MIETINTÖ kehityksestä ja muuttoliikkeestä

14.6.2006 - (2005/2244(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Marie-Arlette Carlotti

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kehityksestä ja muuttoliikkeestä

(2005/2244(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Muuttoliikkeen ja kehityksen välinen yhteys: käytännönläheisiä suuntaviivoja (KOM(2005)0390),

–    ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia (KOM(2005)0391),

–    ottaa huomioon seuraavat komission tiedonannot neuvostolle ja Euroopan parlamentille: "Muuttoliikkeisiin liittyvät ensisijaiset toimet: Hampton Courtin kokouksen ensimmäinen jatkotoimi" (KOM(2005)0621), "EU:n toimintastrategia kehitysmaiden terveysalan henkilöresurssikriisiin vastaamiseksi" (KOM(2005)0642) sekä "Siirtolais- ja turvapaikkakysymysten temaattinen ohjelma kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten" (KOM(2006)0026),

–    ottaa huomioon 15. ja 16. joulukuuta 2005 Brysselissä pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmien IV kohdan "Siirtolaisuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa",

–    ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat A/RES/58/208, A/RES/59/241 ja A/RES/60/205 kansainvälisen muuttoliikkeen ja kehityksen välisestä yhteydestä, mitä käsitellään korkean tason vuoropuhelussa yleiskokouksen 61. istunnossa vuonna 2006,

–    ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-maat) ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimuksen)[1], sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2005[2], ja erityisesti sen 13 artiklan maahanmuutosta,

–    ottaa huomioon Brysselin julkilausuman ja toimintasuunnitelman, jotka hyväksyttiin 13. huhtikuuta 2006 turvapaikka-, maahanmuutto ja liikkuvuusasioista vastaavien AKT-ministerien ensimmäisessä kokouksessa,

–    ottaa huomioon AKT–EY-ministerineuvoston 13. huhtikuuta 2005 tekemän päätöksen N:o 4/2005 Euroopan kehitysrahaston pitkän aikavälin kehitysmäärärahojen varauksen käytöstä[3],

–    ottaa huomioon YK:n pääsihteerin selvityksen "Maailmanlaajuinen tutkimus naisten roolista kehityksessä, 2004: naiset ja kansainvälinen muuttoliike" A/59/287/Add.1,

–    ottaa huomioon Maailmanpankin kertomuksen: Global Economic Prospects 2006: Economic Implications of Remittances and Migration[4],

–    ottaa huomioon kansainvälisen muuttoliikkeen maailmankomission lokakuussa 2005 laatiman raportin "Muuttoliike verkottuneessa maailmassa: uusia toiminta-ajatuksia"[5],

–    ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 18, 19 ja 21 artiklan,

–    ottaa huomioon jäsenvaltioiden vuonna 2005 tekemät sitoumukset erityisesti siitä, että

–  Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot saavuttavat vuoteen 2015 mennessä YK:n asettaman tavoitteen, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden on osoitettava 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön; siten unionin olisi määrä nostaa kehitysyhteistyön määrärahat 33 miljardin euron tasosta (vuosi 2003) yli 84 miljardiin euroon vuoteen 2015 mennessä vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti (ks. 16.–17.  kesäkuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät),

–  Euroopan unioni ja muut rahoittajat kaksinkertaistavat apunsa Afrikalle, jonka olisi siten saatava julkista kehitysapua 25 miljardin dollarin edestä vuoteen 2010 mennessä[6] (ks. G8-maiden 8. heinäkuuta 2005 Gleneaglesissa antama tiedonanto),

–    ottaa huomioon ILO:n suosituksen N:o 151 siirtotyöläisistä,

–    ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission 20. joulukuuta 2005 antaman yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus", jolla vahvistetaan yleinen toimintakehys yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikalle",

–    ottaa huomioon Wienin julkilausuman, joka hyväksyttiin 12. toukokuuta 2006 Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan neljännessä huippukokouksessa,

–    ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 Afrikan kehitysstrategiasta[7], 15. marraskuuta 2005  globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta[8], 26. lokakuuta 2005 taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta[9], 9. kesäkuuta 2005 laillisen ja laittoman maahanmuuton kytköksistä sekä maahanmuuttajien kotouttamisesta[10] sekä 12. huhtikuuta 2005 Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi[11] antamansa päätöslauselmat,

–    ottaa huomioon 22. joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2836/98 sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön,

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6‑0210/2006),

A.  ottaa huomioon, että 40 prosenttia 175 miljoonasta siirtolaisesta (3 prosenttia maailman väestöstä) asuu kehitysmaissa,

B.   ottaa huomioon, että muuttoliikkeet eivät ole uusi ilmiö, mutta että niiden laajuus globalisoitumisen yhteydessä ja kaikkien kansainvälisten toimijoiden valpastuminen ovat tehneet niistä nykyään merkittävän poliittisen aiheen kansainväliselle yhteisölle,

C.  ottaa huomioon, että 80-luvulta alkaen maahanmuutto on lisääntynyt huomattavasti ilman, että siihen olisi Euroopan unionin tasolla vastattu yhteisesti ja johdonmukaisesti,

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin vastaanottaa siirtolaisia lähes kaikista kehitysmaista eli suuri osa siirtolaisista saapuu Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta ja että on epätodennäköistä, että tämä ilmiö heikkenisi lähivuosina,

E.   katsoo, että kansainvälinen yhteisön laajamittaisten toimien alullepano on viivästynyt,

F.   ottaa huomioon, että muuttoliikekysymys edellyttää kansainväliseltä yhteisöltä yhtenäistä vastausta ja että tähän mennessä Euroopan unioni ei ole tarjonnut kattavaa poliittista vastausta eikä ole ottanut käyttöönsä ongelmaan mukautettuja välineitä,

G.  ottaa huomioon, että siirtolaisvirtojen sääntelyä koskevan yhteisen politiikan puuttuminen mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot hyväksyvät yksipuolisia päätöksiä, jotka vaikeuttavat yhtenäisen yhteisön kannan hyväksymistä,

H.  katsoo, että maahanmuuttokysymyksen ratkaisun pitää saada taakseen mahdollisimman suuri enemmistö Euroopan unionissa,

I.    ottaa huomioon korkean tason vuoropuhelun kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja kehityksestä YK:n yleiskokouksessa 14.–15. syyskuuta 2006 ,

J.    ottaa huomioon, että Afrikan unioni on ottanut muuttoliikkeet yhdeksi keskeiseksi toimintateemakseen Afrikan unionin komission puheenjohtajan Alpha Oumar Konarén johdolla,

K.  ottaa huomioon, että siirtolaisuuden taustalla olevat erilaiset syyt ja niiden johdosta tapahtuva siirtolaisuuden jaottelu erilaisiin luokkiin ovat huomattava jarru yleisten ja yhtenäisten, siirtolaisuuden kehitystä edistävää näkökohtaa korostavien politiikkojen täytäntöönpanolle,

L.   ottaa huomioon, että suurimmat muuttoliikkeet ovat Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta että Afrikka erottuu joukosta muuttoliikkeisiin liittyvien kielteisten tapahtumien johdosta,

M.  ottaa huomioon, että siirtolaisia vastaanottavat pohjoisen pallonpuoliskon maat ovat enimmäkseen analysoinnin kohteena, vaikka 60 prosenttia muuttajista pysyy eteläisellä pallonpuoliskolla,

N.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Latinalaisen Amerikka ovat sitoutuneet edistämään muuttoliikettä koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä ja että sitoumus on kirjattu Wienissä 12. toukokuuta 2006 pidetyssä neljännessä EU:n ja Latinalaisen Amerikan huippukokouksessa annettuun julkilausumaan,

O.  katsoo, ettei virallisen kehitysavun lisääminen yksin riitä vastaamaan muuttoliikkeen ja kehityksen yhteyttä koskevaan kysymykseen, vaan että on tärkeää myös kehittää erityisiä innovatiivisia välineitä, jotta voidaan paremmin tunnistaa ja edistää siirtolaisten asemaa köyhyyden torjunnassa ja kehityksen edistämisessä,

P.   katsoo, että etsittäessä vastausta tähän ilmiöön on otettava ehdottomasti huomioon köyhyyden torjuntaa koskevat kansalliset ja kansainväliset strategiat, jotta voidaan saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet,

Q.  katsoo, että eteläisen pallonpuoliskon maiden oikeus toteuttaa riippumatonta siirtolaispolitiikkaa on tunnustettava ja että oikeutta on tuettava,

R.   ottaa huomioon, että eteläisen pallonpuoliskona maista muuttavat muualle lähinnä hyvin koulutetut ja yritteliäät ihmiset ja että "aivovuoto" vaarantaa peruspalvelujen, erityisesti terveys- ja koulutuspalvelujen, saannin ja laadun näissä maissa,

S.   katsoo, että ns. aivovuotoa lisää politiikka, jossa siirtolaisia päästetään pohjoisen pallonpuoliskon maihin valikoivasti "valinnaisen siirtolaisuuden" puitteissa, mikä pahentaa kilpailukyvyn heikentymistä eteläisen pallonpuoliskon maissa,

T.   ottaa huomioon, että Afrikan unionin komission puheenjohtajan Alpha Oumar Konarén mukaan nämä politiikat ryöväävät Afrikalta oikeuden kehitykseen,

U.  katsoo, että ns. kiertosiirtolaisuus, joka mahdollistaa siirtymisen alkuperä- ja määränpäämaiden välillä, tuo merkittäviä kehittymisen mahdollisuuksia vastaanottaja- ja lähtömaille,

V.  ottaa huomioon, että yhteinen kehitys (co-development), jolla tarkoitetaan siirtolaisyhteisöjen potentiaalin hyödyntämistä kehittyneissä maissa siirtolaisten alkuperämaan kehityksen hyväksi, pyrkii muuntamaan siirtolaisuutta kansojen välisen kehityksen ja keskinäisen avun välineeksi,

W. katsoo, että siirtolaisten varainsiirrot alkuperämaahan ovat huomattava kehitysmahdollisuus, että nämä siirrot ovat paljon suurempia kuin virallinen kehitysapu maailmanlaajuisella mittakaavalla ja että suurimmassa osassa tapauksia näiden siirtojen pankki- ja muut kulut ovat erittäin korkeat ja avoimuus on puutteellista; korostaa kuitenkin, että siirrot menevät ennen kaikkea perheiden tarpeisiin ja että ainoastaan pieni osa niistä päätyy rahoittamaan investointeja ja kehitystä,

X.  katsoo kuitenkin, että näiden siirtojen tarkoituksena ei ole korvata julkista kehitysapua tai olla peruste sen vähentämiselle,

Y.  ottaa huomioon, että maailmassa oli vuonna 2005 lähes 9,2 miljoonaa pakolaista ja 25 miljoonaa maansisäistä pakolaista, joista puolet Afrikassa, jossa heillä ei ole minkäänlaista kansainvälisen yhteisön tarjoamaa suojaa; katsoo, että tämä saattaa pakolaiset hyvin eriarvoiseen asemaan, mitä ei voida hyväksyä,

Z.   ottaa huomioon pakolaisten ja ekologisista syistä kotiseudultaan lähteneiden määrän lisääntymisen ja sen, että se voi YK:n pakolaiskomissaarin mukaan nousta lähivuosina 50 miljoonaan,

AA. katsoo, että maahanmuuttajien yhteiskuntaan kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, joka perustuu laillisten maahanmuuttajien ja vastaanottajavaltion vastavuoroisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin ja jonka tarkoituksena on varmistaa, että maahanmuuttajat kykenevät osallistumaan kyseiseen yhteiskuntaan,

AB. ottaa huomioon, etteivät kansainvälinen yhteisö tai kansalliset lainsäädännöt edelleenkään kykene tarjoamaan riittävää suojaa siirtolaisille, jotka joutuvat usein kokemaan syrjintää ja elämään sosiaalisessa epävarmuudessa,

AC. ottaa huomioon, ettei yksikään EU:n jäsenvaltio ole vielä ratifioinut siirtolaisten oikeuksien suojaamisesta annettua kansainvälistä yleissopimusta,

AD. ottaa huomioon, että Euroopan unioni on osoittanut maahanmuuttajien kotouttamiseen vain 15 miljoonaa euroa vuoden 1999 jälkeen, mikä vastaa 0,5 euroa maahanmuuttajaa kohti,

AE. katsoo, että maahanmuuttoon liittyvän ihmiskaupan torjunta sekä naisten ja lasten kauppaamisen ja hyväksikäytön torjunta pitää ottaa etusijalle Euroopan unionissa,

AF. ottaa huomioon, että 51 prosenttia kehittyneiden maiden siirtolaisista ja 46 prosenttia kehitysmaiden siirtolaisista on naisia[12]; arvioi, että tiedot laittoman siirtolaisuuden aiheuttamista riskeistä ovat riittämättömiä; toteaa, että siirtolaisnaiset joutuvat muita enemmän seksuaalisen hyväksikäytön, väkivallan, syrjinnän ja työssä tapahtuvan hyväksikäytön kohteeksi; katsoo, että maahanmuuttopolitiikoissa ei oteta huomioon naisten erityistä roolia,

AG. katsoo, että siirtolaisuus voi auttaa naisia parantamaan elämänlaatuaan, lisäämään itsemääräämisoikeuttaan, tukemaan syrjäytyneitä henkilöitä ja pakenemaan ahdistavia sosiaalisia olosuhteita,

AH. ottaa kuitenkin huomioon, että naiset joutuvat usein muuttamaan esimerkiksi pakkoavioliiton, köyhyyden tai aseellisten selkkausten kaltaisten ongelmien takia,

AI. katsoo, että siirtolaisnaiset joutuvat herkemmin seksuaalisen hyväksikäytön, syrjinnän ja työssä tapahtuvan hyväksikäytön uhreiksi, että naisten tiedot ja taidot heitetään usein hukkaan ja että he myös joutuvat usein väkivallan uhreiksi, kärsivät terveyshaitoista, ovat eristyksissä muusta yhteiskunnasta tai päätyvät ihmiskaupan uhreiksi,

AJ. ottaa huomioon, että EU:ssa asuu nykyisin huomattava määrä siirtolaisnaisia, joilla ei ole henkilöllisyyspapereita, mikä lisää työssä hyväksikäytön vaaraa sekä heidän kohtaamansa seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan vaaraa,

1.   on vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin on otettava keskeinen rooli muuttoliikkeen nostamiseksi kehityksen moottoriksi;

2.   katsoo, että unionin on saatava aikaan sellainen alueellinen poliittinen ratkaisu kehityksen ja muuttoliikkeen välistä yhteyttä koskevaan kysymykseen, jossa pääpaino on Afrikalla ja eteläisen pallonpuoliskon maiden välillä tapahtuvalla muuttoliikkeellä; vaatii, että siirtolaisuuskysymys nostetaan keskeiselle sijalle Euroopan ja sen kumppaneiden välisessä poliittisessa vuoropuhelussa, sekä kannattaa Euroopan ja Afrikan välisen huippukokouksen järjestämistä yhteisen poliittisen ratkaisun aikaansaamiseksi;

3.  katsoo, että Euroopan maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikan olisi perustuttava ennen kaikkea kolmansia maita kohtaan osoitettavan solidaarisuuden ja yhteisen kehityksen periaatteisiin, jotta maahanmuuton syyt saadaan ratkaistua ja etenkin jotta köyhyys saadaan poistettua;

4.   toistaa kannattavansa ihmisten liikkuvuutta yhtenä ihmisoikeutena ja katsoo, että tässä yhteydessä kyseistä käsitettä ei voida tarkastella markkinalogiikan mukaisesti; korostaa, että kaikissa alan politiikoissa pitää pyrkiä edistämään vapaaehtoista eikä pakollista liikkuvuutta;

5.   korostaa, että siirtolaiskysymys on mahdollista ratkaista riittävällä tavalla Euroopan tasolla ainoastaan, jos otetaan käyttöön yhteinen strategia, jossa vahvistetaan selkeästi tavoitteet ja jäsenvaltioiden käytössä olevat mekanismit, joilla ne voivat yhdessä vastata tähän ilmiöön solidaarisesti;

6.   kehottaa sisällyttämään maahanmuuttokysymyksen EU:n ulkoisiin toimiin Barcelonan prosessin esimerkin mukaisesti;

7.   pitää myönteisenä neuvoston ehdotusta, joka koskee maahanmuuttoa käsittelevän Euromed-ministerikokouksen järjestämistä vuonna 2006; tukee myös muuttoliikettä käsittelevää Euroopan unionin ja Afrikan huippukokousta Rabatissa kesäkuussa 2006 ja jossa keskustellaan Maghreb-maiden ja Saharan eteläpuolisen Afrikan muuttoliikkeestä Eurooppaan;

8.   pitää kaikkia maahanmuuttopolitiikan parantamiseksi toteutettuja toimia myönteisinä ja korostaa, että tarvitaan kattava lähestymistapa, johon sisältyy selkeä näkemys tärkeimmistä maahanmuuttopolitiikassa toteutettavista toimista sen sijaan, että tuettaisiin hajanaisia toimia kyseisen politiikan kehittämiseksi;

9.  suosittelee, että neuvosto ryhtyy asianmukaisiin toimiin, joilla varmistetaan kussakin jäsenvaltiossa maahanmuutosta ja kehityksestä vastaavien tahojen yhteistyön ja toimien yhteensovittamisen tehostaminen;

10. korostaa, että kehitysavun lisääminen on välttämätön toimenpide siirtolaisuuden nostamiseksi kehityksen moottoriksi mutta että tämä ei yksin riitä; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita noudattamaan vuonna 2005 tehtyjä poliittisia sitoumuksia;

11. suosittelee, että siirtolaisuus ja sen vaikutukset kehitykseen otettaisiin kokonaisvaltaisesti huomioon kaikissa niissä näkökohdissa ja toimissa, joilla pyritään täyttämään vuosituhannen kehitystavoitteet; palauttaa mieliin, että yleinen strategia tarvitsee menestyäkseen asianmukaisen oikeudellisen kehyksen sekä Euroopan unionissa että alkuperämaissa;

12. korostaa, että siirtolaisuuskysymys on integroitava paremmin kehitysapupolitiikkaan ja ‑suunnitelmiin, ja suosittelee, että kansallisesti kyseinen asia otettaisiin osaksi köyhyyden vähentämisstrategiaa;

13. tunnustaa maahanmuuttajien merkityksen EU:n ja alkuperämaiden välisten yhteyksien vahvistamisessa erityisesti maahanmuuton alalla; vaatii kehitysmaiden ja EU:n jäsenvaltioiden instituutioiden yhteistyön vahvistamista, yhteistä kehitystä koskevien hankkeiden toteuttaminen mukaan lukien;

14. katsoo, että yhteistyössä aikaansaatava kehitys, jossa tunnustetaan maahanmuuttajien rooli alkuperämaan kehityksen kannalta sekä vahvistetaan tätä roolia, on tunnustettava Euroopan tasolla;

15. korostaa, että voidakseen nostaa siirtolaisuuden kehityksen moottoriksi unionin on otettava käyttöönsä kaksi ensisijaista välinettä, jotka ovat

–  riittävän joustavasti hallinnoitu erityisrahasto, josta rahoitetaan erityisesti toimia, joilla pyritään saamaan aikaan yhteistä kehitystä,

–  takuurahasto, jolla varmistetaan siirtolaisten mikrotason hankkeiden jatkuvuus ja maksimoidaan niiden vaikutus kehitykseen;

16. katsoo, että Aeneas-ohjelma sekä sitä vuonna 2007 seuraava ohjelma on valjastettava kehitysstrategian palvelukseen erityisesti siten, että rahoitetaan toimia, joilla pyritään saamaan aikaan yhteistä kehitystä, ja että tavoitetta on noudatettava tiukasti, jotta voidaan esimerkiksi välttää se, että varoja osoitetaan Euroopan unionin ulkorajojen puolustamiseen;

17. korostaa, että ohjelman pitää vahvistaa muuttovirtojen hallintajärjestelmien tehokkuutta ja tukea alkuperä- ja kauttakulkumaille; suosittelee tätä varten, että ohjelmaan sisällytetään

–   useita määrärahamuotoja (yhteinen kehitys, tutkimukset, turvallisuus jne.), jotta voidaan rahoittaa useisiin eri kohtiin liittyviä hankkeita,

–   hankkeiden valintakriteerit sekä myönnettävän tuen tyyppiä ja määrää koskevat säännöt,

–   hankkeiden valintakomitea, joka on vapaa tekemään päätöksissä näin vahvistetussa kehyksessä,

–   kansalaisjärjestöille asetettujen sääntöjen tarkistaminen vakuusrahastojen osalta;

18. ehdottaa integroitujen alueellisten kehitysyhteistyösuunnitelmien laatimista Afrikan keskeisiä maastamuuttoalueita varten, jotta voidaan rahoittaa

–  infrastruktuurien (vesihuollon, sähköverkkojen, terveyskeskusten, koulujen, teiden jne.) rakentamista,

–  osa toimintakuluista tähän tarkoitukseen osoitetuista budjettivaroista;

      katsoo, että vastaavia toimia voidaan toteuttaa Latinalaisen Amerikan ja Aasian keskeisillä maastamuuttoalueilla;

19. kiinnittää huomiota ongelmiin ja korkeisiin kustannuksiin, joita siirtolaisilla on heidän siirtäessään varoja alkuperämaahansa, ja korostaa lisäksi pankkien ulkopuolisen siirtojärjestelmän avoimuuden puutetta; vahvistaa, että on tarpeen ottaa käyttöön varma järjestelmä, joka takaa lähettäjän ja vastaanottajan tietojen suojan, jotta voidaan edistää kanavoituja rahalähetyksiä säänneltyjen siirtojen myötä, koska tietyt vaihtoehtoiset järjestelmät, joihin siirtolaiset turvautuvat, ovat joissakin tapauksissa todellisia kiskurijärjestelmiä;

20. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä kansallisia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia toteuttamaan toimia, joilla pyritään

–  edistämään ja helpottamaan siirtolaisten keräämien varojen siirtoa siten, että varojensiirto olisi aiempaa halvempaa, nopeampaa ja turvallisempaa, jotta siirtolaisia kannustettaisiin käyttämään virallisia siirtokanavia,

–  saamaan entistä suurempi osa siirtolaisista rahoituspalvelujen piiriin,

–  kanavoimaan siirtolaisten kotimaahansa palauttamat varat tuottaviin sijoituksiin siten, että helpotetaan mikroyritysten ja pk-yritysten luotonsaantia ja kartoitetaan maahanmuuttajille suunnatut innovatiiviset rahoitustuotteet, kuten "kehitystä eteenpäin vievä säästöohjelma",

–  varmistamaan ns. epävirallisten kanavien, erityisesti hawalan, kautta tehtyjen varainsiirtojen avoimuuden;

21. pyytää komissiota laatimaan ehdotuksen sääntelykehyksestä, jonka tarkoituksena on vähentää kustannuksia ja lisätä avoimuutta, mitä tulee siirtolaisten varainsiirtoihin alkuperämaahansa; palauttaa mieliin, että tällaiset rahalähetykset ovat toiseksi tärkein ulkoinen rahoituslähde kehitysmaille ja että niiden kulut voivat olla jopa 20 prosenttia kokonaissummasta;

22. tunnustaa pk-yritysten aseman merkityksen työpaikkojen luomisessa ja kehityksen edistämisessä; kehottaa komissiota – yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa – kehittämään ohjelmia, joilla maahanmuuttajia kannustetaan investoimaan aiempaa enemmän tällaisiin yrityksiin;

23. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia, joiden tarkoituksena on koulutettujen siirtolaisten mobilisointi kehityksen palvelukseen siten, että hoidetaan palkkaerokustannukset kotimaahansa paluuta harkitsevien hyvin koulutettujen henkilöiden puolesta, tai ottamalla käyttöön "kahden oppituolin" järjestelmä julkisen sektorin henkilökuntaa (kuten opettajia, tutkijoita tai lääkäreitä) varten eteläisen pallonpuoliskon maissa; kehottaa komissiota laatimaan selvityksen kokemuksista, joita on saatu "kahden oppituolin" järjestelmän kokeilusta jäsenvaltioissa;

24. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisia toimia, joihin voitaisiin ryhtyä sen varmistamiseksi, että alkuperämaihin palaavat maahanmuuttajat voivat siirtää eläkkeensä ja sosiaalietunsa asianomaiseen alkuperämaahan;

25. pitää myönteisenä komission ehdotuksia niiden toimenpiteiden harkitsemisesta, jotka koskevat eläkeoikeuksien siirtämistä, pätevyyksien tunnustamista ja sellaisten järjestelmien toimintaa, jotka helpottavat tutkijoiden ja muiden akateemisesti koulutettujen liikkuvuutta, jotta he voivat halutessaan palata alkuperämaahansa ja kotoutua sinne menestyksekkäästi;

26. kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita edistämään kiertosiirtolaisuutta tai edestakaista muuttoliikettä siten, että

–  toteutetaan yhdessä alkuperämaiden kanssa väliaikaista maahanmuuttoa koskevia toimenpiteitä ja ohjelmia esimerkiksi siten, että myönnetään tietyille henkilöille toistuvaisviisumeita,

–   tehdään eläkkeiden ja muiden sosiaaliavustusten siirrosta järjestelmällinen osa    alkuperä- ja määränpäämaiden välistä toimintaa ja varmistetaan, että työntekijät saavat etuutensa (alle 25 prosenttia kansainvälisistä siirtolaisista asuu maissa, jotka ovat mukana tällaisissa sopimuksissa);

27. pitää myönteisenä komission aloitetta kiertosiirtolaisuuden edistämisestä, mikä tarkoittaa maahanmuuttajien kaksisuuntaista liikkuvuutta alkuperämaansa ja kohdemaansa välillä, minkä kautta he siirtävät hankkimansa tietämyksen ja kokemuksen käytettäväksi kotimaassaan; korostaa, että kiertosiirtolaisuuteen on ehdottomasti liitettävä kotouttamistoimet saapuville ja lähteville maahanmuuttajille; korostaa kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten roolia tässä prosessissa;

28. pitää myönteisenä myös komission ehdotuksia, jotka koskevat oleskelu- ja työlupakysymyksiä koskevaa vuoropuhelua sekä sellaisten siirtotyöläisten liikkuvuutta koskevien ohjelmien hallintaa, joiden avulla maahanmuuttajien valmiudet saatetaan vastaamaan kehitysmaiden tarpeita;

29. pyytää pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon maiden julkisia tahoja investoimaan kansalaisten opetukseen ja koulutukseen; toistaa tukevansa tavoitetta "20/20", jonka mukaan 20 prosenttia pohjoisen maiden julkisesta avusta ja 20 prosenttia etelän maiden kansallisesta talousarviosta osoitetaan peruspalveluihin;

30. kehottaa eteläisen pallonpuoliskon maita kehittämään strategioita, joiden tarkoituksena on "kouluttaa ja pitää koulutetuista kiinni", erityisesti nostamalla sosiaalisten ammattien arvostusta ja kiinnittämällä huomiota naisten tilanteeseen, koska he usein kärsivät tällaisesta syrjinnästä;

31. kehottaa unionia sisällyttämään ns. kunnollisen työn saannin helpottamisen jäsenvaltioiden asialistoihin kehitysasioista puhuttaessa; kehottaa lisäksi erityisesti

–  sisällyttämään työssä noudatettavia perussääntöjä koskevat lausekkeet kaikkiin unionin tai sen jäsenvaltioiden allekirjoittamiin kahdenvälisiin sopimuksiin,

–  ottamaan käyttöön valvontavälineen ("kahdenväliset tarkkailijat"),

–  helpottamaan kunnollisen työn saantia, koska työ on olennainen osa vuosituhannen yhdeksättä kehitystavoitetta;

      pyytää kuitenkin, että tätä käsitettä ei käytetä pohjoisen pallonpuoliskon maissa tariffeihin perustumattomana esteenä pääsylle niiden markkinoille;

32. kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön politiikkoja, joilla vähennetään aivoviennin kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia eteläisen pallonpuoliskon maissa siten, että

–  koulutuksessa suositaan työvoiman puutteesta kärsiviä aloja,

–  rahoitetaan pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon kumppanimaiden kesken laadittavia yhteisinvestointiohjelmia erityisesti niiden maiden ja alojen hyväksi, jotka kärsivät eniten aivoviennistä;

33. kehottaa ottamaan käyttöön "eurooppalaiset käytännesäännöt" sekä jäsenvaltioissa sovellettavat kansalliset säännöt rekrytoinnin valvontaa varten;

34. panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää erityinen ohjelma henkilöresurssikriiseihin vastaamiseksi terveysalalla Afrikassa;

35. pitää myönteisenä, että aiotaan kehittää kattava ja johdonmukainen lähestymistapa henkilöstön eettiseen rekrytointiin aloilla, jotka ovat erityisen alttiita aivovuodolle;

36. pitää myönteisinä 15.–16. joulukuuta 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmiä aiheesta "Maahanmuuttoa koskevaa kokonaisvaltainen lähestymistapa" sekä viimeaikaisia komission ehdotuksia, jotka liittyvät aivovientiin, alkuperämaahan suuntautuviin rahalähetyksiin, diasporaan, väliaikaiseen/kiertosiirtolaisuuteen, sosiaaliturvaetuihin, toistuvaisviisumeihin jne.;

37. katsoo, että "aivojen kierrolla" on merkittävä osa, kun pyritään lisäämään siirtolaisuuden myönteisiä vaikutuksia kehitykseen, kun otamme huomioon, että kehitysmaat osallistuvat täysimääräisesti pätevyyksien vaihtoon globaaleilla työmarkkinoilla; suosittelee komissiolle ja jäsenvaltioille, että ne sitoutuvat päättäväisesti tämän alan toimiin ja ehdottavat toimenpiteitä, joilla pyritään

–  edistämään väliaikaista ja potentiaalista paluumuuttoa unionissa saatavien kokemusten perusteella,

–  edistämään kehitysmaiden ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden instituutioiden (kuten tutkimuslaitosten, yliopistojen ja sairaaloiden) välistä kumppanuutta,

–  edistämään todistusten tunnustamista;

38. toteaa, että kolmansien maiden työntekijöiden tiettyjen ammatillisten ja/tai akateemisten pätevyyksien tunnustamatta jättäminen tai tunnustamisen vaikeuttaminen hankaloittaa tällaisten työntekijöiden pääsyä EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoille yhtäläisin ehdoin; katsoo myös, että EU:ssa työssä käyvillä maahanmuuttajilla olisi oltava oikeus osallistua koulutusohjelmiin, jotta he voivat kehittää ammattipätevyyttään;

39. kehottaa komissiota esittämään aloitteita, joilla helpotetaan ammatillisten pätevyyksien tunnustamista ja vahvistetaan vähimmäisstandardit eurooppalaisen vastaavuusjärjestelmän kehittämiseksi ulkomaisia todistuksia varten;

40. vaatii, että naisten erityinen rooli siirtolaisuudessa ja kehityksessä otettaisiin entistä paremmin huomioon, ja vaatii lisäksi erityisesti, että

–  sukupuolikysymykset sisällytettäisiin kaikkiin siirtolaisuutta koskeviin kehitys- tai kehitysyhteistyöohjelmiin,

–  naiset ja naisjärjestöt saisivat etusijan toimissa, joilla pyritään ottamaan huomioon muuttoliikkeiden rooli kehityksessä sekä rahoittamaan tähän liittyviä hankkeita,

–  alkuperämaissa toteutetaan tiedotuskampanjoita laittomasta siirtolaisuudesta, laittomien siirtolaisten oikeuksista ja riskeistä, mukaan lukien ihmiskauppa, väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö;

41. pyytää jäsenvaltioita tukemaan toimia, jotka vahvistavat naispuolisten siirtotyöläisten yhteiskuntapoliittista, taloudellista ja psykologista vaikutusvaltaa etenkin heidän perheisiinsä nähden sekä auttavat heitä hankkimaan taitoja, joita he tarvitsevat voidakseen kotoutua kunnolla vastaanottavaan maahan, sekä oikeudet, aseman ja roolin turvaavia toimia, samalla kun ne vahvistavat naisten asioita ajavien kansalaisjärjestöjen asemaa sekä siirtolaisnaisten verkostojen tehtävää,

42. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että syrjimättömyysperiaatetta sovelletaan siirtolaisnaisten mahdollisuuksiin päästä yhteisön työmarkkinoille ja heidän osallistumiseensa näihin työmarkkinoihin, sekä takaamaan, että heidän sosiaalisia ja taloudellisia perusoikeuksiaan, etenkin palkkatasa-arvoa, kunnioitetaan;

43. kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota siirtolaisnaisten lapsiin, jotta heitä suojellaan hyvin ja jotta terveydenhoitopalvelujen käyttäminen ja koulutuksen saaminen tehdään heidän kannaltaan helpommaksi;

44. tukee ehdotusta, jonka turvapaikka-, maahanmuutto ja liikkuvuusasioista vastaavat AKT-ministerit hyväksyivät Brysselissä 13. huhtikuuta 2006 antamassaan julkilausumassa ja toimintasuunnitelmassa ja jossa pyydetään luomaan virtuaalinen seurantakeskus AKT-maiden muuttoliikkeen osalta, jotta voidaan kerätä kattavia ja riippumattomia tietoja siirtolaiskysymyksen ratkaisun löytämiseksi AKT-maissa;

45. on tyytyväinen siihen, että AKT-maiden ja Euroopan unionin välille on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2006 loppuun mennessä siirtolaisuutta koskeva väline; kehottaa tästä huolimatta komissiota selkiyttämään tavoitteitaan ja takaamaan, ettei kyseisen välineen käytössä poiketa sen alkuperäisestä kehitystavoitteesta;

46. epäilee, onko kannattavaa ja tehokasta laatia takaisinottoa koskevia sopimuksia ja lausekkeita, joiden tarkoituksena on liittää taloudellinen ja tekninen tuki yhteen kolmansien maiden "takaisinottoperformanssin" kanssa; korostaa, että kyseinen vastavuoroisuusvaatimus uhkaa köyhdyttää siirtolaisuutta synnyttäviä maita;

47. kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla parannetaan AKT-maiden valmiuksia harjoittaa itsenäistä siirtolaispolitiikkaa Euroopan siirtolaisrahaston tai AKT–EU-välineen yhteydessä;

48. katsoo, että Afrikan unionilla ja Afrikan alueellisilla järjestöillä voi olla keskeinen rooli taloudellisista syistä tapahtuvan siirtolaisuuden kanavoimisessa Afrikassa esimerkiksi yhteistä kehitystä koskevien, EU:n ja siirtolaisuutta synnyttävien maiden välisten yhteistyösopimusten tai kahden- ja monenvälisten sopimusten välityksellä, jotka sisältävät ihmisoikeuksien ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n normien noudattamista koskevia lausekkeita; katsoo, että Euroopan unionin on tuettava tämänsuuntaisia aloitteita;

49. katsoo, että AKT-maiden ja Euroopan unionin välinen kumppanuus tarjoaa etuoikeutetun foorumin, jossa voidaan esittää yhteisiä vastauksia siirtolaisuuteen liittyviin ongelmiin Cotonoun sopimuksen 13 artiklan nojalla; kehottaa komissiota sisällyttämään neuvottelujen alla oleviin talouskumppanuusohjelmiin tai takaisinottosopimuksista mahdollisesti käytäviin neuvotteluihin tavoitteet, joilla pyritään

–  varmistamaan AKT-maiden kansalaisten tasavertainen kohtelu sosiaaliturvaa koskevissa asioissa, mitä vaaditaan jo Lomén sopimuksessa, mutta mikä on jäänyt vain kuolleeksi kirjaimeksi,

–  parantamaan AKT-maiden kansalaisten mahdollisuuksia saada lyhytkestoisia viisumeita sekä luomaan sääntöjä, jotka suosivat enemmän väliaikaisen työvoiman liikkuvuutta,

–  luomaan AKT-maihin tiedotusohjelma niille, jotka saattavat muuttaa unionin alueelle;

50. kehottaa komissiota laatimaan strategian, jolla tuetaan suurista siirtolaismääristä kärsiviä määränpää- ja kauttakulkumaita, ja tutkimaan yhteistyössä asianomaisten maiden kanssa muuttoliikkeen keskuksissa ja tunnetuilla kauttakulkualueilla sovellettavia, siirtolaisille suunnattuja toimintaohjelmia, joissa pääpaino on heikoimmassa asemassa olevilla siirtolaisryhmillä, kuten naisilla tai vanhemmistaan eroon joutuneilla alaikäisillä, ja joilla

–    autetaan näitä väestöryhmiä saavuttamaan itsemääräämisoikeus ja saavuttamaan potentiaalinsa muulla tavoin kuin liikkuvuuden kautta,

–    parannetaan kauttakulkevien siirtolaisten elinoloja erityisesti Sahelissa (tietopisteet, ulkomaisten siirtolaisten tukikeskukset),

–    ehdotetaan sukupuolitautien ja aidsin ehkäisy- ja hoitotoimia muuttoliikkeen keskuksissa ja reiteillä, koska sukupuolitautien ja ihmisten liikkuvuuden välillä on yhteys;

51. pyytää, että nämä toimintaohjelmat käsittelevät erityisesti muuttoliikkeen ja karkotusten aiheuttamien psyykkisten vaikutuksen analysointia sekä näistä kielteisistä vaikutuksista kärsivien naisten ja lasten psyykkistä tukea ja hoitamista;

52. vaatii unionia tukemaan kansainvälisen yhteisön tavoitteita, jotta selkeytettäisiin poliittisen sekä ympäristö- ja talouspakolaisen käsitteet, ja antamaan kaikille pakolaisryhmille asianmukaisen suojan ja avun; katsoo, että 28. heinäkuuta 1951 laaditussa pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa määrätty suoja pitää ulottaa koskemaan myös maansisäisiä pakolaisia; pyytää valtioita ja kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että sisäisiä siirtymäliikkeitä koskevia YK:n perusperiaatteita kunnioitetaan, ja suosittelee, että näistä maansisäisten pakolaisten suojelun normeista laaditaan kansainvälinen yleissopimus;

53. on huolissaan taloudellisista vaikeuksista, joita YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulla on; katsoo, että komission pitäisi lisätä taloudellista tukeaan päävaltuutetun johtamille hankkeille ja että Euroopan unionin, joka on päävaltuutetun keskeisin tukija, on painostettava muita lahjoittajia, jotta päävaltuutettu saisi resursseja tehtäviensä hoitamiseksi parhaissa olosuhteissa;

54. pyytää komissiota laatimaan hankkeita yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun, valtioiden tai alueellisten järjestöjen kanssa

     –   pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten vapaaehtoiseksi kotiuttamiseksi,

     –   tukea koskevien jatkotoimenpiderakenteiden luomiseksi näiden väestönosien palatessa takaisin;

55. rohkaisee alkuperämaita ja kauttakulkumaita soveltamaan aktiivisesti maahanmuuttoa ja kehitystä koskevaa uutta lähestymistapaa;

56. pyytää komissiota käynnistämään vuoropuhelun siirtolaisten alkuperämaiden kanssa ja pyytämään niitä kieltämään ihmisoikeuksia rikkovat käytännöt, joihin kuuluvat naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot, moniavioisuus ja avioero ilman molempien osapuolten suostumusta;

57. pyytää komissiota arvioimaan laadullisesti ja määrällisesti kehitysavun kustannuksia ja kehitysapuohjelmia kolmansissa maissa sekä tekemään tilannekatsauksen tuloksista, joita on saavutettu naisten aseman parantamisen alalla siirtolaisten alkuperämaissa;

58. pyytää jäsenvaltioita ottamaan huolellisemmin huomioon konflikteista johtuvan pakolaisuuden sosiaaliset, fyysiset ja psykologiset vaikutukset siirtolaisnaisiin, jotka epävarman tilanteensa vuoksi voivat todennäköisemmin joutua väkivallan uhreiksi;

59. pyytää jäsenvaltioita ja Euroopan unionia varmistamaan, että väkivallan uhreiksi joutuneille siirtolaisnaisille tiedotetaan täysimääräisesti heidän oikeuksistaan, että heidän on todella mahdollista saada oikeudellista apua ja että he voivat saada itsenäisen oikeudellisen aseman sekä oleskelu- ja työluvan;

60. pyytää komissiota ja neuvostoa tiedottamaan järjestelmällisesti paikallisten edustustojen ja suurlähetystöjen välityksellä naisille, jotka haluavat muuttaa EU:hun, laillista maahanmuuttoa koskevista ehdoista, heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä eurooppalaisissa yhteiskunnissa vallitsevista perusperiaatteista ja -arvoista;

61. pyytää siksi jäsenvaltioita kehittämään sellaisia kehitysyhteistyön erityisiä muotoja ja ohjelmia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että konfliktien takia pakolaisiksi päätyneet naiset ja muut siirtolaisnaiset, jotka kärsivät siirtolaisuutensa henkisistä, fyysisistä ja yhteiskunnallisista seurauksista, saavat terveydellistä ja psykologista apua sekä sosiaaliapua;

62. korostaa hyvien käytäntöjen vaihtamisen olevan tärkeää sekä jäsenvaltioiden välillä että yhteisön ulkopuolisten maiden, etenkin kehitysmaiden, kanssa;

63. pitää valitettavana, ettei komissio ole ottanut huomioon sukupuolinäkökulmaa tiedonannossaan "Muuttoliikkeen ja kehityksen yhteys: käytännönläheisiä suuntaviivoja"; ehdottaa, että perustetaan toimielinten välinen korkean tason työryhmä, jonka tehtävänä olisi valvoa yhteisön maahanmuuttopolitiikan kehitystä sukupuolinäkökulmasta ja kehittää välineitä, joilla arvioidaan maahanmuuttopoliittisten toimenpiteiden vaikutusta sukupuolikysymyksiin ennen toimenpiteiden hyväksymistä;

64. kehottaa neuvostoa ja komissiota hyväksymään EU:n suuntaviivoja sekä konkreettisia ja kohdennettuja sukupuolikysymyksiin liittyviä tavoitteita ja osoittimia maahanmuuttopolitiikan alalla, mukaan lukien kansallisesti toteutettavia tiedotustoimia, joilla varmistetaan sukupuolinäkökulman sisällyttäminen maahanmuuttopolitiikkaan ja politiikan säännöllinen arvioiminen sukupuolikysymysten näkökulmasta;

65. pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan oikeudellisen kehyksen, joka takaa siirtolaisnaisille oikeuden saada oma passi ja oleskelulupa ja jonka nojalla näiden asiakirjojen pois ottaminen on rikos;

66. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan siirtolaisnaisten alkuperämaiden kanssa käytävää vuoropuhelua naisten oikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon kunnioittamisen edistämiseksi sekä naisten köyhyyden ja taloudellisen riippuvuuden torjumiseksi;

67. huomauttaa, että maahanmuutto ja kotouttaminen ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa ja että menestyksekäs maahanmuutto ja kaikkien osapuolten hyötyminen edellyttää, että maahanmuuttostrategioihin liitetään kokonaisvaltaiset ja monitahoiset kotouttamisstrategiat;

68. pitää valitettavana, ettei kotouttamisasiassa olla edistytty Tampereella 1999 pidetyn huippukokouksen jälkeen, ja katsoo, että Euroopan unionin on vastedes omaksuttava vastuunsa tällä alalla; pitää tältä osin myönteisenä, että on otettu käyttöön kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisen eurooppalainen rahasto; tukee muuttoliikkeen eurooppalaisen seurantakeskuksen pikaista perustamista, jotta nopeutetaan Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä kotouttamisen alalla;

69. korostaa, että siirtolaiset ovat rikkaus vastaanottajamaille, ja vaatii siirtolaisten roolin parempaa tunnustamista ja vahvistamista; korostaa, että myös Euroopan kansalaisilla on siirtotyöläisten tapaan oikeutensa ja velvollisuutensa, joita on kunnioitettava;

70. pyytää jäsenvaltioita ottamaan nämä myönteiset näkökohdat mukaan kansallisiin tiedotuskampanjoihinsa;

71. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön oikeudenmukaisen ja avoimen menettelyn maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksien helpottamiseksi siten, että työterveys- ja työturvallisuusolosuhteet sekä yritysten palvelukseen ottamisen ehdot ovat kohtuulliset;

72. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erilaisia nuorisovaihtojärjestelyjä, tekemään aloitteita osana tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa ja edistämään lähempiä kulttuuri- ja koulutusyhteyksiä asianomaisten kolmansien maiden kanssa vahvistamalla EU:n ja kehitysmaiden välisten koulutuslaitosten yhteistyötä, sekä tukemaan sosiaalista kuntoutusta koskevia toimia;

73. kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edistämään ja kehittämään kehitysmaiden opiskelijoille ja vastavalmistuneille tarkoitettuja vaihto-ohjelmia, jotka – kuten Erasmus, Erasmus–Mundus, Comenius, Sokrates ja Leonardo da Vinci -ohjelmat, joista on jo saatu melko hyviä tuloksia – auttavat saavuttamaan tilapäisen maahanmuuton tavoitteet ja mahdollistavat hyvien käytänteiden ja tietotaidon siirtämisen alkuperämaihin;

74. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ei-rahoituksellisia, sosiaalisia ja ammattitaitoon liittyviä kehittämisen osatekijöitä auttamalla asianomaisia maita arvioimaan nuorten roolia ja parantamaan kotoutumista ja kansalaisuuden omaksumista, sekä yhdistämällä taloudellisen maahanmuuton asianomaiset toimijat, kuten alkuperämaissa ja kohdemaissa toimivat kansalaisjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet;

75. pyytää, ettei Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot tarkastelisi yhteistyössään kolmansien maiden kanssa siirtolaisuutta vain jatkeena omille rajoittaville maahanmuuttopolitiikoilleen; vastustaa unionin ja sen jäsenvaltioiden siirtolaispolitiikan "ulkoistamista" eli sitä, että vastuu siirtolaisongelmista sysätään eteläisten maiden harteille;

76. toteaa lisäksi, että muuttovirtojen hallintaa ei voida asettaa assosiaatiosopimusten ennakkoedellytykseksi;

77. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään käytännön ehdotuksia, joilla edistetään laillisten maahanmuuttokanavien käytettävyyttä, jotta laittoman työvoiman markkinoita sekä siirtolaistyöntekijöiden joutumista riiston kohteeksi voidaan torjua;

78. kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan aitoa maahanmuuttopolitiikkaa, joka perustuu ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen;

79. kehottaa kaikkia unionin jäsenvaltioita ratifioimaan siirtolaisten oikeuksien suojaamisesta annetun kansainvälisen yleissopimuksen sekä noudattamaan kaikilta osin kansainvälisiä sitoumuksiaan siirtolaisten ja heidän perheidensä suojelemiseksi;

80. panee merkille siirtotyöläisten hyväksikäytön lisääntymisen ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan EU:n ja kansallisen työlainsäädännön täytäntöönpanon sekä tarjoamaan kaikille siirtotyöläisille oikeudellisen ja sosiaalisen suojelun huonoa kohtelua ja hyväksikäyttöä vastaan;

81. kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita kaventamaan Euroopan unioniin muuttaneiden ulkomaalaisten ja jäsenvaltioiden kansalaisten nauttiman statuksen välistä kuilua siten, että edellisille myönnetään mahdollisimman hyvä oikeusturva pyrittäessä täyttämään tavoite, jonka mukaan Euroopan kansalaisuuden voivat saada myös yhteisön ulkopuolelta tulleet henkilöt;

82. tunnustaa olevan erittäin merkittävää, että kolmansien maiden kansalaisille varmistetaan koko unionissa vähintäänkin oikeuksien yhteinen vähimmäistaso; pitää siten myönteisinä suunnitelmia, joilla pyritään luomaan yhdenvertaiset lähtökohdat kaikille unionin työmarkkinoille saapuville maahanmuuttajille;

83. pitää myönteisenä, että kausityöntekijöitä varten aiotaan luoda oikeudenmukainen ja avoin hyväksymismenettely ja että heille aiotaan taata oikeuksia; katsoo, että suppean tai vähäisen ammattitaidon omaavien maahanmuuttajien tilanteeseen olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota; katsoo, että näitä erityisen haavoittuvassa asemassa olevia työntekijäryhmiä on suojeltava syrjinnältä ja riistämiseltä;

84. pyytää jäsenvaltioita takaamaan itsenäisen aseman ja työluvan myöntämisen oikeudellisen aseman pääasiallisen haltijan puolisolle ja lapsille, kun perheen yhdistämistä koskeva pyyntö on hyväksytty, jotta heidän oikeutensa voidaan täysin taata ja suojata ja jotta heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan voidaan helpottaa;

85. pyytää jäsenvaltioita nimittämään eräänlaisen keskustelunjohtajan (oikeusasiamiehen) kansallisesti tai paikallisesti siirtolaisten työoloja, oikeudellista suojaa tai syrjintää koskevien pyyntöjen ja valitusten käsittelemiseksi; pyytää komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden kansallisia ja alueellisia hyviä käytäntöjä tällä alalla;

86. pitää valitettavana, ettei ihmiskaupan ja muuttoliikkeen välisiä yhteyksiä ole tunnustettu; toteaa, että useat ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset eivät saa minkäänlaista oikeudellista tai sosiaalista suojelua; pyytää komissiota ja jäsenvaltiota keskittymään ihmiskaupan torjumista koskeviin strategioihin, joilla pyritään ehkäisemään ihmiskauppaa ja suojelemaan sen uhreja; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään näille naisille pitkäaikaisen oleskeluluvan;

87. vaatii komissiota ja neuvostoa antamaan siirtolaisuuden yhteydessä ilmenevän ihmissalakuljetuksen torjunnalle keskeisen sijan Euroopan unionissa sekä myöntämään tälle työlle riittävät varat; katsoo, että valmisteilla olevan toimintaohjelman on heijasteltava tätä prioriteettia ja asetettava erityistä painoarvoa kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin ja erityisesti naisiin ja alaikäisiin sekä korostettava alkuperä- ja kauttakulkumaiden välisen yhteistyön tarvetta;

88. edellyttää, ettei komissio hyväksyessään toimia kehitysmaista lähtöisin olevan järjestäytyneen ihmiskaupan torjumiseksi kriminalisoi uhreja vaan keskittyy syyllisten rankaisemiseen; toteaa, että monet ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset ovat oikeudellisen ja sosiaalisen suojelun tavoittamattomissa; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan näille naisille mahdollisuuden pitkäaikaiseen oleskelulupaan;

89. pyytää neuvostoa sisällyttämään tämän päätöslauselman suositukset yhteiseen kantaan, jota valmistellaan YK:n syyskuussa 2006 järjestämään kansainvälistä muuttoliikettä ja kehitystä koskevaan korkean tason vuoropuheluun;

90. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille, AKT–EU-ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

• [1]  EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
• [2]  EUVL L 287, 28.10.2005, s. 4.
• [3]  EUVL L 164, 24.6.2005, s. 46.
• [4]  http://www.worldbank.org/globaloutlook
• [5] www.gcim.org, lokakuu 2005.
• [6]  Avun määrä on kaksinkertainen vuoden 2004 tasoon verrattuna.
• [7]  Hyväksytyt tekstit 17.11.2005, P6_TA(2005)0445.
• [8]  Hyväksytyt tekstit 15.11.2005, P6_TA(2005)0427.
• [9]  Hyväksytyt tekstit 26.10.2005, P6_TA(2005)0408.
• [10]  Hyväksytyt tekstit 9.6.2005, P6_TA(2005)0235.
• [11]  EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311.
• [12]  ILOn julkaisu: Preventing Discrimination, Exploitation and Abuse of Women Migrant Workers: An Information Guide – booklet 1: Why the focus on women migrant workers. Geneve, 2003, ILO, s. 9.

PERUSTELUT

Tämän mietinnön tarkoituksena on tarkastella kansainvälisen muuttoliikkeen ja kehityksen välistä yhteyttä, jotta voidaan laatia suosituksia Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa varten.

Maailmassa oli 2000-luvun alussa 175 miljoonaa siirtolaista (3 prosenttia maailman väestöstä). Määrä on lähes kolminkertaistunut 40 vuodessa. Siirtolaisista 40 prosenttia asuu kehitysmaissa.

Siirtolaisuudelle on monia eri syitä. Väestönkasvu ja köyhyys ovat edelleen keskeisiä syitä. Siirtolaisuuden syntyyn vaikuttavat myös kansojen historia, kulttuurisiteet, kielisukulaisuus tai epädemokraattiset hallitukset. Euroopan unionilla on tärkeä rooli siirtolaisuuden nostamisessa kehityksen moottoriksi. Tämä mietintö antaa unionille työkaluja, joiden avulla se voi pyrkiä tähän tavoitteeseen.

Mietintö ei kuitenkaan voi olla kaikenkattava, ja tähän on kaksi syytä:

-     Sen tavoitteena ei ole ottaa kantaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden siirtolaispolitiikkaan.

-     Mietinnössä ei pyritä kehitystä koskevan laajan aiheen tyhjentävään käsittelyyn; osa mietinnön ajatuksista ja suosituksista on vain hahmotelmia, jotka vaativat edelleen kehittelyä.

I)  Siirtolaisuus: EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan haaste

A - Uusi lähestymistapa

Unionin siirtolaispolitiikkaan liittyy kahdenlaisia harhakäsityksiä:

Harhakäsitys siitä, että unionin rajoista voisi tehdä pitävät.

Harjoittaessaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, EU ja sen jäsenvaltiot pitävät siirtolaisuuskysymystä usein vain jatkeena omille rajoittaville siirtolaispolitiikoilleen. Tästä johtuu se torjuva ja turvallisuushakuinen näkemys, jonka seurauksena vastuu siirtolaisongelmista sysätään AKT-valtioiden harteille (voidaan puhua EU:n siirtolaispolitiikan "ulkoistamisesta").

Mietinnössä ei käsitellä tätä ongelmaa. Esittelijä haluaa kuitenkin korostaa, että EU voi ottaa merkittävän roolin siirtolaisuutta ja kehitystä koskevien haasteiden voittamisessa jo pelkästään tekemällä täyskäännöksen logiikassaan.

Harhakäsitys siitä, että siirtolaisuus selittyisi vain köyhyydellä.

Toisin kuin usein ajatellaan, alkuvaiheessa kehitys pikemminkin lisää siirtolaisuutta kuin hidastaa sitä. Siirtolaiskysymystä ei siis ratkaista pelkästään kehitysapua lisäämällä. Avun lisääminen on välttämätön, muttei riittävä toimenpide.

Näin ollen Euroopan unionin lähestymistapaa on tarkistettava. Sen on perustuttava uusiin välineisiin, jotta voidaan vahvistaa siirtolaisten roolia köyhyyden torjunnassa ja kehityksen edistämisessä. Logiikka, jonka mukaan kehityksen lisääminen vähentäisi siirtolaisuutta, on hylättävä ja korvattava ajattelutavalla, jonka mukaan siirtolaisuuden hallinnan tehostaminen tuo lisää kehitystä. Lähestymistavassa on myös keskityttävä aiempaa enemmän Afrikkaan ja AKT-valtioiden väliseen muuttoliikkeeseen.

Afrikan unioni on Afrikan komission puheenjohtajan A. Konarén aloitteesta nostanut siirtolaiskysymyksen keskeiselle sijalle toiminnassaan. Euroopan unionin on niin ikään annettava siirtolaisuudelle ensisijainen asema Euroopan ja Afrikan välisessä poliittisessa vuoropuhelussa.

B -      Uusia välineitä

Unionissa on ollut viime kuukausina meneillään tarkoituksenmukainen selvitys siirtolaisuuden ja kehityksen välisestä yhteydestä. Unionilla ei kuitenkaan ole vieläkään käytössään yhtään tavoitteidensa toteuttamiseen soveltuvaa välinettä.

1 -       Yksi ennakkoehdoista tavoitteiden saavuttamiseksi:

Euroopan unionin on noudatettava kehitysapua koskevia vuonna 2005 tekemiään poliittisia sitoumuksia (joiden mukaan jäsenvaltioiden on vuoteen 2015 mennessä osoitettava 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysavulle sekä kaksinkertaistettava apunsa Afrikalle vuoteen 2010 mennessä).

2 -       Kaksi tavoitetta:

a)        Vuosituhannen kehitystavoitteissa on otettava huomioon siirtolaiskysymys ja siirtolaisuuden vaikutus kehitykseen, sillä:

vaikka siirtolaiskysymys on kaikkien vuosituhannen kehitystavoitteiden taustalla, sitä ei mainita selväsanaisesti minkään tavoitteen kohdalla.

b)       Siirtolaiskysymyksen on saatava keskeinen sija AKT-valtioiden ja EU:n välisessä kumppanuudessa.

Siirtolaisuutta koskevat aloitteet on otettava mukaan käynnissä oleviin taloutta koskeviin kumppanuussopimusneuvotteluihin Cotonoun sopimuksen 13 artiklan mukaisesti.

Vuoden 2006 lopulla käyttöön otettavalla AKT-valtioiden ja Euroopan unionin välisellä siirtolaisuutta koskevalla välineellä, jolle on myönnetty varoja 25 miljoonaa euroa, on tarkoitus parantaa AKT-valtioiden valmiuksia siirtolaiskysymysten hoidossa.

3-        Kaksi ensisijaista välinettä:

a)        Riittävän joustavasti hallinnoitu erityisrahasto, josta rahoitetaan toimia, joilla pyritään saamaan aikaan kehitystä yhteistyön avulla.

EU:lla on käytössään Aenas-ohjelma, muta sitä hyödynnetään lähinnä hankkeissa, jotka liittyvät rajavalvontaan ja eräiden tutkimusten tukemiseen ja joiden hyöty voidaan kyseenalaistaa. Nykyisellä ja sitä vuonna 2007 seuraavalla ohjelmalla olisi sitä vastoin tuettava strategiaa, jolla pyritään vahvistamaan siirtolaisuuden osuutta kehityksessä etenkin mikrotason kehitysyhteistyöhankkeita rahoittamalla.

b)       Takuurahasto, jolla varmistetaan siirtolaisten mikrotason hankkeiden jatkuvuus ja maksimoidaan niiden vaikutus kehitykseen.

Tämä kysymys on elintärkeä, sillä kaikista nykyisistä järjestelmistä puuttuu takuurahasto, jolla pyritään nousemaan ylöspäin kehityksen rappusia luomalla pienyrittäjille mahdollisuuksia kehittää toimintaansa ja perustaa pk-yrityksiä.

II)    Siirtolaiset alkuperämaiden kehityksen palveluksessa

A -      Yhteisvoimin aikaansaadun kehityksen edistäminen ja sen nostaminen etusijalle eurooppalaisissa sopimusteksteissä

Yhteistyön avulla aikaansaadussa kehityksessä valjastetaan rikkaisiin maihin muuttaneiden siirtolaisyhteisöjen potentiaali niiden alkuperämaiden kehityksen käyttöön. Tällä pyritään nostamaan siirtolaisuus kehityksen moottoriksi kansojen välisen keskinäisen tuen avulla.

B -      Siirtolaisten keräämien varojen siirron helpottaminen

Alkuperämaihin lähetettyjen varojen määrä (vuonna 2005 varoja lähetettiin yhteensä 232 miljardia dollaria, josta 167 miljardia dollaria suuntautui kehitysmaihin) ylittää reippaasti julkisen kehitysavun, eikä luvussa ole otettu huomioon epävirallisia rahalähetyksiä, joiden osuus virallisista luvuista on arvioiden mukaan puolet. Valtaosa näistä varoista menee perheiden kulutukseen, ja usein niillä estetään jopa nälkäkuolemia. Vain pieni osa varoista käytetään sijoitusten rahoittamiseen. Näin ollen unionin on maksimoitava siirtolaisten lähettämien varojen hyöty alkuperämaiden kehitykselle siten, että:

-         edistetään ja helpotetaan siirtolaisten keräämien varojen siirtoa

-         pyritään saamaan entistä suurempi osa siirtolaisista rahoituspalvelujen piiriin

-         kanavoidaan siirtolaisten kotimaahansa palauttamat varat tuottaviin sijoituksiin.

C -      Aivovuodon ehkäiseminen ja sen kielteisten kehitysvaikutusten lieventäminen

AKT-valtioille siirtolaisuus tarkoittaa sitä, että maasta muuttavat lähinnä hyvin koulutetut ja yrittäjähenkiset ihmiset. Tämä "aivovuoto" vie näiltä mailta tuloja, eikä se investointi, joka kotimaassa on suunnattu koulutukseen, koidu näiden maiden hyväksi. Vielä vakavampi ongelma on se, että aivovuodon kohdistuessa terveydenhuollon tai koulutuksen aloihin, siirtolaisuus vaarantaa peruspalvelujen saannin ja laadun AKT-valtioissa. Afrikkalaisten terveydenhuoltojärjestelmien hälyttävän huonoon tilaan on löydettävä pikainen ja tarkoituksenmukainen ratkaisu. AKT-valtioissa on pantava täytäntöön koulutukseen ja koulutettujen henkilöiden "maassa pysymiseen" tähtääviä strategioita. EU:n jäsenvaltioissa on toteutettava toimenpiteitä, joilla säädellään työntekijöiden rekrytointia AKT-valtioista ottamalla huomioon eurooppalaiset ja kansalliset käytännesäännöt. Ensisijaiseksi tavoitteeksi on asetettava "aivojen kierron" edistäminen aivovuodon kielteisten vaikutusten tasaamiseksi. Tässä työssä lupaavin väline on "kahden oppituolin" järjestelmä, jonka ansiosta AKT-valtioiden tutkijat, opettajat ja lääkärihenkilökunta voivat käyttää puolet ajastaan oman maansa rakentamiseen.

D -      Siirtolaispolitiikan sopeuttaminen kehitystavoitteisiin

Tavoitteena on edistää kiertävää tai edestakaista muuttoliikettä, jonka vaikutus vastaanotto- ja lähtömaiden kehitykseen on kaikkein myönteisin.

III)   Toimet AKT-valtioiden väliseen muuttoliikkeeseen vaikuttamiseksi

A -      AKT-valtioiden valmiuksien parantaminen itsenäisen siirtolaispolitiikan hoidossa

Euroopan unionin jäsenvaltioiden on tunnustettava AKT-valtioiden oikeus harjoittaa itsenäistä siirtolaispolitiikkaa sen sijaan, että se olisi unionin sanelemaa. Unionin on myös parannettava AKT-valtioiden valmiuksia tässä työssä.

B -      Alueellisten järjestöjen aloitteiden tukeminen

Alueilla, joilla liikkuminen on vapaata (esimerkiksi Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön puitteissa), maan rajojen ylittäminen on maksullista. Afrikan unionilla ja Afrikan alueellisilla järjestöillä voi olla keskeinen rooli taloudellisista syistä tapahtuvan muuttoliikkeen kanavoimisessa Afrikassa esimerkiksi sellaisten kahden- ja monenvälisten sopimusten välityksellä, jotka sisältävät ihmisoikeuksien ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n normien noudattamista koskevia lausekkeita.

C -      Alueellisten pienimuotoisten "Marshall-apuohjelmien" käynnistäminen Afrikan tärkeimmillä maastamuuttoalueilla

Laittoman siirtolaisuuden torjuntaa voitaisiin tehostaa soveltamalla alueellisesti integroitua lähestymistapaa, joka kohdistettaisiin tiettyihin avainalueisiin.

D -      Siirtolaiskeskuksiin ja kauttakulkualueisiin kohdistetut toimet

On syytä tunnistaa ne siirtolaiskeskukset, jotka sijaitsevat alueilla, joilla toimien toteuttaminen on mahdollista. Siirtolaiskeskukset voidaan määritellä alueiksi, joilla vapaaehtoisesti siirtolaisuuden valinneet kokoontuvat voidakseen sen jälkeen hajaantua eri suuntiin. Kyseessä voi olla valtio (Gabon, Nigeria, Norsunluurannikko, Etelä-Afrikka tai Libya) tai suurkaupunki (Dakar, Accra, Cotonou, Douala, tai Nairobi), joissa on nykyaikaiset liikenne- ja viestintäyhteydet sekä vastaanotto-, lähtö- tai kauttakulkukeskuksia. Niistä löytyvät myös hyvin aktiivisesti liikennöidyt siirtolaisten käyttämät reitit (kuten Pohjois-Sahelin alue).

Toimien tarkoituksena on auttaa heikoimmassa asemassa olevia siirtolaisryhmiä, kuten naisia ja vanhemmistaan eroon joutuneita alaikäisiä, itsenäisen elämän alkuun niin, etteivät he joudu valitsemaan siirtolaisuutta.

E -      Naisten erityisen roolin huomioon ottaminen siirtolaisuudessa ja kehityksessä

Siirtolaispolitiikoissa ei juurikaan oteta huomioon naisten erityistä roolia. Lähes puolet maailman siirtolaisista (48,6 prosenttia) on kuitenkin naisia. Monet tutkimukset lisäksi osoittavat, että naisten johtamien hankkeiden tukeminen lisää kehitystä parhaiten. Ohjelmilla on tuettava erityisesti kyläpankkeja ja naisten säästöohjelmia, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi kehityksen kannalta.

F -       Koulutukseen panostaminen

Euroopan parlamentti on jo vuosia suosittanut, että 20 prosenttia EU:n kehitysyhteistyövaroista osoitettaisiin koulutusta ja perusterveydenhuoltoa koskeviin tavoitteisiin. Tuosta tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Kun AKT-valtioiden koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon osoitettiin vuonna 2004 vain 4,98 prosenttia Euroopan kehitysrahastosta, voidaan todeta, että tuo 20 prosentin tavoite on vielä hyvin kaukana.

G -      Kunnollisen työn saannin helpottaminen

EU:n olisi kansainvälisen toimijan ominaisuudessa kuuluttava tärkeimpiin tukijoihin, jotka pyrkivät varmistamaan kunnollisen työn saannin ja kohtuullisen eläkkeen kaikille. "Kunnolliseen työhön" liittyy kaksinkertainen, siirtolaisuuteen kohdistuva haaste, joka on otettava vastaan

-     sekä EU:n jäsenvaltioissa, joissa rikkaiden maiden on kyettävä tarjoamaan kunnollinen työ kaikille,

-     että AKT-valtioissa, joissa kunnollisen työn saantiin keskittyvällä kumppanuudella voitaisiin puuttua siirtolaisuuteen jo sen alkuvaiheissa.

IV)    Pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten erityinen ongelma

A -      Maansisäiset pakolaiset: unohdettujen kriisien unohdetut uhrit

Maailmassa oli vuonna 2005 lähes 9,2 miljoonaa pakolaista ja 25 miljoonaa sotia tai vainoja paennutta maansisäistä pakolaista, joista puolet oli Afrikassa. Miljoonat siviilit ovat joutuneet pakosalle myös luonnonmullistusten sekä kuivuuden ja metsien hävitysten tai aavikoitumisen aiheuttamien kriisien vuoksi. Näiden pakolaisten määrän arvioidaan nousevan 50 miljoonaan muutaman vuoden kuluttua.

Nykyisellä pakolaisten suojelujärjestelmällä ei kyetä toimittamaan apua edellä mainituille pakolaisille, mikä saattaa heidät hyvin eriarvoiseen asemaan. Sen lisäksi, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu auttaa 9,2 miljoonaa pakolaista, se toimittaa apua myös ilman mandaattia noin 5,6 miljoonalle maansisäiselle pakolaiselle. EU:n on tuettava pakolaisasiain päävaltuutetun toimintaa ja painostettava kansainvälistä yhteisöä selkiyttämään poliittisen sekä ympäristö- ja talouspakolaisen käsitteet. Sen olisi lisäksi annettava kaikille pakolaisryhmille asianmukainen suoja ja apu.

Pakolaisista vuonna 1951 annetussa yleissopimuksessa määrätty suoja olisi lisäksi välittömästi ulotettava koskemaan myös maansisäisiä pakolaisia.

B -      Kotiuttaminen ja takaisinpaluu

EU:n on yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja asianomaisten maiden tai alueellisten järjestöjen kanssa tuettava pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten vapaaehtoista kotiuttamista ja takaisinpaluuta.

V)    Siirtolaisuus, ihmisarvo ja ihmisoikeudet

Epävarmuudesta kärsivät ensisijaisesti siirtolaiset. Epävarmuutta luovat yhtäältä sosiaalinen epätasa-arvo ja syrjintä sekä toisaalta eri maiden välinen epätasa-arvo ja Euroopan rikkaiden maiden ylivalta kehitysmaihin nähden.

A -      Siirtolaisten oikeuksien suojelu

Yksikään EU:n jäsenvaltio ei ole vielä ratifioinut siirtotyöläisten oikeuksia koskevaa kattavaa välinettä, nimittäin siirtolaisten oikeuksien suojaamisesta 18. joulukuuta 1990 annettua YK:n yleiskokouksen kansainvälistä yleissopimusta, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2003. Ratifiointi olisikin suoritettava viipymättä.

B -      Siirtolaisten kotouttamisen edistäminen

Yksi luku riittää todisteeksi siitä, ettei EU ole toiminut riittävän tehokkaasti pakolaisten kotouttamisen hyväksi: se on nimittäin vuoden 1999 jälkeen kuluttanut vain 15 miljoonaa euroa laillisten siirtolaisten kotouttamisohjelmiin, mikä vastaa 0,5 euroa maahanmuuttajaa kohti. Tavoite, jonka mukaan Euroopan kansalaisuuden ("yhteiskunnan kansalaisuuden") voisivat saada myös yhteisön ulkopuolelta tulleet henkilöt, on siis edelleen saavuttamatta. Nyt on syytä ryhtyä kaventamaan Euroopan unioniin muuttaneiden ulkomaalaisten ja jäsenvaltioiden kansalaisten nauttiman statuksen välistä kuilua sekä myöntää edellisille mahdollisimman hyvä oikeusturva.

C -      Siirtolaisuuden yhteydessä ilmenevän ihmissalakuljetuksen torjunta

Rajojen sulkeminen on johtanut laittomiin rajanylityksiin, jotka puolestaan ovat synnyttäneet siirtolaisten ja työvoiman salakuljetusta. EU:n on liitettävä ensisijaisiin toimiinsa siirtolaisuuden yhteydessä ilmenevän ihmissalakuljetuksen torjunta. Komission on toimintaohjelmassaan kiinnitettävä erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naisiin ja alaikäisiin, sekä korostettava alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa harjoitettavan yhteistyön tärkeyttä.

ulkoasiainvaliokunnaN LAUSUNTO (8.5.2006)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

kehityksestä ja muuttoliikkeestä
(2005/2244(INI))

Valmistelija: Ioannis Kasoulides

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisinä 15.–16. joulukuuta 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmiä aiheesta "Maahanmuuttoa koskevaa kokonaisvaltainen lähestymistapa" sekä viimeaikaisia komission ehdotuksia, jotka liittyvät aivovientiin, rahalähetyksiin, diasporaan, väliaikaiseen/kiertosiirtolaisuuteen, sosiaaliturvaetuihin, yhtenäisiin viisumeihin jne.;

2.  rohkaisee läpikulkumaita ja alkuperämaita soveltamaan aktiivisesti maahanmuuttoa ja kehitystä koskevaa uutta lähestymistapaa;

3.  korostaa rahalähetysten merkitystä ja korostaa, että on tarpeen löytää keinoja, joiden avulla varat saadaan entistä nopeammin, varmemmin ja halvemmin vastaanottajan käyttöön, mikä helpottaisi tuottavien sijoitusten tekemistä kehitysmaissa;

4.  tunnustaa maahanmuuttajien merkityksen EU:n ja alkuperämaiden välisten yhteyksien vahvistamisessa erityisesti maahanmuuton alalla; vaatii kehitysmaiden ja EU:n jäsenvaltion instituutioiden yhteistyön vahvistamista, kehitysyhteistyöhankkeiden toteuttaminen mukaan lukien;

5.  pitää myönteisenä aloitteita, jotka koskevat aivoviennin lopettamista tietyistä maista ja erityisiltä aloilta, jotta aivovienti muutetaan kiertosiirtolaisuudeksi, ja pyytää tukemaan keskinäisen yhteistyön tehostamista EU:n ja alkuperämaiden välillä esimerkiksi instituutioiden ja Aeneasin kaltaisten ohjelmien avulla;

6.  pyytää tunnustamaan naisten roolin merkityksen muuttoliikkeen ja heidän alkuperäisen yhteisönsä kannalta ja vaatii, että sukupuoliulottuvuus tunnustetaan kaikissa kehitystä ja muuttoliikettä koskevissa ohjelmissa ja hankkeissa;

7.  kehottaa sisällyttämään maahanmuuttokysymyksen EU:n ulkoisiin toimiin Barcelonan prosessin esimerkin mukaisesti;

8.  tunnustaa EU:n ja maahanmuuttajien kauttakulku- ja alkuperämaiden välisten kehitysyhteistyö- ja takaisinottosopimusten tarvetta sekä sitä, että niissä on kunnioitettava yleismaailmallisia ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan periaatteita;

9.  pitää myönteisenä neuvoston ehdotusta, joka koskee maahanmuuttoa koskevan Euromed-ministerikokouksen järjestämistä vuonna 2006; tukee myös muuttoliikettä käsittelevää Euroopan unionin ja Afrikan huippukokousta, joka järjestetään Rabatissa kesäkuussa 2006 ja jossa keskustellaan Pohjois-Afrikan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan muuttoliikkeestä Eurooppaan;

10. suosittelee, että neuvosto ryhtyy asianmukaisiin toimiin, joilla varmistetaan kussakin jäsenvaltiossa maahanmuutosta ja kehittämisestä vastaavien tahojen yhteistyön ja toimien yhteensovittamisen tehostaminen.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kehitys ja muuttoliike
Menettelynumero	2005/2244(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	DEVE
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AFET 15.12.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Ioannis Kasoulides 25.1.2006
Valiokuntakäsittely	20.4.2006		2.5.2006
Hyväksytty (pvä)	3.5.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	42 2 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Bastiaan Belder, André Brie, Elmar Brok, Simon Coveney, Ana Maria Gomes, Alfred Gomolka, Richard Howitt, Jana Hybášková, Anna Ibrisagic, Toomas Hendrik Ilves, Ioannis Kasoulides, Bogdan Klich, Helmut Kuhne, Vytautas Landsbergis, Cecilia Malmström, Emilio Menéndez del Valle, Francisco José Millán Mon, Pasqualina Napoletano, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Baroness Nicholson of Winterbourne, Cem Özdemir, Justas Vincas Paleckis, Alojz Peterle, Tobias Pflüger, João de Deus Pinheiro, Mirosław Mariusz Piotrowski, Michel Rocard, Libor Rouček, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Emil Saryusz-Wolski, György Schöpflin, Antonio Tajani, Charles Tannock, Paavo Väyrynen, Ari Vatanen, Karl von Wogau, Luis Yañez-Barnuevo García
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Irena Belohorská, Árpád Duka-Zólyomi, Michl Ebner, Kinga Gál, Milan Horáček, Aloyzas Sakalas, Inger Segelström, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnaN LAUSUNTO (21.3.2006)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

kehityksestä ja muuttoliikkeestä
(2005/2244(INI))

Valmistelija: Ona Juknevičienė

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että selkeä ja hyvin määritelty maahanmuuttopolitiikka voi mahdollisesti taata osittaisen lyhyen aikavälin ratkaisun Euroopan käynnissä olevista väestörakenteen muutoksista johtuvaan työvoimapulaan; katsoo, että maahanmuuttopolitiikka ei saa johtaa kansallisten työmarkkinoiden työvoimapotentiaalin (syntyperäiset asukkaat ja maassa jo asuvat maahanmuuttajat) edistämisen ja hyödyntämisen huomiotta jättämiseen;

2.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön oikeudenmukaisen ja avoimen menettelyn maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksien helpottamiseksi siten, että työterveys- ja työturvallisuusolosuhteet sekä yritysten palvelukseen ottamisen ehdot ovat kohtuulliset;

3.  huomauttaa, että maahanmuutto ja kotouttaminen ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa ja että menestyksekäs maahanmuutto ja kaikkien osapuolten hyötyminen edellyttää, että maahanmuuttostrategioihin liitetään kokonaisvaltaiset ja monitahoiset kotouttamisstrategiat;

4.  toteaa, että maahanmuuttajien enemmistö – virallisesta asemastaan riippumatta – asuu kaupungeissa ja että kaupunkien on selviydyttävä maahanmuuttoon liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista kaikkia käytettävissä olevia valmiuksia ja resursseja hyväksi käyttäen; katsoo, että tämän olisi heijastuttava kaikkiin maahanmuuttoa ja kehitystä koskeviin ohjelmiin ja toimintalinjoihin, Aeneas ja EuropeAid -ohjelmat mukaan luettuina;

5.  tunnustaa, että "aivovienti" eli kolmansien maiden henkisten, akateemisten ja ammatillisten voimavarojen vähentyminen EU:hun kohdistuvan maahanmuuton seurauksena vaikuttaa kielteisesti kolmansien maiden kehittämiseen kokonaisuudessaan ammatillisten voimavarojen poistumisen vuoksi; katsoo kuitenkin, että olisi kiinnitettävä huomiota häikäilemättömiin välitystoimistoihin, jotka palkkaavat koulutettua henkilöstöä väärin perustein; pitää myönteisenä komission aloitetta kiertosiirtolaisuuden edistämisestä, mikä tarkoittaa maahanmuuttajien kaksisuuntaista liikkuvuutta alkuperämaansa ja kohdemaansa välillä, millä he siirtävät hankkimansa tietämyksen ja kokemuksen käytettäväksi kotimaassaan; huomauttaa, että kiertosiirtolaisuuteen on ehdottomasti liitettävä kotouttamistoimet saapuville ja lähteville maahanmuuttajille; viittaa kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten rooliin tässä prosessissa; katsoo, että maahanmuutosta hyötyvien jäsenvaltioiden olisi myös osallistuttava koulutustarpeiden täyttämiseen kolmansissa maissa; pitää ehdottoman tärkeänä, että huolehditaan pakon saneleman siirtolaisuuden ehkäisemisestä etenkin ihmiskaupan ehkäisemisen, seuraamisen ja vähentämisen osalta;

6.  pitää myönteisenä myös komission ehdotuksia, jotka koskevat oleskelu- ja työlupakysymyksiä koskevaa vuoropuhelua sekä sellaisten siirtotyöläisten liikkuvuutta koskevien ohjelmien hallintaa, joiden avulla maahanmuuttajien valmiudet saatetaan vastaamaan kehitysmaiden tarpeita;

7.  toteaa, että kolmansien maiden työntekijöiden tiettyjen ammatillisten ja/tai akateemisten pätevyyksien tunnustamatta jättäminen tai tunnustamisen vaikeuttaminen hankaloittaa tällaisten työntekijöiden pääsyä EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoille yhtäläisin ehdoin; katsoo myös, että EU:ssa työssä käyvillä maahanmuuttajilla olisi oltava oikeus osallistua koulutusohjelmiin, jotta he voivat kehittää ammattipätevyyttään;

8.  kehottaa komissiota viipymättä käynnistämään alkuperämaiden hallitusten kanssa vuoropuhelun sellaisen tasapainoisen lainsäädännön laatimiseksi ja sellaisen rahoitusavun ja teknisen avun antamiseksi, joka sallii maahanmuuton ja mahdollistaa ammattikokemuksen kehittämisen; kehottaa komissiota yhteistyössä asianomaisten maiden kanssa tehostamaan mainitun vuoropuhelun yhteydessä erityisiä toimia aloilla, joihin aivovienti erityisesti vaikuttaa (esim. terveydenhuolto ja koulutus); vaatii sen vuoksi komissiota laatimaan maakohtaiset ohjelmat, joiden avulla henkinen, taloudellinen ja sosiaalinen pääoma voidaan palauttaa kehitysmaihin niiden demokraattisen kehityksen vahvistamiseksi ja perusarvojen kunnioittamiseksi ja noudattamiseksi;

9.  toteaa, että maahanmuuttajat voivat vaikuttaa merkittävästi kotimaansa kehittämiseen EU:ssa opiskelun tai EU:ssa hankitun työkokemuksen avulla, mutta siitä huolimatta on tunnustettava, että kunkin maahanmuuttajan olisi itse voitava päättää siitä, edistääkö hän ja millä tavoin hän edistää kotimaansa kehittämistä;

10. ottaa huomioon, että rahalähetykset muodostavat merkittävän osan kehitysmaihin suuntautuvasta rahoitusvirrasta, ja pitää myönteisenä komission ehdotuksia, joiden mukaan siirtoja helpotetaan ja siirtomaksuja alennetaan, ja että niille maahanmuuttajille, jotka sitä haluavat, on annettava mahdollisuus käyttää osa rahalähetyksistään investointeihin, jotka edistävät heidän kotimaansa kehittämistä;

11. pitää myönteisenä komission ehdotuksia niiden toimenpiteiden harkitsemisesta, jotka koskevat eläkeoikeuksien siirtämistä, pätevyyksien tunnustamista ja niiden järjestelmien toimintaa, jotka helpottavat tutkijoiden ja muiden akateemisesti koulutettujen liikkuvuutta, jotta he voivat halutessaan palata alkuperämaahansa ja kotoutua menestyksekkäästi;

12. edellyttää, että komissio, ryhtyessään toimiin kehitysmaista lähtöisin olevan järjestäytyneen ihmiskaupan torjumiseksi, ei kriminalisoi uhreja vaan keskittyy syyllisten rankaisemiseen; toteaa, että monet ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset ovat oikeudellisen ja sosiaalisen suojelun tavoittamattomissa; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan näille naisille mahdollisuuden pitkäaikaiseen oleskeluun;

13. panee merkille siirtotyöläisten hyväksikäytön lisääntymisen ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan EU:n ja kansallisen työlainsäädännön täytäntöönpanon sekä tarjoamaan kaikille siirtotyöläisille oikeudellisen ja sosiaalisen suojelun huonoa kohtelua ja hyväksikäyttöä vastaan;

14. huomauttaa, että kehitysmaista tulevien maahanmuuttajien EU:ssa suorittamaan koulutukseen ja harjoittamaan tutkimukseen on yhdistettävä soveltuvien olosuhteiden luominen nuorille yrittäjille, jotta heitä kannustaan investoimaan alkuperämaihinsa ja jotta varmistetaan, että rahalähetyksiä voidaan hyödyntää aiempaa tehokkaammin;

15. tunnustaa pk-yritysten aseman merkityksen työpaikkojen luomisessa ja kehityksen edistämisessä; kehottaa komissiota – yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa – kehittämään ohjelmia, joilla maahanmuuttajia kannustetaan investoimaan aiempaa enemmän tällaisiin yrityksiin;

16. tunnustaa ratkaisevan tärkeäksi sen, että nuoria rohkaistaan säilyttämään jonkinlainen yhteys alkuperämaahansa ja niin halutessaan sitoutumaan alkuperämaan kehittämiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erilaisia nuorisovaihtojärjestelyjä ja tekemään aloitteita osana tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa ja edistämään lähempiä kulttuuri- ja koulutusyhteyksiä asianomaisten kolmansien maiden kanssa sekä vahvistamaan EU:n ja kehitysmaiden välisten koulutuslaitosten yhteistyötä ja tukemaan uudelleenintegrointitoimia;

17. tunnustaa viimeaikaisen kehityksen valossa myös tarpeen tarkistaa rajoittavia toimia, jotka haittaavat siirtotyöläisten vapaata liikkuvuutta uusista jäsenvaltioista, jotta EU:n koko työvoimaa hyödynnettäisiin aiempaa paremmin;

18. kehottaa komissiota (yhdessä jäsenvaltioiden kanssa) edistämään ja kehittämään kehitysmaiden opiskelijoille ja vastavalmistuneille tarkoitettuja vaihto-ohjelmia, jotka – kuten Erasmus, Erasmus-Mundus, Comenius, Sokrates ja Leonardo da Vinci -ohjelmat, joista on jo saatu melko hyviä tuloksia – auttavat saavuttamaan tilapäisen maahanmuuton tavoitteet ja mahdollistavat kokemusten ja hyvien käytänteiden siirtämisen opiskelijoiden ja valmistuneiden alkuperämaihin;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ei-rahoituksellisia sosiaalisia ja ammattitaitoon liittyviä kehittämisen osatekijöitä auttamalla asianomaisia maita kartoittamaan diasporassa asuvat kansalaisensa ja luomaan yhteyksiä näiden kanssa, sekä arvioimaan nuorten roolia ja parantamaan kotoutumista ja kansalaisuuden omaksumista, sekä yhdistämällä taloudellisen maahanmuuton asianomaiset toimijat, kuten alkuperämaissa ja kohdemaissa toimivat kansalaisjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet.

PERUSTELUT

Euroopan unionilla on edessään suuria haasteita, joista tärkeimpiin kuuluvat väestökehityksen muutokset. Väestön ikääntymisen vuoksi EU on lähitulevaisuudessa siinä tilanteessa, että se ei pysty täyttämään EU:n työmarkkinoiden tarpeita. Tästä syystä on välttämätöntä kehittää selkeät ja hyvin määritellyt strategiat ja toimet, joilla vahingolliset taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ehkäistään tai niitä ainakin lievennetään.

Yksi mahdollinen tapa, joilla EU voi täyttää työmarkkinoidensa tarpeet, on taloudellinen siirtolaisuus eli kehitysmaista EU:n alueelle suuntautuva muuttoliike. Vaikka maahanmuuttopolitiikka on aina kuulunut jäsenvaltioiden toimivaltaan, nyt on tullut aika vastata haasteisiin EU:n tasolla.

On kuitenkin otettava huomioon, että EU:n alueelle suuntautuva taloudellinen siirtolaisuus voi olla vain väliaikainen ratkaisu, ja että sen on tuotettava hyötyä EU:n lisäksi myös maahanmuuttajien alkuperämaille.

Näin ollen EU:n olisi rohkaistava erilaisia toimia, kuten kiertosiirtolaisuutta, alkuperämaiden lähempiä yhteyksiä diasporassa oleviin sekä nuoriso-, kulttuuri- ja koulutusvaihto-ohjelmia sen varmistamiseksi, että aivoviennin kielteisiä vaikutuksia alkuperämaahan lievennetään ja että alkuperämaita autetaan käyttämään paremmin hyväkseen paluumuuttajien merkittävät hyötyvaikutukset.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kehitys ja muuttoliike
Menettelynumero	2005/2244(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	DEVE
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	EMPL 15.12.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Ona Juknevičienė 14.9.2005
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	22.2.2006		20.3.2006
Hyväksytty (pvä)	21.3.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23 1 18
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jan Andersson, Roselyne Bachelot-Narquin, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Proinsias De Rossa, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Joel Hasse Ferreira, Roger Helmer, Stephen Hughes, Ona Juknevičienė, Jan Jerzy Kułakowski, Jean Lambert, Raymond Langendries, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Mario Mantovani, Ana Mato Adrover, Maria Matsouka, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Őry, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Jacek Protasiewicz, Kathy Sinnott, Jean Spautz, Anne Van Lancker, Gabriele Zimmer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Edit Bauer, Mihael Brejc, Françoise Castex, Dimitrios Papadimoulis, Lasse Lehtinen, Leopold Józef Rutowicz, Elisabeth Schroedter, Georgios Toussas, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnaN LAUSUNTO (4.5.2006)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

kehityksestä ja muuttoliikkeestä
(2005/2244(INI))

Valmistelija: Edit Bauer

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että maahanmuuttajien yhteiskuntaan integroiminen on kaksisuuntainen prosessi, joka perustuu laillisten maahanmuuttajien ja vastaanottajavaltion vastavuoroisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin ja jonka tarkoituksena on varmistaa, että maahanmuuttajat kykenevät osallistumaan yhteiskuntaan,

1.  katsoo, että taloudellisten syiden vuoksi maahan muuttavien ottaminen voi hyödyttää kumpaakin osapuolta;

2.  katsoo, että Euroopan maahanmuutto ja kehitysyhteistyöpolitiikan olisi perustuttava ennen kaikkea kolmansia maita kohtaan osoitettavan solidaarisuuden ja yhteisen kehityksen periaatteisiin, jotta maahanmuuton syyt saadaan ratkaistua ja etenkin siksi, että köyhyys saadaan poistettua;

3.  pitää maahanmuuttopolitiikan parantamiseksi toteutettuja toimia myönteisinä ja korostaa, että tarvitaan kattavaa lähestymistapaa, johon kuuluu selkeä näkemys tärkeimmistä maahanmuuttopolitiikassa toteutettavista toimista sen sijaan, että tuettaisiin hajanaisia toimia kyseisen politiikan kehittämiseksi;

4.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan aitoa maahanmuuttopolitiikkaa, joka perustuu ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään käytännön ehdotuksia, joilla edistetään laillisten maahanmuuttokanavien käytettävyyttä, jotta laittoman työvoiman markkinoita ja maahan muuttaneiden työntekijöiden riiston kohteeksi joutumista voidaan torjua;

6.  korostaa, että Euroopan unionin on sisällytettävä muuttovirtojen yhteinen hallinta nykyistä tehokkaammin kolmansien maiden kanssa ylläpidettäviin suhteisiin ja että assosiaatiosopimusten olisi heijastettava myös sitä, kuinka kumpikin osapuoli kantaa vastuunsa rajojen valvonnasta ja muuttovirtojen hallinnasta; korostaa kuitenkin, että kyse on kumppanuudesta ja että EU ei saa missään tapauksessa siirtää rajojensa hallintaa kolmansille maille; toteaa lisäksi, että muuttovirtojen hallintaa ei voida asettaa koko assosiointisopimuksen ennakkoedellytykseksi;

7.  korostaa olevan myönteistä, että maahanmuuttajat ovat mukana alkuperämaansa kehittämisessä siitä lähtien kun he ovat integroituneet nykyiseen asuinmaahansa; uskoo, että maahanmuuttopolitiikkaan olisi sisällytettävä unionin ja alkuperämaan kumppanuus; kannustaa siksi maahanmuuttajia vaalimaan ja kehittämään siteitään alkuperämaahan;

8.  korostaa maahanmuuttajien tehokkaan kotouttamisen tarvetta; pitää kuitenkin tärkeänä maahanmuuttajien "kaksoisidentiteetin" tunnustamista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita välttämään pakkokotouttamisen loukkua; katsoo siis, että maahanmuuttajien olisi voitava osallistua vastaanottavan maan taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen elämään sekä kansalaisyhteiskuntaan ja toisaalta heidän olisi kunnioitettava vastaanottavan maan perusnormeja ja -arvoja ja osallistuttava aktiivisesti kotouttamiseen hylkäämättä omaa identiteettiään;

9.  kiinnittää huomiota tarpeeseen maksimoida paluumuuton ja kiertosiirtolaisuuden vaikutus kehitykseen; kannattaa sellaisten toimien mahdollisuuden tutkimista, jotka yksinkertaistavat entisten maahanmuuttajien paluuta entiseen alkuperämaahansa, ja myös mekanismeja ja kanavia, joiden avulla maahanmuuttajat voivat liikkua suhteellisen vaivattomasti alkuperämaansa ja kohdemaansa välillä;

10. kehottaa komissiota esittämään aloitteita, joilla helpotetaan ammatillisten tutkintojen tunnustamista ja vahvistetaan vähimmäisstandardit eurooppalaisen vastaavuusjärjestelmän kehittämiseksi ulkomaisia diplomeja varten;

11. tunnustaa olevan erittäin merkittävää, että kolmansien maiden kansalaisille varmistetaan koko unionissa vähintäänkin yhteinen oikeuksien vähimmäistaso; pitää siten myönteisinä suunnitelmia, joilla pyritään luomaan yhdenvertaiset lähtökohdat kaikille unionin työmarkkinoille saapuville maahanmuuttajille;

12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan yhtenä vaihtoehtona huolellisesti suunniteltujen väliaikaisten maahanmuutto-ohjelmien käyttöön ottamista keinona, jolla huolehdittaisiin sekä alkuperämaan että kohdemaan taloudellisista tarpeista;

13. pitää myönteisenä, että kausityöntekijöitä varten aiotaan luoda oikeudenmukainen ja avoin hyväksymismenettely ja että heille aiotaan taata oikeuksia; katsoo, että suppean tai vähäisen ammattitaidon omaavien maahanmuuttajien tilanteeseen olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota; katsoo, että näitä erityisen haavoittuvassa asemassa olevia työntekijäryhmiä on suojeltava syrjinnältä ja riistämiseltä;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisia toimia, joihin voitaisiin ryhtyä sen varmistamiseksi, että alkuperämaihin palaavat maahanmuuttajat voivat siirtää eläkkeensä ja sosiaalietunsa asianomaiseen alkuperämaahan;

15. kannattaa turvallisempien, helpompien ja edullisempien rahalähetyskanavien kehittämisen mahdollisuuksien tutkimista; korostaa kuitenkin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan suurta merkitystä terrorismin ehkäisemisen, tutkimisen, paljastamisen ja syytteiden nostamisen kannalta;

16. kehottaa komissiota tehostamaan rahalähetyksiä koskevia toimia, jotta ne vastaisivat asetusehdotusta maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana; korostaa, että viralliset ja rekisteröidyt varainsiirrot ovat epävirallisia lähetyskanavia suotavampia, koska ne vähentävät maahanmuuttajien ja vastaanottajien riskiä joutua hyödynnettäviksi laittomassa rahanpesussa;

17. pitää myönteisenä, että aiotaan kehittää kattava ja johdonmukainen lähestymistapa henkilöstön eettiseen rekrytointiin aloilla, jotka ovat erityisen alttiita aivovuodolle.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kehitys ja muuttoliike
Menettelynumero	2005/2244(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	DEVE
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	LIBE 15.12.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Edit Bauer 4.10.2005
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	20.3.2006		4.5.2006
Hyväksytty (pvä)	4.5.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	28 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Edit Bauer, Johannes Blokland, Mario Borghezio, Mihael Brejc, Kathalijne Maria Buitenweg, Michael Cashman, Jean-Marie Cavada, Carlos Coelho, Fausto Correia, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Elly de Groen-Kouwenhoven, Ewa Klamt, Ole Krarup, Barbara Kudrycka, Henrik Lax, Jaime Mayor Oreja, Claude Moraes, Hartmut Nassauer, Martine Roure, Inger Segelström, Ioannis Varvitsiotis, Stefano Zappalà, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Panayiotis Demetriou, Genowefa Grabowska, Luis Herrero-Tejedor, Sophia in 't Veld, Herbert Reul, Rainer Wieland
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (5.5.2006)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

kehityksestä ja muuttoliikkeestä
(2005/2244(INI))

Valmistelija: Feleknas Uca

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–   ottaa huomioon YK:n vuonna 2004 tekemän maailmanlaajuisen tutkimuksen naisten asemasta kehityksessä nimeltä "Naiset ja kansainvälinen muuttoliike",

–   ottaa huomioon 22. joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2836/98 sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön,

–   ottaa huomioon ILO:n suosituksen nro 151 siirtotyöläisistä,

A.  ottaa huomioon, että 51 prosenttia kehittyneiden maiden siirtolaisista ja 46 prosenttia kehitysmaiden siirtolaisista on naisia[1],

B.   katsoo, että siirtolaisuus voi auttaa naisia parantamaan elämänlaatuaan, lisäämään itsemääräämisoikeuttaan, tukemaan syrjäytyneitä henkilöitä ja pakenemaan ahdistavia sosiaalisia olosuhteita,

C.  ottaa kuitenkin huomioon, että naiset joutuvat usein muuttamaan esimerkiksi pakkoavioliiton, köyhyyden tai aseellisten selkkausten kaltaisten ongelmien takia,

D.  katsoo, että siirtolaisnaiset joutuvat herkemmin seksuaalisen hyväksikäytön, syrjinnän ja työssä tapahtuvan hyväksikäytön uhreiksi, että naisten tiedot ja taidot heitetään usein hukkaan ja että he myös joutuvat usein väkivallan uhreiksi, kärsivät terveyshaitoista, ovat eristyksissä muusta yhteiskunnasta tai päätyvät ihmiskaupan uhreiksi,

E.   ottaa huomioon, että EU:ssa asuu nykyisin huomattava määrä siirtolaisnaisia, joilla ei ole henkilöllisyyspapereita, mikä lisää työssä hyväksikäytön vaaraa sekä heidän kohtaamansa seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan vaaraa,

F.   pyytää jäsenvaltioita tukemaan toimia, jotka vahvistavat naispuolisten siirtotyöläisten yhteiskuntapoliittista, taloudellista ja psykologista vaikutusvaltaa etenkin heidän perheisiinsä nähden, sekä auttavat heitä hankkimaan taitoja, joita he tarvitsevat voidakseen sopeutua kunnolla vastaanottavaan maahan, sekä oikeudet, aseman ja roolin turvaavia toimia, samalla kun ne vahvistavat naisten asioita ajavien kansalaisjärjestöjen asemaa sekä siirtolaisnaisten verkostojen tehtävää,

1.   pyytää jäsenvaltioita takaamaan itsenäisen aseman ja työluvan myöntämisen oikeudellisen aseman pääasiallisen haltijan puolisolle ja lapsille, kun perheen yhdistämistä koskeva pyyntö on hyväksytty, jotta heidän oikeutensa voidaan täysin taata ja suojata ja jotta heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan voidaan helpottaa;

2.   pyytää jäsenvaltioita kehittämään toimintatapojaan ja ohjelmiaan siten, että molemmat sukupuolet otetaan niissä huomioon, jotta siirtolaisnaisten elin- ja työolosuhteita voitaisiin parantaa ja taata heille mm. paremmat mahdollisuudet saada koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita, kielikoulutusta ja ammatillista koulutusta, ja ottamaan siirtolaisnaisjärjestöjä osalliseksi kyseisen politiikan laatimiseen, täytäntöönpanoon ja arviointiin;

3.   kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan unionia toteuttamaan toimenpiteitä tietojen ja taitojen hukkaan heittämistä koskevan ilmiön (brain waste) torjumiseksi mm. tutkintojen tunnustamisen avulla;

4.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että syrjimättömyysperiaatetta sovelletaan siirtolaisnaisten mahdollisuuksiin päästä yhteisön työmarkkinoille ja heidän osallistumiseensa näihin työmarkkinoihin, sekä takaamaan, että heidän sosiaalisia ja taloudellisia perusoikeuksiaan, etenkin palkkatasa-arvoa, kunnioitetaan;

5.   korostaa erityisesti, että laittomasti oleskeleville siirtolaisnaisille on tarjottava mahdollisuus käyttää terveydenhoitopalveluja sekä saada oikeudellista ja psykologista apua erityisesti sukupuolikysymysten parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen sekä siirtolaisnaisten verkostojen kautta;

6.   kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota siirtolaisnaisten lapsiin, jotta heitä suojellaan hyvin ja jotta terveydenhoitopalvelujen käyttäminen ja koulutuksen saaminen tehdään heidän kannaltaan helpommaksi;

7.   rohkaisee komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin siirtolaisvirtojen hallitsemiseksi ja todistusten tunnustamiseksi, jotta erityisesti siirtotyöläiset – niin miehet kuin naisetkin – voivat investoida alkuperämaahansa niitä pätevyyksiä ja taitoja, joita he ovat hankkineet;

8.   pyytää komissiota käynnistämään vuoropuhelun siirtolaisten alkuperämaiden kanssa ja pyytämään niitä kieltämään ihmisoikeuksia rikkovat käytännöt, joihin kuuluvat naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot, moniavioisuus ja avioero ilman molempien osapuolten suostumusta;

9.   korostaa erityisesti, että naisten opetusta ja koulutusta alkuperämaissa on parannettava ja että kiertosiirtolaisuutta on helpotettava ns. aivovuotoilmiön kielteisten vaikutusten vähentämiseksi ja alkuperämaan kehityksen tukemiseksi;

10. pitää valitettavana, ettei ihmiskaupan ja muuttoliikkeen välisiä yhteyksiä ole tunnustettu; toteaa, että useat ihmiskaupan uhreiksi joutuneet naiset eivät saa minkäänlaista oikeudellista tai sosiaalista suojelua; pyytää komissiota ja jäsenvaltiota keskittymään ihmiskaupan torjumista koskeviin strategioihin, joilla pyritään ehkäisemään ihmiskauppaa ja suojelemaan sen uhreja; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään näille naisille pitkäaikaisen oleskeluluvan;

11. pyytää komissiota arvioimaan laadullisesti ja määrällisesti kehitysavun kustannuksia ja kehitysapuohjelmia kolmansissa maissa sekä tekemään tilannekatsauksen tuloksista, joita on saavutettu naisten aseman parantamisen alalla siirtolaisten alkuperämaissa;

12. pyytää jäsenvaltioita ottamaan huolellisemmin huomioon konflikteista johtuvan pakolaisuuden sosiaaliset, fyysiset ja psykologiset vaikutukset siirtolaisnaisiin, jotka epävarman tilanteensa vuoksi voivat todennäköisemmin joutua väkivallan uhreiksi;

13. pyytää jäsenvaltioita ja Euroopan unionia varmistamaan, että väkivallan uhreiksi joutuneille siirtolaisnaisille tiedotetaan täysimääräisesti heidän oikeuksistaan, että heidän on todella mahdollista saada oikeudellista apua ja että he voivat saada itsenäisen oikeudellisen aseman sekä oleskelu- ja työluvan;

14. pyytää komissiota ja neuvostoa tiedottamaan järjestelmällisesti paikallisten edustustojen ja suurlähetystöjen välityksellä naisille, jotka haluavat muuttaa EU:hun, laillista maahanmuuttoa koskevista ehdoista, heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä eurooppalaisissa yhteiskunnissa vallitsevista perusperiaatteista ja -arvoista;

15. pyytää muistamaan niitä, jotka kuolevat pyrkiessään Euroopan unionin alueelle, kuten ne arviolta 1 500 Saharan eteläpuolisista maista peräisin olevaa siirtolaista, joiden joukossa oli naisia ja lapsia ja jotka ovat hukkuneet Kanariansaarten edustalla 45 päivän jaksolla; pyytää toistamiseen komissiota laatimaan ja ottamaan käyttöön strategian, jolla pyritään tukemaan tiettyjä Euroopan unionin alueita, joihin kohdistuu huomattava maahanmuuttopaine ja joilla on valtava tarve vastata välittömästi tähän ilmiöön;

16. pyytää siksi jäsenvaltioita kehittämään sellaisia kehitysyhteistyön erityisiä muotoja ja ohjelmia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että konfliktien takia pakolaisiksi päätyneet naiset ja muut siirtolaisnaiset, jotka kärsivät siirtolaisuutensa henkisistä, fyysisistä ja yhteiskunnallisista seurauksista, saavat terveydellistä ja psykologista apua sekä sosiaaliapua;

17. korostaa hyvien käytäntöjen vaihtamisen olevan tärkeää sekä jäsenvaltioiden välillä että yhteisön ulkopuolisten maiden, etenkin kehitysmaiden, kanssa;

18. pitää valitettavana, ettei komissio ole ottanut huomioon sukupuolinäkökulmaa tiedonannossaan "Muuttoliikkeen ja kehityksen yhteys: käytännönläheisiä suuntaviivoja"; ehdottaa, että perustetaan toimielinten välinen korkean tason pysyvä työryhmä, jonka tehtävänä olisi valvoa yhteisön maahanmuuttopolitiikan kehitystä sukupuolinäkökulmasta ja kehittää välineitä, joilla arvioidaan maahanmuuttopoliittisten toimenpiteiden vaikutusta sukupuolikysymyksiin ennen toimenpiteiden hyväksymistä;

19. kehottaa neuvostoa ja komissiota hyväksymään EU:n suuntaviivoja sekä konkreettisia ja kohdennettuja sukupuolikysymyksiin liittyviä tavoitteita ja osoittimia maahanmuuttopolitiikan alalla, mukaan lukien kansallisesti toteutettavia tiedotustoimia, joilla varmistetaan sukupuolinäkökulman sisällyttäminen maahanmuuttopolitiikkaan ja politiikan säännöllinen arvioiminen sukupuolikysymysten näkökulmasta;

20. pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan oikeudellisen kehyksen, joka takaa siirtolaisnaisille oikeuden saada oma passi ja oleskelulupa ja jonka nojalla näiden asiakirjojen pois ottaminen on rikos;

21. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan siirtolaisnaisten alkuperämaiden kanssa käytävää vuoropuhelua naisten oikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon kunnioittamisen edistämiseksi sekä naisten köyhyyden ja taloudellisen riippuvuuden torjumiseksi;

22.     kehottaa kansainvälistä yhteisöä kannustamaan pyrkimyksiä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi köyhyyden vähentämisen, naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen ja syrjinnän poistamisen alalla kiinnittäen erityistä huomiota tyttöjen koulutukseen, äitien terveydentilan parantamiseen sekä naisten mahdollisuuksiin osallistua politiikkaan.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kehitys ja muuttoliike
Menettelynumero	2005/2244(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	DEVE
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	FEMM 15.12.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Feleknas Uca 28.11.2005
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	21.3.2006		25.4.2006	3.5.2006
Hyväksytty (pvä)	3.5.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 4 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Edit Bauer, Hiltrud Breyer, Maria Carlshamre, Edite Estrela, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Lissy Gröner, Zita Gurmai, María Esther Herranz García, Piia-Noora Kauppi, Urszula Krupa, Pia Elda Locatelli, Astrid Lulling, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Marie-Line Reynaud, Teresa Riera Madurell, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Katerina Batzeli, Iratxe García Pérez, Mary Honeyball, Christa Klaß, Heide Rühle, Feleknas Uca, Marta Vincenzi
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

• [1]  ILOn julkaisu: Preventing Discrimination, Exploitation and Abuse of Women Migrant Workers: An Information Guide – booklet 1: Why the focus on women migrant workers. Geneve, 2003, ILO, s. 9.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kehitys ja muuttoliike
Menettelynumero	2005/2244(INI)
Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)	DEVE 15.12.2005
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AFET 15.12.2005		EMPL 15.12.2005		CULT 15.12.2005	LIBE 15.12.2005		FEMM 15.12.2005
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)	CULT 23.1.2006
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Marie-Arlette Carlotti 5.10.2005
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	21.3.2006	24.4.2006		30.5.2006
Hyväksytty (pvä)	30.5.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:		27 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Margrete Auken, Margrietus van den Berg, Danutė Budreikaitė, Marie-Arlette Carlotti, Thierry Cornillet, Michael Gahler, Hélène Goudin, Glenys Kinnock, Gay Mitchell, Luisa Morgantini, José Javier Pomés Ruiz, Horst Posdorf, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca, Mauro Zani
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Milan Gaľa, Ana Maria Gomes, Alain Hutchinson, Linda McAvan, Manolis Mavrommatis, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Zbigniew Zaleski, Gabriele Zimmer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	David Martin, Martine Roure, María Isabel Salinas García
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	14.6.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)