Mietintö - A6-0372/2006Mietintö
A6-0372/2006

MIETINTÖ uudesta monikielisyyden puitestrategiasta

23.10.2006 - (2006/2083(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta
Esittelijä: Bernat Joan i Marí


Menettely : 2006/2083(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0372/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0372/2006
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

uudesta monikielisyyden puitestrategiasta

(2006/2083(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 149, 151 ja 308 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja edistämisestä sekä Euroopan alueiden roolista ja kansainvälisten järjestöjen, kuten UNESCOn ja Euroopan neuvoston roolista 14. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman ja siihen sisältyvän viittauksen kielelliseen monimuotoisuuteen Euroopassa[1],

–   ottaa huomioon Euroopan kielten teemavuotta 2001 koskevan 17. heinäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1934/2000/EY[2],

–   ottaa huomioon kielellisen monimuotoisuuden ja kielten oppimisen edistämisestä Euroopan kielten teemavuoden 2001 tavoitteiden toteuttamisen puitteissa 14. helmikuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman[3],

–   ottaa huomioon 1. maaliskuuta 1998 voimaan tulleen alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan Euroopan neuvoston eurooppalaisen peruskirjan,

–   ottaa huomioon 1. helmikuuta 1998 voimaan tulleen kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen,

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle alueellisista ja vähemmän käytetyistä eurooppalaisista kielistä – vähemmistökielet Euroopan unionissa laajentumiseen ja kulttuurin monimuotoisuuteen liittyen[4],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A6‑0372/2006),

A.  ottaa huomioon, että kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen kuuluu EU:n perusperiaatteisiin ja sisältyy Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklaan, jossa todetaan seuraavaa: "Unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta",

B.   katsoo, että monikielisyys on EU:lle tyypillinen piirre ja on siten selkeä esimerkki ja tärkeä osa Euroopan kulttuuria,

C.  ottaa huomioon edellä mainitussa 14. tammikuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa tekemänsä kehotuksen lisätä EY:n perustamissopimukseen seuraava uusi artikla: "Yhteisö kunnioittaa ja edistää toimivaltansa puitteissa Euroopan kielellistä monimuotoisuutta, mukaan luettuna alueelliset kielet ja vähemmistökielet tämän monimuotoisuuden ilmentäjinä, kannustamalla jäsenvaltioita yhteistyöhön ja käyttämällä muita sopivia välineitä tämän tavoitteen edistämiseksi",

D.  katsoo, että monikielisyyden edistäminen moniarvoisessa Euroopassa on kulttuurisen, taloudellisen ja sosiaalisen integraation keskeinen tekijä, joka parantaa kansalaisten taitoja ja helpottaa heidän liikkuvuuttaan,

E.   ottaa huomioon, että eräitä eurooppalaisia kieliä puhutaan myös monessa valtiossa, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita, ja ne muodostavat tärkeän linkin maailman eri alueiden kansojen ja kansakuntien välillä,

F.   katsoo, että eräillä eurooppalaisilla kielillä on erityinen kyky luoda välitöntä suoraa kommunikaatiota maailman muiden alueiden kanssa,

G.  katsoo, että kielellinen monimuotoisuus voi olla osa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja perustana suvaitsevaisuudelle, erilaisten ihmisten hyväksymiselle sekä eri kansojen tunnistamiselle ja keskinäiselle ymmärrykselle,

H.  katsoo, että monikielisyyden avulla olisi myös yritettävä edistää monimuotoisuuden ja suvaitsevuuden kunnioittamista pyrkien siten estämään aktiivisten tai passiivisten konfliktien synty eri kieliyhteisöjen välillä jäsenvaltioissa,

I.    katsoo, että kielet, jotka tarjoavat ylivertaisen välineen erilaisten kulttuurien ymmärtämiseksi, toimivat erityisenä keinona ymmärtää ja hahmottaa todellisuutta, minkä vuoksi on luotava olosuhteet niiden kehittämiselle,

J.    katsoo, että vieraiden kielten opiskelun kannustamiseksi ja siten ”äidinkieli+2”-tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää tuntea puhumaan oppimisen ja lauseiden muotoilun periaatteet ja omaksua peruskäsitteet varhaislapsuudessa, mikä vahvistaa äidinkielentaitoa,

K.  katsoo, että alueelliset kielet ja vähemmistökielet ovat tärkeä osa kulttuuriperintöä ja että yhteisen kulttuuriperinnön osana niiden vaalimista on lisättävä,

L.   ottaa huomioon, että parlamentti ja alueiden komitea ovat moneen eri otteeseen pohtineet vähemmistökielten merkitystä ja että EU:ssa ei ole toistaiseksi annettu säännöksiä eurooppalaisista alueellisista kielistä tai vähemmistökielistä,

M.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä vähäosaisten tai vaikeissa oloissa elävien ihmisten tai vammaisten kieltenopiskelumahdollisuuksien edistämiseen,

Erityisiä huomioita puitestrategiasta

1.   on tyytyväinen erityisesti uuteen puitestrategiaan ja komission sitoumukseen edistää kielitaitoa ja pyrkiä hyödyntämään sitä kulttuurisesti ja sosioekonomisesti;

2.   katsoo, että Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä parantaa Euroopan unionin koulutusjärjestelmien laatua, tehokkuutta ja saatavuutta edistämällä vieraiden kielten opiskelua;

3.   tunnustaa eurooppalaisten maailmankielten strategisen merkityksen viestintävälineenä samoin kuin solidaarisuuden, yhteistyön ja taloudellisten investointien välineenä ja näin ollen yhtenä Euroopan monikielisyyspolitiikan tärkeimmistä poliittisista suuntaviivoista;

4.   ilmaisee tyytyväisyytensä komission pitkän aikavälin tavoitteeseen parantaa yksilötason kielitaitoa Barcelonan Eurooppa-neuvostossa vuonna 2002 asetetun tavoitteen mukaisesti – tuon tavoitteen mukaan Euroopan kansalaisten olisi äidinkielensä lisäksi opeteltava vähintään kahta vierasta kieltä;

5.   muistuttaa EU:n jäsenvaltioita, että tämän vuoksi on välttämätöntä ryhtyä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla edistetään aitoa vieraiden kielten opiskelua koskevaa politiikkaa; vahvistaa myös, että varhainen kieltenoppiminen on huomattavan tärkeää ja sen olisi perustuttava parhaiden saatavilla olevien tekniikoiden mukaisiin tehokkaisiin menetelmiin;

6.   katsoo, että vieraan kielen taidon nykyistä tasoa koskevista yksityiskohtaisista ja luotettavista tiedoista sekä tarkoituksenmukaisista indikaattoreista on monessa jäsenvaltiossa pulaa; ilmaisee tämän vuoksi tyytyväisyytensä ehdotukseen eurooppalaisesta kielitaitoindikaattorista, jonka tarkoituksena olisi saada totuudenmukainen kuva kielitaidon tasosta ja joka käsittäisi kaikki viralliset EU-kielet ja jota voitaisiin, jos menettelytavat sen sallivat, laajentaa käsittämään viiden puhutuimman kielen lisäksi myös muut EU-kielet;

7.   katsoo, ettei monikielisyyttä koskevia ehdotuksia pidä rajata vain pääasiallisimpiin virallisiin/jäsenvaltioiden kieliin;

8.   panee tyytyväisenä merkille komission sitoumuksen, jonka mukaan kansalaisten on voitava saada omalla kielellään tutustua EU:n lainsäädäntöön, menettelyihin ja EU:ta koskeviin tietoihin; katsoo kuitenkin, että tämän pitäisi koskea mahdollisimman monia EU-kansalaisten käyttämiä jäsenvaltioiden kieliä; katsoo, että tällä tavalla toteutuisi komission lausunto, jonka mukaan kansalaisilla on oikeus saada tietoa EU:sta omalla kielellään ilman esteitä; katsoo lisäksi, että kyse on kuitenkin merkittävästä askeleesta pyrittäessä kuromaan umpeen EU:n ja sen kansalaisten välistä kuilua, mikä on keskeinen tavoite demokratian, kansalaisten kanssa käytävän vuoropuhelun sekä keskustelujen edistämisessä;

9.   katsoo, että EU:n on monikielisyyspolitiikkansa harjoittamisessa noudatettava toissijaisuusperiaatetta, jonka mukaan EU:lla ei ole oikeutta muuttaa jäsenvaltioiden alueilla voimassa olevia kielilakeja toteuttamalla omaa kielipolitiikkaansa tai panemalla täytäntöön alakohtaisia kielilakejaan, kuten edellytetään komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamassa tiedonannossa, joka koskee kieltenkäyttöä yhteisön kuluttajille tiedottamisessa (KOM(1993)0456);

10. kehottaa komissiota ja muita Euroopan toimielimiä käyttämään mahdollisimman tehokkaasti hyväksi uusia digitaalisia ja teknisiä käännöstyökaluja verkkosivuillaan ja siten mahdollistamaan Euroopan kansalaisille pääsyn Internetiin hakemaan sieltä tietoa Euroopasta omalla kielellään;

11. katsoo, että on lisättävä maahanmuuttajien mahdollisuuksia opiskella vastaanottajamaan kieltä tai kieliä, jotka on määritelty kyseisten maiden lainsäädännössä pyrittäessä edistämään ja helpottamaan heidän sosiaalista ja kulttuurista sopeutumistaan siinä määrin kuin se on tarpeen käyttämällä menetelmiä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi kieltenopiskelussa sekä maahan muuttaneiden kansalaisten sopeuttamisessa;

12. suhtautuu myönteisesti ajatukseen, jonka mukaan jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan kansallisia suunnitelmia, koska se tunnustaa kielten suunnittelun tarpeen jäsenvaltioissa; katsoo, että siten vahvistetaan monen vähemmistökielen asemaa sekä parannetaan tietoisuutta kielellisen monimuotoisuuden merkityksestä; ehdottaa näin ollen, että jäsenvaltioiden suunnitelmiin sisällytettäisiin kussakin jäsenvaltioissa puhutut vähemmistökielet; ehdottaa lisäksi, että harkittaisiin aikuiskoulutusta siitä kiinnostuneille ja että edellä mainitut hankkeet sisällytettäisiin kansallisiin ohjelmiin esimerkkeinä parhaista käytänteistä;

13. antaa tukensa opettajankoulutuksen parantamiseen tähtääville toimille, jotka koskevat myös muita kuin kieltenopettajia ja ammattikoulutuksen parissa työskenteleviä opettajia, ja lisää, että on lisättävä niiden kielten määrää, joita opetetaan sekä koulussa että vapaa-ajalla, jotta tulevat opettajat opiskelisivat itse ja myöhemmin opettaisivat useampia kieliä, edellyttäen että tähän osoitetaan kiinnostusta; muistuttaa tässä yhteydessä, että kielikoulutus on välttämätöntä liikkuvuuden edistämiseksi ja helpottamiseksi sekä opiskelijoiden että kaikkien työntekijöiden osalta, jotka pyrkivät jatkamaan ammatinharjoittamista jäsenvaltiossa;

14. kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota vähäosaisten ja vaikeissa oloissa elävien ihmisten sekä vammaisten kieltenopiskelun edistämiseen;

15. hyväksyy ajatuksen sisällön ja kielen integroidun opetuksen (CLIL-menetelmän) käytön lisäämisestä, koska CLIL-menetelmässä oppilaat saavat aineopetusta vieraalla kielellä, ja kehottaa jäsenvaltioita muodostamaan parhaiden käytäntöjen verkoston, erityisesti analysoimalla tuloksia, joita on saatu monikielisten maiden kielikylpyopetuksesta;

16. suhtautuu myönteisesti siihen, että korkea-asteen oppilaitokset voisivat edistää nykyistä aktiivisemmin paitsi opiskelijoidensa ja henkilöstönsä myös paikallisväestön monikielisyyttä; katsoo näin ollen, että olisi edistettävä yhteyksiä yliopistojen sekä kansallisten, paikallisten ja alueellisten viranomaisten välillä;

17. katsoo, että Erasmus-kursseilla olisi käytettävä isäntämaan virallista kieltä tai alueellisissa koulutuslaitoksissa käytettävää kieltä ja että olisi varmistettava, että Erasmuksen kielikurssien opiskelijat saavat sellaisen kielitaidon, että he kykenevät kunnolla seuraamaan opetusta kyseisellä kielellä järjestettävillä kursseilla;

18. suhtautuu myönteisesti siihen, että painopiste seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä olisi kieliin liittyvän teknologian tutkimuksella ja kehittämisellä pyrittäessä parantamaan monikielisyyttä uuden IT-teknologian avulla;

19. tukee monikielisyyttä koskevia ehdotuksia tietoyhteiskunnassa sekä kannattaa monikielisen eurooppalaisen sisällön ja osaamisen kehittämistä ja levittämistä; ottaa lisäksi huomioon, että nykyään on saatavilla yhä enemmän tekniikoita, joilla voidaan lisätä kaikkien kielten, myös vähemmistökielten, käyttöä; katsoo lisäksi, että teknologia tarjoaa parhaat mahdollisuudet sen takaamiseksi, että kaikki eurooppalaiset kielet saavat oman sijansa yhteiskunnassa;

20. tukee ehdotuksia kehittää kieliammatteja ja -aloja, sillä kaikki eurooppalaiset kielet tarvitsevat uutta teknologiaa, kuten puheenkäsittelyä ja puheentunnistusta, termityötä, kieltenopetuksen kehittämistä, kielitaitotodistuksia sekä kielikokeita; katsoo, että muutoin ne jäävät laajemmin puhuttujen kielten, lähinnä englannin, jalkoihin;

21. antaa tukensa käännöspalveluiden eurooppalaisen standardin luomiselle ja katsoo, että on edistettävä vähemmistökieliin keskittyvien käännöspalvelujen kehittämistä;

22. hyväksyy komission ehdotuksen lisätä kieltenopetuksen, kielikokeiden ja kielitaitotodistusten myöntämisen avoimuutta siten, että julkaistaan luettelo käytössä olevista järjestelmistä;

Ehdotetut toimenpiteet

23. kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja virastoja parantamaan kommunikointiaan kansalaisten kanssa näiden omalla äidinkielellä riippumatta siitä, onko tällä kielellä virallinen asema kyseisessä jäsenvaltiossa tai EU:ssa;

24. kehottaa laatimaan selkeän ja yhtenäisen EU:n kieliohjelman sekä kielilainsäädännön; katsoo, että on tarpeen laatia EU-kieliä koskeva säädös, joka toimisi oikeusperustana kielellisille oikeuksille sekä yhteisössä että yksilötasolla; katsoo, että EU-kieliä koskeva ohjelma voitaisiin laatia edellä mainitun kielilainsäädännön pohjalta kielellisen monimuotoisuuden ja kielellisten oikeuksien takaamiseksi;

25. kannustaa komissiota jatkamaan Ebnerin mietintöön sisältyvien ehdotusten täytäntöönpanoa siltä osin kuin ne ovat toteuttamiskelpoisia, ja tiedottamaan parlamentille säännöllisesti tuloksista;

26. kehottaa komissiota helpottamaan ja edistämään tiedonsaantia ja rahoitusta hakijoille, jotka pyrkivät edistämään monikielisyyttä komission vuodesta 2007 alkaen rahoittamien verkostojen ja/tai hankkeiden avulla;

o

o o

27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille.

  • [1]  EUVL 92 E, 16.4.2004, s. 322.
  • [2]  EYVL L 232, 14.9.2000, s. 1.
  • [3]  EYVL C 50, 23.2.2002, s. 1.
  • [4]  EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 243.

PERUSTELUT

Yhteenveto komission tiedonannosta

Komissio vahvistaa tiedonannossaan sitoumuksensa monikielisyyden edistämiseen ehdottamalla erityisiä toimia. Tiedonannossa todetaan, että EU perustuu "moninaisuudessaan yhtenäinen -periaatteelle" ja että Euroopan unionin 20 "virallisen kielen" lisäksi Euroopassa puhutaan noin 60:tä muuta alkuperäiskieltä sekä maahanmuuttajayhteisöjen

kieliä. Tätä monimuotoisuutta pidetään "rikkautena", joka johtaa "suurempaan yhteisvastuuseen ja yhteisymmärrykseen".

Komission määritelmän mukaan monikielisyydessä on kyse muun muassa "erilaisten kieliyhteisöjen rinnakkaiselosta tietyllä maantieteellisellä alueella". Näin ollen komissio ehdottaa toimia, joilla pyritään edistämään ilmapiiriä, jossa kaikki kielet pääsevät esiin ja joka on suotuisa useiden kielten opettamiselle ja oppimiselle.

Vähemmistökielistä on sanottava, että komissio toteaa olevansa Euroopan vähemmistökielten toimiston ja Mercator-verkoston päärahoittaja. Komissio mainitsee kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta käsittelevän eurooppalaisen viraston perustamisesta laatimansa toteutettavuustutkimuksen, joka sai täyden tuen Euroopan parlamentilta. Siitä huolimatta komissio on päättänyt perustaa ennemmin kielten monimuotoisuutta käsittelevien keskusten verkoston, ja lupaa – melko epäuskottavasti kylläkin – "tutkia mahdollisuutta myöntää verkostolle monivuotista tukea elinikäistä oppimista koskevasta ohjelmasta"[1].

Komission ehdotuksiin sisältyvät myös "kansalliset suunnitelmat", joita tarvitaan edistämään monikielisyyttä. Tässä yhteydessä komissio toteaa jokseenkin innottomasti, että "alueellisten kielten ja vähemmistökielten opetus olisi otettava asianmukaisesti huomioon".

Komissio luettelee myös joukon toivottuja toimenpiteitä, kuten uusien tekniikoiden tai uuden eurooppalaisen kielitaitoindikaattorin käyttöönoton, tutkimuksen parhaista käytänteistä sekä sisällön ja kielen integroidun opetuksen (CLIL-menetelmän) käytön lisäämisen.

Osassa III käsitellään monikielistä taloutta ja kielitaidon merkitystä EU:n kilpailukyvylle. Komissio tunnustaa, että yritysten olisi hyvä osata asiakkaidensa kieltä. Tässä tarkoitetaan ilmeisesti "virallisia kieliä".

Osassa IV paneudutaan monikielisyyteen komission suhteissa kansalaisiinsa. Siinä todetaan, että Euroopan unionin hyväksymä lainsäädäntö sitoo unionin kansalaisia suoraan ja että EU:n demokraattinen legitimiteetti ja avoimuus perustuvat siihen, että EU:n kansalaiset voivat kommunikoida EU:n toimielinten kanssa ja tutustua EU:n lainsäädäntöön "maansa virallisella kielellä", sekä osallistua yhteiseurooppalaiseen toimintaan "kieliongelmitta". Tämäkin näyttää koskevan vain "virallisia" kieliä, vaikka ajatus onkin muutoin suositeltavaa. Komissio väittää lisäksi, että kaikki EU:n kansalaiset voivat osallistua rajoituksetta yhteiseurooppalaiseen toimintaan. Väite on virheellinen, sillä oikeus ei ulotu alueellisiin kieliin eikä virallista asemaa vailla oleviin kieliin, joista osaa puhutaan enemmän kuin jäsenvaltioiden kieliä. Näin ollen on uskomatonta, että pyrkiessään lähentymään kansalaisiaan Euroopan unioni sulkee 10 prosenttia[2] kansalaisistaan toimiensa ulkopuolelle vain siksi, ettei sillä ole kattavaa kielipolitiikkaa.

Komission muut ehdotukset ovat kannatettavia, mutta vain siinä tapauksessa, että niihin sisällytetään alueelliset kielet tai vähemmistökielet.

Huomioita todellisesta monikielisyydestä

Euroopan monikielisyys on nyt saanut virallisen tunnustuksen (esim. EU:n perusoikeuskirjassa ja perustuslakiluonnoksessa) ja tuen ilmaisun (esim. vuonna 1993 laadituissa Kööpenhaminan kriteereissä). Todellisuudessa moni kieli on kuitenkin menettämässä puhujiaan muun muassa siksi, että kielten siirtyminen sukupolvelta sukupolvelle on kokenut romahduksen, tai sen vuoksi, että omalla äidinkielellä tapahtuvaa koulutusta ei järjestetä tarpeeksi. Moni puhuja on myös vailla minkäänlaisia oikeuksia käyttää äidinkieltään virallisena kielenä.

EU:n perustuslakisopimuksen epäonnistumisen vaikutusta vähemmistökielten aseman edistämiseen tai siihen, miten vähemmistökieliä koskevat oikeudet saavutetaan, ei niin ikään ole otettu tarpeeksi huomioon. Nyt onkin korkea aika arvioida uudestaan taktiikkaa ilman perustuslakiluonnosta, jossa vähemmistökielille ei luotu asianmukaista oikeusperustaa niiden edistämisen tai rahoituksen mahdollistamiseksi. Näin ollen Euroopan vähemmistökielten toimiston kaltaisten kansalaisjärjestöjen on keskityttävä uusiin tapoihin kielellisen monimuotoisuuden säilymisen varmistamiseksi mielekkäästi.

Nykyisten kansainvälisten sopimusten, kuten alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan Euroopan neuvoston eurooppalaisen peruskirjan taikka vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen, lisäksi tarvitaan nyt vähemmistökielten puhujien oikeudet yksilö- ja yhteisötasolla takaava sitova lainsäädäntö, joka antaisi heille mahdollisuuden käyttää jokapäiväisessä elämässään omaa äidinkieltään sekä oikeuden saada opetusta omalla äidinkielellään. Samalla heitä suojeltaisiin sellaisissa jäsenvaltioissa, joiden kielipolitiikka on uhka vähemmistökielten asemalle ja jotka rinnastavat toisiinsa valtiottomat kansat ja/tai kansalliset vähemmistöt.

Erään tuoreen tutkimuksen mukaan valtiot hyötyvät taloudellisesti siitä, että niissä puhutaan alueellista kieltä tai vähemmistökieltä. Alueellisten kielten ja vähemmistökielten tai kaksikielisyyden eduista tehdyt tutkimukset osoittavat, että kaksikielisten kognitiiviset kyvyt ovat muita paremmat ja että kaksikielisyys parantaa väestön tietotaidon tasoa. Kaksi- ja monikielisyyteen panostaminen on siten panostamista sosiaaliseen pääomaan.

Vaikka komission tarkoitus olisi hyvä ja vaikka sillä on monta hyvää uutta ehdotusta, sen tarkoitusperät ei-virallisten kielten osalta jäävät parhaimmillaankin epäselviksi. Toisaalta se ei ota mitään kantaa useiden uhanalaisten kielten ahdinkoon. Kielten suunnittelusta ja kehittämisestä on sanottava, ettei komissio tuo selkeää parannusta kielellisen monimuotoisuuden varmistamiseksi mielekkäästi, vaikka se on osa EU:n perusarvoja ja on siten elintärkeää todellisen monikielisyyden saavuttamisen kannalta.

Nykyisissä EU:n rahoituksen saamista koskevissa säännöissä ei oteta huomioon jäsenvaltioiden pieniä kieliryhmiä tai muita kieliryhmiä. Komission antama tiedonanto monikielisyydestä, joka on jatkoa komission toimintaohjelmalle, merkitsee selkeää irtiottoa kaikista maininnoista, jotka liittyvät vähemmistökieliä ja erityisesti uhanalaisia kieliä koskevien hankkeiden rahoitukseen. Komission ehdotukset merkitsevät irtiottoa myös EU:n ennen vuotta 2000 noudattamasta, vähemmistökielten suoraa tukemista (budjettikohdasta B) kannattavasta politiikasta. Nyt sen sijaan suositaan politiikkaa, jossa vähemmistöasemassa olevat kielet joutuvat kilpailemaan "avoimilla markkinoilla" suurten kielten kanssa. Nähtäväksi jää, miten ne pärjäävät tässä kilpailussa. Suurilla kielillä on sen sijaan takanaan vaikutusvaltaisia järjestöjä, ja niitä tuetaan avokätisesti. British Council esimerkiksi sai 750 miljoonaa euroa vuonna 2005 englannin kielen edistämiseen, mikä on enemmän kuin viron, ruotsin ja walesin kielille sekä Skotlannissa puhutulle gaelin kielelle yhteensä myönnetty tuki.

Hallintoa on yksinkertaistettava suhteuttamalla määrärahahakemukset määrärahan suuruuteen, antamalla rahoituksen jaossa etusija alueellisille kielille ja vähemmistökielille sekä palaamalla korvamerkityn suoran tuen järjestelmään (mukaan lukien ennakkorahoitus) ilman, että turvaudutaan yhteisrahoitukseen. IT-tekniikoiden kehittyessä on käynyt myös niin, että kaikki vähemmistökielet ovat jääneet ilman rahoitusta, kun on annettu etusija isoille kielille.

Jos kerran kieli tekee meistä inhimillisiä olentoja, kuten komission jäsen Figel on todennut, alueellisille kielille ja vähemmistökielille sekä niiden puhujille on annettava asema, joka vastaa tuota lausuntoa. Jos EU uskoo iskulauseisiinsa, joita ovat esimerkiksi "moninaisuudessaan yhtenäinen", tai siihen, että kaikki kielet ovat keskenään tasavertaisia, tarvitaan yhdenmukaista ja mielekästä EU-kielille suunnattua politiikkaa sekä kielellisiä oikeuksia vaalivaa lainsäädäntöä varmistamaan, että kaikkia eurooppalaisia kieliä suojellaan ja että kaikki eurooppalaiset kielet saavat oman sijansa yhteiskunnassa. Kielille on laadittu sääntöjä ja määräyksiä, mutta EU:n toimielimissä eikä jäsenvaltioissa ole edelleenkään yhdenmukaista laillisesti sitovaa kielipolitiikkaa.

Kielellisiä oikeuksia koskevat säännökset vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä. Säännösten epäyhtenäisyyttä lisää vielä se, että liittymisneuvotteluja käyvien valtioiden on täytettävä vähemmistökielille asetetut vähimmäisoikeudet sekä kansalliset vähemmistöjä koskevat kriteerit. "Vanhojen" jäsenvaltioiden joukossa on kuitenkin niitä, jotka eivät täyttäisi noita kriteereitä, jos ne pyrkisivät EU:hun nyt. Tämä on epäoikeudenmukaista paitsi uusien jäsenvaltioiden myös niiden yhteisöjen kannalta, joissa puhutaan alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä. Tämä kertoo myös EU:n kaksinaamaisuudesta.

Monikielisyyden lisääminen edellyttää Euroopan vähemmistökieliä suosivaa aktiivista politiikkaa, johon sisällytettäisiin paitsi viron ja tanskan kaltaiset jäsenvaltioiden viralliset kielet myös baskin ja walesin kielet.

Vaikka yhä useampi on monikielinen, siitä ei ole kovin suurta hyötyä, jos heidän toinen tai kolmas kielensä on englanti, kuten komissio myöntää. Tämä vain lisää englannin valta‑asemaa ja käyttöä EU:n yleiskielenä. Sen sijaan olisi rohkaistava ihmisiä puhumaan jotakin oman kieliryhmänsä ulkopuolista kieltä, kuten on tilanne silloin, kun walesin kieltä äidinkielenään puhuvat opettelevat puolaa. Englannin kielen opiskelussa on oma dynamiikkansa, ja se on tuottoisaa toimintaa englanninkielisille maille (kuten Yhdistyneelle kuningaskunnalle, Englannille tai Yhdysvalloille), jotka eivät siten enää tarvitse EU:n tukea.

On myös laadittava luettelo uhanalaisista eurooppalaisista kielistä, jotta kiireellisiä toimia vaativat kielet voidaan tunnistaa ja jotta niille voidaan antaa tukea.

On tarpeen perustaa EU:hun kielioikeusasiamiehen virka ottamalla esimerkkiä Kanadan kielivaltuutetun virasta. Kanadassa virallisten kielten asemasta vastaavan kielivaltuutetun tehtävänä on edistää ja tukea Kanadan virallisia kieliä koskevan lain tavoitteita, tutkia kielellisiä oikeuksia koskevia valituksia, tarkastaa liittohallituksen instituutioiden tilinpito sen varmistamiseksi, että se noudattaa virallisia kieliä koskevaa lakia, varmistaa, että kielelliset oikeudet ovat etusijalla päättäjien asialistalla, sekä edistää molempien virallisten kielten käyttöä liittohallituksessa ja Kanadan yhteiskunnassa.[3]

Vaikka komissio ei kannatakaan kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta käsittelevän viraston perustamista, on syytä kuitenkin jälleen korostaa sen perustamista niin, että sen nimeksi tulisi monikielisyyttä käsittelevä virasto. Sen toimivaltuuksiin kuuluisi monikielisyyden tutkimukseen ja edistämiseen erikoistuvista keskuksista koostuvan verkoston perustaminen.

Kaikkien eurooppalaisten kielten olisi saatava virallisen kielen asema EU:ssa. Tämä tavoite voisi olla osa EU:n kieliohjelmaa, ja se voitaisiin saavuttaa vähentämällä työkielten määrää EU:ssa, kuten itse asiassa on jo tehtykin. Ei voida nimittäin hyväksyä, että vain jäsenvaltioiden virallisia kieliä käytettäisiin. Virallisen kielen aseman myöntäminen muillekin kielille olisi selkeä viesti kaikille EU:n kansalaisille siitä, että heitä aiotaan kohdella tasavertaisesti ja että tämä voi vain lähentää EU:ta ja sen kansalaisia toisiinsa. Noin 10 prosenttia EU:n väestöstä (46 miljoonaa ihmistä) puhuu vain alueellista kieltä tai vähemmistökieltä ja joutuu siten käyttämään muuta kuin äidinkieltään asioidessaan EU:n toimielinten kanssa.

Komission tiedonannossa todetaan, että kansalaisten on voitava kommunikoida EU:n toimielinten kanssa "maansa virallisella kielellä" sekä osallistua yhteiseurooppalaiseen toimintaan "kieliongelmitta". Komissio kuitenkin pyörtää samalla puheensa rajaamalla nämä kielet jäsenvaltioiden virallisiin kieliin[4]. Näin se rajaa kertaheitolla pois noin 10 prosenttia EU:n väestöstä. Walesissa puhutaan walesin kieltä ja Baskimaassa baskin kieltä, mutta niitä ei voida käyttää. Demokraattinen legitimiteetti ja avoimuus edellyttävät, että kaikki EU:n kansalaiset voivat toimia EU:ssa kaikilla eurooppalaisilla kielillä. Lupaus herättää kysymyksen siitä, mitä komissio tarkkaan ottaen tarkoittaa "monikielisyydellä". Jos sillä tarkoitetaan vain virallisia kieliä, määritelmä on väärä.

  • [1]  Figel totesi kuitenkin edellisessä, alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä käsitelleessä kokouksessa käyttämässään puheenvuorossa, ettei rahoitushanke todennäköisesti enää etene.
  • [2]  Euroopassa on noin 46 miljoonaa alueellisen kielen tai vähemmistökielen puhujaa, mikä vastaa noin kymmentä prosenttia EU:n väestöstä.
  • [3]  Ks. http://www.ocol-clo.gc.ca/rights_droits.asp?Lang=English, http://canadaonline.about.com/cs/bilingualism/g/commol.htm
  • [4]  EU:ssa käytettävien kielten määritys sisältyy vuonna 1958 tehtyyn ETY:n perustamissopimuksen määräykseen N:o 1.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Uusi monikielisyyden puitestrategia

Menettelynumero

2006/2083(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

CULT
6.4.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ITRE
6.4.2006

EMPL
6.4.2006

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

ITRE

25.4.2006

EMPL

14.12.2005

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Bernat Joan i Marí
23.1.2006

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

20.6.2006

 

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

9.10.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Badia I Cutchet, Ivo Belet, Guy Bono, Marielle De Sarnez, Marie-Hélène Descamps, Jolanta Dičkutė, Hanna Foltyn-Kubicka, Milan Gaľa, Vasco Graça Moura, Lissy Gröner, Luis Herrero-Tejedor, Ruth Hieronymi, Bernat Joan i Marí, Manolis Mavrommatis, Ljudmila Novak, Doris Pack, Zdzisław Zbigniew Podkański, Pál Schmitt, Nikolaos Sifunakis, Thomas Wise

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ignasi Guardans Cambó, Gyula Hegyi, Reino Paasilinna, Sérgio Sousa Pinto, Grażyna Staniszewska, Catherine Trautmann, Alejo Vidal-Quadras Roca

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Harald Ettl, Gérard Onesta

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

23.10.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...