MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)

24.10.2006 - (KOM(2005)0505 – C6‑0346/2005 – 2005/0211(COD)) - ***I

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Marie-Noëlle Lienemann

Menettely : 2005/0211(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0373/2006
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0373/2006
Hyväksytyt tekstit :

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)

(KOM(2005)0505 – C6‑0346/2005 – 2005/0211(COD))

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0505)[1],

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6‑0346/2005),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kalatalousvaliokunnan lausunnon (A6‑0373/2006),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission tekstiParlamentin tarkistukset

Tarkistus 1

Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

 

(1 a) Eurooppaa ympäröi neljä merta, Välimeri, Itämeri, Pohjanmeri ja Musta meri ja kaksi valtamerta, Atlantin valtameri ja Pohjoinen jäämeri;

Tarkistus 2

Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)

 

(1 b)Yhteisön maa-alue muodostuu itse asiassa niemimaasta, jolla on tuhansia kilometrejä pitkät rannikot ja yhteisön merialue on laajempi kuin sen maa-alue;

Tarkistus 3

Johdanto-osan 1 c kappale (uusi)

 

(1 c) On ilmeistä, että merten luonnonvaroja ja niiden ekologisia mahdollisuuksia käytetään liikaa, esimerkkinä jätteiden absorptio ja että yhteisön on rajoitettava merivesiin jättämiään jälkiä omalla alueellaan ja sen ulkopuolella;

Tarkistus 4

Johdanto-osan 1 d kappale (uusi)

 

(1 d) Koska Itämeri on sisämeriluonteinen murtovesialue, jonka ekosysteemi on erityisen herkkä, Itämeren alueen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä puuttumaan kiireellisesti erityisuhkiin, joita ovat rehevöityminen, tulokaslajien ilmaantuminen ja liikakalastus.

Tarkistus 5

Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)

(2 a) Meriympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian, joka perustuu integroidulle lähestymistavalle, olisi sisällettävä strategiaan kuuluvien toimien vertailun ja arvioinnin mahdollistavat laadulliset ja määrälliset tavoitteet ja aikataulut. Strategian täytäntöönpanoon liittyvien toimien olisi oltava toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Olisi myös kiinnitettävä huomiota eri osapuolten osallistumisen lisäämiseen sekä meriympäristön suojeluun suorasti tai epäsuorasti liittyvien yhteisön rahoitusvälineiden käytön parantamiseen.

Perustelu

Meriympäristöä koskevassa strategiassa olisi käytettävä horisontaalista lähestymistapaa, joka kattaa kaikki meriympäristöön suorasti tai epäsuorasti liittyvät politiikanalat. Olisi myös kiinnitettävä huomiota eri rahoitusvälineiden asianmukaiseen käyttöön ja niiden välisiin yhteyksiin sekä toissijaisuusperiaatteeseen.

Tarkistus 6

Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)

(2 b) Strategian kehittämisessä ja täytäntöönpanossa olisi pyrittävä ekosysteemin säilyttämiseen. Tässä lähestymistavassa olisi otettava huomioon sekä suojeltavat luonnonmaantieteelliset alueet että meriympäristöön vaikuttava ihmisen toiminta.

Tarkistus 7

Johdanto-osan 2 c kappale (uusi)

 

(2 c) On välttämätöntä jatkaa sellaisten biologisten ja ympäristötavoitteiden sekä viitekehysten asettamista, joissa otetaan huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi)1 ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY2 säädetyt tavoitteet ja muut kansainvälisesti sovitut tavoitteet.

 

1 EYVL L 206, 22.07.1992, s. 7.

 

2 EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

Tarkistus 8

Johdanto-osan 4 kappale

(4) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan avointa ja yhdenmukaista puitelainsäädäntöä, joka muodostaa yleisen perustan toimille ja mahdollistaa toteutettavien toimien koordinoinnin, toimien johdonmukaisuuden ja niiden yhdentämisen yhteisön muuhun lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuviin toimiin.

(4) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan avointa ja yhdenmukaista puitelainsäädäntöä, johon sisältyy ympäristön hyvän tilan määritelmä yhteisen kalastuspolitiikan periaatteisiin liittyen, joka muodostaa yleisen perustan toimille ja mahdollistaa toteutettavien toimien koordinoinnin, toimien johdonmukaisuuden ja niiden yhdentämisen yhteisön muuhun lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuviin toimiin.

Perustelu

"Ympäristön hyvä tila" pitäisi määritellä direktiivissä eikä jonakin myöhempänä ajankohtana komitologiamenettelyllä.

Tarkistus 9

Johdanto-osan 6 kappale

(6) Tämän vuoksi kunkin jäsenvaltion olisi laadittava Euroopan vesiään varten meristrategia, joka koskee erityisesti valtion omia vesiä mutta jossa otetaan samalla huomioon kyseessä olevan merialueen yleinen tilanne. Meristrategioiden on määrä johtaa ympäristön hyvän tilan saavuttamiseen tähtäävien toimenpideohjelmien toteuttamiseen.

(6) Tämän vuoksi jäsenvaltioiden, joilla on yhteinen merialue, olisi varmistettava, että jokaista aluetta ja osa-aluetta varten laaditaan yksi yhteinen meristrategia niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesiä varten. Kunkin jäsenvaltion olisi laadittava Euroopan vesiään varten meristrategia, joka koskee erityisesti valtion omia vesiä mutta jossa otetaan samalla huomioon kyseessä olevan merialueen yleinen tilanne. Meristrategioiden on määrä johtaa ympäristön hyvän tilan saavuttamiseen tähtäävien toimenpideohjelmien toteuttamiseen.

Perustelu

Tarkistus on sopusoinnussa esittelijän ehdottaman tarkistuksen 14 kanssa, jossa korostetaan, että jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että laaditaan yksi yhteinen meristrategia jokaista aluetta ja osa-aluetta varten.

Tarkistus 10

Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)

 

(8 a) Koska meriliikennettä ja kalastusta harjoittavien maiden ja niiden aluksiin ja meriympäristössä toteuttamiin toimiin liittyvät intressit ovat keskenään vuorovaikutuksessa, on erittäin tärkeää koordinoida yhdessä lippuvaltioiden kanssa toimet meriympäristön suojelemiseksi riskeiltä, jotka liittyvät alusten toimintaan merialueella. Kun merialueella toimii kolmansien maiden aluksia, jäsenvaltioiden olisi koordinoitava meriympäristön suojelutoimensa olemassa olevien tahojen ja instituutioiden puitteissa.

Perustelu

Jäsenvaltioiden vesillä liikennöivien maiden toiminnoilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kyseisten vesien tilaan; esimerkkinä mainittakoon alusten aiheuttama pilaantuminen ja muut meriympäristöön vaikuttavat tekijät. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä olemassa olevia institutionaalisia yhteistyörakenteita.

Tarkistus 11

Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)

(10 a) Natura 2000 -verkoston täysimääräistä täytäntöönpanoa meriympäristössä silmällä pitäen olisi määriteltävä asianmukainen lähestymistapa. Siihen olisi sisällyttävä ehdotuksia luontotyyppidirektiivin meriluontotyyppejä ja -lajeja koskevien liitteiden mukauttamisesta. Siinä olisi myös sovellettava ja mukautettava tarvittavia teknisiä ja rahoitusvälineitä koskevia toimia.

Perustelu

On tärkeää keskittyä meriympäristöön Natura 2000 -verkoston ja luontotyyppidirektiivin yhteydessä ja pyrkiä laatimaan uusia kriteerejä ja niihin liittyviä teknisiä ja rahoitusvälineitä koskevia toimia.

Tarkistus 12

Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)

(11 a) Naapurimaita olisi kehotettava osallistumaan tähän prosessiin ja niiden kanssa olisi kehitettävä kumppanuuksia, erityisesti Itämerellä, Välimerellä ja Mustallamerellä. Tässä olisi otettava huomioon muun muassa vuonna 2002 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen yhteydessä tehdyt kumppanuusaloitteet.

Perustelu

Meriympäristön suojelustrategiaa olisi lähestyttävä globaalista näkökulmasta. Näin ollen sen onnistuminen riippuu myös siitä, osallistuvatko kolmannet maat siihen.

Tarkistus 13

Johdanto-osan 11 b kappale (uusi)

(11 b) Luonnon monimuotoisuus ja syrjäisimpien alueiden syvänmeren ympäristöihin liittyvän meritutkimuksen sisältämät mahdollisuudet olisi myös otettava huomioon. Syvänmeren ekosysteemien tuntemuksen parantamiseen pyrkivien tieteellisten tutkimusten kehittämistä olisi tuettava erityisohjelmien avulla.

Perustelu

Syvänmeren ympäristöjä koskevan tiedon puute on jo osoittautunut vakavaksi haitaksi, kun käsitellään tähän aiheeseen liittyviä asioita. On tärkeää kannustaa syvänmeren ekosysteemien tuntemuksen parantamiseen pyrkivien tieteellisten tutkimusten kehittämiseen, sillä mone tniistä ovat täysin tuntemattomia.

Tarkistus 14

Johdanto-osan 11 c kappale (uusi)

 

(11 c) Jäsenvaltioiden olisi meriympäristön tehokkaan suojelun aikaansaamiseksi luotava puitteet ja foorumeita, jotka mahdollistavat meriasioiden monialaisen käsittelyn. Merivesien tilan kehitystä ei siis tulisi tarkastella pelkästään ympäristölähtökohdista, vaan siinä tulisi ottaa huomioon myös alueen taloudellinen, sosiaalinen ja hallinnollinen kehitys.

Perustelu

Uudenlainen tapa lähestyä merien suojelua edellyttää perinteisestä alakohtaisesta ajattelusta luopumista. On otettava huomioon ympäristö-, tiede- ja terveysnäkökohdat sekä kaupalliset ja teolliset näkökohdat, jotka ovat perinteisesti kuuluneet muihin aloihin.

Tarkistus 15

Johdanto-osan 12 kappale

(12) Koska meristrategioiden perusteella toteutetut toimenpideohjelmat ovat tehokkaita ainoastaan, jos ne suunnitellaan tietyn alueen meriympäristön tilaa koskevan luotettavan tiedon perusteella ja mukautetaan mahdollisimman hyvin kyseisten vesien tarpeisiin kunkin jäsenvaltion tapauksessa ja kyseisen merialueen yleistilanne huomioon ottaen, on tarpeen säätää, että kansallisella tasolla valmistellaan asianmukaiset puitteet, jotka mahdollistavat perustellun politiikanteon.

(12) Koska meristrategioiden perusteella toteutetut toimenpideohjelmat ovat tehokkaita ja mahdollisimman kustannustehokkaita ainoastaan, jos ne suunnitellaan tietyn alueen meriympäristön tilaa koskevan luotettavan tieteellisen tiedon perusteella ja mukautetaan mahdollisimman hyvin kyseisten vesien tarpeisiin kunkin jäsenvaltion tapauksessa ja kyseisen merialueen yleistilanne huomioon ottaen, on tarpeen säätää, että kansallisella tasolla valmistellaan asianmukaiset puitteet, jotka mahdollistavat perustellun politiikanteon ja joihin sisältyy myös meriympäristön tutkimus- ja valvontatoimia.

Perustelu

On syytä korostaa tieteen ja tutkimuksen roolia, jotta politiikka olisi mahdollisimman asianmukaista ja kustannustehokasta.

Tarkistus 16

Johdanto-osan 13 kappale

(13) Kyseisen valmistelun ensimmäisenä askeleena tietyn merialueen jäsenvaltioiden olisi toteutettava analyysit merivesiensä ominaisuuksista ja määritettävä kyseisiin vesiin kohdistuvat tärkeimmät paineet ja vaikutukset, niiden taloudellinen ja sosiaalinen käyttö sekä meriympäristön tilan huonontumisesta aiheutuvat kustannukset.

(13) Kyseisen valmistelun ensimmäisenä askeleena tietyn merialueen jäsenvaltioiden olisi toteutettava analyysit merivesiensä ominaisuuksista ja funktioista ja määritettävä kyseisiin vesiin kohdistuvat tärkeimmät paineet ja vaikutukset, niiden taloudellinen ja sosiaalinen käyttö sekä meriympäristön tilan huonontumisesta aiheutuvat kustannukset.

Perustelu

Merivesien ominaisuuksien ohella on tärkeää analysoida, miten vedet toimivat käytännössä.

Tarkistus 17

Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)

(14 a) Yhteisön olisi luotava olosuhteet, joissa jäsenvaltiot voivat hyötyä meritieteiden tutkimukselle omistautuneiden yliopistojen tutkimuksen laadusta ja niiden tuottamasta tiedosta. Tällä direktiivillä luotavien eri vaiheiden toteuttamisessa tarvittava tieteellinen ja tekninen tieto saadaan täten luotettavista lähteistä ja samalla taataan rannikkoalueiden, joilla nämä opetuslaitokset yleensä sijaitsevat, kestävä kehitys.

Perustelu

Meriympäristöjen tutkimukselle omistautuneet eurooppalaiset yliopistot tuottavat korkealaatuista tietoa, jota olisi käytettävä hyväksi. Niitä olisi myös tuettava rannikkoalueiden kestävän kehityksen puitteissa. Näin voidaan samanaikaisesti saavuttaa kaksi tavoitetta: rannikkoalueiden kestävä kehitys ja direktiivin soveltamiseen tarvittavan tiedon hankkiminen.

Tarkistus 18

Johdanto-osan 14 b kappale (uusi)

(14 b) Tuki meriympäristön tutkimukselle olisi sisällytettävä seitsemänteen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmaan.

Perustelu

Meriympäristöjen tutkimukselle omistautuneet eurooppalaiset yliopistot tutkimuslaboratoriot tuottavat korkealaatuista tietoa, jota olisi käytettävä hyväksi. Niitä olisi myös tuettava rannikkoalueiden kestävän kehityksen puitteissa. Näin voidaan samanaikaisesti saavuttaa kaksi tavoitetta: rannikkoalueiden kestävä kehitys ja direktiivin soveltamiseen tarvittavan tiedon hankkiminen.

