MIETINTÖ kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta

29.6.2006 - (2006/2061(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Gyula Hegyi

Menettely : 2006/2061(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0233/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0233/2006

Keskustelut :

PV 25/09/2006 - 14
CRE 25/09/2006 - 14

Äänestykset :

PV 26/09/2006 - 7.5
CRE 26/09/2006 - 7.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0367

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
liikenne- ja matkailuvaliokunnaN LAUSUNTO
aluekehitysvaliokunnAN LAUSUNTO
ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta

(2006/2061(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 kaupunkiulottuvuudesta laajentumisen yhteydessä[1] ja 18. tammikuuta 2006 kestävän kehityksen ympäristönäkökohdista[2] antamansa päätöslauselmat,

– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta (KOM(2005)0718),

– ottaa huomioon komission neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle antaman tiedonannon "Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa" (KOM(2004)0060),

– ottaa huomioon kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22. heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6‑0233/2006),

A. ottaa huomioon, että vaikka 80 prosenttia Euroopan unionin väestöstä asuu kaupungeissa, heidän tarpeensa ja etunsa eivät aina ole asianmukaisesti edustettuina Euroopan unionin rahastoissa, hankkeissa, aloitteissa ja strategioissa,

B. ottaa huomioon, että kaupunkiympäristön teemakohtaisen strategian tavoitteena on edistää Euroopan kaupunkien ympäristönsuojelun yleistä tasoa vähentämällä byrokratiaa, tehostamalla ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa sekä kannustamalla pitkän aikavälin ympäristösuunnittelua paikallistasolla,

C. katsoo, että koska julkisen liikenteen osuus, vaikka se on laskussa, on uusissa jäsenvaltioissa edelleen suurempi kuin vanhoissa jäsenvaltioissa, olisi toteuttava toimenpiteitä, joilla pysäytetään julkisen liikenteen osuuden laskeminen entisestään,

D. ottaa huomioon, että kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa nostettiin esille erityisesti tarve ratkaista lisääntyvään liikenteen määrään liittyvät ongelmat sekä tarve poistaa BKT:n kasvun ja liikenteen kasvun välinen yhteys,

E. katsoo, että Euroopan unionin energiariippuvuusongelma olisi ratkaistava myös kaupungeissa, joissa liikenteen energiankulutus on kasvanut eniten ja joiden muita aloja, kuten asumista ja lämmitykseen käytettävän energialähteen valitsemista, koskevista menettelyistä päätetään pääasiallisesti paikallisesti,

1. pitää myönteisenä komission tiedonantoa kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta, mutta katsoo, että se ei ole riittävä kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

2. panee tyytyväisenä merkille, että tiedonannossa tunnustetaan kaupunkien tärkeä tehtävä talouden moottoreina;

3. on samaa mieltä komission analyysistä, jonka mukaan kaupunkien ympäristöongelmat ovat erityisen monimutkaisia, sillä niiden aiheuttajat kytkeytyvät yhteen, ja jakaa komission huolen siitä, että paikalliset aloitteet ongelmien ratkaisemiseksi saattavat aiheuttaa uusia ongelmia toisaalla;

4. pahoittelee, että toisin kuin kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa tarkoitettiin, komissio ei esitä tiedonannossa mitään oikeudellisesti sitovia toimia tai määräaikoja kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

5. pahoittelee myös, että kaupunkiympäristön teemakohtaisessa strategiassa ei yritetä tasapainottaa Euroopan unionin maaseutua ja kaupunkialueita tai keskeisesti sijaitsevia kaupunkeja ja laita-alueilla sijaitsevia kaupunkeja koskevaa politiikkaa;

6. kehottaa komissiota antamaan ohjeita ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa annettavan direktiivin soveltamisesta sekä varmistamaan säädöksen asianmukainen täytäntöönpano;

7. korostaa, että kaupunkien kestävän hoidon suunnitelman ja kestävän kaupunkiliikennesuunnitelman toteuttaminen olisi tehtävä pakolliseksi yhteisön lainsäädännön perusteella – kuten komission edellisessä tiedonannossa ehdotettiin (KOM(2004)0060) – kaikissa yli 100 000 asukkaan taajamissa; tällaisen lain olisi pidettävä sisällään selvät määräajat sekä Euroopan unionin ja paikallisella tasolla asetetut sitovat tavoitteet, koska aikaisemmat vapaaehtoiset tavoitteet ovat osoittautuneet tehottomiksi;

8. pyytää, että komission päätöksenteko-ohjeeseen sisällytetään keskeisiä yhteisiä indikaattoreita, jotka ovat Euroopan unionin nykyisen ympäristöpolitiikan (esimerkiksi ilma-, melu-, vesi- ja jätedirektiivit, energiatehokkuus sekä ilmastopolitiikka) velvoitteiden ja tavoitteiden mukaisia, jotta mahdollistetaan vertailujen ja analyysien tekeminen eurooppalaisten kaupunkien välillä;

9. on sitä mieltä, että kaupunkien kestävän hoidon suunnitelmassa olisi otettava huomioon muun muassa seuraavat asiakirjat:

- jätehuoltosuunnitelma (direktiivi 75/442/ETY sellaisena kuin se on muutettuna)

- melukartat ja toimintasuunnitelmat, mikäli saatavilla (direktiivi 2002/49/EY)

- paikallinen ilman epäpuhtauksia koskeva suunnitelma tai ohjelma, mikäli saatavilla (direktiivi 96/62/EY)

- ympäristöä koskevat paikalliset suunnitelmat ja ohjelmat direktiivin 2001/42/EY mukaisesti;

10. katsoo, että kaupunkien kestävän hoidon suunnitelmaan olisi sisällyttävä

(a) aineiston ja asian kannalta merkityksellisten tietojen kerääminen, jotka koskevat

- tämän päätöslauselman 6 kohdassa mainittuja aloja

– rakennettujen alueiden sekä maaseudun ja maalaisympäristön välistä suhdetta

– väestönkasvun ennusteita ja uusien kaupunkialueiden tarvetta

– tietoväyliä, liikkuvuutta, kaupunki-integraatiota ja palvelujen saatavuutta

- paikallisia kasvihuonekaasupäästöjä,

- kaupunkirakennetta ja viheralueiden osuutta sekä kaupunkien suunnittelematonta laajenemista

- paikallista biosidien käyttöä

- ympäristöön liittyviä terveysongelmia

- sellaisen ympäristön mahdollisuutta, jossa ei ole esteitä vammaisille, vanhuksille ja muille

– kulttuuriperinnön, rakennettujen alueiden ja luonnon arviointia sekä ekologisesti kiinnostavien alueiden ja niille aiheutuvien riskien arviointia

– kaupunkialueiden juomavesitarpeiden arviointia sekä veden puhdistus- ja talteenottojärjestelyjä

(b) tavoitteet, jotka koskevat

- tilanteen parantaminen kohdassa (a) mainituilla aloilla

- kestävyyden sisällyttämistä kaikkiin kaupunkipolitiikan alueisiin

- yhtenäistämistä kestävän kaupunkiliikennesuunnitelman kanssa

11. painottaa, että kansalaiset, kansalaisjärjestöt, talouselämän järjestöt ja muut sidosryhmät olisi otettava mukaan kaupunkien kestävän hoidon suunnitelmien laatimiseen, ja suunnitelmien olisi oltava julkisesti saatavilla; katso lisäksi, että säännöllinen edistymisen arviointi sekä arviointien tuloksista tiedottaminen ovat myös oleellisia;

12. kannustaa komissiota tekemään teknisten suuntaviivojen toimeenpanoa koskevan väliarvioinnin vuoden 2009 kuulemiskierroksen yhteydessä ja tukee komissiota sen toimissa teemakohtaisen Internet-sivuston perustamiseksi paikallisia viranomaisia varten;

13. kehottaa komissiota ehdottamaan uuden kaupunkikehittämisen tavoitteeksi tiettyä viheralueiden määrää henkeä kohti ja katsoo, että tämä tavoite pitäisi sisällyttää kaupunkien kestävän hoidon suunnitelmiin viheralueiden vähenemisen estämiseksi niillä kaupunkialueilla, joissa tavoitetta ei saavuteta;

Kaupunkien kestävä hoito

14. kehottaa jäsenvaltioita suosimaan kansallisissa strategisissa viitekehyksissä ja toimintaohjelmissa sellaisten hankkeiden rahoitusta, joilla pannaan täytäntöön kaupunkien kestävää hoitoa ja kestävää kaupunkiliikennettä koskevia suunnitelmia sekä hankkeita, joissa keskitytään hylättyjen teollisuusalueiden ja rakentamattomien alueiden kunnostamiseen ja edistämään puiden istuttamista katujen varsille ja viheralueiden osuuden lisäämistä;

15. kehottaa jäsenvaltioita edistämään sitä, että paikallisviranomaiset käyttävät ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää;

16. pyytää kaupunkiviranomaisia viittaamaan julkisia hankintoja koskevissa tarjouspyynnöissään järjestelmällisesti kestävyyskriteereihin ja sisällyttämään kaupunkien kestävän hoidon suunnitelmiin tällaisia sitoumuksia;

17. tukee kompostoinnin ja biomassan edistämistä polttamisen sijaan paikallisen ilman saastumisen estämiseksi;

18. katsoo myös, että on tärkeää saada kansalaiset mukaan paikallisten päätösten tekemiseen sekä poliittisin että teknisin keinoin;

19. katsoo, että pitäisi kiinnittää enemmän huomiota lian, roskien, graffitien, eläinten ulosteiden sekä asuntojen ja autojen musiikkilaitteista aiheutuvan liiallisen melun estämiseen ja poistamiseen;

Kestävä kaupunkiliikenne

20. pitää kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia myönteisenä kaupunkiympäristön parantamisen välineenä, mutta korostaa tarvetta käyttää tätä välinettä joustavasti, jotta kunkin jäsenvaltion ja sen kaupunkialueiden sekä erityisongelmista kärsivien alueiden erityistarpeet voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon;

21. korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiin olisi sisällytettävä konkreettiset ja määrälliset tavoitteet, jotka voidaan esittää ja joita voidaan seurata tulostaulun avulla, mikä edistäisi parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioiden kesken; korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien olisi oltava riittävän joustavia, jotta niissä voidaan ottaa huomioon uusin kehitys;

22. pitää ympäristöystävällisten liikenteen ja teknologian muotojen käyttämistä puhtaamman kaupunkiympäristön saavuttamisen tärkeimpänä tekijänä; ottaa tässä yhteydessä erityisesti huomioon EU:n erittäin ympäristöystävällisen ajoneuvon” (EYA) normin täyttävien biopolttoaineiden, hybridiautoteknologian, polkupyörien sekä kuorma-autojen ja bussien käyttämisen[3]; aikoo tässä yhteydessä tutkia tarkasti komission ehdotusta puhtaiden ajoneuvojen käyttöönottamisesta julkisessa liikenteessä ja ehdottaa, että paikallisille energiatehokkuusvirastoille annetaan erityinen tehtävä kaupunkiliikenteen kehittämisessä;

23. kannattaa kestäviä energianlähteitä käyttävän joukkoliikenteen kehittämistä ja vaatii ja yksityisen liikenteen ja joukkoliikenteen tasapainon parantamista kaupunkiympäristössä;

24. korostaa tarvetta edistää julkisen liikenteen ja joukkoliikenteen käytön lisäämistä kaupunkialueilla; katsoo myös, että kaupunkiliikenteen palvelut on mukautettava aluesuunnitteluun (vanhat kaupunginosat, esikaupunkialueet, yhteydet lentokentille, asemille, teollisuusalueille, kauppakeskuksiin jne.) vaatimuksiin sekä väestön tarpeisiin ja väestörakenteen muutoksiin (ikääntyneet, vammaiset, jne.);

25. ehdottaa viiden prosentin muutosta matkustajakilometreissä vuosien 2002–2012 aikana yksityisautoilusta/autoista kestäviin liikennemuotoihin, kuten julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn;

26. painottaa, että jokaisen mahdollisuus liikkuvuuteen (myös henkilöiden, joiden käytettävissä ei ole omaa autoa) on sosiaalinen tekijä, joka pitää huomioida;

27. kehottaa EU:n toimielimiä edistämään hyvien käytänteiden vaihtamista paikallisten ja kansallisten viranomaisten välillä ja kehottaa komissiota valvomaan vammaisten helppopääsyisyyttä koskevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa sekä noudattamaan erityisesti tiettyjä yhteisön hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä, joissa edellytetään nimenomaisesti kaikkien käyttäjien erityistarpeet huomioon ottavaa suunnittelua, koska helppokäyttöisyys on kestävän kehityksen keskeinen osatekijä, jonka toteuttamiseen on pyrittävä integroidun kaupunkipolitiikan avulla;

28. katsoo, että kestävään kaupunkiliikennesuunnitelmaan pitäisi sisältyä keinoja, joiden avulla paikallisviranomaiset voivat:

- edistää muita kuin moottoriliikenteeseen perustuvia liikennemuotoja, kuten pyöräilyä ja kävelyä, rakentamalla laajan pyörätieverkoston sekä turvallisia jalankulkuteitä ja risteyksissä turvallisia tienylityskohtia jalankulkijoille

- edistää julkista liikennettä ja julkisen liikenteen infrastruktuurin parantamista ja levittää tietoa olemassa olevista hyvistä esimerkeistä, kuten yhdistettyjen hinnoittelu- ja lipunmyyntijärjestelmien käyttöönotosta sekä liityntäpysäköintijärjestelmien kehittämisestä

- ratkaista kasvava yksityisautoilun ongelman pysäköintirajoituksilla ja ruuhkamaksuilla;

29. korostaa jäsenvaltioiden tehtävää ottaa kaupunkisuunnittelun yhteydessä huomioon kaikkein haavoittuvimmat käyttäjät etenkin ottamalla käyttöön entistä tiukempia nopeusrajoituksia tai kieltämällä ajoneuvoliikenne keskustoissa tai asuinalueilla liikennekuolemien vähentämiseksi 50 prosentilla vuoteen 2010 mennessä, kuten valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta liikennepolitiikasta määritellään;

30. ehdottaa kaupunkien logistiikkasuunnitelmien laatimista tavaroiden kuljettamisen vähentämiseksi ja parantamiseksi kaupungeissa, kiinnittäen erityistä huomiota tavaroiden kuljetusten koordinointiin kaupungin sisällä;

31. muistuttaa, että ilmansaasteet ovat suurin syy terveysongelmiin Euroopan unionin alueella; painottaa näin ollen, että kaupungeissa, joissa on paljon ilmansaasteita, olisi harkittava ruuhkamaksujen käyttöönottoa ja alhaisten päästöjen alueiden perustamista;

32. kannattaa päästöjen torjumista niiden lähteellä ja innovatiivisia toimenpiteitä kaupunkien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi; korostaa, että tutkimuksista on käynyt ilmi, että sujuvista maantiekuljetuksista aiheutuu jopa 38 prosenttia vähemmän pölypäästöjä kuin ruuhkaisista kuljetuksista, ja näin ollen olisi harkittava innovatiivisia toimenpiteitä liikenteen sujuvuuden edistämiseksi;

33. kehottaa tehostamaan paikallisten yhteisöjen välistä koordinointia koherenssin varmistamiseksi, sillä koordinoinnin puute lisää toimituskustannuksia, liikennettä ja täten myös saastumista;

Kestävä kaupunkisuunnittelu

34. panee merkille, että komissio asianmukaisesti tunnisti ongelmat ja tämänhetkisen tilanteen tällä alalla; huomauttaa, ettei se ehdottanut mitään toimia ongelmien ratkaisemiseksi;

35. korostaa asuma-alueiden ja kerrostalojen sekä julkisten alueiden, kuten parkkihallien ja rautatieasemille johtavien reittien, suunnittelun merkitystä rikosten ehkäisyssä;

36. korostaa kestävän kaupunkisuunnittelun sosiaalista näkökulmaa ja suosittelee elämänlaadun yleistä parantamista kaupungeissa niin, että omaksutaan kokonaisvaltainen (erityisesti sosiaalinen, kulttuurinen ja ympäristöllinen) lähestymistapa;

37. pyytää, että uusien kaupunkialueiden rakentamisen ja nykyisten alueiden laajentamisen yhteydessä pyrittäisiin kunnioittamaan seudun topografiaa ja luonnollista rakennetta, jotta kunkin seudun identiteetti ja ominaislaatu voidaan säilyttää;

38. ehdottaa, että kaupunkisuunnittelun yhteydessä lisättäisiin viheralueita ja että laajentumisten ja uusien alueiden osalta jätettäisiin tarpeeksi luontoalueita, jotta voidaan helpottaa kaupunkilaisten ja luonnon suhdetta;

39. pyytää varotoimenpiteenä historiallisten alueiden, luonnonalueiden, jokien, järvien ja kosteikkojen säilyttämiseksi, että näiden alueiden ympärille luodaan rakentamiseen huonosti soveltuvia suojavyöhykkeitä, jotta pystytään vastustamaan rakentamispaineita;

40. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erilaisten kaupunkimallien ja sosiaalisen käyttäytymisen välisen yhteyden sekä sosiaalista sopusointuisuutta ja terveyttä edistävien edellytysten tutkimusta;

41. korostaa, että eräät historialliset korttelit – jotka ovat arvokas osa yhteistä perintöämme – ovat olleet kaupungeissa hylättyinä vuosikymmeniä; kehottaa käynnistämään kansallisia, alueellisia tai paikallisia ohjelmia näiden alueiden asianmukaiseksi kunnostamiseksi, mukaan lukien arkkitehtuuri, aukiot ja torit sekä joenvarret, sillat ja muut julkiset rakennelmat;

42. katsoo, että ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien, kuten luonnollisen ilmanvaihdon puuttumisen korkeiden lämpötilojen kausina ja ilman saasteiden suuret pitoisuudet, ratkaisemiseksi kaupungeissa kaupungin ilmaston tutkimus pitäisi sisällyttää kaupunkisuunnitteluun tuulitunnelivaikutuksen estämiseksi korkeissa rakennuksissa; korostaa, että viheralueiden katoaminen vähentää luonnollista ilmanvaihtoa;

43. kehottaa jäsenvaltioita edistämään EU:n kanssa yhdessä rahoitettuja hankkeita, jotka liittyvät kaukolämpöliitännän kehittämiseen ja nykyaikaistamiseen sekä tukemaan kaukolämpöliitännän rakentamista ja käyttöä; tähdentää tässä yhteydessä, että energiakriisin sattuessa kaukolämpöliitännän avulla on helpompi vaihtaa energialähteestä toiseen;

44. korostaa, että kaupunkien vesihuollon hoitamiseksi on kehitettävä uusia menetelmiä, joilla pyritään pitämään sadevesi kauemmin kaupungeissa kuumina ja kuivina kesinä, ehkäisemään hyökytulvat sekä estämään asuntojen rakentaminen ja muu rakentaminen tulvatasanteille;

45. ehdottaa, että pitäisi laatia yhteisön suuntaviivoja kaupunkien kestävän vesivarantohallinnoinnin edistämiseksi ja toteuttamiseksi siten, että pyritään mukautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, mukaan lukien vesitehokkuutta koskevat vaatimukset uusissa rakennuksissa, veden säästäminen märkien jaksojen aikana kuivia ja kuumia jaksoja varten, vesistöjen ylläpito kuumina jaksoina viilennystä varten ja kestävä kaupunkien vedenpoisto, jotta vähennetään valuma- ja tulvariskiä, vähennetään maaperän pintakuorettumaa ja lisätään vesivarojen suojelua;

46. katsoo, että teemakohtaista strategiaa täytäntöönpantaessa olisi otettava huomioon veden määrän lisäksi myös sen laatu; kehottaa näin ollen komissiota edistämään tämän alan hyvien käytäntöjen levittämistä, ja tässä yhteydessä olisi pyrittävä hyödyntämään jo vesipuitedirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä luotuja verkkoja;

47. korostaa vanhojen vesijohtojen ja viemärien kunnostamisen merkitystä;

Kestävä kaupunkirakentaminen

48. pahoittelee, että vaikka kestävä kaupunkirakentaminen määriteltiin "Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa" -tiedonannon yhdeksi neljästä keskeisestä alasta, ehdotetussa strategiassa ei esitetä mitään tiettyä toimea tällä alalla;

49. korostaa tarvetta parantaa rakennusten ympäristöystävällisyyttä energiatehokkaalla rakennussuunnittelulla (eristys, uudistuvan energian käyttö, passiivinen/aktiivinen aurinkoenergia, vähän energiaa käyttävät talot); tukee uusiutuvien sekä mahdollisuuksien mukaan paikallisten energialähteiden käyttöä kaupunkiympäristössä sekä vettä säästävää rakennussuunnittelua (sadeveden kerääminen ja uudelleenkäyttö, WC:iden rationaalinen huuhtelu sekä vesitehokkaat pesu- ja tiskikoneet; suosittelee lisäksi esikuva-analyysiä ja EU:n laajuista parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta parannetaan energiatehokuutta, sekä yleensäkin uusiutuvien energioiden käyttöönottoa ja edistymistä kestävän kaupunkirakentamisen alalla;

Rahoitus, tutkimus ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen

50. korostaa tarvetta tukea mainittujen aloitteiden käyttöönottoa riittävällä EU:n rahoituksella, erityisesti Civitasin[4] kaltaisten erityisohjelmien ja rahastojen määrärahoilla; yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan kaupunkiympäristön tärkeimpien ympäristötavoitteiden saavuttamista voidaan tukea ehdotetun Life+-asetuksen nojalla sekä koheesiorahaston, rakennerahastojen ja tutkimuksen puiteohjelman avulla, ja vastustaa siten kaikkia mainittujen rahastojen ja puiteohjelman määrärahojen supistuksia; korostaa kuitenkin tarvetta määritellä täydentävä eritysrahoitus, jolla vastataan kaupunkiympäristöä koskevan strategian uusiin haasteisiin;

51. kannattaa komission suositusta yhdennetyn lähestymistavan omaksumisesta kaupunkiympäristön hoitoon ja katsoo, että jos lähestymistapaa sovelletaan jäsenvaltioiden tukemana paikallisella tasolla, se pitäisi ottaa yhdeksi perusteeksi rakennerahastovarojen ja Euroopan investointipankin (EIP) lainojen myöntämiselle;

52. pyytää EIP:ia parantamaan lainausvälineitään, jotta tuetaan tehokkaasti kestävää kaupunkikehitystä, ja asettamaan etusijalle olemassa olevat kaupunkiohjelmat, joilla pannaan täytäntöön kaupunkien kestävän hoidon suunnitelmia etenkin energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja kestävän kaupunkiliikenneinfrastruktuurin alalla; pyytää lisäksi EIP:a varmistamaan, että sen rahoittamat investoinnit eivät ole ristiriidassa kestävän kaupunkikehityksen tavoitteiden kanssa;

53. korostaa kaupunkipolitiikkaa koskevan tutkimustoiminnan merkitystä, mukaan lukien sähkön ja kaasun jakeluun, lämmitykseen sekä ilmastointiin ja jätteiden käsittelyyn liittyvät kysymykset, ja kehottaa komissiota sisällyttämään uudelleen tätä aihetta koskevia erityisiä määräyksiä seitsemänteen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaan;

54. pitää kaupunkiasioiden kansallisten yhteyspisteiden verkoston, kuten Euroopan kaupunkitietoverkoston, tukemista äärimmäisen tärkeänä ja pitää myönteisenä Urbact-ohjelman tukemisen jatkamista koheesiopolitiikkaa vuosina 2007–2013 koskevassa ehdotuksessa;

55. pyytää edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa Euroopan unionin tasolla kaupunkiviranomaisten välillä strategian ja kaupunkien kestävän hoidon suunnitelmien täytäntöönpanosta; ehdottaa lisäksi kaupunkisuunnittelun alan virheiden välttämiseksi tulevaisuudessa, että kannustettaisiin rehellistä ja avointa kielteisten kokemusten vaihtoa kaupunkien vetämien, sekä virkamiehille että valituille edustajille suunnattujen kampanjoiden välityksellä;

56. kehottaa komissiota käsittelemään lähemmin kaupungin ja sen ympäristön suhteiden merkitystä EU:n yleistä yhteenkuuluvuutta edistävän kestävän kaupunkikehityksen kannalta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä edistämään kyseistä kestävää kaupunkikehitystä;

Säädöskäytännön parantaminen

57. kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan toimielinten sopimuksen parlamentin kanssa, jossa kolme toimielintä sitoutuu olemassa olevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon tämän päätöslauselman mukaisesti; on vakuuttunut siitä, että tällainen sopimus lisäisi vastuullisuutta ja täten parempaa säädöskäytäntöä;

58. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Euroopan investointipankille ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA-PROV(2005)0387.
[2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA-PROV(2006)0020.
[3] Ajoneuvojen kaasumaisia ja hiukkasmaisia päästöjä koskeva direktiivi 2005/55/EY.
[4] Civitas: CIty-VITAlity-Sustainability, Civitas I (2002–2006) ja Civitas II (2005–2009) -ohjelmien määrärahat ovat yhteensä yli 300 miljoonaa euroa.

PERUSTELUT

Vaikka noin 80 prosenttia Euroopan unionin väestöstä asuu kaupungeissa, heidän tarpeensa ja etunsa ovat erittäin aliedustettuja Euroopan unionin rahastoissa, hankkeissa, aloitteissa ja strategioissa. Kaupunkien asukkaat ovat Euroopan unionissa toisen luokan kansalaisia, ainakin EU:n rahoituksen perusteella. Kaupunkien ja lähiöiden laiminlyönti johtaa mellakoihin ja kriiseihin eräissä jäsenvaltioissa, joiden joukossa on maaseutu- ja kaupunkialueiden rahoituspolitiikan tasapainon sijasta maatalouden korkeita tukia voimakkaasti kannattavia jäsenvaltioita.

Komission tiedonanto “Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa” oli paljon komission lopullista ehdotusta kunnianhimoisempi. Tavoitteena on kehittää EU:n tasolla vahva kehys, jossa edistetään parhaisiin käytäntöihin perustuvia paikallisia aloitteita siten, että paikalliset päättäjät voivat valita ratkaisut ja tavoitteet. Tämän kehyksen olennaisena osana pääkaupungeissa ja yli 100 000 asukkaan taajamissa (eli 25 jäsenvaltion EU:n 500 suurimmassa kaupungissa) olisi otettava käyttöön kaupunkiympäristösuunnitelma. Suunnitelmaan olisi sisällyttävä kestävän kaupunkiympäristön saavuttamista koskevia tavoitteita, ja niissä olisi pantava täytäntöön asianmukainen ympäristöjärjestelmä sen toteuttamiseksi. Esittelijä uskoo vilpittömästi, että tämä tavoite palvelee kaupunkien etuja eikä rajoita niiden oikeutta valita sopivia toimia kehyksen puitteissa.

Demokraattista päätöksentekoprosessia kaupungeissa voidaan parantaa poliittisin ja teknisin keinoin. Poliittisina keinoina suora ja edustuksellinen demokratia olisi yhdistettävä. Paikallisista asioista on järjestettävä enemmän kansanäänestyksiä asian luonteesta riippuen kaupungin, kunnan tai pienen paikallisen yksikön tasolla. Paikallisviranomaiset voivat tiedustella kansalaisten mielipidettä kansanäänestyksellä, sähköisillä mielipidetutkimuksilla tai tapauskohtaisilla paikallisen tason mielipidekyselyillä. Verkkopalveluiden avulla voidaan tuottaa yhteisössä ilmenevistä ongelmista asianmukaista ja ajantasaista tietoa, esimerkiksi ympäristöindikaattoreiden avulla, tai reaaliaikaista tietoa ilman laadusta jne. Kuitenkaan kansalaisia, joiden käytössä ei ole Internetiä, lehtiä tai televisioita, ei saa unohtaa. Heidän tavoittamiseksi olisi käytettävä perinteisempiä tiedotuskeinoja.

Paikallisviranomaisten ja paikallisten päätöksentekijöiden koulutus kestävää kehitystä koskevan tietoisuuden syventämiseksi on ensisijaista, kun pyritään muuttamaan paikallista politiikkaa. Tarvitaan myös Euroopan tason koordinointia siten, että tarjotaan tutkimuksia parhaista käytännöistä, kurssikirjoja sekä Euroopan laajuinen opetussuunnitelma. Tässä mielessä komission ehdotus on hyvin suunnattu, siitä vain puuttuu konkreettiset toimet sekä määräajat. Koska ympäristöpolitiikka kattaa kaikentyyppiset politiikan alat, kaupunkien kestävän hoidon suunnitelman kautta eri politiikan aloja olisi koordinoitava asteittain ja niin, että kaikki päätöksentekijät alimmalta tasolta asti ottavat ympäristöä koskevat seikat huomioon kaikilla politiikan aloilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan Euroopan laajuista koordinointia ja rahoitusta.

Liikenne

Nopeusrajoitukset keskustoissa ja muilla asuinalueilla (tai koko kaupungin alueella) vähentävät onnettomuuksia (erityisesti vakavia), ja niiden ansiosta päästöt ovat alhaisemmat ja melu pienempää. Asianmukainen nopeusrajoitus olisi 30–50km/h, paikallisista olosuhteista ja tavoista riippuen. Tiukat nopeusrajoitukset säästävät ihmishenkiä ja ympäristöä, kun taas rajoitusten laiminlyönti johtaa traagisiin kuolemiin.

Keskustoissa on rajoitettava parkkipaikkoja, ei suinkaan rakennettava. Uusia parkkipaikkoja olisi rakennettava metrojen, lähiöiden tai kansallisen raitioliikenteen kaupungin ulkopuolella sijaitsevien pysäkkien yhteyteen.

Muu kuin moottoriliikenne olisi asetettava kaikkien muiden liikennemuotojen edelle, joukkoliikennettä olisi suosittava yksityisautoiluun nähden, pieniä ja vähemmän saastuttavia autoja muihin ajoneuvoihin nähden. Tämä on kestävän liikennepolitiikan perusperiaate. Muuta kuin moottoriliikennettä (kävely ja pyöräily) varten tarvitaan laaja pyörätieverkosto. Jalankulkijoita olisi opastettava kävelemään turvallisilla jalankulkuteillä sekä käyttämään tien ylitykseen turvallisia risteyksiä. Kaksitasoristeyksissä autojen, ei jalankulkijoiden, pitäisi mennä alapuolelta, tai autotie nostaa katutason yläpuolelle.

Kalliiden maanalaisten liikennejärjestelmien (metro) lisäksi on muitakin julkisen liikenteen muotoja. Raitiovaunu on nousemassa uuteen kukoistukseen ympäri Eurooppaa. Paikallisista oloista riippuen radan eräät osat voidaan rakentaa katutason alapuolelle (metron esimuoto), ja kaupungin ulkopuolella rata voisi kulkea omalla kaistallaan, jolloin kyseessä on niin pikaraitiotie. Maanpäälliset lähiöiden sähköistetyt raidelinjat ovat myös hyödyllinen osa joukkoliikenneverkostoa. Metrotonta (maanalainen) modernia kaupunkia on kuitenkin melkein mahdotonta kuvitella.

Yöajan julkisella liikenteellä on oleellinen tehtävä modernissa kaupunkielämässä. Sen ansiosta lähiöiden nuoret voivat ottaa osaa kaupungin elämään, ja se vähentää niin kutsuttujen disko-onnettomuuksien määrää maanteillä.

Ruuhkamaksujen kerääminen sähköisellä maksujärjestelmällä on onnistunut kokeilu, joka on jo käytössä Lontoossa ja Tukholmassa, ja se muille Euroopan kaupungeille ainoa mahdollisuus tulevaisuudessa. Eräiden kaupunkien (kuten Budapestin) huomattavasti halvempi ja helpompi siltamaksujärjestelmä ajaa käytännön syistä saman asian, sillä suurin osa autoista ylittää sillan vähintään kaksi kertaa.

Julkisen liikenteen osuus kaikesta liikenteestä on uusissa jäsenvaltioissa edelleen korkeampi kuin vanhoissa. On ratkaisevan tärkeää säilyttää tämä taso parantamalla joukkoliikennejärjestelmää yhteisvoimin EU:n tasolla, kansallisesti ja paikallisesti.

Jokaisessa kaupungissa olisi laadittava suunnitelma henkilöautoliikenteen kysynnän vähentämiseksi selvillä ja mahdollisesti sitovilla tavoitteilla. Edellytys tälle on luonnollisesti tehokas ja puhdas julkinen liikenne. EU:n rahoitus julkisen liikenteen kehittämiselle ja yksityisautoilun vähentämiselle voidaan liitää toisiinsa, tietenkin realistisella aikataululla.

Tarvitaan yhdistettyä hinnoittelu- ja lipunmyyntijärjestelmää, joka kattaa paitsi koko kaupungin joukkoliikennejärjestelmän, myös sen lähiöiden rautatiejärjestelmät sekä osan kansallisesta rautatiestä.

Helleaallot

Kuumien kesäpäivien ja -öiden helleaallot tekevät monista kaupungeista täysin sietämättömiä. Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen takia voimme tulevaisuudessa odottaa nykyistäkin kuumempia kesiä. Joka kesä helleaallot tappavat tuhansia Euroopan kansalaisia, ja heidän kuolemansa on tuskallinen ja nöyryyttävä. Helleaaltoja varten laadittavat hätäsuunnitelmat ovat oleellisia jokaisessa Euroopan kaupungissa, joitakin pohjoismaita lukuun ottamatta. Perusresepti helleaaltoihin on yksinkertainen: enemmän vettä, enemmän viheralueita, vähemmän autojen päästöjä sekä tietyissä tapauksissa ilmastointijärjestelmä. Kuitenkin ilmastointia, jolla on epäedullisia vaikutuksia sekä yksilön terveyteen että maapallon ilmastoon, huomattavasti parempia ovat ekologiset katot ja julkisivut, raikas vesi ja luonnolliset jäähdytysjärjestelmät. Pitkät, kuumat kesät ovat tulossa, ja niiden merkitys kaupunkipolitiikassa on suuri. Kaupunkisuunnittelussa pitäisi välttää hellesaarekkeita, joissa on sisäänrakennetut tuulitunnelit ja taata ilman kunnollinen vaihtuminen.

Vihreät kaupungit

Kaupunkien keskustoista on tehtävä houkuttelevia paikkoja asumiseen. Tämä vaatii enemmän viheralueita keskustaan. Jo muutaman kymmenen neliön vihreät saarekkeet voivat kohentaa keskustan ilmapiiriä, tietenkin yhdessä lähellä sijaitsevien suurempien puistojen ja puutarhojen kanssa. Keskustan ulkopuolella olevat suuremmat puistot, kaupunkimetsät, järvet ja muut viheralueet ovat tärkeitä kaupungin osia, joissa ihmiset voivat asua. Kaupunkialueilla asuu myös useita eläimiä, nykyisin luonnon monimuotoisuus joskus jopa lisääntyy kaupungeissamme. Eläimet sopeutuvat tiettyyn rajaan asti kaupunkien olosuhteisiin. Useille kaupunkien lapsille ne edustavat koko eläinkuntaa. Viihdyttävät tietovihkoset, eloisat "eläinten kaupungin" esittelyt sekä opettajien ja eläintenhoidon asiantuntijoiden pitämät biologian tunnit ulkona voivat johtaa siihen, että seuraavat sukupolvet ovat ympäristötietoisempia.

Ulkoilma-aktiviteetit ovat kaupunkielämän elintärkeitä osia. Ne ovat eteläisen Euroopan perinteisiä elämänmuotoja, jotka kasvattavat suosiotaan myös Länsi- ja Keski-Euroopassa. Suljetut puistot ja puutarhat kyllä puhdistavat ilmaa, mutta ne eivät palvele kaupunkien väestön todellisia tarpeita. Kaupunkielämän laatu kevään ja syksyn välillä riippuu paljolti ulkoilmatapahtumien tarjonnasta. Ulkoilmakonserttiin osallistuvat ihmiset voivat todella ymmärtää autojen aiheuttaman saasteiden ja melun vaarat. Julkiset ulkoilmaesitykset ja muut julkiset show’t tarjoavat ilmaista viihdykettä nuorille, eläkeläisille ja turisteille. Kesän kaupunkirannat (kuten Pariisissa, Brysselissä tai Budapestissa) ovat myös hyödyllisiä hankkeita, ja ne viihdyttävät satoja tuhansia kaupungin asukkaita. Kaupunkien ei pitäisi olla kesäaikaan vankiloita, vaan miellyttäviä ja värikkäitä paikkoja niille, jotka eivät voi lähteä kaupungista pitkille lomille.

Joen rantojen elvyttäminen, vanhat laiturit ja satamalaiturit tarjoavat uutta tilaa kaupunkielämälle ja avovesien elvytys myös raikastaa ympäristöä.

Taloudellinen veden käyttö ja käsittely, sadeveden varastointi ja uudelleenkäyttö mukaan luettuina, ja järkevä wc:n huuhteluveden käyttö ovat myös kestävän tulevaisuuden oleellisia elementtejä.

Asutuksen levittäytyminen ja lähiöiden asiat

Sekä uusissa että vanhoissa jäsenvaltioissa kymmenet tuhannet ihmiset asuvat sarjatuotetuissa elementtitaloissa. Näistä muodostuu useissa länsimaisissa kaupungeissa gettoja, sekä etnisessä että sosiaalisessa mielessä. Tarvitaan monitahoisia sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristöllisiä ohjelmia tällaisten lähiöiden kunnostamiseen. Tarvitaan hyviä kouluja ja ammatillista koulutusta, vakituisia työpaikkoja, toisten kulttuurien ymmärtämistä (sekä paikallisen että maiden, joista siirtolaiset ovat lähteneet), hyviä joukkoliikenneyhteyksiä keskustaan ja työpaikoille tai kouluihin. Keski-Euroopassa monet elementtitaloalueista eivät ole vielä muuttuneet getoiksi, vaan suurin osa niiden asukkaista kuuluu yhä alempaan keskiluokkaan. Heidän tapauksessaan talojen kunto on huolestuttava. Uusissa jäsenvaltioissa lähiöiden talojen korjaaminen ja kunnostus on oleellista yhteiskuntarauhan pelastamiseksi ja paremman kaupunkielämän takaamiseksi.

Elävässä kaupungissa keskusta ei ole ainoastaan ostospaikka ja hallinnollinen alue. Ilman asukkaita kaupungin keskusta on kuollut paikka ja ilman elävää keskustaa koko kaupunki on tyhjä paikka, eri kaupunginosien moninaisuudesta huolimatta. Vanhat talot olisi kunnostettava ja niitä olisi parannettava asuntojen tarjoamiseksi ihmisille, nuoret lapsiperheet mukaan luettuina. Keskustan perinteistä rakennetta ja sen arkkitehtonisia arvoja olisi kunnioitettava. Historiallisten muistomerkkien ja niin kutsuttujen muistomerkkien ei pitäisi kuitenkaan lamauttaa kaupunkien keskustojen tervettä kehitystä. Ei radikaalisia muutoksia, mutta tarve uusille rakennuksille on todellinen, joskus vanhan julkisivun takana. Uusien asuntojen lisäksi tarvitaan kouluja, päiväkoteja, kirjastoja, pieniä puutarhoja ja muita julkisia instituutioita.

Esittelijä ymmärtää myös väestönkasvun aiheuttaman haasteen yhteiskunnillemme, mutta mietinnön tila on rajallinen. Koska suurin osa Euroopan unionin kansalaisista asuu kaupunkialueilla, kestävä väestörakenteen kehitys riippuu myös kaupunkien asumisoloista ja ympäristöllisistä oloista.

liikenne- ja matkailuvaliokunnaN LAUSUNTO (24.4.2006)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

kaupunkiympäristöä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta
(2006/2061(INI))

Valmistelija: Seán Ó Neachtain

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

ottaa huomioon 11. tammikuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon kaupunkiympäristöä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (KOM(2005)0718),

1. pitää kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia myönteisenä kaupunkiympäristön parantamisen välineenä, mutta korostaa tarvetta käyttää tätä välinettä joustavasti, jotta kunkin jäsenvaltion ja sen kaupunkialueiden sekä erityisongelmista kärsivien alueiden erityistarpeet voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon;

2. korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiin olisi sisällytettävä konkreettiset ja määrälliset tavoitteet, jotka voidaan esittää ja joita voidaan seurata tulostaulun avulla, mikä edistäisi parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioiden kesken; korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien olisi oltava riittävän joustavia, jotta niissä voidaan ottaa huomioon uusin kehitys;

3. pitää ympäristöystävällisten liikenteen ja teknologian muotojen käyttämistä puhtaamman kaupunkiympäristön saavuttamisen tärkeimpänä tekijänä; ottaa tässä yhteydessä erityisesti huomioon EU:n erittäin ympäristöystävällisen ajoneuvon” (EYA) normin täyttävien biopolttoaineiden, hybridiautoteknologian, polkupyörien sekä kuorma-autojen ja bussien käyttämisen[1]; aikoo tässä yhteydessä tutkia tarkasti komission ehdotusta puhtaiden ajoneuvojen käyttöönottamisesta julkisessa liikenteessä ja ehdottaa, että paikallisille energiatehokkuusvirastoille annetaan erityinen tehtävä kaupunkiliikenteen kehittämisessä;

4. kehottaa EU:n toimielimiä edistämään hyvien käytänteiden vaihtamista paikallisten ja kansallisten viranomaisten välillä ja kehottaa komissiota valvomaan vammaisten helppopääsyisyyttä koskevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa sekä noudattamaan erityisesti tiettyjä yhteisön hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä, joissa edellytetään nimenomaisesti kaikkien käyttäjien erityistarpeet huomioon ottavaa suunnittelua, koska helppokäyttöisyys on kestävän kehityksen keskeinen osatekijä, jonka toteuttamiseen on pyrittävä integroidun kaupunkipolitiikan avulla;

5. kannattaa kestäviä energianlähteitä käyttävän joukkoliikenteen kehittämistä ja vaatii ja yksityisen liikenteen ja joukkoliikenteen tasapainon parantamista kaupunkiympäristössä;

6. korostaa tarvetta tukea mainittujen aloitteiden käyttöönottoa riittävällä EU:n rahoituksella, erityisesti Civitasin[2] kaltaisten erityisohjelmien ja rahastojen määrärahoilla; yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan kaupunkiympäristön tärkeimpien ympäristötavoitteiden saavuttamista voidaan tukea ehdotetun Life+-asetuksen nojalla sekä koheesiorahaston, rakennerahastojen ja tutkimuksen puiteohjelman avulla, ja vastustaa siten kaikkia mainittujen rahastojen ja puiteohjelman määrärahojen supistuksia; korostaa kuitenkin tarvetta määritellä täydentävä eritysrahoitus, jolla vastataan kaupunkiympäristöä koskevan strategian uusiin haasteisiin;

7. panee kiinnostuneena merkille sen, että kokeilut ovat parantaneet liikkuvuutta, elämän laatua, ympäristön suojelua ja liikennemuotojen tasapainoa esimerkiksi Lontoossa ja Tukholmassa;

8. korostaa tarvetta edistää julkisen liikenteen ja joukkoliikenteen käytön lisäämistä kaupunkialueilla; katsoo myös, että kaupunkiliikenteen palvelut on mukautettava aluesuunnitteluun (vanhat kaupunginosat, esikaupunkialueet, yhteydet lentokentille, asemille, teollisuusalueille, kauppakeskuksiin jne.) vaatimuksiin sekä väestön tarpeisiin ja väestörakenteen muutoksiin (ikääntyneet, vammaiset, jne.).

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia
Menettelynumero	2006/2061(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	ENVI
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	TRAN 16.3.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Seán Ó Neachtain 24.1.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	21.3.2006		18.4.2006
Hyväksytty (pvä)	19.4.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	41 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Margrete Auken, Inés Ayala Sender, Etelka Barsi-Pataky, Paolo Costa, Michael Cramer, Arūnas Degutis, Christine De Veyrac, Armando Dionisi, Saïd El Khadraoui, Emanuel Jardim Fernandes, Roland Gewalt, Luis de Grandes Pascual, Mathieu Grosch, Ewa Hedkvist Petersen, Stanisław Jałowiecki, Georg Jarzembowski, Dieter-Lebrecht Koch, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Jörg Leichtfried, Bogusław Liberadzki, Eva Lichtenberger, Erik Meijer, Robert Navarro, Janusz Onyszkiewicz, Willi Piecyk, Luís Queiró, Reinhard Rack, Luca Romagnoli, Gilles Savary, Ulrich Stockmann, Gary Titley, Marta Vincenzi, Corien Wortmann-Kool, Roberts Zīle
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Den Dover, Nathalie Griesbeck, Elisabeth Jeggle, Anne E. Jensen, Kathy Sinnott, Dominique Vlasto, Jan Marinus Wiersma
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

[1] Ajoneuvojen kaasumaisia ja hiukkasmaisia päästöjä koskeva direktiivi 2005/55/EY.
[2] Civitas: CIty-VITAlity-Sustainability, Civitas I (2002–2006) ja Civitas II (2005–2009) -ohjelmien määrärahat ovat yhteensä yli 300 miljoonaa euroa.

aluekehitysvaliokunnAN LAUSUNTO (1.6.2006)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

kaupunkiympäristöä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta
(2006/2061(INI)

Valmistelija: Gisela Kallenbach

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. kannattaa komission suositusta yhdennetyn lähestymistavan omaksumisesta kaupunkiympäristön hoitoon ja katsoo, että jos lähestymistapaa sovelletaan jäsenvaltioiden tukemana paikallisella tasolla, se pitäisi ottaa yhdeksi perusteeksi rakennerahastovarojen ja Euroopan investointipankin lainojen myöntämiselle;

2. katsoo, että kestävän kaupunkiliikenteen hankkeeseen on sisällyttävä julkisen liikenteen edistäminen, jota tuetaan EU:n julkisen liikenteen infrastruktuurin, kuten liitäntäpysäköintijärjestelmien, ympäristöystävällisten liikennejärjestelyjen ja pyöräteiden rakentamiseen tarkoitetuista määrärahoista;

3. pyytää komissiota yksinkertaistamaan nykyisiä EU:n ympäristönormeja koskevia kunnallisia raportointivelvollisuuksia ottamalla käyttöön yhdennetty velvollisuuksia koskeva lomake ja vähentämään siten byrokratiaa;

4. pitää välttämättömänä, että komissio laatii teknisiin suuntaviivoihin luettelon indikaattoreista asiaa koskevan EU:n ympäristölainsäädännön nykyisten velvoitteiden ja tavoitearvojen pohjalta; on lisäksi sitä mieltä, että yhdennettyihin lähestymistapoihin täytyy sisältyä mitattavia tavoitearvoja;

5. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin maankäytön vähentämiseksi ja erityisesti viheralueiden käytön vähentämiseksi ja hylättyjen teollisuusalueiden käytön lisäämiseksi kaupunkien kehityssuunnitelmissaan, sekä suojelemaan nykyisiä viheralueita, kuten kaupunkipuistoja ja luonnonsuojelualueita;

6. pitää myönteisenä komission aikomuksia tukea EU:n laajuista parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja ehdottaa, että tulisi myös edistää rehellistä ja avointa kielteisten kokemusten vaihtoa kaupunkikehityksen virheiden välttämiseksi tulevaisuudessa käyttäen apuna sekä virkamiehille että valituille edustajille suunnattuja kampanjoita, joita kaupunkiliitot voivat vetää; tukee komissiota sen toimissa teemakohtaisen Internet-sivuston perustamiseksi paikallisia viranomaisia varten;

7. korostaa kaupunkipolitiikkaa koskevan tutkimustoiminnan merkitystä, mukaan lukien sähkön ja kaasun jakeluun, lämmitykseen sekä ilmastointiin ja jätteiden käsittelyyn liittyvät kysymykset, ja kehottaa komissiota sisällyttämään uudelleen tätä aihetta koskevia erityisiä määräyksiä seitsemänteen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaan;

8. pitää kaupunkiasioiden kansallisten yhteyspisteiden verkoston, kuten Euroopan kaupunkitietoverkoston, tukemista äärimmäisen tärkeänä ja pitää myönteisenä Urbact-ohjelman tukemisen jatkamista koheesiopolitiikkaa vuosina 2007–2013 koskevassa ehdotuksessa;

9. kehottaa komissiota käsittelemään lähemmin kaupungin ja sen ympäristön suhteiden merkitystä EU:n yleistä yhteenkuuluvuutta edistävän kestävän kaupunkikehityksen kannalta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä edistämään kyseistä kestävää kaupunkikehitystä;

10. kehottaa komissiota tarkastelemaan asianosaisten kansalaisten asemaa kestävää kaupunkikehitystä koskevien näkemysten toteuttamisessa;

11. kannustaa komissiota tekemään teknisten suuntaviivojen toimeenpanoa koskevan väliarvioinnin vuoden 2009 kuulemiskierroksen yhteydessä.

PERUSTELUT

Noin 80 prosenttia Euroopan väestöstä elää kaupunkialueilla. Tämä aiheuttaa väistämättä vakavia ympäristövaikutuksia. Esittämällä kaupunkiympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian Euroopan komissio haluaa parantaa Euroopan kaupunkien ympäristöoloja. Strategia on yksi kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman seitsemästä strategiasta, joiden avulla monet jo olemassa olevat yksittäiset suunnitelmat on tarkoitus yhdistää yhdennetyksi lähestymistavaksi.

Kaupungit ovat kasvun ja työllisyyden moottoreita[1]. Tässä asemassa kaupungit kilpailevat myös keskenään investointien sijoituspaikkoina ja houkuttelevien asuinkiinteistöjen luomisessa. EU:n hillitsemätön maankäyttö, 120 hehtaaria päivässä, on kestävän kehityksen vastaista. Luonnonsuojeluoikeudellisiin kompensointi- ja korvaustoimenpiteisiin käytettävissä olevat maa-alueet käyvät kaupungeissa yhä niukemmiksi. Rakennerahastovaroja voitaisiin näin ollen käyttää ensisijaisesti jo käytössä olevien tai aiemmin teollisuuden käytössä olleiden maa-alueiden hyödyntämiseen. Tämä ympäristön kannalta olennainen näkökohta on otettava huomioon erityisesti kansallisten puitesuunnitelmien ja toimintaohjelmien laatimisessa. Paikallista ympäristöpolitiikkaa ja kaupunkien lähiliikennettä koskevalla yhdennetyllä lähestymistavalla tulisi olla etusija rakennerahastovaroja myönnettäessä.

Teemakohtaisen strategian menestyksen mittaamiseksi on välttämätöntä, että komissio sisällyttää teknisiin suuntaviivoihin luettelon tärkeimmistä indikaattoreista. EU:n laajuiset tunnusluvut ja arviointijärjestelmät ovat välttämättömiä ongelmien ja menestyksen vertaamiseksi. Ne auttavat myös määrittämään tulevia menoja, suunnittelua ja kehityskulkuja koskevien tavoitteiden yleisen suunnan. Laaja julkinen osallistuminen laatimisen ja arvioinnin vaiheisiin antaa tilaisuuden lisätä tietoisuutta eurooppalaisen politiikan tavoitteista ja sisällöstä.

Tässä yhteydessä on valitettavaa, ettei komissio kiinnitä riittävästi huomiota tärkeään asemaan, joka työmarkkinaosapuolilla on paikallista ympäristöpolitiikkaa koskevan yhdennetyn lähestymistavan menestyksekkäässä toteuttamisessa. Politiikan tavoitteilla on parhaat menestymisen mahdollisuudet, kun ne laaditaan ja toteutetaan yhdessä niiden kansalaisten kanssa, joita ne koskevat. Näin kansalaisten on mahdollista omaksua paremmin sovitut tavoitteet ja toimenpiteet.

Komissio ei myöskään ota strategiassaan asianmukaisella tavalla huomioon kaupunkien ja niiden ympäristön välistä vuorovaikutusta. Tämä suhde on kuitenkin luonteeltaan symbioottinen: hyvät julkiset liikenneyhteydet ympäröiviin alueisiin vähentävät kaupungin sisäistä yksityisliikennettä. Viheralueiden luominen kaupunkien sisälle voi hillitä pakoa ympäröiville alueille. Kaupunkien ympäristön lähivirkistysalueet kohottavat koko seudun elämänlaatua. Kaupunki- ja esikaupunkialueet tarvitsevat monipuolisia rakenteita kauppoineen, asuntoineen ja työmahdollisuuksineen, jotta heiluriliikenteen määrää saataisiin vähennettyä.

Yleisesti on valitettavaa, että komission lopullisesta asiakirjasta puuttuu monia ensimmäisessä tiedonannossa[2] olleita myönteisiä suosituksia. Tästä huolimatta on ilahduttavaa, että tämän strategian tavoitteita ei ole tarkoitus saavuttaa uudella oikeussäädöksellä. Paikallishallinnoilla on runsaasti tavoitteita, mutta ne eivät noudata nykyisiä velvoitteita riittävässä määrin. Sen vuoksi strategian olisi tuettava byrokratian vähentämistä siten, että paikallishallinnon moninaisia raportointivelvollisuuksia yksinkertaistetaan ja yhdistetään yhdennetyksi raportointivelvollisuudeksi.

On ilahduttavaa, että kokemustenvaihtoa on tarkoitus tukea verkottumisella. Käytännönläheisille yhteistyömuodoille tulisi antaa etusija, jottei ainoastaan luoda uusia parhaiden käytäntöjen tietokantoja entisten lisäksi. Tämän lisäksi kielteisten kokemusten vaihtaminen voi auttaa välttämään virheitä.

Kaupunkiympäristöverkostojen luominen on tässä yhteydessä erityisen merkittävää. Niitä olisi tuettava uudella koheesiopolitiikalla. Kansallisten yhteyspisteiden Urbact-pilottiverkostosta saatujen kokemusten arviointia voitaisiin käyttää perustana kaupunkialueiden kehittämisestä saatujen kokemusten vaihtoa koskevalle eurooppalaiselle puiteohjelmalle.

Kaupunkialueiden kehittämisellä ja kaupunkien ympäristöpolitiikalla on tiivis yhteys sosiaalisiin, taloudellisiin, tilallisiin ja väestötieteellisiin haasteisiin. Tämän vuoksi on tarpeen kehittää innovatiivisia ratkaisumalleja. On siis välttämätöntä sisällyttää tätä alaa koskevat tutkimukset uudelleen seitsemänteen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaan[3].

Vuonna 2009 tehtäväksi suunnitellun väliarvioinnin pitäisi auttaa sekä parantamaan kaupunkien ympäristöoloja että arvioimaan käytössä olevien taloudellisten resurssien tehokkuutta, mikä pohjalta voidaan tehdä tarkoituksenmukaiset johtopäätökset.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia
Menettelynumero	2006/2061(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	ENVI
Lausunnon antava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	REGI 16.3.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	-
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Gisela Kallenbach 22.2.2006
Aikaisempi valmistelija	-
Valiokuntakäsittely	25.4.2006
Hyväksytty	30.5.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	28 1 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Jean Marie Beaupuy, Jana Bobošíková, Graham Booth, Hanna Foltyn-Kubicka, Gerardo Galeote Quecedo, Eugenijus Gentvilas, Zita Gurmai, Marian Harkin, Konstantinos Hatzidakis, Alain Hutchinson, Mieczysław Edmund Janowski, Gisela Kallenbach, Constanze Angela Krehl, Jamila Madeira, Miroslav Mikolášik, James Nicholson, Lambert van Nistelrooij, Jan Olbrycht, Markus Pieper, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Elisabeth Schroedter, Grażyna Staniszewska, Margie Sudre
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jan Březina, Den Dover, Mojca Drčar Murko, Emanuel Jardim Fernandes, Nikolaos Vakalis
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet (178 art. 2 kohta)	-
Huomautukset (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

[1] Komission työasiakirja: Koheesiopolitiikka ja kaupungit, 23. marraskuuta 2005.
[2] KOM(2004)0060.
[3] KOM(2005)0119.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Kaupunkiympäristön teemakohtaiset strategiat

Menettelynumero

2006/2061(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI
16.3.20066

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

TRAN
16.3.2006

REGI
16.3.2006

ITRE
16.3.2006

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
Päätös tehty (pvä)

ITRE

21.2.2006

Tehostettu yhteistyö
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)
Nimitetty (pvä)

Gyula Hegyi
29.11.2005

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

22.2.2006

3.5.2006

Hyväksytty (pvä)

21.6.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

–:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adamos Adamou, Johannes Blokland, Frieda Brepoels, Dorette Corbey, Chris Davies, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Jill Evans, Anne Ferreira, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Gyula Hegyi, Mary Honeyball, Dan Jørgensen, Eija-Riitta Korhola, Holger Krahmer, Urszula Krupa, Aldis Kušķis, Peter Liese, Marios Matsakis, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Dimitrios Papadimoulis, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Guido Sacconi, Richard Seeber, Kathy Sinnott, Bogusław Sonik, Antonios Trakatellis, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Anders Wijkman

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Margrete Auken, María del Pilar Ayuso González, Bairbre de Brún, Christofer Fjellner, Milan Gaľa, Genowefa Grabowska, Ambroise Guellec, Erna Hennicot-Schoepges, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Miroslav Mikolášik, Renate Sommer, Andres Tarand

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Sepp Kusstatscher

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

29.6.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö