MIETINTÖ meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta

16.10.2006 - (2006/2174(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Aldis Kušķis

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta

(2005/0000(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia” (KOM(2005)0504),

–   ottaa huomioon kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman (EAP)[1],

–   ottaa huomioon ehdotuksen direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) KOM(2005)0505 – 2005/0211(COD),

–   ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY[2] (vesipolitiikan puitedirektiivi), jonka tavoitteisiin kuuluvat alue- ja merivesien suojelun edistäminen ja merivesien suojeleminen pilaantumiselta,

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2003 antamansa päätöslauselman[3] komission tiedonannosta "Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa" (KOM(2002)0539),

–   ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) uusimman ympäristön tilaa koskevan raportin, joka on julkaistu vuonna 2005,

–   ottaa huomioon Euroopan ympäristöpolitiikan instituutin (Institute for European Environmental Policy, IEEP) poliittisen selostuksen[4],

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

–   ottaa huomioon Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (HELCOM),

–   ottaa huomiooon Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (OSPAR),

–   ottaa huomioon Välimeren suojelemisesta pilaantumiselta koskevan yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6‑0364/2006),

A. katsoo, että meriympäristöön kohdistuu merkittäviä paineita ja edellä mainitun EYK:n raportin mukaan on olemassa orastavia merkkejä siitä, että Euroopan meri- ja rannikkoympäristön ravintoketjussa tapahtuu rakenteellisia muutoksia, jota osoittavat tärkeimpien lajien häviäminen, muita lajeja korvaavien tärkeimpien planktonlajien lisääntyminen ja tulokaslajien leviäminen; nämä ovat ilmastomuutoksen ja ihmisen lisääntyvän toiminnan seurausta,

B.  ottaa huomioon, että kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa annetaan etusija merialueiden laajemmalle suojelulle ja ympäristönäkökohtien paremmalle huomioonottamiselle yhteisön politiikan kaikilla osa-alueilla,

C. katsoo, että EU:n merialue on maailman suurin ja että sen pinta-ala on suurempi kuin EU:n maa-alue kokonaisuudessaan; 20 jäsenvaltion rannikkoviivan pituus on yhteensä melkein 70 000 km, ja melkein puolet EU:n väestöstä asuu alle 50 km:n säteellä rannikosta; EU:n 15 jäsenvaltion merialueiden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2004 jo yli 40 prosenttia; laivanrakennus, satamat, kalastus ja muut vastaavat palvelut työllistävät kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä; EU:lla on 1 200 satamaa, ja 90 prosenttia EU:n ulkopuolisesta kaupasta ja 41 prosenttia EU:n sisäisestä kaupasta kuljetetaan meritse,

D. katsoo, että matkailu, kalastus ja vesiviljely ovat toimintoja, joita voidaan kehittää hyvin ainoastaan meriympäristössä, jonka ekologinen tila on hyvä,

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2002 pidetyssä Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa osapuolet sopivat vähentävänsä huomattavasti meriympäristön biologisen monimuotoisuuden heikkenemistä vuoteen 2012 menneessä; tämä sitoumus toistettiin Curitibassa vuonna 2006 järjestetyssä biologista monimuotoisuutta käsittelevässä konferenssissa,

F.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin luontotyyppien ja meren biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi sekä jäsenvaltioiden rannikkojen ekosysteemien suojelemiseksi; katsoo, että tällaiset toimenpiteet on toteutettava myös merien luonnonvarojen kestävän käytön varmistamiseksi,

G. katsoo, että hyvä politiikka perustuu korkeatasoiseen tietoon ja että eri hallinnon tasoilla tarvitaan tieteellisen tiedon käyttöä, jonka avulla olisi määritettävä ja täydennettävä tiedoissa olevat aukot, vähennettävä päällekkäisten tietojen keräystä ja tutkimusta sekä edistettävä meriä koskevan tutkimuksen ja tiedon yhdenmukaistamista, laajaa levittämistä sekä käyttöä,

H. katsoo, että ei voida kyllin korostaa, että niiden kriteerien, jotka on valittu hyvän ympäristön tilan määrittämiseksi, on oltava riittävän pitkälle meneviä, koska nämä laatutavoitteet todennäköisesti ratkaisevasti ohjaavat toimenpideohjelmia pitkään tulevaisuudessa,

I.   katsoo, että tietyn merialueen meriympäristön suojelemiseksi ja parantamiseksi tarvitaan rajatylittäviä toimia kaikilla kyseiseen alueeseen vaikuttavilla aloilla, toisin sanoen toimia tarvitaan merialueen sisällä ja sen läheisillä meri- ja rannikkoalueilla, valuma-alueella ja rajojen yli kulkeutuvien joidenkin aineiden ollessa kyseessä myös muilla alueilla,

J.   ottaa huomioon, että jotkin arktiset vedet ovat tärkeitä yhteisölle ja Euroopan talousalueelle ja että jotkin jäsenmaat (Tanska, Suomi ja Ruotsi) ovat Arktisen neuvoston jäseniä,

K. ottaa huomioon, että Bulgarian ja Romaniaan liittyessä EU:hun vuonna 2007 myös Mustameri kuuluu eurooppalaisiin vesiin,

L.  ottaa huomioon, että yhteisö ja jäsenvaltiot ovat osapuolia lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa, jotka sisältävät meriympäristön suojelemista pilaantumiselta koskevia tärkeitä velvoitteita, erityisesti HELCOM- ja OSPAR- yleissopimus sekä yleissopimus Välimeren suojelemisesta pilaantumiselta,

M. katsoo, että meriympäristön suojelu ja edistäminen eivät voi tapahtua tehokkaasti pelkästään kansallisin toimin, vaan edellyttää läheistä alueellista yhteistyötä ja muita asianmukaisia kansainvälisiä toimia,

Oikean tavoitetason asettaminen

1.  suhtautuu myönteisesti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaan komission teemakohtaiseen strategiaan ja merien kestävän käytön edistämistä ja merien ekosysteemien suojelua koskeviin kattaviin tavoitteisiin; katsoo, että meristrategiadirektiiviä koskeva ehdotus ei tässä muodossa saa alueellisia ja paikallisia viranomaisia ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin;

2.  uskoo EU:n johtavaan rooliin tässä prosessissa ja pyytää siksi tehokasta meriympäristöä koskevaa EU:n politiikkaa, jolla estetään biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen edelleen ja meriympäristön tilan huonontuminen sekä edistetään meren biologisen monimuotoisuuden palautumista;

3.  pyytää, että direktiiviin sisällytetään yleinen EU:n laajuinen määritelmä hyvästä ympäristön tilasta (GES), joka ymmärretään ympäristön tilaksi, kun kaikkia merien ekosysteemejä tietyllä merialueella hoidetaan siten, että ne voivat toimia tasapainoisesti ja omavaraisesti ympäristön muuttuessa ja tukea biologista monimuotoisuutta ja ihmisen toimintaa; tämä tehostaa direktiivin täytäntöönpanoa;

4.  panee merkille, että Euroopan aluemerien ympäristön hyvä tila voidaan saavuttaa pikemminkin alueellisen tason tehokkailla ja koordinoidulla toimilla kuin jäsenvaltioiden toimin ja pyytää siksi, että meristrategiadirektiiviin sisällytään jäsenvaltioille suunnattu oikeudellinen velvollisuus saavuttaa ympäristön hyvä tila; katsoo siksi, että strategian täytyy johtaa sitoviin ylikansallisiin velvoitteisiin, joihin voi kuulua yhteisiä sitoumuksia kolmansissa maissa;

5.  pyytää lisäksi, että direktiiviin sisällytetään luettelo yleisistä laadullisista kuvaajista, perusteista ja standardeista ympäristön hyvän tilan tunnistamista varten, nimittäin olemassa oleva luettelo, jonka merialan sidosryhmät yleisesti hyväksyvät rajoittamatta mitenkään luettelon parantamista ja kehittämistä;

6.  pitää tärkeänä, että meristrategiadirektiivissä ja muissa meriympäristöä koskevissa direktiiveissä, kuten vesipolitiikan puitedirektiivissä ja luontotyyppidirektiivissä[5], käytetyt tavoitteet, toimet, kieli ja käsitteet ovat yhdenmukaiset, jotta voidaan parantaa selkeyttä ja helpottaa koordinointia näiden direktiivien välillä;

7.  katsoo, että veden laadun parantamista koskeviin toimiin olisi ryhdyttävä pikaisesti ja on siksi huolissaan meristrategiadirektiiviä koskevassa ehdotuksessa esitetystä pidennetystä aikataulusta; katsoo, että olisi parempi yhdenmukaistaa aikataulu vesipolitiikan puitedirektiivin aikataulun kanssa;

8.  huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat jo panneet täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiiviä, jonka mukaan hyvä ekologinen tila rannikkovesillä on saavutettava vuoteen 2015 mennessä; katsoo, että ei ole loogista tai tarkoituksenmukaista ehdottaa samanaikaisesti vähemmän kunnianhimoista tavoitetta osittain päällekkäisten ja lähekkäisten merialueiden osalta; korostaa, että ei ole mahdollista saavuttaa hyvää tilaa rannikkovesien eri alueilla, jollei niiden lähellä olevien merialueiden ympäristön tila ole vastaavasti hyvä;

Synergia EU:n politiikkojen kanssa

9.  suhtautuu myönteisesti vihreään kirjaan "Kohti unionin tulevaa meripolitiikkaa”, jossa suunnitellaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa merien kestävään kehitykseen, mutta varoittaa korostamasta liikaa taloudellista lähestymistapaa ja kehottaa löytämään tasapainon taloudellisten näkökohtien ja ympäristönäkökohtien kesken; odottaa, että meristrategiadirektiivissä, sen ympäristöosuudessa, esitetään oikeudelliset puitteet meriympäristön suojelemista ja meriympäristön eheyttä, asianmukaisia hallintoyksiköitä – merialueet ja meristrategiat – ja merta koskevaa suunnittelua ja päätöksentekoa varten;

10. katsoo, että jos meriympäristön suojelua koskevat tavoitteet ja toimet eivät ole riittävän pitkälle meneviä, vaikutukset jäsenvaltioille on tehtävä selviksi, toisin sanoen on kiinnitettävä huomiota siihen, miten varmistetaan, että direktiivin tavoite – hyvä ympäristön tila – voidaan todella saavuttaa;

11. panee merkille, että jäsenvaltiot ovat lykänneet Natura 2000 -verkon merta koskevien osien täytäntöönpanoa; rohkaisee jäsenvaltioita tunnistamaan suojeltavia merialueita, jotka ovat tieteellisesti tai biologisen monimuotoisuuden kannalta erityisen kiinnostavia tai joihin kohdistuu valtavia paineita luontotyyppi- ja lintudirektiivin[6] mukaisesti;

12. pitää parempana pitkän aikavälin toimia, joilla integroidaan ympäristötavoitteet yhteiseen kalastuspolitiikkaan (YKP) ja jotka täyttävät kestävän kehityksen vaatimukset, ja vaatii, että jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus ottaa käyttöön kiireellisempiä ja lyhyemmän aikavälin toimia, esimerkiksi perustaa ”kiellettyjä alueita” (merisuojelualueita) tai merien rauhoitusalueita kaikkein haavoittuvimpien merien ekosysteemien suojelemiseksi;

13. pahoittelee sitä, ettei komissio ole tiedonannossaan ja direktiiviehdotuksessaan viitannut Ranskan merentakaisten departementtien, Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten merivesiin, kun otetaan huomioon perustamissopimuksen 299 artiklassa mainitut olosuhteet, eikä perustamissopimuksen liitteessä II lueteltujen merentakaisten maiden ja alueiden merivesiin;

Talousarviota koskevat huolenaiheet

14. pitää huolestuttavana, ettei meristrategioiden täytäntöönpanoa varten ole annettu rahoitussitoumusta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tunnistamaan toimet, jotka voitaisiin yhteisrahoittaa Life+-ohjelman kautta, sillä ne ovat erittäin tärkeitä eurooppalaisten merivesien ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi;

15. katsoo, että koordinoinnin taloudellisten etujen ja ympäristöön liittyvien etujen välillä olisi aina kun mahdollista tapahduttava paikallisella tasolla, jotta voidaan taata toissijaisuusperiaatteen toteutuminen ja paikallisten sidosryhmien osallistuminen, mutta että koordinointia on, silloin kun se on tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä, tehtävä myös ylemmillä tasoilla (alueellisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla);

16. huomauttaa, että eri merialueet EU:n sisällä eroavat toisistaan ja niillä on erilainen suojelun tarve; katsoo siksi, että hyvän ympäristön tilan ja kestävyyden saavuttamiseksi joitakin alueita varten saatetaan tarvita pidemmälle meneviä EU:n rahoitustoimenpiteitä kuin toisille;

17. katsoo, että paras mahdollinen hyöty koordinoinnista nykyisten ohjelmien kanssa voidaan saada koordinoimalla meristrategian aikataulu tärkeiden EU:n tason ohjelmien kanssa; katsoo, että koordinointi EU:n maaseuturahaston seuraavan ohjelmakauden (vuodesta 2014 lähtien) kanssa on erittäin tärkeää niille seuduille, joilla huomattava osuus merialueisiin kohdistuvista päästöistä johtuu maataloudesta;

18. katsoo, että kaikilla aloilla olisi kiinnitettävä huomiota taloudellisiin kannustimiin, kuten - toimivana esimerkkinä voidaan mainita Itämeri - ympäristön mukaan eriytetyt satama- ja väylämaksut; katsoo, että tietyillä alueilla saatetaan tarvita tässä suhteessa myös pidemmälle meneviä toimia;

Tietojen jakaminen

19. suosittelee merien arviointia ja seurantaa koskevaa uutta lähestymistapaa, joka perustuu olemassa oleviin laitoksiin ja ohjelmiin, mukaan luettuna yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvä tietojenkeruuasetus, ja jolla varmistetaan täydellinen yhdenmukaisuus komission uusien paikkatietoinfrastruktuurialoitteiden ja GMES-aloitteiden (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta), erityisesti meripalvelujen, kanssa;

20. palauttaa mieleen EYK:n toimivaltuudet laatia meriympäristöä koskevia säännöllisiä yleiseurooppalaisia arviointeja, jotka perustuvat olemassa oleviin indikaattoreihin ja muihin kansallisesti saatavilla oleviin tietoihin; korostaa, että on välttämätöntä parantaa edelleen kansallista raportointia, myös esimerkiksi tietovirtoja koskevien erityisten tietojenvaihtopöytäkirjojen avulla, EYK:n ydinindikaattoreiden kehittämisen tukemiseksi;

21. katsoo, että on erittäin tärkeää ottaa käyttöön jäljitettävyyttä ja havaittavuutta edistäviä toimia ja ohjelmia, jotta saastuminen voidaan havaita ja sen lähde paikantaa, jolloin siihen voidaan puuttua tehokkaasti;

22. katsoo, että merivesien laatua koskevan tiedon tuottamiseksi ja saastumisen havaitsemiseksi, paikallistamiseksi ja torjumiseksi on erittäin tärkeää tehdä yhteistyötä hajautettujen virastojen (Euroopan ympäristökeskus, Euroopan meriturvallisuusvirasto, jne.) ja Yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa;

Suhteet yleissopimuksiin ja kolmansiin maihin

23. suhtautuu myönteisesti siihen, että monet alueelliset meriyleissopimukset ovat edistäneet huomattavasti merien suojelua ottaen huomioon niiden tieteellinen ja tekninen tietämys ja niiden mahdollisuudet toimia siltana EU:n ulkopuolisten maiden kanssa; odottaa niiden olevan tärkeitä välineitä meristrategiadirektiivin toteuttamisessa ja edellyttää sellaisten selkeiden sitoumusten sisällyttämistä, joilla edistetään kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden ja järjestöjen kanssa jotta ne ottaisivat käyttöön meristrategiat, jotka kattaisivat sellaiset alueet, joihin kuuluu Euroopan merivesiä;

24. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että alueellisilla meriyleissopimuksilla on asiaankuuluvat oikeudelliset ja hallinnolliset mahdollisuudet tai että strategian yhteisen toteuttamisen mekanismeja kehitetään saman merialueen eri alueellisten elinten kanssa, jotta meristrategiadirektiivin tehokkaassa toteuttamisessa vältytään kaksinkertaiselta byrokraattiselta taakalta; kummassakin tapauksessa on varmistettava laajin mahdollinen eri alojen välinen osallistuminen sekä sidosryhmien osallistuminen;

25. kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä Itämerestä pilottialue ottaen huomioon se, että se on erityisen herkkää aluetta ja että sen ympärillä sijaitsevat jäsenvaltiot todennäköisesti hyväksyvät suunnitelmien ja toimien nopeamman täytäntöönpanon HELCOMin ja muiden elinten puitteissa tapahtuvan työn kautta; huomauttaa, että Itämeren suojelukomission (HELCOM) valmistelema tuleva Itämeren toimintaohjelma voisi toimia pilottiohjelmana Itämeren merialueen strategian tavoitteiden toteuttamisessa;

26. katsoo, että nykyisiä kansainvälisiä sääntöjä on tarkistettava, niin että kansainvälisiä vesiä (yli 12 meripeninkulmaa rannikolta) ei saa enää käyttää käymäläjätteiden laskemiseen vesistöön;

27. panee merkille, että Välimeren suojelussa puuttuu joko tarvittava ympäristölainsäädäntö tai, jos tällainen lainsäädäntö on olemassa, poliittinen tahto sen täytäntöönpanemiseksi; Barcelonan yleissopimuksessa esitetyn rannikkovyöhykkeiden integroitua hoitoa koskevan tavoitteen osalta on hyväksyttävä se, että alueet kehittyvät kahdella eri nopeudella, nimittäin toisaalta eteläiset ja itäiset Välimeren maat ja toisaalta pohjoiset Välimeren maat;

28. huomauttaa, että veden alhaisen lämpötilan ja veden vähäisen vaihtumisen vuoksi Itämeren ekosysteemi on hyvin herkkä saastumaan ja että Itämeren alueen meriekologian arvioidaan kärsineen korjaamatonta vahinkoa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota muun muassa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa ottamaan käyttöön erityistoimia Itämeren ympäristön tilan parantamiseksi; katsoo, että lisäksi on lujitettava yhteistyötä EU:n ja Venäjän välillä ja että tässä yhteydessä EU:n pohjoisen ulottuvuuden ohjelman ympäristöalan kumppanuusohjelmaan liittyvällä rahoituksella on ensiarvoisen tärkeä merkitys Itämeren vesivarojen suojelun parantamisessa;

29. pyytää komissiota ehdottamaan asianmukaisia toimenpiteitä arktisten vesien suojelemiseksi, sillä kyseessä on erittäin haavoittuva ekosysteemi, johon kohdistuu jatkuvasti uusia uhkia, sekä kehittämään ja tukemaan ohjelmia ja hankkeita, joissa otetaan huomioon alkuperäiskansojen oikeudet ja tarpeet arktisen ympäristön luonnonresurssien kestävän käytön yhteydessä;

30. kehottaa komissiota tutkimaan edellytyksiä nimetä arktinen alue Etelämantereen tavoin suojelluksi alueeksi ja "rauhalle ja tieteelle omistetuksi luonnonsuojelualueeksi", sekä tekemään aiheesta selkoa parlamentille ja neuvostolle viimeistään vuonna 2008;

31. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota EU:n kansainvälisillä sopimuksilla ja alueellisilla sopimuksilla sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainsäädäntövaltaan kuuluu Euroopan merivesiä ympäröiviä vesiä ja edistämään parhaillaan hyväksyttävänä olevan meristrategiadirektiivin mukaisia toimia ja ohjelmia;

32. suosittelee, että Mustameri sisällytetään meristrategiadirektiiviin yhdeksi sen merialueeksi; tämä tärkeä merialue rajoittuu EU:hun vuonna 2007 liittyvien Bulgariaan ja Romaniaan, jotka osallistuvat jo vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoon – osana työtä, jota johtaa Tonavan kansainvälinen suojelukomissio – sekä Turkkiin, jonka kanssa liittymisneuvottelut ovat käynnissä;

33. pitää valitettavana, että Pohjois-Euroopan kaasuputkiston rakentamisen yhteydessä ei ole annettu ympäristötakuita mahdollisen ympäristöonnettomuuden estämiseksi Itämeren alueella; pyytää komissiota laatimaan suunniteltua hanketta koskevan ympäristön vaikutusten arvioinnin ja lykkäämään mahdollisia hankkeen yhteisrahoittamista koskevia päätöksiä;

34. vaatii joka tapauksessa ennakkoneuvotteluja lähialueilla olevien maiden ja muiden osallisena olevien maiden kanssa, joiden hankkeilla voi olla vaikutus yhteiseen ympäristöön, vaikka hanke toteutetaan kansainvälisillä vesillä; huomauttaa, että kokemus on osoittanut, että ympäristövaikutusten arvioinneissa on usein puutteita eikä niitä tehtäessä neuvotella muiden valtioiden kanssa; pyytää siksi komissiota ehdottamaan pakollista neuvottelumekanismia jäsenvaltioiden kesken ja kehottaa neuvostoa toimimaan kansainvälisellä tasolla pakollisten ympäristövaikutusten arviointien kehittämiseksi EU:n ja kolmansien maiden välisissä suhteissa;

0

0 0

35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.
• [2]  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
• [3]  EUVL C 69 E, 19.3.2004, s. 141.
• [4]  http://www.europarl.europa.eu/comparl/envi/pdf/externalexpertise/ieep_6leg/marine_thematic_strategy.pdf
• [5]  EYVL L 206, 22.7.1992, s.7.
• [6]  EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia

Menettelynumero

2006/02174(INI)

Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI 6.7.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

PECH 6.7.2006

TRAN 6.7.2006

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)

PECH 21.6.2006

TRAN 22.11.2006

Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)

Aldis Kušķis 29.11.2005

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

30.5.2006

12.7.2006

10.10.2006

Hyväksytty (pvä)

0.0.0000

Lopullisen äänestyksen tulos

+: –: 0:

49 0 0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Liam Aylward, John Bowis, Frieda Brepoels, Hiltrud Breyer, Martin Callanan, Chris Davies, Avril Doyle, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Hélène Goudin, Matthias Groote, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jens Holm, Mary Honeyball, Marie Anne Isler Béguin, Caroline Jackson, Dan Jørgensen, Eija-Riitta Korhola, Urszula Krupa, Aldis Kušķis, Henrik Lax, Marie-Noëlle Lienemann, Kartika Tamara Liotard, Linda McAvan, Marios Matsakis, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Péter Olajos, Vittorio Prodi, Guido Sacconi, Amalia Sartori, Karin Scheele, Carl Schlyter, Frithjof Schmidt, Horst Schnellhardt, Kathy Sinnott, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Bart Staes, Antonios Trakatellis, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Marcello Vernola, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Anders Wijkman

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Fausto Correia

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

16.10.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...