Tarkistus 19

Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)

 

(17 a) Toimenpideohjelmien suunnittelu, täytäntöönpano ja hallinto voivat aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Ottaen huomioon, että toimenpideohjelmat ovat tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamisen väline, yhteisön olisi osallistuttava jäsenvaltioiden menoihin näiden ohjelmien valmistelun, täytäntöönpanon ja yhteensovittamisen aikana.

Perustelu

Toimenpideohjelmat ovat direktiivin tavoitteen saavuttamisen perusväline, ja niillä on yhteisön tason vaikutuksia. Näin ollen olisi säädettävä, että yhteisö osallistuu jäsenvaltioille koituvien kustannusten maksamiseen.

Tarkistus 20

Johdanto-osan 26 kappale

(26) Komission tulisi esittää ensimmäinen arviointikertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta kahden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki toimenpideohjelmat, ja viimeistään vuoteen 2021 mennessä. Tämän jälkeen komission kertomukset olisi julkaistava joka kuudes vuosi.

(26) Komission tulisi esittää ensimmäinen arviointikertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta kahden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki toimenpideohjelmat, ja viimeistään vuoteen 2017 mennessä. Tämän jälkeen komission kertomukset olisi julkaistava joka kuudes vuosi.

Tarkistus 21

Johdanto-osan 28 kappale

(28) Kalastuksenhoitoa säänteleviä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesti ja tieteellisten lausuntojen perusteella, eikä niitä sen vuoksi käsitellä tässä direktiivissä. Radioaktiivisten aineiden käytöstä johtuvien päästöjen valvontaa säännellään Euratomin perustamissopimuksen 30 ja 31 artiklalla, eikä sitä sen vuoksi käsitellä tässä direktiivissä.

(28) Kalastuksenhoitoa säänteleviä toimenpiteitä voidaan toteuttaa muun muassa yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesti ja tieteellisten lausuntojen perusteella, ja myös niitä käsitellään sen vuoksi tässä direktiivissä. Radioaktiivisten aineiden käytöstä johtuvien päästöjen valvontaa säännellään Euratomin perustamissopimuksen 30 ja 31 artiklalla, eikä sitä sen vuoksi käsitellä tässä direktiivissä.

Perustelu

Kalastukseen liittyvillä toimilla on merkittäviä vaikutuksia meriympäristöön, ja siksi myös ne kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.

Tarkistus 22

Johdanto-osan 28 a kappale (uusi)

 

(28 a) Yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksessa olisi otettava huomioon kalastuksen ympäristövaikutukset ja tämän direktiivin tavoitteet.

Perustelu

Liikakalastus on yksi suurimpia uhkatekijöitä Euroopan merialueilla.

Tarkistus 23

Johdanto-osan 29 a kappale (uusi)

 

(29 a) Jäsenvaltioiden toimien on nojauduttava varovaisuusperiaatteeseen ja ekosysteemiin perustuvaan lähestymistapaan;

Tarkistus 24

1 artikla

Tällä direktiivillä luodaan puitteet meristrategioiden laatimiselle, jotta voitaisiin saavuttaa meriympäristön hyvä tila [viimeistään vuonna 2021] ja varmistaa meriympäristön jatkuva suojelu ja säilyttäminen sekä sen tilan huonontumisen ehkäiseminen.

Tällä direktiivillä luodaan puitteet, joiden avulla jäsenvaltioiden on saavutettava meriympäristön hyvä tila viimeistään vuonna 2017, ja niiden on ryhdyttävä toimiin seuraavasti:

Tässä direktiivissä ’ympäristön tilalla’ tarkoitetaan ympäristön yleistä tilaa merivesillä, kun otetaan huomion meriympäristön muodostavien ekosysteemien rakenne, toiminta ja prosessit sekä luonnolliset fysiografiset, maantieteelliset ja ilmastolliset tekijät sekä fyysiset ja kemialliset olosuhteet, mukaan luettuina ne, jotka johtuvat ihmisten toiminnasta kyseisellä alueella.

a) varmistetaan meriympäristön suojelu ja säilyminen tai sen elpyminen tai mikäli mahdollista elvytetään meren biologisen monimuotoisuuden ja merten ekosysteemien toimintaa, prosesseja ja rakenteita;

 

b) ehkäistään ja poistetaan asteittain meriympäristön saasteita, jotta voidaan varmistaa, että meren biologiseen monimuotoisuuteen, merten ekosysteemeihin, ihmisten terveyteen ja merten oikeutettuun käyttöön ei vaikuteta tai niitä ei vaaranneta merkittävästi;

 

c) rajoitetaan meriympäristössä harjoitettavaa toimintaa kestävälle tasolle, niin ettei vaaranneta tulevien sukupolvien toimintaa eikä merten ekosysteemien kykyä reagoida luonnon ja ihmisen aiheuttamiin muutoksiin.

Tarkistus 25

2 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikilla Euroopan vesillä merenpuoleisella alueella perusviivasta, josta aluevesien leveys mitataan, aina jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvan alueen ulkorajaan saakka, mukaan luettuna kaikkien kyseisten vesien pohja ja sen sisusta, jäljempänä ’Euroopan merivedet’.

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikilla Euroopan merivesillä, ja siinä otetaan huomioon tarve varmistaa assosioituneiden maiden ja hakijamaiden meriympäristön laatu.

Tarkistus 26

2 a artikla (uusi)

 

2 a artikla

 

Olemassa olevat velvoitteet, sitoumukset ja aloitteet

 

Tämä direktiivi ei vaikuta

 

a) jäsenvaltioiden tai yhteisön olemassa oleviin velvoitteisiin, sitoumuksiin ja aloitteisiin yhteisön tasolla tai kansainvälisellä tasolla, kun on kyse ympäristönsuojelusta Euroopan merivesillä, eikä

 

b) jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin nykyisissä kansainvälisissä institutionaalisissa rakenteissa.

Perustelu

Tarkistuksella halutaan selventää jäsenvaltioiden roolia Euroopan alueellisissa mertensuojelusopimuksissa.

Tarkistus 27

2 b artikla (uusi)

 

2 b artikla

 

Määritelmät

 

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

 

1)"Euroopan merivesillä":

 

– kaikkia Euroopan vesiä merenpuoleisella alueella perusviivasta, josta aluevesien leveys mitataan, aina jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvan alueen ulkorajaan saakka, mukaan luettuna kaikkien kyseisten vesien pohja ja sen sisusta; ja

 

– kaikkia vuoroveden vaikutuksen alaisia vesiä, jotka joko sijaitsevat jäsenvaltioissa tai rajoittuvat jäsenvaltioihin, joista mitataan aluevesien laajuus, sekä näiden vesien väliaikaisesti tai jatkuvasti peittämä maa-alue tai merenpohja;

 

2) "ympäristön tilalla": ympäristön yleistä tilaa kyseisillä vesillä ottaen huomioon seuraavat seikat:

 

a) meriympäristön muodostavat rakenteet, toiminnat ja prosessit;

 

b) rakenneosat, olosuhteet ja tekijät, jotka voivat olla akustisia, biologisia, kemiallisia, ilmastollisia, maantieteellisiä, geologisia, fyysisiä tai fysiografisia ja joilla on keskinäisiä vaikutuksia ja jotka määräävät a alakohdassa tarkoitetun meriympäristön olosuhteet, tuottavuuden, laadun ja tilan.

 

Rakenneosat, olosuhteet ja tekijät, joihin viitataan b alakohdassa, sisältävät ihmisen toiminnan vaikutukset riippumatta siitä, harjoitetaanko toimintaa Euroopan merivesillä vai niiden ulkopuolella;

 

3) "ympäristön hyvällä tilalla": ympäristön tilaa seuraavissa tapauksissa:

 

a) meriympäristön muodostavien ekosysteemien rakenteiden, toimintojen ja prosessien turvin nämä ekosysteemit voivat toimia täysin itsenäisesti ja luonnollisesti. Merten ekosysteemit säilyttävät luonnollisen selviytymiskykynsä suhteessa laajempiin ympäristönmuutoksiin; ja

 

b) kaikkea ihmisen toimintaa kyseisellä alalla ja alan ulkopuolella hallitaan siten, että toiminnan kollektiiviset paineet merten ekosysteemeihin ovat sovitettavissa ympäristön hyvään tilaan. Ihmisen toiminta meriympäristössä ei ylitä kestävän käytön tasoa arviointitarkoituksiin soveltuvassa maantieteellisessä laajuudessa mitattuna. Säilytetään tulevien sukupolvien mahdollisuudet käyttää meriympäristöä ja toimia siinä; ja

 

c) merten biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä suojellaan, niiden heikkenemistä vältetään, elpyminen on mahdollista ja niiden toiminta, prosessit ja rakenteet palaavat mahdollisuuksien mukaan ennalleen; ja

 

d) vähennetään jatkuvasti meriympäristön saasteita ja energiaa, myös melua, jotta voidaan varmistaa, että merten biologiseen monimuotoisuuteen, merten ekosysteemeihin, ihmisten terveyteen ja merten oikeutettuun käyttöön vaikutetaan mahdollisimman vähän ja että niitä ei vaaranneta; ja

 

e) kaikki liitteessä I luetellut edellytykset täytetään;

 

4) "pilaantumisella": ihmisen toimesta suoraan tai välillisesti tapahtuvaa aineiden tai energian, melu mukaan luettuna, johtamista meriympäristöön niin, että seuraukset voivat olla erittäin vaarallisia ja vahingoittaa merten biologista monimuotoisuutta ja merten ekosysteemejä, vaarantaa ihmisten terveyden ja estää merten oikeutettua käyttöä.

 

5) ’suojelluilla merialueilla’ alueita, joilla meriympäristölle suuria paineita ja/tai vaikutuksia aiheuttaviksi havaittuja toimintoja on rajoitettu tai joilla ne on kielletty. Jäsenvaltioiden on nimettävä suojellut merialueet meristrategian laadintavaiheessa, ja ne kuuluvat merialuesuunnittelujärjestelmään, joka on yhdenmukainen yhteisön tasolla sekä alue- ja osa-aluetasolla ja sopusoinnussa yhteisöä velvoittavien kansainvälisten sitoumusten kanssa.

Tarkistus 28

3 artiklan 1 kohta

1. Jäsenvaltioiden on tästä direktiivistä johtuvia velvoitteitaan täyttäessään otettava asianmukaisesti huomioon, että niille kuuluvat Euroopan merivedet muodostavat olennaisen osan seuraavista merialueista:

1. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat merialueet tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä:

a) Itämeri;

a) Itämeri;

b) Koillis-Atlantti;

b) Koillis-Atlantti;

c) Välimeri.

c) Välimeri;

 

c a) Musta meri.

Tarkistus 29

3 artiklan 2 kohdan johdantokappale

2. Tietyn alueen erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten jakaa 1 kohdassa mainitut alueet osiin sillä edellytyksellä, että osat vastaavat seuraavia merien osa-alueita:

2. Tietyn alueen erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten jakaa 1 kohdassa mainitut alueet osiin tavalla, joka on sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten kanssa, ja siten, että osat vastaavat seuraavia merien osa-alueita:

Perustelu

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on jo selkeästi määritellyt käytettävät rajat, erityisesti kalatalousalalla suurimpia sallittuja saaliita koskevat rajat. Kaiken merien osa-alueiden osiin jakamisen pitäisi vastata olemassa olevia jakoja, jotta se olisi tehokasta.

Tarkistus 30

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohta

(ii) Adrianmerellä merivedet, jotka kuuluvat Italian ja Slovenian suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan;

(ii) Adrianmerellä merivedet, jotka kuuluvat Italian, Slovenian ja Kroatian suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan;

Perustelu

Kroatian tilanne Adrianmeren alueella on otettava huomioon.

Tarkistus 31

3 artiklan 2 a kohta (uusi)

 

2 a. Jokaisen merialueen osalta asianomaisten jäsenvaltioiden on saavutettava meriympäristön hyvä tila Euroopan merivesillä tällä alueella viimeistään vuonna [2017] aluetta koskevan meristrategian laatimisen ja täytäntöönpanon ansiosta tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

 

Jäsenvaltioiden on määriteltävä asianmukaiset hallintoyksiköt Euroopan merivesilleen kunkin merialueen tai osa-alueen osalta. Hallintoyksiköt ottavat tarvittaessa huomioon nykyiset hallinto-, valvonta- ja viiteyksiköt, ja niiden yhteystiedot on mainittava meristrategiassa.

 

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki määritellyt hallintoyksiköt 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetussa määräajassa.

Tarkistus 32

4 artiklan -1 kohta (uusi)

 

-1. Jäsenvaltioiden on saavutettava ympäristön hyvä tila laatimalla ja toteuttamalla meristrategioita.

Tarkistus 33

4 artiklan johdantokappale

Kunkin jäsenvaltion on laadittava kunkin merialueen osalta meristrategia sille kuuluvia merivesiä varten seuraavan toimintasuunnitelman mukaisesti:

1. Jäsenvaltioiden, joilla on yhteinen merialue, on varmistettava, että jokaista aluetta ja osa-aluetta varten laaditaan yksi yhteinen meristrategia, kun on kyse vesistä, jotka kuuluvat niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kyseisellä alueella. Kunkin jäsenvaltion on laadittava kunkin merialueen osalta meristrategia sille kuuluvia merivesiä varten seuraavan toimintasuunnitelman mukaisesti:

Tarkistus 34

4 artiklan a alakohta

a) Valmistelu:

a) Valmistelu:

i) alustava arvioinnin laatiminen [neljän vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] kyseisten vesien ympäristön senhetkisestä tilasta sekä ihmisten toiminnan vaikutuksesta kyseisiin vesiin 7 artiklan mukaisesti;

i) alustava arvioinnin laatiminen [kahden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] kyseisten vesien ympäristön senhetkisestä tilasta sekä ihmisten toiminnan vaikutuksesta kyseisiin vesiin 7 artiklan mukaisesti;

ii) kyseisten vesien ympäristön hyvän tilan määrittäminen [neljän vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

ii) kyseisten vesien ympäristön hyvän tilan määrittäminen [kahden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

iii) ympäristötavoitteiden asettaminen [viiden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

iii) ympäristötavoitteiden asettaminen [kolmen vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

iv) seurantaohjelman laatiminen ja täytäntöönpano [kuuden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] tavoitteiden jatkuvan arvioinnin ja säännöllisen ajantasaistamisen varmistamiseksi 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä ei muuta säädetä.

iv) seurantaohjelman laatiminen ja täytäntöönpano [kolmen vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] tavoitteiden jatkuvan arvioinnin ja säännöllisen ajantasaistamisen varmistamiseksi 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä ei muuta säädetä.

Tarkistus 35

4 artiklan b alakohta

b) Toimenpideohjelmat:

b) Toimenpideohjelmat:

i) toimenpideohjelman laatiminen viimeistään vuonna 2016 ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti,

i) toimenpideohjelman laatiminen viimeistään vuonna 2012 ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti,

ii) edellä 1 alakohdassa tarkoitetun ohjelman saattaminen toiminnalliseksi viimeistään vuonna 2018 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

ii) edellä 1 alakohdassa tarkoitetun ohjelman saattaminen toiminnalliseksi viimeistään vuonna 2014 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

Tarkistus 36

4 artiklan 1 a kohta (uusi)

 

1 a. Kun jäsenvaltiot, joilla on tietty yhteinen merialue tai osa-alue, sopivat 1 kohdan a ja b kohdassa lueteltujen toimenpiteiden toteuttamisesta nopeammalla aikataululla, niiden on ilmoitettava komissiolle uudet aikataulunsa ja toimittava niiden mukaisesti.

 

Kyseiset jäsenvaltiot saavat riittävästi yhteisön tukia lisääntyviin ponnisteluihinsa ympäristön parantamiseksi niin, että alueesta saadaan kokeilualue.

 

Edellä a ja b kohdassa vahvistetut säännökset eivät estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia suojelutoimia.

Tarkistus 37

4 artiklan 1 b kohta (uusi))

 

1 b. Jäsenvaltioiden on luotava asianmukaisia mekanismeja varmistaakseen, että 1 kohdassa tarkoitettuja 7, 8, 9, 10 ja 12 artiklaan nojautuvia toimia kehitetään ja pannaan täytäntöön 5 artiklan mukaisesti siten, että jokaista aluetta koskee yksi yhteinen meristrategia ja yhteinen raportointi näissä artikloissa tarkoitettujen tekijöiden suhteen.

 

Jokaisen merialueen osalta jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kuukauden määräajan sisällä esitettävä asiasta laadittu kertomus komissiolle ja jäsenvaltioille, joita asia koskee.

Tarkistus 38

4 artiklan 1 c kohta (uusi)

 

1 c. Itämeren merialue soveltuu meristrategian täytäntöönpanon kokeilualueeksi. Tuleva Helsingin sopimuksen (HELCOM) Itämeren toimintasuunnitelma on käyttökelpoinen väline Itämeren käyttämisessä meristrategian täytäntöönpanon kokeilualueena.

 

Itämeren alueen jäsenvaltioiden on laadittava viimeistään vuoteen 2010 mennessä Itämeren merialuetta koskeva yhteinen toimenpideohjelma 12 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan i ja ii alakohdan mukaisesti Itämeren merialueen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi.

Perustelu

Itämeren ympäristön tila on tunnetusti erittäin huono. Kahdeksan Itämeren yhdeksästä rantavaltiosta on EU:n jäsenvaltioita. Siksi Itämeren merialue voisi sopia meristrategian täytäntöönpanon kokeilualueeksi.

Tarkistus 39

4 a artikla (uusi)

 

4 a artikla

 

Meriluonnonsuojelualueet

 

1. Jäsenvaltioiden on määriteltävä strategioissaan ympäristönsuojelutoimenpiteitä alueille ja osa-alueille ja näitä kutsutaan "meriluonnonsuojelualueiksi".

 

Jäsenvaltioiden on toteutettava merialue- ja osa-aluekohtaisissa strategioissaan tarvittaessa myös toimenpiteitä suljettujen luonnonsuojelualueiden perustamiseksi kaikkein haavoittuvimpien meriekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi.

 

2. Toimenpideohjelman laativan jäsenvaltion on sisällytettävä ohjelman toimenpiteisiin alueellisten suojelutoimenpiteiden käyttö, mukaan lukien mutta ei pelkästään direktiivissä 92/43/ETY tarkoitetut erityisten suojelutoimien alueet, luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetussa neuvoston direktiivissä 79/409/ETY2 tarkoitetut erityissuojelu ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten kokouksen päätöksellä VII/5 sovitut suojellut merialueet, sekä muista kansainvälisistä tai alueellisista sopimuksista, joissa yhteisö on osapuolena, johtuvat velvoitteet.

 

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näistä alueista muodostetaan viimeistään vuoteen 2012 mennessä suojeltujen merialueiden yhdenmukainen ja edustava verkosto, johon sisältyy kaikenlaiselta liikakäytöltä suojeltuja riittävän suuria alueita, jotta voidaan suojella muun muassa kutu-, kasvu- ja ruokailupaikkoja ja säilyttää tai palauttaa ekosysteemien eheys, rakenne ja toiminta.

 

4. Jäsenvaltiot laativat yhden tai useampia rekistereitä, jotka koskevat meriluonnonsuojelualueita ja jotka on saatava valmiiksi viimeistään kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen.

 

5. Yleisön on päästävä tutustumaan rekisterin tai rekisterien sisältämiin tietoihin.

 

6. Kaikkia merialueita ja osa-alueita koskeva meriluonnonsuojelualueiden rekisteri tai rekisterit on tarkistettava ja saatettava ajan tasalle.

 

2 EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

Tarkistus 40

5 artiklan otsikko

Koordinointi ja yhteistyö

Koordinointi kolmansien maiden kanssa

Perustelu

Sisämaavaltioiden ja jäsenvaltioiden vesillä liikennöivien valtioiden toimilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kyseisten vesien tilaan maalta tulevan ja alusten aiheuttaman pilaantumisen vuoksi. Direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä olemassa olevia institutionaalisia yhteistyörakenteita keskinäisen koordinoinnin aikaansaamiseksi.

Tarkistus 41

5 artiklan 1 kohta

1. Tämän direktiivin soveltamista varten jäsenvaltioiden, joilla on merivesiä samalla merialueella tai osa-alueella, on koordinoitava toimiaan.

1. Tämän direktiivin soveltamista varten jäsenvaltioiden, joilla on merivesiä samalla merialueella tai osa-alueella, on tehtävä yhteistyötä ja koordinoitava toimiaan.

Jos se on mahdollista ja hyödyllistä, jäsenvaltioiden on käytettävä kyseistä merialuetta tai osa-aluetta varten jo luotuja institutionaalisia rakenteita.

Jos se on mahdollista ja hyödyllistä, jäsenvaltioiden on käytettävä kyseistä merialuetta tai osa-aluetta varten jo luotuja institutionaalisia rakenteita ja mahdollisuuksien mukaan ohjelmia ja toimia, joista on jo päätetty korostaen, että ne on erityisesti sovitettava 18 artiklan mukaisiksi.

Tarkistus 42

5 artiklan 2 kohdan 1 alakohta

2. Tämän direktiivin soveltamista varten jäsenvaltioiden on pyrittävä kullakin merialueella tai osa-alueella kaikin tavoin koordinoimaan toimensa sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluu vesiä samalla alueella tai osa-alueella.

2. Meristrategian laatimista ja täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikin tavoin koordinoimaan toimensa

 

a) sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluu merivyöhykkeitä kyseisellä merialueella;

 

b) sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden lipun alla purjehtivia aluksia liikennöi kyseisellä merialueella; ja

 

c) sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka ovat sisämaavaltioita, mutta joiden maa-alueella on piste- ja hajakuormituslähteitä, joiden saasteita kulkeutuu kyseiselle merialueelle jokien tai ilmakehän välityksellä.

Perustelu

Sisämaavaltioiden ja jäsenvaltioiden vesillä liikennöivien valtioiden toimilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kyseisten vesien tilaan maalta tulevan ja alusten aiheuttaman pilaantumisen vuoksi. Direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä olemassa olevia institutionaalisia yhteistyörakenteita keskinäisen koordinoinnin aikaansaamiseksi.

Tarkistus 43

5 artiklan 2 kohdan 2 a alakohta (uusi)

 

Jäsenvaltioiden ja komission on EU:n sellaisten organisaatioiden ja kolmansien maiden kanssa tekemien kansainvälisten ja alueellisten sopimusten puitteissa, joille kuuluu suvereniteetti tai lainkäyttövalta

 

– Euroopan merivesiin rajautuvilla vesillä,

 

– Euroopan merivesillä toimivilla aluksilla sekä,

 

– maa-alueilla, jotka saattavat aiheuttaa Euroopan merivesien saastumisen,

 

edistettävä meristrategioihin liittyvien toimenpiteiden ja ohjelmien käyttöönottoa II ja III luvun säännösten mukaisesti.

Perustelu

Kolmansien maiden ja kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön edistämisen katsotaan olevan välttämätöntä, jotta näiden käyttöönottamat meristrategiat kattaisivat ne alueet ja osa-alueet, joilla on Euroopan merivesiä.

Tarkistus 44

5 artiklan 2 a kohta (uusi)

 

2 a. Komissio laatii vuoteen 2007 mennessä ympäristökriteereihin keskittyvän sääntelykehyksen sen varmistamiseksi, että kaikkia asianosaisia kuullaan ennen meriympäristössä toteutettavia suuria infrastruktuurihankkeita.

Perustelu

Esimerkkinä paremman vaikutustenarvioinnin ja koordinoinnin tarpeesta voidaan mainita suunniteltu kaasuputki, joka kulkee Itämeren halki Suomenlahden Venäjän-puoleisessa osassa sijaitsevasta Viipurista Saksan Greifswaldiin. Yhteisön ympäristölainsäädännössä on kovin vähän säännöksiä siitä, millaisia toimia on toteutettava ennen tällaisen infrastruktuurihankkeen toteuttamista. Millainen on ympäristönäkökohdista katsottuna vähimmäismenettely, jota vaaditaan toimijalta, joka haluaa esimerkiksi vetää putken jo ennestään hyvin saastuneen meren kautta, jossa sekä rakentamisesta että onnettomuudesta johtuvat vahingot voivat aiheuttaa tuhoisia seurauksia ympäristölle? Lisäksi joudutaan kaivamaan myrkyllistä pohjasedimenttiä, jossa on toisesta maailmansodasta asti ollut hengenvaarallisia jäänteitä, kuten tuhansia puoliksi rikki ruostuneita miinoja ja kemiallisia sotatarvikkeita.

Tarkistus 45

5 artiklan 2 b kohta (uusi)

 

2 b. Yhteisön tukea esimerkiksi maatalouspolitiikan puitteissa saa antaa vain toimijoille, jotka voivat osoittaa toimintansa olevan ravinteiden osalta tasapainoista eli että suuria määriä ravinteita ei pääse vesistöihin.

Perustelu

Monet yhteisön merialueet ovat erittäin rehevöityneitä. Jotta saadaan johdonmukainen yhteisön politiikka ja lainsäädäntö, maatalous- ja muissa tuissa on varmistettava, että näillä yhteisön tuilla ei suoraan tai välillisesti aiheuteta vahinkoa yhteisön muille tärkeille resursseille.

Tarkistus 46

6 artiklan otsikko

Toimivaltaiset viranomaiset

Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset

Tarkistus 47

7 artiklan 1 kohdan johdantokappale

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä niille kuuluvista Euroopan merivesistä alustava arviointi, joka sisältää seuraavat seikat:

1. Jokaisen merialueen osalta jäsenvaltioiden on tehtävä niille kuuluvista Euroopan merivesistä alustava arviointi, joka sisältää seuraavat seikat:

Tarkistus 48

7 artiklan 1 kohdan a alakohta

a) kyseisten vesien olennaisia ominaisuuksia sekä ympäristön tämänhetkistä tilaa koskeva analyysi, joka perustuu liitteessä II olevassa taulukossa I esitettyyn tekijöiden epätäydelliseen luetteloon ja jossa käsitellään luontotyyppejä, biologisia tekijöitä, fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia sekä hydromorfologiaa;

a) kyseisten vesien olennaisia ominaisuuksia, funktioita sekä ympäristön tämänhetkistä tilaa koskeva analyysi, joka perustuu liitteessä II olevassa taulukossa I esitettyyn tekijöiden epätäydelliseen luetteloon ja jossa käsitellään luontotyyppejä, biologisia tekijöitä, fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia sekä hydromorfologiaa;

Perustelu

Merivesien ominaisuuksien ohella on tärkeää analysoida, miten vedet toimivat käytännössä.

Tarkistus 49

7 artiklan 1 kohdan b alakohta

b) analyysi merkittävimmistä paineista ja vaikutuksista, mukaan luettuina ihmisten toimet, jotka kohdistuvat kyseisten vesien ominaisuuksiin ja ympäristön tilaan, liitteen II taulukossa 2 esitetyn ominaisuuksien ei-tyhjentävän luettelon perusteella; analyysissä on tarkasteltava myös eri paineiden laadullista ja määrällistä yhdistelmää sekä havaittavissa olevia suuntauksia;

b) analyysi merkittävimmistä paineista ja vaikutuksista, mukaan luettuina ihmisten toimet, jotka kohdistuvat kyseisten vesien tilaan, seuraavasti:

 

i) analyysi perustuu liitteen [II] taulukossa 2 esitettyyn ei-tyhjentävään luetteloon;

 

ii) analyysissä tarkastellaan kumulatiivisia ja synergisiä vaikutuksia sekä havaittavia suuntauksia, ja

 

iii) otetaan huomioon yhteisön voimassa olevan lainsäädännön nojalla laaditut asianmukaiset arvioinnit.

Tarkistus 50

7 artiklan 2 kohta

2. Kohdassa 1 tarkoitetuissa analyyseissä on otettava huomioon direktiivin 2000/60/EY säännösten soveltamisalaan kuuluviin rannikkovesiin, jokisuiden vaihettumisalueisiin ja aluevesiin liittyvät tekijät, jotta voidaan laatia kattava arviointi meriympäristön tilasta.

2. Kohdassa 1 tarkoitetuissa analyyseissä on otettava huomioon direktiivin 2000/60/EY säännösten soveltamisalaan kuuluviin rannikkovesiin, jokisuiden vaihettumisalueisiin ja aluevesiin liittyvät tekijät sekä yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY1, uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY2 kumoamisesta 15 päivänä helmikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/7/EY ja ympäristön laatunormeista vesipolitiikan alalla annetun direktiiviehdotuksen asiaa koskevat säännökset3, jotta voidaan laatia kattava arviointi meriympäristön tilasta.

 

1 EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40.

 

2 EUVL L 64, 4.3.2006, s. 37.

 

3 COM(2006)0397.

Perustelu

Liitteessä II kuvattujen tekijöiden arvioinnin ja 1 kohdassa tarkoitettujen analyysien olisi perustuttava nykyiseen ja tulevaan lainsäädäntöön ja täydennettävä sitä, jotta vältetään päällekkäisyydet.

Tarkistus 51

7 artiklan 2 a kohta (uusi)

 

2 a. Jokaisen merialueen osalta jäsenvaltioiden, jotka valmistelevat 1 kohdassa tarkoitettua arviointia, on varmistettava seuraavat seikat 4 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetun koordinoinnin nojalla:

 

a) kaikkien samaan merialueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden arviointimenetelmät ovat yhdenmukaisia;

 

b) otetaan huomioon rajatylittävät vaikutukset ja ominaisuudet;

 

c) otetaan huomioon samaan merialueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden kannat.

Tarkistus 52

7 artiklan 2 b kohta (uusi)

 

2 b. Alustavasta arvioinnista saadut faktat ja tiedot on annettava Euroopan meriympäristökeskuksen sekä asiaan liittyvien alueellisten meri- ja kalastusorganisaatioiden ja yleissopimusten käyttöön viimeistään kolme kuukautta arvioinnin tekemisestä, jotta niitä voitaisiin käyttää yleiseurooppalaisiin meriarviointeihin, etenkin yhteisön meriympäristöä koskevan aseman tarkistamiseksi 19 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Tarkistus 53

8 artiklan 1 kohta

1. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alustavan arvioinnin perusteella jäsenvaltioiden on kunkin merialueen osalta määritettävä Euroopan merivesiä varten ympäristön hyvän tilan ominaisuudet käyttäen 3 kohdassa tarkoitettuja yleisiä laatukuvaajia, ‑perusteita ja –standardeja.

1. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alustavan arvioinnin perusteella jäsenvaltioiden on kunkin merialueen osalta määritettävä Euroopan merivesiä varten ympäristön hyvän tilan erityiset ominaisuudet käyttäen liitteissä I ja II tarkoitettuja yleisiä laatukuvaajia, -perusteita ja –standardeja.

Niiden on otettava huomioon liitteessä II luetellut ominaisuudet ja erityisesti luontotyypit, biologiset tekijät, fysikaalis-kemialliset ominaisuudet sekä hydromorfologia.

Niiden on otettava erityisesti huomioon liitteissä I ja II luetellut ominaisuudet, jotka koskevat erityisesti luontotyyppejä, biologisia tekijöitä, fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia sekä hydromorfologiaa.

Tarkistus 54

8 artiklan 3 kohta

3. Komissio vahvistaa kaikkia sidosryhmiä kuultuaan viimeistään [kahden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta] 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti sekä liitteen II perusteella yleiset laadulliset kuvaajat, yksityiskohtaiset perusteet ja standardit ympäristön hyvän tilan määrittämiseksi.

Poistetaan.

Tarkistus 55

9 artiklan 1 kohta

1. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa mainitun alustavan arvioinnin perusteella jäsenvaltioiden on asetettava jokaista merialuetta varten kattavat ympäristötavoitteet ja vahvistettava niihin liittyvät indikaattorit kaikkien niille kuuluvien Euroopan merivesien osalta ja otettava tällöin huomioon liitteessä III esitetty ominaisuuksien luettelo, joka ei ole täydellinen.

1. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa mainitun alustavan arvioinnin perusteella jäsenvaltioiden on asetettava jokaista merialuetta varten yhteiset kattavat ympäristötavoitteet, joiden avulla on tarkoitus saavuttaa ympäristön hyvä tila viimeistään vuonna [2017], ja vahvistettava niihin liittyvät indikaattorit kaikkien niille kuuluvien Euroopan merivesien osalta ja otettava tällöin huomioon liitteessä III esitetty ominaisuuksien luettelo, joka ei ole täydellinen.

Näitä tavoitteita ja indikaattoreita laatiessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että samoja vesiä koskevia kansallisella, yhteisön tai kansainvälisellä tasolla asetettuja ympäristötavoitteita sovelletaan edelleen.

Näitä tavoitteita ja indikaattoreita laatiessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että samoja vesiä koskevia kansallisella, yhteisön tai kansainvälisellä tasolla asetettuja ympäristötavoitteita sovelletaan edelleen, ja varmistettava, että otetaan huomioon myös rajatylittävät vaikutukset ja ominaisuudet.

Perustelu

Tarkistus on sopusoinnussa esittelijän ehdottaman tarkistuksen kanssa, joka koskee yhden yhteisen meristrategian laatimista kutakin merialuetta ja osa-aluetta varten. Sillä halutaan varmistaa, että kuitenkin merialuetta ja osa-aluetta varten asetetaan tavoitteet ja vahvistetaan indikaattorit ja edistetään näin yhdenmukaisuutta ja yhtäläisiä toimintaolosuhteita sekä helpotetaan koko alueen ympäristön tilan seurantaa ja arviointia. Meriympäristössä on maaympäristöäkin tärkeämpää ottaa huomioon rajatylittävät vaikutukset ja ominaisuudet.

Tarkistus 56

10 artiklan 1 kohdan 2 alakohta

Ohjelmien on oltava johdonmukaisia kullakin merialueella tai osa-alueella ja niissä on jatkettava työtä, joka perustuu asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä tai kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuihin arviointia ja seurantaa koskeviin sääntöihin.

Ohjelmien on oltava johdonmukaisia kullakin merialueella tai osa-alueella ja niissä on jatkettava työtä, joka perustuu asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä, erityisesti direktiiveissä 79/409/ETY¹ ja 92/43/ETY², tai kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuihin arviointia ja seurantaa koskeviin sääntöihin tai yhteisön aloitteisiin, jotka koskevat alueellisia tietoinfrastruktuureja sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa (GMES), etenkin meripalvelujen alalla, siltä osin kuin vaatimukset koskevat jäsenvaltioiden Euroopan merivesiä kyseisellä merialueella.

Perustelu

Tarkistuksella halutaan varmistaa johdonmukaisuus lintu- ja luontotyyppidirektiivien kanssa.

Tarkistus 57

10 artiklan 2 kohta

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava seurantaohjelmista komissiolle viimeistään kolmen kuukauden kuluttua niiden laatimisesta.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava jokaiselle merialueelle tai -osa-alueelle seurantaohjelma 1 kohdassa esitetyn mukaisesti, ja niiden yhteensovittamiseksi jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että:

 

a) eri jäsenvaltioiden seurantamenetelmät ovat yhtenäisiä ja perustuvat selkeästi määritellyille yhteisille tavoitteille;

 

b) että seurannassa otetaan huomioon rajatylittävät vaikutukset ja ominaisuudet.

Perustelu

Tarkistuksella pyritään parantamaan ohjelmien puitteissa suoritetun valvonnan yhteensovittamista ja yhtenäisyyttä. Tavoitteena on varmistaa, että rajatylittävällä tasolla merkittävät vaikutukset ja tyypilliset piirteet otetaan huomioon valvontavaiheessa.

Tarkistus 58

10 artiklan 3 a kohta (uusi)

 

3 a. Näistä seurantaohjelmista saadut faktat ja tiedot on annettava Euroopan ympäristökeskuksen sekä asiaan liittyvien alueellisten meri- ja kalastusorganisaatioiden ja yleissopimusten käyttöön viimeistään kolmen kuukauden kuluttua ohjelmien saattamisesta päätökseen, jotta niitä voitaisiin käyttää yleiseurooppalaisiin meriarviointeihin, etenkin yhteisön meriympäristön aseman tarkistamiseksi 19 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Tarkistus 59

10 a artikla (uusi)

 

10 a artikla

 

Merten saastuminen

 

Jäsenvaltioiden on toteutettava meren saastumisen havaitsemista ja jäljitettävyyttä koskevia toimenpiteitä sekä ohjelmia.

Tarkistus 60

12 artiklan 1 kohdan 2 alakohta

Nämä toimenpiteet on suunniteltava 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun alustavan arvioinnin perusteella sekä 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen ympäristötavoitteiden mukaisesti ja ottaen huomioon liitteessä V luetellut toimenpidetyypit.

Nämä toimenpiteet on suunniteltava 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun alustavan arvioinnin perusteella sekä 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen ympäristötavoitteiden mukaisesti ja ottaen huomioon liitteessä V luetellut toimenpidetyypit ja asiaankuuluvat rajatylittävät vaikutukset ja ominaisuudet, ja niiden on perustuttava seuraaviin ympäristöperiaatteisiin:

 

i) ennalta varautumisen periaate sekä periaatteet, joiden mukaan on toteutettava ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, ympäristövahingot on korjattava ensisijaisesti niiden lähteellä ja aiheuttajan on vastattava kustannuksista;

 

ii) ekosysteemiin perustuva lähestymistapa.

Perustelu

Viittauksella yhteisön ympäristöperiaatteisiin halutaan tehostaa niiden soveltamista ja varmistaa yhdenmukaisuus yhteisön ympäristöpolitiikan suuntaviivojen kanssa.

Tarkistus 61

12 artiklan 1 kohdan 2 a alakohta (uusi)

 

Jäsenvaltioiden on päätettävä toimenpiteistä, jotka on toteutettava havaitsemista ja jäljitettävyyttä koskevan 10 a artiklan perusteella.

Perustelu

Meren saastumisen havaitsemista ja jäljitettävyyttä koskevien toimenpiteiden toteuttamista koskevaa säännöstä pidetään välttämättömänä, jotta saastumislähteet paikannettaisiin välittömästi ja niiden suhteen ryhdyttäisiin tehokkaisiin toimiin.

Tarkistus 62

12 artiklan 1 a kohta (uusi)

 

1 a. Jäsenvaltioiden toimenpideohjelmiin on sisällytettävä alueellisia suojelutoimenpiteitä. Toimenpiteisiin on sisällytettävä vähintään, mutta ei pelkästään direktiivissä 92/43/ETY tarkoitettujen erityisten suojelutoimien alueiden käyttö, direktiivissä 79/409/ETY tarkoitettujen erityissuojelualueiden käyttö ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten kokouksen päätöksellä VII/5 sovitut suojellut merialueet sekä muista kansainvälisistä tai alueellisista sopimuksista, joissa yhteisö on osapuolena, johtuvat velvoitteet.

 

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näistä alueista muodostetaan viimeistään vuoteen 2012 mennessä suojeltujen merialueiden yhdenmukainen ja edustava verkosto. Verkostoon on sisällytettävä kaikenlaiselta liikakäytöltä suojeltuja riittävän suuria alueita, jotta voidaan suojella muun muassa kutu-, kasvu- ja ruokailupaikkoja ja säilyttää tai palauttaa ekosysteemien eheys, rakenne ja toiminta.

Tarkistus 63

12 artiklan 2 kohta

2. Jäsenvaltioiden on yhdistettävä 1 kohdan mukaisesti suunnitellut toimenpiteet toimenpideohjelmaksi ja otettava samalla huomioon toimenpiteet, joita edellytetään asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten perusteella.

2. Jäsenvaltioiden on yhdistettävä 1 kohdan mukaisesti suunnitellut toimenpiteet toimenpideohjelmaksi ja otettava samalla huomioon toimenpiteet, joita edellytetään asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten perusteella. Erityisesti jäsenvaltioiden on otettava aiheellisesti huomioon direktiivin 91/271/ETY, direktiivin 2006/7/EY ja ympäristön laatunormeista vesipolitiikan alalla ja direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta annetun direktiiviehdotuksen täytäntöönpanosta saatavat edut.

Perustelu

Vesipuitedirektiivin ja sen ympäristön laatunormeista annetun tytärdirektiivin, tarkistetun uimavesidirektiivin ja yhdyskuntajätevesidirektiivin normien täyttäminen vaikuttaa myönteisesti meriympäristöön ja auttaa saavuttamaan meristrategiadirektiivin ympäristötavoitteet. Toimien paremmalla koordinoinnilla ja johdonmukaisella toteuttamisella voidaan estää päällekkäisyyksiä ja laiminlyöntejä, varmistaa toimien johdonmukainen soveltaminen niiden kattamalla maantieteellisellä alueella ja helpottaa aikatauluissa pysymistä.

Tarkistus 64

12 artiklan 2 a kohta (uusi))

 

2 a. Toimenpideohjelmiin on erityisesti sisällytettävä seuraavat asiat:

 

a) aluevesiin, jokisuiden vaihettumisvesiin ja rannikkovesiin liittyvät toimenpiteet direktiivin 2000/60/EY nojalla; ja

 

b) meriluonnonsuojelualueiden suojelutoimenpiteet 4 a artiklan nojalla

Tarkistus 65

12 artiklan 6 a kohta (uusi)

 

6 a. Komissio vahvistaa kaikkia sidosryhmiä kuultuaan viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] [22 artiklan 2 kohdassa] tarkoitettua menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset perusteet ja standardit valtamerien hyvän hallinnon periaatteiden noudattamiseksi.

Perustelu

On tärkeää vahvistaa selkeät perusteet ja standardit sille, mitä valtamerien hyvän hallinnoinnin periaatteisiin tarkalleen kuuluu, jotta jäsenvaltiot tietävät, mitä niiltä vaaditaan strategioiden laatimisessa näiden periaatteiden mukaisesti.

Tarkistus 66

13 artikla

Erityisalueet

Poikkeukset

1. Jos jäsenvaltio havaitsee sille kuuluvilla Euroopan merivesillä alueen, joilla jostakin jäljempänä luetelluista syistä ympäristötavoitteita ei voida saavuttaa kyseisen jäsenvaltion toimin, sen on ilmoitettava kyseinen alue selkeästi toimenpideohjelmassaan ja toimitettava komissiolle kantansa tueksi tarvittava näyttö:

1. Jos jäsenvaltio, joka on laatinut toimenpideohjelman 12 artiklan 1 kohdan nojalla, havaitsee tapauksen, jossa jostakin jäljempänä luetelluista syistä ympäristötavoitteita ja ympäristön hyvää tilaa ei voida saavuttaa kyseisen jäsenvaltion toimin, sen on ilmoitettava tapaus selkeästi toimenpideohjelmassaan ja toimitettava komissiolle kantansa tueksi tarvittavat perustelut:

 

a) ympäristötavoitteet eivät ole asianmukaisia tämän jäsenvaltion suhteen johtuen ominaisuuksista, joiden takia asia ei koske tätä jäsenvaltiota;

 

b) yhteisön lainsäädännön nojalla kyseiseen toimenpiteeseen tai kyseisiin toimenpiteisiin ryhtyminen ei kuulu yksinomaan tälle jäsenvaltiolle;

 

c) kansainvälisen lainsäädännön nojalla kyseiseen toimenpiteeseen tai kyseisiin toimenpiteisiin ryhtyminen ei kuulu yksinomaan tälle jäsenvaltiolle;

a) jonkin toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimi tai toimien puute;

c a) jonkin toisen jäsenvaltion, kolmannen maan, Euroopan yhteisön tai muun kansainvälisen järjestön toimi tai toimien puute;

b) luonnon tai ylivoimaisen esteen aiheuttamat olosuhteet;

c b) luonnon tai ylivoimaisen esteen aiheuttamat olosuhteet;

 

c c) ilmastonmuutos;

c) merivesien fyysisten ominaisuuksien muutokset sellaisten toimien seurauksena, joiden perusteena on ympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia merkittävämpi yleinen etu.

c d) merivesien fyysisten ominaisuuksien muutokset sellaisten toimien seurauksena, joiden ensisijaisena perusteena on yleinen etu.

Kyseisen jäsenvaltion on kuitenkin toteutettava tilapäisiä toimenpiteitä, joilla estetään kyseessä olevien merivesien tilan huonontuminen edelleen ja lievennetään haitallisia vaikutuksia kyseisellä merialueella.

2. Jokaisen jäsenvaltion, joka vetoaa 1 kohdan b, c, c a, c b ja c c alakohdassa tarkoitettuihin perusteluihin, on sisällytettävä toimenpideohjelmaansa tilapäisiä toimenpiteitä, jotka ovat yhteensopivia yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisen lainsäädännön kanssa, jotta voitaisiin minimoida vaikutuksia, jos ympäristön hyvää tilaa ei voi saavuttaa Euroopan merivesillä kyseisellä merialueella.

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutokset eivät pysyvästi estä tai vaaranna ympäristön hyvän tilan saavuttamista kyseisellä merialueella.

3. Jokaisen jäsenvaltion, joka vetoaa 1 kohdan c d alakohdassa tarkoitettuihin perusteluihin on varmistettava, että muutokset eivät pysyvästi estä tai vaaranna ympäristön hyvän tilan saavuttamista kyseisellä merialueella.

3. Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tilapäiset toimenpiteet muodostavat olennaisen osan toimenpideohjelmaa.

3 a. Kun jäsenvaltio vetoaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin perusteluihin ja komissio hyväksyy perustelun, komission on välittömästi ryhdyttävä kaikkiin sen käytössä oleviin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että kyseinen ympäristötavoite toteutetaan.

Tarkistus 67

18 artiklan 1 a alakohta (uusi)

 

1 a. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan käytettävä 1 kohdassa tarkoitetussa sidosryhmien osallistumisessa olemassa olevia hallintoelimiä tai rakenteita, mukaan lukien alueelliset mertensuojelusopimukset, neuvoa-antavat tieteelliset tahot ja alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat.

Perustelu

Olisi käytettävä olemassa olevia rakenteita kuulemisen helpottamiseksi. Varsinkin kalatalousteollisuuden kanssa käytävää vuoropuhelua olisi koordinoitava (kalatalousalan) alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa, ja tiedeyhteisöä olisi kuultava esim. ICESin ja alueellisten sopimusten puitteissa.

Tarkistus 68

18 artiklan 1 b alakohta (uusi)

 

1 b. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön neuvotteluja ja säännöllistä tietojenvaihtoa varten rakenne, joka kokoaa yhteen toimivaltaiset paikallisviranomaiset, asiantuntijat, valtiosta riippumattomat järjestöt ja kaikki merialueella tai -osa‑alueella toimivat henkilöt. Tällä rakenteella on oltava suora yhteys Euroopan unionin suosittelemiin kalastusalan alueellisiin neuvoa-antaviin toimikuntiin.

Perustelu

Näin lisätään tietojen avoimuutta.

Tarkistus 69

19 artiklan 1 khdan 1 alakohta

1. Komission julkaisee ensimmäinen arviointikertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta kahden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki toimenpideohjelmat, ja viimeistään vuonna 2021.

1. Komission julkaisee ensimmäinen arviointikertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta kahden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki toimenpideohjelmat, ja viimeistään vuonna 2017.

Tarkistus 70

19 artiklan 1 a kohta (uusi)

 

1 a. Komissio julkaisee [neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] kertomuksen, jossa yksilöidään ristiriitojen tai täydentävyyksien olemassaolo tämän direktiivin parantamisen ja 2 a artiklassa mainittujen velvoitteiden ja sitoumusten välillä.

 

Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Perustelu

Tällä tarkistuksella varmistetaan, että kaikki ristiriidat olemassaolevien yhteisön toimien, kuten yhteisen kalastuspolitiikan ja luonnon säilyttämistä koskevan politiikan välillä, yksilöidään ja että niihin puututaan ja niiden täydentävyyttä lisätään.

Tarkistus 71

19 artikla 2 a kohta (uusi)

 

2 a. [kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen] komission on annettava selvitys meriympäristön tilasta yhteisölle tärkeillä arktisilla vesillä ja tarvittaessa ehdotettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianmukaisia toimia niiden suojelemiseksi, Pohjoisnapa-alueen julistamiseksi suojelluksi alueeksi Etelänapa-alueen tapaan ja sen nimeämiseksi rauhalle ja tieteelle omistetuksi luonnonsuojelualueeksi.

 

Jäsenvaltioiden, joiden Euroopan merivesiin kuuluu arktisen alueen vesiä, on asetettava kyseisten vesien alustavan arvioinnin tulokset Arktisen neuvoston saataville.

Perustelu

Pohjoisnapa-alue on ainutlaatuinen ekosysteemi. On arvioitava huolellisesti alueen nykyisestä ja tulevasta hyödyntämisestä aiheutuvat riskit ja otettava arvioinnissa huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset, jotka aiheuttavat yhä suurempien jääalueiden muuttumisen merialueeksi.

Tarkistus 72

19 a artikla (uusi)

 

19 a artikla

 

Suojelualueita koskeva väliraportti

 

Komissio esittää [24 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta] kertomuksen siitä, miten on edistytty suojeltujen alueiden verkoston perustamisessa ja alueiden sulkemisessa suojeltujen kasvupaikkojen ja -aikojen aikaansaamiseksi biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten kokouksen päätöksellä VII/5 sovittujen sitoumusten mukaisesti, ja miten yhteisö on myötävaikuttanut kyseisen verkoston aikaansaamiseen.

 

Tällä perusteella komissio ehdottaa tarvittaessa perustamissopimuksessa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti yhteisön lisätoimia, joita tarvitaan suojeltujen merialueiden edustavan verkoston tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2012 mennessä.

Perustelu

Euroopan yhteisö on biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolena velvollinen luomaan vuoteen 2012 mennessä suojeltujen merialueiden edustavan verkoston sekä sulkemaan alueita kasvupaikkojen suojelemiseksi ja vahvistamaan määräajat. Suojeltujen alueiden verkostoa luodessaan komission tulee arvioida yhteisön panos suojeltujen merialueiden edustavan verkoston aikaansaamisessa ja ehdottaa tarvittaessa lisätoimia.

Tarkistus 73

20 artikla

Komissio tarkistaa tämän direktiivin [15 vuoden kuluttua sen voimaantulosta] ja tekee tarvittaessa ehdotuksen tarpeellisiksi osoittautuneista muutoksista.

1. Komissio tarkistaa tämän direktiivin [10 vuoden kuluttua sen voimaantulosta] ja tekee tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tarpeellisiksi osoittautuneista muutoksista., joiden tavoitteena on:

 

a) edistää ympäristön hyvän tilan saavuttamista Euroopan merivesillä, jos tilaa ei ole saavutettu vuoteen 2017 mennessä;

 

b) edistää ympäristön hyvän tilan säilyttämistä Euroopan merivesillä, jos tila on saavutettu vuoteen 2017 mennessä;

 

2. Komission on erityisesti otettava huomioon ensimmäinen arviointiraportti, joka on laadittu 19 artiklan 1 kohdan nojalla.

Tarkistus 74

20 a artikla (uusi)

 

20 a artikla

 

Yhteisön rahoitus

 

1. Kun otetaan huomioon, että meristrategian laatiminen on luonnostaan painopistealue, tämän direktiivin täytäntöönpanoa tuetaan yhteisön rahoitusvälineillä vuodesta 2007 alkaen.

 

2. EU osallistuu jäsenvaltioiden laatimien ohjelmien rahoittamiseen olemassa olevien rahoitusvälineiden mukaisesti.

Tarkistus 75

21 artiklan 1 kohta

1. Liitteet II, III ja IV mukautetaan tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen [22 artiklan 2 kohdassa] tarkoitetun menettelyn mukaisesti ottaen huomioon 16 artiklan 2 kohdassa vahvistetut määräajat meristrategioiden tarkistusta ja ajantasaistamista varten.

1. Liitteet II, III ja IV mukautetaan tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen [22 artiklan 2 a kohdassa] tarkoitetun menettelyn mukaisesti ottaen huomioon 16 artiklan 2 kohdassa vahvistetut määräajat meristrategioiden tarkistusta ja ajantasaistamista varten.

Perustelu

Uuden komitologiamenettelyn käyttöönoton johdosta (neuvoston päätös 2006/512/EY 17. heinäkuuta 2006) on mukautettava lainsäädäntöä. Meristrategiadirektiivin tapauksessa uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä on sovellettava liitteiden II, III ja IV mukauttamiseksi tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen, koska kyse on päätöksessä 2006/512/EY tarkoitetuista laajakantoisista toimenpiteistä, joilla muutetaan perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia.

Tarkistus 76

21 artiklan 2 kohdan johdantokappale

2. Tarvittaessa komissio voi [22 artiklan 2 kohdassa] tarkoitetun menettelyn mukaisesti vahvistaa:

Tarvittaessa komissio voi [22 artiklan 2 a kohdassa] tarkoitetun menettelyn mukaisesti vahvistaa:

Perustelu

Uuden komitologiamenettelyn käyttöönoton johdosta (neuvoston päätös 2006/512/EY 17. heinäkuuta 2006) on mukautettava lainsäädäntöä. Meristrategiadirektiivin tapauksessa uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä on sovellettava, kun vahvistetaan standardit liitteiden II, III ja IV soveltamista varten ja tekniset formaatit tietojen siirtoa ja käsittelyä varten, mukaan luettuina tieteelliset ja kartografiset tiedot. Kyse on päätöksessä 2006/512/EY tarkoitetuista laajakantoisista toimenpiteistä, joilla muutetaan perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia.

Tarkistus 77

22 artiklan 2 a kohta (uusi)

 

2 a. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a ja 7 artiklaa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY.

Perustelu

Uuden komitologiamenettelyn käyttöönoton johdosta (neuvoston päätös 2006/512/EY 17. heinäkuuta 2006) on mukautettava lainsäädäntöä. Tarkistuksella meristrategiadirektiiviin sisällytetään uusi valvonnan käsittävä sääntelymenettely.

Tarkistus 78

22 a artikla (uusi)

 

22 a artikla

 

Euroopan merivesien ulkopuolella sijaitsevat vedet

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston tai tarvittaessa neuvoston on hyväksyttävä yhteisön toimenpiteitä, joiden avulla voidaan parantaa Euroopan merivesien ulkopuolella sijaitsevien vesien tilaa silloin, kun parantaminen on mahdollista yhteisön tai jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien toimien avulla.

 

Nämä toimenpiteet hyväksytään komission esittämien ehdotusten perusteella [neljän vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta] sopimuksessa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

Tarkistus 79

23 artiklan 1 kohdan 1 alakohta

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan [kolmen vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kyseiset säädöstekstit sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin säännösten välinen vastaavuustaulukko.

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan [kahden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kyseiset säädöstekstit sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin säännösten välinen vastaavuustaulukko.

Tarkistus 80

I liite (uusi)

 

LIITE I

 

2 b ja 8 artiklassa tarkoitetut edellytykset

 

a) suuntauksia kuvaavien tietojen perusteella merialueen biologinen monimuotoisuus säilyy (kun suuntaukset ovat vakaita) ja palautuu (kun heikkenevä suuntaus on pantu merkille), myös ekosysteemien, luontotyyppien ja lajien osalta, kun kiinnitetään erityistä huomiota ihmisen toiminnan johdosta haavoittuvimpiin osiin tiettyjen ympäristöön liittyvien ominaisuuksien perusteella: heikkous, herkkyys, hidas kasvu, vähäinen lisääntyvyys, pitkäikäisyys, sijainti etäällä levinneisyysalueesta, vähäinen geenivirta ja geneettisesti erilaiset alalajit;

 

b) kaikki meren elollisten luonnonvarojen kannat ovat elpyneet tasolle, joka takaa lajien runsauden pitkällä aikavälillä ja niiden lisääntymiskapasiteetin täydellisen säilymisen, ja lajien ikä- ja kokorakenne osoittaa kannan olevan hyvässä kunnossa;

 

c) ihmisen toiminta ei saa (oleellisesti) vaikuttaa sellaisten lajien levinnäisyyteen ja runsauteen, joita ei suoraan käytetä hyödyksi;

 

d) kalastuksen kielteiset vaikutukset meriympäristöön, mukaan lukien merenpohjaan sekä muiden kuin kohdelajien ja kalanpoikasten satunnaiseen pyyntiin ovat vähentyneet;

 

e) pienten "rehukalalajien" kannat, ravintoketjun alimmalla tasolla, ovat kestäviä, erityisesti kun otetaan huomioon niiden merkitys niistä riippuvaisille petokaloille, mukaan lukien kalat, joilla on kaupallista arvoa, sekä ekosysteemien ja niiden resurssien kestävälle säilymiselle;

 

f) ihmisen toiminnasta peräisin olevien ympäristölle haitallisten aineiden pitoisuudet, hormonitoimintaan vaikuttavat synteettiset aineet ja kemialliset tuotteet mukaan lukien, ovat lähes olemattomat, niin että ne eivät voi suoraan tai välillisesti aiheuttaa vahinkoa ympäristölle tai ihmisten terveydelle;

 

g) luonnosta peräisin olevien ympäristölle haitallisten aineiden pitoisuudet ovat lähellä ekosysteemin luonnollista tasoa;

 

h) rannikolta tai sisämaasta, vesiviljelystä tai viemäreiden ja muiden valumien päästöistä peräisin olevien orgaanisten yhdisteiden ja lannoitteiden vaikutukset ovat tasolla, joka ei vaikuta ympäristöön tai ihmisten terveyteen taikka merten ja rannikoiden oikeutettuun käyttöön;

 

i) rehevöityminen, joka johtuu esimerkiksi ravinteiden, kuten fosforin ja typen päästöistä, on saatu vähennetyksi tasolle, jolla ei enää aiheudu haitallisia vaikutuksia, kuten biologisen monimuotoisuuden vähenemistä, ekosysteemin heikentymistä, vahingollisia leväkukintoja ja merenpohjan vesien hapenpuutetta;

 

j) merenpohjan, sen sisustan tai pohjalajien tutkimuksesta tai hyväksikäytöstä aiheutuvat vaikutukset merten ja rannikoiden ekosysteemeihin, mukaan lukien luontotyypit ja lajit, on vähennetty minimiin eivätkä ne ole kielteisiä suhteessa pohjaekosysteemien ja niihin liittyvien ekosysteemien rakenteelliseen ja ympäristölliseen eheyteen;

 

k) jätteiden määrää meri- ja rannikkoympäristöissä on vähennetty sellaiselle tasolle, että voidaan varmistaa, että ne eivät uhkaa merten lajeja ja luontotyyppejä, ihmisten terveyttä sekä rannikkoyhteisöjen turvallisuutta ja taloutta;

 

l) säännölliset öljypäästöt öljynporauslautoilta ja öljyputkista sekä porauksesta aiheutuvan vahingollisen lietteen käyttö on lopetettu ja näiden aineiden satunnaiset päästöt on saatu minimoitua;

 

m) eri toiminnoista aiheutuvat haitalliset päästöt ja meriliikenteestä peräisin olevat päästöt on poistettu ja haitallisia päästöjä mahdollisesti aiheuttavien onnettomuuksien riski on vähennetty minimiin;

 

n) eksoottisten lajien tarkoituksellinen levittäminen meri- ja rannikkoympäristöön on kielletty, niiden satunnaista leviämistä on rajoitettu minimiin ja painolastivedet on poistettu mahdollisena leviämisen lähteenä. Uusien lajien käyttö (mukaan lukien eksoottiset ja geneettiset muunnetut lajit) vesiviljelyssä on kielletty ilman ennalta tehtyä vaikutusten arviointia.

 

o) ihmisten harjoittamasta rakennustoiminnasta aiheutuvat vaikutukset merten ja rannikoiden lajeihin ja luontotyyppeihin on vähennetty minimiin, eivätkä ne ole kielteisiä merenpohjan ja muiden ekosysteemien rakenteellisen ja ekologisen eheyden kannalta, eikä merten ja rannikoiden lajien ja luontotyyppien kykyyn sopeuttaa levinneisyysalueensa ilmastonmuutokseen vaikuteta kielteisesti;

 

p) muun muassa meriliikenteestä ja vedenalaisista äänilaitteista peräisin oleva melusaaste on vähennetty minimiin tavoitteena välttää meren elämälle, ihmisten terveydelle ja merten ja rannikoiden oikeutetulle käytölle aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia;

 

q) hiilidioksidin varastointi merenpohjaan ja merenpohjan sisustaan on kielletty, paitsi jos siihen on saatu lupa kansainvälisen oikeuden mukaisesti, jos on tehty ympäristövaikutusten arviointi direktiivin 85/337/ETY ja asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti ja jos on toteutettu asianmukaisia seuranta- ja valvontatoimenpiteitä;

 

r) kiintoaineiden, nesteiden tai kaasujen järjestelmällisestä/tarkoituksellisesta päästämisestä vesialueelle tai merenpohjaan/merenpohjan sisustaan on tehty ympäristövaikutusten arviointi ja siihen on saatu etukäteen lupa;

 

s) kaikilla alueilla ihmisen mahdollisesti haitalliselta toiminnalta suojeltujen merialueiden osuus sekä näiden alueiden ekosysteemien monimuotoisuus ovat riittävät suojeltujen merialueiden alueellisen ja globaalin verkoston luomiseksi;

  • [1]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

PERUSTELUT

1. Johdanto

Euroopan yhteisön on harjoitettava vahvaa politiikkaa meriympäristön suojelemiseksi, jotta voitaisiin ehkäistä luonnon monimuotoisuuden katoaminen, meriympäristön pilaantuminen ja palauttaa merten ekosysteemien tasapaino. Politiikkaa on suunniteltava yhtenäisesti Euroopan meriympäristön suojelemiseksi ja elvyttämiseksi ottaen huomioon olemassa olevat paineet sekä ryhtymällä toimiin ja asettamalla selkeitä operatiivisia tavoitteita.

Kaksi kolmasosaa planeetastamme on merivesien peitossa. Meriympäristö kätkee sisälleen elintärkeitä luonnonvaroja ja sen ekosysteemi tarjoaa tärkeitä mahdollisuuksia, joihin liittyvät ilmaston säänteleminen, ravinteiden kierrätys, jätteiden sulauttaminen ja hapen tuottaminen. Meren ekosysteemit edustavat myös 80 prosenttia maapallomme elämästä, mistä johtuen meriympäristö kuuluu yhteiskunnallisen ja taloudellisen hyvinvointimme sekä terveytemme perustoihin.

Eurooppaa ympäröi neljä merta ja kaksi valtamerta. Mustalta mereltä (suljettu) Koillis-Atlantille (avoin) ekosysteemit ovat erilaisia ja samalla katetaan useita luonnonmaantieteellisiä alueita. Euroopan rannikko on 100 000 kilometriä pitkä ja yhteisön merialue on laajempi kuin sen maa-alue. Ainakin 16 prosenttia Euroopan kansalaisista asuu rannikoilla ja suuri määrä heistä on työssään riippuvaisia merestä tai meri edustaa heille mahdollisuutta rentoutua, harrastaa urheilua, hankkia tuotteita tai on heille inspiraation lähteenä.

Merten ekosysteemien pilaantuminen on ilmeistä kaikkialla maailmassa eivätkä Euroopan meret muodosta poikkeusta. Uhat ovat usein rajatylittäviä ja koskevat liiallista kalastusta, tuhoavia kalastusmuotoja, rannikoilta peräisin olevien jätteiden ja saasteiden päästöä meriin, laivojen aiheuttamaa melua, meriliikenteen infrastruktuureja, kaasunpoistoa ja merenalaista melua aiheuttavia toimia ja sen lisäksi tulokaslajeja, ilmastonmuutoksen vaikutuksia, soranottoa, öljyn porausta ja rannikoiden rakentamista. Kun on kyse suljetuista tai osittain suljetuista meristä kuten Musta meri, Baltian meri ja Välimeri saastumisen uhka on erityisen merkittävä.

Liiallista kalastusta, tuhoavien kalastusmuotojen käyttöä ja globaalia ilmastonmuutosta pidetään vakavimpina uhkina maailman meriympäristölle, samalla kun kaupalliset kalakannat saavuttavat kriittisen tason Euroopassa. Kalatalous perustuu merten ekosysteemien hyvään tilaan ja niiden elpymiskykyyn. Viimeisten 50 vuoden aikana tärkeimpien petokalojen arvioitu väheneminen kahdella kolmasosalla, esimerkkinä tonnikala ja miekkakala, osoittaa selkeästi, että on ryhdyttävä kiireisiin toimiin merien biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Rehevöityminen (ravinteita koskeva pilaantuminen), rannikoiden kehitys ja lukuisat merestä riippuvaiset toiminnat, merten ekosysteemien epävarman tilanteen lisäksi, aiheuttavat suoraan meriympäristön kätkemän ekologisen pääoman vähenemisen.

Merten tarjoamien luonnonvarojen ja ekosysteemien toiminnan kestävän käytön ympäristölliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset edut ovat merkittäviä. Vahingoittuneiden ekosysteemien toiminnan elvyttämisestä aiheutuu paljon suuremmat kustannukset kuin ekosysteemien suojelusta. Kuitenkin tunnustetaan laajasti, että nykyiset toimenpiteet Euroopan meriä koskevien paineiden ja uhkien valvomiseksi ja vähentämiseksi ovat epäonnistuneet. Toistaiseksi kehitettyjen politiikkojen alakohtaisuus on johtanut kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten politiikkojen, lainsäädäntöjen, ohjelmien ja toimintaohjelmien päällekkäisyyteen, mikä ei ole mahdollistanut yhtenäisten puitteiden kehittämistä. Jäsenvaltioiden yksittäisistä kansallisista toimista johtuvaa edistystä on haitannut samaan merialueeseen kuuluvien muiden maiden toimien viivästyminen. Samalla tavoin kansainvälinen yhteistyö, erityisesti merten alueellisen yleissopimuksen puitteissa (Regional Seas Convention) on tuottanut vain vähäisiä tuloksia, sillä toimet eivät ole sitovia eikä muita kuin sopimusosapuolia valvota, mikä estää saavuttamasta asetettuja tavoitteita.

Meristrategiaa koskeva direktiiviehdotus on asianmukainen ja sitä on odotettu ja sen avulla on voitava yhtenäistää ja vahvistaa politiikan olemassa olevia puitteita meriympäristön suojelemiseksi Euroopassa. Sen tehokkuudesta riippuu Euroopan merten tuleva tila ja sen avulla voidaan varmistaa tarvittava ympäristöperusta merten luonnonvarojen ja toimintojen kestävää käyttöä varten Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella. Tästä syystä mietinnössä esitetään tietty määrä tarkistuksia komission ehdotuksen vahvistamiseksi komission asettamien kunnianhimoisten ja olennaisen tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi, sillä ehdotetut puitteet eivät ole riittävän vaativia tavoitteiden osalta eivätkä riittävän selkeitä ollakseen todella toimivia, kun on kyse jäsenvaltioiden ja mahdollisesti kolmansien maiden välisestä yhteistyöstä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Euroopan komissio on myös ehdottanut, että "meristrategiadirektiivi" muodostaisi ympäristöpilarin Euroopan uudelle meripolitiikalle, josta parhaillaan keskustellaan ja josta julkaistaan vihreä kirja ensi vuonna. Näin ollen vain vahva direktiivi voi muodostaa riittävän perustan kestävän meripolitiikan kehittämiseksi Euroopassa.

2. Yhteenveto ehdotuksesta

Meriympäristöön liittyvää teemakohtaista strategiaa alettiin kehittää kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa, jonka neuvosto ja parlamentti hyväksyivät vuosiksi 2002–2012 , sillä se on erittäin tärkeä väline ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Komission ehdotus "meristrategiadirektiiviksi" (KOM(2005)0505) hyväksyttiin lokakuussa 2005 ja kuuluu olennaisena osana meriympäristöä koskevaan teemakohtaiseen strategiaan. Sitä on edeltänyt kolmen vuoden kuulemismenettely ja komission tiedonanto "Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa" (KOM(2002)0539).

Direktiivin avulla on voitava täyttää olemassa oleva tyhjiö Euroopan ympäristöpolitiikassa, joka on keskittynyt maa-alueiden hallinnointiin, ottaen huomioon että ehdotetaan puitteita, joiden avulla voidaan kehittää strategioita ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi vuonna 2021. Näin ollen direktiivissä esitetään hallintoyksiköitä, jotka muodostaisivat "Euroopan merialueet", mikä vaatii jäsenvaltioita kehittämään meristrategioita, joihin kuuluu aluksi valtioiden meriympäristön arviointi, ympäristötavoitteiden vahvistaminen, käynnissä olevien arviointien valvontaohjelman laatiminen ja tavoitteiden säännöllinen uudelleenarviointi sekä ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavan toimenpideohjelman asettaminen. Jäsenvaltioiden on myös määriteltävä, mikä on ympäristön hyvä tila niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä.

Direktiivissä esitetään myös useita poikkeuksia, joiden osalta ei ole mahdollista saavuttaa ympäristön hyvää tilaa direktiivin puitteissa tehdyin toimin. Kun toimi on mahdollinen, jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa, jotta voitaisiin saavuttaa ympäristön hyvä tila.

3. Yhteenveto esittelijän kommenteista

Esittelijän tavoitteena on ollut lyhentää täytäntöönpanon määräaikoja ja varmistaa, että ympäristön hyvä tila määriteltäisiin tarkasti ja kunnianhimoisesti ja että merialueet ja osa-alueet todella panisivat täytäntöön toimintastrategian ja että yhteistyö jäsenvaltioiden välillä ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa olisi tehokasta ja yhteydessä voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin ja sopimuksiin.

4. Ehdotettuja tarkistuksia koskevat yksityiskohtaiset kommentit

Direktiiviehdotuksen 1 artiklassa luodaan puitteet meristrategioiden laatimiselle, jotta voitaisiin saavuttaa meriympäristön hyvä tila. Tämä ei merkitse, että direktiivin avulla velvoitettaisiin jäsenvaltiot saamaan aikaan ympäristön hyvä tila. Kun otetaan huomioon meriympäristön nopea pilaantuminen, esittelijä on ehdottanut tarkistuksia tavoitteen vahvistamiseksi painottaen jäsenvaltioiden velvollisuutta luoda ympäristön hyvä tila, samalla kun otetaan huomioon tietyt poikkeukset. Poikkeukset ovat välttämättömiä siinä tapauksessa, että merivesien ympäristöasema ei riipu yksinomaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivallasta tai ole niiden valvonnan alaista.

Tästä on kyse esimerkiksi kun jäsenvaltiot jakavat toimivaltansa Euroopan yhteisön tai kansainvälisen organismin kanssa tai kun meriympäristön pilaantuminen johtuu paineista, jotka eivät ole jäsenvaltioiden kokonaan tai osittain hallittavissa (ilmastonmuutos).

Esittelijä painottaa pyrkivänsä kehittämään ympäristön hyvän tilan käsitettä, jotta voitaisiin selkeästi esittää tarvittavat toimenpiteet sen saavuttamiseksi. Tarkistukset vastaavat osittain sidosryhmien kuulemisten päätelmiä, etenkin kun on kyse sovituista suojelutavoitteista, pilaantumisen ehkäisystä, merien ekosysteemien toiminnan elpymisestä ja palautumisesta, saastumisen ehkäisystä ja merten tarjoamien mahdollisuuksien, tuotteiden ja kaiken toiminnan säilyttämisestä kestävällä tasolla, siten että ei vaaranneta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia käyttää meriä eikä ekosysteemien kykyä vastata luonnollisiin muutoksiin kuten ihmisen aiheuttamiin muutoksiin. Lisäksi tarkistuksista heijastuu pyrkimys olla lykkäämättä ympäristön hyvän tilan määritelmää, sillä tarkistukset sisältävät luettelon ehtoja määritelmän laatimiseksi.

Kun otetaan huomioon, että suurin osa tai kaikki meriympäristöön kohdistuvat paineet ovat rajatylittäviä, Euroopan merialueiden ympäristön hyvä tila saavutetaan vain, jos jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä tai koordinoivat toimiaan keskenään tai kolmansien maiden kanssa.

Hanketta koskevia toimia on vahvistettu ja muokattu tarvittaessa, myös vaatimalla jäsenvaltioita laatimaan asianmukaisia mekanismeja yhtenäisen ja koordinoidun meristrategian luomiseksi ja jokaista aluetta koskevan yhteisen raportin laatimiseksi.

Kun otetaan huomioon Romanian ja Bulgarian lähestyvä liittyminen Euroopan unioniin, Musta meri on sisällytetty ehdotetun direktiivin kattamiin alueisiin. Lisäksi esittelijä on halunnut viitata arktiseen alueeseen ja muihin kansainvälisiin vesiin ja ulkopuolisiin merialueisiin, mitä olisi laajennettava ja täsmennettävä parlamentaarisessa keskustelussa, jotta voitaisiin mahdollisesti parantaa näiden merten suojelutoimenpiteitä.

Näistä vesistä monet ovat pysyneet koskemattomina ja ne muodostavat erityisen herkän ekosysteemin. Kuitenkin olemassa olevat tai uhkaavat vaarat, kuten liiallinen kalastus, ympäristölle vaarallisten aineiden kuljetuksesta (pitkillä matkoilla) aiheutuvat myrkylliset saasteet, meren pinnan lämpenemiseen ja napajäätiköiden sulamiseen johtava ilmastonmuutos sekä luonnonvarojen, mukaan lukien öljyn ja luonnonkaasun lisääntyvä hyväksikäyttö voivat vaikuttaa vakavasti ekosysteemeihin. Nämä vedet, joista Pohjoinen jäämeri ei ole vähäisin osa, huolestuttavat yhteistä talousaluetta.

Voidaan lisätä, että merten suojelualueiden (Marine Protected Areas (MPAs)) perustaminen on tärkeä väline, kun halutaan suojella merten ekosysteemejä, säilyttää merten biologinen monimuotoisuus ja vahvistaa merten ekosysteemien vastustuskykyä pitkällä aikavälillä.

Direktiivissä on tunnustettava ja taattava, että yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia parannetaan. Tarkistuksissa täsmennetään näiden sopimusten ja direktiivin täytäntöönpanon johdonmukaisuutta.

Komission esittämät määräajat ovat liian pitkiä, kun otetaan huomioon haasteiden kiireellisyys. Direktiivissä esitetään ympäristön hyvää tilaa koskevat tavoitteet vuodeksi 2021 ja esittelijä ehdottaa vastaavasti vuotta 2017 ja sitä, että lyhennetään tavoitteiden saavuttamisen eri vaiheita. Ympäristön hyvän tilan alustava arviointi ja määrittely voivat kestää kaksi vuotta neljän sijasta, ympäristötavoitteiden ja valvontaohjelman täytäntöönpano voi vaatia kolme vuotta neljän ja viiden vuoden sijasta, toimenpideohjelma olisi laadittava vuoteen 2012 mennessä vuoden 2016 sijasta ja ohjelma olisi käynnistettävä vuonna 2014 vuoden 2018 sijasta.(COD)

kalatalousvaliokunnAN LAUSUNTO (7.9.2006)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)
(KOM(2005)0505 – C6‑0346/2005 – 2005/0211(COD))

Valmistelija: Ioannis Gklavakis

am

LYHYET PERUSTELUT

Erityisen strategian laatiminen yhteisön kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman puitteissa, tavoitteena meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen, on merkittävä aloite komission taholta, koska se on samoilla linjoilla myös yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kanssa.

Merten suojelua koskevan yhdennetyn politiikan kiireellinen kehittäminen on jo välttämätöntä, koska monentyyppinen pilaantuminen ja biodiversiteetin heikkeneminen edistävät meriympäristön tilan huonontumista, joka on vastakkaisista ponnisteluista huolimatta voimistunut viime vuosina. Tähän mennessä kehitetyissä toimintalinjoissa on käsitelty pilaantumisen ja merten ekosysteemien heikentymisen muodostamaa ongelmaa kussakin erikseen eikä integroidusti, minkä seurauksena niiden tavoitteet ovat hyvin usein kumonneet toinen toisensa. Komission päätös liittää ympäristö-, kalastus-, merenkulku-, liikenne-, maatalous-, tutkimus- ja myös aluekehitysalan politiikat yhteiseen kehykseen edustaa dynaamista vastausta meristrategiadirektiivissä käsiteltyyn ongelmaan.

Ehdotetun direktiivin vaikutusten arvioinnista[1] käy ilmi se johtopäätös, että maalla ja merellä tapahtuvasta toiminnasta aiheutuva meren pilaantuminen vaikuttaa lopulta kalastukseen sekä suoraan että välillisesti. Merten pilaantuminen muuttaa merten ekosysteemien koostumusta ja niiden biologisia tekijöitä ja elintarvikeketjun eri osia vaikuttaen siten kalapopulaatioihin. Samalla tavoin tiettyjen saastuttavien aineiden aiheuttama vesien pilaantuminen vaikuttaa kalojen terveyteen ja lisääntymiseen sekä, mikä on vielä pahempaa, vaikuttaa ihmisten terveyteen saastuneiden kalojen todennäköisen kuluttamisen kautta.

Vastaavia tuloksia on havaittavissa Itämerellä, Mustallamerellä, Atlantin valtameren koillisosassa ja Välimerellä maatalous-, teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden vuoksi. Erityisen merkittävää on myös lisääntyneiden merionnettomuuksien yhteydessä tapahtuneiden öljyvuotojen aiheuttama merten ekosysteemien heikentyminen. Tapaukset, joissa rannikkoalueiden kalastustoiminta on täysin lakannut pitkäksikin aikaa öljyvahinkojen takia, eivät ole harvinaisia. Näin ollen kalastukselle ja siitä riippuvaiselle toiminnalle koituvat kustannukset ovat erittäin raskaat. Alalla työskentelevät ovat jo pyytäneet toimiin ryhtymistä tässä asiassa.

Kuitenkaan merten kansainvälisyyden vuoksi meriympäristön hyvää tilaa ei ole mahdollista aikaansaada panemalla täytäntöön vain yhteisön tason toimintalinjoja, vaan toimiin on ryhdyttävä myös alueellisella tasolla. Kaikkien asianosaisten valtioiden on tehtävä yhteistyötä ponnistelujen yhteensovittamiseksi ja yhdenmukaistettava merialueillaan täytäntöönpantavat toimintalinjat. Tämän yhteistyön puitteissa ja kunkin alueen erityispiirteet huomioon ottaen biologisten tekijöiden kokoamisen on tapahduttava yhteisten normien mukaisesti sikäli kuin tämä on mahdollista. Tällä tavoin saadaan laadittua yksityiskohtaisempi arvio kunkin alueen tarpeista, tutkimustulosten vertailu ja parempi arvio strategian vaikutuksista.

Toinen merkittävä tarkastelua vaativa kohta on strategiaan kuuluvien toimien rahoitustapa. On laskettu, että kahden ensimmäisen vuoden hallintomenot nousevat 90 miljoonaan euroon vuosittain, ja että kahden ensimmäisen vuoden jälkeen kustannukset alenevat 70 miljoonaan euroon vuosittain. Se, ettei millään tavalla viitata niiden toimien, joihin jäsenvaltiot ryhtyvät, tulevaan rahoitustapaan, herättää epätietoisuutta.

Lopuksi todettakoon, että herkemmin vahingoittuviin merialueisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Näillä alueilla aktiivisesti toimivien jäsenvaltioiden on todennäköisesti tarpeen laatia lisätutkimuksia ja laajemmalla tasolla kuin tässä direktiivissä on säädetty, mikä aiheuttaa vielä suurempia kustannuksia.

Päätelmät:

Koska merten ja valtamerten biodiversiteetti myötävaikuttaa taloudelliseen kehitykseen ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, meriympäristöä koskevan strategian kehittäminen on välttämätöntä.

Strategian vaikutusten arvioinnissa osoitetaan, että ihmisen toiminnan aiheuttamalla merien voimakkaalla pilaantumisella on suora vaikutus kalastukseen. Näin ollen on painotettava yhteisen kalastuspolitiikan ja meristrategian välistä keskinäistä riippuvuutta. Tämän direktiivin on oltava pohjana meriympäristöä koskeville yhteisön tuleville toimintalinjoille.

On tärkeää, että strategia tarjoaa asianosaisille valtioille joustavuutta, koska Euroopan merialueet ovat keskenään erilaisia. Kuitenkin pidetään tarkoituksenmukaisena laatia biologisten tekijöiden kokoamiselle yhteisiä normeja. Meritutkimus tulee ratkaisevasti myötävaikuttamaan tähän suuntaan. Yhteensovitettuja ponnisteluja tarvitaan myös strategian täytäntöönpanon valvonnassa ja tulosten arvioinnissa, jotta lopulliseen tavoitteeseen päästäisiin eli saavutettaisiin meriympäristön hyvä tila vuoteen 2021 mennessä.

Lopuksi on korostettava, että yksi yhteisen kalastuspolitiikan perustavoitteista on tasapainon saavuttaminen kalastusta ja ympäristöä koskevien tavoitteiden välillä. Tämä herkkä tasapaino on otettava huomioon kaikissa kalastukseen vaikuttavissa yhteisön toimintalinjoissa, alkaen tästä käsiteltävänä olevasta strategiasta.

TARKISTUKSET

Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Komission teksti[2]Parlamentin tarkistukset

Tarkistus 1

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

3 a) On tarpeen määritellä meriympäristöä koskeva teemakohtainen strategia, joka perustuu integroidulle lähestymistavalle ja jonka olisi sisällettävä strategiaan kuuluvien toimien vertailun ja arvioinnin mahdollistavat laadulliset ja määrälliset tavoitteet ja aikataulut. Strategian täytäntöönpanoon liittyvien toimien olisi oltava toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Olisi myös kiinnitettävä huomiota eri osapuolten osallistumisen lisäämiseen sekä meriympäristön suojeluun suorasti tai epäsuorasti liittyvien yhteisön rahoitusvälineiden käytön parantamiseen.

Perustelu

Meriympäristöä koskevassa strategiassa olisi käytettävä horisontaalista lähestymistapaa, joka kattaa kaikki meriympäristöön suorasti tai epäsuorasti liittyvät politiikanalat. Olisi myös kiinnitettävä huomiota eri rahoitusvälineiden asianmukaiseen käyttöön ja niiden välisiin yhteyksiin sekä toissijaisuusperiaatteeseen.

Tarkistus 2

Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)

(3 b) Strategian kehittämisessä ja täytäntöönpanossa olisi pyrittävä ekosysteemin säilyttämiseen. Tässä lähestymistavassa olisi otettava huomioon sekä suojeltavat luonnonmaantieteelliset alueet että meriympäristöön vaikuttava ihmisen toiminta.

Tarkistus 3

Johdanto-osan 3 c kappale (uusi)

 

(3 c) On välttämätöntä jatkaa sellaisten biologisten ja ympäristötavoitteiden sekä viitekehysten asettamista, joissa otetaan huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi)1 ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY2 säädetyt tavoitteet ja muut kansainvälisesti sovitut tavoitteet.

 

1 EYVL L 206, 22.07.1992, s. 7.

 

2 EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

Tarkistus 4

Johdanto-osan 4 kappale

(4) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan avointa ja yhdenmukaista puitelainsäädäntöä, joka muodostaa yleisen perustan toimille ja mahdollistaa toteutettavien toimien koordinoinnin, toimien johdonmukaisuuden ja niiden yhdentämisen yhteisön muuhun lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuviin toimiin.

(4) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan avointa ja yhdenmukaista puitelainsäädäntöä, jossa otetaan huomioon yhteisen kalastuspolitiikan periaatteet ja joka muodostaa yleisen perustan toimille ja mahdollistaa toteutettavien toimien koordinoinnin, toimien johdonmukaisuuden ja niiden yhdentämisen yhteisön muuhun lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuviin toimiin.

Tarkistus 5

Johdanto-osan 4 kappale

(4) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan avointa ja yhdenmukaista puitelainsäädäntöä, joka muodostaa yleisen perustan toimille ja mahdollistaa toteutettavien toimien koordinoinnin, toimien johdonmukaisuuden ja niiden yhdentämisen yhteisön muuhun lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuviin toimiin.

(4) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan avointa ja yhdenmukaista puitelainsäädäntöä, johon sisältyy ympäristön hyvän tilan määritelmä ja joka muodostaa yleisen perustan toimille ja mahdollistaa toteutettavien toimien koordinoinnin, toimien johdonmukaisuuden ja niiden yhdentämisen yhteisön muuhun lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuviin toimiin.

Perustelu

"Ympäristön hyvä tila" pitäisi määritellä direktiivissä eikä jonakin myöhempänä ajankohtana komitologiamenettelyllä.

Tarkistus 6

Johdanto-osan 10 a kappale (uusi))

(10 a) Natura 2000 -verkoston täysimääräistä täytäntöönpanoa meriympäristössä silmällä pitäen olisi määriteltävä asianmukainen lähestymistapa. Siihen olisi sisällyttävä ehdotuksia luontotyyppidirektiivin meriluontotyyppejä ja -lajeja koskevien liitteiden mukauttamisesta. Siinä olisi myös sovellettava ja mukautettava tarvittavia teknisiä ja rahoitusvälineitä koskevia toimia.

Perustelu

On tärkeää keskittyä meriympäristöön Natura 2000 -verkoston ja luontotyyppidirektiivin yhteydessä ja pyrkiä laatimaan uusia kriteerejä ja niihin liittyviä teknisiä ja rahoitusvälineitä koskevia toimia.

Tarkistus 7

Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)

(11 a) Naapurimaita olisi kehotettava osallistumaan tähän prosessiin ja niiden kanssa olisi kehitettävä kumppanuuksia, erityisesti Itämerellä, Välimerellä ja Mustallamerellä. Tässä olisi otettava huomioon muun muassa vuonna 2002 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen yhteydessä tehdyt kumppanuusaloitteet.

Perustelu

Meriympäristön suojelustrategiaa olisi lähestyttävä globaalista näkökulmasta. Näin ollen sen onnistuminen riippuu myös siitä, osallistuvatko kolmannet maat siihen.

Tarkistus 8

Johdanto-osan 11 b kappale (uusi)

(11 b) Luonnon monimuotoisuus ja syrjäisimpien alueiden syvänmeren ympäristöihin liittyvän meritutkimuksen sisältämät mahdollisuudet olisi myös otettava huomioon. Syvänmeren ekosysteemien tuntemuksen parantamiseen pyrkivien tieteellisten tutkimusten kehittämistä olisi tuettava erityisohjelmien avulla.

Perustelu

Syvänmeren ympäristöjä koskevan tiedon puute on jo osoittautunut vakavaksi haitaksi, kun käsitellään tähän aiheeseen liittyviä asioita. On tärkeää kannustaa syvänmeren ekosysteemien tuntemuksen parantamiseen pyrkivien tieteellisten tutkimusten kehittämiseen, sillä monet niistä ovat täysin tuntemattomia.

Tarkistus 9

Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)

(13 a) Yhteisön olisi luotava olosuhteet, joissa jäsenvaltiot voivat hyötyä meritieteiden tutkimukselle omistautuneiden yliopistojen tutkimuksen laadusta ja niiden tuottamasta tiedosta. Tällä direktiivillä luotavien eri vaiheiden toteuttamisessa tarvittava tieteellinen ja tekninen tieto saadaan täten luotettavista lähteistä ja samalla taataan rannikkoalueiden, joilla nämä opetuslaitokset yleensä sijaitsevat, kestävä kehitys.

Perustelu

Meriympäristöjen tutkimukselle omistautuneet eurooppalaiset yliopistot tuottavat korkealaatuista tietoa, jota olisi käytettävä hyväksi. Niitä olisi myös tuettava rannikkoalueiden kestävän kehityksen puitteissa. Näin voidaan samanaikaisesti saavuttaa kaksi tavoitetta: rannikkoalueiden kestävä kehitys ja direktiivin soveltamiseen tarvittavan tiedon hankkiminen.

Tarkistus 10

Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)

(13 b) Tuki meriympäristön tutkimukselle olisi sisällytettävä seitsemänteen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmaan.

Perustelu

Meriympäristöjen tutkimukselle omistautuneet eurooppalaiset yliopistot tutkimuslaboratoriot tuottavat korkealaatuista tietoa, jota olisi käytettävä hyväksi. Niitä olisi myös tuettava rannikkoalueiden kestävän kehityksen puitteissa. Näin voidaan samanaikaisesti saavuttaa kaksi tavoitetta: rannikkoalueiden kestävä kehitys ja direktiivin soveltamiseen tarvittavan tiedon hankkiminen.

Tarkistus 11

Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)

 

(16 a) Toimenpideohjelmien suunnittelu, täytäntöönpano ja hallinto voivat aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Ottaen huomioon, että toimenpideohjelmat ovat tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamisen väline, yhteisön olisi osallistuttava jäsenvaltioiden menoihin näiden ohjelmien valmistelun, täytäntöönpanon ja yhteensovittamisen aikana.

Perustelu

Toimenpideohjelmat ovat direktiivin tavoitteen saavuttamisen perusväline, ja niillä on yhteisön tason vaikutuksia. Näin ollen olisi säädettävä, että yhteisö osallistuu jäsenvaltioille koituvien kustannusten maksamiseen.

Tarkistus 12

Johdanto-osan 30 a kappale (uusi)

(30 a) On katettava tämän direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuvat taloudelliset ja yhteiskunnalliset kustannukset.

Tarkistus 13

1 artiklan otsikko

Aihe

Aihe ja soveltamisala

Tarkistus 14

1 artiklan 2 kohta

Tässä direktiivissä ’ympäristön tilalla’ tarkoitetaan ympäristön yleistä tilaa merivesillä, kun otetaan huomion meriympäristön muodostavien ekosysteemien rakenne, toiminta ja prosessit sekä luonnolliset fysiografiset, maantieteelliset ja ilmastolliset tekijät sekä fyysiset ja kemialliset olosuhteet, mukaan luettuina ne, jotka johtuvat ihmisten toiminnasta kyseisellä alueella.

Tässä direktiivissä ’ympäristön tilalla’ tarkoitetaan ympäristön yleistä tilaa merivesillä, kun otetaan huomion meriympäristön muodostavien ekosysteemien rakenne, toiminta ja prosessit sekä akustiset, biologiset, kemialliset, geologiset, luonnolliset fysiografiset, maantieteelliset ja ilmastolliset tekijät, joilla on keskinäisiä vaikutuksia ja jotka määräävät meriympäristöjen olosuhteet, tuottavuuden, laadun ja tilan.. Huomioon otettaviin rakenneosiin, olosuhteisiin ja tekijöihin kuuluvat myös ne, jotka johtuvat ihmisten toiminnasta kyseisellä alueella.

 

"Ympäristön hyvällä tilalla" tarkoitetaan tilaa, jossa kyseiset Euroopan merialueet täyttävät kaikki liitteessä Ia luetellut näitä vesialueita koskevat ehdot.

Perustelu

Tarkistuksella laajennetaan niiden tekijöiden joukkoa, jotka pitää ottaa huomioon, kun kyse on meriympäristöstä, ja korostetaan sitä, että ihmisten toiminnalla kyseisen merialueen ulkopuolella voi olla vaikutus meriympäristön tilaan. Tarkistuksella otetaan myös käyttöön ympäristön hyvän tilan määritelmä, jota laajennetaan ehdotetussa uudessa liitteessä I a.

Tarkistus 15

3 artiklan 2 kohdan johdantokappale

2. Tietyn alueen erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten jakaa 1 kohdassa mainitut alueet osiin sillä edellytyksellä, että osat vastaavat seuraavia merien osa-alueita:

2. Tietyn alueen erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten jakaa 1 kohdassa mainitut alueet osiin tavalla, joka on sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten kanssa, ja siten, että osat vastaavat seuraavia merien osa-alueita:

Perustelu

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on jo selkeästi määritellyt käytettävät rajat, erityisesti kalatalousalalla suurimpia sallittuja saaliita koskevat rajat. Kaiken merien osa-alueiden osiin jakamisen pitäisi vastata olemassa olevia jakoja, jotta se olisi tehokasta.

Tarkistus 16

7 artiklan 2 a kohta (uusi)

 

2 a. Sikäli kuin on mahdollista, jäsenvaltiot suorittavat kunkin merialueen tilan arvioinnin yhdenmukaistetun menetelmän perusteella ja 21 artiklassa tarkoitetut tekniset mukautukset huomioon ottaen.

Perustelu

Kunkin merialueen tilanteen arviointi edellyttää tietojen kokoamista kuten liitteessä II määrätään. Arviointi olisi suoritettava yhteisten normien perusteella, jotta johtopäätökset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia.

Tarkistus 17

19 artiklan 1 kohdan 2 a alakohta (uusi)

 

Komissio tutkii tämän direktiivin taloudellisia vaikutuksia ja osarahoituksen mahdollisuutta kiinnittäen erityistä huomiota herkimpiin alueisiin.

Perustelu

Komissio, jolle on jo toimitettu kaikki toimenpideohjelmat, kykenee arvioimaan direktiivin taloudelliset vaikutukset ja sen, onko mahdollista osarahoittaa jäsenvaltioiden toimia, erityisesti herkimmiksi havaituilla alueilla.

Tarkistus 18

Luku IV a (uusi), 20 a artikla (uusi)

 

Luku IV a

 

Rahoitusmekanismit

 

20 a artikla

 

Yhteisrahoitus

 

Euroopan unioni osallistuu jäsenvaltioiden laatimien ohjelmien rahoitukseen neljännessä yhteisön tukikehyksessä säädettyjen rahoitusvälineiden avulla.

Tarkistus 19

Luku IV b (uusi), 20 b artikla (uusi)

Luku IV b

 

Yhteisön rahoitus

 

20 b artikla

 

Sisällyttäminen yhteisön talousarvioon

 

Kun otetaan huomioon, että meristrategian laatiminen on luonnostaan painopistealue, tämä direktiivi on sisällytettävä yhteisön talousarvioon vuodesta 2007 alkaen.

Tarkistus 20

Luku IV c (uusi), 20 c artikla (uusi)

 

Luku IV c

 

Rahoitus

 

20 c artikla

 

Rahoitusperusteet

 

1. Yhteisö osallistuu jäsenvaltioiden esittämien ohjelmien rahoitukseen seuraavat perusteet huomioon ottaen:

 

(a) eri jäsenvaltioiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden koko,

 

(b) ohjelmien kattamien luonnonmaantieteellisten alueiden syvyysominaisuudet ja

 

(c) ohjelmissa esitettyjen toimien sosioekonomiset vaikutukset.

Tarkistus 21

Liite I a (uusi)

Liite I a

 

Ympäristön hyvän tilan määritelmä perustuu kestävän kehityksen periaatteisiin.

 

Se sisältää seuraavan periaatteen mutta ei rajoitu siihen:

 

Kaupallisesti hyödynnetyt kala- ja äyriäiskannat olisi säilytettävä biologisesti varmoissa rajoissa ja kalastustoiminnan vaikutus meriympäristöön olisi minimoitava.

Perustelu

"Ympäristön hyvä tila" pitäisi määritellä direktiivissä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)

Viiteasiakirjat

KOM(2005)0505 – C6-0346/2005 – 2005/0211(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

ENVI

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

PECH
15.11.2005

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Ioannis Gklavakis

14.12.2005

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

23.2.2006

20.6.2006

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

28.8.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Iles Braghetto, Luis Manuel Capoulas Santos, Paulo Casaca, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Carmen Fraga Estévez, Alfred Gomolka, Heinz Kindermann, Henrik Dam Kristensen, Albert Jan Maat, Rosa Miguélez Ramos, Philippe Morillon, Willi Piecyk, Dirk Sterckx, Struan Stevenson, Margie Sudre

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Dorette Corbey, Carl Schlyter

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

  • [1]  SEK(2005)1290.
  • [2]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)

Viiteasiakirjat

KOM(2005)0505 – C6-0346/2005 – 2005/0211(COD)

Annettu EP:lle (pvä)

24.10.2005

Asiasta vastaava valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI
15.11.2005

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

PECH
15.11.2005

TRAN
15.11.2005

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

TRAN
22.11.2005

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Marie-Noëlle Lienemann

14.12.2005

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Yksinkertaistettu menettely – päätös tehty (pvä)

 

Oikeusperustan kyseenalaistaminen
  JURI-lausunto annettu (pvä)

 

 

 

Rahoitusmäärän muuttaminen
  BUDG-lausunto annettu (pvä)

 

 

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kuuleminen – päätös tehty istunnossa (pvä)

 

Alueiden komitean kuuleminen – päätös tehty istunnossa (pvä)

 

Valiokuntakäsittely

30.5.2006

13.9.2006

10.10.2006

 

 

Hyväksytty (pvä)

10.10.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+

0

52

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Liam Aylward, Irena Belohorská, John Bowis, Frieda Brepoels, Hiltrud Breyer, Martin Callanan, Chris Davies, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Matthias Groote, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jens Holm, Mary Honeyball, Marie Anne Isler Béguin, Caroline Jackson, Dan Jørgensen, Eija-Riitta Korhola, Urszula Krupa, Aldis Kušķis, Marie-Noëlle Lienemann, Linda McAvan, Marios Matsakis, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Péter Olajos, Vittorio Prodi, Guido Sacconi, Karin Scheele, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Kathy Sinnott, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Antonios Trakatellis, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Marcello Vernola, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Anders Wijkman

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Bairbre de Brún, Hélène Goudin, Henrik Lax, Miroslav Mikolášik, Amalia Sartori, Pál Schmitt, Bart Staes

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Fausto Correia

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

24.10.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...