MIETINTÖ ihmisarvoisesta työstä kaikille

15.3.2007 - (2006/2240(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Marie Panayotopoulos-Cassiotou

Menettely : 2006/2240(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0068/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0068/2007

Keskustelut :

PV 23/05/2007 - 4
CRE 23/05/2007 - 4

Äänestykset :

PV 23/05/2007 - 5.11
CRE 23/05/2007 - 5.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0206

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
kehitysyhteistyövaliokunnan LAUSUNTO
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO
kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO
ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ihmisarvoisesta työstä kaikille

(2006/2240(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission tiedonannon ihmisarvoisesta työstä kaikille – yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon (KOM(2006)0249) (komission tiedonanto ihmisarvoisesta työstä),

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan – liite komission tiedonantoon ihmisarvoisesta työstä (SEC(2006)0643),

– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonantoon ihmisarvoisesta työstä (CESE 1054/2006),

– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) julistuksen työelämän perusperiaatteista ja ‑oikeuksista,

– ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen,

– ottaa huomioon ILO:n yleissopimukset ja työelämän perusnormit,

– ottaa huomioon 24. lokakuuta 2005 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätösasiakirjan 47 kohdan,

– ottaa huomioon syyskuussa 2005 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätösasiakirjan (47 kohdan) ja YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (Ecosoc) 5. heinäkuuta 2006 hyväksymän ministerijulistuksen, jossa todetaan, että kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on kiireesti luotava ympäristö, joka edistää täyden ja tuottavan työllisyyden sekä ihmisarvoisen työn saavuttamista, mikä on avaintekijä kestävälle kehitykselle,

– ottaa huomioon Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission raportin "Oikeudenmukainen globalisaatio – mahdollisuuksia kaikille" ("A fair globalisation: creating opportunities for all"), helmikuu 2004,

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset" (KOM(2004)0383),

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Toinen vuosikertomus maahanmuutosta ja kotouttamisesta" (SEC(2006)0892),

– ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle perustyönormien edistämisestä ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän kehittämisestä maailmanlaajuistumisen yhteydessä[1],

– ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: Eurooppalainen konsensus[2],

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Investointi ihmisiin: tiedonanto inhimillistä ja sosiaalista kehitystä koskevasta temaattisesta ohjelmasta ja vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä" (KOM(2006)0018),

– ottaa huomioon 23. lokakuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutumisesta: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006[3],

– ottaa huomioon maaliskuussa 2004 julkaistun ILO:n hallintoelimen, työllisyyttä ja sosiaalipolitiikkaa käsittelevän komitean mietinnön, joka koskee maailmanlaajuisen työllisyyttä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanon ajanmukaistamista ja politiikan yhtenäistämiseen liittyviä näkökohtia (An update of the implementation of the Global Employment Agenda and related aspects of policy integration),

– ottaa huomioon huhtikuussa 2006 julkaistun ILO:n työasiakirjan, joka koskee pakkotyöhön liittyvän ihmiskaupan laillisia näkökohtia Euroopassa (Legal Aspects of trafficking for Forced Labour Purposes in Europe),

– ottaa huomioon elokuussa 2005 julkaistun ILO:n työasiakirjan nro 58, joka koskee ihmisarvoista työtä, normeja ja indikaattoreita (Decent work, standards and indicators),

– ottaa huomioon elokuussa 2006 julkaistun ILO:n tutkimuksen, joka koskee ihmisarvoisessa työssä esiintyviä puutteita eri puolilla maailmaa ja suuntauksien arviointia indeksien avulla (Decent work deficits around the globe: measuring trends with index),

– ottaa huomioon lokakuussa 2004 julkaistun ILO:n muistion, joka koskee ihmisarvoista työtä kansallisissa puitteissa ("Decent work in national frameworks", Policy Integration department),

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 1 kohdan, jossa määrätään, että "jokaisella työntekijällä on oikeus sellaisiin työoloihin, jotka ovat hänen terveytensä, turvallisuutensa ja ihmisarvonsa mukaisia",

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 1 kohdan, jossa määrätään, että "kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu",

– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen[4] 50 artiklan,

– ottaa huomioon Brysselissä 1. joulukuuta 2006 hyväksytyt neuvoston päätelmät ihmisarvoisesta työstä kaikille,

– ottaa huomioon 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006[5] kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta,

– ottaa huomioon 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006[6] demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6‑0068/2007),

A. katsoo, että ihmisarvoinen työ on perustyönormien turvaamista laajempi käsite ja perustuu seuraaviin perusperiaatteisiin: tuottava ja vapaasti valittu työ, työoikeudet, sosiaaliturva ja sosiaalinen vuoropuhelu sekä sukupuoliulottuvuuden sisällyttäminen kaikkiin näihin neljään perusperiaatteeseen,

B. katsoo, että keinot ihmisarvoisen työn saavuttamiseksi pitäisi mukauttaa kunkin yhteiskunnan ominaispiirteisiin, kehitystasoon ja voimavaroihin; katsoo, että ihmisarvoisen työn edistämispyrkimysten olisi koskettava sekä virallisen että epävirallisen talouden samoin kuin maatalouden työntekijöitä, itsenäisiä ammatinharjoittajia, osa-aikaisia ja tilapäisiä työntekijöitä ja etätyöntekijöitä,

C. katsoo, että ihmisarvoisen työn edistämisen kaikilla tasoilla pitäisi olla maailmanlaajuinen tavoite, kuten globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiossa, YK:n päätöslauselmassa vuonna 2005 pidetystä maailman huippukokouksen päätösasiakirjasta ja YK:n talous- ja sosiaalineuvoston 5. heinäkuuta 2006 hyväksymässä ministerijulistuksessa vaaditaan; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseen tähtäävien ponnistelujen pitäisi osaltaan edistää myös vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteiden saavuttamista ja vuonna 1995 Kööpenhaminassa pidetyn sosiaalisen kehityksen maailman huippukokouksen sitoumusten noudattamista,

D. katsoo, että uusien halpojen työmarkkinoiden avautuminen ja siihen liittyvä pyrkimys hyödyntää voittoa tuottavaa työn polkumyyntiä – mikä on saanut erittäin huolestuttavia piirteitä pääasiassa eurooppalaisten yritysten (joskus laajamittaisten) siirtojen vuoksi – on johtanut nykyiseen ihmisarvoisen työn halveksimiseen ja kyseenalaistamiseen,

E. katsoo, että ILO:lla on toimivalta määritellä kansainväliset työelämän perusnormit ja neuvotella niistä sekä valvoa niiden sisällyttämistä lainsäädäntöön ja niiden noudattamista käytännössä; katsoo, että ILO:n ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien keskinäisen yhteistyön lisääminen ja ILO:n täysipainoinen osallistuminen Maailman kauppajärjestön (WTO) työhön on olennaisen tärkeää; katsoo, että 27 jäsenvaltiota edustavalla Euroopan unionilla on merkittävää painoarvoa ja huomattava rooli tällä alalla sekä työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän alalla,

F. ottaa huomioon, että ILO:n ihmisarvoisen työn kansallisilla ohjelmilla sekä muilla kansainvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen ja Yhdistyneiden kansakuntien toimilla, joilla pyritään vastaamaan työllisyyden tavoitteeseen, edistetään laajemmassa yhteydessä kansallisia ja alueellisia kehitysstrategioita sekä työttömyyden torjumista ja köyhyyden vähentämistä koskevia strategioita,

G. ottaa huomioon, että vuosina 2000–2006 useimmat ulkoista yhteistyötä koskevat ohjelmat ja tutkimukset eivät kattaneet työllisyyttä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ihmisarvoista työtä,

H. ottaa huomioon, että ihmisarvoisesta työstä on tulossa keskeinen osa jatkuvaa työolojen parantamista sekä työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa; katsoo, että on yhä vaikeampaa taata palkallista työtä kaikille ja siksi olisi harkittava jonkinlaisen yleisen kansalaistulon käyttöön ottamista,

I. ottaa huomioon, että ihmisarvoisen työn normit eivät usein täyty osa-aikatyössä, alityöllisyydessä ja muissa erityisen riistävissä työmuodoissa, epävirallisessa taloudessa sekä pimeässä ja laittomassa työssä, pakkotyö ja lapsityövoiman käyttö mukaan luettuina,

J. katsoo, että ihmisarvoa alentavaa työtä tekevät myös sellaiset työntekijät, joiden on pakko eikä vapaus tehdä osa-aikatyötä ja joista monien on tultava toimeen vähimmäispalkkaa pienemmillä tuloilla,

K. ottaa huomioon, että kulttuurierojen kunnioittaminen, oikeudenmukainen globalisaatio, täyden ja tuottavan työllisyyden tavoitteet sekä ihmisarvoisen työn tarjoaminen kaikille väestöryhmille, mukaan lukien vammaiset, naiset, nuoret ja vanhat työntekijät, kulttuuri- ja alkuperäisvähemmistöt, maahanmuuttajat, puutteellisen ammattitaidon omaavat henkilöt sekä taantuneilla ja epäsuotuisilla alueilla asuvat henkilöt, ovat tärkeimpiä keinoja köyhyyden, työttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa,

L. katsoo, että kaikkien kansainvälisten toimijoiden on pyrittävä lisäämään ikääntyneiden ihmisten mahdollisuuksia saada tehdä ihmisarvoista työtä parantamalla heidän mahdollisuuksiaan elinikäiseen oppimiseen ja uudenlaisiin työtehtäviin kouluttautumiseen tai varmistamalla, että he saavat riittävät eläkkeet, täysipainoista terveydenhoitoa ja kaikkia muita tarpeellisia sosiaaliturvan muotoja; ottaen huomioon, että sosiaalinen suojelu on olennainen osa ihmisarvoista työtä,

M. katsoo, että nuorilla on oltava kaikkialla oikeus löytää ihmisarvoista työtä ja että tähän tavoitteeseen olisi pyrittävä koko elämänkaarta koskevan ja sukupolvien välisen lähestymistavan avulla; katsoo, että vaarana on, että pitkäaikainen työttömyys nuorten työelämän alussa vaikuttaa pysyvästi heidän työllistymiseensä, tuloihinsa ja mahdollisuuksiinsa saada laadukasta työtä,

N. ottaa huomioon, että monilla maahanmuuttajatyöntekijöillä Euroopassa ei ole ihmisarvoisia työoloja,

O. ottaa huomioon, että monissa osissa maailmaa naiset ovat edelleen alttiimpia joutumaan ihmisarvoa alentaviin työoloihin ja siksi tähän asiaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota,

P. katsoo, että koulutus- ja harjoittelujärjestelmät, jotka on mukautettu tietoyhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin, ovat ratkaisevassa asemassa valmisteltaessa nuorten osallistumista työmarkkinoille ja parantavat heidän mahdollisuuksiaan löytää ihmisarvoista ja laadukasta työtä,

Q. ottaa huomioon, että elinikäinen oppiminen antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden hankkia tarvittavat taidot, joilla voi mukautua työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin, edistää niiden tuottavuutta ja osallistua aktiivisena kansalaisena tietoyhteiskuntaan,

R. ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat laatineet kansalliset toimintaohjelmat Luxemburgissa 20.–21. marraskuuta 1997 pidetyn työllisyyttä käsitelleen ylimääräisen Eurooppa-neuvoston huippukokouksen asettamien työllisyyden suuntaviivojen mukaisesti,

S. ottaa huomioon, että Euroopan työllisyysstrategialla sekä sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden strategialla pyritään näyttämään suuntaa ja varmistamaan niiden työllisyyttä, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevien politiikkojen painopisteiden koordinointi, joihin jäsenvaltioiden olisi sitouduttava EU:n tasolla,

T. ottaa huomioon, että 22.–23. maaliskuuta 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto painotti tarkistetussa kasvua ja työllisyyttä koskevassa Lissabonin strategiassa ja kestävää kehitystä koskevassa eurooppalaisessa strategiassa, että on tärkeää kehittää työelämässä pysymistä yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla,

U. ottaa huomioon, että EU on asettanut itselleen Lissabonin strategiassa uuden strategisen päämäärän: siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä korkeatasoista ympäristönsuojelua; toteaa, että kyseisiä tavoitteita ei tähän mennessä ole saavutettu,

V. katsoo, että työllisyyspolitiikkaa koskevien suuntaviivojen (2005–2008) mukaisesti Euroopan unionin kilpailukyvyn lujittamiseksi yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla on tärkeää lisätä tuottavuutta edistämällä ihmisarvoista työtä ja parantamalla työelämässä pysymisen laatua, työterveys ja -turvallisuus, joustavuuden ja työpaikkojen säilyvyyden välinen parempi tasapaino, elinikäinen oppiminen, keskinäinen luottamus ja osallistuminen sekä yksityis- tai perhe-elämän ja työelämän parempi yhteensovittaminen mukaan luettuina; katsoo, että sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja kaikkien muiden syrjinnän muotojen torjuminen sekä heikoimmassa asemassa olevien ryhmien yhteiskunnallisen integraation edistäminen ovat olennainen osa ihmisarvoisen työn saavuttamiseksi toteutettavia ponnisteluja,

1. katsoo, että ihmisarvoinen työ on keskeinen osa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa;

2. uskoo, että Euroopan unioni voi merkittävästi edistää ihmisarvoista työtä sekä sisä- että ulkopolitiikoilla noudattamalla yhteiskunnallisia arvojaan ja periaatteitaan, torjumalla sosiaalista polkumyyntiä, kuten työn polkumyyntiä, ja korostamalla asemaansa kansainvälisellä tasolla;

