MIETINTÖ Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta

16.10.2006 - (2006/2043(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Barbara Weiler
Valmistelija(t) (*): Werner Langen, talous- ja raha-asioiden valiokunta
(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2006/2043(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0363/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0363/2006

Keskustelut :

PV 25/10/2006 - 17
CRE 25/10/2006 - 17

Äänestykset :

PV 26/10/2006 - 6.13
CRE 26/10/2006 - 6.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0462

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
liikenne- ja matkailuvaliokunnaN LAUSUNTO
aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO
ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta

(KOM(2004)0327 - 2006/2043(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission vihreän kirjan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta (KOM(2004)0327),

– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen toissijaisuusperiaatteetta koskevan 5 artiklan 2 kohdan sekä sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat 43–49 artiklat sekä niistä johtuvat avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun, suhteellisuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteet,

– ottaa huomioon voimassa olevat julkisia hankintoja koskevat direktiivit,

– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. lokakuuta 1985 hyväksymän alueellisen itsehallinnon eurooppalaisen peruskirjan,

– ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-5 artiklan,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6‑0363/2006),

A. ottaa huomioon, että monessa jäsenvaltiossa on viime vuosikymmenellä perustettu runsaasti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia,

B. ottaa huomioon, että Euroopan laajuisesti ei ole olemassa määritelmää eikä nykyisessä yhteisön oikeudessa erityisiä säännöksiä, jotka kattaisivat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kaikki eri muodot,

C. katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus voidaan määritellä julkisen sektorin ja yksityisen sektorin pitkäaikaiseksi, sopimuksin säädellyksi ja julkisten tehtävien suorittamiseen tähtääväksi yhteistyöksi, jossa tarvittavia voimavaroja hallinnoidaan yhteisesti ja hankkeen riskit jaetaan asianmukaisesti siihen osallistuvien kumppaneiden riskinhallintakompetenssin mukaisesti,

D. ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat usein oikeudellisesti, taloudellisesti ja kaupallisesti monimutkaisia rakenteita, joissa yksityiset yritykset ja julkiset elimet toimivat yhdessä, jotta ne voivat yhteisesti toteuttaa ja hallinnoida infrastruktuurihankkeita tai tarjota julkisia palveluja,

E. katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin pyrkivät lähinnä paikalliset ja kunnalliset viranomaiset, mutta myös Euroopan tasolla toteutettavia hankkeita tarvitaan erityisesti Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteuttamiseksi,

F. ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ei merkitse ensi askelta kohti julkisten tehtävien hoitamisen yksityistämistä,

G. ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla pyritään antamaan julkisille elimille mahdollisuus hyödyntää yksityisten yritysten suunnittelu-, toteutus- ja hallinnointikykyjä ja tarvittaessa niiden taloudellista osaamista,

H. katsoo, että viranomaisten ja elinkeinoelämän välinen yhteistyö voi tuoda mukanaan synergiaa ja yleistä etua, auttaa käyttämään julkisia varoja tehokkaammin ja olla vaihtoehto yksityistämiselle aikana, jolloin julkiset talousarviot ovat tiukkoja, sekä auttaa julkishallinnon uudistamisessa yksityisen sektorin taitotiedon avulla,

I. ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus kuuluu lähtökohtaisesti perustamissopimuksen sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön ja etenkin siitä johtuvien avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun, suhteellisuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteiden soveltamisalaan sekä julkisia hankintoja koskevien johdetun oikeuden säännöksien soveltamisalaan,

J. katsoo, että yksityissijoittajille on annettava takeet siitä, että sopimusehdot eivät muutu kesken sopimuskauden,

K. katsoo, että kaikissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden oikeudellisissa järjestelyissä olisi kunnioitettava kunnallista tai alueellista itsehallintoa, sikäli kuin se on kirjattu jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön,

L. katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on yksi mahdollinen keino järjestää julkishallinnon tehtävien hoitaminen ja että julkisen sektorin on myös vastedes päätettävä, toteuttaako se kulloisenkin tehtävän itse vai omien yritystensä kautta vai käyttääkö se kolmannen yksityisen osapuolen tarjoamia palveluja,

M. katsoo, että kansalaisten tietoisuutta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden vaikutuksista olisi lisättävä,

Yleistä

1. pitää myönteisenä, että komissio on julkaissut vihreän kirjan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta, kertomuksen vihreää kirjaa koskevasta julkisesta kuulemisesta sekä tiedonannon julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen liittyvistä mahdollisista jatkotoimista (KOM(2005)0569);

2. pitää julkisia hankintoja koskevien direktiivien vaikutusten arviointia hätiköitynä ja vastustaa siten tämän direktiivin käsittelyn avaamista; vastustaa siten sitä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varten luodaan oma oikeudellinen kehys; pitää kuitenkin tarpeellisena käyttöoikeussopimuksia koskevaa lainsäädäntöaloitetta, joka noudattaa sisämarkkinoiden periaatteita ja raja-arvoja ja jossa säädetään yksinkertaisista tarjousmenettelyjä koskevista säännöistä, sekä rakenteellisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien alaa koskevaa täsmennystä;

3. kehottaa komissiota ottamaan tarkoin huomioon alueelliseen itsehallintoon liittyvät edut sekä ottamaan alueelliset ja paikalliset eturyhmät mukaan laatimaan tulevia sääntöjä, kun se sääntelee tulevia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja arvioi käyttöoikeussopimuksia koskevia nykyisiä säännöksiä;

4. kannattaa siirtymäaikoja nykyisille sopimuksille, jotka on tehty vilpittömässä mielessä kansallisen lainsäädännön perusteella, jotta vältetään oikeudellinen epävarmuus;

5. torjuu kaiken julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevan lainsäädännön kiertämisen;

6. pitää julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltamista periaatteessa välttämättömänä silloin, kun on valittava yksityinen kumppani; katsoo, että kun kyseessä on osuuden siirtäminen yksityiselle kumppanille julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellisen kumppanuuden puitteissa, julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä on sovellettava silloin, kun siirtäminen on asiallisesti ja ajallisesti yhteydessä julkiseen hankintaan;

7. katsoo, että yleishyödyllisten palvelujen ulkoistaminen edellyttää, että viranomaiset tekevät palvelusopimukset julkisten hankintamenettelyjen perusteella;

8. katsoo, että yksityisten kumppanien tuella tyydyttävästi hoidettujen tehtävien uudelleenkunnallistaminen ei voi olla järkevä vaihtoehto kilpailun periaatteet täyttäville julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille;

9. pitää oikeana, että kunnat ja niiden tytäryhtiöt olisi vapautettava kilpailusäännöistä ainoastaan silloin, kun ne hoitavat puhtaasti paikallisia tehtäviään, joilla ei ole mitään yhteyttä sisämarkkinoihin;

10. pitää erityisen tärkeänä avoimuutta, joka on välttämätöntä julkisten varojen käyttämisessä ja johon olisi sisällyttävä myös valittujen edustajien oikeus tutustua sopimuksiin ja asiakirjoihin;

11. suosittelee, että jäsenvaltiot luovat yksityissijoittajia varten avoimia mekanismeja, joilla varmistetaan, että heidän oikeudellisia ja taloudellisia etujaan suojataan koko sopimuskauden ajan;

12. katsoo, että selkeät hankintaa koskevat säännöt hyödyttävät kansalaisia, sillä ne tehostavat kilpailua ja suojaavat korruptiolta;

13. korostaa, että Euroopan unionin tasolla olisi määriteltävä selkeästi, mitä "eturistiriidalla" tarkoitetaan, jotta voitaisiin varmistaa riskien jakautuminen kohtuullisesti ja tasapuolisesti;

14. suosittelee, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden toteutuksen yhteydessä säädetään tiedottamisvelvollisuudesta turvallisuuden, tehokkuuden ja laatustandardien takaamiseksi;

15. kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan julkisen sektorin työtä tehostamalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden yksityisten osapuolten valinnasta vastuussa olevien henkilöiden koulutusta;

16. odottaa jäsenvaltioiden toteuttavan tarpeelliset toimenpiteet, jotta kuntien työntekijöihin kohdistuviin vaikutuksiin voidaan varhaisessa vaiheessa ja hienotunteisesti puuttua ja jotta (sekä julkisen että yksityisen sektorin) työntekijöiden siirtämiseen ja heidän työllistämisehtoihinsa sovellettavia oikeudenmukaisia sopimuksia edistetään ja kunnioitetaan noudattaen 12. maaliskuuta 2001 annettua neuvoston direktiiviä 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä[1];

17. odottaa jäsenvaltioiden julkisen sektorin noudattavan direktiivin 2001/23/EY säännöksiä;

18. vastustaa eurooppalaisen viraston perustamista julkisia ja yksityisiä kumppanuuksia varten; pitää kuitenkin myönteisenä muita parhaiden ja huonoimpien kokemusten vaihdon muotoja, kuten julkisten ja yksityisten kumppanuuksien hallinnosta vastaavien alueellisten ja kansallisten viranomaisten verkottumista;

19. kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia yhdistämään asiantuntemuksensa ja levittämään sitä erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joiden viranomaiset eivät tunne julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia;

20. korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta saatujen kokemusten avulla kyetään välttämään virheiden toistaminen ja epäonnistuneiden menetelmien uudelleen käyttäminen;

21. vastustaa kaikkea lainsäädäntöä, joka koskee kynnysarvot alittavien julkisia hankintoja koskevien sopimusten myöntämistä;

