MIETINTÖ Gabriele Albertinin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä

27.10.2006 - (2006/2122(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Diana Wallis

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Gabriele Albertinin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä

(2006/2122(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Gabriele Albertinin esittämän, 28. huhtikuuta 2006 päivätyn, hänen parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamista koskevan pyynnön, joka liittyy häntä vastaan Milanon aluetuomioistuimessa käynnistettyyn rikosoikeudenkäyntiin ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 15. toukokuuta 2006,

–   kuultuaan Gabriele Albertinia työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot[1],

–   ottaa huomioon Italian tasavallan perustuslain 68 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0383/2006),

A. ottaa huomioon, että Gabriele Albertini on 10.–13. kesäkuuta 2004 järjestetyillä kuudensilla välittömillä vaaleilla valittu Euroopan parlamentin jäsen ja että Euroopan parlamentti tarkisti hänen valtakirjansa 14. joulukuuta 2004[2],

B.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus ja että koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta rikoksesta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta[3],

C. ottaa huomioon, että käsiteltävänä olevaan tapaukseen sovellettava säännös on Italian perustuslain 68 pykälän toinen kohta, joka sallii rikosprosessimenettelyn käynnistämisen parlamentin jäseniä vastaan ilman mitään erityisiä muodollisuuksia, kun otetaan huomioon, että siinä säädetään, että ilman parlamentin ylä- tai alahuoneen lupaa, sen mukaan, kummanko jäsen on kysymyksessä, parlamentin jäsenelle ei voida suorittaa ruumiintarkastusta eikä hänen asunnossaan tehdä kotietsintää, eikä häntä voida pidättää tai hänen henkilökohtaista vapauttaan muulla tavoin riistää, eikä häntä voida pitää vangittuna, ellei kyse ole lopullisen tuomion täytäntöönpanosta tai ellei häntä ole saatu kiinni itse teossa (flagrante delicto -tapaus) sellaisesta rikoksesta, josta pidätysmääräys on pakollinen,

D. ottaa huomioon, että Milanon aluetuomioistuimen yleisen syyttäjän viraston Gabriele Albertinia vastaan nostamat syytteet koskevat tyhjien muutosesitysten jättämistä Milanon kaupunginvaltuuston talousarviomenettelyn yhteydessä tarkoituksena täyttää ne myöhemmin, kun opposition jättämät muutosesitykset olisivat selvillä, jotta vältettäisiin muutosesitysten jättämistä määräajan päätyttyä, koska sellaista ei hyväksyttäisi,

E.  katsoo, että tyhjien muutosesitysten jättämistä voidaan pitää politiikan ja poliittisen elämän yhtenä osana ja että sikäli kuin lopullista asiakirjaa, johon ne liittyvät, ei ole hyväksytty, tällaiset muutosesitykset ovat yksinkertaisesti sisäiseen menettelyyn kuuluvia asiakirjoja, joilla ei ole ulkoista vaikutusta, erityisesti ja ennen kaikkea rikosoikeudellisesta näkökulmasta, koska tällaisten muutosesitysten jättäminen on mahdoton rikos ja joka tapauksessa olemassa olematon rikos,

F.  ottaa huomioon, että muissa oikeudenkäyntimenettelyissä (asia n:o 9384/03 R.G.N.R.) tämä sama Milanon aluetuomioistuin kehotti käsittelemään samanlaisia syytöksiä kuin Gabriele Albertinia vastaan esitetyt, mutta Gabriele Albertinin itsensä esittäessä tällaisia syytöksiä poliittisiin vastustajiinsa kohdistettuina se katsoikin, ettei asiassa ollut perusteita rangaistusvaateen esittämiseen ja hylkäsi kanteen,

G. ottaa huomioon, että se, että tämä sama tuomioistuin on ilmeisesti omaksunut täysin vastakkaiset kannat kahdessa samanlaisessa tapauksessa, edustaa kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista kohtelua, joka viittaa siihen, että Gabriele Albertini on asetettu epäoikeudenmukaisesti syytteeseen,

H. ottaa huomioon, että kysymys on äärimmäisen arasta asiasta ja että sen aiheuttamat, Euroopan parlamentin erioikeuksiin kohdistuvat seuraukset eivät ole hyväksyttävissä, koska Gabriele Albertinin epäoikeudenmukaiselle kohtelulle ei ole mitään perusteita, mikä herättää kysymyksen "fumus persecutionis" -tilanteesta,

I.   katsoo, että jokainen sen jäseneen kohdistuva poliittisen vainon tapaus on hyökkäys Euroopan parlamentin koskemattomuutta kohtaan Euroopan kansojen demokraattisesti vaaleilla valitsemana poliittisena toimielimenä ja merkitsee parlamentin halventamista,

J.   katsoo, että italialaisen tuomioistuimen syrjivä asenne on Gabriele Albertinia kohtaan vahingollinen,

K. ottaa huomioon, että jos Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevat säännöt olisivat jo tulleet voimaan, mitä ei ole vielä tapahtunut, vaikka Euroopan parlamentti on hyväksynyt ne jo kahdesti, 5. joulukuuta 2002[4] ja 17. joulukuuta 2003[5] antamassaan päätöslauselmassa, oikeudenkäyntimenettely Gabriele Albertinia vastaan olisi voitu keskeyttää,

1.  pitää valitettavana sitä, että Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehty pöytäkirja ei, sellaisena kuin se nyt on, anna Euroopan parlamentille keinoja toteuttaa sitovia toimia Gabriele Albertinin suojelemiseksi ja päättää näin ollen olla puolustamatta hänen koskemattomuuttaan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä yleisen syyttäjän virastoon Milanon aluetuomioistuimeen rikosasiaan n:o 8629/05 R.G. liittyen.

• [1]  Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964 suomenkielinen erityispainos I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986 suomenkielinen erityispainos VIII, s. 729.
• [2]  Euroopan parlamentin päätös valtakirjojen tarkastuksesta (EUVL C 226 E, 15.9.2005, s. 51).
• [3]  Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artikla.
• [4]  EUVL C 27 E, 30.1.2004, s. 139.
• [5]  EUVL C 91 E, 15.4.2004, s. 230.

PERUSTELUT

I.         TAUSTAA

Gabriele Albertinia vastaan on käynnistetty rikosoikeudenkäynti Milanon aluetuomioistuimessa koskien hänen toimintaansa Milanon pormestarin ominaisuudessa (menettely n:o 8629/05: julkisten asiakirjojen väärentäminen ja virka-aseman väärinkäyttö). Häntä syytetään seuraavista rikoksista: osallistumisesta avoimen asiakirjan väärentämistä koskevaan rikokseen, virka-aseman väärinkäytön yrityksestä sekä sisällön väärentämisen yrityksestä.

Kaikki kyseiset tapahtumat sattuivat Milanossa 13. maaliskuuta 2003 Milanon kaupungin vuoden 2003 talousarvioesityksen hyväksymisen yhteydessä. Lyhyesti sanoen Gabriele Albertinia syytettiin osallistumisesta epäaitojen muutosesitysten jättämiseen kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi. Muutosesitykset olivat poliittiseen enemmistöön kuuluvien henkilöiden allekirjoittamia ja tarkoitettuja laittomasti estämään keskustelu mahdollisimman monesta opposition jättämästä muutosesityksestä.

Tässä tarkoituksessa oli tarpeen tietää opposition jättämien muutosesitysten sisältö. Vasta vähemmistön jättämien muutosesitysten käsittelyn jälkeen olisi enemmistön ollut mahdollista esittää kohdennettuja muutoksia talousarvioehdotuksiin omissa muutosesityksissään.

Näin ollen keksittiin tapa kiertää kaupunginvaltuuston työjärjestyksen 59 artiklassa säädetty mekanismi: tyhjiä muutosesityksiä jätettiin (ajoissa), jotta enemmistön edustajat täyttäisivät ne myöhemmin, kun opposition esittämien muutosesitysten sisältö olisi tiedossa, siis muutosesitysten jättämisen määräajan jo päätyttyä. Kaikesta tästä keskusteltiin sen varmistamiseksi, että massoittain vähemmistön jättämiä muutosesityksiä raukeaisi.

Samat tapahtumat, joiden vuoksi Gabriele Albertinia vastaan oli käynnistetty rikosoikeudenkäynti, olivat aiheena myös toiselle rikosilmoitukselle, joka liittyi poliittiseen oppositioon, ja Gabriele Albertini itse, kaupungin pormestarin ominaisuudessa, välitti sen Milanon aluetuomioistuimen yleiselle syyttäjälle.

Tätä asiaa tuomioistuin ei kuitenkaan ottanut käsiteltäväksi sillä perusteella, että "alueellisen julkisviranomaisen talousarvioesitykseen ehdotettu muutosesitys liittyy oikeudellisesta näkökulmasta katsoen siihen hallinnolliseen menettelyyn - ja on tietenkin osa sitä - , joka sääntelee tämän viranomaisen neuvoa-antavan elimen tahdon määrittämistä, tässä tapauksessa päätöksen tekemistä vuoden 2003 talousarvion hyväksymisestä. Muutosesitys on näin ollen sisäiseen menettelyyn kuuluva toimi, jolla on merkitystä tiedotuksen kannalta, mutta jolla ei ole ulkoista vaikutusta. Se on kuitenkin selvästi toimi, joka ei liity tämän elimen päätöksentekotehtävään, elimen, joka lain mukaan on velvollinen ilmaisemaan viranomaisen tahdon aiheuttaen ulkoisia vaikutuksia ".

Sitä tapausta, jossa pormestari Albertini oli syytettynä, tutkivien yleisten syyttäjien huomiota kiinnitettiin siihen, että jätetyt muutosesitykset olivat sisäiseen menettelyyn kuuluvia, eivätkä näin ollen julkisia asiakirjoja, mutta, tarkastelematta koskaan tätä seikkaa, he etenivät tutkinnassa, joka johti Gabriele Albertinin syytteeseenpanoon.

On selvää, että milanolaiset tuomarit kohtelivat Gabriele Albertinia täysin vastakkaisilla tavoilla riippuen siitä, katsottiinko hänen olevan syytetty vai asianomistaja. Näin ollen näyttää olevan varsin oikeutettua katsoa, että tätä voidaan pitää 'fumus persecutionis' -tilanteena: päätös olla nostamatta syytettä tehtiin, kun Gabriele Albertini oli asianomistaja, kun taas pyyntö olla ottamatta asiaa käsiteltäväksi hylättiin ja asia vietiin oikeuteen, kun hän oli tutkinnan kohde.

Gabriele Albertini kertoi oikeudellisten asioiden valiokunnalle, että tapa, jolla hänen nimensä liitettiin edellä mainittuihin tapahtumiin, oli hyvin epäilyttävä, koska sen paljasti syyttäjille se henkilö, jota ensimmäiseksi syytettiin (ja jonka katsottiin olevan vastuussa siitä, että hän oli henkilökohtaisesti valmistanut tyhjät muutosesitykset), mutta vasta sen jälkeen, kun hän oli joutunut pitkällisen psykologisen painostuksen alaiseksi hyvin ankarissa poliisikuulusteluissa. Tätä seikkaa voidaan pitää lisätodisteena siitä, että kyseessä on Gabriele Albertiniin kohdistettu 'fumus persecutionis'.

Joulukuun 9. päivänä 2004 yleisen syyttäjän virasto esitti pyynnön syytteissä mainittuja rikoksia koskevan oikeudenkäyntimenettelyn aloittamisesta, jonka jälkeen tutkintatuomarin kabinetti määräsi esikuulustelun päivämääräksi 9. helmikuuta 2005. Esikuulustelun jälkeen tutkintatuomari antoi määräyksen oikeudenkäynnin aloittamisesta Milanon aluetuomioistuimessa 12. tammikuuta 2006. Oikeudenkäyntimenettely jatkui sitten 16. maaliskuuta pidetyssä kuulemisessa, jolloin käsiteltiin siihen menettelyyn, jolla siviiliosapuoli nostaa kanteen, liittyviä alustavia kysymyksiä, ja asian käsittelyä lykättiin 2. toukokuuta 2006 asti.

II.       EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSENTEN KOSKEMATTOMUUTTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA YLEISET SEIKAT

A. Menettely

1.      Työjärjestyksen tätä asiaa koskevat määräykset ovat 6 ja 6 a artiklassa, erityisesti 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa:

           6 artikla: Koskemattomuuden pidättäminen

1.        Erioikeuksia ja vapauksia koskevaa toimivaltaa käyttäessään parlamentti pyrkii ensisijaisesti säilyttämään täysivaltaisuutensa demokraattisena lainsäädäntöelimenä ja varmistamaan jäsentensä riippumattomuuden heidän hoitaessaan tehtäviänsä.

3.        Jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

2.      Koska parlamentin puhemies katsoi, että Gabriele Albertini oli käynnistänyt koskemattomuutensa puolustamista koskevan menettelyn edellä mainittujen artiklojen mukaisesti, pyynnöstä ilmoitettiin parlamentin täysistunnossa.

3.      Muodolliset vaatimukset asian lähettämiseksi käsiteltäväksi oikeudellisten asioiden valiokuntaan on siten täytetty.

B. Sovellettavat säännökset

Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan[1] 9 ja 10 artiklassa todetaan seuraavaa:

9 artikla:

Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

10 artikla:

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a)         oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b)        toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

Mitä tulee 9 artiklan sovellettavuuteen, on huomautettava, että Gabriele Albertinia vastaan nostetut syytteet eivät liity hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin tai äänestyksiin Euroopan parlamentin jäsenenä siitä yksinkertaisesta syystä, että tyhjää muutosesitystä – koska siinä ei ole ilmaistu mitään – ei voida pitää "mielipiteenä".

Mitä tulee 10 artiklaan, kun otetaan huomioon, että Gabriele Albertinia vastaan nostetut syytteet liittyvät Italiassa, jonka kansalainen hän tuona ajankohtana oli, sattuneisiin tapahtumiin, ainoa sovellettavissa oleva osa on se, jossa säädetään, että " Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;".

Parlamentaarisen koskemattomuuden rajat ovat Italiassa hyvin samanlaiset kuin EP:n toimintaa palvelevat, Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyyn pöytäkirjaan perustuvat rajat.

Italian perustuslain 68 pykälän toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:

68 pykälä, toinen kohta

Yhtäkään parlamentin jäsentä ei voida ilman parlamentin ylä- tai alahuoneen, sen mukaan, kummanko jäseniä he ovat, antamaa lupaa alistaa ruumiintarkastukseen eikä hänen asunnossaan voida suorittaa kotietsintää, eikä häntä voida pidättää tai hänen henkilökohtaista vapauttaan muulla tavoin riistää, eikä häntä voida pitää vangittuna, ellei kyse ole lopullisen tuomion täytäntöönpanosta tai ellei häntä ole saatu kiinni itse teossa sellaisesta rikoksesta, josta pidätysmääräys on pakollinen.

III.      EHDOTETUN PÄÄTÖKSEN PERUSTELUT

Edellä mainittujen seikkojen ja käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella on tehtävä se johtopäätös, että oikeudelliselta kannalta Gabriele Albertinin tapausta ei voida pitää koskemattomuustapauksena, jota Euroopan parlamentin olisi puolustettava. Viime kädessä Gabriele Albertinin tapaus kuuluu täysin Italian lainsäädännön alaisuuteen.

Gabriele Albertinia vastaan käynnistetyn rikosoikeudenkäynnin tässä vaiheessa edellä mainittu Italian perustuslain 68 artiklan toinen kohta ei voi vaarantaa hänen parlamentaarikkona omaamiaan erioikeuksia: samoin kuin Italian parlamentin jäsenet hänkään ei nauti koskemattomuutta suhteessa rikosoikeudelliseen menettelyyn.

Kuitenkin voidaan esittää kysymys, onko Gabriele Albertini joutunut vaaleilla valittuna poliitikkona syrjinnän kohteeksi, sikäli kuin tyhjien muutosesitysten esittämistä voidaan pitää politiikan ja poliittisen elämän yhtenä puolena ja sikäli kuin tällaiset muutosesitykset ovat ‑ kun lopullista asiakirjaa, johon ne viittaavat, ei ole hyväksytty ‑ vain sisäiseen menettelyyn kuuluvia asiakirjoja, joilla ei ole ulkoisia vaikutuksia, erityisesti ja ennen kaikkea rikosoikeudellisesta näkökulmasta, koska tällaisten muutosesitysten jättäminen on mahdoton rikos ja joka tapauksessa olemassa olematon rikos.

Syrjintää edustaisi se tosiasia, että Gabriele Albertinin oikeudellisten asioiden valiokunnalle toimittamien todisteiden mukaan muissa oikeudenkäyntimenettelyissä (asia n:o 9384/03 R.G.N.R) tämä sama Milanon aluetuomioistuin on kehottanut käsittelemään vastaavanlaisia syytöksiä kuin Gabriele Albertinia vastaan esitetyt, mutta Gabriele Albertinin itsensä esittäessä tällaisia syytöksiä poliittisiin vastustajiinsa kohdistettuina se katsoikin, ettei asiassa ollut perusteita rangaistusvaateen esittämiseen ja hylkäsi kanteen.

Se, että sama tuomioistuin on siis omaksunut täysin vastakkaiset kannat kahdessa samanlaisessa tapauksessa edustaa kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Kun otetaan huomioon, että puolueettomia perusteita sen toimintaan on vaikea löytää, tämä herättää kysymyksen "fumus persecutionis" -tilanteesta.

Toisaalta on syytä muistaa, että erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan a alakohta, sellaisena kuin se nyt on, salliessaan jäsenten suojelun olla riippuvaista heidän omasta kansallisesta lainsäädännöstään, ei tarjoa Euroopan parlamentille keinoja toteuttaa sitovia toimia Gabriele Albertinin suojelemiseksi edellä mainitussa tapauksessa.

IV.      JOHTOPÄÄTÖS

Edellä esitettyjen seikkojen johdosta sekä Gabriele Albertinia kuultuaan ja koskemattomuuden puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja käsiteltyään oikeudellisten asioiden valiokunta katsoo pahoitellen, että Euroopan yhteisöjen 8. huhtikuuta 1965 tehty erioikeuksia ja vapauksia koskeva pöytäkirja, sellaisena kuin se nyt on, ei tarjoa Euroopan parlamentille keinoja toteuttaa sitovia toimia Gabriele Albertinin suojelemiseksi.

• [1]  Alkuperäisiin perussopimuksiin liitetyt pöytäkirjat ovat osa yhteisön primaarilainsäädäntöä ja niillä on sama oikeudellinen asema kuin itse perussopimuksilla. Yhteisön virkamiesten omaisuusveroa koskevaa verovelvollisuutta koskeneessa asiassa annettu ratkaisu teki selväksi, että erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan määräysten rikkominen merkitsee perussopimuksista juontuvien velvoitteiden rikkomista (yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24. päivänä helmikuuta 1988. Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Belgian kuningaskunta. Asia 260/86. Oikeustapauskokoelma 1988 sivu 00955).

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Gabriele Albertinin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskeva pyyntö
Menettelynumero	2006/2122(IMM)
Koskemattomuuden puolustamispyyntö   Pyynnön esittäjä*   Pyyntö päivätty (pvä)   Ilmoitettu istunnossa (pvä) * Tiedot saatavilla vain yhdellä kielellä	District Court of Milan 28.4.2006 15.5.2006
Asiasta vastaava valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 15.5.2006
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Diana Wallis 30.5.2006
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	11.7.2006	11.9.2006	2.10.2006	24.10.2006
Hyväksytty (pvä)	24.10.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+ - 0	17 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Maria Berger, Carlo Casini, Giuseppe Gargani, Klaus-Heiner Lehne, Alain Lipietz, Hans-Peter Mayer, Aloyzas Sakalas, Gabriele Stauner, Diana Wallis, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Paul Gauzès, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, Manuel Medina Ortega, Marie Panayotopoulos-Cassiotou
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Guido Podestà, Riccardo Ventre, Stefano Zappalà
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)