MIETINTÖ vanhentumisajoista henkilövahinkoihin ja kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin liittyvissä rajatylittävissä riita-asioissa sekä suositukset komissiolle

    23.11.2006 - (2006/2014(INI))

    Oikeudellisten asioiden valiokunta
    Esittelijä: Diana Wallis
    (Aloite – työjärjestyksen 39 artikla)

    Menettely : 2006/2014(INL)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    A6-0405/2006
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    A6-0405/2006
    Hyväksytyt tekstit :

    EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

    vanhentumisajoista henkilövahinkoihin ja kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin liittyvissä rajatylittävissä riita-asioissa sekä suositukset komissiolle

    (2006/2014(INI))

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

    –   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0405/2006),

    A. ottaa huomioon, että Euroopassa riitatapausten vanhentumisessa, vanhentumisajan alkamisessa, toteamisajankohdassa, mahdollisuudessa keskeyttää tai estää vanhentuminen sekä vanhentumiseen vetoamiseen liittyvissä näyttövaatimuksissa ja valituksen esittämisessä on eroja,

    B.  ottaa huomioon, että mainitut erot saattavat johtaa rajatylittävissä oikeusriidoissa onnettomuuden uhrin kannalta ikäviin seurauksiin aiheuttaen vaikeuksia loukkaantuneelle henkilölle tämän käyttäessä oikeuksiaan oman jäsenvaltionsa ulkopuolella – joskus jopa omassa valtiossaan –, jolloin uhri joutuu turvautumaan vieraan valtion lainsäädäntöön,

    C. ottaa huomioon, että etenkin seuraavat kysymykset nousevat esiin rajatylittävien onnettomuuksien yhteydessä: eräissä valtioissa alaikäisille tai vammaisille henkilöille ei ole olemassa erityistä suojaa vanhentumisajan kulumisen osalta, minkä vuoksi he saattavat menettää oikeutensa vaatia korvauksia, joita olisivat muutoin saaneet loukkaantuessaan oman jäsenvaltionsa ulkopuolella; toisissa valtioissa ainoa tapa pysäyttää vanhentumisaika on nostaa kanne: rajatylittävissä oikeusriidoissa kyseinen menettely saattaa pahentaa ongelmia neuvottelujen venymisen myötä, ja koska vanhentumisaikaa ei voida pysäyttää, uhri saattaa joutua epäedulliseen asemaan kustannusten noustessa huomattaviksi jo kanteen nostamisen alkuvaiheessa ennen kuin neuvottelut on mahdollista saattaa päätökseen,

    D. ottaa huomioon, että rajatylittäviä henkilövahinkoja koskevien vanhentumisaikojen erot huomioon ottaen voisi olla tarkoituksenmukaista, että nimetään vain olennaisiin seikkoihin rajoittuvia periaatteita,

    E.  katsoo, että työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohdan ehto, jonka mukaan valmisteilla ei saa olla yhtään ehdotusta, täyttyy asianmukaisella tavalla,

    1.  kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen sisämarkkinoilla sovellettavien eripituisten vanhentumisaikojen vaikutuksista ja erityisesti niiden vaikutuksista kansalaisten mahdollisuuksiin käyttää perustamissopimuksen mukaisia oikeuksiaan; toteaa, että tutkimuksessa olisi erityisesti pyrittävä määrittelemään sellaisten henkilövahinkoja aiheuttaneiden tapausten määrä, joihin liittyy rajatylittävä tekijä, sekä arvioimaan eripituisista vanhentumisajoista loukkaantuneille osapuolille mahdollisesti aiheutuneet ongelmat ja/tai kärsimykset, ottaen huomioon johdanto-osan kappaleessa B mainitut seikat;

    2.  kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen arvioinnin jälkeen kertomuksen, jossa käsitellään erityisesti mahdollisia vaihtoehtoja vanhentumisaikojen rajoitetusta yhdenmukaistamisesta lainvalintasääntöjen käyttöön;

    3.  pyytää komissiota tarvittaessa sekä ottaen huomioon 1 kohdan mukaisesti suoritetun tutkimuksen ja kuultuaan parlamenttia toimittamaan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan c kohdan ja 67 artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti lainsäädäntöehdotuksen vanhentumisajoista henkilövahinkoja ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia koskevissa rajatylittävissä riita-asioissa sekä oheiset yksityiskohtaiset suositukset;

    4.  vahvistaa kyseisten suositusten olevan toissijaisuusperiaatteen sekä kansalaisten perusoikeuksien mukaisia; kehottaa komissiota varmistamaan huolellisesti, että toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusnäkökohtia noudatetaan tarkasti; erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että valitaan mahdollisimman lievä lainsäädäntöväline, sekä tarkistettava, voitaisiinko ongelma ratkaista parhaiten esimerkiksi alkuperämaaperiaatetta soveltamalla;

    5.  toteaa, ettei kyseisellä ehdotuksella saa olla vaikutuksia talousarvioon;

    6.  kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman sekä oheiset yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE

    PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVA YKSITYISKOHTAINEN SUOSITUS

    Suositus 1 (hyväksyttävän välineen muodosta ja soveltamisalasta)

    Parlamentti katsoo, että mikäli yhteisöllä on lainsäädäntävaltaa, vanhentumisajoille olisi nimettävä soveltuvassa muodossa olevat periaatteet, kun on kyse vahingonkorvausvaatimuksista,

    –  jotka aiheutuvat tai ovat seurausta henkilövahingoista,

    –  joiden esittäjinä ovat uhrin perilliset tai

    –  joiden esittäjänä on joku muu henkilö, kun uhrille on aiheutunut henkilövahinkoja tai hän on kuollut onnettomuudessa,

    kun riita-asioissa on osapuolia, jotka asuvat tai joiden kotipaikka on eri jäsenvaltioissa, tai osapuoli, joka asuu tai jonka kotipaikka on maassa, joka ei kuulu yhteisöön, tai on valittava eri maiden lainsäädännön välillä.

    Suositus 2 (hyväksyttävän välineen vähimmäissisällöstä)

    Kesto, laskeminen, alkamispäivä, vanhentumisajan kumoaminen ja keskeyttäminen

    –  Yleisen vanhentumisajan olisi oltava 4 vuotta, riippumatta velvoitteen luonteesta, korvausvaatimuksen syystä tai vastaajan henkilöydestä, paitsi jos asianomaisessa lainsäädännössä sovelletaan pitempää ajanjaksoa, jolloin vaatimuksen esittäjän on näytettävä toteen pitemmän ajanjakson olemassaolo. Lainvoiman saaneella päätöksellä tai välitystuomiolla vahvistetun vahingonkorvausvaatimuksen esittämisen vanhentumisajan olisi oltava kymmenen vuotta. Vanhentumisaikaa ei pitäisi soveltaa vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet terroriteoista, kidutuksesta tai orjuudesta.

    –  Vanhentumisajan olisi päätyttävä kello 24.00 sen viimeisenä voimassaolopäivänä ja se on laskettava sen jäsenvaltion tavanomaisen kalenterin mukaan, jossa kantaja esittää vaatimuksen. Päivää, jona vaatimus on aiheutunut, ei pidä laskea mukaan. Jos vanhentumisaikaa pidennetään, uusi vanhentumisaika on laskettava edeltävän vanhentumisajan voimassaolon päättymispäivästä alkaen.

    –  Vanhentumisajan olisi alettava

    1.      päivästä, jona henkilövahinkoon liittyvä korvausvaatimus aiheutui, tai päivästä, jona henkilövahingon uhri on saanut (todellisen tai oletetun) tiedon asiasta, mikäli tämä ajankohta on myöhäisempi;

    2.      jos kyse on perillisten esittämistä vaatimuksista, kuolinpäivästä tai päivästä, jona perilliset tai kuolinpesä on saanut (todellisen tai oletetun) tiedon asiasta, mikäli tämä ajankohta on myöhäisempi;

    3.      jos kyse on toissijaisten uhrien esittämistä vaatimuksista, kuolinpäivästä tai päivästä, jona toissijainen uhri (kuolemaan johtaneet onnettomuudet) on saanut (todellisen tai oletetun) tiedon asiasta, mikäli tämä ajankohta on myöhäisempi, tai päivästä, jona vaatimus syntyi, tai päivästä, jona henkilövahingon uhri (onnettomuudet, jotka eivät johda kuolemaan) on saanut (todellisen tai oletetun) tiedon asiasta, mikäli tämä ajankohta on myöhäisempi.

    –  Vanhentumisajan voimassaolo olisi kumottava, jos vastaaja tahallisesti, vilpillisesti, perusteettomasti tai erehdyksessä on salannut tietoja tai seikkoja, jotka antavat aihetta vastaajalle esitettäviin vaatimuksiin. Vanhentumisaika olisi kumottava myös asiaan liittyvien rikosasioiden käsittelyn ja tutkimuksen ajaksi sekä tapauksissa, joissa on neljännen liikennevakuutusdirektiivin mukaisia keskeneräisiä vaatimuksia.

    –  Vanhentumisaika olisi keskeytettävä oikeusmenettelyn alkaessa. Tämä koskee myös kaikkia vaatimuksen esittäjän vastaajalle tiedoksi antamia toimia, joiden tarkoituksena on asian käsittelyn aloittaminen muualla kuin tuomioistuimessa sekä kaikkia vaatimuksen esittäjän vastaajalle tiedoksi antamia toimia, joiden tarkoituksena on neuvottelujen aloittaminen, sekä kaikkia muita vaatimuksen esittäjän vastaajalle tiedoksi antamia toimia, joilla vastaajalle tiedotetaan vaatimuksen esittäjän vahingonkorvausvaatimuksista.

    Tekstiin on sisällytettävä asianmukaisen määräykset vanhentumiseen vetoamisesta, tuomioistuimen harkintavallasta vanhentumisajan soveltamisessa, menestyksekkään vanhentumiseen vetoamisen seurauksista ja tapauksista, joissa on useita kantajia/vastaajia.

    Jäsenvaltiot olisi lisäksi velvoitettava perustamaan kansallisia tiedotuskeskuksia rekisterin pitämiseksi kaikista rikostutkimuksista tai meneillään olevista oikeusmenettelyistä, joissa on osallisina ulkomaalaisia uhreja, ja kirjallisten vastausten antamiseksi ulkomaalaisten uhrien tai toisen henkilön heidän puolestaan tekemiin perusteltuihin kyselyihin.

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    Vanhentumisajoista henkilövahinkoihin ja kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin liittyvissä rajatylittävissä riita-asioissa sekä suositukset komissiolle

    Menettelynumero

    2006/2014(INI)

    Asiasta vastaava valiokunta

    JURI

    Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä) (45 art.)

    19.1.2006

    Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä) (39 art.)

    19.1.2006

    Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
      Ilmoitettu istunnossa (pvä)

     

     

     

     

     

    Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
      Päätös tehty (pvä)

     

     

     

     

     

    Tehostettu yhteistyö
      Ilmoitettu istunnossa (pvä)

     

     

     

     

     

    Esittelijä(t)
      Nimitetty (pvä)

    Diana Wallis
    12.12.2005

     

    Alkuperäinen esittelijä

     

    Valiokuntakäsittely

    23.2.2006

    21.3.2006

    3.5.2006

    30.5.2006

    21.11.2006

    Hyväksytty (pvä)

    21.11.2006

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    20

    0

    0

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Maria Berger, Carlo Casini, Rosa Díez González, Giuseppe Gargani, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Achille Occhetto, Aloyzas Sakalas, Gabriele Stauner, Diana Wallis, Jaroslav Zvěřina

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Nicole Fontaine, Jean-Paul Gauzès, Othmar Karas, Eva Lichtenberger, Arlene McCarthy, Manuel Medina Ortega

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

    Sharon Bowles, Albert Deß, Ewa Klamt

    Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

    23.11.2006

    Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

    ...