Mietintö - A6-0266/2006Mietintö
A6-0266/2006

MIETINTÖ kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta

12.9.2006 - (2006/2110(INI))

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Pedro Guerreiro


Menettely : 2006/2110(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0266/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0266/2006
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta

(2006/2110(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon joulukuussa vuonna 2002 toteutetun yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen sekä erityisesti 17. tammikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta "Yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuus"[1],

–    ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan kalatalousrahastosta[2],

–    ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2006 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission tiedonannon "Kalastusalan taloudellisen tilanteen parantaminen" (KOM(2006)0103),

–    ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan 3. toukokuuta 2006 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden, jossa käsiteltiin polttoainehintojen nousun vaikutuksia Euroopan kalastuselinkeinoon,

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6‑0266/2006),

A.  ottaa huomioon kalastusalan strategisen merkityksen eri jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin sosioekonomiselle tilanteelle, kalataloustuotteiden yleiselle saatavuudelle sekä elintarvikesektorin tasapainolle; ottaa lisäksi huomioon, että kalastusala edistää merkittävästi rannikkoyhteisöjen sosioekonomista hyvinvointia, paikallista kehitystä, työllisyyttä, taloudellisen toiminnan ja työpaikkojen säilymistä ja/tai luomista toiminnan kaikissa vaiheissa, tuorekalan saatavuutta sekä paikallisten kulttuuriperinteiden säilymistä,

B.   ottaa huomioon, että on olemassa yhteinen kalastuspolitiikka (YKP), jonka on otettava vastuu kustannusten rahoittamisesta ja erityisesti tällä alalla tehdyistä päätöksistä ja toteutetuista toimista,

C.  katsoo, että rahoituskehyksen 2007–2013 enimmäismääriä on noudattava, vaikka olisi kuitenkin ollut toivottavaa osoittaa kalatalousalalle riittävämmät määrärahat,

D.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden kalastuslaivastoihin kuului vuonna 2004 yhteensä lähes 90 000 alusta ja että ne työllistivät suoraan noin 190 000 kalastajaa,

E.   katsoo, että yhteisessä kalastuspolitiikassa on otettava huomioon ne merkittävät erot, joita eri jäsenvaltioiden välillä esiintyy kalastuslaivastojen, niiden osien, pyyntilajien, pyyntivälineiden, tuottavuuden, kuluttajien mieltymysten sekä henkeä kohti kulutetun kalamäärän kohdalla; katsoo, että tämän ohella on otettava huomioon kalastustoiminnan erityispiirteet, jotka johtuvat alan yhteiskunnallisesta rakenteesta sekä eri kalastusalueiden välisistä rakenteellisista ja luontaisista eroista,

F.   katsoo, että kalavarojen säilymisellä on olennainen merkitys pyrittäessä pitkällä aikavälillä varmistamaan kalastustoiminnan säilyminen sekä kalastusalan elinkelpoisuus,

G.  ottaa huomioon, että kalastusalan toiminta on keskittynyt ennen kaikkea alueille, joissa talous on epävakaa ja joista suurin osa kuuluu tavoitteen 1 alueisiin; katsoo lisäksi, että alan tämänhetkisellä kriisillä on merkittävä vaikutus näiden alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen,

H.  katsoo, että yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi tuettava kalastusalan kestävää kehitystä,

I.    ottaa huomioon, että tietyillä kalastuksen aloilla kalastuksesta toimeentulonsa saavan väestön tulotaso on huomattavasti alhaisempi kuin muiden väestönosien ja että tätä eriarvoisuutta kärjistää se, että tulotaso on sidoksissa kalastusalan epävarmuuteen, kalan hinnanvaihteluihin sekä tiettyjen tuotantotekijöiden kustannuksiin; ottaa huomioon, että tämän vuoksi yhteisön politiikoilla on taattava kalastuksesta toimeentulonsa saavan väestön kohtuullinen elintaso erityisesti tasapainottamalla paremmin tuloja ja yritysten kustannuksia,

J.    ottaa huomioon, että kalastusalan ammattilaisten epävarma tulonsaanti on sidoksissa markkinoinnissa noudatettaviin sääntöihin, ensimyyntihinnan muodostustapaan sekä alan epäsäännöllisyyteen, minkä vuoksi sekä jäsenvaltioiden että yhteisön on säilytettävä tietyt julkiset tuet,

K.  ottaa huomioon, että polttoaineiden hintojennousu vaikuttaa suoraan ja negatiivisesti miehistöjen saamiin tuloihin palkkojen ja saaliiden ensimyyntitulojen välisen suhteen vuoksi, mikä johtaa palkkojen jopa 25 prosentin laskuun,

L.   ottaa huomioon, että useiden kalastusalan yritysten taloudellinen tilanne on huonontunut viime vuosina niin paljon, että moni näistä yrityksistä on lakkauttanut toimintansa tulotason laskiessa, ja että tällä on ollut mitä moninaisimpia sosioekonomisia vaikutuksia,

M.  katsoo, että tulotason lasku johtuu kalastustoimintaan suunnatuista rajoituksista (joita ovat mm. kapasiteetin vähentäminen, suurimmat sallitut saaliit eli TAC:t, pyyntikiintiöt, alueet, joilla kalastus on kielletty, kalakantojen elvytyssuunnitelmat sekä niiden päivien vähentäminen, jolloin pyynti on sallittu) sekä siitä, että kalastusalan rakenteesta johtuen ensimyyntihinnat pyritään pitämään alhaisina (tarjonnan alhainen keskittyminen, kysynnän yhä lisääntyvä keskittyminen, lisäarvon epätasainen jakautuminen, kalastustuotteiden tuonnin asteittainen kasvu sekä vesiviljelytuotannon kasvu),

N.  ottaa huomioon, että kalastusalan tämänhetkinen taloudellinen ja sosiaalinen kriisi koskee eritasoisesti kaikkia kalastuslaivastoja,

O.  ottaa huomioon, että kalastusalalta on viime vuosikymmenen aikana hävinnyt 35 prosenttia työpaikoista, 20 prosenttia aluksista ja 28 prosenttia pyyntisaalismäärästä huolimatta vuoden 2002 yhteisen kalastuspolitiikan tarkistuksen aikana tehdyistä yrityksistä tämän suuntauksen muuttamiseksi,

P.   katsoo, että kalastusalan taloudellisen kannattavuuden takaamiseksi sen mukauttamiseen on syytä yhdistää sosioekonomisia toimia, jotka on suunnattu erityisesti paremman turvallisuustason saavuttamiseen laivaston nykyaikaistamisen kautta, alan ammattilaisten korkean koulutustason varmistamiseen ja merellä työskentelevien työ- ja elinolojen parantamiseen,

Q.  ottaa huomioon, että kalastustuotteiden kauppataseen alijäämä kolmansien maiden kanssa on ollut jo useita vuosia jatkuvassa nousussa ja että nykyisin EU tuo alueelleen yli 40 prosenttia kuluttamistaan kalastustuotteista,

R.   katsoo, että myyntidynamiikka estää kustannustekijöiden heilahtelujen heijastumisen kalan hintaan ja että keskimääräiset ensimyyntihinnat ovat polkeneet paikallaan tai jopa laskeneet vuoden 2000 jälkeen ilman, että tämä olisi laskenut tuorekalan kuluttajahintoja,

S.   ottaa huomioon, että joissain tapauksissa kalastustuotteiden nykyinen yhteinen markkinajärjestely ei onnistunut myötävaikuttamaan riittävästi ensimyyntihintojen nousuun eikä johtanut lisäarvon tasapuoliseen jakautumiseen kalastusalan arvonnousuun pyrittäessä,

T.   ottaa huomioon, että kalastuslaivaston koon sopeuttaminen kalavarojen nykyiseen tasoon on johtanut kalastusalusten käytöstä poistoon epäjohdonmukaisesti ottamatta huomioon kalastuslaivastojen erityispiirteitä, kalavaroja tai kalan kysyntää eri maiden kuluttajien keskuudessa; ottaa lisäksi huomioon, että tällä on ollut huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia,

U.  ottaa huomioon, että kalastusponnistusten vähentäminen on vaikuttanut enemmän toisiin jäsenvaltioihin kuin toisiin ja että tiettyjen jäsenvaltioiden laivastot ovat tehneet yhteisön keskiarvon ylittäviä kokonaisvähennyksiä ja toiset päinvastoin lisänneet kalastusponnistuksiaan,

V.  ottaa huomioon, että tiettyjen kalastusmenetelmien käytön lopettaminen johtaa automaattisesti monen pienimuotoisen kalastustavan häviämiseen, millä on merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia,

W. ottaa huomioon, että jo kolme vuotta jatkuneella polttoainehintojen nousulla on ollut erityisen kielteisiä vaikutuksia kalastusalaan ja että se on kärjistänyt huomattavasti nykyistä kriisiä sekä kaventanut alan toimintamarginaalia ja heikentänyt sen taloudellista toimintakykyä, mikä on johtanut kalastajien tulotason jyrkkään laskuun,

X.  ottaa huomioon, että polttoaineiden hinta on noussut vuosina 2004–2006 lähes 100 prosenttia ja että polttoaineiden osuus eräillä kalastuksen osa-alueilla on nykyisin lähes puolet kalastusalan yritysten kokonaistoimintakustannuksista,

Y.  ottaa huomioon, että eräiden tutkimusten mukaan polttoainehintojen nousu saattaisi hävittää tuhansia kalastusalan yrityksiä ja mahdollisesti tuhansia työpaikkoja,

Z.   ottaa huomioon, että eri jäsenvaltiot ovat toteuttaneet erityisiä toimenpiteitä maksaakseen korvauksia kalastuslaivastoilleen polttoainehintojen noususta aiheutuneista menetyksistä, etenkin perustamalla takuurahastoja ja parannettuja luottoja,

AA. ottaa huomioon, että suuntaus polttoainehintojen nousuun on luonteeltaan rakenteellista,

AB. ottaa huomioon, että ilmoituksen valtionavun poikkeuksista osalta komissio ehdottaa kalastusalan "de minimis" -säännön nostamista kolmen vuoden ajaksi edunsaajaa kohden noin 30 000 euroon, joka on vähemmän kuin muilla aloilla,

AC. ottaa huomioon, että Brysselissä 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto laski komission ehdotukseen verrattuna Euroopan kalatalousrahaston kauden 2007–2013 määrärahat 4,9 miljardista eurosta 3,8 miljardiin euroon heikentäen täten yhteisön kalatalousalalle osoittamia taloudellisia määrärahoja entisestään,

AD. ottaa huomioon, että 19. kesäkuuta 2006 saavutetussa Euroopan kalatalousrahastoa koskevassa poliittisessa sopimuksessa ei oteta huomioon parlamentin 6. heinäkuuta 2005 antaman edellä mainitun päätöslauselman avainnäkemyksiä ja että siihen sisällytetään edellä mainitussa komission tiedonannossa esitetyt ehdotukset,

Komission tiedonanto

1.  pahoittelee, että komission tiedonanto on annettu kovin myöhään ja ettei tiedonanto ole tarpeeksi kunnianhimoinen; katsoo, että esitetyt ehdotukset ovat itse asiassa riittämättömiä ja eräissä tapauksissa jopa epätarkoituksenmukaisia, kun otetaan huomioon kalastusalan nykyisen kriisin laajuus ja vakavuus, minkä komission on itse asiassa pannut merkille;

2.  pahoittelee, että suositellussa politiikassa korostetaan polttoainehintojen jyrkästä noususta johtuvaa kalastusalan sosioekonomisen tilanteen huononemista, jotta voitaisiin vauhdittaa kalastusalusten käytöstä poistamista ja niiden toiminnan lopullista lakkauttamista;

3.  pahoittelee, että ehdotetuilla toimilla ei ole todellista sosioekonomista ulottuvuutta ja että sen sijaan ne ovat toimia, joissa ei oteta mitenkään huomioon niiden täytäntöönpanon seurauksia alusten miehistöille;

4.  kiinnittää huomiota seikkaan, että komission tiedonantoon ei sisälly johdonmukaista analyysia kalastusalan, etenkään kalastusponnistusten, nykytilasta;

5.  katsoo, että useiden esitettyjen ehdotusten vaikutukset kalastusalan taloudelliseen tilanteeseen ovat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä parhaimmassakin tapauksessa vain vähäpätöiset;

Välittömät toimenpiteet

6.  pahoittelee, että pelastamis- ja rakenneuudistustukien osalta komissio vastustaa edelleen mahdollisten korvausten ja toimintatukien myöntämistä; katsoo näin ollen tarpeelliseksi toteuttaa sellaisia konkreettisia ja välittömiä toimia, joilla pyritään kalastusalalla vastaamaan polttoainehintojen heilahtelun aiheuttamaan lisääntyneeseen epävarmuuteen kehittämällä toimia, joilla tuetaan niistä aiheutuvia kustannuksia; kehottaa perustamaan tähän tarkoitukseen yhteisörahoitteisen takuurahaston, jolla voidaan taata vakaat polttoainehinnat; kehottaa lisäksi myöntämään kalastusalan yrityksille väliaikaisia korvauksia;

7.  katsoo tarpeelliseksi hyödyntää kaikki varainhoitovuotta 2006 koskevan yhteisön talousarvion suomat mahdollisuudet ja rahoitusmarginaalit pyrittäessä rahoittamaan ylimääräisiä tukitoimenpiteitä, joilla kalastusalaa autetaan selviämään polttoainehintojen nousun aiheuttamista vaikeuksista varsinkin siinä tapauksessa, ettei muunlaisia toimia aiota panna täytäntöön;

8.  kehottaa komissiota, jotta yhteisön vesien ulkopuolella pyytävän sellaisen EU:n laivaston kilpailukyky taattaisiin, jonka on kilpailtava samoilla markkinoilla kuin kolmansien maiden laivastot, joiden kustannukset ovat yli 300 prosenttia yhteisön aluksia alhaisemmat, tutkimaan alan ehdotuksia sellaisen kehyksen luomiseksi, jolla näille yrityksille voidaan myöntää verohelpotuksia;

9.  suosittaa sellaisen julkisen vakuutusjärjestelmän perustamista, jonka takauksesta vastaavat jäsenvaltiot ja yhteisö ja jonka avulla kalastusala voisi varautua odottamattomiin tapahtumiin;

10. kehottaa komissiota pitämään polttoainehintojen aiheuttamaa kriisiä tällaisena odottamattomana ja kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) piiriin kuuluvana tapahtumana kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä 17. joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999[3] 16 artiklan säännösten mukaisesti, jotta mahdollistetaan samojen lyhyen aikavälin tukien myöntäminen kuin silloin, kun on kyse kalastustoiminnan väliaikaisesta keskeytymisestä, jolloin tuen myöntämiseen ei sovelleta kapasiteetin vähentämiseen liittyviä kriteerejä tai biologisia kriteerejä; muistuttaa monista komission tässä tarkoituksessa tekemistä pitkäaikaisista sitoumuksista;

11. kehottaa komissiota pidentämään pelastamistukien voimassaoloaikaa 12 kuukauteen;

12. korostaa, että julkinen apu olisi kohdistettava myös alusten miehistöjen etujen suojaamiseen, tarpeiden tyydyttämiseen ja ongelmien ratkaisemiseen;

13. on pettynyt komission äskettäin ilmoittamaan sääntöön, jossa "de minimis" -tukien enimmäismäärää nostetaan vain 30 000 eurolla kolmessa vuodessa kalastusalalla; palauttaa mieliin alan ja monien jäsenvaltioiden hallintojen jatkuvat pyynnöt lisätä kyseisiä tukia aina 100 000 euroon ja vertaa tätä lukua äskettäin muille tuotantoaloille sovittuun enimmäismäärään, joka on 200 000 euroa; korostaa ns. "minimisäännössä" mainitun tuen määrän nostamiseksi tehtyjä sitoumuksia kalastusalalla ja pyytää komissiota tarkistamaan kiireellisesti äskettäin tehdyn sopimuksen korotuksen;

14. kehottaa komissiota sallimaan KOR:n tai EKTR:n piiriin kuuluvien tukien maksamisen ennakolta sellaisten rahoituskohtien luomiseksi, joilla voidaan minimoida toimintakustannusten noususta aiheutuvat menetykset;

Keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteet

Kalastuslaivastojen uudistaminen

15. ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka mukaan tulevien rakenneuudistusohjelmien yhteydessä voitaisiin harkita pyyntivälineiden uudistamiseen, laitehankintaan ja moottoreiden vaihtamiseen suunnattuja investointeja rakenneuudistuksen vauhdittamiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi ja energiasäästöjen mahdollistamiseksi;

16. katsoo, että tiettyjen jäsenvaltioiden rakenneuudistussuunnitelmien olisi muodostettava olennainen osa kalastusalan rakenneuudistusta;

17. pahoittelee vision puutetta EKTR:n lähestymistavassa tukea moottorin vaihtamista; katsoo, että sellaiset toimet, kuten tuen kytkeminen moottorin vaihtamiseen yli 12 metriä pitkissä aluksissa siten, että teho laskee 20 prosenttia, tekevät tietyt kalastustoiminnat käytännössä kannattamattomiksi ja voivat vaikuttaa turvallisuuteen samalla, kun ne voivat edistää petosten lisääntymistä siten, että moottorin teho ilmoitetaan todellista alhaisemmaksi;

18. katsoo, että tulevan Euroopan kalatalousrahaston olisi edelleen myönnettävä tukea kalastuslaivastojen uudistamiseen sekä erityisesti toimiin, joista hyötyisivät ennen kaikkea rannikkokalastus ja pienimuotoinen kalastus; toteaa, että näitä toimia voisivat olla kalastusalusten moottoreiden vaihtaminen turvallisuuden lisäämiseksi, ympäristönsuojelu ja polttoainesäästöt sekä yli 20 vuotta vanhojen kalastusalusten vaihtaminen, koska niiden turvallista toimintaa ei enää kyetä takaamaan;

Rannikkokalastus

19. kehottaa komissiota tunnustamaan rannikkokalastuksen ja pienimuotoisen kalastuksen erityisen luonteen yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä, sekä tutkimaan, miten nykyisillä välineillä kyetään vastaamaan alan vaatimuksiin sekä sopeuttamaan tarvittaessa nämä välineet alan vaatimuksiin;

20. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen rannikkokalastuksen ja pienimuotoisen kalastuksen hyväksi perustettavasta yhteisön tukiohjelmasta, joka mahdollistaa toimien koordinoinnin ja muista nykyisistä rahoitusvälineistä peräisin olevan rahoituksen kanavoinnin pyrittäessä löytämään ratkaisuja alalle ominaisiin ongelmiin;

Markkinointi

21. on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo laatia perusteellisen arvion kalastustuotteiden nykyisestä markkinajärjestelystä (YMJ); katsoo, että kalastustuotteiden YMJ:tä on perusteellisesti tarkistettava haluttaessa parantaa kalan ja kalastustuotteiden myyntiä ja nostaa niiden lisäarvoa;

22. katsoo, että on olennaista, että kalastajat otetaan entistä laajemmin mukaan kalastustuotteiden jalostukseen ja markkinointiin tulopohjan laajentamiseksi ja elintason parantamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan tässä tarkoituksessa ehdotuksia kalastustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta sekä ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla voidaan nostaa ensimyyntihintoja ja edistää lisäarvon tasapuolista ja tarkoituksenmukaista jakautumista arvoketjussa;

23. on pettynyt, koska monissa tapauksissa ala ei ole käyttänyt riittävästi hyväksi nykyiseen YMJ:hin sisältyviä mahdollisuuksia parantaa kilpailukykyä, ja pyytää komissiota yhteistyössä kansallisten hallintojen ja tuottajien eri edustajajärjestöjen kanssa antamaan kyseisille mahdollisuuksille ja YMJ:n tulevassa tarkistuksessa mahdollisesti sisällytettäville muille mahdollisuuksille mahdollisimman paljon julkisuutta;

24. katsoo, että on tärkeää harkita, hyväksytäänkö muita samankaltaisia intervention muotoja, kuten takuuhintaa tai maksimituloverotusta, jotta voidaan taata paras mahdollinen lisäarvon jakautuminen välikäsien marginaalia vähentämällä;

25. korostaa, että rakennerahastoilla on voitava edistää kalastusalan uudistamista ja markkinointi-infrastruktuurin luomista;

26. tukee aloitetta, jolla on tarkoitus laatia Euroopan unionille kalastustuotteiden kauppaa koskevat toimintaohjeet;

27. on samaa mieltä siitä, että ympäristömerkeillä voitaisiin edistää tuotteiden monipuolistumista ja kannustaa kestävää kalastustuotteiden kauppaa;

28. kehottaa komissiota tutkimaan esimerkiksi kuluttajatukien kaltaisia mekanismeja, joilla voitaisiin edistää jalostettujen ja lisäarvoltaan parempien kalastustuotteiden (etenkin säilykkeiden) myyntiä, kuten tehdään eräiden maataloustuotteiden kohdalla;

29. kehottaa komissiota varmistamaan yhteisön kalastustuotteiden, kuten säilykkeiden, menekinedistäminen yhteisön ulkopuolella siten, että rahoitetaan kansainvälisissä esittelytilaisuuksissa tai messuilla tapahtuvaa kyseisten tuotteiden jakelua;

30. katsoo, että komission olisi syytä laatia selvitys yhteisön vesiviljelytuotteiden ja yhteisöön tuotujen vesiviljelytuotteiden vaikutuksesta kalan hintaan ja erityisesti sen ensimyyntihintaan;

31. kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joiden nojalla sisämarkkinoille tuodut ja siellä myydyt kalastustuotteet tulisi alistaa samoille säännöille kuin yhteisön kalastustuotteet;

32. katsoo, että investoinnit parantamaan kalan käsittelyä aluksella, etenkin tuki investoinnille jäähdytysjärjestelmiin, voisi helpottaa ensimyyntihintojen parantamista;

Rahoitus

33. on huolissaan kalastusalalle ja erityisesti Euroopan kalatalousrahastolle vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä osoitetun rahoituksen riittämättömyydestä sekä katsoo, että rahoitusta on välttämättä nostettava kalastusalan kriisiin vastaamiseksi;

Kalavarojen kestävyys

34. kehottaa uudelleen komissiota ryhtymään kokonaisvaltaisesti meriympäristön suojelua ja kalakantojen elvyttämistä koskeviin toimenpiteisiin siten, että niissä otetaan nykyisten hallinnointimenetelmien ohella huomioon erityisesti muut sellaiset tekijät, joilla on huomattava vaikutus meriympäristöön ja kalavarojen tilaan (näitä tekijöitä ovat mm. rannikoiden ja meren saastuminen, teollisuuden ja maatalouden päästöt, merenpohjan ruoppaukset sekä meriliikenne); kehottaa komissiota tekemään yhteisöaloitteen tältä osin;

35. huomauttaa, että on ensisijaisen tärkeätä löytää tasapaino sosioekonomisen tilanteen ja ympäristöön liittyvän kestävyyden välillä ja korostaa samalla tarvetta toteuttaa tuki- tai korvausmekanismi, jolla tuetaan kalakantojen elvytyssuunnitelmien taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista kärsimään joutuneita kalastajia, tai muita ekosysteemien suojelua lisääviä toimenpiteitä erityisesti epäsuotuisimmilla alueilla;

36. korostaa, että tarvitaan sääntelykehys, jotta kalastusponnistukset mukautettaisiin saatavilla oleviin kalavaroihin, ottaen erityisesti huomioon ongelma, joka koskee suuria aluksia, jotka käyttävät suurta pyydystä pienillä vesistöalueilla;

37. katsoo, että pyyntiponnistusten ja kapasiteetin vähentäminen on toteutettava pitäen silmällä alan pitkän aikavälin säilymistä;

38. on vakuuttunut, että Euroopan kalatalousalaa koskevia sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ei pystytä ratkaisemaan ilman parempaa kalastustoiminnan hallinnointia, joka johtaa kalakantojen elpymiseen, koska ilman kaloja ei voida kalastaa;

39. katsoo, että jäsenvaltioiden kalastuslaivastojen sopeuttamisessa nykyisiin kalavaroihin on otettava huomioon paitsi jo toteutettu pyyntiponnistusten vähentäminen;

40. muistuttaa, että kaikki kalavarojen elvyttämistoimet on hyväksyttävä yhteistyössä kalastajien kanssa ja että niiden on perustuttava kalastusta koskevaan tieteelliseen tutkimukseen;

