MIETINTÖ naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa
27.9.2006 - (2006/2010(INI))
Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Rodi Kratsa-Tsagaropoulou
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi[1],
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan, joka koskee syrjinnän torjumista,
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan, jossa yhteisölle annetaan valtaoikeuksia ja toimivaltaa maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden alalla,
– ottaa huomioon Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999, Laekenissa 14. ja 15. joulukuuta 2001, Sevillassa 21. ja 22. kesäkuuta 2002 ja Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 järjestetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, joissa korostetaan yhteistyön ja tiedonvaihdon merkitystä äskettäin perustettujen kotoutuksen kansallisten yhteysviranomaisten puitteissa erityisesti sen takia, että kansallisen tason ja Euroopan tason asiaa koskevan politiikan koordinointia voitaisiin tehostaa,
– ottaa huomioon komission vihreän kirjan taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta (KOM(2004)0811),
– ottaa huomioon komission vihreän kirjan Euroopan muuttoliikkeiden verkoston tulevaisuudesta (KOM(2005)0606),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys" (KOM(2003)0336),
– ottaa huomioon komission tiedonannon yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan puiteohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 (KOM(2005)0123),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Muuttoliikkeen ja kehityksen yhteys: käytännönläheisiä suuntaviivoja" (KOM(2005)0390),
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa (KOM(2005)0123 – 2005/0046 (COD)),
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa (KOM(2005)0123 – 2005/0047 (COD)),
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa (KOM(2005)0123 – 2005/0048(CNS)),
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan palauttamisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa (KOM(2005)0123 – 2005/0049(COD)),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa" (KOM(2005)0389),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma" (KOM(2005)0669),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Muuttoliikkeisiin liittyvät ensisijaiset toimet: Hampton Courtin kokouksen ensimmäinen jatkotoimi" (KOM(2005)0621),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Siirtolais- ja turvapaikkakysymysten temaattinen ohjelma kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten" (KOM(2006)0026),
– ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY,[2]
– ottaa huomioon oikeudesta perheenyhdistämiseen 22. syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY,[3]
– ottaa huomioon pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25. marraskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY,[4]
– ottaa huomioon kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY,[5]
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista (KOM(2005)0375 – 2005/0156(COD)),
– ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman maahanmuuttajien sopeutumisesta Eurooppaan monikielisten koulujen ja opetuksen avulla[6],
– ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman laillisen ja laittoman maahanmuuton kytköksistä sekä maahanmuuttajien kotouttamisesta[7],
– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys",[8]
– ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten tilanteesta unionissa[9],
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 4. marraskuuta 2004 hyväksymän Haagin ohjelman, jossa määriteltiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamista koskevat tavoitteet vuosiksi 2005–2010,
– ottaa huomioon Groningenissa 9. marraskuuta 2004 järjestetyn epävirallisen ministerikokouksen, jossa kotouttamispolitiikasta vastaavat ministerit tapasivat ensimmäistä kertaa,
– ottaa huomioon kotouttamista koskevat yhteiset perusarvot, jotka Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 19. marraskuuta 2004 ja joissa annetaan joukko yhtenäisiä suosituksia, joita olisi pidettävä Euroopan unionin kotouttamispolitiikan perustana,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 18, 20, 21 ja 22 artiklan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6‑0307/2006),
A. ottaa huomioon, että naisten maahanmuutto lisääntyy jatkuvasti EU:ssa ja että naisten osuus maahanmuuttajien kokonaismäärästä on noin 54 prosenttia ja kattaa yhä laajemmalti eri kategorioita (taloudellinen siirtolaisuus, luonnonmullistuksista johtuva siirtolaisuus, perheiden yhdistäminen, poliittisten pakolaisten maahanmuutto tai aseellisia konflikteja pakenevien siirtolaisuus, laiton maahanmuutto, turvapaikan haku),
B. katsoo, että ei ole olemassa varsinaista järjestelmällistä ja koordinoitua eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa ja että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi laadittava maahanmuuttoa sääntelevä politiikka yhdessä kolmansien maiden kanssa,
C. panee merkille, että maahanmuuttajanaiset kohtaavat yleensä merkittäviä kotoutumisongelmia, joihin kuuluvat pääasiassa hankaluudet työmarkkinoille pääsyssä, alhainen työllistymisaste ja korkea työttömyysaste, työskentely väliaikaisissa tai matalapalkkaisissa tehtävissä usein ilman sosiaalista ja taloudellista turvaa tai työskentely harmaan talouden aloilla ja niin sanotuissa pimeissä töissä, rajallinen kielitaito, vähäinen osallistuminen peruskoulutukseen ja varsinkin korkea-asteen koulutukseen, rajallinen osallistuminen vastaanottajamaan sosiaaliseen, poliittiseen, ammattiyhdistys- ja kulttuurielämään, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen; ottaa huomioon, että siitä huolimatta huomattava joukko kotimaidensa korkeakoulujärjestelmistä valmistuneita nuoria naisia tulee Euroopan unioniin työtehtäviin, joissa ei vaadita suurta ammattitaitoa, esimerkiksi kotiapulaisen tehtäviin, heidän omissa maissaan vallitsevan naisten korkean työttömyysasteen ja heikon palkan vuoksi, jota heidän koulutustaan vastaavissa ammateissa ja työtehtävissä maksetaan;
D. korostaa, että maahanmuuttajanaiset kohtaavat usein vakavaa syrjintää puolison oikeudellisesta asemasta riippuvaisina henkilöinä direktiivin 2003/86/EY perusteella (he joutuvat epäitsenäiseen asemaan, heidän pääsynsä työmarkkinoille on rajoitettu ja asumistilanteensa epävarma leskeksi jäädessä tai avioeron sattuessa jne.) ja myös alkuperämaista seuranneiden ajatustapojen ja kielteisten stereotyyppien ja käytäntöjen vuoksi, jotka vallitsevat myös vastaanottajamaissa; panee lisäksi merkille, että tietyissä maahanmuuttajayhteisöissä heillä on kriittisiä ongelmia kuten syrjäytyminen, pakkoavioliitot, naisten sukupuolielinten silpominen ja kunniarikokset,
E. korostaa, että erittäin usein maahanmuuttajanaisten kotoutuminen yhteiskuntaan määrää sen, miten maahanmuuttajataustaiset toisen ja kolmannen sukupolven kansalaiset kotoutuvat,
F. katsoo, että maahanmuuttajanaiset ovat alttiita sekä fyysiselle että psyykkiselle hyväksikäytölle siksi, että he ovat taloudellisesti tai oikeudellisesti riippuvaisia, tai siksi, että ilman oikeudellista asemaa olevat maahanmuuttajanaiset ovat muita suuremmassa vaarassa hyväksikäytölle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle työpaikoilla ja ovat suuremmassa vaarassa joutua ihmiskaupan harjoittajien uhriksi; katsoo, että sääntöjenvastaisesti jonkin valtion alueella asuvien maahanmuuttajanaisten vaarana on se, että laillisen aseman puuttuessa heidän perusoikeutensa evätään ja samasta syystä he joutuvat jokapäiväisessä elämässä muita useammin syrjinnän ja väkivallan uhreiksi,
G. katsoo, että kotoutuminen on kahdensuuntainen prosessi, jossa vaaditaan sekä maahanmuuttajanaisten halukkuutta ottaa vastuu kotoutumisestaan vastaanottajamaahan että EU:n kansalaisten halukkuutta hyväksyä ja integroida maahanmuuttajanaiset; katsoo, että näin ollen on suunniteltava ja pantava täytäntöön integroituja toimia sekä maahanmuuttajien että vastaanottajayhteiskunnan käyttäytymismallien muuttamiseksi kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla ja resurssien ottamiseksi käyttöön molemmin puolin; katsoo, että tämä kahdensuuntainen prosessi edellyttää molemminpuolista sitoutumista, johon sisältyy oikeuksia ja velvoitteita sekä vastaanottajayhteiskunnalle että maahanmuuttajille,
H. korostaa, että maahanmuuttajien kotouttamista koskevien kansallisten politiikkojen arviointia koskevien viimeisten kertomusten pohjalta sukupuoliulottuvuutta ei näytetä otettavan järjestelmällisesti huomioon sen paremmin täytäntöönpantavien politiikkojen kuin tietojen keräämisenkään tasolla,
I. katsoo, että maahanmuuttajanaisiin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia kuten niin kutsuttuja kunniamurhia, pakkoavioliittoja, sukupuolielinten silpomista tai muita loukkauksia ei voi perustella millään kulttuuriin liittyvällä tai uskonnollisella syyllä eikä niitä pidä missään olosuhteissa hyväksyä,
J. katsoo, että uudessa vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä paitsi tehostetaan nykyisiä maahanmuuttajien kotouttamiseen suunnattuja ohjelmia ja rahastoja, otetaan myös käyttöön uusia aloitteita, kuten yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskeva puiteohjelma (johon sisältyy kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen rahasto, ulkorajarahasto sekä pakolaisrahasto), joihin on sisällyttävä sukupuolinäkökulma sekä maahanmuuttajanaisten paras mahdollinen kotouttaminen,
K. katsoo, että naiskaupan ja taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton välillä on todettu olevan lukuisia kytköksiä,
1. katsoo, että Euroopan unionin kasvua ja sosiaalista koheesiota koskevassa politiikassa on pantava täytäntöön vastaanottoa ja kotouttamista koskevia tehokkaita toimintalinjoja maahanmuuttajia ja erityisesti maahanmuuttajanaisia varten, joita on jo enemmistö EU:hun yhä moniulotteisemmista syistä tulevista maahanmuuttajista (taloudelliset syyt, pakolaisuus, turvapaikan haku, perheiden yhdistämissyyt); pitää myönteisenä komission aloitetta suuntaviivojen antamisesta "kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista EU:hun koskevalle yhteiselle puiteohjelmalle" ja korostaa, että kaikissa toimissa on otettava huomioon sukupuoleen ja naisten asemaan liittyvät erityispiirteet;
2. tunnustaa ne vaikeudet, joita vastasaapuneilla maahanmuuttajilla, varsinkin naisilla, jotka ovat maahanmuuttajista haavoittuvaisimpia, sillä he kärsivät kahdenlaisesta, sekä etniseen alkuperään että sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä, on vastassaan; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan asettautumista helpottavia rakenteita ja sosiaalipalveluita ja myös oikeuksista ja velvoitteista tiedottamista omien periaatteittensa ja lainsäädäntönsä mukaisesti;
3. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota säätämään sellaisesta naisille suunnattujen ohjelmien rahoituksesta, jonka avulla maahanmuuttajille kerrotaan Euroopan unioniin tulemisen ja siellä asumisen perusedellytyksistä; kehottaa myös vahvistamaan konsulirakenteita ja diplomaattisia rakenteita, jotta maahanmuuton tarpeisiin kyetään puuttumaan tehokkaammin;
4. kehottaa maahanmuuttajajärjestöjä kannustamaan erityisesti naisjäseniään mutta myös näiden perheitä työskentelemään aktiivisesti kotoutumisen hyväksi sekä hyödyntämään vastaanottajamaan tarjoamat kotouttamisen mahdollisuudet vastaanottajamaiden kotouttamispyrkimysten tukemiseksi;
5. painottaa, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet direktiiviä 2003/86/EY tyydyttävästi täytäntöön, minkä vuoksi maahanmuuttajanaisten syrjinnälle on jätetty runsaasti mahdollisuuksia; kehottaa komissiota esittämään arviointikertomuksessaan, joka sen on määrä laatia, asiaankuuluviin artikloihin muutosehdotuksia, joiden tarkoituksena on lyhentää huomattavasti aikaa, joka kumppanilta kuluu hänen puolisostaan riippumattoman aseman saamiseksi (mahdollisuuksien mukaan enintään vuosi saapumisesta), ja joilla varmistetaan, että naiset säilyttävät tämän aseman, jos side puolisoon katkeaa (asumusero, avioero, leskeys jne.), ja joilla poistetaan mahdollisuus rajoittaa työmarkkinoille pääsyä ja sosiaalipalvelujen saatavuutta;
6. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kansallisen lainsäädäntönsä ja kansainvälisten yleissopimusten perusteella maahanmuuttajanaisten perusoikeudet riippumatta siitä, onko heille myönnetty laillinen asema vai ei, ja takaamaan etenkin mahdollisuuden oikeussuojaan, oikeusapuun ja terveydenhuoltoon;
7. kehottaa jäsenvaltioita kansallisen lainsäädäntönsä ja kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti myöntämään sääntöjenvastaisesti maassa oleville maahanmuuttajanaisille, joiden lapset käyvät koulua, normaalisti oikeus perhe-etuuksiin (lapsilisät, oikeus asuntoon);
8. kehottaa jäsenvaltioita kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä koskevien kahdenvälisten työvoimasopimusten tai muiden menetelmien puitteissa turvaamaan yhteisön säännöstön mukaisesti sen, että maahanmuuttajanaisilla on turvattu oikeudellinen ja työoikeudellinen asema vastaanottajamaissa eikä sukupuolen tai alkuperän perusteella tapahtuvaa syrjintää esiinny;
9. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tuloksellisiin toimiin kaikenlaisen maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi tarjoamalla väkivallan uhreille asianmukaista lääketieteellistä, oikeudellista ja sosiaalista tukea, järjestämällä ohjelmia, joilla tuetaan uhrien sopeutumista takaisin yhteiskuntaan, tarjoamalla seksikaupan uhreille suojapaikkoja, ottamalla asianmukaisesti huomioon uhrin turvallisuuden ja suojelun tarve sekä tarjoamalla rikoksia ennaltaehkäisevää tietoa maahanmuuttajanaisille näiden oikeuksista vastaanottajamaassa;
10. kehottaa jäsenvaltioita direktiivin 2004/81/EY mukaisesti ottamaan itsenäistä oikeudellista asemaa koskevien hakemusten tarkastelussa asianmukaisesti huomioon väkivallan ja etenkin fyysisen ja psyykkisen väkivallan, edelleen jatkuva pakkoavioliittojen tai järjestettyjen avioliittojen harjoittamisen käytäntö mukaan lukien, uhriksi joutuneiden maahanmuuttajanaisten olosuhteet, ja varmistamaan, että heidän suojelemisekseen toteutetaan kaikki hallinnolliset toimet, myös tarjoamalla mahdollisuus hyödyntää tehokkaasti apu- ja suojelumekanismeja; kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan oleskeluluvan myöntämismenettelyjä seksikaupan uhreille ja hyväksymään toimenpiteitä erityisten oleskelulupien myöntämiseksi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotta ulkomaalaiset väkivallan uhrit, joilla ei ole oikeudellista asemaa, voisivat paeta väkivaltaa;
11. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki kolmansien maiden kanssa tehtävät kahdenväliset sopimukset neuvotellaan ja tehdään Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja/tai ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen perusteella, varsinkin niiltä osin kuin on kyse henkilön asemasta avioliiton, avioeron, lapsen huoltajuuden, hylkäämisen tai moniavioisuuden yhteydessä;
12. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan oikeudelliset puitteet, joissa maahanmuuttajanaisille taataan oikeus pitää hallussaan omaa passia ja oleskelulupaa, sekä mahdollistamaan, että henkilö voidaan saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen näiden asiakirjojen viemisestä;
13. kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään työllisyyttä ja sosiaalista integraatiota koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin toimia, joiden tavoitteena on edistää maahanmuuttajanaisten työmarkkinoille tuloa, torjua pimeää työntekoa, varmistaa naisten sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen (palkkatasa-arvo, sosiaaliturva, eläkeoikeudet ym.), tukea yrittäjyyttä, suojella ikääntyneitä maahanmuuttajanaisia köyhyydeltä ja syrjäytymiseltä ja edistää työmarkkinaosapuolten ja ammattiyhdistysten roolia naisten sosiaalista ja taloudellista kotoutumista koskevissa menettelyissä;
14. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että maahanmuuttajanaiset saavat asianmukaista ja välttämätöntä koulutusta kielikurssien ja vastaanottavan valtion perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia ja demokraattisia periaatteita koskevan tiedon muodossa, mikä helpottaa heidän sosiaalista kotoutumistaan vastaanottavaan valtioon ja suojelee heitä syrjinnältä perheessä ja yhteiskunnassa;
15. kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorten maahanmuuttajanaisten pääsyä vastaanottajamaiden yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin sekä heidän osallistumistaan elinikäisen oppimisen integroituun toimintaohjelmaan ajanjaksoksi 2007–2013, johon sisältyvät Erasmus-, Leonardo da Vinci -, Comenius- ja Gruntvig-ohjelmat, sekä kulttuuri 2007–2013-ohjelmaan ja nuorisotoimintaohjelmaan ajanjaksoksi 2007–2013; pitää erityisen tärkeänä, että jäsenvaltiot tunnustavat naisten ammatillisen pätevyyden ja taidot (erityisesti eri tieteenalojen tutkintotodistukset) ja varmistavat heidän pääsynsä kielikoulutukseen, mikä mahdollistaa heille paremman kotoutumisen;
16. kehottaa jäsenvaltioita edistämään maahanmuuttajanaisten työnsaantia ja varmistamaan asianmukaisen ammatillisen koulutuksen, hyväksymään positiivisia toimia maahanmuuttajanaisten työmarkkinoilla kohtaaman kaksinkertaisen syrjinnän torjumiseksi ja maahanmuuttajanaisille suotuisten olosuhteiden luomiseksi työmarkkinoille pääsemiseksi ja tasapainon löytämiseksi työ- ja yksityiselämän välillä, erityisesti perustamalla helposti saatavia lastenhoitopalveluita;
17. kehottaa jäsenvaltioita erityisesti tiedostamaan kysymyksen, joka koskee maahanmuuttajanaisten kannustamista osallistumaan sosiaaliseen ja poliittiseen elämään kansallisten lainsäädäntöjen ja niistä juontuvien mahdollisuuksien mukaisella tavalla;
18. huomauttaa, ettei ole sallittavissa eikä kulttuurisin ja uskonnollisin syin perusteltavissa, että vanhemmat estävät maahanmuuttajatyttöjä osallistumasta urheiluun, uimiseen ja koulutunneille; kehottaa kouluja ja viranomaisia varmistamaan, että maahanmuuttajatytöt osallistuvat kouluopetukseen ja panemaan täytäntöön läsnäolopakon kouluissa kansallisten sääntöjen mukaisesti;
19. korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisia pyydetään omaksumaan yhä laajempi rooli maahanmuuttajanaisten kotouttamisessa ja kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan unionia tukemaan näitä pyrkimyksiä taloudellisesti ja tietojenvaihdon avulla, jotta voidaan puuttua eritoten sellaisiin ongelmiin kuin asumiseen, gettojen muodostumiseen, rikollisuuteen, mahdollisuuksiin käyttää julkisia palveluita ja sosiaali-, terveys- ja lastenhoitopalveluita, ja korostaa myös järjestäytyneiden maahanmuuttajayhteisöjen roolia sekä neuvonantoa, tiedottamista ja maahanmuuttajanaisten tukemista harjoittavien valtiosta riippumattomien järjestöjen roolia;
20. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet suojellakseen maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen oikeuksia ja torjuakseen syrjintää, jota he kohtaavat alkuperäisessä yhteisössään, kieltämällä kaikki kulttuurirelativismin tai uskonnollisen relativismin muodot, jotka saattavat loukata naisten perusoikeuksia;
21. kehottaa jäsenvaltioita joko panemaan täytäntöön naisten sukupuolielinten silpomista koskevia erityisiä oikeudellisia säännöksiä tai antamaan asiaa koskevia lakeja ja asettamaan syytteeseen kaikki ne, jotka syyllistyvät sukupuolielinten silpomiseen;
22. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön terveydenhuollon työntekijöiden toteuttaman pakollisen rekisteröinnin kaikista naisten sukupuolielinten silpomista koskevista tapauksista, mukaan lukien sekä todetut että sellaiset tapaukset, joissa sukupuolielinten silpomista epäillään mahdollisesti tapahtuvan;
23. kehottaa jäsenvaltioita vastustamaan ääneen perinteisiin perustuvaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, tuomitsemaan ihmisoikeusloukkaukset, jotka maahanmuuttajanaisten ja tyttöjen perheet kohdistavat heihin ja tarkistamaan, mitä lainsäädäntöä voidaan soveltaa perheenjäsenten saattamiseksi vastuuseen erityisesti niin sanottujen kunniarikosten yhteydessä;
24. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja lähtömaita tiedottamaan väestöilleen järjestelmällisesti ja vastuullisesti EU:n maahanmuuttopolitiikoista ja haasteista sekä maahanmuuttajien, miesten ja naisten, mahdollisuuksista ja velvollisuuksista vastaanottajamaissa, tavoitteena välttyminen laittomasta maahanmuutosta koituvilta kielteisiltä seurauksilta ja maahanmuuttajanaisten syrjäytymiseltä ja taloudelliselta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä vastaanottajamaissa;
25. pyytää komissiota sisällyttämään muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastotiedoista annettavan asetusehdotuksen yhteyteen maahanmuuttajanaisia koskevia luotettavia indikaattoreita ja vertailukelpoista tietoa, jotta muodostuisi tarkka kuva heidän asemastaan ja heidän kohtaamistaan ongelmista;
26. pyytää komissiota laatimaan nykyisten rahoitusvälineiden ja ohjelmien (Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan pakolaisrahasto, EQUAL-aloite, Daphne-ohjelma lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, eurooppalaiset ohjelmat koulutuksen, työllisyyden sekä sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumisen alalla) kautta maahanmuuttajanaisten hyväksi täytäntöönpantuja politiikkoja ja toimia koskevan laadullisen ja määrällisen arvion;
27. suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen julkaista kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista Euroopan unionissa koskevassa yhteisessä puiteohjelmassa suuntaviivat, joita jäsenvaltioiden olisi noudatettava, ja toteaa, että siinä ilmaistaan selkeästi, että toteutettavissa toimissa olisi otettava huomioon sukupuoleen sekä naisten, nuorten ja maahanmuuttajien lasten asemaan liittyvät erityistekijät;
28. kehottaa komissiota keräämään sukupuoleen liittyviä tietoja Euroopan unioniin suuntautuvasta maahanmuutosta ja määräämään Euroopan tasa-arvoinstituutin analysoimaan näitä tietoja, jotta korostettaisiin enemmän maahanmuuttajanaisten erityisiä tarpeita ja ongelmia ja parhaita menetelmiä heidän kotouttamiseensa vastaanottajamaiden yhteiskuntiin;
29. pitää myönteisenä sitä, että Euroopan kotouttamisrahaston toiminnan puitteissa yhdeksi tärkeimmistä erityistavoitteista on kirjattu jäsenvaltioiden palveluntarjoajien velvoittaminen vastaamaan paremmin kolmansista maista tulleiden kansalaisten muodostamien eri ryhmien, naiset ja lapset mukaan lukien, tarpeisiin; kehottaa tämän toiminnan puitteissa tarjoamaan maahanmuuttajanaisille ilmaisia neuvontapalveluja naisten oikeuksista, terveydestä, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvistä oikeuksista, työllisyydestä ja muista tähän liittyvistä kysymyksistä;
30. suhtautuu myönteisesti viittaukseen edellä mainittuun komission tiedonantoon yhteisistä perusperiaatteista ja kehottaa puheenjohtajavaltiota Suomea asettamaan nämä periaatteet etusijalle asialistallaan;
31. pitää myönteisenä päätöstä tehdä vuodesta 2007 Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi ja vuodesta 2008 kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi ja katsoo, että näitä on hyödynnettävä naisiin kohdistuvaa syrjintää koskevien kysymysten tiedostamisen lisäämiseksi ja tiedottamalla yleisölle laajemmin maahanmuuttajanaisten asemasta ja roolista, heidän kulttuuristaan ja heidän pyrkimyksistään vastaanottajamaissa; huomauttaa, että maahanmuuttajanaisille tiedottamista ja heidän osallistumistaan Euroopan tason sosiaalisiin tapahtumiin olisi edistettävä kahdensuuntaisella prosessilla;
32. korostaa, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on käytävä tiiviimpää avointa vuoropuhelua, jonka kautta he ovat yhteydessä ja yhteistyössä maahanmuuttajayhteisöihin ja -verkostoihin naisiin haitallisesti vaikuttavien käytäntöjen ennakoimiseksi ja torjumiseksi sekä maahanmuuttajanaisten kotouttamiseen suunnattujen ennakoivien toimintalinjojen edistämiseksi;
33. tuomitsee pakkoavioliitot ja kehottaa jäsenvaltioita sekä vastuualueensa rajoissa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin syyllisten rankaisemiseksi myös niissä tapauksissa, joissa EU:n kansalaiset solmivat pakkoavioliittoja EU:n ulkopuolella;
34. kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan puitteissa sisällyttämään turvapaikkaoikeuden hakuperusteeksi sen, että hakija on vaarassa joutua naisten sukupuolielinten silpomisen uhriksi;
35. kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole sitä vielä tehneet, varmistamaan rikoslainsäädännössään tehokkaiden ja varoittavien rangaistusten soveltamisen kaikkiin naisiin ja lapsiin kohdistuviin väkivallan muotoihin, erityisesti pakkoavioliittoon, moniavioisuuteen, niin sanottuihin kunniarikoksiin ja naisten sukupuolielinten silpomiseen, sekä lisäämään kyseisten ilmiöiden tiedostamista poliisi- ja oikeusviranomaisten keskuudessa;
36. kehottaa komissiota laatimaan naisten maahanmuuttoa koskevan tiedonannon, johon sisältyy vertailevia laadullisia ja määrällisiä tilastoja ja tutkimuksia maahanmuuttajanaisten asemasta ja roolista EU:ssa, ja esittämään erityisiä ehdotuksia ja politiikkoja, joilla tehostetaan maahanmuuttajanaisten kotouttamista vastaanottavaan yhteiskuntaan;
37. kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön sellaiset politiikat, joilla mahdollistetaan ihmisten yhdenvertaisuus, esimerkiksi pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus vuodelta 1951, jotta jäsenvaltioiden laittoman maahanmuuton torjumiseksi toteuttamat toimet ovat täysin yhdenmukaisia syrjintäkiellon periaatteen kanssa;
38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille parlamenteille.
- [1] EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19.
- [2] EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
- [3] EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12.
- [4] EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44.
- [5] EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.
- [6] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0385.
- [7] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0235.
- [8] EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 390.
- [9] EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 35.
PERUSTELUT
Maahanmuuttajien vastaanottaminen EU:hun on historiallista todellisuutta, mutta varmuudella sen voi nähdä jatkuvan myös tulevaisuudessa. Näin ollen kehitystä ja sosiaalista koheesiota koskevat tavoitteemme ovat suoraan yhteydessä kykyyn hallita maahanmuuttovirtoja ja hyödyntää maahanmuuttajia sekä kotouttaa heitä yhteiskuntiimme.
Monissa eurooppalaisissa kaupungeissa ilmenevät levottomuudet liittyvät tämän alan tutkimuksessamme, arvioissamme ja politiikoissamme oleviin aukkoihin. Erityisesti maahanmuuttajanaisten tilanne ja ongelmat ovat jääneet syrjään ja varjoon. Esittelijä pyrkii tuomaan esiin naisten maahanmuuttoa koskevat näkökohdat ja mahdollisuudet sekä maahanmuuttajanaisten oikeuksien suojelemiseksi harjoitettavan eurooppalaisen politiikan työkalut ja niiden tarjoamien mahdollisuuksien paremman hyödyntämisen.
A. SUPPEA ESITYS NAISTEN EU:HUN SUUNTAUTUVASTA MAAHANMUUTOSTA
a) yleiset numerotiedot
On välttämätöntä panna merkille, että sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla kohtaamme suuria vaikeuksia faktojen ja tilastotietojen kokoamisessa ja kirjaamisessa, mitä tulee Eurooppaan suuntautuviin maahanmuuttovirtoihin ja erityisesti naisten maahanmuuttoon[1]. Kansainvälisen siirtolaisjärjestön tietojen perusteella naisten osuus maahanmuuttajista on 45 prosenttia kehittyneissä maissa.
Laajentuneessa EU:ssa on havaittavissa naisten maahanmuuton jatkuvasti kasvava suuntaus, ja heidän osuutensa kaikista maahanmuuttajista on noin 54 prosenttia[2]. Viimeisimpien saatavilla olevien tietojen mukaan[3], laillisten maahanmuuttajanaisten osuus Euroopan unionissa on 4 prosenttia unionin koko väestömäärästä.
b) laadulliset tiedot
Naisten maahanmuutto EU:hun käsittää laajan alueen eri kategorioita, esimerkiksi:
– maahanmuutto perheiden yhdistämiseksi
– taloudellinen maahanmuutto
– pakolaisuus
– laiton maahanmuutto.
Nykyään, kaikista EU:ssa täytäntöönpannuista politiikoista huolimatta, suuri joukko maahanmuuttajanaisia elää yhteiskunnan marginaalissa. Heidän pääsynsä julkiseen, poliittiseen ja taloudelliseen elämään on edelleen erittäin rajoitettua ja Euroopan neuvoston tietojen perusteella maahanmuuttajanaiset ovat kaksinkertaisen syrjinnän uhreja, siis syrjittyjä sekä sukupuolen että etnisen alkuperän perusteella ja vieläpä kahdella tasolla: vastaanottajavaltion puitteissa ja sen maahanmuuttajayhteisön keskuudessa, jossa he elävät[4].
Maahanmuuttopolitiikassa on siis otettava huomioon sukupuoli, mutta myös ne erot, joita on maahanmuuttajayhteisöjen välillä, sillä ongelmat ja syrjintä eivät ole kaikkialla samoja tai samanasteisia. Tietyissä, lähinnä islaminuskoisissa, yhteisöissä maahanmuuttajanaiset pysyvät naimisiin mentyään yleensä kotona ja jäävät ilman mahdollisuutta tutustua vastaanottavaan yhteiskuntaan ja oppia sen kieltä, mikä vahvistaa heidän eristäytyneisyyttään. Niissä tapauksissa, joissa he käyvät työssä, he työskentelevät tasoltaan alhaisiksi katsotuissa tehtävissä tai pimeässä työssä tai harmaan talouden palveluksessa (maatalous, ateria- ja siivouspalvelut, kodinhoitotyöt), mikä ei mahdollista heidän taloudellista riippumattomuuttaan tai turvaansa.
Laillisten maahanmuuttajanaisten työllisyysaste on vain 44 prosenttia, ja heidän työttömyysasteensa on 19 prosenttia[5]. Työllisyydessä on havaittavissa suuri ero (16,9 prosenttia) kolmansista maista tulleiden maahanmuuttajanaisten ja EU-maista tulleiden maahanmuuttajanaisten välillä, kun vastaava ero maahanmuuttajamiesten kohdalla on 11 prosenttia. Työllisyysero kolmansista maista tulleiden korkeasti koulutettujen maahanmuuttajanaisten ja EU-maista tulleiden maahanmuuttajanaisten välillä on merkittävästi suurempi (23,2 prosenttia)[6].
Vuonna 2000 kolmansista maista tulleiden maahanmuuttajanaisten ansiot olivat 10 prosenttia alhaisemmat kuin vastaavat EU-maista tulleiden maahanmuuttajanaisten ansiot. Miesten kohdalla vastaava ero oli ainoastaan 4 prosenttia.
Yksi maahanmuuttajanaisten merkittävimmistä ongelmista on edelleen koulutusta koskeva ongelma, kun otetaan huomioon, että 50 prosenttia maahanmuuttajanaisista ei etene oppivelvollisuuskoulutusta pidemmälle ja ainoastaan 17 prosenttia heistä hankkii korkea-asteen koulutuksen[7].
Maahanmuuttajanaisten tilanne riippuu monissa tapauksissa heidän puolisonsa oikeudellisesta asemasta tai heidän katsotaan olevan oikeudellisesti toisten huollosta riippuvaisia henkilöitä, millä on kielteisiä vaikutuksia avioerotapauksissa tai puolison kuollessa, erityisesti moniavioisuuden ollessa kyseessä, jolloin naiset joutuvat "laittomaan" tai "pimeään" työhön ja heiltä riistetään sosiaalinen suojelu ja ihmisarvo.
Tietyissä yhteisöissä naissukupuolta koskevat kielteiset stereotyypit synnyttävät yleensä mitä ankarinta niihin kuuluviin naisiin kohdistuvaa syrjintää, huipentumana usein toistuvat psykologisen ja fyysisen väkivallan ilmiöt, jopa kunniarikokset. Kansalaisjärjestöjen tietojen mukaan 5 000 naista joutuu vuosittain kunniarikosten uhreiksi, ja monet heistä ovat Euroopan muslimiyhteisöihin kuuluvia maahanmuuttajanaisia. Komissiolla ei ole käytössään luotettavia tilastotietoja ilmiön mittakaavasta Euroopassa, mutta se on sitoutunut julkaisemaan piakkoin tiedonannon rikoksia ja rikosoikeutta koskevien vertailukelpoisten tilastotietojen järjestelmän perustamisesta.
Β. YHTEISÖN MAAHANMUUTTOPOLITIIKKA - NAISULOTTUVUUS
a) Oikeusperusta
Perusoikeuksien edistäminen, syrjimättömyys ja yhtäläiset mahdollisuudet kaikille ovat kotoutuspolitiikkojen peruselementtejä. EU:n lainsäädäntö tarjoaa vahvat yhtäläisen kohtelun säännösten puitteet EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan pohjalta. EY:n perustamissopimuksen 63 artiklassa Euroopan yhteisölle annetaan valtaoikeudet ja toimivalta maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden alalla.
b) Yhteisön lainsäädäntö ja aloitteet
Tampereen Eurooppa-neuvosto (1999) asetti strategiakehyksen maahanmuuttovirtojen välttämättömälle tehokkaalle hallinnalle jäsenvaltioiden alueella laillisesti asuvien kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevalla vahvalla politiikalla.
Tärkeimmät näihin puitteisiin kuuluvat säädökset ja aloitteet ovat:
Direktiivi 2000/43/EY, jolla määritellään ja kielletään etnisen alkuperän perusteella tapahtuva suora ja välillinen syrjintä, ja direktiivi 2003/109/EY, jolla säädetään pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta ja yhtäläisistä oikeuksista.
Direktiivissä 2003/86/EY säännellään maahanmuuttajanaisia suoraan koskevaa tärkeää kysymystä, oikeutta perheiden yhdistämiseen, perheen suojelemista ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan velvoitteen mukaisesti. Tämä on oikeus, jota perheen yhdistämistä hakevan henkilön puoliso voi nyt pyytää. Hakijan oleskeluluvan kanssa samankestoisen oleskeluluvan saamisen lisäksi hänen perheensä jäsenillä on pääsy koulutukseen, työhön ja ammatilliseen koulutukseen. Viimeistään viiden vuoden asumisen jälkeen puoliso tai naimaton kumppani ja tällä välin täysikäisyyden saavuttanut lapsi ovat oikeutettuja henkilökohtaiseen oleskelulupaan.
Vuoden 2005 alussa komissio julkaisi vihreän kirjan taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta ja saman vuoden joulukuussa tiedonannon "Laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma", jossa luodaan perusta joukolle direktiiviehdotuksia (maahantulon ja oleskelun edellytykset koulutettujen maahanmuuttajien, kausityöläisten, sisäisen siirron saaneiden henkilöiden, palkallisten harjoittelijoiden kohdalla) ym.
Kuten edellä on mainittu, yksi tärkeä maahanmuuttajanaisten ryhmä ovat myös taloudellisista syistä maahanmuuttavat naiset. Näin ollen EU:n tämän alan politiikassa on otettava vakavasti huomioon tämä ulottuvuus. On myönteistä, että Euroopan komission tiedonannossa (syyskuu 2005) "Yhteinen toimintasuunnitelma kotouttamiselle puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle Euroopan unionissa" korostetaan yksiselitteisesti, että toteutettavien toimien yhteydessä on otettava huomioon sukupuoleen ja naisten, nuorten ja maahanmuuttajien lasten asemaan liittyvät erityispiirteet.
Rahoitusvälineiden puitteissa tarjoutuva mahdollisuus naisten hyväksi toteutettaviin toimiin ja toimiin, joiden toteuttajina ovat maahanmuuttajanaiset, on myös hyödynnettävä asianmukaisesti (Euroopan sosiaalirahasto, EQUAL, Euroopan aluekehitysrahasto, eurooppalainen koulutusalan toimintaohjelma).
Komission ehdotukset vuoden 2007 nimeämisestä kaikille annettavien yhtäläisten mahdollisuuksien eurooppalaiseksi teemavuodeksi sekä vuoden 2008 nimeämisestä kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalaiseksi teemavuodeksi, ovat suuria aloitteita tiedostamisen lisäämiseksi ja ne tulevat edistämään keskinäisen ymmärtämyksen, kotouttamisen ja maahanmuuttajanaisten tasa-arvon tavoitteita.
c) Nykytilanne
Vuonna 2003 Euroopan komissio julkaisi yleisen tiedonannon koskien maahanmuuttoa, kotouttamista ja työllisyyttä ja vuonna 2004 se laati ensimmäisen vuosittaisen arviointikertomuksen. Useimmat jäsenvaltiot eivät näytä ottavan järjestelmällisesti huomioon sukupuoleen liittyviä kysymyksiä maahanmuuton yhteydessä sen paremmin politiikkojen kuin tietojen keräämisenkään tasolla, kuten ilmenee kansallisia kotouttamispolitiikkoja koskevasta arvioinnista (kotoutuksen kansallisten yhteysviranomaisten kertomukset, työllisyyttä koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, sosiaalista osallisuutta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat). Eri käytännöt ja innovatiiviset toimet, jotka koskevat naisia, on syytä mainita:
Kielitaito-ongelman suhteen useimmat jäsenvaltiot toteuttavat toimia tilanteen parantamiseksi (erityisesti vastasaapuneiden maahanmuuttajien kohdalla). Erityisiin ponnisteluihin on ryhdytty ammatinvalinnanohjauksen parantamiseksi. Työmarkkinaosapuolten osallistumista ja sitoutumista edistetään tällä alalla. Suurempaa painoa pannaan kansalaisten valistamiselle ja heille annetaan tietoja maahanmuuttajien perusoikeuksista ja ‑velvollisuuksista, myös miesten ja naisten tasa-arvosta sekä niistä säännöistä ja arvoista, jotka vallitsevat vastaanottajamaissa. Mitä tulee työttömyyteen, köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, alueisiin joilla maahanmuuttajanaiset ovat haavoittuvassa asemassa, monet maat eivät näytä vielä syvemmin analysoineen niitä tekijöitä, jotka johtavat tähän tilanteeseen.
Jotkut jäsenvaltiot ponnistelevat taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa olevien asuntojen tarjoamiseksi ja niiden kielteisten vaikutusten torjumiseksi, joita seuraa gettojen rappeutuneiden kaupunkialueiden muodostumisesta, joissa ylivoimainen enemmistö asukkaista on maahanmuuttajia.
Päätöksentekoon osallistumisen edistäminen etenee jatkuvasti jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti. Useimmat 25 jäsenvaltiosta ovat jo antaneet tiettyjä vaalioikeuksia maahanmuuttajille paikallistasolla ("kansalaisoikeuksien" myöntämisen mielessä).
C. TULEVAA TOIMINTAA KOSKEVIA EHDOTUKSIA
1. Täytäntöönpantua politiikkaa koskeva arviointi – tilinteko
Euroopan komission kertomusten ja myös monissa maissa merkittävissä maahanmuuttajayhteisöissä syntyneiden yhteiskunnallisten umpikujien kautta on ilmennyt tarve suorittaa täytäntöönpantua politiikkaa koskeva vakava arviointi ja yhteisön varojen käyttöönottoa ja hyödyntämistä koskeva tilinteko.
2. Maahanmuuttajien valmistaminen
Esittelijä katsoo, että on välttämätöntä toteuttaa joukko toimenpiteitä, joilla maahanmuuttajat saadaan paremmin tietoisiksi ja hyväksymään vastaanottavien yhteiskuntien perusarvot ja ‑säännöt sekä oppimaan vastaanottajamaan kieli, yhteistyössä Euroopan maiden kanssa.
3. Kohdennettu kotouttamispolitiikka
Maahanmuuttajanaisten pääsy työmarkkinoille ja ammatilliseen koulutukseen, tasavertaisin työtä koskevin oikeuksin (palkka, vakuutusturva, eläke-edut), on esittelijän näkemyksen mukaan tärkein painopiste. Tämä on tekijä, joka turvaa maahanmuuttajanaisille itsenäisyyden ja riippumattomuuden. Esittelijä korostaa jäsenvaltioiden vastuuta ja roolia naisten työmarkkinoille pääsyn edistämisessä ja heidän työhön liittyvien oikeuksiensa kunnioittamisessa sekä työmarkkinaosapuolten roolia ja Euroopan komission roolia yhteisön säännöstön täytäntöönpanon valvonnassa.
4. Koulutusjärjestelmään liittyminen
On välttämätöntä ottaa huomioon nuorten maahanmuuttajanaisten erityisongelmat niiden toimien puitteissa, joilla pyritään ennalta ehkäisemään epäonnistuminen ja kouluopetuksen hylkääminen. Samanaikaisesti nuorten maahanmuuttajanaisten korkea-asteen koulutukseen pääsyn helpottaminen positiivisen syrjinnän toimilla ehkä toimisi kannustimena nuorten maahanmuuttajanaisten suuntaan.
Mitä tulee ammatilliseen koulutukseen, nykyistä lainsäädäntöä on täydennettävä säätämällä uusia tapoja tunnustaa vastasaapuneiden maahanmuuttajien ammatillinen pätevyys, ammatillinen koulutus ja/tai ammatillinen kokemus.
5. Yhteiskunnallinen osallistuminen - verkottuminen
Maahanmuuttajanaisten kaikkiin yhteiskuntaelämän muotoihin osallistumisen tukeminen vapauttaa heidät eristyneisyydestä ja vieraantumisesta vastaanottajavaltiossa. On välttämätöntä edistää heidän osallistumistaan yhteisiin asioihin kaikilla tasoilla ja kaikkien kansallisen lainsäädännön tarjoamien mahdollisuuksien kera. Lisäksi vuoropuhelun parantaminen kolmansien maiden kansalaisten muodostamien eri ryhmien ja vastaanottavien yhteiskuntien viranomaisten, työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisjärjestöjen välillä on merkittävä tekijä heidän sosiaalisen sopeuttamisensa kannalta.
Samanaikaisesti on tarpeen edistää sellaisten maahanmuuttajayhdistysten toimintaa, jotka kykenevät antamaan tietoja ja apua vastasaapuneille, ja niiden edustajien osallistumista ohjelmiin kouluttajina. Erityisesti maahanmuuttajanaisten on hyödyllistä solmia yhteyksiä vastasaapuneisiin maahanmuuttajanaisiin. Edelleen näiden yhdistysten olisi toimittava paikkana, jossa käydään vuoropuhelua vastaanottavan yhteiskunnan kanssa ja juuri tästä syystä naisten osallistumisen näihin katsotaan olevan välttämätöntä.
6. Vastaanottavan yhteiskunnan valistaminen.
Tavoitteidemme saavuttaminen edellyttää vastaanottavan yhteiskunnan taholta positiivista asennoitumista ja yhteistyötä. Tästä syystä on edistettävä toimia, joilla eurooppalaisille kansoille jaetaan tietoa maahanmuuton merkityksestä, maahanmuuttajanaisten roolista, heidän erityisongelmistaan ja näiden ratkaisutavoista.
7. Hyvien käytäntöjen vaihto
EU:n jäsenvaltioissa on erilaisia kokemuksia ja politiikkoja maahanmuuton alalla. Kun ponnistelemme yhteisiin tavoitteisiin ja yhteisiin haasteisiin perustuvan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpanemiseksi, EU:n on edistettävä hyvin käytäntöjen ja esiin nousseiden kysymysten vaihtoa, mihin sisällytetään myös sukupuoliulottuvuus.
- [1] Vrt. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista [KOM(2005)0375 lopullinen - Ei julkaistu virallisessa lehdessä].
- [2] European Community Labour Forces Survey (Eurostat).
- [3] Eurostat, Statistics in Focus, Theme 3-2/2003, s. 1.
- [4] Vrt. päätöslauselma 1478 (2006), joka koskee Eurooppaan maahanmuuttaneiden naisten kotouttamista, 1 kohta.
- [5] Eurostat, Statistics in Focus, Theme 3-2/2003, s. 1.
- [6] Vrt. komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle naisten ja miesten tasa-arvosta, (KOM (2005)0004 lopullinen), 14.2.2005, s. 6.
- [7] Eurostat, Statistics in Focus, Theme 3-2/2003, s. 1.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa |
|||||||||||
|
Menettelynumero |
||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
FEMM |
|||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Esittelijä(t) |
Rodi Kratsa-Tsagaropoulou |
|
||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
21.6.2006 |
13.9.2006 |
|
|
|
|||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
13.9.2006 |
|||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
21 0 3 |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Edit Bauer, Edite Estrela, Věra Flasarová, Claire Gibault, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Anneli Jäätteenmäki, Piia-Noora Kauppi, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Urszula Krupa, Astrid Lulling, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Christa Prets, Marie-Line Reynaud, Raül Romeva i Rueda, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Anna Záborská |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
José Manuel García-Margallo y Marfil, Ana Maria Gomes, Zita Pleštinská, Karin Resetarits |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
|
|||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
27.9.2006 |
|||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
|
|||||||||||