MIETINTÖ sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta
27.6.2006 - (PE-CONS 3615/2006 – C6‑0154/2006 – 2003/0282(COD)) - ***III
Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunta
Valtuuskunnan puheenjohtaja: Dagmar Roth-Behrendt
Esittelijä: Johannes Blokland
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta
(PE-CONS 3615/2006 – C6‑0154/2006 – 2003/0282(COD))
(Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin (PE-CONS 3615/2006 – C6‑0154/2006),
– ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan[1] komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003)0723)[2],
– ottaa huomioon toisessa käsittelyssä esittämänsä kannan[3] neuvoston yhteisestä kannasta[4],
– ottaa huomioon komission lausunnon parlamentin tarkistuksista yhteiseen kantaan (KOM(2006)0017)[5],
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 5 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 65 artiklan,
– ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A6‑0231/2006),
1. hyväksyy yhteisen tekstin;
2. kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
3. kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;
4. kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PERUSTELUT
TAUSTAA
EU:n markkinoille tuodaan joka vuosi noin 800 000 tonnia ajoneuvojen akkuja, 190 000 tonnia teollisuusparistoja ja -akkuja ja 160 000 tonnia kannettavia paristoja ja akkuja (joista noin 30 prosenttia on uudelleen ladattavia).
Kun paristoja ja akkuja käytetään, ne eivät ole kovinkaan vahingollisia ympäristölle tai ihmisten terveydelle, mutta ennemmin tai myöhemmin ne on käytetty loppuun ja niitä on käsiteltävä jätteinä. Jäteparistojen ja ‑akkujen kerääminen, käsittely ja kierrätys on Euroopassa tällä hetkellä hajanaista. Esimerkiksi tällä hetkellä vain Itävallassa, Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa on kansallinen järjestelmä kaikenlaisten jäteparistojen ja -akkujen keräämiseksi kierrätykseen. Lisäksi lähes puolet kaikista kannettavista paristoista ja akuista, jotka myytiin 15 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2002, hävitettiin lopulta polttamalla tai vietiin kaatopaikoille.
Marraskuussa 2003 komissio antoi ehdotuksen (KOM(2003)0723) direktiiviksi, joka kumoaisi ja korvaisi olemassa olevan, paristoja ja akkuja koskevan yhteisön lainsäädännön (erityisesti direktiivin 91/157/ETY sellaisena kuin se on muutettuna). Ehdotus perustui EY:n perustamissopimuksen 95 ja 175 artiklaan, ja se sisälsi paristojen ja akkujen markkinointia sekä käytettyjen paristojen ja akkujen keräämistä, käsittelyä ja kierrätystä koskevia sääntöjä. Sen tärkeimmissä säännöksissä säädettiin seuraavista asioista:
· kannettavien paristojen ja akkujen keräystavoitteet
· kielto viedä teollisuusparistoja ja -akkuja ja ajoneuvojen akkuja kaatopaikoille tai hävittää niitä polttamalla
· kaikkien kerättyjen paristojen ja akkujen kierrätystä koskevat vähimmäisvaatimukset
· kansallisia keräys- ja kierrätysjärjestelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset
· tuottajien vastuu kaikkien paristojen ja akkujen jätehuollosta.
Ensimmäinen käsittely parlamentissa päättyi huhtikuussa 2004. Neuvosto hyväksyi yhteisen kantansa 18. heinäkuuta 2005. Joistakin keskeisistä kohdista sovittiin ennen parlamentin toista käsittelyä tai sen aikana. Näin ollen lainsäädäntömenettelyn varhaisessa vaiheessa päästiin sopimukseen yleisestä kiellosta, jonka mukaan markkinoille ei saisi tuoda paristoja tai akkuja, jotka sisältäisivät yli 0,0005 painoprosenttia elohopeaa tai yli 0,002 painoprosenttia kadmiumia. Samassa yhteydessä tekstiin oli tarkoitus sisällyttää hälytys- ja hälytinjärjestelmiä, lääkintälaitteita sekä langattomia sähkökäyttöisiä käsityökaluja koskevat poikkeukset. Samalla tavoin parlamentti päätti toisessa käsittelyssä hyväksyä yhteisessä kannassa esitetyt kannettavien jäteparistojen ja ‑akkujen keräysasteet (25 prosenttia kuuden vuoden ja 45 prosenttia kymmenen vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta). Monet merkittävät kysymykset jäivät kuitenkin ratkaisematta.
Parlamentti hyväksyi toisessa käsittelyssä 13. joulukuuta 2005 yhteensä 23 tarkistusta, jotka koskivat erityisesti seuraavia asioita:
· rekisteröintivaatimukset ja mahdolliset poikkeusluvat pientuottajille
· kannettavien paristojen ja akkujen, kierrätyksen ja keräysasteen määritelmät
· ympäristöä vähemmän kuormittavia paristoja ja akkuja koskeva tutkimus
· kuluttajien mahdollisuudet irrottaa paristot ja akut
· tuottajia koskeva takaisinottovelvollisuus
· käsittely- ja kierrätystekniikat
· yleisten tiedotuskampanjoiden rahoittaminen
· vanha jäte
· tehomerkinnät
· kierrätystavoitteet.
Neuvosto ilmoitti myöhemmin epämuodollisesti, ettei se voisi hyväksyä parlamentin kaikkia tarkistuksia ja että näin ollen olisi käynnistettävä sovittelumenettely.
SOVITTELU
Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunta perustettiin 19. tammikuuta 2006. Sen jäsenet kehottivat puheenjohtaja Dagmar Roth-Behrendtiä, asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajaa Karl-Heinz Florenzia ja esittelijä Johannes Bloklandia käynnistämään epämuodolliset neuvottelut neuvoston kanssa.
Kolmikantaneuvotteluja käytiin 14. helmikuuta, 7. maaliskuuta ja 22. maaliskuuta. Maaliskuun 31. päivänä Coreper hyväksyi joukon kompromissitekstejä, joissa käsiteltiin kaikkia jäljellä olevia ratkaisemattomia kysymyksiä, lukuun ottamatta parlamentin neuvotteluryhmän ehdottamaa ylimääräistä säännöstä tuottajien rekisteröinnistä. Vaikka parlamentin valtuuskunta hyväksyikin 5. huhtikuuta pitämässään neljännessä kokouksessa valtaosan neuvoston ehdotuksista (äänin 15 puolesta), se ei kuitenkaan voinut hyväksyä neuvoston ehdotuksia kokonaisuudessaan: se antoi neuvottelijoilleen avoimet valtuudet jatkaa neuvoston kanssa neuvotteluja rekisteröintimenettelyistä, käytettyjen paristojen ja akkujen irrotettavuudesta, niiden viemisestä kaatopaikoille ja tehomerkinnöistä.
Huhtikuun 26. päivänä pidetyssä epämuodollisessa kolmikantakokouksessa hyväksyttiin lisää kompromissitekstejä. Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenille tiedotettiin kirjallisesti tämän kokouksen tuloksista, ja 28. huhtikuuta Coreper hyväksyi neuvottelijoiden saavuttaman yleisen sopimuksen.
Sovittelumenettely käynnistettiin muodollisesti ja päätettiin ilman keskustelua käsiteltävänä esityslistan kohtana 2. toukokuuta 2006 pidetyssä sovittelukomitean kokouksessa. Asia vahvistettiin myöhemmin kirjeitse.
Sovittelumenettelyssä saavutetun sopimuksen keskeiset kohdat voidaan tiivistää seuraavasti:
1. Rekisteröintivaatimukset ja poikkeusluvat pientuottajille
Parlamentti vastusti uutta artiklaa, jonka neuvosto lisäsi yhteiseen kantaansa ja jossa säädettiin ehdotuksen mukaisia rekisteröinti- ja rahoitusvaatimuksia koskevista, mahdollisesti laaja-alaisista poikkeuksista pientuottajille.
Yhteisessä tekstissä myönnetään hyvin pienille tuottajille vapautus velvollisuudesta maksaa kaikki paristojen ja akkujen keräämisestä, käsittelystä ja kierrättämisestä aiheutuvat nettokulut sillä edellytyksellä, ettei tämä haittaa perustettujen keräys- ja kierrätysjärjestelmien asianmukaista toimintaa (18 artikla). Siinä vaaditaan kaikkia tuottajia tekemään rekisteröinti-ilmoitus toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle (17 artikla), mutta säädetään, että rekisteröintimenettelyä koskevien vaatimusten on oltava samat kaikissa jäsenvaltioissa: tällä pyritään vähentämään sellaisille pientuottajille koituvaa hallinnollista taakkaa, jotka myyvät paristoja ja akkuja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltioissa.
2. Paristojen ja akkujen irrotettavuus
Toisessa käsittelyssä parlamentti lisäsi tekstiin sellaisen vaatimuksen, ettei laitteisiin saa kiinnittää paristoja tai akkuja, ellei kuluttajan ole helppo irrottaa niitä, kun ne ovat kuluneet loppuun. Siinä vaadittiin myös liittämään mukaan ohjeet, joissa näytetään, kuinka paristo tai akku on turvallista irrottaa, ja tiedotetaan tarpeen vaatiessa kuluttajalle sen sisällöstä. Lisäksi siinä jätettiin näiden vaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle monta laiteryhmää, jotka lueteltiin uudessa liitteessä. Neuvosto vastusti näitä tarkistuksia.
Osapuolet sopivat, että tekstiin sisällytettäisiin painavammat viittaukset (johdanto-osan 18 kappale ja 12 artiklan 3 kohta) sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin (direktiivi 2002/96/EY) säännöksiin. 11 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat suunnittelevat laitteet siten, että käytetyt paristot ja akut on helppo irrottaa, ja että laitteisiin liitetään ohjeet, jotka sisältävät parlamentin vaatimat tiedot kuluttajille. Näitä säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun jatkuva virransaanti on tarpeen turvallisuuteen tai tehoon liittyvistä syistä, lääketieteellisistä syistä tai tietoturvasyistä ja edellyttää laitteen ja akun välistä pysyvää liitäntää.
3. Takaisinottovelvoitteet, vanha jäte ja yleisten tiedotuskampanjoiden rahoittaminen
Parlamentti vaati koko menettelyn ajan, että jakelijat on velvoitettava ottamaan takaisin maksutta käytettyjä paristoja ja akkuja, koska tämä olisi todennäköisesti muita keräysjärjestelmiä tehokkaampaa ja pakkoa voitaisiin siksi perustella ympäristösyillä. Neuvosto hylkäsi tämän kannan: sen mielestä oli parempi antaa jäsenvaltioiden päättää, kuinka käytetyt paristot ja akut pitäisi kerätä, ja antaa niille mahdollisuus ylläpitää tai ottaa käyttöön muita kuin jakelijoiden takaisinottovelvollisuuteen perustuvia järjestelmiä.
Saavutettu sopimus sisältää parlamentin kannan keskeisimmät osat. 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kannettavien paristojen ja akkujen normaaliksi keräystavaksi määritellään se, että jakelijat ottavat ne takaisin. Olemassa olevat, vaihtoehtoiset järjestelmät voidaan säilyttää, mikäli arviointi (joka täytyy julkistaa) osoittaa niiden olevan direktiivin ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta vähintään yhtä tehokkaita kuin jakelijoiden takaisinottovelvollisuuteen perustuvat järjestelmät. Jakelijoiden takaisinottovelvollisuuteen perustuvissa järjestelmissä jakelijoiden on tiedotettava loppukäyttäjille siitä, että nämä voivat tuoda kannettavat jäteparistot ja -akut myyntipisteisiin.
Lopullinen sopimus sisältää myös parlamentin kannan pääkohdat vanhasta jätteestä (eli jäteparistoista ja -akuista, jotka on tuotu markkinoille ennen direktiivin voimaantuloa) ja tiedotuskampanjoiden rahoittamisesta. 16 artiklan 6 kohdassa tuottajia vaaditaan maksamaan kaikki jäteparistojen ja -akkujen keräämisestä, käsittelemisestä ja kierrättämisestä koituvat nettokulut riippumatta siitä, koska ne on tuotu markkinoille. 16 artiklan 3 kohdan mukaan niiden on maksettava keräämistä, käsittelyä ja kierrätystä koskevien yleisten tiedotuskampanjoiden nettokustannukset.
4. Tehomerkinnät
Toisessa käsittelyssä parlamentti hyväksyi tarkistuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että paristojen, akkujen ja paristoyksikköjen teho ilmoitetaan tuotteissa näkyvin, selkein ja pysyvin merkinnöin. Neuvosto hylkäsi tämän tarkistuksen.
Saavutetussa sopimuksessa kaikkien kannettavien ja ajoneuvojen paristojen ja akkujen tehomerkinnät otetaan käyttöön viimeistään 12 kuluttua siitä, kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
5. Tutkimus
Parlamentti painosti koko lainsäädäntömenettelyn ajan jäsenvaltioita tukemaan tutkimusta, jotta paristoja ja akkuja kehitettäisiin ympäristöä vähemmän vahingoittavaan suuntaan, sekä uusien kierrätystekniikoiden kehittämistä. Asiasta säädetään 5 artiklassa (Ympäristönsuojelun tehostaminen) ja 13 artiklassa (Uudet kierrätystekniikat).
6. Käsittely- ja kierrätystekniikat
Parlamentti varmisti, että 12 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, joka sisältää ”terveyden ja ympäristön suojelemista” koskevia erityisiä viittauksia, sisällytettiin vaatimus siitä, että tuottajien on käytettävä parhaita käytettävissä olevia jäteparistojen ja akkujen käsittely- ja kierrätystekniikoita. 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että käsittely- ja kierrätysjärjestelmien on oltava yhteisön terveys-, turvallisuus- ja jätehuoltolainsäädännön mukaisia.
Parlamentti oli pyrkinyt toisessa käsittelyssä saamaan aikaan tiukempia rajoituksia kannettavien jäteparistojen ja -akkujen viemisestä kaatopaikoille tai sijoittamisesta maan alle. Neuvosto vastusti lisärajoituksia. Kompromissiin päästiin sovittelumenettelyssä. Jos loppumarkkinoita ei ole, kadmiumia, elohopeaa tai lyijyä sisältävät paristot tai akut voidaan viedä kaatopaikoille tai sijoittaa maan alle. Tällaisia paristoja ja akkuja voidaan hävittää näillä keinoin myös osana raskasmetallien käytön asteittaiseen vähentämiseen tähtäävää strategiaa, mutta vain silloin, kun ympäristö-, talous- ja sosiaalivaikutusten arviointi osoittaa tämän hävittämistavan olevan kierrättämistä parempi vaihtoehto.
7. Kierrätystavoitteet
Parlamentti vaati kunnianhimoisempaa tavoitetta (55 %) kuin mitä yhteisessä kannassa ehdotettiin (50 %) muiden kuin nikkeli-kadmium- ja lyijy-happoparistojen ja -akkujen kierrätyksen osalta. Parlamentti kannatti myös sitä, että käyttöön otettaisiin suljetun kierron järjestelmä jäteparistojen ja -akkujen sisältämän lyijyn ja kadmiumin kierrättämiseksi, ja halusi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että kierrätysjärjestelmillä yllettäisiin näihin tavoitteisiin.
Tämä aihealue oli neuvoston kannalta kaikkein vaikein: se väitti, että vaarattomien paristojen ja akkujen kohdalla jo 50 prosentin kierrätystavoite oli hyvin kunnianhimoinen. Lisäksi se väitti saatavissa olevien todisteiden osoittavan, että lyijyn ja kadmiumin suljetun kierron kierrätysjärjestelmä tulisi suhteettoman kalliiksi.
Ottaen huomioon muut parannukset, jotka varmistuivat menettelyn aikana ja osana yleistä sopimusta, parlamentin valtuuskunta oli valmis hyväksymään neuvoston kannan kierrätystavoitteista.
PÄÄTELMÄT
Tämä direktiivi on tärkeä ympäristöalan säädös. Sovittelumenettelyssä saavutettu sopimus on myönteinen tulos parlamentille, ja on ollut ilahduttavaa huomata, että se perustuu moniin parlamentin toisessa käsittelyssä tehdyissä tarkistuksissa käsiteltyihin asioihin. Näin ollen valtuuskunta kehottaa parlamenttia hyväksymään yhteisen tekstin kolmannessa käsittelyssä.
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko |
Sovittelukomitean hyväksymä yhteinen teksti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta | |||||
Viiteasiakirjat |
PE-CONS 3615/2006 – C6-0154/2006 – 2003/0282(COD) | |||||
Oikeusperusta |
EY 251 art. 5 kohta ja 95 art. | |||||
Työjärjestyksen artikla |
65 art. | |||||
Valtuuskunnan puheenjohtaja: varapuhemies |
| |||||
Asiasta vastaava valiokunta |
ENVI | |||||
Esittelijä(t) |
Johannes Blokland |
| ||||
Komission ehdotus |
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta KOM(2003)0723 – C5-0563/2003 | |||||
EP:n 1. käsittely (pvä) – P-numero |
20.4.2004 |
|||||
Komission muutettu ehdotus |
| |||||
Neuvoston yhteinen kanta |
5694/5/2005 – C6-0268/2005 | |||||
Komission kanta |
||||||
EP:n 2. käsittely (pvä) – P-numero |
13.12.2005 |
|||||
Komission lausunto |
||||||
Neuvosto vastaanottanut 2. käsittelyn kannan (pvä) |
15.2.2006 | |||||
Neuvoston ilmoitus, ettei se hyväksy kaikkia EP:n tarkistuksia (kirjeen pvä) |
25.4.2006 | |||||
Sovittelukomitean kokoukset |
2.5.2006 |
|
|
| ||
EP:n valtuuskunnan äänestys (pvä) |
5.4.2006 | |||||
Äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
15 0 0 | ||||
Läsnä olleet jäsenet |
María del Pilar Ayuso González, Johannes Blokland, John Bowis, Frieda Brepoels, Karl-Heinz Florenz, Françoise Grossetête, Caroline Jackson, Dan Jørgensen, Holger Krahmer, Anne Laperrouze, Marie-Noëlle Lienemann, Linda McAvan, Ria Oomen-Ruijten, Dagmar Roth-Behrendt, Carl Schlyter, Jonas Sjöstedt, Anja Weisgerber, Åsa Westlund | |||||
Läsnä olleet varajäsenet |
Avril Doyle, Erna Hennicot-Schoepges | |||||
Läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
| |||||
Sopimus sovittelukomiteassa (pvä) |
2.5.2006 | |||||
Sopimus kirjeenvaihtona (pvä) |
|
| ||||
Puheenjohtajat totesivat yhteisen tekstin hyväksytyksi ja toimittivat sen EP:lle ja neuvostolle (pvä) |
22.6.2006 | |||||
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
27.6.2006 | |||||
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... | |||||
MÄÄRÄAJAN PIDENTÄMINEN
Neuvoston 2. käsittelyn määräaika |
ei |
Sovittelukomitean koolle kutsumisen määräaika |
ei |
Sovittelukomitealle annettu määräaika |
kyllä |
Säädöksen hyväksymisen määräaika |
ei |