22. kehottaa komissiota varmistamaan valtiontukia koskevan yhteisön valvonnan avulla, että tukien myöntämiseen ei liity minkäänlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää, olivatpa toimijat sitten muodoltaan yksityisiä, julkisia tai näiden kahden yhdistelmiä;

Julkisia hankintasopimuksia koskevat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet

23. yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan yksityisen kumppanin valinnassa ja sopimuksen tekemisessä olisi julkisten rakennus- tai palvelusopimusten yhteydessä periaatteessa noudatettava julkisia hankintoja koskevia direktiivejä, jos valinta ja sopimuksen tekeminen osuvat ajallisesti yhteen;

24. katsoo, että viranomaisen on voitava valita, käyttääkö se avointa tai rajoitettua tarjouspyyntömenettelyä;

25. katsoo, että avoimuuden vuoksi neuvottelumenettelyyn turvautuminen on sallittava vain niissä poikkeustapauksissa, joista säädetään julkisia hankintoja koskevien direktiivien kyseissä säännöksissä;

26. kannattaa joustavuussyistä sopimusten tekemistä kilpailullisen neuvottelumenettelyn avulla, kun kyseessä on oikeudellisesti ja rahoituksellisesti "monitahoinen" sopimus, ja kehottaa komissiota määrittelemään "oikeudellisen ja rahoituksellisen monitahoisuuden" selkeästi siten, että neuvotteluvara on mahdollisimman suuri; katsoo, että oikeudellisesta ja rahoituksellisesta monitahoisuudesta on kyse silloin, kun asiassa ilmenee tyypillisiä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden piirteitä, kuten elinkaarimalli ja pitkän aikavälin riskien siirtäminen yksityisille kumppaneille; katsoo, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä on varmistettava, että menettelyn ulkopuolella ei julkaista luottamuksellisia tietoja;

Käyttöoikeussopimuksia koskevat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet

27. panee merkille, että yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin jälkeen komissio haluaisi antaa säädöksen; katsoo, että mikäli komissio ehdottaa kyseistä lainsäädäntöä, sen olisi sallittava, että viranomaiset voivat joustavin, avoimin ja syrjimättömin menettelyin valita parhaan kumppanin etukäteen määriteltyjen perusteiden mukaisesti;

28. odottaa, että mahdollisessa lainsäädännössä erotetaan käyttöoikeussopimukset selvästi julkisista hankintasopimuksista ja vahvistetaan objektiivisesti todennettavissa olevat valintamenettelyt;

29. katsoo, että käyttöoikeussopimuksilla on oltava rajallinen kestoaika, joka kuitenkin riippuu yksityisten investointien kuolettamisen kestosta, jotta kilpailijoita ei suljeta tarpeettoman pitkäksi aikaa kilpailun ulkopuolelle; katsoo, että kumppanuussuhteiden kesto on vahvistettava niin, että vapaata kilpailua rajoitetaan periaatteessa vain sen verran kuin on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa investointien kuoletus ja sijoitetun pääoman kohtuullinen korko sekä tulevien investointien uudelleenrahoittaminen;

30. katsoo avoimuuden periaatteen edellyttävän, että sopimuksen keston määrittelyssä käytettävät tekijät julkaistaan tarjouspyyntöasiakirjoissa, jotta tarjoajat voivat ottaa sen huomioon tarjousta laatiessaan;

31. katsoo, että kokonaisvaltainen lähestymistapa (elinkaarimalli) ja tarjoajien keskinäinen innovaatiokilpailu lisäävät tehokkuushyötyjä siinä tapauksessa, että hankkeiden yhteistoteutuksessa jaetaan riskit optimaalisesti ja käytetään toiminnallisia suorituseritelmiä ja mahdollisimman houkuttelevia maksumekanismeja;

32. pyytää komissiota tekemään kilpailullisesta neuvottelumenettelystä saaduista kokemuksista johtopäätöksiä, jotta voidaan antaa suosituksia, jotka koskevat käyttöoikeussopimuksiin sovellettavaa menettelyä, koska kilpailullisen neuvottelumenettelyn joustavuus pääsääntöisesti soveltuu käyttöoikeussopimusten monitahoisuuteen vaarantamatta avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja suhteellisuuden periaatteita;

33. tukee komissiota, kun se pyrkii selvittämään, voidaanko kaikille sopimusperusteisille julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksille luoda yhtenäiset myöntämissäännöt riippumatta siitä, onko ne luokiteltu hankintasopimuksiksi vai käyttöoikeussopimuksiksi;

Rakenteellinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ja ”In-house”

34. pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä ryhtyä rakenteellisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden alalla toimiin selkeän oikeudellisen epävarmuuden vuoksi;

35. panee merkille, että alan toimijat toivovat selvennystä siihen, miten hankintasopimuksia koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan julkisten ja yksityisten kumppanuuksien perustamiseen hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen yhteydessä, ja kehottaa komissiota esittämään toivotut täsmennykset mahdollisimman pian;

36. katsoo, että ilman hankintamenettelyä toteutettavia "in-house"-liiketoimia ei saa edelleen laajentaa, koska se poistaisi sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen piiristä tiettyjä aloja, joiden on noudatettava niitä;

37. pitää avoimuustavoitteen ja syrjintäkiellon vuoksi tarpeellisena, että hankintoja koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellisen kumppanuuden perustamiseen, mikäli tämä perustaminen on asiallisesti ja ajallisesti yhteydessä julkiseen hankintasopimukseen;

38. ymmärtää, että yhä laajemmaksi käyvä oikeuskäytäntö johtaa "in-house"-kriteerien soveltamisen osalta yleiseen oikeudelliseen epävarmuuteen, ja kehottaa komissiota siksi kehittämään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen nykyisen oikeuskäytännön perusteella kriteerit, joilla luodaan vankka kehys paikallisten hallintoviranomaisten päätöksille;

39. katsoo, että mikä tahansa kynnysarvo, joka koskee hankintaviranomaisen vähimmäisosuutta yrityksessä, jonka pääomaa hallitaan yhdessä yksityisen kumppanin kanssa, johtaa omistusten pysyvään suojaamiseen, ja että kaikkiin käsiteltäväksi esitettyihin rajoihin liittyy siten ongelmia;

40. katsoo, että mikäli ensimmäinen sekayrityksen perustamiseksi tehty tarjouspyyntö on tarkka ja kattava, toista ei enää tarvita;

41. vaatii, että käsite "samanlainen määräysvalta", joka hankintaviranomaisena toimivalla julkisella viranomaisella on palveluntarjoajaan nähden, on määritettävä tarkemmin erityisesti niissä tapauksissa, joissa sekayritykset tuottavat hankintaviranomaisena toimivan julkisen viranomaisen puolesta ja sen tehtävien yhteydessä palveluja, jotka hankintaviranomaisena toimiva julkinen viranomainen pääosin rahoittaa tai takaa;

Paikallisten viranomaisten välinen yhteistyö

42. pitää paikallisten viranomaisten yhteistyötä periaatteessa myönteisenä paikallisen itsehallinnon ja tehokkaan hallinnoinnin etujen nimissä erityisesti synergiaetujen saavuttamiseksi, kunhan tämä ei mahdollista markkinoiden sulkeutumiseen johtavia väärinkäytöksiä;

43. pitää tarpeellisena, että komissio poistaa kuntien välistä yhteistyötä koskevan oikeudellisen epävarmuuden, joka on aiheutunut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä;

44. yhtyy tuomioistuimen asiassa C-84/03 (komissio vastaan Espanja) antamassa tuomiossa omaksumaan kantaan, jonka mukaan alueellisten hallintoviranomaisten välisiä yhteistyösopimuksia ei voida yleisesti vapauttaa julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltamisesta käyttämällä kansallisen lain mukaista oikeudellista muotoa; katsoo, että on erotettava toisistaan toimenpiteet, jotka ovat luonteeltaan puhtaasti hallintoon tai organisaatioon liittyviä, sekä hallintoviranomaisten väliset hankintasopimukset;

45. katsoo, että kuntien välistä yhteistyötä on pidettävä julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön kannalta epäolennaisena, kun

– kyse on kunnallisten viranomaisten välisestä yhteistyöstä,

– näiden kunnallisten viranomaisten siirtämiä tehtäviä joko voidaan pitää hallinnollis-teknisenä rakenteellisena muutoksena tai kun kyseisten paikallisten viranomaisten valvontaoikeudet ovat vastaavat kuin ne, joita ne soveltavat omiin yksiköihinsä ja

– tehtävät suoritetaan pääasiassa kyseisten paikallisten viranomaisten puolesta;

46. torjuu julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltamisen tapauksissa, joissa paikalliset viranomaiset aikovat hoitaa tehtäviä omalla alueellaan yhteistyössä muiden paikallisten viranomaisten kanssa osana hallinnollista uudelleenorganisointia tarjoamatta kyseisten palvelujen suorittamista kolmannelle osapuolelle vapailla markkinoilla;

47. toteaa, että julkisen sektorin tehtäviä koskevan vastuun siirto viranomaiselta toiselle ei kuulu julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan;

48. katsoo, että julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä on kuitenkin sovellettava aina silloin, kun paikalliset viranomaiset tarjoavat palveluja markkinoilla yksityisinä yrityksinä tällaisten paikallisten viranomaisten välisen yhteistyön puitteissa taikka järjestävät julkisten tehtävien hoitamisen yksityisten yritysten tai muiden paikallisten viranomaisten avulla;

o o

49. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

[1] EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16.

PERUSTELUT

Yleistä

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien suosio on viime vuosina kasvanut jatkuvasti Euroopassa. Käytetyt mallit kuitenkin vaihtelevat jäsenvaltioittain, mikä johtuu erilaisista kansallisista lainsäädäntökehyksistä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien soveltamisaloista. Koska julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden käsitteelle ei tällä hetkellä ole olemassa yhteisön tasolla yhtenäistä määritelmää, käsitettä voidaan käyttää yleisesti luonnehtimaan viranomaisten ja yritysmaailman välisiä yhteistyömuotoja. Yhteistyösopimukset koskevat julkisia infrastruktuurihankkeita tai julkisia palveluja.

Mikäli julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus toteutetaan asianmukaisella tavalla, elinkaarikustannukset tavallisesti pienenevät, riski jakautuu paremmin, julkisten rakennustöiden ja julkisten palvelujen toteuttaminen nopeutuvat, laatu paranee ja kustannuksissa säästetään.

Kun julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta Euroopan unionissa tarkastellaan lähemmin, huomataan, että sen kehittyneisyyden taso vaihtelee eri jäsenvaltioissa huomattavasti. Karkeasti voidaan erotella kolme jäsenvaltioiden ryhmää: kärkiryhmä, johon kuuluvat Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Irlanti ja Italia, keskitasoon kuuluvat jäsenvaltiot sekä sellaiset jäsenvaltiot, joilla on vain vähän kokemusta tällä alalla. Keski- ja Itä-Euroopan valtiot muodostavat oman ryhmänsä taloudellisten ja poliittisten erityispiirteidensä vuoksi. Näissä maissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudella on erityisen tärkeä merkitys nykyaikaisen infrastruktuurin luomisessa.

Edellä mainittua jäsenvaltioiden kärkiryhmää kuvaa se, että siihen kuuluvilla jäsenvaltioilla on laajamittainen kokemus eri aloilla kumppanuusjärjestelyjen toteuttamisesta alkaen rautatie- ja maantieinfrastruktuuriin liittyvistä toimenpiteistä aina terveydenhuoltojärjestelmää, koulutusta ja vankeinhoitoa koskeviin hankkeisiin asti. Kyseisillä valtioilla on lisäksi usein selvä käsitys julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden eduista ja haitoista eri aloilla. Usein kumppanuusjärjestelyistä on säädelty kansallisella tai alueellisella tasolla sekä kehitetty tarkkoja arviointimenetelmiä kumppanuuden tulosten mittaamiseksi. Jotkut valtiot, kuten Irlanti, ovat perustaneet omia hallinnollisia osastoja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevan asiantuntemuksen kehittämiseksi ja keskittämiseksi.

Erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan, jota voidaan kutsua edelläkävijämaaksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien toteuttamisessa, mutta myös muiden valtioiden kokemuksista voidaan tehdä seuraavia johtopäätöksiä:

– Eräät alat näyttävät soveltuvan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden yhteistyömuotoihin paremmin kuin toiset. Rautatie- ja maantieinfrastruktuuriin liittyvät hankkeet ovat tavallisesti tuoneet mitattavissa olevaa lisäarvoa. Nähtäväksi jää, saavutetaanko samanlaista menestystä myös terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmässä ja muilla aloilla toteutettavissa kumppanuushankkeissa. Koska näillä aloilla yhteistyösopimusten teko on aloitettu vasta hiljattain, tarkkaa arviota on mahdotonta antaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että teknologisen muutoksen kourissa olevat alat, kuten IT-ala, eivät sovellu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeille. On miltei mahdotonta asettaa pitkälle aikavälille sovellettavaa uskottavaa laatustandardia, ilman että jarrutetaan innovaatioita sekä palvelujen laadun paranemista.

– Näyttäisi olevan tärkeää löytää oikea parametri julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden kustannustehokkuuden mittaamiseksi.

– Vaikuttaa siltä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet ovat hankintamenettelyssä ylivertaisia suunnittelu- ja työvaiheessa, mutta käyttövaiheessa niissä on paikoitellen ilmennyt vakavia ongelmia.

– Tarvitaan lisäksi parempia keinoja, joiden avulla voidaan tehokkaasti arvioida yksityisen sektorin suoritustehokkuutta sekä vaikuttaa siihen. Näihin kuuluvat myös uskottavat sanktiot, kuten maksunalennusta tai sopimuksen irtisanomista koskevat sopimuslausekkeet.

– Myös kansalliset poliittiset asenteet ja valmiudet vaikuttavat keskeisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kehitykseen ja onnistumiseen. Erityisten yksiköiden perustaminen julkishallinnon yhteyteen ja sekä yksityisen että julkisen sektorin hallintotaitojen parantaminen johtaa todennäköisesti parempiin tuloksiin tulevaisuudessa. Useissa tapauksissa julkishallinnossa tarvitaan asenteiden muuttamista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ei ole mikään patenttiratkaisu. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeita on vaikea suunnitella, toteuttaa ja hallinnoida. Vaaditaan pitkä aika, ennen kuin niistä saadaan selviä tuloksia. Siksi sitäkin tärkeämpää on ennakolta tutkia perusteellisesti, pitäisikö julkisviranomaisten ryhtyä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeisiin ja miten julkisviranomaiset ne järjestävät. Hallitusten olisi keskityttävä ennen kaikkea hallinnollisten valmiuksiensa ja arviointimenetelmiensä kehittämiseen sen sijasta, että ne soveltavat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta uusille aloille. Olisi varmistettava, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudessa riskit annetaan sille osapuolelle, joka ne parhaiten pystyy kantamaan, ja että yksityisen sektorin mukaan ottamisen tuomat etuja hyödynnetään tehokkaasti. Mikäli näin ei tehdä, on olemassa vaara, että julkinen sektori toteuttaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeita väärin perustein, esimerkiksi niin, että se koettaa lyhytaikaisesti parantaa talouden tilaa pitkän aikavälin vakavaraisuuden kustannuksella.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden nykyisestä oikeudellisesta kehyksestä on todettava, että ei ole olemassa yhteisön säännöksiä yksityisen kumppanin valinnasta eikä toteuttamisvaiheesta. Yksityisen kumppanin valinnassa sovelletaan EY:n perustamissopimuksen yleisiä periaatteita ja julkisia hankintoja koskevia nykyisiä yhteisön direktiivejä. EY:n perustamissopimuksen mukaisesti kaikkiin sopimuksiin, joissa julkinen elin antaa jonkin toiminnon suorittamisen kolmannelle osapuolelle, sovelletaan EY:n perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia 43–49 artiklaa. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten on myös täytettävä avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun, suhteellisuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen vaatimukset. Lisäksi julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksiin, jotka määritellään julkisiksi hankinnoiksi, sovelletaan yleisiä julkisia hankintoja koskevia direktiivejä. Rakennusurakoita koskevia käyttöoikeussopimuksia säännellään muutamilla erityismääräyksillä, mutta palveluita koskevia käyttöoikeussopimuksia kattavaa johdettua oikeutta ei ole. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden toteuttamiseen sovelletaan kansallista lainsäädäntöä, jonka on oltava yhdenmukainen EY:n perustamissopimusten säännösten kanssa, joilla on etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden.

Koska julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen sovellettavaa yhteisön tason sääntelykehystä ei ole olemassa ja koska jäsenvaltioiden kansalliset säännökset ovat kirjavia, herää kysymys siitä, onko syytä harkita yhtenäisiä säännöksiä avoimuuden ja markkinatoimijoiden välisen tehokkaan kilpailun varmistamiseksi. Vihreää kirjaa seuranneessa kuulemistilaisuudessa osanottajien niukka enemmistö vastusti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden laaja-alaista sääntelyä, mutta puolsi käyttöoikeussopimuksia, rakenteellisten julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia sekä "in-house"-toimintaa koskevia aloitteita. Yksimielisyyteen ei kuitenkaan päästy mahdollisten aloitteiden muodosta, eli siitä, olisivatko lainsäädännölliset vai muut kuin lainsäädännölliset toimenpiteet paikallaan.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on lähtökohtaisesti julkisten hankintojen yksi muoto. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen laajeneva oikeuskäytäntö on kuitenkin johtanut oikeudelliseen epävarmuuteen, joka on korjattava. On myös selvitettävä huolellisesti, missä sääntelyä voidaan yhdenmukaistaa, ilman että ratkaisevia eroja hämärretään. Lainsäädäntöprosessi olisi lähtökohtaisesti aloitettava varovaisesti, sillä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset ovat yleensä varsin monitahoisia järjestelyjä, joiden houkuttelevuus voidaan säilyttää vain joustavalla sääntelyllä.

Sääntelyn kannalta olisi pidettävä huoli siitä, että valinnassa noudatetaan aina avoimuutta silloin, kun yksityinen taho valitaan tehtävää suorittamaan tai palvelua toimittamaan. Taustalla perusteena ovat paitsi avoimuuden ja markkinatoimijoiden välisen tasapuolinen kilpailun vaatimukset, myös se, että yritysmaailman ja julkisen tahon intressit ovat lähtökohtaisesti erilaiset. Toisin on sitä vastoin suhtauduttava kuntien väliseen yhteistyöhön, joka on yksi kunnallisen itsehallinnon muoto. Koska julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudessa ongelmat vaihtelevat eri yhteistyömuotojen mukaan, niitä tarkastellaan seuraavassa yksitellen.

Julkisia hankintasopimuksia koskeva julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus

Julkisia hankintasopimuksia koskevassa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudessa on kyse ennen kaikkea hankintamenettelyn soveltamisesta.

Kilpailullisen neuvottelumenettelyn myötä on saatu uusi hankintamenettely tunnettujen avoimen ja rajoitetun menettelyn sekä neuvottelumenettelyn rinnalle kynnysarvot ylittävien sopimusten tekemistä varten. Menettelyssä yhdistetään tarjouskilpailun ja neuvottelumenettelyn elementtejä. Se on toissijainen avoimeen ja rajoitettuun menettelyyn verrattuna, mutta etusijalla neuvottelumenettelyyn nähden. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisen monitahoisten hankintasopimusten tapauksessa tehdä sopimuksen kilpailullisella neuvottelumenettelyllä. Vaikeuksia tuottaa käsitteen "poikkeuksellisen monitahoinen" tarkempi määrittely. Se on kyseessä, kun hankintaviranomainen

– ei voi objektiivisesti tarjota teknisiä välineitä, joilla sen tarpeet ja tavoitteet voidaan täyttää ja/tai

– ei voi objektiivisesti määrätä hankkeen oikeudellisia ja/tai taloudellisia ehtoja.

Täten herää kysymys, täyttävätkö julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeet säännöllisesti poikkeuksellisen monitahoisuuden tunnusmerkit. Tähän on todettava, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeet ovat usein, mutteivät aina, poikkeuksellisen monitahoisia. Pikemminkin on aina tehtävä tapauskohtainen päätös. On kuitenkin todettava, että kilpailullista neuvottelumenettelyä olisi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden alalla periaatteessa suosittava sopimusten teossa, koska siinä yhdistyvät rajoitetun menettelyn ja neuvottelumenettelyn edut. Joustavuutensa takia se mahdollistaa optimaalisen ratkaisun löytämisen suuremman kilpailupaineen alla. Sen haittoihin lukeutuvat tosin monitahoisuus ja kaikkien osapuolten kustannukset. Haittoja tasoittaa kuitenkin neuvottelumenettelyyn verrattuna lisääntynyt avoimuus. Siten pienennetään kilpailunvastaisten toimintatapojen riskiä. Menettelyn soveltamisen helpottamiseksi komission olisi täsmennettävä käsitettä "oikeudellinen ja taloudellinen monitahoisuus".

Käyttöoikeussopimuksia koskeva julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus

Yksi nykyisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden alalla käytävän keskustelun pääkohtia on kysymys, onko palvelujen käyttöoikeussopimuksille luotava yhteisön säännöstö, ja jos on, pitäisikö säännösten olla erillisiä vai yhdistetäänkö ne julkisiin hankintasopimuksiin. Jo muutama vuosi sitten komissio laati tiedonannon käyttöoikeuksia koskevista tulkintakysymyksistä yhteisön lainsäädännössä. Kuulemisen tulosten perusteella komissio päätti, että se toteuttaa aluksi vaikutustenarvioinnin, ennen kuin se päättää, julkaiseeko se uuden tulkintaa koskevan tiedonannon tai direktiiviehdotuksen. Tämä menettely on kannatettavaa.

Se seikka, ettei tällä alalla ole lainsäädäntöehdotusten koordinointia koskevia velvollisuuksia, sekä se, että harva jäsenvaltio on halukas laatimaan palvelujen käyttöoikeussopimuksia koskevia säännöksiä, estävät kyseisten markkinoiden yhteisönlaajuisen avaamisen. Tähän tilanteeseen sisältyy vaara kilpailun katoamisesta, ja se johtaa myös oikeusvarmuuden puutteeseen. Ne johtuvat ennen kaikkea rajaamista koskevista vaikeuksista, sillä monitahoisissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeissa määrittely palvelujen käyttöoikeussopimukseksi tai palvelusopimukseksi ei ole aina yksinkertaista.

Siten käyttöoikeussopimusten myöntämismenettelyn oikeudellisen sääntelyn ratkaisevana etuna on siihen liittyvä Euroopan laajuinen oikeusvarmuus. Oikeusvarmuus tarkoittaa investointien varmuutta, joka taas vaikuttaa myönteisesti kilpailuun. Käyttöoikeussopimusten oikeudellisella sääntelyllä on määrä luoda konkreettinen myöntämismenettely, jossa tämän oikeusmuodon erityispiirteet otetaan huomioon. Se tarkoittaisi, että viranomaiset eivät voi antaa käyttöoikeussopimusta yritykselle ilman kilpailumenettelyä. Tällainen kilpailu johtaa pääsääntöisesti – veronmaksajien toiveiden mukaisesti – alhaisiin hintoihin palvelun laadun pysyessä ennallaan tai parantuessa. Niin kauan kun vaatimukseen ei vastata oikeudellisella sääntelyllä, jää epäilys, että palvelujen käyttöoikeussopimukset toimivat "pakoreittinä" julkisia hankintasopimuksia koskevasta lainsäädännöstä.

Rakenteellinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ja ”In-house”

Rakenteellisessa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudessa on kyse yhteisestä yritysrakenteesta yksityisten ja julkisten kumppaneiden välillä. Tällaisen yritysrakenteen tehtävänä on valmistella tai tuottaa palvelua suuren yleisön hyväksi, tyypillisesti yleishyödyllisten palvelujen alalla. Rakenteellinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus voidaan toteuttaa siten, että perustetaan uusi sekayritys tai myös siten, että yksityinen yritys ryhtyy johtamaan aikaisemmin julkista yritystä, eli osakkuuden muutoksella.

Tästä herää kysymys, ovatko molemmat menettelyt, perustaminen ja osakkuuden muutos, olennaisia hankintasopimuksia koskevan lainsäädännön kannalta. Komission käsityksen mukaan yrityksen yksityinen osakas on valittava avoimesti ja syrjimättömästi huomioon ottaen kyseiset tehtävät ja riippuen sopimuksen konkreettisesta muodosta hankintaa koskevien direktiivien tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti. Tästä komission näkemyksestä seuraa, että vain objektiivisten kriteerien mukaan toteutettu yksityisen kumppanin valinta takaa tasapuolisen kilpailun. Jos sekayrityksen yksityinen kumppani on valittu, niin muut tarjouskilpailut toimeksiantoa varten ovat turhaa byrokraattista tuhlausta. Kaksinkertaista tarjouskilpailua on siis vältettävä.

Edellä mainitussa aihepiiriin kuuluu myös kysymys, vaatiiko julkisen toimeksiannon tai käyttöoikeussopimuksen myöntäminen sekayritykselle tarjouskilpailumenettelyä (ns. In-house-kysymys). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa "Teckal" ja "Hallen kaupunki" on suuntaa antavat kriteerit tähän asiaan.

Teckal-oikeuskäytännön jälkeen hankintaviranomaisen osallisuus sekayritykseen ei oikeuta mitään poikkeusta hankintoja koskevista periaatteista. Ratkaisevaa on sopimuksen myöntäminen itsenäiselle oikeushenkilölle. Sen jälkeen poikkeus hankintasopimuksia koskevasta lainsäädännöstä tunnustetaan, jos hankintaviranomainen hallitsee sekayritystä kuin omaa yksikköään ja kun yritys toimii pääasiassa julkista viranomaista varten. Molempien kriteerien on täytyttävä rinnakkaisesti, jotta ne ovat samanarvoisia toimeksiantajan sisäisten yksikköjen kanssa. Hallen kaupungin tapaus on saanut aikaan toisenkin selvennyksen. Sen mukaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt, "että julkiset toimeksiantajat saavat antaa toimeksiannon niille kuuluvalle yritykselle hankintasopimuksia koskevista säännöksistä välittämättä, kun niillä on 100 prosenttia yrityksen pääomasta", eli yrityksessä ei ole pienintäkään yksityistä osakkuutta. Vain silloin toimeksiantaja hallitsee Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan yritystä kuin omaa yksikköään.

Tätä oikeuskäytäntöä kannatetaan periaatteessa kahdesta syystä: Toisaalta yksityisen pääoman sijoitus yritykseen perustuu päätöksiin, jotka liittyvät yksityisiin etuihin, ja noudattaa siksi erilaisia tavoitteita kuin yleinen etu. Toisaalta julkisen toimeksiannon myöntäminen sekayritykselle ilman tarjouskilpailua haittaisi vääristymättömän kilpailun tavoitetta ja osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Tällainen menettely toisi sekayrityksen pääomaan osallistuvalle yksityisyritykselle edun kilpailijoihin verrattuna.

Kuntien välinen yhteistyö

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 13. tammikuuta 2005 antaman tuomion (komissio/Espanja) jälkeen alueyhteisöjen välisiä yhteistyösopimuksia ei voida kansallisella lainsäädännöllä yleisesti erottaa julkisia hankintasopimuksia koskevasta lainsäädännöstä. Hankintasopimuksia koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan aina, kun kaksi oikeudellisesti erillistä henkilöä tekee vastikkeellisen sopimuksen. Osallisten henkilöiden asema ei siis vaikuta asiaan. Kyseessä voivat olla myös alueyhteisöt. Tuomio on saanut aikaan Euroopan kunnissa keskustelun siitä, kuuluvatko kuntien välisen yhteistyön muodot hankintasopimuksia koskevan lainsäädännön piiriin, ja jos kuuluvat, niin millaisissa tapauksissa.

Vastaus tähän kysymykseen saadaan yhteiskunnan määritelmästä. Tunnusomaista yhteiskunnan oikeudelliselle järjestykselle Euroopassa ja jäsenvaltioissa on valtion ja yhteiskunnan erottaminen. Kun yhteiskunnalle, johon kuuluu myös talous, tunnusomaista on vapaus, yksityinen itsemääräämisoikeus ja markkinat, valtio eri tasoineen edustaa organisoitua valta- ja päätöksentekoyksikköä. Liittovaltioksi järjestäytyneen valtion erityispiirre on, että sen valtiollisilla osilla on oma oikeushenkilöllisyys, joka eroaa liittovaltion oikeushenkilöllisyydestä. Erotuksena yhteiskunnasta ne kuitenkin pysyvät valtion osana. Yksittäisten elinten keskinäistä yhteistyötä koskevat säännöt ovat julkisoikeudellisina sopimuksina osa kansallista hallinto-organisaatiota ja siten ne on erotettava tiukasti niin kutsutuista alistussuhteisista sopimuksista hallinnon ja kansalaisten välillä.

Tätä taustaa vasten kuntien välisessä yhteistyössä on periaatteessa kyse jäsenvaltion hallinto-organisaatioiden toimivaltaa koskevasta sopimuksesta. Euroopan komission mukaan tapahtuu "julkisen toimivallan sisäistä uudelleenjärjestelyä". Siten kuntien välisessä tehtävien siirrossa ei ole kyse kolmannen osapuolen hankintatoimista vaan valtion sisäisistä organisointitoimista. Tehtävä osoitetaan valtion sisällä toiselle viranomaiselle. Tällä alalla EU:lla ei ole rajoitetun toimivallan periaatteen mukaan minkäänlaista toimivaltaa. Kansallinen hallinto-organisaatio on EU:sta erillään pikemminkin menettely- ja organisaationäkökohtia koskevan riippumattomuuden periaatteen vuoksi, mitä myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö vastaa. Jos tällaiset valtion koko organisaation tehtävien uudelleenjärjestelyt luettaisiin hankintasopimuksia koskevan lainsäädännön piiriin, sitä voitaisiin verrata epäsuoraan yksityistämisvelvollisuuteen. Tätä tuskin halutaan, koska valtio voi periaatteessa vapaasti päättää, tuottaako se palvelut itse vai antaako ne markkinoilla kolmannen osapuolen hoidettaviksi. Sitä paitsi tällainen ajatus on vastoin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 295 artiklaa, jonka mukaan perustamissopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin.

Kunnallinen itsehallinto-oikeus taataan sekä kansallisella että EU:n tasolla. Eurooppalaisesta näkökulmasta se perustuu toisaalta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklan mukaiseen toissijaisuusperiaatteeseen, toisaalta alueellisen itsehallinnon eurooppalaisen peruskirjan 2 ja 4 artiklaan. Euroopan perustuslakisopimuksessa tunnustetaan I-5 artiklassa vain alueellinen ja kunnallinen itsehallinto sekä siihen liittyvät valtion organisatoriset rakenteet, kun siellä mainitaan, että unioni kunnioittaa jäsenvaltioidensa kansallista identiteettiä, joka ilmenee niiden perustavanlaatuisessa poliittisessa ja perustuslaillisessa rakenteessa, johon sisältyy alueellinen ja kunnallinen itsehallinto.

Kaikkia viranomaisten elinten välisiä sopimuksia ei luonnollisestikaan voida vapauttaa hankintasopimuksia koskevasta lainsäädännöstä. On pikemminkin erotettava toisistaan puhtaasti hallintoon ja organisaatioon liittyvät toimet ja viranomaisten väliset hankintasopimukset. Jälkimmäiseen on sovellettava hankintasopimuksia koskevaa lainsäädäntöä.

Myöskään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 13. tammikuuta 2005 yhteistyösopimuksista antama tuomio ei pakota toisenlaiseen näkemykseen. Siinä todetaan vain, että valtion organisaation sisäisiä sopimuksia ei voida kokonaisuudessaan ja yleisesti vapauttaa hankintasopimuksia koskevasta lainsäädännöstä.

Komission olisi tässä esitetyn näkemyksen perusteella kehitettävä kriteerejä, jotta nykyinen oikeudellinen epävarmuus voidaan poistaa.

talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (4.10.2006)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta
(2006/2043(INI)

Valmistelija (*): Werner Langen

(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioissa on viime vuosikymmenellä perustettu runsaasti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia,

B. katsoo, että tämänmuotoisessa yhteistyössä, kun otetaan huomioon monenlaiset taloudelliset ja muut rasitteet, yksityinen sektori antaa käyttöön teknisen osaamisensa, liiketaloudellisesti suuntautuneen työtapansa ja rahoitusta julkisten tehtävien täyttämiseen ja se voi siten osaltaan vaikuttaa siihen, että myös aikoina, jolloin julkisia talousarvioita supistetaan, voidaan tuottaa korkeatasoisia palveluja parhain hinnoin ja samalla siten, että julkinen valta pystyy hoitamaan ydintehtävänsä tehokkaasti,

C. katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeisiin pyrkivät lähinnä paikalliset ja kunnalliset viranomaiset, mutta myös Euroopan tasolla toteutettavia hankkeita tarvitaan, erityisesti Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteuttamiseksi,

D. katsoo, että kussakin yksittäistapauksessa on tutkittava erikseen, onko julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta odotettavissa lisäarvoa muihin välineisiin, kuten tavanomaiseen hankintasopimukseen tai itse hoidettavaan hankkeeseen tai tuotettavaan palveluun, verrattuna,

E. ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden käsitettä ei ole määritelty yhtenäisesti yhteisön tasolla, mutta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeiden tunnusomaiset piirteet ovat kuitenkin keskenään verrattavissa,

F. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan mukaisesti kaupan esteiden kieltäminen, sijoittautumisvapaus ja palvelujen vapaus sekä tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuminen ovat yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita, joita on sovellettava Euroopan sisämarkkinoilla julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeisiin,

G. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 86 artiklassa määrätään, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut on tuotettava sisämarkkinoiden perustana olevia EU:n kilpailusääntöjä noudattaen, sikäli kuin sääntöjen soveltaminen ei haittaa palvelun tuottamisesta vastaavan yrityksen erityistehtävien täyttämistä,

H. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätään toissijaisuusperiaatteesta, jonka mukaisesti alueyhteisöt ja jäsenvaltiot vastaavat yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen määrittelemisestä ja rahoittamisesta,

I. katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen eri päätöksillä on vahvistettu selvät ehdot ilman hankintamenettelyä toteutettaville julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille, ja ottaa huomioon lukuisat tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut palvelusopimusten siirtoja koskevat oikeusriidat, jotka johtuvat "in-house"-käsitteen oikeudellisesta epätarkkuudesta sekä julkisten rakennus- ja palvelusopimusten ja käyttöoikeussopimusten tekemistä koskevista monista erilaisista säännöistä,

J. ottaa huomioon, että joissakin uusissa jäsenvaltioissa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömalli valitaan siksi, että yritetään salata julkisen velan kasvu, sillä julkiseen velkaan sovelletaan Maastrichtin kriteereitä; on huolissaan siitä, että kyseisissä tapauksissa heikosta sisäisestä ostovoimasta johtuvista tappioista yksityiselle sijoittajalle maksettava korvaus saattaa aiheuttaa korkeammat takaisinmaksukulut kuin normaalilla korolla valtion takaama laina, joka saman yhtiön perustamiseksi otettaisiin;

K. ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön toistuvat epätäsmällisyydet käsiteltäessä kuntayhtymien oikeudellista asemaa ja tehtäviä, joita ne valvovat sekä hankintaviranomaisena että palveluntuottajana alueyhteisöille, joiden jäseniä ne ovat,

L. ottaa huomioon rakenteellisen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön oikeudellisen epävarmuuden yhteisön lainsäädännön yleisissä periaatteissa,

1. pitää myönteisenä vihreässä kirjassa esitettyä käyttöoikeussopimuksia ja rakenteellisia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevaa sääntelyä sekä julkisen kuulemisen jälkeen annettua tiedonantoa ja siihen sisältyviä konkreettisia ehdotuksia;

2. yhtyy komission ehdotukseen toiminnallisesta erosta sopimuspohjaisen ja rakenteellisen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön välillä;

3. tukee EU:n komission ehdotusta pyrkiä käyttöoikeussopimusten myöntämisessä lainsäädäntöaloitteeseen, jossa tehdään yksiselitteinen ero käyttöoikeussopimusten ja julkisia hankintoja koskevien sopimusten välillä, sen jälkeen kun lainsäädäntöaloitteen vaikutuksista on ensin tehty analyysi;

4. odottaa, että työn tai palvelujen käyttöoikeuden, siihen liittyvän riskin ja käytettävissä olevien kannustimien suhteen löydetään sellainen järjestely, jolla vahvistetaan jo olemassa olevia kannustimia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen;

5. kehottaa komissiota esittämään EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti vielä vuoden 2006 aikana rakenteellisia julkisia ja yksityisiä kumppanuusjärjestelyjä koskevan oikeudellisen selvityksen siitä, miten EU:n sääntöjä on sovellettava valittaessa yksityisiä kumppaneita;

6. katsoo, että kyseisessä rakenteellisia julkisia ja yksityisiä kumppanuusjärjestelyjä koskevassa oikeudellisessa selvityksessä on kuvattava yhdenmukainen, avoin ja syrjimätön valintamenettely, jota on noudatettava, kun perustetaan rakenteellinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ja sille annetaan hankintasopimus;

7. katsoo, että vapaan kilpailun takaamiseksi komission olisi annettava tiedonanto, jossa selitetään uusi kilpailullinen neuvottelumenettely ja vahvistetaan eri mahdollisuudet teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun;

8. vastustaa erityissäännöstöä kynnysarvon alapuolelle jäävien hankintasopimusten yhteydessä, sillä tämä on jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia, ja sen on kuuluttava jatkossakin jäsenvaltioiden omaan oikeusalueeseen;

9. vaatii kuntayhtymien oikeudellisen aseman selkeyttämistä yhteisön lainsäädännössä, kun käsitellään lainsäädännöllisiä aloitteita rakenteellisesta ja sopimuspohjaisesta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä, jolla kuntayhtymille annetaan samat myöntämisvaltuudet kuin vastaaville viranomaisille toimivaltansa toteuttamiseksi ja joka antaa asianosaisille alueyhteisöille mahdollisuuden vaatia niiden palveluja samoin ehdoin kuin omia palvelujaan;

10. vaatii selvää kuntayhtymiä koskevaa säännöstöä, jota sovelletaan, kun nämä kuntayhtymät hoitavat tehtäviä ainoastaan tarkasti rajatulla paikallisella vastuualueella;

11. katsoo, että ilman hankintamenettelyä toteutettavia niin sanottuja "in-house"-liiketoimia ei saa edelleen laajentaa, koska se poistaisi tiettyjä aloja sisämarkkinoiden ja kilpailun piiristä;

12. katsoo, että yhteisön lainsäädäntöön on sisällytettävä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä "in-house"-liiketoimille asetetut molemmat ehdot, joiden mukaan hankintaviranomaisena toimivalla julkisella viranomaisella on tähän palveluntarjoajaan nähden samanlainen määräysvalta kuin sillä on hankintaviranomaisena toimivan julkisen viranomaisen alaisissa yksiköissä ja että olennaisin osa tämän yhtiön toiminnasta tapahtuu hankintaviranomaisena toimivan julkisen viranomaisen alueella;

13. vaatii, että käsite "samanlainen määräysvalta", joka hankintaviranomaisena toimivalla julkisella viranomaisella on palveluntarjoajaansa nähden, on määritettävä tarkemmin erityisesti niitä tapauksia varten, joissa sekayritykset tuottavat hankintaviranomaisena toimivan julkisen viranomaisen laskuun ja tämän tehtävien puitteissa palveluja, jotka hankintaviranomaisena toimiva julkinen viranomainen olennaisilta osin rahoittaa tai takaa;

14. hyväksyy avoimen koordinointimenetelmän ja parhaiden käytäntöjen vaihdon mukaisesti ajatuksen perustaa uusi eurooppalainen virasto, jonka toiminnan painopisteenä ovat eurooppalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja jonka tehtävänä on kokemusten vaihto;

15. on tyytyväinen siihen, että komissio tukeutuessaan nykyisiin rakenteisiin yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa on perustanut eurooppalaisen osaamiskeskuksen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön alalla;

16. katsoo, että kyseisen keskuksen tehtävänä olisi oltava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeissa saavutettujen tulosten ja edistyksen säännöllinen arviointi, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön käynnistyksessä sovellettuja parhaita käytäntöjä koskevien tietojen levittäminen kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja EU:n toimielinten saamien tietojen vaihto, koska tiedot voivat olla jäsenvaltioille sekä alue- ja paikallisviranomaisille yhtä hyödyllisiä;

17. on pitkällisen selvitystyön jälkeen vakuuttunut siitä, että mikä tahansa osallistumisen vähimmäistasoksi asetettu kynnysarvo, joka koskee hankintaviranomaisen osuutta yhteisessä yhtiössä yksityisten kanssa, mahdollistaa pitkäaikaisen suojatun tilan, minkä vuoksi kaikkiin pohdittuihin rajoihin liittyy ongelmia;

18. katsoo, että yleishyödyllisten palvelujen ulkoistaminen edellyttää, että viranomaiset antavat palvelusopimukset julkisten hankintamenettelyjen perusteella;

19. ehdottaa, että sekayritykset olisi velvoitettava valitsemaan yksityinen kumppani tarjouskilpailun perusteella ainoastaan niiden palvelujen yhteydessä, joita yksityiset kumppanit tuottavat hankintaviranomaisen laskuun ja tämän tehtävien puitteissa ja joita hankintaviranomainen valvoo, rahoittaa tai takaa olennaisilta osin;

20. torjuu kaiken julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön ja käyttöoikeussopimuksia koskevan lainsäädännön kiertämisen;

21. esittää tässä yhteydessä – ja jotta yleishyödyllisten palvelujen tuottamisen tehokkuutta voitaisiin lisätä ottamalla mukaan uusia tuottajia ja muotoja – että on parannettava kiireesti kuntien välisten eri organisaatiomuotojen (esim. kuntien välinen yhteistyö, palvelujen tuottaminen itse "in-house"‑sopimuksilla, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, käyttöoikeussopimus) oikeusvarmuutta, selkeytettävä EU:n kilpailu-, hankinta- ja valtiontukilainsäädännön soveltamisalaa sekä vahvistettava Euroopan unionin laajuiset kriteerit;

22. katsoo, että käyttöoikeussopimusten turhan pitkä voimassaoloaika vääristää kilpailua, mutta toisaalta on myös varmistettava, että yksityiset investoinnit voidaan kuolettaa ja saada järkevä tuotto, koska muussa tapauksessa kaikki kannustimet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin puuttuvat;

23. katsoo, että sellaisten tehtävien kunnallistaminen, jotka on hoidettu yksityisen sektorin rahoitusosuutta käyttäen, ei voi olla järkevä vaihtoehto kilpailuedellytykset täyttäville julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille;

24. pitää myönteisenä, että kunnalliset ja paikalliset valtion virastot voivat valita kahdesta vaihtoehdosta, jolloin hankinnat ja käyttöoikeussopimukset ovat mahdollisia ilman kilpailua vain, jos julkisen vallan yritykset toimivat lähes kokonaan näiden virastojen jatkeena, ne ovat julkisen omistajan suorassa ohjauksessa ja niiden toiminta, joka on luonteeltaan selkeästi paikallista eikä sillä ole yhteyttä sisämarkkinoihin, rajoittuu julkiseen ja aineelliseen toimivaltaan;

25. pitää oikeana, että kunnat ja niiden tytäryhtiöt olisi vapautettava kilpailusäännöistä ainoastaan silloin, kun ne hoitavat puhtaasti paikallisia tehtäviään, joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä Euroopan sisämarkkinoihin;

26. suosittaa kuitenkin, että "in-house"-asioista on järjestettävä tarjouskilpailu, jos niiden toteuttamisesta vastaavat itsenäiset tytäryhtiöt tai jos näillä on liiketoimia kolmansien osapuolten kanssa;

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskeva yhteisön oikeus
Menettelynumero	(2006/2043(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	IMCO
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ECON 16.2.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	16.2.2006
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Werner Langen 21.9.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	20.6.2006		4.9.2006	2.10.2006
Hyväksytty (pvä)	3.10.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	34 1 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, Jan Christian Ehler, Elisa Ferreira, Jean-Paul Gauzès, Robert Goebbels, Donata Gottardi, Benoît Hamon, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Sophia in 't Veld, Piia-Noora Kauppi, Wolf Klinz, Christoph Konrad, Guntars Krasts, Andrea Losco, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, John Purvis, Alexander Radwan, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Margarita Starkevičiūtė, Ivo Strejček, Lars Wohlin
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Satu Hassi, Sergej Kozlík, Alain Lipietz, Jules Maaten, Vladimír Maňka, Thomas Mann, Sérgio Marques, Gilles Savary, Andreas Schwab
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

liikenne- ja matkailuvaliokunnaN LAUSUNTO (31.8.2006)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta
2006/2043(INI))

Valmistelija: Paolo Costa

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen:

A. ottaa huomioon strategisen tarpeen nykyaikaistaa Euroopan unionin infrastruktuureja ja erityisesti liikenne- ja logistiikkainfrastruktuureja ja -palveluja – TEN-T-infrastruktuurihankkeiden tapaisista laajan mittakaavan verkostoista paikallisempiin kohteisiin, kuten satamiin, lentokenttiin, logistisiin ja intermodaalisiin yhteyksiin sekä kaupunkiliikenteen infrastruktuureihin (pysäköintialueisiin, paikallisrautateihin, raitiovaunuihin, maanalaisiin, linja-autoihin sekä paikallisiin julkisiin liikennepalveluihin) – jotka huomattavien rahoituksellisten vaikutustensa vuoksi rasittavat jäsenvaltioiden talousarvioita entisestään,

B. ottaa huomioon esimerkiksi tulevien vuosien valtavat, yhteisön omat varat ylittävät rahoitustarpeet TEN-T-infrastruktuurihankkeita varten, joiden arvioidaan olevan 600 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä (225 miljardia euroa ainoastaan 30 ensisijaista hanketta varten, josta 140 miljardia euroa ajanjaksolla 2007–2013); katsoo, että kyseiset tarpeet voidaan kattaa ainoastaan turvautumalla useisiin lähteisiin, joihin kuuluu monia julkisia ja yksityisiä toimijoita, ja hyödyntämällä yhteisön tukien suomia rahoitusmahdollisuuksia,

C. ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla (KOM(2004)0475), jolla pyritään julkisten investointien edistämiseen alalla kasvattamalla yhteisön yhteisrahoituksen osuutta,

D. ottaa huomioon joissakin jäsenvaltioissa vuosien varrella saadut kokemukset julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista – sekä sopimusperusteisista yhteistyösopimuksista että laitosten yhteistyösopimuksista – erityisesti liikenneprojektien alalla ja varsinkin sopimuspohjaisten julkisten ja yksityisten yhteisyösopimusten myötä, joiden avulla julkiset viranomaiset voivat optimoida julkisten varojen rahallisen hyödyntämisen ja jakaa riskit yksityisten kumppaneiden kanssa,

