MIETINTÖ eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen luomisesta

18.7.2006 - (2006/2002(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Thomas Mann
Valmistelija (*):
Milan Gaľa, kulttuuri- ja koulutusvaliokunta
(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen luomisesta

(2006/2002(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan “Kohti eurooppalaista tutkintojen viitekehystä elinikäistä oppimista varten” (SEC(2005)0957),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi integroidun toimintaohjelman perustamisesta elinikäisen oppimisen alalla (KOM(2004)0474),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista (KOM(2005)0548),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Koulutusta nykyaikaistamalla edistetään merkittävästi vaurautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopassa – Luonnos Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskevaksi neuvoston ja komission yhteiseksi raportiksi vuonna 2006” (KOM(2005)0549),

–   ottaa huomioon yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass) 15. joulukuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2241/2004/EY[1],

–   ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY[2],

–   ottaa huomioon Bolognasssa 19. kesäkuuta 1999 hyväksytyn Euroopan unionin opetusministereiden yhteisen julistuksen, jossa asetetaan tavoite eurooppalaisen korkeakoulualueen perustamisesta vuoteen 2010 mennessä EU:n kansalaisten työllistyvyyden ja liikkuvuuden sekä EU:n korkeakoulujärjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn edistämiseksi,

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät, joissa Euroopan unionille asetetaan tavoitteeksi tulla maailman kilpailukykyisimmäksi osaamiseen perustuvaksi taloudeksi, sekä erityisesti kappaleen ”Tietopohjaisessa taloudessa elämistä ja työskentelyä varten tarvittava koulutus”,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta “Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen” (KOM(2001)0678),

–  ottaa huomioon neuvoston 27. kesäkuuta 2002 antaman päätöslauselman elinikäisestä oppimisesta[3],

–   ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät, erityisesti sovitun tavoitteen tehdä EU:n koulutusjärjestelmistä maailmanlaajuisia esimerkkejä vuoteen 2010 mennessä, ja kehotuksen ryhtyä lisätoimiin välineiden käyttöönottamiseksi tutkintojen ja pätevyyden avoimuuden varmistamiseksi, mukaan luettuna Bolognan prosessin kaltaisten toimien edistäminen ammatillisen koulutuksen alalla,

–   ottaa huomioon Kööpenhaminassa 29. ja 30. marraskuuta 2002 pidetyn ammattikoulutuksesta vastaavien EU:n ministerien kokouksessa annetun julistuksen tehostetusta eurooppalaisesta yhteistyöstä ammatillisen koulutuksen alalla – "Kööpenhaminan julistuksen" –, jolla pyritään lisäämään vapaaehtoista yhteistyötä ammatillisen koulutuksen alalla keskinäisen luottamuksen, avoimuuden sekä pätevyyden ja tutkintojen tunnustamisen edistämiseksi, mikä luo pohjaa liikkuvuuden lisäämiselle ja helpottaa elinikäistä oppimista,

–   ottaa huomioon ammatillisen koulutuksen tehostetun yhteistyön edistämisestä Euroopassa 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman[4],

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskeva komission toimintasuunnitelma” (KOM(2002)0072),

–   ottaa huomioon neuvoston ja komission 26. helmikuuta 2004 antaman yhteisen väliraportin ”Koulutus 2010: Lissabonin strategian toteuttamisen edellyttämät kiireelliset uudistukset”, jossa vaaditaan eurooppalaisen kehyksen kehittämistä olennaisena panoksena Lissabonin strategian toteuttamiseksi siten, että kehys toimii yhteisenä viitteenä ja mahdollistaa tutkintojen ja pätevyyden avoimuuden, siirron ja tunnustamisen sekä edistää niitä,

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2004 annetun Maastrichtin julkilausuman ammatillisen koulutuksen tehostetun eurooppalaisen yhteistyön tulevista painotuksista, jossa 32 Euroopan maan ammattikoulutuksesta vastaavat ministerit, EU:n työmarkkinaosapuolet ja Euroopan komissio päättivät antaa etusijan avoimen ja joustavan eurooppalaisen tutkintokehyksen kehittämiselle; järjestelmä perustuu avoimuuteen ja keskinäiseen luottamukseen sekä tarjoaa yhteisen viitteen, joka helpottaa tutkintojen tunnustamista ja siirtoa kattaen sekä ammatillisen että yleissivistävän (toisen asteen ja korkeamman) koulutuksen,

–   ottaa huomioon Brysselissä 27. ja 28. toukokuuta 2004 tavanneiden neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät yhteisistä eurooppalaisista periaatteista epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamiseen ja vahvistamiseen,

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan aiheesta ”Edistyminen kohti Lissabonin strategiaa koulutuksen alalla – vuosikertomus 2005” (SEC(2005)0419),

–   ottaa huomioon Brysselissä 22. ja 23. maaliskuuta 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät, joissa viitattiin olevan tärkeätä, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) hyväksytään vuonna 2006,

–   ottaa huomioon Budapestissä 27. ja 28. helmikuuta 2006 pidetyn konferenssin ”Eurooppalainen tutkintojen viitekehys: kuulemisesta suositukseksi”,

–   ottaa huomioon Wienissä 16. ja 17. maaliskuuta 2006 pidetyn Euroopan opetusministereiden IX konferenssin “Koulutuksen vahvistaminen Euroopassa” keskustelujen tuloksista 17. maaliskuuta 2006 annetun julkilausuman, jossa opetusministerit vahvistivat EQF:n mahdollisuudet edistää huomattavasti tutkintojen avoimuutta, siirrettävyyttä ja tunnustamista Euroopan tasolla ja sen aseman uudistusten alkuunpanijana elinikäisen oppimisen tukemiseksi laajemmalla eurooppalaisella koulutusalueella,

–   ottaa huomioon Brysselissä 23. ja 24. maaliskuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät, joissa vahvistetaan, että koulutus on ratkaiseva tekijä, kun kehitetään EU:n pitkän aikavälin kilpailukykyä sekä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja että liikkuvuuden ja toimivien työmarkkinoiden tukemiseksi on myös edistyttävä EQF:n toteuttamisessa,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä – Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja;

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6‑0248/2006),

A. katsoo, että yhtenäinen oppimisympäristö ja yhteiset työmarkkinat Euroopassa ovat keskeisiä tekijöitä Lissabonin strategiassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi,

B.  pitää välttämättömänä eurooppalaisen tutkintojen ja taitojen tunnustamisjärjestelmän luomista siten, että samalla kunnioitetaan alueiden monimuotoisuutta ja erityisvahvuuksia,

C. katsoo, että eurooppalaista tutkintojen viitekehystä, joka perustuu muun muassa nykyisiin Bolognan ja Kööpenhaminan prosessien tutkintorakenteisiin, olisi pidettävä sopivana välineenä hankittujen tutkintojen ja pätevyyden avoimuuden, siirrettävyyden, tunnustamisen ja käytön tukemiseksi eri jäsenvaltioiden ja eri tasojen välillä sekä keinona helpottaa kaikkien kansalaisten mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen,

D. katsoo, että (ammattitaitoon, tasovaatimuksiin ja oppimistuloksiin perustuva) yhteinen viitekehys, EQF, voisi tukea sellaisten välineiden käyttöönottoa, joiden avulla voidaan tunnistaa ammattitaitotarpeet,

E.  katsoo, että termillä tutkinto olisi viitattava kaikkiin Euroopan unionissa myönnettyihin oppiarvoihin, tutkintoihin ja todistuksiin sekä hankittuun työkokemukseen,

F.  ottaa huomioon osaamisyhteiskunnan ja demografisen muutoksen uudet haasteet, joiden suhteen eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kehittäminen olisi ratkaisevan tärkeää, erityisesti työvoiman työllistyvyyden ja maantieteellisen liikkuvuuden tukemiseksi EU:ssa mutta myös kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi Lissabonin strategian mukaisesti,

G. katsoo, että yhteisön sisällä tapahtuvan ammatillisen liikkuvuuden (työntekijöiden liikkuvuus ja yritysten liikkuvuus) toteutuminen Euroopan unionissa edellyttää, että jossakin jäsenvaltiossa saadut todistukset tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ja että niitä voidaan käyttää toisessa jäsenvaltiossa asianmukaisella tasolla,

H. katsoo, että jatkuvan tietojen, taitojen sekä henkilökohtaisen ja ammatillisen pätevyyden ajanmukaistamisen ja laajentamisen sekä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen pitäisi auttaa uudenaikaistamaan kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, minkä seurauksena parannetaan työllistymismahdollisuuksia ja liikkuvuusnäkymiä Euroopassa ja luodaan työelämään turvallisempi ilmapiiri, jossa EQF:n pitäisi auttaa lisäämään avoimuutta hankittujen tai hankittavien tutkintojen tunnustamisessa tai rinnastamisessa, jolloin syntyy impulsseja yleisen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien parantamiseksi ja voidaan myös parantaa harjoittelijoiden työllistymismahdollisuuksia,

I.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa usein esiintyvä soveltuvien mekanismien ja verkostojen puuttuminen ja riittämätön yhteistyö koulutuksen tarjoajien sekä kansallisten viranomaisten välillä, voimassa olevan sääntelyn riittämättömyys ja tarvittavien määrärahojen rajallisuus ovat esteitä tehokkaan elinikäisen oppimisen toteutumiselle, akateemisen koulutuksen ja työllistymisen yhdistämiselle, uuden tieteellis-teknologisen tietämyksen nopeammalle leviämiselle työntekijöiden keskuudessa sekä jo hankittujen tietojen ja pätevyyden tehokkaalle käytölle,

J.   ottaa huomioon, että tutkintojen avoimuudessa on puutteita ja että ”ulkomaisia” tutkintoja tunnustetaan vähän,

K. ottaa huomioon, että 32 eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen osallistuvan valtion yhteinen tavoite on havainnollistaa opiskelijoille ja opettajille tärkeimmät keinot tiettyjen tutkintojen saavuttamiseksi; ottaa huomioon myös, että heille on osoitettava, miten viitetasot jäsentyvät, missä määrin siirrot ovat mahdollisia ja millä perusteella päätöksiä tutkintojen tunnustamisesta tehdään,

L.  ottaa huomioon, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys on periaatteessa ensin pantava täytäntöön vapaaehtoiselta pohjalta eikä siihen liity oikeudellisia velvoitteita, mutta katsoo, että se kuitenkin käynnistää muutoksen tukemalla uudistuksia asiaan liittyvillä tasoilla ja että sillä on edistettävä avoimuutta ja kansallisella ja alakohtaisella tasolla annettujen todistusten vastaavuutta,

M. ottaa huomioon, että EQF ei korvaa kansallisia tutkintojen viitekehyksiä, vaan pikemminkin täydentää niitä; ottaa huomioon myös sen, että EQF:n on toimittava laajempana viitekehyksenä, joka helpottaa jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden toimijoiden yhteistyötä kansainvälisellä tasolla,

N. katsoo, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen soveltaminen voi onnistua vain, jos kansallisten tutkintojen ryhmittämisessä eurooppalaiseen viitetasoon toimitaan yhteistyössä luottamuspohjalta ja arvioidaan riittävästi eri jäsenvaltioiden ominaispiirteitä ja tarpeita ja jos EQF luodaan käyttäjille ja sidosryhmille välineeksi, joka kuvastaa käyttäjien eduksi olemassa olevia ja hankittavia tutkintoja siten, että oma vastuullisuus ja oppimisen itsenäisyys säilyvät,

1.  on tyytyväinen, että komissio on tehnyt aloitteen eurooppalaisen koulutus- ja jatkokoulutusjärjestelmän jatkuvaksi parantamiseksi ja lujittamiseksi sekä käynnistääkseen kuulemisen yhteisen viitekehyksen luomiseksi eurooppalaisille tutkintojärjestelmille;

2.  on tyytyväinen, että eurooppalainen tutkintokehys perustuu oppimistuloksiin, kuvastaa elinikäisen oppimisen monitahoisuutta ja kannustaa kansallisiin ja alakohtaisiin uudistuksiin;

3.  toteaa, että eurooppalainen tutkintokehys on hyödyllinen väline, jonka avulla on mahdollista lujittaa luottamusta eri järjestelmiin, ja hyväksyy varauksetta eurooppalaisen tutkintokehyksen tavoitteet, kuten Euroopan laajuinen tutkintovaatimusten selkeyttäminen sekä ammattitaitoisten henkilöiden liikkuvuuden ja elinikäisen oppimisen toteuttaminen;

4.  hyväksyy yhteisiin tasoihin, välineisiin ja periaatteisiin perustuvan järjestelmän, joka on sekä joustava että samalla elinikäiseen oppimiseen pohjautuva, mutta pyytää komissiota täsmentämään suhdetta tutkintojen tasojen, ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY sekä sellaisten jo olemassa olevien taikka kansallisessa tai alueellisessa hyväksymismenettelyssä olevien säännösten välillä, jotka koskevat virallisen järjestelmän ulkopuolisen koulutuksen ja vapaamuotoisen koulutuksen puitteissa suoritettujen tutkintojen hyväksymistä;

5.  korostaa, että yhden eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen päätehtävistä on oltava tutkintojen siirron helpottaminen ja edistäminen erilaisten koulutusjärjestelmien välillä kansainvälisen ammatillisen liikkuvuuden mahdollistamiseksi sekä vastaamiseksi eurooppalaisten työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan vaatimuksiin; korostaa myös, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys on sopiva laajempi viitekehys, joka tarjoaa asianmukaisen käännös- ja viestintävälineen tutkintoja koskevan yhteisen kehyksen laadintaa varten Euroopassa;

6.  toteaa tältä pohjalta, että komission ehdotus on oikea ja välttämätön lähestymistapa, vaikkei avoimen tutkintokehyksen vaatimusta täysin taatakaan; vaatii eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kahdeksan ehdotetun viitetason tarkistamista ja parantamista; katsoo, että niiden määritelmät (kuvaukset) on muotoiltava täsmällisemmin ja ymmärrettävämmin ja että eri viitetasojen yksiselitteisiä eroja on korostettava, niin että tutkinnot voidaan ryhmitellä selkeästi;

7.  korostaa, että kahdeksasta tasosta koostuvan luokittelujärjestelmän mukaiseen pätevyyteen olisi sisällytettävä yhteiskunnallisten ja eettisten tietojen ohella myös kulttuurisia tietoja;

8.  ottaa huomioon, että elinikäisen oppimisen organisointi ja validointi kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen puitteissa on vaikea puuttua tähän asiaan;

9.  kannattaa myös kolmen horisontaalisen alan (tiedot, valmiudet ja henkilökohtainen ja ammatillinen pätevyys) tarkistamista ymmärrettävyyden ja avoimuuden osalta;

10. korostaa myös, että oppimisen erilaiset lopputulokset ovat yhdessä osa koulutuksen kokonaisuutta, jota ei voi mitata määrällisesti kullakin alalla saavutetun tason perusteella;

11. pitää kolmatta horisontaalista alaa eli henkilökohtaista ja ammatillista pätevyyttä arveluttavana, koska soft skills -taitojen objektiivinen ja menetelmällinen ryhmittely on äärimmäisen vaikeata ja henkilökohtainen pätevyys osoittaa käytännössä lisäarvon tietyille peruskoulutuksen tasoille; kehottaa komissiota ryhtymään vastaaviin parannuksiin;

12. muistuttaa, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen keskeinen tehtävä on luokitella todistusmenettelyt, jotka perustuvat ammattikoulutuksen tuloksiin, ja suosittaa siksi käyttämään yksinkertaisia ja toimivia deskriptoreja ja vähentämään viitetasojen määrää, koska tähänastiset vertailevat kokemukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän on tasoja ja kriteereitä, sitä vaikeampi on suhteuttaa niitä toisiinsa;

13. katsoo, että tällä hetkellä riittävä yhteys eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ja työmarkkinoiden väliltä puuttuu ja että jos eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen on yksilön itsensä toteuttamisen ohella parannettava Euroopan talouden kilpailukykyä, Lissabonin strategiaa silmällä pitäen on painotettava enemmän kansalaisten kykyä hankkia työtä ja edistettävä työntekijöiden työtä koskevaa turvallisuutta; korostaa, että jokaisen kahdeksan tason painopisteenä olisi oltava pätevyys, joka on saavutettavissa eri opinteiden kautta ja jossa otetaan huomioon ammatillinen toimintakyky ja kokemus sekä mahdollisuus hyödyntää sitä ammatillisesti; vaatii siksi, että määritelmiä muutetaan ei ainoastaan ottamalla huomioon ja pitämällä voimassa akateemisen koulutukseen liittyvät Bolognan määräykset, vaan täydentämällä niitä siten, että ammatillinen koulutus ja jatkokoulutus otetaan myös paremmin huomioon;

14. vaatii painokkaasti muuttamaan nykyistä viitetasojen 6, 7 ja 8 automaattista ryhmittämistä Bolognan kolmeen akateemiseen asteeseen (kandidaatti, maisteri ja tohtori) siten, että yksilön todelliset tiedot ja valmiudet ja henkilökohtainen ja ammatillinen pätevyys luokitellaan niiden hankkimispaikasta riippumatta;

15. suosittaa parantamaan taulukkoa 2, jonka on tarkoitus helpottaa viitetasojen ymmärtämistä; katsoo, että sen on oltava selvästi alisteinen tulossuuntautuneelle lähestymistavalle, koska siinä suositaan virallista koulutusta; pitää sen vuoksi myönteisenä suositusta soveltaa taulukkoa varoen; katsoo, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys on jätettävä yleiseksi viitekehykseksi ja tällaiset yksityiskohtia koskevat kysymykset, kuten taulukon 2 muotoilu, on jätettävä paikallisen tai kansallisen tason toimijoiden ratkaistavaksi;

16. vaatii, että yhteisiä eurooppalaisia periaatteita elinikäiseen oppimiseen liittyvien epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen prosessien tutkimiseksi ja vahvistamiseksi tuetaan ja edistetään entistä voimakkaammin, etenkin mitä tulee teknologisen ja tieteellisen tietämyksen ja valmiuksien laajentamiseen siten, että otetaan huomioon eri ammattialojen, alueiden ja valtioiden ominaispiirteet; katsoo, että on välttämätöntä kiinnittää erityishuomiota menetelmiin ja järjestelmiin sellaisten oppimistulosten arvioimiseksi, joita saavutetaan epävirallisen oppimisen tai arkioppimisen kautta, koska pätevyyden kehittäminen elinikäisen oppimisen puitteissa tapahtuu moninaisissa jokapäiväisissä työtilanteissa;

17. toteaa, että eurooppalaisten tutkintojen viitekehyksen laatiminen luo yhteisiä viitetasoja, jotka helpottavat kouluttautuvien työntekijöiden uran järjestämistä osana elinikäistä oppimista;

18. kehottaa jokaista valtiota laatimaan omat kansalliset tai alueelliset tutkintojen viitekehyksensä, jossa ovat tarpeen vaatiessa osallisina toimivaltaiset viranomaiset ja elimet varmistaen niiden yhteensopivuuden eurooppalaiseen tutkintojen viitekehyksen kanssa; katsoo, että maissa, joissa kansallista tutkintojen viitekehystä ei vielä ole ja joissa epävirallista oppimista ja arkioppimista laiminlyödään, on järkevää, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys otetaan käyttöön;

19. pyytää komissiota käynnistämään tämän alan käsitteiden ja termien yhdenmukaistamista koskevan hankkeen;

20. kehottaa komissiota selventämään Bolognan prosessiin sisältyvän tutkintojen yleispuitteet -käsitteen ja eurooppalainen tutkintokehys -käsitteen välisen eron ja täsmentämään, ovatko eurooppalaisessa tutkintokehyksessä ehdotetut indikaattorit ainoa lähtökohta Euroopan yhteiselle elinikäisen oppimisen alueelle;

21. torjuu opintoteitä, koulutuksen kestoa ja koulutuspaikkaa koskevien standardien antamisen;

22. katsoo, että on kehitettävä lisää välineitä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tukemiseksi, jotta kansalaiset pääsevät helpommin siitä osallisiksi ja että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen olisi oltava johdonmukainen lähestymistapa Kööpenhaminan ja Bolognan tuloksiin, joiden on oltava etusijalla; katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota kansainvälisten järjestöjen ja eurooppalaisten keskusten, kuten OECD:n ja Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen, oppimista, tutkintoja ja valmiuksia koskevaan työskentelyyn; pyytää komissiota jouduttamaan ECVET-järjestelmän (ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmän) rakentamista, kehittämään ja edistämään Europassia sekä kehittämään Ploteus-verkkopalvelua sekä tukemaan muita innovatiivisia lähestymistapoja epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamiseen;

23. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisten Europass-keskusten toimintoja ja rakenteita ja helpottamaan niiden perustehtävien täyttämistä ja Euroopan unionin niille asettamien tavoitteiden toteuttamista; viittaa tässä yhteydessä erityisesti kansallisten Europass-keskusten suoraan hallinnoimien välineiden (eurooppalainen ansioluettelo ja Mobility-passi) käytön levittämiseen ja asteittaiseen Europass-järjestelmän käyttöönottoon;

24. korostaa, että vapaaehtoisuuteen perustuvaa eurooppalaista tutkintokehystä täytäntöön pantaessa tarvitaan kansallisten ja alakohtaisten sidosryhmien tukea ja sitoutumista;

25. toteaa, että eurooppalaisen tutkintokehyksen käyttäminen muuntovälineenä erilaisten tutkintojärjestelmien välillä edellyttää johdonmukaisuutta ja osapuolten välistä keskinäistä luottamusta; suosittelee laatimaan avoimia ja luotettavia laadunvarmistamismekanismeja koskevia periaatteita, jotta vertailu olisi mahdollista ja EU:n kansalaisten hankkimat tutkinnot voitaisiin tunnustaa vastavuoroisesti;

26. korostaa, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys voi antaa optimaalisen panoksen liikkuvuuteen Euroopan työmarkkinoilla, kun toiset jäsenvaltiot hyväksyvät yhden jäsenvaltion päätöksen lukea yksittäiset kansalliset tutkinnot tiettyihin eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasoihin; katsoo, että komission laadunvarmistuksen yhteydessä ehdottama jäsenvaltioiden velvoite noudattaa tiettyjä yhteisiä periaatteita on toimijoiden välisen eri tasoilla tehtävän menestyksekkään yhteistyön tärkeä osatekijä; toteaa kuitenkin, että tämä pitää paikkansa vain, jos siten ei kaksinkertaisteta olemassa olevia laadunvarmistusjärjestelmiä, kuten laadunvarmistuksen standardeja ja suuntaviivoja;

27. katsoo, että keskinäisen luottamuksen olisi oltava sekä seuraus jäsenvaltioiden välisestä tehostetusta yhteistyöstä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen puitteissa että edellytys eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tehokkaalle toiminnalle; katsoo, että asianmukainen koevaihe, vaikutusten arviointi sekä siihen liittyvä arviointi ovat välttämättömiä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen jatkuvan parantamisen ja mukauttamisen vuoksi; pyytää komissiota kehittämään ja ehdottamaan sopivia menetelmiä ja strategioita tätä varten;

28. kehottaa kehittämään edelleen eurooppalaista tutkintokehystä, jotta siitä saataisiin selkeämpi, mitä sidosryhmät pyysivät kuulemisprosessin aikana;

29. kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotustaan Euroopan parlamentin esittämien huomautusten perusteella:

30. korostaa kattavan ja hyvin suunnitellun viestintä- ja tiedottamisstrategian merkitystä, jotta tietoisuutta eurooppalaisen tutkintokehyksen eduista ja etuja koskevaa kiinnostusta voitaisiin lisätä;

31. katsoo, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen menestyksen kannalta on välttämätöntä tuottaa konkreettista hyötyä loppukäyttäjille, siis sekä kansalaisille, työntekijöille ja työnantajille että koulutuslaitoksille;

32. pyytää komissiota toimittamaan parlamentille kansallisten kuulemisten tulokset ja jatkamaan kuulemista ennen lopullisen ehdotuksen tekemistä;

33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL L 390, 31.12.2004, s. 6.
• [2]  EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
• [3]  EYVL C 163, 9.7.2002, s. 1.
• [4]  EYVL C 13, 18.1.2003, s. 2.

PERUSTELUT

Euroopan kasvatus- ja koulutusjärjestelmien on valmistauduttava globalisaatioon kansalaisten pätevöittämiseksi sekä itsensä toteuttamista että EU:n kansainvälistä kilpailukykyä varten. Pätevät koulutus- ja jatkokoulutusjärjestelmät ovat vastaus demografisen kehityksen kasvaviin ongelmiin. Tarkistetun Lissabonin strategian puitteissa EU:n opetusministerit korostivat vuonna 2005 eurooppalaisen koulutuslaitoksen uudenaikaistamista. Tällä tavoin vastataan paremmin kansainvälisten työmarkkinoiden kysyntään.

