MIETINTÖ Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2005

2.10.2006 - (2006/2117(INI))

Vetoomusvaliokunta
Esittelijä: Andreas Schwab
PR_INI_AnnOmbud

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2005

(2006/2117(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2005,

–    ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan,

–    ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 43 artiklan,

–    ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tekemänsä päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom[1],

–    ottaa huomioon 5. lokakuuta 2005 annetun komission tiedonannon, joka koskee Euroopan oikeusasiamiehen valtuuttamista hyväksymään ja antamaan tiedonantoja sekä valtuuttamaan virkamiehiä saapumaan Euroopan oikeusasiamiehen kuultavaksi (SEC(2005)1227),

–    ottaa huomioon aikaisemmat Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta antamansa päätöslauselmat, erityisesti 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman[2] Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta, joka koskee Euroopan unionin neuvostolle tehtyä suositusluonnosta kantelusta 2395/2003/GG (kantelu koskee kysymystä, pitäisikö neuvoston kokousten olla avoimia yleisölle silloin, kun neuvosto toimii lainsäätäjänä),

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 195 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen,

–    ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6‑0309/2006),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2005 luovutettiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle 13. maaliskuuta 2006 ja että Euroopan oikeusasiamies Nikiforos Diamandouros esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle Brysselissä 3. toukokuuta 2006,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjasta[3] annettiin julistus Nizzan Eurooppa-neuvostossa 7. joulukuuta 2000 ja että on poliittista tahtoa tehdä siitä oikeudellisesti sitova,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa säädetään, että jokaisella on oikeus siihen, "että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa",

D.  ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 43 artiklassa säädetään, että "jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa", on oikeus "tehdä unionin oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta yhteisöjen tuomioistuimen ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöeliminä",

E.   katsoo, että on olennaista, että Euroopan toimielimille ja elimille myönnetään riittävästi määrärahoja, jotta ne voivat täyttää velvollisuutensa sen varmistamisessa, että kansalaiset saavat pikaisia ja oleellisia vastauksia kyselyihinsä, kanteluihinsa ja vetoomuksiinsa,

F.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies on kannattanut sitä, että kaikki unionin elimet ja toimielimet noudattaisivat yhteistä menettelyä hyvän hallintotavan säännöstön ja siitä 6. syyskuuta 2001 annettuun parlamentin päätöslauselman[4] suhteen,

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2005 Euroopan oikeusasiamies vastaanotti ennätysmäärän kanteluja[5],

H.  ottaa kuitenkin huomioon, että kaikista saapuneista kanteluista yhä edelleen miltei 70 prosenttia jää oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle ja että 93,7 prosentissa tapauksista syynä on se, etteivät ne sisältönsä puolesta kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan, koska ne eivät koske unionin toimielintä tai laitosta,

I.    ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan toiminta voi olla päällekkäistä erityisesti niissä tapauksissa, joissa oikeusasiamies tutkii, onko jotakin jäsenvaltiota vastaan käynnistetyissä komission rikkomusmenettelyissä noudatettu EY:n lainsäädännön ja hyvän hallintotavan perusperiaatteita, ja joissa vetoomusvaliokunta samanaikaisesti tutkii vetoomuksia, joissa kyseistä jäsenvaltiota syytetään aihetta koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomisesta,

J.    ottaa huomioon, että päättyneiden tutkimusten tulos osoittaa, että 114 tapauksessa (36 prosenttia tutkituista kanteluista) hallinnollista epäkohtaa ei voitu todeta,

K.  ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen tutkimusten tulokset ovat usein myönteisiä kantelijoiden kannalta ja että ne auttavat parantamaan hallinnon laatua, kun asianomaiset toimielimet ja elimet ottavat käyttöön ja panevat täytäntöön sopivia toimenpiteitä,

L.   ottaa huomioon, että oikeusasiamies esitti vuonna 2005 Euroopan parlamentille kolme erityiskertomusta; katsoo, että erityiskertomuksen esittäminen Euroopan parlamentille on arvokas keino, jolla oikeusasiamies voi tiettyjen vetoomusten tapauksessa saada poliittista tukea parlamentilta ja sen vetoomusvaliokunnalta sellaisten kansalaisten asioiden käsittelyssä, joiden oikeuksia on rikottu, ja jolla se voi samanaikaisesti edistää Euroopan hallintoelinten tason parantamista,

M.  ottaa huomioon, että eniten, melkein neljänneksessä tutkituista tapauksista, kanneltiin avoimuuden puutteesta (188 tapausta, 24 prosenttia),

N.  ottaa huomioon, että 68 prosenttia oikeusasiamiehen tutkimuksista koski komissiota; ottaa huomioon, että 4. lokakuuta 2005 komissio hyväksyi uudet sisäiset menettelyt oikeusasiamiehen tutkimusten jatkokäsittelyä varten,

O.  ottaa huomioon, että oikeusasiamieslaitos täytti kymmenen vuotta vuonna 2005; ottaa huomioon, että vuosipäivän yhteydessä oikeusasiamiehen tiedotustoiminnan tavoitteena oli parantaa sekä mies- että naispuolisten kansalaisten käsitystä heidän oikeuksistaan ja siitä, miten he voivat toteuttaa kyseisiä oikeuksia, sekä tiedottaa heille oikeusasiamiehen toimivallasta,

1.   hyväksyy oikeusasiamiehen antaman vuoden 2005 vuosikertomuksen ja pitää erityisen hyvänä kanteluiden yksityiskohtaista erittelyä muun muassa sovelletun menettelyn, väitetyn hallinnollisen epäkohdan luonteen ja asianomaisen toimielimen mukaan; katsoo kuitenkin, että absoluuttisten lukujen ja prosenttilukujen sekoitus itse kertomuksessa oli välillä hieman hämmentävä;

2.   katsoo, että oikeusasiamies on edelleen pyrkinyt onnistuneesti tehostamaan toimielintään siten, että se edistäisi hyvää hallintotapaa ja kunnioittaisi oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia;

3.   katsoo, että oikeusasiamiehen asema Euroopan unionin päätöksenteon ja hallinnon avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden tehostamisessa edistää olennaisesti kehittymistä unioniksi, jossa "päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia", kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa todetaan;

4.   katsoo, että parlamentin sisäisiä menettelyjä voisi tehostaa sen takaamiseksi, että vetoomusvaliokunta voisi tulevaisuudessa käsitellä oikeusasiamiehen vuosikertomusta nopeammin;

5.   pyytää, että kaikille unionin toimielimille ja elimille myönnettäisiin talousarviosta riittävästi määrärahoja, jotta ne voivat varmistaa, että kansalaiset saavat pikaisia ja merkityksellisiä vastauksia kyselyihinsä, kanteluihinsa ja vetoomuksiinsa;

6.   katsoo, että suhteista Euroopan oikeusasiamieheen vastaavalle vetoomusvaliokunnalle olisi kerrottava Euroopan parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen välisen toimielinten sopimuksen allekirjoittamisesta ja että sen pitäisi osallistua kyseiseen prosessiin; pahoittelee, että näin ei toimittu allekirjoitettaessa uutta toimielinten välistä sopimusta, joka tehtiin Euroopan parlamentin ja oikeusasiamiehen välillä 15. maaliskuuta 2006 ja joka tuli voimaan 1. huhtikuuta samana vuonna;

7.   toistaa aiemmissa päätöslauselmissa esitetyn pyynnön siitä, että kaikki Euroopan toimielimet ja elimet vahvistaisivat yhteisen kantansa hyvän hallintotavan säännöstöön edellä mainitun 6. syyskuuta 2001 annetun päätöslauselman perusteella;

8.   on yhtä mieltä oikeusasiamiehen kanssa siitä, että tapa, jolla julkishallinto käsittelee perusteltuja valituksia, kertoo, kuinka kansalaiskeskeinen kyseinen toimielin tai laitos on ja että vielä on paljon parantamisen varaa;

9.   on tyytyväinen siihen, että myös sellaisissa tapauksissa, joissa ei tullut ilmi hallinnollista epäkohtaa, kantelijaa autettiin eteenpäin ja tutkimusta käytettiin samalla tilaisuutena hallinnon laadun parantamiseen;

10. on tyytyväinen oikeusasiamiehen julkisuutta koskevaan toimintaan, jonka tavoitteena on tarjota tietoa kansalaisille, ja katsoo, että kansalaisten saama laadukas tieto voi auttaa vähentämään sellaisten valitusten määrää, jotka eivät kuulu oikeusasiamiehen toimivallan piiriin; kehottaa samalla oikeusasiamiestä toimittamaan välittömästi eteenpäin kantelut, jotka eivät kuulu oikeusasiamiehen toimivallan piiriin käyttäen toissijaisuusperiaatteen mukaan sopivinta verkostoa kansallisella ja paikallisella tasolla;

11. pitää myönteisenä oikeusasiamiehen yleisesti ottaen rakentavaa yhteistyötä yhteisön toimielimien ja laitosten kanssa ja tukee oikeusasiamiestä tämän toimiessa ulkopuolisena valvontamekanismina sekä arvokkaana tietolähteenä, joka voi auttaa jatkuvasti parantamaan Euroopan unionin hallintoa;

12. panee merkille, että oikeusasiamies on antanut kolme erityiskertomusta, joista kahta parlamentti on jo käsitellyt ja joista yhtä ei voida vielä käsitellä käynnissä olevan oikeudellisen tutkinnan ja OLAFin sisäisten tutkimusten vuoksi;

13. on vakuuttunut, että 9. maaliskuuta 1994 tehdyllä päätöksellä vahvistettua oikeusasiamiehen ohjesääntöä on tarkistettava mahdollisimman pian, kuten jo vetoomusvaliokunnan oikeusasiamiehen vuosikertomusta 2004 koskevassa mietintöluonnoksessa vaadittiin; on tyytyväinen siihen, että oikeusasiamies jätti parlamentin puhemiehelle tällaista tarkistamista koskevan kattavan ehdotuksen 11. heinäkuuta 2006;

14. arvostaa oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välistä hyvää yhteistyötä;

15. vaatii kuitenkin, että Euroopan oikeusasiamiehen tehtävät määritellään ja rajataan selkeästi Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan tehtäviin nähden, ja kehottaa oikeusasiamiestä pysymään jatkossakin toimivaltansa rajoissa auttaessaan kansalaisia;

16. katsoo kuitenkin, että kun oikeusasiamies ja vetoomusvaliokunta tutkivat oman valtuutuksensa ja toimivaltansa nojalla toisiinsa liittyviä asioita, kuten tapaa, jolla komissio on toteuttanut rikkomusmenettelyjä ja itse väitettyä rikkomista, ne voivat hyötyä yhteistyön luomasta synergiasta;

17. pitää myönteisenä erityiskertomusta, joka koskee neuvoston istuntojen julkisuutta silloin, kun se toimii lainsäätäjänä, ja kehottaa neuvostoa noudattamaan mainittua parlamentin 4. huhtikuuta 2006 antamaa päätöslauselmaa ja tulevaisuudessa kokoontumaan julkisesti ja päästämään yleisön kaikkiin istuntoihinsa silloin, kun se toimii lainsäätäjänä;

18. kehottaa seuraavaa puheenjohtajavaltiota avoimuuden lisäämiseksi tarjoamaan Internet-sivustonsa mieluiten kaikilla EU:n virallisilla kielillä (Brysselissä 15.–16. kesäkuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmien liitteen I mukaisesti), jotta mahdollisimman monet kansalaiset voivat entistä helpommin seurata puheenjohtajavaltion toimia;

19. ehdottaa lisäksi, että pyrittäessä kansalaiskeskeisyyteen aloitusportaalista http://europa.eu tehtäisiin yhtenäinen kaikkien EU:n toimielinten verkkopalvelujen aloitussivu, jotta kansalaiset saisivat paremman yleiskuvan Euroopan unionin toimielinjärjestelmästä, toimivallan jaosta ja päätöksentekoprosesseista ja jotta vältettäisiin tarpeettomat rinnakkaiset sivut;

20. pitää myönteisenä sitä, että komissio, johon kohdistuu eniten oikeusasiamiehen tutkimuksia, on ottanut käyttöön uuden sisäisen menettelyn, jolla vastataan näihin tutkimuksiin ja jossa yksittäiset komission jäsenet sitoutuvat tiettyyn yksittäistapaukseen, ja kehottaa komissiota ottamaan tällaisen menettelyn käyttöön myös vetoomusten käsittelyssä;

21. pitää myönteisenä Euroopan oikeusasiamiesten verkostoa ja Euroopan oikeusasiamiehen yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten oikeusasiamiesten ja muiden vastaavien elinten kanssa ja kannustaa edelleen tehostamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

22. kehottaa oikeusasiamiestä tiedottamaan vetoomusvaliokunnalle säännöllisesti toimistaan jäsenvaltioissa ja yhteyksistään kansallisiin oikeusasiamiehiin;

23. on tyytyväinen erityiseen kirjalliseen menettelyyn, jolla kansalliset tai alueelliset oikeusasiamiehet saavat Euroopan oikeusasiamiehen kautta kirjallisia vastauksia EU:n lainsäädäntöä ja sen tulkintaa koskeviin tiedusteluihin, sillä se parantaa osaltaan merkittävästi EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja soveltamista;

24. kannustaa Euroopan oikeusasiamiestä panostamaan edelleenkin itse vahvasti mahdollisille kantelijoille eli kansalaisille järjestettäviin tilaisuuksiin, sillä toimivallanjako ja päätöksentekoprosessit Euroopan unionin, kansallisen ja alueellisen tason välillä ovat nähtävästi yhä edelleen hämäriä useille kansalaisille ja yrityksille;

25. arvostaa oikeusasiamiehen toimia sen hyväksi, että kansalaiset olisivat paremmin tietoisia oikeudestaan kannella oikeusasiamiehelle; kehottaa kuitenkin oikeusasiamiestä tiedottamaan tehokkaammin ja säännöllisemmin toimivaltansa rajoista toimivaltansa ulkopuolelle jäävien kanteluiden suuren määrän vuoksi;

26. on tyytyväinen siihen, että oikeusasiamiehen työ on yhä enemmän esillä tiedotusvälineissä;

27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä jäsenvaltioiden oikeusasiamiehille tai vastaaville elimille.

PERUSTELUT

Vuonna 2005 Euroopan oikeusasiamiehen toimisto vietti 10. juhlavuottaan. Siitä lähtien, kun toimisto perustettiin Maastrichtin sopimuksella, se on jatkuvasti kehittynyt, mikä näkyy ulospäin sekä vastaanotettujen kanteluiden ja henkilöstön määrässä että toimiston toiminnan uudelleenjärjestelyssä.

Kuten oikeusasiamies totesi 11. vuosikertomuksessaan Euroopan parlamentille, kantelut ovat usein oire vakavammasta ja perustavanlaatuisemmasta ongelmasta. Siten ongelmien tunnistaminen ja ratkaisujen tarjoaminen edesauttavat osaltaan merkittävästi mahdollisimman kansalaiskeskeistä EU:n hallintoa.

Kertomuksessa annetaan hyvä yleiskuva Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta viime vuonna. Tutkimusten tulokset esitetään havainnollisesti esimerkkien avulla, erilaisiin kategorioihin luokiteltuna, kuten väitetyn epäkohdan tyypin tai asianomaisen toimielimen mukaan. Vaikka liitteessä tulokset kyllä esitetään sekä absoluuttisina lukuina että prosenttilukuina, absoluuttisten lukujen ja prosenttilukujen sekoittaminen itse kertomuksessa on välillä hieman hämmentävää.

Tämän lisäksi on käsittämätöntä, että vaikka kertomus toimitettiin muodollisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle jo maaliskuussa, se esiteltiin vastaavalle asiantuntijavaliokunnalle eli vetoomusvaliokunnalle vasta melkein kahta kuukautta myöhemmin.

Tutkitut kantelut

Se, että vuonna 2005 vastaanotettiin ennätykselliset 3 920 kantelua, osoittaa oikeusasiamiehen palvelujen olevan yhä tunnetumpia ja tunnustetumpia. Vuonna 2005 jätettyjen kanteluiden määrä kasvoi 5 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. (Tosin 335 näistä kanteluista koski samaa asiaa, ja ne käsiteltiin yhteisenä tutkimuksena.)

Päätökseen saatettujen tutkimusten tulos osoittaa, että 114 tapauksessa (36 prosenttia tutkituista kanteluista) ei tullut ilmi hallinnollista epäkohtaa. Tämä ei tarkoita sitä, että kantelut olisivat olleet perusteettomia tai turhia, vaan kantelija sai vastauksen tai selvityksen taikka häneltä saatettiin pyytää anteeksi, jos asian käsittely ei ollut sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka muodollisesti ei olisikaan voitu osoittaa huonoa hallintotapaa. Näin kansalaiset saavat samalla vahvistuksen siitä, että heidän huoliinsa suhtaudutaan vakavasti.

Ilahduttavaa on, että 89 tapauksessa (27,9 prosenttia) toimielin ratkaisi itse kyseisen ongelman oikeusasiamiehelle esitetyn kantelun seurauksena. Sitä vastoin yhä edelleen 29 tapausta (10,4 prosenttia) saatettiin päätökseen siten, että asianomaiselle toimielimelle annettiin kriittinen huomautus. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka konkreettisessa tapauksessa hallinnollista epäkohtaa ei enää pystytä korjaamaan, kantelijalle vahvistetaan se, että hänen kantelunsa on oikeutettu ja että kantelija on osaltaan vaikuttanut siihen, että tulevaisuudessa vastaavanlaisia ongelmia voidaan välttää.

Tämä osoittaa sen, miten tärkeää on käyttää jokaista tutkimusta samalla tilaisuutena parantaa hallinnon laatua tulevaisuudessa esimerkiksi antamalla asianomaiselle toimielimelle huomautus. Näin oli esimerkiksi EPSOn tapauksessa, kun oikeusasiamies kehotti sitä tekemään tulevissa kilpailuilmoituksissa heti selväksi, että kutsu esivalintakokeisiin ei tarkoita, että hakijan kelpoisuus on tarkistettu perusteellisesti.

Toimivalta

Yleisesti on myönteistä, että vuonna 2005 oikeusasiamies pystyi yli 75 prosentissa tapauksista auttamaan kantajia käynnistämällä tutkimuksen välittämällä asian toimivaltaiselle elimelle tai neuvomalla kantelijalle, kenen puoleen tämän kannattaisi kääntyä löytääkseen ongelmaansa nopeimman ja tehokkaimman ratkaisun.

Erään toisen luvun sanoma on kuitenkin selvä: yhä edelleen miltei 70 prosenttia kaikista saapuvista kanteluista jää oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle. Luku osoittaa, että useat kansalaiset eivät vieläkään täysin hahmota toimivallan jakoa ja päätöksentekoprosesseja Euroopan unionin, kansallisen ja alueellisen tason välillä.

Oikeusasiamies kuitenkin itse mainitsee suurimmaksi haasteeksi sen, että monet eivät tiedä, mitä oikeusasiamies tekee tai edes sitä, mitä EU tekee. Ilmiö ei ole kuitenkaan uusi, ja siksi oikeusasiamiestä kehotetaankin painokkaasti keskittymään vastuualueeseensa ja tekemään se selväksi myös kansalaisille.

Periaatteessa on kyllä kiitettävää, että ongelmat ja kantelut ratkaistaan nopeasti ja ilman byrokratiaa tai kantaja ohjataan oikeaan paikkaan. Varsinaisena tavoitteena pitäisi kuitenkin olla, että tätä välivaihetta ei olisi, vaan kansalaisille kyettäisiin heti osoittamaan kuka tai mikä on mistäkin vastuussa ja kenen puoleen kansalaiset voivat missäkin asiassa kääntyä. Tämä parantaisi EU:n hallinnon hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä.

Avoimuus ja kansalaisläheisyys

Melkein neljänneksessä (24 prosenttia) kaikista kertomuksen kattavalla ajanjaksolla tutkituista kanteluista valitettiin avoimuuden puutteesta (mukaan luettuna kieltäytyminen tietojen antamisesta). Tällä saralla on siis ilmiselvästi vielä paljon tehtävää.

Ensimmäinen askel ongelman selvittämiseksi on jo otettu parlamentille esitetyn kantelua 2395/2003/GG koskevan erityiskertomuksen myötä. Oikeusasiamies käytti hyväkseen ainutlaatuista asemaansa EU:n toimielinjärjestelmässä ja otti erityiskertomuksessaan kansalaisten edut huomioon merkittävässä määrin.

Erityiskertomuksessa neuvostoa kehotetaan avaamaan istuntonsa yleisölle silloin, kun se toimii lainsäätäjänä. Erityiskertomuksesta 4. huhtikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti puoltaa selkeästi sitä, että neuvoston "kokoukset, joissa se toimii lainsäätäjänä, olisivat avoimia ja yleisö pääsisi seuraamaan niitä". Parlamentin mielestä "ei ole hyväksyttävää, että EU:n merkittävin päätöksentekoelin kokoontuu edelleen suljetuin ovin toimiessaan lainsäätäjänä", sillä siten heikennetään huomattavasti ennen kaikkea kansalaisten osallistumismahdollisuutta.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että vahvistetaan kansalaisten luottamusta EU:hun, sen edustajiin ja toimintatapoihin, sekä syvennetään Euroopasta käytävää julkista keskustelua ja kansalaisten läheisyyttä EU:hun ja sen elimiin.

Avoimuuden ja siten kansalaiskeskeisyyden lisäämiseksi esitetään seuraavat ehdotukset:

1.        Puheenjohtajavaltioiden Internet-sivut myös saksan kielellä

Kun pyritään helpottamaan kansalaisten ja yritysten tiedonsaantia, on myös otettava huomioon muutokset EU:n nykyisissä kielten suhteissa. Nykyisin joka kolmas EU:n kansalainen puhuu saksaa[6]. Tämän seikan pitäisi näkyä myös Internet-sivujen kielissä. Kuitenkin puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajavaltio on tähän asti laatinut Internet-sivustonsa tavallisesti vain englanniksi, ranskaksi sekä kulloisenkin puheenjohtajavaltion kielellä. Näin toimimalla ei oteta lainkaan huomioon sitä, että saksa on EU:n yleisin äidinkieli (18 prosenttia puhuu saksaa äidinkielenään) ja että paljolti laajentumisen ansiosta EU:n kansalaiset osaavat vieraista kielistä englannin (51 prosenttia) jälkeen eniten saksaa (32 prosenttia).

2.        Kaikkien EU:n toimielinten selkeä portaali

Selkeyden ja siten kansalaiskeskeisyyden lisäämiseksi kehotetaan luomaan yksinkertainen ja selkeä portaali, joka on kaikille EU:n toimielimille yhteinen. Tällä hetkellä osoitteessa www.europa.eu olevasta portaalista kylläkin pääsee kaikkien toimielinten sivuille, mutta vain mutkan kautta. Euroopan unionin rakenne ei käy selväksi yhdellä silmäyksellä, ja useat rinnakkaiset Internet-osoitteet aiheuttavat lisää sekaannusta.

Näin ollen ehdotetaan koko EU:lle yhteistä yksinkertaista aloitussivua, jossa olisi viisi valikkoa: yhdestä pääsisi Euroopan parlamentin sivuille, toisesta komission sivuille, kolmannesta ministerineuvoston sivuille, neljännestä EU:n rakennetta esitteleville sivuille ja viidennessä viitattaisiin muihin EU:n elimiin.

Yhteistyö EU:n toimielinten ja laitosten kanssa

Oikeusasiamiehen rakentava yhteistyö EU:n toimielinten ja laitosten kanssa (tapaamiset, tapahtumat ja seminaarit) on arvokas keino parantaa jatkuvasti Euroopan unionin hallintoa. Euroopan parlamentti tukee oikeusasiamiestä tämän toimiessa hyvän hallinnon ulkoisena valvontamekanismina ja on tyytyväinen tuloksiin, joihin tämän yhteistyön avulla on jo ylletty, kuten komission uuteen sisäiseen menettelyyn, jossa yksittäiset komission jäsenet ovat vastuussa tietystä valituksesta. Tällaisen menettelyn soveltaminen myös vetoomuksiin olisi järkevää, ja siksi komissiota pyydetään laajentamaan vastaavasti menettelyn soveltamisalaa.

Lisäksi oikeusasiamiehen tehtävät on määriteltävä selvästi ja rajattava Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan tehtävistä. Kun vetoomusvaliokunnan tehtävä on osoittaa, että EU:n lainsäädäntö toimii yleisesti ja se pannaan täytäntöön ja sitä sovelletaan oikein jäsenvaltioissa, on oikeusasiamiehen pitäydyttävä selvästi ja yksiselitteisesti tehtävässään EU:n toimielinten hyvän hallinnon ulkoisena valvontamekanismina. Muutoin kansalaisille aiheutetaan turhaa sekaannusta.

Yhteistyö kansallisten, alueellisten ja paikallisten elinten kanssa

Vuosi 2005 merkitsi oikeusasiamiehen toimiston 10. juhlavuotta. Oikeusasiamiehen järjestämiin tapaamisiin ja tapahtumiin jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten oikeusasiamiesten ja vastaavien elinten kanssa osallistuivat ensi kertaa myös uusien jäsenvaltioiden sekä Kroatian, Romanian, Islannin ja Norjan oikeusasiamiehet.

Euroopan oikeusasiamiesten verkosto on erittäin hyödyllinen väline parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen sellaisten eri elinten välillä, jotka eri tasoilla kohtaavat samanlaisia ongelmia ja haasteita. Euroopan parlamentti kannustaa edelleen tehostamaan tätä vaihtoa ja pitää myönteisenä etenkin erityistä kirjallista menetelmää, jolla kansalliset tai alueelliset oikeusasiamiehet saavat Euroopan oikeusasiamiehen kautta kirjallisia vastauksia EU:n lainsäädäntöä ja sen tulkintaa koskeviin tiedusteluihin. Juuri jäsenvaltioiden hallinto on lopulta ensisijaisessa vastuussa EU:n lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Tiedottaminen

Sen, että edelleen miltei 70 prosenttia valituksista jää oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle, pitäisi antaa aihetta tiedottamisstrategian pohtimiseen uudelleen. On mielekästä herätellä kansalaisten tietoisuutta heidän oikeuksistaan. Kuitenkin kansalaisille pitäisi ensisijaisesti osoittaa se, mitkä heidän oikeutensa ovat. Koska kaikissa jäsenvaltioissa ei ole oikeusasiamiestä, kääntyvät useat henkilöt Euroopan oikeusasiamiehen puoleen, kun heillä on ongelmia kansallisen, alueellisen tai paikallisen hallinnon kanssa (93,7 prosenttia oikeusasiamiehen toimenkuvan ulkopuolelle jäävistä valituksista johtuu tästä syystä!). Euroopan oikeusasiamiehen ei siten pitäisi vain automaattisesti reagoida kanteluihin, vaan pikemminkin tehdä selväksi, mitä hän voi tehdä ja mitä ei, ja hänen tulisi esittää ja rajata vastuualueensa selvästi. Näin Euroopan oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle jäävien kanteluiden edelleen korkeaa määrää saadaan vähennettyä.

Yksi mahdollisuus olisi, että oikeusasiamies painottaisi enemmän kansalaisille ja siten juuri mahdollisille kantelijoille järjestettäviä tapahtumia, eikä rajoittuisi ainoastaan oikeusasiamiesten väliseen kokemusten vaihtoon.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2005
Menettelynumero	2006/2117(INI)
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	PETI 1.6.2006
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Andreas Schwab 23.2.2006
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	10.7.2006	14.9.2006
Hyväksytty (pvä)	14.9.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	10 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marcin Libicki, Michael Cashman, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Maria Matsouka, Robert Atkins, Manolis Mavrommatis, Andreas Schwab, Rainer Wieland, , Proinsias De Rossa, Alexandra Dobolyi, David Hammerstein Mintz,
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	2.10.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

• [1]  EUVL L 113, 4.5.1994, s. 15. Muutettu päätöksellä 2002/262/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 92, 9.4.2002, s. 13).
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0121.
• [3]  EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
• [4]  EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 331.
• [5]  Yhteensä 3 920 kantelua, mikä on 5 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Näistä 335 kantelua kuitenkin koski samaa asiaa, ja ne ja käsiteltiin yhteisenä tutkimuksena.
• [6]  Lähde: Erikoiseurobarometri 243, joulu-marraskuun 2005 kysely, julkaistu helmikuussa 2006.