MIETINTÖ aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeiden 8 kohdan mukaisesta neuvoston seitsemännestä ja kahdeksannesta vuosikertomuksesta

30.11.2006 - (2006/2068(INI))

Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Raül Romeva i Rueda

Menettely : 2006/2068(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0439/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0439/2006

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 18/01/2007 - 9.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0008

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeiden 8 kohdan mukaisesta neuvoston seitsemännestä ja kahdeksannesta vuosikertomuksesta

(2006/2068(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon 8. kesäkuuta 1998 hyväksytyt aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt,

– ottaa huomioon neuvoston seitsemännen ja kahdeksannen vuosikertomuksen[1],

– ottaa huomioon Euroopan unionin aseidenviennin käytännesääntöjen käyttäjän oppaan[2], jonka täydennetty versio hyväksyttiin 2. kesäkuuta 2006,

– ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon (puolustustarvikkeiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen kattamat tarvikkeet)[3], jolla täydennettiin ja korvattiin neuvoston 25. huhtikuuta 2005 alunperin hyväksymä puolustustarvikeluettelo,

– ottaa huomioon neuvoston yhteisen toiminnan 12 päivältä heinäkuuta 2002 Euroopan unionin osallistumisesta käsiaseiden ja kevyiden aseiden epävakauttavan keskittymisen ja leviämisen torjumiseen ja yhteisen toiminnan 2002/589/YUTP kumoamisesta[4],

– ottaa huomioon tavanomaisten aseiden laittoman kaupan estämiseksi ja torjumiseksi laaditun EU:n ohjelman, joka hyväksyttiin 26. kesäkuuta 1997[5],

– ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan 2003/468/YUTP, 23 päivältä kesäkuuta 2003, aseiden välityksen valvonnasta[6],

– ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1504/2004, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2004, kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1334/2000 muuttamisesta ja ajan tasalle saattamisesta[7],

– ottaa huomioon tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn,

– ottaa huomioon neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöt[8],

– ottaa huomioon EU:n strategian pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15.–16. joulukuuta 2005[9],

– ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkoasioiden neuvoston 3. lokakuuta 2005 hyväksymät johtopäätökset, joiden mukaan EU:n kannattaa tavanomaisten aseiden maailmanlaajuisen kaupan yhteisiä normeja koskevan kansainvälisen sopimuksen[10] hyväksymistä Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa,

– ottaa huomioon, että vuonna 2001 hyväksytty ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjumista kaikissa muodoissaan koskeva pöytäkirja[11] tuli voimaan 6. heinäkuuta 2005,

– ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi joulukuussa 2005 kansainvälisen sopimuksen, jonka avulla valtiot voivat tunnistaa ja jäljittää nopeasti ja luotettavasti laittomat pienaseet ja kevyet aseet[12],

– ottaa huomioon pienaseiden ja kevyiden aseiden kaikenlaisen laittoman kaupan ehkäisemiseen, torjumiseen ja hävittämiseen tähtäävän toimintaohjelman täytäntöönpanoa koskevaan tarkistuskonferenssin (pien- ja kevytaseita koskeva YK:n tarkistuskonferenssi), joka pidettiin New Yorkissa 26. kesäkuuta ja 7. heinäkuuta 2006,

– ottaa huomioon, että AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous hyväksyy pienaseita ja kevytaseita ja kestävää kehitystä koskevan päätöslauselman[13] 23. marraskuuta 2006,

– ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeen 8 mukaisesta neuvoston kuudennesta vuosikertomuksesta[14],

– ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman pienaseista ja kevytaseista[15],

– ottaa huomioon Kiinaa koskevan asevientikiellon poistamista vastustavat päätöslauselmansa ja erityisesti 18. joulukuuta 2003 antamansa päätöslauselman[16],

– ottaa huomioon vuosittaiset ihmisoikeuksia maailmassa ja EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa käsittelevät päätöslauselmansa ja erityisesti 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman[17],

– ottaa huomioon EU:sta tehdyn sopimuksen 17 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6‑0439/2006),

A. ottaa huomioon, että aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen äskettäin toteutettu vuoden kestänyt tarkistusprosessi saatettiin loppuun 30. kesäkuuta 2005 COARMissa, kun jäsenvaltioiden asiantuntijoiden työryhmä laati yhteisen kannan tekstin; ottaa, huomioon, että käytännesääntöjä ei ole vielä hyväksytty yhteiseksi kannaksi, mikä entisestään viivyttää välttämätöntä edistymistä asevientivalvonnan tehostamisessa,

B. katsoo, että Euroopan unionin olisi EU:n turvallisuusstrategiassa esitettyjen uhkien valossa pyrittävä parhaansa mukaan toimimaan ja esiintymään vastuullisena eturivin globaalina toimijana ydinaseiden leviämisen ehkäisemisessä, maailmanlaajuisen aseidenriisunnan edistämisessä ja aseiden kauttakulkukaupan valvonnan kehittämisessä,

C. katsoo, että aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen muuttaminen yhteiseksi kannaksi toimisi käytännesääntöjen kehittämisessä uutena vaiheena, joka vaatisi jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisen lainsäädäntönsä käytännesäännössä määriteltyjen normien mukaisiksi; katsoo kuitenkin, että jotkut jäsenvaltiot vaarantavat mainitun prosessin kytkemällä menettelysäännön muuntamisen yhteiseksi kannaksi vastuuttomalla tavalla kahdenvälisiin intresseihinsä, jotka koskevat Kiinaa koskevan aseidenvientikiellon poistamista,

D. ottaa huomioon, että asevälitysvalvonta on edelleen tehostumassa alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, kuten voidaan nähdä erityisesti kansainvälisestä henkilömiinojen kiellosta (Ottawan yleissopimus 1997) ja siihen liittyvästä henkilömiinojen kuolonuhrien ja miinoista loukkaantuneiden ihmisten määrän vähenemisestä, ja että tehostuminen vaatii jatkossakin EU:n täyden tuen erityisesti New Yorkissa 26. kesäkuuta–7. heinäkuuta 2006 kokoontuneen pien- ja kevytaseita koskeneen YK:n tarkistuskonferenssin tulosten valossa, ja vaatii etenkin edistymistä kohti kansainvälisen asekauppasopimuksen tekemistä YK:n puitteissa,

E. ottaa huomioon, että Luxemburgissa 3. lokakuuta 2005 kokoontunut yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto ilmoitti tukevansa kansainvälisen asekauppasopimuksen laatimista,

F. on vakuuttunut siitä, että kansainvälinen asekauppasopimus on elintärkeä, koska tavanomaisilla aseilla tapetaan viikoittain tuhansia ihmisiä, koska vastuuttomilla aseiden siirroilla edesautetaan epävakautta ja köyhyyttä kaikkialla maailmassa ja koska asekauppasopimus tarjoaisi yleiset normit aseiden välitykselle ja auttaisi estämään aseiden joutumista vääriin käsiin,

G. on vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin asevientivalvonnan yhtenäistäminen edistäisi osaltaan ratkaisevasti unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan syventämistä,

H. ottaa huomioon, että terroristijärjestöt tai rikollisryhmät EU:ssa ja sen ulkopuolella kykenevät hankkimaan ja käyttämään monia tavanomaisia aseita ja kaksikäyttötuotteita ja teknologioita,

I. on vakuuttunut siitä, että EU:n asevientivalvontapolitiikan on vahvistettava ja täydennettävä unionin ulkoisten toimien muita ulottuvuuksia, joihin sisältyvät kestävän kehityksen, kriisien ehkäisemisen, ihmisoikeuksien edistämisen, köyhyyden torjunnan ja kansainvälisen terrorismin torjunnan tavoitteet sekä toimenpiteet suuremman alueellisen vakauden saavuttamiseksi,

J. katsoo, että komponenttien maailmanlaajuista hankintaa, lisensoitua tuotantoa ulkomailla sekä tytäryhtiöiden aseiden tuotantoa ja kauppaa ei säännellä riittävästi nykyisellä valvonnalla; katsoo, että kaikilla valtioilla on velvollisuus varmistaa, että niiden vienti on kansainvälisen oikeuden vientimääräysten mukaista, ja lisäksi on niiden oman turvallisuuden ja sosioekonomisten ja poliittisten etujen mukaista säännellä vientiään sitä silmällä pitäen, että se ei edesauta ihmisoikeuksien väärinkäytöksiä tai edistä konflikteja ja että resursseja ei suunnata pois kestävästä kehityksestä,

K. on vakuuttunut siitä, että joulukuussa 2005 muotoiltu ampuma-aseiden sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjumista koskeva EU:n strategia tukee tammikuussa 2004 muotoiltuja YK:n turvallisuusneuvoston tavoitteita, joiden mukaisesti aseita vievien maita on kehotettava toimimaan mahdollisimman vastuullisesti viedessään pienaseita ja kevytaseita epävakaille alueille,

L. muistuttaa jäsenvaltioita mainitusta vastuusta kaikkien mahdollisten toimien yhteydessä, jotka koskevat EU:n sisäisten puolustustarvikemarkkinoiden avaamista, ja erityisesti siltä varalta, että komissio ryhtyy seurantatoimenpiteisiin "Jäsenvaltioiden puolustusvälineiden yhteisön sisäisten markkinoiden avaamista koskevan kuulemisasiakirjan" osalta, jossa viitataan nimenomaisesti vuonna 1998 hyväksyttyihin aseiden vientiä koskeviin Euroopan unionin käytännesääntöihin,

M. ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltiot ovat johdonmukaisesti olleet tärkeimpiä aseiden viejiä maailmanlaajuisella tasolla; ottaa huomioon, että kehitysmaissa yhä useammat yhtiöt ovat ottaneet huomattavan osuuden maailman asemarkkinoista omien hallitustensa tukemina; ottaa huomioon, että kehitysmaissa kansalliset asevientitarkastukset vaihtelevat maittain eikä niihin aina sisälly sellaisia erityisiä perusteita tai ohjeita asekuljetusten sallimiseksi, jotka kuvastavat täysin valtioiden nykyisiä velvoitteita kansainvälisen oikeuden nojalla,

N. panee merkille, että Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) raportissa todetaan, että vuonna 2005 EU:n jäsenvaltiot myönsivät asevientilupia muun muassa Etiopiaan, Eritreaan, Indonesiaan, Israeliin, Kiinaan, Kolumbiaan ja Nepaliin; on vakuuttunut siitä, että ilman yksityiskohtaisempaa ja avoimempaa tietoa siitä, minkälaisia aseita toimitetaan, kuinka paljon, kenelle ja mihin tarkoitukseen, ei ole mahdollista tehdä sitä johtopäätöstä, että EU:n käytännesäännöillä on onnistuttu lopettamaan kokonaan sellaisten aseiden vienti, joita todennäköisesti käytetään aseellisten selkkausten lietsomiseen, ihmisoikeusrikkomuksiin ja köyhyyden levittämiseen,

O. katsoo, että vastuuton aseiden välitys on demokraattisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen esteenä monissa osissa maailmaa, se myötävaikuttaa osaltaan väkivaltaisiin konflikteihin ja korruptioon ja aiheuttaa tehottomuutta kehitysavun toimittamisessa; tunnustaa, että selkeä, tehokas ja yhdenmukainen EU:n yhteinen aseviennin valvontapolitiikka, joka ankkuroitaisiin lainsäädännöllisesti sitoviin aseiden vientiä koskeviin käytännesääntöihin, olisi EU:n lopullinen osuus YK:n vuosituhannen vaihteen huippukokoukseen ja vuosituhannen kehitystavoitteisiin – toisin sanoen kestävään kehitykseen AKT-maissa ja muissa kehittyvissä kansakunnissa,

1. pitää neuvoston seitsemättä ja kahdeksatta vuosikertomusta myönteisenä ja toistaa pitävänsä vuosittaista tarkistamista tärkeänä, koska käytännesäännön toimintaohjeen 8 mukaisesti ne ovat menettelysäännön tarkistamisen ja vahvistamisen tärkein mekanismi;

2. pitää myönteisenä sitä, että viimeaikaiset puheenjohtajavaltiot (Iso-Britannia, Itävalta ja Suomi) ovat korostaneet läpinäkyvyyttä ja edistäneet jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämistä, mikä ilmenee epäämisilmoitusjärjestelmää koskevissa kahdenvälisissä kuulemisissa ja tietojen keräämisessä, tavassa jolla jäsenvaltiot esittävät tietoja vuosikertomuksissaan, ulkopuolisiin maihin kohdistuvissa toimissa ja Euroopan parlamentin kanssa harjoitettavan vuoropuhelun syventämisessä;

3. pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että mihinkään toimiin ei ole ryhdytty menettelysäännön muuttamiseksi yhteiseksi kannaksi, vaikka COARMin työryhmä hyväksyi asiaa koskeva tekstin jo kesäkuussa 2005;

4. pitää myönteisenä sitä, että COARMin työryhmä hyväksyi 26. syyskuuta 2005 yksimielisesti toimintaohjeen 8 (kestävä kehittäminen) tulkinnan parhaat käytännöt, jotka on sisällytetty tarkistettuun käyttäjän oppaaseen; on kuitenkin edelleen huolestunut siitä, että ei ole pyritty muuhun kuin nykyisten normien tarkistamiseen; vaatii, että toimintaohjetta 8 tarkistetaan mahdollisimman pian ja pyritään kehittämään parannettuja käytänteitä; kannattaa tämän prosessin jatkamista siten, että parhaita käytäntöjä kehitetään myös muiden kriteerien osalta yhteistyössä Euroopan parlamentin ja muiden asianomaisten osapuolten kanssa;

5. pitää myönteisenä käyttäjän oppaaseen äskettäin tehtyä selvennystä, jonka mukaan ulkomailla tapahtuva lisenssivalmistus on rinnastettava vientilisenssiin; on kuitenkin edelleen syvästi huolissaan aikaisemmista tapauksista, jotka liittyvät EU:n jäsenvaltion tuotantokapasiteetin siirtämistä ulkomaille, lisenssituotantosopimukset mukaan luettuina, ja vaatii, että ulkomaista lisenssituotantoa koskevia sääntöjä on vahvistettava yleisesti ja korostaa, että tämä koskee erityisesti tuotantokapasiteetin siirtämistä yleensä;

6. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään seuraaviin toimenpiteisiin tehostaakseen aseiden lisenssituotannon valvontaa ulkomailla:

a) lupia lisensoidulle asetuotannolle ei pitäisi antaa, jos on olemassa riski, että ulkomailla tuotettuja aseita voitaisiin käyttää siten, että rikotaan valtioiden nykyisiä kansainvälisen oikeuden perusteella aiheutuvia velvoitteita,

b) lupia lisensoidulle asetuotannolle ei pitäisi antaa ilman oikeudellisesti sitovaa sopimusta kussakin tapauksessa tuotannon rajoista ja tuotteelle sallituista vientikohteista,

c) lisenssisopimukset olisi uusittava säännöllisin väliajoin, jotta väärinkäyttöön liittyvät riskit voidaan arvioida uudelleen ja lisenssisopimusta muuttaa sen mukaan;

7. vahvistaa tarpeen jatkaa epäämisilmoitusjärjestelmän kehittämistä; vaatii jälleen kerran epäämisilmoitusjärjestelmää koskevia kahdenvälisiä kuulemisia koskevien tietojen jakamisen tehostamista, ja että mainittuja kuulemisia koskevia olisi vaihdettava ja niistä olisi raportoitava EU:n tasolla;

8. kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota aseet vastaanottavan valtion taustaan, jotta voidaan estää aseiden joutuminen terroristiryhmien käyttöön tai muuhun sopimattomaan käyttöön;

9. toistaa kehotuksensa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava luettelo aseellisiin konflikteihin osallistuvista maista, joihin aseiden vienti olisi kiellettävä periaatteessa siten, että kielto perustuu mekanismiin, jonka mukaisesti maita, joihin "oletettavasti ei myönnetä vientilupaa", valvotaan aseidenvientikieltojen valvontaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston mekanismien puitteissa siten, että myös asianomaiset EU:n työryhmät osallistuvat mainittuun valvontaan; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita mukauttamaan Lähi-idän alueella suunnatun asevientinsä menettelysääntöjen mukaiseksi;

10. suosittelee, että suorittaessaan tehtäväänsä, joka koskee hallituksen tukemien yksityisten yritysten investointien edistämistä taloudellisesti epävakailla alueilla ja etenkin kehitysmaissa, kansalliset vientitakuulaitokset kieltäytyvät uusimasta sopimuksia lainoilla tai muuntyyppisillä takuilla, jos vastaanottajat eivät kykene maksamaan aseiden vientiä kolmansiin maihin; vaatii, että tällaisten mahdollisesti aikaisemmin myönnettyjen lainojen ei sallita lisäävän vastaanottavan maan lainataakkaa eikä niitä myöskään saa pitää virallisena kehitysapuna;

11. pitää myönteisenä läpinäkyvyyden lisäämistä kahdeksannessa kertomuksessa, mikä on sen ansiota, että taulukkoon A on lisätty erityinen kauppasulkumaita koskeva jakso; kehottaa poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa harjoittamaan säännöllistä vuoropuhelua käytännesääntöjen ja käyttäjän oppaan soveltamisesta (erityisesti parhaiden käytäntöjen soveltamisesta) tarkkailulistalla olevien maiden osalta (tai Euroopan unionin yhteisen tilannekeskuksen yksityiskohtaisen analyysin perusteella); vaatii, että Euroopan parlamentille on annettava oikeus osallistua mainittuun vuoropuheluun;

Yhteinen kanta

12. Katsoo, että selkeä, tehokas ja harmonisoitu yhteinen asevientivalvontapolitiikka, joka oikeudellisesti perustuu sitoviin käytännesääntöihin, voi toimia ratkaisevassa roolissa terrorismin torjunnassa, konfliktien ehkäisemisessä sekä alueellisen vakauden ja ihmisoikeuksien edistämisessä;

13. kehottaa puheenjohtajavaltiota ja jäsenvaltioiden hallituksia selittämään, miksi käytännesääntöjä ei ole hyväksytty yhteiseksi kannaksi siitä huolimatta, että COARMin työryhmä hyväksyi tekstin kesäkuussa 2005;

14. pitää myönteisenä käyttäjän oppaan parhaiden käytäntöjen jatkuvaa kehittämistä, mutta pitää kuitenkin valitettavana sitä, että kykenemättömyys hyväksyä käytännesäännöt yhteiseksi kannaksi heikentää EU:n asevientivalvonnan kehittämisen jatkamista erityisesti merkittävillä aineettomien siirtojen, aseiden kauttakulkukaupan valvonnan sekä EU:n vientivalvonnan yhtenäistämisen jatkamista koskevien toimien osalta;

Vuoropuhelu Euroopan parlamentin kanssa

15. pitää myönteisenä sitä, että vuosikertomuksiin on sisällytetty erityinen luku, joka koskee vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa;

16. pitää myönteisenä sitä, että puheenjohtajavaltiot Iso-Britannia, Itävalta ja Suomi ovat tehneet aloitteen esitellä Euroopan parlamentin turvallisuuden ja puolustuksen alivaliokunnalle sitä, millä tavalla puheenjohtajavaltio on kehittänyt käytännesääntöjä, ja pitää myönteisenä sitä, että mainitut puheenjohtajavaltiot ovat korostaneet läpinäkyvyyttä ja vuoropuhelua;

17. pitää myönteisenä sitä, että puheenjohtajavaltiot Itävalta ja Suomi antoivat Euroopan parlamentin esittelijälle mahdollisuuden osallistua keskusteluun ja tietojen vaihtoon COARMin työryhmän kokouksessa, jossa käsiteltiin Euroopan parlamentin mietinnön ja neuvoston vuosikertomuksen laatimista;

18. pitää myönteisenä ja läpinäkyvyyttä lisäävänä toimena kahdeksannessa vuosikertomuksessa mainittua päätöstä, jonka mukaan kunkin puheenjohtajavaltion olisi pyrittävä harjoittamaan vuoropuhelua Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan kanssa, ja että Euroopan parlamentin esittelijä kutsutaan COARMin työryhmän kokoukseen kerran kunkin puheenjohtajakauden aikana;

19. vaatii, että Euroopan parlamentin on päästävä osallistumaan nykyistä enemmän ulkopuolisiin maihin kohdistuvien toimien kehittämiseen ja erityisesti kansainvälistä asekauppasopimusta koskevien ensisijaisten suuntaviivojen edistämiseen, sekä kansainvälisten järjestöjen ja puolustusteollisuuden kaltaisten asianomaisten kolmansien osapuolten kanssa harjoitettavan yhteistyön kehittämiseen;

20. kehottaa neuvostoa vaatimaan, että kunkin jäsenvaltion on julkaistava sovitut vähimmäisvaatimukset täyttävä kertomus, ja että mainitut kertomukset on lähetettävä Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille;

21. vaatii, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on kerran vuodessa käsiteltävä yhdessä sitä, millaiseksi ne arvioivat jäsenvaltioiden edistymisen asevientivalvonnan läpinäkyvyyden ja vuonna 1998 hyväksyttyjen käytännesääntöjen osalta;

Tilapäiset toimenpiteet, joita sovelletaan aseidenvientikiellon poistamisen yhteydessä

22. kannattaa ”toimenpidepaketin” ja erityisten mekanismien käyttöönottoa sellaisiin maihin suuntautuvan aseviennin sääntelemiseksi, joita koskeva aseidenvientikielto on poistettu;

23. muistuttaa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 11. lokakuuta 2004 hyväksymistä Libyaa koskevista johtopäätöksistä, joissa todettiin: "Neuvosto palautti mieleen, että aseiden vienti Libyaan tapahtuu Euroopan unionin aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen mukaisesti, ja päätti, että sovelletaan erityistä vientikiellon jälkeistä asevientijärjestelyä (toimenpidepaketti), jota valmistellaan parhaillaan neuvostossa"; kehottaa puheenjohtajavaltioita määrittämään mainitun toimenpidepaketin nykytilanteen;

24. on tietoinen "toimenpidepaketin" ja seurantaa koskevan erityismekanismin kehittämisen puutteellisuudesta; muistuttaa sen vuoksi aikaisemmasta kannastaan, jonka mukaan perusteellinen valvonta on välttämätöntä myös asevientikiellon poistamisen jälkeen, ja että tässä yhteydessä on ehdottomasti luotava mekanismi, jonka avulla toimenpidepakettia tarvittaessa arvioidaan ja tarkistetaan sekä valvotaan säännöllisesti tilannetta valtioissa, joissa asevientikielto on poistettu, pitäen mielessä syyt sen poistamiseen; kehottaa COARMia tarkistamaan mekanismia säännöllisesti ja raportoimaan mainituista keskusteluista Euroopan parlamentille;

25. pitää tärkeänä sitä, että jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus neuvotella keskenään niitä maita koskevien vientilisenssien myöntämisestä, joita koskeva aseidenvientikielto on poistettu; vaatii, että mainittuja neuvottelujen asiasisältöä ja tuloksia koskevat tiedot on kerättävä ja julkaistava vuosikertomuksissa;

26. korostaa Euroopan parlamentille annettavien tietojen oikea-aikaisuuden parantamisen tarvetta erityisesti vientilisenssien epäämisen ja "toimenpidepaketin" toimivuuden osalta;

Vaatimusten yhtäläisyys

27. kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan yhtäläisiä kriteerejä kolmansien maiden arvioinnissa harkitessaan rajoituksia tai aseidenvientikieltoa ihmisoikeusrikkomusten tai lisääntyvän alueellisen epävakauden perusteella;

28. katsoo, että Kiinaa koskevaa aseidenvientikieltoa ei pitäisi poistaa, ennen kuin ihmisoikeuksia ja sosiaalisia ja poliittisia oikeuksia koskeva tilanne maassa on selvästi ja pysyvästi parantunut; huomauttaa, että asevienti heikentää rauhaa ja vakautta Itä-Aasiassa ja lisää alueellisen epävakauden vaaraa etenkin Pohjois-Korean ydinkokeesta aiheutuvan kriisin seurauksena;

29. on syvästi huolestunut kaikkien Darfurin konfliktin osapuolten räikeästä asevientikiellon rikkomisesta, josta YK:n turvallisuusneuvoston asiantuntijat ovat raportoineet, samoin kuin tästä aiheutuneesta vihamielisyyksien leviämisestä alueella viime kuukausien aikana;

Käyttäjän opas – ja kriteerien tulkinnan parhaat käytännöt

30. pitää käyttäjän oppaan meneillään olevaa kehittämistä käytännesääntöjen kriteerien yhtenäistämisen ja tulkinnan hyödyllisenä ja käytännöllisenä välineenä;

31. panee merkille käyttäjän oppaaseen, erityisesti kriteerien 2, 7 ja 8 suuntaviivoihin tehdyt muutokset; kannattaa ajantasaistamisen jatkamista käytännesääntöjen kehittämisen myötä esimerkiksi kriteerejä 3 and 4 koskevin uusien suuntaviivojen osalta; vaatii, että ihmisoikeuksien kunnioittamista on pidettävä yleisenä kriteerinä;

Kansalliset raportointimenettelyt

32. tunnustaa, että jäsenvaltiot ovat edistyneet jonkin verran vuosikertomuksiin liitettävien tietojen keräämisessä ja jakamisessa, mukaan luettuina merkittävät parannukset, jotka koskevat tietojen esittämistä kahdeksannessa vuosikertomuksessa; vaatii siitä huolimatta, että kansallista raportoinnin laatua on parannettava merkittävästi läpinäkyvyyden parantamiseksi ja jotta voidaan arvioida täsmällisesti tapaa, jolla jäsenvaltiot soveltavat käytännesääntöjä;

33. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan kansallisia aseviennin lisensointimenettelyjään, selventämään asiaan liittyviä kotimaan toimielimiä koskevia menettelyjään ja vastuitaan sekä eliminoimaan järjestelmistään mahdolliset epäselvyydet, jotka koskevat "sotilaallisia" ja "ei-sotilaallisia" aseita koskevia vientilisenssimenettelyjä, joita aseiden viejät voivat käyttää viedessään pienaseita ja kevyitä aseita "ei-sotilaallisina aseina" konfliktialttiille alueille;

34. kehottaa neuvostoa vaatimaan, että jokaisen jäsenvaltion on julkaistava kansalliset raportit sovittujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti;

35. vaatii, että jäsenvaltioiden on sovittava yhteisistä erityisvaatimuksista, joita kaikki maat ovat velvoitettuja noudattamaan ja jotka koskevat muun muassa tiettyyn vastaanottajamaahan liittyvien vienti- ja välityslisenssien määrää, vientilisenssin saaneiden tarvikkeiden tyyppien täydellistä kuvausta, kunkin vientilisenssin saaneen tarviketyypin määrää ja loppukäyttäjän tyypin määrittelyä; edellyttää, että kansallisissa selonteoissa käsitellään vastedes aseviennin rahoittamista, kuten valtion lainoja ja luottotakuita;

Yhteisön sisäiset siirrot

36. vaatii, että tiukka ja läpinäkyvä kansallinen vientivalvonta on pidettävä voimassa siihen saakka, kunnes kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat yhtenäistäneet kansallisen vientivalvontapolitiikkansa siinä määrin, että ne voivat muuntaa EU:n menettelysäännön oikeusvälineeksi, jolla pystytään sääntelemään yhteisön sisäisen ja kansainvälisen aseviennin lupamenettelyä, hallintaa (lopullinen kohde mukaan luettuna) ja todentamista;

EU:n yhteiskertomuksen tarkoitus ja sisältö

37. tunnustaa, että neuvosto on suostunut tietyiltä osin noudattamaan parlamentin aikaisempia suosituksia, jotka koskevat yhteiskertomuksen parantamista, ja kehottaa neuvostoa sen vuoksi ryhtymään seuraaviin merkittäviin toimiin:

– määräaikojen asettaminen tiedonvaihtoa varten ja tilastotietojen julkaiseminen sähköisessä muodossa neljännesvuosittain;

– laajempi tiedottaminen EU:n laajuisista prosesseista, kuten vientilupien epäämisjärjestelmästä, sekä välityslupien epäämisjärjestelmästä;

– yksityiskohtaisten tietojen antaminen siitä, miten kutakin ensisijaista suuntaviivaa on tarkoitus soveltaa, millaisia mekanismeja käytetään ja mikä on toiminnan aikataulu;

– vuonna 2008 tehtävä arviointi edistymisestä kohti tietojen keräämisen ja jakamisen yhtenäistämistä sekä ensisijaisten suuntaviivojen soveltamista;

Lisäksi[18]:

– EU:n yhteiseen vuosikertomukseen sisältyvien asevientilisenssejä koskevien taloudellisten tietojen käyttökelpoisuutta, vertailukelpoisuutta ja täsmällisyyttä olisi parannettava siten, että kansallisten luetteloiden rakenne ja sisältö yhdenmukaistetaan EU:n yhteisen puolustustarvikeluettelon kanssa sekä sillä, että avointen lisenssien raportointimenetelmä yhdenmukaistetaan;

– todellista vientiä koskevien tietojen käyttökelpoisuutta, vertailukelpoisuutta ja täsmällisyyttä olisi parannettava siten, että alalle asetetaan oikeudellinen velvoite ilmoittaa aseviennistään kansallisella tasolla, sekä siten, että nämä tiedot toimivat kansallisten ilmoitusten perustana;

– vuosikertomukseen olisi sisällytettävä tiedot niiden tuotteiden määrästä, joille vientilisenssi myönnetään, ja todellisesta viennistä, ja mainittuihin tietoihin olisi liitettävä asianomaisten tuotteiden kuvaus:

– tiedot olisi toimitettava myös loppukäyttäjän tyypistä sekä niiden tuotteiden lopullisesta määränpäästä, jotka aiotaan jälleenviedä kolmanteen valtioon. Siinä tapauksessa, että mainittua yksityiskohtaisuuden tasoa pidetään liiallisena, jäsenvaltiot voisivat laatia kansallisen vuosikertomuksensa yhteisesti sovittujen vaatimusten mukaisesti;

– erilliseen taulukkoon olisi merkittävä sellaista asevientiä koskevat tiedot, joka suuntautuu asevoimille, jotka osallistuvat rauhanturvaamis- ja rauhantukioperaatioihin, humanitaariseen apuun tai kriisinhallintaan, Euroopan turvallisuus ja puolustuspolitiikan uudistaminen mukaan luettuna, jotta edellä mainittu asevienti voidaan erottaa kaupallisesta aseviennistä;

– riippumattomien erityisasiantuntijoiden olisi tutkittava lopullisen yhteisessä luettelossa mainittuja määränpäitä, jotta parlamentin jäsenet voivat objektiivisesti vertailla virallisesti ilmoitettuja tietoja ja todellista asevientiä;

Jälleenvientiin tarkoitettujen tavaroiden sisällyttäminen

38. vaatii "sisällyttämistä" koskevien suuntaviivojen poistamista ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan sitoumuksensa soveltaa käytännesääntöjä myös sisällytettäviksi tarkoitettujen osien viennin yhteydessä;

Loppukäyttö

39. pitää viennin jälkeistä valvontaa käsittelevää ensisijaista suuntaviivaa myönteisenä ja kehottaa jäsenvaltioita sopimaan menettelyistä, joilla todennetaan vastaanottajamaihin suuntautuvat toimitukset ja siellä oleva loppukäyttö/loppukäyttäjät; suosittelee, että jäsenvaltiot kehittävät tiedonvaihtomekanismeja ja perustavat keskustietokannan siten, että siihen sisällytetään tietoa loppukäyttöä koskevista mahdollisista ongelmista vastaanottajamaissa, aiemmista väärinkäyttö- ja/tai sääntöjenkiertotapauksista sekä toimitusta ja viennin loppukäytön/loppukäyttäjien todentamista koskevasta tiedonvaihdosta jäsenvaltioiden välillä;

40. vaatii Euroopan unionilta ja jäsenvaltioilta ennakoivampaa lähestymistapaa kaksikäyttötuotteiden viennin ja jälleenviennin valvontaan tarkoituksena välttää se riski, että tuotteet päätyvät epäsuotaville loppukäyttäjille kolmansissa maissa;

41. vaatii jäsenvaltioita tarkkailemaan jatkuvasti ihmisoikeustilannetta aseiden maahantuontia harjoittavissa maissa;

Ulkopuolisiin maihin kohdistuvat toimet

42. pitää myönteisenä sitä, että lisätietojen julkaisemista koskevat parlamentin pyynnöt on otettu huomioon erityisesti sen osalta, mikä koskee kuudennessa ja seitsemännessä vuosikertomuksessa mainittua tietokantaa, joka sisältää tietoa ulkopuolisiin maihin kohdistuvista toimista;

43. suosittelee, että jäsenvaltiot toteuttavat aktiivisesti keskeisiä ulkopuolisiin maihin kohdistuvia toimiaan ja jatkavat koordinointia ja tietojen keräämistä tästä lähtökohdasta;

44. pitää myönteisenä sitä, että neuvosto on ottanut huomioon sen, että parlamentti on pyytänyt neuvostoa raportoimaan Euroopan parlamentille yksityiskohtaisesti vientivalvonnan kannalta tärkeistä troikan kokouksista ja seminaareista sekä Kiinaa ja Länsi-Balkanin maita koskevista tavanomaisten aseiden vientivalvonnan työryhmätapaamisista; suosittelee, että parlamentin jäseniä kutsutaan osallistumaan tarkkailijoina mainittuihin seminaareihin;

45. kehottaa neuvostoa parantamaan tietoisuutta menettelysääntöjen periaatteista sekä korostamaan, että on tarpeen laatia kansainvälinen sopimus, jossa määrätään yhteisistä periaatteista maailman asekaupassa, kaikissa troikan kokouksissa ja suhteissa kolmansiin maihin sekä alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa;

Aseiden välitys

46. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä noudata aseiden välitystä koskevaa yhteistä kantaa, laatimaan aikataulun noudattamiseen siirtymistä varten;

47. toistaa jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen parantaa aseiden välitystä koskevan yhteisen kannan noudattamista erityisesti siten, että ne kehittävät lainsäädäntöä ja suunnitellun aseiden välitystä koskevan tietojen vaihdon täytäntöönpanoa;

48. vaatii valtion alueen ulkopuoliseen valvontaan sovellettavia yhteisiä vähimmäiskäytänteitä, joihin sisältyy aseidenvientikieltoa rikkovien asettaminen välitystoimintakieltoon riippumatta siitä, tapahtuuko rikkominen kotimaassa vai ulkomailla; jäsenvaltioiden tulisi myös seurata Belgian, Tšekin tasavallan, Viron, Suomen, Unkarin, Puolan ja Slovakian esimerkkiä ja vaatia niiden tapaan lupa ulkomailla tapahtuvaa puolustustarvikkeiden välittämistä varten; jäsenvaltioiden tulisi noudattaa vähintäänkin Saksan esimerkkiä, sillä siellä myös ulkomailla tapahtuva pienaseiden ja kevytaseiden välitys muuttuu luvanvaraiseksi;

49. suosittelee, että jäsenvaltiot kehittävät edelleen yhteistä kantaa laatimalla kansallisen aseidenvälittäjärekisterin, johon tulisi sisällyttää tietoa kolmansien maiden puolustustarvikevälitykseen liittyvistä kuljetuksista ja rahoituspalveluista; kehottaa laajentamaan epäämistapausten välitystietokantaa siten, että siihen sisällytetään myös tietoja epäämistä koskevista neuvotteluista;

50. suosittelee kaikkiin tarvittaviin toimiin ryhtymistä, jotta vältetään aseiden välittäjien vastuuttomat pyrkimykset saada haltuunsa ja myydä kolmansille osapuolille aseita, jotka tähän mennessä on kerätty niissä ETPP:n rauhanturvaoperaatioissa ja muissa ulkoisissa rauhanturvaoperaatioissa, joihin EU ja sen jäsenvaltiot ovat osallistuneet (esimerkkinä Bosnia ja Hertsegovina);

Yksityiset turva-alan yritykset

51. panee merkille, että Yhdysvallat on ulottanut puolustustarvikkeiden vientiä koskevan lainsäädännön kattamaan yksityiset turva-alan yritykset, ja kehottaa sen vuoksi EU:ta harkitsemaan samaa käytäntöä siten, että yksityiset turva-alan yritykset sisällytetään vuonna 1998 hyväksyttyjen menettelysääntöjen soveltamisalan piiriin; ensimmäisenä toimenpiteenä EU voisi lisätä EU:n yhteiseen puolustustarvikeluetteloon seuraavat vientilisenssiä edellyttävät toimet ja palvelut: henkilöiden ja kohteiden aseellinen suojelu; kuljetusten aseellinen suojelu; sota-ase- ja sotilastarvikekoulutus; strateginen ja taktinen koulutus; turvallisuusalan modernisointi; sotilaalliset neuvonantajat ja turvallisuusneuvonantajat; sotilaalliset huoltojärjestelyt; vastavakoilupalvelut ja operatiivinen tuki;

Kidutusvälineitä koskeva lainsäädäntö

52. pitää myönteisenä, että neuvosto on antanut 27. päivänä kesäkuuta 2005 asetuksen (EY) N:o 1236/2005 tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen[19];

53. vaatii mainitun asetuksen soveltamisalan laajentamista siten, että siihen sisällytetään mainittujen välineiden yhteisön sisäisen kaupan kieltäminen kaikkien mahdollisten rikkomusten ehkäisemiseksi;

EU:n laajentuminen

54. pitää myönteisenä sitä, että seitsemännessä ja kahdeksannessa vuosikertomuksessa on noudatettu parlamentin suositusta, jonka mukaan liittyville valtioille ja uusille naapureille annetaan parasta mahdollista apua ja osallistumisen mahdollisuus tarkoituksena varmistaa asevientivalvontapolitiikan yhtenäistäminen ja menettelysääntöjen periaatteiden ja vaatimusten täydellinen täytäntöönpano;

55. kehottaa neuvostoa julkaisemaan jokaisen potentiaalisen hakijamaan aseiden välityksen valvontajärjestelmiä ja käytäntöjä koskevan kertomuksen ennen asianomaisen valtion jäseneksi hyväksymistä ja määräämään, että jokainen EU:n asevälitysnormeja rikkova maa voi edetä kohti jäsenyyttä ainoastaan siirtymällä noudattamaan mainittuja normeja; toivoo, että aseidenvälitysjärjestelmää ja käytäntöä seurataan huolellisesti kaikissa maissa, jotka ovat mukana vakautus- ja assosiaatiosopimusprosessissa, vaikka ne vielä eivät olisikaan EU:n jäsenyyttä hakeneita maita;

Kansainvälinen prosessi: kansainvälinen asekauppasopimus

56. korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on toimittava dynaamisessa roolissa kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten prosessien tukemisessa;

57. kehottaa neuvostoa ja komissiota määrittämään konkreettiset toimet, jotka koskevat YK:n toimintaohjelman viiden painopistealan toimenpiteitä, välittämistä, merkintää ja jäljittämistä, ammuksia, kehittämistä ja teknistä apua, ja kehittämään YK:n toimintaohjelman seurantamekanismin;

58. kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ja jäsenvaltioita sovittamaan kansainvälistä asekauppasopimusta koskevan julistavan diplomatiansa yhteen positiivisen ja päättäväisen toiminnan kanssa sekä tukemaan 26. lokakuuta 2006 hyväksyttyä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa, jonka tarkoituksen on saada aikaan aseiden siirron maailmanlaajuiset vähimmäisnormit;

59. kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään Euroopan naapuruuspolitiikan ja kumppanuus- ja yhteistyösopimusten kehittämistä koskeviin jatkoneuvotteluihinsa ehdon, joka koskee EU:n kaikkien aseidenvientikieltojen noudattamista;

60. kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita sitoutumaan noudattamaan periaatetta, jonka mukaan EU:n menettelysäännöistä ei luovuta laajempien ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

° °

61. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n pääsihteerille.

[1] EUVL C 328, 23.12.2005, s. 1, EUVL C 250, 16.10.2006, s. 1.
[2] Asiakirja N:o 10713/06, DGE WMD, Bryssel, 20. kesäkuuta 2006.
[3] EUVL C 66, 17.3.2006, s. 1.
[4] EUVL L 191, 19.7.2002, s. 1.
[5] Hyväksytty yleisten asioiden neuvostossa 26. kesäkuuta 1997.
[6] EUVL L 156, 25.6.2003, s. 79.
[7] EUVL L 281, 31.8.2004, s. 1.
[8] Vankien kohtelua koskevat vakiintuneet vähimmäissäännöt, jotka ensimmäinen rikosten ehkäisemistä ja rikosten tekijöiden kohtelua pohtinut YK-kongressi antoi vuonna 1955 ja jotka talous- ja sosiaalineuvosto hyväksyi 31. heinäkuuta 1957 antamassaan päätöslauselmassa 663 C XXIV) ja 13. toukokuuta 1977 antamassaan päätöslauselmassa 2076 (LXII).
[9] Euroopan unionin neuvosto, 5319/06, 13. tammikuuta 2006.
[10] Euroopan unionin neuvoston 2678. yleisten asioiden neuvoston kokous, Luxemburg, 3. lokakuuta 2005.
[11] YK:n "tuliasepöytäkirjana" tunnettu asiakirja hyväksyttiin toukokuussa 2001 yleiskokouksen päätöslauselmalla 55/255.
[12] A/50/463 (L.55) päätös, 8. joulukuuta 2005.
[13] AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous, AKT-EU 3892/06/lopullinen.
[14] EUVL C 280 E, 18.11.2006, 443.
[15] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0274.
[16] EUVL C 91 E, 15.4.2004, s. 679.
[17] EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1048.
[18] Lisätietoja näistä lisäkohdista, ks.: The European Union Code of Conduct on Arms Exports: Improving the Annual Report. SIPRI Policy Paper No 8, SIPRI, November 2004.
[19] EUVL L 200, 30.7.2005, s. 1.

PERUSTELUT

Johdanto

Vuonna 1998 hyväksytyt EU:n aseidenviennin käytännesäännöt edustavat poliittista sopimusta, jonka tarkoituksena on asettaa EU:n laajuiset yhteiset normit puolustustarvikkeiden viennille. Menettelysäännön mukaisesti kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat päättäneet soveltaa yhteisesti määriteltyjä vaatimuksia puolustustarvikkeiden vientiä koskeviin vientilisenssihakemuksiin. Käytännesääntöjen voimaantulosta lähtien EU:n jäsenvaltiot ovat soveltaneet epäämisilmoitusjärjestelmää ja joissakin tapauksissa jäsenvaltiot ovat neuvotelleet ennakolta päätöksistä, jotka koskevat puolustustarvikkeiden vientilisenssien myöntämistä. Jäsenvaltiot ovat vaihtaneet tietoa myös parantaakseen kansallisia raportointimenettelyjään ja valmistelleet asevientivalvontaa koskevaa yhteistä vuosikertomusta. Itse asiassa EU:n käytännesääntöjä arvioidaan toimintaohjeiden 8 kohdan mukaisesti vuosikertomuksella, joka julkaistaan vuosittain syksyllä.

Jäljempänä näissä perusteluissa esittelijä esittää yhteenvedon EU:n käytännesääntöjen tärkeimmistä kohdista. Esittelijä esittää yhteenvedon myös EP:n kannasta toimintaohjeiden 8 kohdan mukaisesta neuvoston seitsemännestä ja kahdeksannesta vuosikertomuksesta sellaisena kuin se sisältyy päätöslauselmaesitykseen.

EU:n aseidenviennin käytännesääntöjen tärkeimmät kohdat

EU:n käytännesäännöt, jotka toistaiseksi eivät ole oikeudellisesti sitovia, jakautuvat kahteen osastoon: vientikriteerit ja toimintaohjeet. EU:n menettelysäännöt perustuvat kahdeksaan vaatimukseen. Nämä vaatimukset, joita 25 jäsenvaltion kansalliset toimilupaviranomaiset soveltavat käsitellessään hakemuksia, jotka koskevat aseiden myyntiä ulkomaille. Vaatimukset ovat seuraavat:

Kriteeri 1: Jäsenvaltioiden kansainvälisten sitoumusten, erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston ja yhteisön asettamien sanktioiden, aseiden leviämistä koskevien kieltojen ja muiden kieltojen kunnioittaminen.

Kriteeri 2: Ihmisoikeuksien kunnioittaminen lopullisessa kohdemaassa.

Kriteeri 3: Lopullisen kohdemaan sisäinen tilanne.

Kriteeri 4: Alueellisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden säilyttäminen.

Kriteeri 5: Niiden jäsenvaltioiden ja alueiden, joiden ulkosuhteet ovat jäsenvaltioiden vastuulla, sekä ystävämaiden ja liittolaismaiden kansallinen turvallisuus.

Kriteeri 6: Ostajamaan käyttäytyminen suhteessa kansainväliseen yhteisöön.

Kriteeri 7: Sen riskin olemassaolo, että puolustustarvikkeet ohjataan toisaalle ostajamaassa tai viedään uudelleen epäsuotavissa olosuhteissa.

Kriteeri 8: Aseidenviennin yhteensopivuus vastaanottajamaan teknisten ja taloudellisten valmiuksien kanssa.

Toimintaohjeet

EU:n käytännesääntöjen toisessa osassa luetellaan 12 operatiivista määräystä, jotka mahdollistavat erilaisten menettelyjen käyttämisen kriteerien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseen. Näitä määräyksiä ovat mm. seuraavat: kukin jäsenvaltio arvioi sotilastarvikkeita koskevia vientilisenssihakemuksia tapauskohtaisesti EU:n käytännesääntöjen mukaisesti, kukin valtio neuvottelee toisten valtioiden kanssa lisenssien epäämisestä; kullakin jäsenvaltiolla on etuoikeus kansalliseen harkintavaltaan sen suhteen, olisiko lisenssin epääminen pantava täytäntöön; yhteisen sotilastarvikeluettelon laatiminen sekä määräys, jonka mukaan kukin jäsenvaltio toimittaa muille jäsenvaltioille luottamuksellisesti vuosikertomuksensa puolustustarvikkeiden viennistä ja EU:n käytännesääntöjen täytäntöönpanosta.

EU:n käytännesääntöjen täytäntöönpano perustuu myös käyttäjän oppaaseen, jonka tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita soveltamaan EU:n käytännesääntöjä, ei korvata käytännesääntöjä. Käyttäjän oppaassa kriteerien tulkitseminen ja operatiivisten määräysten täytäntöönpano esitetään tiivistetyssä muodossa.

Mikä on EP:n kanta EU:n neuvoston seitsemänteen ja kahdeksanteen vuosikertomukseen?

Yhteinen kanta[1]

EP on hyvin pettynyt siitä, että EU:n neuvosto ei ole pystynyt päättämään EU:n menettelysääntöjen muuntamisesta yhteiseksi kannaksi. EP on erityisen huolestunut siitä, mihinkään toimiin ei ole ryhdytty menettelysäännön muuttamiseksi yhteiseksi kannaksi, vaikka COARMin työryhmä hyväksyi asiaa koskeva tekstin jo kesäkuussa 2005. Näyttää siltä, että kun asia eteni seuraavalle päätöksenteon tasolle, se juuttui COREPERiin. Vaikka tämän juuttumisen syitä ei ole julkistettu, meillä on syytä epäillä, että yhteisen kannan hyväksyminen tuli kytketyksi keskusteluun, joka koskee Kiinaa koskevan aseidenvientikiellon poistamista. EP haluaisi saada täydellisen selvityksen siitä, miksi COREPER ei ole pystynyt muuttamaan EU:n menettelysääntöjä yhteiseksi kannaksi.

Kriteerien kehittäminen

EP on jokseenkin tyytyväinen päätökseen kehittää joitakin kriteerejä koskevia parhaita käytänteitä, mikä koskee erityisesti kriteerejä 2 ja 7, mutta kehottaa jatkamaan kriteerien 3, 4 ja 8 kehittämistä. EP vaatii myös ihmisoikeuksien kunnioittamisen käyttämistä yleisenä kriteerinä.

Ulkomainen lisenssivalmistus

Vaikka EP pitää myönteisenä käyttäjän oppaan selventämistä siten, että ulkomainen lisenssivalmistus olisi rinnastettava vientilisenssiin, EP pitää säännösten laajentamista välttämättömänä.

Kansallisten vientitakuulaitosten rooli aseiden myynnissä

EP on huolissaan siitä, että EU:n jäsenvaltioiden kansalliset vientitakuulaitokset tukevat merkittävällä tavalla aseiden vientiä kolmansiin maihin. Nämä toimet rasittavat veronmaksajia erityisesti Isossa-Britanniassa ja Ranskassa, joissa merkittävä osuus vientiluottojen arvosta suunnataan aseiden vientiin. Lisäksi joissakin tapauksissa EU:n jäsenvaltioiden kansallisten vientitakuulaitosten aseviennille antama tuki kasvattaa kehitysmaiden velkataakkaa. EP katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden kansallisten vientitakuulaitosten ei pitäisi jälleenvakuuttaa sopimuksia lainojen eikä muiden tyyppisten takuiden muodossa tapauksissa, joissa vastaanottajamaa ei pysty välittömästi maksamaan takaisin lainaa, jolla rahoitetaan EU:ssa toimivan yrityksen valmistamien aseiden myynti vastaanottajamaahan.

Aseidenvientikiellon poistamista seuraavat väliaikaiset toimet

EP pitää myönteisinä neuvoston tavoitteita kehittää menettelyjä, joita voitaisiin soveltaa niihin maihin, joita koskevan aseidenvientikiellon poistamisesta EU on päättänyt. Nämä menettelyt perustuvat jäsenvaltioiden asevientilisenssien ilmoittamista koskeviin erityismekanismeihin, ja niillä tarkistetaan aseidenvientikieltoon suoraan liittyviin epäämisilmoituksiin, jotka liittyvät yksinomaan aseidenvientikieltoon ja neuvotteluihin siinä tapauksessa, että jäsenvaltio muuttaa vientipolitiikkaansa merkittävällä tavalla. Näistä menettelyistä käytettään nimitystä "toimenpidepaketti".

EP kehottaa neuvostoa jatkamaan työtä siten, että neuvosto ottaa huomioon tarpeen arvioida ja tarkistaa "toimenpidepakettia" tarvittaessa, jotta tilanteen valvonnan tehokkuus voidaan varmistaa sen jälkeen, kun aseidenvientikielto on poistettu. EP vaatii myös, että vuosikertomukseen on julkistettava kerättyjä tietoja niiden neuvottelujen asiasisällöstä ja tuloksista, jotka koskevat vientilisenssien myöntämistä niihin maihin, joita koskeva aseidenvientikielto on poistettu.

Kansalliset raportointimenettelyt

Vaikka EP tunnustaa, että jäsenvaltiot ovat edistyneet jonkin verran vuosikertomuksiin liitettävien tietojen keräämisessä ja niiden jakamisessa jäsenvaltioiden kesken, EP katsoo, että kansallisia raportointimenettelyjä on vahvistettava edelleen merkittävästi. Nämä toimet eritellään tämän päätöslauselmaehdotuksen A-osassa.

EU:n yhteiskertomukseen tehdyt muutokset

EP tunnustaa, että neuvosto on suostunut tietyiltä osin noudattamaan EP:n aikaisempia suosituksia, joiden tarkoituksena on ollut parantaa EU:n yhteiskertomuksen toimivuutta ja sisältöä, ja kehottaa neuvostoa noudattamaan A-osassa eriteltyjä uusia suosituksia.

Ulkopuolisiin maihin kohdistuvat toimet

EP pitää myönteisenä tapaa, jolla neuvosto noudattaa ulkopuolisiin maihin kohdistuvia toimia koskevien tietojen julkistamista EP:n pyynnön mukaisesti. EP pitää myönteisenä myös sitä, että neuvosto on ottanut huomioon, että parlamentti on kehottanut neuvostoa raportoimaan EP:lle yksityiskohtaisesti vientivalvonnan kannalta tärkeistä troikan kokouksista ja seminaareista sekä Kiinaa ja Länsi-Balkanin maita koskevista tavanomaisten aseiden vientivalvonnan työryhmätapaamisista. EP suosittelee, että parlamentin jäseniä kutsutaan osallistumaan tarkkailijoina mainittuihin seminaareihin, ja kannattaa ulkopuolisiin maihin kohdistuvien toimien tärkeimpien tavoitteiden täydellistä täytäntöönpanoa.

Aseiden välitys

EU otti käyttöön aseiden välitystä koskevan yhteisen kannan 25. kesäkuuta 2003. Aseiden välittäjät välittävät aseiden siirtoja tuomalla ostajat ja myyjät yhteen tai välittämällä aseiden myyntiä muulla tavalla. Aseiden välittäjät eivät välttämättä hanki aseita, eivätkä heidän välittämänsä aseet välttämättä kulje sen maan kautta, johon asianomainen aseiden välittäjä on asettautunut.

EP vaatii, että niiden EU:n jäsenvaltioiden, jotka eivät noudata aseiden välitystä koskevaa yhteistä kantaa, asettamaan aikataulun, jonka puitteissa ne ryhtyvät noudattamaan yhteistä kantaa, ja kehottaa niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka ovat hyväksyneet yhteisen kannan, parantamaan täytäntöönpanon astetta esimerkiksi perustamalla kaikki tunnetut aseiden välittäjät sisältävät kansalliset rekisterit. EP vaatii aseiden levittämisen valvonnasta unionin ulkopuolella annettujen vähimmäisnormien yhteistä noudattamista, mukaan luettuna aseidenvientikieltoa rikkovan välitystoiminnan kieltämistä riippumatta siitä, tapahtuuko se kotimaassa vai sen ulkopuolella.

ETTP-operaatiot ja välitystoiminta

EP on saanut tietoja, joiden mukaan aseiden välittäjät ovat saaneet haltuunsa ja myyneet kolmansille osapuolille aseita, jotka on kerätty niissä ETPP:n operaatioissa (ts. EU-johtoisissa rauhanturva- ja poliisioperaatioissa) ja muissa kansainvälisissä aseriisuntaoperaatioissa, joihin EU ja sen jäsenvaltiot ovat osallistuneet (esimerkkinä Bosnia ja Hertsegovina). Tästä syystä EP vaatii ryhtymistä toimiin aseiden välittäjien mainitun kaltaisten toimien torjumiseksi.

Laajentuminen

EP pitää myönteisenä sitä, että seitsemännessä ja kahdeksannessa vuosikertomuksessa on noudatettu parlamentin suositusta, jonka mukaan liittyville valtioille ja uusille naapureille annetaan parasta mahdollista apua ja osallistumisen mahdollisuus tarkoituksena varmistaa asevientivalvontapolitiikan yhtenäistäminen ja menettelysääntöjen periaatteiden ja vaatimusten täydellinen täytäntöönpano. EP kehottaa neuvostoa julkaisemaan jokaisen potentiaalisen hakijamaan aseiden välityksen valvontajärjestelmiä ja käytäntöjä koskevan kertomuksen ennen asianomaisen valtion jäseneksi hyväksymistä ja määräämään, että jokainen EU:n asevälitysnormeja rikkova maa voi edetä kohti jäsenyyttä ainoastaan siirtymällä noudattamaan mainittuja normeja.

Kansainvälinen asekauppasopimus

YK:n yleiskokouksen ensimmäinen valiokunta hyväksyi kansainvälinen asekauppasopimuksen kehittämisen 30. lokakuuta 2006. Sopimuksen valmistelu käynnistyy vuoden 2007 alussa, kun YK:n pääsihteeri pyytää kaikkia YK:n jäsenvaltioita ottamaan kantaa tavanomaisten aseiden vientiä, tuontia ja välittämistä koskevan laajan oikeudellisesti sitovan sopimuksen soveltuvuuteen, soveltamisalaan ja luonnokseen. Asiaa koskeva kertomus välitetään vuoden 2007 lopulla YK:n yleiskokoukselle jatkokäsittelyä varten.

EP kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ja jäsenvaltioita tukemaan kansainvälisen asekauppasopimuksen tekemistä koskevaa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa.

Avoimuus (EP:n, kansallisten parlamenttien ja EU:n neuvoston väliset suhteet asevalvontapolitiikan alalla)

EP pitää myönteisenä sitä, että puheenjohtajavaltiot Iso-Britannia, Itävalta ja Suomi ovat tehneet aloitteen esitellä Euroopan parlamentin turvallisuuden ja puolustuksen alivaliokunnalle sitä, millä tavalla puheenjohtajavaltio on kehittänyt käytännesääntöjä, ja pitää myönteisenä sitä, että puheenjohtajavaltiot Itävalta ja Suomi antoivat Euroopan parlamentin esittelijälle mahdollisuuden osallistua keskusteluun ja tietojen vaihtoon COARMin työryhmän kokouksessa, jossa käsiteltiin Euroopan parlamentin mietinnön ja neuvoston vuosikertomuksen laatimista.

EP pitää myönteisenä ja läpinäkyvyyttä lisäävänä toimena kahdeksannessa kertomuksessa mainittua päätöstä, jonka mukaan kunkin puheenjohtajavaltion olisi pyrittävä harjoittamaan vuoropuhelua Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan kanssa, ja että Euroopan parlamentin esittelijä kutsutaan COARMin työryhmän kokoukseen kerran kunkin puheenjohtajakauden aikana.

EP kehottaa neuvostoa vaatimaan, että kunkin jäsenvaltion on julkaistava sovitut vähimmäisvaatimukset täyttävä kertomus, ja että mainitut kertomukset on lähetettävä Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille.

[1] Yhteinen kanta sitoo EU:n jäsenvaltioita oikeudellisesti tiukemmin "Menettelysääntö". Yhteistä kantaa sovelletaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa päätöksissä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeiden 8 kohdan mukainen neuvoston seitsemäs ja kahdeksas vuosikertomus

Menettelynumero

2006/2068(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

AFET

6.4.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
Päätös tehty (pvä)

Tehostettu yhteistyö
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)
Nimitetty (pvä)

Raül Romeva i Rueda

25.1.2006

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

12.9.2006

3.10.2006

22.11.2006

Hyväksytty (pvä)

23.11.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Panagiotis Beglitis, Bastiaan Belder, André Brie, Elmar Brok, Philip Claeys, Véronique De Keyser, Giorgos Dimitrakopoulos, Alfred Gomolka, Klaus Hänsch, Richard Howitt, Anna Ibrisagic, Georgios Karatzaferis, Helmut Kuhne, Francisco José Millán Mon, Pierre Moscovici, Baroness Nicholson of Winterbourne, Tobias Pflüger, Mirosław Mariusz Piotrowski, Paweł Bartłomiej Piskorski, Bernd Posselt, Raül Romeva i Rueda, Jacek Emil Saryusz-Wolski, György Schöpflin, Gitte Seeberg, Marek Siwiec, István Szent-Iványi, Antonio Tajani, Charles Tannock, Paavo Väyrynen, Luis Yañez-Barnuevo García, Josef Zieleniec

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Francisco Assis, Alexandra Dobolyi, Árpád Duka-Zólyomi, Carlo Fatuzzo, Kinga Gál, Milan Horáček, Tunne Kelam, Jaromír Kohlíček, Alexander Lambsdorff, Jaime Mayor Oreja, Íñigo Méndez de Vigo, Doris Pack

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Pilar Ayuso, Esther Herranz García, Ewa Klamt, Antonio López-Istúriz White, Marios Matsakis

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

30.11.2006

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö