MIETINTÖ energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista

5.1.2007 - (2006/2247(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Manuel António dos Santos
Valmistelija(t) (*):
Giles Chichester, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista

(2006/2247(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon syyskuussa 2006 julkaistun komission kertomuksen energiasta ja liikenteestä sekä öljyn ja kaasun korkeisiin hintoihin liittyvistä skenaarioista,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen (KOM(2006)0545),

–   ottaa huomioon Göteborgissa 15.–16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä Brysselissä 23.–24. maaliskuuta 2006 ja 15.–16. kesäkuuta 2006 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen päätelmät,

–   ottaa huomioon Hampton Courtissa 27. lokakuuta 2005 järjestetyn ja EU:n uuden energiapolitiikan alkua merkinneen EU:n valtioiden ja hallitusten päämiesten epämuodollisen kokouksen päätelmät, jotka merkitsivät EU:n uuden energiapolitiikan alkua,

–   ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman aiheesta "Euroopan taloudellinen tilanne: alustava selvitys talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista"[1],

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman energian toimitusvarmuudesta Euroopan unionissa[2],

–   ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiatehokkuudesta annetusta vihreästä kirjasta "Enemmän tuloksia vähemmällä"[3] sekä erityisesti komissiolle esittämänsä pyynnöt ja energiatehokkuutta käsittelevät kansalliset toimintasuunnitelmat,

–   ottaa huomioon lokakuussa 2006 julkaistun Stern-tutkimuksen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta talouselämään ("The Economics of Climate Change"),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6‑0001/2007),

A. ottaa huomioon, että öljyn hinnan nousut vaikuttavat yleisesti taannuttavalla tavalla Euroopan unioniin, joka on öljyn nettotuoja, sillä ne heikentävät bruttokansantuotteen (BKT) kasvua, työllisyyttä ja investointeja, luovat inflaatiopainetta ja nostavat korkotasoa,

B.  toteaa, että öljyn hinnan aiemmat hintapiikit aiheutuivat öljyntoimitusten merkittävistä häiriöistä ja että tämänhetkinen öljyn hinnan nousu johtuu pääosin öljyn kysynnän huomattavasta kasvusta Aasiassa ja Yhdysvalloissa sekä öljyä vievien alueiden geopoliittisesta epävakaudesta,

C. ottaa huomioon, että öljyn kysynnän ja tarjonnan tasapainoon liittyvä epävarmuus on nostanut öljyn hintaa entisestään ja lisännyt markkinoiden epävakaisuutta,

D. katsoo, että öljyn hinta on ollut maailmantaloudessa matala jo yli 50 vuoden ajan ja että pitkäaikaisten korkeiden hintojen mahdollisuus aiheuttaa jo nyt talouden perustavanlaatuisia muutoksia; toteaa, että jos mihinkään toimiin ei ryhdytä, Euroopan riippuvuus energiantuonnista voi nousta 50 prosentista 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, jolloin 94 prosenttia öljystä on tuontiöljyä,

E.  katsoo, että kaikissa toimissa, joilla EU:n pyrkii vähentämään riippumattomuuttaan öljyntuonnista, on otettava huomioon ilmastonmuutos; katsoo edellä mainitun Stern-tutkimuksen vahvistavan jälleen, että EU:n energiapaketilla on keskeinen merkitys ilmastonmuutoksen vastustamisessa; toteaa Stern-tutkimuksen myös korostavan valtavia taloudellisia mahdollisuuksia, joita voidaan saada EU:n omaksuessa johtava rooli ilmastonmuutoksen vastustamisessa,

1.  ilmaisee olevansa huolestunut siitä, että viime vuosina öljyn hinnan kehitys on ollut epävakaata ja öljyn hinta on noussut lyhyessä ajassa 12:sta Yhdysvaltojen dollarista barrelilta (tilanne ennen vuotta 2000) 79:ään Yhdysvaltojen dollariin (tilanne 8. elokuuta 2006), mikä heikentää Euroopan talouden toipumista; korostaa, että tuore hinnan nousu vastaa reaalihintoina muutoksia, jotka tapahtuivat 70‑luvun puolivälistä 80-luvun puoliväliin kestäneen edellisen vaiheen aikana, mutta asiaan liittyy nyt muitakin seikkoja ja haasteita;

2.  katsoo, että pelko öljyvarojen riittävyydestä tulevaisuudessa vahvistaa näitä käsityksiä, kun jotkut tutkijat ennustavat välitöntä öljyvarojen vähenemistä, kun taas toiset, lähinnä öljyteollisuuden tutkijat antavat vakuuttavan kuvan öljyvaroista; huomauttaa, että näkemykset tulevasta pulasta vaikuttavat pitkän aikavälin markkinahintoihin;

3.  toteaa, että uusien öljylähteiden löytäminen on entistä vaikeampaa ja että jokainen uusi tynnyri on kalliimpi tutkimuksen ja tuotannon kannalta; toteaa lisäksi, että mittavat investoinnit öljyalaan ovat tarpeen tuotanto- ja jalostuskapasiteetin lisäämiseksi lisääntyvän kysynnän tyydyttämiseksi;

4.  panee merkille öljyn hinnan nykyisen nousun olevan luonteeltaan erilainen verrattuna aikaisempiin nousuihin, jotka johtuivat tarjontaan liittyvistä tekijöistä ja olivat tilapäisiä; katsoo öljyn hinnan nykyisen nousun johtuvan etupäässä kysynnän nopeasta kasvusta kehittyvissä talouksissa, kuten Kiinassa, mutta myös korkeasta kulutuksesta Yhdysvalloissa, epävarmuustekijöistä öljyä tuottavilla alueilla ja toimituskatkoksista, jotka johtuvat siitä, ettei infrastruktuuriin ole investoitu; katsoo siksi, että äskettäiseen hinnannousuun liittyy merkittävässä määrin pysyvä osatekijä ja että spekulointi rahoitusmarkkinoilla kasvattaa sitä entisestään;

5.  on huolissaan siitä, että öljyn kysyntä kasvaa ei pelkästään energia-alalla vaan myös muilla aloilla, kuten petrokemian alalla; katsoo, että öljyä ei pitäisi käyttää sähköntuotantoon;

6.  panee merkille voimakkaasti vaihtelevat arviot ja lausunnot jäljellä olevista öljyvarannoista ja siitä, koska öljyntuotannon huippu saavutetaan; kehottaa tähän liittyen parantamaan edelleen energiatilastojen tietojen avoimuutta etenkin öljyvarastojen suuruuden suhteen; korostaa kuitenkin, että Euroopan on kohdattava entistä enemmän haaste, joka liittyy öljyn pysyvästi korkeaan ja epävakaaseen hintaan sekä sen taloudellisiin vaikutuksiin; katsoo, että äskettäin löydetyt varat ovat yleensä olleet entistä pienempiä ja niiden hyödyntäminen on ollut kalliimpaa, koska esiintymät ovat olleet yhä useammin merellä, ja etsintä-, kehittämis- ja tuotantokustannukset kasvavat jatkossa, minkä vuoksi on entistä nopeammin siirryttävä vaihtoehtoisiin energialähteisiin ja kehitettävä energiaa säästäviä ja uusiutuviin energiamuotoihin perustuvia tekniikoita;

Taannuttavat vaikutukset

7.  korostaa, että öljyn hinnan nousut vaikuttavat yleisesti tuntuvalla taannuttavalla tavalla Euroopan unioniin, joka on öljyn nettotuoja, sillä ne heikentävät BKT:n kasvua, investointeja ja työllisyyttä, luovat inflaatiopainetta ja nostavat korkotasoa;

8.  korostaa, että öljyn hinnan nousu vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen öljyriippuvuuden asteen ja tuotantorakenteiden mukaan ja että vaikutukset ovat voimakkaimmat maissa, jotka ovat hyvin riippuvaisia öljyntuonnista, kuten toisaalta euroalueen maissa, joissa BKT:n arvioidaan laskeneen vähintään 0,5 prosenttia, sekä toisaalta uusissa jäsenvaltioissa, sillä niiden talous on vieläkin energiavaltaisempaa;

9.  on huolissaan siitä, että energian hinnan nousu aiheuttaa painetta nostaa kuluttajahintoja, minkä vuoksi yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin mukainen inflaatio nousee 2,3 prosenttiin euroalueella ja EU:ssa; korostaa, että teollisuuden tuottajahinnat ovat nousseet euroalueella 5,9 prosenttia heinäkuussa 2006, samalla kun öljyn hinnan nousulla ei ole ollut juurikaan toissijaisia vaikutuksia palkkoihin, vaan palkkoja on korotettu kohtalaisesti; tuo esiin olevansa huolissaan öljyn hinnan nousun haitallisista vaikutuksista kotitalouksien kysyntään, kun niiden käytettävissä olevat tulot vähenevät;

10. on huolissaan asumisen, lämmityksen ja liikenteen kustannusten nousun etenkin pienituloisiin, köyhiin ja haavoittuviin väestönosiin kohdistuvista yhteiskunnallisista vaikutuksista ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimia hintojen pitämiseksi kohtuullisina ja näiden palvelujen saannin turvaamiseksi öljyn hinnan noususta huolimatta, jotta voidaan taata liikkuvuus ja välttää sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhtyminen;

11. panee merkille, että joulukuusta 2005 lähtien EKP on nostanut korkoa jo viisi kertaa; on huolissaan siitä, että pk-yritysten on entistä vaikeampi ennakoida lainojen kustannuksia, sekä asian kielteisistä vaikutuksista investointeihin ja työllisyyteen EU:ssa; on pahoillaan öljyn hinnannousun aiheuttamasta inflaatiopaineesta sekä mahdollisista kerrannaisvaikutuksista, jotka voivat yhdessä tehdä rahapolitiikan tiukentamisen lopulta välttämättömäksi;

12. korostaa kasvuun liittyviä riskejä, joita korkojen nosto aiheuttaa herkän taloudellisen elpymisen yhteydessä, ja kiinnittää huomiota riskeihin, joita liittyy euron vaihtokurssin kehitykseen sekä öljyn hintaan, ja toteaa näiden tekijöiden vaikuttaneen heikkoon kasvuun vuonna 2005 talouksien ostovoimaan kohdistuneen vaikutuksen kautta; ehdottaa, että tutkitaan mahdollisuutta edistää öljyn ja siitä jalostettujen tuotteiden hinnan ilmoittamista euroina dollareiden asemesta;

13. panee merkille, että epävarmuus, joka liittyy tulevaan tasapainoon kysynnän ja tarjonnan välillä, on luonut kannustimia uusille rahoitusmarkkinoiden toimijoille ja esimerkiksi öljyn ja muun energian hintoihin liittyville suojaamistoimille ja rahoitusjohdannaisille; panee merkille, että tällaiset toimet ovat joissakin tapauksissa saattaneet vahvistaa suuntauksia kielteisellä tavalla, mutta toisaalta ne voivat parantaa markkinoiden likviditeettiä ja vähentää näin volatiliteettia; ehdottaa, että pyritään löytämään sopivia keinoja vastata niiden jatkuvaa kehittymistä koskevaan huoleen;

Liikennesektori

14. panee merkille, että öljyn hinnan nousulla on hyvin erilaisia vaikutuksia eri sektoreihin ja että se vaikuttaa eniten liikennesektoriin, joka käyttää 56 prosenttia kaikesta EU:ssa kulutetusta öljystä, sekä asumiseen, kun taas muilla sektoreilla riippuvuutta öljystä on onnistuttu vähentämään lisäämällä energiatehokkuutta ja muuttamalla polttoaineseoksia; korostaa, että liikenne ja asuminen muodostavat talouksien huomattavimmat menoerät ja että öljyn hinnan nousu lisää ostovoimaan liittyvää epätasa-arvoa kaikkein pienituloisimpien talouksien vahingoksi;

15. vaatii kattavaa EU:n strategiaa fossiilisten polttoaineiden vähittäiseksi poistamiseksi liikenteen alalta, mikä johtaisi EU:n öljyriippuvuuden asteittaiseen vähenemiseen ja puhtaiden energiamuotojen asteittaiseen käyttöönottoon liikenteessä;

16. katsoo, että liikenteen polttoainetoimituksia voitaisiin laajentaa helpottamalla maakaasuun tai hiileen perustuvien uusien polttoöljyjen ja nestemäisten polttoaineiden tuotantoa, kun tämä on taloudellisesti järkevää; tukee vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten biopolttoaineiden, vety- ja polttokennokäyttöisten ajoneuvojen ja hybridiajoneuvojen kehittämistä ja tuotantoa; kannattaa myös toimia innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi liikennejärjestelmien yleistä hallinnointia varten, mukaan lukien ajoneuvojen energiatehokkuutta koskevat toimet;

Kauppatase, maailmanlaajuinen epätasapaino

17. korostaa, että öljyn hinnan nousu vaikuttaa kielteisesti öljyä tuovien maiden kauppataseeseen ja että se jakaa vaurautta uudelleen öljynviejämaille ja tekee niistä tällä tavoin merkittäviä toimijoita maailmanlaajuisen epätasapainon ja öljydollareiden kierrättämisen kannalta, mikä johtaa jo nyt merkittävien ulkomaanvaluuttavarantojen kerääntymiseen;

18. pitää myönteisenä sitä, että se, että öljyn vientimaat ovat kierrättäneet öljydollareita, on hyödyttänyt euroaluetta ja vaikuttanut myönteisesti ulkomaisiin investointeihin ja lisännyt euroalueen tavaroiden ja palvelujen kysyntää, mikä lievittää osittain öljyn hinnan nousun haittavaikutuksia;

Kilpailu

19. muistuttaa, että kotimaisilla energiamarkkinoilla on taattava viipymättä energian syrjimätön hinta; panee tältä osin merkille, että energiamarkkinat ovat edelleen suurelta osin kansalliset ja että niitä hallitsee edelleen vain muutama yhtiö, jotka ovat niin kansallisia kuin yksityisiäkin ja jotka usein myös omistavat infrastruktuurin; kehottaa komissiota ja kansallisia kilpailuviranomaisia sekä sääntelyviranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota energiayhtiöihin;

20. kehottaa toteuttamaan energian sisämarkkinat ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla poistetaan nykyiset erot, jotka liittyvät sääntelyvirastojen valtuuksiin, siihen, ettei EU:lla ole energia-alan sääntelyvirastoa, joka tarkastelisi rajat ylittäviä kysymyksiä, ja siihen, ettei EU:lla ole verkkojen yhteenliittämistä koskevaa prioriteettisuunnitelmaa, verkkoja koskevia sääntöjä eikä tasapainottavia järjestelmiä tai kaasun varastointijärjestelmiä;

21. korostaa, että infrastruktuurin erottaminen toimittajista on olennainen tekijä kansallisten ja kansainvälisten markkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta sekä infrastruktuuri-investointeihin kannustamisessa;

22. panee lisäksi merkille, että sisämarkkinoiden kasvava keskittyminen voi pahentaa nykyisiä vääristymiä, mikä edellyttää jäsenvaltioiden ja EU:n sääntelykapasiteetin parantamista, jotta voitaisiin taata kuluttajien oikeudet ja EU:n energiatehokkuustavoitteiden noudattaminen;

23. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan energiatehokkuuden korkean tason julkisten hankintojen valintaperusteeksi; katsoo, että tarkistettaessa yhteisön suuntaviivoja valtiontukien myöntämisestä ympäristönsuojeluun pitäisi ryhtyä toimiin sellaisten investointien lisäämiseksi, jotka kohdistuvat energiatehokkuuteen ja monipuolistumiseen tähtääviin toimenpiteisiin;

Euroopan unionin on toimittava nyt

24. korostaa, että ellei toimiin ryhdytä nyt, Euroopan unionin riippuvuus tuontienergiasta kasvaa 50 prosentista 71 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, mistä tuontiöljyn osuus on 94 prosenttia, ja että tämä pahentaa öljyn hinnan nousun kielteisiä vaikutuksia ja lisää EU:n talouden epävakaisuutta;

25. kehottaa komissiota ottamaan valtiontukia arvioitaessa huomioon energiatilanteen aiheuttaman tarpeen investoida innovointiin ja kehottaa seuraamaan, etteivät uudet tuet johda kilpailun vääristymiseen;

26. korostaa, että energiainfrastruktuuriin ja energiahuoltoon on investoitava erittäin paljon tulevina vuosina; kehottaa käynnistämään koko yhteisön laajuisen, eri energialähteitä koskevan syvällisen keskustelun, jossa otetaan huomioon kaikki energian tuotantoon, varastointiin, jakeluun, kuljetukseen, kulutukseen ja toimitusvarmuuteen liittyvät kustannukset, turvallisuuteen ja jätteisiin liittyvät näkökohdat sekä ilmastonmuutokseen, erityisesti hiilidioksidipäästöihin, kohdistuvat vaikutukset; kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksia, joissa arvioidaan eri energialähteiden ja eri lähteistä peräisin olevien energiamuotojen käytön yhdistelmien vaikutuksia näiden muuttujien perusteella;

27. muistuttaa 26. helmikuuta 2004 antamastaan päätöslauselmasta, jossa jo korostettiin, että "Euroopan on ehdottomasti vähennettävä riippuvuuttaan öljyntuonnista, koska se on poliittisesta näkökulmasta ja hinnan epävakauden vuoksi suuri rasite"; piti myönteisenä teknologiafoorumeita European Partnership for a Hydrogen Economy mukaan lukien; kannusti jatkamaan investointeja kustannustehokkaimpiin uusiutuviin energiamuotoihin, jotka vähentäisivät energian yksikköhinnan epävakautta, lisäisivät energian toimitusvarmuutta, olisivat vähemmän haitallisia ympäristölle ja voisivat potentiaalisesti käynnistää teollisen vallankumouksen, jota voidaan verrata Yhdysvaltojen IT-johtoiseen teolliseen vallankumoukseen”;

28. tähdentää, että öljyn hinnan nousu vaikuttaa erityisen kielteisesti siirtymätalouksiin, nouseviin talouksiin ja kehittyviin talouksiin niiden suuren energiaintensiteetin ja matalan energiatehokkuuden vuoksi, ja korostaa kestävän kehityksen esityslistan merkitystä EU:n ulkopolitiikassa, kauppapolitiikassa sekä kehitysyhteistyöpolitiikassa;

29. korostaa lupaavien markkinoiden potentiaalia uusiutuvan energian ja energiatehokkuutta lisäävän teknologian alalla; korostaa uusiutuvan energian käyttöön keskittyvän sektorin myönteisiä kasvu- ja työllisyyslukuja; varoittaa vaarasta menettää ympäristötekniikan alan markkinajohtajan asema Yhdysvalloille ja kehittyville talouksille, joissa on korkean tason osaamista; viittaa hiilidioksidiin liittyvien rakennussaneeraushankkeiden suureen merkitykseen energiansäästön kannalta;

30. panee merkille, että Euroopassa on yhä öljyvaroja; katsoo, että omien öljyvarojen hyväksikäytön maksimointia olisi pidettävä tärkeänä (vaikkakin väliaikaisena) keinona torjua Eurooppaan tuodun öljyn määrän laskua;

31. pitää tarpeellisena energiainfrastruktuurin suuntaamista sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä hajautettuun energiantuotantoon;

32. kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan yksityiskohtaisen suunnitelman, jonka mukaisesti vähennetään EU:n riippuvuutta tuontiöljystä ja siirrytään käyttämään puhtaita energiamuotoja; kehottaa hyväksymään toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi; muistuttaa, että energiatehokkuus on tavallisesti selvästi edullisin tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä ja parantaa energiansaannin varmuutta;

33. pitää myönteisenä energiatehokkuutta koskevaa komission toimintasuunnitelmaa, sillä se on keskeinen panostus energian säästämiseen ja samalla energiariippuvuuden vähentämiseen;

34. korostaa, että energiatehokkuutta koskevaa politiikkaa ja siihen liittyviä toimia on käsiteltävä asianmukaisella tavalla rakenne- ja koheesiorahastojen yhteydessä samoin kuin kilpailukykyä ja innovointia koskevassa ohjelmassa[4]; pitää myönteisenä energiatehokkuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyvää ehdotusta yksityisen rahoituksen tehostamisesta näiden välineiden avulla;

35. pyytää ottamaan käyttöön toimitusvarmuutta koskevan EU:n hätämekanismin ja lisäämään öljyn vähimmäisvarantoa 90 kulutuspäivästä 120 kulutuspäivään sekä kehittämään ainakin 90 päivän kulutuksen kattava kaasun vähimmäisvaranto;

36. esittää, että eurooppalaisten öljyvarojen ja -tuotteiden samoin kuin tuonnin ja viennin tuotetyypeittäinen (raakaöljy, bensiini, dieselöljy, lämmitysöljy ja muut) viikoittainen julkaiseminen (julkisten tietojen perusteella kuten Yhdysvalloissa) mahdollistaisi paremman kuvan saamisen maailmanmarkkinoiden jännitteistä, osoittaisi Euroopan kulutuksen tason, vähentäisi markkinatoimijoiden suuntausta kääntyä amerikkalaisten varastojen puoleen ja helpottaisi näin ollen vähentämään öljyn hinnan volatiliteettia;

37. toistaa pyyntönsä, jonka mukaan monenvälisten pankkien ja julkisten rahoituslaitosten pitäisi perustaa energiatehokkuusrahastoja, joista myönnetään rahaa energiatehokkuutta edistäviin hankkeisiin; katsoo, että energiatehokkuutta koskevat tavoitteet pitäisi sisällyttää myös muiden alojen politiikkaan, erityisesti vero-, liikenne- ja koheesiopolitiikkaan; katsoo, että paikallisten kumppaneiden ja päätöstentekijöiden aktiivisen osallistumisen lisäämiseksi on kannustettava innovatiivisia rahoitusohjelmia ja sopimusvälineitä, kuten mikroluottoja sekä yksityisyritysten ja kuntien välisiä yhteisyrityksiä;

38. korostaa Euroopan investointipankin (EIP) merkittävää tehtävää puhtaaseen energiaan tehtävien investointien edistäjänä; pitää myönteisenä EIP:n sitoumusta lisätä osallistumistaan infrastruktuuri-investointeihin, myös energian toimitusvarmuuteen, uusiutuvaan energiaan ja Euroopan laajuisiin verkkoihin, sekä kaksinkertaistaa uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden osuus 7 prosentista 15 prosenttiin; korostaa, että energialähteitä on monipuolistettava kiireesti ja että EU on sitoutunut kestävään kehitykseen ja tehnyt kansainvälisen sitoumuksen täyttää Kioton pöytäkirjan määräykset; kannustaa EIP:tä ottamaan hiilidioksidipäästöjä koskevat perusteet mukaan valintaperusteisiinsa sekä ottamaan uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeville hankkeilleen vielä kunnianhimoisemman tavoitteen;

Verotus

39. panee merkille energiaverotulojen kasvaneen viimeaikaisen öljyn hinnan nousun myötä; korostaa, että asuminen mukaan lukien tarvitaan sopivaa veropolitiikkaa, jolla vähennetään taloudellista riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, käsitellään ilmastonmuutosta ja luodaan kannusteita lisätä investointeja energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja ympäristöystävällisiin tuotteisiin sekä harjoittaa myönteistä syrjintää niiden puolesta; korostaa, että "saastuttaja maksaa" -periaate pitäisi ottaa käyttöön myös verojärjestelmissä;

40. korostaa, että koska liikennesektori käyttää 56 prosenttia kaikesta EU:ssa kulutetusta öljystä, öljyn hinnan nousu vaikuttaa siihen voimakkaimmin; kehottaa laatimaan liikennealan energiatehokkuutta koskevan puitedirektiivin; kannustaa yhdenmukaistamaan henkilöautoja koskevan lainsäädännön, mikä käsittää EU:n laajuisen, yhdenmukaistetun hiilidioksidipäästöihin perustuvan ajoneuvoveron, johon kuuluu sertifiointi- ja merkintämenettelyjä sekä verokannusteita energialähteiden monipuolistamiseksi; pyytää kehittämään kokonaisvaltaisen strategian, jonka mukaisesti liikennesektorilla luovutaan vähitellen fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja jolla edistetään vain vähäisiä hiilidioksidipäästöjä tuottavien ajoneuvojen pääsyä markkinoille sekä uusinta teknologiaa edustavien biopolttoaineiden ja/tai biovetypolttoaineella kulkevien ajoneuvojen käyttöä; korostaa, että biopolttoaineiden käyttöönotto ei saa johtaa siihen, että autoteollisuus vapautetaan vastuustaan kehittää entistä vähemmän kuluttavia ja saastuttavia ajoneuvoja;

Yhteinen energiapolitiikka: diplomatia energia-asioiden alalla

41. pitää myönteisenä sitä, että EU käy vuoropuhelua ja tekee yhteistyötä öljynviejämaiden kanssa vähentääkseen sekä kysyntään että tarjontaan liittyviä epävarmuustekijöitä, helpottaakseen molemmilla puolilla päätöksentekoa, joka koskee investointeja sekä talouden ja energianlähteiden monipuolistamista, ja luodakseen luottamuksen ja luotettavuuden ilmapiirin;

42. panee merkille, että energiapolitiikasta ja erityisesti energian toimitusvarmuudesta on tultava olennainen osa EU:n yhteistä ulko-, kauppa-, kehitys- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja pyytää kehittämään yhteisen strategian energiatoimitusten ja kauttakuljetusreittien turvaamiseksi ja monipuolistamiseksi niin, että taataan yhteisvastuu EU:n sisällä; ehdottaa, että öljyntuottaja-alueilla pitäisi käyttää kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia, jotta energiaa myyviin maihin saadaan luotua vakaa ja avoin sääntelykehys, jotta voidaan edistää investointeja käyttö- ja liikenneinfrastruktuuriin ja jotta saadaan pitkäaikainen toimitusvarmuus;

43. korostaa, että EU:n uuteen energiadiplomatiaan on sisällytettävä energiatehokkuutta ja energian säästämistä koskeva rakentava vuoropuhelu, jota käydään öljynviejämaiden kanssa, niiden maiden kanssa, jotka ovat osa öljyn kauttakulkureittiä, sekä kaikkien energian suurkuluttajien kanssa, erityisesti kehittyvien talouksien kanssa, jotta globaaleille hyödykkeille voidaan laatia energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset yhteisvastuullisuuden kehittämiseksi energiapolitiikan alalla sekä ympäristön saastumisen ja ilmastomuutoksen torjumiseksi;

44. muistuttaa siitä, että on olennaisen tärkeää taata EU:n energiansaannin varmuus ja kestävyys; korostaa kaksinaista roolia, joka markkinoiden asianmukaisella sääntelyllä ja energiaan liittyvällä diplomatialla tulisi olla energiansaannin kestävän kehyksen luomisessa;

45. kehottaa komissiota tutkimaan toimia öljyhuipun EU:n kansalaisille aiheuttamien vaikutusten vähentämiseksi ja analysoimaan toimintatapoja koskevia ehdotuksia, kuten öljyvarojen ehtymistä koskevaa pöytäkirjaa, mikä helpottaisi siirtymistä kohti fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista;

46. suhtautuu myönteisesti EU:n päästökauppajärjestelmän rooliin, mitä tulee kannustimien tarjoamiseen energian kulutuksen vähentämiseksi; kehottaa laajentamaan tätä järjestelmää siten, että mukaan otetaan myös ilmailuala; kehottaa komissiota huolehtimaan osuudestaan maailmanlaajuisen päästökauppajärjestelmän rakentamisessa;

47. tunnustaa, että pysyvästi korkeat energian hinnat luovat paineita tuotantoprosesseille, jotka ovat riippuvaisia useilta maantieteellisesti kaukaisilta alueilta saatavista raaka-aineista; pyytää komissiota esittämään perinpohjaisen analyysin energian korkeampien hintojen ja öljyhuipun vaikutuksesta kauppavirtoihin osana sen kauppaa ja kilpailukykyä koskevaa työtä;

48. korostaa, että on tärkeää suosia öljyn ja kaasun toimivia maailmanmarkkinoita etenkin WTO:n sääntöjen ja suuntaviivojen avulla; katsoo, että tällainen lähestymistapa voisi edistää merkittävästi energiatehokkuutta ja vähentää siten painetta nostaa energian hintoja;

49. korostaa tarvetta Maailman kauppajärjestön aktiivisempaan toimintaan energiapoliittisissa asioissa sekä tarvetta pyrkiä aikaansaamaan sopimus Euroopan unionin ja öljynviejämaiden järjestön jäsenten välillä, jotta energian hintojen kasvu saataisiin pysymään aisoissa;

50. vaatii, että Euroopan ja Välimeren alueen todellisten energiamarkkinoiden luomiselle olisi annettava keskeinen rooli; on kiinnostunut komission tahdosta, jonka se ilmaisi ulkoista energiapolitiikkaa koskeneessa foorumissa 20. ja 21. marraskuuta 2006 ja joka koski merkittävän aseman antamista Pohjois-Afrikalle ja Lähi-idälle sen ulkoisessa energiapolitiikassa, ja toivoo, että näistä julkilausumista seuraa konkreettisia toimia;

o

o o

51. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL C 98 E, 23.4.2004, s. 162.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0110.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0243.
• [4]  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1639/2006/EY, tehty 24 päivänä lokakuuta 2006, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta (EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15).

PERUSTELUT

”Kalifornian osavaltio haastaa maailman kuusi suurinta autonvalmistajaa ja vaatii niitä korvaamaan niiden valmistamien autojen päästöjen aiheuttamat ympäristöhaitat.”

Yhdysvaltojen presidentti Bush haluaa ”auttaa katkaisemaan Amerikan riippuvuuden ulkomaisesta tuontienergiasta ja aikoo korvata yli 75 prosenttia Lähi-idästä tuotavasta öljystä vuoteen 2025 mennessä – – kehittämällä uutta teknologiaa käyttäen puhtaampia, halvempia ja luotettavampia energianlähteitä”.

Tämä kuulostaa fiktiolta, mutta pitää kuitenkin paikkansa.

Mitä oikein on tapahtumassa?

Vaikka raakaöljyn hinnat olivat ennen vuotta 2000 hyvin matalat, 10–12 Yhdysvaltojen dollaria barrelilta, ne ovat nousseet viimeisten kuuden vuoden aikana, ja elokuussa 2006 barreli maksoi 79 dollaria. Tilanne on helpottunut tämän jälkeen, mutta siitä, että hinnannousu päättyy, ei ole takeita.

Hinnan ollessa 50 euroa (60 dollaria) barrelilta EU maksaa tuontiöljystä vuodessa 250 miljardia, mikä vastaa 2,3:a prosenttia BKT:sta. Ellei toimenpiteisiin ryhdytä, vuoteen 2030 mennessä EU:n käyttämästä energiasta tuontienergiaa on nykyisten 50 prosentin sijasta 70 prosenttia ja tästä 94 prosenttia on tuontiöljyä. Kun riippuvuus on tätä luokkaa, jokainen 10 euron korotus barrelin hintaan merkitsee sitä, että vuotuinen tuonti kasvaa noin 40 miljardia euroa.

Ero aikaisempiin öljyn hintašokkeihin nähden:

Siinä, missä kolme aikaisempaa öljyn hintašokkia johtuivat pääasiallisesti öljyn tarjonnan merkittävistä katkoksista, tällä kertaa kyseessä on öljyn kysynnän huomattava kasvu, joka johtuu paitsi valtaisasta kasvusta Aasiassa myös öljyn kysynnän kasvusta Yhdysvalloissa, mikä saa hinnat nousemaan räjähdysmäisesti. Öljyn maailmanlaajuisen kysynnän kasvusta lähes 70 prosenttia on peräisin Aasiasta ja Amerikasta ja noin 30 prosenttia yksin Kiinasta.

Hinnan nousuun vaikuttaa myös epävarmuustekijöiden kasautuminen. Näitä epävarmuustekijöitä ovat muun muassa

· Irakissa ja Nigeriassa tehdyt sabotaasit sekä öljyinfrastruktuuriin kohdistuneet uhkaukset muissa Lähi-idän tuottajavaltiossa

· hurrikaaneista, kuten Katriinasta, johtuvat toimitusongelmat Yhdysvalloissa

· Yhdysvaltojen suurimpien öljykenttien sulkeminen putkistojen korroosion takia.

Öljyntuotannon huippu

Monet tiedemiehet ja ympäristöjärjestöt varoittavat, että öljyntuotannon huippu on saavutettu tai että sen saavuttaminen on käsillä. Öljy-yhtiöt vakuuttavat meille, että varantoja on jäljellä vielä runsaasti. Tavalliset öljyvarannot sijaitsevat kuitenkin pääasiallisesti alueilla, joille on ominaista merkittävä poliittinen epävakaus, ja epätavalliset öljyvarannot – jotka edellyttävät louhintaa, kaivamista syvemmältä taikka tuotantoa merellä – edellyttävät suuria investointeja ja tulevat kalliimmiksi.

Esittelijän johtopäätös on se, ettei öljyntuotannon huippua ole vielä saavutettu. Näyttää kuitenkin siltä, että ”halvan öljyn tuotantohuippu” on saavutettu.

Vaikka öljyn hinta on taas laskenut aivan hiljattain, on odotettava nämä asiat huomioon ottaen, että sen hinta pysyy epävakaana ja nousee tulevaisuudessa. Kysymystä, joka koskee öljyn hinnan nousun taloudellisia vaikutuksia, on tarkasteltava juuri tätä taustaa vasten.

I          TALOUDELLISET VAIKUTUKSET

·  Kasvu

Taloudelliset vaikutukset vaihtelevat EU:n jäsenvaltiosta toiseen öljyriippuvuuden eri asteiden ja erilaisten tuotantorakenteiden mukaan. Vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin maissa, jotka ovat hyvin riippuvaisia tuontiöljystä, ja hyvin energiavaltaisissa maissa, joissa energian käyttö ei ole kovin tehokasta.

Vaikutukset kohdistuvat erityisesti euroalueen maihin, sillä ne ovat hyvin riippuvaisia tuontiöljystä, ja niiden arvioidaankin kärsivän eniten lyhyellä aikavälillä. BKT:n arvioidaan laskeneen vähintään 0,5 prosenttia.

Kielteiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti EU:n uusiin jäsenvaltioihin, sillä niiden taloudet ovat erityisen energiavaltaisia.

Hintatason lisäksi myös epävarmuus tulevasta hintatasosta ja öljyn hintojen jatkuva epävakaisuus ovat itsessään kielteisiä tekijöitä.

Toisaalta öljyn hinnan nousu johtaa siihen, että öljynviejämaille kertyy öljydollareita, joita ne käyttävät pitkäaikaisiin investointeihin. Tämä auttaa madaltamaan pitkiä korkoja, mikä tukee kasvua. Itse asiassa öljynvientimaat investoivat yhä enemmän ylimääräisiä öljytulojaan euromääräiseen varallisuuteen ja euroalueen tavaroiden ja palvelujen lisääntyvään kysyntään.

· Inflaatio

Öljyn hintojen nousut voivat vaikuttaa inflaatioon sekä suoraan että välillisesti.

Suorat vaikutukset ovat energian kuluttajahintoihin kohdistuvia välittömiä vaikutuksia. YKHI:n energiaosa on noin 8,6 prosenttia YKHI:n kulutuskorista ja vaikuttaa euroalueen kuluttajahintainflaatioon noin yhden prosenttiyksikön verran.

Välillisillä vaikutuksilla viitataan siihen mahdollisuuteen, että suorien vaikutusten lisäksi öljyšokki voi vaikuttaa inflaatioon, jos se vaikuttaa palkkaneuvotteluihin ja hinnan asetantaa koskevaan käyttäytymiseen.

Koko euroalueella ei ole tällä hetkellä nähtävissä merkkejä palkkainflaation kiihtymisestä, vaan palkkainflaatio näyttää olleen laskussa vuoden alusta lähtien.

Tämä osoittaa, että euroalueella on kysyntään liittyvä ongelma, jota pahentaa se, että käytettävissä olevat tulot vähenevät, koska öljyn ja muiden energialähteiden hinnat nousevat ja koska teollisuustuotteiden hinnat ja kuljetuskustannukset alkavat nousta.

Hintojen asetannan suhteen voidaan todeta, että teollisuuden tuottajahinnat ovat nousseet euroalueella voimakkaasti (5,9 prosenttia) heinäkuussa 2009. Tämä osoittaa, että yhtiöt siirtävät voittojensa menetykset kuluttajien maksettaviksi.

Epävakauden ja matalien kasvuennusteiden vuoksi investoinnit vähenevät. Pk-yritysten edustajat ovat tuoneet esille huolenaiheensa siitä, että EKP on nostanut korkoa jo viisi kertaa joulukuusta 2005 lähtien ja että tulevat nostot johtavat siihen, että pk-yritykset eivät kykene ennakoimaan lainojen kustannuksia, mikä estää näin ollen investointien tekemistä.

· Kauppatase ja valuuttakurssit

Öljyn hinnan nousu muuttaa myös maiden välistä kauppatasetta. Öljyn nettotuojamaiden maksutase usein heikkenee, mikä luo painetta laskea korkoa. On odotettavissa, että elleivät keskuspankki ja hallitus muuta rahapolitiikkaansa, dollarin kurssi saattaa olla taipuvainen nousemaan, kun dollarimääräisten valuuttavarantosaamisten kysyntä kasvaa öljyä tuottavissa maissa.

Lisäksi vahva dollari saattaisi vaikuttaa myönteisesti Euroopan talouden ja kaupan kilpailukykyyn. Toisaalta koska dollarin arvon heikkeneminen euroon nähden hillitsi viimeaikaisten öljyn hinnan nousujen vaikutusta euroalueella, dollarin arvon kaikenlaiset muutokset vaikuttaisivat merkittävästi siihen, millaisia vaikutuksia öljyn korkeammilla nimellishinnoilla on EU:n talouteen ja maailmantalouteen.

Öljyn hintojen nousu johtaa myös siihen, että vauraus jakautuu uudelleen öljyä vieviin maihin, mikä tekee niistä merkittäviä toimijoita maailmanlaajuisen epätasapainon ja öljydollareiden kierrättämisen kannalta, mikä johtaa jo nyt merkittävien ulkomaanvaluuttavarantojen kerääntymiseen. Eurooppalaisten tavaroiden ja palvelujen vienti öljyä vieviin maihin kasvoi, millä onnistuttiin vaimentamaan öljyn hinnan nousun kielteisiä vaikutuksia.

· Kilpailu

Kotimaisten energiamarkkinoiden on parannettava kilpailukykyään erityisesti hintojen madaltamiseksi. Energiamarkkinoita hallitsee muutama kansallinen yhtiö, jotka ovat niin yksityisiä kuin julkisiakin, ja jäsenvaltioiden energiamarkkinoiden välillä on useita eroja, mikä estää todella kilpailukykyisten EU:n markkinoiden kehittämisen.

II         EU:N ON LOPULTAKIN TOIMITTAVA

Ellei toimiin ryhdytä nyt, vuoteen 2030 mennessä Euroopan unionin riippuvuus tuontienergiasta kasvaa nykyisestä 50 prosentista 71 prosenttiin, mistä tuontiöljyn osuus on 94 prosenttia. Tämä pahentaa öljynhinnan nousun kielteisiä vaikutuksia ja lisää EU:n talouden epävakaisuutta.

Vaikka välittömät vaikutukset ovatkin kielteisiä, öljyn hinnan viimeaikainen kehitys voi merkitä myös uusia haasteita ja mahdollisuuksia, etenkin siksi, että se tukee siirtymistä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä, missä ei ole vielä tähän mennessä onnistuttu rajallisten ympäristötoimenpiteiden avulla.

Energiakriisi valaisee selvästi kehittyvien maiden lupaavien markkinoiden potentiaalia uusiutuvan energian ja energiatehokkuutta lisäävän teknologian alalla sekä korostaa uusiutuvan energian käyttöön keskittyvän sektorin myönteisiä kasvu- ja työllisyyslukuja. EU:n pitäisi viimeinkin tarttua tilaisuuteen eikä menettää ympäristötekniikan alan markkinajohtajan asemaa Yhdysvalloille.

· Tilaisuus siirtyä uusiutuvan energian käyttöön

Komissio arvioi, että seuraavien 20 vuoden aikana tarvitaan noin yhden biljoonan euron investoinnit, jotta voidaan vastata odotettavissa olevaan energian kysyntään ja korjata vanhenevaa infrastruktuuria. Nämä investoinnit voidaan käyttää perinteisiin energianlähteisiin ja viimeisten öljyvarantojen käyttöön tulevien 20 vuoden aikana taikka siihen, että lähdemme kokonaan uuteen suuntaan.

III       ESITTELIJÄN EHDOTUKSET

1.  On käynnistettävä koko yhteisön laajuinen, eri energialähteitä koskeva keskustelu, jossa otetaan huomioon kaikki energian tuotantoon, varastointiin, jakeluun, kuljetukseen, kulutukseen ja toimitusvarmuuteen liittyvät kustannukset, turvallisuuteen ja jätteisiin liittyvät näkökohdat sekä ilmastonmuutokseen, erityisesti hiilidioksidipäästöihin, kohdistuvat vaikutukset.

2.  Komission on ryhdyttävä kiireesti tekemään tutkimusta eri energialähteiden ja eri lähteistä peräisin olevien energiamuotojen käytön yhdistelmien vaikutuksista näiden muuttujien perusteella.

3.  Komission on ehdotettava yksityiskohtaista suunnitelmaa, jonka mukaisesti vähennetään EU:n riippuvuutta tuontiöljystä. Lisäksi puhtaiden energiamuotojen käyttöön siirtymistä on käsiteltävä tarkemmin, ja toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi tarvitaan kiireesti.

4.  Monenvälisten pankkien ja julkisten rahoituslaitosten on perustettava energiatehokkuusrahastoja, joista myönnetään rahaa energiatehokkuutta edistäviin hankkeisiin.

5.  Energiatehokkuutta koskevat tavoitteet pitäisi sisällyttää myös muiden alojen politiikkaan, erityisesti vero-, liikenne- ja koheesiopolitiikkaan. Paikallisten kumppaneiden ja päätöstentekijöiden aktiivisen osallistumisen lisäämiseksi on ehdotettava innovatiivisia rahoitusohjelmia ja sopimusvälineitä, kuten mikroluottoja sekä yksityisyritysten ja kuntien välisiä yhteisyrityksiä.

6.  EIP:n on tehostettava uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja energiatoimituksia koskevia toimiaan. Koska energialähteiden monipuolistaminen on tärkeää ja koska EU on sitoutunut kestävään kehitykseen ja tehnyt kansainvälisen sitoumuksen täyttää Kioton pöytäkirjan määräykset, EIP:n pitäisi sisällyttää hiilidioksidipäästöjä koskevat perusteet omiin valintaperusteisiinsa ja ottaa vielä kunnianhimoisempi tavoite uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeville hankkeilleen.

7.  Veropolitiikalla on luotava kannusteita energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja ympäristöystävällisin tuotteisiin kohdistuvien investointien lisäämiseksi sekä myönteisen syrjinnän harjoittamiseksi niiden puolesta.

8.  ”Saastuttaja maksaa” -periaate on otettava käyttöön myös verojärjestelmissä.

9.  Koska liikennesektori käyttää 56 prosenttia kaikesta EU:ssa kulutetusta öljystä ja öljyn hinnan nousu vaikuttaa siihen voimakkaimmin, on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön liikennealan energiatehokkuutta koskeva puitedirektiivi.

10.  On siirryttävä kohti henkilöautoja koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamista, mikä käsittää EU:n laajuisen, yhdenmukaistetun hiilidioksidipäästöihin perustuvan ajoneuvoveron, johon kuuluu sertifiointi- ja merkintämenettelyjä sekä verokannusteita energialähteiden monipuolistamiseksi.

11.  Tarvitaan kokonaisvaltainen strategia, jonka mukaisesti liikennesektorilla luovutaan vähitellen fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja jolla edistetään vain vähäisiä hiilidioksidipäästöjä tuottavien ajoneuvojen pääsyä markkinoille sekä uusinta teknologiaa edustavien biopolttoaineiden ja/tai biovetypolttoaineella kulkevien ajoneuvojen käyttöä.

IV                   ENERGIAA KOSKEVA VUOROPUHELU JA DIPLOMATIA

Öljyn hinnan nousun myötä kestävän kehityksen ottaminen osaksi kaikkia politiikanaloja, myös kauppa- ja kehityspolitiikkaa, voisi antaa EU:n teollisuudelle ja innovaatioille sysäyksen eteenpäin uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden tuotteiden ja teknologian alalla sekä vauhdittaa kasvua ja työpaikkojen syntymistä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti.

Viimeisimpänä muttei vähimpänä esittelijä pitää myönteisenä sitä, että EU käy vuoropuhelua ja tekee yhteistyötä öljynviejämaiden kanssa. Se on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan vähentää sekä kysyntään että tarjontaan liittyviä epävarmuustekijöitä, helpottaa molemmilla puolilla päätöksentekoa, joka koskee investointeja sekä talouden ja energialähteiden monipuolistamista, sekä luoda luottamuksen ja luotettavuuden ilmapiiri.

12. Energiapolitiikka on liitettävä ulkopolitiikkaan, kehityspolitiikkaan ja turvallisuuspolitiikkaan.

Esittelijä katsoo, että EU:n uudella energiadiplomatialla on pyrittävä energian toimitusvarmuutta, energiatehokkuutta ja energian säästämistä koskevaan rakentavaan vuoropuheluun, jota käydään öljynvientimaiden kanssa, niiden maiden kanssa, jotka ovat osa öljyn kauttakulkureittiä, sekä kaikkien energian suurkuluttajien kanssa, erityisesti kehittyvien talouksien kanssa, jotta energiapolitiikan alalle saadaan kehitettyä lisää yhteisvastuullisuutta:

–         yhteisvastuullisuutta EU:n kanssa

–         yhteisvastuullisuutta kehittyvien maiden kanssa

–         yhteisvastuullisuutta kaikkien niiden kanssa, jotka torjuvat ympäristön saastumista ja ilmastomuutosta.

Öljyn hinnan nousun myötä kestävän kehityksen ottaminen osaksi kaikkia politiikanaloja, myös kauppa- ja kehityspolitiikkaa, voisi antaa EU:n teollisuudelle ja innovaatioille sysäyksen eteenpäin uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden tuotteiden ja teknologian alalla sekä vauhdittaa EU:ssa ja maailmanlaajuisesti sellaista kasvua ja sellaisten työpaikkojen syntymistä, joilla on tulevaisuutta.

kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO  (18.12.2006)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista
(2006/2247(INI))

Valmistelija: Godelieve Quisthoudt-Rowohl

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että kilpailu maailmanlaajuisilla öljy- ja kaasumarkkinoilla lisääntyy erityisesti tärkeimpien voimakkaan talouskasvun maiden kysynnän perusteella; pyytää komissiota asettamaan ensisijaiseksi painopistealueeksi toimitusvarmuuden parantamisen; painottaa niitä toisiaan tukevia rooleja, jotka riittävällä markkinasääntelyllä ja energiaan liittyvällä diplomatialla tulisi olla energiansaannin vakaiden puitteiden luomisessa; korostaa, että on tärkeää monipuolistaa lähteitä, toimittajia ja kuljetusreittejä ja tehostaa EU:n omavaraisuutta energian suhteen;

2.  pitää myönteisenä energiatehokkuutta koskevaa komission toimintasuunnitelmaa, sillä se on keskeinen panostus energian säästämiseen ja samalla energiariippuvuuden vähentämiseen;

3.  painottaa, että energian hinnat tulevat olemaan pysyvästi korkeammat, kun maailmassa saavutetaan öljyn tuotannon enimmäismäärä (öljyhuippu), jonka jälkeen öljyvarastot alkavat väistämättä vähentyä;

4.  uskoo, että öljyhuipulla tulee olemaan suuria vaikutuksia kansainväliseen kauppaan, koska tulee olemaan yhä vähemmän taloudellista turvautua tuotteisiin, jotka edellyttävät pitkiä kuljetuksia, etenkin ilmateitse;

5.  kehottaa komissiota tutkimaan toimia öljyhuipun EU:n kansalaisille aiheuttamien vaikutusten vähentämiseksi, mukaan lukien toimintatapoja koskevien ehdotusten, kuten öljyvarojen ehtymistä koskevan pöytäkirjan, analysointi, joka helpottaisi siirtymistä kohti muiden kuin fossiilisten polttoaineiden käyttöä;

6.  on tyytyväinen komission aikomukseen hyödyntää kahdenvälistä ja monenvälistä kauppapolitiikkaa energiatehokkaiden teknologioiden edistämiseksi, jotta voidaan vähentää energian maailmanlaajuista kysynnän kasvua, ja uskoo, että maailmanlaajuinen hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmä auttaisi tämän tavoitteen saavuttamisessa samoin kuin lisäaloitteet lentoliikenteen polttoaineen käytön tehostamiseksi;

7.  kiinnittää huomiota siihen, että öljy ei ole tärkeää vain liikenteelle vaan myös suurimmalle osalle tehdasteollisuutta; katsoo näin ollen, että kussakin tuotantoketjun vaiheessa olisi toteutettava kaikki mahdolliset toimet fossiilisten polttoaineiden mahdollisimman tehokkaan käytön takaamiseksi, jotta voidaan minimoida vaikutukset ympäristöön ja vähentää paineita käyttää vähäisiä voimavaroja;

8.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita laatimaan energia-alan yhteisen strategian, jotta saataisiin aikaan maailmanlaajuiset vakaat energiamarkkinat ja tarjottaisiin parhaat mahdollisuudet pysäyttää energianhankintamenetelmien huolestuttava kehitys maailmanlaajuisesti;

9.  korostaa, että Kioton pöytäkirja ei suinkaan estä taloudellista kehitystä, vaan siinä ennakoidaan tarve muuttaa niitä investointistrategioita, jotka fossiilisten energiamuotojen hinnan nousu tekee välttämättömiksi; muistuttaa, että lisäksi se tarjoaa kansainväliset puitteet, joissa pitäisi rohkaista uusien tuotantomenetelmien, uusien teknologioiden ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa etenkin kehittyvissä maissa ja kehitysmaissa;

10. painottaa, että öljyn hinnan noususta aiheutuu erityisen epäedullisia vaikutuksia kehittyvien maiden ja kehitysmaiden talouksiin niiden suuren energiaintensiteetin ja matalan energiatehokkuuden vuoksi, ja korostaa kestävän kehityksen esityslistan merkitystä EU:n ulkopolitiikassa, kauppapolitiikassa sekä kehitysyhteistyöpolitiikassa;

11. katsoo, että energiatehokas ja ympäristöystävällinen teknologia voi tarjota eurooppalaisille yrityksille merkittävän kilpailuedun; korostaa, että tämän edun säilyttämiseksi tutkimukseen ja kehittämiseen on sijoitettava riittävästi varoja ja eurooppalaisia normeja on edistettävä kansainvälisillä foorumeilla; pyytää komissiota lisäämään kauppakumppaneiden tietoutta kaikkien osapuolten mahdollisesta hyötymisestä;

12. korostaa, että energiatehokkuutta koskevaa politiikkaa ja siihen liittyviä toimia on käsiteltävä asianmukaisella tavalla rakenne- ja koheesiorahastojen yhteydessä samoin kuin kilpailukykyä ja innovointia koskevassa ohjelmassa; pitää myönteisenä energiatehokkuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyvää ehdotusta yksityisen rahoituksen tehostamisesta näiden välineiden avulla;

13. suhtautuu myönteisesti EU:n päästökauppajärjestelmän rooliin, mitä tulee kannustimien tarjoamiseen energian kulutuksen vähentämiseksi; kehottaa laajentamaan tätä järjestelmää siten, että mukaan otetaan myös ilmailuala; kehottaa komissiota huolehtimaan osuudestaan maailmanlaajuisen päästökauppajärjestelmän rakentamisessa;

14. tunnustaa, että pysyvästi korkeat energian hinnat luovat paineita tuotantoprosesseille, jotka ovat riippuvaisia useilta maantieteellisesti kaukaisilta alueilta saatavista raaka-aineista; pyytää komissiota esittämään perinpohjaisen analyysin energian korkeampien hintojen ja öljyhuipun vaikutuksesta kauppavirtoihin osana sen kauppaa ja kilpailukykyä koskevaa työtä;

15. painottaa, että energian hintojen kontrolloimaton nousu vaikuttaa heikoimmassa asemassa oleviin, horjuttaa kotitalouksien tuloja ja heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, etenkin niissä maissa, joilla on erityisiä maantieteellisiä, alueellisia tai ilmastollisia erityispiirteitä, kuten vuoristo- ja saaristoalueita;

16. korostaa, että on tärkeää suosia öljyn ja kaasun toimivia maailmanmarkkinoita etenkin WTO:n sääntöjen ja suuntaviivojen avulla; katsoo, että tällainen lähestymistapa voisi edistää merkittävästi energiatehokkuutta ja vähentää siten painetta nostaa energian hintoja;

17. on huolissaan meneillään olevista, energiapalvelujen vapauttamista koskevista neuvotteluista GATSin yhteydessä, sillä niillä pyritään suuremman energiaturvallisuuden nimissä vähentämään hallitusten oikeutta sääntelyyn ja sellaisiin prioriteetteihin kuin tuontienergiasta riippuvuuden vähentäminen ja kestäviin energianlähteisiin siirtyminen; on vakuuttunut siitä, että energiapolitiikan demokraattisesta valvonnasta on tullut maailmanlaajuinen velvoite sellaisten ennennäkemättömien uhkien kohtaamiseksi, joita aiheutuu turvallisuudelle, taloudelle, yhteiskunnalle ja ympäristölle; kehottaa tämän vuoksi komissiota pidättäytymään kaikista pyynnöistä tai ehdotuksista muille maille energiapalvelualan vapauttamiseksi;

18. korostaa tarvetta aktiivisempaan osallistumiseen Maailman kauppajärjestön toimintaan energia-asioissa sekä tarvetta pyrkiä aikaansaamaan sopimus Euroopan unionin ja öljynviejämaiden järjestön jäsenten välillä, jotta energian hintojen kasvu saataisiin pysymään aisoissa;

19. katsoo, että energian toimitusvarmuudesta on tultava erottamaton osa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa; korostaa rajat ylittävän yhteistyön merkitystä energia-alalla ja pyytää komissiota kehittämään energiapolitiikkaa koskevaa yhteistyötä Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa;

20. vaatii, että Euroopan ja Välimeren alueen todellisten energiamarkkinoiden luomiselle olisi annettava keskeinen rooli; on kiinnostunut komission tahdosta, jonka se ilmaisi ulkoista energiapolitiikkaa koskeneessa foorumissa 20. ja 21. marraskuuta 2006 ja joka koski merkittävän aseman antamista Pohjois-Afrikalle ja Lähi-idälle sen ulkoisessa energiapolitiikassa, ja toivoo, että näistä julkilausumista seuraisi konkreettisia toimia;

21. pitää käyttökelpoisena Euroopan unionin aloitetta sellaisen kansainvälisen mekanismin luomiseksi, jolla estetään keinottelu öljypörsseissä;

22. painottaa, kuinka tärkeää on sisällyttää Euroopan unionin öljyä tuottavien kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin määräykset, jotka koskevat toimia energian raaka-aineiden liiallisen ja perusteettoman hinnan nousun kontrolloimiseksi.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Energian hinnan nousun makrotaloudelliset vaikutukset
Menettelynumero	2006/2247(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	ECON
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	INTA 26.10.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Godelieve Quisthoudt-Rowohl 12.9.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	22.11.2006
Hyväksytty (pvä)	18.12.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	15 0 8
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Kader Arif, Jean-Pierre Audy, Enrique Barón Crespo, Daniel Caspary, Françoise Castex, Christofer Fjellner, Alain Lipietz, Caroline Lucas, Erika Mann, Helmuth Markov, David Martin, Georgios Papastamkos, Tokia Saïfi, Robert Sturdy, Gianluca Susta, Johan Van Hecke, Zbigniew Zaleski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Panagiotis Beglitis, Harlem Désir, Elisa Ferreira, Małgorzata Handzlik, Jens Holm, Jörg Leichtfried
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

12.12.2006

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (*)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

öljyn hinnannousun taloudellisista vaikutuksista

(2006/2247(INI))

Valmistelija(*): Giles Chichester

(*) Valiokuntien tehostettu yhteistyö – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että öljyn hinta nousi yli 370 prosenttia vuosina 2001–2006 ei öljyn puutteen vuoksi vaan siksi, että epävarmuus toimitusten riskeistä kasvoi suurien geopoliittisten jännitteiden, terroristihyökkäysten mahdollisuuden ja öljyntuottaja-alueiden luonnonkatastrofien sekä kehittyvien maiden, kuten Kiinan ja Intian, kasvavan kysynnän vuoksi; toteaa lisäksi, että päivittäinen raakaöljyn kulutus on noussut noin 85 miljoonaan tynnyriin vuonna 2006, että maailmanlaajuinen varatuotantokapasiteetti on ainoastaan noin 1,5 miljoonaa tynnyriä päivässä ja tästä suurin osa tuotetaan Saudi-Arabiassa ja että markkinat ovat huolestuneita siitä, että varatuotantokapasiteetti on riittämätön ja puutteellinen mahdollisten toimitushäiriöiden ja maantieteellisten riskien kattamiseksi;

2.  katsoo, että pelko öljyvarojen riittävyydestä tulevaisuudessa vahvistaa näitä käsityksiä, kun jotkut tutkijat ennustavat välitöntä öljyvarojen vähenemistä, kun taas toiset, lähinnä öljyteollisuuden tutkijat esittävät vakuuttavan kuvan öljyvaroista; huomauttaa, että näkemykset tulevasta pulasta vaikuttavat pitkän aikavälin markkinahintoihin;

3.  toteaa, että uusien öljylähteiden löytäminen on entistä vaikeampaa ja että jokainen uusi tynnyri on kalliimpi tutkimuksen ja tuotannon kannalta; toteaa lisäksi, että mittavat investoinnit öljyalaan ovat tarpeen tuotanto- ja jalostuskapasiteetin lisäämiseksi lisääntyvän kysynnän tyydyttämiseksi;

4.  toteaa, että koska öljyn kysyntä kasvaa nopeasti kolmansissa maissa, erityisesti muissa kuin OECD-maissa, öljyn kysyntä tulee kasvamaan niissä kolmansissa maissa, jotka kilpailevat EU‑jäsenvaltioiden tarvitsemasta öljystä;

5.  korostaa öljyn merkitystä EU:n taloudelle ja katsoo, että riippuvuus öljystä ja öljyn tuonnista on erittäin huolestuttavaa erityisesti, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden toimet vähentää riippuvuutta 1970-luvun puolestavälistä lähtien ja kulutuksen ilmeisen väistämätön kasvu liikenteessä; huomauttaa lisäksi, että liikenne on lähes täysin (98-prosenttisesti) riippuvainen öljystä ja käyttää 70 prosenttia EU:ssa kulutetusta öljystä ja että tämä kulutus jatkaa nousuaan tulevaisuudessa;

6.  panee merkille, että Euroopassa on yhä öljyvaroja; katsoo, että omien öljyvarojen hyväksikäytön maksimointia olisi pidettävä tärkeänä (vaikkakin väliaikaisena) keinona torjua Eurooppaan tuodun öljyn määrän laskua;

7.  korostaa, että rakenteellisen korkeilla öljynhinnoilla on yleinen taannuttava vaikutus öljystä erittäin riippuvaisiin EU:n jäsenvaltioihin; muistuttaa, että tämä suuntaus laukaisee korkotason nousun, mikä puolestaan vaarantaa Lissabonin strategian saavutukset; painottaa siksi, että öljynhintojen nousun kielteisen makrotaloudellisen vaikutuksen vuoksi on vaihdettava yhä nopeammin vaihtoehtoisiin energialähteisiin ja kehitettävä energiaa säästäviä tekniikoita ja uusiutuvia energialähteitä;

8.  katsoo, että kaikissa toimissa, joilla EU:n pyrkii vähentämään riippuvuuttaan öljyntuonnista, on otettava huomioon ilmastonmuutos; korostaa tässä yhteydessä, että Sternin raportti ilmastonmuutoksen taloudellisista näkökohdista vahvistaa jälleen, että EU:n energiapaketilla on keskeinen merkitys ilmastonmuutoksen vastustamisessa, ja tähdentää lisäksi valtavia taloudellisia mahdollisuuksia, joita voidaan saada, jos EU ottaa johtavan roolin ilmastonmuutoksen vastustamisessa;

9.  korostaa, että EU:n energiahuollon varmuuden parantaminen ja öljyn korkeisiin hintoihin ja toimitushäiriöihin liittyvän haavoittuvuuden vähentäminen edellyttää, että erityistä huomiota kiinnitetään öljyvarastojen laajentamiseen ja monipuolistamiseen, tehokkuuden parantamiseen, uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseen, erityisesti liikenteessä ja lämmityksessä, sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden ja tekniikoiden tutkimiseen ja kehittämiseen;

10. vaatii kattavaa EU:n strategiaa fossiilisten polttoaineiden vähittäiseksi poistamiseksi liikenteen alalta, mikä johtaisi EU:n öljyriippuvuuden asteittaiseen vähenemiseen ja puhtaiden energioiden asteittaiseen käyttöön liikenteessä;

11. katsoo, että liikenteen polttoainetoimituksia voitaisiin laajentaa helpottamalla maakaasuun tai hiileen perustuvien uusien polttoöljyjen ja nestemäisten polttoaineiden tuotantoa, kun tämä on taloudellisesti järkevää; tukee vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten biopolttoaineiden, vety- ja polttokennokäyttöisten ajoneuvojen ja hybridiajoneuvojen kehittämistä ja tuotantoa; kannattaa myös toimia innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi liikennejärjestelmien yleistä hallinnointia varten, mukaan lukien ajoneuvojen energiatehokkuutta koskevat toimet;

12. on huolissaan siitä, että öljyn kysyntä kasvaa ei pelkästään energia-alalla vaan myös muilla aloilla, kuten petrokemian alalla; katsoo, että öljyä ei pitäisi käyttää sähköntuotantoon;

13. esittää, että eurooppalaisten öljyvarojen ja -tuotteiden samoin kuin tuonnin ja viennin tuotetyypeittäinen (raakaöljy, bensiini, dieselöljy, lämmitysöljy ja muut) viikoittainen julkaiseminen (julkisten tietojen perusteella kuten Yhdysvalloissa) mahdollistaisi paremman kuvan saamisen maailmanmarkkinoiden jännitteistä, osoittaisi Euroopan kulutuksen tason, vähentäisi markkinatoimijoiden suuntausta kääntyä amerikkalaisten varastojen puoleen ja helpottaisi näin ollen vähentämään öljyn hinnan häilyvyyttä.

Background materials

Percentage of Consumption by Fuel

Source: IEA, Key World Energy Statistics 2006 Edition/Eurostat

Import Dependency by Fuel Type

Source: Eurostat 2003

World Oil Producers and Importers

Source: IEA, Key World Energy Statistics 2006 Edition

World Oil Reserves

Source: BP Statistical Review of World Energy June 2006             (© BP 2006)

OPEC Spare Production Capacity

           Source: IEA, Total estimate

Annual Changes in World Oil Demand

           Source: IEA, September 2006

Oil prices are high not because of shortage,

but because of a fear of shortage

           Source: IEA, September 2006

The Global Oil Market in 2005

Inter-regional crude oil flows: 35 Mb/d

(Mb/d: Millions of barrels per day)

           Source: IEA, Total 2006

Demand will be focused on transportation and

petrochemicals because of high oil prices

           Source: IEA, World Energy Outlook 2005

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Öljyn hinnannousun taloudelliset vaikutukset
Menettelynumero	2006/2247(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	ECON
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ITRE 26.10.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)	26.10.2006
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Giles Chichester 12.9.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	20.3.2006		22.11.2006	11.12.2006
Hyväksytty (pvä)	11.12.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jan Březina, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, András Gyürk, Fiona Hall, Erna Hennicot-Schoepges, Ján Hudacký, Romana Jordan Cizelj, Pia Elda Locatelli, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Aldo Patriciello, Herbert Reul, Catherine Trautmann, Nikolaos Vakalis
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Etelka Barsi-Pataky, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Vittorio Prodi, Lambert van Nistelrooij
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Sharon Bowles, Bill Newton Dunn, Sepp Kusstatscher
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Öljyn hinnan nousun taloudelliset vaikutukset

Menettelynumero

2006/2247(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

ECON

Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

26.10.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ITRE 26.10.2006

INTA 26.10.2006

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)

Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

INTA 26.10.2006

Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)

Manuel António dos Santos 15.11.2006

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

23.1.2006

20.3.2006

28.11.2006

Hyväksytty (pvä)

20.12.2006

Lopullisen äänestyksen tulos

+: –: 0:

34 0 1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Elisa Ferreira, Jean-Paul Gauzès, Donata Gottardi, Sophia in 't Veld, Wolf Klinz, Andrea Losco, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Dariusz Rosati, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Olle Schmidt, Margarita Starkevičiūtė, Sahra Wagenknecht, Lars Wohlin

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Valdis Dombrovskis, Harald Ettl, Syed Kamall, Werner Langen, Klaus-Heiner Lehne, Alain Lipietz, Jules Maaten, Vladimír Maňka, Thomas Mann, Corien Wortmann-Kool

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Reinhard Rack

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

5.1.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...