MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 2002/2/EY oikaisemisesta

23.11.2006 - (KOM(2006)0340 – C6‑0209/2006 – 2006/0117(COD)) - ***I

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 2002/2/EY oikaisemisesta

(KOM(2006)0340 – C6‑0209/2006 – 2006/0117(COD))

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0340)[1],

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6‑0209/2006),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6‑0411/2006),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti	Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 1 A KAPPALE (uusi)
	(1 a) Rehujen turvallisuutta koskeva tavoite saavutetaan tällä hetkellä soveltamalla asetuksen (EY) N:o 178/2002 ja asetuksen (EY) N:o 183/2005 säännöksiä.
Perustelu
Rehujen turvallisuutta koskeva lainsäädäntö on muokattu kokonaan uudelleen vuodesta 2002 lähtien: asiasta on annettu ja pantu täytäntöön asetus (EY) N:o 178/2002 (yleinen elintarvikelainsäädäntö) ja rehuhygieniaa koskeva asetus (EY) N:o 183/2005, joita ei vielä ollut silloin, kun direktiivi 2002/2/EY tuli voimaan; tästä syystä direktiivissä 2002/2/EY olevan 1 artiklan 4 kohdassa esitetty rehujen turvallisuutta koskeva tavoite ei enää ole ajankohtainen. Vuoden 2005 CIVIC-kertomuksen mukaan useimmat jäsenvaltiot eivät pidä prosenttiosuuksien ilmoittamista hyödyllisenä rehujen turvallisuuden kannalta.
Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 1 B KAPPALE (uusi)
	(1 b) Useat tuomioistuinten päätökset ovat johtaneet direktiivin 2002/2/EY erilaiseen ja epäyhtenäiseen soveltamiseen jäsenvaltioissa, ja monet kyseistä direktiiviä koskevat asiat ovat edelleen käsiteltävinä kansallisissa tuomioistuimissa.
Perustelu
Direktiivin 2002/2/EY soveltaminen ei ole jäsenvaltioissa yhdenmukaista, koska kansalliset täytäntöönpanosäännökset edellyttävät joissakin jäsenvaltioissa oikeudellista määräystä, kun taas toisissa eivät. Tämä johtaa syrjintään direktiivin säännösten soveltamisen yhteydessä, erityisesti rehuaineita koskevia prosenttiosuuksia ilmoitettaessa.
Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 3 A KAPPALE (uusi)
	(3 a) Neuvosto ja Euroopan parlamentti eivät tällä hetkellä tee merkittäviä muutoksia käsiteltävänä olevaan lainsäädäntöasiakirjaan, sillä komissio on yksinkertaistamisohjelman puitteissa luvannut vuoden 2007 puoliväliin mennessä uudistaa elintarvike- ja rehulainsäädännön perinpohjaisesti. Neuvosto ja parlamentti odottavat, että tässä yhteydessä arvioidaan uudelleen myös rehuaineita koskevaa avointa ilmoitusta, ja toivovat komissiolta asiasta uusia ehdotuksia, joiden avulla otetaan huomioon sekä viljelijöiden intressit näiden toivoessa täsmällisiä ja yksityiskohtaisia tietoja rehuaineista että teollisuuden intressit näiden edellyttäessä liikesalaisuuksien asianmukaista suojelua.
Perustelu
Parlamentin olisi tällä hetkellä oltava ehdottamatta muutoksia käsiteltävänä olevaan lainsäädäntöasiakirjaan, sillä komissio on ilmoittanut esittävänsä vuoden 2007 puoliväliin mennessä ehdotuksia elintarvike- ja rehulainsäädännön uudistamiseksi perinpohjaisesti. Näille ehdotuksille tehdään laaja vaikutusarviointi ja niiden avulla yhdenmukaistetaan elintarvike- ja rehulainsäädäntöä. Tuomioistuinten päätösten ulkopuolella tehtävät yksittäiset muutokset vain haittaavat kyseistä uudistustyötä.
Tarkistus 4 1 ARTIKLAN 1 KOHTA 1 artiklan 1 kohdan b alakohta (direktiivi 2002/2/ETY)
(1) Poistetaan 1 artiklan 1 kohdan b alakohta.	(1) Korvataan 1 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:
	"b) lisätään seuraava alakohta:
	l) Muille kuin lemmikkieläimille tarkoitetuissa rehuseoksissa maininta 'toimivaltaiset viranomaiset voivat hätätapauksissa saada tarkat painoprosentit tähän rehuseokseen sisältyvistä rehuaineista seuraavasta osoitteesta: ...' (tässä kohdassa tarkoitetuista merkinnöistä vastuussa olevan henkilön tai yrityksen nimi, osoite tai päätoimipaikka, puhelinnumero ja sähköpostiosoite). Nämä tiedot on toimitettava toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hätätapauksissa."
Perustelu
Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi hätätapauksissa oltava oikeus saada käytettyjen rehuaineiden tarkat painoprosentit.

• [1]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

PERUSTELUT

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi rehuseosten liikkuvuudesta annetun direktiivin 2002/2/EY oikaisemisesta perustuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. joulukuuta 2005 antamaan tuomioon. Tuomioistuin käsitteli usean yhteen liittyvän menettelyn (asiat C-453/03, C-11/04, C-12/04 ja C-194/04) perusteella direktiivin sisältämien, rehuseosten koostumusta koskevaa avointa ilmoitusta koskevien säännösten laillisuutta.

Rehuaineiden "avoin ilmoitus" sisältyi BSE-kriisin jälkeen ja BSE-tutkimusvaliokunnan komissiolle esittämien vaatimusten yhteydessä Euroopan parlamentin esittämiin olennaisiin vaatimuksiin (ks. väliaikaisen BSE-tutkimusvaliokunnan päätelmistä 19. helmikuuta 1997 annettu päätös).

Parlamentti piti erittäin tärkeänä sitä, että kuluttajia ei pelkästään suojella parhaalla mahdollisella tavalla, vaan että he voivat selvien ja avointen merkintöjen perusteella itse päättää, mitä ja mistä peräisin olevia elintarvikkeita he haluavat valita pohtiessaan turvallisuus- ja terveyskysymyksiä. Tämän pitäisi koskea myös maanviljelijöitä, jotka rehuseoksia ostaessaan joutuvat tekemään valinnan pakkausmerkintöjen perusteella.

Komissio esitti rehuseosten liikkuvuudesta annetun direktiivin 79/373 (ETY) muuttamisesta antamassaan lainsäädäntöehdotuksessa KOM(1999)0744 ehdotuksen, jonka mukaan rehujen sisältämät ainesosat olisi lueteltava ja niistä olisi annettava tarkat painoprosentit. Euroopan parlamentti tuki näitä toimenpiteitä uudelleen ensimmäisessä käsittelyssä, mutta neuvosto sen sijaan vastusti voimakkaasti avointa ilmoitusta. Näin ollen avointa ilmoitusta koskevia säännöksiä lievennettiin 19. joulukuuta 2000 annetussa neuvoston yhteisessä kannassa, ja tästä syystä parlamentti ponnisteli jälleen toisessa käsittelyssä päättäväisesti alkuperäisen sanamuodon puolesta. Toisen käsittelyn tarkistukset hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä valiokunnassa (23:1) ja myös täysistunnossa lähes yksimielisesti.

Tästä seuranneessa sovittelukomiteassa yhteisön lainsäätäjäosapuolet saavuttivat yksimielisyyden, joka koostuu pääpiirteissään seuraavista säännöksistä:

Ø Tuote- tai pakkausselosteessa on ilmoitettava ainesosat ja niiden painoprosentit. Prosenttiosuuksissa sallitaan +/- 15 prosentin poikkeama (direktiivissä 2002/2/EY olevan 1 artiklan 4 kohta; direktiivissä 79/373/ETY oleva 5 c artikla)

Ø Tiedot rehuseoksen tarkasta koostumuksesta on annettava asiakkaan pyynnöstä. (direktiivissä 2002/2/EY olevan 1 artiklan 1 kohta; direktiivissä 79/373/ETY olevan 5 artiklan 1 kohdan l alakohta)

Monet yritykset Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Italiassa ja Alankomaissa ovat tehneet valituksen direktiivin 2002/2/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Nämä tapaukset muodostavat perustan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. joulukuuta 2005 antamalle tuomiolle. Valituksissa arvosteltiin sitä, että

Ø direktiivi ei ole pätevä, koska se on annettu EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kohdan perusteella

Ø direktiivin 1 artiklan 1 ja 4 kohdassa olevat tuoteselostemerkintäsäännökset ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen vastaisia

Ø edellä mainitut merkintäsäännökset rikkovat suhteellisuusperiaatetta

Ø direktiiviä ei voida soveltaa ilman johdanto-osan kappaleessa 10 vaadittua rehujen ainesosien luetteloa (positiivilista).

Tuomioistuin vahvisti tuomiossaan direktiivin laillisuuden yksiselitteisesti ja hylkäsi suuren osan kantajien esittämistä väitteistä. Vain yhdessä kohdassa tuomioistuin hyväksyi kantajien väitteet ja moitti, että 1 artiklan 1 kohdan sisältämä velvoite tarkkojen tietojen esittämisestä asiakkaan pyynnöstä ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen arvioitaessa direktiiville asetettua tavoitetta (terveyden suojelu).

Tuomioistuimen mukaan direktiivin edut (jäljitettävyys, mahdollisuus nopeisiin reaktioihin, mikäli rehujen epäillään sisältävän pilaantuneita ainesosia) sisältyvät säädöksen 1 artiklan 4 kohtaan. Velvollisuutta toimittaa tarkat tiedot asiakkaan pyynnöstä "ei voida perustella terveyden suojelua koskevalla tavoitteella, ja se ylittää selvästi sen, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi" (kohta 83). Tarkkojen tietojen toimittaminen ei juurikaan lisäisi (terveyttä koskevaa) kuluttajansuojaa, joten kantajien väite, jonka mukaan kyseinen velvoite loukkaa vakavalla tavalla valmistajien taloudellisia intressejä, ei ole perusteltavissa.

Tästä syystä yhteisöjen tuomioistuin totesi 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan pätemättömäksi suhteellisuusperiaatteen valossa. EY:n perustamissopimuksen 233 artiklan mukaan lainsäätäjä on velvoitettu ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin tuomion täytäntöön panemiseksi. Komissio esittää ehdotuksessaan direktiivissä 2002/2/EY olevan kiistanalaisen kohdan poistamista.

Parlamentti on todennut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, että kiistanalaisella kohdalla on lisätavoite, jonka avulla pyritään parantamaan rehukaupan avoimuutta ja antamaan eläinten kasvattajille lopulta mahdollisuus tehdä tietoinen valinta siitä, mitä he syöttävät eläimilleen (tuomion kohta 75).

Esittäjä antaa lisäksi arvoa sille, että tuomioistuin on punninnut, mikä on tarkkojen tietojen toimittamisesta asiakkaan pyynnöstä terveyden suojelulle tarjoutuva lisäarvo ja toisaalta valmistajille aiheutuva rasite.

Tämän vuoksi voisi olla kannattavaa keskustella kompromissista, joka olisi sekä yhteisöjen tuomioistuimen tuomion että taloudellisten toimijoiden toiveiden mukainen ja joka vastaisi suhteellisuusperiaatetta.

Rehuseosten valmistajat ovat todenneet monessa yhteydessä, että tuomioistuinten vahvistamalla teollis- ja tekijänoikeuksien suojelulla on merkitystä niiden rehuaineiden kohdalla, joita on rehuseoksissa vain pieniä määriä.

Esittäjä ehdottaa tästä syystä, että direktiivissä säilytettäisiin periaate, jonka mukaan tarkat tiedot toimitetaan asiakkaan pyynnöstä; kiistanalaista artiklaa olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan rehuseosten pääasiallisiin ainesosiin ja ainesosat, joiden osuus rehussa on alle 2 prosenttia, olisi jätettävä tarkkoja tietoja koskevan velvoitteen ulkopuolelle.

Esittäjä pitää tällaista kompromissia aivan kohtuullisena Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion valossa. Näin otettaisiin huomioon teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat tuomioistuimen toteamukset; myös avoimuustavoite ja kuluttajien mahdollisuus tehdä tietoinen valinta toteutuisivat paremmin kuin siinä tapauksessa, että kohta poistettaisiin komission ehdotuksen mukaisesti.

Lopuksi voidaan todeta, että tällä hetkellä on käsiteltävänä samankaltainen, kosmeettisten aineiden ainesosia koskevien tietojen antamista koskeva säännös, jolla vahvistetaan kuluttajien oikeutta saada tietoa siten, että tämä ei vaikuta liikesalaisuuksiin eikä teollis- ja tekijänoikeuksiin.[1]

• [1]  Ks. komission 28. elokuuta 2006 antama lehdistötiedote IP 06-1127.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 2002/2/EY oikaisemisesta
Viiteasiakirjat	KOM(2006)340 – C6-0209/2006 – 2006/0117(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	27.6.2006
Asiasta vastaava valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AGRI 6.7.2006
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ENVI 6.7.2006
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)	ENVI 13.7.2006
Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	-
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf 12.7.2006
Yksinkertaistettu menettely – päätös tehty (pvä)	-
Oikeusperustan kyseenalaistaminen   JURI-lausunto annettu (pvä)	-
Rahoitusmäärän muuttaminen   BUDG-lausunto annettu (pvä)	-
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kuuleminen – päätös tehty istunnossa (pvä)	-
Alueiden komitean kuuleminen – päätös tehty istunnossa (pvä)	-
Valiokuntakäsittely	11.9.2006	2.10.2006			22.11.2006
Hyväksytty (pvä)	22.11.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: 31 –: - 0: -
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Vincenzo Aita, Thijs Berman, Giuseppe Castiglione, Joseph Daul, Albert Deß, Gintaras Didžiokas, Michl Ebner, Carmen Fraga Estévez, Jean-Claude Fruteau, Ioannis Gklavakis, Lutz Goepel, Bogdan Golik, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Esther Herranz García, Heinz Kindermann, Stéphane Le Foll, Albert Jan Maat, Mairead McGuinness, Rosa Miguélez Ramos, Neil Parish, María Isabel Salinas García, Brian Simpson, Witold Tomczak, Kyösti Virrankoski, Andrzej Tomasz Zapałowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Pilar Ayuso, Ilda Figueiredo, Gábor Harangozó, Wiesław Stefan Kuc, Jan Mulder, Markus Pieper,
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	-
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	23.11.2006