MIETINTÖ sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntatyöskentelyssä
22.12.2006 - (2005/2149(INI))
Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Anna Záborská
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntatyöskentelyssä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan sekä 141 artiklan 4 kohdan,
– ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus), uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusosaston ja erityisesti Euroopan neuvoston yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän ohjausryhmän työskentelyn,
– ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä kokousta seuranneissa YK:n erityisistunnoissa Peking + 5 ja Peking + 10 uusista toimista ja aloitteista vastaavasti 9. kesäkuuta 2000 ja 11. maaliskuuta 2005 hyväksytyt loppuasiakirjat, joilla Pekingin julistus ja toimintasuunnitelma pannaan täytäntöön,
– ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY[1],
– ottaa huomioon 13 päivänä maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa[2],
– ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista valiokuntatyöskentelyssä koskevan valmisteluasiakirjan, jonka naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta on laatinut sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavien kahdenkymmenenkahden parlamentin valiokunnan nimittämien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien heille annettuun kyselyyn antamien vastausten perusteella,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0478/2006),
A. ottaa huomioon, että suurin osa valiokuntia pitää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista aina tai joskus melko tärkeänä, kun taas vähemmistö valiokunnista ottaa sen huomioon vain harvoin tai ei ollenkaan,
B. ottaa huomioon, että miesten ja naisten tasa-arvo on yhteisön lainsäädännön perustavia periaatteita ja, perustamissopimuksen 2 artiklan mukaan, se on yksi niistä asioista, joita yhteisön on määrä edistää,
C. ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate lausumalla, että yhteisö pyrkii kaikessa toiminnassaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa,
D. ottaa huomioon Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan johdolla vuodesta 2005 toteutetun dynamiikan sekä sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän korkean tason työryhmän työskentelyn,
E. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta oman valiokuntansa työskentelyssä vastaavat puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat ovat osallistuneet aktiivisesti kaikkiin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kokouksiin,
F. ottaa huomioon naispuolisten parlamentin jäsenten osuuden jatkuvan kasvun; vuonna 1979 jäsenistä oli naispuolisia 17,5 prosenttia ja vuonna 2004 30,33 prosenttia,
G. ottaa huomioon, että parlamentin hallinnossa naiset ovat aliedustettuina poliittisia päätöksiä tekevien elinten vastuullisilla paikoilla,
H. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin seitsemästä pääosastosta vain kahden pääjohtajaksi on nimitetty nainen; pahoittelee sitä, että liian harvat naiset hakevat pääjohtajan paikkoja, ja kannustaa näin ollen naisia harkitsemaan vakavasti hakeutumista parlamentin hallinnon vastuullisille paikoille,
I. ottaa huomioon, että vaikka valiokuntien enemmistö kannattaa sukupuolten tasa-arvoa koskevien kysymysten valtavirtaistamista, useimmat valiokunnat ovat määrittäneet tulevat poliittiset painopisteensä sisällyttämättä niihin tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia strategioita,
J. katsoo, että tähän mennessä yksikään valiokunta ei ole asettanut konkreettisia tavoitteita edellä mainitun kaltaisen strategian toteuttamiseksi,
K. ottaa huomioon, että puolet valiokunnista katsoo asiaa koskevan asiantuntemuksensa olevan kehitysvaiheessa ja samoin puolet valiokunnista on hyvin kiinnostunut sihteeristönsä kouluttamisesta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevissa asioissa,
L. ottaa huomioon, että parlamentin valiokuntien poliittinen ja hallinnollinen yhteistyö naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kanssa vaihtelee säännöllisestä satunnaiseen,
M. ottaa huomioon, että sen työjärjestyksen 46 artiklan 6 kohdan mukaisesti useimmat valiokunnat kutsuvat säännöllisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon antavat valmistelijat osallistumaan toimivaltaisen valiokunnan kokouksiin, joissa käsitellään asiaa koskevia mietintöjä,
N. ottaa huomioon, että valiokuntien enemmistö kannattaa sukupuolten tasa-arvokysymysten valtavirtaistamista sääntelyn parantamiseksi, ja puolet valiokunnista on jo konsultoinut sukupuolten tasa-arvon asiantuntijoita,
Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen arviointi
1. korostaa, että sukupuolten välisen tasa-arvon vaatimus on toteutettava käytännöllisellä lähestymistavalla, joka ei aseta naisia ja miehiä vastakkain;
2. katsoo, että tasa-arvonäkökulman liittäminen toimintaan tuo mukanaan sekä naisten että miesten kannalta myönteistä kehitystä;
3. huomauttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen käsittää poliittisten prosessien (uudelleen)järjestelyn, parantamisen, kehittämisen ja arvioimisen siten, että tavanomaiset politiikkojen laadintaan osallistuvat toimijat sisällyttävät sukupuolten tasa-arvon näkökulman kaikkeen politiikkaan kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa;
4. korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ei voi korvata erityispolitiikkoja, joiden tarkoituksena on korjata sukupuolten epätasa-arvosta johtuvia tilanteita; painottaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevat erityispolitiikat ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen muodostavat kaksoisstrategian ja täydentävät toisiaan, ja niiden on kuljettava käsi kädessä, jotta sukupuolten tasa-arvon tavoite saavutetaan;
5. kiittää Itävaltaa ja Suomea, jotka ovat puheenjohtajavaltioina ministerineuvostossa painottaneet miesten merkitystä tasa-arvon valtavirtaistamisen toteuttamisessa;
6. huomauttaa, että valtavirtaistaminen käsittää sen varmistamisen, että sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökulmat ja huomion kiinnittäminen sukupuolten tasa-arvon tavoitteeseen ovat keskeisellä sijalla kaikessa toiminnassa – politiikan laatimisessa, tutkimuksessa, asian puolesta toimimisessa/vuoropuhelussa, lainsäädännössä, resurssien jakamisessa ja ohjelmien ja hankkeiden täytäntöönpanon ja valvonnan suunnittelussa;
7. sitoutuu itse omaksumaan yhteisön politiikkoja koskevan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisstrategian, jolla on konkreettiset tavoitteet, ja soveltamaan sitä ja antaa asiassa toimivaltaisen valiokunnan tehtäväksi laatia strategia viimeistään kuluvan vaalikauden loppuun mennessä;
8. korostaa sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän korkean tason ryhmälle annetun tehtävän sekä sen tärkeyttä, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiselle määritellään keskeiset prioriteetit lainsäädännössä, viestintä- ja tiedotuspolitiikassa, tasa-arvoisessa budjetoinnissa ja henkilöstöpolitiikassa;
9. pyytää korkean tason tasa-arvotyöryhmää jatkamaan tämän prosessin tukemista ja edistämistä kokonaisuudessaan valiokunnilta ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puheenjohtajalta säännöllisesti saamiensa tietojen pohjalta ja kannustamaan jäsenvaltioita tämäntyyppisen politiikan harjoittamiseen;
10. painottaa poliittisten ryhmien merkittävää asemaa naisten rohkaisemisessa ja tukemisessa sekä naisten täysimääräisen julkiseen elämään osallistumisen mahdollistamisessa käyttämällä ohjelmissaan ja toimissaan tasa-arvon valtavirtaistamista ja sen arviointia ja kannustamalla naisia osallistumaan aktiivisemmin Euroopan parlamentin vaaleihin sekä kansallisiin vaaleihin; kehottaa poliittisia puolueita kaikkialla Euroopassa huolehtimaan pakollisen kiintiöjärjestelmän käyttöönotosta kaikkien kollektiivisten elinten ehdokaslistojen kohdalla;
11. on tyytyväinen siihen, että parlamentin valiokunnat ovat toteuttaneet työskentelyssään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ja vaatii muita valiokuntia tekemään samoin;
12. kannustaa pääsihteeriä jatkamaan tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa virkamiesten kouluttamista;
13. panee merkille, että parlamentin valiokunnista vastaavassa sisäasioiden pääosastossa työskentelee prosenttisesti eniten naispuolisia virkamiehiä; kehottaa kaikkia parlamentin pääosastoja soveltamaan käytännössä miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa koskevaa EU:n lainsäädäntöä;
14. edellyttää, että sisä- ja ulkoasioiden pääosastojen alaisten valiokuntien kuhunkin pääsihteeristöön sijoitetaan virkamies, joka on saanut erityiskoulutusta tasa-arvon valtavirtaistamisessa, ja kannustaa näiden virkamiesten verkottamista, jota naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sihteeristö koordinoi hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi säännöllisesti;
15. pahoittelee sitä, että Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösäännöt eivät anna riittäviä mahdollisuuksia, jotta virkamiehillä olisi todellisia perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamista koskevia valintamahdollisuuksia;
16. vaatii, että tasa-arvonäkökulma otetaan huomioon ilmoitettaessa avoimista viroista EU:n toimielimissä;
Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöönpanon tulevaisuus
17. painottaa sitä, että on tärkeää tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia termejä käytettäessä valita kansainvälisten normien mukainen terminologia ja tarkat määritelmät;
18. painottaa, että parlamentin valiokunnilla tulee olla käytössä sopivia valtavirtaistamista koskevia välineitä, kuten sukupuolen mukaan eriteltyjä indikaattoreita, tietoja ja tilastoja, sekä mahdollisuus jakaa talousarviomäärärahat sukupuolten tasa-arvonäkökohdat huomioon ottaen, sekä kannustaa valiokuntia käyttämään sekä parlamentin sisäistä (naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sihteeristöä, poliittisia osastoja, kirjastoa jne.) että ulkopuolista asiantuntemusta, jota on saatavissa muilta paikallisilta, alueellisilta, kansallisilta ja ylikansallisilta elimiltä, niin julkisilta kuin yksityisiltäkin, sekä pieniltä, keskisuurilta ja suurilta yrityksiltä ja yliopistoilta, joissa tehdään sukupuolten tasa-arvoa koskevaa työtä;
19. pyytää naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puheenjohtajaa toimittamaan säännöllisesti tietoja valiokuntien puheenjohtajakokoukselle, jotta tämä voisi arvioida edistymistä alalla;
20. korostaa, että tasa-arvon valtavirtaistamisen toteuttamisessa on otettava huomioon kunkin parlamentin valiokunnan erityispiirteet; pyytää, että arviointi suoritetaan parlamentin kahdessakymmenessäkahdessa valiokunnassa kahden vuoden välein naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan johdolla sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaaville puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille annetun kyselyn avulla, johon sisällytetään asiaa koskevat puutteet valiokuntien ja valtuuskuntien työskentelyssä samoin kuin kunkin valiokunnan edistyminen tasa-arvon valtavirtaistamisen toteuttamisessa;
21. kehottaa puhemiehistöä tuomaan esiin sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän korkean tason ryhmän tarjoamaa myönteistä esikuvaa ollessaan yhteydessä jäsenvaltioiden parlamentteihin;
22. vaatii, että seuraavan vaalikauden kynnyksellä järjestetään tasa-arvokoulutusta kaikille parlamentin jäsenille;
23. pyytää parlamentin puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan neuvostolle.
PERUSTELUT
Ihmisoikeuksien yleisen suojelun ja edistämisen näkökulmasta Euroopan kansallisten ja ylikansallisten toimielinten tehtävänä on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kummankin sukupuolen täysimääräistä osallistumista yhteiskuntaelämään, torjua naisiin kohdistuvia vapauden tai ihmisarvon loukkauksia (esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja ihmiskaupan torjunta), poistaa sukupuoliperustainen syrjintä ja suosia naisten ja miesten tasapainoista edustusta julkisessa elämässä.
Naisten ihmisarvo ja elämäntehtävä ovat jatkuvasti sekä yleisen että institutionaalisen pohdinnan kohteena. Viime vuosina tämä pohdinta on noussut erityisesti esiin etenkin Lissabonin strategiaan liittyvien yhteisön monialaisten politiikkojen puitteissa ja myös väestöpoliittisten haasteiden sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamisen yhteydessä.
Erilaisuuden kunnioittaminen
Miehen ja naisen erilaisuuden ja täydentävyyden täysimääräinen tunnustaminen voi auttaa ihmiskuntaa selviytymään eteenpäin. Tämä ajatus ylittää yhteismarkkinoiden periaatteiden yksinkertaistavan logiikan, sillä vapaus ei ole vain kilpailun vapautta. Tässä on kyse yleismaailmallisesta ajatuksesta naisen olemuksesta ja roolista ihmisten välisissä suhteissa, joilla rakennetaan hyvin eri tavoin ihmisten välistä yhteiselämää ja yhteistyötä julkisessa elämässä. Tässä laajassa ja monimuotoisessa kontekstissa, jota innoittavat pääasiallisesti ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen, naisella on erityisarvo paitsi ihmisen perusluonnon myös erityisen naiseuden perusteella, täysin riippumatta kulttuurikontekstista ja yksilöllisistä henkisistä, psykologisista tai fyysisistä ominaispiirteistä, kuten esimerkiksi ikä, terveys, koulutus, työ ja siviilisääty.
Perusoikeudet Euroopassa
Tämän päivän eurooppalainen lainsäädäntö takaa perusoikeutena oikeuden syrjimättömyyteen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (ECHR) 14 artiklan nojalla. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet tämän yleissopimuksen. Se on tällä hetkellä ainoa oikeusperusta, jolla taataan kaikkien syrjinnän muotojen kielto Euroopassa ja jonka nojalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi tuomita ihmisoikeuksia rikkovat valtiot. Lähtien liikkeelle perusperiaatteesta, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat lain edessä tasa-arvoisia ja heillä on oikeus yhtäläiseen suojaan, on hyvin tärkeää jatkaa niiden oikeudellisten välineiden edistämistä, jotka takaavat naisille vapauden ja ihmisarvon ja tuomita kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä.
Syrjinnän torjunta
Kansainvälinen yhteisö vahvistaa sitä paitsi selvästi, että syrjimättömyyden periaate ei estä ihmisoikeussopimuksen sopimuspuolina olevia valtioita toteuttamasta toimia täysimääräisen ja todellisen tasa-arvon edistämiseksi, kunhan nämä toimet on perusteltu puolueettomasti ja järkevästi. Tähän liittyen ECHR:n 14 artiklaa koskeva kahdestoista pöytäkirja, joka on ollut avoinna sopimuksen jäsenten allekirjoitettavaksi 4. marraskuuta 2000 alkaen, takaa, että ketään ei saa viranomaistoiminnassa syrjiä millään perusteella. Syrjinnän käsitteen selventämiseksi kahdennentoista pöytäkirjan selitysmuistiossa palautetaan mieliin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen pysyvän tulkinnan mukainen syrjinnän käsite: "erottelu on syrjivää, jos sitä 'ei ole perusteltu objektiivisesti ja järkevästi', toisin sanoen jos sillä ei tavoitella 'oikeutettua tavoitetta' tai jos 'käytetyt keinot ja tavoiteltu päämäärä eivät ole kohtuullisessa suhteessa toisiinsa"[1].
Tasa-arvon valtavirtaistaminen Euroopassa
Naisten ja miesten välinen epätasapaino on kuitenkin yhä leimallista kaikille julkisen elämän alueille. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on yksi strategioista, joita on perustettu tilanteen korjaamiseksi. Kaikkien jäsenvaltioiden kannattaman Euroopan neuvoston määritelmän mukaan valtavirtaistaminen koostuu päätöksentekoprosessien (uudelleen) organisoimisesta, parantamisesta, kehittämisestä ja arvioinnista, jotta politiikkojen täytäntöönpanoon yleisesti osallistuvat toimijat sisällyttäisivät naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökohdat kaikille aloille ja kaikille tasoille. Tasa-arvon valtavirtaistaminen ei korvaa erillispolitiikkoja, joilla pyritään korjaamaan sukupuolten välisestä epätasa-arvosta johtuvia tilanteita, vaan se on perinteisiä politiikkoja täydentävä strategia.
Yhteisön oikeus ja Euroopan unionin poliittiset toimet tällä alalla saavat innoitusta Euroopan neuvoston suorittamasta ajatustyöstä ja toteuttamista toimista. Yhteisön oikeus on omaksunut nämä periaatteet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2, 3, 13, 137 ja 141 artiklassa, joita sovelletaan useissa EU:n direktiiveissä ja jotka ovat olleet eräiden yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden perustana yhteisön työoikeuden alalla. Euroopan komissio on perustanut tiettyjä toimia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi, mistä todistaa komission tasa-arvoa ja syrjinnän torjumista koskeva tiedonanto, ja komissio esittää vuosittain kertomuksen edistymisestä tasa-arvonäkökohtien huomioon ottamisessa strategisilla aloilla. Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa luodakseen institutionaaliset puitteet omalle asiaa koskevalle poliittiselle panostukselleen. Tämä mietintö on saanut alkunsa edellä mainitusta päätöslauselmasta.
Tasa-arvon valtavirtaistaminen Euroopan parlamentissa
Tämä mietintö on ensimmäinen parlamentin asiakirja, joka käsittelee parlamentin valiokuntien työskentelyssä tapahtuvan sukupuolten valtavirtaistamisen täytäntöönpanon erillistä arviointia.
Aluksi on tehtävä kaksi perustavaa huomiota, jotka koskevat asian taustaa ja tulevaisuudennäkymiä. Ensinnäkään jäsenet eivät voi kätkeä kuhunkin asiaan kuuluvaa poliittista ja teknistä dynamiikkaa, joka riippuu yhtäältä parlamentin työjärjestyksen mukaisista valtuuksista ja toisaalta valiokunnan jäseninä olevien edustajien kiinnostuksen kohteista. Tästä sisäisestä dynamiikasta riippuu myös tasa-arvon valtavirtaistamisen erityishaasteen huomioon ottaminen parlamentin eri valiokunnissa, samoin kuin varapuheenjohtajien arvioinnin yhteydessä antamien vastausten laatu. Parlamentin tulisi itse tutkia etukäteen omaa tapaansa edistää valtavirtaistamista. Tämän toteamuksen ei pidä missään tapauksessa johtaa kenenkään moraaliseen tuomitsemiseen. Esittelijä vetoaa kuitenkin kollegoidensa hyvään tahtoon ja pyytää heitä käyttämään luovuuttaan löytääkseen strategioita valtavirtaistamisen toteuttamiseksi ja konkretisoimaan niitä silloin kun tämä poliittinen ulottuvuus tulee kyseeseen.
Alulle pantua arviointia toteutetaan sitä mukaa kun jäsenet tiedottavat säännöllisesti tasa-arvon valtavirtaistamisen toteuttamisesta. Kun valiokunnat vastaavat kahdesti vaalikauden aikana asiassa toimivaltaisen valiokunnan esittämiin välikysymyksiin, valtavirtaistamisen sisällyttäminen vakiintuu valiokunnissa ja voidaan suunnitella kutakin valiokuntaa koskevien tarpeellisten suositusten laatimista. Korostettakoon, että arvioinnissa on vältettävä esimerkiksi kehitysyhteistyövaliokunnan (DEVE), teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan (ITRE) sekä kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan (CULT) välistä vertailua, sillä niillä on erilaiset työjärjestykseen kirjatut valtuudet. Tuleva arviointi ilmaisee tavan, jolla kukin valiokunta toteuttaa valtuuksiensa puitteissa tasa-arvon valtavirtaistamista.
Metodologia
Asiassa toimivaltaisen valiokunnan puheenjohtaja on ryhtynyt toteuttamaan seuraavia kahdenlaisia toimia:
Hän on koko vuoden ajan kutsunut säännöllisesti kunkin valiokunnan sisällä valtavirtaistamisesta vastaavat varapuheenjohtajat vaihtamaan mielipiteitä asiassa toimivaltaisen valiokunnan jäsenten kanssa. Kaikki asianosaiset jäsenet ovat olleet tyytyväisiä tähän erityiseen menettelyyn. Kiitos kuuluu myös sisäasioiden pääosaston johtajalle, joka on huolehtinut asiasta parlamentin valiokuntien sihteeristöjen osalta, jotka ovat usein helpottaneet asiassa toimivaltaisen valiokunnan sihteeristön kanssa tehtävää yhteistyötä. Kaikki varapuheenjohtajat kutsuttiin 10. heinäkuuta 2006 vaihtamaan mielipiteitä asiassa toimivaltaisen valiokunnan kanssa. Tällä tilaisuudella oli kolme tavoitetta: tutustua tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaan arviointiin parlamenttityöskentelyn puitteissa, selittää tähän tarkoitukseen laadittua kyselyä ja päättää sovellettavasta aikataulusta.
Saadakseen luotettavia asiatietoja parlamentin valiokuntatyöskentelyä varten asian esittelijä pyysi lisäksi varapuheenjohtajilta vastauksia 25 kysymyksestä koostuvaan kyselyyn, joka koostui neljästä pääaiheesta: 1) asiasta vastaavan valiokunnan toimivalta, 2) sukupuolten tasa-arvoa koskeva strategia sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet, 3) tasa-arvon periaatteen toteuttaminen valiokuntatyöskentelyssä sekä 4) sukupuolten tasa-arvoa koskeva asiantuntemus ja asiassa toimivaltaisen valiokunnan ja muiden parlamentin sisäisten ja ulkopuolisten elinten välinen konsultointi ja yhteistyö. Mietintö sisältää saatujen vastausten kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen analyysin.
- [1] Asia Abdulaziz, Cabales ja Balkandali vs. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 28.5.1985, sarja A, nro 94, 72 artikla.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntatyöskentelyssä |
|||||||||||
|
Menettelynumero |
||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
FEMM |
|||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Esittelijä(t) |
Anna Záborská |
|
||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
4.10.2006 |
13.11.2006 |
20.12.2006 |
|
|
|||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
20.12.2006 |
|||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
30 0 1 |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Edit Bauer, Emine Bozkurt, Edite Estrela, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Esther Herranz García, Lívia Járóka, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Urszula Krupa, Pia Elda Locatelli, Angelika Niebler, Doris Pack, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Christa Prets, Teresa Riera Madurell, Raül Romeva i Rueda, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Corien Wortmann-Kool, Anna Záborská |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Anna Hedh, Elisabeth Jeggle, Christa Klaß, Zita Pleštinská, Karin Resetarits, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Bernadette Vergnaud |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Hanna Foltyn-Kubicka |
|||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
22.12.2006 |
|||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... |
|||||||||||