41. kehottaa komissiota erottamaan kalastusmenetelmät ja tavan, joita niitä sovelletaan; korostaa, että tiettyjä kalastusmenetelmiä, joita pidetään haitallisina teollisessa käytössä, voidaan harjoittaa pienimuotoisessa kalastuksessa kestävän kalastuksen mukaisesti ja mahdollistaa näin tällä hetkellä katoamassa olevien kalastajayhteisöjen säilyminen;

42. kehottaa komissiota tunnustamaan, että kalastustoiminnat eivät ole eristäytyneet toisistaan vaan ovat osa laajempaa järjestelmää alueellisella tasolla; korostaa, että yhdelle kalastustoiminnalle asetetut rajoittavat toimenpiteet (kiellot tai rajoitukset) luovat epätasapainoa ja johtavat kalastusponnistusten siirtämiseen toisiin lajeihin, millä on vakavia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia kalastusyhteisöille ja aiheuttaa sellaisten lajien liikakalastusta, joita jo kalastettiin täysipainoisesti;

Laiton kalastus

43. katsoo, että on elintärkeää toteuttaa toimia, joilla pyritään vahvistamaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan valvontajärjestelmiään tältä osin; katsoo, että parannettuja valvontatoimia unionin rajoilla tarvitaan, jotta estettäisiin laittomasti pyydetyn kalan pääsy unioniin;

44. kehottaa komissiota tarkistamaan nykyisen yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, jotka koskevat laittomia, ilmoittamattomia ja sääntelemättömiä saaliita; katsoo, että tarvitaan ehdottomasti sääntöjä, joilla estetään, että huomattava osuus saaliista heitetään pois;

Tutkimus

45. katsoo tarpeelliseksi edistää Euroopan kalatalousrahastosta ja yhteisön tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstraation seitsemännestä puiteohjelmasta rahoitettavia investointeja, joilla voidaan vähentää kalastusalan energiaintensiteettiä ja lisätä energiatehokkuutta;

46. katsoo tarpeelliseksi arvioida polttoainetyyppien muuttamisen mahdollisuuksia sekä sitä, millaista synergiaa maataloussektorin kanssa voitaisiin saada aikaan energiakysymyksissä;

Yhteisen kalastuspolitiikan hallinnointi

47. ottaa huomioon komission ehdotukset kalastuksen taloudellisesta hallinnoinnista mutta muistuttaa, että kalastuskiintiöiden ja -oikeuksien jakaminen kuulu yksistään jäsenvaltioiden toimivaltaan;

Osallistuminen yhteisen kalastuspolitiikan hallinnointiin

48. katsoo, että alueellisilla neuvoa antavilla toimikunnilla voi olla merkittävä rooli kalastajien osallistumisessa yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvään päätöksentekoon; katsoo tarpeelliseksi myöntää näille toimikunnille yhteisön tukea niiden toimintaan, jota olisi arvioitava uudelleen viiden vuoden kuluttua;

49. korostaa tarvetta tukea kalastajien ammattiryhmiä ja -järjestöjä, jotka ovat valmiita vastuunjakoon yhteistä kalastuspolitiikkaa sovellettaessa (kyse on tällöin yhteisestä hallinnoinnista);

50. vaatii yhteisen kalastuspolitiikan hajauttamista edelleen, jotta lisätään kalastajien ja heidän edunvalvontajärjestöjensä sekä kalastusyhteisöjen osallistumista YKP:hen sekä kalastuksen hallinnoinnin parantamiseen;

51. panee merkille, että tarvitaan todellinen kalastusmarkkinajärjestö, joka käsittää tehokkaan valvontajärjestelmän, ympäristömerkkijärjestelmän ja oikeudelliset säännöt kalastusalalle;

* * *

52. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

  • [1]  EYVL C 271 E, 7.11.2002, s. 401.
  • [2]  EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 324.
  • [3]  EYVL L 83, 4.4.2000, s. 35.

PERUSTELUT

Kalastusala

Kalastusalalla on strateginen merkitys Euroopan unionin (EU) eri jäsenvaltioiden sosioekonomiselle tilanteelle, kalataloustuotteiden yleiselle saatavuudelle sekä elintarvikesektorin tasapainolle. Kyse on siis alasta, joka on edistänyt merkittävästi rannikkoyhteisöjen paikallista kehitystä, työllisyyttä, taloudellisen toiminnan ja työpaikkojen säilymistä ja/tai luomista, tuorekalan saatavuutta sekä paikallisten kulttuuriperinteiden säilymistä.

EU:n jäsenvaltioiden kalastuslaivastoihin kuului vuonna 2004 yhteensä lähes 90 000 alusta, ja ne työllistivät suoraan noin 190 000 kalastajaa. EU:n eri jäsenvaltioiden välillä esiintyy kuitenkin merkittäviä eroja kalastuslaivastojen, laivaston osien, pyyntilajien, pyyntivälineiden, tuottavuuden, kuluttajien mieltymysten sekä henkeä kohti kulutetun kalamäärän kohdalla.

Kalastusalan toiminta keskittyy alueille, joissa talous on epävakaa ja jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia kalastuksesta. Valtaosa näistä alueista kuuluu lisäksi tavoitteen 1 epäsuotuisiin alueisiin. Vuonna 2003 lähes 63 prosenttia kalastajista, 25 prosenttia teollisuuden ja jalostuksen työpaikoista sekä 45 prosenttia vesiviljelyalan työpaikoista keskittyi kalastuksesta voimakkaasti riippuvaisille epäsuotuisille alueille.

Kalastusalalle on lisäksi tyypillistä sen epävarmuus, jolla on vaikutuksia tulo- ja palkkatasoon. Epävarmuus johtuu alan epäsäännöllisestä luonteesta ja markkinoinnin toimintatavoista sekä erityisesti ensimyyntihintojen muodostustavasta.

Monen kalastusalan yrityksen taloudellinen tilanne on huonontunut viime vuosina tulotason laskun vuoksi, millä on ollut huolestuttavia sosiaalisia vaikutuksia.

Tulotason laskua voidaan selittää sekä kalastustoimintaan suunnatuilla rajoituksilla että ensimyyntihintojen paikallaan pysymisellä ja/tai laskulla. Tämä taas johtuu alan rakenteesta ja epäsuotuisista markkinasuhdanteista. Lisäksi myyntidynamiikka estää kustannustekijöiden (muun muassa polttoaineen hinnan) heilahtelujen heijastumisen kalan hintaan.

Ensimyyntihinnat ovat polkeneet paikallaan tai jopa laskeneet vuoden 2000 jälkeen ilman, että tämä olisi laskenut tuorekalan kuluttajahintoja.

Kalastustuotteiden nykyinen yhteinen markkinajärjestely ei ole johtanut lisäarvon tasapuoliseen jakautumiseen kalastusalan arvonnousuun pyrittäessä.

Kalastusalalta on viime vuosikymmenenä kadonnut 35 prosenttia työpaikoista, 20 prosenttia aluksista ja 28 prosenttia pyyntisaalismäärästä. Vuonna 2002 toteutettu yhteisen kalastuspolitiikan tarkistus on vain kärjistänyt tilannetta sen sijaan, että sillä olisi saatu aikaan käänne parempaan.

Tästä johtuu, että EU tuo nykyisin alueelleen yli 40 prosenttia kuluttamistaan kalastustuotteista ja että kalastustuotteiden kauppataseen alijäämä kolmansien maiden kanssa on ollut jo useita vuosia jatkuvassa nousussa.

Pyrkimys suhteuttaa kalastuslaivastot kalavarojen nykyiseen tasoon on johtanut kalastusalusten käytöstä poistoon ottamatta huomioon kalastuslaivastojen erityispiirteitä tai EU:n eri jäsenvaltioiden kulutustarpeita, millä on ollut huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Alusten bruttovetoisuutta ja kilowateissa laskettua konetehoa ei ole kuitenkaan alennettu yhtä voimakkaasti kuin on vähennetty alusten määrää. Voidaan päinvastoin todeta, että alusten bruttovetoisuutta ja keskimääräistä konetehoa on useiden vuosien ajan jopa nostettu.

Jotkin jäsenvaltiot ovat kärsineet toisia jäsenvaltioita enemmän pyyntiponnistusten vähentämisestä, sillä joissakin tapauksissa pyyntiponnistusten kokonaisvähennykset ovat ylittäneet yhteisön keskimääräiset vähennykset, kun taas eräissä muissa tapauksissa kalastuslaivastot ovat jopa tehostaneet pyyntiponnistuksiaan.

Kalastusalan nykyinen kriisi on laajentunut jo kolme vuotta jatkuneen polttoainehintojen nousun vuoksi. Kriisi on luonteeltaan rakenteellinen, ja sillä on ollut erityisiä vaikutuksia kalastusalaan, mikä on vain kärjistänyt kriisiä entisestään, kaventanut alan toimintamarginaalia sekä heikentänyt sen taloudellista toimintakykyä.

Polttoaineiden hinta on noussut vuosina 2004–2006 lähes 100 prosenttia. Polttoaineiden osuus on edelleen lähes 40 prosenttia kalastusalan yritysten kokonaistoimintakustannuksista.

Komissio arvioi, että kalastusalan yritysten miehistöön lukeutuvien henkilöiden tulonmenetykset voivat nousta jopa 25 prosenttiin, sillä miehistön palkat ovat vain yksi prosentti pyyntisaaliin arvosta. Eräiden tutkimusten mukaan lähes 30 prosenttia kalastusalan yrityksistä on lakkautusuhan alaisia, ja polttoainehintojen nousu saattaa aiheuttaa yli 16 000 työpaikan menetyksen.

Esittelijän huomioita

Kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamista koskeva Euroopan komission tiedonanto luo suhteellisen myönteisen kuvan alan taloudellisesta tilanteesta. Komission esittämät ratkaisut ovat kuitenkin vähintäänkin riittämättömiä ja jopa epätarkoituksenmukaisia, kun otetaan huomioon, että on tarpeen ryhtyä pelastustoimenpiteisiin, joilla sosioekonomisesti vakavassa kriisissä kamppailevaa alaa voitaisiin tukea. Komissio on kuitenkin ensimmäisenä pannut merkille tilanteen vakavuuden.

Vaikka osa komission ehdottamista toimista vaikuttaa varteenotettavilta, niitä ei voida missään mielessä pitää pelastustoimenpiteinä eikä niillä tule olemaan välittömiä lyhyen aikavälin vaikutuksia. Näin ollen komission ehdottamilla toimenpiteillä ei kyetä vastaamaan alan nykyisiin vaatimuksiin.

Komission esittämät toimenpiteet tulevat sitä paitsi liian myöhään, eikä niillä vastata niihin sitoumuksiin, jotka komissio on tehnyt alan edustajien kanssa 29. heinäkuuta 2005 pidetyssä kokouksessa.

Kyseisissä toimenpiteissä ei myöskään edellytetä kalastusalalle suunnattujen, yhteisön talousarviosta osoitettujen määrärahojen nostoa, eikä niihin sisälly mitään uutta välinettä, mikä saa epäilemään paitsi toimenpiteiden tehokkuutta myös niiden kunnianhimoisuutta tai tosiasiallista vaikutusta pyrittäessä "parantamaan alan taloudellista tilannetta".

Kalastusalan nykyiset vaikeudet liittyvät lähinnä kustannusrakenteen ongelmaan, sillä kustannusten ja tulojen välillä on epäsuhta. Kustannuksiin taas vaikuttaa voimakkaasti polttoainehintojen jyrkkä ja äkillinen nousu.

Edellä esitetyn vuoksi komission esittämät ratkaisut, kuten pyyntiponnistusten vähentäminen tai kalastuslaivastojen sopeuttaminen, toisin sanoen kalastustoiminnan lopullisen lakkauttamisen jouduttaminen, ovat vain peiteltyjä yrityksiä eivätkä ratkaise todellista ongelmaa tai tuo vastausta siihen, miten alan taloudellista tilannetta saataisiin parannettua. On mahdollista, että komission esityksillä halutaan viitata kalan tarjonnan vähentymiseen siinä määrin, että markkinoiden olisi pakko nostaa rajusti kalan hintaa (olettaen, ettei kalastustuotteita korvata tuontikalalla tai viljellyllä kalalla).

Esittelijä on tyytymätön komission esittämään politiikkaan, jossa korostetaan polttoainehintojen jyrkästä noususta johtuvaa kalastusalan sosioekonomisen tilanteen huononemista sillä verukkeella, että voitaisiin vauhdittaa kalastusalusten käytöstä poistamista ja niiden toiminnan lopullista lakkauttamista. Esittelijän mielestä on täysin epätarkoituksenmukaista vedota "kalastuslaivastojen sopeuttamiseen" pyrittäessä parantamaan alan taloudellista tilannetta. Kysymys liittyy ennen kaikkea tulojen (jotka ovat laskussa) ja toimintakustannusten (jotka ovat nousussa) ongelmaan.

Edellä esitetyn vuoksi ongelmaa ei voida ratkaista komission johtopäätöksellä, jonka mukaan liikakapasiteetin poistaminen on tärkein tavoite.

Jos lähtökohdaksi otetaan lisäksi se, että kalastusalalla toteutetut perättäiset rajoitukset ovat kärjistäneet alan taloudellista tilannetta (vaikka syitä on muitakin), komission esittämiä toimia ei voida mitenkään hyväksyä tai mieltää toimina, jotka johtaisivat kalastusalan taloudellisen tilanteen parantumiseen.

Kalastusalan taloudellisen tilanteen tosiasiallinen parantuminen edellyttää sellaisten pelastustoimenpiteiden toteuttamista, joilla kyetään välittömästi ja tehokkaasti vastaamaan alan sosioekonomisiin vaatimuksiin. Tämä edellyttää lisäksi toimenpiteitä, joiden täytäntöönpanolla on vaikutuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, varsinkin kun otetaan huomioon vielä se, että kyse on tässä tapauksessa yhteisön yhteisestä kalastuspolitiikasta, jonka pitäisi olla vastuussa alan kustannusten yhdenmukaisesta rahoituksesta.

Yhtä selvää on myös se, että vuonna 2002 toteutettu yhteisen kalastuspolitiikan tarkistus, joka epäonnistui tavoitteessaan saattaa EU:n kalastuslaivastot kestävyyteen tähtäävälle tielle, on vain kärjistänyt alan sosioekonomista tilannetta, kuten työpaikkojen tai kalansaaliiden määrän väheneminen osoittaa.

Esittelijän ehdotukset

Komission ehdotukset huomioon ottaen esittelijä haluaa sisällyttää mietintöön kalastusalan edunvalvontajärjestöjen antamia ehdotuksia, sekä Euroopan kalatalousrahastoa koskevat Euroopan parlamentin kannat.

Esittelijä katsoo, ettei annettavia ehdotuksia pidä rajata tiukasti nykyiseen kehykseen, kuten komissio tekee. Jos tavoitteena on esittää ratkaisuja, joilla kyetään parantamaan alan taloudellista tilannetta, on syytä antaa kaikki sellaiset ehdotukset, joilla tätä tavoitetta voidaan edistää välittömästi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Välittömien toimien kohdalla esittelijä pahoittelee sitä, että komissio vastustaa edelleen mahdollisten toimintatukien maksamista sekä sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla pyritään konkreettisesti vastaamaan polttoainehintojen heilahtelun aiheuttamaan lisääntyneeseen epävarmuuteen. Tämän vuoksi esittelijä ehdottaa sellaisen yhteisörahoitteisen takuurahaston perustamista, jolla voidaan taata vakaat polttoainehinnat. Esittelijä kehottaa myös myöntämään väliaikaisia korvauksia taloudellisen tilanteen huononemisesta kärsiville kalastusalan yrityksille. Esittelijän mielestä on lisäksi välttämätöntä perustaa sellainen julkinen vakuutusjärjestelmä, jonka takauksesta vastaavat jäsenvaltiot ja yhteisö ja jonka avulla kalastusala voisi varautua odottamattomiin tapahtumiin, kuten muillakin aloilla on tehty.

Esittelijän mielestä olisi tärkeää hyödyntää kaikki nykyistä varainhoitovuotta koskevan yhteisön talousarvion suomat mahdollisuudet ja rahoitusmarginaalit pyrittäessä rahoittamaan ylimääräisiä toimenpiteitä alan tukemiseksi. KOR:n osalta olisi syytä tutkia kaikki mahdolliset tukimuodot ja sallia tukien maksaminen ennakolta (sellaisten rahoituskohtien luomiseksi, joilla voidaan minimoida toimintakustannusten noususta aiheutuvat menetykset). Lisäksi polttoainehintojen nousun aiheuttamaa kriisiä voitaisiin pitää odottamattomana tapahtumana neuvoston asetuksen (EY) N:o 2792/1999 16 artiklan säännösten mukaisesti. Esittelijä haluaa kuitenkin muistuttaa, että KOR:n rahoitusmarginaali on saattanut kaventua, koska eräiden tietojen mukaan osa jäsenvaltioista olisi jo kuluttanut kyseisestä rahoitusvälineestä niille osoitetut määrärahat.

Esittelijän mielestä komission esittämien pelastustukien voimassaoloaikaa olisi pidennettävä 12 kuukauteen. Lisäksi esittelijä ehdottaa ns. "minimisäännössä" mainitun tuen määrän nostamista kalastusalalla sekä katsoo, että tämä sääntö olisi pantava viipymättä täytäntöön suhteuttamalla tuen määrä muilla tuottavilla aloilla myönnettävän tuen määrään siten, että sen enimmäismäärä olisi 100 000 euroa.

Edellä esitettyjen toimenpiteiden ohella olisi harkittava toimia, joilla olisi vaikutuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Koska asianmukaisten rahoitusvälineiden takaamista pidetään tärkeänä, Euroopan kalatalouden rahastolle osoitettavia määrärahoja on niin ikään nostettava.

Kalastusalan tutkimuksen rahoitus on etenkin energiatehokkuuden parantamiseksi varmistettava tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta.

Kalastuslaivastojen uudistamisen osalta esittelijä on tyytyväinen pyyntivälineiden uudistamiseen, laitehankintaan ja moottoreiden vaihtamiseen suunnattuihin investointeihin, joilla pyritään vauhdittamaan rakenneuudistusta, parantamaan energiatehokkuutta ja saamaan aikaan energiasäästöjä. Esittelijä haluaa kuitenkin muistuttaa Euroopan parlamentin ehdotuksesta, jonka mukaan Euroopan kalatalousrahaston olisi edelleen myönnettävä tukea kalastuslaivastojen uudistamiseen, jotta mahdollistetaan kalastusalusten moottoreiden vaihtaminen turvallisuuden lisäämiseksi, ympäristön suojelemiseksi sekä polttoaineen säätämiseksi.

Esittelijä pitää rannikkokalastusta koskevan kalatalousvaliokunnan mietinnön linjausten mukaisesti tärkeänä tunnustaa rannikkokalastuksen ja pienimuotoisen kalastuksen erityinen luonne yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä, sekä sitä, että ryhdytään tarvittaviin sopeuttamistoimiin, jotta nykyisillä välineillä voitaisiin vastata alan vaatimuksiin. Esittelijä ehdottaa myös tekemään tätä alaa koskevan yhteisöaloitteen rannikkokalastuksen ja pienimuotoisen kalastuksen hyväksi perustettavan yhteisön tukiohjelman muodossa.

Kalavarojen kestävyyden osalta esittelijä vaatii yhteisöaloitteen tekemistä, jotta voidaan nykyisten hallinnointimenetelmien ohella tutkia ilmiöitä, joilla on huomattava vaikutus meriympäristöön ja kalavarojen tilaan (näitä tekijöitä ovat mm. rannikoiden ja meren saastuminen, teollisuuden ja maatalouden päästöt, merenpohjan ruoppaukset sekä meriliikenne).

Tältä osin on syytä muistuttaa Euroopan parlamentin ehdotuksesta, joka sisältyy sen päätöslauselmaan ympäristöystävällisten kalastusmenetelmien toteuttamisesta. Ehdotuksen mukaan taloudellisen tilanteen ja ympäristön kestävyyden välille on löydettävä tasapaino, mikä edellyttää tuki- tai korvausjärjestelmän perustamista niiden kalastajien hyväksi, joille ympäristöystävällisen kalastuksen vaatimuksista on ollut haittaa, kuten erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla elinkeinoaan harjoittavien kalastajien hyväksi.

Koska jäsenvaltioiden kalastuslaivastojen sopeuttamisessa nykyisiin kalavaroihin on esittelijän mielestä otettava huomioon jo toteutettu pyyntiponnistusten vähentäminen sekä niiden jäsenvaltioiden kuluttajien tarpeet, joita kyseiset toimet koskevat, hän muistuttaa, että kaikki toimenpiteet on hyväksyttävä yhteistyössä kalastajien kanssa ja että niiden on perustuttava kalastusta koskevaan tieteelliseen tutkimukseen.

Esittelijän mielestä on syytä laatia perusteellinen arvio kalastustuotteiden nykyisestä markkinajärjestelystä kalan ja kalastustuotteiden myynnin parantamiseksi sekä niiden ensihintojen ja lisäarvon nostamiseksi.

Esittelijä muistuttaa Euroopan parlamentin esittämästä ehdotuksesta, jonka tarkoituksena on luoda mekanismeja tarjonnan keskittymisen edistämiseksi siten, että tuetaan erityisesti hyväksyttyjen tuottajajärjestöjen perustamista neuvoston asetuksen (EY) N:o 3759/1992 säännösten mukaisesti.

Esittelijän mielestä on tarpeen arvioida myös muita markkinoiden interventiomuotoja (kuten takuuhintaa tai maksimituloverotusta) välikäsien vähentämiseen tai ensimyyntihintojen nostoon pyrittäessä.

Esittelijä korostaa, että on tarpeen perustaa kalastusalalle ammattijärjestöjä, joihin otettaisiin mukaan alusten omistajia ja työntekijöitä ja joilla voitaisiin edistää alan eri toimijoiden välistä vuoropuhelua toiminnan kaikissa vaiheissa. Esittelijä tukee myös aloitetta, jolla on tarkoitus laatia EU:lle kalastustuotteiden kauppaa koskevat toimintaohjeet.

On myös syytä tutkia esimerkiksi kuluttajatukien kaltaisia mekanismeja, joilla voitaisiin edistää jalostettujen ja lisäarvoltaan parhaiden kalastustuotteiden myyntiä, sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan yhteisön kalastustuotteiden, kuten säilykkeiden, menekinedistäminen yhteisön ulkopuolella siten, että rahoitetaan kansainvälisissä esittelytilaisuuksissa tai messuilla tapahtuvaa kyseisten tuotteiden jakelua.

Komission olisi syytä laatia selvitys yhteisön vesiviljelytuotteiden ja yhteisöön tuotujen vesiviljelytuotteiden vaikutuksesta kalan hintaan ja erityisesti sen ensimyyntihintaan. Esittelijä korostaa, että epärehellisen kilpailun estämiseksi sisämarkkinoille tuodut ja siellä myydyt kalastustuotteet olisi alistettava samoille säännöille kuin yhteisön kalastustuotteet.

Esittelijä muistuttaa, että alueellisilla neuvoa antavilla toimikunnilla voi olla merkittävä rooli kalastajien osallistumisessa yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvään päätöksentekoon ja että näille toimikunnille on siten myönnettävä pysyvää tukea niiden toiminnan varmistamiseksi. Esittelijä korostaa myös tarvetta tukea kalastajien ammattiryhmiä ja -järjestöjä, jotka ovat valmiita jakamaan vastuuta yhteistä kalastuspolitiikkaa sovellettaessa (kyse on tällöin yhteisestä hallinnoinnista), kuten Euroopan parlamentti on korostanut Euroopan kalatalouden rahaston yhteydessä. Esittelijä katsoo lopuksi, että jo yksistään lisäämällä kalastuspolitiikan hajauttamista voidaan taata kalastajien ja heidän edunvalvontajärjestöjensä sekä kalastusyhteisöjen entistä laajempi osallistuminen yhteiseen kalastuspolitiikkaan sekä kalastuksen hallinnoinnin parantamiseen.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Kalastusalan taloudellisen tilanteen parantaminen

Menettelynumero

2006/2110(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

PECH
18.5.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI
14.6.2006


 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

ENVI

14.6.2006

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Pedro Guerreiro
19.4.2006

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

2.5.2006

21.6.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

28.8.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Iles Braghetto, Luis Manuel Capoulas Santos, Paulo Casaca, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Carmen Fraga Estévez, Alfred Gomolka, Pedro Guerreiro, Heinz Kindermann, Henrik Dam Kristensen, Albert Jan Maat, Philippe Morillon, Willi Piecyk, Dirk Sterckx, Struan Stevenson, Margie Sudre

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Dorette Corbey, Carl Schlyter

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Alfonso Andria, Kyriacos Triantaphyllides

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

12.9.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...