Rajat ylittävää työmarkkinaliikkuvuutta on edistettävä. Erilaisten kansallisten koulutusjärjestelmien avoimuutta on lisättävä. EU:n jäsenvaltiot asettivat Bolognassa vuonna 1999 tavoitteeksi luoda yhteisen eurooppalaisen korkeakoulualueen vuoteen 2010 mennessä. Sen lisäksi luotiin eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS) opintosuoritusten kansainvälistä tunnustamista varten. Barcelonan huippukokouksessa maaliskuussa 2002 käynnistettiin vastaava järjestelmä ammatillisen koulutuksen alalla (ECVET, ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmä). Vuonna 2002 jäsenvaltiot päättivät Kööpenhaminan kokouksessa vahvistaa edelleen eurooppalaista yhteistyötä ammatillisessa koulutuksessa.

Neuvoston ja komission helmikuussa 2004 antamassa yhteisessä väliraportissa työohjelman ”Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus 2010” täytäntöönpanosta vaadittiin eurooppalaisten tutkintojen viitekehyksen perustamista, ja 32 valtion opetusministerit toistivat vaatimuksen Maastrichtissa joulukuussa 2004. Sen lisäksi Eurooppa-neuvosto korosti maaliskuussa 2005, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys on hyväksyttävä vuoteen 2006 mennessä. Komissio antoi aiheesta ehdotuksensa ”Kohti eurooppalaista tutkintojen viitekehystä elinikäistä oppimista varten”.

Eurooppalaisella tutkintojen viitekehyksellä luodaan laajempi viitekehys, joka täyttää kolme tehtävää: ensinnäkin sillä yhdistetään kansallinen ja alakohtainen tutkintojen viitekehys, toiseksi sillä varmistetaan ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen tutkintojen tunnustaminen, verrattavuus ja siirrettävyys ja kolmanneksi sillä lisätään avoimuutta ja liikkuvuutta.

Eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä yhdistetään kahdeksan alakohtaista tasoa (viitetasoa) kolmeen monialaiseen tasoon (tiedot, valmiudet, henkilökohtainen ja ammatillinen osaaminen), niin että ihmiset voidaan luokitella paremmin heidän oppimistulostensa perusteella.

Elinikäinen oppiminen on ratkaisevassa osassa kilpailukyvyn ylläpitämisessä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamisessa EU:ssa. Sen toteuttamista mutkistavat kuitenkin riittämätön viestintä ja yhteistyö koulutuksen tarjoajien ja sekä eri tasojen viranomaisten välillä. Koulutuslaitosten ja maiden väliset esteet vaikeuttavat koulutukseen pääsyä sekä jo hankittujen tietojen ja taitojen käyttöä. Kyseiset ongelmat aiheutuvat ensisijaisesti tutkintojen avoimuuden puutteesta, ”ulkomaisten” tutkintojen vähäisestä tunnustamisesta sekä puuttuvista säännöksistä, jotka antavat kansalaisille mahdollisuuden siirtää tutkintonsa kansallisesta ja alakohtaista tutkintojärjestelmästä toiseen. Nämä esteet on määrä poista eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen avulla ja antaa työntekijöille ja työnantajille mahdollisuus käyttää taitojaan paremmin hyväksi. Liikkuvuutta jäsenvaltioiden ja eri koulutusjärjestelmien välillä on tarkoitus helpottaa.

Monissa maissa ja monilla aloilla sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti otetaan tällä hetkellä käyttöön erilaisia tutkintojen viitekehyksiä (OECD 2003, 2004), jotka on muodostettu eri tavoilla kansallisten ja alakohtaisten erikoisuuksien mukaan. Jäsenvaltiot toteuttavat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen periaatteessa vapaaehtoisesti. Esittelijä vaatii jäsenvaltioita laatimaan kansallisen tutkintojen viitekehyksen ja suhteuttamaan sen eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen. Monet jäsenvaltiot eivät ole ottaneet käyttöön kansallista tutkintojen viitekehystä eikä niillä ole aikomusta tehdä niin tulevaisuudessakaan. Kansallinen tutkintojen viitekehys on vapaaehtoinen eikä sitä ole tarkoitus mukauttaa tai korvata eurooppalaisella tutkintojen viitekehyksellä. Koska joissakin kansallisissa tutkintojen viitekehyksissä noudatetaan panoksiin suuntautunutta lähestymistapaa eikä siten oteta huomioon epävirallisen oppimisen ja arkioppiminen antamaa pätevyyttä, on tuettava ja edistettävä voimakkaammin sitä, että jäsenvaltiot tunnustavat neuvoston toukokuussa 1994 tekemän päätöksen epävirallisesta oppimisesta ja arkioppimisesta. Epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen arviointimenetelmiin ja -järjestelmiin on ehdottomasti kiinnitettävä erityishuomiota, koska pätevyyden kehittäminen peruskoulutuksen jälkeen tapahtuu pääasiassa jokapäiväisissä työtilanteissa.

Arkioppimisella tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu arkielämässä, työpaikalla, perhepiirissä tai vapaa-aikana. Oppimistavoitteiden, -ajan tai oppimisen tukemisen kannalta se on jäsentymätöntä eikä johda yleensä todistukseen, mutta se voi kuitenkin olla tarkoitushakuista. Epävirallinen oppiminen tarkoittaa oppimista, joka ei tapahdu koulutus- tai ammattikoulutuslaitoksessa eikä yleensä johda todistukseen, mutta on järjestelmällistä ja opiskelijan kannalta tarkoitushakuista.

Esittelijä arvostelee sitä,

· että yksiselitteinen yhteys työmarkkinoille puuttuu. Jos yksi eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tavoitteista on parantaa Euroopan talouden kilpailukykyä, Lissabonin tavoitteissa on korostettava entistä enemmän yksilön työllistyvyyttä;

· että vaatimus tuloksiin perustuvasta lähestymistavasta eli oppimistuloksiin suuntautuneesta kehyksestä voidaan saada aikaan vain silloin, kun tutkinnot ryhmitetään sen mukaan, mikä niiden merkitys on työllistettävyydelle. Sikäli ehdotuksessa eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä on otettava huomioon muodollisten tutkintojen sekä arkioppimiseen ja epäviralliseen oppimiseen liittyvän pätevyyden ohella ennen kaikkea työkokemus ja siihen liittyvä pätevöityminen;

· että komission ehdottama luonnos on sikäli yksipuolinen, että siinä keskitytään pääasiassa akateemiseen koulutukseen ja laiminlyödään ammatillinen koulutus. Määritelmät (kuvaukset) viitetasoista 6, 7 ja 8 suuntautuvat vahvasti Bolognan määräyksiin ja liittyvät siten automaattisesti akateemiseen koulutukseen. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen olisi tuettava akateemisen ja ammatillisen koulutuksen yhdenvertaisuutta;

· että Bolognan ja Kööpenhaminan tuloksia ei oteta huomioon johdonmukaisesti. Eurooppalaisella tutkintojen viitekehyksellä on muodostettava johdonmukainen lähestymistapa yhteensopivien järjestelmien luomiseksi;

· että vaatimusta selkeästä ja ymmärrettävästä tutkintokehyksestä ei ole täysin taattu. Niin välttämättömiä kuin eurooppalaisen tutkintokehyksen kahdeksan alakohtaista tasoa ovatkin, niiden määritelmät olisi laadittava täsmällisemmin;

· että kolme horisontaalista alaa eli tiedot, valmiudet sekä henkilökohtainen ja ammatillinen pätevyys on erotettu keinotekoisesti. Tiedot ja valmiudet voidaan yhdistää ammatilliseksi pätevyydeksi, sillä kaikki kolme alaa tähtäävät pätevyyteen.

Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen menestymisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että jäsenvaltiot ja työmarkkinaosapuolet tekevät yhteistyötä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen toteuttamisessa luottamuspohjalta ja että loppukäyttäjille, siis kansalaisille, työntekijöille ja työnantajille sekä koulutuksen tarjoajille, tarjotaan konkreettista hyötyä.

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnaN LAUSUNTO (29.5.2006)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

eurooppalaisen tutkintokehyksen luomisesta
(2006/2002(INI))

Valmistelija(*): Milan Gaľa

(*)       Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   suhtautuu myönteisesti siihen, että luodaan eurooppalainen tutkintokehys, jonka tarkoituksena on helpottaa hankittujen tutkintojen siirtämistä ja hyväksymistä sekä edistää elinikäistä oppimista, avoimuutta, liikkuvuutta ja joustavuutta koulutusjärjestelmissä;

2.   arvostaa mahdollisuutta käyttää eurooppalaista tutkintokehystä kansallisten ja alakohtaisten tutkintojärjestelmien viitekehyksenä, muuntovälineenä ja apukeinona;

3.   on tyytyväinen, että eurooppalainen tutkintokehys perustuu oppimistuloksiin, kuvastaa elinikäisen oppimisen monitahoisuutta ja kannustaa kansallisiin ja alakohtaisiin uudistuksiin;

4.   korostaa, että vapaaehtoisuuteen perustuvaa eurooppalaista tutkintokehystä täytäntöön pantaessa tarvitaan kansallisten ja alakohtaisten sidosryhmien tukea ja sitoutumista;

5.   kehottaa kehittämään edelleen eurooppalaista tutkintokehystä, jotta siitä saataisiin selkeämpi, mitä sidosryhmät pyysivät kuulemisprosessin aikana;

6.   suosittelee parantamaan kahdeksasta tasosta koostuvan luokittelujärjestelmän avoimuutta, jotta sitä olisi helpompi käyttää ja jotta se olisi täysin toimintakelpoinen;

7.   korostaa, että kahdeksasta tasosta koostuvan luokittelujärjestelmän mukaiseen pätevyyteen olisi sisällytettävä yhteiskunnallisten ja eettisten tietojen ohella myös kulttuurisia tietoja;

8.   pyytää sisällyttämään kehykseen järjestelmiä, joilla vahvistetaan epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen elinikäisen oppimisen puitteissa;

9.   korostaa, että eurooppalaisen tutkintokehyksen on perustuttava aiempaan, Bolognan ja Kööpenhaminan prosessin puitteissa tehtyyn työhön ja että kehyksen olisi liityttävä yksityisiä kansalaisia tukeviin Euroopan tasolla kehitettyihin välineisiin, kuten europassiin, Ploteus-portaaliin ja opintosuoritusten siirtojärjestelmään;

10. korostaa kattavan ja hyvin suunnitellun viestintä- ja tiedottamisstrategian merkitystä, jotta tietoisuutta eurooppalaisen tutkintokehyksen eduista ja etuja koskevaa kiinnostusta voitaisiin lisätä;

11. huomauttaa, että ihanteellisessa tapauksessa luotaisiin kansallisia tutkintokehyksiä, jotka olisivat yhteydessä eurooppalaiseen tutkintokehykseen, jotta kansalliset tutkinnot voidaan osoittaa helpommin eurooppalaisiin viitekohtiin;

12. toteaa, että eurooppalaisen tutkintokehyksen käyttäminen muuntovälineenä erilaisten tutkintojärjestelmien välillä edellyttää johdonmukaisuutta ja osapuolten välistä keskinäistä luottamusta;

13. suosittelee käsittelemään tarkemmin avointen ja luotettavien laadunvarmistamismekanismien periaatteita, jotta vertailu olisi mahdollista ja EU:n kansalaisten hankkimat tutkinnot voitaisiin tunnustaa vastavuoroisesti.

PERUSTELUT

Suunnitellun eurooppalaisen tutkintokehyksen tavoitteena on luoda viitekehys, jonka avulla kansallisen ja alakohtaisen tason tutkintojärjestelmiä voitaisiin verrata toisiinsa. Kyseinen viiterakenne helpottaa yksittäisten kansalaisten tutkintojen muuntamista ja tunnustamista.

Komission työasiakirja esiteltiin heinäkuussa 2005. Komissio kuuli Koulutus 2010 -työohjelmaan osallistuvia 32 maata, Euroopan työmarkkinaosapuolia, asiasta vastaavia eurooppalaisia yhdistyksiä, kansalaisjärjestöjä ja -verkostoja sekä eurooppalaisia teollisuusalojen yhdistyksiä esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan alalta, rakennusalalta ja markkinoinnin alalta. On kunnioitettavaa, että osapuolten vastaukset ja Euroopan parlamentin mietintö otetaan huomioon eurooppalaisen tutkintokehyksen kehittämisessä ennen kuin asiasta annetaan virallinen/lopullinen ehdotus vuoden 2006 lopussa.

Eurooppalaisen tutkintokehyksen täytäntöönpano on merkittävä edistysaskel kohti todellisia ja houkuttelevia mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen kaikilla tasoilla. Eurooppalaisen tutkintokehyksen kehittämisen ja täytäntöönpanon lähtökohtana on vapaaehtoisuus, ei oikeudellisten velvoitteiden luominen. Tässä mielessä on korostettava kansallisten ja alakohtaisten osapuolten aktiivisen tuen ja sitoutumisen merkitystä, sillä ne ovat olennaisia toimivan eurooppalaisen tutkintokehyksen onnistumisen kannalta.

Eurooppalaisen tutkintokehyksen on suunniteltu toimivan muuntovälineenä, joka lisää avoimuutta ja ylläpitää osapuolten välistä luottamusta. Sen avulla voitaisiin siis verrata tutkintokehyksiä ja -järjestelmiä kansallisella ja alakohtaisella tasolla. Prosessi johtaisi useimmissa valtioissa kaikki järjestelmät kattavan kansallisen tutkintokehyksen kehittämiseen.

Eurooppalaisen tutkintokehyksen olisi koostuttava kolmesta päätekijästä: Kehyksen ytimenä olisi joukko kahdeksaan eri tasoon asettuvia viitekohtia, jotka perustuisivat oppimistuloksiin. Kyseisiä viitetasoja tukisi joukko menetelmiä ja välineitä, jotka keskittyisivät yksittäisen kansalaisen tarpeisiin (yhtenäinen opintosuoritusten eurooppalainen siirto- ja kartuttamisjärjestelmä elinikäistä oppimista varten, europassi-väline ja opiskelumahdollisuuksia koskeva Ploteus-tietokanta). Eurooppalainen tutkintokehys sisältäisi myös joukon yhteisiä periaatteita ja menettelytapoja, jotka olisivat ohjenuorina eri tasoilla toimivien osapuolten väliselle yhteistyölle. Periaatteet ja menettelytavat koskisivat etenkin laadun varmistamista, oppimisen vahvistamista, ohjausta sekä keskeisiä tietoja ja taitoja. Tässä yhteydessä otetaan huomioon Bolognan ja Kööpenhaminan prosesseista saadut kokemukset ja prosessien saavutukset ja samalla luodaan yhteyksiä eurooppalaisen tutkintokehyksen ja Euroopan tasolla kehittyvien nykyisten/tulevien menetelmien ja välineiden välille.

Pätevyysvaatimukset eurooppalaisen tutkintokehyksen eri tasoilla määritellään seuraavan kolmen oppimistuloksen perusteella: tiedot, taidot ja kattavampi pätevyys, jota mitataan henkilökohtaisten ja ammatillisten tulosten perusteella.

Muun muassa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen vahvistamista koskevat menetelmät ja järjestelmät olisi sisällytettävä elinikäistä oppimista koskeviin puitteisiin. On myös korostettava kattavan ja hyvin suunnitellun viestintä- ja tiedottamisstrategian merkitystä, jotta oppijien ja kansalaisyhteiskunnan tietoisuutta asiasta ja kiinnostusta asiaan voitaisiin lisätä ja jotta eurooppalaisen tutkintokehyksen konkreettinen hyöty yksittäisille kansalaisille, työmarkkinoille ja koulutusjärjestelmille voitaisiin osoittaa.

On sovittava laadun varmistamista koskevista periaatteista, joihin jäsenvaltioiden olisi sitouduttava täysin ja avoimella tavalla. Eurooppalaista tutkintokehystä olisi myös päivitettävä säännöllisesti ja sitä olisi testattava asianmukaisin keinoin, jotta puitteita yhteistyöhön ja vertaisoppimiseen voitaisiin kehittää.

Ehdotus eurooppalaisesta tutkintokehyksestä on selvästi rakentava aloite, joka edistää huomattavasti tutkintojen avoimuutta, verrannollisuutta ja tunnustettavuutta Euroopan tasolla. Sen pitäisi myös kannustaa elinikäistä oppimista tukeviin kansallisiin ja alakohtaisiin uudistuksiin, ja se on tärkeä tekijä opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkuvuuden edistämisessä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Eurooppalaisen tutkintokehyksen luominen
Menettelynumero	2006/2002(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	EMPL
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	CULT 19.1.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	19.1.2006
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Milan Gaľa 7.2.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	20.3.2006
Hyväksytty (pvä)	29.5.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23   1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Maria Badia I Cutchet, Christopher Beazley, Ivo Belet, Marie-Hélène Descamps, Milan Gaľa, Vasco Graça Moura, Lissy Gröner, Luis Herrero-Tejedor, Ruth Hieronymi, Manolis Mavrommatis, Marianne Mikko, Ljudmila Novak, Christa Prets, Karin Resetarits, Pál Schmitt, Nikolaos Sifunakis, Helga Trüpel, Thomas Wise, Tomáš Zatloukal
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Gyula Hegyi, Nina Škottová, Grażyna Staniszewska, Jaroslav Zvěřina
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Catherine Trautmann
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO  (22.6.2006)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

eurooppalaisen tutkintokehyksen luomisesta
(2006/2002(INI))

Valmistelija: Stefano Zappalà

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että yhtenäinen oppimisympäristö ja yhteiset työmarkkinat Euroopassa ovat keskeisiä tekijöitä Lissabonin strategiassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi,

B.  pitää välttämättömänä eurooppalaisen tutkintojen ja taitojen tunnustamisjärjestelmän luomista siten, että samalla kunnioitetaan alueiden monimuotoisuutta ja erityisvahvuuksia,

C. katsoo, että (ammattitaitoon, tasovaatimuksiin ja oppimistuloksiin perustuva) yhteinen viitekehys, eurooppalainen tutkintokehys (EQF), voisi tukea sellaisten välineiden käyttöönottoa, joiden avulla voidaan tunnistaa ammattitaitotarpeet,

D. toteaa, että eurooppalainen tutkintokehys muodostaa yhtymäkohdan Bruggen/Kööpenhaminan prosessin ja Bolognan prosessin välillä ja että tältä pohjalta ehdotetut indikaattorit, samoin kuin niin kutsutut Dublinin indikaattorit, kuvaavat elinikäisen oppimisen (Lifelong Learning) monimutkaisuutta,

E.  katsoo, että termillä tutkinto olisi viitattava kaikkiin Euroopan unionissa myönnettyihin oppiarvoihin, tutkintoihin ja todistuksiin sekä hankittuun työkokemukseen,

1.  toteaa, että eurooppalainen tutkintokehys on hyödyllinen väline, jonka avulla on mahdollista lujittaa luottamusta eri järjestelmiin, ja hyväksyy varauksetta eurooppalaisen tutkintokehyksen tavoitteet, kuten Euroopan laajuinen tutkintovaatimusten selkeyttäminen sekä ammattitaitoisten henkilöiden liikkuvuuden ja elinikäisen oppimisen toteuttaminen;

2.  hyväksyy yhteisiin tasoihin, välineisiin ja periaatteisiin perustuvan järjestelmän, joka on sekä joustava että samalla elinikäiseen oppimiseen pohjautuva, mutta pyytää komissiota täsmentämään suhdetta tutkintojen tasojen, ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY sekä sellaisten jo olemassa olevien taikka kansallisessa tai alueellisessa hyväksymismenettelyssä olevien säännösten välillä, jotka koskevat virallisen järjestelmän ulkopuolisen koulutuksen ja vapaamuotoisen koulutuksen puitteissa suoritettujen tutkintojen hyväksymistä;

3.  panee merkille, että eurooppalaisessa tutkintokehyksessä on huomattavia puutteita, jotka pitäisi korjata, esimerkiksi

     –   kohderyhmiä ei ole selkeästi määritelty 

     –   kyseisen asiakirjan rakenne ja kieli ovat liian monimutkaisia eikä kaikkien Euroopan unionin kansalaisten ole siten helppo ymmärtää sen sisältöä

     –   käsite "qualificazione" on moniselitteinen, ja se saattaa aiheuttaa sekaannuksia samalta kuulostavien käsitteiden, kuten "qualifica" kanssa [Kääntäjän huomautus: ei koske suomen kieltä, sillä esimerkiksi direktiivissä 2005/36/EY molempia italiankielisiä termejä vastaa suomenkielinen termi ammattipätevyys]; tasojen kuvauksia sisältävissä taulukoissa sekoitetaan koulutus- ja ammattinimikkeet

     –   se, että indikaattorit (ja sen myötä oppimistulokset) on jaettu eri osioihin (tietämys, taidot, pätevyys), saattaa rohkaista "erilliseen" tietämyksen hankintaan, kun koulutuksen pitäisi päinvastoin suuntautua tietämyksen eri osa-alueiden yhdistämiseen (ratkaisukeskeinen lähestymistapa);

4.  katsoo, että ehdotettujen tasojen määrittely ja sisältö eivät ole riittävän täsmällisiä eurooppalaiselle tutkintokehykselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.  katsoo, että eurooppalaisen tutkintokehyksen optimaaliseksi hyödyntämiseksi on välttämätöntä määritellä kussakin jäsenvaltiossa kansalliset tutkinto- ja todistusjärjestelmät siten, että ne ovat johdonmukaisia, ymmärrettäviä ja perustuvat elinikäisen oppimisen periaatteisiin;

6.  pyytää komissiota käynnistämään tämän alan käsitteiden ja termien yhdenmukaistamista koskevan hankkeen;

7.  kehottaa komissiota käynnistämään menetelmien yhdenmukaistamis- ja koulutusjärjestelmien lähentämishankkeen parantaakseen henkilöiden vapaata liikkuvuutta;

8.  kehottaa komissiota siksi selventämään Bolognan prosessiin sisältyvän tutkintojen yleispuitteet -käsitteen ja eurooppalainen tutkintokehys -käsitteen välisen eron ja täsmentämään, ovatko eurooppalaisessa tutkintokehyksessä ehdotetut indikaattorit ainoa lähtökohta Euroopan yhteiselle elinikäisen oppimisen alueelle;

9.  katsoo, että on viipymättä määriteltävä sekä virallisen järjestelmän ulkopuolisen koulutuksen että vapaamuotoisen koulutuksen puitteissa saavutettujen opintosuoritusten ja pätevyyksien tunnustamista koskevat yhteiset periaatteet elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti;

10. torjuu koulutustapaa, koulutuksen kestoa ja koulutuspaikkaa koskevien standardien antamisen;

11. katsoo, että tutkinnoista olisi niiden haltijoille enemmän välitöntä ja käytännön hyötyä, jos komissio nivoo eurooppalaisen tutkintokehyksen tiiviisti Europass-säännöksiin;

12. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisten Europass-keskusten toimintoja ja rakenteita ja helpottamaan niiden perustehtävien täyttämistä ja Euroopan unionin niille asettamien tavoitteiden toteuttamista; viittaa tässä yhteydessä erityisesti kansallisten Europass-keskusten suoraan hallinnoimien välineiden (eurooppalainen ansioluettelo ja Mobility-passi) käytön levittämiseen ja asteittaiseen Europass-järjestelmän käyttöönottoon;

13. kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotustaan Euroopan parlamentin esittämien huomautusten perusteella.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Eurooppalaisen tutkintokehyksen luominen
Menettelynumero	2006/2002(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	EMPL
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	IMCO 19.1.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Stefano Zappalà 21.2.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	19.4.2006		29.5.2006	20.5.2006
Hyväksytty (pvä)	20.6.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: -: 0:	21 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Charlotte Cederschiöld, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Henrik Dam Kristensen, Kurt Lechner, Lasse Lehtinen, Arlene McCarthy, Toine Manders, Zita Pleštinská, Giovanni Rivera, Luisa Fernanda Rudi Ubeda, Heide Rühle, Andreas Schwab, József Szájer, Bernadette Vergnaud, Jaroslav Zvěřina
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	André Brie, Benoît Hamon, Joseph Muscat, Stefano Zappalà
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Eurooppalaisten tutkintojen viitekehyksen luominen
Menettelynumero	2006/2002(INI)
Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)	EMPL 19.1.2006
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	CULT 19.1.2006			IMCO 19.1.2006
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	CULT 19.1.2006
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Thomas Mann 27.10.2005
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	3.5.2006	22.6.200
Hyväksytty (pvä)	11.7.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:		43 0 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jan Andersson, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Milan Cabrnoch, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Harald Ettl, Ilda Figueiredo, Joel Hasse Ferreira, Roger Helmer, Stephen Hughes, Karin Jöns, Ona Juknevičienė, Jan Jerzy Kułakowski, Sepp Kusstatscher, Jean Lambert, Raymond Langendries, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Mario Mantovani, Ana Mato Adrover, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Őry, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Jacek Protasiewicz, José Albino Silva Peneda, Jean Spautz, Anne Van Lancker, Gabriele Zimmer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Edit Bauer, Mihael Brejc, Udo Bullmann, Françoise Castex, Magda Kósáné Kovács, Lasse Lehtinen, Marianne Mikko, Luca Romagnoli, Agnes Schierhuber, Elisabeth Schroedter, Marc Tarabella, Patrizia Toia, Georgios Toussas
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	18.7.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...