MIETINTÖ tiedotusvälineistä ja kehityksestä
31.8.2006 - (2006/2080(INI))
Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Manolis Mavrommatis
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
tiedotusvälineistä ja kehityksestä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka hyväksyttiin New Yorkissa 18. syyskuuta 2000 pidetyssä YK:n vuosituhannen huippukokouksessa,
– ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, joka hyväksyttiin 18. joulukuuta 1979,
– ottaa huomioon kestävää kehitystä koskevan Johannesburgin julistuksen, joka annettiin 4. syyskuuta 2002 kestävää kehitystä koskeneessa maailman huippukokouksessa,
– ottaa huomioon Brysselissä kokoontuneen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 12. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman YK:n yleiskokouksen 5.–9. kesäkuuta 2000 pitämän erityisistunnon "Naiset vuonna 2000: tasa-arvo, kehitys ja rauha 21. vuosisadalla" tuloksista[1],
– ottaa huomioon Brysselissä kokoontuneen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 1. marraskuuta 2001 antaman päätöslauselman vajaakuntoisten ja vanhusten oikeuksista AKT-maissa[2],
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklan, vuonna 1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklan, vuonna 1969 tehdyn Amerikan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan ja vuonna 1981 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan 9 artiklan,
– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka allekirjoitettiin Cotonoussa (Beninissä) 23. kesäkuuta 2000[3] ja joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2003, ja erityisesti sen 43 artiklan, joka koskee tieto- ja viestintätekniikoita sekä tietoyhteiskuntaa,
– ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 21. huhtikuuta 2005 antaman päätöslauselman yleisessä peruskoulutuksessa ja sukupuolten välisessä tasa-arvossa AKT-maissa saavutetusta edistyksestä vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä[4],
– ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman tieto- ja viestintätekniikoista (ICT) ja kehitysmaista[5],
– ottaa huomioon tietoyhteiskunnan periaatteita koskevan julistuksen ja toimintasuunnitelman, jotka annettiin Genevessä pidetyssä tietoyhteiskuntahuippukokouksessa 12. joulukuuta 2003,
– ottaa huomioon AKT-maiden kulttuurien ja kulttuuriteollisuuden edistämistä koskevan Dakarin julistuksen, jonka AKT-maiden kulttuuriministerit allekirjoittivat 20. kesäkuuta 2003,
– ottaa huomioon tietoyhteiskuntahuippukokouksessa 18. marraskuuta 2005 annetun Tunisin sitoumuksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A6-0264/2006),
A. ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden ensisijaisena tehtävänä on levittää tietoa ja että ne siten välittävät tehokkaasti kansalaisille uutisia sekä tietoa hallitusten politiikasta ja toimista,
B. ottaa huomioon, että tiedotusvälineet ovat tärkein keino, jonka avulla yleisö voi osallistua päätöksentekoprosessiin,
C. ottaa huomioon, että tiedotusvälineet ovat erityisen merkittävässä asemassa tietoisuuden kasvattamisessa ja tiedon levittämisessä,
D. katsoo, että tiedotusvälineet voivat edistää valtioiden kehittymistä, koska tieto- ja viestintätekniikka voi vaikuttaa kansalaisten elämänlaatuun, koska tiedotusvälineet voivat vaikuttaa myönteisesti kansalaisten ajattelutapaan, kulttuuriin ja sosiopoliittiseen järjestelmään ja koska kansalaisten henkilökohtaisen ja poliittisen tietoisuuden kasvaminen voi johtaa edustavamman hallinnon aikaansaamiseen,
E. katsoo, että tiedonkulun ja tiedotuspalveluiden parantaminen on olennainen keino vähentää köyhyyttä, ja katsoo, että sananvapaus, johon kuuluvat myös tiedonsaanti ja lehdistönvapaus, on perusihmisoikeus, jonka avulla kansalaiset voivat vaatia oikeutta terveydenhuoltoon, puhtaaseen ympäristöön ja köyhyyden vähentämiseen pyrkivien strategioiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon,
F. katsoo, että tiedonvälityksen katkaiseminen tai hallitusten ja hallitusten välisten järjestöjen epäsopivat viestintästrategiat voivat synnyttää epäluottamusta tai antaa harhaanjohtavaa tai väärää tietoa,
G. ottaa huomioon, että 63 toimittajaa sai surmansa vuonna 2005 ja että tähän mennessä vuonna 2006 surmansa on saanut 27 toimittajaa ja 12 avustajaa ja että tämän lisäksi ammattialajärjestöjen tietojen mukaan 135 henkilöä pidetään vangittuna,
H. ottaa huomioon, että radio ja televisio ovat tärkeitä tiedotusvälineitä ja että ne ovat kehitysmaissa paljon yleisempiä kuin puhelimet tai Internet ja myös huomattavasti tehokkaampia kuin sanomalehdet,
I. katsoo että radio on olennainen maataloustoiminnan lisäämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävä väline maaseudulla,
J. katsoo, että hyvin asioista perillä oleva ja riippumaton kansalaisyhteiskunta (kansalaisjärjestöt, ammattialajärjestöt, riippumattomat tiedotusvälineet, tutkimuslaitokset jne.) voi olla olennainen tekijä väkivallan ja korruption kierteen katkaisemisessa siten, että se kannustaa avoimeen keskusteluun ja vaatii hallitukselta enemmän vastuullisuutta,
K. katsoo, että vapaa lehdistö on keskeinen edellytys avoimen ja rehellisen hallinnon kehittymiselle ja säilyttämiselle, pysyvälle talouskasvulle sekä sosiaalisen ja poliittisen kehityksen ja vakauden edistymiselle,
L. ottaa huomioon, että yli 20 Afrikan valtiossa julkaistaan vain yhtä sanomalehteä (kun 25 EU:n jäsenvaltiossa julkaistiin vuonna 2004 1456 päivittäislehteä), mikä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon lukutaidottomien suuri määrä,
M. ottaa huomioon, että radio on sopivin viestintäväline alueilla, joilla lukutaidottomuus on erityisen yleistä, koska sitä voivat kuunnella useimmat ihmiset ja erityisesti syrjäytyneet maaseutuyhteisöt, naiset ja nuoret,
N. ottaa huomioon, että alle 30 prosenttia kehitysmaissa esitetyistä televisio-ohjelmista on omaa tuotantoa ja että televisioviestintään tehtyjen investointien taso on erityisen alhainen,
O. ottaa huomioon, että elokuvateatterit ovat viime vuosina saaneet ennätysyleisön kehitysmaissa,
P. katsoo, että tieto- ja viestintätekniikalla voidaan useilla eri tavoilla tukea koulutusta kehitysmaissa ja että se voi päättää eristyneisyyden (erityisesti satelliittiyhteyksien ansiosta), kun taas perinteisemmän tieto- ja viestintätekniikan (radio ja televisio) ansiosta etäopetus on menestynyt kilpailukykyisin kustannuksin,
Q. ottaa huomioon, että tietokoneistuminen on parantanut toimittajien työolosuhteita merkittävällä tavalla ja että eri virastojen tietokoneiden verkottaminen on säästänyt huomattavasti aikaa; ottaa huomioon, että myös Internet-yhteydet helpottavat toimittajien työtä, sillä he voivat hyödyntää monipuolisempia lähteitä sekä saada lisätietoja ja raportoida kentältä,
1. tunnustaa tiedotusvälineiden merkityksen hallinnon avoimuuden ja vastuullisuuden sekä vallassa olevien päätöksentekijöiden julkisen valvonnan osalta, sillä tiedotusvälineet tuovat esille politiikan epäonnistumisia, virkamiesten toimien epäkohtia, korruptiota oikeuslaitoksessa ja skandaaleja yrityssektorilla;
2. kehottaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita, unioniin liittyviä maita ja AKT-maita tekemään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, myös yksityisyritysten ja erityisesti tiedotusvälineiden kanssa, kun ne pyrkivät kehitystavoitteisiinsa;
3. katsoo, että on tärkeää kehittää entisestään kehitysmaissa paikallisten valtiosta riippumattomien toimijoiden ja kansallisten viranomaisten välistä vuoropuhelua ja kuulemista keskeisillä aloilla, kuten viestinnässä, jotta julkisten elinten toimintaa, vastuullisuutta ja avoimuutta voitaisiin vahvistaa ja julkisen sektorin tehokkuutta parantaa noudattamalla ihmisoikeuksien kunnioittamista ja hyvää hallintotapaa koskevia periaatteita ja torjumalla korruptiota;
4. vahvistaa, että on tärkeää varmistaa sananvapauden ja viestinnänvapauden aikaisempaa järjestelmällisempi liittäminen kehityssuunnitelman strategioihin ja rahoituspolitiikkaan;
5. korostaa tiedotusvälineiden merkitystä kulttuurien monimuotoisuuden kunnioittamisen ja kansallisen ja kansainvälisen kulttuurikehityksen edistämisessä;
6. edellyttää, ettei viestimien asemaa rajoiteta koskemaan ainoastaan tärkeimpiä malleja, vaan että voimistettaisiin vaihtoehtoisia viestimiä ja epävirallisia tiedonvälitysverkkoja, jotka olisi liitettävä kaikkiin infrastruktuuria koskeviin kehityssuunnitelmiin;
7. kehottaa komissiota antamaan enemmän painoarvoa ja tukea sellaisille viestinnän alalla toteuttaville ohjelmille, jotka auttavat:
– kehittämään yhteiskunnan tiettyjen ryhmien, kuten naisten, vähemmistönuorten, maan sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten ja vammaisten, tiedonsaantia,
– kehittämään tiedotusvälineiden monimuotoisuutta,
– kouluttamaan radio- ja sanomalehtitoimittajia,
– kouluttamaan toimittajia kehitysmaissa yhteistyössä YK:n järjestöjen, kuten UNICEFin ja UNESCOn, kanssa sekä kansainvälisten toimittajajärjestöjen, kuten kansainvälisen toimittajaliiton ja BBC World Service Trust ‑hyväntekeväisyysjärjestön, kanssa,
– kehittämään julkisia tiedotuskampanjoita tiettyjen yleisöryhmien tietoisuuden lisäämiseksi,
– lisäämään humanitaarisen avun tehokkuutta;
8. katsoo, että kehitystä koskevien ja sitä hyödyttävien ohjelmien rahoitukseen olisi liitettävä aikaisempaa järjestelmällisemmin valtiosta riippumattomat viestimet;
9. pyytää tehostamaan naisten tiedonsaantia, jotta he voisivat osallistua enemmän tuotantoon ja edistää taloudellista kehitystä;
10. korostaa, että nuorisoa olisi pidettävä keskeisenä tekijänä tiedottamisen ja viestinnän edistämisessä ja järjestämisessä kehitysmaissa;
11. pitää myönteisenä muun muassa seuraavia tapahtumia ja tukee niitä:
– komission järjestämät Euroopan kehityspäivät, sillä ne auttavat vahvistamaan ihmisten tietoisuutta kehitysavun paremmasta käytöstä ja lisäämään asian näkyvyyttä,
– Maailmanpankin järjestämä maailmanlaajuinen kongressi, jossa käsitellään kehitystä edistävää viestintää ja joka pidetään Roomassa 25.–27. lokakuuta 2006,
– Lorenzo Natali -palkinto, jonka komissio myöntää tukeakseen painotuotteiden parissa työskenteleviä toimittajia, jotka ovat todistaneet huomattavaa syrjintää kirjoittaessaan ihmisoikeuksista ja demokratiasta kehitysmaissa,
– toimittajien tiedonhankintamatkat yhteistyössä EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan Javier Solanan toimiston kanssa alueille, joilla on operaatioita YUTP:n puitteissa (Länsi-Balkan, Ukraina, Moldova jne.), ja toimittajien tekemiä vaalitarkkailumatkoja (esim. Kongoon);
12. tukee kaikkia hallitusten toimia, joilla tuetaan julkista ja kaupallista radiotoimintaa sekä radiotoimintaa yhteisöissä ja maaseudulla, koska sitä yleisesti pidetään sopivimpana ja kustannustehokkaimpana välineenä edistää kehitystarkoituksessa levitettävää tietoa ja sitä koskevaa viestintää;
13. kehottaa komissiota kiinnittämään tulevissa konfliktitilanteissa enemmän huomiota riippumattomiin tiedotusvälineisiin ja antamaan niille enemmän suorinta mahdollista taloudellista tukea;
14. korostaa tiedotusvälineiden merkitystä kehitysmaiden kansojen kouluttamisessa erityisesti terveydenhuollon (sukupuoli- ja lisääntymisterveys, malaria jne.), työllisyysasioiden, maatalouden, kaupan ja ympäristön kestävän kehityksen osalta, esimerkkinä BBC World Service Trust -hyväntekeväisyysjärjestö, joka käyttää viestintää kehitystarkoituksiin;
15. ymmärtää uutisten "tilaustyönä tekemisen" ongelman, jolla voidaan manipuloida sekä kehitysmaiden yleisöä että yleisöä länsimaissa, ja kehottaa toimittajille koulutusta tarjoavia järjestöjä kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tiedotusvälineissä työskentelevät ihmiset saisivat edes vähimmäispalkkaa, jotta he eivät olisi niin alttiita korruptiolle;
16. ymmärtää, että riippumattomat ja ammattilaistasolla toimivat tiedotusvälineet ovat keskeisessä asemassa tiedon välittämisessä ja äänen antamisessa syrjäytyneille ryhmille, sillä tällaiset tiedotusvälineet kehittävät kritiikin kulttuuria, jossa ihmiset rohkenevat paremmin kyseenalaistaa hallituksen toimia;
17. tukee valtioista riippumattomia järjestöjä ja rahastoja, jotka investoivat toimittajien koulutukseen kehitysmaissa ja parantavat viestinnän ammattilaisten työoloja niin, että heillä on todelliset mahdollisuudet tehdä työtään turvallisesti ja riippumattomasti;
18. korostaa sosiaalisen ja opetuksellisen infrastruktuurin vahvistamisen merkitystä, minkä olisi näyttävä investointeina parempiin oppikirjoihin ja myös opetuksellista sisältöä tarjoavien viestintäohjelmien rahoituksena;
19. tukee tiedotusvälineiden merkitystä rauhanprosesseissa ja konfliktin jälkeisissä tilanteissa, sillä ne auttavat tiedottamaan yleisölle rauhansopimuksista ja niiden seurauksista ja edistävät siten yleisön osallistumista;
20. korostaa tiedostusvälineiden ratkaisevaa merkitystä ihmisoikeuksien suojelun edistämisessä kehitysmaissa ja yleisön tietoisuuden lisäämisessä länsimaissa ja tätä kautta niiden antaman humanitaarisen avun lisäämisessä;
21. kehottaa hallituksia ja viranomaisia kaikkialla maailmassa lopettamaan rankaisemattomuuskäytännön toimittajiin kohdistuneissa väkivaltatapauksissa, tutkimaan viestinnän ammattilaisiin kohdistuneet hyökkäykset ja rankaisemaan niihin syyllistyneitä sekä ryhtymään tarvittaviin ennalta ehkäiseviin toimiin, jotta toimittajat voisivat edelleen välittää kansalaisille tärkeää ja puolueetonta tietoa vapaan ja riippumattoman lehdistön kautta;
22. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PERUSTELUT
Johdanto
Yhä yleisemmin tunnustetaan, että suuren yleisön paremmat mahdollisuudet päästä lukemaan sanomalehtiä, kuuntelemaan radiota, katsomaan televisiota sekä käyttämään tieto- ja viestintätekniikoita ovat olennaisia demokratian ja kehityksen edistämiseksi ja demokraattisen kanavan takaamiseksi vähäosaisille ja köyhille.
Ympäri maailmaa tiedotusvälineet ja viestintätekniikat ovat muuttaneet ihmisten, järjestöjen ja jopa kokonaisten kansojen elämää aiheuttaen suuren muutoksen paikallisissa yhteiskunnissa. Monet parhaat käytännöt osoittavat myönteisen vaikutuksen, joka tiedotusvälineillä on mielenlaatuun, kulttuuriin ja sosiopoliittiseen järjestelmään.
Kehitysmaiden hallitusten on luotava suotuisa ympäristö, joka edistää vapaata tiedonvälitystä ja viestintäverkoston kasvua köyhien ja vähäosaisten mahdollisuuksien parantamiseksi.
Kehitys sekä oikeus mielipiteisiin ja tiedonsaantiin
Oikeus sananvapauteen ja tiedonvälitykseen on tunnustettu perusihmisoikeudeksi YK:n vuonna 1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Amerikan ihmisoikeussopimuksessa ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjassa.
Jokaisella on oikeus sananvapauteen, joka käsittää painovapauden ja muiden tiedotusvälineiden vapauden tutkia tapoja, joilla voitaisiin vahvistaa vuorovaikutusta hyvän hallintotavan, ihmisoikeuksien ja kehitysohjelmien välillä.
Tiedotusvälineiden vapaus vakauden, hyvän hallintotavan ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi
Tiedotusvälineillä on erityinen tehtävä välittää tietoa suurelle yleisölle: se voi tehostaa vapaata tiedonvälitystä ja näkemysten välitystä ihmisille ja yhteisöille.
Sananvapaus, mukaan lukien painovapaus ja oikeus tutustua tiedonvälitystä koskevaan lainsäädäntöön, on keskeinen väline korruption torjunnassa. Korruptio vaikuttaa haitallisesti kehitykseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen ympäri maailmaa.
Yleisesti ottaen korruptio määritellään julkisen vallan väärinkäytöksi yksityisen hyödyn saavuttamiseksi. Se mahdollistaa tehottomuuden jatkumisen ja vääristää kasvupotentiaalia.
Korruptoituneessa yhteiskunnassa julkisille palveluille ja köyhyyden torjuntaan suunnatuille ohjelmille myönnettyjä enimmäisvaroja ei ikinä voida käyttää täysin, koska osa niistä kuluu aina oman edun tavoitteluun. Laajalle levittäytynyt korruptio heikentää kehitysavusta rahoitettujen hankkeiden tehokkuutta ja vähentää kehitysavun kannatusta avunantajavaltioiden kansalaisten keskuudessa.
Riippumattomat tiedotusvälineet ovat parhain keino jatkaa korruption vastaista toimintaa.
Kansainvälisen yhteisön asema
Kansainvälisessä yhteisössä tehdään kokeiluja ja käydään yhä enemmän keskusteluja joukkotiedotusvälineiden asemasta köyhyyden vähentämisessä ja kestävän kehityksen edistämisessä.
Useimpien avunantajavaltioiden lähestymistapa perustuu kumppanuuksiin, joihin osallistuu toimijoita muista kahdenvälisistä ja monenvälisistä järjestöistä, ministeriöistä, kansalaisyhteiskunnasta, yksityiseltä sektorilta, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä teollisuus- että kehitysmaissa.
Suurin osa avunantajista on ponnistellut viime vuosina merkittävästi tunnustaakseen tiedonvälityksen arvon ja tärkeän tehtävän kehityksessä ja tukeakseen kehitysmaita tiedonvälitykseen liittyvissä kysymyksissä.
Kansainväliset järjestöt ja apua antavat hallitukset ovat yhtä mieltä ehdotuksesta harkita järjestelmällisempää tapaa sisällyttää tiedotusvälineet, sananvapaus ja viestintä rahoituspolitiikan ja -strategian kehityssuunnitelmaan, sillä ne tarjoavat parhaan perustan kestävälle taloudelliselle kehitykselle.
Valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta hallintotavasta komissio toteaa, että "englanninkielisellä termillä governance viitataan [--] sääntöihin, prosesseihin ja käyttäytymiseen, jotka vaikuttavat vallan käyttöön unionin tasolla ja erityisesti avoimuuteen, osallistumiseen, vastuun kantamiseen, tehokkuuteen ja johdonmukaisuuteen. Suomenkielisenä vastineena on [‑‑] käytetty 'hallintotapaa'".
Lisäksi komissio ehdottaa, että "köyhyyttä ei pitäisi määritellä pelkästään tulojen ja varojen vaan myös perusmahdollisuuksien puutteeksi. Viimeksi mainittuja mahdollisuuksia ovat muun muassa mahdollisuudet koulutukseen, terveydenhoitoon, luonnonvarojen käyttöön, työhön, maan käyttöön ja luoton saantiin, poliittiseen osallistumiseen, palvelujen ja perusrakenteiden käyttöön" (Euroopan komissio, 2001).
Tiedotusvälineiden osuus vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa
YK:n vuosituhatjulistuksessa määritellyissä vuosituhannen kehitystavoitteissa asetettiin tavoitteet, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä ja jotka auttavat luomaan turvallisemman maailman, jossa ei ole köyhyyttä.
Vuosituhatjulistuksen ensimmäinen tavoite on puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä.
Kansainvälinen yhteisö pyrkii yhdessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet, minkä johdosta on pidetty useita konferensseja ja kokouksia. Niissä on keskitytty siihen, miten tiedotusvälineitä voidaan auttaa hoitamaan niille kuuluvat tehtävät.
Kesäkuussa 2003 UNESCO hyväksyi Dakarin julistuksen, jonka AKT-maiden kulttuuriministerit allekirjoittivat. Julistuksessa katsotaan, että riippumattomat tiedotusvälineet ja hyvä hallintotapa ovat keskeisessä asemassa köyhyyden vähentämiseen tähtäävissä strategioissa.
Genevessä joulukuussa 2003 pidetyssä tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) ensimmäisessä vaiheessa (Geneven vaihe) sovittiin yhteisestä tietoyhteiskuntaa koskevasta näkemyksestä. Sen avulla edistetään parempaa ja tasapainoista kehitystä kohti tietoyhteiskunnan toteutumista.
Joukko tiedotusvälineiden vapautta ja tiedotusvälineitä kannattavia järjestöjä kokoontui Bellagiossa, Italiassa, vuonna 2003 keskustellakseen painovapauden ja köyhyyden vähentämisen välisistä yhteyksistä.
Vuotta myöhemmin avunantajajärjestöt ja monenväliset järjestöt kokoontuivat uudelleen Bellagioon viestintää ja vuosituhannen kehitystavoitteita käsitelleeseen konferenssiin. Hyväksytyissä päätelmissä korostetaan, että tieto, viestintä ja osallistuminen ovat olennaisia tekijöitä pyrittäessä toteuttamaan vuosituhannen kehitystavoite, joka koskee äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittamista vuoteen 2015 mennessä.
Tiedonvälityksen asiantuntijoita ja ammattilaisia kansalaisjärjestöistä ja kansainvälisistä järjestöistä sekä hallitusten edustajia kokoontui lokakuussa 2005 Jordaniaan, jossa järjestettiin riippumattomien tiedotusvälineiden ja taloudellisen ja poliittisen kehityksen suhdetta tarkastellut maailmanlaajuinen foorumi tiedotusvälineiden kehittämisestä.
Tietoyhteiskuntahuippukokouksen toisen vaiheen (Tunisin vaihe) aikana marraskuussa 2005 allekirjoitetussa Tunisin sitoumuksessa tunnustetaan tieto- ja viestintätekniikoiden merkittävä vaikutus kestävän kehityksen välineenä.
Vuoden 2006 lopussa Maailmanpankki järjestää Italiassa viestintää ja kehitystä koskevan kongressin.
Tiedotusvälineiden epätasainen jakautuminen pohjoisen ja etelän välillä
UNESCOn mukaan kaikissa teollisuusmaissa, jotka edustavat neljännestä maailman väestöstä, ilmestyy jokseenkin sama määrä sanomalehtiä kuin kehitysmaissa (4 400 ja 4 200).
Kussakin kehitysmaassa ilmestyvien sanomalehtien määrä puhuu synkkää kieltään erittäin syvästä epätasa-arvosta: yli 20 Afrikan valtiossa ilmestyy vain yksi sanomalehti, kun taas kaikissa EU:n nykyisissä ja tulevissa jäsenvaltioissa julkaistaan 1 456 maksullista ja ilmaista päivälehteä (Maailman sanomalehtien järjestö, 2004).
Latinalaisessa Amerikassa on maita, kuten Brasilia, Meksiko ja Argentiina, joissa kussakin ilmestyy huomattavasti enemmän päivittäisiä sanomalehtiä kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja Italiassa yhteensä.
Aasiassa ja Intiassa julkaistaan ennätykselliset 1 334 päivittäin ilmestyvää sanomalehteä. Turkissa puolestaan ilmestyy 457 sanomalehteä, mikä on enemmän kuin koko Afrikassa.
On tärkeätä korostaa painotuotteiden (koulukirjat, käsikirjat, oppaat jne.) merkitystä erityisesti niissä maailman kolkissa, joissa sähköistys ja sen myötä myös Internetin käyttö on harvinaista.
Kehitysmaissa, joissa lukutaidottomuus on yleistä, radio on erittäin yleinen tiedotus- ja viestintäväline.
Maailmassa on lähes kaksi miljardia radiovastaanotinta, eli lähes joka kolmas ihminen omistaa radion. Nykyisin 20 prosenttia Afrikan väestöstä omistaa radion. Arabimaissa ja Aasiassa vastaava määrä on lähes 28 prosenttia ja Latinalaisessa Amerikassa yli 40 prosenttia.
Yhteisöissä tapahtuva radiotoiminta on saanut aikaan vaikuttavia tuloksia hyödyllisen tiedon välittämisessä köyhille ja osoittanut, miten yhteisöt voivat käyttää tekniikoita omiin tarkoituksiinsa.
Vaikka radio on edelleen suosituin joukkotiedotusväline, televisiotoiminta on kuitenkin kehittynyt sitä nopeammin: televisiolähetykset aloitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1936, ja 1970-luvun lopulla yli sadassa valtiossa oli vähintään yksi televisioasema.
Televisioiden määrä vaihtelee nykyisin siten, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on kuusi televisiota sataa asukasta kohti, arabimaissa 17 ja Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa 26–27.
Televisiovastaanottimien yhteenlaskettu määrä Aasiassa, Afrikassa, Oseaniassa ja Latinalaisessa Amerikassa on kuitenkin alle 20 prosenttia koko maailman vastaanottimista.
Elokuvat puolestaan muodostavat oman erillisen alansa. Kehitysmaissa elokuvayleisön määrä onkin viime vuosina kasvanut merkittävästi.
Elokuvissa käydään eniten Aasiassa, ja erityisesti Intian elokuvatuotanto on todella runsasta.
Tiedotusvälineiden asema kansainvälisissä konflikteissa
Tiedotusvälineillä on ratkaiseva asema rauhanprosesseissa ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa. Köyhyys ja konfliktit esiintyvät yhdessä, mikä johtaa vakavaan noidankehään: köyhyys voi synnyttää väkivaltaisia konflikteja ja väkivaltaiset konfliktit synnyttävät aina köyhyyttä tuhoamalla taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita, puhumattakaan ihmishenkien menetyksistä.
Ammattialajärjestöjen tilastojen mukaan kahden viime vuoden aikana yli 70 toimittajaa ja tiedotusvälineiden työntekijää on saanut surmansa, mikä on enemmän kuin koskaan.
Ei ole mikään sattuma, että pääosin juuri köyhimmissä ja vähiten kehittyneissä valtioissa tiedonvälityksen ja mielipiteiden tukahduttaminen on kaikkein ankarinta. Näissä maissa tuhansia toimittajia vainotaan, murhataan, pahoinpidellään, pidätetään ja vangitaan. Usein syynä on vain, että he ovat kyseenalaistaneet hallitustensa oikeuden pimittää tietoa ja viedä maanmiehiltään oikeuden avoimeen keskusteluun ja omiin mielipiteisiin.
On ratkaisevan tärkeää, että tiedotusvälineet ja ammattialajärjestöt edistävät oikeaa, ammattimaista ja eettistä uutisointia. Tämä voidaan saada aikaan luomalla vapaaehtoiset menettelysäännöt, kouluttamalla toimittajia ja laatimalla itsesäätelymekanismeja.
Joukkotiedotusvälineet ja tieto- ja viestintätekniikka palvelujen tarjoamisen hallinnoinnin parantamiseksi
Viimeisimpien FAO:n tietojen mukaan yli 80 kehitysmaata kärsii tätä nykyä jatkuvasta ravinnon puutteesta ja noin 854 miljoonaa ihmistä näkee nälkää (FAO:n aluekonferenssi, Riika, kesäkuu 2006).
Vuoteen 2025 mennessä maailman väestö saattaa ylittää kahdeksan miljardin rajan ja kehitysmaiden ravinnontarve saattaa kaksinkertaistua. Elintarviketurvan varmistaminen kehitysmaissa on haaste, joka edellyttää uusia tekniikoita, taitoja, käytäntöjä ja yhteistyömuotoja.
Infrastruktuurin, maatalouden ja yksityisen sektorin kehittäminen voi yhdessä tiedotusvälineiden ja tiedottamisen kanssa vähentää köyhyyttä maaseudulla.
Ihmisillä on oltava riittävät mahdollisuudet tiedonsaantiin sekä tieto- ja viestintätekniikoiden käyttämiseen; erityisesti syrjäytyneillä ryhmillä saattaa olla huomattavia rajoitteita tiedonsaannissa ja tiedotusvälineiden käyttämisessä omiin erityistarpeisiinsa.
Kuten tässä mietinnössä on jo todettu, tiedotusvälineiden sekä tieto- ja viestintätekniikoiden käyttö on osoittautunut sopivaksi tavaksi rikastuttaa paikallista kulttuuria ja saada aikaan sosiaalista ja taloudellista kehitystä terveydenhuollon, paremman koulutuksen, työllisyyden, maatalouden ja kaupan alalla.
Terveydenhuolto on yksi lupaavimmista aloista, joilla tiedotusvälineitä ja -tekniikoita voidaan hyödyntää köyhyyden vähentämiseksi. Niitä voidaan helposti käyttää haluttujen terveydenhuoltoon liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen ja lääkärien etäkonsultaatioiden, diagnosoinnin ja hoidon helpottamiseen kehitysmaissa.
Tutkijat toteavat, että maatalouden tuottavuuden lisääminen hyödyttää köyhiä ja maata omistamattomia ihmisiä parempien työllistymismahdollisuuksien muodossa. Maanviljelyn tukeminen on ensisijaisen tärkeää maaseudun kehittämiselle, koska suurin osa köyhästä väestöstä asuu maaseudulla ja saa elantonsa suoraan tai epäsuoraan maataloudesta.
Tiedotusvälineet ja -tekniikat voivat välittää hyödyllistä tietoa maanviljelijöille esimerkiksi kasvinsuojelusta ja karjanhoidosta, lannoitteiden ja rehujen käytöstä, kuivuuden lievittämisestä, tuholaistorjunnasta, kastelusta, sääennusteista, siemenviljasta ja markkinahinnoista.
Koulutuksella on keskeinen asema kestävän kehityksen takaamisessa, ja tiedotusvälineiden vapaus edistää merkittävästi koulutusmahdollisuuksia.
Toimittajien kouluttaminen on maailmanlaajuinen sosiaalinen kysymys: on ensisijaisen tärkeää taata asiaankuuluva arvo niille miehille ja naisille, jotka luovat tiedotus- ja viestintävälineitä ja käyttävät niitä.
Sukupuoli ja kehitystarkoituksiin käytettävä viestintä
Valtaosa kehitysmaissa elävistä naisista ei vieläkään pääse käyttämään tiedotusvälineitä ja viestintätekniikkaa. Heillä on myös miehiä pienemmät mahdollisuudet päästä kouluun tai oppia lukemaan.
Lisäksi naiset tuskin kykenevät maksamaan tiedotusvälineiden ja viestintätekniikan käytöstä, koska heillä ei ole lainkaan varoja tai koska heillä ei ole sananvaltaa kotitalousmenoissa. Naisten ajankäyttöä tai liikkumista kodin ulkopuolella koskevat rajoitteet voivat niin ikään vähentää heidän mahdollisuuksiaan käyttää alan tekniikkaa.
Sukupuolen huomioon ottaminen on välttämätöntä suunnittelun ja toimeenpanon yhteydessä.
Yhä useammat naiset työskentelevät liikealalla ja heidän merkityksensä yritysten omistajina kasvaa. Rahoituksen, markkinatiedon ja koulutuksen saanti on ratkaisevan tärkeää kaikille pienyrityksille. Tiedotusvälineillä ja tieto- ja viestintätekniikoilla on merkittävä asema liiketoimintamahdollisuuksien luomisessa.
Tiedonsaanti ja sananvapaus ovat välttämättömiä tehokkaille strategioille, joiden avulla edistetään oikeutta lisääntymis- ja sukupuoliterveyteen ja kestävään ympäristöön sekä suojellaan niitä.
Nuoret ja tiedotusvälineet
Monessa kehitysmaassa nuoret ovat suurin väestönosa. Nuorten ja erityisesti nuorten naisten keskuudessa lukutaito on yleisempää kuin vanhempien sukupolvien keskuudessa, ja he ovat myös korkeammin koulutettuja. Nuoret ovat voineet tutustua länsimaiseen kulttuuriin videoiden tai elokuvien välityksellä, vaikka he asuisivat syrjäseudulla. On todennäköisempää, että heillä on jonkinlainen kyky kommunikoida vierailla kielillä ja että he hallitsevat paremmin tiedotusvälineiden sekä tieto- ja viestintätekniikoiden käytön.
Syrjäytyneille ja vammaisille olisi annettava mahdollisuus käyttää tiedotusvälineitä sekä tieto- ja viestintätekniikoita.
Maailmassa on 500 miljoonaa vammaista, joista lähes 80 prosenttia elää kehitysmaissa.
Vammaisten mahdollisuuksia tiedonsaantiin sekä tieto- ja viestintätekniikoiden käyttämiseen pyritään nykyisin helpottamaan. Esimerkiksi mukautuvaa tekniikkaa pyritään kehittämään, sillä kyseinen tekniikka on tärkein edellytys sille, että monet vammaiset voivat käyttää tietokoneita.
Päätelmät
Vapaa lehdistö ei ole arvokas pelkästään demokratian kannalta, vaan se on myös elintärkeä ja olennainen tekijä inhimillisessä kehityksessä.
Tarkemmin ottaen sananvapaus ja tiedonsaannin vapaus ovat ehdottomasti olennaisia tekijöitä köyhyyden vähentämisessä ja estämisessä sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja ylläpitämisessä.
Ihmisoikeuksien suojelemiseksi, kehityksen edistämiseksi ja köyhyyden torjumiseksi on välttämätöntä laatia yhteinen ohjelma sekä kannustaa jatkuvaa vuoropuhelua ja kumppanuuksia kansainvälisellä ja kansallisella tasolla.
Kehitysmenetelmiä koskeva viestintä voi yhdessä teknisten innovaatioiden kanssa auttaa vähäosaisia ja maaseudulla sijaitsevia yhteisöjä saamaan tietoa, jota he tarvitsevat elinolojensa parantamiseksi.
Viestinnän mahdollisuudet strategisena kehityksen keinona olisi sisällytettävä perustekijänä kehitystä koskevaan suunnitteluprosessiin.
Vapaa tiedonvälitys vahvistaa vastuullisuutta ja avoimuutta, ehkäisee korruptiota ja lisää yhteisöjen ryhmien mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon.
Tiedotusvälineet ovat välttämätön väline ehkäistäessä väkivaltaisia konflikteja, sillä ne tarjoavat foorumin rauhanomaiselle keskustelulle ja ongelmanratkaisulle. Koska riippumattomat tiedotusvälineet antavat yksilöille ja ryhmille äänen, ne vähentävät eristyneisyyden tunnetta ja toivottomuutta, joka usein edeltää väkivaltaa.
kulttuuri- ja koulutusvaliokunnaN LAUSUNTO (13.7.2006)
kehitysyhteistyövaliokunnalle
viestinnästä ja kehityksestä
(2006/2080(INI))
Valmistelija: Karin Resetarits
EHDOTUKSET
Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa liittämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. vahvistaa, että on tärkeää varmistaa sananvapauden ja viestinnänvapauden aikaisempaa järjestelmällisempi liittäminen kehityssuunnitelman strategioihin ja rahoituspolitiikkaan;
2. katsoo, että kehitystä koskevien ja sitä hyödyttävien ohjelmien rahoitukseen olisi liitettävä aikaisempaa järjestelmällisemmin valtiosta riippumattomat viestimet;
3. korostaa tiedotusvälineiden merkitystä kulttuurien monimuotoisuuden kunnioittamisen ja kansallisen ja kansainvälisen kulttuurikehityksen edistämisessä;
4. katsoo, että tiedotusvälineet ovat avainasemassa, kun on levitettävä nopeasti tietoa uusista tieteellisistä saavutuksista ja teknologioista, jotka tukevat ja lisäävät kehitystä;
5. edellyttää, ettei viestimien asemaa rajoiteta koskemaan ainoastaan tärkeimpiä malleja, vaan että voimistettaisiin vaihtoehtoisia viestimiä ja epävirallisia tiedonvälitysverkkoja, jotka olisi liitettävä kaikkiin infrastruktuuria koskeviin kehityssuunnitelmiin;
6. korostaa, että kehityksen on oltava yhteiskunnallista ja kestävää kehitystä, jossa sosiaalisia arvoja ja ympäristöarvoja kunnioitetaan tasapuolisesti;
7. tukee valtioista riippumattomia järjestöjä ja rahastoja, jotka investoivat toimittajien koulutukseen kehitysmaissa ja parantavat viestinnän ammattilaisten työoloja niin, että heillä on todelliset mahdollisuudet tehdä työtään turvallisemmin ja riippumattomammin;
8. korostaa sosiaalisen ja opetuksellisen infrastruktuurin vahvistamisen merkitystä, minkä olisi näyttävä investointeina parempiin oppikirjoihin ja opetuksellista sisältöä tarjoavien viestintäohjelmien rahoituksena;
9. korostaa, että koulutuksellisen sisällön päätavoitteena olisi oltava tiedon lisääminen vapaiden tiedotusvälineiden tärkeydestä ja voimasta demokraattisen yhteiskunnan luomisessa;
10. kiirehtii sellaisten seikkojen kuin sananvapaus, lehdistönvapaus, osallistuminen julkiseen päätöksentekoon ja haavoittuvien ryhmien suojelu liittämistä kokonaisvaltaisiin kehitysohjelmiin;
11. kehottaa hallituksia ja viranomaisia kaikkialla maailmassa lopettamaan rankaisemattomuuskäytännön toimittajiin kohdistuneissa väkivaltatapauksissa, tutkimaan viestinnän ammattilaisiin kohdistuneet hyökkäykset ja rankaisemaan vastuuhenkilöitä ja ryhtymään tarvittaviin ennalta ehkäiseviin toimiin, jotta toimittajat voisivat edelleen välittää kansalaisille tärkeitä ja objektiivisia tietoja vapaalta ja riippumattomalta lehdistöltä.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Viestintä ja kehitys |
||||||
|
Menettelynumero |
|||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
DEVE |
||||||
|
Lausunnon antanut valiokunta |
CULT |
||||||
|
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä) |
|
||||||
|
Valmistelija |
Karin Resetarits |
||||||
|
Alkuperäinen valmistelija |
|
||||||
|
Valiokuntakäsittely |
20.6.2006 |
|
|
|
|
||
|
Hyväksytty (pvä) |
13.7.2006 |
||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
26 0 1 |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Maria Badia I Cutchet, Ivo Belet, Guy Bono, Marie-Hélène Descamps, Jolanta Dičkutė, Věra Flasarová, Hanna Foltyn-Kubicka, Milan Gaľa, Claire Gibault, Vasco Graça Moura, Lissy Gröner, Luis Herrero-Tejedor, Ruth Hieronymi, Manolis Mavrommatis, Marianne Mikko, Ljudmila Novak, Doris Pack, Zdzisław Zbigniew Podkański, Christa Prets, Pál Schmitt, Nikolaos Sifunakis, Hannu Takkula, Helga Trüpel, Henri Weber, Thomas Wise, Tomáš Zatloukal |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Erna Hennicot-Schoepges, Nina Škottová |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
|
||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
PPE-ryhmästä oli paikalla 2 varajäsentä, mutta ainoastaan yksi heistä sai äänestää, jotta äänestämään oikeutettujen jäsenten kiintiö ei olisi ylittynyt |
||||||
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Tiedotusvälineet ja kehitys |
||||||||||
|
Menettelynumero |
|||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
DEVE |
||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
CULT |
FEMM |
|
|
|
||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
FEMM |
|
|
|
|
||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
||||||
|
Esittelijä(t) |
Manolis Mavrommatis |
|
|||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
|||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
30.5.2006 |
10.7.2006 |
|
|
|
||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
28.8.2006 |
||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+ - 0 |
25 0 0 |
|||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Margrete Auken, Alessandro Battilocchio, Thierry Cornillet, Nirj Deva, Alexandra Dobolyi, Michael Gahler, Filip Andrzej Kaczmarek, Ģirts Valdis Kristovskis, Miguel Angel Martínez Martínez, Luisa Morgantini, Horst Posdorf, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
John Bowis, Milan Gaľa, Ana Maria Gomes, Alain Hutchinson, Jan Jerzy Kułakowski, Bernard Lehideux, Manolis Mavrommatis, Miloslav Ransdorf, Anders Wijkman, Zbigniew Zaleski |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
|
||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
31.8.2006 |
||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
|
||||||||||