MIETINTÖ komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle nimeltä ”Keskustelun käynnistäminen yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän kehittämiseen”

23.6.2006 - (2005/2189(INI))

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Carmen Fraga Estévez

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle nimeltä ”Keskustelun käynnistäminen yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän kehittämiseen”

(2005/2189(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle nimeltä ”Keskustelun käynnistäminen yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän kehittämiseen” (KOM(2005)0275),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

–   ottaa huomioon Roomassa 7.–11. maaliskuuta 2005 pidetyn FAO:n kalatalouskomitean 26. istunnon raportin nro 780,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon yhteisön toimintasuunnitelmasta ympäristönsuojelua koskevien vaatimusten sisällyttämiseksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan (KOM(2002)0186),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille nimeltä ”Kalastustuotteiden markkinoiden tulevaisuus Euroopan unionissa: vastuu, kumppanuus ja kilpailukyky” (KOM(1997)0719),

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa[1],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6‑0219/2006),

A. katsoo, että sillä, että kalastustuotteet saatetaan markkinoille varustettuna sertifikaatilla, joka osoittaa, että eläimet on pyydystetty, kasvatettu, kerätty tai jalostettu ympäristöön liittyvien kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti, voidaan auttaa merkittävällä tavalla tuottajia ja kuluttajia pääsemään lähemmäksi kestävää kalastusta koskevien tavoitteiden saavuttamista,

B.  ottaa kuitenkin huomioon, ettei kestävyyden käsitteen määrittelystä ole asetettu kalastustuotteiden osalta kansainvälisesti yhtenäisiä vaatimuksia,

C. katsoo, että ekologisen lähestymistavan osana ympäristömerkkijärjestelmää on perustuttava aina laajavaikutteisiin arviointeihin,

D. katsoo, että ympäristömerkintä- ja sertifikaattijärjestelmässä on asetettava etusijalle moniperustainen sertifikaattijärjestelmä,

E.  ottaa huomioon, että FAO on tutkinut vuodesta 1998 kalatalous- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkintäjärjestelmän eri näkökohtia ja että toukokuussa 2005 sen kalatalouskomitea laati asiaa koskevat suuntaviivat,

F.  ottaa huomioon, että WTO on käsitellyt tätä asiaa vuonna 2001 pidetystä Dohan kokouksesta lähtien, jonka aikana kehitysmaat ilmaisivat selvästi vastalauseensa, koska ne pelkäsivät ympäristömerkintäjärjestelmän tuovan mukanaan protektionistisia toimia,

G. katsoo, että kalatuotteiden ympäristömerkinnät voivat parantaa tiettyjä kalastusmuotoja koskevien tietojen keräämistä (tiedon laadun ja luotettavuuden parannukset),

H. katsoo, että ympäristömerkkien ja niihin liittyvien vaatimusten määrän nopea kasvaminen herättää epäluuloa ja aiheuttaa hämmennystä kuluttajissa, minkä vuoksi vaarana on se, että luottamus tähän välineeseen heikkenee,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisö allekirjoitti äskettäin kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen ja siihen liittyvän ympäristösertifikaattijärjestelmän (pyydetty delfiinejä vaarantamatta -merkintä),

J.   ottaa lisäksi huomioon, että on todistettu, että ympäristömerkintä ja laatumerkintä sekoitetaan keskenään,

K. katsoo, että asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesti kaiken Euroopan unionissa harjoitetun kalastustoiminnan pitäisi olla kestävää, koska sen tulisi olla alaa koskevien yhteisön säädösten mukaista,

1.  pitää tervetulleena komission tiedonantoa, jolla käynnistetään keskustelu yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmien kehittämiseen;

2.  pitää kuitenkin valitettavana, että komissio on viivytellyt tämän tiedonannon esittämisessä, mikä on samanaikaisesti mahdollistanut yksityisten kehittämien ympäristömerkintöjen nopean lisääntymisen ilman minkäänlaista valvontaa, ja tämä tilanne aiheuttaa kuluttajille ja tuottajille uskottavuusongelmia ja sekaannusta;

3.  kiinnittää lisäksi huomiota siihen, mihin tavoitteisiin kuluttajille suunnatuilla eri merkinnöillä todella pyritään, kun otetaan huomioon, että kuluttajat pitävät kestävää kehitystä yhä tärkeämpänä ja että näitä merkintöjä käytetään myyntiargumentteina, vaikka ne eivät ole minkäänlainen todellinen tae kestävästä kehityksestä;

4.  katsoo, että nykyisin käytössä olevien järjestelmien valikoima lisää ongelman monimutkaisuutta ja että mitään tulevaa ehdotusta ei pidä suunnitella siten, että jo markkinoilla toimiville järjestelmille annetaan kaupallinen etu;

5.  panee merkille, että komissio haluaa toistaiseksi käynnistää ainoastaan yleisluonteisen keskustelun, ei perinpohjaista keskustelua, ja ettei se siis ehdota vielä yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmää ohjaavia vaatimuksia; pitää kuitenkin valitettavana, että tässä tiedonannossa komissio osallistuu vain vähäisesti käynnistämäänsä keskusteluun, joka on tällä hetkellä liian epämääräistä ja irrallaan varsinaisesta ongelmasta;

6.  pahoittelee tiedonannon kunnianhimon puutetta ja katsoo, että valittu vaihtoehto (vapaaehtoisia ympäristömerkkijärjestelmiä koskevien vähimmäisvaatimusten laatiminen) ei vastaa täysin asiaan liittyviin kysymyksiin; katsoo, että mitä tahansa merkkejä markkinoilla käytetäänkin, niiden käytöllä on oltava riippumaton valvonta, jotta ne ovat kuluttajan kannalta ehdottoman luotettavia ja uskottavia;

7.  vetoaa sen puolesta, että unionin tasolla annettaisiin enemmän tunnustusta pienimuotoiselle kalastukselle; pyytää tähän liittyen, että ennen ympäristömerkkijärjestelmän mahdollista käyttöönottoa kuultaisiin eri osapuolia, pienimuotoisen kalastuksen harjoittajat mukaan luettuina, ja että heidän ehdotuksensa otettaisiin huomioon;

8.  katsoo, että tällainen merkki on täysin tehokas vain jos se on ainoa laatuaan ja helposti kuluttajien ymmärrettävissä siten, että he voivat valita tuotteita, joilla tuetaan kestäviä kalavaroja;

9.  kannustaa tästä syystä komissiota kehittämään edelleen laajaa keskustelua, johon osallistuisivat kaikki osapuolet, joita asia koskee, ja jossa olisi mahdollista pohtia syvällisesti monia tärkeitä kysymyksiä, joita ei ole käsitelty tähän päivään mennessä;

10. hyväksyy tiedonannon kappaleessa neljä lueteltujen kestävää kehitystä, yhtenäistämistä, jäljitettävyyttä, avoimuutta, objektiivisuutta ja syrjinnän torjumista koskevien tavoitteiden perusajatuksen; katsoo, että yhden ainoan EU:n ympäristömerkin luominen on byrokraattisesti vaivalloista;

11. on vakuuttunut, että luotettavien ympäristömerkkien käyttö voisi olla hyvin tehokas väline laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunnassa, koska se edellyttää hyvin selkeitä asiakirjoja, joilla todistetaan kalan alkuperä, mikä tekisi paljon vaikeammaksi laittoman kalan pääsyn markkinoille;

12. kehottaa komissiota tarkentamaan, mitä se tarkoittaa yhteisön julkisella merkintäjärjestelmällä, ottaen huomioon, että tiedonannossa käsitellyissä vaihtoehdoissa nro 2 (”Yhteisön yhtenäisen ympäristömerkkijärjestelmän luominen kaloille ja kalastustuotteille”) ja nro 3 (”Vapaaehtoisia ympäristömerkkijärjestelmiä koskevien vähimmäisvaatimusten laatiminen”) kiinnitetään huomiota erilaisten, kansainvälisesti käytettyjen käsitteiden aiheuttamaan sekaannukseen sekä järjestelmän kelvollisuuteen;

13. katsoo, että kun ympäristömerkintä- ja sertifikaattijärjestelmä on luotu, komission on edistettävä ja selitettävä sitä kaikille prosessin osapuolille; katsoo, että komission on myös varmistettava, että voidaan täysin taata luottamus siihen, että merkinnöistä ja sertifikaateista vastaavien tahojen laatimia sääntöjä noudatetaan, jotta kuluttajia ei johdeta harhaan;

14. pyytää komissiota antamaan laajassa keskustelussa saavutetuista edistysaskeleista riippuen kuuden kuukauden kuluessa neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon vähimmäisvaatimuksista ja suuntaviivoista, jotka kalastustuotteita koskevan yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän on täytettävä;

15. pyytää lisäksi, että kun komissio luo Euroopan unionin kalastustuotteiden ympäristömerkintäjärjestelmän perustan, se ottaa huomioon alaa koskevat kansainväliset vaatimukset, etenkin FAO:n asettamat vaatimukset, ja varmistaa, että

(a) järjestelmä on FAO:n vastuullisen kalastuksen toimintasääntöjen sekä muiden kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n ja WTO:n päätöslauselmien mukainen;

(b) järjestelmä on luonteeltaan vapaaehtoinen ja edistää ympäristönsuojelua, mutta siten, että tuotetta, jossa ei ole ympäristömerkkiä, ei voida pitää laadultaan huonompana;

(c) järjestelmä on kaikin puolin avoin – myös organisaatiorakenteensa ja rahoitustukimuotojensa osalta;

(d) järjestelmä ei ole luonteeltaan syrjivä, ei aiheuta kaupan esteitä, etenkään kehitysmaille ja mahdollistaa samalla terveen kilpailun;

(e) komissio vie järjestelmää eteenpäin, laatii sen toimintasäännöt ja varmistaa erityisten hyväksyntä- ja sertifiointielinten riippumattomuuden, mikä on olennaisen tärkeää menettelyä koskevien takeiden tarjoamisen kannalta, sekä varmistaa merkinnän väitteiden luotettavuuden;

(f)  järjestelmään sisältyy kestävyyttä koskevia vaatimuksia, joiden kohdalla vaatimustaso on korkeampi kuin yhteisön omien varojen hallintajärjestelmässä voimassa olevien vaatimusten kohdalla ja jotka perustuvat vakavasti otettaviin tieteellisiin tutkimuksiin; nämä vaatimukset voivat olla yleisiä tai yksityiskohtaisia kalastustuotteesta riippuen;

(g) järjestelmä takaa merkeissä annettujen tietojen paikkansapitävyyden, mikä tarkoittaa, että ympäristöä säästävän tuotantoketjun toteutumista kunkin tuotteen kohdalla kalastusaluksesta lopulliselle kuluttajalle on valvottava ja että sertifiointia on seurattava varmistamalla, että jokainen merkinnän saanut tuote vastaa asetettuja vaatimuksia;

(h) järjestelmään kuuluu luotettavia ja riippumattomia varmistus- ja tarkastusmenettelyjä;

(i)  järjestelmän välttämätön julkinen luonne taataan;

(j)  käytetään merkintöjä, joihin sisällytetään tuotteen arvioinnin lopullinen tulos siten, että kuluttajat näkevät sen ja ymmärtävät sen helposti;

16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

• [1]  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

PERUSTELUT

Mietintöluonnosta edeltäneessä työasiakirjassa analysoitiin seuraavia ympäristömerkintäjärjestelmään liittyviä asioita: I. tausta, II. määritelmä ja laajuus sekä III. kaupalliset näkökohdat.

Näissä perusteluissa jatketaan tätä analyysia käsittelemällä lyhyesti muita huomionarvoisia näkökohtia, jotka liittyvät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkintäjärjestelmään, sekä tarkastelemalla päätöslauselmaesitystä ja suosituksia, joita esittelijä ehdottaa kalastusvaliokunnalle.

IV.   EU:n ympäristömerkintäjärjestelmän perustan tutkiminen

Erilaisia ympäristömerkkejä – joiden tavoitteet vaihtelevat merkistä toiseen – on niin paljon, ettei tulevaisuudessa voida säästyä ristiriidoilta määriteltäessä, mitä ”kestävän kalastuksen” käsite tarkoittaa tai mitä siihen kuuluu. Uhka on siis vakava, kun otetaan huomioon, että eri kriteereihin perustuvat eri merkit johtavat kuluttajaa vääjäämättä harhaan. Tulevaisuudessa yhteisössä on siis tarpeen sopia kestävyyttä koskevista yleisistä vaatimuksista, jotka kirjataan tätä tarkoitusta varten laadittavaan yhteisön lainsäädäntökehykseen.

Euroopan unionin on erittäin tärkeää käsitellä tätä kysymystä, jotta erilaisten ympäristömerkkien määrän voimakasta kasvua voidaan hillitä ja jotta voidaan taata samoihin perusperiaatteisiin ja -vaatimuksiin perustuvan yhden tai useamman järjestelmän käyttöönotto. Tästä syystä on tärkeää ottaa huomioon erityisesti seuraavat seikat:

1.      Tällä hetkellä tiedot ovat hyvin hajanaisia ja aihe kaipaa mitä ilmeisimmin selvennystä myös kansainvälisissä elimissä. Siksi on tarpeen, että ennen yhdenkään lopullisen päätöksen tekemistä unioni tarkastelee asioita vakavasti yhteistyössä kaikkien niiden alojen kanssa, joita asia koskee. On tärkeää tietää tarkalleen, mitä unioni tarvitsee, ennen kuin tehdään päätöksiä, joista voi koitua kielteisiä seurauksia.

2.      On syytä pohtia, ovatko erilaiset merkit hyvä asia. Merkkien erilaisuus antaa kyllä enemmän sijaa joustavuudelle, mutta se voi myös laskea merkintöjen keskeistä arvoa, minkä vuoksi kuluttajat alkavat suhtautua merkintöihin epäluuloisesti, toisin kuin yhden merkin järjestelmän tai rajallisen järjestelmän kohdalla.

3.      Mitä tulee vaatimukseen, jonka mukaan tuote täytyy voida jäljittää aina loppukuluttajaan asti, on taattava, että merkin sisältämät tiedot pitävät paikkansa ja ovat tarkistettavissa. Siksi on tärkeää ottaa käyttöön hyvin suunniteltu jäljitysmekanismi.

4.      On selvitettävä, mikä olisi paras ympäristömerkintöjen hallintajärjestelmä ja onko parempi valita julkinen vai yksityinen järjestelmä. Julkiset järjestelmät tarjoavat periaatteessa enemmän takeita kuin yksityiset järjestelmät. Niihin liittyy vähemmän syrjintää, ja ne tarjoavat paremman oikeusvarmuuden ja enemmän riippumattomuutta. Yksityisten järjestelmien pitäisi puolestaan perustua Euroopan unionin asettamiin ja FAO:n suuntaviivoissa määriteltyihin olennaisiin vähimmäisvaatimuksiin sekä tukeutua olemassa oleviin suuntaviivoihin, erityisesti Kansainvälisen standardoimisjärjestön (ISO) suuntaviivoihin.

5.      Ympäristömerkintäjärjestelmää eteenpäin vievän tahon on käytettävä ulkopuolisen ja riippumattoman erityisen hyväksyntäelimen palveluja. Hyväksyntäelin hoitaa sen puolesta sertifiointielinten hyväksyntämenettelyt.

V.     Kestävää kehitystä koskevat vaatimukset

Yksi monimutkaisimmista asioista keskustelussa liittyy niiden vaatimusten asettamiseen, joilla pyritään takaamaan vesiluonnonvarojen kestävyys. Kansainvälisellä tasolla ei ole vielä tähän päivään mennessä päästy yhteisymmärrykseen asiaa koskevan yhden tai useamman indikaattorin määritelmästä, ja olisikin toivottavaa, että Euroopan unioni asettaisi omalta osaltaan selvät vaatimukset.

Kysymys kuuluukin, minkä tyyppisistä vaatimuksista on kyse. Ensinnäkin on tehtävä ero yleisten vaatimusten sekä kalastustyypistä riippuvien erityisvaatimusten välille. Yleisten vaatimusten kohdalla on puolestaan tehtävä ero kolmenlaisten vaatimusten välille. Niitä ovat tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat vaatimukset (periaatteessa yhteisön lainsäädäntö perustuu kestävään kehitykseen, joten kaiken kalastuksen on vastattava näitä vaatimuksia), ympäristöön tai ekosysteemiin kohdistuvaan vähäisempään vaikutukseen perustuvat vaatimukset (mikä tarkoittaa, että valikoivammat tuotantomenetelmät on otettava huomioon) ja elintarviketurvallisuuteen liittyvät vaatimukset (tuotteet eivät saa olla haitallisia terveydelle).

Nämä yleiset vaatimukset on määriteltävä tarkkaan, koska niiden perusteella laaditaan eri kalastustyyppeihin liittyvät, ympäristömerkinnän myöntämistä koskevat erityisvaatimukset.

VI.   Komission tiedonannon tarkastelu

Ottaen huomioon, että tämän tiedonannon tarkoituksena on käynnistää keskustelu yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmien kehittämiseen, esittelijä on varsin pettynyt tiedonannon analyysin ja sisällön puutteisiin, jotka saattavat kertoa siitä, ettei komissio ole kovinkaan kiinnostunut aiheesta.

Erityisesti kappale ”Ympäristömerkkiä koskeva työ kansainvälisillä foorumeilla” on todella huono: sen kolmessa vaivaisessa kappaleessa esitetään tiivistetysti FAO:n (joka on käsitellyt tätä kysymystä vuodesta 1998 lähtien) ja WTO:n toimia, eikä annettuja tietoja ole edes saatettu ajan tasalle. Siispä tiedonannossa ei edes mainita FAO:n ympäristömerkintäjärjestelmää koskevia suuntaviivoja, vaikka ne on huomioitu jo jopa ennen niiden hyväksymistä useissa työasiakirjoissa.

Myös komission menetelmissä on puutteita. Siispä on hyvin harmillista, että kun komissio väittää käynnistävänsä yleisen keskustelun, johon voivat osallistua kaikki osapuolet, joita asia koskee (kalastajat, kalastusalan yritykset, hallintoviranomaiset, kuluttajat ja muut toimijat, kuten kansalaisjärjestöt tai muut jo olemassa olevat sertifiointielimet), tiedonannon mielenkiintoisin osa löytyy kahdesta liitteestä, jotka on laadittu vain yhdellä EU:n virallisella kielellä. Tämä osa sisältää ympäristömerkintäjärjestelmään liittyvät määritelmät sekä tavoitteet ja vaatimukset, jotka on täytettävä perustettaessa sellaisia merkintäjärjestelmiä, joita voidaan valvoa. Monet tahot, joita asia koskee, eivät ole voineet tutustua tähän osaan, joka on hyvin merkittävä koko ympäristömerkintäjärjestelmän kannalta.

Tavoitteet, jotka luetellaan tiedonannon kappaleessa 4 ja jotka ovat ehkä turhan yleisluonteisia, sekä koko kappaleen sisältö ovat jokseenkin yllättäviä, koska komissio sivuuttaa heti alussa mahdollisuuden ottaa käyttöön yhteen merkkiin perustuvan ja luonteeltaan julkisen ympäristömerkintäjärjestelmän.

Yhteisön ympäristömerkin käyttöön ottaminen merkitsisi luonnollisestikin sitä, että toimivaltaisen viranomaisen olisi noudatettava monimutkaisempia menettelyjä, ja nostaisi epäilemättä kustannuksia. Kuitenkin yhden merkin tarjoamia etuja ei pidä sivuuttaa. Ottaen huomioon sen, millaisia etuja tällaisen merkin saaminen toisi markkinoilla, merkki parantaisi ympäristömerkintäjärjestelmään mukaan haluavien ehdokkaiden oikeusvarmuutta, toimisi kuluttajien kannalta parempana luotettavuuden takeena, ehkäisisi eri merkkien kasvavasta määrästä johtuvaa kuluttajien lannistumista ja hämmentymistä sekä ennen kaikkea yhdistäisi järjestelmän yksiselitteisesti kestävää kehitystä koskeviin tavoitteisiin. Se houkuttelisi myös enemmän ympäristömerkintää kannattavia kalastajia ja yrityksiä, kannustaisi niitä kilpailuun valikoivien kalastusmenetelmien käytön suhteen ja saisi yhä useamman kuluttajan osallistumaan meriympäristön parantamiseen vastineena rahalleen.

Komissio ehdottaa kolmea yhteisön ympäristömerkintäjärjestelmän perustamiseen liittyvää vaihtoehtoa, jotka ovat seuraavat. Vaihtoehto 1: Ei toteuteta mitään toimia. Vaihtoehto 2: Yhteisön yhtenäisen ympäristömerkkijärjestelmän luominen kaloille ja kalastustuotteille. Vaihtoehto 3: Vapaaehtoisia ympäristömerkkijärjestelmiä koskevien vähimmäisvaatimusten laatiminen.

On sanomattakin selvää, että esittelijä on tyytyväinen, että ensimmäinen vaihtoehto on hylätty syistä, jotka komissio tuo esiin tiedonannossaan. Järjestelmien luotettavuus olisi todellakin kyseenalainen ilman takeita riippumattomasta sertifioinnista ja hyväksynnästä. Lisäksi yhteisön markkinoiden pirstoutumisen vaara ja merkkien määrän voimakas kasvu haittaavat tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

Jako, jonka komissio on tehnyt toisen ja kolmannen vaihtoehdon välille, ei kuitenkaan ole kovin selvä: riippumatta siitä, millaisia alaa koskevat kansainväliset vaatimukset ja etenkin FAO:n asettamat vaatimukset ovat, elimestä, joka asettaa ympäristömerkin saamista koskevat vähimmäisvaatimukset, tulee järjestelmän omistaja. Koska komissio varaa kolmannessa vaihtoehdossa itselleen vastuun määritellä nämä vaatimukset, ympäristömerkinnästä tulee näin julkinen järjestelmä, aivan kuten toisessakin vaihtoehdossa, vaikkakaan jälkimmäisessä vaihtoehdossa ei taatakaan yhden merkin käyttöä.

Sitä paitsi järjestelmän hallinta voi olla niin julkisten kuin yksityistenkin yksiköiden tehtävä, olipa järjestelmän omistaja julkinen tai yksityinen. Käytössä voisi siis olla erilaisia ympäristömerkintäjärjestelmiä, joihin sovellettaisiin samaa sääntelykehystä, mitä komissio tuntuu haluavan.

Näin ollen on tärkeää ennen kaikkea laatia edellä mainitut vähimmäisvaatimukset, perustaa järjestelmän valvontajärjestelmä ja taata sekä avoimuus että ympäristöä säästävän tuotantoketjun toteutuminen. Se, kuinka rajoittavia nämä vaatimukset ovat, vaikuttaa siihen, kuinka avoin, riippumaton, varma ja syrjimätön käyttöön otetusta sääntelyjärjestelmästä tulee.

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (26.4.2006)

kalatalousvaliokunnalle

keskustelun käynnistämisestä yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmien kehittämiseen
(2005/2189(INI))

Valmistelija: Frédérique Ries

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kiittää komissiota tiedonannosta ja myöntää täysin vaikeuden ottaa käyttöön merkkijärjestelmä, joka on tehokas eikä liikaa yrityksiä rajoittava, ja vaatii, että ympäristömerkkien pääasiallisen tavoitteen olisi oltava mahdollistaa, että kuluttajat voivat tehdä tietoisia valintoja, joilla edistetään kalavarojen säilymistä;

2.  katsoo, että tämä järjestelmä täydentää lainsäädäntökehystä, jolla pyritään säilyttämään kalavaroja, minkä on oltava yhteisen kalastuspolitiikan perustavoite;

3.  katsoo, että kun otetaan huomioon useiden kalakantojen liiallinen hyödyntäminen ja ryöstökalastus Euroopan unionin ja koko maailman vesillä, kaikissa uskottavissa ja toimivissa ympäristömerkkijärjestelmissä on hyväksyttävä se periaate, että tietyille lajeille ympäristömerkkejä ei yksinkertaisesti voida myöntää ja että kalojen kulutusta on vähennettävä, kunnes kalakannat elpyvät;

4.  pahoittelee, että kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000[1] 4 artiklassa annettuja sääntöjä kalatuotteiden merkinnästä pannaan täytäntöön ja sovelletaan huonosti jäsenvaltioissa;

5.  pahoittelee, ettei käytössä ole yksityiskohtaista analyysia, jolla voitaisiin arvioida tarkemmin tällaisten toimenpiteiden vaikutusta kalatalousalaan ja meren ekosysteemiin;

6.  pahoittelee komission tiedonannon kunnianhimon puutetta ja katsoo, että valittu vaihtoehto (vapaaehtoisia ympäristömerkkijärjestelmiä koskevien vähimmäisvaatimusten laatiminen) ei vastaa täysin asiaan liittyviin kysymyksiin; katsoo, että mitä tahansa merkkejä markkinoilla käytetäänkin, niiden käytöllä on oltava riippumaton valvonta, jotta ne ovat kuluttajan kannalta ehdottoman luotettavia ja uskottavia;

7.  vetoaa sen puolesta, että unionin tasolla annettaisiin enemmän tunnustusta pienimuotoiselle kalastukselle; pyytää tähän liittyen, että ennen ympäristömerkkijärjestelmän mahdollista käyttöönottoa kuultaisiin eri osapuolia, pienimuotoisen kalastuksen harjoittajat mukaan luettuina, ja että heidän ehdotuksensa otettaisiin huomioon;

8.  pyytää siksi luomaan sellaisen yhdenmukaisen kehittämis- ja sertifiointimenettelyn, joka on sekä kunnianhimoinen että joustava yrityksille ja joka mahdollistaa tietyllä aikavälillä kalavarojen kestävien tuotanto- ja hyödyntämismenetelmien edistämisen;

     –   kalasaaliiden minimisointiin,

     –   kalasaaliiden sääntelyyn kestävän enimmäistuoton periaatteen mukaisesti,

     –   tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja valvontaan laittomien käytäntöjen torjumiseksi;

9.  katsoo, että tällainen menettely olisi kehitettävä Euroopan tasolla alan toimijoita kuullen ja tietyt olennaiset edellytykset, kuten avoimuus, helppous, edullinen toteutettavuus ja uskottavuus, taaten;

10. puoltaa sellaisten kansallisten ja muiden kalatuotteiden merkintöjen olemassaoloa jatkossakin, joilla osoitetaan esimerkiksi kalastustapojen erityispiirteitä, kuten niiden vaarattomuus delfiineille, tai tuotteen laatua;

11. katsoo, että tällainen merkki on täysin tehokas vain jos se on ainoa laatuaan ja helposti kuluttajien ymmärrettävissä siten, että he voivat valita tuotteita, joilla tuetaan kestäviä kalavaroja;

12. katsoo, ettei merkin kriteerien pidä olla suoraan kytköksissä eurooppalaisiin kalavarojen hoitotoimiin vaan täysin linjassa FAO:n vastuullista kalastusta koskevien toimintasääntöjen kanssa, jotta varmistettaisiin merkin helppous, ja vaatii, että Euroopan unionissa kehitettyjen ympäristömerkkien ei tulisi syrjiä ei-eurooppalaista, erityisesti kehitysmaiden, kalastustoimintaa;

13. suosittaa, että järjestelmään liittyminen on vapaaehtoista, ja ehdottaa luomaan kannustimia yritysten, varsinkin pk-yritysten ja pienimuotoisen kalastuksen harjoittajien, osallistumiseksi luotuun järjestelmään;

14. tunnustaa, että ollakseen tehokas, helppo ja uskottava järjestelmää olisi hallinnoitava keskitetysti mutta luomatta tarpeettomia hallinnollisia rajoitteita, ja ehdottaa, että yhteisön kalastuksenvalvontaviraston pitäisi olla mukana tämän merkin myöntämisessä, valvonnassa ja hallinnoinnissa; myöntää kuitenkin, että tämä vaatisi sen toimivaltuuksien huomattavaa laajentamista ja merkittävää lisäystä taloudellisissa ja muissa resursseissa.

LYHYET PERUSTELUT

Joulukuussa 1997 komissio otti ensimmäistä kertaa esille, että olisi käytävä keskustelua syrjimättömistä ja vapaaehtoisista ympäristömerkkijärjestelmistä. Vuonna 2002 se hyväksyi yhteisön toimintasuunnitelman ympäristönsuojelua koskevien vaatimusten sisällyttämiseksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan ja ilmoitti aikovansa käynnistää keskustelun kalastustuotteiden ympäristömerkeistä. Komissio julkaisi 29. kesäkuuta 2005 tiedonannon "Keskustelun käynnistäminen yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän kehittämiseen".

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen johdosta on keskusteltava ympäristömerkkijärjestelmien käyttöönotosta, sillä näin voidaan ottaa paremmin huomioon ympäristönsuojelunäkökohdat kalastuksen alalla. Lisäksi viime aikoina alalla on ilmestynyt erilaisia tuotteita, joissa on "ympäristömerkki". Tämä herättää kysymyksiä, jotka koskevat kilpailua, ulkomaankauppaa ja kuluttajien suojaa.

Komission tavoitteisiin kuuluu tukea kestävää kalastusta, suojella riittävässä määrin meren ekosysteemiä, luoda yhdenmukaistettu ympäristömerkkijärjestelmä sekä antaa avoimesti ja objektiivisesti tietoja kuluttajille.

Komissio tarkastelee kolmea vaihtoehtoa:

1.  Ei toteuteta mitään toimia ja annetaan vapaus kehittää ympäristömerkkijärjestelmiä markkinoilla, ilman julkisen vallan asioihin puuttumista ja valvontaa.

2.  Luodaan yhteisön yhtenäinen ympäristömerkkijärjestelmä kaloille ja kalastustuotteille

3.  Laaditaan vapaaehtoisia ympäristömerkkijärjestelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset

Tiedonannossa komissio kannattaa selkeästi kolmatta vaihtoehtoa.

Esittelijä haluaa kuitenkin ilmaista huolestumisensa tästä vaihtoehdosta, joka ei ole riittävä, jos halutaan saavuttaa komission määrittelemät kunnianhimoiset tavoitteet.

Laatimalla vapaaehtoisia ympäristömerkkijärjestelmiä koskevia vähimmäisvaatimuksia säänneltäisiin vain nykyistä tilannetta ja estettäisiin harhaanjohtavien sertifikaattien käyttöönotto. Näin ei välitettäisi selkeää viestiä, jonka avulla sekä kuluttajat että tuottajat tiedostaisivat asian. Jos ympäristömerkkien määrä lisääntyy huomattavasti, on vaarana, että heikennetään ympäristömerkin vaikutusta

Muun muassa näistä syistä esittelijä kannattaa yhteisön yhtenäisen ympäristömerkkijärjestelmän luomista kunnianhimoisin tavoittein. Kun otetaan huomioon tiedonannossa määritellyt tavoitteet ja asianomaisten tahojen osallistuminen, komission olisi luotava avoin, käyttökelpoinen ja luotettava ympäristömerkkijärjestelmä.

Komission olisi varmistettava, ettei ympäristömerkki toimi kaupan esteenä. Tästä johtuen kyseisen merkin on oltava täysin yhdenmukainen ympäristömerkkijärjestelmiä koskevien kansainvälisten suuntaviivojen kanssa FAO:n hyväksymien vaatimusten mukaisesti ja perustua FAO:n vastuullisen kalastuksen toimintasääntöihin[2].

Esittelijä ehdottaa myös, että yhteisön kalastuksenvalvontavirasto osallistuu kyseisen merkinnän hallinnointiin, jotta vältettäisiin uuden struktuurin luominen.

Tällaisessa järjestelmässä on otettava erityisesti huomioon selkeä tiedonvälitys kuluttajille, jotta voitaisiin varmistaa merkinnän mahdollisimman tehokkaat vaikutukset. Lyhyesti sanottuna merkinnän avulla on saatava aikaan konkreettisia tuloksia EU:n vesillä olevien kalavarojen kestävyyden suojaamiseksi ja lisäämiseksi. ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Keskustelun käynnistäminen yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmien kehittämiseen
Menettelynumero	2005/2189(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	PECH
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ENVI 27.10.2005
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	0.0.0000
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Frédérique Ries 14.12.2005
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	21.3.2005		25.4.2005
Hyväksytty (pvä)	25.4.2005
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Johannes Blokland, John Bowis, Hiltrud Breyer, Dorette Corbey, Chris Davies, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Jillian Evans, Matthias Groote, Gyula Hegyi, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Eija‑Riitta Korhola, Urszula Krupa, Riitta Myller, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Dagmar Roth-Behrendt, Guido Sacconi, Carl Schlyter, Richard Seeber, Jonas Sjöstedt, María Sornosa Martínez, Antonios Trakatellis, Anja Weisgerber, Åsa Westlund
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Dariusz Maciej Grabowski, Vasco Graça Moura, Miroslav Mikolášik, Claude Turmes, Glenis Willmott
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

• [1]  EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22.
• [2]  FAO:n kalatalouskomitean 24. istunnon raportti (Rooma, Italia, 15.–19. helmikuuta 1999), Kalastusta koskeva raportti nro 595

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Keskustelun käynnistäminen yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän kehittämiseen
Menettelynumero	2005/2189(INI)
Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)	PECH 27.10.2005
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ENVI 27.10.2005
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Carmen Fraga Estévez 15.9.2005
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	3.10.2005	23.2.2006			18.4.2006
Hyväksytty (pvä)	21.6.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:		22 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	James Hugh Allister, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Iles Braghetto, Luis Manuel Capoulas Santos, David Casa, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Carmen Fraga Estévez, Ioannis Gklavakis, Alfred Gomolka, Pedro Guerreiro, Ian Hudghton, Heinz Kindermann, Rosa Miguélez Ramos, Philippe Morillon, Seán Ó Neachtain, Bernard Poignant, Dirk Sterckx, Struan Stevenson, Margie Sudre
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Duarte Freitas, Francesco Musotto, James Nicholson
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Danutė Budreikaitė
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	23.6.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...