MIETINTÖ pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta
18.10.2006 - (2006/2171(INI))
Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Alexander Stubb
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 16. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman pohjoisesta ulottuvuudesta[1],
– ottaa huomioon poliittisen julkilausuman laatimista koskevat suuntaviivat sekä vuotta 2007 varten laaditun pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa koskevan puiteasiakirjan,
– ottaa huomioon komission 2. kesäkuuta 2006 julkaiseman vuosittaisen edistymiskertomuksen (2005) pohjoista ulottuvuutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta (SEC(2006)0729),
– ottaa huomioon toisen pohjoista ulottuvuutta koskevan toimintasuunnitelman (2004–2006), jonka Brysselissä 16. ja 17. lokakuuta 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi,
– ottaa huomioon puheenjohtajan päätelmät Reykjavikissa 8. kesäkuuta 2006 pidetystä kuudennesta Itämeren valtioiden huippukokouksesta,
– ottaa huomioon ETA:n neuvoa-antavan komitean 25. kesäkuuta 2006 antaman päätöslauselman ja selonteon pohjoista ulottuvuutta koskevan politiikan tulevaisuudesta,
– ottaa huomioon Itämeren aluetta käsittelevän Euroopan parlamentin yhteistyöryhmän toiminnan,
– ottaa huomioon Itämeren aluetta koskevan Euroopan strategian, jonka Euroopan parlamentin Itämeri-työryhmä on hyväksynyt,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6‑0367/2006),
A. ottaa huomioon, että pohjoinen ulottuvuus muodostaa laajat puitteet, jotka kattavat kaikki pohjoiset alueet – Itämeren ja Barentsin alueet sekä arktisen alueen – sekä kaikki politiikan alat, sekä ulkoiset että sisäiset,
B. katsoo, että pohjoisella ulottuvuudella voidaan edistää talouskasvua vahvistavaa alueellista ja rajat ylittävää yhteistyötä ja yksilöidä yhteisiä reagointitapoja yleisiä haasteita varten, mutta toistaiseksi ei ole kyetty hyödyntämään täysipainoisesti sen tarjoamaa potentiaalia alueita koskevia eri kysymyksiä hoidettaessa,
C. katsoo, että Itämeren alue on historiallisesti merkittävä idän ja lännen yhdistävä käytävä, jonka olisi siten kuuluttava uuteen pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan keskeisenä tekijänä,
D. ottaa huomioon, että Itämerestä tuli vuoden 2004 laajentumisen seurauksena lähes Euroopan unionin sisämeri, mare nostrum, ja että Itämeren strategia saattaa edistää merkittävästi pohjoisen ulottuvuuden soveltamisalan ja toimintojen uudelleenarviointia laajentumisen jälkeisten muutosten huomioon ottamiseksi,
E. ottaa huomioon, että Itämeren strategia saattaa edistää merkittävästi Itämeren alueella toimivien alueellisten elinten välisen koordinoinnin parantamista,
Päätöslauselman päämäärä
1. pyrkii tällä päätöslauselmalla:
a. tukemaan pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa ja määrittelemään Itämeren alueen painopistealakseen korostaen kuitenkin jatkuvaa tukeaan arktiselle politiikalle, myös yhteistyölle Norjan ja Islannin kanssa; edistämään Itämeren alueen alueellisen yhdentymisen syventämistä laajemman eurooppalaisen taloutta ja politiikkaa koskevan alueen toteuttamiskelpoisena osana ja sen dynaamisena osatekijänä;
b. hyödyntämään Itämeren alueen dynaamisten talouksien suomia mahdollisuuksia mahdollisimman hyvin ja luomaan Itämeren alueelle järjestelmällisesti maineen yhtenä maailman kiinnostavimmista ja kilpailukykyisimmistä alueista;
c. avustamaan Itämeren ympäristön tilan kohentamista, koska Itämeri on tällä hetkellä yksi maailman saastuneimmista meristä; vähentämään pilaantumista ja rehevöitymistä ja estämään öljyn ja muiden myrkyllisten ja haitallisten aineiden lisäpäästöt;
esittää edellä mainitun perusteella seuraavat ehdotukset:
2. kehottaa komissiota laatimaan EU:n Itämeri-strategiaa koskevan ehdotuksen, jolla vahvistetaan pohjoisen ulottuvuuden muodostamaa sisäistä pilaria ja joka kattaa monialaisesti alueellisen yhteistyön eri näkökohdat, edistää synergiavaikutuksia ja välttää alueellisten elinten ja organisaatioiden päällekkäistä toimintaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan virastojensa velvollisuuksia siten, että ne kykenevät soveltamaan horisontaalista lähestymistapaa laadittaessa ja pantaessa täytäntöön pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa;
3. tukee Itämeren valtioiden neuvoston työskentelyä; ehdottaa vuosittaisen Itämeri-huippukokouksen järjestämistä ennen Eurooppa-neuvoston kesäkokousta; tukee Itämeren alueen parlamentaarisen yhteistyökokouksen toimintaa ja alueen kansallisten parlamenttien puhemiesten vuosittaista kokousta sekä tulevaa pohjoista ulottuvuutta käsittelevää parlamentaarista foorumia;
4. korostaa, että Itämeren strategia sisältää toimia, jotka Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot panevat täytäntöön yksin, sekä toimia, jotka pannaan täytäntöön yhteistyössä Venäjän kanssa;
5. edellyttää avoimuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi Itämeri-strategialle omaa – mahdollisesti eurooppalaiseen naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen sisältyvää – budjettikohtaa, jolla täydennetään Euroopan unionin, jäsenvaltioiden, kolmansien maiden, Euroopan jälleenrakennus- ja kehittämispankin, Euroopan investointipankin, Pohjoismaiden investointipankin ja muiden pohjoista ulottuvuutta varten nykyisin myöntämää rahoitusta; korostaa, että strategiaa varten on myönnettävä riittävästi rahoitusta kaikista asiaa koskevista budjettikohdista, jotta sen tavoitteet voidaan saavuttaa;
6. toteaa, että sekä Venäjä että jäsenvaltiot ovat vastuussa Itämeren pilaantumisesta; korostaa, että meriympäristön suojeleminen erityisesti rehevöitymisen vähentämiseksi on yksi tärkeimmistä huomioon otettavista näkökohdista, kun aluetta koskevia unionin maatalous- ja rakenneohjelmia pannaan täytäntöön; pitää myönteisenä, että Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on luokitellut suurimman osan Itämeren alueesta erityisen herkäksi merialueeksi; ehdottaa ekologisesti tyypillisten ja arvokkaiden suojeltujen rannikkoalueiden ja niiden lähialueiden verkoston perustamista;
7. tähdentää, että liikenteen tai tutkimuksen ja hyödyntämisen aiheuttama vakava öljykatastrofi saattaisi tuhota suurimman osan Itämeren eliöstöstä; edellyttää koordinoinnin parantamista tällaisten onnettomuuksien välttämiseksi tai, mikäli tällainen onnettomuus kuitenkin tapahtuu, sopimista yhteisestä mekanismista niiden vaikutusten torjumiseksi; katsoo, että öljytankkereiden on otettava huomioon kyseisen alueen olosuhteet, kuten jään paksuus talvisin;
8. korostaa tarvetta suojella ja vahvistaa Itämeren alueen kalakantaa; pyytää komissiota laatimaan kattavan suunnitelman luonnonlohikantojen suojelemiseksi ja elvyttämiseksi Itämeren vesistössä hyödyntämällä kaikkia kutujokia;
9. korostaa tarvetta vähentää alueen riippuvuutta Venäjän energiasta ja rohkaisee alueen jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta yhteisiin energiamarkkinoihin; kehottaa alueen bioenergiapotentiaalin perusteella komissiota, jäsenvaltioita ja kumppaneita edistämään energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevia yhteisiä hankkeita ja kannustamaan biomassan sekä aurinko-, tuuli- ja vesivoiman käyttöön; tukee Itämeren alueen energiayhteistyötä (Baltic Sea Region Energy Co-operation);
10. kehottaa panemaan kansallisen tason energiapolitiikkaa täytäntöön tavalla, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen ja jaettuun vastuuseen, jotta uusien energiaverkkojen rakentamisen kaltaiset strategiset päätökset tehdään sen jälkeen, kun on kuultu kaikkia kumppaneina olevia EU:n jäsenvaltioita, joihin päätökset saattavat vaikuttaa;
11. korostaa, että kaikkien energiaa koskevien infrastruktuurihankkeiden yhteydessä olisi edellytettävä asianmukaista ympäristövaikutusten arviointia, jotta kansainvälisten ympäristönsuojelustandardien täyttyminen voidaan taata; kehottaa tässä yhteydessä Venäjää ratifioimaan Espoon yleissopimuksen valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista;
12. muistuttaa Itämeren asemasta aluetta yhdistävänä tekijänä; ehdottaa, että perustettaisiin uusi ohjelma, jota kutsuttaisiin nimellä ”Rajaton Itämeri” ja joka olisi suunniteltu helpottamaan sujuvaa rajanylitystä alueella, myös jäsenvaltioiden ja Venäjän välillä; kannattaa Itämeren moottoritien perustamista, jotta Itämeren alueelta olisi yhteys Keski- ja Itä-Euroopan jäsenmaihin vuoteen 2010 mennessä;
13. katsoo, että täyttääkseen vastuunsa Itämeren saastumisen vähentämisessä jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus soveltaa tai ottaa käyttöön suojatoimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin EU:n ehdottamat toimenpiteet;
14. tunnustaa meriliikenteen lisääntymisen, joka johtuu lähinnä Venäjän vahvasta talouskasvusta; pitää meriturvallisuutta yhtenä alueen kiireellisimmistä huolenaiheista; ehdottaa alusliikenteen ohjaus- ja seurantajärjestelmän (VTMIS) laajentamista pelkän Suomenlahden sijasta koko Itämeren alueelle; ehdottaa alusliikenteen ohjaus- ja seurantajärjestelmän (VTMIS) laajentamista pelkän Suomenlahden sijasta koko Itämeren alueelle; korostaa, että on sitouduttava yhteisesti panemaan nopeasti täytäntöön Kansainvälisen merenkulkujärjestön Itämerelle antama luokittelu erityisen herkkänä merialueena (Particularly Sensitive Sea Area, PSSA), johon sisältyy yksirunkoisia öljysäiliöaluksia koskeva kielto;
15. ehdottaa Pohjoismaiden kolmiota koskevan eurooppalaisen verkon laajentamista koko alueen kattavaksi sekä Barentsin liikennekäytävän ja Perämeren liikennekäytävän rautatie- ja maantieväylien sisällyttämistä TEN-verkkoihin; edellyttää Rail Baltica -hankkeen toteuttamista; kannustaa luomaan suurnopeusjunayhteydet koko alueelle;
16. kehottaa toteuttamaan Via Baltica -valtatien vuoteen 2013 mennessä ensisijaisena hankkeena, joka yhdistää Itämeren alueen ja Keski- ja Länsi-Euroopassa sijaitsevat jäsenvaltiot; korostaa EU:n rahoituksen merkitystä hankkeen toteuttamisessa;
17. tunnustaa, että useat alueen kansallisista markkinoista ovat suhteellisen pieniä, mikä on johtanut monissa tapauksissa kilpailun vähäisyyteen; korostaa alueen jäsenvaltioiden poikkeuksellista keskinäistä taloudellista riippuvuutta; kehottaa panemaan täytäntöön neljä perusvapautta (henkilöiden liikkuvuuden vapaus, tavaroiden liikkuvuuden vapaus, asettautumisvapaus ja pääoman vapaa liikkuvuus) alueen EU-maiden välillä;
18. toteaa, että Euroopan unionin alueiden ympäröimän Kaliningradin alueen asema vaatii alueviranomaisten, Venäjän federaation ja Euroopan unionin aitoa yhteistyötä; kehottaa Venäjän federaatiota ja Euroopan unionia kartoittamaan mahdollisuuksia kehittää Kaliningradin alueesta avoimempi ja luonteeltaan vähemmän sotilaallinen kokeiluluonteinen alue, jolla sisämarkkinoille pääsyä on parannettu; korostaa tarvetta toteuttaa täysimääräisesti oikeus liikennöidä vapaasti Itämerellä, mukaan lukien Vistulan laguuni ja Kaliningradzkij Zaliv, sekä oikeus kulkea vapaasti Pilavansalmen/Baltijskij Prolivin kautta;
19. huomauttaa, että pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveysalan kumppanuusohjelmasta olisi saatava käytännöllisempi väline vakavien tautien torjumiseen sekä terveyden ja sosiaalisesti palkitsevien elintapojen edistämiseen; pyytää Venäjän federaatiota ja EU:ta tutkimaan mahdollisuuksia ottaa Kaliningradin alue käytännön tasolla mukaan pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveysalan kumppanuusohjelmaan;
20. korostaa, että Kaliningradin alue on vieläkin erillisalue, joka kärsii useista sosiaalisista, taloudellisista ja ekologisista ongelmista, kuten merkittävästä ekologisesta riskistä, joka aiheutuu sotilastukikohtien ja aseiden läsnäolosta alueella, sekä huomattavasta terveysriskistä ja järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeriippuvaisten henkilöiden suuresta määrästä;
21. pyytää Itämeren aluetta tukemaan aktiivisesti ohjelmia, joiden tavoitteena on luoda uusia taiteen ja viestinnän muotoja ja edistää monikansallisia liikkuvuus- ja kulttuurivaihto-ohjelmia;
22. kannattaa alueella tapahtuvaa opiskelijavaihtoa; ehdottaa, että alueen yliopistot voisivat verkostoitua ja hyväksyy työnjaon, jolla pyritään kansainvälisellä tasolla kilpailukykyisten osaamiskeskusten edistämiseen;
23. on huolissaan siitä, että järjestäytynyt rikollisuus käyttää alueen itärajaa merkittävänä kanavanaan ja on erityisen huolissaan ihmis- ja huumekaupasta; kehottaa vahvistamaan Europolin osallistumista ja tehostamaan näitä kysymyksiä koskevaa yhteistyötä sekä EU:n tasolla että hallitustenvälisellä tasolla;
24. korostaa, että itärajan rajavalvonnan tehokkuuden parantamiseen tähtäävät toimet on kaksinkertaistettava etenkin nykyisen infrastruktuurin ajan tasalle saattamisen ja laillisen rajanylittämisen edistämisen yhteydessä, ja vaatii riittävien varojen kohdentamista Euroopan ulkorajarahastosta;
°
° °
25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0430.
PERUSTELUT
Pohjoisen ulottuvuuden käsite otettiin käyttöön Suomen aloitteesta ja se oli yksi Suomen EU-puheenjohtajakauden keskeisistä painopisteistä vuoden 1999 jälkipuoliskolla. Tämä toimintalinja oli edelleen ensisijainen painopiste Tanskan puheenjohtajakaudella vuonna 2002, mutta se on menettänyt jonkin verran merkitystään sitä seuraavien puheenjohtajakausien aikana, joina on painotettu enemmän Välimeren aluetta kuin Pohjois-Eurooppaa.
Pohjoisen ulottuvuuden tavoitteet on yksilöity pohjoista ulottuvuutta koskevissa toimintasuunnitelmissa. Ensimmäinen toimintasuunnitelma hyväksyttiin Feiran Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2000 kaudelle 2000–2003. Siinä keskityttiin ympäristöön, ydinturvallisuuteen, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja Kaliningradiin.
Toinen pohjoista ulottuvuutta koskeva toimintasuunnitelma kaudelle 2004–2006 hyväksyttiin lokakuussa 2003. Se kattaa viisi laaja-alaista painopistealuetta: talous, inhimilliset voimavarat, ympäristö, rajatylittävä yhteistyö sekä oikeus- ja sisäasiat. Kaliningrad ja arktinen alue mainitaan alueina, joilla on erityistarpeita.
Vuoden 2006 jälkipuoliskolla pohjoinen ulottuvuus on jälleen näkyvällä paikalla EU:n asialistalla, koska se on Suomen puheenjohtajakauden ulkosuhteiden ohjelman tärkeimpiä kysymyksiä. Tällä kaudella tarkastellaan myös uudelleen tämän toimintalinjan poliittisia ja institutionaalisia rakenteita, koska pohjoista ulottuvuutta koskeva toinen toimintasuunnitelma päättyy vuoden 2006 lopussa, minkä jälkeen uuden pohjoisen ulottuvuuden politiikan määrittävän puiteasiakirjan on määrä tulla voimaan. Tärkeintä on, että politiikkaa on muutettava Moskovassa toukokuussa 2005 pidetyssä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa hyväksyttyjen neljän yhteisen alueen mukaisesti. Helsingissä 24. marraskuuta 2006 pidettävässä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa odotetaan sopimusta uudesta pohjoista ulottuvuutta koskevasta poliittisesta julkilausumasta ja puiteasiakirjasta, ja niiden odotetaan tulevan voimaan vuonna 2007.
Pohjoista ulottuvuutta koskevan politiikan avulla voitaisiin edistää strategista alueellista yhteistyötä ja talouskasvua laajemmalla pohjoisen ulottuvuuden alueella. Siinä on kuitenkin toistaiseksi keskitytty lähinnä Euroopan unionin ulkopuolisiin alueisiin, etenkin Venäjään ja ympäristökumppanuuteen. (Pietarin vedenpuhdistamossa toteutettuja hankkeita voidaankin pitää tämän politiikan suurimpana menestyksenä.)
Itämeren alue
EU:n vuoden 2004 laajentumisen seurauksena Itämerestä on tullut lähes EU:n sisämeri, mare nostrum. Itämerta reunustaa yhdeksän maata, joista kahdeksan EU:n jäsenvaltioita, sekä Kaliningradin erillisalue ja Venäjän Pietarin alue. Yhdessä nämä kahdeksan EU:n jäsenvaltiota muodostavat kolmanneksen EU:n väkiluvusta ja kolmanneksen sen BKT:sta.
Talous: edellytykset Euroopan dynaamisimmaksi alueeksi
Itämeren kehitysfoorumin mukaan Itämeren alue on kilpailukykyindeksin kärjessä kolmeen muuhun osapuilleen samankokoiseen alueeseen nähden: Keski-Euroopan alue (Itävalta, Kaakkois-Saksa, Tšekin tasavalta, Unkari, Slovenia, Slovakia ja Etelä-Puola), Brittein saaret ja Iberian niemimaa. Viime vuosina alue on ohittanut eurooppalaiset vertailualueet tärkeimpien suorituskykyä koskevien toimien, kuten vaurauden kasvun, työvoiman tuottavuuden kasvun ja tieteellisten innovaatioiden suhteen. Tärkeimpiä vahvuuksia ovat vahva fyysinen infrastruktuuri, osaava työvoima, vähäinen korruptio, vahvat tutkimusklusterit ja vahva tiedejärjestelmä.
Kilpailukyvyn tarjoamia mahdollisuuksia ei ole kuitenkaan hyödynnetty täysimääräisesti. Alueen vauraus jää alle vertailualueiden tason. Alueella toimii vain 27 Europe 500 -rangking-listan 500:stä nopeimmin kasvavasta yrityksestä. Tämä osuus on vain noin puolet alueen 10,5 prosentin osuudesta 25 EU-maan BKT:sta.
Viime vuosisadan historiallisen jaon tuloksena Itämeren valtioiden välillä on selvästi havaittavia, tuntuvia taloudellisia eroja. Näiden suurten erojen poistamisen on oltava yksi tämän strategian päätavoitteista, koska jos siihen ei puututa, aivovuoto näistä maista voi jatkossa haitata vakavasti niiden kehitystä.
On käynyt ilmi, että alueen suurin heikkous on vähäinen sisäinen kilpailupaine. Millään alueen maista ei ole yksinään riittävän suuria markkinoita tarvittavan kilpailun ilmapiirin edistämiseksi. Ongelma voidaan ratkaista vain syventämällä alueen integraatiota.
Ympäristö: Itämeren pelastaminen
Itämeren ekosysteemi on erittäin haavoittuva, koska meri on matala, sen vesi vaihtuu hitaasti ja se on hyvin saastunut. Itämeren valuma-alueella asuu 85 miljoonaa ihmistä ja se on maailman vilkkaimmin liikennöityjä meriä, minkä vuoksi siihen kohdistuva paine ihmisten taholta on erittäin suuri. Itämeri on murtovesiallas. Siinä elää sekä makean veden että meriveden lajeja, ja monille näistä lajeista olosuhteet ovat selviytymisen kannalta äärirajoilla. Itämeren suurimmat ympäristöhaasteet ovat rehevöityminen, hitaasti hajoavat saasteet, kuten dioksiini, PCB ja orgaaniset tinayhdisteet, lajeja uhkaavat vieraat lajit, alusten tarkoitukselliset laittomat päästöt, öljyonnettomuuksien, öljykenttien hyödyntämisestä aiheutuvat ja nopeasti yleistyvien öljykuljetusten kasvava riski, samoin kuin ydinturvallisuus. Itämeren pelastaminen on äärimmäisen tärkeää kaikille alueen maille.
Kulttuuri ja koulutus
Itämeren alueella on tärkeää käsitellään kulttuuriin ja kansalaisyhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä, jotta sitä voidaan pitää harmonisena ja yhteenkuuluvana EU:n alueena. Koulutus on alueen kestävän kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeää, ja tässä kohdin tulevat esiin alueen tiiviit sisäiset siteet ja yhteistyöhalukkuus. Erityisesti osaamiskeskusten perustaminen ja tutkimus- ja kehitysinstituuttien tukeminen koko alueella auttaisi muodostamaan lujan perustan ponnisteluille kohti Euroopan taloudelle Lissabonin strategiassa asetettuja tavoitteita. Olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota tutkimusinnovaatioihin rohkaisemiseen.
Alueen avautuneisuuden edistämiseksi EU:n olisi rahoitettava toimia, joilla parannetaan tietämystä alueen rikkaasta kulttuuriperinnöstä koko EU:n alueella.
Turvallisuus
Itämeren alueen turvallisuus on kohentunut huomattavasti. Ansio tästä kuuluu EU:n ja NATOn laajenemiselle samoin kuin Venäjän sisäpolitiikan suhteelliselle vakautumiselle ja kasvavalle taloudelle. Venäjän ja Baltian maiden välillä on kuitenkin edelleen huomattavia jännitteitä, mikä on suoraa seurausta 50 vuotta kestäneestä Neuvostoliiton totalitaarisesta miehitysajasta. Olisi suotavaa vähentää näitä poliittisia eroja.
Perinteiset turvallisuusuhat ovat vähentyneet alueella, kun taas niin sanotut pehmeät turvallisuusriskit muodostavat suurimman uhan turvallisuudelle. Ajankohtaisimmat turvallisuusongelmat liittyvät ympäristöön, talouteen ja sosiaalisiin kysymyksiin, järjestäytynyttä rikollisuutta unohtamatta.
Tarvitaan myös EU:n jäsenvaltioiden välistä tiivistä yhteistyötä energiatoimitusten varmuuden alalla.
Pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvä Itämeren aluetta koskeva strategia
Esittelijä katsoo, että Itämeren alueen, joka on historiallisesti merkittävä portti lännen ja idän välillä, olisi sijoituttava uuden pohjoista ulottuvuutta koskevan politiikan ytimeen. Ehdotettu Itämeren strategia vahvistaisi EU:n nykyistä pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa ja se voisi auttaa huomattavalla tavalla pohjoisen ulottuvuuden soveltamisalan ja toiminnan uudelleenarviointia, jotta otetaan huomioon politiikkaympäristön muutokset ja käsitellään nimenomaan Itämeren aluetta koskevia haasteita.
Ehdotettu strategia toimisi yleisenä toimintalinjana alueella toimiville kymmenille järjestöille ja loisi siten parempaa synergiaa. Nykyisistä ponnisteluista huolimatta päällekkäisyyksiä on liikaa, ja alueellisten elinten välisen yhteistyön tehostaminen onkin ensiarvoisen tärkeää.
Strategialla on kolme päätavoitetta: pohjoisen ulottuvuuden tukeminen, Itämeren saattaminen pohjoisen ulottuvuuden keskeiseksi painopisteeksi ja Itämerta koskevan tietoisuuden lisääminen, erityisesti ympäristöasioissa.
Esittelijä ehdottaa erilaisia konkreettisia aloitteita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joista tärkeimpiä ovat seuraavat:
1) Komissiota kehotetaan laatimaan ehdotus EU:n Itämeren aluetta koskevaksi strategiaksi.
2) Ehdotetaan vuotuisen Itämeri-huippukokouksen järjestämistä ennen Eurooppa-neuvoston kesäkokousta.
3) Kehotetaan laatimaan Itämeren aluetta koskevalle strategialle oma EU:n budjettikohta, mahdollisesti osaksi eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välinettä.
4) Kehotetaan ottamaan huomioon meriympäristön suojelu pantaessa täytäntöön EU:n maatalousohjelmia ja rakenteellisia ohjelmia alueella.
5) Kehotetaan muodostamaan yhteinen mekanismi suurten öljyonnettomuuksien torjumiseksi ja käsittelemiseksi.
6) Ehdotetaan ekologisesti tyypillisten ja arvokkaiden suojeltujen rannikkoalueiden ja niiden lähialueiden verkoston perustamista.
7) Kehotetaan vähentämään alueen riippuvuutta Venäjän energiasta, tutkimaan mahdollisuutta yhteisiin energiamarkkinoihin ja laatimaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevia yhteisiä hankkeita.
8) Kehotetaan perustamaan uusi "Rajaton Itämeri" -ohjelma helpottamaan sujuvaa rajanylitystä alueella.
9) Tuetaan tärkeiden infrastruktuurihankkeiden perustamista, kuten Itämeren moottoritietä, sekä Rail Baltica -hankkeen ja Via Baltica -valtatien toteuttamista.
10) Kehotetaan panemaan täytäntöön tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus alueen jäsenvaltioiden välillä.
11) Kehotetaan Venäjän federaatiota ja Euroopan unionia kartoittamaan mahdollisuuksia kehittää Kaliningradin alueesta kokeiluluonteinen alue, jolla sisämarkkinoille pääsyä on parannettu.
12) Kehotetaan tukemaan aktiivisesti opiskelijavaihtoa, kulttuurivaihto-ohjelmia ja yliopistoverkostoja.
13) Kehotetaan vahvistamaan Europolin osallistumista ja tehostamaan yhteistyötä esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja huumekaupan alalla.
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (10.10.2006)
ulkoasiainvaliokunnalle
pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta
(2006/2171(INI))
Valmistelija: Giles Chichester
EHDOTUKSET
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. katsoo, että Itämeren alueen energiayhteistyö (BASREC) on hyödyllinen foorumi pohjoisen ulottuvuuden poliittisten toimien täytäntöön panemiseksi energia-alalla ja varsinkin seuraavissa asioissa:
– öljyn ja maakaasun kauttakulku ja toimittaminen pohjoisen ulottuvuuden toimittajavaltioista Euroopan unionin jäsenvaltioihin,
– alueen valtavien maakaasuvarojen hyödyntäminen,
– kahden Euroopan etua koskevan maakaasuhankkeen, North Transgas -putkiston ja Jamal–Eurooppa-putkiston, suhteellisten kustannusten ja hyötyjen arvioiminen,
– kumpaakin hanketta koskevan ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttaminen sekä Euroopan unionin että Venäjän alueella;
– energian toimituksen turvaaminen lujittamalla suhteita kolmansiin maihin,
– uusien pohjoisen ulottuvuuden maiden, Venäjän, Norjan ja Islannin, integroiminen Euroopan unionin sisäisiin energiamarkkinoihin;
– energiansäästön ja olemassa olevan vesivoiman asianmukaisen käytön edistäminen muuttamalla vähitellen rakennusten suorat sähkölämmitysjärjestelmät vesilämmitysjärjestelmiin, biomassalämmitykseen ja lämpöpumppuihin;
2. korostaa kahden teknisen erityishaasteen merkitystä pohjoisen ulottuvuuden maiden energia-alalla: aivan alueen pohjoisosassa olevien öljyreservien hyödyntäminen, otaksuen öljyn normaalihinnan pysyvän noin 50 dollarissa tynnyriltä, ja hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, sisältäen hiilidioksidin käytön öljyvarojen hyödyntämisessä;
3. korostaa lisäksi rannikoiden tuulivoimaenergian hyödyntämisen lisäämisen ja erilaisten aaltoenergiainnovaatioiden testauksen ja esittelyn jatkamisen merkitystä;
4. tukee tiede- ja tutkimusasioista vastaavan komission jäsenen Janez Potočnikin ja Venäjän opetus- ja tiedeministerin Andrei Fursenkon äskettäin hyväksymiä suuntaviivoja tieteellisen tutkimuksen toteuttamiseksi pyrkien laajentamaan yhteistä aluetta;
5. kehottaa kaikkia pohjoisen ulottuvuuden kehittämisessä mukana olevia osapuolia ja toimijoita ja erityisesti Venäjää ottamaan huomioon kaksi suurta Euroopan unionin ohjelmaa, jotka ovat eurooppalainen satelliittipaikannushanke Galileo ja uuden sukupolven eurooppalainen ilmailuliikenteen hallintajärjestelmä SESAR; uskoo, että pohjoisen ulottuvuuden osapuolten sitoutuminen molempiin hankkeisiin vahvistaisi pohjoisen ulottuvuuden alueen kestävää kehitystä ja kilpailukykyä;
6. vaatii, että edistetään yhteistyötä Venäjän kanssa, mukaan lukien pohjoisen ulottuvuuden alueeseen lukeutuva Barentsin meren alue, ottamalla käyttöön energia-asioita koskeva strategia, joka varmistaa sen, että vastavuoroisuuden ja avoimuuden periaatteita noudatetaan ja että Venäjä ratifioi energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen ja kauttakulkupöytäkirjan;
7. on vakavasti huolissaan Venäjän kaasutoimitusten vähenemisestä vuoden 2010 jälkeen, koska ei ole tarpeeksi investointeja, joita Venäjä tarvitsee täyttääkseen sitoumuksensa Euroopan unionille, ja on huolissaan siitä, että tällaiset investoinnit eivät toteudu ilman, että investoinnit turvataan paremmin ja että Euroopan unionin yrityksiä kohdellaan tasapuolisesti.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvä Itämeren aluetta koskeva strategia |
||||||
|
Menettelynumero |
|||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
AFET |
||||||
|
Lausunnon antanut valiokunta |
ITRE |
||||||
|
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä) |
|
||||||
|
Valmistelija |
Giles Chichester |
||||||
|
Alkuperäinen valmistelija |
|
||||||
|
Valiokuntakäsittely |
|
|
|
|
|
||
|
Hyväksytty (pvä) |
10.10.2006 |
||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
34 0 0 |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Joan Calabuig Rull, Pilar del Castillo Vera, Giles Chichester, Lena Ek, Adam Gierek, Norbert Glante, András Gyürk, Fiona Hall, David Hammerstein Mintz, Rebecca Harms, Ján Hudacký, Romana Jordan Cizelj, Werner Langen, Anne Laperrouze, Pia Elda Locatelli, Nils Lundgren, Eugenijus Maldeikis, Eluned Morgan, Reino Paasilinna, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Esko Seppänen, Britta Thomsen, Catherine Trautmann, Claude Turmes, Nikolaos Vakalis |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Alexander Alvaro, Jan Christian Ehler, Lambert van Nistelrooij, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Vittorio Prodi |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Rosa Miguélez Ramos |
||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... |
||||||
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvä Itämeren aluetta koskeva strategia |
|||||||||||
|
Menettelynumero |
||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
AFET 6.7.2006 |
|||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
ITRE 6.7.2006 |
|
|
|
|
|||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
REGI 11.9.2006 |
ENVI 13.7.2006 |
|
|
|
|||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Esittelijä(t) |
Alexander Stubb 3.5.2006 |
|
||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
12.9.2006 |
10.10.2006 |
|
|
|
|||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
10.10.2006 |
|||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
55 0 1 |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Angelika Beer, Panagiotis Beglitis, Marco Cappato, Simon Coveney, Ryszard Czarnecki, Giorgos Dimitrakopoulos, Jas Gawronski, Maciej Marian Giertych, Ana Maria Gomes, Alfred Gomolka, Richard Howitt, Jana Hybášková, Ioannis Kasoulides, Bogdan Klich, Helmut Kuhne, Joost Lagendijk, Vytautas Landsbergis, Edward McMillan-Scott, Willy Meyer Pleite, Francisco José Millán Mon, Pasqualina Napoletano, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Raimon Obiols i Germà, Tobias Pflüger, Mirosław Mariusz Piotrowski, Lydie Polfer, Michel Rocard, Raül Romeva i Rueda, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Emil Saryusz-Wolski, György Schöpflin, Gitte Seeberg, Konrad Szymański, Antonio Tajani, Charles Tannock, Paavo Väyrynen, Inese Vaidere, Ari Vatanen, Jan Marinus Wiersma, Luis Yañez-Barnuevo García, Josef Zieleniec |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Alexandra Dobolyi, Árpád Duka-Zólyomi, Hélène Flautre, Michael Gahler, Tunne Kelam, Miguel Angel Martínez Martínez, Yiannakis Matsis, Achille Occhetto, Rihards Pīks, Aloyzas Sakalas |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Elspeth Attwooll, Christopher Beazley, Hanna Foltyn-Kubicka, Toomas Savi, Diana Wallis |
|||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
18.10.2006 |
|||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... |
|||||||||||