyteen, sillä transatlanttinen talous tarjoaa Atlantin kummallakin puolella lähes 7 miljoonaa työpaikkaa, jotka riippuvat markkinoiden toiminnasta ja laajentumisesta;

3.  panee merkille, että vaikka Euroopan ja Yhdysvaltojen taloudet ovat niin yhteen punoutuneet ja integroituneet, että ne muodostavat aidot transatlanttiset markkinat, paljon kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia on yhä hyödyntämättä jäljellä olevien kaupan esteiden takia;

4.  toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen suhdetta varjostaa merkittävässä määrin poliittinen kiista, ja että suhteen retoriikka ja kauppakiistat korostuvat; panee merkille, että Atlantin kummallakaan puolella jätetään vaille huomiota se, miten voimakkaaksi ja integroituneeksi transatlanttinen talous on kehittynyt; varoittaa siksi riskeistä, jotka vääjäämättä seuraavat siitä, jos ainutlaatuista suhdetta pidetään itsestäänselvyytenä ja jos sitä käsitellään hyväntahtoisen välinpitämättömästi sen sijaan, että siihen sitouduttaisiin ja kiinnitettäisiin vaadittua huomiota;

5.  pelkää, että nykyisten transatlanttisen suhteiden puitteet eivät riittävässä määrini heijasta edellä mainittua todellisuutta; vaatii sen vuoksi visionäärisempää ja strategisempaa lähestymistapaa, jonka avulla voidaan reagoida asianmukaisesti EU:n ja Yhdysvaltojen talouksiin vaikuttaviin tärkeisiin taloudellisiin kysymyksiin, joista voidaan mainita kilpailupolitiikka, standardisoitu omistajaohjaus; yhteensopivat tai yhteiset standardit ja sääntely-yhteistyön tehostaminen;

Tulevaisuus: vahvempi transatlanttinen talouskumppanuus

6.  katsoo, että edellä mainittu komission 18. toukokuuta 2005 antama tiedonanto on hyvä perusta transatlanttisten taloussuhteiden huomattavalle lujittamiselle; korostaa, että on työskenneltävä edelleen transatlanttisten markkinoiden todellisuuden muokkaamiseksi strategiseksi ja toiminnalliseksi käsitteeksi, joka voi saada osakseen tarpeeksi julkista ja poliittista tukea;

7.  suosittaa, että EU ja Yhdysvallat päättävät ennen seuraavaa, vuonna 2006 pidettävää huippukokoustaan saattaa vuoden 1995 uuden transatlanttisen toimintaohjelman sekä vuoden 1998 transatlanttisen talouskumppanuuden ajan tasalle ja valmistella uuden transatlanttisen kumppanuussopimuksen, joka kattaa kummankin edellä mainituista ja johtaa ”esteettömien transatlanttisten markkinoiden” saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä siten, että vuosi 2010 asetetaan rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinoiden nopeutetuksi tavoiteaikatauluksi; tämän aloitteen pohjana olisi oltava kesäkuussa 2005 järjestetyn EU:n ja Yhdysvaltojen välisen huippukokouksen taloudellinen aloite ja EU:n ja Yhdysvaltojen alakohtaisia konkreettisia tavoitteita sisältävä työohjelma, jossa laaditaan arvio vuosina 2005–2006 tapahtuneesta edistyksestä sekä täsmennetään tulevia tavoitteita;

8.  korostaa, että ehdotetun kumppanuussopimuksen taloutta koskevassa kappaleessa olisi esitettävä uusi rakenne, jonka osia ovat: 1) yhteistyö sääntelyn alalla, 2) luonteeltaan monialaiset toiminnalliset välineet (mukaan luettuna tehokas ennakkovaroitusjärjestelmä ja kolmannen sukupolven sopimus kilpailulainsäädännön soveltamisesta), ja 3) alakohtaiset taloudelliset yhteistyösopimukset, jotka perustuvat edellä mainittuun EU:n ja Yhdysvaltojen yhteiseen työohjelmaan;

9.  korostaa, että "esteettömien transatlanttisten markkinoiden" käsite ei saa johtaa yhdenmukaistamisen vähentämiseen transatlanttisessa sääntely-yhteistyössä, mikä vähentäisi kuluttajien luottamusta terveyteen ja turvallisuuteen; vaatii sen vuoksi transatlanttisen kuluttajavuoropuhelun ja ympäristövuoropuhelun elvyttämistä, jotta niiden avulla voidaan kehittää kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä ympäristönsuojelun "parhaat käytännöt", mikä edistää transatlanttisten markkinoiden kestävyyttä;

10. vahvistaa, että kansainvälisen kilpailun paineen kasvaessa näkemys yhteisestä talousalueesta on välttämätön, jotta voidaan lisätä poliittista sitoumusta laajempaan taloudelliseen toimintaohjelmaan, joka parantaa kummankin osapuolen osaamistalouksien kilpailuasemaa, edistää kasvua ja innovointia ja luo siten uusia työpaikkoja ja lisää vaurautta;

11. toteaa, että hajanainen kansainvälinen sääntely-ympäristö toimii kansainvälisen kaupan kasvumahdollisuuksien esteenä ja korostaa sitä, että EU:n ja Yhdysvaltojen sääntely-yhteistyön lähentäminen on ratkaisevan tärkeää pyrittäessä etenemään kohti yhdenmukaisempaa sääntely ympäristöä, missä yleensä ottaen kaikkien maiden ja erityisesti kehitysmaiden taloudelliset toimijat voivat nauttia alemmista kustannuksista ja suuremmasta vapaudesta;

12. toteaa, että Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin talouksien myönteinen kehitys ja niiden taloudellisten suhteiden vahvistuminen, myös institutionaalisten välineiden avulla, edistää molempien alueiden painoarvo huomioon ottaen merkittävästi koko maailmantalouden kasvua ja kehitystä;

13. vaatii, että transatlanttisen kumppanuuden, joka edustaa arviolta 57 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja joka edelleen toimii maailmantalouden rinnakkaismoottorina, on osoitettava maailmanlaajuista johtajuutta yhteydessä, jossa leimaa antavina ovat lisääntyvä keskinäinen riippuvuus, uusien taloudellisten voimatekijöiden nousu ja yli kansallisten rajojen vaikuttavienmaailmanlaajuisten ongelmien yleistyminen; suosittelee tässä suhteessa syvällisempiä ja systemaattisempia neuvotteluja muiden tärkeimpien taloudellisten toimijoiden (mukaan luettuina Intia, Japani, Brasilia, Kanada, Meksiko, Chile, Venäjä ja Kiina) kanssa;

Dohan kehitystavoitteet

14. korostaa, että sekä EU:lla että Yhdysvalloilla on erityinen vastuu ja yhteiset tavoitteet ja näin ollen rakentava yhteistyö meneillään olevissa WTO:n monenvälisissä neuvotteluissa on molempien etu; pyytää molempia osapuolia noudattamaan kunnianhimoista ja laaja-alaista Dohan kehitysohjelmaa sekä ottamaan kehitysulottuvuuden täysin huomioon ja siten tasoittamaan tietä kierroksen menestyksekkäälle loppuun saattamiselle vuonna 2006;

15. toivoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen enimmäistulleja ja muita merkittäviä tulleja alennetaan riippumatta siitä, saadaanko Dohan neuvottelut onnistuneesti päätökseen;

16. pitää myönteisenä WTO:n puitteissa tehtyä sopimusta maatalouden kaikkien vientitukien lopullisesta poistamisesta vuoteen 2013 mennessä, mukaan luettuina ruoka-avun ja muiden vientitukijärjestelmien muodoissa myönnetty vientituki, ja korostaa sitä, että vastaavaa edistymistä ei ole vielä saavutettu kansallisen tuen ja markkinoille pääsyn aloilla;

17. kehottaa Yhdysvaltoja poistamaan tulliesteet, kuten tullin palvelujen käyttömaksun ja maahantuojalle asetetut liialliset laskutusvaatimukset; pitää valitettavana sitä, että Yhdysvaltojen tulli- ja rajavartiolaitokset eivät tunnusta EU:n asemaa tulliunionina ja "alkuperämaana"; kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta peruuttamaan kielteisen kantansa suhteessa EU:n jäsenyyteen maailman tullijärjestössä (WCO);

Taloudellisen aloitteen seuranta ja 30. marraskuuta 2005 pidetty EU:n ja Yhdysvaltojen talousministerien kokous

18. tukee EU:n ja Yhdysvaltojen talousministerien hyväksymän taloudellisen julistuksen täytäntöönpanoa koskevaa EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistä työohjelmaa, joka sisältää konkreettisia toimia 11 alalla transatlanttisen taloudellisen integraation eteenpäin viemiseksi; pyytää kuitenkin kumpaakin osapuolta osallistumaan tämän yhteisen työohjelman todelliseen täytäntöönpanoon ja syventämiseen, siten että asetetaan selkeämpi ja kunnianhimoisempi päämäärä, pitkän aikavälin strategisia tavoitteita ja yksityiskohtainen aikataulu yhteisten toimien ja hankkeiden täytäntöön panemiseksi, ja jossa otetaan huomioon riippumattomien sääntelyviranomaisten erityisasema; panee tältä osin merkille, että toiminnassa olevien transatlanttisten vuoropuhelujen sidosryhmät, kuluttajaryhmät, ammattiliitot ja ympäristöjärjestöt mukaan luettuina, olisi otettava aktiivisemmin mukaan taloudellisen aloitteen ja työohjelman seuranta- ja tarkistusprosessiin;

19. katsoo, että ehdotetun taloudellisuuden kumppanuussopimuksen taloutta koskevassa luvussa olisi taloudellisen aloitteen mukaisesti esitettävä erityisiä ideoita tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamisesta tärkeillä markkina-aloilla sääntelyn asteittaisen mukauttamisen sekä sääntöjen ja standardien keskinäisen tunnustamisen avulla;

I     Sääntelyä ja normeja koskevan yhteistyön edistäminen

20. on tyytyväinen siihen, että kumppanit ovat ryhtyneet toimiin toteuttaakseen kesäkuussa 2005 pidetyn huippukokouksen julistukseen keskeisenä osana kuuluneen sitoumuksensa ”perustaa korkean tason sääntely-yhteistyön foorumi” ja ehdottaneet, että vuonna 2006 järjestetään vähintään kaksi kokousta; suosittaa panemaan ripeästi ja täydellisesti täytäntöön vuoden 2005 suunnitelman EU:n ja Yhdysvaltojen sääntely-yhteistyöstä; varoittaa, että elleivät eri sidosryhmät ja virastot osallistu sääntely-yhteistyöhön riittävästi ja oikea-aikaisesti, yhteistyöllä ei saavuteta odotettuja tuloksia;

21. toistaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen on vielä poistettava useita kaupan ja investointien esteitä, ja panee huolestuneena merkille lisääntyvät paineet vastata ulkomaiseen kilpailuun protektionistisilla ja epäreiluilla kaupan toimenpiteillä; korostaa, että jos osapuolet sitoutuvat uudelleen noudattamaan taloudelliseen aloitteeseen ja ehdotettuun uuteen transatlanttiseen kumppanuussopimukseen sisältyviä avoimuuden, läpinäkyvyyden ja oikeusvaltion periaatteita, useimpien edellä mainittujen ongelmien poistamisen pitäisi olla mahdollista;

22. korostaa, että sääntelyesteet ovat muodostuneet EU:n ja Yhdysvaltojen välisten investointien ja kaupan merkittävimmiksi esteiksi, ja varoittaa erityisesti täydentävän sääntelyn leviämisestä osavaltioiden tasolla, kieltäytymisestä käyttämästä asiaa koskevia kansainvälisiä standardeja teknisen sääntelyn perusteena, liiallisen rasittavista merkintävaatimuksista ja siitä, että Yhdysvalloissa turvaudutaan liiallisesti kolmannen osapuolen sertifiointiin;

23. on huolestunut "kansallisen turvallisuuden" selkeän määritelmän puuttumisesta Yhdysvalloissa ja mainitun käsitteen liiallisesta käyttämisestä kaupan ja investointien esteenä; pitää erityisen valitettavana Yhdysvaltojen puolustusministeriön käyttämää nk. "Berryn muutosta" ja vuodelta 1998 peräisin olevaa "Exonin-Florion muutosta" sekä niihin perustuvaa lainsäädäntöä, joka rajoittaa ulkomaisia investointeja ja omistusta yrityksissä, jotka vähimmässäkään määrin liittyvät kansalliseen turvallisuuteen;

24. panee merkille, että oikeudenkäyntisääntöjen erilaisuus ja tuomioistuimen tuomioiden kunnioittamisen erilaiset käytännöt EU:n jäsenvaltioissa ja Yhdysvalloissa vaikuttavat merkittävästi transatlanttiseen liiketoimintaan liittyviin oikeudellisiin kiistoihin; pyytää EU:ta ja Yhdysvaltoja tutkimaan siviili- ja kauppaoikeuteen liittyvien tuomioistuimen päätösten tuomiovaltaa, tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen soveltuvuutta;

25. toteaa, että transatlanttisia televiestintämarkkinoiden kehittymistä hidastavat edelleen sääntelyesteet ja yhteensopimattomat standardit, jotka ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa siitä huolimatta, että yhdeksän maailman kymmenestä suurimmasta televiestintäyrityksestä toimii EU:ssa tai Yhdysvalloissa, yksikään amerikkalainen tai eurooppalainen televiestintäyritys ei toimi merkittävässä määrin kummankin mantereen markkinoilla;

II    Avointen ja kilpailukykyisten pääomamarkkinoiden edistäminen

26. kehottaa tilinpitostandardien vastavuoroiseen tunnustamiseen ja asteittaiseen yhdentämiseen luotettavan sääntelynvalvonnan avulla, siten että yritykset voivat käyttää yhtä standardia molemmilla markkinoilla sekä pienentää listautumiskuluja; pyytää komissiota kuitenkin valvomaan tiiviisti Euroopassa kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavan elimen (International Accounting Standards Board) sekä vastaavan Yhdysvalloissa toimivan elimen (Financial Accounting Standards Board) täysimääräistä vastaavuutta koskevan suunnitelman toteuttamista Yhdysvaltain suosimisen välttämiseksi;

27. kehottaa parantamaan rahoitusmarkkinoiden säätelyä koskevaa dialogia tarkistamalla kaksi kertaa vuodessa parlamentin, komission, asianomaisten yhdysvaltalaisten viranomaisten ja Yhdysvaltain kongressin talousvaliokuntien välistä transatlanttisia rahoituspalveluasioita koskevaa politiikkaa aina ennen vuosittaisia EU:n ja Yhdysvaltain välisiä huippukokouksia sekä niiden jälkeen; kiittelee teollisuuden edustajien, kuten futuuri- ja optioyhdistyksen (Futures and Options Association), tähän asti tekemää työtä;

28. arvostelee voimakkaasti Yhdysvaltain toimintaa sen lykättyä pankkien vakavaraisuusvaatimuksia koskevan Basel II -sopimuksen toimeenpanoa ja pyytää Yhdysvaltoja pitämään kiinni sitoumuksistaan, jotta pankeille voidaan luoda maailmanlaajuiset tasapuoliset toimintaedellytykset; uskoo erilaisten menettelytapojen saattavan estää EU-alueen pankkeja, joilla on toimintaa Yhdysvalloissa, perustamasta yhdistettyjä riskinhallintajärjestelmiä;

29. ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että EU:n jälleenvakuuttajat joutuvat Yhdysvalloissa antamaan täydet vakuudet riskien varalta ja että ne joutuvat toimimaan erittäin syrjivien valtiollisten sääntöjen mukaisesti, joiden perusteella niiden pitää rahoittaa suhteettomasti vastuuosuuttaan pitämällä yllä kohtuuttoman suurta vakuustasoa (Yhdysvalloissa akkreditoiduilla ja siellä toimivilla jälleenvakuuttajilla ei ole samankaltaisia vakuuksia koskevia vaatimuksia); pyytää toimivaltaisia Yhdysvaltain viranomaisia tavoittelemaan transatlanttista vastavuoroista tunnustamista ja yhdenmukaista vakavaraisuutta sekä raportointivelvoitteita;

30. vaatii Yhdysvaltain osakemarkkinoilla tapahtuvaan listautumisen päättämiseen liittyvien sääntöjen pikaista yhdentämistä, koska tällä hetkellä niissä asetetaan ankaria vaatimuksia EU:n yrityksille, jotka haluavat poistua listalta; suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltain arvopaperiviranomaisen (US Securities and Exchange Commission) äskettäiseen ehdotukseen harkita listautumisen tärkeimmäksi kriteeriksi kaupan määriä eikä osakkeenomistajien määrää; ja pyytää komissiota valvomaan näitä uudistuksia EU:n etujen suojaamisen varmistamiseksi;

31. uskoo yhtenäisempään vuoropuheluun yritysjohdon hallintojärjestelmästä sekä yritysjohdon hallintoa ja valvontaa koskevien vaatimusten harmonisointiin, jotta vältettäisiin alueen ulkopuoliset tapaukset, kuten Sarbanes-Oxley-lain soveltaminen, esimerkiksi parantamalla transatlanttista hallintokulttuuria koskevaa vuoropuhelua; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja yhdessä tarkkailemaan tiiviimmin maailmanlaajuisia korkeariskisiä sijoitusrahastoja;

32. pyytää komissiota päivittämään EU:n korkotulojen verottamista koskevan direktiivin soveltamisen suhteessa Yhdysvaltoihin;

III  Rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskeva yhteistyö

33. toteaa, että markkinoiden avoimuus riippuu hyvin suuressa määrin varmoista ja luotettavista rakenteista ja että keskinäinen luottamus on elintärkeää maailmanlaajuisten kauppasuhteiden kannalta; tukee läheistä EU:n ja Yhdysvaltain välistä yhteistyötä yritysten sisäisten ja talouspetosten, rahanpesun ja terroristien toiminnan rahoituksen torjunnan jatkamiseksi välttäen häiritsemästä tarpeettomasti tavanomaisia kaupallisia ja yksityisiä liiketoimia;

IV  Innovoinnin ja teknologian kehittämisen edistäminen

34. on tyytyväinen tavoitteeseen lisätä Atlantin ylittävää synergiaa monilla keskeisillä aloilla vahvempien osaamistalouksien kehittämiseksi;

35. kannustaa perustamaan transatlanttisia tutkimuskumppanuuksia, joiden avulla myös pk-yritykset saadaan mukaan yhteisiin tutkimushankkeisiin, ja ryhtymään toimenpiteisiin, joilla kannustetaan eurooppalaisten tutkijoiden palaamista Eurooppaan;

36. pitää molempien osapuolten kannalta hyödyllisenä yhteistyön edistämistä tutkimuksen ja kehittämisen alalla sekä investointiohjelmien toteuttamista esimerkiksi seuraavilla aloilla:

     a)  nopean maaliikenteen teknologia ja erityisesti uudentyyppiset erittäin tehokkaat joukkoliikennevälineet kaupunkien kehittämiseksi;

     b)  henkilö-, rekka- ja linja-autojen synteettisten polttoaineiden ja sähköisten voimanlähteiden kehittäminen, polttokennojen käyttäminen jne.;

     c)  uusien menetelmien kehittäminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

37. muistuttaa tässä suhteessa jäsenvaltioita sekä Yhdysvaltoja sitoumuksesta, jonka molemmat osapuolet antoivat vuoden 2003 yhteisessä julistuksessa vetytalouden edistämisestä, ja pitää myönteisenä jo saavutettua edistystä, mutta pitää samalla välttämättömänä yhteistyön jatkamista;

38. katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan (TVT) muodot ovat äärimmäisen tärkeitä sekä EU:n että Yhdysvaltojen talouden kannalta; suosittelee näin ollen seuraavia toimia, joiden tarkoituksena on:

a)  edistää avainteknologioiden, kuten laajakaistateknologian, radiotaajuisen etätunnistuksen ja muiden innovatiivisten teknologioiden käyttöä, yhteentoimivuus huomioon ottaen;

b)  turvata verkkoja ja mahdollistaa tiedonsiirto kiinnittäen erityistä huomiota roskapostiin;

c)  varmistaa verkko- ja tietoturvavirastojen välinen yhteistyö;

d)  puuttua verkkovierailujen korkeisiin kustannuksiin;

39. katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen 7. puiteohjelma antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden yhteisiin toimiin seuraavilla osa-aloilla:

a)  ensisijaisten tutkimusyhteistyöalojen tunnistaminen, minkä avulla voidaan kehittää uusia transatlanttisia markkinoita (esimerkiksi vetypolttokenno- ja nanoteknologian osalta);

b)  yhteinen tutkimus aloilla, jotka koskevat kansalaisturvallisuutta sekä tietoyhteiskunnan teknologiaa tukevien monipuolisten verkotettujen järjestelmien ja tietoinfrastruktuurien luotettavuutta;

c)  Euroopan tutkimusneuvoston ja kansallisen tiedesäätiön (National Science Foundation) välisen tehokkaan yhteistyön edistäminen;

40. katsoo, että uudet ja nykyiset ohjelmat tarjoavat tietyssä määrin mahdollisuuksia yhteisiin toimiin ulkoavaruuden tutkimuksessa seuraavilla osa-aloilla:

a)  yhteistyön edistäminen avainaloilla, joita ovat kaukokartoitus, satelliittinavigointi (Galileo, GPS), sähköinen viestintä, avaruustiede ja tutkimus;

b)  puuttuminen sääntelyesteisiin, jotka estävät avaruusteollisuuden toimivien transatlanttisten markkinoiden luomisen;

c)   kansainvälistä asekauppaa koskevaan Yhdysvaltojen lainsäädäntöön perustuvien tarpeettomien tarkastusten poistaminen ja kansainvälisten kantorakettimarkkinoiden vapauttaminen;

41. pyytää komissiota ehdottamaan yhteistä malarian tutkimusohjelmaa nykyisten pandemioita koskevan yhteisen tutkimuksen lisäksi;

42. tukee toimenpiteitä yrittäjyyden ja riskinottamisen parantamiseksi EU:ssa hyödyntämällä sopivia esimerkkejä Yhdysvaltain vahvuuksista tällä alalla;

V    Kaupan, matkailun ja turvallisuuden tehostaminen

43. toteaa, että viisumipolitiikka kuuluu nykyisellään yksinomaan yhteisön toimivaltaan; pyytää komissiota käynnistämään välittömästi Yhdysvaltojen kanssa neuvottelut, jotka koskevat viisumivapausohjelman ulottamista koskemaan EU:n kansalaisia ja poistamaan syrjinnän, joka tällä hetkellä kohdistuu erityisesti EU:n uusien jäsenvaltioiden kansalaisiin;

44. korostaa, että hankalat viisumimenettelyt ovat aiheuttaneet lisäkustannuksia yrityksille ja kansalaisille; pitää "luotettava henkilö" -aloitetta, jonka pitäisi perustua yhteisesti kehitettyihin standardeihin, myönteisenä keinona edistää liikematkustamista ja matkailua;

45. pahoittelee, että suurin osa EU:n kansalaisista joutuu vielä tiukkoihin viisumitarkastuksiin, mikä jarruttaa työntekijävaihtoa ja niiden henkilöiden vapaata liikkuvuutta, jotka matkustavat Yhdysvaltoihin tai oleskelevat siellä työasioissa; kehottaa Yhdysvaltoja osoittamaan enemmän joustavuutta tämän asian suhteen, etenkin kun kyseessä ovat Euroopan unionin kansalaiset, jotka matkustavat Yhdysvaltoihin säännöllisesti työasioissa;

VI  Energiatehokkuuden edistäminen

46. suosittelee, koska energiapolitiikka on avainasemassa taloudellisen kehityksen kannalta ja koska sitä ei voida erottaa ratkaisevan tärkeistä geopoliittista kysymyksistä ja ulkopolitiikasta, että käydään vilpitöntä ja avointa keskustelua, jonka tavoitteena on lisätä avoimuutta maailman energiakaupassa, edistää uusiutuvia energiamuotoja kaikkialla maailmassa, kehittää läheisempää yhteistyötä toimittajakumppanien kanssa sekä määrittää yhteinen energiavarmuusstrategia ja muita toimia, joilla edistetään geopoliittista ja taloudellista vakautta tuottajamaissa ja kauttakulkumaissa;

47. pahoittelee, että Euroopan unioni vie yksin eteenpäin kansainvälistä ilmastopolitiikkaa ja että Yhdysvallat tuottaa eniten kasvihuonekaasupäästöjä maailmassa; katsoo, että sitä on täten vaadittava kaikilla poliittisilla tasoilla kantamaan vastuunsa ilmastonmuutoksesta;

48. katsoo, että energia-ala on haaste sekä Euroopan unionille että Yhdysvalloille, ja vaikka merkittäviä toimia onkin jo toteutettu erikseen molemmilla puolilla, ala tarvitsee molempia osapuolia hyödyttävää lähestymistapaa, jolla pyritään:

      a) suunnittelemaan yhteinen strategia, jolla voidaan puuttua suureen riippuvuuteen fossiilisista energialähteistä toteuttamalla konkreettisia toimia liittyen energiatehokkuuteen, uusiutuviin energianlähteisiin ja toimitusvarmuuteen paitsi itse energian myös liikenteen yhteydessä;

      b)  kehittämään puhtaita lämmön ja sähkön yhteistuotantoon sekä uusiutuviin energianlähteisiin liittyviä teknologioita (esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoon ja varastoimiseen liittyviä sekä muita vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia teknologioita);

      c) kannustamaan Yhdysvaltoja ja taloudellisesti eteenpäin pyrkiviä kehittyviä talouksia, kuten Kiinaa ja Intiaa, kehittämään yhdessä EU:n kanssa Kioton pöytäkirjan voimassaolon loputtua toimia, joiden avulla saadaan aikaan pitkäaikainen ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen päästöjen vähentäminen ja vastataan ilmastonmuutoksen jo aiheuttamiin vahinkoihin asianmukaisella tavalla kustannus- ja ympäristötekijät huomioon ottaen;

      d) tunnustamaan tärkeä rooli, joka ydinvoimalla on hiileen perustumattomana energianlähteenä, ja jatkamaan yhteistä tutkimusta liittyen tämän keskeisen teknologian kehittämiseen sekä tapoihin, joilla se voi edistää vetytaloutta;

      e) kehittämään jatkossa yhteinen strategia sekä suhteessa muihin maihin, joilla on suuri tai voimakkaasti kasvava energian kysyntä, että tuottajamaihin;

VII Teollis- ja tekijänoikeudet

49. pitää myönteisenä EU:n ja Yhdysvaltojen talousministerikokouksen tekemää sopimusta, jossa sitoudutaan laatimaan vuoden 2006 EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokoukseen mennessä teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaa koskeva strategia, jolla puututaan teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomiseen, tehokkaan valvonnan puuttumiseen kolmansissa maissa, erityisesti Kiinassa ja Venäjällä, ja jolla parannetaan yhteistyötä tulli- ja rajavalvonnan alalla, edistetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimuksia ja koordinoidaan teknistä apua kolmansille maille;

50. pitää valitettavana maantieteellisiä merkintöjä koskevan yhteisymmärryksen puuttumista; pitää valitettavana sitä, että kahden täysin erilaisen patenttijärjestelmän olemassaolo (siten, että Yhdysvallat noudattaa "se, joka ensin keksii”-järjestelmää, kun taas muu maailma noudattaa "se, joka ensin rekisteröi”-järjestelmää) aiheuttaa jatkuvasti huomattavia ongelmia eurooppalaisille yrityksille; kehottaa Yhdysvaltojen kongressia uudistamaan patenttijärjestelmän siirtymällä kohti "se, joka ensin rekisteröi" -järjestelmää;

51. rohkaisee EU:ta ja Yhdysvaltoja toimimaan yhteistyössä asianomaisia kanavia käyttäen torjuakseen teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomista kolmansissa maissa, erityisesti Kiinassa ja Venäjällä;

VIII Investoinnit

52. suosittaa, että vuoden 2006 huippukokous hyväksyy virallisesti kattavan luettelon, jossa määritellään molemminpuolisten investointien suurimmat jäljellä olevat esteet sekä luetellaan vaadittavat erityistoimet esteiden vähentämiseksi tai poistamiseksi;

53. tukee investointeja helpottavia toimia ja kaikkien transatlanttisten sijoittamista haittaavien esteiden asteittaista poistamista a) tilinpäätösstandardien yhdentämisen, b) rahoitusmarkkinoiden tasapuolisten toimintaedellytysten, c) molemmin puolin reilun kilpailupolitiikan sekä d) tiettyjen alojen vielä olemassa olevien suojatoimien vaiheittaisen lopettamisen avulla; kyseenalaistaa Yhdysvalloissa jäljelle jäävät omistusta koskevat rajoitukset, etenkin puolustus- ja ilmailualalla, ja tukee ulkomaisia investointeja Yhdysvalloissa valvovan komitean (US Committee on Foreign Investments) uudistamista; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen sisämarkkinoilla olevista yritysvaltausten esteistä, jotka haittaavat EU:ta verrattuna yhdysvaltalaisiin ostajiin; pyytää komissiota varmistamaan, että EU:n omistajuusrajoituksia ei voida käyttää perusteena Yhdysvaltain rajoitteiden ylläpitämiselle;

IX   Kilpailupolitiikka ja täytäntöönpano

54. pyytää luomaan kilpailupolitiikkaa koskevan yhteisen transatlanttisen kehyksen, joka lisää täytäntöönpanotoimien koordinointia ja helpottaa luottamuksellista tiedonvaihtoa; väittää, että kilpailusääntöjen tasaveroinen soveltaminen Atlantin molemmin puolin sijoittautumismaasta riippumatta on ratkaisevaa luotaessa kilpailukykyisiä ja yhtenäisiä transatlanttisia markkinoita;

55. tukee tavoitetta tehdä Yhdysvaltojen kanssa uusi kilpailua koskeva sopimus, joka sallii luottamuksellisten tietojen vaihdon kilpailulainsäädännön piiriin kuuluvissa tutkimuksissa;

X    Hankinnat

56. suosittaa, että vuoden 2006 huippukokous hyväksyy kattavan luettelon osapuolten välisten rajatylittävien hankintojen oikeudellisista, käytännöllisistä ja teknisistä esteistä sekä luettelon niiden poistamista koskevista toimista; kannustaa molempia osapuolia menemään nykyisten ja tulevien julkisia hankintoja koskevien sopimusten sitoumuksia pidemmälle, mikä antaisi yhtäältä lisää mahdollisuuksia molemmille osapuolille ja toisaalta kasvattaisi Euroopan unionin kilpailukykyä ja loisi unioniin uusia työpaikkoja, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin;

57. tukee EU:n ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä Maailman kauppajärjestössä julkisia hankintoja koskevien markkinoiden avaamiseksi; korostaa, että yhtäläisten kilpailuedellytysten toteuttaminen tällä alalla antaa uusia mahdollisuuksia EU:n yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille;

58. pitää valitettavana sitä, että Yhdysvallat pitää voimassa monia erilaisia "osta kotimaista" -sääntöjä, joihin ollaan lisäämässä myös liittovaltion rahoittamia infrastruktuuriohjelmia; pyytää Yhdysvaltojen kongressia hyväksymään transatlanttisen talouden todellisuuden myös turvallisuuteen liittyvillä markkinoilla;

XI i Palvelut / Ammattipätevyyden molemminpuolinen tunnustaminen

59. toteaa, että vain arkkitehtien ammattikunta on kehottanut kummankin osapuolen toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan ammattipätevyyden tunnustamista työohjelman puitteissa; tunnustaa, että muut ammattikunnat näyttävät pitävän parempana käsitellä ammattipätevyyden tunnustamista EU:n ja Yhdysvaltojen toisiaan vastaavien ammattikuntien puitteissa; pyytää komissiota raportoimaan asianomaisille Euroopan parlamentin valiokunnille kummallakin puolella vallitsevista ammattipätevyyden tunnustamisen esteistä;

60. toteaa, että Yhdysvaltojen osavaltioiden välillä on suuria eroja tutkintotodistusten ja ammattipätevyyksien tunnustamisessa, mikä hidastaa transatlanttisten markkinoiden kehittymistä erityisesti palvelujen alalla; kehottaa komissiota aloittamaan tiettyjä aloja, kuten lentolupakirjoja, koskevat neuvottelut asiaa koskevien sopimusten laatimiseksi ja vaatii Yhdysvaltoja kehittämään eurooppalaisen mallin mukaisen järjestelmän, jossa lähes kaikki tutkintotodistukset ja ammattipätevyydet tunnustetaan molemminpuolisesti EU:n sisämarkkinoilla;

XI ii    Palvelut/Lentoliikennepalvelut

61. on tyytyväinen viimeaikaiseen edistykseen neuvotteluissa EU:n ja Yhdysvaltojen lentoliikennepalvelujen vapauttamisesta ja korostaa tarvetta päästä mahdollisimman pian sopimukseen, joka perustuu vastavuoroisuuteen ja joka ratkaisee Yhdysvaltojen lentoyhtiöiden omistajuuskysymyksen;

62. vaatii, että vuoden 2007 transatlanttiseen kumppanuussopimukseen sisällytetään, koska kauppa ja matkailu ovat molemmille osapuolille erittäin tärkeitä, myös itsenäinen liikennepolitiikkaa käsittelevä luku, jota olisi täydennettävä huippukokouksilla, Yhdysvaltain kongressin ja Euroopan parlamentin liikennevaliokuntien jäsenten kokouksilla, Yhdysvaltojen liikenneministerin ja EU:n toimivaltaisen komissaarin ja komission virkamiesten välisillä kokouksilla sekä yhteistyöllä lentoturvallisuudesta vastaavien virastojen ja Yhdysvaltojen asianomaisten elinten kanssa;

WTO:n riidanratkaisu: EU/Yhdysvallat

63. uskoo, että vaikka WTO:n paneelit voivat saada aikaan huomattavaa poliittista kitkaa, kauppa- tai talousriidat ovat luonnollinen osa transatlanttista taloussuhdetta;

64. suosittaa kolmeen kohtaan perustuvaa yhteistä strategiaa, jotta laajemmalle WTO:n areenalla leviäviä riitoja voitaisiin vähentää maailman suurimpien kauppavaltojen välillä:

a)     korkeimman tason virallinen sitoumus noudattaa sovittuja monenvälisiä kauppasääntöjä ja panna nopeasti ja täydellisesti täytäntöön WTO:n paneelin tekemät päätökset,

b)    tehostettu poliittinen sitoumus kaikkien kahdenvälisten diplomaattisten keinojen käyttämiseen ennen WTO:n riidanratkaisujärjestelmään vetoamista siten, että operaattorien ja elinkeinonharjoittajien legitiimien etujen suojelun välttämättömyys otetaan huomioon,

c)     molempien kumppaneiden on tunnustettava, että lainsäätäjillä ja hallituksilla on legitiimi oikeus suojella kansalaistensa terveyttä ja ympäristöä, mutta EU:n ja Yhdysvaltojen on varmistettava, että niiden määräykset kyseisillä aloilla ovat syrjimättömiä, suhteellisia ja tieteeseen perustuvia protektionististen väärinkäytösten välttämiseksi;

65. pyytää komissiota antamaan Euroopan parlamentille arviointikertomuksen muodollisemman kahdenvälisen riitojenratkaisuelimen eduista ja haitoista ottaen huomioon, että vastaavat järjestelyt ovat käytössä EU:n ja muiden kolmansien maiden välillä;

66. panee merkille, että joissakin tapauksissa Yhdysvaltojen viranomaisten kauppaan liittyvissä asioissa käyttämät keinot ovat laittomia kaupan esteitä ja korostaa, että Yhdysvaltojen kaupan suojaamisvälineiden ilmeisen protektionistisesta soveltamisesta on – muun muassa nk. "Byrdin muutoksen" ja Yhdysvaltojen terästullien tapauksissa – valitettu onnistuneesti WTO:n riitojenratkaisuelimeen – ja muidenkin kuin EU:n toimesta;

67. pitää myönteisenä Yhdysvaltojen kongressin vuonna 2005 hyväksymää "alijäämän supistamislakia", jolla "Byrdin muutos" kumottiin, mutta pitää valitettavana sitä, että siirtymäkausilausekkeen vuoksi mainittu kumoaminen ei tule voimaan viipymättä; kehottaa sen vuoksi Yhdysvaltojen kongressia heti kumoamaan siirtymäkausilausekkeen, jotta yhdysvaltalaisille yrityksille suunnatut viranomaisten perimät polkumyynnin ja tuotantotukien vastaiset maksut eivät vääristä kilpailuehtoja Yhdysvaltojen markkinoilla tuontituotteiden vahingoksi vielä useiden vuosien ajan;

68. toistaa olevansa huolestunut suorien tukien, protektionistisen lainsäädännön ja veropolitiikan muodossa Yhdysvaltojen elinkeinoelämälle annetusta suorasta ja epäsuorasta valtion tuesta; korostaa erityisesti, että kaikissa WTO:n paneelin ja Foreign Sales Corporation -järjestelmän valituselimen päätöksissä todetaan, että vaikka lainsäädäntöön on tehty joitakin merkittäviä muutoksia, Yhdysvallat ei vieläkään noudata täydellisesti aikaisempia WTO:n päätöksiä ja WTO:n riitojenratkaisuelimen suosituksia; kehottaa sen vuoksi Yhdysvaltojen kongressia mukauttamaan "American Jobs Creation Act" -lain (työpaikkojen luomista koskevan lain), joka sisältää saavutettujen etuuksien säilyttämislausekkeen, täydellisesti aikaisempien WTO:n päätösten ja WTO:n riitojenratkaisuelimen suosituksen mukaiseksi;

69. pitää Airbusin ja Boeingin tapauksessa valitettavana sitä, että EU ja Yhdysvallat ovat tarpeettomasti käynnistäneet luultavasti WTO:n historian suurimman, monimutkaisimman ja kalleimman oikeudellisen kiistan; kehottaa kumpaakin osapuolta lisäämään korkeimman tason neuvotteluja voidakseen tutkia mahdollisuuksia saada aikaan pragmaattinen ratkaisi ilman tarpeetonta WTO:lle tehtävää valitusta;

70. korostaa, että GMO:ita koskeva WTO:n päätös ei millään tavalla aseta kyseenalaiseksi bioteknisten tuotteiden markkinointilupaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, ja että WTO:n päätös sen sijaan koskee biotekniikan vanhentuneita arviointimenettelyjä, jotka on muutettu sen jälkeen, kun paneeli alkoi käsitellä asiaa;

71. pitää myönteisenä EY:n päätöstä noudattaa WTO:n päätöstä muuttamalla hormoneja koskevaa lainsäädäntöään vuodesta 2003 lähtien; toivoo, että Yhdysvaltojen (ja Kanadan) ja EU:n välinen pitkäaikainen erimielisyys vastatoimien jatketusta soveltamisesta voidaan ratkaista, ja kehottaa Yhdysvaltoja kumoamaan vuodesta 1999 saakka voimassa olleet eurooppalaisten tuotteiden vastaiset kauppapakotteensa;

72. pitää valitettavana sitä, että Yhdysvallat ei vieläkään ole luopunut "nollaamisena" tunnetusta polkumyynnin vastaisesta käytännöstä, vaikka WTO:n on yksiselitteisesti tuominnut sen liinavaateasiassa;

73. korostaa, että WTO:n riitojenratkaisujärjestelmä on monenvälisen kauppajärjestelmän turvallisuuden ja ennustettavuuden varmistamisen keskeinen väline; on huolestunut siitä, että joissakin tapauksissa Yhdysvallat on valinnut lähestymistavan, joka on ristiriidassa sen kansainvälisten velvoitteiden kanssa, soveltamalla tai kieltäytymällä kumoamasta lakeja, jotka ovat ristiriidassa WTO:n velvoitteiden kanssa ja aiheuttavat vakavaa vahinkoa EU:n ja kolmansien maiden teollisuudenaloille; kehottaa sen vuoksi Yhdysvaltojen kongressia parantamaan WTO:n riitojenratkaisuelimen päätösten noudattamista;

Muut globaalit kysymykset

74. pitää valitettavana sitä, että valuuttapolitiikkaa ja talouspolitiikkaa koskeva yhteistyö ei sisälly taloudelliseen aloitteeseen eikä työohjelmaan; toistaa olevansa huolestunut Yhdysvaltojen liittovaltion valtavan budjettialijäämän ja merkittävän maksutaseen alijäämän mahdollisesta vaarallisesta vaikutuksesta maailmantalouteen; kehottaa sen vuoksi Euroopan Keskuspankkia ja Yhdysvaltojen keskuspankkia (Federal Reserve) harjoittamaan läheisempää yhteistyötä maailmanlaajuiseen valuuttapolitiikkaan ja taloudelliseen vakauteen liittyvissä asioissa;

75. toistaa transatlanttisille kumppaneille osoittamansa kehotuksen arvioida yhteisesti uudelleen kehitysavun ja humanitaarisen avun strategioita ja välineitä, mukaan luettuna niiden yhteensovittaminen Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa, jotta voidaan parantaa EU:n ja Yhdysvaltojen maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisen tehokkuutta, yhdenmukaisuutta ja keskinäistä täydentävyyttä erityisesti köyhyyden vähentämisen, tarttuvien tautien ja ympäristön pilaantumisen osalta;

76. pyytää komissiota arvioimaan EU:n ja Yhdysvaltojen kolmansissa maissa toteuttamien yhteisten ohjelmien rahoitusta ja ohjelmointimekanismeja tehokkaamman ja tuottavamman menettelyn luomiseksi;

77. katsoo, että kulttuuri voi vahvistaa transatlanttisia suhteita ja edistää eurooppalaisten ja amerikkalaisten välistä yhteistyötä sekä keskinäistä ymmärrystä;

78. pyytää eurooppalaisia ja amerikkalaisia osapuolia ottamaan kauppasuhteissaan huomioon kulttuuri- ja koulutussektorien tehtävän ja erityisluonteen;

79. suosittaa edellä mainituista syistä aloittamaan kulttuurin (eritoten audiovisuaalisen kulttuurin) ja koulutuksen aloilla transatlanttisen vuoropuhelun, joka edistäisi jatkuvaa hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa ja joka käsittelisi erityisesti:

     –   luvattoman kopioinnin ja tuotteiden väärentämisen torjuntaa;

     –   sellaisten parempien säädösten laatimista, jotka koskevat äänisisällön sekä audiovisuaalisen sisällön levittämistä Internetissä sekä näiden säädösten vastaavuutta tekijänoikeutta ja teostokorvauksia koskevien periaatteiden kanssa;

     –   eurooppalaisen ja amerikkalaisen kulttuuriperinnön – etenkin eurooppalaisen elokuvatuotannon Yhdysvalloissa, tuotannon suppeammasta levityksestä johtuen – tuntemusta keskinäisen ymmärryksen parantamiseksi;

     –   elokuvien levityksen tasapainoisemman kehityksen, jotta olisi mahdollista torjua mahdollista epäreilua kilpailua tai hallitsevan markkina-aseman hyödyntämistä tietyillä Euroopan unionin markkinoilla sekä poistaa mahdollisia lainsäädännöllisiä tai todellisia esteitä eurooppalaisten audiovisuaalisten tuotteiden levittämisen tieltä Yhdysvalloissa;

     –   asianmukaisten järjestelyjen kehittämistä mannertenvälisen kulttuurimatkailun edistämiseksi ja lisäämiseksi;

80. pyytää keskustelun suuntaamista koulutuksen alalla erityisesti:

     –   taidealojen ammattipätevyyksien tunnustamisen edistämiseen mannerten välillä erityisesti taiteen tekijöiden liikkuvuuden ja taiteilijavaihdon helpottamiseksi;

     –   tutkimuksen sekä yliopiston opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden vaihdon edistämiseen niillä aloilla, jotka vahvistavat Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä taloussuhteita sekä suhteita tieteiden alalla, ottaen huomioon erityisesti Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöohjelman uusimisesta[15] ;

     –   tietoisuus tietoyhteiskunnan sekä elämänikäisen oppimisen merkityksestä;

81. katsoo EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan 5 kohdan ja 151 artiklan huomioon ottaen, että audiovisuaalisen alan erityispiirteet huomioon ottaen transatlanttisissa suhteissa on otettava huomioon Euroopan unionin kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus; kehottaa tässä yhteydessä panemaan täytäntöön kulttuurin monimuotoisuutta edistäviä toimia ja vauhdittamaan kulttuurisia vaihto-ohjelmia;

82. kehottaa Euroopan unionin toimielimiä lisäämään amerikkalaisten yhteistyötahojen tietoisuutta EU:n toteuttamista kulttuurien monimuotoisuutta koskevista Unescon yleissopimukseen perustuvista toimista;

83. korostaa tietosuoja-asioihin keskittymisen tärkeyttä transatlanttisten suhteiden yhteydessä; katsoo, että tietyiltä osin transatlanttisen toiminnan tietosuoja on puutteellinen, minkä vuoksi on tarkoituksenmukaista arvioida aloja, joilla tiedonvaihto kolmansien maiden kanssa näyttää toimivan hyvin (kuten safe harbor -periaatteiden osalta), jotta välitetään onnistuneita ratkaisuja muillekin aloille;

84. pitää tervetulleena OECD:n äskettäin EU:n ja Yhdysvaltojen taloudellisen yhdentymisen jatkamisen potentiaalisista taloudellisista eduista tekemää tutkimusta, jossa arvioidaan, että markkinoiden pääsyn esteiden poistaminen kasvattaisi BKT:tä ja että suorien ulkomaisten investointien kasvu olisi 2–3,5 prosenttia ja EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kaupan kasvu 1–3 prosenttia;

85. pyytää, että EU laatii yksityiskohtaisemman ja kokonaisvaltaisen tutkimuksen, jossa: (a) määritellään jäljellä olevien EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kaupan tulliesteiden ja muiden kuin tulleja koskevien kaupan esteiden poistamisen vaikutukset; (b) tutkitaan tarvittaessa kokonaisvaltaisesti sääntelyn ennakko- ja jälkimukauttamista; (c) arvioidaan EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyn mukauttamisen tai lähentymisen vaikutusta kolmansiin maihin; (d) tutkitaan "sääntelysillan" soveltuvuutta, mikä tarkoittaa sitä, että kun toinen osapuoli hyväksyy tavaran tai palvelun, se hyväksytään automaattisesti kaikkialla transatlanttisilla markkinoilla;

Transatlanttiset vuoropuhelut

86. korostaa transatlanttisten vuoropuhelujen merkitystä EU:n ja Yhdysvaltojen välisten siteiden kehittämisen kannalta; toteaa, että vuoropuhelut liittyvät läheisesti transatlanttiseen päätöksentekoon ja auttavat varmistamaan, että eri aloilla toteutetut toimet vastaavat aidosti kansalaisten todellisia tarpeita, kun vuoropuhelut liittyvät asianomaisten alojen tärkeisiin kysymyksiin ja edistävät osaltaan merkittävästi transatlanttisen suhteen kehittymistä sekä sen tavoitteiden ja toimien muotoilua;

87. toteaa, että transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu on osaltaan vahvistanut EU:n ja Yhdysvaltojen parlamenttien välisiä suhteita; toistaa kantansa, jonka mukaan lainsäätäjien vuoropuhelun ja muiden vuoropuhelujen välisiä synergiaetuja on rakennettava muun muassa käynnistämällä uusia yhteisesti rahoitettuja ohjelmia, jotka koskevat parlamenttien virkamiesten vaihtoa ja lainsäätäjien vuoropuhelun pienimuotoisen sihteeristön luomista;

88. ottaa huomioon, että transatlanttinen yritystenvälinen vuoropuhelu on uudistanut onnistuneesti muotoaan voidakseen tehostaa yritysten panosta taloudellisen kumppanuuden vahvistamiseksi;

89. korostaa, että transatlanttisen työntekijöiden vuoropuhelun olisi oltava aktiivisempaa ja näkyvämpää yhteisiin kysymyksiin annettavien vastausten ja suositusten muotoilussa; suosittelee, että transatlanttisen työntekijöiden vuoropuhelun olisi keskityttävä yhteistyön tärkeimpiin aloihin alakohtaisemman lähestymistavan avulla;

90. toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen tiede- ja teknologiasopimus on EU:n ja Yhdysvaltojen tieteellisten suhteiden edistämisen merkittävin väline; kehottaa osapuolia luomaan virallisen transatlanttisen tutkimusvuoropuhelun, jonka tarkoituksena on edistää ja koordinoida tiettyjä tieteenaloja koskevaa tutkimusyhteistyötä ja uusia aloitteita, jotka menevät nykyisiä rakenteita pitemmälle;

91. toteaa, että myös virallisten sopimusten ulkopuoliset transatlanttiset vuoropuhelut edistävät EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden kehittämistä; suosittelee, että transatlanttisen vuoropuhelun nykyisiä rakenteita tarkistetaan ja että uusia lupaavia tehostetun yhteistyön alueita tutkitaan;

Euroopan parlamentin asema

92. korostaa, että vaikka taloudellisessa aloitteessa suunnitellut tehtävät koskevat ennen kaikkea sääntelijöitä, täysin integroituneiden transatlanttisten markkinoiden saavuttamisessa toivotaan myös molempien puolten lainsäätäjien aktiivista osallistumista; korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksiin olisi sisällytettävä riittävästi parlamentaarista osallistumista, jotta kahden toimeenpanijan johtamaan hallinnolliseen prosessiin voidaan tarjota riittävästi parlamentaarista panosta; vaatii, että lainsäätäjien transatlanttinen vuoropuhelu ja korkean tason ryhmä tapaavat ennen jokaista huippukokousta, jotta ne voivat keskustella työohjelman edistymisestä;

93. vaatii transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun edustajien ja korkean tason työryhmän yhteisen kokouksen järjestämistä viikkoa ennen jokaista huippukokousta tarkoituksena keskustella tärkeistä taloudellisista kysymyksistä ja erityisesti työohjelman edistymisestä;

94. suosittelee, että vähintään Euroopan parlamentin puhemies ja Yhdysvaltojen kongressin johtoelimet osallistuvat seuraavaan EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokoukseen, ja että Yhdysvaltojen kongressi osallistuu tulevien EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousten valmisteluun ja itse huippukokouksiin;

95. pitää myönteisenä pyrkimyksiä, joiden tarkoituksen on vahvistaa Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välistä transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua tehokkaan "varhaisvaroitusmekanismin" käyttöönotto ja parlamenttien valiokuntien välisen transatlanttisen raportointijärjestelmän käyttöönotto erityisesti mukaan luettuna;

96. pyytää Yhdysvaltojen Edustajainhuonetta harkitsemaan pysyvän valtuuskunnan perustamista transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun jatkuvuuden varmistamiseksi; pyytää lisäksi, että myös Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen senaatin välinen säännöllinen vuoropuhelu olisi käynnistettävä;

97. pyytää vastaavia valiokuntia käyttämään esitystä vuoden 2006 lisätalousarvioksi tai viimeistään vuoden 2007 talousarviota tarvittavien varojen osoittamiseen siihen, että Euroopan parlamentille perustetaan pysyvä toimipaikka Washingtoniin, jotta parlamentin omat toimet voidaan institutionalisoida ja Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin suhteita parantaa;

98. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdysvaltain presidentille ja kongressille.

• [1]  Allekirjoitettu EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa Madridissa.
• [2] ² EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa Lontoossa hyväksytty yhteinen lausunto.
• [3]  Allekirjoitettu EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa Bonnissa.
• [4]  Annettu EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa Washingtonissa.
• [5]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0238.
• [6]  EYVL C 34 E, 7.2.2002, s. 359.
• [7]  EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 288.
• [8]  EUVL C 180 E, 31.7.2003, s. 392.
• [9]  EUVL C 69 E, 19.3.2004, s. 124.
• [10]  EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1043.
• [11]  EUVL C 247 E, 6.10.2005, s. 151.
• [12]  Allekirjoitettu EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa Shannonissa 25.–26. kesäkuuta 2004.
• [13]  Hyväksytyt tekstit, 1.12.2005, P6_TA(2005)0461.
• [14]  Hyväksytyt tekstit, …
• [15]  EYVL L 71, 13.3.2001, s. 8.

PERUSTELUT

Viime vuosina on voinut näyttää siltä, että transatlanttisten suhteiden poliittiset jännitteet ovat toisinaan vaikuttaneet taloudellisiin suhteisiin. On voinut näyttää myös siltä, että globalisaation ja kehittyvien markkinoiden, kuten Kiinan, Brasilian ja Intian, vetovoima olisi vähentänyt transatlanttisten taloudellisten siteiden tärkeyttä tai merkitystä. Itse asiassa, kuten tuoreessa tieteellisessä teoksessa on todistettu, ja kuten tässä mietinnössä osoitetaan, on käynyt päinvastoin: transatlanttiset taloudelliset ja investointeja koskevat siteet ovat vahvemman kuin koskaan. Olemme käytännön syistä saavuttaneet aidot transatlanttiset markkinat, joilla vallitsee vahva taloudellinen sitoumus sekä tunne yhteisistä arvoista ja normeista.

Irakia koskeneita kiistoja seuranneiden kireiden poliittisten suhteiden taustaa vasten ja huolimatta siitä, että banaanit, vientiluotot ja lentokonetuet kiinnittävät tiedotusvälineiden huomion, totuus on se, että EU:n ja Yhdysvaltojen taloudellisista siteistä on tullut laajempien transatlanttisten suhteiden tärkeä vakauttava pilari.

Tässä mietinnössä keskitytään EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden taloudelliseen ulottuvuuteen. Mietintö on samansuuntainen ja samanaikainen kuin ulkoasiainvaliokunnan Elmar Brokin mietintö, jossa keskitytään poliittisiin ja ulkoasioita koskeviin aiheisiin.

Esittelijä on päättänyt keskittyä hyvin toimivan parlamentaarisen yhteistyön pohjalta kattavaan kehykseen sekä EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhteiden ulkoisen ulottuvuuden tärkeimpiin osatekijöihin, kun taas parlamentin muut valiokunnat keskittyvät mietinnöstä annettavissa lausunnoissaan erityisaiheisiin, jotka koskevat niiden vastuualueita. Lopputuloksesta on määrä tulla kattava, jäsennelty ja tasapainoinen mietintö, jossa käsitellään yhteistyön tärkeimpiä aloja ja annetaan ehdotuksia keskeisiin kysymyksiin.

Mietintö on jaettu neljään pääosaan. Ensimmäisessä osassa (Tosiasialliset transatlanttiset markkinat) analysoidaan sitä, missä määrin EU:n ja Yhdysvaltojen talouksista on tullut toisistaan riippuvaisia. Toisessa osassa (Tulevaisuus: vahvempi transatlanttinen talouskumppanuus) ehdotetaan uutta transatlanttista kumppanuussopimusta, joka johtaa ”esteettömien transatlanttisten markkinoiden” toteutumiseen vuoteen 2015 mennessä. Kolmannessa osassa käsitellään vuoden 2006 huippukokousta silmällä pitäen EU:n ja Yhdysvaltojen talousministerien kokousta, joka pidettiin marraskuussa 2005. Osa kattaa EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisen työohjelman 11 alaa, joilla transatlanttista taloudellista integraatiota pyritään viemään eteenpäin. Muiden valiokuntien panos on erityisen tärkeä tässä kohdassa. Kyseisen osan toisessa puoliskossa käsitellään aiheita, jotka eivät kuulu työohjelman piiriin, mutta jotka vaativat erityishuomiota (eli WTO:n riidanratkaisujärjestelmä tai Dohan kehitysohjelma). Viimeisenä muttei vähäisimpänä mietinnön neljäs osa on omistettu Euroopan parlamentin roolille taloussuhteissa.

I    Tosiasialliset transatlanttiset markkinat

Vaikka transatlanttisesta kuilusta on kirjoitettu ja sanottu paljon, transatlanttisen integraation ja keskinäisen riippuvuuden astetta ei ole analysoitu tai tunnustettu juuri lainkaan.

Kauppa

Kaksien markkinoiden välinen kauppa on saavuttanut ennennäkemättömän tason, jonka perusteella Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat selkeästi toistensa tärkeimmät kauppakumppanit pelkän kaupan arvon ollessa miljardi euroa päivässä.

Investoinnit

Transatlanttiset molemminpuoliset suorat ulkomaiset investoinnit (rajatylittävän integraation syvin muoto) ovat arvoltaan jo yli 1,5 biljoonaa ja ovat kasvaneet huomattavasti, vaikka Irakin kysymys aiheuttikin poliittisia erimielisyyksiä: yli puolet EU:n ulkomaisista suorista investoinneista kohdistuu Yhdysvaltoihin, samalla kun lähes kaksi kolmasosaa EU:hun virtaavista ulkomaisista investoinneista tulee Yhdysvalloista.

Tytäryhtiöiden tuotot

Eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten yritysten ulkomaiset tytäryhtiöt ovat myös saavuttaneet toistensa markkinoilla ennätysvoittoja, jos tarkastellaan ulkomaisten tytäryhtiöiden viime vuosien tuottoja. Yhdysvaltalaiset tytäryhtiöt tekivät Euroopassa ennätyksellisen suuria tuottoja (101 miljardia dollaria Euroopassa vuonna 2004), ja huolimatta euron vahvuudesta, eurooppalaisten tytäryhtiöiden tulot Yhdysvalloissa nousivat ennätykselliseen 66 miljardiin dollariin vuonna 2004, mikä on paljon enemmän kuin vuoden 2003 ennätystulot 47 miljardia dollaria.

Kaikki nämä luvut osoittavat hyvin, missä määrin Yhdysvaltojen ja Euroopan taloudet ovat riippuvaisia toisistaan kasvun ja työllisyyden alalla. Aihetta käsitelleessä tuoreessa OECD:n tutkimuksessa[1] todettiin, että täysin integroitunut transatlanttinen talous, josta on poistettu kaikki jäljellä olevat muut kuin tariffeja koskevat esteet, voisi kasvattaa BKT:ta jopa kolmella prosentilla sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. EU:n ja Yhdysvaltojen taloudelliset siteet vaikuttavat vahvasti työllisyyteen, sillä transatlanttinen talous tarjoaa Atlantin kummallakin puolella lähes seitsemän miljoonaa työpaikkaa, jotka riippuvat markkinoiden parantuneesta toiminnasta ja laajentumisesta.

Esittelijä esittää edellä mainittujen tosiasioiden ja lukujen pohjalta kaksi tärkeää päätelmää: ensinnäkin transatlanttisilla markkinoilla on huomattavaa kasvu- ja työllistämispotentiaalia, joka jää hyödyntämättä jäljellä olevien esteiden takia, ja toiseksi tätä ainutlaatuista suhdetta ei saisi pitää itsestäänselvyytenä eikä sitä saisi käsitellä hyväntahtoisen välinpitämättömästi sen sijaan, että siihen sitouduttaisiin poliittisesti ja kiinnitettäisiin huomiota asian edellyttämällä tavalla.

II   Tulevaisuus: vahvempi transatlanttinen talouskumppanuus

Olennainen kysymys kyseisiä tosiasioita ja lukuja silmällä pitäen on, mihin suuntaan EU:n ja Yhdysvaltojen suhdetta kehitetään.

”Status quo” ei käy vastauksena. Kuten 9. kesäkuuta 2005 hyväksytyssä Euroopan parlamentin päätöslauselmassa Washington DC:ssä järjestettävän EU:n ja Yhdysvaltojen tulevan huippukokouksen menestyksen varmistamisesta tähdennetään, vallitseva tila ei riitä: ”on korkea aika tarkistaa kiireellisesti vuonna 1995 hyväksyttyä uutta transatlanttista toimintaohjelmaa nykytilanteen huomioonottamiseksi ja transatlanttisten suhteiden syventämiseksi edelleen, sillä lienee selvää, että kukin kumppani hyötyy enemmän yhteistyöstä kuin työskentelemisestä eri suuntaan tai jopa vastakkaiseen suuntaan”.

Esittelijä todellakin uskoo, että uudet haasteet – uudet turvallisuusuhat sekä uuden vuosisadan tarjoamien geopoliittisten ja taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntäminen – vaativat uudistettua transatlanttista kumppanuutta.

Poliittisen johtajuuden onkin nyt vahvistuttava ja kummallakin kumppanilla on oltava näkemystä, jotta voidaan määritellä, mihin kumppanit haluavat yhdessä pyrkiä ja millä tavoin he tavoitteeseensa pääsevät. Kun vuoden 1995 uusi transatlanttinen toimintaohjelma on nyt hallinnut EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita kymmenen vuoden ajan, on aika käynnistää uusi kunnianhimoinen ja uusiin tavoitteisiin keskittyvä transatlanttinen kumppanuus, jotta suhteet Yhdysvaltoihin eivät olisi enää niinkään retorisia vaan enemminkin pyrkisivät lisäämään talouskasvua ja luomaan työpaikkoja. Transatlanttisten markkinoiden todellisuus olisi muokattava toiminnalliseksi ja strategiseksi käsitteeksi, joka voisi saada osakseen riittävästi julkista ja poliittista tukea. Siksi esittelijä suosittaa, että EU ja Yhdysvallat päättävät ennen seuraavaa, vuonna 2006 pidettävää huippukokoustaan saattaa vuoden 1995 uuden transatlanttisen toimintaohjelman sekä vuoden 1998 transatlanttisen talouskumppanuuden ajan tasalle, mikä johtaisi ”esteettömien transatlanttisten markkinoiden” toteutumiseen vuoteen 2015 mennessä, siten että vuosi 2010 asetetaan rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinoiden kiireelliseksi aikarajaksi.

Esittelijä uskoo, että tällaisen uuden kumppanuussopimuksen taloutta koskevassa kappaleessa olisi esitettävä uusi rakenne, joka perustuu kolmeen pääpilariin: 1) yhteistyöhön sääntelyn alalla, 2) luonteeltaan monialaisiin toiminnallisiin yhteistyövälineisiin, mukaan luettuna tehokas ennakkovaroitusjärjestelmä, kahdenvälinen järjestelmä kauppakiistojen ratkaisemiseksi sekä kolmannen sukupolven sopimus kilpailulainsäädännön soveltamisesta, sekä 3) alakohtaiset taloudelliset yhteistyösopimukset, jotka perustuvat edellä mainittuihin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisiin työohjelmiin.

Ehdotetun kumppanuussopimuksen uuden taloutta koskevan kappaleen olisi sisällettävä taloudellisen aloitteen mukaisesti erityisohjelma muita kuin tariffeja koskevien esteiden poistamiseksi keskeisiltä markkinoilta, pääasiassa vähittäisen sääntelyn mukauttamisen ja sääntöjen ja normien molemminpuolisen tunnustamisen avulla.

III Taloudellisen aloitteen seuranta ja 30. marraskuuta 2005 pidetty EU:n ja Yhdysvaltojen talousministerien kokous

”Aloite transatlanttisen taloudellisen integraation ja kasvun tehostamiseksi”, joka käynnistettiin kesäkuussa 2005 Washington DC:ssä pidetyssä huippukokouksessa, sisältää kunnianhimoinen suunnitelman taloudellisten suhteiden syventämiseksi. Tärkein askel huippukokouksen jälkeen oli kaikkien aikojen ensimmäinen EU:n ja Yhdysvaltojen talousministerien kokous, joka pidettiin Brysselissä 30. marraskuuta ja jossa hyväksyttiin kolme tärkeää päätöstä:

- yhteinen työohjelma vuoden 2005 EU:n ja Yhdysvaltojen taloudellisen aloitteen täytäntöönpanemiseksi,

- teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaa koskeva yhteistyöstrategia, josta sovitaan vuoden 2006 huippukokoukseen mennessä, sekä teollis- ja tekijänoikeuksia käsittelevän työryhmän perustaminen,

- korkean tason sääntely-yhteistyöfoorumin perustaminen siten, että kaksi tilaisuutta järjestetään vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen ohjelma sisältää konkreettisia toimia 11 alalla transatlanttisten taloudellisen integraation eteenpäin viemiseksi. Tässä mietinnössä tuodaan esille kyseiset 11 alaa, annetaan monia aloja koskevia erityisvaatimuksia sekä pyydetään edellisen osan mukaisesti kumpaakin kumppania osallistumaan kunnianhimoisempaan prosessiin, jolla on selkeämpi päämäärä, pitkän aikavälin strategisia tavoitteita sekä yksityiskohtainen aikataulu yhteisten toimien ja hankkeiden täytäntöön panemiseksi. Esittelijän mielestä on erittäin tärkeää, että prosessissa otetaan huomioon niiden lainsäätäjien ja riippumattomien sääntelyviranomaisten erityisrooli, joista viimeksi mainitut muuttavat lainsäädännön määräyksiksi, panevat määräykset täytäntöön ja valvovat niiden noudattamista. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) tai Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomission (SEC) kaltaiset viranomaiset eivät vastaa toimeenpanijoiden prioriteeteista, vaan saavat toimivaltuutensa pikemminkin lainsäätäjiltä.

Erot kuuluvat kumppanuuteen

Ei ole yllättävää, että erot ja kauppa- tai talousriidat ovat luonnollinen osa laajaa ja syvää transatlanttista kumppanuutta. Olennaista ei ole erojen välttäminen kokonaan, vaan se, että niitä opitaan hallitsemaan asianmukaisesti, eikä pienten eikä edes suurten konfliktien sallita haitata laajempaa transatlanttista toimintaohjelmaa. Vaikka WTO:n paneelit voivat saada aikaan vakavaa poliittista kitkaa, kauppa- tai talousriidat koskevat kuitenkin vain alle kahta prosenttia vaihdosta.

Riidanratkaisu

Esittelijä korostaa myös, että yhä suurempi osa kauppariidoista koskee terveys-, ympäristö- ja tai turvallisuuskysymyksiä. Jotkut kyseisistä eroista ovat juurtuneet syvälle yhteisiin mieltymyksiin ja kulttuurin erityispiirteisiin, jotka ovat kehittyneet kahden vuosisadan aikana ja joita tuskin voidaan poistaa millään asetuksella. Vaikka EU:n ja Yhdysvaltojen on protektionististen väärinkäytösten välttämiseksi varmistettava, että niiden määräykset ovat syrjimättömiä, suhteellisia ja tieteeseen perustuvia, molempien kumppaneiden on tunnustettava, että hallituksilla on legitiimi oikeus suojella kansalaistensa terveyttä ja ympäristöä. Vielä ennakoivampi vuoropuhelu voisi olla yksi keino varmistaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen määräykset, joilla usein tavoitellaan samanlaisia terveys- ja ympäristötavoitteita, tukevat vastavuoroisesti myös kauppaa.

Esittelijä suosittaa virallisen ensimmäisen asteen kahdenvälisten kauppariitojen sovittelujärjestelmän luomista osana ehdotetun transatlanttisen kumppanuussopimuksen taloutta koskevaa kappaletta, jotta laajemmalle WTO:n areenalla leviävät kahdenväliset riidat voidaan välttää ja jotta varmistetaan yhteydet ja vahva poliittinen sitoumus kaikkien kahdenvälisten diplomaattisten keinojen käyttämiseen ennen WTO:n riidanratkaisujärjestelmään vetoamista.

Ennakkovaroitusjärjestelmä

Maailmassa, jossa on yhä vaikeampaa säännellä omaa aluettaan vaikuttamatta muiden säännöksiin, olisi tutkittava entistä enemmän tapoja ja keinoja ennakkovaroitusjärjestelmän vahvistamiseksi sekä sääntelyn että lainsäätämisen tasolla. Tarvitaan toimia sekä etukäteen (tulevien määräysten mukauttamista) että jälkikäteen (nykyisten määräysten molemminpuolista tunnustamista). Ennakkovaroitusjärjestelmän olisi autettava entistä enemmän myös mahdollisten kauppariitojen havaitsemista varhaisessa vaiheessa.

IV Euroopan parlamentin rooli

Vaikka huippukokouksen aloitteessa suunnitellut tehtävät koskevat ensi sijassa sääntelijöitä, täysin integroituneiden transatlanttisten markkinoiden toteuttaminen vaatii molempien osapuolten lainsäätäjien osallistumista.

Jos otetaan huomioon, että aloitteen säännöllisen tarkistuksen on määrä tapahtua EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksissa, vaikuttaa ilmeiseltä, että lainsäätäjien panoksen pitäisi olla suurempi. Sen lisäksi, että parlamentit osallistuvat riittävästi EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksiin, lainsäätäjien transatlanttisen vuoropuhelun ja korkean tason ryhmän välillä pitäisi järjestää kokous ennen jokaista huippukokousta, jotta osapuolet voivat keskustella työohjelman edistymisestä.

• [1]  OECD:n talousosasto: työasiakirja ”The Benefits Of Liberalising Product Markets And Reducing Barriers To International Trade and Investment : The Case of The United States and the European Union”. Toukokuu 2005.

talous- ja raha-asioiden valiokunnan LAUSUNTO  (21.2.2006)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

transatlanttisista taloussuhteista
(2005/2082(INI))

Valmistelija: Gunnar Hökmark

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään päätöslauselmaesitykseensä seuraavat ehdotukset, joissa valiokunta:

A.  katsoo, että rahoituspalveluja koskevalla toimintasuunnitelmalla on parlamentin tukemana ollut tärkeä osa luotaessa kilpailukykyisempiä Euroopan unionin pääomamarkkinoita, jotka ovat vahvistaneet Euroopan kilpailukykyä,

B.   katsoo, että suorien ulkomaisten sijoitusten suuri määrä ja lukuisat ulkomaiset osakkuus- ja tytäryhtiöt EU:ssa ja Yhdysvalloissa muodostavat transatlanttisen talouden ytimen; katsoo, että varojen ristiinomistus (Yhdysvalloissa sijaitsevien EU-varojen arvo on yli 3 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria) yhdistää molempia ryhmittymiä investointien[1] kautta, sillä investointien osuus on 80 prosenttia koko transatlanttisesta kaupasta ja ne työllistävät 14 miljoonaa ihmistä; katsoo, että Yhdysvaltain ja EU:n ulkomaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden[2] myynti on suurempi kuin tuonti/vienti, ja muodostaa yhtenäismarkkinat, joilla maailman johtavat yritykset voivat menestyä,

1.   uskoo, että kyseiset kaksi kansantaloutta ovat ehdottomasti tärkeimmät toisilleen ja että Yhdysvalloilla ja EU:lla on verrattavissa olevia taloudellista tilannetta ja talouskehitystä koskevia haasteita; katsoo tämän siteen vahvistavan maailmanlaajuista kilpailukykyämme avoimessa maailmantaloudessa; pyytää komissiota asettamaan transatlanttiset taloudelliset yhteydet keskeiselle sijalle Lissabonin prosessissa;

2.   suhtautuu myönteisesti viimeisimpiin pyrkimyksiin vahvistaa taloudellista yhdentymistä ja kehottaa johtajia aloittamaan kesäkuussa 2006 kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa uuden taloudellisen aikakauden sekä sitoutumaan täysimääräisiin transatlanttisiin pääomamarkkinoihin viimeistään vuoteen 2010 mennessä; suhtautuu myönteisesti OECD:n toukokuulta 2005 peräisin oleviin raportteihin ja kesäkuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joissa viitataan taloudellisiin hyötyihin, joita voidaan saada vähentämällä rahoituspalveluiden[3] esteitä, kuten korkeampi likviditeetti ja matalammat pääomakustannukset[4]; kehottaa osapuolia toimimaan selkeässä yhteisessä johtoasemassa ja vaatimaan rahoituspalvelumarkkinoiden avaamista edelleen Dohan kauppakierroksen aikana;

3.   kehottaa vahvistamaan varainhoitoviranomaisten välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä sellaisten säännöksien käyttöönottamiseksi, joilla edistetään transatlanttisia markkinoita sekä vähennetään lainsäädännöllisiä eroavuuksia;

4.   tukee investointeja helpottavia toimia ja kaikkien transatlanttisten sijoittamista haittaavien esteiden asteittaista poistamista a) tilinpäätösstandardien yhdentämisen, b) rahoitusmarkkinoiden tasapuolisten toimintaedellytysten, c) molemmin puolin reilun kilpailupolitiikan sekä d) tiettyjen alojen vielä olemassa olevien suojatoimien vaiheittaisen lopettamisen avulla; kyseenalaistaa Yhdysvalloissa jäljelle jäävät omistusta koskevat rajoitukset, etenkin puolustus- ja ilmailualalla, ja tukee ulkomaisia investointeja Yhdysvalloissa valvovan komitean (US Committee on Foreign Investments) uudistamista; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen sisämarkkinoilla olevista yritysvaltausten esteistä, jotka haittaavat EU:ta verrattuna yhdysvaltalaisiin ostajiin; pyytää komissiota varmistamaan, että EU:n omistajuusrajoituksia ei voida käyttää perusteena Yhdysvaltain rajoitteiden ylläpitämiselle;

5.   kehottaa tilinpitostandardien vastavuoroiseen tunnustamiseen ja asteittaiseen yhdentämiseen luotettavan sääntelynvalvonnan avulla, siten että yritykset voivat käyttää yhtä standardia molemmilla markkinoilla sekä pienentää listautumiskuluja; pyytää komissiota kuitenkin valvomaan tiiviisti Euroopassa kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavan elimen (International Accounting Standards Board) sekä vastaavan Yhdysvalloissa toimivan elimen (Financial Accounting Standards Board) täysimääräistä vastaavuutta koskevan suunnitelman toteuttamista Yhdysvaltain suosimisen välttämiseksi;

6.   pyytää luomaan kilpailupolitiikkaa koskevan yhteisen transatlanttisen kehyksen, joka lisää täytäntöönpanotoimien koordinointia ja helpottaa luottamuksellista tiedonvaihtoa; väittää, että kilpailusääntöjen tasaveroinen soveltaminen Atlantin molemmin puolin sijoittautumismaasta riippumatta on ratkaisevaa luotaessa kilpailukykyisiä ja yhtenäisiä transatlanttisia markkinoita;

7.   tukee EU:n ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä Maailman kauppajärjestössä julkisia hankintoja koskevien markkinoiden avaamiseksi; korostaa, että yhtäläisten kilpailuedellytysten toteuttaminen tällä alalla antaa uusia mahdollisuuksia EU:n yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille;

8.  kehottaa parantamaan rahoitusmarkkinoiden säätelyä koskevaa dialogia tarkistamalla kaksi kertaa vuodessa parlamentin, komission, asianomaisten yhdysvaltalaisten viranomaisten ja Yhdysvaltain kongressin talousvaliokuntien välistä transatlanttisia rahoituspalveluasioita koskevaa politiikkaa aina ennen vuosittaisia EU:n ja Yhdysvaltain välisiä huippukokouksia sekä niiden jälkeen; kiittelee teollisuuden edustajien, kuten futuuri- ja optioyhdistyksen (Futures and Options Association), tähän asti tekemää työtä;

9.   arvostelee voimakkaasti Yhdysvaltain toimintaa sen lykättyä pankkien vakavaraisuusvaatimuksia koskevan Basel II -sopimuksen toimeenpanoa ja pyytää Yhdysvaltoja pitämään kiinni sitoumuksistaan, jotta pankeille voidaan luoda maailmanlaajuiset tasapuoliset toimintaedellytykset; uskoo erilaisten menettelytapojen saattavan estää EU-alueen pankkeja, joilla on toimintaa Yhdysvalloissa, perustamasta yhdistettyjä riskinhallintajärjestelmiä;

10. ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että EU:n jälleenvakuuttajat joutuvat Yhdysvalloissa antamaan täydet vakuudet riskien varalta ja että ne joutuvat toimimaan erittäin syrjivien valtiollisten sääntöjen mukaisesti, joiden perusteella niiden pitää rahoittaa suhteettomasti vastuuosuuttaan pitämällä yllä kohtuuttoman suurta vakuustasoa (Yhdysvalloissa akkreditoiduilla ja siellä toimivilla jälleenvakuuttajilla ei ole samankaltaisia vakuuksia koskevia vaatimuksia); pyytää toimivaltaisia Yhdysvaltain viranomaisia tavoittelemaan transatlanttista vastavuoroista tunnustamista ja yhdenmukaista vakavaraisuutta sekä raportointivelvoitteita;

11. vaatii Yhdysvaltain osakemarkkinoilla tapahtuvaan listautumisen päättämiseen liittyvien sääntöjen pikaista yhdentämistä, koska tällä hetkellä niissä asetetaan ankaria vaatimuksia EU:n yrityksille, jotka haluavat poistua listalta; suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltain arvopaperiviranomaisen (US Securities and Exchange Commission) äskettäiseen ehdotukseen harkita listautumisen tärkeimmäksi kriteeriksi kaupan määriä eikä osakkeenomistajien määrää; ja pyytää komissiota valvomaan näitä uudistuksia EU:n etujen suojaamisen varmistamiseksi;

12. kehottaa EKP:tä ja Yhdysvaltain keskuspankkia käymään tiivistä vuoropuhelua maailmanlaajuisista raha-asioista ja rahoitusjärjestelmän vakaudesta molempien taloudellisten ryhmittymien sekä maailmantalouden tarpeiden huomioon ottamiseksi;

13. tukee toimenpiteitä yrittäjyyden ja riskinottamisen parantamiseksi EU:ssa hyödyntämällä sopivia esimerkkejä Yhdysvaltain vahvuuksista tällä alalla;

14. uskoo yhtenäisempään vuoropuheluun yritysjohdon hallintojärjestelmästä sekä yritysjohdon hallintoa ja valvontaa koskevien vaatimusten harmonisointiin, jotta vältettäisiin alueen ulkopuoliset tapaukset, kuten Sarbanes-Oxley-lain soveltaminen, esimerkiksi parantamalla transatlanttista hallintokulttuuria koskevaa vuoropuhelua; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja yhdessä tarkkailemaan tiiviimmin maailmanlaajuisia korkeariskisiä sijoitusrahastoja;

15. tukee läheistä EU:n ja Yhdysvaltain välistä yhteistyötä kansainvälisessä rahoitustoimintaryhmässä (Financial Action Task Force) yritysten sisäisten ja talouspetosten, rahanpesun ja terroristien toiminnan rahoituksen torjunnan jatkamiseksi välttäen häiritsemästä tarpeettomasti tavanomaisia kaupallisia ja yksityisiä liiketoimia; vaatii lisäksi oikeudellista suojaa EU:n pankeille US Patriot Act -asetuksen alueen ulkopuolisia vaikutuksia vastaan;

16. pyytää komissiota päivittämään EU:n korkotulojen verottamista koskevan direktiivin soveltamisen suhteessa Yhdysvaltoihin; toistaa torjuvansa yhdysvaltalaisten yritysten vientitulojen verottomuutta koskevan lain (Foreign Sales Corporation Tax), joka on edelleen voimassa WTO:n riitojenratkaisuelimen kielteisestä päätöksestä huolimatta.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Transatlanttiset taloussuhteet
Menettelynumero	2005/2082(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	INTA
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ECON 9.6.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Gunnar Hökmark 4.7.2005
Alkuperäinen valmistelija
0.0.0000	10.10.2005		22.11.2005	23.1.2006
Hyväksytty (pvä)	20.2.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	27 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, David Casa, Jonathan Evans, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Robert Goebbels, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Sophia in 't Veld, Wolf Klinz, Guntars Krasts, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, John Purvis, Karin Riis-Jørgensen, Dariusz Rosati, Peter Skinner, Margarita Starkevičiūtė, Sahra Wagenknecht
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Harald Ettl, Klaus-Heiner Lehne, Thomas Mann, Diamanto Manolakou, Corien Wortmann-Kool
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

• [1]  Lähes 75 prosenttia kaikista Yhdysvalloissa tehdyistä ulkomaisista sijoituksista on peräisin EU:sta ja 60 prosenttia yhdysvaltalaisten yritysten ulkomailla olevista varoista sijaitsee EU:ssa.
• [2]  Yhdysvalloissa sijaitsevien EU:sta peräisin olevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden myynti oli biljoona euroa ja EU:ssa sijaitsevien yhdysvaltalaisten osakkuus- ja tytäryhtiöiden myynti oli 1,2 biljoonaa euroa.
• [3]  Molemmilla yhdessä on yhteinen 2/3 osuus maailmanlaajuisten arvopaperi- ja osakemarkkinoiden pääomasta. Yhdysvallat on EU:n rahoituspalveluiden viennin tärkein markkina-alue ja päinvastoin; EU:ssa sijoitettiin Yhdysvaltain osakkeisiin 85 miljardin euron arvosta vuosina 2003–4 (samaan aikaan Yhdysvalloissa sijoitettiin eurooppalaisiin osakkeisiin 40 miljardin euron arvosta).
• [4]  Komission mukaan osakepääomakustannuksia voitaisiin pienentää jopa 9 prosenttia, jolloin kaupan volyymi kasvaisi 50 prosenttia.

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO  (21.2.2006)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

transatlanttisista taloussuhteista
(2005/2082(INI))

Valmistelija: Lena Ek

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen , jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  ehdottaa transatlanttisen talouskumppanuuden vahvistamiseksi kahta kriteeriä: keskinäisen riippuvuuden indeksiä harjoitettujen politiikkojen tehokkuuden arvioimiseen sekä politiikan välineitä, jotka kestävät globalisaation vaikutuksen;

2.  uskoo, että sääntöihin perustuva lähestymistapa kumppanuutta koskevissa kysymyksissä edistää hyvinvointia ja sitä pitäisi käyttää transatlanttista kaupankäyntiä, investointeja ja teknologian siirtoja hankaloittavien esteiden (muiden kuin tulliesteiden) poistamiseen;

3.  tukee tehostettua transatlanttista taloudellista yhdentymistä, joka perustuu Lissabonin strategian kolmeen pilariin: talouskasvuun ja uusien työpaikkojen luomiseen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä ympäristönäkökohtiin; katsoo, että tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota yhteistyöhön tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä energiapolitiikkaan;

4.  vaatii, että transatlanttisessa sääntely-yhteistyössä on estettävä alaspäin tapahtuva yhtenäistäminen, joka heikentää entisestään kuluttajien luottamusta terveyteen ja turvallisuuteen liittyen; kehottaa siksi käynnistämään uudelleen transatlanttisen kuluttajien vuoropuhelun sekä transatlanttisen ympäristövuoropuhelun sellaisten parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi, jotka edistävät kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua tehden transatlanttisista markkinoista samalla entistä kestävämmät;

5.  katsoo, että ehdotetun luettelon, Lissabonin kolmen pilarin ja sääntöihin pohjautuvan lähestymistavan pitäisi tukea seuraavia toimenpiteitä:

     a)  toisistaan riippuvaisia eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia teollisuudenaloja koskevaa Euroopan yhteisön lainsäädäntöä olisi arvioitava, jotta voitaisiin luoda yhteiset tullikäytännöt ja kehittää molempia osapuolia tyydyttäviä turvamenettelyjä sekä teknologisia standardeja;

     b)  hallinnollista yhteistyötä olisi parannettava voimakkaasti säännellyillä aloilla;

     c)  väärentämiseen sekä teollis- ja tekijänoikeuspiratismiin olisi puututtava mahdollisimman pian yhdenmukaistamalla asiaankuuluvaa lainsäädäntöä Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa ja tekemällä entistä tiiviimpää yhteistyötä liittyen teollis- ja tekijänoikeuksien toteutumiseen kolmansissa maissa;

     d)  yritysten sosiaalista ja ympäristöä koskevia vastuuvaatimuksia olisi yhdenmukaistettava niiden vaatimusten ja käytäntöjen kanssa, joiden avulla pyritään edistämään yritysten avoimuutta;

6.  katsoo, että tieto- ja viestintätekniikat ovat teknologisia läpimurtoja; vaatii tämän takia yhteisiä toimenpiteitä, jotta voitaisiin:

     a)  kannustaa keskeisten teknologioiden, kuten laajakaistateknologian, etätunnistuslaitteiden ja muiden innovatiivisten teknologioiden, kehittämistä yhteentoimivuus huomioon ottaen;

     b)  turvata verkkoja ja mahdollistaa tiedonsiirto kiinnittäen erityistä huomiota roskapostiin;

     c)  taata tiivis yhteistyö tietoturvajärjestöjen välillä;

     d)  puuttua verkkovierailujen korkeisiin kustannuksiin;

7.  kannustaa perustamaan transatlanttisia tutkimuskumppanuuksia, joiden avulla myös pk-yritykset saadaan mukaan yhteisiin tutkimushankkeisiin, ja ryhtymään toimenpiteisiin, joilla edistetään eurooppalaisten tutkijoiden palaamista Eurooppaan;

8.  uskoo, että seitsemäs tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelma tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarjota avoimuuteen perustuvaa ennakoivaa tukea, jota voidaan hyödyntää seuraavilla osa-alueilla:

     a)  ensisijaisten tutkimusyhteistyöalojen tunnistamisessa, minkä avulla voidaan kehittää uusia transatlanttisia markkinoita (esimerkiksi vetypolttokenno- ja nanoteknologian osalta);

     b)  yhteisessä tutkimuksessa aloilla, jotka koskevat kansalaisturvallisuutta sekä tietoyhteiskunnan teknologiaa tukevien monipuolisten verkotettujen järjestelmien ja tietoinfrastruktuurien luotettavuutta;

9.  pitää molempien osapuolten kannalta hyödyllisenä yhteistyön edistämistä tutkimuksen ja kehittämisen alalla sekä investointiohjelmien toteuttamista esimerkiksi seuraavilla aloilla:

     a)  nopean maaliikenteen teknologia ja erityisesti uudentyyppiset erittäin tehokkaat joukkoliikennevälineet kaupunkien kehittämiseksi;

     b)  henkilö-, rekka- ja linja-autojen synteettisten polttoaineiden ja sähköisten voimanlähteiden kehittäminen, polttokennojen käyttäminen jne.;

     c)  uusien menetelmien kehittäminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

10. muistuttaa tässä suhteessa jäsenvaltioita sekä Yhdysvaltoja sitoumuksesta, jonka molemmat osapuolet antoivat vuoden 2003 yhteisessä julistuksessa vetytalouden edistämisestä, ja pitää myönteisenä jo saavutettua edistystä, mutta pitää samalla välttämättömänä yhteistyön jatkamista;

11. katsoo, että eurooppalainen avaruusohjelma antaa Euroopan unionille ja Yhdysvalloille mahdollisuuden yhteiseen avaruustutkimukseen

     a) edistämällä yhteistyötä keskeisillä osa-alueilla, esimerkiksi maapallon havainnoinnissa, satelliittinavigoinnissa (muun muassa Galileo-järjestelmän ja maailmanlaajuisen paikantamisjärjestelmän avulla), sähköisessä viestinnässä, avaruustieteessä ja avaruuden tutkimisessa;

     b) keskittymällä sääntelyesteisiin, joiden takia avaruusteollisuudelle ei saada luotua toimivia transatlanttisia markkinoita;

     c) poistamalla tarpeettomat rajoitukset, jotka on asetettu Yhdysvaltain ampumatarvikkeiden ja maanpuolustukseen liittyvien palveluiden vientiä koskevien säädösten (US International Traffic in Arms Regulations) perusteella, ja vapauttamalla kansainväliset laukaisulaitemarkkinat;

12. katsoo, että energia-ala on haaste sekä Euroopan unionille että Yhdysvalloille, ja vaikka merkittäviä toimia onkin jo toteutettu erikseen molemmilla puolilla, ala tarvitsee molempia osapuolia hyödyttävää lähestymistapaa, jolla pyritään:

     a)  suunnittelemaan yhteinen strategia, jolla voidaan puuttua suureen riippuvuuteen fossiilisista energialähteistä toteuttamalla konkreettisia toimia liittyen energiatehokkuuteen, uusiutuviin energianlähteisiin ja toimitusvarmuuteen paitsi itse energian myös liikenteen yhteydessä;

     b)  kehittämään puhtaita lämmön ja sähkön yhteistuotantoon sekä uusiutuviin energianlähteisiin liittyviä teknologioita (esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoon ja varastoimiseen liittyviä sekä muita vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia teknologioita);

     c)  kannustamaan Yhdysvaltoja ja taloudellisesti eteenpäin pyrkiviä kehittyviä talouksia, kuten Kiinaa ja Intiaa, kehittämään yhdessä EU:n kanssa Kioton pöytäkirjan voimassaolon loputtua toimia, joiden avulla saadaan aikaan pitkäaikainen ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen päästöjen vähentäminen ja vastataan ilmastonmuutoksen jo aiheuttamiin vahinkoihin asianmukaisella tavalla kustannus- ja ympäristötekijät huomioon ottaen;

     d)  tunnustamaan tärkeä rooli, joka ydinvoimalla on hiileen perustumattomana energianlähteenä, ja jatkamaan yhteistä tutkimusta liittyen tämän keskeisen teknologian kehittämiseen sekä tapoihin, joilla se voi edistää vetytaloutta;

     e)  kehittämään jatkossa yhteinen strategia sekä suhteessa muihin maihin, joilla on suuri tai voimakkaasti kasvava energian kysyntä, että tuottajamaihin, ja ehdottamaan tässä yhteydessä kiistanratkaisumenettelyä energiansaantiin liittyviä konflikteja varten;

13. pitää myönteisenä EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistä työohjelmaa, jolla pannaan toimeen kesäkuussa 2005 pidetyn EU:n ja Yhdysvaltojen välisen huippukokouksen taloudellinen aloite;

14. uskoo, että transatlanttinen talouskumppanuus – kuten sovittu Lontoossa 18. toukokuuta 1998 pidetyssä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa – on vaillinainen, koska sillä ei ole institutionaalista rakennetta; ehdottaa, että perustettaisiin itsenäinen Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen sovitteluelin, jonka tehtävänä olisi ratkaista kauppakiistoja asiaa koskevaa WTO:n toimivaltaa heikentämättä ja hallinnoida kompensaatiomekanismia, joka käsittelisi vastuuvelvollisuuskysymyksiä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Transatlanttiset taloussuhteet
Menettelynumero	2005/2082(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	TRADE
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ITRE 9.6.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Lena Ek 14.7.2005
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	11.10.2005		29.11.2005	24.1.2006	21.2.2006
Hyväksytty (pvä)	21.2.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	41 3 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Šarūnas Birutis, Jan Březina, Jerzy Buzek, Joan Calabuig Rull, Pilar del Castillo Vera, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Den Dover, Lena Ek, Adam Gierek, Norbert Glante, Umberto Guidoni, András Gyürk, David Hammerstein Mintz, Rebecca Harms, Erna Hennicot-Schoepges, Romana Jordan Cizelj, Werner Langen, Anne Laperrouze, Vincenzo Lavarra, Pia Elda Locatelli, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Andres Tarand, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Catherine Trautmann, Claude Turmes, Nikolaos Vakalis, Alejo Vidal-Quadras Roca
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Pierre Audy, María del Pilar Ayuso González, Ivo Belet, Dorette Corbey, Françoise Grossetête, Matthias Groote, Edit Herczog, Mieczysław Edmund Janowski, Lambert van Nistelrooij, Vittorio Prodi, Peter Skinner
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan LAUSUNTO  (24.3.2006)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

transatlanttisista taloussuhteista
(2005/2082(INI))

Valmistelija: Bill Newton Dunn

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään päätöslauselmaesitykseensä seuraavat ehdotukset:

A.  ottaa huomioon, että EU ja USA muodostavat tavarakaupan ja palveluiden alalla maailman suurimman kahdenvälisen kumppanuuden, jonka arvo oli yli 600 miljardia euroa vuonna 2003, ja ottaa lisäksi huomioon, että 14 miljoonan työntekijän työpaikat EU:ssa ja USA:ssa ovat riippuvaisia transatlanttisista kauppayhteyksistä,

B.   ottaa huomioon, että yli puolet EU:n suorista ulkomaisista investoinneista suuntautuu USA:han, ja että suurin osa USA:n suorista ulkomaisista investoinneista kohdistuu EU:hun; ottaa huomioon, että EU:n ja USA:n väliset investointivirrat ovat paljon suurempia kuin matalan tulotason maihin suunnatut investointivirrat,

C.  ottaa huomioon tytäryhtiöiden merkityksen transatlanttisilla markkinoilla maailmanmarkkinoiden ja paikallisten markkinoiden jakamisessa sekä sitä myötä saavutetut useat edut,

D.  katsoo, että täysimittaisesti yhdentynyt transatlanttinen talous, jonka tulliesteet ovat alhaisemmat, voisi kasvattaa bkt:tä sekä USA:ssa että Euroopassa ja voisi auttaa parantamaan työllisyyttä,

E.   katsoo, että kahdella maailman vaikutusvaltaisimmalla taloudella Atlantin molemmin puolin on myös tiettyjä velvoitteita muiden, etenkin köyhimpien maiden, tarpeiden täyttämiseksi, ja niiden tulisi siksi toimia sovinnollisessa yhteistyössä ei vain kahdenvälisten suhteidensa etunäkökohtien takia, vaan myös täyttääkseen muiden kansainväliseen yhteisöön kuuluvien kansojen ja yhteiskuntien tarpeet,

F.   katsoo, että teknologia- ja tietoyhteiskunnalle ominainen kiihtyvä muutosvauhti osoittaa, että EU:n olisi paneuduttava tieteellisen ja teknologian tutkimuksen alan määrällisen ja laadullisen panostuksen lisäämiseen, jotta ”teknologinen kuilu” vastaavaan alaan USA:ssa kaventuisi riittävästi, mikä varmistaisi tarkoituksenmukaiset edellytykset kahdenvälisen kaupan yhdenvertaisuudelle,

G.  katsoo, että transatlanttisilla taloussuhteilla on merkittävä vaikutus taloudelliseen päätöksentekoon ja sosiaalis-taloudellisiin malleihin EU:ssa ja tämän seurauksena sisämarkkinoiden toimintaan,

H.  katsoo, että vahvistetut transatlanttiset taloussuhteet voivat tarjota merkittävän panoksen Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi,

I.    katsoo, että suurempaa talouskasvua ja työpaikkojen luomista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä poistaa nykyiset esteet, jotka monissa tapauksissa johtuvat liian tiukasta sääntelystä,

J.    ottaa huomioon, että transatlanttisten kumppaneiden väliset kiistat muodostavat vähemmän kuin kaksi prosenttia transatlanttisesta kaupasta,

K.  katsoo, että transatlanttisten kauppasuhteiden merkittävimmät esteet ovat sääntelyn alalla,

L.   katsoo, että kuluttajilla on yhteiset edut ja huolet molemmin puolin Atlanttia; näihin kuuluvat turvalliset ja terveelliset tuotteet, oikeudenmukaiset ja avoimet markkinat ja säännöt sekä rahoille vastinetta tarjoava kilpailuhenkinen ympäristö,

M.  katsoo, että erilaiset määräykset käytännössä estävät EU:ta ja USA:ta viemästä teollisia tuotteitaan, mikä haittaa niiden taloussuhteita,

1.   kehottaa komissiota ja neuvostoa ponnistelemaan EU:n ja USA:n välisten taloussuhteiden parantamiseksi etsimällä keinoja vähentää sääntelyyn perustuvia sekä kauppaan ja investointiin liittyviä esteitä, varmistaen samalla, että kyseiset keinot eivät ole ristiriidassa yhteisön sosiaalisen säännöstön, työelämän suhteiden ja ympäristön tasapainon alan perussaavutusten kanssa tai heikennä näitä saavutuksia;

2.   pyytää komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä USA:n kanssa tasapuolisten toimintaedellytysten aikaansaamiseksi transatlanttisilla markkinoilla erityisesti palvelualalla;

3.   pyytää komissiota edistämään sääntelytahojen yhteistyötä kuten on hahmoteltu EU:n ja USA:n välisessä sääntely-yhteistyötä ja avoimuutta koskevassa vuoden 2004 etenemissuunnitelmassa, jossa ehdotetaan selvää aikataulua yhteisiä toimia ja hankkeita varten;

4.   uskoo, että vastavuoroista tunnustamista koskeva lauseke on keskeinen EU:n ja USA:n välisten taloussuhteiden helpottamiseksi;

5.   korostaa tietosuoja-asioihin keskittymisen tärkeyttä transatlanttisten suhteiden yhteydessä; katsoo, että tietyiltä osin transatlanttisen toiminnan tietosuoja on puutteellinen, minkä vuoksi on tarkoituksenmukaista arvioida aloja, joilla tiedonvaihto kolmansien maiden kanssa näyttää toimivan hyvin (kuten safe harbor -periaatteiden osalta), jotta välitetään onnistuneita ratkaisuja muillekin aloille;

6.   korostaa kuinka tärkeää on toteuttaa ammattipätevyyden vastavuoroinen tunnustaminen ja pyytää komissiota jatkamaan ponnisteluja vastavuoroista tunnustamista koskeviin sopimuksiin liittyvien neuvottelujen yhteydessä tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten, asianosaisten ammatillisten järjestöjen ja liittojen kanssa; ehdottaa harkittavaksi, että kyseisten elinten avulla hankitaan myös tarvittavat asiaankuuluvat tiedot sekä EU:ssa asuville ammatti-ihmisille, jotka haluavat työskennellä USA:ssa, että yhdysvaltalaisille ammatti-ihmisille, jotka tulevat työhön EU:n alueelle;

7.   pyytää sidosryhmiä Atlantin molemmin puolin edistämään julkista hankintaa koskevia neuvotteluja niiden onnistumiseksi GATS-sopimuksen puitteissa avaamalla vähitellen vastavuoroisuuteen perustuvia hankintamarkkinoita ja näin ollen suosimalla kilpailuhenkisempää ympäristöä ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia; pyytää myös laatimaan tarkoituksenmukaisia lisätoimia parantamaan keskinäistä tarjouspyyntöjen saatavuutta, myös sähköisesti;

8.   vaatii molempia osapuolia koordinoimaan kilpailunormien yhtenäistä soveltamista, jotta pyrittäisiin helpottamaan transatlanttisten markkinoiden luomista;

9.   pyytää EU:n ja USA:n kaikkien tasojen lainsäätäjiä tehostamaan kuluttajasuoja-asioita koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja koordinoimaan toimiaan käyttämällä hyväksi nykyisiä ja jo toiminnassa olevia kanavia kuten yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen yhteistyöelintä (Trans Atlantic Consumer Dialogue);

10. korostaa yhteisten tullimenettelyjen (molemmin puolin hyväksytyt turvamenettelyt ja -standardit) perustamisen tärkeyttä sekä läheisen yhteistyön merkitystä teollis- ja tekijänoikeuspiratismin sekä väärentämisen torjunnassa;

11. huomauttaa, että USA:ssa EU:n eri jäsenvaltioiden kansalaisiin sovelletaan erilaisia maahanpääsyvaatimuksia, ja vaatii ryhtymään tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että etuuskohtelu, kuten lyhytaikainen viisumivapaus, ulotetaan koskemaan kaikkia EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia;

12. tukee komission ehdotusta, jonka mukaan kummankin osapuolen olisi harkittava mahdollisuutta ottaa käyttöön ”luotettavan matkustajan” asema, joka helpottaisi matkustamista Atlantin yli ja joka olisi kuitenkin turvamenettelyiden mukainen;

13. pyytää komissiota ja jäsenvaltiota kehittämään selkeän etenemissuunnitelman transatlanttisten markkinoiden (vapaakauppa-alue) luomiseksi ja hyödyntämään paremmin yhdysvaltaisten ja eurooppalaisten yritysten ja elinkeinoelämän liittojen yhteistyöfoorumia (Transatlantic Business Dialogue forum);

14. pyytää molempia osapuolia luomaan puitteet kaupan vapauttamiselle ja erityisesti sääntelystä johtuvien tullien ulkopuolisten esteiden ja poistamiselle esteettömien transatlanttisten markkinoiden luomiseksi;

15. pyytää lainsäätäjiä ja sääntelyviranomaisia Atlantin molemmin puolin kehittämään parempia koordinointijärjestelyjä ”ennakkovaroitusjärjestelmän” luomiseksi mahdollisten kauppaan liittyvien ristiriitatilanteiden tunnistamiseksi ja ratkaisemiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä selvittämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa talous- ja ympäristöasioita koskevat kiistansa;

16. vaatii vahvistamaan transatlanttisen kumppanuuden parlamentaarista ulottuvuutta kyseisten yhdennettyjen transatlanttisten markkinoiden aikaansaamiseksi muuttamalla transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu jatkuvaksi vuoropuheluksi, joka sisällytetään ja yhdennetään täysimittaisesti vuosittaisiin EU:n ja USA:n välisissä huippukokouksissa käytäviin keskusteluihin Atlantin kummallakin puolella toimivien lainsäätäjien suhteiden lähentämiseksi;

17. katsoo, että Euroopan parlamentin pysyvän yhteystoimiston avaamista Washingtoniin on pitkitetty liikaa; toimiston avulla voidaan vahvistaa yhtäältä Euroopan parlamentin ja TLD:n yhteyksiä ja toisaalta Euroopan parlamentin ja kongressin yhteyksiä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Transatlanttiset taloussuhteet
Menettelynumero	2005/2082(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	INTA
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	IMCO 9.6.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	No
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Bill Newton Dunn 11.7.2005
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	21.11.2005		30.1.2006	21.3.2006
Hyväksytty (pvä)	21.3.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	[27] [3] [0]
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Charlotte Cederschiöld, Mia De Vits, Janelly Fourtou, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Anna Hedh, Edit Herczog, Pierre Jonckheer, Henrik Dam Kristensen, Kurt Lechner, Lasse Lehtinen, Arlene McCarthy, Toine Manders, Manuel Medina Ortega, Bill Newton Dunn, Zita Pleštinská, Giovanni Rivera, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Leopold Józef Rutowicz, Andreas Schwab, Eva-Britt Svensson, József Szájer, Marianne Thyssen, Jacques Toubon, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler, Glenis Willmott
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Šarūnas Birutis, Joel Hasse Ferreira, Gisela Kallenbach, Joseph Muscat
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

liikenne- ja matkailuvaliokunnaN LAUSUNTO  (31.1.2006)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

transatlanttisista taloussuhteista
(2005/2082(INI)

Valmistelija: Stanisław Jałowiecki

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin 13. tammikuuta 2005 antaman päätöslauselman transatlanttisista suhteista[1] ja 9. kesäkuuta 2005 antaman päätöslauselman Washington DC:ssä 20. kesäkuuta 2005 järjestettävän EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen menestyksen varmistamisesta[2],

–   ottaa huomioon Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin yhteistyössä tähän mennessä saavutetut tulokset, joita arvioitiin uuden transatlanttisen toimintaohjelman 10‑vuotispäivän merkeissä tehdyssä riippumattomassa kertomuksessa,

A. katsoo, että tämän lausunnon aiheena ei ole niinkään analysoida ja arvioida Yhdysvaltojen ja EU:n yhteistyötä, vaan pikemminkin tutkia käytettyjen muotojen ja menetelmien tehokkuutta,

B.  ottaa huomioon, että jo useissa parlamentin päätöslauselmissa transatlanttisista suhteista, viimeksi 9. kesäkuuta 2005 annetussa päätöslauselmassa, on katsottu tarpeelliseksi nimenomaan transatlanttinen lentoliikennesopimus,

1.  toteaa, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen edessä olevat globaalit haasteet edellyttävät yhteistyön tehostamista edelleen keskittyen alueisiin, jotka vahvistavat EU:n ja Yhdysvaltojen johtavaa asemaa maailmassa;

2.  vaatii, että vuoden 2007 transatlanttiseen kumppanuussopimukseen sisällytetään, koska kauppa ja matkailu ovat molemmille osapuolille erittäin tärkeitä, myös itsenäinen liikennepolitiikkaa käsittelevä luku, ja että jo viipymättä sovitaan kattavasta transatlanttisesta lentoliikennesopimuksesta;

3.  katsoo, että yhteistyö liikenteen alalla voidaan perinteisten liikennesuhteiden lisäksi toteuttaa parhaiten asioissa, joita ei ohjailla vanhentuneilla laeilla (esim. Galileo);

4.  toteaa, että olisi edistettävä EU:n ja Yhdysvaltojen välistä matkailua, joka saattaa muun muassa lähentää Euroopan ja Yhdysvaltojen kansoja toisiinsa;

5.  painottaa, että huolimatta joskus esitetyistä ehdotuksista transatlanttiset suhteet eivät edellytä uusia tai vallankumouksellisia aloitteita transatlanttisen perussopimuksen muodossa, vaan niitä voidaan hoitaa olemassa olevilla, muutetuilla välineillä, ja varsinkin uudella transatlanttisella toimintaohjelmalla, joka on nyt 10 vuotta vanha ja joka olisi muutettava liikennepoliittisen luvun sisältäväksi transatlanttiseksi kumppanuussopimukseksi ja jota olisi täydennettävä huippukokouksilla, Yhdysvaltain kongressin ja Euroopan parlamentin liikennevaliokuntien jäsenten kokouksilla, Yhdysvaltojen liikenneministerin ja EU:n toimivaltaisen komissaarin ja komission virkamiesten välisillä kokouksilla sekä yhteistyöllä lentoturvallisuudesta vastaavien virastojen ja Yhdysvaltojen asianomaisten elinten kanssa;

6.  korostaa, että Yhdysvaltojen edustajainhuoneen ja Euroopan parlamentin välistä yhteistyötä olisi tehostettava pitkällä aikavälillä ja sen olisi muututtava jatkuvaksi vuoropuheluksi transatlanttisen yleiskokouksen puitteissa;

7.  katsoo, että vaikka Yhdysvaltoja on pidettävä osittain vastuullisena vaikeuksista neuvotteluissa lopullisesta EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä lentoliikennesopimuksesta, jonka tavoitteena on ratkaista erittäin tärkeitä kysymyksiä kahdenvälisten kontaktien avulla, samankaltainen asenne on nähtävissä myös eräillä jäsenvaltioilla; katsoo, että on välttämätöntä harmonisoida toimia EU:n sisällä, sillä ulkoisten toimien onnistuminen riippuu kiinteästi tästä harmonisoinnista, jolla sovitetaan yhteen eri näkökohdat (tämä voidaan havaita Galileon ja GSM:n esimerkeistä).

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Transatlanttisista taloussuhteista
Menettelynumero	2005/2082(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	INTA
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	TRAN 9.6.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Stanisław Jałowiecki 1.7.2005
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	11.10.2005		23.1.2006
Hyväksytty (pvä)	24.1.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	34 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Inés Ayala Sender, Etelka Barsi-Pataky, Philip Bradbourn, Paolo Costa, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Christine De Veyrac, Arūnas Degutis, Armando Dionisi, Saïd El Khadraoui, Emanuel Jardim Fernandes, Roland Gewalt, Mathieu Grosch, Ewa Hedkvist Petersen, Jeanine Hennis-Plasschaert, Georg Jarzembowski, Dieter-Lebrecht Koch, Eva Lichtenberger, Erik Meijer, Michael Henry Nattrass, Seán Ó Neachtain, Janusz Onyszkiewicz, Josu Ortuondo Larrea, Willi Piecyk, Reinhard Rack, Renate Sommer, Marta Vincenzi, Corien Wortmann-Kool, Roberts Zīle
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Guy Bono, Elisabeth Jeggle, Anne E. Jensen, Rosa Miguélez Ramos, Jan Marinus Wiersma
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Zbigniew Zaleski
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

• [1]  P6_TA(2005)0007.
• [2]  P6_TA(2005)0238.

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan LAUSUNTO  (26.1.2006)

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

transatlanttisista taloussuhteista
(2005/2082(INI))

Valmistelija: Marie-Hélène Descamps

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että kulttuuri voi vahvistaa transatlanttisia suhteita ja edistää eurooppalaisten ja amerikkalaisten välistä yhteistyötä sekä keskinäistä ymmärrystä;

2.  pyytää eurooppalaisia ja amerikkalaisia osapuolia ottamaan kauppasuhteissaan huomioon kulttuuri- ja koulutussektorien tehtävän ja erityisluonteen;

3.  suosittaa edellä mainituista syistä aloittamaan kulttuurin (eritoten audiovisuaalisen kulttuurin) ja koulutuksen aloilla transatlanttisen vuoropuhelun, joka edistäisi jatkuvaa hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa ja joka käsittelisi erityisesti:

     –   luvattoman kopioinnin ja tuotteiden väärentämisen torjuntaa;

     –   sellaisten parempien säädösten laatimista, jotka koskevat äänisisällön sekä audiovisuaalisen sisällön levittämistä Internetissä sekä näiden säädösten vastaavuutta tekijänoikeutta ja teostokorvauksia koskevien periaatteiden kanssa;

     –   eurooppalaisen ja amerikkalaisen kulttuuriperinnön – etenkin eurooppalaisen elokuvatuotannon Yhdysvalloissa, tuotannon suppeammasta levityksestä johtuen – tuntemusta keskinäisen ymmärryksen parantamiseksi;

     –   elokuvien levityksen tasapainoisemman kehityksen, jotta olisi mahdollista torjua mahdollista epäreilua kilpailua tai hallitsevan markkina-aseman hyödyntämistä tietyillä Euroopan unionin markkinoilla sekä poistaa mahdollisia lainsäädännöllisiä tai todellisia esteitä eurooppalaisten audiovisuaalisten tuotteiden levittämisen tieltä Yhdysvalloissa;

     –   asianmukaisten järjestelyjen kehittämistä mannertenvälisen kulttuurimatkailun edistämiseksi ja lisäämiseksi;

4.  pyytää keskustelun suuntaamista koulutuksen alalla erityisesti:

     –   taidealojen ammattipätevyyksien tunnustamisen edistämiseen mannerten välillä erityisesti taiteen tekijöiden liikkuvuuden ja taiteilijavaihdon helpottamiseksi;

     –   tutkimuksen sekä yliopiston opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden vaihdon edistämiseen niillä aloilla, jotka vahvistavat Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä taloussuhteita sekä suhteita tieteiden alalla, ottaen huomioon erityisesti Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöohjelman uusimisesta[1];

     –   tietoisuus tietoyhteiskunnan sekä elämänikäisen oppimisen merkityksestä;

5.  muistuttaa EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan 5 kohdasta ja 151 artiklasta ja katsoo, että audiovisuaalialan erityisluonteen takia transatlanttisessa kaupassa tulisi kunnioittaa Euroopan unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta;

6.  pyytää aloittamaan asianmukaiset toimet kulttuuristen ilmaisumuotojen monimuotoisuuden ja kulttuurivaihdon kehittämiseksi perustamissopimuksen 133 artiklan 6 kohdan ja 151 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

7.  kehottaa Euroopan unionin toimielimiä lisäämään amerikkalaisten yhteistyötahojen tietoisuutta EU:n toteuttamista kulttuurien monimuotoisuutta koskevista Unescon yleissopimukseen perustuvista toimista.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Transatlanttiset taloussuhteet
Menettelynumero	2005/2082(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	INTA
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	CULT 9.6.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Marie-Hélène Descamps 16.6.2005
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	23.11.2005		29.11.2005
Hyväksytty (pvä)	23.1.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Christopher Beazley, Ivo Belet, Giovanni Berlinguer, Guy Bono, Marie-Hélène Descamps, Jolanta Dičkutė, Milan Gaľa, Claire Gibault, Vasco Graça Moura, Luis Herrero-Tejedor, Bernat Joan i Marí, Manolis Mavrommatis, Doris Pack, Zdzisław Zbigniew Podkański, Christa Prets, Matteo Salvini, Pál Schmitt, Nikolaos Sifunakis, Hannu Takkula, Henri Weber, Thomas Wise, Tomáš Zatloukal
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Emine Bozkurt, Alejandro Cercas, Erna Hennicot-Schoepges, Catherine Trautmann, Jaroslav Zvěřina
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

• [1]  EYVL L 71, 13.3.2001, s. 8.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Transatlanttiset taloussuhteet EU:n ja USA:n välillä
Menettelynumero	2005/2082(INI)
Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)	INTA 9.6.2005
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ECON 9.6.2005			ITRE 9.6.2005			IMCO 9.6.2005		TRAN 9.6.2005		CULT 9.6.2005
	AFET 9.6.2005			LIBE 7.7.2005
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)	AFET 28.6.2005			LIBE 7.7.2005
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Erika Mann 13.6.2005
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	12.9.2005	23.1.2005			21.2.2006
Hyväksytty (pvä)	18.4.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:		15 4 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Kader Arif, Jean-Pierre Audy, Enrique Barón Crespo, Daniel Caspary, Christofer Fjellner, Jacky Henin, Syed Kamall, Alain Lipietz, Erika Mann, Helmuth Markov, Georgios Papastamkos, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Tokia Saïfi, Zbigniew Zaleski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Panagiotis Beglitis, Margrietus van den Berg, Albert Deß, Pierre Jonckheer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Paul Rübig
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	20.4.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...