MIETINTÖ ilman pilaantumista koskevasta teemakohtaisesta strategiasta

30.6.2006 - (2006/2060(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Dorette Corbey

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ilman pilaantumista koskevasta teemakohtaisesta strategiasta

(2006/2060(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia (KOM(2005) 446),

–   ottaa huomioon kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman[1],

–   ottaa huomioon Lissabonin strategian (Barcelonan Eurooppa–neuvoston päätelmät 15.–16. maaliskuuta 2002),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon: Puhdasta ilmaa Eurooppaan -ohjelma: Kohti ilmanlaadun teemakohtaista strategiaa (KOM(2001)0245),

–   ottaa huomioon vaikutusten arvioinnin, jonka kohteina ovat ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia ja direktiivi ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa (SEC(2005)01133),

–   ottaa huomioon ilman pilaantumiseen liittyvät terveysnäkökohdat – tulokset WHO:n hankkeesta ”Systematic Review of Health Aspects of Air Pollution in Europe”[2]^,

–   ottaa huomioon Euroopan ympäristöpoliittisen instituutin (IEEP) laatiman, alan toimintalinjoja käsittelevän yhteenvedon[3],

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa annettavaksi uudeksi direktiiviksi (KOM(2005) 447),

–    ottaa huomioon ilman laatua ja ilmaan suuntautuvia päästöjä koskevan runsaan EU-lainsäädännön, mukaan luettuna ilman laatua koskeva puitedirektiivi[4] ja sen tytärdirektiivit, kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi[5], suuria polttolaitoksia koskeva direktiivi[6], ajoneuvojen päästöjä ja polttoaineen laatua koskevat direktiivit, liuotinpäästöjä koskeva direktiivi[7] sekä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä koskeva direktiivi (IPPC-direktiivi)[8],

–    ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston (ympäristö) 9. maaliskuuta 2006 antamat päätelmät,

–    ottaa huomioon työjärjestyksensä 45 artiklan,

–    ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6–0235/2006),

A.  katsoo, että ilman pilaantuminen on Euroopassa huomattava kuolinsyy ja sairauksien aiheuttaja, joka lyhentää henkilöä kohden laskettua eliniänodotetta keskimäärin yli kahdeksalla kuukaudella; katsoo, että erityisen terveysuhan kohteina ovat lapset, ikääntyneet sekä hengityselinsairauksista ja sydän- ja verisuonitaudeista kärsivät ihmiset samoin kuin ihmiset, jotka asuvat alueilla, joilla altistuminen on suurta, kuten kaupunkialueilla (kaupungeissa) ja pääteiden lähellä,

B.   ottaa huomioon, että ilman pilaantumista koskevan teemakohtaisen strategian yleisenä tavoitteena on laatia pitkän aikavälin yhtenäinen strateginen politiikka ilman saastumisen torjumiseksi, jotta voidaan saavuttaa kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteet, jotka liittyvät ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun,

C.  ottaa huomioon, että terveydelle kaikkein haitallisimpien ilmaa pilaavien saasteiden vähentämisessä on viime vuosikymmeninä saavutettu jo merkittävää edistystä,

D.  katsoo, että pienhiukkaset (PM2,5) ja alailmakehän otsoni ovat ilman epäpuhtauksista ne, jotka aiheuttavat eniten terveyshaittoja,

E.   katsoo, että 55 prosenttia Euroopan ekosysteemeistä on ilman pilaantumisen vahingoittamaa,

F.   katsoo, että ilman pilaantumista esiintyy kaikissa jäsenvaltioissa ja yli valtionrajojen, sillä hiukkaset ja muut epäpuhtaudet kulkeutuvat satojen kilometrien päähän, minkä vuoksi tarvitaan Euroopan laajuinen ratkaisu ja rajat ylittävien toimenpiteiden vahvistamista; katsoo kuitenkin, ettei tiettyjä jäsenvaltioita pidä vapauttaa omasta vastuustaan vaan ilmanlaadun raja-arvoja on noudatettava,

G.  ottaa huomioon, että ilman pilaantumista voidaan torjua tehokkaasti ainoastaan yhteensovitetulla toimenpidekokonaisuudella, joka käsittää eurooppalaisen, kansallisen ja kunnallisen tason toimenpiteitä ja jonka pääpaino on pilaavien aineiden päästöjen torjumisessa niiden lähteellä,

H.  katsoo, että yhteisön kuudennen ympäristöalan toimintaohjelman 7 artiklan mukaan ohjelman yhtenä tavoitteena on saavuttaa ”sellainen ilmanlaatu, että siitä ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle”,

I.    ottaa huomioon, että kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman 7 artiklassa lueteltuihin keskeisiin toimenpiteisiin kuuluvat ilman pilaantumista koskevan teemakohtaisen strategian kehittäminen sekä ilman laatua koskevien standardien ja kansallisten päästörajojen tarkistaminen ja päivittäminen siten, että pyritään saavuttamaan pitkän aikavälin tavoitteena kriittisten kuormitusten ja tasojen alittuminen; ottaa huomioon, että ilman pilaantuminen on monimutkainen ongelma, joka voidaan ratkaista ainoastaan järjestelmällisellä ja vuorovaikutukset huomioon ottavalla menettelyllä,

J.    ottaa huomioon, että nykyisen lainsäädännön tehokas täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää, jos ilman laatua halutaan parantaa vuoteen 2020 mennessä, ja että osaa nykyisestä lainsäädännöstä ollaan vasta panemassa täytäntöön,

K.  ottaa huomioon, että ilman laatua koskevat kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan, jos nykyinen lainsäädäntö pannaan johdonmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa ja jos uusissa lainsäädäntöehdotuksissa keskitytään päästöjen rajoittamiseen niiden lähteellä,

L.   katsoo, että komissio on esittänyt vaikutusten arvioinnissaan kolme vaatimustasoltaan erilaista skenaariota (A, B ja C) sekä skenaarion, joka koskee suurinta teknisesti toteutettavissa olevaa vähennystä,

M.  katsoo, että vaikutusten arvioinnin mukaan useimmat Euroopan kansalaiset kannattavat vaatimustasoltaan skenaariota C muistuttavaa ilman laadun parantamiseen tähtäävää yhteisön politiikkaa, kun taas komissio on asettanut strategiaa varten alhaisemman vaatimustason, joka voidaan luokitella tasoksi A+,

N.  katsoo, että ilman pilaantumisen vähentämisestä aiheutuvat kustannukset ovat kaikissa skenaarioissa taloudellisia hyötyjä pienemmät; katsoo, että mikään kyseisistä skenaarioista ei heikennä EU:n kilpailuasemaa kaiken kaikkiaan ja että kunnianhimoinen skenaario johtaa uusiin työpaikkoihin,

O.  ottaa huomioon, että komissio on suorittanut vaikutusten arvioinnin ottaen huomioon sekä paremman sääntelyn tavoitteen että kestävän kehityksen strategian; katsoo kuitenkin, että ehdotetun strategian ja siihen liittyvän ilmanlaatudirektiivin systeemilähestymistavassa on vakavia puutteita, koska niissä ei esimerkiksi ennakoida hiilidioksidipäästöjen vähentämisen jatkumista, mikä epäilemättä johtaa ilman pilaantumista koskevan strategian kustannusten yliarviointiin ja etujen aliarviointiin, koska vuoden 2012 jälkeen tapahtuva jatkuva päästöjen rajoittaminen vaikuttaa muiden seikkojen ohella ilman laadun parantumiseen,

P.   katsoo, että paras mahdollinen skenaario on vaikutusten arvioinnin perusteella löydettävissä B:n ja C:n väliltä, missä rajakustannukset ovat yhtä suuret kuin rajahyödyt, huolimatta siitä, että ekosysteemeille ja hyötykasveille aiheutuvia vahinkoja ja joitakin terveyshaittoja ei ole sisällytetty kustannuslukuihin,

Q.  katsoo, että CAFE -ohjelman (Puhdasta ilmaa Eurooppaan -ohjelma) hiukkasia käsittelevä työryhmä on todennut, että PM2,5 -hiukkasiin liittyy terveysriskejä alle 10 µg/m³:n pitoisuuksilla ja että raja-arvo ei saisi olla suurempi kuin 20 µg/m³;

R.   katsoo – Euroopan ympäristöpoliittisen instituutin (IEEP) tavoin – että komission ehdottama 25 µg/m³:n arvo PM2,5 -hiukkasille ei tarkoita hiukkasia koskevien vaatimusten kiristymistä jäsenvaltioille vaan pikemminkin höllentää velvollisuuksia mahdollistamalla poikkeuksia,

S.   katsoo, että ilmanlaadun parantumisesta on hyötyä koko yhteiskunnalle ja että toisaalta parannuksista aiheutuvat kustannukset kohdistuvat tietyille aloille; katsoo siksi, että on löydettävä keinoja kyseisten kustannusten kattamiseksi, jos ”saastuttaja maksaa” ‑periaatteen soveltamisesta aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia tietylle alalle,

T.   ottaa huomioon, että kaikkien alojen on tehtävä osuutensa ilman laadun parantamiseksi siten, että pääpainon on oltava niillä aloilla, jotka tähän mennessä ovat osallistuneet ilman puhtaana pitämiseen ainoastaan riittämättömässä laajuudessa,

U.  katsoo, että sisämarkkinasäännöt edistävät ympäristötavoitteiden ja raja-arvojen saavuttamista EU:ssa kunhan tavoitteet pannaan yhtäläisesti täytäntöön eri jäsenvaltioissa,

V.  katsoo, että nykyisen ilmanlaatulainsäädännön mukaiset raja–arvot jäävät täyttymättä monissa jäsenvaltioissa – ongelmia esiintyy eniten Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa, Pohjois-Italiassa, Puolassa ja suurissa kaupungeissa; katsoo, että tähänastiset epäpuhtauslähteisiin suunnatut toimenpiteet ovat riittämättömät raja-arvojen saavuttamiseksi,

X.  ottaa huomioon, että raja-arvojen saavuttamatta jättäminen ei aiheudu aina jäsenvaltion soveltamien toimenpiteiden, vaan joskus myös riittävien yhteisön säännösten puutteesta,

Y.  katsoo, että tarvitaan kunnianhimoisiin tavoitteisiin tähtäävä strategia, joka ilmenee kunnianhimoisena ilman laatua koskevana lainsäädäntönä sekä epäpuhtauksien lähteisiin kohdistuvina toimenpiteinä, jotta jäsenvaltiot pystyvät täyttämään ilmanlaatunormit, ja että samalla on annettava lisäaikaa niille jäsenvaltioille, jotka ovat toteuttaneet kaikki kohtuulliset toimenpiteet, mutta joilla on yhä ongelmia raja-arvojen saavuttamisessa,

Z.   ottaa huomioon, että terveys- ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että kansallisia päästörajoja koskevaa direktiiviä täydennetään päästöjen rajoittamiseen tähtäävien toimenpiteiden yhdistelmällä paikallisella ja kansallisella tasolla sekä yhteisön tasolla ja kansainvälisellä tasolla,

Oikean vaatimustason vahvistaminen ilman pilaantumisen ongelman ratkaisemiseksi

1.   pitää tervetulleena ilman pilaantumista koskevaa komission teemakohtaista strategiaa, jossa korostetaan sitä, että ilman pilaantuminen aiheuttaa vakavan terveys- ja ympäristöongelman;

2.   panee huolestuneena merkille, että ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa ei osoiteta, miten kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa; kehottaa siksi komissiota asettamaan riman huomattavasti korkeammalle, jotta ilman pilaantumista voidaan vähentää vuoteen 2020 mennessä noiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

3.   pitää valitettavana, että strategiassa ei ole Euroopan ympäristökeskuksen suosituksista huolimatta mitään juridisesti sitovaa vaatimusta vähentää hiukkaspäästöjä ja että siinä ehdotetaan ainoastaan ohjeellisia tavoitteita;

4.   kehottaa laatimaan strategian, jossa on kunnianhimoisemmat vähennystavoitteet ja joka vastaa VOC -päästöjen (haihtuvat orgaaniset yhdisteet), PM2,5 -hiukkaspäästöjen sekä typen oksidien (NOx) päästöjen osalta skenaariota C, sillä tuolloin saataisiin aikaan suurempia terveyshyötyjä ja työllisyysvaikutuksia ja voitaisiin noudattaa tasapainoista lähestymistapaa kustannusten ja hyötyjen välillä; kehottaa asettamaan vähennystavoitteet seuraavan taulukon mukaisesti:

	2020 nykyinen lainsäädäntö	2020 TSAP[9]	2020 EP:n tavoitteet ja vastaava skenaario
SO2	68 %	82 %	82 % (B)
NOx	49 %	60 %	65 % (C)
VOC	45 %	51 %	55 % (C)
NH3	4 %	27 %	27 % (A+)
PM2,5	45 %	59 %	61 % (C)
vuotuiset kustannukset yht.		7,1 miljardia euroa lisää	+/– 11 miljardia euroa lisää

5.   kehottaa komissiota päivittämään integroidussa arviointimallissa käytettyjä lähtötietoja siten, että otetaan huomioon rakenteelliset toimenpiteet, otetaan täysin huomioon kansainvälisen laivaliikenteen päästöjen vähentämispotentiaali, sisällytetään ns. perusskenaarioon kaikki jo olemassa oleva asiaa koskeva lainsäädäntö sekä käytetään energiaskenaariota, joka vastaa EU:n kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, ennen kuin se käyttää mallia kansallisista päästörajoista annetun direktiivin tarkistamisen valmisteluun; uskoo, että analyysiä varten käytettyjen tietojen päivittäminen näitä suuntaviivoja vastaavasti alentaisi yhdessä päästöjen vähentämiseen tähtäävien ei-teknisten rakennetoimenpiteiden kanssa merkittävästi asetettujen välitavoitteiden arvioituja saavuttamiskustannuksia ja johtaisi huomattavasti suurempaan päästöjen vähentämispotentiaaliin;

6.   kannattaa PM₁₀ -hiukkasia koskevan vuotuisen 30 µg/m³:n raja-arvon käyttöön ottamista vuonna 2010 ja tukee komission ehdotusta PM_2,5 -hiukkasten pitoisuuden vähentämistavoitteen käyttöönotosta, sillä PM_2,5 -hiukkasten osuus PM₁₀ -leijumassa on terveyden kannalta kaikkein haitallisin; kehottaa ottamaan käyttöön vuonna 2010 PM_2,5 ‑hiukkasia koskevan 20 µg/m³:n tavoitearvon, josta tulee raja-arvo vuonna 2015, ja Maailman terveysjärjestön suosituksen mukaisesti PM_2,5 -hiukkasten10 µg/m3:n pitkän ajan tavoitearvon; on samaa mieltä siitä, että olisi oltava mahdollista antaa lisäaikaa raja-arvon saavuttamiseksi niille jäsenvaltioille, jotka todistettavasti ovat toteuttaneet kaikki toteutettavissa olevat toimenpiteet;

7.   kehottaa jäsenvaltioita käyttämään yhdenmukaisempia hiukkaspitoisuuksien mittaus- ja laskumenetelmiä; katsoo, että muun muassa korjaavia toimia on sovellettava tarkoituksenmukaisesti;

8.   on vakuuttunut siitä, että ehdotetut pilaantumisen vähennykset voidaan saavuttaa vain, jos EU vahvistaa päästölainsäädäntöään ja kehottaa hyväksymään kunnianhimoisemmat raja-arvot, jotka ovat suurelta osin sitovia;

9.   tukee komission ehdotusta ottaa vuonna 2020 käyttöön PM_2,5 -hiukkasille altistumisen vähennystavoite, joka on suuruudeltaan 20 prosenttia verrattuna vuoden 2010 keskimääräisen altistumisen indikaattoriin; kehottaa kuitenkin ottamaan käyttöön eriytetyt vähentämistavoitteet, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähtötasot ja aikaisemmin saavutetut tulokset siten, että lähtökohdaksi otetaan erityisesti korkealta altistumistasolta lähtevien jäsenvaltioiden suurempi vähennyspotentiaali;

10. kehottaa ottamaan käyttöön savusumuvaroituksia savusumumäärien ollessa suuria sekä välttämään avotulen käyttöä ja vähentämään auton käyttöä kyseisinä päivinä;

11. on vakuuttunut siitä, että ehdotetut vähennykset voidaan saavuttaa vain, jos EU vahvistaa päästölainsäädäntöään; huomauttaa, että ilman pilaantumiseen voidaan puuttua vain, jos kunnianhimoiset raja-arvot kytkeytyvät kunnianhimoiseen päästöpolitiikkaan;

Alakohtaiset toimenpiteet

12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet mahdollisimman pian, jotta päästöjä vähennettäisiin niillä eri aloilla, jotka osaltaan vaikuttavat ilman pilaantumiseen, siten, että etusijalle asetetaan ennen kaikkea ne alat, joita toistaiseksi ei ole säännelty ja joilla päästöjen lisävähennykset ovat saavutettavissa vähäisemmin kustannuksin;

13. kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotuksen kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin uudelleentarkastamiseksi sekä sisällyttämään siihen parlamentin toivoman tavoitetason;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiireesti toteuttamaan laivaliikenteen alalla päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, joilla

      –  otetaan käyttöön EU:n satamia käyttäviä aluksia koskevat NOx-päästöstandardit

      –  nimetään Välimeri ja Koillis-Atlantti MARPOL-sopimuksen mukaisiksi rikkipäästöjen valvonta-alueiksi (SECA)

      –  lasketaan SECA-alueilla ja matkustaja-aluksissa käytettävän polttoaineen suurin sallittu rikkipitoisuus 1,5 prosentista 0,5 prosenttiin

      –  otetaan käyttöön alusten SO2- ja NOx-päästöistä perittävien verojen tai maksujen kaltaisia taloudellisia välineitä

      –  kannustetaan ottamaan käyttöön eriytetyt satama- ja väylämaksut, joissa suositaan aluksia, joiden SO2- ja NOx-päästöt ovat vähäisiä

      –  kannustetaan aluksia käyttämään maasähköä satamissa

      –  laaditaan merenkulun alalla käytettävien polttoaineiden laatua koskeva EU-direktiivi;

      kehottaa lisäksi komissiota ehdottamaan koordinoituja toimia tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja vaatimaan IMOssa toteutettavia toimia; on vakuuttunut siitä, että on saatava aikaan parempi tasapaino aluksista peräisin olevien päästöjen ja maalla olevista lähteistä peräisin olevien päästöjen vähentämisestä aiheutuvien kustannusten välille;

15. toteaa, että maatalousalalla on vain vähän velvoitteita päästöjen vähentämiseksi, vaikka ala kuuluu ammoniakin osalta suurimpiin ilman epäpuhtauksien lähteisiin; pitää myönteisenä sitä, että YMP:n viimeisimmän uudistuksen yhteydessä otettiin käyttöön "ehdollisuuden" periaate, jonka pitäisi mahdollistaa ympäristölle haitallisten aineiden päästöjen merkittävä vähentäminen; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan nautojen kasvatukseen, etenkin intensiiviseen kasvatukseen, lannoitteiden käyttöön ja kasvihuoneiden lämmityslaitteisiin liittyvää ilman pilaantumista ja käyttämään maataloustukia ammoniakkiongelman ratkaisemiseksi; kehottaa päivittämään ammoniakkipäästöjen vähentämistä koskevat tavoitteet yhteisen maatalouspolitiikan uudelleentarkastelun yhteydessä; kehottaa komissiota sisällyttämään tehomaatalouden IPPC -direktiiviin ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä ekologisen maatalouden ja integroidun maatalouden tukemiseen tarkoitettuja varoja;

16. panee merkille maatalouden toimintojen merkittävän osuuden ammoniakkipäästöistä; yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan näitä päästöjä on vähennettävä; kehottaa komissiota kiireellisesti esittämään erityisiä ehdotuksia, joilla pyritään vähentämään maatalouden ammoniakkipäästöjä; kehottaa komissiota kytkemään YMP-tuet tiukempiin vaatimuksiin, jotka koskevat maataloudesta peräisin olevien ammoniakkipäästöjen torjuntaa;

17. panee merkille, että yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että NH3-päästöjen vähentämisen kustannuksia yliarvioidaan, sillä esimerkiksi Euroopan ympäristökeskuksen laatimassa YMP-uudistusluonnoksessa karjan määrä oletetaan alhaisemmaksi kuin CAFE-perusennusteissa, jotka – jos ne ovat tarkempia – merkitsisivät myös ammoniakkipäästöjen vähentämisen kannalta oletettua alempia kustannuksia;

18. kehottaa komissiota arvioimaan keskeisten ympäristödirektiivien, kuten nitraattidirektiivin, ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin ja vesipuitedirektiivin ristikkäisvaikutukset; korostaa tässä valossa erityisesti sitä, että nitraattidirektiivi kannustaa käyttämään mineraalilannoitteita (joiden on todettu olevan suuri ammoniakkipäästöjen lähde maatalousalalla) eläinlannoitteiden sijasta;

19. kehottaa komissiota ehdottamaan teollisista lähteistä peräisin olevien päästöjen vähentämiseksi mahdollisimman pian sellaisia toimenpiteitä, esimerkiksi IPPC-direktiivin tarkistamista, joissa palkitaan innovaatioita tehokkaammin ja otetaan huomioon pienet, alle 50 MWh:n polttolaitokset;

20. pyytää komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian kotitalouslähteistä peräisin olevien päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, lämmityslaitteita koskevat normit mukaan luettuina; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä ja ohjelmia kotitalouslähteistä, kuten tulisijoista, peräisin olevien päästöjen vähentämiseksi;

21. vaatii, että komissio esittää vuonna 2006 tulevat henkilöautoja koskevat EURO 6 ‑normit, joissa dieselhenkilöautojen ja dieselpakettiautojen NOx-normia alennetaan edelleen vuodesta 2011 lähtien, ja myös ilmoittaa, minkä suuntaiset ovat raskaita ajoneuvoja koskevat EURO VII -normit; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön raskaiden ajoneuvojen EURO VI -normit viimeistään vuonna 2012 samantasoisina kuin Yhdysvalloissa sovelletut normit; nämä antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden saavuttaa ilmanlaatutavoitteet; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet vanhojen saastuttavien ajoneuvojen käytöstä poistamiseksi tai - tarvittaessa - tarjoamaan kannustimia jälkiasennuksia varten; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja liikenteen alaa aloittamaan perusteellisen keskustelun kestävästä liikkuvuudesta 2000‑luvulla;

22. kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia tarkastelemaan paikallisliikennejärjestelmiä ja hakemaan innovatiivisia ratkaisuja autoilun vähentämiseksi kaupunkien keskustoissa; on vakuuttunut siitä, että ruuhkamaksut johtavat taloudellisiin ja ympäristöllisiin etuihin ja että autokannan uudistamiseen saadaan vahva kannustin ottamalla käyttöön ympäristönäkökohtiin perustuvia vyöhykejärjestelyjä, joilla pyritään rajoittamaan saastuttavien autojen pääsyä kaupunkien keskustoihin; korostaa, että paikallisviranomaiset voivat tarjota vahvoja innovointikannustimia hankkimalla päästöttömiä ajoneuvoja (erittäin ympäristöystävällisiä ajoneuvoja, EURO 6 ja VI) julkisen tai osittain julkisen liikenteen autokantaan ja ryhtymällä toimiin, jolla tuetaan työntekijöitä, jotka käyttävät kestävämpiä liikennemuotoja;

23. panee merkille, että korvaavien energialähteiden kehittämisen ja käytön sekä ilmansaasteiden vähentämisen väliltä puuttuu yhteys ja että tarpeeseen lisätä julkista liikennettä sekä käyttää strategiseen suunnitteluun perustuvia korvaavia energialähteitä ei ole kiinnitetty huomiota;

24. kehottaa komissiota ehdottamaan ilman pilaantumisen ongelman ratkaisemiseksi – EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 3 kohdan mukaisia – toimenpiteitä, jotka takaavat ympäristönsuojelun korkean tason; kehottaa komissiota sallimaan poikkeuksia sisämarkkinasäännöistä sellaisille jäsenvaltioille, jotka haluavat toteuttaa nykyiset EU:n normit ylittäviä toimenpiteitä; on vakuuttunut siitä, että tiukempia normeja täytäntöönpanevat jäsenvaltiot ovat suuri innovointikannustin;

Sääntelyn parantaminen

25. kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään parlamentin kanssa toimielinten sopimuksen, jossa kyseiset kolme toimielintä ilmaisevat olevansa sitoutuneita tässä strategiassa asetettuihin ilmanlaatutavoitteisiin ja yhtä kunnianhimoiseen kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin tarkistamiseen; sopimukseen on sisällytettävä yksityiskohtainen luettelo EU:n toimenpiteistä, jotka on määrä toteuttaa sen varmistamiseksi, että teemakohtaisen strategian päästötavoitteet, edellä kohdissa 13–24 esitetyt tavoitteet mukaan lukien, saavutetaan ajoissa; luettelon olisi oltava johdonmukainen muiden yhteisön politiikkojen kanssa, ilmastoa koskeva toimintasuunnitelma mukaan luettuna; on vakuuttunut siitä, että sopimus parantaisi osaltaan tilintekovelvollisuutta ja edistäisi siten parempaa sääntelyä;

26. kehottaa komissiota tarkastelemaan vuonna 2012 strategian tavoitteiden toteutumista sekä arvioimaan eri alojen mahdollisuuksia uusiin kustannustehokkaisiin vähennyksiin;

o

o o

27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.
• [2]  (http://www.euro.who.int/document/E83080.pdf)
• [3]  http://www.europarl.eu.int/comparl/envi/default_en.htm
• [4]  Direktiivi 96/62/EY, EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.
• [5]  Direktiivi 2001/81/EY, EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22.
• [6]  Direktiivi 2001/80/EY, EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1.
• [7]  Direktiivi 1999/13/EY, EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1.
• [8]  Direktiivi 96/61/EY, EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26.
• [9]  TSAP = ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia (Thematic Strategy on Air Pollution).

PERUSTELUT

Puhdas ilma on keskeisen tärkeää ihmisten terveydelle. Ilman pilaantumisesta johtuvat terveyshaitat ovat huomattavat. Ilman pilaantuminen merkitsee Euroopassa 3,6 miljoonan elinvuoden menetystä vuosittain. Tämä vastaa sitä, että 360 000 ihmistä kuolee kymmenen vuotta ennenaikaisesti. Kuolemantapausten lisäksi pilaantunut ilma aiheuttaa myös paljon haittaa sairauksien ja keuhkojen heikentyneen toiminnan muodossa. Terveyshaitat eivät jakaudu tasaisesti. Ne koskevat erityisesti lapsia, vanhuksia, keuhkopotilaita sekä kaupunkialueella tai moottoritien läheisyydessä asuvia. Ilman pilaantuminen vahingoittaa myös luontoa. Pilaantunut ilma on vahingoittanut arviolta noin 55 prosenttia Euroopan ekosysteemeistä. Tämä on johtanut metsien happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen. Ongelmia aiheuttavat erityisesti typen oksidit, rikkidioksidi, ammoniakki ja otsoni. Ilman pilaantuminen vahingoittaa myös rakennuksia.

Ilman pilaantuminen on rajatylittävä ongelma. Epäpuhtaudet voivat kulkeutua satoja ja jopa tuhansia kilometrejä. Esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta tuottaa huomattavia päästöjä, mutta sille itselle aiheutuu niistä suhteellisen vähän haittaa. Hallitsevan länsituulen vuoksi nämä päästöt haittaavat kuitenkin paljon muita jäsenvaltioita. Alankomaihin kulkeutuu suuret määrät pilaantunutta ilmaa Belgiasta, Saksasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta, mutta Alankomaista muihin maihin suuntautuvat päästöt ovat kolme kertaa tulevia päästöjä suuremmat. Pohjoismaihin kulkeutuu suhteellisen paljon pilaantunutta ilmaa.

Nykyinen politiikka

Osaltaan EU:n lainsäädännön ansiosta ilman laatu on jo parantunut huomattavasti 30 viime vuoden aikana. Ilmanlaadulle on vahvistettu normit, joiden ansiosta monien epäpuhtauksien päästöjä on saatu huomattavasti vähennettyä. Euroopan unionin direktiiveillä päästöjä torjutaan niiden lähteillä, joita ovat mm. suuret polttolaitokset sekä henkilö- ja kuorma–autot. Ilmanlaatunormien noudattaminen ei ole toteutunut kaikkialla yhtä onnistuneesti: erityisesti kaupunkialueilla on edelleen huomattavia ongelmia. Euroopan ympäristökeskuksen laatima analyysi osoittaa, että yli puolet eurooppalaisten kaupunkien asukkaista on tilanteessa, jossa päivittäisiä päästörajoja rikotaan yli 35 kertaa vuosittain (State and Outlook 2005 (ympäristön tila ja näkymät), s. 268). Huonot uutiset eivät kuitenkaan rajoitu tähän: voimassa olevat säännöt eivät valitettavasti ole vielä riittäviä, jotta ongelma voitaisiin ratkaista ja seuraava kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa esitetty tavoite voitaisiin saavuttaa: ”saavuttaa sellainen ilmanlaatu, että siitä ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle”. Tämän vuoksi tarvitaan vakuuttava strategia. Tässä strategiassa on asetettava terveys etusijalle, mutta siinä on vastattava myös nykyisen politiikan puutteisiin ja lainsäädännön noudattamisessa esiintyviin ongelmiin.

Teemakohtainen strategia

Teemakohtainen strategia perustuu laajaan vaikutusten arviointiin. Lähtökohtana on kolme skenaariota (A, B ja C) sekä skenaario, joka kattaa parhaan mahdollisen teknisesti toteuttamiskelpoisen skenaarion. Vaikutusten arvioinnista voidaan todeta seuraavaa:

*         kaikki skenaariot, paras teknisesti toteuttamiskelpoinen skenaario mukaan luettuna, ovat kustannustehokkaita. Tämä tarkoittaa, että terveyshyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset.

*         millään skenaariolla ei ole juurikaan vaikutusta työllisyyteen tai kilpailukykyyn. On kuitenkin syytä huomata, että skenaario C johtaa työllisyyden kasvuun kaikilla aloilla maataloutta lukuun ottamatta. Maatalouden työpaikkojen huomattava menetys (73 000 työpaikkaa) kumoaa suurelta osin muilla aloilla saavutettavan työllisyyden kasvun.

*         eri skenaarioiden toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset on eräiden tahojen mukaan arvioitu liian alhaisiksi. Erityisesti autoteollisuus esittää, että sen kustannukset tulevat olemaan käytännössä korkeammat. Tähän liittyen on huomattava, että maalta peräisin olevista päästöistä aiheutuvat kustannukset voivat laskea, jos myös merenkulkuala vähentää päästöjään (joita ei ole laskettu mukaan kustannuksiin). Lisäksi kustannukset voivat vielä laskea, koska Kioton pöytäkirjan jälkeisten (vielä määritettävien) velvoitteiden täyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä ei ole luonnollisestikaan vielä otettu huomioon laskelmissa.

*         Hyödyt on arvioitu pieniksi, koska ainoastaan terveys on otettu huomioon. Tässä yhteydessä on lisäksi huomautettava, että eurooppalaisten eliniänodote on huomattavasti alhaisempi kuin Yhdysvalloissa sovellettava laskennallinen arvo. Ympäristölle aiheutuvia hyötyjä, viljelmille koituvien vahinkojen vähenemistä (jonka arvoksi arvioidaan 0,3 miljardia euroa vuodessa) sekä rakennusten vahingoittumisen vähenemistä ei ole otettu laskelmissa huomioon. Tämän vuoksi kustannusten ja hyötyjen välinen suhde on todellisuudessa huomattavasti edullisempi.

*         Rajakustannukset ja -hyödyt ovat luonnollisesti merkityksellisiä. Vaikutusten arvioinnin mukaan paras mahdollinen skenaario sijoittuu johonkin B- ja C-skenaarioiden väliin. Terveyshyödyt aliarvioidaan tässä yhteydessä.

*         IEEP on arvioinut vaikutusten arvioinnin ja todennut siihen sisältyvät luvut ja arviot luotettaviksi.

Arvioinnissa huomioitavat tekijät

Euroopan komission esittämä vaatimustaso sijoittuu A- ja B-skenaarioiden väliin. Tämän A+ ­skenaarion kokonaiskustannukset ovat 7,1 miljardia euroa. Siitä saatavat hyödyt ovat 42 miljardia euroa. Valittu skenaario ei johda työpaikkojen menetyksiin eikä se myöskään vaikuta kielteisesti Euroopan maailmanlaajuiseen kilpailuasemaan.

Vaikutusten arvioinnin tarkastelun ja terveysalan asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen mietinnön esittelijä katsoo, että valittavaa tavoitteen vaatimustasoa on nostettava. TSAP:ssa keskitytään liian yksipuolisesti kustannuksiin ja liian vähän terveyshyötyihin ja niihin mahdollisuuksiin, joita kunnianhimoisempi tavoitteenasettelu voi tarjota. Lissabonin strategian ja kilpailukykyisintä taloutta koskevan EU:n tavoitteen puitteisiin sopisi, jos ilman laatuun sovellettaisiin vähintään samoja vaatimuksia kuin Yhdysvalloissa. Hienojakoisen pölyn PM 2,5 pitoisuuden raja–arvo on Yhdysvalloissa 15 milligrammaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, että Yhdysvalloissa sovellettu vaatimus perustuu kolmelta vuodelta kerättyihin mittaustuloksiin, eikä mittausta aina kohdisteta huomattavimpiin kuormittajiin.

Kuten vaikutusten arviointi osoittaa, mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen on riittämiin, jos valitaan kunnianhimoinen skenaario ja EU panostaa selkeästi terveyteen. Ilman laatu on ongelma kaikissa maailman suurkaupungeissa. Euroopassa kehitettävää tekniikkaa ja innovaatioita voidaan soveltaa myös muualla maailmassa.

Strategia: kunnianhimoinen ja täytäntöönpanon huomioiva

Tämän mietinnön esittelijä toivoo nopeasti parempia tuloksia ilman pilaantumisen torjunnassa. Tämän vuoksi PM 2,5 -hiukkasten, VOC -päästöjen ja typen oksidien osalta on valittu C–skenaario. Ammoniakin osalta mietinnön esittelijä pitää parhaimpana A+ -skenaariota ja rikkidioksidin osalta B-skenaariota. Esittelijän ehdotus maksaa noin 11 miljardia euroa vuodessa, mikä ylittää komission ehdottaman määrän (7,1 miljardia euroa vuodessa). C-miinus -skenaarion valintaa voidaan perustella seuraavilla syillä:

*         suuremmat terveyshyödyt kuin A+ -skenaariossa, koska juuri PM 2,5–hiukkaset, VOC -päästöt ja typen oksidit aiheuttavat eniten vahinkoa terveydelle.

*         C-miinus -skenaario on ehdottomasti kustannustehokas, mutta sen 11 miljardin euron kokonaiskustannukset vuodessa ovat huomattavasti alhaisemmat kuin C -skenaarion kustannukset (14,9 miljardia euroa).

*         työllisyyden ja innovointipotentiaalin kannalta edullinen kehitys. C-miinus -skenaarion avulla voidaan luoda yli 40 000 työpaikkaa, koska maatalouden työpaikkojen menetys pysyy vähäisenä ja muilla aloilla luodaan suuret määrät uusia työpaikkoja.

Tämän mietinnön esittelijä asettaa ammoniakin osalta A+ -skenaarion etusijalle, kuten myös komissio. Rikkidioksidin osalta B -skenaario on paras vaihtoehto. Tämä johtuu seuraavista syistä:

*         C -skenaarion valinta merkitsee ammoniakin osalta huomattavaa kustannusten kasvua.

*         maatalouspolitiikan uudistusta ei ole vielä otettu huomioon. Myös uudistuksen vaikutukset ovat vielä epäselviä. Tämän vuoksi pyydetään asian uudelleentarkastelua ja kunnianhimoisemman tavoitteen asettamista ammoniakin osalta sitten kun yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa on edetty pidemmälle.

*         Ammoniakin osuus sekundäärisen hienojakoisen pölyn muodostumisesta on vain vähäinen. Tämän vuoksi primääriseen ja sekundääriseen hienojakoiseen pölyyn kohdistuvien C–vaatimustason mukaisten ja ammoniakin osalta A+ -vaatimustason mukaisten toimien kokonaiskustannukset ovat lähes yhtä suuret kuin silloin, jos myös ammoniakin osalta valittaisiin C -skenaario.

*         rikkidioksidin osalta voidaan hyväksyä B -skenaario, koska C -skenaarion tuottamat terveyshyödyt ovat suhteellisen vähäiset.

Mietinnön esittelijä ymmärtää luonnollisestikin, että esitetyt tavoitteet ovat kunnianhimoisia, eikä niitä ole helppo saavuttaa. Eräillä jäsenvaltioilla on vaikeuksia jo nykyisten tavoitteiden kanssa. Tämän vuoksi esittelijä esittää, että sellaisille jäsenvaltioille myönnetään tilapäinen poikkeus, jotka kykenevät osoittamaan toteuttaneensa kaikki mahdolliset toimenpiteet teemakohtaisen strategian mukaisten raja-arvojen saavuttamiseksi, mutta jotka tästä huolimatta eivät kykene täyttämään vaatimuksia. Näin luodaan myös kannustin raja-arvojen nopealle ja täydelliselle noudattamiselle. On tietystikin niin, että suoraan lähteisiin kohdistuvien sopivien toimenpiteiden puuttuminen Euroopan tasolla jarruttaa niitä jäsenvaltioita, joiden on saavutettava asetetut tavoitteet. Komissio vastaa asianmukaisten suoraan lähteisiin kohdistuvien toimenpiteiden ehdottamisesta hyvissä ajoin ja neuvoston ja parlamentin tehtävänä on vahvistaa nämä toimenpiteet mahdollisimman nopeasti. Ehdotusten lykkääminen viivyttäisi kansalaisten terveyden ja ympäristön asianmukaista suojelua.

Esittelijä ymmärtää myös, että kustannukset eivät jakaannu yhteiskunnan tasolla samalla tavoin kuin hyödyt. Yleensä on noudatettava aiheuttamisperiaatetta. Useimmissa tapauksissa tuottajat voivat periä korkeammat kustannukset takaisin kuluttajilta. Joissakin tapauksissa tämä on vaikeampaa, koska EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden ei välttämättä tarvitse maksaa samoja kustannuksia. Tämän vuoksi esittelijä pyytää komissiota harkitsemaan mahdollisuuksia rahoituksen myöntämiseen sellaisissa tapauksissa, joissa kustannuksia ei voida periä takaisin kuluttajilta ja ne ylittävät saastuttajan maksukyvyn. Tässä yhteydessä esittelijä muistuttaa, että tukea on mahdollista myöntää rakennerahastojen ja maatalousrahaston (EMOTR) kautta. Jäsenvaltiot voivat osallistua tämän tuen avulla toimenpiteiden (kuten kotieläintuotannossa käytettävien ilmanpesureiden) yhteisrahoitukseen. Lisäksi jäsenvaltiot voivat tietyin ehdoin myöntää yrityksille valtiontukea.

Toimenpiteet

Lukuisat eri aloilla toteutettavat toimenpiteet ovat tarpeen, jotta tässä strategiassa asetetut tavoitteet voidaan täyttää. Tämä edellyttää komission (mm. kuljetusalaa, pieniä polttolaitoksia ja lämmityslaitteita koskevat suoraan lähteisiin kohdistuvat toimenpiteet), jäsenvaltioiden (mm. maataloudessa ja laivaliikenteessä käytettävät ilmanpesurit) ja keskushallintojen (mm. liikkuvuussuunnitelmat, huomattavimmat kuormittajat, savusumuvaroitukset) toimia.

Lopuksi: Lainsäädännön laadun ja sääntelyn parantaminen

Euroopan unioni työskentelee tiiviisti lainsäädännön laadun parantamiseksi, mikä on ymmärrettävää, sillä parantamisen varaa on paljon. Teemakohtainen strategia ja siihen liittyvä ilmanlaatudirektiivi ovat esimerkkejä lainsäädännön laadun parantamisesta. Mietinnön esittelijä on kuullut kansallisten ja paikallisten viranomaisten, yritysten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajia. Monissa keskusteluissa ilmeni tietty ärtymys siitä tavasta, jolla lainsäädäntöä laaditaan Euroopassa. Yleisiä valituksenaiheita ovat erityisesti asianmukaisen lainsäädännön puuttuminen ja keskipitkällä aikavälillä vallitseva epävarmuus. Tämä epävarmuus ei poistu sillä, että strategiassa luetellaan mahdollisia toimenpiteitä. Viestintää kansalaisten, yritysten ja paikallishallintojen (joiden on pantava suuri osa toimenpiteistä täytäntöön) kanssa parantaisi se, että olisi selvää, minkä tavoitteiden vaativuustason komissio, neuvosto ja parlamentti valitsevat ilman laadun osalta ja mitä suoraan lähteisiin kohdistuvia toimenpiteitä on odotettavissa ja milloin. Tämän vuoksi esittelijä ehdottaa toimielinten välistä sopimusta, jossa komissio, neuvosto ja parlamentti määrittelevät asiaan liittyvät vastuunsa ja sitoumuksensa. Tällainen sopimus edistää sääntelyn parantamista ja se tukee myös demokratiakehitystä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia
Menettelynumero	2006/2060(INI)
Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)	ENVI 16.3.2006
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AGRI 16.3.2006			REGI 16.3.2006			TRAN 16.3.2006		ITRE 16.3.2006
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)	AGRI 21.3.2006			REGI 21.3.2006			TRAN 11.10.2005		ITRE 21.2.2006
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Dorette Corbey 29.11.2005
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	24.4.2006
Hyväksytty (pvä)	21.6.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+ - 0	45 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Adamos Adamou, Margrete Auken, Johannes Blokland, Frieda Brepoels, Dorette Corbey, Chris Davies, Bairbre de Brún, Avril Doyle, Edite Estrela, Jill Evans, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Rebecca Harms, Satu Hassi, Gyula Hegyi, Mary Honeyball, Dan Jørgensen, Eija-Riitta Korhola, Holger Krahmer, Urszula Krupa, Aldis Kušķis, Peter Liese, Marios Matsakis, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Dimitrios Papadimoulis, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Guido Sacconi, Richard Seeber, Kathy Sinnott, Bogusław Sonik, Antonios Trakatellis, Thomas Ulmer, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Anders Wijkman
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Alfonso Andria, Giuseppe Castiglione, Henrik Lax, Ria Oomen-Ruijten, Andres Tarand
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Sepp Kusstatscher
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	30.6.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)