3. korostaa, että ihmisarvoisessa työssä kyse ei ole pelkästään työllisyydestä tai sosiaalisesta suojelusta vaan myös hallintotavasta ja että ihmisarvoista työtä painottavien tehokkaiden politiikkojen täytäntöönpano edellyttää toimielinten vastuullisuutta, poliittista sitoutumista moitteettomaan valtionhallintoon sekä vireää ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa;

4. kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission ja vuonna 2005 pidetyn maailman huippukokouksen päätösasiakirjasta annetun YK:n päätöslauselman sekä YK:n talous- ja sosiaalineuvoston 5. heinäkuuta 2006 hyväksymän ministerijulistuksen huomiot ja suositukset sekä sisällyttämään ihmisarvoisen työn ulottuvuuden kaikkiin Euroopan unionin toimiin ja rohkaisemaan sen jäsenvaltioita tekemään samoin;

5. painottaa, että monikansallisten yritysten olisi sitouduttava erityisesti globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden periaatteisiin ja noudattamaan kansainvälisiä työnormeja ja ihmisarvoisen työn käytäntöä kaikissa maailmanlaajuisissa toiminnoissaan;

6. kehottaa komissiota panemaan käytäntöön ehdottamansa strategian ja suuntaviivat toteuttaakseen tehokkaammin EU:n sisä- ja ulkopolitiikkoja ihmisarvoisen työn toimintaohjelman edistämiseksi erityisesti kehitystä, ulkoista apua, laajentumista, naapuruuspolitiikkaa, kauppaa, maahanmuuttoa sekä kahden- ja monenvälisiä ulkosuhteita koskevissa kysymyksissä;

7. korostaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen ja ihmisarvoisen työn käsitteen vahvistaminen kestävän kehityksen keinoin edellyttävät oikeudenmukaista ja innovatiivista veropolitiikkaa, esimerkiksi varain- ja valuutansiirtoveroa;

8. pyytää, etteivät neuvosto ja komissio väistä velvollisuuksiaan panna täytäntöön GSP+, vaan että ne työskentelevät aktiivisesti ILO:n kanssa sen varmistamiseksi, että sopimusehtoja noudatetaan täysipainoisesti, ja että ne käyttävät tarvittaessa valtaansa perua etuuskohtelu sellaisilta mailta, jotka eivät noudata perustavia sosiaalisia tai työ- ja ihmisoikeuksia, mukaan lukien yhdistymisvapautta koskevaa oikeutta ja muita keskeisiä ILO:n yleissopimuksia ja työnormeja;

9. kehottaa komissiota olemaan tiukempi GSP plus -järjestelmän täytäntöönpanossa ja ottamaan käyttöön yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005 mukaiset valvontamenettelyt ja tarvittaessa soveltamaan menettelyjä, joilla tullietuisuudet keskeytetään väliaikaisesti niiden maiden osalta, jotka eivät noudata sitoumuksiaan ja rikkovat vakavasti ja järjestelmällisesti sosiaalisia perusoikeuksia siten, että samalla varmistetaan, että etuuksien peruuttaminen ei edistä protektionismia; pyytää lisäksi, että valvotaan ja pannaan täytäntöön menettelyjä, jotka laajennetaan kattamaan muut GSP-edunsaajamaat, kuten menettelyt, jotka koskevat lapsi- ja pakkotyötä, joiden poistaminen on keskeinen haaste ILO:lle, mikä käy ilmi sen lapsityövoiman käytön lopettamista koskevasta kertomuksesta "The end of child labour: Within reach";

10. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ihmisarvoista työtä koskevan komission tiedonannon mukaista sitoutumista ja ottamaan huomioon ihmisarvoisen työn sosiaalisen ulottuvuuden komission aloitteissa kolmansien maiden kanssa tehtävien kauppasopimusten yhteydessä;

11. painottaa, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelma sisältää joukon yleisiä suuntaviivoja, jotka eivät ole sidoksissa mihinkään tiettyyn kehityksen malliin vaan liittyvät suoraan oikeudenmukaisempaan ja tasapainoisempaan tuotetun vaurauden jakamiseen, ja että se on väline, joka liittää kehityksen toiminnan ja hallinnon arvoihin ja periaatteisiin, joissa yhdistyy taloudellinen kilpailukyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus;

12. kehottaa komissiota kehittämään kestävän kehityksen strategiaan liittyvän johdonmukaisen lähestymistavan, joka koskee sosiaali-, työllisyys- ja ympäristöpolitiikan välisiä yhteyksiä ja perustuu vapauteen ja vastuullisuuteen;

13. muistuttaa, että ihmisarvoisen työn tavoitteen saavuttaminen edellyttää johdonmukaista ja kokonaisvaltaista talous- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla pyritään edistämään tuottavien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista; painottaa perinteisiä työmarkkinapolitiikkoja pitemmälle ulottuvien politiikkojen toteuttamisen tarvetta ja että jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen olisi tuettava niiden toteuttamista;

14. kehottaa jäsenvaltioita ja yrityksiä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla omaksumaan ennaltaehkäiseviä strategioita ja toteuttamaan toimia, joilla pyritään suojelemaan äitiyttä ja parantamaan työterveyttä ja -turvallisuutta niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat raskaana, ovat synnyttäneet äskettäin tai imettävät;

15. korostaa tarvetta parantaa työmarkkinoiden avoimuutta siten, että kaikki työ (olipa kyse määräaikaisesta tai vakinaisesta, koko- tai osa-aikaisesta tai tuntipalkkaisesta työstä) teetettäisiin laillisesti ja olisi kohtuullisesti palkattua ja että kaikessa työssä kunnioitettaisiin täysimääräisesti työntekijöiden oikeuksia, noudatettaisiin keskeisiä työelämän normeja ja käytäisiin sosiaalista vuoropuhelua sekä sovellettaisiin sosiaalista suojelua (mukaan luettuna työterveys ja -turvallisuus) sekä sukupuolten tasa-arvoa;

16. muistuttaa, että nuorten, mukaan lukien harjoittelijoiden, työolojen olisi oltava kaikkien työntekijöiden perusoikeuksien ja ihmisarvoisen työn periaatteiden mukaisia;

17. pitää myönteisenä ihmisarvoista työtä koskevaa komission tiedonantoa ja vaatii jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön ne ILO:n yleissopimukset, jotka ILO on luokitellut ajantasaisiksi ja jotka koskevat erityisesti ihmisarvoista työtä; on vakuuttunut siitä, että ihmisarvoista työtä koskevien ILO:n yleissopimusten toteutumista olisi edistettävä naapuruus- ja ulkopolitiikassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ILO:ta valvontajärjestelmänsä ja -mekanismiensa vahvistamisessa;

18. tukee voimakkaasti komission lähestymistapaa, jossa pyritään tukemaan järjestäytymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden edistämistä, työsuojeluhallinnon ja -valvonnan sekä sosiaaliturvahallinnon rakenteiden vahvistamista ja työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien ennakoivien strategioiden kehittämistä laajentumisen yhteydessä ja liittymistä edeltävissä ohjelmissa;

19. on tyytyväinen siihen, että komissio on perustanut uuden temaattisen ohjelman "Investointi ihmisiin" (2007–2013), joka liittyy "Eurooppalaiseen konsensukseen" (EU:n kehityspolitiikka), ja että ohjelmassa pidetään tärkeänä ihmisarvoisen työn toimintaohjelman täytäntöönpanoa EU:n kumppanuusmaissa;

20. painottaa, että kehitysyhteistyövälineen perustamisesta annetun asetuksen 12 artiklan 2 kohdan d alakohdan ii luetelmakohdassa kehotetaan edistämään "ihmisarvoista työtä kaikille" ‑toimintaohjelmaa yleismaailmallisena tavoitteena, joka on määrä toteuttaa turvautumalla muun muassa maailmanlaajuisiin ja muihin usean maan aloitteisiin kansainvälisesti hyväksyttyjen ILO:n työelämän perusnormien täytäntöönpanemiseksi, arvioihin kaupan vaikutuksesta ihmisarvoiseen työhön sekä pitkäaikaisiin ja tarkoituksenmukaisiin mekanismeihin oikeudenmukaisen rahoituksen varmistamiseksi sekä sosiaaliturvajärjestelmien tehokkaaseen toimintaan ja niiden soveltamisalan laajentamiseen; korostaa, että myös saman asetuksen 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ihmisarvoinen työ mainitaan keskeisenä tekijänä; kehottaa komissiota soveltamaan aktiivisesti näitä säännöksiä kehityspolitiikassaan; pyytää komissiota lisäksi raportoimaan säännönmukaisesti ponnisteluistaan ihmisarvoisen työn edistämiseksi kehityspolitiikkaansa ja ulkoisen avun täytäntöönpanoa koskevassa vuotuisessa kertomuksessaan;

21. kehottaa komissiota kannustamaan työelämän perusnormien ja ihmisarvoista työtä koskevan tavoitteen noudattamista WTO:n jäsenten kauppapolitiikassa tehokkaana ja sitovana säännöstönä, jota täydentävät seuraamusmekanismit, joita sovelletaan kumppaneihin, jotka laiminlyövät kyseisten normien noudattamisen, ja samalla GSP-menettelyn täysipainoista noudattamista; rohkaisee Euroopan unionia harkitsemaan sellaisten mekanismien luomista, joiden avulla seurattaisiin kaupan ja ihmisarvoisen työn samansuuntaista kehittymistä sekä Euroopassa että kansainvälisellä tasolla;

22. kehottaa komissiota mahdollisuuksiensa mukaan tukemaan kansainvälisten rahoituslaitosten, ILO:n, YK:n ja WTO:n välillä käynnistynyttä vuoropuhelua niiden talouskasvuun, investointiin, kauppaan ja ihmisarvoiseen työhön liittyvien politiikkojen täydentävyydestä ja johdonmukaisuudesta ja osallistumaan siihen;

23. pyytää komissiota ottamaan huomioon esimerkiksi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia kauppaetuuksia myöntäessään sen, kuinka edunsaajavaltiot noudattavat kansainvälisiä työnormeja, joilla taataan ihmisarvoisen työn kunnioittaminen, jotta ne maat, jotka eivät noudata kyseisiä perusnormeja, eivät hyötyisi Euroopan unionin kauppaetuuksista;

24. korostaa tarvetta lisätä WTO:n, UNCTAD:n, ILO:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden välistä yhteistyötä niiden politiikkojen täydentävyyden osalta; katsoo, että toteutettavien toimenpiteiden johdonmukaisuus on välttämätöntä ihmisarvoisen työn edistämisessä ja sen varmistamisessa käytännössä; esittää, että ILO:lle myönnettäisiin tarkkailijan asema WTO:ssa; pyytää muiden WTO-jäsenten parlamentteja tukemaan tätä pyyntöä;

25. kehottaa komissiota esittämään kauppa- ja ympäristökomitean kaltaisen kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevän komitean perustamista WTO:n yhteyteen;

26. muistuttaa, että ILO:n perussääntö antaa sille oikeuden kehottaa taloudellisiin sanktioihin sellaista valtiota vastaan, joka ei noudata sosiaalisia oikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ja pyytää WTO:ta sitoutumaan noudattamaan ILO:n päätöksiä kansainvälisten järjestöjen toiminnan johdonmukaisuuden nimissä;

27. ehdottaa, että ILO:lle voitaisiin antaa valtuudet antaa asiantuntijaraportteja ("amicus briefs") WTO:n paneeleille ja valituselimelle asianmukaisissa tapauksissa, joissa kansainvälisten työsopimusten rikkominen on riita-asian syy ja/tai joissa ILO:n päätökset on otettava huomioon;

28. ehdottaa, että ILO:ssa pitäisi avata vetoamismahdollisuus niissä tapauksissa, joissa WTO:n jäsenvaltio katsoo, että WTO:n riitojenratkaisuelimen päätös asettaa kyseenalaiseksi ILO:n työehtosopimusten noudattamista koskevien päätösten seuraamisen, jotta varmistetaan kansainvälisen yhteisön toiminnan yhdenmukaisuus ihmisarvoisen työn edistämisessä;

29. pyytää, että EU asettaa kansainvälisten työnormien noudattamisen osaksi uusien maiden WTO:hon liittymistä koskeviin neuvotteluihin;

30. kehottaa komissiota saattamaan työtä koskevien keskeisten normien noudattamisen hankinta- ja sopimuspolitiikkansa ennakkoehdoksi; kehottaa komissiota kehittämään tätä tarkoitusta varten politiikkaa sekä antamaan apua kaupankäyntiä koskevissa asioissa, jotta myös kehitysmaiden pientuottajat voisivat noudattaa näitä normeja;

31. painottaa, että on tarpeen kehittää edelleen menetelmiä, joiden avulla arvioidaan kaupan ja kauppasopimusten vaikutuksia ihmisarvoiseen työn edistämiseen niin maailmanlaajuisissa hankintaketjuissa kuin vapailla tuotantoalueilla, ja varmistaa kaupankäynnin vaikutusta kestävään kehitykseen koskevien arviointien tehokkuus ja oikea ajoitus;

