Menettely : 2006/2204(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0325/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0325/2006

Keskustelut :

PV 31/01/2007 - 24
CRE 31/01/2007 - 24

Äänestykset :

PV 01/02/2007 - 7.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0022

MIETINTÖ     
PDF 133kWORD 104k
9.10.2006
PE 376.350v02-00 A6-0325/2006

EU:n suhteista Tyynenmeren saariin – kumppanuuden vahvistamisstrategia

(2006/2204(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta

Esittelijä: Nirj Deva

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n suhteista Tyynenmeren saariin – kumppanuuden vahvistamisstrategia

(2006/2204(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon 29. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle: EU:n suhteet Tyynenmeren saarten kanssa – kumppanuuden vahvistamisstrategia (KOM(2006)0248,

–    ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 17. heinäkuuta 2006 hyväksymät neuvoston päätelmät EU:n Tyynenmeren saarten strategiasta,

–    ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen ('Cotonoun sopimus')(1),

–    ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen 89 artiklan, jossa säädetään, että ”AKT saarivaltioiden tukemiseksi annetaan erityismääräyksiä ja toteutetaan erityistoimenpiteitä niiden pyrkiessä voittamaan maantieteelliset vaikeudet ja muut kehitystään hidastavat esteet siten, että ne voivat nopeuttaa kehitysvauhtiaan”,

–    ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien uutta vuosituhatta koskevan hankkeen raportin: ”Investing in Development: A Practical Plan to Achieve the Millennium Development Goals” (Kehitykseen investoiminen: käytännön suunnitelma vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi),

–    ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus(2),

–    ottaa huomioon kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden kehitysyhteistyöministerien ja muiden monen- ja kahdenvälisten kehitysyhteistyöelinten johtajien 2. maaliskuuta 2005 antaman Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta,

–    ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(3),

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0325/2006),

A.  ottaa huomioon Euroopan maiden historiallisen sitoutumisen Tyynenmeren alueen maihin,

B.   ottaa huomioon, että enemmistö Tyynenmeren saarivaltioista on itsenäistynyt varsin äskettäin,

C.  katsoo, että EU:n läsnäolo alueella on merkittävä Uuden-Kaledonian, Ranskan Polynesian, Wallis- ja Futunasaarten (Ranska) ja Pitcairnin saarten(Yhdistynyt kuningaskunta) välityksellä,

D.  ottaa huomioon, että ydinvoimatonta ja riippumatonta Tyynenmeren aluetta ajava liike (Nuclear-Free and Independent Pacific Movement, NFIP) kampanjoi kaikkien alueella suoritettavien ydinkokeiden keskeyttämisen ja alueen kotoperäisten väestöjen arvokkuuden puolesta,

E.   ottaa huomioon, että EU:n alueelle lahjoittaman tuen määrä on merkittävä lahjoitusten kokonaismäärän ollessa yli 1,8 miljardia euroa siitä hetkestä lukien, jolloin ensimmäiset Tyynenmeren saarivaltiot liittyivät ensimmäiseen Lomén yleissopimukseen vuonna 1975,

F.   ottaa huomioon, että Tyynenmeren saarten foorumin 16 jäsenmaata on hyväksynyt Tyynenmeren suunnitelman, jonka tarkoituksena on vahvistaa alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä keskittymällä talouskasvuun, kestävään kehitykseen, hyvään hallintotapaan ja turvallisuuteen regionalismin avulla sekä tarjota mahdollisuus EU:n ja Tyynenmeren alueen suhteiden kehittämiseen edelleen,

G.   ottaa huomioon, että Tyynenmeren saarivaltiot joutuvat kohtaamaan korkeasta väestönkasvusta, ammattitaitoisen työvoiman vähyydestä, talouskasvun hitaudesta, etnisistä jännitteistä, sosioekonomista eriarvoisuuksista, heikosta hallinnosta ja talouden maailmanlaajuisten suuntausten vaikutuksista johtuvia vaikeita ongelmia, jotka aiheuttavat huolta köyhyyden ja epävakauden lisääntymisestä alueella,

H.   ottaa huomioon, että Tyynenmeren alueella on huomattavia luonnonvaroja, mutta alueen maanomistusjärjestelmät ovat hyvin monimutkaiset, mikä voi jossain tapauksissa haitata kehitystä; ottaa huomioon, että Tyynenmeren, Afrikan ja Karibian alueen valtiot ovat toimivia demokratioita, paitsi Tonga, joka on perustuslaillinen kuningaskunta,

1.   on tyytyväinen siihen, että ensimmäisen Lomén yleissopimuksen allekirjoittamisesta 1975 alkaneen, ja kesäkuussa tehdyn 2000 Cotonoun sopimuksen perusteella jatkuneen 30 vuoden yhteistyön jälkeen komissio on tehnyt aloitteen laatia EU:n ensimmäinen strategia Tyynenmeren aluetta varten;

2.   painottaa, että pääasiallisena tuen antajana tälle alueelle EU:lla on mahdollisuus luoda strategia, joka tukee Tyynenmeren saarivaltioita Yhdistyneiden kansakuntien asettamien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa;

3.   painottaa alueen heterogeenisyyttä ja pyytää siksi, että komission strategia olisi joustava, jotta varmistettaisiin, että kehitysapu on kanavoitu kansallisten ja alueellisten painopisteiden mukaisesti. Tällöin voidaan saavuttaa suurin mahdollinen hyöty sekä kehittyneimmille että vähemmän kehittyneille Tyynenmeren alueen maille;

4.   hyväksyy komission näkemyksen, jonka mukaan tehostettua poliittista vuoropuhelua tarvitaan Tyynenmeren saarten foorumin kanssa, jonka johtajat ovat hyväksyneet uuden sopimuksen, jonka mukaan foorumi on hallitusten välinen, kansainvälisen oikeuden alainen organisaatio; korostaa samalla, että alueellisen tason vuoropuhelun lisääntymisen on kohdistuttava myös alueen köyhimpien maiden tarpeisiin;

5.   korostaa, että kaikissa strategioissa on kiinnitettävä riittävästi huomiota kaikkien ja etenkin köyhimpien Tyynenmeren saarivaltioiden kehitystarpeisiin, jotta tuetaan maiden pyrkimyksiä saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet;

6.   panee merkille, että Tyynenmeren alueella on runsaasti luonnonvaroja, erityisesti kalaa, mineraaleja ja metsiä ja että monissa tämän alueen maissa maatalous ja matkailu ovat talouden perusta; korostaa siksi, että ekologisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen täytyy olla kaikkien näitä avainsektoreita koskevien strategioiden lähtökohtana; korostaa, että luonnonvarojen hyödyntämisen on vaikutettava Tyynenmeren saarivaltioiden koko väestön tulonmuodostukseen ja että sen on tuettava erityisesti köyhyyden vähentämistä;

7.   korostaa kalastussektorin hyvän hallinnoinnin tärkeyttä ylikalastuksen ja tuhoisien kalastustekniikoiden hillitsemisessä ja sen estämisessä, että ympäristöhaitat tuhoaisivat meren elämää erityisesti tonnikalan pyyntialueilla, jotka ovat Tyynenmeren mailla maailman rikkaimmat kalastusalueet;

8.   iloitsee Tyynenmeren valtioiden soveltamasta alueellisesta lähestymistavasta tonnikalan pyynnin valvomiseen alueellaan ja rohkaisee EU:ta neuvottelemaan tonnikalasopimuksista yksittäisten valtioiden sijasta koko alueen kanssa;

9.   pitää tärkeänä tonnikalan pitkänmatkan kalastusta koskevien lupamaksujen käyttöönottoa Tyynenmeren saarten yksinomaiseen talousvyöhykkeeseen kuuluvien maiden ja erityisesti matalan tulotason maiden kuten Kiribatin, Marshallinsaarien, Mikronesian ja Tuvalun alueella – lupamaksut ovat Tyynenmeren saarivaltioiden päätulonlähde; on kuitenkin huolestunut yksinomaisen talousvyöhykkeen maiden alueella jalostettavien saaliiden pienestä määrästä ja siitä johtuvasta tulojen menetyksestä;

10. on tyytyväinen komission ehdotukseen lisätä ponnisteluja kestävän kalastuksen hallinnoinnin edistämiseksi tukemalla alueen seuranta-, tarkastus- ja valvontajärjestelmiä sekä vahvistaa kykyä torjua laitonta, raportoimatonta ja sääntelemätöntä kalastusta;

11. suosittelee, että kehittyneimmät Tyynenmeren saarten valtiot jatkavat paikallisen kalanjalostuksen kehittämistä luomalla näin enemmän työllisyyttä, ja selvittävät Euroopan investointipankin mahdollisuutta myöntää halpakorkoisia lainoja Tyynenmeren saarten etuja ajavien tahojen omistamille pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta kalanjalostuskapasiteettia voitaisiin lisätä ja alueen saamia tuloja kasvattaa; suhtautuu myönteisesti Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestön (Pacific Forum Fisheries Agency) toteuttamaan kalakantojen ja pyyntikapasiteetin arviointiin ja kehottaa laajentamaan alueellisia kalastuslaivastoja siellä, missä kapasiteettia voidaan kasvattaa;

12. kehottaa komissiota toteuttamaan ekologisen ja sosiaalisen vaikutusten arvioinnin teollisuuden laittomasta ja laajasta hakkuutoiminnasta ja siihen liittyvästä kaupasta Tyynenmeren valtioissa;

13. kehottaa komissiota keskittymään biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien sopimusten pikaiseen täytäntöönpanoon ja keskittymään erityisesti suojeltujen alueiden työohjelmaan, joka on tehokas väline Tyynenmeren alueen metsäisten ja merellisten ekojärjestelmien tuhoamisen tai heikentymisen jatkumisen ehkäisemiseksi;

14. kehottaa komissiota lisäämään tukeaan ekologisesti ja sosiaalisesti vastuuntuntoiselle metsänhoidolle ja sellaisten luotettavien järjestelmien käyttöönotolle, joilla voidaan antaa uskottavat takuut eurooppalaisille kuluttajille siitä, että EU:n markkinoilla myydyt puutuotteet on valmistettu kestävästä lähteestä peräisin olevasta puusta; korostaa sen tärkeyttä, että siirrytään liian laajamittaisten teollisten hakkuiden vallitsevasta käytännöstä ekologisesti kestäviin metsänhoitohankkeisiin, jotta parannetaan paikallisten yhteisöjen tulotasoa ja edistetään köyhyyden lieventämistä;

15. hyväksyy syyskuussa 2000 allekirjoitetun yleissopimuksen, joka koskee vaelluskalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä ja jonka tavoitteena on varmistaa tonnikalan kestävä kalastus pitkällä aikavälillä merkkinä Tyynenmeren saarten maiden ja etävesillä kalastavien maiden yhteistyöstä;

16. korostaa, että sekä kehittyneimmille että vähemmän kehittyneille Tyynenmeren valtioille elintärkeän ulkomaisen valuutan lähteinä olevien mineraalivarojen hallinnointia varten tarvitaan ratkaisevasti suurempia investointeja, jotta voitaisiin estää näiden varojen ennenaikainen ehtyminen, joka pääsi tapahtumaan Naurun tasavallassa 50 vuotta jatkuneen kaivostoiminnan aikana;

17. pyytää komissiota varmistamaan yhteistyössä Tyynenmeren saarten maiden kanssa, että alueen öljy-, kaivos- ja kaasuyhtiöiden on julkaistava vuositilinpäätöksissään tiedot kaikista niiden eri hallituksille maksamista veroista ja maksuista;

18. kiinnittää huomiota taloudelliseen merkitykseen, joka matkailulla on alueelle, ottaen huomioon että idylliset maisemat ovat yksi Tyynenmeren saarten päävalteista; korostaa, että alueen matkailun edistämisen yhteydessä on pyrittävä lisäämään matkailupalvelujen paikallista omistusta, jotta matkailusektorin kestävä kehitys voitaisiin taata ja saattaa sen hyödyt paikalliselle taloudelle mahdollisimman suuriksi;

19. panee merkille ne edut, joita aluetta palvelevien halpalentoyhtiöiden perustaminen on tuonut Tyynenmeren saarten talouksille, ja kehottaa poistamaan esteet "avoimen taivaan politiikan” noudattamiselle samalla kun lentoliikennettä kehitetään järkiperäisesti päästöjen ja muiden lentoliikenteen lisääntymisen aiheuttamien ympäristövaikutusten vähimmäistämiseksi;

20. korostaa, että suurimmassa osassa tapauksista vain rikkaimmat maat, joilla on kehittynyt perusrakenne ja tiheät lentoyhteydet, houkuttelevat joka vuosi merkittävän määrän matkailijoita; korostaa, että näissä tapauksissa kehitysavun käyttöä infrastruktuurin rahoittamiseen ja kestävän matkailun edistämiseen on jatkettava;

21. kehottaa komissiota painottamaan 10. Euroopan kehitysrahaston puitteissa toteutetuissa hankkeissa alueen valtioiden koulutusjärjestelmien ja teknisen alan koulutusjärjestelmien tukemista, sillä niiden puutteellisuudet haittaavat kyseisten valtioiden kehitystä;

22. panee merkille maatalouden ja siihen liittyvien vientitulojen tärkeyden ensisijaisena tulonlähteenä, toimeentulomahdollisuutena ja työllisyyden lähteenä alueella;

23. tähdentää, että globalisaatiolla ja etuuskohtelun menettämisellä EU:n markkinoille pääsyssä on jo ollut syvällinen taloudellinen vaikutus alueelle, erityisesti Fidži-saarille;

24. korostaa, että vähemmän kehittyneissä maissa, jotka selviävät pääasiassa luontaistalouden varassa, pitäisi siirtyä asteittain itse käytettävän sadon tuotannosta myytävän sadon tuotantoon, jotta vientiin voitaisiin tarjota enemmän maataloustuotteita, ja että pitäisi tutkia mahdollisuuksia perustaa ruoanjalostus- ja pakkauspalveluja;

25. korostaa, että ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on tärkeä edellytys Tyynenmeren valtioiden talouskasvulle ja kehottaa siksi komissiota tukemaan sellaisia kansallisia politiikan viitekehyksiä, joilla pyritään tarjoamaan ammattikoulutusmahdollisuuksia ja muuta räätälöityä koulutusta paikallisen teollisuuden tukemiseksi Tyynenmeren valtioissa;

26. painottaa EU:n kanssa käytävän alueen sisäisen kaupan tärkeyttä mukaan lukien alueelliset kauppasopimukset, kuten Tyynenmeren saarten maiden kauppasopimukset (PICTA), ehdotettu Tyynenmeren sopimus tiiviimmistä taloussuhteista (PACER) ja taloudellinen kumppanuussopimus (EPA), keinoina lisätä alueen taloudellista varallisuutta;

27. kehottaa komissiota huolehtimaan kyseisten kauppasopimusten oikea-aikaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon vaatimasta asianmukaisesta taloudellisesta ja teknisestä avusta, pitäen mielessä niiden valvomisesta ja hallinnoimisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien Tyynenmeren valtioiden ja Tyynenmeren alueellisen foorumin sihteeristön kaltaisten alueellisten järjestöjen täytäntöön panema Tyynenmeren strategia;

28. hyväksyy komission arvion alueen tärkeimpien taloudellisten toimijoiden kuten Australian, Uuden Seelannin, USA:n ja Japanin merkityksestä, ottaa huomioon, että ne ovat tärkeitä tuen antajia ja kauppakumppaneita Tyynenmeren alueen maille, ja että kahdenväliset suhteet EU:n ja näiden maiden välillä paranevat EU:n lisääntyneen toiminnan kautta;

29. hyväksyy komission arvion siitä, että tuen antamisen tiiviimpi yhteensovittaminen alueen muiden kumppaneiden kuten Australian ja Uuden-Seelannin kanssa lisäisi tuen toimittamisen tehokkuutta;

30. painottaa tosiseikkaa, että Tyynenmeren alueella on geopoliittista merkitystä, ja ilmaisee huolensa siitä, että valtioiden välinen kilpailu voi edistää huonolaatuista, poliittisesti kytkeytynyttä tukea pitkäaikaisen kehityksen, voimavarojen kestävyyden ja hyvän hallintotavan vahingoksi;

31. kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että erityisesti Papua-Uusi-Guineassa, Salomon-saarilla, Vanuatulla ja Uudessa-Kaledoniassa (Ranskan merentakainen alue) maanomistusjärjestelmät ovat hyvin monimutkaiset ja todellinen este kehitykselle; pyytää siksi komissiota tukemaan kyseisissä maissa ja kyseisellä alueella käynnistettyjä kansallisia maareformeja;

32. kehottaa komissiota aloittamaan toimenpiteet HIV:in/Aidsin (jota esiintyy yhä enemmän maissa kuten Papua-Uusi-Guinea) nopean leviämisen estämiseksi alueella;

33. kiinnittää huomiota alueen neljään valtioon, joissa esiintyy malariaa: Papua-Uusi-Guinea, Salomon-saaret, Vanuatu ja Itä-Timor; kehottaa komissiota kehittämään ohjelmia tähän ongelmaan tarttumiseksi ja varmistamaan, esimerkiksi toimittamalla asianosaisiin maihin malariakärpäsiä torjuvia sänkyverkkoja, että malariaa vastaan voidaan suojautua asianmukaisesti;

34. korostaa, että avun tehokkaan toimittamisen varmistamiseksi on olennaisen tärkeää edistää hyvää hallintotapaa koko Tyynenmeren alueella ja että sama on totta myös ehkäistäessä lahjontaa, joka on yksi vuosituhattavoitteiden ja kestävän kehityksen saavuttamisen suurimpia esteitä; painottaa, että on luotava kansallisia instituutioita ja avoimia ja vankkoja menettelyjä, joilla huolehditaan siitä, että kehitysapu löytää perille aiottuun osoitteeseensa alueella;

35. on yhtä mieltä komission näkemyksestä, jonka mukaan poliittinen epävakaisuus ja konfliktit voivat olla tuhoisia alueen taloudelliselle kehitykselle erityisesti matkailusta saatavien tulojen menettämisenä ja taloudellisen perusrakenteen tuhoutumisena;

36. korostaa, että Euroopan unionin ja Tyynenmeren valtioiden kumppanuuden lujittumisen on vaikutettava siten, että asianomaisten valtioiden parlamenteille suunnattua tukea lisätään, jotta vahvistetaan niiden valmiuksia alueellisen poliittisen vakauden vaalimiseen ja niiden roolia siinä;

37. kiinnittää huomiota Tyynenmeren saarten valtioiden alttiudelle luonnonkatastrofeille ja niiden tuhoisalle vaikutukselle näiden valtioiden talouksiin; hyväksyy pyynnön laatia alueellinen katastrofivalmiusohjelma;

38. hyväksyy komission näkemyksen, jonka mukaan Tyynenmeren saarten valtioilla on suuri haaste ilmastonmuutoksen käsittelemiseksi ottaen huomioon merenpinnan tason kohoamisen mahdolliset vaikutukset alueelle; ottaa huomioon Tyynenmeren saarten toimintasuunnitelman ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuosina 2006–2015 alueellisena toimintatapana ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi, ja kehottaa lisäämään vuoropuhelua EU:n ja Tyynenmeren alueen kanssa ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi;

39. kiinnittää huomiota tilanteeseen Itä-Timorissa, jossa touko-kesäkuussa 2006 esiintyi väkivaltaisuuksia ja ilmaisee toivomuksen, että komissio tiiviissä yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa auttaisi Itä-Timorin johtajia käsittelemään kriisiin vaikuttavia ongelmia, joita ovat poliittisen vakauden puute, köyhyyden lieventämisen ja sosiaalisen kehityksen tarve sekä sovitteluratkaisun löytyminen yhteiskunnan eri osien välillä;

40. suhtautuu myönteisesti neuvoston 17. heinäkuuta 2006 antamiin päätelmiin EU:n strategiasta Tyynellemerelle ja siihen, että strategiassa korostetaan köyhyyden poistamista, vuosituhattavoitteiden saavuttamista sekä henkilöstövoimavarojen kehittämistä ja terveyttä koskevia kysymyksiä; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvosto hyväksyi päätelmänsä odottamatta Euroopan parlamentin kantaa;

41. pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Tyynenmeren saarten valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

Kumppanuussopimus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä, allekirjoitettu Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 (EYVL L 317, 15.12.2000, s.3)

(2)

EUVL C 46 , 24.2.2006, s. 1

(3)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0113


PERUSTELUT

Komission vuoden 2006 strategia on ensimmäinen virallinen strategia EU:n ja Tyynenmeren suhteiden yli 30-vuotisen historian aikana ja sillä pyritään vahvistamaan poliittista vuoropuhelua, keskittämään kehitysyhteistyötä ja tehostamaan avun perillemenoa.

Euroopalla on historiallisesti ollut paljon vaikutusvaltaa Tyynenmeren alueella siirtomaahallinnon ja kulttuurisiteiden kautta ja viime aikoina Lomén yleissopimuksen ja Cotonoun sopimuksen myötä: kyseiset sopimukset liittävät EU:n ja AKT-maat poliittisesti ja kehitysyhteistyön ja kaupan myötä yhteen.

Alueena Tyynenmeren sekä poliittinen että taloudellinen dynaamisuus lisääntyy jatkuvasti ja alue mukautuu Kiinan painoarvon kasvuun. Monet Tyynenmeren saaret ovat havahtuneet huomaamaan omaavansa runsaasti luonnonvaroja, joko mineraaleja tai kalaa, kun taas toiset saaret ovat hyödyntäneet idyllisiä puitteitaan hankkiakseen ulkomaista valuuttaa matkailun avulla.

Tyyni valtameri peittää 35 prosenttia maapallon pinta-alasta. Tyynenmeren AKT-saarivaltioiden ja Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisten alueiden sijainti on, huolimatta alueen kalastuksesta ja matkailusta saamista valtavista eduista, myös aiheuttanut kielteisiä seurauksia, sillä kyseiset maat ja alueet ovat joutuneet huomaamaan olevansa "pitkien etäisyyksien hirmuvallan" eristämiä. Alueen sisällä Papua-Uusi-Guinea on 4 500 km:n päässä Samoalta ja 8 000 km:n päässä Ranskan Polynesiasta. Televiestinnän, lentomatkailun ja perusrakenteiden alalla tapahtunut kehitys on jossain määrin lieventänyt näitä ongelmia.

Tyynenmeren saaret ovat alttiita ankarille myrskyille ja monet ovat voimakkaiden syklonien reitin varrella. Hyökyaallot ja tulivuorten purkaukset ovat arkipäivää Papua-Uuden-Guinean kaltaisissa maissa ja niillä voi olla tuhoisa vaikutus maiden kehitykseen.

Monet saarista ovat poliittisesti epävakaita, kuten olemme voineet todeta Fidži-saarten sotilaskaappauksista, Papua-Uuden-Guinean konflikteista ja parhaillaan Itä-Timorin levottomuuksista. Huolta aiheuttaa myös se, että Hiv/aids on nyt alkanut levitä alueella.

Kun otetaan huomioon, että Tyynenmeren saaret ovat kehitysmaita ja että EU vastaa noin neljänneksestä alueen saamasta kehitysavusta, on olennaisen tärkeää, että sovellamme johdonmukaista politiikkaa suhteissamme Tyynenmeren saarivaltioiden kanssa. Merkittävänä lahjoittajana EU:lla on mahdollisuus luoda strategia, jolla tuetaan Tyynenmeren saaria niiden pyrkiessä saavuttamaan vuosituhattavoitteet vuoteen 2015 mennessä.

Avainalojen kestävä kehitys:

Tyynenmeren alueelle on suotu runsaasti luonnonvaroja, erityisesti mitä tulee kalaan, mineraaleihin ja metsävaroihin, ja maatalous ja matkailu ovat elintärkeitä talouskasvun lähteitä monissa Tyynenmeren saarivaltioissa. Mikäli kyseisiä aloja kehitetään huolellisesti ne voivat tuoda pitkän aikavälin kestävää kasvua alueelle. Siksi on välttämätöntä, että alueelle laaditussa strategiassa edistetään kyseisten avainalojen ekologisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä ja varmistetaan, että luonnonvarojen hyödyntäminen hyödyttää Tyynenmeren saarivaltioiden koko väestöä.

Laadittaessa aluetta koskevaa strategiaa on otettava huomioon, että Tyynenmeren saarivaltiot eroavat toisistaan sekä taloudellisesti että poliittisesti, siitä huolimatta, että ne on kaikki luokiteltu kehitysmaiksi.

Monen Tyynenmeren saaren tapauksessa sokerin, kopran, banaaneiden, kookospähkinöiden ja palmuöljyn kaltaiset maataloustuotteet muodostavat niiden tärkeimmät vientiartikkelit kansainvälisille markkinoille. Muilla, useimmiten kaikkien pienimmillä ja eristäytyneimmillä saarilla maataloutta harjoitetaan ainoastaan omaan tarpeeseen ja nämä köyhemmät saaret saavat siitä ravintoa, työtä ja tuloja.

Tyynenmeren eri saarten välillä on myös eroja niiden omaamien mineraalivarojen suhteen. Jotkut saaret ovat onnistuneet huonolla hoidolla käytännössä tuhlaamaan kaikki varansa ja ovat nyt riippuvaisia tuonnista, kun taas toiset ovat konfliktien repimänä onnistuneet kääntämään taloutensa kurssin hyödyntämällä menestyksekkäästi hyödykkeiden korkeita hintatasoja.

Alueen vakavampia haasteita on kestävän kalastuksen harjoittaminen. Tonnikalaa esiintyy erityisen runsaasti Tyynellä valtamerellä: kolmannes maailman tonnikalasaaliista pyydetään Tyynenmeren saarivaltioiden yksinomaisilla talousvyöhykkeillä (EEZ) ja osuuden arvoksi on arvioitu 2 miljardia euroa. Valtaosa tonnikalasta pyydetään kaukovesissä, mikä tarkoittaa, että kalastusalusten on maksettava lupamaksuja voidakseen kalastaa yksinomaisilla talousvyöhykkeillä ja kyseiset maksut ovat monien saarten tärkeä tulonlähde. Papua-Uusi-Guinea, Fidži-saaret, Salomon-saaret, Samoa, Ranskan Polynesia ja Kiribati ovat hyödyntäneet lupamaksuja luomalla paikallisia käsittelylaitoksia ja kansallisia kalastuslaivastoja. On kuitenkin arvioitu, että vain viidesosa pyydetystä tonnikalasta tosiasiassa jatkojalostetaan EEZ-vyöhykkeellä.

Matkailu suosii yleensä muita kehittyneimpiä saaria, joilla on suotuisa maantieteellinen sijainti ja joiden perusrakenteet ovat melko korkealla tasolla – monilla saarilla on kiitorata, mutta vain jotkut niistä täyttävät matkustajasuihkukoneiden vastaanottamisella asetetut normit. Saarten viimeaikaiset poliittiset jännitteet ja konfliktit ovat myös verottaneet merkittävästi matkailijamääriä, mikä korostaa tarvetta vaalia demokratiaa ja hyvää hallintotapaa alueella tämän avainalan kestävän kehityksen varmistamiseksi.

Pitäen mielessä Tyynenmeren saarivaltioiden väliset erot on tärkeää, että alueelle laadittu strategia on riittävän joustava sen varmistamiseksi, että kehitysapu kanavoidaan kansallisten ja alueellisten prioriteettien mukaisesti, jotta avulla saavutetaan mahdollisimman hyvät tulokset sekä enemmän että vähemmän kehittyneissä maissa. Vuoropuhelun tiivistäminen Tyynenmeren saarten kanssa ja yhteistyön lähentäminen alueen kumppaneiden kanssa on pelkästään eduksi avun perillemenon tehokkuuden parantamista ajatellen.


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

EU:n suhteet Tyynenmeren saariin – kumppanuuden vahvistamisstrategia

Menettelynumero

2006/2204(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

DEVE
7.9.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

PECH
7.9.2006

ITRE
7.9.2006

ENVI
7.9.2006

INTA
7.9.2006

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

PECH

ITRE
12.9.2006

ENVI
6.9.2006

INTA
11.9.2006

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Nirj Deva
21.3.2006

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

10.7.2006

 

28.8.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

3.10.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+

-

0

25

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrete Auken, Alessandro Battilocchio, Margrietus van den Berg, Danutė Budreikaitė, Marie-Arlette Carlotti, Thierry Cornillet, Nirj Deva, Alexandra Dobolyi, Michael Gahler, Filip Andrzej Kaczmarek, Glenys Kinnock, Maria Martens, Gay Mitchell, Luisa Morgantini, José Javier Pomés Ruiz, Horst Posdorf, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Anna Záborská, Mauro Zani.

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Milan Gaľa, Manolis Mavrommatis, Anne Van Lancker, Anders Wijkman, Gabriele Zimmer.

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

9.10.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö