MIETINTÖ Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä

8.9.2006 - (2006/2118(INI))

Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Camiel Eurlings

Menettely : 2006/2118(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0269/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0269/2006
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä

(2006/2118(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–         ottaa huomioon Turkista laaditun komission edistyskertomuksen vuodelta 2005 (KOM(2005)0561),

–         ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman neuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa[1],

–         ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2005 laajentumisstrategiasta (2005/2206(INI))[2],

           ottaa huomioon 15. joulukuuta 2004 antamansa päätöslauselman Turkin edistymisestä liittymisvalmisteluissa[3],

–         ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman naisten roolista Turkissa[4],

–         ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 esitetyn Turkkia koskevan neuvottelukehyksen,

–         ottaa huomioon 23. tammikuuta 2006 Turkin liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja edellytyksistä[5] tehdyn neuvoston päätöksen 2006/35/EY, jossa esitetään lyhyen ja keskipitkän aikavälin painopisteet,

–         ottaa huomioon 27 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 389/2006 rahoitusvälineen perustamisesta Kyproksen turkkilaisen yhteisön taloudellisen kehityksen edistämiseksi[6],

–         ottaa huomioon 29. heinäkuuta 2005 Kyproksesta annetun Turkin julistuksen, 21. syyskuuta 2005 annetun neuvoston julistuksen ja 24. tammikuuta 2006 laaditun Turkin toimintaohjelman,

–         ottaa huomioon Euroopan unionin kannanoton, joka jätettiin EY:n ja Turkin assosiaationeuvoston 45. kokouksessa 12. kesäkuuta 2006,

–         ottaa huomioon 15.–16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–         ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–         ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6‑0269/2006),

A.       ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2005 neuvosto hyväksyi Turkin liittymistä EU:hun koskevat neuvottelupuitteet, jotka mahdollistavat neuvotteluiden alkamisen välittömästi kyseisen kokouksen jälkeen ja ottaa huomioon, että komissio on tällä hetkellä aloittanut yhteisön säännöstön muodollisen arvioinnin, millä edistetään tiettyjä politiikan alueita, ja että yksi luku, "Tiede ja tutkimus", avattiin ja suljettiin väliaikaisesti liittymiskonferenssin aikana 12. kesäkuuta 2006,

B.        ottaa huomioon, että neuvotteluiden edistymisen ehtona on oltava liittymistä valmistelevaa kumppanuutta koskevien painopistealueiden toteutuminen, neuvottelupuitteiden vaatimukset ja assosiaatiosopimuksen (Ankaran sopimus) ja siihen liittyvän pöytäkirjan määräysten täysimääräinen täytäntöönpano, rajakiistojen ja Kyprosta koskevien kiistojen laajamittainen sovittelu mukaan luettuina, jota saaren kummankin osapuolen on tuettava,

C.       ottaa huomioon, että kaikkien Kööpenhaminan kriteerien noudattaminen on aina ollut EU:hun liittymisen perusta, ja niin sen olisi oltava tulevaisuudessakin,

D.       ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti päätti 15. joulukuuta 2004 ja 28. syyskuuta 2005 antamissaan päätöslauselmissa, että liittymisneuvotteluiden aloittamista on suositeltava niin kauan kuin on olemassa sopimus siitä, että neuvotteluiden ensi vaiheessa asetetaan etusijalle poliittisten kriteerien täysimittainen täytäntöönpano ja se, että ennen kaikkia ministeritasolla käytäviä neuvotteluita on arvioitava poliittisia kriteereitä paitsi teoriassa myös käytännössä ja tällä tavoin painostettava jatkuvasti ja tehokkaasti Turkin viranomaisia säilyttämään tarvittavien uudistusten tahti ja että selviä tavoitteita, aikakehyksiä ja määräaikoja koskeva täydellinen aikataulu olisi vahvistettava poliittisten kriteerien täytäntöönpanemiseksi,

E.        katsoo, samalla kun tunnustaa, että uudistushenki on juurrutettava tiukasti Turkin hallitukseen ja yhteiskuntaan, jotta uudistukset menestyvät, että uudistusprosessin kestävyyden ja peruuttamattomuuden takaamiseksi EU:n olisi jatkettava uudistusten laajuuden ja niiden täytäntöönpanon valvontaa,

F.        ottaa huomioon, että komissio on todennut edistymiskertomuksessaan, että muutosvauhti hidastui viime vuonna ja että täytäntöönpano on epäyhtenäistä ja että merkittäviä lisäponnisteluja tarvitaan perusvapauksien ja ihmisoikeuksien alalla, erityisesti sanavapauden, naisten oikeuksien, uskonnonvapauden, ammattiyhdistysoikeuksien, poliittisten vapauksien, vähemmistöjen oikeuksien, kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien suhteen, ja taistelua kidutusta ja pahoinpitelyä vastaan sekä tuomioistuinten päätösten nopeaa ja asianmukaista täytäntöönpanoa valtion virastojen toimesta on tehostettava edelleen,

G.       katsoo, että edistys sanavapauden alalla on yhä kaukana tyydyttävästä ja että se muodostaa epäyhtenäisen kuvan, johon liittyy tiettyä positiivista kehitystä, kuten Turkin rikoslain 216 ja 301 artiklan nojalla syytettyjen professori Ibrahim Kaboglun ja professori Baskin Oranin ja kirjailija Orhan Pamukin äskettäinen syytteestä vapauttaminen, samalla kun lukuisat ihmisoikeuksien puolustajat ovat edelleen syytettyinä sekä toimittajat ja kustantajat joutuvat yhä oikeuteen, kuten esimerkiksi toimittaja Hrant Dink, jota koskeva tapaus on vapauttavasta oikeuden päätöksestä huolimatta viety korkeimpaan oikeuteen, sekä toimittaja Perihan Mağden, jota syytetään Turkin rikoslain 118 pykälän nojalla yrityksestä saada ihmiset luopumaan asepalveluksen suorittamisesta, toimittaja Murat Belge ja muut kuten ihmisoikeusaktivisti Eren Keskin, on tuomittu; katsoo, että kirjailija Perihan Mağden on asetettu syytteeseen, koska Turkin armeija on syyttänyt häntä yrityksestä kääntää kansalaiset asepalvelusta vastaan artikkelilla, jossa hän totesi, että aseistakieltäytyminen on ihmisoikeus ja että kaikki EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan neuvosto ovat sen sellaiseksi tunnustaneet,

H.       ottaa huomioon, ettei Turkki ole vieläkään tunnustanut armenialaisten kansanmurhaa, vaikka Euroopan parlamentti ja useat jäsenvaltiot ovat sitä useasti vaatineet,

I.         katsoo, että kansainväliset terrorismin torjuntaa koskevat sopimukset olisi otettava tarkasti huomioon, kun laaditaan uusia terrorismin vastaisia lakeja,

J.         katsoo, että terrorismirikosten määritelmä olisi yhdenmukaistettava kansainvälisten normien ja standardien kanssa, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklassa vaaditun lainmukaisuuden periaatteen kanssa, josta ei myönnetä poikkeusta edes hätätilan aikana,

K.       ottaa huomioon, että hiljattain hyväksytyssä terrorismin vastaisessa laissa, joka on täysin YK:n ihmisoikeusneuvoston terrorismista vastaavan erityisraportoijan neuvojen vastainen, heikennetään aikaisempia uudistuksia perusvapauksien ja ihmisoikeuksien alalla ottamalla uudelleen käyttöön elementtejä, jotka oli kumottu aikaisempien uudistusten yhteydessä, ja katsoo, että laki voi rajoittaa entisestään kyseisiä vapauksia ja oikeuksia, kun otetaan käyttöön laajat "terroritekoa" ja "terroritekojen suorittajia" koskevat määritelmät ja laajentamalla kyseisen lain alaisuuteen kuuluvien rikosten alaa; katsoo, että Turkin ja EU:n olisi pyrittävä välttämään sitä, että turvallisuusasiat rajoittavat kansalaisvapauksia, mikä on kaikkien unionin jäsenvaltioiden yhteinen huoli, joka on tullut yhä ilmeisemmäksi Tampereen Eurooppa-neuvoston jälkeen ja jota Haagin ohjelman luominen äskettäin osoitti,

L.        katsoo, että parlamentin viimeisimmän raportin jälkeen edistystä ei ole tapahtunut uskonnollisten vähemmistöjen kokemien vaikeuksien käsittelyssä ja että odotetusta säätiöitä koskevasta laista, jota käsitellään Turkin parlamentissa, ei ilmeisesti ole poistettu kaikkia edellisessä luonnoksessa havaittuja puutteita, jotka koskevat muun muassa uskonnollisille säätiöille kuuluvien varojen takavarikointia, oikeushenkilön asemaa, oikeutta papiston ja sisäisen hallinnon kouluttamiseen, joten se ei täytä EU:n standardeja eikä uskonnollisten yhteisöjen eikä yleisesti monipuolisen ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kannalta välttämättömien kansalaisjärjestöjen odotuksia,

M.       ottaa huomioon, että vuonna 1997 allekirjoitettu yleisesikunnan ja sisäministeriön välinen Emasyan pöytäkirja sallii tiettyjen olosuhteiden vallitessa sotilasoperaatioiden toteuttamisen, kun kyse on sisäisestä turvallisuudesta,

N.       ottaa huomioon, että väkivallan uusi nousu maan kaakkoisosassa ja Kurdistanin työväenpuolueen terroritekojen elpyminen, joiden seurauksena sotilasoperaatiot ovat lisääntyneet merkittävästi, muodostavat vakavan uhan rauhalle, vakaudelle ja demokratialle Turkissa, ja korostaa, että terrorismin vastaisten toimien on oltava suhteessa uhkaan ja että kansainvälistä ihmisoikeuslakia on aina kunnioitettava,

O.       ottaa huomioon, että pääministeri Erdoganin viime vuonna antamaa rohkeaa ja lupaavaa kurdikysymyksen käsittelyyn liittyvää signaalia ei ole vielä tuettu merkittävin toimin,

P.        ottaa huomioon, että Turkin hallitukselta puuttuu kattava Kaakkois-Turkin aluetta koskeva strategia, jolla pyritään kehittämään sitä poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti ja että Kaakkois-Anatoliaa koskeva hanke on tähän päivään mennessä vaikuttanut rajallisesti Diyarbakiriin ja muihin provinsseihin,

Q.       ottaa huomioon sen Turkin muiden etnisten ryhmien kannalta myönteisen eleen, että kurdinkieliset lähetykset on sallittu kolmella TV- ja radiokanavalla, vaikka toiminta on edelleen aika- ja ohjelmanrajoitusten alaista,

R.        katsoo, että Turkin on vielä pantava täytäntöön merkittäviä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (ECHR) päätöksiä, mukaan luettuina ne, jotka koskevat Kyprosta, ja että vuonna 2005 ECHR antoi tuomion 290 tapauksesta, joista 270 tapaukseen sisältyi ainakin yksi rikkomus,

S.        ottaa huomioon, että Turkin hallitus on ECHR:n perustamista koskevan yleissopimuksen sopimuspuoli ja että Turkin hallituksen esittämä kritiikki ECHR:n tietyistä erityistapauksista tekemiä päätöksiä kohtaan voi heikentää oikeusvaltion periaatteita koskevaa hyväksyntää suuren yleisön keskuudessa Turkissa,

T.        ottaa huomioon, että yli 2 000 Turkin kansalaisten tekemää turvapaikkahakemusta hyväksyttiin EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2005,

U.       ottaa huomioon, että komissio totesi edistymiskertomuksessaan, että korruptio on edelleen vakava ongelma Turkissa ja että Transparency International -järjestön 2005 Corruption Perceptions Index -julkaisussa Turkin keskiarvo oli 3,5 (asteikolla 0 "erittäin paljon korruptiota" – 10 "erittäin vähän korruptiota"),

V.       ottaa huomioon, että vuonna 2005 Turkin talous kasvoi voimakkaasti (noin 7,6 prosenttia) ja että suorien ulkomaisten investointien määrä kasvoi; katsoo kuitenkin, että huolenaiheita ovat yhä vaihtotaseen vaje, joka kasvaa edelleen, ja korkea työttömyysaste (noin 10,9 prosenttia maaliskuussa 2006),

W.      ottaa huomioon, että Turkin strateginen maantieteellisen asema alueella yhdessä lukuisten kansalliset rajat ylittävien kysymysten kanssa (esim. energia, vesivarat, liikenne, rajahallinto, terrorismin torjunta), sen talouden dynaamisuus ja työvoima mahdollistavat sen, että Turkilla on merkittävä rooli vastattaessa erilaisiin aluetta koskeviin haasteisiin,

X.       ottaa huomioon, että Turkin kulttuurinen ja historiallinen tausta tekee maasta sillanrakentajan Euroopan ja islamilaisen maailman välillä,

Y.       ottaa huomioon, että Turkin geostrateginen sijainti, Naton jäsenyys ja suhde islamilaisen maailman kanssa voi olla turvallisuuspoliittinen etu Euroopalle,

Z.        ottaa huomioon, että Turkki on allekirjoittanut, mutta ei ratifioinut eikä pannut täytäntöön Ankaran sopimuksen laajentavaa pöytäkirjaa ja että tämän tuloksena Turkki epää edelleen Kyproksen lipun alla purjehtivien alusten ja Kyproksen tasavallan satamista tulevien alusten pääsyn Turkin satamiin sekä kyproslaisten lentokoneiden oikeuden lentää Turkin yli ja laskeutumisoikeudet Turkin lentokentille,

AA.     ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 21. syyskuuta 2005 antaman julistuksen ja 15.–16. kesäkuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti, että EU seuraa tiiviisti ja arvioi, paneeko Turkki täysimääräisesti ja syrjintäkieltoa noudattaen Ankaran pöytäkirjan täytäntöön, ja ottaa huomioon, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat julistaneet, että Turkin epäonnistuminen sopimusvelvoitteiden täysimääräisessä täytäntöönpanossa vaikuttaa neuvotteluiden yleiseen edistymiseen,

AB.     ottaa huomioon, että Turkki jatkaa epäoikeudenmukaista Armenian saartoa ja että saarto uhkaa alueen vakautta, haittaa hyvään naapuruuteen perustuvaa aluekehitystä ja rikkoo tarkistetun liittymiskumppanuuden prioriteetteja sekä neuvottelupuitteiden vaatimuksia,

Demokratia ja oikeusvaltion periaatteet

1.        panee tyytyväisenä merkille, että Turkin ja Euroopan unionin välisten liittymisneuvottelujen aktiivinen vaihe alkoi siten, että luku "Tiede ja tutkimus" avattiin ja suljettiin väliaikaisesti; pitää kuitenkin valitettavana uudistusprosessin hidastumista viime vuosina, mitä heijastavat jatkuvat puutteet tai riittämätön kehitys erityisesti sananvapauden, uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien alalla, siviilien ja armeijan suhteissa, paikan päällä tapahtuvassa lainvalvonnassa, naisten oikeuksissa, ammattiyhdistysoikeuksissa, kulttuurisissa oikeuksissa ja valtion virastojen pikaisesti ja moitteettomasti täytäntöönpanemissa tuomioistuinten päätöksissä; kehottaa Turkkia nopeuttamaan uudistusprosessia uudelleen;

2.        suhtautuu myönteisesti hallituksen aloitteeseen jatkaa lainsäädännön muuttamisprosessia antamalla Turkin parlamentille yhdeksännen lainsäädäntöuudistuksia koskevan paketin, johon sisältyy muun muassa oikeusasiamiehen virkaa koskeva laki, tilintarkastustuomioistuinta koskeva laki – jonka avulla on mahdollista tarkastaa sotilasmenoja – säätiöitä koskeva laki ja toimenpiteet, joilla vahvistetaan oikeuslaitoksen toimintaa, kuten hallintomenettelylaki, toimenpiteet korruption torjumiseksi, toimenpiteet vähemmistöjen koulujen toiminnan helpottamiseksi ja toimenpiteet poliittisten puolueiden rahoituksen avoimuuden lisäämiseksi;

3.        korostaa, että perusoikeuksiin ja -vapauksiin liittyvistä demokraattisista lainsäädäntöluonnoksista olisi keskusteltava avoimesti ja että kansalaisyhteiskunnan olisi oltava täysimääräisesti mukana kyseisissä keskusteluissa niiden kaikissa vaiheissa;

4.        toivoo, että jotta yhdeksännellä lainsäädäntöpaketilla olisi aidosti mahdollista vauhdittaa uudistusprosessia, Turkin parlamentti muuttaa ja sen jälkeen hyväksyy tämän lainsäädäntöuudistuspaketin ottaen huomioon erityisesti seuraavat seikat:

–         oikeuslaitoksen toimintaa ja riippumattomuutta vahvistetaan asianmukaisilla toimenpiteillä, jotka on sisällytettävä riitojen ratkaisua koskevaan lakiin, hallintomenettelylakiin ja hallinnon juridisia menettelyitä koskevaan lakiin;

–         säätiöitä koskevasta laista poistetaan kaikki nykyiset rajoitukset, jotka koskevat uskonnollisia vähemmistöjä mitä tulee oikeushenkilön asemaan, papiston kouluttamiseen, työlupiin, kouluihin ja sisäiseen hallintoon, käsitellään takavarikoituun omaisuuteen liittyviä kysymyksiä asianmukaisesti ja pannaan alulle menettelyjä vahingonkorvauksen saamiseksi valtiolta sen jätettyä tuomioistuimen päätöksiä vaille täytäntöönpanoa sekä sallitaan täysi yhdistymisvapaus ja tuetaan näin moniarvoisen, riippumattoman ja itsevarman kansalaisyhteiskunnan periaatetta;

–         poliittisten puolueiden rahoitusta koskevalla lailla lisätään aidosti avoimuutta ja lopetetaan korruptio;

–         kaikki jäljellä olevat sotaoikeuksien valtuudet tuomita siviilejä kumotaan tehokkaasti;

–         kansainväliset sopimukset, kuten Euroopan neuvoston puitesopimus kansallisten vähemmistöjen suojelemisesta, alueellisia tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja, Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö ja 10. joulukuuta 1982 tehty Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus allekirjoitetaan ja ratifioidaan;

–         lainsäädäntöprosessin yleensä ja erityisesti yhdeksännen paketin täytäntöönpanon kannalta on edullisinta, että kansalaisjärjestöt otetaan jatkuvasti ja rakentavasti mukaan;

5.        panee merkille 30. kesäkuuta 2006 hyväksytyn uuden terrorismin vastaisen lain; kehottaa Turkin viranomaisia varmistamaan, että lain täytäntöönpanon yhteydessä ei enää rajoiteta lisää perusoikeuksien ja vapauksien harjoittamista ja että sillä luodaan oikeasuhtainen tasapaino turvallisuustarpeiden ja ihmisoikeuksia koskevien takeiden välille; korostaa erityisesti sen merkitystä, että terroriteot määritellään täsmällisesti ja rajatusti, että sananvapaudesta ja tiedotusvälineiden vapaudesta annetaan täydet takeet, mukaan lukien vapaus puolustaa kaikkia aatteita demokraattisin keinoin, että terroriteoista annetut rangaistukset suhteutetaan tekojen mukaan, että annetaan täydet oikeudet puolustukseen eurooppalaisten normien mukaisesti, että kannetaan täysi vastuu turvallisuusjoukkojen tai tiedusteluviranomaisten tekemistä rikoksista ja että noudatetaan äärimmäistä varovaisuutta annettaessa lainvalvontaviranomaisille valtuutus käyttää ampuma-aseita;

6.        panee merkille, että jos jatkossakin on tarvetta luokitella jotkut terroritekoihin yhdistetyt järjestöt terroristijärjestöiksi, mistä aiheutuu haitallisia oikeudellisia seuraamuksia, kyseisen luokittelun olisi oltava avoin ja puolueeton, ja kyseisille järjestöille olisi suotava mahdollisuus vedota riippumattomaan oikeuselimeen;

7.        tunnustaa terroritekojen uhreille suoritettavista korvauksista annetun säädöksen merkityksen, sillä kyseistä säädöstä sovelletaan terroritekojen uhrien lisäksi myös valtion suorittamien terrorismin vastaisten operaatioiden vaatimiin uhreihin; pitää valitettavana, että kyseinen laki ei täysin täytä odotuksia, koska sen nojalla asetetuilla vahinkojen arviointikomiteoilla ei ole riittäviä valmiuksia, jotta ne kykenisivät suoriutumaan tehtävistään asianmukaisella tavalla;

8.        kehottaa Turkkia varmistamaan kaikkien Turkin kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun lain edessä koko oikeusprosessin aikana, mukaan luettuina tutkimukset, oikeudenkäynti, tuomion antaminen ja pidättäminen, ja olemaan soveltamatta poikkeuksia hallituksen virkamiehiin, sotilashenkilökuntaan tai turvallisuusjoukkojen jäseniin; korostaa, että pyrittäessä kitkemään rankaisematta jättäminen ja rakennettaessa kansalaisten luottamusta lainvalvontaan on tärkeää, että rikoksista syytettyjä viranomaisia pidätetään ja vangitaan samoin perustein kuin muita rikoksista epäiltyjä;

9.        kehottaa Turkkia kumoamaan tai muuttamaan pikaisesti rikoslain määräykset, kuten artiklat 216, 277, 285, 288, 301, 305 ja 318, joiden nojalla tuomarit ja syyttäjät voivat tehdä mielivaltaisia tulkintoja, jotka johtavat sellaisiin tuomioihin, jotka ovat vastoin sananvapautta ja lehdistönvapautta ja muodostavat näin uhan ihmisoikeuksien ja vapauksien kunnioittamiselle ja vaikuttavat kielteisesti demokratian kehittymiseen;

10.      tunnustaa lainsäädännössä toteutuneet parannukset tuloksena Turkin hallituksen vuodesta 2002 lähtien toteuttamista ponnisteluista koskien kidutusta koskevaa nollatoleranssin politiikkaa, mikä on näin ollen Euroopan parlamentin suositusten mukaista; korostaa, että entistä tehokkaampia täytäntöönpanotoimia tarvitaan, kuten korostetusti osoittavat uudestaan kasvaneet ilmoitetut kidutus- ja pahoinpitelytapaukset, joihin erityisesti maan kaakkoisosassa syyllistyvät lainvalvontaviranomaiset, jotka jäävät usein rankaisematta; kehottaa Turkkia ratifioimaan kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan; on huolestunut alueen lainvalvonnan laadusta, joka ei vastaa EU:n standardeja;

11.      korostaa sen merkitystä, että Turkki ratifioi Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön rankaisematta jääneiden rikkomusten poistamiseksi ja ihmisoikeuksien kansainvälisen suojelemisen vahvistamiseksi;

12.      tunnustaa lainsäädännössä toteutuneet parannukset tuloksena Turkin hallituksen vuodesta 2002 lähtien toteuttamista ponnisteluista korruption kitkemiseksi; kehottaa Turkin viranomaisia tarmokkaasti jatkamaan korruption torjuntaa alueella; muistuttaa lahjonnan vastaisten valtioiden ryhmän maaliskuussa 2006 antamista suosituksista ja rohkaisee Turkkia noudattamaan niitä ja panemaan ne täytäntöön;

13.      pahoittelee sitä, että maassa ei vielä ole toimivaa vankiloiden valvontajärjestelmää, josta riippumattomat ihmisoikeusjärjestöt vastaisivat;

14.      panee merkille, että tiettyä edistystä on tapahtunut naisten oikeuksissa sen jälkeen, kun uusi rikoslaki tuli voimaan; korostaa kuitenkin, että naisten oikeuksien kunnioittamatta jättäminen on Turkissa vakava huolenaihe, ja korostaa, että lisäponnistelut ovat tarpeen, jotta naisiin kohdistuvat syrjivät menettelyt ja väkivalta saadaan kitkettyä ja jotta ahdingossa oleville naisille saadaan tarjottua lisää suojelua yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan naisjärjestöjen kanssa ja jotta tätä toimintaa tuetaan asianmukaisin varoin; kehottaa Turkkia lisäämään ponnisteluitaan sen varmistamiseksi, että naiset voivat varmistaa täysimääräisesti oikeutensa koulutukseen ja työllistymiseen; panee merkille, että jonkin verran edistystä on tapahtunut kunniarikosten torjunnassa, sillä rangaistus on nostettu elinkautistuomioksi, mutta ilmaisee huolensa naisten väitettyjen itsemurhien määrän nopeasta kasvusta Kaakkois-Turkissa; panee merkille tässä yhteydessä kansalaisjärjestöjen ja lehdistön Turkissa järjestämät valistuskampanjat;

15.      kehottaa Turkin viranomaisia ryhtymään jatkuvaan vuoropuheluun Euroopan parlamentin kanssa naisten oikeuksista Turkissa ja panemaan merkille tältä osin naisten asemaa Turkin sosiaalisessa ja poliittisessa elämässä sekä talouselämässä koskevan toisen päätöslauselman, josta on määrä keskustella Euroopan parlamentissa vuonna 2006;

16.      panee merkille, että naisia on 50 prosenttia kaikista akateemisen loppututkinnon suorittaneista ja 40 prosenttia ammattiryhmien edustajista, mukaan lukien juristit ja lääkärit;

17.      ilmaiseen syvän huolestuneisuutensa Şemdinlin tapauksesta, johon liittyi kirjakaupan pommittaminen oletettavasti Turkin turvallisuusjoukkojen toimesta, ja sen jälkeen tapahtunut syyttäjä Ferhat Sarikayan erottaminen, jota Turkin parlamentti on tutkinut; korostaa, että se on vakavasti huolestunut armeijan jatkuvasta – ellei peräti kasvaneesta – roolista turkkilaisessa yhteiskunnassa; korostaa, että objektiiviset ja puolueettomat tutkimukset ovat välttämättömiä ennakkoehtoja suuren yleisön luottamuksen palauttamiseksi ja oikeuslaitoksen uskottavuuden varmistamiseksi; kehottaa tästä syystä julkistamaan Turkin kansalliskokouksen tutkimusraportin;

18.      katsoo edelleenkin, että yhteiskunnan ja sotilasvoimien poliittisen ja institutionaalisen aseman selkeä erottaminen toisistaan perustuslailla on ehto, joka on täytettävä, mikäli Turkin liittymisestä EU:hun aiotaan käydä vakavia neuvotteluja;

19.      toistaa pyyntönsä, että vaalijärjestelmää uudistetaan pienentämällä 10 prosentin kynnystä ja siten varmistetaan poliittisten voimien ja vähemmistöjen laajempi edustus kansalliskokouksessa; panee tyytyväisenä merkille vaalijärjestelmän uudistamisesta parhaillaan käytävän keskustelun;

20.      muistuttaa, että parlamentin mielestä uuden perustuslain laatiminen edellyttää lisää ja mahdollisesti tarpeellista pohdintaa EU-jäsenyyden vaatimien muutosten perimmäisestä luonteesta, ja huomauttaa, että nykyaikainen perustuslaki voi muodostaa perustan Turkin valtion nykyaikaistamiselle;

21.      tuomitsee jyrkästi Turkin korkeimman oikeuden tuomarin murhan; on huolestunut poliisin tällaisille tuomareille tarjoaman suojelun alhaisesta tasosta selvistä ja julkisista uhista huolimatta; kehottaa Turkin hallitusta korjaamaan tilanteen;

22.      tuomitsee Turkin kaupunkeihin viime aikoina tehdyt pommi-iskut ja ilmaisee osanottonsa näiden ja aikaisempien iskujen uhreille;

23.      kehottaa Turkin hallitusta soveltamaan EU:n ympäristönormeja hankkeisiin, joiden uskotaan mahdollisesti aiheuttavan ympäristövahinkoja, kuten ehdotettu Bergaman kultakaivos ja muut vastaavat kaivoshankkeet, rakenteilla oleva Yortanlin pato ja muut patohankkeet, joita suunnitellaan Munzurin laaksoon ja Rizen maakunnassa sijaitsevaan Yusufeliin ja jotka saattavat tuhota historiallisesti merkittäviä seutuja, kuten Hasankeyfin ja Allionoin;

Ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojelu

24.      pahoittelee sitä, että ainoastaan vähäistä edistystä on raportoitu tapahtuneen perusoikeuksissa ja vapauksissa viimeksi kuluneen vuoden aikana; tuomitsee ihmisoikeuksien ja vapauksien loukkaukset ja näiden oikeuksien ja vapauksien harjoittamisen rajoitukset;

25.      toistaa, että Turkin on noudatettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyä yleissopimusta, mukaan lukien kaikkien Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien päätösten täysimääräinen ja oikea-aikainen täytäntöönpano;

26.      on huolestunut Turkista lähtöisin olevien teollisuusmaihin tulleiden turvapaikanhakijoiden määrästä vuonna 2005; pitää sitä mittarina Turkin huonosta toiminnasta joko sen omien rajojen valvonnassa tai oikeusjärjestyksen, suvaitsevuuden ja ihmisoikeuksien turvaamisen alalla; tunnustaa vuosina 2001–2005 tapahtuneen edistyksen, sillä tuolloin Turkista lähtöisin olevien turvapaikanhakijoiden määrä laski 65 prosentilla hieman yli 10 000:een vuonna 2005;

27.      muistuttaa Turkkia suosituksestaan, että nykyistä ihmisoikeuksien valvontaa olisi uudistettava antamalla se tehtäväksi riippumattomille valvontaelimille, joille myönnettäisiin riittävät varat toimia tehokkaasti kaikilla Turkin alueilla ja joilla olisi valtuudet tutkia kaikkia poliisin pidätyskeskuksia milloin tahansa ja tehdä samalla tiivistä yhteistyötä riippumattomien turkkilaisten ihmisoikeuksiin erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kanssa; korostaa, että on pikaisesti tarpeen lujittaa ja vahvistaa sellaisten instituutioiden toimintakykyä, jotka edistävät ja valvovat ihmisoikeuksien täytäntöönpanoa; suhtautuu myönteisesti Turkin yhteistyöhön Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitean (UNHCR) kidutusta käsittelevän erityisraportoijan kanssa ja kehottaa Turkkia noudattamaan pysyvää kutsua osallistua kaikkiin UNHCR:n erityismenettelyihin;

28.      pahoittelee, että edistystä ei ole tapahtunut uskonnonvapauden alalla parlamentin viimeksi laatiman raportin jälkeen; korostaa, että kansalaisten vapautta harjoittaa mitä tahansa uskontoa tai olla osana mitä tahansa valitsemaansa uskontokuntaa on laajennettava siten, että heille annetaan yhdenvertaiset lailliset ja hallinnolliset mahdollisuudet harjoittaa uskontoaan, organisoida yhteisöjään, säilyttää ja hallinnoida yhteisön varoja ja kouluttaa papistoaan;

29.      ottaa huomioon hienovaraisuutta vaativat asiat, joita esiintyy maassa, jossa suuri enemmistö väestöstä on sunnimuslimeja, mutta muistuttaa Turkkia monikulttuurisen, monista etnisistä ryhmistä muodostuneen ja monia uskontoja sallineen Osmanien valtakunnan sille jättämästä merkittävästä kulttuuriperinnöstä ja historiallisesta perinnöstä;

30.      tuomitsee painokkaasti italialaisen papin ja lähetyssaarnaajan isä Andrea Santoron murhan;

31.      toistaa aikaisemmissa päätöslauselmissaan ilmaisemansa kehotuksen Turkin viranomaisille, jotta ne täyttäisivät uskonnonvapautta koskevat sitoumuksensa ja ryhtyisivät käytännön toimenpiteisiin uskonnollisia vähemmistöjä koskevien esteiden poistamiseksi, erityisesti heidän laillisen asemansa, papiston koulutuksen ja heidän omistusoikeutensa suhteen (esimerkiksi ekumeeniselta patriarkaatilta on viime aikoina pakkolunastettu omaisuutta 30 kertaa); kehottaa Turkin viranomaisia välittömästi lopettamaan kaikenlaisen takavarikoinnin ja uskonnollisille yhteisöille kuuluvan omaisuuden myynnin; kehottaa välittömästi avaamaan uudelleen kreikkalaisen ortodoksisen Halkin seminaarin ja sallimaan ekumeenisen patriarkaatin kirkollisen arvonimen julkisen käytön; vaatii aleviittien tunnustamista ja suojelemista sekä Cem-talojen tunnustamista uskonnollisina keskuksina; vaatii yezidien tunnustamista ja suojelemista sekä yezidien rukoushuoneiden perustamista; vaatii kaiken uskonnonopetuksen muuttamista vapaaehtoiseksi ja kattamaan muutkin uskonnot kuin sunnalaisuuden sekä sellaisen vaihtoehtoisen oppiaineen, jossa käsitellään arvoja, normeja ja eettisiä kysymyksiä, ottamista opetussuunnitelmaan niitä varten, jotka eivät halua osallistua uskonnonopetukseen; vaatii Turkin kaikkien kristittyjen vähemmistöjen ja yhteisöjen (esim. Istanbulin, Imvrosin ja Tenedosin kreikkalaiset) perusoikeuksien suojelua;

32.      kehottaa Turkin viranomaisia noudattamaan täysimääräisesti kaikkia Kansainvälisen tuomioistuimen antamia päätöksiä, panemaan ne täytäntöön ja noudattamaan tuomioistuimen oikeuskäytäntöjä;

33.      vaatii Turkkia täyttämään velvollisuutensa ja varmistamaan, että kaikkien uskonnollisten yhteisöjen perusoikeuksien suojelu varmistetaan täysimääräisesti; vaatii, että säätiöitä koskevassa tarkistetussa lakiluonnoksessa on heijasteltava Euroopan parlamentin ja komission esittämiä suosituksia ja noudatettava eurooppalaisia standardeja samalla kun tyydytetään monia uskontoja edustavan turkkilaisen yhteiskunnan toiveet;

34.      panee merkille Turkin yhteiskunnassa käynnissä olevan tärkeän keskustelun huivien käytöstä; huomauttaa, että asiasta ei ole eurooppalaisia sääntöjä, mutta ilmaisee toiveikkuutensa, että Turkissa päästään kompromissiin yliopisto-opiskelijoiden huivinkäytöstä;

35.      kehottaa Turkin viranomaisia edelleen soveltamaan ILOn standardeja ammattiyhdistysoikeuksien suhteen, välttämään poliittista sekaantumista ammattiyhdistysten toiminnassa, ottamaan nämä huomioon poliittisessa prosessissa ja kiinnittämään erityishuomiota naisten osallistumiseen työmarkkinoilla sekä, samalla kun panee tyytyväisenä merkille viimeaikaisen menestyksen, kuten Adanassa toteutetun hankkeen lapsityövoimaa vastaan, kehottaa ottamaan käyttöön lisää lainsäädäntöä, jolla kielletään lapsityövoiman käyttö;

36.      suhtautuu myönteisesti kurdinkielisten ohjelmien lähettämiseen, mitä voidaan pitää merkittävänä askeleena edellyttäen, että sitä seuraa edelleen kaikkien rajoitusten poistaminen myös kurdiyhteisöjen toisiaan varten tuottamilta erityisohjelmilta ja sallitaan alkuperältään kurdilaisten Turkin kansalaisten kulttuuria ja koulutusta koskevien oikeuksien vapaa harjoittaminen;

37.      palauttaa mieliin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kehotti Turkkia valmistelemaan uuden aseistakieltäytyjiä koskevan oikeuskehyksen, ja muistuttaa Turkkia, että oikeus aseistakieltäytymiseen tunnustetaan Euroopan perusoikeuskirjassa; suhtautuu siksi myönteisesti oikeusministeriön aloitteeseen, jossa esitetään aseistakieltäytymisoikeuden laillistamista ja jossa ehdotetaan vaihtoehtoisen asepalveluksen käyttöönottoa Turkissa; on huolestunut siitä, että Turkin sotilastuomioistuimen äskettäin antaman päätöksen mukaan aseistakieltäytyjä tuomittiin vankilaan ja että sotilastuomioistuin kieltäytyi avoimesti noudattamasta asiaankuuluvaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota; tuomitsee jatkuvat vainot, jotka kohdistuvat toimittajiin ja kirjailijoihin, jotka ovat ilmaisseet kannattavansa oikeutta aseistakieltäytymiseen;

38.      tukee ponnekkaasti Turkin demokraattisen kansalaisyhteiskunnan, ennen kaikkea Turkin ihmisoikeusjärjestön ja Turkin ihmisoikeussäätiön toimintaa; tunnustaa, että niiden kaltaiset demokraattiset järjestöt tekevät korvaamatonta työtä erityisesti valvoessaan ihmisoikeustilannetta;

39.      kehottaa komissiota tukemaan kokonaisvaltaisesti ja määrätietoisesti, ja erityisesti taloudellisesti, edellä mainittujen Turkin kansalaisyhteiskuntaa edustavien demokraattisten järjestöjen toimintaa;

40.      tuomitsee painokkaasti äärioikeistolaisjärjestöjen johtaman muukalaisvastaisen ja rasistisen ”Talaat Pacha -komitean” ja sen tekemät vakavat eurooppalaisiin periaatteisiin kohdistuneet loukkaukset sekä samojen järjestöjen Lyonissa ja Berliinissä järjestämät kielteiset mielenosoitukset; kehottaa Turkkia lakkauttamaan kyseisen komitean ja lopettamaan sen toiminnan;

Kaakkois-Turkki

41.      tuomitsee jyrkästi PKK:n terroriväkivallan uudelleen puhkeamisen; korostaa, että kukaan konfliktin osapuoli ei koskaan voi esittää tekosyytä väkivallalle, jota on käytetty Turkin kansalaisia vastaan maan useissa osissa; ilmaisee solidaarisuutensa Turkille sen taistelussa terrorismia vastaan;

42.      toteaa, että monet kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat vielä nytkin syytettyinä ja ovat päivittäin pelottelun kohteena, yksi uhreista on Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon voittajan Leyla Zanan aviomies Mehdi Zana; kehottaa Turkin hallitusta poistamaan Turkin demokraattisen kansalaisyhteiskunnan edustajille asetetut rajoitukset;

43.      on syvästi huolestunut jännityksen lisääntymisestä Kaakkois-Turkissa, mikä muodostaa vakavan uhan rauhalle ja vakaudelle alueella; korostaa Itä- ja Kaakkois-Turkin jännitteiden vähentämisessä saavutettavan edistyksen merkitystä, mikä on saavutettava sen varmistamiseksi, että uudistukset ovat kestäviä ja uskottavia; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia pidättymään väkivallan käytöstä tai olemaan vastaamatta siihen väkivallalla; pitää tärkeänä olla venyttämättä terrorismin juridista käsitettä siten, että muut kuin terrorismirikokset luetaan Turkin terrorismin vastaisen lain soveltamisalaan, sillä terrorismi määritellään laissa sen tarkoituksen tai tavoitteiden mukaan sen sijaan, että siinä viitattaisiin tiettyihin rikoksiin, ja laki on muotoiltu epämääräisesti ja erittäin yleisluonteisin termein, ja näin vaarannetaan perusvapaudet;

44.      kehottaa Turkin viranomaisia soveltamaan eurooppalaisia standardeja epäiltyjen pidättämiseen ja vangitsemiseen; kehottaa Turkin viranomaisia päästämään riippumattomia patologeja esteettä tutkimaan vankeudessa tapahtuneita tai turvallisuusjoukkojen väitetyn väkivallan tuloksena aiheutuneita kuolemantapauksia; on huolestunut lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, joka on johtanut uhreihin Diyarbakirin mellakoissa maaliskuussa; huomauttaa, että heinäkuussa 2005 hyväksytty lasten suojelua koskeva uusi laki ei täysin noudata kansainvälisiä standardeja mitä tulee nuoria lainrikkojia koskeviin määräyksiin;

45.      kehottaa Turkin hallitusta pyrkimään edelleen kurdikysymyksen demokraattiseen ratkaisemiseen pääministeri Erdoganin viime vuonna antaman rohkaisevan lausunnon jälkeen; pitää olennaisena, että saavutetaan tasapaino tilanteen valvontaa turvallisuuden kannalta koskevan tarpeen, siviilien ja sotilaiden kiistojen välttämisen ja poliittisen vuoropuhelun tehokkaan edistämisen sekä maan kaakkoisen alueen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välillä asianmukaisin resurssein tuetun kattavan strategian avulla; kehottaa Turkin hallitusta investoimaan maan kaakkoisosan sosioekonomiseen kehittämiseen, paneutumaan suuriin eroihin kansallisen keskiarvon ja Itä- ja Kaakkois-Turkin välillä, muun muassa työttömyyteen, koulutuksen saatavuuteen sekä asumiseen ja terveydenhuoltoon ja ryhtymään rakentavaan vuoropuheluun rauhaa kannattavien keskustelukumppaneiden kanssa; kehottaa kurdiyhteisön edustajia vastaamaan myönteisesti kaikkiin Turkin hallituksen ehdottamiin vuoropuheluihin, joissa noudatetaan tiukasti väkivallattomuuden periaatetta; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää antaa kurdiedustajien tiiviimmin osallistua demokratiaprosessiin asianmukaisin keinoin, kuten alentamalla vaalikynnystä; korostaa tarvetta perustaa tehokas ja hajautettu hallinto;

46.      katsoo, että Turkilla ei yksin ole tarvittavia varoja tällaisiin investointeihin ja kehitysohjelmiin Kaakkois-Turkissa ja että varat olisi siksi koottava laajemmassa kansainvälisessä kehyksessä; kehottaa Turkin hallitusta ja Euroopan komissiota tutkimaan, miten paljon EU:n liittymistä valmistelevaa tukea voitaisiin käyttää tässä yhteydessä;

47.      suhtautuu myönteisesti sisäisesti siirrettyjä ihmisiä koskevaan lakiin, joka voi tehokkaasti täytäntöönpantuna toimia merkittävänä hyvityskeinona; toteaa kuitenkin, että jatkuva kyläpoliisien läsnäolo ja uudelleen puhjennut väkivalta haittaavat paluuoikeutta; kehottaa Turkin viranomaisia tämän vuoksi lopettamaan kyläpoliisin toiminnan ja purkamaan kyläpoliisijärjestelmän;

Alueelliset kysymykset ja ulkosuhteet

48.      vahvistaa käsityksensä, että moderni, demokraattinen ja maallisiin arvoihin perustuva Turkki, samalla kun se mukautuu vähitellen EU:n jäsenvaltioiden politiikkaan, voi toimia rakentavassa ja vakautta edistävässä osassa lisättäessä yhteisymmärrystä kansojen välillä sekä Euroopan unionin ja Turkkia ympäröivien maiden välillä, erityisesti Lähi-idässä; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Turkin hallituksen päätöksen lähettää sotilaitaan YK:n rauhanturvajoukkoihin Libanoniin;

49.      toistaa kehotuksensa Turkille tunnustaa armenialaisten kansanmurha, mitä Euroopan parlamentti on pyytänyt 15. joulukuuta 2004 ja 28. syyskuuta 2005 antamissaan päätöslauselmissa; katsoo, että asian tunnustaminen on ehtona Euroopan unionin jäsenyyden saamiselle;

50.      panee merkille Turkin ehdotuksen perustaa kahdenvälinen asiantuntijakomitea menneiden traagisten kokemusten ja ehdotukseen liittyen Armenian aseman selvittämiseksi; kehottaa sekä Turkin että Armenian hallitusta jatkamaan sovitteluprosessia, joka johtaa yhteisesti hyväksyttyyn ehdotukseen; panee tyytyväisenä merkille, että Turkissa käydyt keskustelut ovat ainakin aloittaneet Armeniaa koskevan tuskallisen historian käsittelyn; korostaa, että vaikka armenialaisten kansanmurhan tunnustaminen ei sinänsä virallisesti kuulukaan Kööpenhaminan kriteereihin, unionin jäsenyyttä hakevan maan on kohdattava menneisyytensä ja tunnustettava se; kehottaa tässä yhteydessä Turkin viranomaisia helpottamaan tutkijoiden ja intellektuellien tutkimuksia näiden selvittäessä armenialaisten kansanmurhaa ja varmistamaan heidän pääsynsä historiallisiin arkistoihin ja antamaan heidän käyttöönsä kaikki olennaiset asiakirjat; kehottaa Turkkia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin ilman ennakkoehtoja diplomaattisten ja hyvien naapuruussuhteiden perustamiseksi Armenian kanssa kauppasaarron lopettamiseksi ja maarajan avaamiseksi mahdollisimman nopeasti parlamentin vuosien 1987 ja 2005 välisenä aikana parlamentin hyväksymien päätöslauselmien mukaisesti ja täyttämään näin liittymiskumppanuuden prioriteetit sekä rajakiistojen rauhanomaista sovittelua koskevan neuvottelukehyksen, jotka kumpikin ovat välttämättömiä EU:hun liittymisen kannalta; katsoo, että samankaltainen kanta olisi hyväksyttävä muita vähemmistöjä koskevissa asioissa (esimerkiksi Pontosin kreikkalaiset ja assyrialaiset);

51.      kehottaa Turkkia sitoutumaan hyviin naapuruussuhteisiin, muistuttaa Turkkia tässä yhteydessä, että sen olisi pidättäydyttävä kaikista uhkailuista naapurivaltioitaan kohtaan (esimerkiksi "casus belli"-uhkaus Kreikkaa vastaan, jossa on kyse Kreikan oikeudesta määrittää aluevesirajansa) sekä jännitystä luovista sotilaallisista toimista (esimerkiksi Ateenan lentotiedotusalueen sääntöjen jatkuvasta rikkomisesta ja Kreikan kansallisen ilmatilan loukkaamisista), jotka uhkaavat myös lentoturvallisuutta, haittaavat hyviä naapuruussuhteita ja saattavat vaikuttaa kielteisesti liittymisprosessiin; kehottaa Turkkia paneutumaan syvällisesti ja tehokkaasti jäljellä olevien kiistojen ratkaisemiseen kaikkien naapuriensa kanssa YK:n peruskirjan ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, kuten Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmissä ja liittymiskumppanuuden lyhyen aikavälin prioriteeteissa todetaan; katsoo, että ellei ratkaisua löydy, jäljellä olevat rajakysymykset (esimerkiksi Egeanmeren mannerjalustaa koskevien rajojen määrittäminen) olisi vietävä Kansainväliseen tuomioistuimeen lopullisen ja pakollisen ratkaisun löytämiseksi;

52.      ilmaisee pettymyksensä siitä, että huolimatta sopimusvelvoitteistaan Turkki jatkaa Kyproksen lipun alla purjehtivia ja Kyproksen tasavallan satamista tulevia aluksia koskevia rajoituksia ja epää Kyprokselta tulevilta lentokoneilta oikeuden lentää Turkin yli ja laskeutumisoikeuden turkkilaisille lentokentille; muistuttaa Turkkia, että tämä käytäntö merkitsee sitä, että Turkki rikkoo assosiaatiosopimusta, siihen liittyvää tulliliittoa sekä lisäpöytäkirjaa, koska tällainen menettely loukkaa tavaroiden vapaan liikkumisen periaatetta; pyrkii tekemään yhteistyötä Turkin viranomaisten kanssa, jotta nämä voivat täysin noudattaa velvollisuuksiaan tässä suhteessa pahentamatta kotimaan poliittisia jännitteitä vastoin tavoitetta saavuttaa kestävä sovinto Kyproksen kanssa; pahoittelee sitä, että Turkki käyttää edelleen veto-oikeuksiaan estääkseen Kyproksen tasavallan osallistumisen kansainvälisiin järjestöihin ja monenvälisiin sopimuksiin;

53.      kehottaa Turkkia ryhtymään konkreettisiin toimiin kahdenvälisten suhteiden normalisoimiseksi Turkin ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden, myös Kyproksen tasavallan, välillä mahdollisimman pian; palauttaa tässä yhteydessä mieliin neuvoston 21. syyskuuta 2005 antaman julistuksen;

54.      panee merkille nykyiset vaikeudet EU:n ja Naton yhteistyössä ja kehottaa Turkkia harkitsemaan uudelleen kantaansa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ottamiseksi mukaan;

55.      muistuttaa Turkkia, että kaikkien jäsenvaltioiden, mukaan lukien Kyproksen tasavalta, tunnustamien on välttämätön osa liittymisprosessia; kehottaa Turkkia ryhtymään konkreettisiin toimiin Turkin ja Kyproksen tasavallan kahdenvälisten suhteiden normalisoimiseksi mahdollisimman pian; kehottaa Turkkia panemaan täysimääräisesti täytäntöön assosiaatiosopimuksesta ja sen lisäpöytäkirjasta johtuvat määräykset sekä liittymiskumppanuuden prioriteetit; kehottaa Turkin viranomaisia säilyttämään rakentavan asenteen pyrittäessä löytämään YK:n puitteissa Kyproksen kysymystä koskeva laaja yksimielisyys, jonka sekä kyproksenkreikkalaiset että kyproksenturkkilaiset hyväksyvät ja joka johtaa laajamittaiseen ratkaisuun, joka perustuu EU:n perusperiaatteisiin ja säännöstöön sekä asiaa koskeviin YK:n päätöslauselmiin, jotta sen joukot voidaan pikaisesti vetää pois erityisaikataulun mukaisesti; panee tyytyväisenä merkille 3. heinäkuuta järjestetyn Papadopouloksen ja Talatin tapaamisen, joka johti 8. heinäkuuta tehtyyn sopimukseen; rohkaisee näitä jatkamaan yhteydenpitoa pitääkseen yllä vuoropuhelua, jonka pitäisi johtaa laajamittaiseen ratkaisuun;

56.      kehottaa kumpaakin osapuolta omaksumaan rakentavan asenteen, jotta Kyproksen kysymykseen löydettäisiin YK:n puitteissa laaja yksimielisyys, joka pohjautuu samoihin periaatteisiin, joiden varaan EU on perustettu;

57.      huomauttaa, että turkkilaisten sotilaiden vetäytyminen voisi helpottaa todellisten neuvottelujen aloittamista asiaa koskevien YK:n päätöslauselmien mukaisesti, ja kehottaa Turkin hallitusta vetämään turkkilaiset joukot nopeasti pois erityisaikataulun mukaisesti;

58.      suhtautuu myönteisesti taloudellista tukea koskevan välineen perustamiseen, jotta kyproksenturkkilaisen yhteisön taloudellista kehitystä rohkaistaan yleisten asioiden neuvoston 27. helmikuuta 2006 pitämän kokouksen jälkeen; tukee komissiota sen ponnisteluissa kyseisten varojen käyttöönotossa; kehottaa neuvostoa uudelleen ponnistelemaan, jotta päästään ilman kohtuuttomia viivästyksiä sopimukseen Kyproksen pohjoisosaa koskevasta asetuksesta kaupankäynnin helpottamiseksi ja kiinnitetään enemmän huomiota Famagustan sataman mahdolliseen yhteiseen hallintaan EU:n ja YK:n suojissa yleisten asioiden neuvoston 27. helmikuuta 2006 tekemän yksimielisen päätöksen mukaisesti ja ottamalla huomioon neuvoston 26. huhtikuuta 2004 antamat päätelmät ja Luxemburgin puheenjohtajakaudella pidetyt kuulemiset sekä Kyproksen tasavallan liittymissopimuksen pöytäkirjan nro 10; kehottaa Kyproksen hallitusta ryhtymään uusiin aloitteisiin kahden yhteisön välisten siteiden vahvistamiseksi yhteisöjen edetessä kohti jälleenyhdistymistä;

59.      on tyytyväinen Turkin talouden huomattavaan kasvuun (noin 7,6 prosenttia vuonna 2005) sekä tärkeisiin ja kasvaviin suoriin ulkomaisiin investointeihin; on kuitenkin edelleen huolissaan vaihtotaseen alijäämästä, joka jatkaa kasvuaan, sekä korkeasta työttömyydestä (noin 10,9 prosenttia maaliskuussa 2006); kehottaa Turkin hallitusta jatkamaan ponnisteluja myönteisen dynamiikan muuttamiseksi kestäväksi kasvuksi ja makrotalouden vakaudeksi, samalla kun se yrittää vähentää sosioekonomisen kehityksen huomattavia alueellisia eroja, joita esiintyy tuloissa, terveydenhuollossa, koulutuksen saatavuudessa, työmarkkinoilla ja muissa elinoloissa (tulot henkilöä kohti ovat Istanbulin alueella 43 prosenttia korkeammat kuin kansallinen keskiarvo ja noin nelinkertaiset verrattuna köyhimpien alueiden tuloihin henkilöä kohti);

60.      katsoo, että tulliliiton yleisestä menestyksestä huolimatta Turkilla on jäljellä myöhästyneitä, täyttämättömiä sitoumuksia, jotka liittyvät erityisesti nykyisiin kaupan teknisiin esteisiin, joita ovat esimerkiksi naudanlihan tuontikielto, valtiontukien mukautusten puute sekä vakavat puutteet teollis- ja tekijänoikeuksien valvonnassa; kehottaa Turkkia välittömästi etenemään tällä alalla ja muistuttaa sitä tarpeesta noudattaa tulliliittosopimusta koskevia sitoumuksiaan;

Neuvottelut

61.      muistuttaa Turkkia, että neuvoston päätöksessä vaaditaan komissiota laatimaan vuonna 2006 raportti, jossa käsitellään sitä, onko Turkki pannut Ankaran pöytäkirjan kokonaan täytäntöön, ja että edistyksen puute tässä suhteessa aiheuttaa vakavia seurauksia neuvotteluprosessille ja se voisi jopa saada sen keskeytymään;

62.      pahoittelee, että Turkki edelleen vastustaa Kyproksen jäsenyyttä kansainvälisissä järjestöissä ja järjestelmissä, kuten OECD, MTCR, Mustanmeren yhteistyö ja Wassenaar-järjestely; kehottaa Turkkia muuttamaan politiikkansa Kyproksen tasavaltaa kohtaan mahdollisimman pian;

63.      korostaa tarvetta tehostaa energianhuollon varmuutta koskevaa EU:n ja Turkin vuoropuhelua, sillä energiahuoltoreittien monipuolistaminen on kummankin osapuolen edun mukaista;

64.      toivoo, että neuvoston ja komission antamien aikaisempien päätöslauselmien mukaisesti liittymiskumppanuudessa määritellyt lyhyen aikavälin prioriteetit toteutetaan ennen vuoden 2007 päättymistä ja että keskipitkän aikavälin prioriteetit toteutetaan ennen vuoden 2009 päättymistä; korostaa, että etusijalle olisi asetettava neuvotteluiden ensimmäisen vaiheen poliittisten kriteerien täysimääräinen täytäntöönpano ja että näiden selvien tavoitteiden saavuttaminen on neuvotteluprosessin jatkumisen ehto;

65.      suhtautuu positiivisesti EU:n puheenjohtajavaltion ehdotukseen, että poliittisia kriteereitä on käsiteltävä koko neuvotteluprosessin aikana aloittamalla luvusta, joka kattaa koulutuksen ja kulttuurin; pahoittelee syvästi, että konsensusta ei ole saavutettu tästä ehdotuksesta ja että poliittisia kriteereitä käsitellään siksi vasta neuvotteluissa, jotka koskevat tiettyjä politiikan alueita; korostaa, että tämän vuoksi on entistä olennaisempaa kunnioittaa sovittuja ehtoja liittymiskumppanuuteen sisältyvien lyhyen ja keskipitkän aikavälin prioriteettien saavuttamiseksi (ennen vuoden 2007 päättymistä ja toisaalta ennen vuoden 2009 päättymistä), jotta turvataan tarvittavat poliittiset uudistukset ja liittymisprosessin uskottavuus sellaisenaan;

66.      korostaa, että Turkin omien etujen vuoksi ja jotta säilytetään uudistusprosessien peruttamattomuutta koskeva luottamus, on tärkeää, että uudistuksia tuetaan maan sisällä sekä siviili- ja sotilasviranomaisten että kansalaisyhteiskunnan toimesta ja että ne eivät pelkästään johdu Turkin ulkopuolelta tulevista paineista;

67.      pitää yhtä tärkeänä sitä, että Turkin hallitus ponnistelee lisää selittääkseen yleisölle, että Turkin liittymisprosessi Euroopan unioniin sisältää jatkuvan sisäpoliittisen uudistusprosessin, jossa menestyksen mittana ei ole tiettyjen yksittäisten toimien toteuttaminen, vaan eurooppalaisen normin saavuttaminen kunnioittaen demokratisointia ja poliittista liberalisointia, jotta tiettyjen menettelyjen lisäksi myös yleinen ja virallinen ajattelutapa muuttuvat;

68.      panee merkille Turkin hallituksen aikeen jatkaa ydinreaktorien rakentamista ydinenergian tuottamiseksi siviilitarkoituksiin; kehottaa Turkin hallitusta sitoutumaan täysin Kansainvälisen atomienergiajärjestön ehtoihin ja tekemään tiivistä yhteistyötä sen kanssa reaktorien turvallisuuden takaamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi; kehottaa tässä yhteydessä Euroopan komissiota valvomaan tiukasti yhteisön säännöstön täytäntöönpanoa liittymisneuvottelujen aikana;

69.      korostaa, että neuvotteluiden aloittaminen on alkupiste pitkäkestoiselle prosessille, joka luonteensa vuoksi on avoin prosessi ja joka ei johda etukäteen ja automaattisesti liittymiseen; korostaa kuitenkin, että neuvotteluiden tavoitteena on Turkin EU-jäsenyys ja että tämän tavoitteen toteuttaminen riippuu kummankin osapuolen ponnisteluista;

70.      muistuttaa, että siinä tapauksessa, että demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja perusvapauksien, oikeusvaltion ja kansainvälisen oikeuden periaatteita rikotaan vakavasti ja jatkuvasti, komissio voisi suosittaa neuvottelujen keskeyttämistä neuvostolle, joka päättää siitä määräenemmistöllä;

71.      katsoo, että huolimatta siitä, saadaanko neuvottelut menestyksekkäästi päätökseen, EU:n ja Turkin suhteissa on varmistettava, että Turkki on täysin ankkuroitu eurooppalaisiin rakenteisiin;

72.      muistuttaa, että EU:n kyky ottaa Turkki vastaan ja samalla ylläpitää yhdentymiskehitystä on merkittävä yleishyödyllinen seikka sekä EU:lle että Turkille; pahoittelee, että komissio ei ole voinut antaa vuoden 2005 vaikutustutkimuksen seurantakertomusta; pyytää antamaan vaikutustutkimuksen seurantakertomuksen vuonna 2006; pitää erittäin tärkeänä, että Euroopan unioni toteuttaa institutionaaliset ja rahoitukseen liittyvät ennakkoehdot hyvissä ajoin Turkin liittymistä varten; muistuttaa tässä yhteydessä, että Nizzan sopimus ei ole hyväksyttävä perusta minkään uuden jäsenvaltion liittymistä koskeville päätöksille, ja vaatii siksi, että tarvittavat uudistukset saatetaan voimaan perustuslakiprosessin puitteissa; muistuttaa, että Turkin liittymisen vaikutus talousarvioon voidaan arvioida kokonaan vasta rahoitusnäkymissä vuodesta 2014 eteenpäin; odottaa tässä suhteessa unionin vastaanottokapasiteettia koskevaa Euroopan komission kertomusta, joka komission on määrä esittää ennen joulukuussa 2006 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta;

73.      korostaa, että – toisin kuin aikaisemmissa neuvotteluissa – Turkin tapauksessa olisi tarpeen tiedottaa eurooppalaiselle yleisölle jatkuvasti ja intensiivisesti itse neuvotteluista ja Turkin edistymisestä tässä suhteessa;

*

* *

74. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puheenjohtajalle sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille.

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnAN LAUSUNTO (11.7.2006)

ulkoasiainvaliokunnalle

Turkin edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa
(2006/2118(INI))

Valmistelija: Emine Bozkurt

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että vaikka yhteisön säännöstön täytäntöönpanemiseksi tehtävät lainsäädäntöuudistukset naisten oikeuksien alalla Turkissa etenevät, uudistusten muuttaminen käytännön toimiksi on yhä erittäin ongelmallista,

B.   ottaa huomioon, että komission määräaikaiskertomuksessa yksilöidään seuraavat naisten tilannetta koskevat huolenaiheet: naisiin kohdistuva väkivalta, erityisesti perheväkivalta ja kunniarikokset, pakkoavioliitot, korkea lukutaidottomuusaste ja vaikeudet koulutuksen saannissa, naisten vähäinen osallistuminen parlamenttiin ja paikallisiin edustuselimiin, naisten vähäinen osallistuminen työmarkkinoihin ja syrjintä työmarkkinoilla,

C.  ottaa huomioon, että vastasyntyneitä lapsia ei joillakin Turkin alueilla ilmoiteta väestörekisteriin välittömästi ja että viivästyneen väestörekisteriin ilmoittamisen takia nuorten naisten ikä voidaan määrittää mielivaltaisesti ja alaikäisten tyttöjen voidaan väittää olevan täysi-ikäisiä, millä itse asiassa voidaan perustella pakkoavioliittoja,

1.   korostaa, että ihmisoikeuksien, myös naisten oikeuksien kunnioittaminen, on Euroopan unionin jäsenyyden ehdoton edellytys, ja vaatii komissiota tekemään ihmisoikeuksia koskevista asioista, mukaan lukien naisten oikeudet, Turkin kanssa käytävien neuvottelujen asialistan keskeisen aiheen;

2.   kiittää Turkin hallitusta ja parlamenttia lainsäädäntöuudistuksista, jotka koskevat naisten asemaa perustuslain, siviililain ja rikoslain sekä työlainsäädännön aloilla; ilmaisee huolensa uudistusten soveltamisen suhteen, ja kehottaa hallitusta kohdistamaan enemmän huomiota lainsäädännön täytäntöönpanoon;

3.   vaatii hallitusta järjestämään naisille, jotka ovat väkivallan uhreja tai jotka ovat vaarassa joutua väkivallan kohteiksi, terveydenhoitoa ja oikeudellista tukea ja suojelua, enemmän ja parempia turvakoteja, sekä auttavia puhelimia, joiden avulla he voivat ilmoittaa väkivallasta ja pyytää tukea;

4.   toistaa pyyntönsä komissiolle siitä, että sen olisi esitettävä parlamentille kattava kertomus Turkin poliisin julmuudesta kansainvälisen naisten päivän kunniaksi Istanbulissa 6. maaliskuuta 2005 järjestetyn mielenosoituksen yhteydessä;

5.   vaatii Turkin viranomaisia sitoutumaan jatkuvaan vuoropuheluun Euroopan parlamentin kanssa naisten oikeuksista ja naisten roolista Turkin yhteiskunnassa, taloudessa ja politiikassa;

6.   kehottaa Turkin hallitusta poistamaan esteet, joita naiset edelleenkin kohtaavat koulutuksen saannissa, ja takaamaan heille tasavertaisen mahdollisuuden koulutukseen;

7.   pyytää, että komissio Turkin kanssa käytävien liittymisneuvottelujen yhteydessä painostaisi sitä ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että vastasyntyneet lapset ilmoitetaan väestörekisteriin välittömästi, ja siten tekemään lopun laittomista käytännöistä, erityisesti kääntymisestä Turkin perhetuomioistuimen puoleen tyttöjen iän lisäämiseksi siten, että heidät voitaisiin virallisesti julistaa täysi-ikäisiksi, jolloin vältetään syytteet tyttöjen pakkoavioliitoista;

8.   kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan, että avioliitot kirjataan laillisesti koko maassa;

9.   kehottaa Turkin hallitusta panemaan täytäntöön yleisen strategian sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja naisten oikeuksien suojelemiseksi kaiken politiikkansa puitteissa ja yhdessä poliittisten puolueiden, kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden kanssa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Turkin edistyminen Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa

Menettelynumero

2006/2118(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

AFET

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM
1.6.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Emine Bozkurt
28.6.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

11.7.2006

 

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

11.7.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Emine Bozkurt, Hiltrud Breyer, Maria Carlshamre, Edite Estrela, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Lívia Járóka, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Urszula Krupa, Astrid Lulling, Siiri Oviir, Doris Pack, Marie-Line Reynaud, Teresa Riera Madurell, Raül Romeva i Rueda, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Iratxe García Pérez, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Anna Hedh, Mary Honeyball, Christa Klaß, Karin Resetarits

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Turkin liittymisvalmistelujen edistyminen

Menettelynumero

2006/2118(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

AFET
1.6.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM
1.6.2006

 

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

DEVE
11.7.2006

INTA
11.7.2006

BUDG
5.7.2006

CONT
20.6.2006

ECON
5.7.2006

 

EMPL
21.6.2006

ENVI
14.6.2006

ITRE
20.6.2006

IMCO
20.6.2006

TRAN
20.6.2006

 

REGI
21.6.2006

AGRI
30.5.2006

PECH
20.6.2006

CULT
20.6.2006

JURI
21.6.2006

 

LIBE
4.9.2006

AFCO
10.7.2006

PETI
11.7.2006

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Camiel Eurlings
13.9.2004

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

20.6.2006

4.9.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

4.9.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+

-

0

54

6

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Vittorio Agnoletto, Panagiotis Beglitis, Bastiaan Belder, Elmar Brok, Marco Cappato, Philip Claeys, Paul Marie Coûteaux, Simon Coveney, Véronique De Keyser, Giorgos Dimitrakopoulos, Camiel Eurlings, Maciej Marian Giertych, Alfred Gomolka, Klaus Hänsch, Jana Hybášková, Anna Ibrisagic, Toomas Hendrik Ilves, Jelko Kacin, Georgios Karatzaferis, Ioannis Kasoulides, Bogdan Klich, Helmut Kuhne, Joost Lagendijk, Vytautas Landsbergis, Emilio Menéndez del Valle, Willy Meyer Pleite, Francisco José Millán Mon, Pasqualina Napoletano, Vural Öger, Cem Özdemir, Justas Vincas Paleckis, Mirosław Mariusz Piotrowski, Hubert Pirker, Bernd Posselt, Poul Nyrup Rasmussen, Raül Romeva i Rueda, Jacek Emil Saryusz-Wolski, György Schöpflin, Hannes Swoboda, Antonio Tajani, Charles Tannock, Inese Vaidere, Geoffrey Van Orden, Jan Marinus Wiersma, Luis Yañez-Barnuevo García, Josef Zieleniec

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Irena Belohorská, Carlos Carnero González, Alexandra Dobolyi, Árpád Duka-Zólyomi, Michael Gahler, Kinga Gál, Milan Horáček, Sajjad Karim, Tunne Kelam, Alexander Lambsdorff, Miguel Angel Martínez Martínez, Erik Meijer, Doris Pack, Mechtild Rothe, Csaba Sándor Tabajdi, Marcello Vernola

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Adamos Adamou, Emine Bozkurt, Andrew Duff, Marios Matsakis, Kyriacos Triantaphyllides

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

13.9.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)