MIETINTÖ toimintasuunnitelmasta vuosille 2006–2008 yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi

26.6.2006 - (2006/2053(INI))

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Philippe Morillon

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

toimintasuunnitelmasta vuosille 2006–2008 yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi

(2006/2053(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille toimintasuunnitelmasta vuosille 2006–2008 yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi (KOM(2005)0647),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta (KOM(2004)0820) ja komission työasiakirjan, jossa analysoidaan mahdollisuuksia yksinkertaistaa ja parantaa yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaa sääntelyä ja sen täytäntöönpanoa (Analysis of the possibilities of simplification and improvement of the regulatory environment of the CFP and its implementation) (SEC(2004)1596),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi” (KOM(2005)0535),

–   ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2005 julkaistut neuvoston päätelmät komission tiedonannosta yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta (8077/2005),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten sopimuksen säädöskäytännön parantamisesta[1],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6‑0228/2006),

A. katsoo, että sääntely-ympäristön parantaminen ja yksinkertaistaminen, jotta siitä saataisiin tehokkaampaa ja avoimempaa, kuuluu Euroopan unionin ensisijaisiin toimiin kansalaisten hyväksi sekä kilpailukyvyn, kasvun ja kestävän kehityksen vahvistamiseksi ja siten Lissabonin tavoitteiden edistämiseksi,

B.  katsoo, että alan ammattilaiset ja kansalliset viranomaiset valittavat toimenpiteiden hajanaisuutta ja rinnakkaisuutta, asiakirjojen selkeyden puutetta ja vaikeuksia niiden saatavuudessa sekä hallinnollisista rasitteista aiheutuvia vaikeuksia, joita lisäävät lukuisat, usein monisanaisesti ilmaistut velvoitteet,

C. katsoo, että yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sääntöjen on yhdistettävä laajalti kalastajia ja muista asianomaisia,

D. katsoo, että kalatalousalaa on kuultava sellaisten määräaikojen puitteissa, jotka mahdollistavat sen tehokkaan osallistumisen päätösprosessiin ja mukanaolon alusta lähtien,

E.  katsoo, että YKP:n tehokkuus liittyy tiiviisti kaikkiin alan ammattilaisiin sovellettavan yhdenmukaistetun tarkastus- ja valvontajärjestelmän perustamiseen,

1.  pitää erittäin myönteisenä alan toimintasuunnitelmaa YKP:n yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi;

2.  kannattaa täysin komission määrittelemiä tavoitteita, erityisesti nykyisten tekstien parantamista ja yksinkertaistamista sekä parempaa saatavuutta, hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten vähentämistä kalastuksesta vastuussa olevassa hallinnossa ja kalastajille koituvien kustannusten ja velvoitteiden keventämistä;

3.  pitää myönteisinä komission ehdottamia menetelmiä, erityisesti kolmivuotisen toimintasuunnitelman laatimista vuosille 2006–2008;

4.  kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan on välttämätöntä keskittää yksinkertaistamispyrkimykset kalavarojen säilyttämisen ja kalastuksen valvontaan;

5.  katsoo, että on todella tehostettava kaikkien niiden ennalta kuulemista, joita suunnitellut toimenpiteet koskevat, ja että kuuleminen olisi toteutettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta asianomaiset voisivat osallistua tehokkaasti alustavaan työhön ennen lainsäädäntöesityksen antamista;

6.  katsoo, että kaikkia lainsäädäntöesityksiä ennen on tehtävä analyysi niiden vaikutuksista; analyysien on perustuttava tarkkoihin, objektiivisiin ja tyhjentäviin tietoihin, ja ne on lisäksi julkaistava ajallaan;

7.  katsoo, että on syytä määrätä kaikkien uusien sääntöjen antamispäivän ja toteuttamispäivän välisestä riittävästä ajasta, jotta asianomaiset voivat omaksua ne;

8.  katsoo, että lainsäädäntötekstit on laadittava tarkemmin ja siten, että osapuolet ymmärtävät ne paremmin;

9.  katsoo, että on välttämätöntä arvioida järjestelmällisesti toimenpiteiden tehokkuutta ja toteuttamista objektiivisten ja tarkasti määriteltyjen indikaattorien perusteella;

10.  vaatii, että neuvoa-antavien toimikuntien (erityisesti alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean) on oltava olennaisessa roolissa nykyisten ja uusien toimenpiteiden yksinkertaistamisprosessissa ja niiden tehokkuuden ja täytäntöönpanon arviointiprosessissa; katsoo, että niiden kuuleminen tiiviimmin johtaisi epäilemättä siihen, että kalatalousalan toimijat samastuvat paremmin kalastuslainsäädäntöön;

11. katsoo, että on syytä tarkistaa teknisiin toimenpiteisiin, pyyntiponnistuksen hallintotoimenpiteisiin, valvontatoimenpiteisiin ja pyynnin rajoittamiseen liittyvien säännösten oikeudellinen rakenne, erityisesti tekstien selventämiseksi, niiden luettavuuden ja johdonmukaisuuden parantamiseksi, vanhentuneiden säännösten poistamiseksi, kutakin YKP:n osa-aluetta koskevien säännösten tiivistämiseksi ja vahvistamiseksi;

12. kannattaa yksinkertaistamisen suuria linjoja, jotka on lueteltu toimintasuunnitelmassa suurinta sallittua saalista (TAC)/kiintiöitä ja pyyntiponnistusta koskevissa säännöstöissä, erityisesti nykyisten eri osien käsittelemistä erikseen, päätösten kohdentamista yhtenäisiin ryhmiin ja monivuotisten lähestymistapojen kehittämistä;

13. pitää myönteisenä komission pyrkimystä vahvistaa nykyistä lainsäädäntöä kalastuksen teknisten toimenpiteiden asteittaiseksi yhdistämiseksi selkeyttämällä voimassa olevia säännöksiä ja huolehtimalla koko lainsäädännön paremmasta johdonmukaisuudesta;

14. vastustaa komission ilmoittamaa mahdollisuutta esittää neuvostolle teknisiä toimenpiteitä koskeva suppea asetus, jota seuraisivat yksityiskohtaisemmat komission asetukset, koska niin välttämättömiä kysymyksiä kuin tekniset toimenpiteet, joiden on ohjattava yhteisön laivastoa, ei voida jättää pois Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkastelun ja hyväksynnän piiristä;

15. katsoo, että on kiinnitettävä erityishuomiota mahdollisuuteen myöntää jäsenvaltioille lupa antaa tiettyjä paikallista soveltamista koskevia teknisiä toimenpiteitä; pitää kyseisen toimen soveltamisen säännöllistä arvioimista tarpeellisena, jotta estetään haitalliset ympäristövaikutukset;

16. huomauttaa, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa[2] 9 artikla mahdollistaa jo sen, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä kalastuksen meriekosysteemiin kohdistamien vaikutusten saattamiseksi mahdollisimman vähäisiksi 12 meripeninkulman sisällä perusviivoista; vaatii komissiota etenemään varovaisesti tämän periaatteen laajentamisessa, koska luvan myöntäminen siihen, että annetaan tiettyjä paikallista soveltamista koskevia teknisiä toimenpiteitä, voisi aiheuttaa syrjintätilanteita jäsenvaltioiden välille;

17. hyväksyy tapauskohtaisten lähestymistapojen kehittämisen alueittain ja kalatalouden osa-alueiden mukaan siten, että ne perustuvat asianmukaisesti luonnonvarojen suojelun tieteellisiin kriteereihin ja sosiaalis-taloudellisten vaikutusten perinpohjaiseen analysointiin ja katsoo, että kaikkien asianomaisten on oltava tiiviisti mukana näiden lähestymistapojen kehittämisessä;

18. katsoo, että komission YKP:n osana ehdottamat elvytys- ja hoitosuunnitelmat on saatettava joustaviksi nykyisten kalastusedellytysten kanssa eri jäsenvaltioissa;

19. hyväksyy informatiikan, tietotekniikan ja automaation lisääntyvän käytön, jolla helpotetaan yhteisön lainsäädäntöön tutustumista sekä helpotetaan ja rationalisoidaan viranomaisten ja alan ammattilaisten kannalta tietojen vastaanottoa ja siirtoa;

20. katsoo, että lainsäädäntöä koskevaa tietoa ei pitäisi välittää pelkästään institutionaalisten kanavien kautta, vaan se pitäisi myös toimittaa suoraan asianomaisille erityisesti järjestöjen, alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien, Internetin, käytännesääntöjen laatimisen jne. kautta;

21. katsoo, että uuden teknologian käyttöä kalastusaluksilla on lisättävä asteittain säätämällä pienemmille aluksille poikkeussääntöjä ja määräämällä riittävän pitkät siirtymäajat, jotta ala pystyisi sopeutumaan uuteen tilanteeseen;

22. katsoo, että on välttämätöntä myöntää yhteisön tukea uuden teknologian kehittämiseen ja tarvittavaan erityiskoulutukseen;

23. katsoo, että kalastuksen tarkastuksia ja valvontaa koskevista kaikista seikoista annettavien säännösten vahvistaminen ja mukauttaminen on olennaisen tärkeää;

24. kehottaa komissiota käynnistämään vähimmäiskokoja koskevien yhteisön säännösten tarkistamisen niiden yhdenmukaistamiseksi;

25. toistaa kiireellisen tarpeen perustaa tarkastusten ja valvonnan yhdenmukaistettu järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin alan ammattilaisiin ja johon kuuluu tulkintaa ja seuraamusmenettelyjä koskevien säännösten yhtenäinen järjestelmä, jotta onnistuttaisiin lisäämään kalastajien luottamusta yhdenvertaisen kohtelun perusperiaatteeseen; katsoo, että yhteisön kalastuksenvalvontaviraston olisi omalta osaltaan edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista;

26. pitää myönteisenä yleistä periaatetta rationalisoida jäsenvaltioille ja kalatalousalalle kuuluvien kertomusten toimittamisvelvollisuuksia mutta korostaa komission tiettyjen kertomusten tärkeää roolia erityisesti YKP:n valvonnan toteuttamisessa;

27. katsoo, että yhteisön ulkopuolisia vesiä koskevien lupien hallinnointia on selkeytettävä ja parannettava ja ne on tietokoneistettava, mm. tiedot saaliista ja tähän toimintaan liittyvistä ponnistuksista, ja pitää myönteisenä komission tässä asiassa jo tekemiä aloitteita;

28. on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että Euroopan unionin toteuttamat monimutkaiset ja pitkät menettelyt alueellisten kalastusjärjestöjen hyväksymien sääntöjen saattamiseksi osaksi yhteisön lainsäädäntöä ovat täysin epätoivottavia, mutta katsoo, että suurin syy lainsäädäntöön sisällyttämisen vaikeuteen on komission liiallinen byrokratia, ja vastustaa näin ollen kategorisesti, että mitään yksinkertaistamisprosessia tehdään sen kustannuksella, että Euroopan parlamentilta otetaan pois sen vastuu osallistua lainsäädäntöprosesseihin;

29. kehottaa lisäksi komissiota saattamaan päätökseen kalastusalan (tonnikala-aluksia ja monilajikalastusta harjoittavia aluksia koskevia) suuria kumppanuussopimuksia varten ”mallisopimuksen”, jonka perusteella määritellään sopimuspuolten (yhteisön ja kolmansien maiden) oikeudet ja velvoitteet;

30. katsoo, että kalastusta koskevien kumppanuussopimusten neuvottelu- ja seurantaprosessin uudelleenmuotoilu ja yksinkertaistaminen on ensisijainen tehtävä ja panee tyytyväisenä merkille komission tässä asiassa äskettäin käynnistämät toimet;

31. ilmaisee valmiutensa osallistua aktiivisesti yksinkertaistamiseen ja kehottaa järjestämään pysyvän toimielinten välisen vuoropuhelun YKP:aa koskevan säädöskäytännön parantamisesta;

32. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
• [2]  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

PERUSTELUT

I –       Johdanto

Tämä toimintasuunnitelma kuuluu yleisempään Euroopan unionin sääntely-ympäristön parantamisprosessiin ja komission tällä alalla jo vuosien ajan tekemiin useisiin aloitteisiin.

Yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP) yksinkertaistaminen liittyy luonnollisesti vuonna 2002 sovittuun uudistukseen ja asian hyväksi onkin jo tehty ja tehdään paljon[1].

Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2004 tiedonannon yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta (KOM(2004)0820 lopullinen). Tätä tiedonantoa seurasi komission valmisteluasiakirja, jossa analysoitiin perin pohjin mahdollisuuksia yksinkertaistaa ja parantaa yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaa sääntelyä ja sen täytäntöönpanoa (SEC(2004)1596).

Lisäksi neuvosto hyväksyi 26. huhtikuuta 2005 päätelmät, joissa se hyväksyi komission ehdottamat yleislinjat ja YKP:n yksinkertaistamiksi määritellyt kolme tavoitetta (8077/05):

–   nykyisten tekstien selkeyden parantaminen, niiden yksinkertaistaminen ja saatavuuden parantaminen;

–   viranomaisille koituvien rasitteiden ja hallinnollisten kustannusten vähentäminen;

–   alan ammattilaisille koituvien hallinnollisten rasitteiden ja velvollisuuksien keventäminen.

Näillä tavoitteilla voitaisiin yksinkertaistaa yhteistä kalastuspolitiikkaa ja lisätä sen tehokkuutta.

II –     Toimintasuunnitelma vuosille 2006–2008

Komissio täsmentää tällä tiedonannolla kalatalousalan yksinkertaistamistoimia, jotka se aikoo toteuttaa vuosina 2006–2008. Komissio ehdottaa erityisiä menetelmiä ja esittää säännökset, joita olisi ensisijaisesti yksinkertaistettava ja parannettava, täsmentäen tapauskohtaisesti välttämättömät yksinkertaistamistoimet.

Komissio esittää yksinkertaistettavaksi kolmea säädösluokkaa:

–         säädökset, joiden tarkistus on jo käynnistetty ja joiden suhteen tietyt yksinkertaistamisperiaatteet on jo toteutettu;

–         tulevina vuosina annettavat uudet säännökset, joita varten vahvistettuja yksinkertaistamistavoitteita on noudatettava järjestelmällisesti;

–         tietyt voimassa olevat säännökset, joita on ensisijaisesti yksinkertaistettava, toisin sanoen joiden yksinkertaistamiseen olisi komission mielestä keskityttävä mitä pikimmin.

Komission toimintasuunnitelmassa keskitytään ennen kaikkea näihin viimeksi mainittuihin säännöksiin.

Komissio katsoo, että vuosina 2006–2008 YKP:n yksinkertaistamisen on koskettava ensisijaisesti tiettyjä kalastustoiminnan hallintoon ja valvontaan liittyviä säännöksiä.

Tässä mielessä komissio katsoo tapauskohtaisesti välttämättömäksi seuraavat toimet, joissa on noudatettava suhteellisuusperiaatetta:

–  yhteisön säännöstön tarkistaminen 25. lokakuuta 2005 julkaistussa komission tiedonannossa (KOM(2005)0535) esitettyjen menetelmien mukaisesti

–  lakitekstien luettavuuden ja tiedonsaannin parantaminen kehittämällä kalastajien ja alan viranomaisten tarpeisiin mukautettuja välineitä

–  kalastajille ja alan viranomaisille koituvien rasitteiden, kustannusten ja velvoitteiden keventäminen.

Komissio ehdottaa kalavarojen säilyttämispolitiikassa ensisijaisesti lainsäädäntövälineiden yksinkertaistamista:

–  tiettyjen kalavarojen ja kalaryhmien hallinto ja säilyttäminen yhteisön vesillä ja yhteisön aluksilla, vesillä, joihin sovelletaan pyyntirajoituksia TAC/kiintiöt, pyyntiponnistukset (kohta 1)

–  toimenpiteet kalavarojen säilyttämiseksi teknisin toimenpitein nuorten meren eliöiden säilyttämiseksi (kohta 2)

–  yhteisen kalastuspolitiikan kannalta välttämättömien tietojen keruu ja hallinto (kohta 3).

Komissio katsoo, että valvontaa koskevien yksinkertaistamistoimenpiteiden on kohdistuttava neljään erityiseen alaan:

–  kaikkien kalastustoiminnan valvontaa koskevien säännösten mukauttamiseen (kohta 4)

–  mahdollisimman pitkälle vietyyn tietokoneistamiseen ja mukautettujen järjestelmien kehittämiseen kalavarojen hallinnon ja säilyttämisen parantamiseksi (kohta 5)

–  kalastajille ja alan viranomaisille koituvien rasitteiden, kustannusten ja velvoitteiden keventäminen (kohta 6)

–  yhteisön ulkopuolisia vesiä koskevien kalastuslupien hallinnon parantamiseen (kohta 7).

III –   Esittelijän kommentit

Esittelijä pitää komission aloitetta myönteisenä.

Hän kannattaa täysin määriteltyjä tavoitteita ja pitää myönteisenä komission ehdottamia menetelmiä, erityisesti kolmivuotisen toimintasuunnitelman määrittelemistä vuosille 2006–2008, jossa vahvistetaan painopistealat (kalastustoiminnan säilyttäminen ja valvonta), sekä yleiset toimintalinjat toteutettavia toimia varten.

Esittelijä voi vain panna tyytyväisenä merkille komission sitoutumisen toimimaan yhdessä asianomaisten kanssa, jotta voitaisiin varmistaa heidän osallistumisensa ehdotettuihin aloitteisiin.

Esittelijän mukaan tärkeimmät seikat kaikissa yksinkertaistamistavoitteissa ovat seuraavat: ennalta toteutettavien kuulemisten tehostaminen; alan kuulemisrakenteiden, erityisesti alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean panos; vaikutusanalyysien tehokkaampi käyttö; objektiivisiin ja selkeästi määriteltyihin indikaattoreihin perustuvat järjestelmälliset arviot annettujen toimenpiteiden tehokkuudesta ja toteuttamisesta; nykyisten säännösten oikeudellisen rakenteen tarkistaminen tekstien selkeyttämiseksi ja niiden luettavuuden ja yhteneväisyyden parantamiseksi, vanhentuneiden säännösten poistaminen, YKP:n kutakin osa-aluetta koskevan säännöstön rakenteen mukauttaminen ja vahvistaminen. Esittelijä katsoo kuitenkin, että päätösten tekopäivän ja toteuttamispäivän välistä aikaa on pidennettävä, jotta ala kykenisi sopeutumaan uusiin aloitteisiin.

Informatiikan, tietotekniikan ja automaation lisääntyvä käyttö on myönteistä, jos näillä helpotetaan yhteisön lainsäädäntöön tutustumista sekä helpotetaan ja rationalisoidaan kansallisten viranomaisten ja alan ammattilaisten kannalta tietojen vastaanottoa ja siirtoa.

Tämä tekniikka on kuitenkin otettava käyttöön asteittain ottaen huomioon tekniset vaikeudet ja tähän liittyvät kustannukset ja antamalla erityisiä säännöksiä pienimpiä aluksia varten. Alalle on myönnettävä yhteisön tukea.

Esittelijä katsoo, että jäsenvaltioille ja koko alalle kuuluvia velvoitteita, jotka koskevat ilmoitusten ja kertomusten antamista, on rationalisoitava silloin, kun ne ovat monisanaisia ja tarpeettomia, heikentämättä kuitenkaan hallintoa ja valvontaa. Tietyt komission kertomukset neuvostolle ja parlamentille (esim. vakavia rikkomisia koskevat kertomukset, YKP:n noudattamisen tulostaulu) ovat erittäin hyödyllisiä, mutta niitä voitaisiin kuitenkin yhdistellä ja rationalisoida.

Esittelijä korostaa komission määrittelemien painopistealojen lisäksi tarvetta tehostaa yksinkertaistamista kalastusta koskevissa kumppanuussopimuksissa (”mallisopimuksen” päätökseen saattaminen; neuvottelu- ja seurantamenettelyn parantaminen).

Lisäksi esittelijä katsoo, että toimintasuunnitelmassa esitettyjen tiettyjen suunnitelmien soveltamista käytäntöön on tarkasteltava huolella ja tapauskohtaisesti. Tämä koskee erityisesti mahdollisuutta myöntää jäsenvaltioille lupa antaa tiettyjä paikallista soveltamista koskevia teknisiä toimenpiteitä, jos tällaisella lupamenettelyllä voidaan aiheuttaa syrjintätilanteita jäsenvaltioiden välille.

Esittelijä suhtautuu varauksella myös pyrkimykseen erottaa yleislinjat puhtaasti teknisistä seikoista, joista komissio antaa yksityiskohtaisemmat ja helpommin ajan tasalle saatettavat asetukset. Vaikka tässä noudatettaisiin säädöskäytännön parantamisen periaatetta, soveltamista koskevat toimenpiteet eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa yhteisön lainsäätäjän määrittelemien rajoitusten ja tavoitteiden kanssa.

Lopuksi esittelijä katsoo, ettei yksinkertaistamismenetelmillä ja -toimilla voida missään tapauksessa korvata tai kyseenalaistaa yhteisön päätösmenettelyä ja toimielinten välistä tasapainoa, erityisesti Euroopan parlamentin asemaa ja poliittista vastuuta.

Esittelijä tietää, että YKP:n yksinkertaistamisprosessi kuuluu laajempaan yhteyteen. Tämän vuoksi hän palauttaa mieliin Euroopan parlamentin aiemmat päätöslauselmat yhteisön lainsäädännön laadun parantamisesta[2], toimielinten väliset sopimukset[3], käynnissä olevien toimielinten välisten neuvottelujen merkityksen, erityisesti pyrittäessä yhteisön menetelmiin ja menettelyihin vaikutusanalyysien toteuttamiseksi ja nykyisen säännöstelyn valtuuttamista koskevan järjestelmän uudistamiseksi (komitologia-järjestelmä) ja sisäisen mietintätyön parlamentaaristen menettelyjen parantamiseksi ja vauhdittamiseksi tarkasteltaessa voimassa olevan oikeuden yksinkertaistamisehdotuksia.

Säädöskäytännön parantaminen kuuluu yhteisön toimielinten, samoin kuin kuulemisrakenteiden, jäsenvaltioiden ja niiden, joita asia koskee, yhteiseen vastuuseen.

Esittelijä kannattaa näkemystä, jonka mukaan YKP:n yksinkertaistaminen ei ole tavoite sinänsä, vaan prosessilla on saatava tuloksia, jotka on mukautettu eri osapuolten, erityisesti kalastajien ja yhteisen kalastuspolitiikan hallinnosta ja valvonnasta vastaavien viranomaisten tarpeisiin.

• [1]  Esimerkkinä mainitaan ehdotus asetukseksi uuden Euroopan kalatalousrahaston perustamisesta, jolla korvataan ja mukautetaan nykyisten neljän asetuksen säännökset, ja ehdotus asetukseksi YKP:n toteuttamista koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä, jonka tarkoituksena on korvata lukuisat säännökset ja saada aikaan yhtenäisempi lainsäädäntökehys.
• [2]  Erityisesti parlamentin seuraavat päätöslauselmat: 26.10.2000 komission kertomuksista ”Säädöskäytännön parantaminen 1998: yhteinen vastuu” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 1999”; 29.11.2001 komission valkoisesta kirjasta ”Eurooppalainen hallintotapa”; 8.4.2003 komission kertomuksista ”Säädöskäytännön parantaminen 2000” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 2001”; 26.2.2004 komission kertomuksesta ”Säädöskäytännön parantaminen 2002”; 9.3.2004 komission tiedonannosta säännöstön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta; 20.4.2004 yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutusten arvioinnista.
• [3]  Erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä paremmasta lainsäädännöstä 16.12.2003 tehdyn toimielinten sopimuksen (EYVL C 321, 31.12.2003, s. 1) sekä 20.12.1994 tehdyt kolmen toimielimen väliset sopimukset nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi (EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2); 22.12.1998 yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista (EYVL C 73, 17.3.1999, s. 1) ja 28.11.2001 säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä (EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1).

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Toimintasuunnitelma vuosille 2006–2008 yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi

Menettelynumero

2006/2053(INI)

Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

PECH 16.3.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)

Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)

Philippe Morillon 31.1.2006

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

18.4.2006

2.5.2006

Hyväksytty (pvä)

21.6.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+: –: 0:

23 0 0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

James Hugh Allister, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Iles Braghetto, Luis Manuel Capoulas Santos, David Casa, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Carmen Fraga Estévez, Ioannis Gklavakis, Alfred Gomolka, Pedro Guerreiro, Ian Hudghton, Heinz Kindermann, Rosa Miguélez Ramos, Philippe Morillon, Seán Ó Neachtain, Bernard Poignant, Dirk Sterckx, Struan Stevenson, Margie Sudre

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Duarte Freitas, James Nicholson

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Danutė Budreikaitė

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

26.6.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...