MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla

    22.3.2007 - (KOM(2004)0718 – C6‑0154/2004 – 2004/0251(COD)) - ***I

    Oikeudellisten asioiden valiokunta
    Esittelijä: Arlene McCarthy

    Menettely : 2004/0251(COD)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    A6-0074/2007
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    A6-0074/2007
    Keskustelut :
    Hyväksytyt tekstit :

    LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla

    (KOM(2004)0718 – C6‑0154/2004 – 2004/0251(COD))

    (Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0718)[1],

    –   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan sekä 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan 5 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6‑0154/2004),

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

    –   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6‑0074/2007),

    1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

    2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

    3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

    Komission tekstiParlamentin tarkistukset

    Tarkistus 1

    Johdanto-osan 2 kappale

    (2) Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vaadittiin oikeussuojan saatavuuden parantamisen yhteydessä jäsenvaltioita luomaan vaihtoehtoisia, tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä.

    (2) Oikeussuojan saatavuuden periaate on perustavan tärkeä, ja oikeussuojan saatavuuden parantamiseksi Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vaadittiin jäsenvaltioita luomaan vaihtoehtoisia, tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä.

    Tarkistus 2

    Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)

    (5 a) Tätä direktiiviä sovelletaan myös kuluttajariitojen sovitteluun. Kuluttajariitojen sovittelun erityispiirteet olisi siksi otettava huomioon. Direktiiviin olisi erityisesti sisällytettävä kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4 päivänä huhtikuuta 2001 annetussa komission suosituksessa 2001/310/EY esitetyt periaatteet1.

     

    ____________________

    1 EYVL L 109, 19.4.2001, s. 56.

    Perustelu

    Kuluttajariitojen sovittelua koskeva lainsäädäntö koostuu tällä hetkellä kahdesta komission suosituksesta, joissa esitetään joitakin periaatteita, joita kuluttajien vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun osallistuvien tuomioistuinten ulkopuolisten elinten olisi noudatettava (suositus 1998/257 ja suositus 2001/310). Nämä periaatteet ovat erittäin tärkeitä kuluttajien vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen onnistumisen kannalta. Siksi katsomme, että suositukseen 2001/301 (kuluttajariitojen sovittelu) sisällytetyt avoimuuden, puolueettomuuden, tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteet olisi sisällytettävä ehdotettuun direktiiviin.

    Tarkistus 3

    Johdanto-osan 6 kappale

    (6) Sovittelua voidaan hyödyntää edullisena ja nopeana tuomioistuinten ulkopuolisena riidanratkaisukeinona siviili- ja kauppaoikeuden alalla mukauttamalla sovittelumenettelyt osapuolten tarpeisiin. On todennäköisestä, että sovittelun avulla aikaansaatuja sopimuksia noudatetaan vapaaehtoisesti, ja lisäksi sovittelussa osapuolten välit säilyvät todennäköisemmin sopuisina. Kyseiset sovittelut edut korostuvat entisestään tilanteissa, joihin liittyy rajatylittäviä seikkoja.

    (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

    Perustelu

    (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

    Tarkistus 4

    Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)

     

    (7 a) Jäsenvaltioita kannustetaan soveltamaan tämän direktiivin säännöksiä myös valtion sisäisiin tapauksiin sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan helpottamiseksi. Lisäksi sen, että direktiivin säännökset rajataan koskemaan tapauksia, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, ei pitäisi rajoittaa kansallisen lainsäädännön sääntöjä, joilla nykyään säädetään sovittelun avulla aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpanosta, sovittelun luottamuksellisuudesta tai sovittelun vaikutuksesta vanhentumis- ja määräaikoihin myös muissa kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa.

    Tarkistus 5

    Johdanto-osan 8 kappale

    (8) Tämän direktiivin olisi katettava menettelyt, joissa sovittelija auttaa kiistan kahta tai useampaa osapuolta pääsemään sopuun riidan ratkaisemiseksi. Sen sijaan direktiivi ei kata lakiin perustuvia menettelyjä, kuten välimiesmenettelyä, erilaisia asiamiesjärjestelyjä, kuluttajavalitusmenettelyjä, asiantuntijapäätöksiä tai menettelyjä, joissa jokin taho antaa virallisen suosituksen kiistan ratkaisemisesta riippumatta siitä, onko suositus oikeudellisesti sitova.

    (8) Tämän direktiivin olisi katettava menettelyt, joissa sovittelija auttaa rajat ylittävän kiistan kahta tai useampaa osapuolta pääsemään sopuun riidan ratkaisemiseksi. Sen sijaan direktiivi ei kata sellaisia menettelyjä kuin sopimusta edeltävät neuvottelut tai lakiin perustuvia menettelyjä, kuten välimiesmenettelyä, tuomioistuimen sovittelumenettelyjä, erilaisia asiamiesjärjestelyjä, kuluttajavalitusmenettelyjä, asiantuntijapäätöksiä tai menettelyjä, joissa jokin taho antaa virallisen suosituksen kiistan ratkaisemisesta riippumatta siitä, onko suositus oikeudellisesti sitova. Lisäksi olisi säädettävä tapauksista, joissa tuomioistuin ohjaa riidan osapuolet sovitteluun tai kansallisessa lainsäädännössä säädetään sovittelusta, vaikka periaatteena onkin, että sovittelu on vapaaehtoinen menettely eikä kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella sovittelun käyttö on pakollista tai sovitteluun liittyy erilaisia kannustimia tai rangaistuksia, saisi estää riidan osapuolia käyttämästä oikeuttaan turvautua tuomioistuinjärjestelmään. Myös sovittelun, jonka hoitaa tuomari, joka ei ole vastuussa riidan kohdetta koskevasta oikeuskäsittelystä, olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan. Tätä direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta tuomioistuimen tai tuomarin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, yrityksiin sovitella riitaa sitä koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä tai tapauksiin, joissa tuomioistuin tai tuomari, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, pyytää apua tai neuvoja pätevältä henkilöltä.

    Tarkistus 6

    Johdanto-osan 9 kappale

    (9) Siviiliprosessin sääntöjen on oltava yhteensopivat ainakin siltä osin, miten sovittelu vaikuttaa vanhentumisaikoihin ja kuinka sovittelijan salassapitovelvollisuus turvataan mahdollisesti myöhemmin seuraavassa oikeuskäsittelyssä. Lisäksi olisi säädettävä tuomioistuimen mahdollisuudesta ohjata riidan osapuolet sovitteluun, samalla kun sovittelun vapaaehtoisuuden periaate säilytetään.

    (9) Koska luottamuksellisuus on tärkeää sovittelumenettelyssä, siviiliprosessin sääntöjen on oltava yhteensopivat ainakin siltä osin, kuinka sovittelun luottamuksellisuus turvataan mahdollisesti myöhemmin seuraavassa siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä, oikeuskäsittelyssä tai välimiesmenettelyssä. Lisäksi olisi säädettävä tuomioistuimen mahdollisuudesta ilmoittaa riidan osapuolille sovittelusta, samalla kun sovittelun vapaaehtoisuuden periaate säilytetään. Siviiliprosessin sääntöjen on myös oltava yhteensopivat ainakin siltä osin, miten sovittelu vaikuttaa määrä- ja vanhentumisaikoihin.

    Tarkistus 7

    Johdanto-osan 10 kappale

    (10) Sovittelua ei saisi pitää jonkinlaisena oikeuskäsittelyn huonona vaihtoehtona vain siksi, että sovittelulla aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpano on riippuvainen osapuolten suostumuksesta. Sen takia on varmistettava, että kaikki jäsenvaltiot ottavat käyttöön menettelyn, jolla sovittelulla aikaansaatu sopimus voidaan vahvistaa tuomioistuimen tai jonkin viranomaisen antamalla tuomiolla, päätöksellä tai virallisella asiakirjalla.

    (10) Sovittelua ei saisi pitää jonkinlaisena oikeuskäsittelyn huonona vaihtoehtona vain siksi, että sovittelulla aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpano on riippuvainen osapuolten suostumuksesta. Sen takia on varmistettava, että sovittelulla aikaansaadun kirjallisen sopimuksen osapuolet voivat pyytää, että sen sisällöstä tehdään täytäntöönpanokelpoinen, siinä määrin kuin täytäntöönpanokelpoisuus on mahdollista sen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jossa täytäntöönpanoa koskeva pyyntö on tehty. Tällaisen sopimuksen sisällöstä voidaan tehdä täytäntöönpanokelpoinen tuomiolla tai päätöksellä tai tuomioistuimen tai jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen antamalla virallisella asiakirjalla sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa pyyntö on tehty.

    Tarkistus 8

    Johdanto-osan 11 kappale

    (11) Tämä mahdollistaa sopimuksen tunnustamisen ja täytäntöönpanon kaikkialla Euroopan unionissa tuomioiden ja päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetuissa yhteisön säädöksissä määritetyin edellytyksin.

    (11) Jossakin jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoiseksi tehdyn, sovittelulla aikaansaadun sopimuksen sisältö tunnustetaan ja todetaan täytäntöönpanokelpoiseksi muissa jäsenvaltioissa asiassa sovellettavan yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti, esimerkiksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001¹ tai tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003² nojalla.

    __________________________

    1 EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

    2 EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2116/2004 (EUVL L 367, 14.12.2004, s. 1).

    Tarkistus 9

    Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)

    (11 a) Vaikka tätä direktiiviä sovelletaankin sovitteluun perheoikeudellisissa asioissa, se kattaa ainoastaan oikeudet, jotka ovat osapuolien käytettävissä sen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jossa sovittelu tapahtuu. Jos perheoikeudellista asiaa koskevan, sovittelulla aikaansaadun sopimuksen sisältö ei ole täytäntöönpanokelpoinen jäsenvaltiossa, jossa se on tehty ja jossa sen täytäntöönpanoa haetaan, tämä direktiivi ei myöskään anna riidan osapuolille mahdollisuutta kiertää kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä tekemällä sopimuksesta täytäntöönpanokelpoisen toisessa jäsenvaltiossa, sillä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 edellytetään nimenomaisesti, että sopimuksen on oltava täytäntöönpanokelpoinen siinä jäsenvaltiossa, jossa se on tehty.

    Tarkistus 10

    Johdanto-osan 13 kappale

    (13) Jäsenvaltiot määrittävät itse kyseiset keinot ja toimenpiteet, joihin voi kuulua turvautuminen markkinalähtöisiin ratkaisuihin ja joiden tarkoituksena on pitää sovittelumenettely joustavana ja säilyttää osapuolten itsemääräämisoikeus. Komissio tukee yhteisön tason itsesääntelytoimia esimerkiksi kehittämällä eurooppalaiset menettelysäännöt, joissa otetaan huomioon sovittelumenettelyn keskeiset näkökannat.

    (13) Jäsenvaltioiden olisi määritettävä itse kyseiset keinot ja toimenpiteet, joihin voi kuulua turvautuminen markkinalähtöisiin ratkaisuihin ja joiden tarkoituksena on pitää sovittelumenettely joustavana ja säilyttää osapuolten itsemääräämisoikeus. Komission olisi tuettava yhteisön tason itsesääntelytoimia. Jäsenvaltioiden olisi tuettava ja edistettävä sovittelijoita koskevien eurooppalaisten menettelysääntöjen, jotka komissio julkaisee Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa, soveltamista varmistamalla samalla, että sovittelun laatu taataan komission 30. maaliskuuta 1998 antamassa suosituksessa 98/257/EY tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista1 ja komission suosituksessa 2001/310/EY luetelluilla ja määritellyillä kriteereillä: puolueettomuus, avoimuus, tehokkuus, oikeudenmukaisuus, edustaminen, riippumattomuus, vastavuoroisuus, laillisuus ja vapaus. Jäsenvaltioiden olisi sovellettava vastaavasti elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliseen sovitteluun periaatteita, jotka on esitetty komission suosituksessa 2001/310/EY. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi edistettävä sovittelun alalla koulutusta tarjoavien kansallisten elinten sertifiointijärjestelmän kehittämistä.

     

    ____________________

    1 EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.

    Tarkistus 11

    Johdanto-osan 17 kappale

    (17) [Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen. / Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu tämän direktiivin antamiseen, eikä tätä direktiiviä sovelleta kyseisiin jäsenvaltioihin.]

    (17) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen.

    Tarkistus 12

    1 artiklan 1 kohta

    1. Tämän direktiivin tavoitteena on parantaa riidanratkaisumenettelyjen saatavuutta edistämällä sovittelun käyttöä ja varmistamalla sovittelun ja oikeusprosessin toimiva suhde.

    1. Tämän direktiivin tavoitteena on parantaa riidanratkaisumenettelyjen saatavuutta ja lisätä sovintoratkaisuja edistämällä sovittelun käyttöä ja varmistamalla tasapainoinen suhde sovittelun ja oikeuskäsittelyn välille.

    Tarkistus 13

    1 artiklan 2 kohta

    2. Direktiiviä sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa.

    2. Direktiiviä sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Erityisesti direktiiviä ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä ("acta iure imperii").

    Tarkistus 14

    1 artiklan 3 kohta

    3. Tässä direktiivissä ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan kaikkia muita jäsenvaltioita paitsi Tanskaa.

    3. Tässä direktiivissä tarkoitetaan 'jäsenvaltiolla' kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta.

    Tarkistus 15

    1 a artikla (uusi)

    1 a artikla

     

    Soveltamisala

     

    1. Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan, jos päivänä, jolloin osapuolet sopivat sovittelun käyttämisestä, ainakin toisella osapuolista on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa jäsenvaltioissa kuin toisen osapuolen jäsenvaltiossa.

     

    2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tämän direktiivin 6 ja 7 artiklaa sovelletaan sovittelua seuraavaan oikeuskäsittelyyn, jos päivänä, jolloin osapuolet sopivat sovittelun käyttämisestä, asiaa käsittelisi mahdollisessa oikeudellisessa jatkokäsittelyssä jossakin muussa kuin sellaisessa maassa sijaitseva tuomioistuin, jossa vähintään yhdellä osapuolista on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

     

    3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltio, jossa osapuolella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka, määritetään asetuksen (EY) N:o 44/201 tai asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti.

    Tarkistus 16

    2 artiklan a alakohta

    (a) ’Sovittelulla’ tarkoitetaan kaikkia eri tavoin nimettyjä menettelyjä, joissa jokin kolmas osapuoli auttaa riidan kahta tai useampaa osapuolta pääsemään sopuun riidan ratkaisemisesta riippumatta siitä, onko sovittelu käynnistetty osapuolten aloitteesta, onko tuomioistuin suositellut sovittelua tai määrännyt osapuolet sovitteluun vai perustuuko sovittelu jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön.

    (a) 'Sovittelulla' tarkoitetaan eri tavoin nimettyä, vapaaehtoista strukturoitua menettelyä, jossa riidan molemmat tai useammat osapuolet yrittävät itse päästä sopuun riitansa ratkaisemisesta sovittelijan avustuksella. Sovittelu voidaan käynnistää osapuolten aloitteesta tai tuomioistuin voi suositella sovittelua tai määrätä osapuolet sovitteluun tai sovittelusta voidaan säätää jäsenvaltion lainsäädännössä sillä edellytyksellä, että sovittelun vapaaehtoisuutta noudatetaan.

    Sovitteluun eivät kuulu tuomarin yritykset sovitella riitaa sitä koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä.

    Siihen kuuluu sovittelu, jonka hoitaa tuomari, joka ei ole vastuussa riidan kohdetta koskevasta oikeuskäsittelystä. Sovitteluun eivät kuulu tuomioistuimen tai tuomarin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, yritykset sovitella riitaa sitä koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä.

    Tarkistus 17

    2 artiklan b alakohta

    (b) ’Sovittelijalla’ viitataan sovittelua hoitavaan kolmanteen osapuoleen riippumatta siitä, miksi tätä kyseisessä jäsenvaltiossa kutsutaan, mikä on kolmannen osapuolen ammatti tai miten tämä on tehtävään nimetty tai pyydetty.

    (b) ’Sovittelijalla’ tarkoitetaan kolmatta henkilöä, joka on nimetty olosuhteissa, joiden perusteella voidaan kohtuudella odottaa, että sovittelu hoidetaan ammattimaisesti, puolueettomasti ja pätevästi, riippumatta siitä, miksi tätä kyseisessä jäsenvaltiossa kutsutaan, mikä on kolmannen henkilön ammatti tai miten tämä on tehtävään nimetty tai pyydetty.

    Tarkistus 18

    2 a artikla (uusi)

    2 a artikla

     

    Sovittelun laatu

     

    1. Jäsenvaltiot kannustavat sopiviksi katsomillaan keinoin sovittelijoita ja sovittelupalveluja tarjoavia organisaatioita laatimaan vapaaehtoiset menettelysäännöt ja noudattamaan niitä sekä tukevat sovittelupalvelujen tarjontaan sovellettavia muita tehokkaita laadunvalvontakeinoja.

     

    2. Jäsenvaltiot edistävät sovittelijoiden perus- ja jatkokoulutusta sen varmistamiseksi, että sovittelu hoidetaan riidan osapuolten kannalta oikeudenmukaisesti, tehokkaasti, puolueettomasti ja pätevästi ja että menettelyt soveltuvat riitaan liittyviin olosuhteisiin.

     

    3. Jäsenvaltiot edistävät sovittelun alalla koulutusta tarjoavien kansallisten elinten sertifiointijärjestelmän kehittämistä.

    Tarkistus 19

    3 artiklan 1 kohta

    1. Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voi sopivassa tapauksessa ja otettuaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat kehottaa osapuolia käyttämään sovittelua riidan ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi ainakin vaatia osapuolia osallistumaan sovittelun käyttöä koskevaan tiedotustilaisuuteen.

    1. Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voi sopivassa tapauksessa ja otettuaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat kehottaa osapuolia käyttämään sovittelua riidan ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi myös pyytää osapuolia osallistumaan sovittelun käyttöä koskevaan tiedotustilaisuuteen, jos tällaisia tilaisuuksia järjestetään ja niihin osallistuminen on vaivatonta.

    Tarkistus 20

    3 artiklan 2 kohta

    2. Tämä direktiivi ei vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön, jonka perusteella sovittelun käyttö on pakollista tai sovitteluun liittyy erilaisia kannustimia tai rangaistuksia joko ennen oikeuskäsittelyä tai sen aikana, ellei kyseinen lainsäädäntö riko oikeutta turvautua tuomioistuinjärjestelmään erityisesti silloin, kun toinen riidan osapuolista asuu eri jäsenvaltiossa kuin missä tuomioistuin sijaitsee.

    2. Tämä direktiivi ei vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön, jonka perusteella sovittelun käyttö on pakollista tai sovitteluun liittyy erilaisia kannustimia tai rangaistuksia joko ennen oikeuskäsittelyä tai sen aikana, ellei kyseinen lainsäädäntö estä riidan osapuolia käyttämästä oikeuttaan turvautua tuomioistuinjärjestelmään.

    Tarkistus 21

    3 artiklan 2 a kohta (uusi)

    2 a. Sovittelu on vapaaehtoinen menettely.

    Tarkistus 22

    4 artikla

    4 artikla

    Poistetaan.

    Sovittelun laadun varmistaminen

     

    1. Komissio ja jäsenvaltiot kannustavat sovittelijoita ja sovittelupalveluja tarjoavia organisaatioita kehittämään vapaaehtoiset menettelysäännöt ja noudattamaan niitä niin yhteisön kuin kansallisella tasolla sekä tukevat sovittelupalvelujen tarjontaan sovellettavia muita tehokkaita laadunvalvontakeinoja.

     

    2. Jäsenvaltiot edistävät ja tukevat sovittelijoiden koulutusta, jotta riidan osapuolet voivat valita sovittelijan, joka pystyy hoitamaan sovittelun tehokkaasti ja osapuolten odottamalla tavalla.

     

    Tarkistus 23

    5 artiklan 1 kohta

    1. Jäsenvaltiot huolehtivat osapuolten pyynnöstä siitä, että sovittelulla aikaansaatu sopimus voidaan vahvistaa tuomioistuimen tai jonkin viranomaisen antamalla tuomiolla, päätöksellä tai virallisella asiakirjalla, jonka perusteella ratkaisu voidaan panna täytäntöön samalla tavalla kuin kansalliseen lainsäädäntöön perustuva tuomio edellyttäen, että kyseinen ratkaisu ei ole vastoin Euroopan unionin lainsäädäntöä tai sen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jossa täytäntöönpanopyyntö on tehty.

    1. Jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että osapuolet voivat tai yksi osapuolista voi toisten nimenomaisella suostumuksella pyytää, että sovittelulla aikaansaadun kirjallisen sopimuksen sisällöstä tehdään täytäntöönpanokelpoinen siinä määrin, että sopimuksen sisältö on mahdollista panna täytäntöön sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa täytäntöönpanopyyntö on tehty, eikä täytäntöönpano ole vastoin kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä.

    Tarkistus 24

    5 artiklan 1 a kohta (uusi)

     

    1 a. Sopimuksen sisällöstä voidaan tehdä täytäntöönpanokelpoinen tuomiolla tai päätöksellä tai tuomioistuimen tai jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen antamalla virallisella asiakirjalla sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa pyyntö on tehty.

    Tarkistus 25

    5 artiklan 2 kohta

    2. Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle ne tuomioistuimet tai viranomaiset, joilla on toimivalta vastaanottaa 1 kohdan mukaisia pyyntöjä.

    2. Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle ne tuomioistuimet tai viranomaiset, joilla on toimivalta vastaanottaa 1 ja 1 a kohdan mukaisia pyyntöjä.

    Tarkistus 26

    5 artiklan 2 a kohta (uusi)

    2 a. Tämä artikla ei vaikuta millään tavalla sääntöihin, joita sovelletaan 1 kohdan mukaisesti täytäntöönpanokelpoisiksi tehtyjen sovittelulla aikaansaatujen sopimusten tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon toisessa jäsenvaltiossa.

    Tarkistus 27

    6 artikla

    6 artikla

    Poistetaan.

    Todisteiden hyväksyttävyys siviiliprosessissa

     

    1. Sovittelijat ja muut henkilöt, jotka osallistuvat sovittelupalvelujen hallinnointiin, eivät saa todistaa siviiliprosessissa mistään seuraavista asioista:

     

    (a) osapuolen pyyntö sovittelun aloittamisesta tai halukkuus osallistua sovitteluun;

     

    (b) osapuolen sovittelussa esittämät näkemykset tai ehdotukset riidan mahdollisesta ratkaisusta;

     

    (c) osapuolen sovittelun aikana antamat lausunnot tai tekemät tunnustukset;

     

    (d) sovittelijan ehdotukset;

     

    (e) osapuolen osoittama halukkuus hyväksyä sovittelijan tekemä sovintoehdotus;

     

    (f) yksinomaan sovittelua varten laadittu asiakirja.

     

    2. Tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan riippumatta siinä mainittujen tietojen ja todisteiden muodosta.

     

    3. Tuomioistuin tai muu oikeusviranomainen ei voi määrätä paljastamaan edellä 1 kohdassa mainittuja tietoja siviiliprosessissa, ja jos tietoja tarjotaan todisteena 1 kohdan vastaisesti, kyseisiä todisteita ei saa hyväksyä. Mainittuja tietoja voidaan kuitenkin paljastaa tai ne voidaan hyväksyä todisteena, jos

     

    (a) niitä tarvitaan suoraan sovittelun tuloksena aikaansaadun sopimuksen täytäntöönpanoon,

     

    (b) yleinen järjestys sitä ehdottomasti edellyttää erityisesti, kun on tarpeen varmistaa lasten suojelu tai estää henkilöiden ruumiillisen tai henkisen koskemattomuuden vahingoittuminen, tai

     

    (c) sovittelija ja osapuolet suostuvat siihen.

     

    4. Artiklan 1, 2 ja 3 kohdan säännöksiä sovelletaan riippumatta siitä, koskeeko oikeuskäsittely sovittelun kohteena olevaa vai aiemmin ollutta riitaa.

     

    5. Artiklan 1 kohdan nojalla todisteita, jotka voidaan muuten hyväksyä oikeuskäsittelyssä, ei saa hylätä vain siksi, että niitä on käytetty sovittelussa.

     

    Tarkistus 28

    6 a artikla (uusi)

    6 a artikla

     

    Sovittelun luottamuksellisuus

     

    1. Sovittelun luottamuksellisuuden noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät sovittelijat, riidan osapuolet eivätkä sovittelumenettelyn hallinnointiin osallistuvat tahot ole oikeutettuja tai velvollisia paljastamaan sovittelusta peräisin olevia tai sen yhteydessä esitettyjä tietoja kolmansille osapuolille tai todistamaan niistä siviiliprosessissa tai välimiesmenettelyn yhteydessä, elleivät riidan osapuolet sovi toisin, paitsi

     

    (a) yleiseen järjestykseen liittyvistä pakottavista syistä tai muista perustelluista syistä erityisesti, kun se on tarpeen, jotta voidaan varmistaa lasten etujen suojelu tai estää henkilöiden ruumiillisen tai henkisen koskemattomuuden vahingoittuminen, tai

     

    (b) jos tietojen paljastaminen on tarpeen sovittelussa syntyneen sopimuksen täytäntöön- tai toimeenpanemiseksi.

     

    2. Edellä 1 kohta ei millään tavoin estä jäsenvaltioita säätämään tiukemmista toimenpiteistä sovittelun luottamuksellisuuden suojaamiseksi.

    Tarkistus 29

    7 artiklan 1 kohta

    1. Sovittelun kohteena olevaa vaadetta koskevan määräajan tai vanhentumisajan kuluminen keskeytyy riidan alkamisen jälkeen heti, kun

    1. Sen varmistamiseksi, että määrä- tai vanhentumisaikojen päättyminen ei estä osapuolia, jotka valitsevat sovittelun yrittääkseen ratkaista riidan, aloittamasta myöhemmin riitaan liittyvää oikeuskäsittelyä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrä- tai vanhentumisaika ei pääty ajanjaksona, joka

    (a) osapuolet sopivat sovittelun käyttämisestä,

    (a) alkaa päivästä, jolloin osapuolet sopivat riidan alkamisen jälkeen kirjallisesti sovittelun käyttämisestä, tai jos kirjallista sopimusta ei ole tehty, päivästä, jolloin he osallistuvat ensimmäiseen sovittelukokoukseen, tai päivästä, jolloin kansallinen lainsäädäntö velvoittaa käyttämään sovittelua, ja

    (b) tuomioistuin määrää osapuolet käyttämään sovittelua tai

    (b) päättyy päivään, jolloin sopimus saadaan aikaan sovittelulla, päivään, jolloin vähintään yksi osapuolista ilmoittaa toisille kirjallisesti sovittelun päättyneen, tai, jos kirjallista ilmoitusta ei ole tehty, päivään, jolloin sovittelija ilmoittaa omasta aloitteestaan tai vähintään yhden osapuolen pyynnöstä sovittelun päättyvän.

    (c) jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö velvoittaa käyttämään sovittelua.

     

    Tarkistus 30

    7 artiklan 2 kohta

    2. Jos sovittelu päättyy ilman sopimusta, vanhentumisaika alkaa jälleen kulua sovittelun päättymisestä, joka lasketaan päivästä, jolloin toinen tai kumpikin osapuoli tai sovittelija ilmoittaa sovittelun päättyvän tai käytännössä vetäytyy sovittelusta. Vanhentumisaika jatkuu joka tapauksessa vähintään kuukauden päivästä, jolloin se alkoi taas kulua, paitsi kun on kyse ajanjaksosta, jonka kuluessa asia on pantava vireille, jotta välitoimen tai muun vastaavan toimenpiteen vaikutus ei lakkaisi tai toimenpidettä ei kumottaisi.

    2. Edellä 1 kohta ei rajoita sellaisiin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien määrä- tai vanhentumisaikaa koskevien määräysten soveltamista, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat ja jotka eivät ole tämän artiklan mukaisia.

    Tarkistus 31

    7 a artikla (uusi)

    7 a artikla

     

    Kansalaisille tiedottaminen

     

    1. Jäsenvaltiot varmistavat, että kansalaisten saatavilla on erityisesti Internet-sivustoilla tietoa siitä, miten otetaan yhteyttä 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin sovittelupalvelujen tarjoajiin ja sovittelijoihin.

     

    2. Jäsenvaltiot kannustavat oikeusalalla toimivia tiedottamaan asiakkailleen sovittelumahdollisuudesta.

    Tarkistus 32

    7 b artikla (uusi)

     

    7 b artikla

     

    Sovittelijoita koskevat eurooppalaiset menettelysäännöt

     

    Komissio julkaisee sovittelijoita koskevat eurooppalaiset menettelysäännöt Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ilmoituksena, jolla ei ole oikeudellisia vaikutuksia.

    Perustelu

    Aikomuksena ei ole liittää sovittelijoita koskeviin eurooppalaisiin menettelysääntöihin mitään oikeudellisia vaikutuksia, mutta niiden julkistamista ja helppoa saatavuutta pidetään tärkeänä.

    Tarkistus 33

    8 a artikla (uusi)

    8 a artikla

     

    Uudelleentarkastelulauseke

     

    Komissio esittää viimeistään ...* mennessä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle selonteon tämän direktiivin soveltamisesta. Selontekoon liitetään tarpeen vaatiessa ehdotukset tämän direktiivin muuttamiseksi. Selonteossa tarkastellaan erityisesti tämän direktiivin vaikutusta sovittelun kehittämiseen sekä rajat ylittävissä että sisäisissä tapauksissa. Siinä tarkastellaan myös sitä, tarvitaanko ehdotusta säädökseksi, jolla yhdenmukaistettaisiin edelleen määrä- ja vanhentumisaikoja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan helpottamiseksi.

    Tarkistus 34

    9 artiklan 1 kohta

    1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2007. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

    1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset toimet viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2008 lukuun ottamatta 8 artiklaa, jota on noudatettava 1 päivästä syyskuuta 2009 alkaen, tai varmistettava, että sovittelun osapuolet ottavat vapaaehtoisin sopimuksin käyttöön vaadittavat toimenpiteet, jolloin jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että direktiivissä säädetyt tulokset saavutetaan kaikissa olosuhteissa. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä näistä määräyksistä ja toimenpiteistä.

    Perustelu

    On oltava mahdollista panna direktiivi täytäntöön itsesääntelyn avulla.

    • [1]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

    PERUSTELUT

    Esittelijä on aina ollut vakuuttunut vaihtoehtoisen riitojenratkaisun ja varsinkin sovittelun arvosta ja hyödystä. Se tarjoaa kansalaisille halvemman, nopeamman ja vähemmän stressaavan vaihtoehdon oikeuskäsittelylle ilman, että heidän täytyy luopua oikeudestaan oikeudenkäyntiin viimeisenä keinona. Se saattaa myös antaa riidan osapuolille mahdollisuuden säilyttää tai jopa parantaa arvokasta suhdetta, jonka oikeuskäsittelyssä ilmenevä vastakkainasettelu saattaisi vaarantaa. Lisäksi se mahdollistaa osapuolten todelliset tarpeet täyttävät luovat ratkaisut. Esimerkiksi hoitovirhetapauksissa vahingon kärsinyt osapuoli kaipaa usein selitystä ja anteeksipyyntöä yhtä paljon kuin korvausta. Oikeuskäsittely on luonteeltaan sellainen, etteivät nämä tarpeet helposti täyty.

    Esittelijä piti kuitenkin alussa kyseenalaisena, tarvitaanko direktiiviä nyt, kun EU:n sovittelujärjestelmät ovat vielä alkiovaiheessa joissakin jäsenvaltioissa. Lisäksi sovittelun on toimiakseen oltava joustavaa. Pyrkimykset sovittelun "sääntelemiseksi" saattaisivat tukahduttaa sen kehityksen. Saatuaan Internet-kyselynsä tulokset ja kuultuaan valiokunnan kuulemistilaisuuteen kutsuttujen asiantuntijoiden todistukset esittelijä kuitenkin ymmärsi, että direktiivillä ajatuksena on takanaan voimakas tuki. Hän toteaa, että direktiiviin skeptisesti suhtautuneet tai sen oikeusperustaa kritisoineetkin asiantuntijat suhtautuivat innostuneesti sovitteluun vaihtoehtoisena oikeussuojakeinona. Hänen tavoitteenaan on näin ollen saada aikaan toimiva ja kevyt direktiivi, joka ilmentää olemassa olevia suuntaviivoja ja parhaita käytäntöjä ja jolla voidaan kannustaa laajentamaan sovittelun käyttöä EU:ssa. Hän käyttää tässä tilaisuutta hyväkseen kiittääkseen kuulemistilaisuuteen osallistuneita asiantuntijoita näiden valmiudesta esittää kuulemisen jälkeen tekstin sanamuotoon liittyviä ehdotuksia, joista osaa hän käytti hyväkseen mietintöä laatiessaan.

    Esittelijä on halunnut tarkistuksilla selventää ja parantaa alkuperäistä ehdotusta etenkin muuttamalla sovittelijan ja sovittelun määritelmiä. Hän haluaa erityisesti varmistaa laatuvaatimusten täyttymisen, etenkin sisällyttämällä tekstiin viittauksia sovittelijoita koskeviin eurooppalaisiin menettelysääntöihin. Hän on myös muuttanut tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä, jotta ne ovat varmasti oikeudellisesti vedenpitävät ja niissä otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden oikeuskäytänteet. Mitä luottamuksellisuuteen tulee, ehdotettu ratkaisu tarjoaa kysymyksen käsittelyyn keinon, joka on toimiva ja antaa jäsenvaltioille vapauden antaa halutessaan tiukempia sääntöjä.

    Oikeusperustan suhteen vaikuttaa siltä, että jäsenvaltioiden enemmistö neuvostossa katsoo, että ehdotettu direktiivi olisi rajattava koskemaan rajat ylittäviä tapauksia sillä perusteella, että EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan nojalla toimenpiteillä, joiden pyrkimyksenä on "riita-asiain oikeudenkäyntien moitteettoman sujumisen esteiden poistaminen edistämällä tarvittaessa riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien jäsenvaltioissa sovellettavien säännösten yhteensopivuutta", vaikutusten on ulotuttava "rajojen yli" ja niitä on toteutettava "siinä määrin kuin ne ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi". Esittelijän kompromissiesityksessä otetaan huomioon jäsenvaltioiden huolet 65 artiklan soveltamisesta mutta samalla annetaan sisämarkkinoilla kuluttajille ja kansalaisille käytännöllisiä ja käyttäjäystävällisiä vaihtoehtoja, jotta heillä on kaikkialla EU:ssa mahdollisuus korkeatasoiseen sovitteluun. Toivottavasti neuvosto suhtautuu tervejärkisesti sovittelun hyötyihin ja direktiiviä voidaan soveltaa myös jäsenvaltioiden sisäisiin tapauksiin.

    Sen sijaan että esittelijä olisi määritellyt yleisesti rajat ylittävät tapaukset (ratkaisu jota on käytetty muissa välineissä, kuten maksusuoritusmääräyksiä koskevassa välineessä), mikä saattaisi aiheuttaa vaikeuksia käytännössä, esittelijä ehdottaa, että vain vanhentumisaikoja koskevat säännökset rajataan koskemaan pelkästään rajat ylittäviä tapauksia, sillä perusteella että nämä ovat ainoat säännökset, jotka vaikuttavat merkittävästi kansallisiin oikeusjärjestelmiin.

    Muuten on itsestään selvää, että tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan rajat ylittäviin tapauksiin, ja olisi absurdia määritellä "sovittelu" ja "sovittelija" erikseen vain näitä tapauksia varten. Ei myöskään olisi mitään hyötyä ottaa käyttöön pelkästään rajat ylittäviä tapauksia koskevia erityissääntöjä, kun on kyse asian siirtämisestä sovitteluun tai laadunvalvonnasta.

    Esittelijä pitää ehdotusta kiitettävänä siltä osin, että sen avulla voidaan antaa sovittelulle julkisuutta ja edistää sitä vaihtoehtoisena oikeussuojakeinona ja se tarjoaa yhteisen säännöstön, joka on riittävän vankka suojaamaan osapuolten etuja mutta riittävän kevyt sallimaan markkinalähtöisten ratkaisujen syntymisen.

    kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnaN LAUSUNTO (23.6.2005)

    oikeudellisten asioiden valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla
    (KOM(2004)0718 – C6‑0154/2004 – 2004/0251(COD)

    Valmistelija: Johannes Blokland

    LYHYET PERUSTELUT

    Eurooppa-neuvosto on toistuvasti painottanut vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen tärkeyttä. Neuvosto hyväksyi vuonna 2004 siviili- ja kauppaoikeuden alaan kuuluvien riitojen vaihtoehtoisia ratkaisukeinoja. Sopimuksen Euroopan perustuslaista III-269 artiklan 2 kohdan g alakohdassa on riitojen ratkaiseminen vaihtoehtoisella tavalla liitetty yksiselitteisesti yhteisön toimivaltaan ja on vaihtoehtoisten riitojenratkaisumenetelmien kehittäminen otettu unionin tavoitteeksi.

    Jos tavoitteena on vaihtoehtoisten riitojenratkaisumenetelmien kehittäminen, vaaditaan pidättyvyyttä sääntelyn suhteen. Uusi lainsäädäntö rajoittaa tuomioistuinmenettelylle rinnakkaisen vaihtoehdon kehittämistä.

    Esittelijän kanta

    Esittelijä katsoo, että komission perustelut eivät ole riittävän selkeitä, jotta ne oikeuttaisivat sovittelua koskevan direktiivin antamisen. Esittelijä ehdottaa siksi direktiivin soveltamisalan rajoittamista pelkästään rajat ylittäviin tapauksiin, jolloin ehkäistään se, että sovittelun kehittäminen jäsenvaltioissa vaihtoehdoksi tuomioistuinkäsittelyn rinnalle vaarantuu. Sovitteluun liittyvien kokeilujen olisi tällöin täytettävä direktiivissä asetetut ehdot. Useassa jäsenvaltiossa on vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien kehittäminen sisäministeriöiden yhtenä tavoitteena ja myös oikeusministeriöissä kysymykseen suhtaudutaan kiinnostuneina.

    Komission 2 artiklaan valitsemat määritelmät ovat liian väljät. Ne on rajoitettava niin, että sovittelua ei voida käyttää väärin. Esittelijä suosittaa siksi ja kansainvälisten sovittelujärjestöjen suuntaviivojen mukaisesti, että sovittelua koskeva sopimus olisi vahvistettava kirjallisesti ja että sovittelua johtamaan olisi valittava puolueeton sovittelu asiantuntija.

    Sovittelun laadun määrittelemisen lisäksi on myös huolehdittava riippumattoman valitus- ja kurinpitojärjestelmän luomisesta. Mikäli sovittelusta halutaan kehittää täysipainoinen vaihtoehto tuomioistuinmenettelylle, edellyttää se kyseisenlaisten välineiden olemassaoloa.

    Sovittelun ominaispiirteisiin kuuluu siihen sisältyvä luottamuksellisuuden näkökulma. Ehdotuksen 6 artiklassa sovittelun luottamuksellisuutta koskevat vaatimukset yhdistetään mahdolliseen oikeuskäsittelyn käynnistämiseen. Esittelijä katsoo, että sovittelun luottamuksellisuus on tultava ilmaistuksi myös säädöksen nimessä. Lisäksi eivät sovitteluprosessiin sisältyvät lausunnot ja tunnustukset ole ainoita seikkoja, joita on käsiteltävä luottamuksellisesti: asiantuntijat pitävät myös sovittelun aikana osoitettua käytöstä menettelyn todistusaineistoon kuuluvana tekijänä. Tämä näkökulma on syytä lisätä direktiiviin.

    Sovittelun kehittyminen jäsenvaltioissa ei tässä vaiheessa edisty lainsäädännön kautta. Tällä direktiivillä voidaan sen muutetussa muodossa edesauttaa vaihtoehtona oikeuskäsittelylle rajat ylittävissä riitatapauksissa toimivan sovittelun nauttiman luottamuksen kasvattamista.

    TARKISTUKSET

    Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Komission teksti[1]Parlamentin tarkistukset

    Tarkistus 1

    Johdanto-osan 10 kappale

    (10) Sovittelua ei saisi pitää jonkinlaisena oikeuskäsittelyn huonona vaihtoehtona vain siksi, että sovittelulla aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpano on riippuvainen osapuolten suostumuksesta. Sen takia on varmistettava, että kaikki jäsenvaltiot ottavat käyttöön menettelyn, jolla sovittelulla aikaansaatu sopimus voidaan vahvistaa tuomioistuimen tai jonkin viranomaisen antamalla tuomiolla, päätöksellä tai virallisella asiakirjalla.

    (10) Sovittelua ei saisi pitää jonkinlaisena oikeuskäsittelyn huonona vaihtoehtona vain siksi, että sovittelulla aikaansaatujen sopimusten täytäntöönpano on riippuvainen osapuolten suostumuksesta. Sen takia on varmistettava, että kaikki jäsenvaltiot ottavat käyttöön menettelyn, jolla sovittelulla aikaansaatu sopimus voidaan vahvistaa tuomioistuimen tai jonkin viranomaisen antamalla tuomiolla, päätöksellä tai virallisella asiakirjalla, ellei siviili- tai kauppaoikeuden alan lainsäädännössä siitä ole säädetty.

    Perustelu

    Eräissä jäsenvaltioissa on sovittelulla aikaansaatu sopimus lainvoimainen ilman tuomioistuimen asiakirjaa tai päätöstäkin. Siksi ei ole syytä velvoittaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan kyseinen menettely käyttöön.

    Tarkistus 2

    1 artiklan 1 kohta

    1. Tämän direktiivin tavoitteena on parantaa riidanratkaisumenettelyjen saatavuutta edistämällä sovittelun käyttöä ja varmistamalla sovittelun ja oikeusprosessin toimiva suhde.

    1. Tämän direktiivin tavoitteena on parantaa riidanratkaisumenettelyjen saatavuutta edistämällä osapuolten vapaaehtoista sovittelun käyttöä ja varmistamalla sovittelun ja oikeusprosessin toimiva suhde.

    Or. fr

    Perustelu

    Sovittelun erityisyys perustuu osapuolten väliseen vapaaehtoiseen sopimukseen, joka pitää täsmentää.

    Tarkistus 3

    2 artiklan a kohdan 1 alakohta

    (a) ’Sovittelulla’ tarkoitetaan kaikkia eri tavoin nimettyjä menettelyjä, joissa jokin kolmas osapuoli auttaa riidan kahta tai useampaa osapuolta pääsemään sopuun riidan ratkaisemisesta riippumatta siitä, onko sovittelu käynnistetty osapuolten aloitteesta, onko tuomioistuin suositellut sovittelua tai määrännyt osapuolet sovitteluun vai perustuuko sovittelu jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön.

    (a) ’Sovittelulla’ tarkoitetaan eri tavoin nimettyä menettelyä, jossa riidan kaksi osapuolta tai useampi osapuoli pyrkii pääsemään sopuun riidan ratkaisemisesta sovittelijan välityksellä. Kyseinen sovittelu voidaan käynnistää osapuolten aloitteesta, se voi perustua tuomioistuimen osapuolten suostumuksella antamaan suositukseen tai määräykseen tai se voidaan käynnistää jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvän velvoitteen nojalla.

    Or. fr

    Perustelu

    Tässä määritelmässä tarkennetaan, että sovittelun tarkoitus on pyrkiä pääsemään sopuun sellaisen sovittelijan välityksellä, jonka tehtävänä ei ole avustaa osapuolia. Siinä määrätään lisäksi, että sovitteluprosessiin vaaditaan aina kummankin osapuolen suostumus, mikä on täysin välttämätön ehto prosessin onnistumisen kannalta.

    Tarkistus 4

    3 artiklan 1 kohta

    1. Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voi sopivassa tapauksessa ja otettuaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat kehottaa osapuolia käyttämään sovittelua riidan ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi ainakin vaatia osapuolia osallistumaan sovittelun käyttöä koskevaan tiedotustilaisuuteen.

    1. Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voi sopivassa tapauksessa ja otettuaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat kehottaa osapuolia käyttämään sovittelua riidan ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi pyytää osapuolia osallistumaan sovittelun käyttöä koskevaan tiedotustilaisuuteen.

    Perustelu

    Alkuperäisen tekstin sanamuodolla on laajempi soveltamisala kuin direktiiviehdotuksella, joka on luonteeltaan puitteita asettava ja sillä uhataan rikkoa läheisyysperiaatetta oikeuslaitoksen tuomiovallan osalta. Tässä tarkistuksessa jätetään avoimeksi sovitteluun ohjaamista koskevan mahdollisuuden muotoileminen.

    Tarkistus 5

    4 artiklan 2 kohta

    2. Jäsenvaltiot edistävät ja tukevat sovittelijoiden koulutusta, jotta riidan osapuolet voivat valita sovittelijan, joka pystyy hoitamaan sovittelun tehokkaasti ja osapuolten odottamalla tavalla.

    2. Jäsenvaltiot edistävät ja tukevat sovittelijoiden koulutusta, jotta riidan osapuolet voivat valita sovittelijan, joka pystyy hoitamaan sovittelun tehokkaasti, vastuullisesti ja osapuolten oikeutetut laatuodotukset täyttävällä tavalla.

    Perustelu

    Sovittelumenettelyn yhteydessä on mahdollista, että osapuolet osallistuvat siihen täysin vastakkaisin odotuksin. Teksti on siksi tarpeen muuttaa tämän kriteerin osalta.

    Tarkistus 6

    6 artiklan otsikko

    Todisteiden hyväksyttävyys siviiliprosessissa

    Sovittelumenettelyn luottamuksellisuus

    Perustelu

    Painopisteen olisi tässä artiklassa oltava sovittelumenettelyn luottamuksellisuudessa. Tämä johtaa siihen, että sovittelussa esiin tulleita asioita ei voida käsitellä oikeuskäsittelyssä. Tämä koskee myös hallinnollisia tuomioistuinmenettelyjä eikä se rajoitu siviilioikeuden alan oikeustapauksiin. Otsikon muutos koskee molempia.

    Tarkistus 7

    6 artiklan 1 kohdan a alakohta

    (a) osapuolen pyyntö sovittelun aloittamisesta tai halukkuus osallistua sovitteluun;

    Poistetaan.

    Perustelu

    Osapuolen pyyntö tai tarjous ratkaista riita sovittelulla ei kuulu sovittelun luottamuksellisuuden piiriin.

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla

    Viiteasiakirjat

    (KOM(2004)0718 – C6-0154/2004 – 2004/0251(COD)

    Asiasta vastaava valiokunta

    JURI

    Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
      Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    LIBE
    27.10.2004

    Tehostettu yhteistyö

     

    Valmistelija
      Nimitetty (pvä)

    Johannes Blokland
    21.2.2005

    Valiokuntakäsittely

    26.5.2005

    21.6.2005

     

     

     

    Tarkistukset hyväksytty (pvä)

    21.6.2005

    Lopullisen äänestyksen tulos

    puolesta:

    vastaan:

    tyhjää:

    44

    0

    3

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Alexander Nuno Alvaro, Edit Bauer, Johannes Blokland, Mihael Brejc, Kathalijne Maria Buitenweg, Michael Cashman, Jean-Marie Cavada, Charlotte Cederschiöld, Carlos Coelho, Fausto Correia, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Rosa Díez González, Antoine Duquesne, Kinga Gál, Lívia Járóka, Ewa Klamt, Magda Kósáné Kovács, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Barbara Kudrycka, Stavros Lambrinidis, Henrik Lax, Sarah Ludford, Helmuth Markov, Edith Mastenbroek, Jaime Mayor Oreja, Claude Moraes, Hartmut Nassauer, Bogdan Pęk, Martine Roure, Michele Santoro, Inger Segelström, Manfred Weber, Stefano Zappalà, Tatjana Ždanoka

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Richard Corbett, Panayiotis Demetriou, Jeanine Hennis-Plasschaert, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Jean Lambert, Bill Newton Dunn, Marie-Line Reynaud, Agnes Schierhuber, Kyriacos Triantaphyllides

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

    Richard James Ashworth, Helmuth Markov, Manolis Mavrommatis, Frédérique Ries, John Whittaker

    • [1]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    Sovittelu siviili- ja kauppaoikeuden alalla

    Viiteasiakirjat

    KOM(2004)0718 – C6-0154/2004 – 2004/0251(COD)

    Annettu EP:lle (pvä)

    22.10.2004

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    JURI

    27.10.2004

    Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    LIBE

    27.10.2004

     

     

     

    Esittelijä(t)

           Nimitetty (pvä)

    Arlene McCarthy

    24.11.2004

     

     

    Valiokuntakäsittely

    21.6.2005

    13.9.2005

    31.1.2006

    20.4.2006

     

    11.9.2006

    3.10.2006

     

     

    Hyväksytty (pvä)

    20.3.2007

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    26

    0

    0

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Marek Aleksander Czarnecki, Cristian Dumitrescu, Monica Frassoni, Giuseppe Gargani, Klaus-Heiner Lehne, Katalin Lévai, Antonio Masip Hidalgo, Hans-Peter Mayer, Manuel Medina Ortega, Hartmut Nassauer, Aloyzas Sakalas, Francesco Enrico Speroni, Rainer Wieland, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Mogens N.J. Camre, Nicole Fontaine, Janelly Fourtou, Jean-Paul Gauzès, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, Arlene McCarthy, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Michel Rocard, Gabriele Stauner, József Szájer, Jacques Toubon

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

    Toine Manders

    Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

    22.3.2007