SUOSITUS TOISEEN KÄSITTELYYN neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta

5.12.2006 - (11944/2/2006– C6‑0357/2006 – 2004/0220(COD)) - ***II

Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Gay Mitchell

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta
(11944/2/2006 – C6‑0357/2006 – 2004/0220(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (11944/2/2006 – C6-0357/2006),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan[1] komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0629)[2],

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2004)0629/2)[3],

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6‑0448/2006),

1.  hyväksyy yhteisen kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  Hyväksytyt tekstit, 18.5.2006, P6_TA(2006)0217.
• [2]  Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.
• [3]  Ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

PERUSTELUT

1.        Tausta

Komission 29. syyskuuta 2004 annettu ehdotus asetukseksi kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta käynnisti menettelyn, joka johtaa EY:n kehitysavun uuden oikeusperustan luomiseen. Kaksi vuotta ehdotuksen julkaisemisen jälkeen lainsäädäntöprosessista oli tullut monimutkainen, sekava ja toisinaan hyvinkin ongelmallinen. Tekstin laatimisessa on kuitenkin edistytty huomattavasti tässä ajassa.

Esittelijä katsoi, että alkuperäinen ehdotus oli liian äärimmäinen eikä Euroopan parlamentti voinut missään nimessä hyväksyä sitä. Se loukkasi parlamentin yhteispäätösmenettelyn mukaisia valtaoikeuksia ja itse kehitysyhteistyöpolitiikan periaatteita. Ensimmäinen vastaus, joka osoitti parlamentin hylkäävän ehdotuksen, hyväksyttiin yksimielisesti kehitysyhteistyövaliokunnassa, ja se sai yhtä yksimielisen tuen kolmelta muulta lausunnon antaneelta valiokunnalta. Tällä toimintatavalla komissio ja neuvosto saatiin osallistumaan neuvotteluihin, joissa ne lopulta vakuuttuivat siitä, että yhteispäätösmenettelyn mukaista parlamentin valtaa on kunnioitettava päätettäessä kehitysyhteistyön rahoitusvälineen lisäksi myös muista Prodin pakettiin kuuluvia ulkoisia toimia koskevista välineistä.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen osalta pitkittyneissä ja hankalissa neuvotteluissa on tehty suuria saavutuksia – jopa siinä määrin, että lopullisen asetuksen muoto poikkeaa täysin alkuperäisten laatijoiden ehdotuksesta. Toisinaan muiden toimielinten toimintatapa synnytti paineita, eivät siis neuvottelut ja Euroopan parlamentin kunnioittaminen yhtenä päätöksentekijänä. Oli myös yllättävää, että toisinaan kehitysyhteistyövaliokunnan oli puolustettava itseään muille parlamentin tahoille, jotka eivät ymmärtäneet yhtä selvästi, että itse toimielimen valta ja oikeudet olivat vaakalaudalla. Kehitysyhteistyövaliokunta piti yksimielisesti kiinni kannastaan koko prosessin ajan.

2.        Neuvoston yhteinen kanta

Yhteinen kanta, jonka neuvosto toimitti parlamentille 23. lokakuuta 2006, sisältää useita osatekijöitä, jotka sisällytettiin kantaan Euroopan parlamentin pyynnöstä. Näistä tärkeimpiä ovat seuraavat osatekijät:

a)        Voimassaoloajaltaan rajoitettu säädös

Euroopan komission alkuperäinen ehdotus ei sisältänyt säädöksen voimassaolon päättymispäivää tai väliarviointilauseketta. Niistä sovittiin kaikkien ulkoisia toimia koskevien välineiden osalta jo neuvottelujen alkuvaiheessa, joten välineiden voimassaoloaika päättyy uusien rahoitusnäkymien päättyessä vuonna 2013 ja niiden arviointiprosessi käynnistetään vuonna 2009.

b)        Kehitysyhteistyöpolitiikan erityisväline

Kehitysyhteistyövaliokunta katsoi erityisen huolestuttavaksi sen, että alkuperäisessä ehdotuksessa ei suunniteltu erityisesti kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan rahoitusvälineen perustamista. Sen sijaan ehdotuksessa sekoitettiin toisiinsa kehitysmaita koskevaa politiikkaa ja teollisuusvaltioita koskevaa politiikkaa, minkä perusteella kummallekaan ei voitu asettaa selviä tavoitteita tai määritellä tarkkoja poliittisia painopistealoja. Ulkoisia toimia koskevista lainsäädännöllisistä puitteista käytyjen kiistojen jälkeen kehitysyhteistyövaliokunnan neuvottelijat saivat tehtyä sopimuksen siitä, että teollisuusvaltioihin sovelletaan erilaista lainsäädäntöä. Teollisuusvaltioita koskeva uusi ehdotus on lähetetty kansainvälisen kaupan valiokunnalle. Yhteisessä kannassa on otettu huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan toivomus siitä, että perustettaisiin erityisesti kehitysmaille suunnattu väline eli kehitysyhteistyön rahoitusväline (DCI).

Parlamentti myös taisteli erillisen ihmisoikeuksien rahoitusvälineen puolesta ja voitti taistelun. Rahoitusväline on jatkoa eurooppalaiselle ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteelle. Tätä välinettä koskeva lainsäädäntömenettely on käynnissä.

c)        Yksi oikeusperusta kehitysyhteistyölle – 179 artikla

Keskustelua käytiin lainsäädännöllisten puitteiden lisäksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen sovellettavasta oikeusperustasta. Alkuperäinen ehdotus perustui EY:n perustamissopimuksen kahteen artiklaan – kehitysyhteistyön kattavaan 179 artiklaan ja kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevaan 181 a artiklaan. Esittelijä katsoi parlamentin ja neuvoston oikeudellisten yksiköiden neuvojen mukaisesti, että 181 a artiklaa ei voida soveltaa kehitysmaihin ja että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen olisi perustuttava ainoastaan 179 artiklaan. Parlamentti on onnistunut tässä erittäin hyvin.

d)        Yhteispäätösmenettelyllä tehtävät päätökset

Komission alkuperäisen ehdotuksen toisena keskeisenä ongelmana oli se, että sillä pyrittiin poistamaan lähes kaikki parlamentin oikeudet laatia kehitysmaita koskevaa politiikkaa yhteispäätösmenettelyn avulla. Komissio aikoi poistaa päätöksenteon lainsäädännön soveltamisalasta ja antaa säädösten sijaan sitovia tiedonantoja. Ainoat sitovat poliittiset määräykset olisivat näin ollen sisältyneet kutakin maata, aluetta tai teemakohtaista ohjelmaa koskevaan strategia-asiakirjaan, jonka hyväksyminen toteutetaan komiteamenettelyllä, johon parlamentti ei osallistu.

Neuvosto ja kehitysyhteistyövaliokunnan neuvottelijat hylkäsivät toimintatavan, jossa päätöksiä tehdään komission tiedonantojen avulla, ja keskittyivät varmistamaan, että päätöksentekoon sovelletaan jatkossakin lainsäädännöllistä yhteispäätösmenettelyä.

Neuvoston kanssa neuvotellussa yhteisessä kannassa on paljon poliittista sisältöä, josta lähes kaikki on sisällytetty siihen parlamentin esittämien huomautusten perusteella. Yhteinen kanta perustuu lähinnä 13 poliittisen asetuksen poliittiseen sisältöön. Asetukset, joista lähes jokaisesta parlamentti ja neuvosto olivat jo päättäneet yhteispäätösmenettelyssä, korvataan uudella kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä.

e)        Yksityiskohtaisemmat varainhoitoa koskevat määräykset

Ehdotuksen varainhoitoa koskevat määräykset herättivät myös vakavaa huolta: Määräykset olivat erittäin yleisiä, eivätkä niissä esittelyt tiedot olleen läheskään niin yksityiskohtaisia kuin tiedot, joita parlamentti toisena budjettivallan käyttäjistä oli tottunut käsittelemään. Ainoina annettuina tietoina olivat koko välineelle osoitettavien varojen kokonaismäärä sekä EU:n ja AKT-maiden väliselle yhteistyölle osoitettavien määrärahojen määrä, joka poistettiin ehdotuksesta myöhemmin, kun Eurooppa-neuvosto päätti jättää Euroopan kehitysrahaston talousarvion ulkopuolelle. Aiemmin jokaiselle ohjelmalle oli osoitettu yhteispäätösmenettelyllä erilliset määrärahat, jotka vahvistettiin erillisillä asetuksilla. Kehitysyhteistyövaliokunnan neuvottelijat vaativat käytännön jatkamista. Yhteisessä kannassa esitetään eritellysti kunkin ohjelman rahoitus, ja joissakin tapauksissa ohjelman sisäinen rahoitus (kuten rahoitus muille kuin valtiollisille toimijoille, jotka nykyisin toteuttavat yhteistä ohjelmaa paikallisviranomaisten kanssa, minkä takia on tarpeen vaatia tarkempaa erittelyä rahoituksesta sen varmistamiseksi, että niille jatkossa osoitettava rahoitus vastaa suurin piirtein niitä vuotuisia määrärahoja, joita ne ovat saaneet aiempina vuosina).

3.        Uraauurtava väline

On myös aloja, joilla uusi kehitysyhteistyön rahoitusväline poikkeaa merkittävästi muusta, aiemmin annetusta kehitysyhteistyötä koskevasta lainsäädännöstä. Parlamentti onkin esittänyt merkittäviä ehdotuksia tämän asian osalta.

a)        OECD:n kehitysapukomitea tunnustetaan laillisesti

Uusi kehitysyhteistyön rahoitusväline vahvistaa ensimmäisenä säädöstekstinä OECD:n kehitysapukomitean antaman kansainvälisesti tunnustetun kehitysyhteistyöpolitiikan määritelmän. Tämä on olennainen askel sen varmistamiseen, että kehitysyhteistyölle osoitettua talousarviota ei käytetä muiden poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Maantieteelliset ohjelmat rajataan sataprosenttisesti, jotta ne täyttävät kehitysapukomitean julkiselle kehitysavulle asettamat kelpoisuusvaatimukset. Sama pätee lähes 90 prosenttiin teemakohtaisten ohjelmien nojalla myönnetyistä määrärahoista. Loput kymmenen prosenttia teemakohtaisista määrärahoista käytetään muihin kuin kehitysyhteistyöhön liittyviin, maahanmuutto-ohjelmaan ja ympäristöohjelmaan kuuluviin toimiin, esimerkiksi kansainvälisten ympäristöä koskevien sopimusten täytäntöönpanoon ja tärkeimpien ympäristöalaan liittyvien kansainvälisten yleissopimusten sihteeristöjen tukemiseen.

b)        Sopimus kehitysyhteistyön rahoitusvälineen talousarviota koskevista tavoitteista

Uuteen kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen liitetty komission julistus sisältää myös ensimmäistä kertaa rajan, jota kehitysyhteistyövaliokunta on käyttänyt vuodesta 2003 lähtien kiinnittääkseen enemmän huomiota peruskoulutukseen ja perusterveydenhuoltoon, jotka ovat vuosituhannen kehitystavoitteiden keskeisiä aloja. Komissio ei ole koskaan aikaisemmin hyväksynyt sitä, että valiokunta on osoittanut 20 prosenttia talousarviosta kyseisille aloille. Vaikka parlamentti on kirjannut tämän talousarvioon jo viimeisen kolmen vuoden ajan, komissio ei ole suostunut panemaan sitä täytäntöön. Kyseisille aloille osoitettavat määrärahat ovat aina olleet valitettavan vähäisiä. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen liitettävässä julistuksessa komissio kuitenkin sitoutuu pyrkimään siihen, että tämä tavoite saavutetaan vuoteen 2009 mennessä (ja ehdotukseen on myös lisätty ylimääräinen toisen asteen koulutusta koskeva menoluokka, koska asia on erityisen tärkeä Latinalaisen Amerikan keskituloisille valtioille). Esittelijä katsoo muiden neuvotteluryhmän jäsenten kanssa, että tämä on erittäin merkittävä saavutus parlamentille.

c)        Ohjelma-asiakirjojen demokraattinen valvonta – edistysaskel

Edistystä on tapahtunut hieman myös parlamentin ja komission välisessä strategia-asiakirjaluonnoksia koskevassa vuoropuhelussa, minkä perusteella parlamentti voi valvoa tehokkaasti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen täytäntöönpanoa. Erityisenä huolenaiheena oli varmistaa, että parlamentti voi ilmaista kantansa hyvissä ajoin ennen strategia-asiakirjojen hyväksymistä, jolloin sen vaikutuksella on vielä merkitystä. Vaikka parlamentti ja neuvosto eivät olleet täysin samaa mieltä kyseistä asiasta, parlamentille luvattiin, että komissio on aina valmis keskustelemaan Euroopan parlamentin jäsenten kanssa yleisistä aiheista tai maakohtaisista kysymyksistä. Parlamentti saa itse määritellä, missä muodossa se on edustettuna tällaisessa vuoropuhelussa. Sopimus virallistetaan kirjeenvaihdolla, jota kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja käy komission jäsenten Benita Ferrero-Waldnerin ja Louis Michelin kanssa. Tämän jälkeen äänestetään yhteisestä kannasta.

d)        Parlamentille tärkeämpi asema väliarvioinnissa

Vaikka säädösehdotuksessa sanotaan, että väline tarkistetaan "viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010", parlamentti ja komissio sopivat, että ennen kuin komissio tekee arvioinnin, parlamentti tarkastelee välineen toimintaa tunnistaakseen mahdollisesti esille tulleet toimintahäiriöt. Komissio käsittelee parlamentin mietintöä välineen arvioinnin yhteydessä. Arviointi tehdään vuonna 2009. Jos havaitaan ongelmia, jotka vaativat välineen muokkaamista, komissio esittää tarvittavia lainsäädäntöehdotuksia. Komissio vahvistaa tämän sopimuksen ennen yhteistä kantaa koskevan äänestyksen järjestämistä.

4.        Esittelijän suositus

Yhteinen kanta vastaa sopimusta, joka tehtiin neuvottelujen päätteeksi ja jonka kehitysyhteistyövaliokunta vahvisti 3. lokakuuta 2006 pidetyssä kokouksessa.

Lisääntymisterveyttä koskevan kysymyksen osalta esittelijä ei voi varauksetta tukea johdanto-osan 18 kappaleessa, 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tai 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käytettyä sanamuotoa, jos sovelletaan Maailman terveysjärjestön määritelmää, joka sisältää ei-toivottujen raskauksien keskeyttämisen. Esittelijä pyrki vaikuttamaan muiden osallistujien mielipiteisiin kehitysyhteistyön välinettä käsiteltäessä, mutta totesi pettymyksekseen, että hänen asiaa koskevat vilpittömät huolenaiheensa eivät saaneet tukea. Siksi esittelijä ilmoittaakin tukevansa pyrkimyksiä tämän sanamuodon tarkistamiseksi.

Tätä kysymystä lukuun ottamatta esittelijä katsoo, että neuvoston esittämä yhteinen kanta on Euroopan parlamentin kannalta erittäin hyvä lopputulos.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta
Viiteasiakirjat	11944/2/2006 – C6-0357/2006 – 2004/0220(COD)
EP:n 1. käsittely (pvä) – P-numero	18.5.2006	P6_TA(2006)0217
Komission ehdotus	KOM(2004)0629 – C6-0128/2004
Komission muutettu ehdotus	KOM(2004)0629/2
Yhteisestä kannasta ilmoitettu täysistunnossa (pvä)	23.10.2006
Asiasta vastaava valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	DEVE 26.10.2006
Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)	Gay Mitchell 6.10.2004
Alkuperäinen esittelijä
Valiokuntakäsittely	6.11.2006
Hyväksytty (pvä)	30.11.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Margrete Auken, Alessandro Battilocchio, Margrietus van den Berg, Danutė Budreikaitė, Alexandra Dobolyi, Filip Kaczmarek, Ģirts Valdis Kristovskis, Maria Martens, David Martin, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Luisa Morgantini, Horst Posdorf, Pierre Schapira
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	John Bowis, Milan Gaľa, Alain Hutchinson, Jan Jerzy Kułakowski, Linda McAvan, Manolis Mavrommatis, Karin Scheele, Anne Van Lancker
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	5.12.2006
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)