MIETINTÖ vihreästä kirjasta "Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä"
6.12.2006 - (2006/2231(INI))
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Frédérique Ries
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
vihreästä kirjasta "Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä"
(2006/(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä"(KOM(2005)0637),
– ottaa huomioon 57:nnessä maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2004 hyväksytyn ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän maailmanlaajuisen strategian,
– ottaa huomioon neuvoston 14. joulukuuta 2000 antaman päätöslauselman terveydestä ja ravitsemuksesta (2001/C 20 23.01),
– ottaa huomioon työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta, terveydestä ja kuluttaja-asioista vastaavan neuvoston 3. kesäkuuta 2005 tekemät päätelmät "Liikalihavuus, ravitsemus ja liikunta",
– ottaa huomioon EU:n urheiluministereiden 19.–20. syyskuuta 2005 pitämän epävirallisen tapaamisen, jossa puheenjohtajavaltio Yhdistyneet kuningaskunnat ehdotti urheilua ja terveyttä käsittelevän työryhmän perustamista,
– ottaa huomioon Sydneyssä 3.–8. syyskuuta 2006 pidetyssä 10. kansainvälisessä liikalihavuutta käsitelleessä kongressissa (ICO 2006) esitetyn tiedemiesten vetoomuksen,
– ottaa huomioon Suomen puheenjohtajakaudella aiheesta "Terveys kaikissa politiikoissa" järjestetyn korkean tason konferenssin päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0450/2006) ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon,
A. ottaa huomioon, että liikalihavuudesta kärsivien määrä Euroopan unionissa on kasvanut rajusti viimeisten 30 vuoden aikana, että ilmiön kasvuvauhti on sama kuin Yhdysvalloissa 90-luvun alussa ja että Euroopassa luokitellaan tällä hetkellä 27 prosenttia miehistä ja 38 prosenttia naisista ylipainoisiksi tai liikalihaviksi,
B. ottaa huomioon, että liikalihavuuden lisääntyminen erityisesti lasten keskuudessa ei rajoitu pelkästään EU:hun ja muihin rikkaisiin valtioihin, vaan se lisääntyy merkittävästi myös useissa kehitysmaissa,
C. ottaa huomioon, että liikalihavuus koskettaa myös yli viittä miljoonaa lasta 25 jäsenvaltion EU:ssa a että yleistymistahti on hälyttävä, sillä uusia tapauksia ilmaantuu joka vuosi lähes 300 000,
D. ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan vammaiset kärsivät tavallista useammin liikalihavuudesta, joka johtuu useista tekijöistä, kuten energia-aineenvaihdunnan patofysiologisista muutoksista sekä ruumiinrakenteesta, lihasatrofiasta ja liikunnan puutteesta,
E. katsoo, että vaikka energiansaanti on valtaosalla väestöä pysynyt samantasoisena 1950-luvulta lähtien, muutokset elintavoissa ovat johtaneet sekä liikunnan että ruumiillisen työn vähenemiseen ja pienentäneet siten energiantarvetta, minkä johdosta energiantarve ja energiansaanti eivät ole tasapainossa,
F. ottaa huomioon, että useiden hankkeiden ja tutkimusten mukaan liikalihavuuden ilmaantumiseen liittyy varhaisvaiheen sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön liittyviä eroja ja että sairaus on yleinen sellaisten perheiden parissa, joiden taloudellinen tilanne on heikko ja koulutustaso riittämätön,
G. katsoo, että olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota erilaisiin jäsenvaltioissa esiintyviin ruokailutottumuksiin ja kulutustapoihin, kun laaditaan EU:n toimintasuunnitelmaa terveiden elintapojen edistämiseksi,
H. ottaa huomioon, että Euroopan terveystilannetta käsittelevän WHO:n vuoden 2005 raportin mukaan suuri osa sairauksista johtuu seitsemästä suurimmasta riskitekijästä, joista kuusi (korkea verenpaine, kolesteroli, painoindeksi, hedelmien ja vihannesten riittämätön saanti, liikunnan vähyys ja liiallinen alkoholin käyttö) liittyy ravintoon ja liikuntaan; katsoo, että näitä terveyteen vaikuttavia tekijöitä on priorisoitava yhtä paljon, jotta voidaan ehkäistä merkittävästi kuolemantapauksia ja sairauksia,
I. katsoo, että terveellisenä voidaan pitää sellaista ruokavaliota, jonka ominaisuudet täyttävät tietyt määrälliset ja laadulliset kriteerit, kuten energian määrän suhteessa henkilökohtaiseen tarpeeseen, ja joka aina vastaa ruokavaliota koskevia periaatteita,
J. katsoo, että Euroopan unioni voi sille perussopimuksessa uskotun toimivallan nojalla ottaa keskeisen roolin kuluttajien suojelussa edistämällä terveellistä ruokavaliota ja hedelmien ja vihannesten syöntiä samoissa yhteyksissä, joissa liikunnan ja urheilun edistämiseksi toteutettavia jäsenvaltioiden ja Euroopan alueiden ja kaupunkien toimia täydennetään tarvittavilla yhteisön toimilla,
K. ottaa huomioon ylipaino-ongelmiin liittyvien sairauksien sosioekonomisen vaikutuksen, joka jo nyt on 4–7 prosenttia jäsenvaltioiden terveysmenoista; ottaa huomioon, että liikalihavuudesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista, joihin luetaan mukaan myös suurempi työttömyyden, sairaslomien ja työkyvyttömyyden riski, ei ole tehty täsmällistä tieteellistä arviointia,
L. katsoo, että suurin osa jäsenvaltioista on alkanut toteuttaa politiikkaa, jolla pyritään puuttumaan liikalihavuusongelmiin ja parantamaan väestön terveystilannetta, ja että jotkut valtiot ovat valinneet kieltotoimenpiteitä ja jotkut kannustimia,
M. ottaa huomioon, että tietyt jäsenvaltiot ovat esimerkiksi päättäneet rajoittaa välipala-automaatteja tai jopa kieltää ne kouluissa tarjonnan yksipuolisuuden ja vähäsokeristen juomien, hedelmien ja vihannesten sekä dieettituotteiden vähäisen tarjonnan vuoksi,
N. seuraa kiinnostuneena – ensimmäisenä vaiheena – yhtäältä eurooppalaisten virvoitusjuomavalmistajien viime aikoina tekemiä vapaaehtoisia sitoumuksia, joiden mukaan alle 12-vuotiaille lapsille suunnattua kaupallista tarjontaa rajoitetaan ja pyritään tarjoamaan monipuolisempia juomavaihtoehtoja kouluissa, ja toisaalta pikaruoka-alan jättiläisten sitoutumista ilmoittamaan hampurilais- ja ranskalaispakkauksissa tietoja tuotteiden sisältämästä ravintoarvosta,
O. on ilahtunut useista eri aloitteista, joilla pyritään edistämään terveellistä ruokavaliota ja joita useat eurooppalaiset vähittäismyyjät testaavat, mukaan lukien terveellisten tuoteryhmien kehittäminen, ravintotietojen kattava ja helposti ymmärrettävä merkitseminen sekä kumppanuudet hallitusten, koulujen ja kansalaisjärjestöjen kanssa terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan hyödyistä tiedottamiseksi,
P. katsoo, että käsiteltävänä oleva vihreä kirja on osa laajaa EU-aloitetta, jonka tarkoituksena on puuttua terveydelle vaarallisimpiin tekijöihin (huonot ruokailutottumukset ja liikunnan puute mukaan lukien) jotka - samoin kun tupakointi ja alkoholin liikakäyttö - ovat suurimpia syitä sydän- ja verisuonitauteihin (jotka ovat yleisin miesten ja naisten kuolinsyy Euroopan unionissa) tiettyihin syöpiin, hengityselinten sairauksiin, osteoporoosiin ja tyypin 2 diabetekseen, jotka lisäkuormittavat kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä,
Q. ottaa huomioon, että komissio julkaisi 11. syyskuuta 2006 vihreän kirjan johdosta toteutetun julkisen kuulemisen tulokset, joissa muun muassa vaaditaan unionilta yhteisön eri politiikanaloihin liittyviä toimia, joissa kiinnitetään erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin,
R. katsoo, että yhteisöä vaaditaan ryhtymään aktiivisesti toimiin yhteisten politiikanalojen puitteissa tai 25 jäsenvaltion toteuttamien toimien lisäksi järjestämällä kuluttajille suunnattuja liikalihavuusongelmaa käsitteleviä tiedotus- ja valistuskampanjoita, kannustamalla hedelmien ja vihannesten kulutukseen yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa, rahoittamalla tutkimus-, koulutus- ja liikuntahankkeita sekä antamalla uutta tai tarkistettua lainsäädäntöä, jolla on tuntuvia vaikutuksia Euroopan kansalaisten ravitsemusterveyteen.
Liikalihavuus: poliittinen painopistealue?
1. kiittää komissiota sitoutumisesta (määrällisesti ja laadullisesti) terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistämiseen sekä liikalihavuuden ja yleisimpien ruokavaliosta johtuvien sairauksien torjuntaan; kehottaa pitämään tätä vastedes Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden poliittisena prioriteettina;
2. tunnustaa, että liikalihavuus johtuu useista tekijöistä ja että sitä sen takia olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti useilla eri politiikan aloilla;
3. pahoittelee syvästi, että vaikka monet jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimiin, liikalihavien osuus väestöstä lisääntyy jatkuvasti, ja että jos suuntaus jatkuu tällaisena, on mahdotonta arvioida siitä aiheutuvia kansanterveydellisiä seurauksia, jotka asianmukaisilla toimilla olisivat kuitenkin vältettävissä;
4. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan virallisesti liikalihavuuden krooniseksi sairaudeksi, jotta vältetään kaikenlainen liikalihavien henkilöiden leimaaminen ja syrjiminen ja varmistetaan, että heillä on mahdollisuus saada asianmukaista hoitoa kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässään;
5. pitää myönteisenä liikalihavuuden torjuntaa koskevan peruskirjan hyväksymistä Istanbulissa 15.–17. marraskuuta 2006 pidetyssä WHO:n ministerikokouksessa, painottaa kunnianhimoisten tavoitteiden asettamista toimille epidemian kurissa pitämiseksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan aikataulun näiden toimien täytäntöön panemiseksi ja priorisoimiseksi;
6. tukee varauksetta maaliskuussa 2005 käynnistetyn ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen toimintafoorumin ("toimintafoorumi") työtä ja antaa hyväksyntänsä terveysasioiden pääosaston valitsemalle menetelmälle, joka on jatkuva vuoropuhelu teollisuuden, kansallisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa;
7. on ilahtunut toimintafoorumin osanottajien jo tekemistä vapaaehtoisista sitoumuksista; painottaa tarvetta varmistaa, että tällaisia toimintafoorumissa tehtyjä sitoumuksia valvotaan tehokkaasti ja kehottaa komissiota laatimaan selkeitä arviointikriteerejä; toteaa, että luotettava arviointi on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että edistystä voidaan mitata asianmukaisesti ja tarvittaessa harkita EU:n lisätoimia tai lainsäädäntöehdotuksia; kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen toimintafoorumin työn tuloksista;
8. pyytää komissiota tekemään vaikutustenarvioinnin olennaisista poliittisista ehdotuksista määritelläkseen niiden vaikutuksen kansanterveyteen, liikalihavuuteen ja ravintoa koskeviin tavoitteisiin; suosittelee, että tämä "terveys- tai liikalihavuustarkistus" tehtäisiin erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa, tutkimusohjelmissa, energiapolitiikassa sekä mainonta- ja elintarvikepolitiikassa;
9. toteaa, että vaikka useat eri sidosryhmät osallistuvat nykyisin toimintafoorumiin, niillä on taipumusta keskittyä näkökulmaan, joka koskee liikalihavuuteen liittyvää energiansaantia; pyytää siksi energiankulutukseen liittyviä sidosryhmiä, kuten tietokonepelien valmistajia, urheiluyhdistyksiä ja urheiluohjelmien tarjoajia, osallistumaan keskusteluun tehokkaammin ja harkitsemaan vastaavanlaisten sitoumusten tekemistä;
10. katsoo, että monilla eurooppalaisen elintarviketeollisuuden aloilla tällä hetkellä havaittava pyrkimys konkreettisiin toimiin lapsille suunnatun kaupallisen tarjonnan määrittämiseksi uudelleen ja elintarvikkeiden ja juomien ravintoarvojen ilmoittamiseksi on askel oikeaan suuntaan;
11. kannustaa jäsenvaltioita määrittelemään kustannustehokkaita mahdollisuuksia yhdistää terveydenhuoltopalvelut teollisuuteen tavalla, joka saa potilaat ymmärtämään ja valvomaan ruokavalioitaan paremmin ja joka keventää liikalihavuuden aiheuttamaa taloudellista taakkaa; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä suunnitelmiin, joilla vastataan sellaisten kansalaisten tarpeisiin, jotka elävät sosiaalisesti ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevissa yhteisöissä;
12. odottaa, että komissio esittää lähiaikoina valkoisessa kirjassaan käytännön toimia ylipainoisten ja liikalihavien henkilöiden määrän vähentämiseksi viimeistään vuodesta 2015 lähtien;
Kuluttajille tiedottaminen lapsesta lähtien
13. katsoo, että liikalihavuuden torjunta- ja seurantapolitiikassa on otettava huomioon koko elinkaari syntymää edeltävästä kaudesta vanhuusikään saakka; katsoo lisäksi, että lapsuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota, sillä suuri osa ruokailutottumuksista saa alkunsa lapsuusvaiheessa;
14. kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että erittäin nuoresta iästä lähtien annettava ravintoa ja terveyttä koskeva koulutus on ratkaiseva tekijä ylipainon ja liikalihavuuden torjumisessa;
15. katsoo, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat keskeisessä asemassa tasapainoisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan terveysvaikutuksien edistämisessä ja riskien havaitsemisessa, varsinkin kun on kyse keskivartalolihavuudesta kärsivistä henkilöistä, joilla on suurempi riski sairastua erityisesti tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin ja saada muita vaivoja;
16. muistuttaa, että lapset viettävät suurimman osan ajastaan koulussa ja että siksi on välttämätöntä, että kouluympäristö, erityisesti koulun ruokala, kannustaa lapsia kehittämään makuaan sekä edistää säännöllistä liikuntaa ja terveellistä elämäntapaa, erityisesti sen suuntauksen torjumiseksi, että liikuntakasvatukselle varataan EU:n kouluissa yhä vähemmän aikaa; kehottaa siksi komissiota kehittämään mekanismeja, joilla edistetään parhaita käytäntöjä kouluissa, ja kiinnittämään tällöin huomiota tehokkaimpiin tapoihin opettaa lapsille terveellisiä ruokailutottumuksia ja tarjota ravintoarvoltaan korkealaatuista ruokaa;
17. kehottaa jäsenvaltioita varaamaan riittävästi määrärahoja kouluruokailuun, jotta koulut voivat tarjota vastalaitettua, mieluiten luonnonmukaisesta tai alueellisesta maataloudesta peräisin olevaa ruokaa ja kannustaa terveellisten ruokailutottumusten omaksumiseen ja lapsesta lähtien;
18. katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava takaamaan, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksia harrastaa urheilua ja liikuntaa koulussa; kannustaa jäsenvaltioita ja niiden paikallisviranomaisia ottamaan huomioon terveellisten ja aktiivisten elintapojen edistämisen, kun ne suunnittelevat koulujen sijaintia, jotta kouluja tuotaisiin lähemmäksi niitä yhteisöjä, joita ne palvelevat, ja jotta lapsille näin ollen annettaisiin mahdollisuus kävellä tai pyöräillä kouluun autossa tai linja-autossa istumisen sijaan;
19. toivoo, että eurooppalaiset virvoitusjuomavalmistajat konkretisoivat nopeasti 20. joulukuuta 2005 käytännesäännöissään antamansa sitoumukset ja erityisesti ne, joiden tavoitteena on rajoittaa kaupallista toimintaa ala-asteilla;
20. arvioi, että jos välipala-automaatit ovat sallittuja yläasteella ja lukiossa, niiden on vastattava terveellistä ravitsemusta koskevia vaatimuksia;
21. pitää vain lapsille suunnattujen television mainos- ja myynninedistämiskampanjoiden runsautta ja voimakkuutta tuomittavana; korostaa, että kyseisenlaiset kaupalliset käytännöt eivät kannusta terveellisiin ruokailutottumuksiin ja niitä on siten rajoitettava EU:n tasolla televisio ilman rajoja -direktiivin avulla; kehottaa antamaan koko EU:n aluetta koskevia määräyksiä, joilla rajoitetaan rasvaa, sokeria ja suolaa runsaasti sisältävien elintarvikkeiden lapsille suunnattua televisiomainontaa sellaisina aikoina, jolloin useat lapset katsovat televisiota; korostaa lisäksi, että televisiomainokset vaikuttavat todistetusti 2–11-vuotiaiden lasten lyhytaikaisiin kulutustottumuksiin, mutta katsoo kuitenkin vanhempien olevan henkilökohtaisesti vastuussa sikäli, että he tekevät lopullisen ostopäätöksen; toteaa kuitenkin, että tutkimusten mukaan enemmistö vanhemmista haluaa selviä rajoituksia epäterveellisten elintarvikkeiden mainostamiseen lapsille;
22. pyytää komissiota vakiinnuttamaan toimintafoorumin puitteissa vapaaehtoisia tai itsesääntelyyn perustuvia sitoumuksia rasvaa, sokeria ja suolaa runsaasti sisältävien elintarvikkeiden lapsille suunnatun markkinoinnin lopettamiseksi, mutta kehottaa komissiota antamaan lainsäädännöllisiä ehdotuksia, jos itsesääntelyn avulla ei saada aikaan muutosta;
23. huomauttaa, että lapsille suunnatun mainonnan uusia muotoja, kuten tekstiviestien lähettämistä matkapuhelimiin, verkossa pelattavia pelejä ja leikkikenttien tukemista, ei pitäisi unohtaa tällaisia asioita käsiteltäessä;
24. pitää viime kädessä välttämättömänä, että komissio ja eurooppalaiset tiedotusvälineet tekevät niin kutsutun herrasmiessopimuksen, jonka mukaan lapsille tarkoitettujen eri tiedotusvälineissä julkaistavien eli televisio-, elokuva-, Internet- ja videopelituotantojen yhteyteen on liitettävä terveyttä koskevia leikkimielisiä huomautuksia, joiden avulla Euroopan nuoret saadaan tiedostamaan urheilun sekä vihannesten ja hedelmien syömisen merkitys terveydelle;
25. tunnustaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen merkityksen ruokavaliota koskevien neuvojen ja suositusten antamisessa;
26. on sitä mieltä, että tiedotusvälineet (televisio, radio, Internet) ovat enemmän kuin koskaan välttämätön pedagoginen väline oikeanlaisen ravitsemustiedon opettamiseen ja käytännön neuvojen jakamiseen kuluttajille, jotta he saavuttavat sopivan tasapainon jokapäiväisen kalorien- ja energiankulutuksen välillä ja saavat viime kädessä aidon valinnanvapauden;
27. katsoo, että tuleva elintarvikkeista tehtyjä ravitsemus- ja terveysväittämiä koskeva asetus, jonka ansiosta kuluttajat saavat viimein luotettavaa, harhaanjohtamatonta ja johdonmukaista tietoa elintarvikkeiden ja erityisesti runsaasti sokeria, suolaa ja tiettyjä rasvoja sisältävien elintarvikkeiden ravitsemuksellisista ominaisuuksista, on selkeä kannanotto; huomauttaa, että tällaisen asetuksen täytäntöönpano olisi toteutettava tavalla, joka edelleenkin kannustaa elintarvikkeita ja juomia valmistavia yhtiöitä innovoimaan ja kehittämään tuotteitaan ja antaa siihen mahdollisuuden;
28. ottaa huomioon kasvavan julkisen ja tieteellisen huolen keinotekoisten transrasvojen vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja panee merkille tiettyjen kansallisten (Kanadan, Tanskan) ja alueellisten (New Yorkin kaupungin) viranomaisten toimenpiteet transrasvojen poistamiseksi ihmisten ruokavaliosta; kehottaa toteuttamaan EU:n toimia transrasvojen saannin vähentämiseksi;
29. katsoo, että ravintoarvomerkinnöistä 24. syyskuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/496/EY[1] on tarkistettava viipymättä siten, että se vähintäänkin sisältää vaatimuksen ilmoittaa tuotteen sisältämät ravintoaineet ja niiden määrät sekä rasvojen laadun, jotta se vastaisi yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamis- ja yhteensovittamistavoitteita ja noudattaisi näin teollisuuden toimijoiden ja kuluttajayhdistysten suosituksia;
30. kannattaa lämpimästi elintarvikeyritysten, vähittäiskauppiaiden ja julkisten elinten useassa jäsenvaltiossa käyttöön ottamia elintarvikkeiden merkintäjärjestelmiä, joilla helpotetaan ravitsemusta koskevan tiedon saantia; tunnustaa tällaisten merkintäjärjestelmien arvon, samoin kuin terveellisten tuotteiden merkit, mikäli kuluttajat ne hyväksyvät ja ne ovat helppokäyttöisiä; muistuttaa, että tutkimusten mukaan järjestelmät, joissa ravintoaineiden määrät ilmoitetaan tulkittavissa olevin merkein, auttavat kuluttajia eniten terveellisten tuotteiden valinnassa; kehottaa komissiota hyödyntämään näitä kokemuksia ja tutkimusta kehittääkseen ja ottaakseen käyttöön EU:n laajuisen elintarvikkeiden pakkausten etusivulle tehtävien merkintöjen järjestelmän ja huomauttaa, että kuluttajille suunnattu johdonmukainen tiedottaminen edellyttää tietynasteista yhdenmukaistamista tällä alalla ja että tietojen on perustuttava tutkimustuloksiin;
31. huomauttaa, että paras väline on kuluttajille annettava koulutus, jota ei voida korvata pelkistetyillä järjestelmillä (joiden vaikutukset voivat jopa olla tavoitteiden vastaisia);
Ravitsemuksen ja liikunnan sisällyttäminen muihin yhteisön politiikanaloihin
32. katsoo, että tuotteiden uudistaminen on tehokas väline rasvan, sokerin ja suolan saannin vähentämiseksi ruokavalioissamme, ja on tyytyväinen toimiin, joita jotkut valmistajat ja vähittäismyyjät ovat toteuttaneet tähän pääsemiseksi; toteaa, että tähän mennessä vain viisi prosenttia kaikista toimintafoorumin puitteissa tehdyistä vapaaehtoisista sitoumuksista liittyy tuotekehittelyyn; pyytää komissiota, jäsenvaltioita, valmistajia, vähittäiskauppiaita ja ateriapalvelujen tarjoajia ponnistelemaan tehokkaammin sen takaamiseksi, että valmistajat, vähittäismyyjät ja ateriapalvelujen tarjoajat vähentävät rasvan, sokerin ja suolan määrää ruoissa; pyytää valmistajia hyödyntämään tuotteiden uudistamista uusien ja joskus kalliimpien tuotemerkkien julkaisemisen lisäksi myös asettaakseen etusijalle rasvan, sokerin ja suolan vähentämisen olemassa olevissa päivittäin käytettävissä tuotemerkeissä;
33. korostaa, että on tärkeää antaa kuluttajalle oikeus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, mitä hän syö ja miten paljon liikuntaa hän harrastaa;
34. pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen on poliittinen painopistealue terveysasioiden pääosaston lisäksi myös komission maatalouden, liikenteen, työllisyysasioiden, tutkimuksen, koulutuksen ja urheilun pääosastoille, jotka panevat täytäntöön sellaisia yhteisön politiikkoja tai ohjelmia, jotka vaikuttavat ravitsemusterveyteen; pyytää komissiota tekemään vaikutustenarvioinnin olennaisista poliittisista ehdotuksista, jotta määriteltäisiin niiden vaikutus kansanterveyteen ja ravitsemuksellisiin tavoitteisiin, erityisesti yhteisestä maatalouspolitiikasta;
35. on tyytyväinen siihen, että nykyisestä kansanterveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (2003–2008) rahoitetaan useita liikalihavuutta käsitteleviä hankkeita; katsoo tarpeelliseksi vahvistaa näiden määrärahojen jatkuvuus ja ottaa terveellisten elintapojen edistäminen lasten, nuorten ja vammaisten parissa toisen ohjelman (2007–2013) painopisteeksi;
36. korostaa, että tiedotuskampanjat eivät ole parhaita mahdollisia keinoja saavuttaa sosioekonomisesti muita heikommassa asemassa olevat väestönosat; katsoo, että toiminta on mukautettava paikallisia tarpeita vastaavaksi, ja yhteisöön perustuvia suoria yhteyksiä on luotava ja läheistä yhteistyötä on tehtävä paikallisten koulujen, lastentarhojen, kaikkien yleislääkäreiden, lastenlääkäreiden ja paikallisten terveyspalvelujen kanssa; huomauttaa, että tällaisten toimien arviointi on olennaista sen ymmärtämiseksi, vaikuttavatko ne asiaan toivotulla tavalla;
37. vaatii, että rakennerahastoja käytetään sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien alueiden infrastruktuuri-investointeihin, joilla helpotetaan liikunnan ja turvallisen liikkumisen harrastamista eli esimerkiksi rakennetaan pyöräteitä ja kannustetaan ulkoleikkeihin turvallisessa ympäristössä; kehottaa samalla jäsenvaltioita investoimaan näihin tavoitteisiin;
38. pyytää komissiota yhdessä jäsenvaltioiden tai alueiden asiasta vastaavien ministeriöiden kanssa osallistumaan "Koululiikunta"-ohjelmiin ns. testilaitoksissa;
39. kehottaa komissiota arvioimaan sitä, missä määrin aliravitsemus ja liikkuvuuden puute ovat vanhuksien ongelmana, ja pohtimaan, mitä muita toimia on toteutettava tämän tärkeän, mutta joskus huomiotta jäävän, yhteisön ihmisryhmän auttamiseksi kyseisessä asiassa;
40. kehottaa jäsenvaltioita ja työnantajia edistämään työntekijöidensä osallistumista kuntoa ylläpitäviin toimiin ja liikuntaan, ja tekemään niin erityisesti niiden naisten kohdalla, jotka suorittavat yksitoikkoisia tehtäviä, jotka saattavat johtaa kroonisiin sairauksiin;
41. tunnustaa työnantajien merkityksen terveellisten elintapojen edistämisessä työntekijöidensä keskuudessa; huomauttaa, että työntekijöiden terveyden ja edelleen tuottavuuden pitäisi olla osa yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevaa strategiaa; luottaa siihen, että äskettäin käynnistetty yritysten yhteiskuntavastuuta edistävä eurooppalainen liittouma edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa tällä alalla;
42. ottaa vakavasti tiedemaailman 10:nnessä liikalihavuutta käsittelevässä kansainvälisessä kongressissa esittämän vetoomuksen tehostaa tutkimusta, jotta ymmärrettäisiin paremmin perintötekijöiden ja elintapojen vuorovaikutus sairauden synnyssä;
43. on tähän liittyen tyytyväinen siihen, että yhteisö rahoittaa kuudennen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman aihealueen "elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus" puitteissa yhdeksän yhdennettyä hanketta, joissa etsitään uusia keinoja torjua liikalihavuutta keskittymällä esimerkiksi tiettyyn ikäryhmään tai tutkimalla perintötekijöiden, käyttäytymisen ja kylläisyydentunteen välistä vuorovaikutusta;
44. pyytää, että seitsemännessä tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmassa liikalihavuuden torjunta paitsi otettaisiin edelleen tutkijoiden harjoittaman ruokavaliota, maataloutta ja bioteknologiaa koskevan kansainvälisen yhteistyön piiriin, myös määriteltäisiin yhteisen edun mukaiseksi monialaiseksi tutkimusaiheeksi;
45. korostaa sen merkitystä, että käytössä on joukko verrannollisia terveydentilaa koskevia indikaattoreita, mukaan lukien tietoa ravintoaineiden saannista, liikunnasta ja liikalihavuudesta erityisesti ikäryhmän ja sosioekonomisen aseman perusteella luokiteltuna;
46. on erittäin huolissaan hedelmien ja vihannesten kulutuksen vähentymisestä Euroopassa ja erityisesti epävarmassa taloudellisessa tilanteessa elävissä eurooppalaisissa kotitalouksissa johtuen tuotteiden hinnoista ja niiden todellista ravitsemuksellista hyötyä koskevan tiedon puutteesta;
47. pyytää komissiota ehdottamaan poliittisia puitteita ja sääntelyä koskevia puitteita, joilla tarjolle tuodaan ravintoaineiden ja muiden hyödyllisten ruoka-aineiden parhaita lähteitä ja joilla eurooppalaisten kuluttajien annetaan päättää tavoista, joilla he saavuttavat omiin elintapoihinsa ja terveyteensä parhaiten sopivan ravinnonsaannin;
48. on huolestunut tiedoista, joiden mukaan Euroopassa tuotettujen hedelmien ja vihannesten ravintosisältö on heikentynyt viime vuosikymmenien aikana, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään tarvittaviin toimiin yhteistä maatalouspolitiikkaa tarkastettaessa vuonna 2008, niin että elintarvikkeiden ravintoarvoa pidetään tärkeänä kriteerinä ja tehostetaan laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoa ja kannustetaan terveelliseen ravitsemukseen maaseudun kehittämispolitiikassa;
49. toivoo, että yhteinen maatalouspolitiikka ja Euroopan unionin käynnistämät terveysalan toimet olisivat keskenään johdonmukaisempia; kehottaa komissiota valvomaan tiukemmin sitä, että tiettyjen teollisuudenalojen saamilla eurooppalaisilla tuilla ei missään tapauksessa rahoitettaisi mainoskampanjoita, joissa esitellään runsaskalorisia tuotteita suotuisassa valossa;
50. pyytää komissiota varmistamaan, että tietyille teollisuudenaloille annettavia yhteisön tukia ei käytetä rahoittamaan runsaskaloristen tuotteiden mainoskampanjoita;
51. katsoo, että hedelmien ja vihannesten yhteistä markkinajärjestelyä on uudistettava siten, että tavoitteeksi otetaan tällaisten ravintoarvoltaan erinomaisten elintarvikkeiden kulutuksen kasvattaminen; on vakuuttunut lisäksi siitä, että kannustava politiikka (hintojen alentaminen, verokevennykset, muut tuet) on parempi vaihtoehto kuin runsaskaloristen tuotteiden ankarampi verotus (ns. "fat tax"), joka viime kädessä haittaisi eniten heikoimmassa asemassa olevia eurooppalaisia kotitalouksia;
52. kehottaa Maailman terveysjärjestöä esittelemään Euroopan parlamentille nykyisen näkemyksensä liikalihavuudesta;
53. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden kansallisille parlamenteille ja WHO:lle.
- [1] EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/120/EY (EUVL L 333, 20.12.2003, s. 51).
PERUSTELUT
"Terveelliset ruokailutottumukset ovat kuin säästötili: on investoitava pitkän aikaa ennen kuin ne alkavat tuottaa tulosta."
Simone Lemieux, Lavalin yliopiston ravitsemuksen ja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden laitoksen professori, Quebec, 2005
Euroopan kansalaisia vaivaava liikalihavuus- ja ylipainoepidemia on saanut meidät antamaan hälytysmerkin. Seuraavat paljonpuhuvat luvut ovat peräisin Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuonna 2005 laatimasta erittäin hyödyllisestä oma-aloitteisesta lausunnosta, joka puolestaan perustuu Maailman terveysjärjestön ja liikalihavuutta käsittelevän kansainvälisen työryhmän raportteihin:
– 25 jäsenvaltion unionissa ylipainoisia lapsia on 14 miljoonaa, heistä 3 miljoonaa liikalihavia.
– Monissa EU-maissa yli puolet aikuisväestöstä on ylipainoisia, ja 20–30 prosenttia aikuisista luokitellaan liikalihaviksi.
– Ylipainoisten ja liikalihavien eurooppalaisten lasten määrä kasvaa yli 400 000:lla vuodessa, ja ongelma koskee lähes yhtä neljästä lapsesta 25 jäsenvaltion EU:ssa.
– Pohjois-Euroopassa 10–20 prosenttia lapsista on ylipainoisia, Etelä-Euroopassa sekä Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa luku on 20–35 prosenttia.
Liikalihavuus on siis tosiasia, ja me voimme kaikki havaita kadunkulmissa tai elokuvateatterien jonoissa yhä enemmän näkyvästi ylipainoisia ihmisiä. Tilanne on sitäkin hälyttävämpi, kun muistetaan, että ongelma koskettaa yhä useampia eurooppalaisia lapsia ja nuoria.
Aina on tietenkin niitä, joiden mielestä kyseessä on vain uusiin esteettisiin vaatimuksiin liittyvä pakkomielle, jota on syytä vastustaa, eikä mikään todellinen 21. vuosisadan "sivistyssairaus". Tosiasia on se, että liikalihavuus (jota ei pidä sekoittaa ylipainoon tai muutamaan liikakiloon), kuten anoreksiakin (jota ei myöskään pidä sekoittaa hoikkuuteen tai jonkinasteiseen laihuuteen), ovat vakavia terveysongelmia.
Erona on kuitenkin se, että liikalihavuus on yleisempää kaikissa väestönosissa ja aiheuttaa enemmän kuolleisuutta johtuen siihen liittyvistä sairauksista, kuten tyypin 2 diabeteksesta, verenpainetaudista ja sydänsairauksista.
Onkin syytä olla tyytyväinen siihen, että komissio aloitti joulukuussa 2005 laatimallaan vihreällä kirjalla keskustelun, jonka tarkoituksena on saada meidät pohtimaan parhaita mahdollisia tapoja torjua liikalihavuutta suosimalla terveellistä ruokavaliota ja säännöllisen liikunnan harrastamista.
Aloite on jatkoa maaliskuussa 2005 käynnistetylle ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevälle eurooppalaiselle toimintafoorumille, johon teollisuudenalojen, kansallisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen edustajat kokoontuvat säännöllisesti terveysasioiden pääosaston johdolla.
Esittelijä kannattaa lämpimästi tätä avointa ja uudenlaista yhteistoimintamenetelmää, jonka pohjalta voidaan toivottavasti hahmottaa Euroopan unionissa tulevaisuudessa toteutettavan yhteisen toiminnan päälinjat.
Esittelijä haluaa heti esittää täsmennyksen "liikunnasta", joka on yhtälön toinen puoli ja siis ratkaisu ongelmaan (monien lääkäreiden suosittelemat kuuluisat 30 minuuttia liikuntaa päivässä): kasvatus ja urheilu kuuluvat ensisijaisesti kansalliseen tai alueelliseen toimivaltaan.
Joulukuussa 2000 kokoontunut Nizzan Eurooppa-neuvosto tunnusti kyllä urheilun kasvatukselliset arvot ja vuosi 2004 julistettiin liikuntakasvatuksen eurooppalaiseksi teemavuodeksi, mutta unionin liikkumavara alalla on silti melko kapea.
Joitakin mahdollisuuksia tietysti on: liikuntaa käsittelevät valistuskampanjat eri tiedotusvälineissä, temaattiset kumppanuudet 25 koulutusministeriön ja EUPEAn (European physical education teacher assocation) kanssa ja etenkin urheilunäkökohtien huomioon ottaminen aluepolitiikassa.
Yhtä kaikki on myös korostettava julkisen vallan hidasta reagointia tähän uuden ajan sairauteen. On syytä täsmentää, että liikalihavuus ei joistakin ennakkokäsityksistä poiketen koske pelkästään teollisuusmaita, vaan myös muita maapallon kansoja esimerkiksi Aasiassa ja Oseaniassa, jossa ilmiö on ennätyslaaja melanesialaisten ja mikronesialaisten parissa, tai Välimeren alueen maissa.
Euroopan komissio rahoitti ensimmäisen liikalihavuuden torjuntaa käsittelevän hankkeen vuonna 1998 yhdessä Kreetan yliopiston kanssa. Jäsenvaltioista Ranska aloitti ensimmäisenä kansallisen ruokavalio- ja terveysohjelman vuonna 2000. Samana vuonna neuvosto antoi ensimmäisen päätöslauselmansa terveydestä ja ravitsemuksesta.
Sen jälkeen suurin osa jäsenvaltioista on ryhtynyt toimenpiteisiin terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan edistämiseksi lapsuudesta lähtien.
Ruokavalion osalta ne ovat valinneet joko lainsäädännön tai toimintaohjelman taikka molemmat. Ne ovat myös osoittaneet toimintaan määrärahoja ja esittäneet niiden turvin erilaisia kannustimia, rajoituksia tai jopa kieltoja.
Kansallisella tasolla toteutetut toimet kohdistuvat muun muassa seuraaviin aloihin:
– tiettyjen elintarvikkeiden ravintoarvon ilmoittaminen (Yhdistyneen kuningaskunnan "food signposting", Suomi ja Ruotsi)
– maksullisten juoma- ja välipala-automaattien tarjonnan rajoittaminen tai niiden poistaminen tietyistä kouluista (Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta)
– alle 12-vuotiaille lapsille suunnattu suoramainonta (rajoitettu 25 jäsenvaltiossa ja kielletty ainoastaan Ruotsissa)
– kouluruokaloiden ruoka-annosten ravintoaineet ja lisäaineet (1. marraskuuta 2006 voimaan tuleva Latvian hallituksen päätös kieltää lasten ruoasta keinotekoisia lisäaineita, väriaineita tai kofeiinia sisältävät elintarvikkeet ja juomat)
– hydrattuja kasvirasvoja tai margariinia sisältävät tuotteet, joissa on merkittävä transrasvahappopitoisuus (Tanska hyväksyi vuonna 2003 lain, jolla vähennetään transrasvahappojen saantia).
Esittelijä mainitsi tässä tarkoituksella esimerkkejä jäsenvaltioiden toimista, joista monet perustuvat ennaltaehkäisyyn tai kieltoon. Tämä tarkoituksellinen valinta tuo jo selvästi esiin lainsäätäjän tämänhetkisen suuntauksen, jonka tavoitteena on "rankaista" määräämällä liikalihavuuden torjumiseksi toimenpiteitä, joilla joko kielletään joitakin elintarvikkeiden ainesosia tai varoitetaan kuluttajia tietyistä runsaskalorisista tuotteista.
Esittelijän mielestä on vielä liian aikaista esittää väliaikaista tai lopullista arviota näistä erilaisista kansallisista politiikoista, sillä ne on käynnistetty vasta hiljattain.
Tästä samasta syystä ei myöskään ole aiheellista ehdottaa jonkin edellä mainitun toimenpiteen ulottamista sellaisenaan koko Euroopan unioniin. Toinen syy tähän on se, että esittelijä kannattaa mieluummin avoimia ja myönteisiä ehdotuksia, jotka eivät sovi yhteen kieltoajattelun kanssa. Kiellothan eivät lasten kohdalla oikein tehoa, sillä heillä on voimakas taipumus uhmata niitä!
Mietinnön taustalla oleva ajattelutapa onkin siten mieluummin kannustaminen kuin tiettyjen elintarvikkeiden kieltäminen.
Esittelijä myöntää myös, että poliittisesta korrektiudesta on luovuttava, sillä ei johda mihinkään: kuka voi vielä nykyään todella uskoa, että elintarvikkeita ei voida ravitsemuksellisesta näkökulmasta jakaa hyviin ja huonoihin!
Esittelijä haluaa tässä selvästi tuoda esiin, että hänen mielestään on kiistatta olemassa terveellisiä, ravintoarvoltaan erinomaisia elintarvikkeita ja "turhia", runsaskalorisia elintarvikkeita. Ensin mainittujen, erityisesti hedelmien ja vihannesten, kulutus on vähentynyt kovaa vauhtia viime vuosikymmenen ajan. Niiden merkitys terveyden kannalta on kuitenkin tiedossa, joten Euroopan unionin pitäisi luoda poliittisia kannustimia niitä varten.
Esittelijä yhtyy moniin yhteisen maatalouspolitiikan tehottomuudesta esitettyihin arvosteluihin. Nykymuotoinen YMP on tullut tiensä päähän. Se on uudistettava perin pohjin, jotta eri alojen tuottajat, mutta myös kuluttajat, jotka etsivät terveellistä ja vaihtelevaa, ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota, saisivat oikeita vastauksia.
Esittelijä suosittelee, että hedelmien ja vihannesten yhteistä markkinajärjestelyä on uudistettava uudella eurooppalaisella politiikalla, jonka yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi otetaan tällaisten ravintoarvoltaan erinomaisten elintarvikkeiden kulutuksen kasvattaminen. Lisäksi hän on vakuuttunut siitä, että kannustava politiikka (hintojen alentaminen, verokevennykset, muut tuet) on parempi vaihtoehto kuin runsaskaloristen tuotteiden ankarampi verotus (ns. "fat tax"), joka viime kädessä haittaisi eniten heikoimmassa asemassa olevia eurooppalaisia kotitalouksia.
Monien eri yhteisön politiikanalojen puitteissa toteutettava toiminta ja niiden välisten yhteisvaikutusten luominen on esittelijän mielestä suorin, mutta ehkä myös vaikein, kun muistetaan mukana olevien toimijoiden määrä, keino tuoda eurooppalaista lisäarvoa ruokailutottumusten ja yleensä elintapojen muutosta ajaviin ponnisteluihin.
Tämä monialainen lähestymistapa noudattaa neuvoston 14. joulukuuta 2000 antaman päätöslauselman 12 kohdassa esitettyä viestiä: "monet yhteisön politiikat, etenkin kansanterveyteen, maatalouteen, kalastukseen, tutkimukseen, liikenteeseen, kuluttajansuojaan ja sisämarkkinoihin liittyvät politiikat, vaikuttavat kuitenkin niin laaja-alaisesti, että kansalliset ravitsemuspolitiikat eivät voi olla täysin tehokkaita, jollei ravitsemusterveyteen liittyviä näkökohtia oteta huomioon myös kyseisten yhteisön politiikkojen määrittelyssä ja täytäntöönpanossa".
Tästä syystä on esitetty useita konkreettisia ehdotuksia, jotka liittyvät niihin erilaisiin politiikanaloihin, joilla Euroopan unioni voi toimia. Esimerkiksi:
– seitsemännen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman yhteydessä olisi varattava rahoitusta perinteisestä ruokavaliota, maataloutta ja bioteknologiaa koskevasta osiosta, mutta myös edistettävä muita tekijöitä koskevaa tutkimusta ja rahoitettava siten monialaisia yhteisiä hankkeita (sosioekonomiset hankkeet, terveyshankkeet)
– audiovisuaalialalla ja kuluttajansuojapolitiikassa: esittelijä ehdottaa, että komissio ja eurooppalaiset tiedotusvälineet tekevät ns. herrasmiessopimuksen, jonka mukaan lapsille tarkoitettujen eri tiedotusvälineissä julkaistavien eli televisio-, elokuva-, Internet- ja videopelituotantojen yhteyteen on liitettävä terveyttä koskevia leikkimielisiä huomautuksia, joiden avulla Euroopan nuoret saadaan tiedostamaan urheilun sekä vihannesten ja hedelmien syömisen merkitys terveydelle
– kasvatuksen ja urheilun alalla: komissiolla on keinot yhdessä jäsenvaltioiden tai alueiden asiasta vastaavien ministeriöiden kanssa käynnistää "Koululiikunta"-ohjelmia ns. testilaitoksissa ja antaa lukuvuoden alussa jokaisen valitun koulun oppilaille EU:n logolla varustetun urheilukassi, joka sisältää vähimmäisvarusteet (kengät, shortsit, t-paidan)
– rakennerahastojen yhteydessä: unionin taloudellinen ja sosiaalinen koheesio on Euroopan yhdentymisen keskeinen tavoite. Koska liikalihavuus on yleistä heikoimmassa asemassa olevien väestönosien keskuudessa, terveellisten elintapojen edistäminen pitää sisällyttää kaupunki- ja maaseutualueiden asukkaiden parissa toteutettaviin hankkeisiin Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) puitteissa, sellaisina kuin ne on vahvistettu uudella kaudella 2007–2013.
Liikalihavuuden torjunta on vasta alkutekijöissään. Siitä on tehtävä poliittinen painopiste kaikille jäsenvaltioille ja myös ja ennen kaikkea Euroopan unionille. Unionilla on kaikki mahdollisuudet ottaa kansalaisten jokapäiväiset terveyteen ja yleensä elämänlaatuun liittyvät huolenaiheet huomioon yhteisön poliittisessa toiminnassa.
Terveellistä ruokavaliota on pidettävä terveyttä edistävänä elintapana yhtä lailla kuin liikuntaa ja tupakoimattomuuttakin.
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunto (15.11.2006)
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle
terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistämisestä: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä
(2006/2231(INI))
Valmistelija: Anna Hedh
EHDOTUKSET
Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
A. ottaa huomioon, että nuoret tytöt ovat usein tyytymättömämpiä ulkonäköönsä kuin pojat, mikä voi johtaa syömishäiriöihin, kuten anoreksiaan ja bulimiaan,
B. ottaa huomioon, että monet seikat, kuten ammatilliset vaatimukset ja vastuu kotitöistä vaikeuttavat yhä enemmän liikuntaharrastuksen sovittamista päiväohjelmaan,
C. ottaa huomioon, että urheilu on tärkeä osatekijä luonnollisessa sosiaalistumisessa ja että kasvattavan tehtävänsä vuoksi urheilu edistää myönteisiä arvoja ja persoonallisuuden kehitystä,
D. ottaa huomioon, että raskaus ja vaihdevuodet ovat kriittisiä vaiheita ylipainon kehittymiselle naisilla ja että näitä merkittäviä virstanpylväitä naisen elämässä ei oteta riittävästi huomioon kansallisissa terveydenhoitopalveluissa eikä varsinkaan ravitsemusneuvonnassa,
E. ottaa huomioon, että vaikka naisten kuolleisuus on alhaisempi, sairastavuuteen ja terveyteen liittyvät elämänlaatuun vaikuttavat ongelmat ovat naisten keskuudessa monin verroin yleisempiä; ottaa huomioon, että naiset siksi kärsivät enemmän lihavuuden vaikutuksista ja että heillä on miehiä alhaisempi fyysinen ja emotionaalinen kyky sietää lihavuudesta aiheutuvia fyysisiä haittoja,
F. ottaa huomioon, että monille naisten ryhmille, erityisesti köyhille naisille, terveemmän elämäntavan omaksuminen on vaikeaa,
1. kannustaa komissiota kehittämään edelleen liikalihavuuteen ja ylipainoisuuteen, dieetteihin ja liikuntaan sovellettavaa sukupuoliperusteista lähestymistapaa, erityisesti keräämällä tietoja, levittämällä parhaita käytäntöjä ja laatimalla yhteisön laajuiset viestintästrategiat;
2. huomauttaa, että koulut ovat ympäristö, joita voidaan käyttää vaikuttamaan lasten ja nuorten käyttäytymiseen positiivisesti; painottaa, että olisi kannustettava juuri ennen ruokailua ja mieluiten biologisesti tai kyseisellä alueella tuotetuista tuotteista valmistettujen aterioiden tarjoamista koulujen ruokaloissa;
3. kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ravitsemustiedon ja liikunnan pakollisena aineena peruskouluohjelmiin sekä kotitalouden lukion opetusohjelmaan; kehottaa komissiota edistämään näiden alojen parhaiden käytäntöjen vaihtoa Euroopan koulutusohjelmissa;
4. korostaa, että koulut vaikuttavat merkittävästi lasten ja nuorten aikuisten elämäntapaan; suosittelee, että koulujen opetussuunnitelmiin sisällytetään kuluttajavalistusta, ravitsemustiedon opetusta ja liikuntaa ja että kaikki opiskelijat osallistuvat niihin;
5. kehottaa jäsenvaltioita edistämään tietoisuutta lisääviä kampanjoita, jotta voidaan kannustaa, motivoida ja auttaa yksityishenkilöitä pudottamaan painoa paremman ravitsemuksen ja liikunnan avulla;
6. suosittaa, että jäsenvaltiot kansallisia terveysstrategioita kehittäessään ottavat huomioon mahdollisuuden edistää liikunnan määräämistä potilaille liikalihavuuteen liittyvien ongelmien ennalta ehkäisemiseksi tai keinona painonhallintaan tai painon pudottamiseen; kehottaa komissiota edistämään tämän alan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioissa;
7. kehottaa jäsenvaltioita, alue- ja paikallisviranomaisia sekä urheilujärjestöjä tehostamaan, tukemaan ja tarjoamaan liikuntaa ja urheilutoimintaa, johon kaikki voivat osallistua, ja varmistamaan, että tytöillä ja naisilla on sama tarjonta ja pääsy urheiluinfrastruktuureihin ja -toimintaan kuin miehillä, ottaen huomioon naisten ja miesten erilaiset mieltymykset;
8. kehottaa jäsenvaltioita ja työnantajia edistämään työntekijöidensä osallistumista kuntoa ylläpitäviin toimiin ja liikuntaan, ja tekemään niin erityisesti niiden naisten kohdalla, jotka suorittavat yksitoikkoisia tehtäviä, jotka saattavat johtaa kroonisiin sairauksiin;
9. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään terveydenhoitoalan ammattilaisten tietoisuutta painoon liittyvistä sairauksista ja vaivoista, mukaan lukien psykologiset ja/tai fysiologiset syyt, jotta voidaan parantaa potilaille tarjottavien hoitojen laatua;
10. kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään yleisön tietoisuutta terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan harjoittamisen eduista sekä paikallaan pysyvän elämäntavan potentiaalisista terveysvaaroista;
11. painottaa tiedotusvälineiden roolia ruokailutottumusten muodostumisessa; kannustaa jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa terveellisemmän ravitsemuksen edistämisessä;
12. kannustaa työmarkkinaosapuolia ja työnantajia luomaan työympäristön, jossa liikunnan harjoittaminen on mahdollista ja siten lisäämään tuottavuutta;
13. kehottaa kaikkia elintarviketeollisuuden aloja – "tilalta ruokapöytään" – osallistumaan meneillään olevaan keskusteluun ja ottamaan vastuun keskustelun tuloksena syntyvien päätösten täytäntöönpanosta, erityisesti sukupuoliperusteisesta terveyden tutkimuksesta ja kehittämisestä sekä ravitsemusta koskevasta tiedottamisesta.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: Eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä |
||||||
|
Menettelynumero |
|||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
ENVI |
||||||
|
Lausunnon antanut valiokunta |
FEMM 28.9.2006 |
||||||
|
Valmistelija |
Anna Hedh 12.9.2006 |
||||||
|
Alkuperäinen valmistelija |
|
||||||
|
Valiokuntakäsittely |
19.10.2006 |
13.11.2006 |
|
|
|
||
|
Hyväksytty (pvä) |
13.11.2006 |
||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
23 - - |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Edit Bauer, Hiltrud Breyer, Maria Carlshamre, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Lívia Járóka, Piia-Noora Kauppi, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Marie-Line Reynaud, Teresa Riera Madurell, Raül Romeva i Rueda, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson, Anne Van Lancker, Corien Wortmann-Kool, Anna Záborská |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Anna Hedh, Zita Pleštinská |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Albert Deß, Viktória Mohácsi |
||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... |
||||||
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
vihreä kirja "Terveellisen ruokavalion ja liikunnan edistäminen: eurooppalainen ulottuvuus ylipainoisuuden, lihavuuden ja kroonisten sairauksien ehkäisemisessä" |
|||||||||||
|
Menettelynumero |
||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
ENVI |
|||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
EMPL |
IMCO |
FEMM 12.10.2006 |
|
|
|||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
EMPL |
IMCO
|
|
|
|
|||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Esittelijä(t) |
Frédérique Ries 29.11.2005 |
|
||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
3.10.2006 |
27.11.2006 |
|
|
|
|||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
27.11.2006 |
|||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
42 5 0 |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Irena Belohorská, Johannes Blokland, John Bowis, Frieda Brepoels, Martin Callanan, Dorette Corbey, Chris Davies, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Jill Evans, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Gyula Hegyi, Jens Holm, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Marie-Noëlle Lienemann, Jules Maaten, Linda McAvan, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Péter Olajos, Miroslav Ouzký, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Guido Sacconi, Karin Scheele, Richard Seeber, Kathy Sinnott, Bogusław Sonik, Antonios Trakatellis, Marcello Vernola, Anja Weisgerber |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Margrete Auken, Pilar Ayuso, Philip Bushill-Matthews, Christofer Fjellner, Kartika Tamara Liotard, Miroslav Mikolášik, Ria Oomen-Ruijten, Alojz Peterle |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
|
|||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
6.12.2006 |
|||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
|
|||||||||||