MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle neuvotteluista sopimuksen tekemiseksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden, järjestäytynyt rikollisuus mukaan luettuna, torjumiseksi
19.7.2006 - (2006/2193(INI))
Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Sophia in 't Veld
EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN SUOSITUKSEKSI NEUVOSTOLLE
neuvotteluista sopimuksen tekemiseksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden, järjestäytynyt rikollisuus mukaan luettuna, torjumiseksi
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Sophia in 't Veldin ALDE-ryhmän puolesta tekemän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehtävän sopimuksen sisällöstä, joka koskee matkustajarekisteritietojen (PNR) käyttöä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden, järjestäytynyt rikollisuus mukaan luettuna, torjumiseksi (B6-0382/2006),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan ja 94 artiklan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0252/2006),
A. palauttaa mieliin PNR-tiedoista antamansa aiemmat päätöslauselmat[1], joissa se ilmaisi alusta alkaen
– valmiutensa hyväksyä sen, että viranomaiset saavat käyttää matkustajien henkilötietoja tarvittaessa turvallisuustarkoituksissa henkilöiden tunnistamiseen ja vertaamiseen vaarallisten henkilöiden tai tunnettujen rikollisten tai terroristien "tarkkailulistaan" (kuten tehdään EU:ssa Schengenin yleissopimuksen yhteydessä tai direktiivin 2004/82/EY[2] nojalla, jossa sallitaan lentoyhtiöiden Advance Passenger Information System (APIS) -järjestelmän kautta hallinnoimien henkilötietojen käyttö), ja
– syvän huolensa siitä, että viranomaiset saavat järjestelmällisesti käyttöönsä tietoja kuten luottokortin numero, sähköpostiosoite, mahdollinen kuuluminen tiettyyn ryhmään, kanta-asiakastiedot, jotka liittyvät tavallisten matkustajien (eli henkilöiden, joita ei ole kirjattu vastaanottajamaassa vaarallisiksi tai rikollisiksi) käyttäytymiseen, voidakseen vain päätellä teoreettisen mallin pohjalta, voiko tuollainen matkustaja muodostaa potentiaalisen uhan lennolle, kohdemaalleen tai maalle, jonka kautta hän kulkee,
B. on tietoinen siitä, että eräissä maissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa, nykyään edellytetään "käyttäytymistietojen" järjestelmällistä käyttöä sisäisen turvallisuuden turvaamiseksi, vaikka se ei olekaan hyväksyttävää EU:ssa, mutta huomauttaa, että
– Kanadassa ja Australiassa kansallisessa laissa säädetään, että tietoja voidaan käyttää mutta käytön laajuus ja kesto sekä kerättyjen tietojen määrä on rajattu ja käyttöä valvoo oikeusviranomainen, minkä vuoksi parlamentti ja EU:n kansalliset tietosuojaviranomaiset ovat pitäneet järjestelmiä asianmukaisina,
– Yhdysvalloissa ei komission kanssa käytyjen pitkien neuvottelujen ja joidenkin "sitoumuksissa" annettujen hyvän tahdon osoitustenkaan jälkeen ole ilmaliikennettä koskevaa lakisääteistä tietosuojaa; siksi kaikkia PNR-tietoja voidaan käyttää, ainoana poikkeuksena "arkaluonteiset" tiedot, ja niitä voidaan säilyttää vuosia turvallisuustarkastuksen jälkeen; lisäksi muilla kuin Yhdysvaltojen kansalaisilla ei ole oikeudellista suojaa,
C. ottaa huomioon, että syyskuun 11. päivän hirveiden tapahtumien jälkeen on otettu käyttöön maailmanlaajuisesti joukko yksittäisiä turvatoimia, joihin usein liittyy kaikkien kansalaisten henkilötietojen, etenkin rahansiirtojen sekä televiestinnän ja matkustajatietojen järjestelmällistä keräämistä ja seurantaa; katsoo, että ilman johdonmukaista EU:n turvallisuuspolitiikkaa yksittäisen kansalaisen asema valtioon nähden uhkaa heiketä,
D. muistuttaa nostaneensa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kumoamiskanteen neuvoston päätöksestä 2004/496/EY[3], joka koskee sellaisen sopimuksen tekemistä Yhdysvaltojen kanssa, joka neuvoteltiin komission päätöksen 2004/535/EY[4] pohjalta, koska päätöksellä ei ollut oikeusperustaa ja se oli oikeudellisesti epäselvä ja koska sopimuksessa sallittiin kerätä henkilötietoja suhteettomasti järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntatarpeeseen nähden,
E. panee tyytyväisenä merkille, että EY:n tuomioistuin kumosi neuvoston päätöksen 2004/496/EY ja komission päätöksen 2004/535/EY[5],
F. pitää valitettavana, että tuomioistuin ei vastannut parlamentin huoliin sopimuksen oikeudellisesta rakenteesta ja sen sisällön vastaavuudesta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 8 artiklan tietosuojaa koskevien periaatteiden kanssa,
G. ottaa huomioon, että tuomioistuin katsoi, ettei neuvoston päätöstä 2004/496/EY voitu tehdä pätevästi EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella direktiivin 95/46/ETY[6] yhteydessä, sillä PNR-tietojen siirtäminen Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontalaitokselle ja niiden käyttö siellä liittyy tietojenkäsittelytoimiin, jotka koskevat yleistä turvallisuutta ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa, mikä ei kuulu direktiivin 95/46/ETY soveltamisalaan ja jää ensimmäisen pilarin ulkopuolelle,
H. ottaa huomioon komission ja neuvoston valmiuden toimia tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa varmistaakseen, että tuomioistuimen tuomiota noudatetaan kaikilta osin,
I. yhtyy 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 14. kesäkuuta 2006 antamaan lausuntoon tuomioistuimen tuomion[7] edellyttämistä jatkotoimista,
J. katsoo, että asian merkittävyyden vuoksi EU:n on joka tapauksessa sovittava Yhdysvaltain kanssa asianmukaisesta kansainvälisestä sopimuksesta, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia täysimääräisesti ja vahvistetaan
|
a) |
mitkä tiedot ovat välttämättömiä henkilöllisyyden varmistamiseen ja olisi siirrettävä järjestelmällisesti ja automaattisesti (APIS) ja mitkä matkustajien "käyttäytymiseen" liittyvät tiedot voitaisiin siirtää tapauskohtaisesti, kun on kyse ihmisistä, jotka on kirjattu yleistä turvallisuutta koskeviin "tarkkailulistoihin" "vaarallisiksi" rikollisen toiminnan tai terroritoiminnan vuoksi, |
|
b) |
luettelo vakavista rikoksista, joista voidaan esittää lisäpyyntöjä, |
|
c) |
luettelo viranomaisista ja virastoista, joille tietoja voidaan luovuttaa ja tietosuojavaatimukset, joita on kunnioitettava, |
|
d) |
tietojen säilyttämistä koskevat määräajat kummankin tietotyypin osalta pitäen mielessä, että vakavien rikosten torjuntaan liittyvät tiedot on vaihdettava EU:n ja Yhdysvaltojen keskinäisestä oikeusavusta ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tekemän sopimuksen mukaisesti, |
|
e) |
lentoyhtiöiden, kongressin tutkimustyön (Congressional Research Service -CRS) tai yksityisten organisaatioiden (kuten SITA ja AMADEUS) asema matkustajatietojen luovuttamisessa ja yleisen turvallisuuden takaamiseen tarkoitetut keinot (APIS, PNR jne.), |
|
f) |
matkustajille annettavat takuut siitä, että nämä voivat korjata omia tietojaan tai antaa selvityksen matkustusasiakirjojensa ristiriitaisuuksista henkilöllisyystodistusten, viisumien, passien ja muiden virallisten asiakirjojen tietojen kanssa, |
|
g) |
lentoyhtiöiden vastuu matkustajiin ja viranomaisiin nähden tapauksissa, joissa tietoja on kirjattu tai koodattu väärin, sekä tietojen suojaamisessa, |
|
h) |
oikeus vedota riippumattomaan viranomaiseen ja turvautua muutoksenhakumekanismiin, mikäli matkustajan oikeuksia rikotaan, |
1. suosittaa neuvostolle, että
Yleiset periaatteet
a) vältetään oikeudellisen tyhjiön syntyminen matkustajatietojen siirtämisessä 1. lokakuuta 2006 alkaen ja varmistetaan, että matkustajien oikeuksia ja vapauksia suojellaan nykyistäkin enemmän Yhdysvaltojen hallinnon esittämiltä yksipuolisilta sitoumuksilta;
b) asiaa koskevien uusien sopimusten perustaksi otetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaiset EY:n tietosuojaperiaatteet;
Neuvottelumenettely
c) aikataulurajoitusten vuoksi neuvotellaan
– uudesta kansainvälisestä lyhyen aikavälin sopimuksesta, joka kattaa ajanjakson 1. lokakuuta 2006–marraskuu 2007 (jonka tuomioistuimen kumoama Yhdysvaltojen ja EY:n sopimus alun perin kattoi),
– Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) tasolla keskipitkää ja pitkää aikaväliä varten johdonmukaisempi lähestymistapa matkustajatietojen vaihtamiseen, jotta varmistetaan sekä ilmaliikenteen turvallisuus että ihmisoikeuksien yleinen kunnioittaminen,
d) puheenjohtajavaltiolle annetaan valtuudet tiedottaa komission avustuksella parlamentille sopimusneuvotteluista ja ottaa asianomaisen valiokunnan edustajia mukaan tarkkailijoiksi keskusteluihin Yhdysvaltojen hallinnon kanssa;
Lyhyen aikavälin sopimuksen sisältö
e) korjataan ensi tilassa EU:n ja Yhdysvaltojen ensimmäisessä yhteisessä uudelleentarkastelussa esitetyt puutteet[8] ja otetaan huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun ja 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän suositukset[9];
f) sitoumusten sisältö sisällytetään sopimuksen varsinaiseen tekstiin, jotta niistä tulisi oikeudellisesti sitovia, jolloin kummankin sopimuspuolen on vahvistettava tai muutettava olemassa olevat lait ja oikeuslaitoksen on suojeltava sopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä;
g) sitoumukset, joita ei vielä kahden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta ole pantu täysin täytäntöön, sisällytetään osoituksena Yhdysvaltojen hallinnon hyvästä uskosta välittömästi uuteen sopimukseen seuraavasti:
– tiukka käyttötarkoitukseen rajoittaminen, joka aiemmin sisältyi sitoumukseen 3, jolloin käyttäytymistietoja ei saa käyttää talousrikosten tarkastamiseen tai lintuinfluenssan estämiseen; rajoituksen olisi myös koskettava tietojen edelleen luovuttamista;
– siirtyminen PUSH-järjestelmään (sitoumuksen 13 mukaisesti), kuten EY:n sopimuksissa Kanadan ja Australian kanssa, koska kaikki tekniset vaatimukset täyttyvät ja esimerkiksi SITA on jo näin tehnyt;
– tiedottaminen matkustajille PNR-säännöistä ja asianmukaisten oikeudellisten valitusmenettelyjen käyttöönotto, mikä sisältyy sitoumuksiin 36–42 ja PNR-sopimuksiin Kanadan ja Australian kanssa;
– tarve varmistaa tietoja käsittelevän henkilöstön riittävä ohjeistus ja koulutus sekä tarve turvata atk-järjestelmät;
– sitoumuksessa 43 mainitun vuosittaisen yhteisen uudelleentarkastelun pitäisi todellakin tapahtua vuosittain, se pitäisi toteuttaa yhteistyössä kansallisten tietosuojaviranomaisten kanssa ja se pitäisi julkaista kokonaisuudessaan eikä siinä pidä arvioida pelkästään sitoumusten täytäntöönpanoa vaan myös sopimuksen tuloksia terrorismin ja rikosten poistamisen kannalta;
Keskipitkän aikavälin sopimuksen sisältö
h) EU:lle annetaan selkeä lainsäädäntökehys hyväksymällä pikaisesti luonnos tietosuojaa koskevaksi puitepäätökseksi;
i) vältetään pilareiden välistä keinotekoista eroa luomalla unioniin eri pilarit kattava johdonmukainen tietosuojakehys ottamalla käyttöön Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan siirtymäväylälauseke, jotta varmistetaan, että parlamentti otetaan mukaan uuden sopimuksen tekemiseen ja se tehdään tuomioistuimen valvonnassa;
j) rajataan pyydettävien tietojen määrä ja suodatetaan lähteellä arkaluonteiset tiedot direktiivin 95/46/ETY 8 artiklan vaatimusten mukaisesti; toteaa, että lentoyhtiöiden edellytetään toimittavan ainoastaan niiden saatavilla olevat tiedot, joten käytännössä tulli- ja rajavalvontalaitos saa harvoin käyttöönsä kaikki pyydetyt 34 tietokategoriaa; toteaa, että sopimuksen tarkoituksen eli terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden, järjestäytynyt rikollisuus mukaan luettuna, estämisen ja torjumisen kannalta APIS-tiedotkin riittäisivät; kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ja komissiota ottamaan asian esiin neuvotteluissa;
2. toistaa aiemman vaatimuksensa, että eurooppalaisille matkustajille on uudessa sopimuksessa myönnettävä samantasoinen tietosuoja kuin Yhdysvaltojen kansalaisilla on;
3. toistaa aiemman kantansa, että EU:n olisi vältettävä sitä, että luodaan epäsuorasti eurooppalainen PNR-järjestelmä, kun tulli- ja rajavalvontalaitos siirtää asianomaiset tiedot jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeusviranomaisille; katsoo, että tavallisten kansalaisten tietojen järjestelmällisen keräämisen tuomioistuinmenettelyn tai poliisitutkinnan ulkopuolella olisi pysyttävä kiellettynä EU:ssa ja että tietoja olisi vaihdettava tarvittaessa EY:n ja Yhdysvaltojen keskinäisestä oikeusavusta ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tekemän sopimuksen mukaisesti;
4. ehdottaa, että käynnistetään ennen vuoden 2006 loppua EU:n, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Australian välillä vuoropuhelu, johon osallistuisi parlamentin edustajia ja jossa valmistellaan yhteisesti vuoden 2007 uudelleentarkastelua ja vahvistetaan yleiset vaatimukset PNR-tietojen siirtämiselle, jos tämä katsotaan tarpeelliseksi;
5. suosittaa pontevasti, että parlamentti järjestää Yhdysvaltojen kongressin, joka on asianomaisten kansalaisten demokraattinen edustuslaitos, kanssa yhteisen istunnon, jotta voidaan aloittaa vuoropuhelu terrorismin torjunnasta ja sen vaikutuksista kansalaisvapauksiin ja ihmisoikeuksiin;
o
o o
6. kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle.
- [1] Päätöslauselma henkilötietojen välittämisestä lentoyhtiöiden toimesta Atlantin ylittävillä lennoilla (13. maaliskuuta 2003), asiak. P5_TA(2003)0097, päätöslauselma henkilötietojen välittämisestä lentoyhtiöiden toimesta Atlantin ylittävillä lennoilla: Yhdysvaltojen kanssa käytävien neuvottelujen tilanne (9. lokakuuta 2003), asiak. P5_TA(2003)0429, ja päätöslauselma luonnoksesta komission päätökseksi, jossa todetaan Yhdysvaltain tulli- ja rajavalvontaviranomaisille luovutettuihin lentoliikenteen matkustajaluetteloihin (PNR – Passenger Name Record) sisältyvien henkilötietojen suojan riittävä taso (2004/2011(INI)) (31. maaliskuuta 2004), asiak. P5_TA(2004)0245.
- [2] EUVL L 261, 6.8.2004, s. 24.
- [3] EUVL L 183, 20.5.2004, s. 83.
- [4] EUVL L 235, 6.7.2004, s. 11.
- [5] 30. toukokuuta 2006 annettu tuomio yhdistetyissä asioissa C-317/04 ja C-318/04.
- [6] Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/ETY (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
- [7] (ks.: http://ec.europa.eu/justice_home/fsj/privacy/workinggroup/wpdocs/2006_en.htm)
- [8] Yhteinen uudelleentarkastelu Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontalaitoksen täytäntöön panemista sitoumuksista, jotka on määritelty 14. toukokuuta 2004 tehdyssä (toimitettu versio 12. joulukuuta 2005) komission päätöksessä 2004/535/EY.
- [9] (ks.: http://ec.europa.eu/justice_home/fsj/privacy/workinggroup/wpdocs/2006_en.htm))
PERUSTELUT
Tuomioistuimen tuomion jälkeen: uusi EU:n ja Yhdysvaltojen sopimus?
1. Yksi unionin sopimus on edelleen parempi kuin 25 kahdenvälistä sopimusta (lisäksi se on Euroopan kansalaisten edun mukaista, mistä meidän pitäisi huolehtia). Jos EU on yhtenäinen, sillä on luonnollisesti enemmän painoarvoa kuin jäsenvaltioilla yksinään. Tästä on jo saatu esimerkkejä aiempien sopimusten yhteydessä (entinen EU:n ja Yhdysvaltojen välinen luovutuksia ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskeva sopimus) ja parhaillaan muista sopimuksista käytävissä neuvotteluissa, esimerkkinä neuvottelut viisumien vastavuoroisesta kohtelusta (viisumivapausohjelma).
2. Unionin sopimuksen on kuitenkin aina oltava aidosti kansainvälinen sopimus eikä pelkkä "kehys", joka sisältää yksipuolisia sitoumuksia, jotka eivät kuitenkaan sido, kuten juuri kumottu sopimus. Tältä kannalta pelkkä viittaus sitoumuksiin ei tyydytä, sillä se jättää epäilyjä niiden sitovuudesta ja pätevyydestä tuomioistuimessa (huom. Yhdysvaltojen puhtaasti hallinnolliset sitoumukset eivät ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuja "lakeja", joita jäsenvaltioiden – ja EU:n toimielinten – on noudatettava sekä kansallisessa lainsäädännössä että kansainvälisissä sopimuksissa).
3. Koska kyseessä olisi kansainvälinen sopimus, joka koskee jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa alaa ja käsittelee perusoikeuksia, kansallisten parlamenttien täytyisi ratifioida se. Teknisesti kansallisten parlamenttien pitäisi itse ottaa vaatimus esiin hallituksen kanssa siten, että tehdään EU-sopimuksen 24 artiklan 5 kohdassa määrätty ilmoitus.
4. Olisi tarpeen tehdä oikeudellinen arvio siitä, voitaisiinko sopimusta soveltaa väliaikaisesti, vaikka sen ratifioisi vain osa jäsenvaltioista. Tällöin syntyisi vastaava tilanne kuin EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä luovutuksia ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevan sopimuksen yhteydessä.
Sisältö
5. Komission ja hallitusten valtuutusluonnoksen mukaan neuvoteltavassa sopimuksessa on varmistettava vähintään samantasoinen suoja kuin juuri kumotussa sopimuksessa.
Ehdotuksella ei ole pohjaa poliittisesti eikä loogisesti. Kahden vuoden soveltamisen jälkeen sekä yhteisö että Yhdysvaltojen hallinto tunnustavat, että sopimusta voitaisiin parantaa. 29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä toteaa, että tulevassa sopimuksessa on varmistettava vähintään samantasoinen suoja kuin mikä muodollisesti myönnetään juuri kumotussa sopimuksessa.
Parantamisen varaa kyllä on
– tiedonkeruun tarkoituksen määrittelyn suhteen. Ensin kyse oli terrorismin torjunnasta, sitten "kansainvälisen" rikollisuuden torjunnasta ja viime aikoina lintuinfluenssan torjunnasta ... Onko tulevaisuudessa odotettavissa, että käytössä on yleisiä turvallisuustarkastuksia ja lentomatka oikeuttaa matkustajien turvatarkastukset kaikenlaisten rikosten, esimerkiksi verorikosten tai oman huumeidenkäytön vuoksi tapahtuneen pidätyksen, perusteella? Tällainen asiaintila olisi vaikea sovittaa yhteen tarpeen kanssa poiketa vain poikkeustapauksissa tietosuojasta, josta määrätään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa, jota sekä jäsenvaltioiden että EU:n on noudatettava. Säännöllä, johon on niin paljon poikkeuksia, että ne kattavat kaikenlaisten rikosten estämisen, ei olisi mitään selkeää soveltamisalaa.
– käsiteltävien tietojen määrän suhteen (nyt olisi helppo tarkistaa, liittyvätkö 34 erityyppisestä PNR-tiedosta ne, joita todella käytetään, matkustajien henkilöllisyyteen – näitä tietoja jäsenvaltiot jo käyttävät laittoman maahantulon valvonnasta annetun direktiivin yhteydessä). Mitä mieltä on jatkuvasti kerätä ja tallentaa vuosien ajan miljardeja tietoja, joita ei edes tulla käyttämään?
– tietojen poistamisessa, kun turvallisuustarkastus on tehty (kuten tehdään Kanadan ja Australian järjestelmissä, jotka Euroopan parlamentti on hyväksynyt). Itseään "demokraattiseksi" kutsuvan yhteiskunnan on vaikea perustella sellaisten ihmisten tietojen säilyttämistä, jotka eivät ole aiheuttaneet turvallisuusongelmia (tämä ehto asetetaan epäsuorasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa).
– suodattimissa, joilla on tarkoitus estää pääsy arkaluonteisiin tietoihin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että tiedot on suodatettava lähteellä ("PUSH-järjestelmä") eikä sitä pidä jättää tietoja vastaanottaville viranomaisille.
– oikeussuojakeinoissa väärinkäytösten sattuessa (tässäkään suhteessa eurooppalaisilla matkustajilla ei ole Yhdysvaltojen matkustajien oikeuksia; mitä mieltä on kansainvälisessä sopimuksessa liittolaisen kanssa, jos emme saa samantasoista suojaa omille kansalaisillemme?)
Ennalta varautumisen periaate
6. On täysin selvää, että EU:n ja Yhdysvaltojen sopimuksesta tällä alalla tulee normi sekä unionin lainsäädännössä että maailmanlaajuisesti. Näin ollen 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän ehdottama varovainen lähestymistapa, jonka mukaan uusi sopimus olisi voimassa vain tuomioistuimen kumoaman PNR-sopimuksen loppuun (marraskuuhun 2007), vaikuttaa täysin järkevältä.
Ennen kuin otetaan maailmanlaajuiseksi standardiksi lähestymistapa, jota Yhdysvaltojen hallinto kaikkien noudattavan tällä alalla, olisi erittäin toivottavaa käydä perinpohjainen keskustelu esimerkiksi ICAO:ssa sekä demokraattinen keskustelu kansallisissa parlamenteissa. Säännöt, jotka muuttavat näin huomattavasti kansalaisten ja viranomaisten suhteita ja vaikuttavat satoihin miljooniin ihmisiin vuosittain, ansaitsevat paljon enemmän kuin vain "pikakorjauksen", jota jäsenvaltiot ja komissio ehdottavat tuomioistuimen tuomionkin jälkeen.
Lisäksi lentoyhtiöihin ja matkustajiin kohdistuvien taloudellisten rangaistusten uhkaan on suhtauduttava varoen, sillä jos niitä sovellettaisiin umpimähkäisesti (esimerkiksi jos yhtäkään henkilöä ei olisi luokiteltu vaaralliseksi), ne asettaisivat Yhdysvaltojen hallinnon alttiiksi syytteelle WTO:ssa ilmaliikenteen epäasianmukaisista muutoksista sekä aiheuttaisivat taloudellisia tappioita maan omille lentoyhtiöille. Tältä kannalta katsoen tällaisten ennaltaehkäisevien turvallisuustarkastusten toimivuutta koskevat tiedot, joita kongressi on parhaillaan käsittelemässä, antavat aihetta epäillä niiden kustannustehokkuutta.
EHDOTUS SUOSITUKSEKSI B6-0382/2006
työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti
esittäjä(t): Sophia in 't Veld
ALDE-ryhmän puolesta
matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden, järjestäytynyt rikollisuus mukaan luettuna, torjumiseksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehtävän sopimuksen sisällöstä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 30. toukokuuta 2006 yhdistetyissä asioissa C‑317/04 ja C-317/318 antaman tuomion,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan,
A. ottaa huomioon, että tuomioistuin kumosi 30. toukokuuta 2006 yhdistetyissä asioissa C 317/04 ja C-317/318 antamassaan tuomiossa päätöksen 2004/496/EY, jossa neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan allekirjoittamaan PNR-tiedoista Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehty sopimus, ja komission 14. toukokuuta 2004 samasta aiheesta tekemän suojan riittävää tasoa koskevan päätöksen,
B. ottaa huomioon, että tuomioistuin ei vastannut parlamentin huoliin sopimuksen oikeudellisesta rakenteesta ja siitä, että se ei noudata Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan tietosuojaa koskevia periaatteita,
1. suosittaa neuvostolle, että
A. ottaen huomioon seuraavat seikat:
a) olisi vältettävä oikeudellisen tyhjiön syntyminen matkustajatietojen siirtämisessä 1. lokakuuta 2006 alkaen, ja matkustajien oikeuksia ja vapauksia olisi suojeltava nykyistäkin enemmän Yhdysvaltojen hallinnon esittämiltä yksipuolisilta "sitoumuksilta";
b) EU:n on ehdottomasti saatava selkeä lainsäädäntökehys, joten luonnos tietosuojaa koskevaksi puitepäätökseksi olisi hyväksyttävä pikaisesti;
c) EU:n tietosuojaperiaatteiden olisi oltava perustana asiaa koskeville uusille sopimuksille;
d) pilareiden välistä keinotekoista eroa olisi vältettävä luomalla unioniin eri pilarit kattava johdonmukainen tietosuojakehys ottamalla käyttöön EU-sopimuksen 42 artiklan siirtymäväylälauseke, jotta varmistetaan, että EP otetaan mukaan uuden sopimuksen tekemiseen ja se tehdään tuomioistuimen oikeudellisessa valvonnassa;
B. aikataulurajoitusten vuoksi on tarpeen
a) neuvotella uudesta kansainvälisestä lyhyen aikavälin sopimuksesta, joka kattaa ajanjakson 1. lokakuuta 2006–marraskuu 2007 (jonka tuomioistuimen kumoama Yhdysvaltojen ja EU:n sopimus alun perin kattoi);
b) korjata EU:n ja Yhdysvaltojen ensimmäisessä yhteisessä uudelleentarkastelussa esitetyt puutteet ja ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun(*) ja 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän(*) suositukset;
c) kehittää tarvittaessa ICAO:n tasolla keskipitkää ja pitkää aikaväliä varten johdonmukaisempi lähestymistapa matkustajatietojen vaihtamiseen, jotta varmistetaan sekä ilmaliikenteen turvallisuus että ihmisoikeuksien yleinen kunnioittaminen;
2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä Eurooppa-neuvostolle.
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko |
Neuvottelut sopimuksen tekemiseksi Amerikan yhdysvaltojen kanssa matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden, järjestäytynyt rikollisuus mukaan luettuna, torjumiseksi | ||||||
Menettelynumero |
|||||||
Asiasta vastaava valiokunta |
LIBE | ||||||
Mietinnön laatimisesta päätetty (pvä) |
6.7.2006 | ||||||
Esittelijä(t) |
Sophia in 't Veld |
| |||||
Alkuperäinen esittelijä |
|
| |||||
Valiokuntakäsittely |
3.7.2006 |
|
|
|
| ||
Hyväksytty (pvä) |
13.7.2006 | ||||||
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
31 0 0 | |||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Edit Bauer, Giusto Catania, Carlos Coelho, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Adeline Hazan, Lívia Járóka, Magda Kósáné Kovács, Ole Krarup, Barbara Kudrycka, Stavros Lambrinidis, Henrik Lax, Sarah Ludford, Antonio Masip Hidalgo, Claude Moraes, Hartmut Nassauer, Martine Roure, Inger Segelström, Manfred Weber, Stefano Zappalà, Tatjana Ždanoka | ||||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Gérard Deprez, Jeanine Hennis-Plasschaert, Sophia in 't Veld, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Jean Lambert, Javier Moreno Sánchez, Bill Newton Dunn, Hubert Pirker, Marie-Line Reynaud | ||||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Simon Busuttil, Manuel Medina Ortega | ||||||
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
19.7.2006 | ||||||
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... | ||||||