MIETINTÖ Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2005

12.10.2006 - (2006/2206(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Pervenche Berès
PR_INI_art112-1

Menettely : 2006/2206(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0349/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0349/2006
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2005

(2006/2206(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2005

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 113 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussäännön 15 artiklan,

–   ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa[1],

–   ottaa huomioon parlamentissa 5. heinäkuuta 2005 pidetyn äänestyksen, jossa hylättiin EKP:n vuosikertomuksesta 2004 annettu päätöslauselmaesitys,

–   ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan taloudellisesta tilanteesta: alustava selvitys laajoista taloudellisista suuntaviivoista vuodeksi 2006[2],

–   ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta talous- ja rahaliitossa (EMU)[3],

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon vuotuisesta lausumasta euroalueesta (KOM(2006)0392),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2003 antamansa kannan Euroopan keskuspankin suosituksesta neuvoston päätökseksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta[4],

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta[5],

–   ottaa huomioon EKP:n kertomuksen rahoitusjärjestelmän vakaudesta ja kertomuksen rahapoliittisesta yhdentymisestä euroalueella,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan 5. toukokuuta 2006 päivätyn kirjeen Ecofin-neuvoston puheenjohtajalle EKP:n johtokunnan nimittämismenettelystä,

–    ottaa huomioon eurojärjestelmän talousnäkymät kesäkuulta 2006,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan ja 112 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon talous‑ ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0349/2006),

A  tunnustaa Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) täyden riippumattomuuden,

B.  ottaa huomioon, että EKP:n ja EKPJ:n pääasiallisena tavoitteena on ylläpitää hintavakautta ja muutoin tukea Euroopan yhteisön yleistä talouspolitiikkaa, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklassa;

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 105 artiklassa määrätään, että rahapolitiikalla on edistettävä yhteisön tavoitteiden saavuttamista "sanotun kuitenkaan rajoittamatta hintatason vakauden tavoitetta",

C. ottaa huomioon, että euroalueen BKT nousi vuonna 2005 1,4 prosenttia, mikä merkitsee vähäisempää kasvua kuin vuonna 2004, jolloin se oli + 1,8 prosenttia, ja että samaan aikaan euroalueen inflaatio on vakiintunut + 2,2 prosenttiin, mikä on hyvin lähellä vuoden 2004 + 2,1 prosentin tasoa,

D. katsoo, että jäsenvaltiot eivät voi hyötyä yhtä paljon voimakkaasta maailmanlaajuisesta kasvusta vuonna 2005, ja tämä johtuu öljyn hinnan noususta ja epäsuotuisasta valuuttakurssikehityksestä: euron vaihtokurssi oli 1,17 Yhdysvaltain dollaria joulukuussa 2005 (verrattuna joulukuussa 2004 noteerattuun korkeimpaan vaihtokurssiin, joka oli 1,36 Yhdysvaltain dollaria ); ottaa huomioon, että kasvuennusteiden mukaan on odotettavissa jonkin verran taloudellista elpymistä, ja komission ennusteiden mukaan kasvun odotetaan olevan vuonna 2006 2,5 prosenttia, vuonna 2007 1,3–2,3 prosenttia ja inflaation pysyvän vakaana hieman yli 2 prosentin tasolla,

E.  ottaa huomioon, että EKP:n neuvosto on säilyttänyt ohjauskorot muuttumattomina kahden prosentin tasolla kahden ja puolen vuoden ajan, minkä jälkeen se on nostanut niitä 25 peruspisteellä 1. joulukuuta 2005, 2. maaliskuuta 2006, 8. kesäkuuta 2006, 3. elokuuta 2006 ja 5. lokakuuta 2006 ja ottaa huomioon, että korkotaso on edelleen matala sekä nimellisten että reaalikorkojen osalta,

F.  ottaa huomioon, että monet kolmansien maiden keskuspankit ovat ilmoittaneet viime kuukausina aikeistaan lisätä euromääräisen varannon osuutta valuuttavarannostaan,

G. ottaa huomioon, että maailmantalouden epätasapaino on lisääntynyt vuonna 2005 pääasiassa Yhdysvaltojen maksutaseen alijäämän, joka on saavuttanut on 6,4 prosenttia BKT:stä, kasvun vuoksi,

H. ottaa huomioon, että EKP:n vuoden 2005 tilinpäätöksessä nettovoitoksi ilmoitetaan nolla euroa, mikä selittyy vapautettujen varojen kohdentamisella takuurahastoon,

I.   ottaa huomioon, että EKP:lla on keskeinen asema ERM II -valuuttakurssimekanismin toimivuuden ja inflaation torjumisen kannalta,

J.   ottaa huomioon Euroopan parlamentin tahdon osallistua EKP:n kansainvälisen aseman ja vaikutusvallan vahvistamiseen,

Talous- ja raha-asioiden kehitys

1.  korostaa tätä viimeaikaisen taloudellisen elpymisen valossa, johon liittyy vuoden 2006 toisella neljänneksellä reaalisen BKT:n 2,5 prosentin kasvu ja kotimaisen kysynnän 2,1 prosentin kasvu; panee merkille, että työ- rahoitus- ja tuotemarkkinoiden uudistukset tukevat viimeaikaista talouskasvua; katsoo, että korkotasoa olisi nostettava varovasti, jotta kasvua ei vaarannettaisi; kiinnittää huomiota euron vaihtokurssin kehitykseen ja öljynhintoihin liittyviin riskeihin, sillä nämä tekijät heikensivät kasvua vuonna 2005; ilmaisee tyytyväisyytensä EKP:n politiikkaan, jossa keskitytään pääasialliseen tavoitteeseen eli hintavakauden ylläpitämiseen; katsoo myös, että EKP reagoi asianmukaisesti vuoden 2005 taloudelliseen ja rahoitukselliseen kehitykseen nostamalla ohjauskorkoaan sen jälkeen, kun inflaatio oli saavuttanut 2,6 prosentin huippulukemat syyskuussa 2005;

2.  korostaa, että EKP:n on oltava tietoinen riskeistä, joita kasvulle aiheutuu korkotason jatkuvasta nostamisesta viimeaikaisessa taloudellisessa noususuhdanteessa; toteaa, että jäsenvaltioiden on noususuhdanteen tukemiseksi saatettava päätökseen tarvittavat rakennemuutokset ja investoinnit; katsoo, että korkopolitiikkaan vaikuttaa jäsenvaltioiden julkisen talouden elvyttämisessä tapahtunut edistys;

3.  panee merkille, että talouden elpymisen tukemiseksi 2 prosentin korkotaso kaudella 2003–2005 oli historiallisesti katsottuna matala; kehottaa EKP:a noudattamaan harjoittamassaan politiikassa sille kuuluvaa tehtävää kiinnittää keskipitkän ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset hintavakautta edistävälle tasolle; korostaa, että EKP:n on seurattava tulevaisuudessakin tarkkaavaisesti öljyn ja kiinteistöjen hintoja ja yhä esiintyvää liikaa likviditeettiä;

4.  panee merkille, että jäsenvaltioiden on jatkettava vakauttamisprosessiaan perustan luomiseksi jatkuvalle kasvulle; katsoo, että tässä yhteydessä ei saa laiminlyödä investointeja tulevaisuuteen suuntautuneeseen yhteiskuntaan; katsoo, että Kansainvälisen valuuttarahaston tämänhetkiset talousnäkymät tukevat tätä diagnoosia; katsoo, että ratkaisevia ovat uudet uudistukset euroalueen jäsenvaltioissa jatkuvan kasvun perusteiden vahvistamiseksi;

5.  panee merkille, että vuoden 2001 lopussa ja 2003 alussa oli havaittavissa samanlaisia merkkejä taloudellisesta elpymisestä kuin nyt, ja ne eivät johtaneet pysyvään kasvuun; panee merkille, että komission ja eurojärjestelmän arviossa ennustettiin vuodelle 2006 hienoista elpymistä, jota seuraa hidastuminen vuonna 2007; katsoo, että euroalueen kasvumahdollisuuksien lisääntyminen riippuu ennen kaikkea jäsenvaltioiden rakenneuudistuksista ja huolellisesti toteutetusta investointitoiminnasta; tunnustaa, että kilpailu ja korkealaatuinen työllisyys ovat EU:n markkinoilla taloudellista kasvua liikkeelle paneva voima ja että niiden vaikutuksia tehokkuuden parantamiseen ja innovaatioon ei pidä estää; panee merkille viimeaikaisen, vuonna 2006 tapahtuneen elpymisen ja korostaa, että tätä myönteistä tilannetta on paremmin hyödynnettävä julkisen talouden vakauttamiseksi;

6.  katsoo, että euroalueen kasvumahdollisuuksien lisääntyminen perustuu uudistusohjelman jatkuvaan johdonmukaiseen toteuttamiseen; katsoo, että kun otetaan huomioon väestötieteellinen kehitys, sosiaaliturvajärjestelmiä on valmisteltava tulevaisuuden varalle; katsoo, että tätä taustaa vasten eurooppalaiset makrotaloudelliset vuoropuhelut kriteerien laatimiseksi kansallisille uudistusohjelmille ja makrotalouden mukautetulle sääntelylle ovat edelleen tärkeitä; katsoo, että EKP:n on tärkeää säilyttää riippumattomuutensa;

7.  katsoo, että euroalueen sisäiset eroavaisuudet, jotka olivat vuonna 2005 jopa 4,5 prosenttia ja inflaatiotason erot, jotka olivat vuonna 2005 jopa 2,7 prosenttia, muodostavat pitkällä aikavälillä huomattavan uhan EMUlle;

8.  panee merkille, että viime vuosina riskit hintojen nopeaan ja kestämättömään nousuun kiinteistömarkkinoilla ovat olleet yhä suurempia; toivoo EKP:n selventävän erityisesti kiinteistöjä koskevasta hintakehityksestä; katsoo, että selkeämpi kanta osaltaan auttaisi estämään markkinakuplien syntymisen;

9.  on tyytyväinen Kyproksen, Latvian ja Maltan liittymiseen ERM II:een 29. huhtikuuta 2005 sekä Slovakian liittymiseen siihen 25. marraskuuta 2005; tukee euron käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että lähentymiskriteerien noudattamisessa on kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota jäsenvaltioiden tilastojen tarkkuuteen ja uskottavuuteen; kehottaa muita jäsenvaltioita toteuttamaan pikaisesti toimia, jotta ne täyttäisivät euroalueeseen liittymistä koskevat kriteerit;

10. panee merkille, että rahapolitiikan välittymismekanismit vaihtelevat euroalueen eri jäsenvaltioiden välillä, toiset valtiot reagoivat ennen kaikkea herkemmin vaihtuvakorkoisten velkojen lisääntymiseen; kehottaa EKP:a ja komissiota esittämään tarkan analyysin näistä eroista ja mahdollisista parannuksista, joita voitaisiin tehdä rahapolitiikan välittymisen helpottamiseksi; katsoo, että vain jos motto "moninaisuudessaan yhtenäinen" hyväksytään yhteiskunta- ja talouspoliittisesti, uudistumisen mahdollisuudet voivat kasvaa Euroopassa;

11. korostaa kansainväliseen epävakauteen vastaamiseksi tehtävistä nopeista tarkistuksista aiheutuvia riskejä, jotka voivat johtaa euron arvon nousuun dollariin nähden; muistuttaa tässä yhteydessä, että perustamissopimuksessa määrätään, että valuuttakurssipolitiikka on neuvoston vastuulla, mutta ei määritellä tarkemmin keinoja, joilla kyseistä toimivaltaa käytetään; kehottaa euroryhmää, neuvostoa ja EKP:a käyttämään toimivaltaansa täysimääräisesti ja tehostamaan toimiensa koordinointia valuuttakurssipolitiikassa;

12. panee merkille, että EKP kannattaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osuuden vahvistamista, mutta on myös toistuvasti suhtautunut kielteisesti vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osuuden heikentämiseen, ja tämä kanta on yhdenmukainen kaikkien euroalueen keskuspankkien kannan kanssa, sillä jotkut niistä ovat esittäneet tässä yhteydessä voimakasta kritiikkiä;

Rahapolitiikka

13. katsoo, että EKP:n soveltamassa rahapolitiikassa tarvittaisiin enemmän selkeyttä ja johdonmukaisuutta varsinkin sen osalta, että määritellään kahden politiikan pääpilarin eli liikkeellä olevan rahan (M3) ja muun tulevaa inflaatiokehitystä koskevan olennaisen tiedon suhteellinen merkitys ja suhde toisiinsa; uskoo, että selkeät ja avoimet säännöt siitä, kuinka nämä kaksi pilaria vaikuttavat rahapolitiikan operatiivisiin päätöksiin, tekisivät EKP:n politiikasta ennakoitavampaa ja tehokkaampaa;

14. korostaa tarvetta muotoilla selkeä tulkinta EKP:n valtuuksista, sellaisina kuin ne on ilmoitettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 105 artiklan 1 kohdassa; kehottaa erityisesti EKP:a antamaan virallisen ja johdonmukaisen selityksen siitä, kuinka, miten ja millä keinoin EKP aikoo toteuttaa perustamissopimuksen mukaiset tavoitteensa, jotka koskevat yhteisön yleisen talouspolitiikan tukemista ja hintatason vakauden samanaikaista ylläpitämistä; panee merkille, että perustamissopimuksessa tehdään selkeä ero hintatason vakauden ja yleisen talouspolitiikan tukemisen välillä, eikä näitä kahta tavoitetta sen takia voi pitää yksinkertaisesti vaihtoehtoisina, mikäli 105 artiklan 1 kohdalle pannaan todellista painoa;

Rahapolitiikan vakaus ja yhdentäminen

15. suhtautuu myönteisesti siihen, että EKP on julkaissut euroalueen taloudellista yhdentymistä koskevan ensimmäisen raportin, joka on merkittävä sekä rahapolitiikan välittymisen että taloudellisen vakauden kannalta; panee merkille, että EKP:n kannalta rahapoliittinen yhdentäminen edellyttää markkinainfrastruktuurien, erityisesti selvitysjärjestelmien yhdentämistä; panee merkille, että EKP on tehnyt aloitteen oman selvitysjärjestelmän perustamisesta;

16. tuomitsee sen, että EKP on ottanut yhteyttä Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaan 2-tason toimenpiteistä jo ennen kuin lainsäätäjä alkoi toimia;

17. panee merkille EKP:n esille tuoman huolen hedge-rahastoista ja toteaa, että hedge-rahastojen seuranta tapahtuu pääasiassa epäsuorasti vastapuolena olevien pankkien välityksellä; asialle on ominaista avoimuuden puute samalla kun rahastojen markkinoille pääsyä ei kuitenkaan rajoiteta mitenkään; toteaa, että näiden rahastojen arviointi on usein hyvin mielivaltaista eikä anna sijoittajille tarkkaa kuvaa niiden asemasta ja kannattavuudesta; katsoo, että Euroopan unionin olisi tehtävä aloite globaalisti käytävässä keskustelussa hedge-rahastojen sääntelyn tarpeesta, erityisesti Yhdysvalloissa tapahtuneen kehityksen valossa, jotta se voi toimia liikkeellepanevana voimana; kehottaa siksi EKP:a toteuttamaan tällä alalla uusia analyysejä;

18. kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota vaikutuksiin, joita rahoitusmarkkinoiden toiminnalla on euroalueen makrotaloudelliseen tilanteeseen;

19. kiinnittää huomiota rajatylittävien fuusioiden rahoitusmarkkinoiden vakaudelle aiheuttamiin riskeihin ja pyytää EKP:a laatimaan analyysin ja kiinnittämään huomiota ennen kaikkea kysymykseen hätärahoittajasta (lender of last resort) sekä esittämään vastaavat analyysit vuoden 2007 monetaarisessa vuoropuhelussa;

20. odottaa yhdennetyn TARGET II -järjestelmän täytäntöönpanoa, joka helpottaa likviditeetin hallintaa koko EKPJ:ssä ja lisää tehokkuutta huomattavasti; kehottaa EKPJ:ä laatimaan kattavat, avoimet ja vankat oikeudelliset puitteet TARGET II -järjestelmän tulevalle toiminnalle;

21. kehottaa EKP:a käsittelemään jatkuvaa suurta rahan tarjontaa liikkeellä olevan rahan (M3) mukaan (8,8 prosenttia toukokuussa 2006 verrattuna 7,4 prosenttiin joulukuussa 2005) verrattuna pitkäaikaiseen 4,5 prosentin viitearvoon; viittaa erityisesti rahan liikkeelle laskun ja päivätalletusten suureen kasvuun, ja on huolissaan, että pitkällä aikavälillä tällaiset lisääntymiset eivät ole tarkoituksenmukaisia; kehottaa EKP:a tutkimaan tarkoin asuntomarkkinoiden sekä yritysfuusioita ja -ostoja koskevien lainojen kehitystä ja niiden mahdollisia vaikutuksia systeemisten riskien, kuluttajien luottamuksen ja korkotason kehityksen kannalta;

22. pahoittelee, että EKP sen paremmin kuin neuvostokaan ei ole katsonut tarpeelliseksi tiedottaa parlamentille taloudellisten kriisien hallintaa koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta;

Euron ulkoinen asema

23. muistuttaa kehotuksestaan perustaa liike euroalueen edustuksen yhtenäistämiseksi kansainvälisissä rahoituslaitoksissa euroalueen etujen puolustamiseksi painokkuudella, joka on suhteessa alueen taloudelliseen painoon;

24. panee mielenkiinnolla merkille, että useat keskuspankit ovat ilmoittaneet lisäävänsä euromääräistä osuutta varannostaan; kehottaa EKP:a valvomaan tarkoin näitä liikkeitä ja esittämään euron kansainvälistä asemaa koskevan vuosikertomuksensa yhteydessä määrällisiä tietoja asiasta ja analysoimaan seurauksia, joita näillä liikkeillä on varsinkin vaihtokurssien kannalta;

Setelit

25. panee merkille, että liikkeellä olevien euron setelien arvo on edelleen noussut voimakkaasti ja vakiintui vuonna 2005 + 12,8 prosenttiin; toteaa, että tämä jatkuva nousu johtuu pääasiallisesti suurista seteleistä, erityisesti 500 euron seteleistä, joiden määrä on lisääntynyt + 20,9 prosenttia; kehottaa EKP:a tutkimaan tämän merkittävän lisääntymisen syyt, analysoimaan näillä seteleillä suoritettujen maksutapahtumien luonnetta ja määrittämään kysynnän jakautumisen maittain, jotta voitaisiin tunnistaa niihin mahdollisesti liittyvät riskit;

26. katsoo, että setelien ensimmäinen sukupolvi, jossa pidättäydyttiin esittämästä eläviä olentoja, maisemia ja todellisia monumentteja, antoi osaltaan kylmän kuvan rahallisesta yhdentymisestä ja etäännytti osaltaan eurooppalaiset eurosta; kehottaa EKP:a kuvaamaan seteleiden toisessa sukupolvessa eläviä olentoja, maisemia, eurooppalaisia ihmisten aikaansaannoksia tai eurooppalaisia merkkihenkilöitä, joita kannatetaan yleisesti; kehottaa EKP:tä esittämään ehdotuksiaan asiasta Euroopan parlamentille;

Demokraattinen valvonta

27. suhtautuu myönteisesti EKP:n selkeään sitoutumiseen siihen, että ratifioidaan perustuslakia koskeva sopimus, jossa luetellaan EMUn poliittisia puitteita koskevat olennaiset tekijät rahaa sekä taloutta ja verotusta koskevien pilarien yhteydessä; korostaa, että ratifiointiprosessi ei vaikuta talous- ja rahaliiton toimintaan eikä euron vakauteen; kehottaa EKP:a varmistamaan jatkossakin euron uskottavuuden ja takaamaan hintavakauden, joka on taloudellista kasvua ja työllisyyttä edistävän inflaationvastaisen makrotaloudellisen ympäristön edellytys;

28. katsoo, että EKP:n riippumattomuus myös johtokunnan jäsenten nimittämismenettelyssä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi; korostaa, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 112 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätään, että EKP:n johtokunnan jäsenet on valittava henkilöistä, joilla on arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden tai pankkitoiminnan alalla, ja korostaa, että heidän kansallisuudellaan ei pitäisi olla merkitystä ja heitä arvioidaan tulevaisuudessakin perustamissopimuksen tiukkojen kriteerien, kuten ammatillisen pätevyyden, perusteella; pitää tärkeänä johtokunnan profiilin moninaisuutta EKP:n jälkivalvonnan tehostamiseksi;

29. pyytää neuvostoa pitämään kiinni johtokunnan jäsenten nimitysmenettelystä; korostaa olevansa valmis käynnistämään muiden toimielinten kanssa mahdollisia parannuksia koskevan pohdinnan ennen seuraavaa uuden johtokunnan nimittämistä vuonna 2010;

30. katsoo, että parlamentin ja EKP:n välinen valuuttapoliittinen vuoropuhelu oli menestys, ja sitä on edelleen vahvistettava; korostaa, että EKP:n jälkivastuun toteuttamisella on keskeinen merkitys luottamukselle ja siten rahamarkkinoiden vakaudelle; pitää tärkeänä, että johtokunnan ja EKP:n neuvoston päättäväisyys taataan edelleen ulkoisessa esiintymisessä; tukee EKP:n tavoitteellista tiedotuspolitiikkaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission suuntaan; korostaa erityisesti, että vaatimus parantaa EKP:n viestintäpolitiikkaa voidaan ymmärtää vain siten, että samalla säilytetään EKP:n ja sen elinten riippumattomuus; toistaa vaatimuksensa julkaista vuosittain maittain jaotellun katsauksen lisäksi alueellinen ja rajatylittävä katsaus kyseisistä suuntauksista, samaan tyyliin kuin Yhdysvaltain keskuspankki julkaisee "beigen kirjan", sillä se tarjoaisi EKP:lle mahdollisuuden vaikuttaa vuoropuheluun tuottavuuden suuntauksista sekä hinta- ja palkkanäkymistä; pyytää EKP:a tutkimaan mahdollisuutta julkaista lyhyitä pöytäkirjoja;

31. korostaa, että EKP:n uskottavuus riippuu myös päätöksentekoprosessin suuresta avoimuudesta; toistaa kehotuksensa julkaista EKP:n neuvoston kokouksista yhteenvetopöytäkirja, jossa esitetään selkeästi tehtyjen päätösten puolesta ja niitä vastaan esitetyt perustelut sekä, syyt päätösten tekemiseen; korostaa, että tällä tiedottamisen muodolla ei pidä korvata sitä, että EKP:n puheenjohtaja tiedottaa rahapoliittisista päätöksistä heti sen jälkeen, kun ne on tehty, koska näin tarkkailijat ja markkinaosallistujat saavat arvokasta ja ajankohtaista tietoa; katsoo, että tällainen avoimuus on välttämätöntä, jotta markkinoilla voidaan paremmin arvioida EKP:n rahapolitiikkaa;

32. palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti on hylännyt EKP:n neuvoston päätöksiin sovellettavan rotaatioäänestysjärjestelmän sellaisena kuin siitä päätettiin vuonna 2003, koska se oli liian monimutkainen; katsoo, että euroalueen tuleva laajentuminen huomioon ottaen olisi perustettava tasapuolisuuteen ja tehokkuuteen perustuva järjestelmä; muistuttaa päätöslauselmastaan, jossa EKP:a kehotetaan siirtymään yhdeksän jäsenen johtokuntaan, joka olisi vastuussa rahapolitiikasta, ja näin korvattaisiin nykyinen monimutkainen järjestelmä ja vältyttäisiin tulevaisuudelle kaavaillulta vielä monimutkaisimmalta ratkaisulta; kehottaa tekemään perustamissopimukseen tarvittavat mukautukset;

33. kehottaa EKP:a suosimaan viestintästrategiassaan sitä, että talous- ja raha-asioista vastaava valiokunta kuulee EKP:n puheenjohtajaa;

EKP:n hallinto

34. panee merkille, että EKP:n henkilöstön määrä on kasvanut voimakkaasti, 86 prosentilla, vuodesta 1999 alkaen; panee merkille, että EKP:n henkilöstön määrän kasvu oli väliaikaisesti pysähdyksissä muutaman kuukauden ajan vuonna 2005, mutta henkilöstön määrä kasvoi kuitenkin 3,5 prosentilla vuonna 2005; toteaa, että EKP on ilmaissut tahtonsa lisätä sisäistä tehokkuuttaan; katsoo, että tämä tavoite on arvokas ja toivoo, että se ajan myötä todella toteutetaan, erityisesti vakauttamalla henkilöstön määrä pysyvästi;

35. korostaa sen tärkeyttä, että EKP ja kansalliset keskuspankit painottavat keskustelun tasoa, tietojen avoimuutta ja ammattiyhdistysten läsnäoloa henkilöstökomitean kokouksissa;

36. katsoo, että henkilöstön ja heidän ammattiyhdistystensä läsnäolo heitä koskevien päätösten teossa sekä korkean tason työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu auttaisivat yhteisen kulttuurin luomisessa eurojärjestelmän ja EKPJ:n sisällä;

37. panee merkille, että EKP:n tulos, joka vuonna 2005 oli 992 miljoonaa euroa, on varattu täysimääräisesti kurssiriskien, valuuttakurssiriskien ja kullan hinnasta johtuvien kurssivaihteluiden kattamiseen, minkä vuoksi siitä ei ole saatu lainkaan nettohyötyä; toteaa, että tämän varauksen määrä tarkistetaan vuosittain; toteaa samanaikaisesti, että EKP:n uudesta toimipaikasta aiheutuvat kustannukset on arvioitu 850 miljoonaksi euroksi; kehottaa EKP:a selventämään omia varoja ja varantoja koskevia tavoitteitaan sekä toteuttamaan sellaista budjettipolitiikkaa, jolla vastataan asianmukaisella tavalla sitä koskeviin riskeihin ja saavutetaan tyydyttävä taloudellinen tulos;

o

o o

38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman euroryhmän puheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan keskuspankille.

PERUSTELUT

Päätöslauselmassaan EKP:n vuosikertomuksesta Euroopan parlamentti arvioi EKP:n toimintaa. Euro luotiin seitsemän vuotta sitten ja EKP:n kaikki johtokunnan jäsenet ovat vaihtuneet. Tämän valossa esittelijä korostaa nyt tarvetta vahvistaa EKP:n demokraattista ennakko- ja jälkivalvontaa.

Taloudellinen ja rahoitusalan kehitys vuonna 2005

Vuonna 2005 BKT:n määrä kasvoi euroalueella 1,4 prosenttia eli kasvu oli hitaampaa edellisvuoden 1,8 prosenttiin verrattuna. Vuoden 2005 alkupuoliskolla kasvuvauhti oli maltillista, mutta nopeutui vuoden jälkipuoliskolla. Inflaatiovauhti ylsi 2,2 prosenttiin vuonna 2005 eli säilyi samalla tasolla kuin vuonna 2004, jolloin se oli 2,1 prosenttia. Energian hinnannousu ei aiheuttanut maiden sisäisiä inflaatiopaineita, sillä etenkin palkkakehitys jatkui maltillisena.

Korkojen pysyttyä 2 prosentissa kahden ja puolen vuoden ajan EKP:n neuvosto päätti nostaa ohjauskorkoja 0,25 prosenttiyksikköä 1. joulukuuta 2005, ja uudelleen 2. maaliskuuta, 8. kesäkuuta ja 3. elokuuta 2006. Korotuspäätösten taustalla on pelko, että tuleva öljyn hinnan nousukehitys aiheuttaa kerrannaisvaikutuksia palkkapäätöksiin ja johtaa luottojen määrän voimakkaaseen kasvuun.

Eurojärjestelmän talousennusteissa kasvuvauhdin odotetaan kiihtyvän jossain määrin eli noin 1,8–2,4 prosenttiin vuonna 2006 ja 1,3–2,3 prosenttiin vuonna 2007. Kasvuvauhti näyttää kuitenkin aika hillityltä, mistä on osoituksena arvion laaja vaihteluväli sekä kasvuvauhdin todennäköinen hidastuminen jo vuonna 2007.

Esittelijä tuo esiin Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n lausunnot, joissa kehotetaan varovaisuuteen euroalueen tulevissa korkojen muutoksissa. Niissä tulisi ottaa huomioon talouskasvun viimeaikainen luonne, laatu ja kestävyys. Molemmat tahot mainitsevat useita tekijöitä, jotka voivat vaarantaa vielä alkuvaiheessa olevan talouskasvun. Näitä tekijöitä ovat muun muassa euron valuuttakurssiin ja öljyn hintaan vaikuttavat häiriöt, joilla oli merkittävä rooli vuoden 2005 heikossa talouskasvussa.

Vuonna 2005 kansainvälistä talousympäristöä hallitsi maailmanlaajuisen epätasapainon lisääntyminen ja etenkin Yhdysvaltojen maksutaseen alijäämä, jonka osuus BKT:stä kasvoi 6,4 prosenttiin. Tämänkaltainen epätasapaino ovat vakava riski, sillä sen ratkaiseminen saattaa johtaa euron valuuttakurssin nopeaan kehitykseen suhteessa dollariin. Euron nopea ja voimakas vahvistuminen vaikuttaisi epäedullisesti Euroopan talouskasvuun. Euroalueen on valmistauduttava tähän mahdollisuuteen paremmin. Esittelijän arvion mukaan euron valuuttakurssin asemaa rahapolitiikan harjoittamisessa tulee selventää. Neuvoston käytössä olevat toimintavälineet tulisi niin ikään määrittää sen vastuualueen rajaamiseksi.

Talous- ja raha-asioiden koordinointia on vahvistettava, ja esittelijä muistuttaa, että talouden elpyminen edellyttää euron luomisesta lähtien kaivatun mukautetun yhdistelmäpolitiikan (policy mix) määrittämistä. Kasvumahdollisuuksien lisääminen edellyttää lisäksi makrotalouden vakauttamista mukautetusti. Esittelijä tukee myös euroryhmän ponnisteluja neuvoston, EKP:n ja työmarkkinaosapuolten välisen makrotaloudellisen vuoropuhelun vilkastuttamiseksi.

Rahoitusjärjestelmän vakaus ja yhdentyminen

Esittelijä on tyytyväinen EKP:n panokseen euroalueen rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen ja rahoitusjärjestelmän vakauden seurannassa.

Vuonna 2005 EKP julkaisi euroalueen rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä koskevan uuden raporttinsa ja yhdentymistä kuvaavat indikaattorinsa. Raportti osoittaa, että rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen vaihtelee suuresti rahoitusmarkkinoiden eri osa-alueilla. Rahamarkkinoiden sekä valtion ja yritysten joukkovelkakirjamarkkinoiden yhdentyminen edistyy selvästi, samoin osakemarkkinoilla on havaittavissa edistymistä. Sitä vastoin pankkimarkkinoilla, erityisesti vähittäispankkitoiminnassa yhdentymistä on tapahtunut huomattavasti vähemmän. EKP korostaa, että rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen kokonaisuudessaan vaatii markkinainfrastruktuurien ja etenkin arvopaperien selvitys- ja toimitusinfrastruktuurien yhdentymistä. EKP arvioi tämän edellyttävän alan merkittävää kehitystä ja toivoo asiasta lainsäädäntöaloitetta. Esittelijä antaa täyden tukensa esitetylle kannalle.

EKP arvioi, että euroalueen rahoitusjärjestelmän kyky kestää häiriöitä on parantunut, mutta korostaa hedge-rahastoihin liittyviä riskitekijöitä. Hedge-rahastoille on ominaista avoimuuden puute ja niiden tila on usein arvioitu mielivaltaisesti, joten sijoittajien on vaikea saada tarkka käsitys rahastojen kannattavuudesta. Esittelijä pyytää EKP:tä tarkentamaan riskirahastojen valvontaa ja katsoo, että rahoitusjärjestelmän vakautta koskevat huolenaiheet on asetettava etusijalle riskirahastojen varalle laadittavissa sääntelysuunnitelmissa.

Esittelijä katsoo, että viime vuosien aikana muotoutunutta tapaa siirtää riskejä rahoitussektorilta kotitalouksille on seurattava tarkasti. Erityisen tärkeää on arvioida ilmiön makrotaloudelliset seuraukset.

Setelit

Eurorahan käyttöönotosta lähtien liikkeessä olevien setelien arvo on noussut erittäin nopeasti ja vuonna 2005 kasvuvauhti kiihtyi 12,8 prosenttiin. Kasvu on seurausta nimellisarvoltaan suurten setelien kysynnästä. Etenkin nimellisarvoltaan 500 euron setelien määrä kasvoi 20,9 prosenttia vuonna 2005. Ottaen huomioon tämänkaltaiseen kehitykseen liittyvät rahanpesua ja veronkiertoa koskevat riskit esittelijä katsoo olevan hyödyllistä, että EKP analysoi merkittävän kysynnän kasvun taustatekijät ja arvioi siihen liittyvät riskit.

EKP:n hallinto

Esittelijä katsoo puhemiehen julistuksia myötäillen, että EKP:n hallinnon on oltava esimerkillistä ja panee tyytyväisenä merkille EKP:n selvän tahdon lisätä sisäistä tehokkuuttaan.

EKP:n henkilöstön määrä on kasvanut 86 prosenttia vuodesta 1999. Osa lisäyksestä johtuu epäilemättä toimielimen tuoreesta perustamisesta. Henkilöstöhallinnon tarve on kuitenkin tuntuva ja on näkynyt henkilöstön määrän osittaisena jäädyttämisenä vuonna 2005. Tosin määrä kasvoi siitä huolimatta 3,5 prosenttia vuoden aikana. Esittelijä katsoo, että EKP:n sisäisen tehokkuuden lisäämisen tavoite olisi todella täytettävä ajan myötä vakauttamalla henkilöstön määrä ja noudattamalla todella avointa osapuolten vuoropuhelua.

EKP on tuottanut taloudellisen tuloksen, jonka arvo vuonna 2005 oli nolla, mikä johtui valuuttakurssiriskin kattamisvarauksesta, korkoprosentista ja kullan arvon vaihtelusta. Samaan aikaan EKP:n uudesta toimipaikasta aiheutuvat kustannukset on arvioitu 850 miljoonaksi euroksi. Esittelijä toivoo, että EKP toteuttaa sellaista rahapolitiikkaa, jolla saavutetaan tyydyttävä taloudellinen tulos.

Demokraattinen valvonta

Talous- ja rahaliitto on ollut toiminnassa jo seitsemän vuotta. EKP:n osalta tämä aikaväli on riittävä, jotta voidaan arvioida parlamentille kuuluvaan demokraattiseen valvontaan liittyvät välttämättömät parannukset.

Demokraattinen valvonta näkyy kahdella tasolla: ennakkovalvonta EKP:n johtokunnan nimitysmenettelyssä ja jälkivalvonta EKP:n päätöksenteossa. Molempia valvonnan osia on tehostettava. Esittelijä ehdottaa useita eri laajuisia parannuksia, joilla kaikilla yhdessä voidaan todella tehostaa demokraattista valvontaa.

EKP:n johtokunnan nimitysmenettelyssä paikkojen jako on uudistettu, minkä myötä suuret maat (Ranska, Saksa, Italia, Espanja) saavat tosiasiallisesti yhden paikan ja kaksi muuta paikkaa kuuluu pienille maille. Tämä käytäntö on ristiriidassa perustamissopimuksen hengen kanssa (perustamissopimuksen 112 artiklan b kohta sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 11.2 artikla).

Näiden neljän maan edustus rajoittaa tosiasiallisesti neuvoston valintaa ehdotusvaiheessa. Nimityksen varmistamiseksi nämä maat ehdottavat vakioprofiilin mukaisia nimiä, toisin sanoen virkamiehiä ja keskuspankkien johtajia. Näin ollen EKP:n johtokunta on paljon yhtenäisempi kuin muiden keskuspankkien. Johtokunnassa edustettujen profiilien moninaisuus on kuitenkin edellytys avoimelle ja hedelmälliselle vuoropuhelulle jälkivalvonnassa.

Näin ollen neuvoston ehdotusvaiheesta on saatava aktiivisempi ja avoimempi. Monet lähestymistavat ovat mahdollisia. Esittelijä katsoo, että perustamissopimuksen hengen mukaista käytäntöä on helppo noudattaa: jotta valinta olisi todella avoin, käsittelyyn olisi otettava vähin mahdollinen määrä nimiä, joita vähin mahdollinen määrä maita on ehdottanut, ja niistä olisi keskusteltava avoimesti. Niinpä neuvoston ehdotus perustuisi keskusteluun useiden maiden ehdottamien, vähintään kolmen nimen pohjalta.

Neuvoston ehdotusvaiheessa välttämättömän avoimuuden täydentämiseksi Euroopan parlamentin asemaa olisi vahvistettava johtokunnan jäsenten nimitysten vahvistamisvallalla, joka vastaisi useissa maissa, erityisesti Yhdysvalloissa käytössä olevaa järjestelmää. Tällainen valta kannustaisi neuvostoa entisestään käymään todella avointa keskustelua ehdotuksen valmisteluvaiheessa.

Myös jälkivalvontaa on parannettava. Rahapoliittinen vuoropuhelu, joka toteutuu esiteltäessä EKP:n vuosiraportti Euroopan parlamentille sekä EKP:n puheenjohtajan kuulemisella talous- ja raha-asioiden valiokunnassa neljä kertaa vuodessa, on selvästi auttanut täyttämään velvoitteen perustella rahapoliittiset päätökset. Rahapoliittisten päätösten tekemisen yhteyteen liitetyt EKP:n kokoukset ovat myös suotavia. On kuitenkin myönnettävä, että nämä keinot liittyvät paljon enemmän EKP:n viestintäpolitiikkaan kuin todelliseen vastuun kantamiseen.

EKP:n riippumattomuus, joka on vailla vertaa maailmassa, edellyttää rahapoliittisten päätösten suurempaa avoimuutta myös EKP:n ja Euroopan parlamentin välisissä suhteissa ja kaikkien viestintämuotojen käyttämistä EKP:n päätösten selvittämisessä, samoin kuin avoimuutta rahapoliittisten päätösten tekemisessä. Tässä yhteydessä esittelijä haluaa toistaa EKP:n neuvostolle vaatimuksen päätösten tekemisestä äänestämällä, kuten pöytäkirjan 10 artiklassa edellytetään, ja EKP:n neuvoston jokaisen kokouksen pöytäkirjan julkaisemisesta siten, että siinä esitetään osapuolten kannat puolesta ja vastaan sekä äänten jakautuminen ja vähemmistöön jääneet mielipiteet. Esittelijä vaatii myös, että Euroopan parlamentti voisi olla edustettuna EKP:n neuvoston kokouksissa neuvoston ja komission tapaan.

Esittelijä palauttaa mieliin, että EKP:n neuvoston päätöksiin sovellettava rotaatioäänestysjärjestelmä, sellaisena kuin se annettiin vuonna 2003, ei ole asianmukainen, koska se on liian monimutkainen, ja vaatii, että euroalueen tuleva laajentuminen huomioon ottaen olisi perustettava tasapuolisuuteen ja tehokkuuteen perustuva järjestelmä.

Koska Euroopan parlamentin aikaisempia vaatimuksia ei ole otettu huomioon, ja ottaen huomioon eurosta saadun seitsemän vuoden kokemuksen esittelijä katsoo, että perustuslakia koskevan sopimuksen tarkistusta olisi käytettävä hyväksi. Esittelijä katsoo näin ollen, että perustuslakia koskevan sopimuksen tarkistamisen yhteydessä olisi otettava huomioon vaatimukset avoimuudesta johtokunnan nimitysmenettelyssä ja Euroopan parlamentin puoltavasta lausunnosta, avoimuudesta EKP:n päätöksentekomenettelyssä, Euroopan parlamentin edustuksesta EKP:n neuvostossa sen lisäksi, että kyseiset toimielimet toteuttavat ne vapaaehtoisesti.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Euroopan keskuspankin vuosikertomus 2005

Menettelynumero

2006/2206(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON
7.9.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

 

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Pervenche Berès
14.3.2006

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

30.5.2006

20.6.2006

12.9.2006

2.10.2006

 

Hyväksytty (pvä)

10.10.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+

-

0

23

0

15

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, David Casa, Jan Christian Ehler, Jonathan Evans, Jean-Paul Gauzès, Robert Goebbels, Donata Maria Assunta Gottardi, Benoît Hamon, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Sophia in 't Veld, Wolf Klinz, Christoph Konrad, Guntars Krasts, Kurt Joachim Lauk, Andrea Losco, Astrid Lulling, Gay Mitchell, Joseph Muscat, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Dariusz Rosati, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Peter Skinner, Margarita Starkevičiūtė, Sahra Wagenknecht

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Werner Langen, Alain Lipietz, Antonis Samaras, Charles Tannock, Corien Wortmann-Kool

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

12.10.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)