32. pyytää komissiota tunnustamaan ja sisällyttämään kahdenvälisiin ja monenvälisiin kauppasopimuksiin sekä ihmisarvoisen työn kestävää kehitystä koskeviin vaikutustenarvioihin ILO:n määrittelemät tarvittavat indikaattorit, jotka koskevat työtarkastajien määrää suhteessa työvoiman määrään: 1 tarkastaja 10 000 työntekijää kohden teollistuneissa markkinatalousmaissa, 1 tarkastaja 20 000 työntekijää kohden siirtymätalousmaissa ja 1 tarkastaja 40 000 työntekijää kohden vähemmän kehittyneissä valtioissa;

33. kehottaa komissiota varmistamaan Cotonoun sopimuksen 50 artiklan täytäntöönpanon, sillä se sisältää erityiset säännökset kauppa- ja työnormeista ja siinä vahvistetaan osapuolten sitoutuminen perustyönormeihin;

34. kehottaa komissiota yhteistyössä YK:n elinten, kansallisten ja alueellisten järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan osapuolten kanssa koordinoimaan paremmin ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ihmisarvoista työtä koskevien ulkoisten yhteistyöohjelmien täytäntöönpanoa ILO:n ihmisarvoisen työn kansallisten ohjelmien tai vastaavien suunnitelmien täytäntöönpanon kanssa ja tehostamaan yhteisiä ponnisteluita ihmisarvoisen työn integroimiseksi köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin ja asiakirjoihin sekä kehitysstrategioihin, sillä niillä voi olla lisäarvoa ihmisarvoisen työn saavuttamisessa; kehottaa työmarkkinaosapuolia ja muita kansalaisyhteiskunnan osapuolia käymään tiiviistä keskustelua tästä asiasta;

35. kehottaa Euroopan unionia rahoittamaan yhdessä ILO:n kanssa ihmisarvoista työtä koskevan kehitysohjelman ja erityisesti pyrkimään tunnistamaan tehokkaimmat ihmisarvoisen työn edistämistä koskevat strategiat;

36. pitää ratkaisevan tärkeänä ja ihmisarvoisen työn saavuttamistavoitteen mukaisena, että jäsenvaltiot noudattavat tavoitettaan käyttää 0,7 prosenttia BKT:stään kehitysmaiden auttamiseen ottaen huomioon, että kasvu ja kestävät sosiaaliset rakenteet ovat olennainen edellytys ihmisarvoisen työn edistämiselle etenkin kehitysmaissa;

37. kannustaa komissiota noudattamaan toimissaan kokonaisvaltaista moniulotteista lähestymistapaa, joka perustuu ihmisarvoisen työn toimintaohjelman neljään pilariin: vapaasti valittu tuottava työ, työoikeudet, mukaan lukien perustyönormit, sosiaalinen suojelu ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu sekä sukupuolinäkökohdan sisällyttäminen kaikkiin pilareihin; kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan vähimmäispalkan käyttöön ottoa turvallisuusverkkona, jonka avulla estetään ihmisten riistäminen ja torjutaan työtä tekevien köyhyyttä;

38. kehottaa, että köyhyyden vähentämistä koskevissa strategia-asiakirjoissa olisi analysoitava perusteellisemmin työllisyyttä ja muita ihmisarvoisen työn näkökohtia; kehottaa, että köyhyyden vähentämistä koskevissa strategia-asiakirjoissa, talouskumppanuussopimuksissa, maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa ja monivuotisissa tavoiteohjelmissa olisi analysoitava perusteellisemmin työllisyyttä ja muita ihmisarvoisen työn näkökohtia; korostaa tässä yhteydessä kaikkien asianosaisten sidosryhmien kuulemisen merkitystä, järjestäytyneet työnantajat, ammattiliitot ja työntekijäjärjestöt sekä yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta laajimmin ottaen mukaan lukien;

39. kehottaa, että työllisyysministerit, työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt olisi otettava tiiviimmin ja järjestelmällisemmin mukaan köyhyyden vähentämistä koskevien strategia-asiakirjojen, maakohtaisten strategioiden ja monivuotisten ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon perustana olevaan prosessiin; katsoo, että tätä varten niiden on tiivistettävä valtiovarainministereiden sekä Bretton Woods -instituutioiden, Euroopan investointipankin EIP:n ja Maailman kauppajärjestön WTO:n kaltaisten kansainvälisten rahoitus- ja talousinstituutioiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä; kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan, että maakohtaiset strategia-asiakirjat laaditaan aidosti osallistuvalla tavalla; kehottaa komissiota investoimaan enemmän teknisten ja institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen ja tukemaan toimia, joilla ihmisarvoinen työ juurrutetaan maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin;

40. painottaa erityisesti tarvetta laatia maavetoisia ja maakohtaisia ihmisarvoista työtä koskevia strategioita tai vastaavia toimintasuunnitelmia, joiden kehittämiseen työmarkkinaosapuolten järjestöt ja muut asianomaiset sidosryhmät ovat osallistuneet ja joilla pyritään luomaan ihmisarvoista työtä kaikille toteuttamalla kehitysyhteistyötä – talouspolitiikkojen ja hallinnon, talousarvion tukitoimien ja valmiuksien, etenkin institutionaalisten valmiuksien kehittämisen työllisyysvaikutuksia koskeva poliittinen vuoropuhelu mukaan lukien – joka on koordinoitu ja yhdenmukaistettu hyvin komission, jäsenvaltioiden ja muiden kansainvälisten kehitysyhteistyökumppaneiden ja asianomaisten toimijoiden kesken, ILO ja muut YK:n virastot sekä kansainväliset rahoituslaitokset mukaan lukien;

41. kehottaa, että olisi toteutettava uusia toimia ihmisoikeuksien ja työtä koskevien oikeuksien loukkausten ja ammattiyhdistysten oikeuksien loukkausten torjumiseksi ja seurattava kehitysmaissa toimivien monikansallisten yhtiöiden toimia sekä tutkittava mahdollisuuksia jättää ne Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden rahoittamien tai tukemien hankintasopimusten sekä Euroopan investointipankin ja muiden rahoituslaitosten myöntämien vientiluottotakuiden ulkopuolelle, jos ne rikkovat kyseisiä oikeuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään työelämän perusnormien noudattamisesta pakollisen ehdon sopimuksissa, jotka koskevat Euroopan kehitysrahaston rahoittamia tai muiden yhteisön tai kahdenvälisten tukimuotojen kautta rahoitettuja julkisia hankintoja;

42. kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan tehokkaampia toimia taitojen kehittämiseksi, jotta uusista tekniikoista ja innovaatioista saadut edut voidaan koota ja jakaa; huomauttaa, että ihmisarvoinen työ saavutetaan kasvun, investointien ja yritysten kehittämisen kautta yhdessä yhteiskuntavastuun kanssa;

43. kehottaa EU:n toimielimiä Lissabonin asiakirjan ja Euroopan unionin työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen (2005–2008) puitteissa kehittämään ja edistämään Euroopan yrityskulttuuria kohdistamalla huomion yksilöihin ja erityisesti nuoriin nopeasti kasvavien yritysten luomiseksi ja ihmisarvoisen työn tavoitteista yhden – useampien ja parempien työpaikkojen luomista koskevan tavoitteen – saavuttamisen helpottamiseksi;

44. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan ihmisarvoisen työn talous- ja sosiaalipolitiikkansa ensisijaiseksi tavoitteeksi painottamalla erityisesti laadukkaiden työpaikkojen luomista, kaikkien työntekijäryhmien perustavien työoikeuksien kunnioittamista, sosiaalisen suojelun vahvistamista ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämistä;

45. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan menettelysääntöjen omaksumista vapaaehtoisina aloitteina yrityksissä tai alakohtaisesti ja täydentämään näin kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä normeja sekä monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n ja ILO:n käytännesääntöjä ja viittamaan niihin;

46. suosittelee, että komissio tutkii ja yksilöi, mitkä yritykset rikkovat jatkuvasti ja toistuvasti perustyönormeja jossain tuotanto- ja toimitusketjunsa osassa, ja pyytää, että niistä laadittu luettelo annetaan kaikille EU:ssa toimiville maahantuojille;

47. vaatii komissiota luomaan merkin tuotteille, jotka on tuotettu olosuhteissa, joissa noudatetaan ihmisarvoisen työn periaatteita ja perustyönormeja ja joissa ei nimenomaan käytetä lainkaan lapsityövoimaa;

48. suosittaa painokkaasti, että jäsenvaltiot ja Euroopan unioni edistävät yritysten yhteiskuntavastuun hyvien käytänteiden soveltamista kaikissa yrityksissä niiden toimipaikasta riippumatta turvallisen, joustavan ja korkealaatuisen työympäristön luomiseksi; kehottaa sidosryhmäfoorumia ja yritysten yhteiskuntavastuuta edistävää eurooppalaista liittoumaa laatimaan sitovia aloitteita, joilla edistetään ihmisarvoisen työn sisällyttämistä tärkeäksi osaksi yritysten yhteiskuntavastuuta;

49. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toimiessaan työnantajina kehitysmaissa ottamaan huomioon ihmisarvoisen työn periaatteen erityisesti korottamalla palkkoja ILO:n suosituksen 135 (joka koskee vähimmäispalkkojen määräämistä erityisesti kehitysmaat huomioon ottaen) mukaisesti;

50. panee tyytyväisenä merkille YK:n järjestöjen panoksen ihmisarvoisen työn edistämiseen, esimerkiksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun aloitteen, joka koskee ylimääräisen kertomuksen laatimista ihmisoikeuksien toteutumisesta monikansallisissa yhtiöissä;

51. kehottaa näin ollen arvioimaan ja seuraamaan, kuinka eurooppalaiset yritykset noudattavat ihmisarvoisen työn periaatteita ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia velvoitteitaan sekä koskevatko ne myös yritysten toimintaa ja alihankkijoita EU:n ulkopuolella niin, että myös kolmannet maat voisivat hyötyä yritysten yhteiskuntavastuusta, erityisesti järjestäytymisvapaudesta ja lapsityövoiman käytön ja erityisesti naisia, maahanmuuttajia ja vähemmistöryhmiä koskevan pakkotyön kieltämisestä;

52. kannustaa monikansallisten yritysten kotivaltioiden hallituksia valvomaan OECD:n monikansallisille yrityksille osoittamien toimintaohjeiden täytäntöönpanoa sekä julkaisemaan säännöllisesti kertomuksia kyseisten yritysten osallistumisesta ILO:n perustyönormien tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

53. pitää tärkeänä edistää ILO:n kolmikantajulistusta monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta;

54. kannustaa yrityksiä omaksumaan vastuulliset, ei-syrjivät palvelukseen ottamista ja ammatillista kehittämistä koskevat toimintatavat, jotta voidaan parantaa naisten ja työmarkkinoilla heikossa asemassa olevien työllisyyttä;

55. suosittelee, että yritykset toteuttavat aloitteita naisten osallistumisen ja edustuksen lisäämiseksi elimissä, jotka osallistuvat sosiaaliseen vuoropuheluun, mikä on strateginen päämäärä ihmisarvoisen työn puolustamisessa;

56. kehottaa komissiota yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja ILO:n kanssa kannustamaan naispuolisia yrittäjiä perustamaan ja kehittämään yrityksiä Euroopan unionin sisällä ja sen ulkopuolella osana kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

57. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n sisällä ja sen ulkopuolella toimivat yritykset tarjoavat paremmin tietoja ja kuulevat työntekijöiden edustajia osana laajempaa meneillään olevaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jossa työntekijöille tiedotetaan ja heitä kuullaan useista heidän työhönsä ja työoloihinsa liittyvistä asioista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tunnustamaan, että työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevat korkeat normit ovat olennainen ihmisoikeus;

58. korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä jäsenvaltioiden toteutettaviksi tarkoitettujen ihmisarvoista työtä koskevien kansallisten ohjelmien laatimisessa ja kehottaa niitä työmarkkinaosapuolten aitoon kuulemiseen;

59. painottaa, että työmarkkinaosapuolten osuus on ratkaisevan tärkeä ihmisarvoisen työn toimintaohjelman täytäntöönpanon onnistumiselle ja siksi ne olisi saatava osallistumaan aktiivisesti ainakin kuulemisprosessin avulla ihmisarvoisen työn edistämistä koskevien aloitteiden täytäntöönpanoon;

60. on tyytyväinen eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvotteluihin työpaikkakiusaamista ja -väkivaltaa koskevasta puitesopimuksesta, joka olisi esimerkki ihmisarvoisen työn edistämisestä Euroopassa; kehottaa komissiota kannustamaan työmarkkinaosapuolia saattamaan nämä neuvottelut onnistuneesti päätökseen;

61. painottaa, että Euroopan sosiaalinen toimintaohjelma, Lissabonin strategia (mukaan lukien kansalliset uudistusohjelmat) ja lisääntyvät ponnistelut ILO:n ajantasaisiksi luokittelemien kansainvälisten työyleissopimusten ratifioimiseksi ja täytäntöön panemiseksi, muodostavat ihmisarvoista työtä koskevan EU:n etenemissuunnitelman;

62. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita, ennaltaehkäiseviä ja suojelevia toimia ja ohjelmia työsuojeluhallinnon määrän, laadun ja toimivaltuuksien sekä välineiden lisäämiseksi yhteisön lainsäädännön ja ILO:n yleissopimusten mukaisesti, jotta työterveys ja -turvallisuus, työolot ja muut sosiaaliset normit saatetaan osaksi lainsäädäntöä;

63. ehdottaa yhteistyön vahvistamista kansallisia työsuojelupalveluita koskevien parhaiden käytänteiden vaihdon kehittämisessä yhteisön tasolla ihmisarvoisen työn edistämisen helpottamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan työsuojelupalveluista vastaaville viranomaisille mittavammat resurssit tehtäviensä toteuttamiseen, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltioiden kansallista työlainsäädäntöä noudatetaan käytännössä eikä sitä laiminlyödä;

64. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uudet työmuodot kuuluvat myös nykyisen lakisääteisen työsuojelun piiriin, ja harkitsemaan sellaisten uusien säädösten antamista, joita voidaan soveltaa joustavasti uusiin työmuotoihin niin, että kaikille työntekijöille voidaan taata yhtäläinen suojelun taso;

65. tunnustaa nuorten työllisyysverkoston ja ILO:n ihmisarvoisen työn foorumin työn merkityksen vaihto-, tuki- ja tarkistusmekanismeina; kehottaa komissiota tukemaan näiden verkostojen kehittämistä EU:n kumppanuusmaissa yhdessä ILO:n kanssa maailmanlaajuisen työllisyyttä koskevan toimintaohjelman panemiseksi täytäntöön;

66. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan koulutuksen nuorille tehokkaana strategiana sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi ja edistämään nuorten työllistyvyyttä käyttämällä sellaisia olemassa olevia mekanismeja kuin Euroguidance-verkkoa, jonka avulla henkilöt voivat paremmin ymmärtää EU:n työmahdollisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita myös helpottamaan nuorten onnistunutta siirtymistä työmarkkinoille ja heidän pääsyään työhön ammatinvalinnanohjausta koskevien järjestelyjen avulla samalla kun varmistetaan vastaavuus elinkaaren ja sukupolvien välisen lähestymistavan kanssa;

67. kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan investointejaan infrastruktuuriin, jota tarvitaan tieto- ja viestintätekniikan käyttöön sekä nuorten koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen, käyttämällä sekä yksityisen että julkisen sektorin yhteisrahoitusta;

68. kehottaa jäsenvaltioita EU-politiikkojen täytäntöönpanon yhteydessä mahdollistamaan kaikille pääsyn elinikäiseen oppimiseen jopa maantieteellisesti kaukaisilla alueilla ja maaseutualueilla ja toteuttamaan erityistoimia, jotka on mukautettu paikallisiin realiteetteihin, jotta kaikkien työllistyvyys voidaan varmistaa muuttuvassa työympäristössä;

69. kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan asianmukaisesti koulutusjärjestelmäänsä ja varmistamaan korkeatasoiseen koulutukseen pääsyn kaikille;

70. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon sukupuoliulottuvuuden kaikissa politiikoissa ja ohjelmissa, joilla edistetään ihmisarvoista työtä, ja pyytää jäsenvaltioita varmistamaan miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet ihmisarvoiseen työhön ei ainoastaan työllistyvyyden tai uralla etenemisen vaan myös palkkatason kannalta;

71. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen yksityis- tai perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamisen, jotta naisten osallistumista työmarkkinoihin voidaan lisätä ja jotta voidaan tutkia ja poistaa syitä, jotka saattaisivat heikentää näiden toimien tehokkuutta;

72. kehottaa tarkastelemaan keinoja, joiden avulla myös nykyisin liian raskaina tai vähäarvoisina pidetyt työt saadaan houkuttelevammiksi (kotiapu, perhe- ja vanhustyö, henkilökohtaisen avustajan työ jne.);

73. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan toimia, joilla mahdollistetaan kaikille työntekijöille paremman työn ja perhe-elämän välisen tasapainon saavuttaminen ottaen huomioon, että pitkät työpäivät, stressi ja epävarmuus työn jatkumisesta uhkaavat perheen, joka on yhteiskuntamme tärkeä perusta, koossa pysymistä;

74. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen, naisjärjestöjen ja sellaisten verkostojen kanssa, jotka tukevat naisten taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan lisäämistä kehitysmaissa sekä ihmisarvoisen työn edistämistä kaikilla tasoilla;

75. pitää myönteisenä komission tiedonannossaan ilmoittamaa ihmisarvoista työtä koskevaa aloitetta tukea työmarkkinaosapuolten ja muiden yhteiskunnallisten sidosryhmien ottamista paremmin mukaan maailmanlaajuiseen hallintoon samaan tapaan kuin OECD:n neuvottelumallissa;

76. kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan kansallisia politiikkoja, joilla edistetään työntekijöiden tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua heidän iästään tai sukupuolestaan riippumatta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden syrjinnän estämiseksi ja varmistamaan vapaaehtoisen eläkkeelle jäämisen, vaiheittaisen työelämästä poistumisen ja joustavan eläkeiän, jonka ei kuitenkaan saisi ylittää nykyistä eläkeikärajaa;

77. painottaa, että ihmisarvoisen työn edistämisellä pyritään saavuttamaan kaikkien ihmisten elin- ja työolojen kokonaisvaltainen parantaminen ja tukee siksi epävirallisen sektorin integroimista viralliseen talouteen;

78. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään vammaisuuden syrjimättömyyttä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia ammattikoulutuksessa koskevia lainsäädännöllisiä ja poliittisia aloitteita ja käytäntöjä, joihin kuuluu työtilojen mukauttaminen kehitysmaista tuleville vammaisille;

79. kehottaa komissiota rohkaisemaan jäsenvaltioita käyttämään sosiaaliturvaa koskevaa avointa koordinointimenetelmää, jotta se tuo lisäarvoa erilaisille sosiaalisille järjestelmille; tämän tavoitteen ja uudistetun Lissabonin strategian mukaisesti, jossa pyritään eurooppalaisten työntekijöiden joustavuuden ja liikkuvuuden ja EU:n sosiaaliseen yhteenkuuluvuuden parantamiseen, pitää tarpeellisena yhdenmukaistaa vielä enemmän eläkejärjestelmiä erityisesti kun on kyse palvelujen kattamisesta EU:n eri jäsenvaltioissa työskentelyn jälkeen; katsoo, ettei kyse ole pelkästään vakavasta esteestä työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle vaan myös rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toiminnan estämisestä;

80. toteaa, että tiettyjen vähemmistöjen syrjiminen uskonnon tai rodun perusteella on este ihmisarvoisen työn tavoitteen saavuttamiselle kaikille EU:ssa ja kehottaa siksi kaikkia niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole saattaneet rotudirektiiviä[7] lopullisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, tekemään niin;

81. panee tyytyväisenä merkille kansainväliseen siirtotyöläisyyteen sovellettavan yhtenäisen lähestymistavan puitteissa jäsenvaltioiden halukkuuden ratifioida kansainvälisen yleissopimuksen C 97 siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista sekä ILO:n yleissopimukset 97 ja 143;

82. kehottaa jäsenvaltioita sopimaan pakkotyötä ja heikommassa asemassa olevien väärinkäyttöä koskevasta yhteisestä vakiomääritelmästä, jotta vähennetään tulkinnanvaraisuutta ja väärinkäsityksiä oikeudellisissa päätöksissä;

83. toteaa, että jotkut EU:n kansalaiset, jotka harjoittavat oikeuttaan liikkua vapaasti, joutuvat helposti puutteellisiin työoloihin ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia EU:n sisällä muuttaneiden työmarkkinoita koskevien kokemusten seuraamiseksi ja toteuttamaan toimia riistävien työkäytäntöjen kitkemiseksi;

84. kehottaa komissiota ja kumppanuusmaissa toimivia yhteisön lähetystöjä edistämään aktiivisesti ihmisarvoisen työn toimintaohjelman, ihmisarvoista työtä koskevien maaohjelmien ja ihmisarvoista työtä koskevien alueellisten ohjelmien sisällyttämistä maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin, alueellisiin strategia-asiakirjoihin, kansallisiin toimintasuunnitelmiin ja muihin EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ohjelmasuunnittelun välineisiin;

85. on tyytyväinen komission aikomukseen harkita perustyönormien noudattamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 2110/2005[8] soveltamisalan laajentamista Euroopan kehitysrahastosta rahoitettaviin sopimuksiin;

86. kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi varoja temaattiseen ohjelmaan "Investointi ihmisiin" sisältyvien ihmisarvoisen työn edistämistä koskevien ehdotusten toteuttamiseen;

87. panee tyytyväisenä merkille sen, että komissio on käynnistänyt "Euroopan konsensuksen" (EU:n kehityspolitiikka) yhteydessä uuden temaattisen Investointi ihmisiin ‑ohjelman (2007–2013) ja iloitsee kyseisessä ohjelmassa ihmisarvoista työtä koskevien tavoitteiden toteuttamiselle EU:n kumppanuusmaissa annetusta painoarvosta; pitää myönteisenä, että ohjelmassa tunnustetaan ihmisarvoisen työn ja sosiaalisen suojelun välinen selkeä yhteys; pyytää komissiota osoittamaan riittävästi varoja ihmisarvoisen työn edistämiseen kyseisessä temaattisessa Investointi ihmisiin ‑ohjelmassa;

88. pitää myönteisenä uutta integroitua strategiaa lasten oikeuksista, josta ilmoitettiin komission tiedonannossa "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia" (KOM(2006)0367), ja muistuttaa, että toimet lapsityövoiman käytön, sellaisena kuin se on määritettynä pakkotyön torjumista koskevissa ILO:n yleissopimuksissa 138 ja 182, on sisällytettävä kansallisiin ja kansainvälisiin toimiin;

89. toteaa, että kolmansien maiden kansalaiset ovat vaarassa joutua huonompiin työoloihin kuin EU-maiden kansalaiset ja kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kolmansien maiden kansalaisten integroitumista EU:hun koskevien yleisten perusperiaatteiden mukaista politiikkaa noudattaen erityisesti yleistä perusperiaatetta 3, joka koskee maahanmuuttajien työmarkkinoille integroitumisen edistämistä;

90. pitää myönteisenä komission aikomusta laatia yhteenveto ihmisarvoista työtä koskevan tiedonannon jälkeisistä toimista vuonna 2008 ja katsoo, että yhteenvetoon olisi sisällyttävä analyysi ja arvio siitä kuinka jäsenvaltiot ovat ratifioineet ja panneet täytäntöön työllisyyttä, terveyttä ja turvallisuutta, äitiyssuojelua ja maahanmuuttajien oikeuksia koskevat ILO:n yleissopimukset; kehottaa sisällyttämään tähän yhteenvetoon ihmisarvoista työtä koskevan toimintasuunnitelman, joka kattaa sekä EU:n sisäisen yhteistyön että kansainväliset ponnistelut;

91. pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä parantaa ihmisarvoisen työn toimintaohjelman analyysiä ja kehittää siihen liittyviä asianmukaisia indikaattoreita;

92. on tyytyväinen YK:n talous- ja sosiaalineuvoston ehdotuksiin, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa olisi kehitettävä täyttä vauhtia kouraantuntuvien tulosten saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä;

93. kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille erityiset luvut siitä, miten ihmisarvoista työtä ja siihen liittyviä aihealueita rahoitetaan, jotta poliittista sitoutumista voidaan paremmin arvioida myönnetyn rahoituksen perusteella;

94. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

[1] EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 598.
[2] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
[3] EUVL C 300 E, 11.12.2003, s. 290.
[4] Päätös 2000/483/EY (EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3).
[5] EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.
[6] EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1.
[7] Neuvoston direktiivi 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22).
[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2110/2005, annettu 14 päivänä joulukuuta 2005, yhteisön ulkoisen avun saatavuudesta (EUVL L 344, 27.12.2005, s. 1).

PERUSTELUT

Taustaa

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) ehdotti vuonna 2000 ihmisarvoisen työn käsitettä, jolla tarkoitetaan yleistä poliittista tavoitetta työllisyyden edistämiseksi ja työolojen parantamiseksi ja joka on laajempi kuin niiden yhteiskunnallisten perusoikeuksien kunnioittaminen, jotka on määritetty kahdeksassa työelämän perusnormeja koskevassa ILO:n yleissopimuksessa.[1] Ihmisarvoisen työn käsite sisältää seuraavat neljä strategista tavoitetta ja sukupuolten tasa-arvo on monialaisena tavoitteena:

Ø työpaikkojen luominen

Ø työoikeuksien turvaaminen

Ø sosiaalisen suojelun laajentaminen

Ø vuoropuhelun ja ristiriitojen ratkaiseminen edistäminen.

YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (Ecosoc) korkean tason ryhmässä hyväksyttiin vuonna 2006 ministerijulistus, jossa korostettiin ensisijaisena tavoitteena tuottavan kokoaikaisen työn ja ihmisarvoisen työn saavuttamista.

Kokous oli ensimmäinen kansainvälinen huippukokous, jossa käsiteltiin YK:n järjestämässä valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa syyskuussa 2005 annettuja suosituksia. 150 maailman johtajaa sopi asettavansa asiaankuuluvien kansallisten ja kansainvälisten politiikkojen keskeiseksi tavoitteeksi täyden ja tuottavan työllisyyden sekä ihmisarvoisen työn pyrittäessä saavuttamaan vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteet.

Euroopan parlamentti[2] oli jo kehottanut lujittamaan globalisaation sosiaalista ulottuvuutta ja edistämään ihmisarvoista työtä ILO:n tätä alaa koskevan strategian mukaisesti.

Komission tiedonanto

Komissio pyrkii tiedonannossaan menemään pidemmälle kuin vähimmäistyöoikeuksien varmistaminen osoittamalla selkeästi, miten ihmisarvoista työtä voidaan edistää. Tähän sisältyy työpaikkojen luomisen edistäminen, hallinnon ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tehostaminen, ihmisarvoisen työn yhteydessä ilmenevien puutteiden tunnistaminen ja korjaaminen sekä tärkeimpien asianomaisten toimijoiden yhteistyön parantaminen ja korruption vähentäminen.

Komissio esittää useita toimia, joilla pyritään

Ø lujittamaan ihmisarvoisen työn osuutta EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa ja ulkoisessa avussa

Ø tehostamaan yhteistyötä alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen, liike-elämän ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa

Ø painottamaan ihmisarvoisen työn edistämistä sopimuksissa ja yhteistyössä, jota tehdään EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ehdokasvaltiot, naapurivaltiot, kehitysmaat ja teollistuneet maat mukaan luettuina

Ø edistämään ihmisarvoista työtä avoimen kauppajärjestelmän yhteydessä

Ø tukemaan maita toimintasuunnitelmien laatimisessa ihmisarvoisen työn edistämiseksi ottamalla huomioon kumppanuusmaiden tarpeet ja erityistilanteet.

Esittelijän näkemys

Esittelijä uskoo, että EU voi näytellä merkittävää roolia ihmisarvoisen työn edistämisessä sekä sisä- että ulkopolitiikkojensa, yhteiskuntamallinsa ja kansainvälisen asemansa kautta. Tätä varten ja jotta EU:n toiminnan vaikutusta voitaisiin arvioida paremmin, esittelijä pyytää komissiota toimittamaan määräajoin Euroopan parlamentille ja neuvostolle vaikutusarvioinnin kaikista EU:n politiikoista, joilla edistetään ihmisarvoista työtä sekä EU:ssa että sen kumppanuusmaiden työntekijöiden keskuudessa.

Lisäksi ainoastaan soveltamalla tehokkaasti metodologiaa ja indikaattoreita voidaan osoittaa ihmisarvoisen työn toimintaohjelman toteuttamisessa saavutettu edistys.

Nykyiset globalisaation säännöt, jotka ovat seurausta lisääntyneestä liberalisoinnista kaikilla talous- ja sosiaalipolitiikan aloilla, johtavat kohti globaaleja työmarkkinoita, vaikka nämä ovatkin edelleen erittäin hajanaiset. Tämän vuoksi on kehitettävä, ratifioitava ja sovellettava asianmukaisia normeja oikeudenmukaisia ja globaaleja työmarkkinoita varten. Esittelijä kannustaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita ratifioimaan ILO:n yleissopimukset ja soveltamaan niitä. Jäljempänä esitetystä taulukosta ilmenee, että useimmat analysoidut maat eivät ole ratifioineet seuraavia ILO:n yleissopimuksia:

Ø yleissopimus nro 168, joka koskee työllisyyspolitiikkaa

Ø yleissopimus nro 155, joka koskee työterveyttä ja -turvallisuutta

Ø yleissopimus nro 183, joka koskee äitiyssuojelua

Ø yleissopimukset nro 118 ja 157, jotka koskevat samanlaisen sosiaaliturvan myöntämistä ja sosiaaliturvaoikeuksien säilyttämistä työntekijän liikkuvuuden yhteydessä

Ø yleissopimukset nro 97 ja 143, jotka koskevat siirtotyöläisiä.

Äskettäin kodifioitu merityöntekijöitä koskeva yleissopimus, jossa määritellään merenkulkijoiden oikeudet ihmisarvoisiin työoloihin ja joka on esimerkki ihmisarvoisen työn edistämisestä alakohtaisesti, on vielä ratifioitava kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Esittelijä on yhtä mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että yhteiskunnallisten tavoitteiden vahvistamista ei missään tapauksessa voida käyttää protektionistisiin tarkoituksiin. Tavoitteena olisi oltava yhteiskunnallinen edistys kaikilla tasoilla, ja sen oikeudenmukainen jakautuminen kaikkien hyödyksi. Lisäksi esittelijä uskoo, että työmarkkinoiden joustavuus ja työllisyysturva eivät ole toisensa poissulkevia tavoitteita, vaan asianmukaisilla käytänteillä ne lujittaisivat toisiaan. Vaikka ei ole yhtä kaikille sopivaa työmarkkinapolitiikan mallia, on tiettyjä institutionaalisia piirteitä, joilla voidaan lisätä työmarkkinoiden tehokkuutta. Näitä ovat työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, aktiivisen työmarkkinapolitiikan laatiminen pitkälle aikavälille makrotalouspolitiikan osana, tiiviit työllisyyshallinnon suhteet, tuki institutionaalisten valmiuksien kehittämiselle ja menot, jotka sovitetaan suhdannevaihtelun eri vaiheisiin. Lisäksi on tärkeää panostaa työntekijöiden ja johtajien taitojen kehittämiseen, jotta uusista tekniikoista saatavat hyödyt voidaan jakaa. Nopeasti muuttuvat taitovaatimukset edellyttävät kokonaisvaltaisia ponnisteluja koulutustason nostamiseksi kaikissa maissa ja erityisesti kehitysmaissa. Tämä edellyttää kansallisissa politiikoissa sellaisen integroidun koulutusjärjestelmän perustamista, jossa työntekijät voivat parantaa taitojaan jatkuvasti ja nuoret voivat valmistautua globalisaation haasteisiin. Jotta nuorten työllistyvyys sisällytettäisiin kansallisiin kehitysstrategioihin, nuorten työllistyvyyttä lisäävien toimien olisi oltava olennaisen tärkeä osa aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja koulutusuudistuksia.

Huolimatta vuonna 2005 toteutuneesta 4,3 prosentin talouskasvusta, joka lisäsi maailman tuotantoa noin 2,5 triljoonalla Yhdysvaltain dollarilla, maailmantalous ei tällä hetkellä pysty luomaan riittävästi työpaikkoja niille, jotka siirtyvät työmarkkinoille.[3] Kun on kyse henkilöistä, joilla ei ole lainkaan työtä, työttömyys on suurempi kuin koskaan ennen ja työttömiä on lähes 192 miljoonaa koko maailmassa eli noin kuusi prosenttia maailman työvoimasta. ILO:n arvion mukaan näistä työttömistä 86 miljoonaa (lähes puolet kaikista maailman työttömistä) on 15–24-vuotiaita nuoria.[4] Esittelijä on tietoinen ongelmasta ja kehottaa komissiota tukemaan nuorten työllisyysverkoston kehittämistä EU:n kumppanuusmaissa yhdessä ILO:n kanssa globaalin työllisyyttä koskevan toimintaohjelman panemiseksi täytäntöön.

Lisäksi esittelijä korostaa tarvetta integroida sukupuoliulottuvuus ihmisarvoisen työn toimintaohjelmiin. Naiset saavat vähemmän palkkaa ja ammatillista koulutusta kuin mieskollegansa ja heillä on ikääntyessään suurempi riski elää köyhyydessä.

Lopuksi esittelijä kiinnittää huomiota siirtotyöläisiin, joista on nykyisin lähes puolet naisia ja jotka muodostavat myös kasvavan osuuden maailman työvoimasta. Vuonna 2000 koko maailmassa oli yli 86 miljoonaa siirtotyöläistä, joista 34 miljoonaa kehittyvillä alueilla.[5] ILO arvioi vuonna 2004, että 2,45 miljoonaa ihmistä oli salakuljetettu kansainvälisten rajojen yli pakkotyöhön. Heistä noin 43 prosenttia oli päätynyt kaupalliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja kolmannes taloudelliseen hyväksikäyttöön.[6] Esittelijä muistuttaa, että toimet lapsityövoiman käytön lopettamiseksi olisi toteutettava kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, jotta lasten hyväksikäyttöä ja köyhyyttä voitaisiin vähentää ja aikuisille voitaisiin tarjota ihmisarvoista työtä kaikkialla.

LIITE I: ILO:n yleissopimusten ratifiointi jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa

EU - 15

10 uutta jäsenvaltiota

LIITTYMINEN

2007

EHDOKAS-

VALTIOT

FYROM

Työelämän perusnormit

Y87

Y98

Y138

Y182

Y29

Y105

Y100

Y111

Yleissopimukset, jotka koskevat työllisyyspolitiikkaa

Y122

Y168

Yleissopimus, joka koskee ammatinvalinnanohjausta ja ammattikoulutusta

Y142

Yleissopimukset, jotka koskevat työnvälitystoimistoja

Y88

Y181

Yleissopimus, joka koskee työllisyysturvaa

Y158

Yleissopimus, joka koskee työterveyttä ja -turvallisuutta

Y155

Yleissopimus, joka koskee työterveyshuoltoa

Y161

Yleissopimukset, jotka koskevat työsuojelua ja työasiainhallintoa

Y81

Y150

Yleissopimukset, jotka koskevat vähimmäispalkkojen määräämistä ja palkkaturvaa

Y26

Y95

Y131

Yleissopimus, joka koskee äitiyssuojelua

Y183

Yleissopimukset, jotka koskevat siirtotyöläisiä

Y97

FYROM

Y143

Yleissopimus, joka koskee työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista

Y156

Yleissopimus, joka koskee ammatillista kuntoutusta ja työllistämistä

Y159

Yleissopimus, joka koskee alkuperäis- ja heimokansojen suojelua

Y169

Yleissopimus, joka koskee sosiaaliturvaa (vähimmäistaso)

Y102

Yleissopimukset, jotka koskevat samanlaisen sosiaaliturvan myöntämistä ja sosiaaliturvaoikeuksien säilyttämistä työntekijän liikkuvuuden yhteydessä

Y118

Y157

Yleissopimukset, jotka koskevat kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistäminen

Y151

Y154

Yleissopimus, joka koskee kolmikantaneuvotteluja

Y144

Yleissopimus, joka koskee työntekijäin edustajien tiedottamista yrityksessä

Y135

Huom. +: ratifioitu yleissopimus, -: yleissopimusta ei ole vielä ratifioitu

LIITE II: Ihmisarvoisen työn toteutumisen mukainen luokittelu

Dharam Ghai, "Decent Work: Concept and Indicators", International Labour Review,
Vol. 142 (2003), No. 2

Ihmisarvoisen työn toteutumisen mallit

Jotta ihmisarvoisen työn toteutumisesta teollistuneissa maissa voidaan tehdä yhteenveto, on tarkoituksenmukaista jakaa maat seuraaviin ryhmiin:

Pohjoismaat: Tanska, Suomi, Norja ja Ruotsi

Anglosaksiset maat: Australia, Kanada, Uusi-Seelanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat

Mannermaat: Itävalta, Belgia, Ranska, Saksa, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Sveitsi

Teollistuvat maat: Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja

Japani ei sovi mihinkään näistä ryhmistä.

Pohjoismaat sijoittuvat hyvin kaikkien indikaattoreiden kohdalla työttömyysastetta lukuun ottamatta. Se on Ruotsissa ja Tanskassa keskitasoa, ja Suomi kuuluu heikoimmin sijoittuneiden maiden joukkoon.

LIITE II: Ihmisarvoinen työ ja taloudelliset saavutukset: yhdistetty luokitus

Teollistuvat maat sijoittuvat heikoimmin kaikkien indikaattoreiden kohdalla. Poikkeuksia on ainoastaan muutaman indikaattorin kohdalla: sukupuolten väliset erot (Irlanti ja Portugali keskitasoa), työvoiman osallistuminen (Portugali keskitasoa), työttömyysaste (Portugali hyvä), epätasa-arvo, sosiaalinen suojelu ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu (Irlanti hyvä). Mitä tulee taloudellisiin saavutuksiin, on kiinnostavaa huomata, että ryhmittely ei pidä paikkaansa. Kun esimerkiksi Tanska ja Norja kuuluvat parhaiten sijoittuneiden maiden joukkoon, Ruotsi on heikoimmin sijoittuneiden maiden joukossa. Samoin anglosaksisessa ryhmässä Australia ja Yhdysvallat sijoittuvat parhaiten, Uusi-Seelanti ja Kanada sijoittuvat keskivälille ja Yhdistynyt kuningaskunta sijoittuu heikoimpien joukkoon. Mannermaisessa ryhmässä Alankomaat kuuluu parhaimpien joukkoon, Ranska, Luxemburg ja Belgia sijoittuvat keskivälille ja Sveitsi, Itävalta, Saksa ja Italia kuuluvat heikoimmin sijoittuneiden maiden joukkoon. Teollistuvien maiden ryhmässä Irlanti kuuluu parhaimpien joukkoon, Portugali ja Espanja sijoittuvat keskivälille ja Kreikka kuuluu heikoimmin sijoittuneiden maiden joukkoon.

[1] Työelämän perusnormit:
– yleissopimus nro 87, joka koskee työntekijöiden ja työntekijäjärjestöjen järjestäytymisvapautta
– yleissopimus nro 98, joka koskee kollektiivista neuvotteluoikeutta
– yleissopimukset nro 138 ja 182, jotka koskevat lapsityövoiman käytön poistamista
– yleissopimukset nro 29 ja 105, jotka koskevat pakkotyön poistamista
– yleissopimukset nro 100 ja 111, jotka koskevat samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa.
[2] A6-0308/2005 ja A5-0251/2002.
[3] ILO: "Changing patterns in the world of work”, raportti I (C), kansainvälinen työkonferenssi, 95. kokous, 2006.
[4] Ibid.
[5] ILO: ”Towards a fair deal for migrant workers in the global economy”, raportti IV, kansainvälinen työkonferenssi, 92. kokous, Geneve, 2004.
[6] ILO: ”A global alliance against forced labour”, maailmanlaajuinen raportti, joka liittyy ILO:n julistuksen seurantaan, raportti I (B), kansainvälinen työkonferenssi, 93. kokous, Geneve, 2004, 60 kohta.

kehitysyhteistyövaliokunnan LAUSUNTO (28.2.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

ihmisarvoisesta työstä kaikille
(2006/2240(INI))

Valmistelija: Feleknas Uca

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen 50 artiklan,

– ottaa huomioon neuvoston 2767:nnessä istunnossaan (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) 1. joulukuuta 2006 Brysselissä ihmisarvoisesta työstä kaikille tekemät päätelmät,

– ottaa huomioon 20. joulukuuta 2005 allekirjoitetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta 'Euroopan konsensus' ('Euroopan konsensus kehityspolitiikasta'),

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä,

1. kehottaa komissiota edistämään AKT-maiden ja EY:n välisen kumppanuussopimuksen 50 artiklan täytäntöönpanoa, jossa sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan työelämän perusnormeja myös kauppasuhteissaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan AKT-maita asiaa koskevan lainsäädännön laadinnassa ja sen noudattamisen valvomisessa sekä tiedotuskampanjoiden järjestämisessä;

2. panee tyytyväisenä merkille sen, että komissio on käynnistänyt "Euroopan konsensuksen" (EU:n kehityspolitiikka) yhteydessä uuden temaattisen Investointi ihmisiin ‑ohjelman (2007–2013) ja iloitsee kyseisessä ohjelmassa ihmisarvoista työtä koskevien tavoitteiden toteuttamiselle EU:n kumppanuusmaissa annetusta painoarvosta; pitää myönteisenä, että ohjelmassa tunnustetaan ihmisarvoisen työn ja sosiaalisen suojelun välinen selkeä yhteys; pyytää komissiota osoittamaan riittävästi varoja ihmisarvoisen työn edistämiseen kyseisessä temaattisessa Investointi ihmisiin ‑ohjelmassa;

3. iloitsee siitä, että komissio on sisällyttänyt työelämän perusnormit ja yritysten sosiaalisen vastuun edistämisen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskevan rahoitusvälineen soveltamisalan piiriin; kehottaa komissiota kiinnittämään riittävästi huomiota näihin kysymyksiin kyseisen välineen ohjelmasuunnittelun ja toimintavarojen osoittamisen yhteydessä;

4. suhtautuu myönteisesti 24. toukokuuta 2006 annettuun komission tiedonantoon sekä työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston 2767:nnessä istunnossa tehtyihin päätöksiin;

5. kehottaa, että köyhyyden vähentämistä koskevissa strategia-asiakirjoissa olisi analysoitava perusteellisemmin työllisyyttä ja muita ihmisarvoisen työn näkökohtia; kehottaa, että köyhyyden vähentämistä koskevissa strategia-asiakirjoissa, talouskumppanuussopimuksissa, maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa ja monivuotisissa tavoiteohjelmissa olisi analysoitava perusteellisemmin työllisyyttä ja muita ihmisarvoisen työn näkökohtia; korostaa tässä yhteydessä kaikkien asianosaisten sidosryhmien kuulemisen merkitystä, järjestäytyneet työnantajat, ammattiliitot ja työntekijäjärjestöt sekä yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta laajimmin ottaen mukaan lukien;

6. kehottaa, että työllisyysministerit, työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt olisi otettava tiiviimmin ja järjestelmällisemmin mukaan köyhyyden vähentämistä koskevien strategia-asiakirjojen, maakohtaisten strategioiden ja monivuotisten ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon perustana olevaan prosessiin; katsoo, että tätä varten niiden on tiivistettävä valtiovarainministereiden sekä Bretton Woods -instituutioiden, Euroopan investointipankin EIP:n ja Maailman kauppajärjestön WTO:n kaltaisten kansainvälisten rahoitus- ja talousinstituutioiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä; kehottaa kaikkia osapuolia varmistamaan, että maakohtaiset strategia-asiakirjat laaditaan aidosti osallistuvalla tavalla; kehottaa komissiota investoimaan enemmän teknisten ja institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen ja tukemaan toimia, joilla ihmisarvoinen työ juurrutetaan maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin;

7. painottaa erityisesti tarvetta laatia maavetoisia ja maakohtaisia ihmisarvoista työtä koskevia strategioita tai vastaavia toimintasuunnitelmia, joiden kehittämiseen työmarkkinaosapuolten järjestöt ja muut asianomaiset sidosryhmät ovat osallistuneet ja joilla pyritään luomaan ihmisarvoista työtä kaikille toteuttamalla kehitysyhteistyötä – talouspolitiikkojen ja hallinnon, talousarvion tukitoimien ja valmiuksien, etenkin institutionaalisten valmiuksien kehittämisen työllisyysvaikutuksia koskeva poliittinen vuoropuhelu mukaan lukien – joka on koordinoitu ja yhdenmukaistettu hyvin komission, jäsenvaltioiden ja muiden kansainvälisten kehitysyhteistyökumppaneiden ja asianomaisten toimijoiden kesken, Kansainvälinen työjärjestö ILO ja muut YK:n virastot sekä kansainväliset rahoituslaitokset mukaan lukien;

8. korostaa, että lapsityövoiman käyttö on yksi tulevien sukupolvien köyhyyden tärkeimmistä syistä ja että lapsityövoiman käyttö ja pakkotyö loukkaavat perusoikeuksia;

9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään syrjimättömyyttä ja tasapuolisia mahdollisuuksia ammattikoulutusjärjestelmissä koskevia lainsäädännöllisiä ja poliittisia aloitteita kehitysmaissa, työpaikkojen sopeuttamisen/avaamisen vammaisille tukeminen mukaan lukien;

10. kehottaa, että olisi toteutettava uusia toimia ihmisoikeuksien ja työtä koskevien oikeuksien loukkausten ja ammattiyhdistysten oikeuksien loukkausten torjumiseksi ja seurattava kehitysmaissa toimivien monikansallisten yhtiöiden toimia sekä tutkittava mahdollisuuksia jättää ne EU:n ja sen jäsenvaltioiden rahoittamien tai tukemien hankintasopimusten ulkopuolelle, jos ne rikkovat kyseisiä oikeuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään työelämän perusnormien noudattamisesta pakollisen ehdon sopimuksissa, jotka koskevat Euroopan kehitysrahaston rahoittamia tai muiden yhteisön tai kahdenvälisten tukimuotojen kautta rahoitettuja julkisia hankintoja;

11. painottaa, että kehitysyhteistyövälineen perustamisesta annetun asetuksen 12 artiklan 2 kohdan d alakohdan ii luetelmakohdassa kehotetaan edistämään "ihmisarvoista työtä kaikille" ‑toimintaohjelmaa yleismaailmallisena tavoitteena, joka on määrä toteuttaa turvautumalla muun muassa maailmanlaajuisiin ja muihin usean maan aloitteisiin kansainvälisesti hyväksyttyjen ILO:n työelämän perusnormien täytäntöönpanemiseksi, arvioihin kaupan vaikutuksesta ihmisarvoiseen työhön sekä pitkäaikaisiin ja tarkoituksenmukaisiin mekanismeihin oikeudenmukaisen rahoituksen varmistamiseksi sekä sosiaaliturvajärjestelmien tehokkaaseen toimintaan ja niiden soveltamisalan laajentamiseen; korostaa, että myös saman asetuksen 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ihmisarvoinen työ mainitaan keskeisenä tekijänä; kehottaa komissiota soveltamaan aktiivisesti näitä säännöksiä kehityspolitiikassaan; pyytää komissiota lisäksi raportoimaan säännönmukaisesti ponnisteluistaan ihmisarvoisen työn edistämiseksi kehityspolitiikkaansa ja ulkoisen avun täytäntöönpanoa koskevassa vuotuisessa kertomuksessaan;

12. korostaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen ja ihmisarvoisen työn käsitteen vahvistaminen kestävän kehityksen keinoin edellyttävät oikeudenmukaista ja innovatiivista veropolitiikkaa, esimerkiksi varain- ja valuutansiirtoveroa;

13. painottaa, että ihmisarvoinen työ on monialainen kysymys, jonka vaikutukset ulottuvat ulkopolitiikan kaikkiin osatekijöihin; katsoo siksi, että ihmisarvoisen työn tukemista on rohkaistava käyttämällä hyväksi ulkopolitiikan rahoitusvälineitä;

14. vaatii, että kaikissa kehitysyhteistyöpolitiikan ja kauppapolitiikan yhteydessä toteutettavissa komission ohjelmissa on myönnettävä varoja ihmisarvoisen työn edistämiseen;

15. on sitä mieltä, että kauppasopimuksia on käytettävä ihmisarvoisen työn edistämisen välineinä; korostaa siksi, että EU:n olisi sisällytettävä ihmisarvoisen työn periaatteet ja tavoitteet kahdenvälisiä ja muita kauppasopimuksia koskeviin neuvotteluvaltuuksiinsa; kehottaa komissiota ottamaan tullietuuksia myöntäessään huomioon sen, noudatetaanko edunsaajamaissa kansainvälisiä työelämän perusnormeja, jotta maille, jotka eivät sovella kyseisiä perusnormeja, ei myönnetä suosituimmuuskohtelua; pyytää komissiota toimimaan aktiivisesti yhdessä ILO:n kanssa sen varmistamiseksi, että sopimusten ehtoja noudatetaan täysimääräisesti, ja tarvittaessa käyttämään toimivaltuuksiaan peruuttaakseen sellaisille maille myönnetyt edut, jotka eivät noudata sosiaalisia ja työelämän perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia;

16. kehottaa valtavirtaistamaan ihmisarvoisen työn periaatteen yhteisön kaikkeen toimintaan; palauttaa tässä yhteydessä mieleen sosiaali- ja talouspolitiikan johdonmukaisuuden ja koordinoinnin ehdottoman välttämättömyyden kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, mihin viime mainitussa tapauksessa pitäisi sisältyä ILO:n osallistuminen kyseiseen prosessiin;

17. korostaa, että paikallisten toimijoiden on huolehdittava ihmisarvoisesta työstä kehitysmaissa ja tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota maaseutualueisiin ja epäviralliseen sektoriin; korostaa valtiosta riippumattomien järjestöjen merkitystä tämän prosessin edistämisessä ja tukemisessa; painottaa tarvetta ryhtyä kiireellisiin ja tehokkaisiin toimiin, EU:n tukitoimet kumppanuusmaissa mukaan lukien, ihmisarvoisen työn edistämiseksi epävirallisessa taloudessa, jotta epävirallinen talous voidaan asteittain sisällyttää viralliseen talouteen;

18. korostaa, että on tuettava niitä nykyisiä parhaita käytäntöjä, jotka takaavat asianmukaiset työolot kehitysmaissa, joista esimerkkinä mainittakoon kansainvälinen reilun kaupan liike;

19. toteaa, että ainoastaan ILO:n perussopimusten noudattaminen on vahvistettu osoitukseksi hyvästä hallinnosta, jonka perusteella kehitysmaat voisivat saada lisäerän taloustukea; katsoo, että myös ihmisarvoiseen työhön sijoittaminen on osoitus hyvästä hallinnosta; painottaa siksi, että ihmisarvoinen työ on otettava – ILO:n tärkeimpien yleissopimusten ohella – käyttöön hyvän hallinnon indikaattorina;

20. korostaa, että on perustettava sellainen maailmanlaajuinen verkosto ihmisarvoista työtä ja paikallista kehitystä koskevan tiedon jakamiseksi, joka lähtee kysynnästä ja perustuu pääasiassa kansalliseen tutkimukseen sekä valmiuksien ja toimielinten kehittämiseen;

21. ehdottaa, että EU hakee ILO:lle tarkkailijan asemaa WTO:ssa ja että perustetaan kaupan ja ihmisarvoisen työn komitea kauppa- ja ympäristökomitean tarjoaman mallin mukaisesti;

22. palauttaa jäsenvaltioiden mieleen naisille ja miehille maksettavaa samaa palkkaa samanarvoisesta työstä koskevan ILO:n yleissopimuksen C100, jossa hallituksia ja työmarkkinaosapuolia kehotetaan perustamaan uusia sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita naisten aseman talouselämässä ja työmarkkinoilla vahvistamiseksi; katsoo, että on tarpeen sekä toteuttaa naisia suosivia erityistoimia että ottaa käyttöön sukupuolinäkökohtien valtavirtaistaminen kaikkiin politiikkoihin, ohjelmiin ja hankkeisiin niiden esteiden poistamiseksi, jotka haittaavat naisia löytämästä ihmisarvoista työtä;

23. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toimiessaan työnantajina kehitysmaissa ottamaan huomioon ihmisarvoisen työn periaatteen erityisesti korottamalla palkkoja ILO:n suosituksen 135 (joka koskee vähimmäispalkkojen määräämistä erityisesti kehitysmaat huomioon ottaen) mukaisesti.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Ihmisarvoista työtä kaikille
Menettelynumero	2006/2240(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	EMPL
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	DEVE 28.9.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Feleknas Uca 6.11.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	27.2.2007
Hyväksytty (pvä)	27.2.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Margrietus van den Berg, Josep Borrell Fontelles, Danutė Budreikaitė, Corina Creţu, Alexandra Dobolyi, Filip Kaczmarek, Glenys Kinnock, Maria Martens, José Javier Pomés Ruiz, Miguel Portas, Horst Posdorf, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca, Luis Yañez-Barnuevo García, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Ana Maria Gomes, Jan Jerzy Kułakowski, Miguel Angel Martínez Martínez, Manolis Mavrommatis, Tobias Pflüger, Anne Van Lancker, Åsa Westlund, Zbigniew Zaleski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (24.1.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

ihmisarvoisesta työstä kaikille
(2006/2240(INI))

Valmistelija: Amalia Sartori

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. toteaa, että kaikki työ on ihmisarvoista, jos kunnioitetaan työntekijöiden oikeuksia: asianmukainen ja yhtäläinen palkkaus samasta työstä riippumatta sukupuolesta, sosiaaliturva- ja eläkemaksujen asianmukainen taso, turvallinen ja terveellinen työympäristö;

2. kehottaa jäsenvaltioita ja yrityksiä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla omaksumaan ennaltaehkäiseviä strategioita ja toteuttamaan toimia, joilla pyritään suojelemaan äitiyttä ja parantamaan työterveyttä ja -turvallisuutta niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat raskaana, ovat synnyttäneet äskettäin tai imettävät;

3. painottaa, että ihmisarvoinen työ edellyttää myös ihmisarvoista eläkkeellä oloa ja siihen liittyviä oikeuksia;

4. toteaa myös, että ei ole ihmisarvoista työtä ilman sukupuolten tasa-arvoa ja painottaa erityisesti, että samasta työstä on maksettava sama palkka;

5. korostaa, että ihmisarvoinen työ edellyttää kaikenlaisen työpaikkaväkivallan poistamista ja painottaa väkivallan vastustamisessa erityisesti sukupuolesta johtuvan väkivallan, sekä fyysisen että psyykkisen, poistamista, koska se on yleisintä;

6. korostaa tarvetta parantaa työmarkkinoiden avoimuutta siten, että kaikki työ (olipa kyse määräaikaisesta tai vakinaisesta, koko- tai osa-aikaisesta tai tuntipalkkaisesta työstä) teetettäisiin laillisesti ja olisi kohtuullisesti palkattua ja että kaikessa työssä kunnioitettaisiin täysimääräisesti työntekijöiden oikeuksia, noudatettaisiin keskeisiä työelämän normeja ja käytäisiin sosiaalista vuoropuhelua sekä sovellettaisiin sosiaalista suojelua (mukaan luettuna terveydenhoito ja työpaikan turvallisuus) sekä sukupuolten tasa-arvoa;

7. kannustaa yrityksiä omaksumaan vastuulliset, ei-syrjivät palvelukseenottamista ja ammatillista kehittämistä koskevat toimintatavat, jotta voidaan parantaa naisten ja työmarkkinoilla heikossa asemassa olevien työllisyyttä;

8. muistuttaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota naisten työllisyyteen, sillä heidän osaltaan ei monissa tapauksissa vielä noudateta kaikkia säännöksiä ja laadun ja määrän indikaattorit ovat alemmat kuin miehillä, sekä yksityiselämän ja työn yhteensovittamista koskevaan politiikkaan;

9. suosittelee, että yritykset toteuttavat aloitteita naisten osallistumisen ja edustuksen lisäämiseksi elimissä, jotka osallistuvat sosiaaliseen vuoropuheluun, mikä on strateginen päämäärä ihmisarvoisen työn puolustamisessa;

10. kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä sisällyttäneet kansalliseen lainsäädäntöönsä määräyksiä, joilla tuomitaan henkinen ja seksuaalinen häirintä, tekemään niin;

11. pitää valitettavana, että komission toimissa, joilla edistetään ihmisarvoista työtä kaikille, ei oteta riittävällä tavalla huomioon sukupuolinäkökulman sisällyttämistä kaikkiin politiikkoihin; toteaa, että sukupuolten epätasa-arvoa koskevia sopivia indikaattoreita ei ole ja että tiedot palkkaeroista ja "ammatillisesta lokeroinnista" puuttuvat järjestään;

12. korostaa, että sekä Euroopan unionin suhteissa alueisiin ja kolmansiin maihin että sen niiden kanssa toteutettavissa yhteistyöohjelmissa on tärkeää edistää työelämää, jossa sukupuolikysymykset on asianmukaisesti säännelty kaikkien ihmisten kannalta kaikilla aloilla, jotta voidaan varmistaa naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet ja sukupuoliulottuvuuden huomioon ottaminen työmarkkinoilla;

13. kehottaa komissiota yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja ILO:n kanssa kannustamaan naispuolisia yrittäjiä perustamaan ja kehittämään yrityksiä EU:n sisällä ja sen ulkopuolella osana kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

14. korostaa, että on kiellettävä pakollinen osa-aikatyö, joka koskee etupäässä naisia, ja perhe-elämää haittaavat työajat (katkonainen työaika, kohtuuttoman pitkä työaika jne.);

15. painottaa, että olisi lisättävä ammatillista täydennyskoulutusta koskevia toimia erityisesti ottamalla käyttöön työntekijöiden henkilökohtainen seuranta työelämän kaikissa vaiheissa;

16. kehottaa tarkastelemaan keinoja, joiden avulla myös nykyisin liian raskaina tai vähäarvoisina pidetyt työt saadaan houkuttelevammiksi (kotiapu, perhe- ja vanhustyö, henkilökohtaisen avustajan työ jne.);

17. korostaa näin ollen, että on tärkeää etsiä konkreettisia strategioita sellaisten ammattien edistämiseksi, joita kulttuurisista tai "sosiaaliseen mielikuvaan" liittyvistä syistä pidetään vaikeina tai vaarallisina ja joita ei ole säädelty oikeudellisesti ja joihin ei näin ollen liity minkäänlaista sosiaaliturvaa;

18. korostaa, että on tuettava jäsenvaltioiden pyrkimyksiä koordinoida toimintaa, jolla edistetään ihmisarvoista työtä kaikille, ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Ihmisarvoista työtä kaikille
Menettelynumero	2006/2240(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	EMPL
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	FEMM 28.9.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Amalia Sartori 11.10.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	19.12.2006		24.1.2007
Hyväksytty (pvä)	24.1.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Edit Bauer, Maria Carlshamre, Edite Estrela, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Claire Gibault, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Esther Herranz García, Anneli Jäätteenmäki, Lívia Járóka, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Urszula Krupa, Pia Elda Locatelli, Angelika Niebler, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Christa Prets, Marie-Line Reynaud, Teresa Riera Madurell, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Corien Wortmann-Kool, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Christa Klaß, Zita Pleštinská, Bernadette Vergnaud
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Jean Lambert, Elisabeth Schroedter
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO (8.1.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

ihmisarvoisesta työstä kaikille
(2006/2240(INI))

Valmistelija: Harlem Désir

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö sitoutui 14.–16. syyskuuta 2005 järjestetyssä Yhdistyneiden kansakuntien huippukokouksessa tukemaan ILO:n määrittelemää ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa; katsoo, että toimintaohjelman edistäminen on etusijalla, jos halutaan varmistaa vuosituhannen vaihteen kehitysyhteistyötavoitteiden toteutuminen ja köyhyyden poistaminen;

2. suhtautuu myönteisesti komission haluun tehdä ihmisarvoisen työn tukemisesta EU:n ulkoisen toiminnan, erityisesti kahdenvälisen kauppa- ja aluepolitiikan ja ulkoisen tuen, pysyvä osa; korostaa, että komission on hyödynnettävä kahden- ja monenvälisiä neuvotteluita, jotta sen taloudellinen painoarvo edistäisi sosiaalisia normeja ja ihmisarvoista työtä;

3. kehottaa komissiota pitämään ihmisarvoista työtä koskevan toimintaohjelman edistämisen yhteydessä mielessään monenvälisen ulottuvuuden; pyytää komissiota tekemään WTO:ssa ehdotuksen, jolla varmistetaan, että WTO:n päätöksiin sisällytetään täysimääräisesti ILO:n ehdotukset ihmisarvoisesta työstä;

4. toteaa, että sen lisäksi että ihmisarvoisen työn tukeminen on Euroopan unionin arvojen mukaista, on myös EU:n etujen mukaista varmistaa, että kansainvälinen kauppa kehittyy eurooppalaisen sosiaalisen mallin mukaisesti, jotta vältetään kaikenlainen sosiaalinen polkumyynti; pyytää, että EU:n ulkoisella toiminnalla pyrittäisiin kumppanuusmaiden talouden kehittämisen lisäksi noudattamaan sosiaalisia ja ihmisarvoista työtä koskevia normeja ja että samalla varmistettaisiin kohtuullinen toimeentulo työntekijöille ja heidän perheilleen sekä oikeus työturvallisuuteen ja terveyteen, sosiaaliturvaan ja järjestäytymisvapauteen;

5. korostaa työmarkkinaosapuolten vastuuta ihmisarvoisen työn edistämisessä kaikille sekä kehottaa komissiota tukemaan osapuolia sekä edistämään niiden toimia tällä alalla;

6. katsoo, että kehitysmaissa toimivien monikansallisten yritysten, mukaan luettuna eurooppalaiset monikansalliset yritykset, on otettava vastuuta myös sosiaalisella alalla ja edistettävä ihmisarvoista työtä toiminnassaan sekä pyrittävä lopettamaan lapsityövoiman käyttö;

7. tukee komission toimia erityisesti perustyönormeja koskevien ILO:n sopimusten ratifioimiseksi mahdollisimman laajalti; suosittelee, että komissio saattaa perustyönormien toteuttamisen pysyväksi perustekijäksi kahdenvälisissä neuvotteluissa kaikilla tasoilla, kuten valtioissa, missä sattuu rikkomuksia sekä valtioissa, joilla on kauppa- ja investointiyhteyksiä kyseisiin maihin; suosittelee, että komissio sisällyttää kaikkiin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin ja strategisiin kumppanuuksiin lausekkeen perustyönormien täytäntöönpanosta, erityisesti mitä tulee järjestäytymisvapauteen, pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kieltämiseen, sukupuolten tasa-arvoon työelämässä ja siirtotyöläisten oikeuksiin; kehottaa komissiota valvomaan ILO:n sopimusten ratifioinnin jälkeen tarkasti niiden täytäntöönpanoa sekä tiedottamaan asiasta parlamentille säännöllisesti; pyytää lisäksi, että ryhdytään toimiin sosiaalisen polkumyynnin tehokkaaksi torjumiseksi;

8. ehdottaa, että EU sisällyttää järjestelmällisesti ihmisarvoista työtä koskevat sosiaaliset lausekkeet kaikkiin kahdenvälisen tai alueellisen yhteistyön välineisiin kauppasopimukset mukaan luettuna;

9. kehottaa komissiota varmistamaan Cotonoun sopimuksen 50 artiklan täytäntöönpanon, sillä se sisältää erityiset säännökset kauppa- ja työnormeista ja siinä vahvistetaan osapuolten sitoutuminen perustyönormeihin;

10. kehottaa komissiota saattamaan työtä koskevien keskeisten normien noudattamisen hankinta- ja sopimuspolitiikkansa ennakkoehdoksi; kehottaa komissiota kehittämään tätä tarkoitusta varten politiikkaa sekä antamaan apua kaupankäyntiä koskevissa asioissa, jotta myös kehitysmaiden pientuottajat voisivat noudattaa näitä normeja;

11. on vakuuttunut, että EU:n johtava asema maailmanlaajuisessa kaupankäynnissä sekä lisääntyneestä maailmankaupasta saatavan taloudellisen hyödyn hankkimisessa on seurausta korkeatasoisesta työmarkkinoiden sosiaalisesta vuoropuhelusta ja työmarkkinarauhasta EU:ssa ja katsoo, että niitä on suojeltava kaikkien kauppapolitiikan välineiden yleisenä tavoitteena;

12. hyväksyy komission suuntaviivat, joiden mukaan on kehitettävä indikaattoreita ja arviointimenetelmiä, jotka sisällyttävät ihmisarvoisen työn kestävää kehitystä koskeviin vaikutustenarviointeihin (SIA), erityisesti uusiin kahdenvälisiin ja alueellisiin kauppasopimuksiin ja vapaisiin tuotantoalueisiin; pitää myönteisenä ILO:n kanssa käynnistettyä pilottihanketta, jossa tutkitaan kaupankäynnin ja sen vapautumisen vaikutuksia ihmisarvoiseen työhön; toivoo, että se laajenee useampiin maihin ja että sen indikaattorit otetaan järjestelmällisesti osaksi kestävään kehitykseen koskevia vaikutustenarviointeja kauppapolitiikkojen arviointikriteereinä;

13. pyytää komissiota tunnustamaan ja sisällyttämään kahdenvälisiin ja monenvälisiin kauppasopimuksiin sekä ihmisarvoisen työn kestävää kehitystä koskeviin vaikutustenarvioihin ILO:n määrittelemät tarvittavat indikaattorit, jotka koskevat työtarkastajien määrää suhteessa työvoiman määrään: 1 tarkastaja 10 000 työntekijää kohden teollistuneissa markkinatalousmaissa, 1 tarkastaja 20 000 työntekijää kohden siirtymätalousmaissa ja 1 tarkastaja 40 000 työntekijää kohden vähemmän kehittyneissä valtioissa;

14. kehottaa komissiota vahvistamaan sitoumustaan, jonka mukaisesti sen tulee edistää GSP plus ‑edunsaajamaissa työntekijöillä YK:n ja ILO:n sopimusten mukaisten olevien perusoikeuksien tehokasta täytäntöönpanoa ja varmistaa niiden täytäntöönpano; kehottaa komissiota lisäksi olemaan tiukempi GSP plus -järjestelmän täytäntöönpanossa ja ottamaan käyttöön yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005 ("GSP-asetus") mukaiset valvontamenettelyt ja tarvittaessa soveltamaan menettelyjä, joilla tullietuisuudet keskeytetään väliaikaisesti niiden maiden osalta, jotka eivät noudata sitoumuksiaan ja rikkovat vakavasti ja järjestelmällisesti sosiaalisia perusoikeuksia siten, että samalla varmistetaan, että etuuksien peruuttaminen ei edistä protektionismia; pyytää lisäksi, että valvotaan ja pannaan täytäntöön menettelyjä, jotka laajennetaan kattamaan muut GSP-edunsaajamaat, kuten menettelyt, jotka koskevat lapsi- ja pakkotyötä, joiden poistaminen on keskeinen haaste ILO:lle, mikä käy ilmi sen lapsityövoiman käytön lopettamista koskevasta kertomuksesta "The end of child labour: Within reach"; katsoo, että Kiinan talous on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin ja että sillä on niin tärkeä vaikutus kansainväliseen kauppaan, että samoja normeja on sovellettava, jos Kiinan on edelleen määrä nauttia etuuksista; kehottaa komissiota tiedottamaan asiasta vuosittain parlamentille;

15. kehottaa komissiota kannustamaan yritysten laajempaa sosiaalista vastuuta; korostaa yritysten merkitystä varmistettaessa, että perustyönormeja kunnioitetaan paremmin kauppasuhteissa kehitysmaiden kanssa erityisesti tuotteiden suunnitteluvaiheessa;

16. pyytää, että komissio GSP-asetuksen tarkistamisen yhteydessä säätää erityisesti siitä, että GSP plus -etuuksien keskeyttämisen ja poistamisen on perustuttava suhteellisuuskriteeriin, jotta ei suljeta pois kannustamistoimia, jotka on suunnattu yrityksille, jotka liiketoimissaan ja työntekijäsuhteissaan toimivat edunsaajamaiden hyväksymistä kansainvälisistä sitoumuksista aiheutuvien ehtojen mukaisesti;

17. muistuttaa, että valtiot ovat ensisijaisesti vastuussa perustyönormien asianmukaisesta hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta, mutta että myös monikansalliset yritykset ovat ainakin välillisesti vastuussa; rohkaisee monikansallisia yrityksiä hyväksymään ja edistämään yritysten sosiaalista vastuuta koskevia käytäntöjä ja perustyönormeja sekä yrityksen toiminnoissa ja sen valvomissa toimissa että sen suhteissa ulkomailla (yleensä kehitysmaissa) toimiviin hankkijoihinsa ja alihankkijoihinsa; suosittaa, että näitä politiikkoja kehitetään yhteistyössä kaikkien työmarkkinaosapuolten (hallitusten, yritysten, ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen) kanssa; tunnustaa, että kasvava kiinnostus yritysten sosiaalista vastuuta kohtaan on lisännyt monikansallisten yritysten tietoisuutta työnormien myönteisestä vaikutuksesta yrityksen kehitykseen; suosittaa, että komissio tutkii mahdollisuutta antaa teknistä apua yrityksille ja erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille sekä EU:n ulkopuolisten valtioiden paikallisviranomaisille sen varmistamiseksi, että niillä on tarvittavat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat kyseisten politiikkojen täytäntöönpanemiseksi;

18. kannustaa monikansallisten yritysten kotivaltioiden hallituksia valvomaan OECD:n monikansallisille yrityksille osoittamien toimintaohjeiden täytäntöönpanoa sekä julkaisemaan säännöllisesti kertomuksia kyseisten yritysten osallistumisesta ILO:n perustyönormien tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

19. kehottaa komissiota osallistumaan työhön, jossa laaditaan YK:n normeja monikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten vastuusta ihmisoikeuksien alalla, jotta varmistetaan, että normit olisivat tehokas yleismaailmallinen väline perustyönormien rikkomisen sekä mahdollisesti muiden yritysten aiheuttamien ihmisoikeusrikkomuksien torjumisessa;

20. suosittelee, että komissio tutkii mahdollisuutta luoda EU:n tasolla asianmukaisia oikeudellisia takeita ja mekanismeja, joilla voidaan tunnistaa ja asettaa syytteeseen EU:ssa toimivat maahantuojat, jotka tuovat tuotteita tapauksessa, jossa ILO:n keskeisiä sopimuksia on rikottu jossain jakeluketjun vaiheessa; suosittelee, että komissio tutkisi mahdollisuutta luoda kannustimia niille EU:ssa toimiville maahantuojille, jotka antavat tehdä säännöllisesti riippumattomia tutkimuksia tuotteidensa valmistamisesta kaikissa tuotantoketjuunsa kuuluvissa EU:n ulkopuolisissa valtioissa;

21. suosittelee, että komissio tutkii ja yksilöi, mitkä yritykset rikkovat jatkuvasti ja toistuvasti perustyönormeja jossain tuotanto- ja toimitusketjunsa osassa, ja pyytää, että niistä laadittu luettelo annetaan kaikille EU:ssa toimiville maahantuojille;

22. kehottaa EU:ta varmistamaan ihmisarvoisen työn maahanmuuttopolitiikassaan antamalla tukea vastaanottajamaiden viranomaisille, jotta maahanmuuttajia suojellaan ja kohdellaan näissä maissa paremmin ja jotta laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa torjutaan;

23. korostaa yritysten sosiaalisen vastuun keskeistä tehtävää ihmisarvoisen työn edistämisessä ja kehottaa komissiota jatkamaan johdonmukaisesti OECD:n ja ILO:n hyväksyminen välineiden edistämistä;

24. korostaa tarvetta lisätä WTO:n, UNCTAD:in, ILO:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden välistä yhteistyötä niiden politiikkojen täydentävyyden osalta; katsoo, että toteutettavien toimenpiteiden johdonmukaisuus on välttämätöntä ihmisarvoisen työn edistämisessä ja sen varmistamisessa käytännössä; esittää, että ILO:lle myönnettäisiin tarkkailijan asema WTO:ssa; pyytää muiden WTO-jäsenten parlamentteja tukemaan tätä pyyntöä;

25. kehottaa komissiota tekemään ihmisarvoisen työn tukemisesta EU:n tavoitteen WTO:n puitteissa pakettiratkaisuna, jolla pyritään antamaan kehitysmaille enemmän poliittista toimintatilaa ja ottamaan EU:ssa paremmin huomioon erityis- ja erilliskohtelua koskevat pyynnöt sekä raaka-ainehintojen vakauttamista koskevat aloitteet;

26. kehottaa komissiota esittämään kauppa- ja ympäristökomitean kaltaisen kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevän komitean perustamista WTO:n yhteyteen;

27. muistuttaa, että ILO:n perussääntö antaa sille oikeuden kehottaa taloudellisiin sanktioihin sellaista valtiota vastaan, joka ei noudata sosiaalisia oikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia, ja pyytää WTO:ta sitoutumaan noudattamaan ILO:n päätöksiä kansainvälisten järjestöjen toiminnan johdonmukaisuuden nimissä;

28. ehdottaa, että ILO:lle voitaisiin antaa valtuudet antaa asiantuntijaraportteja ("amicus briefs") WTO:n paneeleille ja valituselimelle asianmukaisissa tapauksissa, joissa kansainvälisten työsopimusten rikkominen on riita-asian syy ja/tai joissa ILO:n päätökset on otettava huomioon;

29. ehdottaa, että ILO:ssa pitäisi avata vetoamismahdollisuus niissä tapauksissa, joissa WTO:n jäsenvaltio katsoo, että WTO:n riitojenratkaisuelimen päätös asettaa kyseenalaiseksi ILO:n työehtosopimusten noudattamista koskevien päätösten seuraamisen, jotta varmistetaan kansainvälisen yhteisön toiminnan yhdenmukaisuus ihmisarvoisen työn edistämisessä;

30. korostaa tarvetta edistää monikansallisten yritysten käytännesääntöjä, jotka on neuvoteltu ammattiliittojen kanssa OECD:ssä, sekä sisällyttää niihin ihmisarvoista työtä koskevat tavoitteet; kehottaa soveltamaan näitä sääntöjä EU:ssa toimipaikkaansa pitävien yritysten sisaryrityksiin EU:n ulkopuolisissa maissa sekä niiden tuotantoketjuun kuuluviin hankkijoihin ja alihankkijoihin;

31. on tyytyväinen tukeen, jota komissio aikoo antaa parantaakseen työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista maailmanlaajuiseen ohjailuun (WTO, IFI) samaan tapaan kuin OECD:n neuvottelumallissa, mutta muistuttaa, että näiden toimijoiden osallistuminen EU:n kahdenvälisiin tai alueellisiin kauppaneuvotteluihin on myös yhtä tärkeää;

32. pyytää, että EU asettaa kansainvälisten työnormien noudattamisen osaksi uusien maiden WTO:hon liittymistä koskeviin neuvotteluihin;

33. kehottaa komissiota edistämään EU:n jäsenvaltioiden taholta yhtenäisempää lähestymistapaa, jotta ihmisarvoinen työ sisällytetään tehokkaasti kansainvälisten rahoituslaitosten toimintaan, kuten erityisesti niiden antamiin poliittisiin neuvoihin, niiden kehitysohjelmiin sekä luottoihin yksityisyrityksille;

34. korostaa, että ihmisarvoinen työ koskee kaikkia työntekijöitä ja että ILO katsoo, että epävirallisesti tehty työ on osoitus ihmisarvoisessa työssä esiintyvistä puutteista, jotka on poistettava, jotta kaikki työntekijät voisivat työskennellä lainmukaisissa ja institutionaalisissa puitteissa, jossa heidän oikeutensa turvataan;

35. korostaa, että käytännesääntöjä ei pidä vahvistaa ilman, että erityisesti esitetään ihmisarvoista työtä edistävät aloitteet, ja katsoo, että käytännesäännöillä korvataan liian usein hyväksyttävät ja täytäntöönpantavat lait, ammattiyhdistysten rooli sekä todelliset työmarkkinasuhteet; kehottaa sen vuoksi, että ihmisarvoisen työn luominen tunnustettaisiin keskeiseksi osaksi yritysten yhteiskuntavastuuta; korostaa lisäksi, että sosiaalista vastuuta käsittelevä sidosryhmien välinen foorumi sekä yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevä eurooppalainen liittouma eivät ole käyttökelpoisia toimijoita ihmisarvoisen työn kehittämisessä ennen kuin on vastattu ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen näistä elimistä esittämin huolenaiheisiin;

36. pitää tärkeänä edistää ILO:n kolmikantajulistusta monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Ihmisarvoista työtä kaikille
Menettelynumero	2006/2240(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	EMPL
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	INTA 28.9.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Harlem Désir 11.9.2006
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	3.10.2006		22.11.2006
Hyväksytty (pvä)	19.12.2006
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Kader Arif, Francisco Assis, Jean-Pierre Audy, Enrique Barón Crespo, Daniel Caspary, Françoise Castex, Christofer Fjellner, Béla Glattfelder, Alain Lipietz, Caroline Lucas, Erika Mann, Helmuth Markov, David Martin, Georgios Papastamkos, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Gianluca Susta, Johan Van Hecke, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Zbigniew Zaleski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Panagiotis Beglitis, Harlem Désir, Elisa Ferreira, Małgorzata Handzlik, Jens Holm
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Ihmisarvoista työtä kaikille

Menettelynumero

2006/2240(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL
28.9.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

DEVE
28.9.2006

FEMM
28.9.2006

INTA
28.9.2006

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
Päätös tehty (pvä)

AFET

13.9.2006

Tehostettu yhteistyö
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)
Nimitetty (pvä)

Marie Panayotopoulos-Cassiotou
21.6.2006

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

22.11.2006

24.1.2007

28.2.2007

Hyväksytty (pvä)

1.3.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

–:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Alexandru Athanasiu, Roselyne Bachelot-Narquin, Emine Bozkurt, Philip Bushill-Matthews, Milan Cabrnoch, Alejandro Cercas, Christina Christova, Derek Roland Clark, Luigi Cocilovo, Proinsias De Rossa, Harlem Désir, Harald Ettl, Richard Falbr, Carlo Fatuzzo, Ilda Figueiredo, Joel Hasse Ferreira, Stephen Hughes, Karin Jöns, Jan Jerzy Kułakowski, Jean Lambert, Raymond Langendries, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Ana Mato Adrover, Maria Matsouka, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Jacek Protasiewicz, José Albino Silva Peneda, Kathy Sinnott, Jean Spautz, Gabriele Stauner, Anne Van Lancker

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Edit Bauer, Mihael Brejc, Françoise Castex, Richard Howitt, Sepp Kusstatscher, Roberto Musacchio

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

André Brie, Jaromír Kohlíček

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

15.3.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö