MIETINTÖ paikallisyhteisöistä ja kehitysyhteistyöstä
1.3.2007 - (2006/2235(INI))
Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Pierre Schapira
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
paikallisyhteisöistä ja kehitysyhteistyöstä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 179 artiklan,
– ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission 20. joulukuuta 2005 antaman yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus[1], ja katsoo, että julkilausumassa tärkeimmäksi yhteiseksi periaatteeksi nostetaan omavastuullisuus ja kumppanuus, ja siinä sitoudutaan tukemaan hajauttamista ja hyvää hallintotapaa sekä kannustetaan "paikallisia viranomaisia osallistumaan kehitysyhteistyöhön entistä enemmän",
– ottaa huomioon kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o ...(2004/0220(COD))[2],
– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen[3], sellaisena kuin se on muutettuna kumppanuussopimuksen muuttamisesta Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 allekirjoitetulla sopimuksella[4] (Cotonoun sopimus), ja erityisesti sen 4 artiklan, 28 artiklan, 30 artiklan 2 kohdan, 43 artiklan 4 kohdan ja 58 artiklan 2 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan paikallis- ja aluehallinnon kongressin peruskirjan, jonka Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 14. tammikuuta 1994 pidetyssä 506:nnessa ministerivaltuutettujen kokouksessa,
– ottaa huomioon komission neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle 25. tammikuuta 2006 antaman tiedonannon "Valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten rooli kehityksessä – Temaattinen ohjelma", jossa vahvistetaan, että paikallisviranomaiset ovat täysivaltaisia toimijoita kehityksessä, sekä kehotetaan ottamaan paikallisviranomaisia mukaan "kehitysprosessiin muun muassa vuoropuhelua käymällä ja niitä rahallisesti tukemalla" (KOM(2006)0019),
– ottaa huomioon komission neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 12. lokakuuta 2005 antaman ja Eurooppa-neuvoston 15.–16. joulukuuta 2005 hyväksymän tiedonannon "EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi" (KOM(2005)0489), jossa komissio sitoutuu tukemaan paikallisviranomaisten kapasiteetin hajauttamista ja lujittamista sekä korostaa Euroopan ja Afrikan välisen kumppanuuden ja ystävyyskaupunki- sekä ystävyyskuntatoiminnan strategista merkitystä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa sekä tavoitteiden toteuttamiselle välttämättömien edellytysten edistämisessä,
– ottaa huomioon komission neuvostolle, Euroopan parlamentille sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 20. lokakuuta 2003 antaman tiedonannon "Johtaminen ja kehitys" (KOM(2003)0615), jossa hyvä hallintotapa todetaan yhdeksi eurooppalaisen kehitysyhteistyön ensisijaisista tavoitteista,
– ottaa huomioon komission kehitysyhteistyön pääosaston yksiköille ja lähetystöille AKT-maissa, Latinalaisessa Amerikassa, Aasian ja Välimeren maissa sekä Keski- ja Itä-Euroopan maissa 23. joulukuuta 1999 toimittaman muistion (DEV/1424/2000), jossa suositellaan (hajautettujen) toimijoiden osallistumista kehityspolitiikan alkuvaiheen muotoiluun ja suunnitteluun sekä ehdotetaan operatiivisen oppaan toimittamista kaikkien kehitysmaiden valtuuskunnille,
– ottaa huomioon hajautetusta yhteistyöstä 17. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston (EY) asetuksen N:o 1659/98[5], sellaisena kuin se on muutettuna asetuksilla (EY) N:o 955/2002[6] ja (EY) N:o 625/2004[7],
– ottaa huomioon hajautettua yhteistyötä koskevan budjettikohdan B7-6002, jolla pyritään edistämään tätä lähestymistapaa kaikissa kehitysmaissa,
– ottaa huomioon alueiden komitean 16. marraskuuta 2005 antaman lausunnon, joka koskee hajautettua yhteistyötä EU:n kehityspolitiikan uudistamisessa (CdR 224/2005),
– ottaa huomioon syyskuussa 2005 pidetyssä YK:n 60. yleiskokouksessa kokoontuneiden valtioiden ja hallitusten päämiesten vuosituhannen kehitystavoitteista antaman loppujulkilausuman, jossa korostetaan paikallisviranomaisten tärkeää roolia vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisessa,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin YK:n 59. yleiskokouksessa 13. syyskuuta 2004 esittelemän raportin A/59/354, jossa tunnustetaan paikallisviranomaisten ja paikallisviranomaisten maailmanlaajuisten verkostojen, kuten erityisesti Kaupunkien ja paikallishallitusten liiton rooli yhtenä YK:n tärkeimmistä kumppaneista paikallisissa kehitysyhteistyötä koskevissa ja humanitaarisissa asioissa,
– ottaa huomioon ministereiden ja hallitusten edustajien 16.–22. maaliskuuta 2006 Meksikossa pidetyssä neljännessä Maailman vesifoorumissa antaman loppujulkilausuman, jossa todetaan, että tehokas yhteistyö paikallisviranomaisten kanssa on avainasemassa pyrittäessä vastaamaan vesivaroja koskeviin haasteisiin ja täyttämään niitä koskevat vuosituhannen kehitystavoitteet,
– ottaa huomioon Johannesburgissa 26. elokuuta – 4. syyskuuta 2002 järjestetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa annetun julkilausuman, jonka mukaan paikallisviranomaisten roolin ja kapasiteetin vahvistaminen on välttämätöntä kestävän kehityksen varmistamiseksi,
– ottaa huomioon Istanbulissa kesäkuussa 1996 järjestetyssä elinympäristöjä käsitelleessä toisessa huippukokouksessa annetun loppujulkilausuman, jossa tunnustetaan, että paikallisviranomaiset ovat valtioiden läheisimmät yhteistyökumppanit asutusalueita koskevan Yhdistyneiden kansakuntien toimintaohjelman täytäntöönpanossa,
– ottaa huomioon Rio de Janeirossa 13.–14. kesäkuuta 1992 järjestetyssä ympäristöä koskeneessa toisessa huippukokouksessa annetun julkilausuman, jossa korostetaan paikallisviranomaisten ratkaisevaa roolia Agenda 21 -toimintaohjelman täytäntöönpanossa,
– ottaa huomioon Kaupunkien ja paikallishallitusten liiton perustajakokouksessa Pariisissa toukokuussa 2004 annetun julkilausuman, jossa kolmetuhatta paikallisyhteisöjä edustanutta kaupunginjohtajaa ja paikallisvaltuutettua eri maista sitoutuivat toteuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet paikallistasolla ja ponnistelemaan paikallisyhteisöjen autonomian ja demokratian vahvistamiseksi sekä kaupunkien välisen yhteistyön parantamiseksi kehityksen hyväksi,
– ottaa huomioon Innsbruckissa 12. toukokuuta 2006 pidetyssä Euroopan kuntien ja alueiden neuvoston yleiskokouksessa annetun loppujulkilausuman ja siihen sisältyneen luvun "Paikallisesta globaaliin" (From Local to Global), jossa korostetaan Euroopan ja paikallisyhteisöjen roolia maailmassa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6‑0039/2007),
Paikallisviranomaisten asiantuntemus ja lisäarvo kehitysyhteistyölle
A. ottaa huomioon, että vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttaminen kuuluu EU:n ensisijaisiin tehtäviin ja että YK ja erityisesti sen pääsihteeri ovat tunnustaneet paikallisyhteisöjen keskeisen roolin näiden tavoitteiden toteuttamisessa, ja ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri totesi vuonna 2005 järjestetyssä vuosituhattavoitteita käsitelleessä huippukokouksessa seuraavaa: "Miten me voimme toivoa saavuttavamme vuosituhannen kehitystavoitteet, jos emme saavuta edistystä koulutuksessa, nälän torjumisessa, terveydenhuollossa, vesihuollossa, terveysoloissa tai sukupuolten välisessä tasa-arvossa? Kaupungeilla ja paikallishallituksilla on ratkaiseva rooli kaikissa näissä kysymyksissä. (...) Jos tavoitteemme ovatkin maailmanlaajuisia, niiden toteuttaminen tapahtuu tehokkaimmin paikallisesti",
B. ottaa huomioon, että nykyvauhdilla vuoteen 2015 asetettujen vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen kuluisi 110 vuotta, ja korostaa, että EU:n olisi tunnustettava, että näiden tavoitteiden saavuttamisessa tarvitaan paikallisviranomaisten kokemusta kehitysyhteistyön eri aloista, kuten vesivarojen hoito, aidsin torjuminen, tasa-arvopolitiikka, jätehuolto, sosiaalinen koheesio sekä paikallisyhteisöjen taloudellinen kehitys,
C. ottaa huomioon, että jokaisella lapsella on oikeus tulla rekisteröidyksi väestörekisteriin ja että paikallisyhteisöt ovat tässä suhteessa keskeisessä asemassa, ja toteaa, että tämä käytäntö on välittömässä yhteydessä vastaaviin ihmisoikeusnormeihin, jotka suojelevat lapsia työnteon kautta tapahtuvalta hyväksikäytöltä,
D. ottaa huomioon, että hyvä hallintotapa on EU:n ensisijainen tavoite ja että edellä mainitun kehitystä koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaan paikallisdemokratia ja hajauttaminen ovat demokraattisen hallintotavan keskeisiä tekijöitä,
E. ottaa huomioon, että 20 vuoden kuluttua 60 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa ja että kaupungit ovat siten ratkaisevassa asemassa vähäosaisten elinolojen parantamisessa,
F. ottaa huomioon, että paikallisviranomaiset kaikkialla maailmassa edellyttävät kokemusta, jota saadaan:
- Euroopan eri maiden paikallisviranomaisten rahoittamien tai tukemien, paikallisyhteisöjen välisten hankkeiden avulla, joita on toteutettu yhteistyössä eteläisen pallonpuoliskon maiden yhteisöjen kanssa yli 30 vuoden ajan,
- EU:n URB–AL -ohjelman (Latinalainen Amerikka), Asia URBS -ohjelman sekä vähemmässä määrin MEDA-ohjelman (Välimeren etelänpuoleiset maat), ACCESS-ohjelman (Keski- ja Itä-Eurooppa), TACIS-ohjelman (Itä-Eurooppa ja Keski-Aasia), CARDS-ohjelman (Balkan) sekä monivuotisten mikro-ohjelmien yhteydessä AKT-valtioissa rahoittamien paikallisyhteisöjen välisten hankkeiden avulla,
- sellaisten EU:n tai muiden rahoittajien (YK, kahdenväliset rahoituslaitokset, Maailmanpankki, alueelliset kehityspankit) tukemien kansallisten tai alueellisten yhteistyöohjelmien avulla, joilla on tuettu hajautusta tai paikallista kehitystä ja joihin paikallisviranomaiset ja niiden yhdistykset ovat osallistuneet operaattorin ominaisuudessa,
G. ottaa huomioon, että paikallisviranomaisilla on tarvittava poliittinen oikeutus, tietotaito ja kokemus paikallisasioiden hoidosta sekä kyky saada liikkeelle myös muita paikallisia toimijoita,
H. ottaa huomioon, että vaikka on tärkeää, että paikallisviranomaiset osallistuvat yhteistyöhön, joka tunnustetaan Cotonoun sopimuksessa ja kehitystä koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa, vieläkään ei ole otettu käyttöön pysyvää mekanismia, jolla varmistettaisiin, että nämä toimijat voisivat osallistua komission kanssa käytävään vuoropuheluun Euroopassa ja kehitysmaissa; ottaa lisäksi huomioon, että valtiosta riippumattomilla toimijoilla on jo käytössään tällainen mekanismi,
Eurooppa
I. ottaa huomioon, että paikallisviranomaiset ovat nykyään toimivaltaisia toimijoita ja että ne ovat jo pitkään toimittaneet aktiivisesti kehitysapua; ottaa lisäksi huomioon, että paikallisviranomaiset ovat toimineet asiantuntijatehtävissä kaupunkien ja maaseutujen kehitystä koskevissa kysymyksissä jo yli 30 vuotta ja että toiminta jatkuu edelleen mitä monipuolisimmissa tehtävissä sekä että paikallisyhteisöt muodostavat koko maailmaan ulottuvan solidaarisuusverkoston; ottaa huomioon, että nykyään useat eri valtiot tukevat ja rahoittavat tällaista toimintaa,
J. katsoo, että Euroopan paikallisviranomaisten kansalliset ja alueelliset ryhmittymät ovat yhä tärkeämmässä asemassa tiedottamisessa sekä valmiuksien ja vuoropuhelun vahvistamisessa ja että ne voivat siten toimia EU:n ja muiden kehitysyhteistyökumppanien "ensisijaisina kanavina" varmistettaessa paikallisviranomaisten osallistuminen komission kanssa Euroopassa käytävään vuoropuheluun, jossa paikallisviranomaisia edustavat kansalliset ja alueelliset ryhmittymät,
K. ottaa huomioon, että eurooppalaiset paikallishallitukset ja niiden yhdistykset ovat ratkaisevassa asemassa EU:n kansalaisille tiedottamisessa sekä kansalaisten aktivoimisessa ja valistamisessa suoraan paikallistasolla; katsoo, että tämä edistää solidaarisuusarvojen omaksumista ja lisää hyväksyvää asennetta kehitysapua kohtaan, kuten Kaupunkien ja paikallishallitusten liiton heinäkuussa 2005 YK:n tuella aloittama kaupunkien vuosituhatkampanja osoitti; ottaa lisäksi huomioon, että Kaupunkien ja paikallishallitusten liiton eurooppalainen osasto eli Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto on huhtikuusta 2006 alkaen aktivoinut Euroopan kaupunkeja vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutuksen edistämiseksi,
L. ottaa huomioon, että yhä useammassa kunnassa ja yhä useammalla alueella laaditut kehitysyhteistyötä koskevat valistussuunnitelmat ja -ohjelmat eivät rajoitu vain täsmätoimiin vaan niiden yhteydessä paikallisväestöille järjestetään kokonaisvaltaista koulutusta ja tiedotusta,
M. ottaa huomioon, että paikallisviranomaiset ovat kehityksen kannalta avainasemassa ja että niillä on taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden välisessä koordinoinnissa kannustava rooli;
N. ottaa huomioon, että Euroopan ja eteläisen pallonpuoliskon maiden välinen ystävyyskaupunkitoiminta ei saa tätä nykyä rahoitusta EU:lta, vaikka näiden maiden kaupunkien väliset yhteistyöaloitteet lisääntyvät jatkuvasti,
O. ottaa huomioon, että Eurooppaan tulleet maahanmuuttajat ovat merkittävässä asemassa kehitysyhteistyössä ja tuovat lisäarvoa, jota heidän potentiaalinsa, asiantuntemuksensa ja läheiset yhteytensä kotimaahansa edustavat; ottaa lisäksi huomioon, että hajautettu yhteistyö on etuoikeutettu yhteistyön muoto, ja se on omiaan kansainvälisille maahanmuuttajataustaisille solidaarisuusjärjestöille sekä maahanmuuttajien kotimaassa tai alkuperämaassa toteutetuissa toimissa että vastaanottajamaissa järjestetyissä kehitysyhteistyötä koskevissa koulutus- ja valistusohjelmissa,
Kehitysmaat
P. ottaa huomioon, että "hajautettu yhteistyö" sellaisena kuin EU on sen määritellyt Lomén neljännen yleissopimuksen jälkeen, merkitsee sitä, että kehitysmaiden tuesta ei enää haluta päättää vain kyseisten kolmansien valtioiden kanssa vaan että poliittisten valintojen tekoon ja tuen täytäntöönpanoon on otettava mukaan myös paikallisyhteisöjä tuen tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden varmistamiseksi; ottaa lisäksi huomioon, että tavoitteena on eurooppalaisen kehitysyhteistyön menettelytapojen pysyvä muuttaminen kansalaisten odotukset huomioon ottaen, jotta hankkeet vastaisivat nykyistä paremmin todellisia tarpeita,
Q. katsoo, että EU:n keskeiset periaatteet eli vastuun ottaminen kehityspolitiikasta ja paikallisyhteisöjen osallistuminen kehitysprosessiin voidaan panna täytäntöön ottamalla paikallisyhteisöt mukaan yhteistyöhön, sillä niitä on kaikkialla, mikä antaa niille mahdollisuuden varmistaa lähipolitiikan toteutuminen ja vastata kansalaisten arkielämää koskeviin odotuksiin erityisesti syrjäisillä alueilla,
R. katsoo, että paikallisyhteisöillä on käytännön kokemusta kaikista kehitysmaista sekä eri aloilta, kuten puhtaanapito, koulutus, terveydenhuolto, asuntoasiat, naisten osuuden lisääminen paikallisessa päätöksenteossa, huumeista tiedottaminen, matkailu, kaupunkien historiallisen perinnön säilyttäminen, paikallisten terveydenhuoltopalvelujen kehittäminen, vesihuolto ja julkinen liikenne,
S. ottaa huomioon, että useissa maissa käynnissä olevat hajauttamisprosessit ja valtionuudistukset merkitsevät, että paikallisviranomaiset toimivat hallitusten piirissä osaksi itsellisesti ja osaksi niitä edustaen ja että niillä on uusia vastuualueita useilla köyhyyden torjunnan ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeillä poliittisen elämän alueilla, kuten perusterveydenhuollossa, vesihuollossa, puhtaanapidossa, koulutukseen pääsyssä, ympäristönsuojelussa, talouksien paikallisessa kehittämisessä, hi-viruksen tai aidsin ennaltaehkäisyssä sekä tasa-arvoasioissa,
T. katsoo, että paikallisyhteisöjen osallisuudella voidaan vahvistaa paikallista demokratiaa ja demokratisoida kehitysavun hoitoa paikallisesti, kun otetaan huomioon paikallishallintojen kansallisten ryhmittymien rooli eteläisen pallonpuoliskon maissa,
U. katsoo, että paikallisviranomaisten strateginen asema puoliksi hallitusten, puoliksi kansalaisyhteiskuntien edustajina silloin, kun ne on valittu laillisesti vaaleilla, tekee niistä ihanteellisen välittäjän edistämään kehitysyhteistyökumppanien välistä vuoropuhelua, joka on tehokkaan ja koordinoidun kehitysavun edellytys,
V. ottaa huomioon paikallisviranomaisten erityisen lisäarvon, jota tuo se, että ne ovat lähempänä ruohonjuuritasoa kuin keskusvaltio tai kansainväliset rahoittajat, jolloin niillä on kyky nähdä kansallisten ja kansainvälisten kehitysstrategioiden paikalliset vaikutukset, minkä ansiosta ne voivat toimittaa hallinnoimilleen alueille näiden tarpeet huomioon ottavaa kehitysapua,
W. ottaa huomioon, että asianmukaisin välinein varustettuina paikallisviranomaiset voivat toimia pysyvänä foorumina, jossa uudet toimijat voivat keskustella, järjestäytyä ja liittoutua eurooppalaisen kumppanuuden vaatimusten mukaisesti,
X. ottaa huomioon, että paikallisviranomaisten erityinen tietämys hallinnoimastaan alueesta voi toimia merkittävänä kannustimena köyhyyden ja epätasa-arvon torjumisessa,
Y. ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan tapauksen, jossa hyvin nopea kaupungistuminen on johtanut siihen, että kaupungistumispolitiikalle on annettu merkittävä sija kehityksessä ja että kaupungeista ja suurista metropoleista on tullut hallitusten ensisijaisia keskustelukumppaneita tärkeimpien yhteiskunnallisten ongelmien hoidossa (siirtolaisuus, nuorisoasiat, köyhyys, työllisyys),
Z. ottaa lisäksi huomioon tarpeen edistää paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden välistä vuoropuhelua Euroopan yhteisön rahoittamien toimenpiteiden kehittämiseksi ja täytäntöön panemiseksi paikallisen kehityksen hyväksi,
AA. ottaa huomioon, että kehitysmaiden paikallisviranomaisten osallisuus edellyttää kehitysyhteistyöstrategioiden hyväksyttämistä, jonka mahdollistamiseksi on muun muassa parannettava paikallisviranomaisten tiedonsaantimahdollisuuksia, järjestäytymisen ja edustamisen menetelmiä ja valmiuksia käydä vuoropuhelua ja tehdä ehdotuksia kehitysyhteistyöhön liittyvissä asioissa sekä lisättävä niiden osallistumista kansallisiin, alueellisiin ja kansainvälisiin vuoropuhelua käyviin yhteistyöelimiin,
AB. ottaa huomioon Kaupunkien ja paikallishallitusten liiton roolin kehitysmaiden paikallisyhteisöjen tarpeiden jäsentämisessä ja esittelyssä,
AC. katsoo, että vaikka paikallisviranomaisilla on kokemusta kehitysyhteistyöstä, niiden roolia kehityksessä ei ole tähän asti arvostettu tai hyödynnetty tarpeeksi,
Paikallisviranomaisille on annettava tarvittavat keinot edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutumista
1. muistuttaa, että komissio on jo pitkään sitoutunut pitämään paikallisviranomaisia täysivaltaisina kumppaneina kehitysavussa ja että komissio on viimeksi sitoutunut AKT-valtioiden kohdalla Cotonoun sopimukseen ja kaikkien kehitysmaiden kohdalla kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa olevaan moraaliseen tukeen;
2. tunnustaa, että paikallisviranomaisten osallistuminen kehityspolitiikkaan on välttämätöntä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja hyvän hallintotavan varmistamiseksi; katsoo näin ollen, että vastuun ottaminen kehityspolitiikasta on merkittävä askel kehitysavun avoimuuden ja demokratian lisäämisessä ja mahdollistaa avunsaajien todellisten tarpeiden asettamisen lähtökohdaksi yhä tehokkaampien ja toteuttamiskelpoisempien hankkeiden ja ohjelmien suunnittelussa;
3. korostaa paikallisviranomaisten ja niitä edustavien ryhmittymien välistä pohjois-etelä- ja etelä-etelä-suunnassa harjoitettavaa kumppanuutta, jolla pyritään hyvän hallintotavan vahvistamiseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen;
4. kehottaa komissiota tukemaan ja vahvistamaan eurooppalaisten paikallisviranomaisten ja niiden kansainvälisten kumppanien välistä suoraa yhteistyötä; kehottaa varmistamaan erityisesti URB–AL -ohjelmassa, Asia URBS -ohjelmassa ja muissa ohjelmissa perustettujen solidaarisuusverkostojen jatkuvuus, myös taloudellisesti, sillä ohjelmien voimassaolo lakkaa viimeistään vuonna 2007 ja niissä on kyse väestöä kohtaan tehdyistä sitoumuksista;
5. korostaa, että vastuunottamisen, osallistumisen ja hyvän hallintotavan periaatteet edellyttävät useiden toimijoiden yhteistä lähestymistapaa, jonka mukaisesti eri kehitysyhteistyökumppanit, kuten kolmannet valtiot, paikallisviranomaiset tai valtiosta riippumattomat toimijat toimivat yhdenmukaisesti toisiaan täydentäen;
6. korostaa, että paikallishallitusten on aktivoitava ympärilleen muita paikallistoimijoita (kuten yliopistoja, sosiaalipalveluja, kehitysyhteistyön parissa toimivia kansalaisjärjestöjä sekä yrityksiä) ja rohkaistava kansalaisia toimimaan julkisessa elämässä;
7. kehottaa paikallisia toimijoita toteuttamaan yhdessä kansainvälisten järjestöjen kanssa toimia teollisuuden ja maatalouden seurannassa lapsityön käytön ehkäisemiseksi ja yhteistyön tekemiseksi sellaisia riittäviä koulupalveluja rakennettaessa ja ylläpidettäessä, joihin kuuluvat koulutettu opetushenkilöstö ja ilmaiset kuljetukset ja ruokailut, jotta kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus käydä koulua;
8. katsoo kuitenkin, että paikallisviranomaisten erityinen rooli on erotettava "valtiosta riippumattomista toimijoista" seuraavilla aloilla: toimivalta, oikeutus ja demokraattinen valvonta, kokemus paikallisasioiden hoidosta sekä osallistuminen julkisen politiikan täytäntöönpanoon;
9. panee tyytyväisenä merkille paikallisviranomaisille annetun poliittisen tunnustuksen edellä mainitussa kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä ja varojen myöntämisen erityisrahastoista: a) paikallisviranomaiset on otettu alusta asti mukaan kehitysmaiden kehitysstrategioiden suunnitteluun, maantieteellisten ja temaattisten ohjelmien laadintaan sekä niiden toteutukseen ja arviointiin; b) 15 prosenttia temaattiselle ohjelmalle "Valtiosta riippumattomat toimijat ja paikallisviranomaiset" myönnetyistä varoista voidaan suunnata suoraan paikallisviranomaisille; c) eurooppalaiset paikallisviranomaiset otetaan mukaan EU:n toimielinten ja muiden pohjoisen pallonpuoliskon kehitysyhteistyökumppanien kanssa käytävään poliittiseen vuoropuheluun;
10. kehottaa komissiota sisällyttämään tulevissa kehitysyhteistyön rahoitusvälineissä ja lainsäädännöllisissä teksteissä viittauksia paikallisviranomaisten rooliin ja niitä edustaviin ryhmittymiin "poliittisina kumppaneina" sekä takaamaan niiden osallistumisen yhteistyöprosessin kaikkiin vaiheisiin sekä niiden suoran pääsyn EU:n rahoitukseen;
11. kehottaa komissiota täsmentämään menettelytavat ja mekanismit maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa, jotta paikallisviranomaiset, niiden etujärjestöt ja kansalaisyhteiskuntaa edustavat kumppanit saataisiin entistä tiiviimmin mukaan yhteistyöprosessin kaikkiin vaiheisiin (kuten strategia-asiakirjojen laadintaan ja niitä koskeviin keskusteluihin, suunnitteluun, toteutukseen, tarkistamiseen ja arviointiin) ja jotta komission lähetystöille tiedotettaisiin kyseisistä menettelytavoista ja mekanismeista niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi;
12. kehottaa komissiota ja neuvostoa tunnustamaan, että eteläisen pallonpuoliskon maiden paikallisviranomaisten ryhmittymät toimivat tehokkaana lenkkinä paikallisviranomaisten ja EU:n jäsenvaltioiden hallitusten sekä EU:n välillä strategioiden määrittelyssä ja kehityspolitiikan toteutuksessa;
13. pahoittelee, että paikallisyhteisöt on tähän mennessä otettu kehitysmaissa mukaan ainoastaan hankkeiden täytäntöönpanoon mutta ei kehityspolitiikan suunnitteluun ja että tämä koskee myös AKT-valtioita huolimatta siitä, että tarkistetussa Cotonoun sopimuksessa paikallisviranomaisten kanssa käytävä poliittinen vuoropuhelu saa kumppanuudessa keskeisen aseman; sitoutuu näin ollen valvomaan tarkoin yhdessä paikallisvaltuutettuja edustavien ryhmittymien kanssa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen täytäntöönpanoa sekä EU:ssa että kehitysmaissa tutkimalla maakohtaiset strategia-asiakirjat sekä tiedottamaan paikallisviranomaisille niille tarjoutuneista uusista mahdollisuuksista sekä välittämään tämän tiedon myös komissiolle siinä tapauksessa, että paikallisviranomaiset kohtaavat käytännön ongelmia;
14. korostaa, että edellä mainitussa komission 23. joulukuuta 1999 laatimassa muistiossa ehdotetaan, että kaikille kehitysmaissa toimiville lähetystöille toimitetaan operatiivinen opas, jossa olisi tarkoitus neuvoa, miten paikallisviranomaiset ja valtiosta riippumattomat toimijat otetaan mukaan kehitysprosessiin kaikkiin vaiheisiin; muistuttaa lisäksi, että muistiossa suositellaan hajautettujen toimijoiden osallistumista kehityspolitiikan alkuvaiheen muotoiluun ja suunnitteluun ja että kyse on hyödyllisestä oppaasta uusien kehitysyhteistyön rahoitusvälineiden täytäntöön panemiseksi;
15. panee tyytyväisenä merkille, että edellä mainitussa 25. tammikuuta 2006 antamassaan tiedonannossa komissio vahvistaa, että paikallisviranomaiset ovat täysivaltaisia kehitysyhteistyökumppaneita ja että se aikoo ottaa valtiosta riippumattomat toimijat ja paikallisviranomaiset mukaan kehitysprosessiin erityisesti vuoropuhelun välityksellä ja rahoituksen turvin; korostaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevissa uusissa säännöksissä edellytetään paikallisviranomaisten ottamista mukaan kansallisten strategioiden ja maantieteellisten ohjelmien laadintaan määriteltäessä eurooppalaisen yhteistyön poliittisia suuntaviivoja; on näin ollen pahoillaan siitä, että samassa tiedonannossa Euroopan komissio kuitenkin asettaa rajat tälle osallistumiselle ja pitää toissijaisuusperiaatteen mukaista osallistumista maantieteellisiin ohjelmiin toisarvoisena; katsoo näin ollen, että paikallisviranomaisten keskushallituksen kanssa tekemä yhteistyö lisää kehitysavun tehokkuutta ja mahdollistaa varattujen määrärahojen tehokkaamman hyödyntämisen sekä sen, että apu saavuttaa sitä eniten tarvitsevat;
16. korostaa tarvetta aloittaa jatkuva vuoropuhelu ja kuuleminen EU:n ja paikallisviranomaisten sekä niitä edustavien ryhmittymien välillä kaikilla tasoilla – kansallisella, alueellisella ja kansainvälisesti – erityisesti niin, että paikallisviranomaiset otetaan tarkkailijan ominaisuudessa mukaan elimiin, joissa EU:n ja kumppanuusmaiden välistä vuoropuhelua käydään, kuten parlamentaariseen edustajakokoukseen sekä AKT–EU -ministerineuvostoon, joissa ne ovat tasavertaisessa asemassa valtiosta riippumattomien toimijoiden edustajien kanssa;
17. vaatii, että paikallisviranomaiset ja niitä edustavat ryhmittymät saavat riittävää ja suoraa rahoitusta a) kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä maantieteellisten ohjelmien yhteydessä ottaen huomioon niiden tärkeän roolin paikallishallinnossa ja vuosituhattavoitteiden toteuttamisessa; b) "Valtiosta riippumattomat toimijat ja paikallisviranomaiset" -ohjelman yhteydessä, sillä rahoituksen on vastattava nykyistä paremmin näihin uusiin vastuunalaisiin tehtäviin, jos halutaan parantaa paikallisviranomaisten valmiuksia käydä vuoropuhelua ja osallistua kehitysprosessiin (järjestäytyminen ja edustus sekä kuulemis-, vuoropuhelu- ja lobbausmenetelmien suunnittelu) sekä Euroopassa että kehitysmaissa;
18. kehottaa näin ollen komissiota uusia kehitysyhteistyön rahoitusvälineitä tarkistettaessa vuosina 2008 tai 2009:
- pyrkimään siihen, että hajauttamista ja paikallisviranomaisten toimintaa kehitettäisiin tiivistetysti, kun EU:n kehitysapua pannaan täytäntöön kehitysmaissa;
– osoittamaan EU:n maantieteellisiin ohjelmiin tarkoitetusta kehitysyhteistyöbudjetista huomattavan osan suoraan paikallisviranomaisille kuullen tässä yhteydessä keskushallituksia, jotta parannetaan kehitysavun hallinnointia kehitysmaissa, vahvistetaan paikallisdemokratiaa sekä parannetaan kansalaisten mahdollisuuksia päästä käsiksi EU:n rahoitukseen kehitystä koskevan eurooppalaisen konsensuksen periaatteiden mukaisesti;
– lisäämään varoja budjettikohtaan, joka koskee temaattista ohjelmaa "Valtiosta riippumattomat toimijat ja paikallisviranomaiset", ottaen huomioon näiden viranomaisten tärkeä rooli vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ja etenkin paikallisviranomaisten rooli paikallisten julkisten palvelujen tarjoamisessa;
– jouduttamaan tuen antamista AKT-maiden paikallishallinnon valmiuksien kehittämiselle ja Cotonou-sopimukseen liittyvälle tietojenvaihdolle, erityisesti AKT-maiden paikallishallintotason foorumin ja sen jäsenten kautta, mukaan lukien AKT-maiden suurlähettiläskomitean lokakuussa 2003 hyväksymän rahoitushakemuksen pikainen täytäntöönpano;
– antamaan tukensa paikallisviranomaisten toiminnalle tukemalla hajauttamispolitiikkaa, olipa kyse sitten valmiuksista, varojen saatavuudesta, budjettituesta, lainsäädännöllisestä tai muusta tuesta, siinä tapauksessa, että hajauttamista ei ole vielä tapahtunut;
– kehittämään mekanismeja alakohtaisen tuen alueellistamiseksi, jotta paikallisviranomaiset voivat ottaa niille hajauttamislakien nojalla kuuluvan roolin, sillä vaikka paikallisviranomaiset tuovat lisäarvoa alakohtaisten ohjelmien toteuttamiseen etenkin terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkisissa peruspalveluissa, nykyisin ne jäävät usein näiden alojen toimissa ulkopuolelle;
19. korostaa eurooppalaisten paikallisviranomaisten ja yhteisön toimielinten välisen, kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä määritellyn järjestelmällisen vuoropuhelun tärkeyttä, jotta eurooppalaisille paikallisviranomaisille saataisiin puitteet tehokkaaseen yhteistyöhön ja vuoropuheluun kehitysyhteistyöelinten ja muiden alan toimijoiden kanssa;
20. kehottaa komissiota perustamaan kumppanuuden, johon liittyy kansalaisjärjestöjen yhteenliittymän Concordin mallin mukaisesti luotu, yhteistyön alalla aktiivisia paikallisviranomaisia edustavien yhdistysten foorumi, joka helpottaa vuoropuhelua ja yhteistyötä Euroopan yhteisöjen toimielinten kanssa, koordinoi yhteistyötä paikallisviranomaisten välillä ja auttaa paikallisviranomaisia kehityspolitiikan täytäntöönpanossa ja erityisesti sen jäsenten valmiuksien vahvistamisessa;
21. kehottaa komissiota perustamaan maailmanlaajuisen paikallisdemokratian ja hajauttamisen seurantakeskuksen yhdessä paikallisviranomaisjärjestöjen kanssa tavoitteenaan:
- varmistaa, että paikallisviranomaiset osallistuvat yhdessä EU:n kanssa yhteistyöprosessin kaikkiin vaiheisiin (kuten poliittiseen vuoropuheluun tai kehitysstrategioiden laadintaan, suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin), sekä varoittaa EU:n toimielimiä mahdollisista käytännön vaikeuksista,
- laatia maailmanlaajuinen paikallishallinnon kartoitusmalli, jonka avulla voidaan suorittaa paikallisviranomaisten eri maissa liikkeelle panemien hankkeiden, toimijoiden ja varojen laskenta pyrittäessä edistämään paikallishallinnon yhteistyökumppanien välistä koordinointia, toimien yhteenkuuluvuutta ja synergiaa
- ottaa käyttöön välineitä, joilla tuetaan paitsi paikallisviranomaisten osallistumista eurooppalaiseen kehitysyhteistyöprosessiin myös niille tiedottamista esimerkiksi siten, että päivitetään tietoja kehitysapu-uudistuksen jälkeen paikallisviranomaisille tarjoutuneista uusista mahdollisuuksista tai että myönnetään teknistä apua vastattaessa tarjouspyyntöihin ja ehdotuspyyntöihin;
- seurata ja analysoida demokratia- ja ihmisoikeusstandardien noudattamista, varsinkin niiden, jotka liittyvät erityisesti paikallisdemokratiaan ja hyvään hallintoon sellaisena kuin se on määritelty asiaa koskevissa EY:n standardeissa ja muissa kansainvälisesti hyväksytyissä standardeissa, esimerkiksi YK:n, Afrikan unionin tai Kansainyhteisön standardeissa;
22. kehottaa komissiota edistämään rakenteellisia toimia, joilla pyritään rohkaisemaan hajauttamista ja edistämään paikalliskapasiteetin vahvistamista kumppanuusmaissa sekä lisäämään demokratiaa ja kansalaisten aktiivisuutta;
23. kehottaa hyödyntämään yhteistyöstrategioiden tarkistusmenetelmiä, myös Cotonoun sopimuksen tarkistusta, kun seurataan, miten paikallisviranomaiset ovat edistyneet kehitysprosesseihin osallistumisessa, ja jotta voidaan poistaa paikallisviranomaisten osallistumista rajoittavia oikeudellisia, poliittisia ja organisaatioihin liittyviä esteitä;
0
0 0
24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.
PERUSTELUT
Paikallisyhteisöt ovat toimineet asiantuntijoina kaikilla kaupunkien kehittymistä koskevilla aloilla jo yli 30 vuoden ajan. Niiden kaikkialla maailmassa harjoittama kehitysyhteistyö on tuonut erittäin hyvä tuloksia ja niillä on yhä enemmän ja enemmän varoja käytössään, minkä ansiosta ne ovat voineet jatkuvasti monipuolistaa ja kasvattaa toimintaansa. Paikallisyhteisöt muodostavatkin laajan, viiden eri maanosan alueelle ulottuvan solidaarisuusverkoston. Paikallisyhteisöjen lisäarvo on kuitenkin erityisesti siinä, että ne kykenevät toimittamaan kansalaisten ruohonjuuritason odotukset huomioon ottavaa tukea, sillä ne ovat lähempänä ruohonjuuritasoa kuin valtio tai kansainväliset rahoittajat, jolloin niillä on kyky nähdä kansallisten ja kansainvälisten kehitysstrategioiden paikalliset vaikutukset. Jos tuensaajien tarpeita ei oteta huomioon, tuki ei voi olla tehokasta eikä toteuttamiskelpoista.
I- Paikallisyhteisöt: kehityksen unohdettu lenkki
Paikallisyhteisöt ovat edellä esitetystä huolimatta paradoksaalisessa asemassa siinä mielessä, että niiden asiantuntemusta tunnetaan ja arvostetaan melko vähän kehitysyhteistyökysymyksissä. Myöskään niiden roolia puoliksi valtioiden puoliksi kansalaisyhteiskuntien edustajina ei tunneta tarpeeksi. Euroopan komissio on aina suhtautunut hyvin monimerkityksisesti paikallisyhteisöjen rooliin kehityspolitiikassaan, mikä johtuu toisaalta siitä, että se on halunnut säilyttää hyvät diplomaattiset suhteet kolmansien maiden hallituksiin, ja toisaalta siitä, että se on halunnut vauhdittaa varojensa maksamista, koska kuulemiset ovat hitaita.
Kaupungit ovat kuitenkin osanneet vuosien mittaan ottaa vankan aseman kehitysyhteistyössä:
1945: Ranskalaiset kaupungit aloittavat yhteistyön saksalaisten kaupunkien kanssa.
1960-luku: Länsi- ja Itä-Euroopan kaupunkien välinen yhteistyö moninkertaistuu.
1970: Kaupungit aloittavat solidaarisuustyön afrikkalaisten kylien kanssa.
1975: Euroopan komissio rahoittaa AKT-valtioiden paikallisyhteisöjen aloitteesta käynnistettyjä mikrotason hankkeita.
1989: AKT-valtioiden kanssa tehdyssä neljännessä Lomén sopimuksessa otetaan käyttöön uusi, hajautetun yhteistyön lähestymistapa, joka toi muutoksen yhteistyöhön. Sen mukaisesti valtiolla on edelleen keskeinen rooli kehitysyhteistyössä, mutta avun täytäntöönpanoon liittyvät poliittiset valinnat on tehtävä yhteistyössä paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Näiden rooli muuttui pelkistä tuensaajista kokonaisvaltaisiksi poliittisiksi yhteistyökumppaneiksi ainakin teoriassa, sillä käytännössä ne kuitenkin omaksuivat nopeasti entisen roolinsa tuensaajina ja projektien johtajina.
1992: Komissio perustaa budjettikohdan hajautettua yhteistyötä varten, jotta hajautetun yhteistyön lähestymistapa omaksuttaisiin yleisesti kaikissa kehitysmaissa.
1994: Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyy Euroopan paikallis- ja aluehallinnon kongressin peruskirjan.
1995: Seuraavien ohjelmien käynnistäminen eurooppalaisten ja Latinalaisen Amerikan kaupunkien välisten hankkeiden rahoittamiseksi: URBAL-ohjelma (jolle myönnettiin 54 miljoonaa euroa ajanjaksolle 1995–2004), Aasia URBS (43 miljoonaa euroa ajanjaksolle 1995–2004) sekä MED-URBS.
1998: Parlamentti antaa hajautettua yhteistyötä koskevan oikeusperustan sekä asetuksen.
2000: Käynnistettiin ACCESS- ja CARDS-ohjelmat, joilla pyritään korjaamaan konfliktien aiheuttamat vahingot infrastruktuureille Keski- ja Itä-Euroopan maissa.
Kesäk. 2000: Tuensaajamaiden valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa käytävälle vuoropuhelulle annetaan Cotonoun sopimuksen mukaisesti keskeinen sija kumppanuudessa, ja valtiosta riippumattomat toimijat otetaan mukaan yhteistyön kaikkiin vaiheisiin.
2005: Tarkistetussa Cotonoun sopimuksessa paikallisyhteisöt tunnustetaan täysivaltaisiksi kumppaneiksi (sen sijaan, että niitä pidettäisiin vain tuensaajina).
Marrask. 2005: Eurooppalainen konsensus vahvistaa tämän kehityssuunnan, ja vastuunottamisesta kehityspolitiikassa sekä paikallisyhteisöjen osallistumisesta kehitysprosessiin tehdään EU:n perusperiaate, jolla paikallisyhteisöjä kannustetaan aktiivisesti osallistumaan kehitysyhteistyöhön.
2007: Kehitysyhteistyön uusi rahoitusväline on merkittävä edistysaskel paikallisyhteisöille, jotka tunnustetaan poliittisiksi kumppaneiksi eteläisen pallonpuoliskon maissa, ja ne saavat rahoitusta temaattisesta ohjelmasta.
II- Kehitysapu-uudistuksen haaste
2007: Kehitysyhteistyön uusi rahoitusväline on merkittävä edistysaskel paikallisyhteisöille:
1. Paikallisyhteisöt tunnustetaan poliittisiksi kumppaneiksi eteläisen pallonpuoliskon maissa, joissa ne otetaan jo poliittisen vuoropuhelun vaiheessa mukaan paitsi maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja temaattisten ohjelmien suunnitteluun myös niiden toteutukseen ja arviointiin.
2. Paikallisyhteisöt saavat rahoitusta temaattisesta ohjelmasta, jonka tarkoituksena on vahvistaa niiden suorituskykyä eteläisen pallonpuoliskon maissa, mahdollistaa järjestäytyminen ja yhteistyö muiden kehitysyhteistyön toimijoiden kanssa sekä aloittaa Euroopassa järjestelmällinen vuoropuhelu EU:n toimielinten kanssa.
3. 15 prosenttia temaattiselle ohjelmalle myönnetyistä varoista voidaan suunnata suoraan paikallisviranomaisille näiden niin halutessa, mikä vastaa 35 miljoonaa euroa vuodessa ajanjaksolle 2007–2013.
EU ja YK ovat tunnustaneet vuodesta 2005 alkaen ainakin teoriassa paikallisyhteisöjen keskeisen roolin kehitysyhteistyön toimijoina. Tässä mietinnössä pyritään analysoimaan uudenlaista kumppanuussuhdetta sekä varmistumaan siitä, että myönteinen kehitys toteutuisi myös käytännössä.
III- Miksi paikallisyhteisöt ovat välttämätön kumppani tarkoituksenmukaisen, tehokkaan ja toteuttamiskelpoisen tuen varmistamiseksi?
· Valtion ja kansalaisten välinen ruohonjuuritason vuoropuhelufoorumi:
Koska paikallisviranomaiset ovat useimmiten kansalaisten koko alueelta valitsemia toimijoita, heillä on parhaimmat valmiudet edustaa kansalaisyhteiskuntaa. Koska ne ovat lisäksi lähellä kansalaisia, ne voivat välittää eteenpäin kansalaisten vaatimuksia. Tarkoituksenmukaisin välinein varustettuina paikallisviranomaiset voisivat varmistaa lähipolitiikan toteutumisen, välittää kansojen arkipäivän odotuksia eteenpäin sekä täyttää kansalaisten ja valtion välistä kuilua erityisesti syrjäisimmillä alueilla.
· Paikallisyhteisöjen korvaamaton asiantuntemus kaupunkien kehittämisessä: Siinä missä valtio suhtautuu haasteisiin kansallisesti eli kokonaisvaltaisesti, paikallisyhteisöt voivat hyödyntää erityisosaamistaan kaupunkeja koskevissa ongelmissa hallinnoimallaan alueella. Lisäksi ne ovat tärkeä kannustin köyhyyden ja epätasa-arvon torjumiseksi. Ne ovat osoittaneet korvaamattoman lisäarvonsa paikallisissa kehityskysymyksissä aina silloin, kun ovat olleet toiminnassa mukana.
· Vastavoima:
Paikallisviranomaiset kyseenalaistavat komission lähetystöjen ja vallassa olevien hallitusten väliset hyvät poliittiset suhteet, sillä hallitukset eivät siedä sitä, että niiden valtaoikeuksia kavennetaan niiden poliittisen suosion ulkopuolelle kuuluvien edustajien hyväksi. Eurooppalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että poliittiset puolueet ovat demokratian tae, mutta unioni neuvottelee kolmansissa maissa kuitenkin vain keskushallituksen kanssa. Ottamalla paikallisyhteisöt mukaan yhteistyöhön voidaan edistää kehitysavun hallinnoinnin demokratisointia paikallisesti.
IV- Komission toimet
Paikallisviranomaisten roolista kehityksessä 3. lokakuuta 2006 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa tehtiin runsaasti poliittisia ehdotuksia. Seuraavassa esitetään yhteenveto kuulemistilaisuuteen osallistuneiden ja Euroopan parlamentin jäsenten esittämästä viidestä kumppanuuden painopistealueesta:
Kohta 1 Miten paikallisviranomaiset otetaan mukaan EU:n kehitysapua eteläisen pallonpuoliskon maissa koskevaan poliittiseen vuoropuheluun?
Komissio on vahvistanut, että on välttämätöntä ottaa paikallisviranomaiset mukaan sekä kehitysyhteistyöhön (jo poliittisen vuoropuhelun vaiheessa) että EU:n kehitysavun täytäntöönpanoon ja arviointiin. Koska Euroopan parlamentilla on nykyisin keskeinen asema komission kehitysmaissa harjoittaman kehityspolitiikan määrittelevien maakohtaisten strategia-asiakirjojen valvonnassa, kehitysyhteistyövaliokunta on sitoutunut tiedottamaan Kaupunkien ja paikallishallitusten liiton kansainvälisille ryhmittymille sekä Euroopan kuntien ja alueiden neuvostolle EU:n kehityspoliittisesta asialistasta. Kaupunkien ja paikallishallitusten liitto puolestaan sitoutuu tutkimaan, onko paikallisviranomaiset otettu mukaan kuulemistilaisuuksiin käytännössä, kuten komissio on ehdottanut. Jos näin ei ole tapahtunut, liitolla on valtuudet raportoida siitä kehitysyhteistyövaliokunnalle, joka puolestaan voi välittää asian Euroopan komissiolle.
Kohta 2 Komissio pyrkii siihen, että hajauttamista kehitetään tiivistetysti EU:n kehitysapua täytäntöön pantaessa kehitysmaissa
Ehdotus on poliittisesti tärkeä ja se on syntynyt kuulemisen tuloksena. Kaikki osapuolet, kuten Euroopan komissio, paikallisviranomaisten edustajat sekä kuulemistilaisuuksissa läsnä olleet EP:n jäsenet, ovat hyväksyneet ehdotuksen. Näin ollen mietinnössä kehotetaan:
1) Pyrkimään siihen, että hajauttamista ja paikallisviranomaisten toimintaa kehitettäisiin tiivistetysti EU:n kehitysapua täytäntöön pantaessa kehitysmaissa.
2) Osoittamaan EU:n kehitysyhteistyöbudjetista huomattavan osan suoraan paikallisviranomaisille, jotta keskushallitukset eivät pääsisi hallinnoimaan kokonaan EU:n rahoitusta. Siten voitaisiin myös parantaa kehitysavun hallinnointia kehitysmaissa, lisätä paikallisdemokratiaa sekä parantaa kansalaisten mahdollisuuksia päästä käsiksi kehitysapuun kehitystä koskevan eurooppalaisen konsensuksen periaatteiden mukaisesti. Nimittäin se, että 15 prosenttia temaattiselle ohjelmalle myönnetyistä varoista on suunnattu suoraan paikallisviranomaisille, ei riitä turvaamaan paikallisväestöjen julkisten palvelujen saantia.
3) Tukemaan paikallisviranomaisten toimintaa tukemalla hajauttamispolitiikkaa, olipa kyse sitten valmiuksista, varojen saatavuudesta, budjettituesta, lainsäädännöllisestä tai muusta tuesta siinä tapauksessa, että hajauttamista ei ole vielä tapahtunut.
4) Kehittämään mekanismeja alakohtaisen tuen alueellistamiseksi, jotta paikallisviranomaiset voivat ottaa niille hajauttamislakien nojalla kuuluvan roolin, sillä vaikka paikallisviranomaiset tuovat lisäarvoa alakohtaisten ohjelmien toteuttamiseen etenkin terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkisissa peruspalveluissa, ne on nykyään usein suljettu pois näiltä aloilta.
Kohta 3 Euroopassa: järjestelmällisen vuoropuhelun aloittaminen EU:n toimielinten kanssa
On tarpeen parantaa eurooppalaisten paikallisviranomaisten ja EU:n toimielinten välistä vuoropuhelua. On määriteltävä selkeästi, kenen kanssa EU:n toimielimet voivat käydä vuoropuhelua: Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto kävisi vuoropuhelua EU:n toimielinten kanssa, kun taas Kaupunkien ja paikallishallitusten liiton tehtävänä olisi tiedottaa Euroopan parlamentille ja kehitysmaiden paikallisviranomaisille kenttätyöstä.
Kohta 4 Vauhditetaan paikallisviranomaisille suoraan maksettavan kehitysavun (15 prosenttia) maksamista
Kysymys on strateginen, sillä 15 prosenttia on maksimi siinä tapauksessa, että paikallisviranomaiset kykenevät avun myös käyttämään. Kaupunkien ja paikallishallitusten liitto voisi myöntää teknistä apua paikallisviranomaisille, jotta nämä voisivat vastata ehdotuspyyntöihin.
Kohta 5 Tunnustetaan Euroopassa paikallisviranomaisten rooli vuosituhattavoitteiden toteuttamisessa
Nykyvauhdilla vuoteen 2015 asetettujen vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen kuluisi 110 vuotta. Näin ollen on syytä varmistaa lobbaus, jotta EU tunnustaisi paikallisviranomaisten välttämättömän roolin vuosituhattavoitteiden toteutuksessa.
Mietinnössä komissiota kehotetaan perustamaan maailmanlaajuinen paikallisdemokratian ja hajauttamisen seurantakeskus, kun tavoitteena on:
a) varmistaa, että paikallisviranomaiset osallistuvat yhdessä EU:n kanssa yhteistyöprosessin kaikkiin vaiheisiin (kuten poliittiseen vuoropuheluun tai kehitysstrategioiden laadintaan, suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin), sekä varoittaa EU:n toimielimiä mahdollisista käytännön vaikeuksista,
b) laatia maailmanlaajuinen paikallishallinnon kartoitusmalli, jonka avulla voidaan suorittaa paikallisviranomaisten eri maissa liikkeelle panemien hankkeiden, toimijoiden ja varojen laskenta pyrittäessä edistämään paikallishallinnon yhteistyökumppanien välistä koordinaatiota, toimien yhteenkuuluvuutta sekä synergiaa,
c) ottaa käyttöön välineitä, joilla tuetaan paitsi paikallisviranomaisten osallistumista eurooppalaiseen kehitysyhteistyöprosessiin myös niille tiedottamista esimerkiksi siten, että päivitetään tietoja kehitysapu-uudistuksen jälkeen paikallisviranomaisille tarjoutuneista uusista mahdollisuuksista tai että myönnetään teknistä apua vastattaessa tarjouspyyntöihin ja ehdotuspyyntöihin.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Paikallisyhteisöt ja kehitysyhteistyö |
|||||||||||
|
Menettelynumero |
||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
DEVE 28.9.2006 |
|||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Esittelijä(t) |
Pierre Schapira |
|
||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
19.12.2006 |
|
|
|
|
|||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
28.2.2007 |
|||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
30 0 1 |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Margrietus van den Berg, Josep Borrell Fontelles, Danutė Budreikaitė, Marie-Arlette Carlotti, Corina Creţu, Nirj Deva, Koenraad Dillen, Hélène Goudin, Filip Kaczmarek, Glenys Kinnock, Maria Martens, Luisa Morgantini, José Javier Pomés Ruiz, Miguel Portas, Horst Posdorf, Toomas Savi, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca, Luis Yañez-Barnuevo García, Anna Záborská |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Fiona Hall, Alain Hutchinson, Jan Jerzy Kułakowski, Miguel Angel Martínez Martínez, Manolis Mavrommatis, Atanas Paparizov, Elena Valenciano Martínez-Orozco, Anne Van Lancker, Ralf Walter |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
|
|||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
1.3.2007 |
|||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... |
|||||||||||