MIETINTÖ EU:n ja Karibian alueen kumppanuudesta kasvun, vakauden ja kehityksen edistämiseksi
15.6.2006 - (2006/2123(INI))
Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Gabriele Zimmer
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
EU:n ja Karibian alueen kumppanuudesta kasvun, vakauden ja kehityksen edistämiseksi
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”EU:n ja Karibian kumppanuus kasvun, vakauden ja kehityksen edistämiseksi” (KOM(2006)0086) (jäljempänä "komission tiedonanto"),
– ottaa huomioon huhtikuussa 2005 annetut osat 1 ja 2 arviointikertomuksesta komission Karibiaa koskevasta alueellisesta strategiasta,
– ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 10. huhtikuuta 2006 antamat päätelmät ja niissä vahvistetun 2. joulukuuta 1996 esitetyn Kuubaa koskevan yhteisen kannan,
– ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikkaa koskevasta ”eurooppalaisesta konsensuksesta”[1],
– ottaa huomioon Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansalaisyhteiskuntien kolmannen foorumin 1. huhtikuuta 2006 antaman Wienin julkilausuman,
– ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 hyväksymänsä päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla[2],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0211/2006),
A. ottaa huomioon, että jotkut Karibian valtiot nousevat kehittyneiden maiden joukkoon vuoteen 2020 mennessä mutta että joitakin maita uhkaa putoaminen keskituloisten valtioiden joukosta matalatuloisten maiden ryhmään,
B. ottaa huomioon, että nämä pienet saarivaltiot ovat luonnostaan haavoittuvaisia luonnonkatastrofien ja muiden ulkoisten iskujen suhteen,
C. ottaa huomioon komission ja Cariforumin[3] edustajien komission tiedonannosta sen luonnosvaiheessa käymän vuoropuhelun,
D. ottaa huomioon, että alueen maat päättivät itsenäisesti Caricomin yhteismarkkinoiden ja yhteisen talousalueen (CSME) perustamisesta, joka on alueellisen yhdentymisen tärkeä väline,
E. ottaa huomioon, että Cariforum-valtiot haluavat liittää talouskumppanuussopimuksiin selkeän kehityspoliittisen ulottuvuuden voidakseen torjua lisääntyvää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja panna täytäntöön vuosituhannen kehitystavoitteet,
F. ottaa huomioon sen, että yli 60 prosenttia alueen väestöstä on alle 30-vuotiaita ja että Kuubaa lukuun ottamatta koko väestön pääsy koulutukseen on ratkaisematon ongelma Karibian valtioissa,
G. ottaa huomioon Belgian hallituksen myönteiset kokemukset kriittisestä vuoropuhelusta ja kehitysyhteistyöstä Kuuban hallituksen kanssa,
H. ottaa huomioon, että kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelmointivaihe on alkanut ja kyseiset varat on tulevaisuudessa maksettava nopeammin, tehokkaammin ja alueen maiden tarpeet paremmin huomioon ottaen,
1. on tyytyväinen Cariforum-ryhmän ottamiseen mukaan komission tiedonantoluonnoksesta käytyyn keskusteluun sekä useimpien alueen valtioiden huolenaiheiden huomioon ottamiseen tiedonannossa;
2. on tyytyväinen siihen, että komissio alustaa strategiansa tasa-arvoisuuden, kumppanuuden ja omistajuuden hengessä;
3. pitää Euroopan parlamentin tosiasiallista marginalisoimista aikataululla, joka sulki pois parlamentin osallistumisen Karibian aluetta koskevan yhteistyöstrategian muotoiluun, erittäin valitettavana särönä kolmen EU:n toimielimen konsensukseen tähtäävässä menettelytavassa, joka on osoittautunut hyväksi sekä Afrikkaa koskevan strategian että Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen muotoilussa;
4. pahoittelee, että komissio ei ole ottanut arviointikertomuksen suosituksia riittävästi huomioon;
5. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että näiden kahden alueen yhteistyöhön ei ole tähän mennessä liittynyt asianmukaista poliittista vuoropuhelua; pitää EU-troikan ja Cariforumin hallitusten päämiesten käytäntöä tavata tunnin ajan kerran kahdessa vuodessa riittämättömänä ja on tyytyväinen aikeeseen varata tällaiselle vuoropuhelulle tulevaisuudessa riittävästi aikaa kaikilla tasoilla;
6. on tyytyväinen suunniteltuun alueella sijaitsevien Ranskan merentakaisten departementtien (Guadaloupe, Ranskan Guyana ja Martinique) sekä Karibialla sijaitsevien merentakaisten maiden ja alueiden (PTOM) mukaan ottamiseen tulevaisuuden poliittiseen vuoropuheluun; tukee tässä yhteydessä kuitenkin Karibian alueen valtioiden näkemystä, että tämän osallistumisen ehdoista olisi neuvoteltava vielä niiden valtioiden kanssa, jotka ovat Cotonoun sopimuksen[4] puitteissa allekirjoittaneet sopimuksen poliittisen vuoropuhelun menetelmistä;
7. on samaa mieltä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) kanssa, että erillisten EU-politiikkojen määritteleminen AKT:n kolmelle alueelle ei saa missään tapauksessa johtaa Euroopan unionin ja AKT-maiden kokonaissuhteiden heikkenemiseen; on tyytyväinen poliittisen vuoropuhelun lisäfoorumiin, joka luodaan Euroopan unionin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden (LAC-valtiot) huippukokouksen myötä; pitää kuitenkin Cotonoun sopimuksessa sovittuja asioita etusijalla;
8. on tyytyväinen komission tiedonannossa ilmaistuun aikomukseen vahvistaa luotettavia elimiä ja kannustaa hyvään hallintoon ja avoimuuteen talouden, verotuksen ja oikeuden aloilla Karibian maissa; kehottaa kaikkia Karibian maita ratifioimaan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja korruption vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen;
9. tukee komissiota vasta perustetun Caricomin yhteismarkkinoiden ja yhteisen talousalueen (CSME) tukemisen asettamisessa etusijalle; vahvistaa uudestaan näkemyksensä, että talouskumppanuussopimuksia koskevia neuvotteluita on käytävä siten, että kehitystavoitteet ovat keskeisessä asemassa, ja että uudet Karibian sisämarkkinat tarvitsevat kaupankäyntiin liittyvää riittävää tukea ja valmiuksien kehittämistä ja kaupan vapauttamisen on tapahduttava vaiheittain;
10. kehottaa komissiota varmistamaan, että talouskumppanuussopimuksien rakenteissa otetaan huomioon alueelliset olosuhteet ja vaikeudet, niin että niiden muoto tarvittaessa voi vaihdella; kehottaa sovittamaan talouskumppanuussopimusneuvottelujen puitteissa tehdyt sitoumukset yhteen sopimuksiin liittyvän kehitystuen kanssa, joka kohdistetaan kyseisten hallitusten tärkeimpinä pitämiin huolenaiheisiin, mukaan lukien talouden rakenneuudistus kilpailukyvyn lisäämiseksi, verotuksen sopeutus ja tuki kaupankäynnin helpottamiseksi;
11. kiinnittää jälleen huomiota tullitulojen suureen merkitykseen tiettyjen Karibian valtioiden talouksille ja investointimahdollisuuksille ja päättelee siitä, että näitä tulojen menetyksiä, joita ei tällä hetkellä voida korvata verotuksellisesti, ei pitäisi toteuttaa ilman asianmukaisia korvauksia; korostaa kuitenkin, että kaupan kasvu Karibian valtioiden ja yleensäkin kehitysmaiden välillä voi auttaa korvaamaan tullitulojen menetykset ja lisäämään vakaampia tulonlähteitä;
12. on komission kanssa samaa mieltä, että alueen pienet avoimet kansantaloudet ovat erityisen alttiita maailmanlaajuisten markkinavoimien vaikutuksille; muistuttaa kuitenkin, että asteittainen kaupan vapauttaminen siten, että käytetään sopivia suojamekanismeja ja annetaan riittävästi aikaa sopeutumiselle, edistää kehitystä ja voi täten olla väline köyhyyden torjunnassa;
13. katsoo, että kaupan alan valmiuksien kehittämistä koskevilla toimilla on puututtava tarjonnan ongelmiin, muun muassa tukemalla perustuotteiden jalostamista ja tuotannon monipuolistamista, edistämällä pk-yritysten kuulemista ja niille annettavaa tukea, poistamalla investointien hallinnollisia esteitä ja edistämällä täten alueen liiketalouden kehitystä;
14. vaatii komissiota painokkaasti panemaan täytäntöön arviointikertomuksensa suosituksen 7, jossa kehotetaan ottamaan huomioon YK:n pienten kehittymässä olevien saarivaltioiden tiedotusverkon periaatteet ja pyytää komissiota julkaisemaan tutkimuksen, joka käsitteli kaupan vapauttamisen ja globalisaation vaikutuksia tällaisten valtioiden kestävälle kehitykselle;
15. pitää sokeri- ja banaanimarkkinoiden muutosten seurausten lieventämiseksi perustettujen korvaus- ja sopeuttamisohjelmien rahoitusta riittämättömänä ja pelkää sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan yhteistyötavoitteen vaarantuvan, kun otetaan huomioon alueella äskettäin järjestetyt mielenosoitukset;
16. pyytää komissiota kehittämään maatalouden muuntamisen edistämiseksi ohjelmia, jotka mahdollistavat sosiaalipoliittiset, ravitsemuksen turvaavat, energiapoliittiset ja ympäristöpoliittiset näkökohdat huomioon ottaen ihmisarvoisten työpaikkojen säilyttämisen ja luomisen tähän saakka perinteisesti ja kilpailukyvyttömästi hoidetuilla maatiloilla;
17. vaatii painottamaan yhteistyöstrategioissa vahvemmin sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristöä koskevia vaikutuksia ja kehittämään järjestelmällistä vaikutustenarviointia sekä arviointia, joka perustuu vuosituhannen kehitystavoitteiden indikaattoreihin;
18. on tyytyväinen tärkeiden ympäristönsuojelutehtävien sisällyttämiseen Karibian alueen kanssa tehtävään kehitysyhteistyöhön ja vaatii huomattavaa tukea uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen ja energiatehokkuuden kehittämiseen öljyn hinnannousun tuhoisien seurausten välttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi;
19. yhtyy komission huoleen, että maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena sääkatastrofien tiheys ja voimakkuus jopa kasvavat alueella, ja tukee tavoitetta parannetusta luonnonkatastrofien hallinnasta; on kuitenkin harmissaan viittauksen puuttumisesta vuonna 2005 luotuun luonnononnettomuuksiin keskittyvään EU–AKT-välineeseen; kehottaa komissiota tukemaan tällaisen välineen perustamista pysyväksi pitkällä aikavälillä; pyytää komissiota tiedottamaan tästä prosessista säännöllisesti Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnalle ja AKT.n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen sosiaali- ja ympäristöasioiden valiokunnalle; viittaa Karibian valtioiden kansantalouksien haavoittuvuuteen luonnonkatastrofien osalta ja on tyytyväinen komission ilmoitukseen soveltaa jälleenrakennusapuun aiemmin sidottujen varojen uusia ja nopeampia maksujärjestelyjä;
20. arvostelee sitä, että Karibiaa koskevassa strategiassa käsitellään aivan liian vähän nuorisotyöttömyyden ongelmaa ja nuorison kasvavaa turhautumista; on huolestunut siitä, että Karibian maatalouden tuleva kriisi kärjistää tätä tilannetta;
21. korostaa, että kestävän matkailun kehittämisellä voi olla avainasema taloudellisessa kehityksessä, ja kannattaa pitkäaikaista taloudellista tukea siihen tarvittavan infrastruktuurin (tiet, satamat, lentokentät jne.) rakentamiseen; huomauttaa kuitenkin, että komissio ei ole onnistunut tuomaan esille, että kyseiseen kestävyyteen kuuluvat myös olennaisesti matkailukohteiden alueellinen ja paikallinen omistajuus ja tätä on edistettävä saavutettujen voittojen poisvirtaamisen vähentämiseksi ja sen välttämiseksi, että alueen väestö jää vain palvelusväen rooliin ja luonnonmaisemat tuhotaan lopullisesti;
22. on tyytyväinen komission tarjoukseen pitää ovi avoinna Kuuban kanssa käytävälle poliittiselle vuoropuhelulle; arvostelee kuitenkin vuoropuhelulle vuoden 1996 yhteisen kannan perusteella asetettuja tiukkoja rajoituksia;
23. huomauttaa, että Euroopan unionin onnistunut vaikuttaminen Yhdysvaltoihin kauppasaartopolitiikan lopettamiseksi avaisi koko alueelle huomattavia taloudellisia mahdollisuuksia; suosittaa poliittisiin, sosiaalisiin, henkilökohtaisiin ja taloudellisiin ihmisoikeuksiin suunnattua politiikkaa noudattaen käynnistämään Kuuban hallituksen kanssa kriittisen vuoropuhelun;
24. korostaa sen merkitystä, että kehityshankkeita muokataan myös alueella toimivien Euroopan ulkopuolisten toimijoiden kanssa, erityisesti Kanadan, Kiinan, Brasilian ja Venezuelan kanssa, ja pahoittelee tässä yhteydessä, että komissio suhtautuu muiden toimijoiden osallistumiseen varsin epäluuloisesti;
25. korostaa alueen epäyhtenäisyyttä ja suosittaa yhteistyöstrategian voimakkaampaa erilaistamista; vaatii komissiota tätä taustaa vasten tarkastelemaan jokaisen Karibian valtion osalta, muun muassa avoimuuden asteen, vahvojen ja itsenäisten instituutioiden ja hyvän hallinnon kriteereiden perusteella, onko keskittyminen talousarvioapuun oikea menetelmä kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;
26. muistuttaa erityisesti Haitin ahdingosta ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yleistä Karibian alueen yhteistyötä pidemmälle menevän erityisohjelman, johon tarvitaan lisävaroja; on yleensä ottaen tyytyväinen Haitilla helmikuussa ja huhtikuussa 2006 järjestettyjen presidentin- ja parlamenttivaalien kulkuun;
27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Karibian alueen valtioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
- [2] P6_TA(2006)0113.
- [3] Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maiden (AKT-maat) Karibian foorumi.
- [4] Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitettu kumppanuussopimus, EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
PERUSTELUT
Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta voi esittää kantansa Euroopan unionin ja Karibian alueen tulevasta yhteistyöstä valitettavasti vasta sen jälkeen, kun komissio on julkaissut suunnitelmansa ja neuvosto antanut päätelmänsä 10. huhtikuuta 2006. Tämä tosiasiallinen parlamentin sulkeminen suunnitelman valmistelun ulkopuolelle purkaa toimielinten tuottavan yhteistyön, joka on viime aikoina toiminut Afrikkaa koskevan strategian laatimisessa tai kehitysyhteistyötä koskevan eurooppalainen konsensuksen aloittamisessa, ja on siksi erittäin valitettavaa. Parlamentti voi nyt vain ottaa neuvoston päätelmien 22 kohdan kirjaimellisesti ja pitää kantaansa ensimmäisenä vastauksena neuvoston kaikille osapuolille esittämään pyyntöön tehokkaista jatkotoimista kyseisille päätelmille. Euroopan parlamentin ja Karibian alueen AKT-maiden parlamenttien jäsenten parlamentaarisella kokouksella on näin ollen hyvä syy kokoontua lähitulevaisuudessa, ja silloin tarjoutuu tilaisuus keskustella päätettyjen yhteistyötoimenpiteiden täytäntöönpanon ja tehokkuuden toimivasta yhteisestä parlamentaarisesta valvonnasta.
Komission ehdotus julkaistiin ennen toukokuussa 2006 Wienissä pidettyä EU:n, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden välistä kokousta, ja siinä esitellään keskeisiä Euroopan unionin ja Karibian alueen tärkeimpien yhteistyötavoitteiden ohjearvoja. Euroopan parlamentti antaa ehdottomasti tukensa tasa-arvoisuuden, kumppanuuden ja omistajuuden hengen edistämiselle kyseisten kahden alueen tulevassa yhteistyössä.
Strategian muotoilusta saa kuitenkin toisinaan sen vaikutelman, että EU edistää sillä ennen kaikkea eurooppalaisten sisämarkkinoiden ja palvelusyhteiskuntaan siirtymisen mallin levittämistä myös muualla maailmassa. Karibian alueen valtioille on erityisen tärkeää hyödyntää EU:n monivuotisia yhdentymiskokemuksia myönteisesti omissa kehitys- ja yhdentymisstrategioissaan eikä vain toimia etumatkaa kiinni kurovan kumppanin roolissa. ”Kun pyritään inhimillisiin voimavaroihin ja osaamiseen perustuvaan kasvuun, edistetään samalla myös rakennemuutoksista ja taloudellisesta siirtymäkaudesta kärsineiden sosiaalista liikkuvuutta.” Onko tämä realistinen tavoitteenasettelu koko Karibian alueelle? Onko Euroopan sokerimarkkinoiden uudistuksen seurauksena työpaikkansa menettävät sokerialan maataloustyöntekijät koulutettava ohjelmoijiksi?
On myös erittäin kyseenalaista, otettiinko huhtikuussa 2005 julkaistu Karibian alueellisen strategian virallinen arviointi riittävästi huomioon. Erityisesti arviointi, indikaattorien määrittely ja tietojenkeruu investointien aidon tulosten seurannan tarpeellisina toimenpiteinä esiintyvät taaskaan tuskin lainkaan komission strategia-asiakirjassa.
Komission esittelemä lähestymistapa sisältää kuitenkin enimmäkseen oikeita väittämiä, joita täydennetään tässä mietinnössä mielekkäällä tavalla.
Alueen epäyhtenäisyys
Komission ja neuvoston lähestymistapa pitää Caricomia ja Cariforumia ”keskeisenä yhdentymisen akselina” ja yhteistyöelimenä, erityisesti aie jakaa yhteistyö kansallisiin ja alueellisiin kehitysstrategioihin, on periaatteessa myönteinen.
On myös täysin oikein korostaa ja edistää alueen yhteisiä tavoitteenasetteluja.
Yhteistyön suunnittelu jää kuitenkin riittämättömäksi, jos siinä ei oteta huomioon ja hyväksytä myös tarpeiden, omien kehitystavoitteiden ja lähtötilanteiden eroja. Tämä ei päde vain kehitysyhteistyön puitteissa vaan myös neuvotteluissa talouskumppanuussopimuksesta. Koko alueelle lasketut keskiarvot eivät saa peittää Haitin ja Bahaman todellisia eroja.
Erityisesti alueen huono-osaisille maille on määriteltävä erityisiä lisäponnisteluja, jotta koko kehyksen tehokkuus ei vaarannu. Haiti tarvitsee aivan oman suunnitelmansa.
Tässä viitataan erityisesti arviointikertomuksen suositukseen 7, jossa kehotetaan ottamaan huomioon YK:n pienten kehittymässä olevien saarivaltioiden tiedotusverkon periaatteet ja teettämään tutkimus siitä, mitä vaikutuksia kaupan vapauttamisella ja globalisaatiolla on tällaisten valtioiden kestävälle kehitykselle.
Kumppanuuden historiallinen ulottuvuus
Komission kertomuksessa todettiin:
“EU:lla ja Karibian alueella on perinteisesti tiiviit suhteet, jotka perustuvat ennen kaikkea historian perintöön, yhteisiin arvoihin, talous- ja kauppayhteistyöhön sekä huomattavan suureen kauppaan. Ennen kaikkea Ison-Britannian, Ranskan, Espanjan ja Alankomaiden toteuttama Karibian alueen kolonisaatio alkoi 1600-luvulla.”
Näin kaunistelevaa kuvausta siirtomaahistoriasta ei pitäisi enää vuonna 2006 käyttää Euroopan komission asiakirjassa.
Olisi oikein mainita, ettei tähän mennessä ole suoritettu minkäänlaisia korvauksia alkuperäisasukkaiden orjuutuksesta, väkisin siirtämisestä ja tuhoamisesta sekä Euroopan nousua tukeneesta alueen resurssien ryöstämisestä. Olisi tärkeää mainita myös se, että juuri siirtomaiden vapauttamisen vaiheessa sokerin, banaanien ja rommin Eurooppaan toimittamisen varmistaminen verovaroin rahoitetuilla tullietuusjärjestelmillä on johtanut monokulttuureihin ja riippuvuuksiin, jotka nykyään tekevät alueen talouden monipuolistamisesta niin tärkeää.
Erityisesti tätä taustaa vasten Euroopan unionin on tunnettava itsensä velvolliseksi antamaan entistä huomattavasti enemmän muutostukea maatalousyrityksille, ja siihen on sisällytettävä erityisesti elintarviketurvaa ja uusiutuvien energiavarojen entistä tehokkaampaa hyödyntämistä koskevat strategiat.
CSME
Caricomin yhtenäismarkkinoiden ja yhteisen talousalueen (CSME:n) perustamista koskeva itsenäinen päätös, johon osallistui suurin osa Caricomin jäsenvaltioista, on olennainen osa alueellista yhdentymistä ja erittäin myönteinen asia, samoin kuin Euroopan unionin aie tukea kyseisen alueen rakentamista ja uudistamista. CSME:n myötä Karibian alueen hallituksilla on nyt käytössään väline, joka edistää alueen sisäistä kauppaa.
Juuri tätä taustaa vasten EU:n olisi kiinnitettävä talouskumppanuusneuvotteluissa kiireellisesti huomiota siihen, ettei vasta perustettua talousaluetta vaaranneta liian suurilla ulkoisilla liberalisointivaatimuksilla, eikä sen perustajien omistusoikeuksia aseteta kyseenalaiseksi investointien turvaamiseksi tarkoitetuilla lausekkeilla, joilla määräämisoikeus siirretään alueen ulkopuolelle.
Komission väitteessä, jonka mukaan vasta talouskumppanuusprosessi antaisi Karibian alueen yhdentymiselle sääntöihin perustuvan kehyksen, jätetään huomiotta CSME:ssä jo luotu säännöstö, mikä vaikuttaa tässä yhteydessä ylimieliseltä.
Alueen muut toimijat
Liitteessä II esitetty ja paljon lyhennetty muiden Karibian alueella toimijoiden toimien ja etujen arviointi vaikuttaa kauttaaltaan enemmän epäilyjen leimaamalta kuin siltä, että pyrittäisiin etsimään mahdollisia synergioita ja luomaan yhtenäisyyttä. Molempien merkitys Euroopan unionin ja niiden omien jäsenvaltioiden tukien hyväksynnälle, pätee myös suhteessa Euroopan ulkopuolisiin toimijoihin kuten Brasiliaan, Kiinaan, Kanadaan tai Venezuelaan. Caricomin/Cariforumin johdolla ja Karibian valtioiden yhteisön (ACS) kanssa olisi perustettava foorumi eri toimijoiden osallistumisen koordinoimiseksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa.
Kuuba
Pelkällä viittauksella nyt 10 vuotta vanhaan EU:n Kuuban suhteita koskevaan kantaan komissio ja neuvosto päästävät tilaisuuden käsistään. Aikaisempia Ranskan ja Espanjan kahdenvälisiä yhteistyökokemuksia ei arvioida, eikä nykyisiä Belgian hallituksen kokemuksia eikä Kuuban muiden alueen maiden kanssa toteuttaman kehitysyhteistyön merkitystä pidetä arvossa. Monien Karibian alueen kumppaneiden toivetta lopettaa koko alueen kehitykselle haitallinen Yhdysvaltain Kuuban vastainen kauppasaarto ei ole käsitelty.
Komissio laiminlyö Kuuban kehitysyhteistyön erityisen menestyksekkäiden suunnitelmien analysoinnin ja niistä oppimisen, jotka ovat esimerkiksi terveydenhuollon alalla lisänneet Kuuban arvostusta sen naapurien ja muidenkin maiden keskuudessa.
EU, joka vastaa osaltaan Kuuban suhteiden kehittämisestä, uhkaa tässä yhteydessä päästää käsistään tilaisuuden muuttaa alueen poliittista kehitystä ja ryhtyä vuoropuheluun, jossa voidaan käsitellä rakentavasti myös ristiriitaisia aiheita, kuten poliittisten yksilönoikeuksien harjoittamista, tiedonvapautta ja kuolemanrangaistusta.
Komission kuvaama ”avoin ovi” poliittiselle vuoropuhelulle on periaatteessa myönteistä vaikkakaan ei riittävää, sillä se perustuu tiukasti yhteiseen kantaan vuodelta 1996 ja mahdollistaa siten oikeastaan vain humanitääriset avustustoimet. Paluu yhteistyöhön ja vuoropuheluun on tästä näkökulmasta parempi vaihtoehto. Esimerkkinä voitaisiin pitää Kanadaa, joka on pitkään muotoillut Kuuban politiikkansa rakentavan osallistumisen periaatteiden mukaisesti.
Ympäristö
Yhteistyön aloittaminen tärkeissä ympäristönsuojelutehtävissä kehitysyhteistyön alalla on varauksettomasti myönteistä.
Asiakirjaan on kuitenkin lisättävä tieto, että maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena sääkatastrofien tiheys ja voimakkuus jopa kasvavat alueella. EU:n olisi katsottava olevansa velvollinen vähentämään omia päästöjään sen lisäksi, että se auttaa kohdealueiden jälleenrakennuksessa kerta toisensa jälkeen. Myös teknologiansiirto on välttämätöntä, jotta Karibian alueen menestyksekäs kehitys ei samalla rasita maailman ilmastoa korkeammilla päästöillä.
Komission asiakirjassa ei käsitellä myöskään sitä näkökohtaa, että Karibian kumppanuusalueen saarivaltioita uhkaa erityinen ja erityisluonteinen vaara, jonka aiheuttaa merenpinnan kohoaminen.
Nuoriso
Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden aie asettaa EU–LAC-huippukokouksen jälkeen Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen yhteisen korkeakoulutusalueen perustaminen etusijalle on tärkeä ja lupaava lähestymistapa.
Se tavoittaa kuitenkin vain osan Karibian nuorisosta. Koska 60 prosenttia väestöstä on alle 30-vuotiaita, olisi koko kehitysyhteistyö suunnattava huomattavasti vahvemmin tähän sukupolveen ja nähtävä nuorten suuri lukumäärä mahdollisuutena. Jatkuvasta köyhyydestä ja näköalattomuudesta johtuva turhautuminen voi muuten vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Näiden nuorten johtaminen yliopistotutkintoihin ei ole mahdollista lähitulevaisuudessa. Siksi on erittäin tärkeää luoda taloudellisten kehitysstrategioiden yhteydessä elinkeino- ja työnsaantimahdollisuuksia myös vähemmän koulutetuille työntekijöille sekä henkilöille, joilla ei vielä ole lainkaan työkokemusta.
Nuorisotyöttömyyttä ei valitettavasti kuitenkaan käsitellä komission strategiassa.
Kestävä matkailu
Komissio toteaa aivan oikein, että alueen maisemien kauneus kuuluu sen suurimpiin rikkauksiin ja kestävän matkailun kehittäminen on aito vaihtoehto. Kestävyyttä ei voida kuitenkaan rajoittaa vain ympäristöön. Matkailualaa, jolla hotelleja rakentavat ja pitävät vain suuret ulkopuoliset sijoittajat ja hotelliketjut ja jonka voitot viedään taas ulkomaille, ei voida pitää kestävänä. Se alentaa kotimaisen väestön palvelusväen yhteiskunnaksi.
Euroopan investointipankin ja muiden rakenteiden antama tuki on siksi kohdennettava paljon voimakkaammin kotimaisen ravitsemus- ja matkailualan kehittämiseen.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
EU:n ja Karibian alueen kumppanuus kasvun, vakauden ja kehityksen edistämiseksi | ||||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
DEVE | ||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
INTA |
|
|
|
| ||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
INTA |
|
|
|
| ||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
| ||||||
|
Esittelijä(t) |
Gabriele Zimmer |
| |||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
29.5.2006 |
|
|
|
| ||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
30.5.2006 | ||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+ - 0 |
25 1 0 | |||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Margrete Auken, Margrietus van den Berg, Danutė Budreikaitė, Marie-Arlette Carlotti, Thierry Cornillet, Michael Gahler, Hélène Goudin, Glenys Kinnock, Gay Mitchell, Luisa Morgantini, José Javier Pomés Ruiz, Horst Posdorf, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca, Mauro Zani | ||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Milan Gaľa, Ana Maria Gomes, Alain Hutchinson, Linda McAvan, Manolis Mavrommatis, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Zbigniew Zaleski, Gabriele Zimmer | ||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
María Isabel Salinas García | ||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
15.6.2006 | ||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... | ||||||||||