E. ottaa huomioon, että kyseinen ilmiö esiintyy eri muodoissa, jotka vaativat yhä suuremmassa määrin erityisten yhteisön periaatteiden ja normien soveltamista, ja että se on aikaansaanut säännöstön, jolle on annettava jokin alustava muoto, vaikka on syytä antaa sen kehittyä,

F. katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyillä voidaan ja pitää edistää julkisten palvelujen laatua ja jatkuvuutta julkisen ja yksityisen sektorin välisten riskinjakojärjestelyiden avulla,

G. katsoo, että liikenneinfrastruktuurin kustannustehokkuuden maksimoimiseksi on kuitenkin välttämätöntä edistää yksityissektorin mahdollisimman kattavaa osallistumista infrastruktuurien suunnitteluun, rakentamiseen, hallintoon ja rahoittamiseen avointen tarjouspyyntö-, tarjouskilpailu- ja sopimuksentekomenettelyjen kautta,

H. ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan ensisijaisia riskityyppejä (muun muassa rakentamiseen, saatavuuteen ja kysyntään liittyvät riskit) arvioitaessa käytetään kriteeriä, jolla määritellään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen vaikutus jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpitoon,

I. ottaa huomioon, että julkisten ja yksityisten yhteistyösopimusten yhteydessä julkiset yritykset ja laitokset eivät ehkä ole oikeutettuja saamaan yhteisön lainoja, koska ne eivät vastaa rakennuskustannuksista, kun taas yksityiset yritykset ja laitokset eivät mahdollisesti ole oikeutettuja saamaan kyseisiä lainoja, koska niille maksetaan kapasiteetin saatavuudesta maksettavia korvauksia rakennuskustannusten kattamiseksi,

J. ottaa huomioon, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevien hankkeiden suunnittelu-, päätöksenteko- ja rakennusvaiheet voivat hyvin jatkua myös lainanannon aikaisen rahoituskehyksen jälkeen,

1. katsoo, että komission olisi hyväksyttävä oikeusväline, jossa määritetään suuntaviivat sekä nykyisen lainsäädännön ja periaatteiden että unionissa toimivien erityyppisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien perustana olevien määritelmien ja peruskäsitteiden yhteensovittamiseksi; toteaa, että näiden suuntaviivojen on koskettava sekä sopimusperusteisia että laitosten yhteistyösopimuksia, jotta taataan yhtäläinen kohtelu ja yhdenmukaisuus jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että jäsenvaltioille ja niiden paikallisille viranomaisille on annettava mahdollisimman suuri vapaus päättää sopimusperusteisista tai laitosten yhteistyösopimuksia koskevista kysymyksistä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

2. katsoo, että laitosten sopimuksiin perustuvia ja sopimusperusteisia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia koskevan oikeusvälineen avulla olisi pyrittävä laatimaan luettelo julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia koskevista parhaista ja huonoimmista käytänteistä, jotka liittyvät erityisesti yksityisen tai julkisen taikka yksityisen ja julkisen sektorin yhteisyrityksen valintaan sopimuspuoleksi, ja määrittelemään tapaukset, joihin voidaan soveltaa niin sanottua in-house-ratkaisua;

3. katsoo, että sopimusperusteisten yhteistyösopimusten tapauksessa julkisella sektorilla olisi tehtävä vertailu ja hintalaatusuhteen tutkimus ennen julkisten ja yksityisten yhteisyösopimusten yhteydessä toteutettavien hankkeiden käynnistämistä; katsoo lisäksi, että sopimusperusteisten yhteistyösopimusten tapauksessa – jotka on ymmärrettävä laajemmassa merkityksessä siten, että mainittuihin sopimuksiin kuuluvat myös sellaisten julkisten palvelujen hankintasopimukset, jotka edellyttävät infrastruktuurihankkeiden toteuttamista ja joiden toimeksisaajien tuloista suurin osa on peräisin julkisten viranomaisten suorista maksuista – suuntaviivojen määrittämiseen tarkoitetun oikeusvälineen pitäisi koskea yksityisen sopimuspuolen valintavaihetta ja vahvistaa – tekemättä niistä kuitenkaan sitovia – useita esimerkkejä parhaista käytännöistä julkisia viranomaisia ja yksityisiä toimijoita varten; katsoo, että edellä mainituissa suuntaviivoissa pitäisi lisäksi määritellä sopimuskehykseen sopimuksen myöntämisvaiheessa sovellettavat periaatteet noudattaen kieltoihin perustuvaa lähestymistapaa ja määritellen sellaiset toiminnot ja sopimuskäytännöt, jotka ovat tai saattavat olla ristiriidassa yhteisön oikeuden periaatteiden kanssa; katsoo, että suuntaviivojen olisi edistettävä voittojen ja riskien jakamista tasapuolisesti ja kohtuullisesti julkisten ja yksityisten osapuolten välillä, millä estetään, ettei julkiselle osapuolelle aiheudu vahinkoa, jota ei voida hyväksyä; katsoo lisäksi, että komission olisi tarjottava esimerkkejä parhaista käytännöistä, mitä tulee riskien jakamiseen julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä;

4. korostaa, että Euroopan unionin tasolla olisi määriteltävä selkeästi, mitä "eturistiriidalla" tarkoitetaan, jotta voitaisiin varmistaa riskien jakautuminen kohtuullisesti ja tasapuolisesti;

5. katsoo, että laitosten yhteistyösopimusten kohdalla – ottaen huomioon niitä koskevan nykyisen oikeudellisen epävarmuuden erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyrityksiä koskevassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (asiassa C-26/03, Stadt Halle ja RPL Lochau, 11. tammikuuta 2005 annettu tuomio) – pitäisi tiettyjen jäsenvaltioiden asiaa koskevien kokemusten perusteella vahvistaa tällaisten sopimusten oikeudellinen asema erityisellä oikeusvälineellä, jolla selkeytetään sovellettavia säännöksiä ja yhteisön normien ja periaatteiden sekä yhtiöoikeuden, kilpailuoikeuden sekä julkisten hankintojen ja toimilupien alaa koskevan lainsäädännön välistä yhteyttä; katsoo, että tämän oikeusvälineen kohdalla olisi noudatettava asiassa C‑107/98, Teckal, 18. marraskuuta 1999 annetussa tuomiossa vahvistettuja kriteerejä, paikallisten viranomaisten hallinnollisen vapauden periaatetta ja jäsenvaltioiden yksinomaista toimivaltaa varsinkin omistusjärjestelmiin liittyvissä asioissa; katsoo, että yhteisyritysten toimintaa koskevan oikeusvälineen perusteella olisi tehtävä ero julkisessa ja yksityisessä toimintaympäristössä toimivia yhteisyrityksiä koskevien säännösten välillä;

6. vaatii, että toimilupien saajien ristiintukeminen – koska tällä menettelyllä on mahdollista rahoittaa kannattamattomia alueellisia infrastruktuureja kannattavien infrastruktuurien tuloilla ilman, että joudutaan turvautumaan liian suuressa määrin julkisiin varoihin, joiden saanti on nykyään vaikeaa julkisia hankintoja koskevan direktiivin soveltamisen vuoksi – pidetään kokonaan erillisenä julkisen ja yksityisen yhteistyön muotona ja että sen oikeudellinen asema vahvistetaan sellaisena;

7. toivoo, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten kansalliset kirjanpitojärjestelyt helpottavat EU:n infrastruktuurien nykyaikaistamisen rahoittamista, vaikkakin noudattaen alijäämiä ja velkaa koskevia Maastrichtin sitoumuksia (lehdistötiedote STAT/STAT/18);

8. vaatii, että laitosten yhteistyösopimuksiin liittyvässä toiminnassa (esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyritykset) yksityinen sopimuspuoli valitaan avoimella ja julkisella menettelyllä ja että sen yhteydessä vahvistetaan myös tulevissa julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyrityksen ja sen yksityisen sopimuspuolen välisissä liikesuhteissa noudatettavat kriteerit (puuttuminen päällekkäisiä tarjouskilpailuja koskevaan ongelmaan);

9. kehottaa komissiota varmistamaan valtiontukia koskevan yhteisön valvontavallan nojalla, että tukien myöntämiseen ei liity minkäänlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää, olipa sitten kyse yksityisistä tai julkisista toimijoista taikka yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteenliittymistä;

10. korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia koskevasta Eurostatin päätöksestä johtuvien vaatimusten täyttäminen ei yksin riitä, vaan olisi annettava myös lisäohjeita hankkeisiin liittyvien riskien kvantifioinnista, jotta voitaisiin estää Maastrichtin kriteerien mahdollinen kiertäminen;

11. uskoo, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten vipuvaikutus kasvaa huomattavasti, kun tulevassa rahoituskehyksessä (2007–2013) EU:lla on käytettävissään 2 907 miljoonaa euroa vuosittain TEN-T-rahoitusta varten, kun taas sillä nykyisellä rahoitusnäkymäkaudella on käytettävissään 600 miljoonaa euroa sekä erityinen lainatakuurahasto, joka on suunniteltu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimusten erityistarpeita varten sekä lisäksi EU:lle on asetettu korkeammat enimmäismäärät TEN-T-hankkeiden rahoitusosuuksille;

12. kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia yhdistämään asiantuntemuksensa ja levittämään sitä erityisesti niissä valtioissa, joiden viranomaiset eivät tunne julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia;

13. katsoo, että nykyisiä sääntöjä yhteisön taloudellisen tuen myöntämisestä julkisten ja yksityisten yhteistyösopimusten yhteydessä olisi tarkistettava, jotta voidaan poistaa kyseisen tukimuodon tehokkaan käytön esteet.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevat yhteisön oikeudet
Menettelynumero	2006/2043(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	IMCO
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	TRAN 16.2.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	16.2.2006
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Paolo Costa 23.11.2004
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	15.6.2005		29.8.2005
Hyväksytty (pvä)	30.8.2005
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	45 1 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Inés Ayala Sender, Etelka Barsi-Pataky, Philip Bradbourn, Paolo Costa, Michael Cramer, Arūnas Degutis, Christine De Veyrac, Petr Duchoň, Saïd El Khadraoui, Robert Evans, Emanuel Jardim Fernandes, Luis de Grandes Pascual, Mathieu Grosch, Ewa Hedkvist Petersen, Jeanine Hennis-Plasschaert, Stanisław Jałowiecki, Georg Jarzembowski, Dieter-Lebrecht Koch, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Jörg Leichtfried, Bogusław Liberadzki, Evelin Lichtenberger, Patrick Louis, Erik Meijer, Robert Navarro, Josu Ortuondo Larrea, Willi Piecyk, Luís Queiró, Reinhard Rack, Luca Romagnoli, Gilles Savary, Renate Sommer, Dirk Sterckx, Gary Titley, Georgios Toussas, Marta Vincenzi, Corien Wortmann-Kool, Roberts Zīle
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Zsolt László Becsey, Johannes Blokland, Den Dover, Nathalie Griesbeck, Zita Gurmai, Elisabeth Jeggle, Anne Elisabet Jensen, Sepp Kusstatscher, Zita Pleštinská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO (28.4.2006)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista
(KOM(2005)0569 – 2006/2043(INI))

Valmistelija: Grażyna Staniszewska

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että EU:n talousarvio pienenee jatkuvasti samalla kun aluekehityksen tehtävät kasvavat ja yksityisten resurssien hankkiminen tulee yhä tärkeämmäksi,

B. ottaa huomioon mahdollisuuden lisätä alueellisen kehityksen tavoitteiden rahoitusta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen kautta, ja viittaa tässä yhteydessä eräiden jäsenvaltioiden myönteisiin kokemuksiin,

C. katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyllä voidaan auttaa julkisyhteisöjä hyödyntämään yksityisyritysten asiantuntemusta, käyttämään julkisen ja yksityisen sektorin välisiä riskinjakomekanismeja, varmistamaan julkisten palvelujen paremman laadun ja jatkuvuuden sekä vähentämään kustannuksia toteutettaessa tehtäviä ja säästöjä tällaisiin toimiin varattujen rajallisten resurssien puitteissa,

D. katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen malli on vielä heikosti tunnettu ja että nykyisten epäilysten hälventämiseksi tarvitaan selkeitä ja avoimia toimintasääntöjä erityisesti julkisyhteisöjen ja yritysten toimintaa varten, ja katsoo, että alalla tarvitaan selkeitä ja avoimia sääntöjä sekä asiantuntemusta erityisesti julkishallinnon ja yritysten toiminnan osalta,

1. tunnustaa, että tässä vaiheessa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen käsite on määriteltävä paremmin ja oikeusvarmuuden vuoksi on säänneltävä käyttöoikeussopimusten myöntämistä siten, että tehdään selvä ero käyttöoikeussopimusten ja julkisten hankintojen välillä tekemättä kuitenkaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjä koskevista säännöksistä nykyistä monimutkaisempia;

2. onnittelee komissiota julkisesta kuulemisesta, joka toteutettiin tämän vihreän kirjan kautta, ja katsoo, että on keskeisen tärkeää kuulla asianosaisten eri osapuolien näkemyksiä myös alueellisella ja paikallisella tasolla;

3. katsoo, että rakenteellisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen perustamis- ja toimintaperiaatteita sekä tapoja, joilla niille myönnetään sopimuksia, ja uutta kilpailullista neuvottelumenettelyä on teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemisen kannalta selvennettävä komission tiedonannoilla huolehtien toissijaisuusperiaatteen säilymisestä ja tehden selkoa julkisten avustusten käytöstä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa, että kilpailu on oikeudenmukaista;

4. ehdottaa, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomioista[1] johtuva in house -käsitettä koskeva oikeudellinen epävarmuus olisi pikaisesti poistettava täydentämällä nykyisin voimassa olevaa direktiiviä 2004/18/EY[2] julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisestä; vaatii, että kaikilla oikeudellisilla toimenpiteillä helpotetaan julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellisen kumppanuuden käynnistämistä;

5. pyytää komissiota kiireellisesti ja yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa perustamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjä varten mahdollisuuksien mukaan jo nykyisiin rakenteisiin perustuvan osaamisen ja parhaiden käytäntöjen eurooppalaisen keskuksen, joka arvioi säännöllisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen edistymistä ja tuloksia, huolehtii asiantuntijavaihdosta ja eri alojen parhaista käytänteistä saatuja kokemuksia koskevien tietojen vaihtamisesta EU:n kaikilla virallisilla kielillä siten, että arvio toimitetaan yhteisön toimielimille ja saatetaan jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten hyödynnettäväksi;

6. pitää välttämättömänä, että tämän eurooppalaisen osaamiskeskuksen yhteydessä laaditaan mallihankkeita toistuvasti ilmenevistä tilanteista, joissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyt antavat parhaat tulokset; katsoo, että nämä mallihankkeet yhdessä jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen luettelon kanssa olisivat suureksi avuksi erityisesti niille valtioille, jotka arastelevat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen käyttämistä;

7. vaatii, että säännellessään jatkossa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjä ja että nykyisessä käyttöoikeussopimusten oikeudellisten määräysten arvioinnissa komissio ottaa tehokkaasti huomioon alueellista itsehallintoa koskevat intressit ja ottaa alueelliset ja paikalliset eturyhmät mukaan laatimaan tulevia sääntöjä;

8. katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen puitteissa on välttämätöntä, että kaikki jäsenvaltiot kattavat osan rakennerahastoihin suorittamastaan kansallisesta maksuosuudesta yksityisellä pääomalla ja että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyt lisätään rakennerahastojen edunsaajiin, mikä parantaa kaikkien alueiden kehitystä;

9. katsoo, että Jaspers-ohjelman pikainen käynnistäminen ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen sisällyttäminen koheesiopolitiikkaan mahdollistaa monimutkaisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyhankkeiden rahoittamisen ja helpottaa hyvin valmisteltujen järjestelyjen luomista.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset
Menettelynumero	2006/2043(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	IMCO
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	REGI 16.2.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	16.2.2006
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Grażyna Staniszewska 11.7.2005
Alkuperäinen valmistelija	-
Valiokuntakäsittely	22.2.2006
Hyväksytty (pvä)	20.4.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	35 7 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alfonso Andria, Elspeth Attwooll, Jana Bobošíková, Graham Booth, Bairbre de Brún, Gerardo Galeote Quecedo, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Ambroise Guellec, Pedro Guerreiro, Marian Harkin, Konstantinos Hatzidakis, Jim Higgins, Alain Hutchinson, Mieczysław Edmund Janowski, Gisela Kallenbach, Tunne Kelam, Miloš Koterec, Constanze Angela Krehl, Sérgio Marques, Miroslav Mikolášik, Lambert van Nistelrooij, Jan Olbrycht, Markus Pieper, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Elisabeth Schroedter, Alyn Smith, Grażyna Staniszewska, Margie Sudre, Salvatore Tatarella, Oldřich Vlasák
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Inés Ayala Sender, Bastiaan Belder, Thijs Berman, Simon Busuttil, Brigitte Douay, Louis Grech, Marcin Libicki, László Surján, Manfred Weber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Sharon Bowles
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	-

[1] Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Stadt Halle ja RPL Recyclingpark Lochau GmbH vastaan Arbeitsgemeinschaft Thermische Restabfall‑ und Energieverwertungsanlage TREA Leuna 11.1.2005 antama tuomio, Kok. 2005, s. I-0001.
[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114).

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Komission vihreä kirja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta
Menettelynumero	2006/2043(INI)
Asiasta vastaava valiokunta Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)	IMCO 16.2.2006
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ECON 16.2.2006			TRAN 16.2.2006		REGI 16.2.2006
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa Päätös tehty (pvä)	ITRE 17.3.2006
Tehostettu yhteistyö Ilmoitettu istunnossa (pvä)	16.2.2006
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä)	Barbara Weiler 21.2.2006
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	31.1.2006		29.5.2006		20.6.2006		4.9.2006	13.9.2006 4.10.2006
Hyväksytty (pvä)	10.10.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+ - 0	30 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Charlotte Cederschiöld, Mia De Vits, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Christopher Heaton-Harris, Anna Hedh, Edit Herczog, Kurt Lechner, Lasse Lehtinen, Arlene McCarthy, Toine Manders, Manuel Medina Ortega, Béatrice Patrie, Zita Pleštinská, Guido Podestà, Giovanni Rivera, Zuzana Roithová, Luisa Fernanda Rudi Ubeda, Heide Rühle, Leopold Józef Rutowicz, Andreas Schwab, Marianne Thyssen, Barbara Weiler, Glenis Willmott
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Simon Coveney, Donata Maria Assunta Gottardi, Joel Hasse Ferreira, Konstantinos Hatzidakis, Ian Hudghton, Filip Andrzej Kaczmarek, Othmar Karas, Horst Posdorf, Anja Weisgerber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Marian Harkin, Wolf Klinz, Toomas Savi, Willem Schuth
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	16.10.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö