MIETINTÖ tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn

30.3.2007 - (2006/2104(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Mieczysław Edmund Janowski

Menettely : 2006/2104(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0096/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0096/2007

Keskustelut :

PV 10/05/2007 - 5
CRE 10/05/2007 - 5

Äänestykset :

PV 10/05/2007 - 7.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0184

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
budjettivaliokunnaN LAUSUNTO
ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn

(2006/2104(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2, 3, 158, 159 ja 160 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006[1] sekä siihen tehdyn oikaisun[2],

– ottaa huomioon koheesiorahaston perustamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen N:o 1084/2006[3],

– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006[4],

– ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006[5],

– ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006[6],

– ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY[7],

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY, tehty 18 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013)[8],

– ottaa huomioon (ensimmäisen) kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta 24. lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1639/2006/EY[9],

– ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman tieteestä ja teknologiasta – suuntaviivoja unionin tutkimusrahoituspolitiikalle[10],

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka:

yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013" (KOM(2005)0299),

– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle"(KOM(2006)0502),

– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Lisää tutkimusta ja innovaatiota – Investointi kasvuun ja työllisyyteen: Yhteinen lähestymistapa" (KOM(2005)0488),

– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupungit ja taajamat alueiden kasvun ja työllisyyden edistäjinä" (KOM(2006)0385),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Koheesiota käsittelevä kolmas väliraportti: kohti uutta kasvua, työllisyyttä ja koheesiota koskevaa kumppanuutta" (KOM(2005)0192),

– ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

– ottaa huomioon Feirassa 19.–20. kesäkuuta 2000 hyväksytyn pieniä yrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

– ottaa huomioon komission tiedonannon kevään 2006 Eurooppa-neuvostolle "Aika kiristää tahtia; Uusi kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus" (KOM(2006)0030),

– ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle (epävirallinen kokous Lahdessa 20. lokakuuta 2006) "Innovaatiomyönteinen moderni Eurooppa" (KOM(2006)0589),

– ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle "Euroopan teknologiainstituutti: perustamisvaiheen jatkotoimet" (KOM(2006)0276),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Alueet talouden muutosten edistäjinä" (KOM(2006)0675),

– ottaa huomioon Esko Ahon johtaman riippumattoman asiantuntijaryhmän komissiolle tekemän kertomuksen tutkimuksesta ja kehittämisestä "Innovatiivisen Euroopan luominen" (tammikuu 2006), Eurooppalaisen tutkimuksen neuvoa-antavan komitean (EURAB, European Research Advisory Board) loppuraportin, jonka nimi on "Stimulating regional potential for research and innovation" (marraskuu 2005) ja komission kertomuksen "Innovative strategies and actions: results of 15 years of regional experience" (lokakuu 2005),

– ottaa huomioon politiikan seurantaverkon TrendChartin Euroopan unionin edistymistä innovaation alalla koskevan vuoden 2006 kertomuksen ("European Innovation Progress Report 2006 – TRENDCHART"),

– ottaa huomioon alueiden komitean kannat ja lausunnot,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6‑0096/2007),

A. ottaa huomioon, ettei aluepolitiikka rajoitu pelkästään hankkeiden hyväksymiseen tai rakennerahastojen hallintaan, vaan se myös osaltaan rakentaa Euroopan unionin innovaatiokykyä käsitettynä tutkimusta ja tekniikkaa, lainsäädäntöä ja rahoitusta, taloutta ja kauppaa, organisointia ja hallintoa, energiaa ja ympäristöä, koulutusta ja yhteiskuntaa sekä terveyttä ja kulttuuria koskevien täydentävien toimien joukoksi, joiden tarkoituksena on aidon yhteenkuuluvuuden edistäminen yhteisössä,

B. ottaa huomioon, että investointimenot eivät sinänsä takaa kehitystä, mutta – asianmukaisten politiikkojen kautta ja kasvua suosivia toimenpiteitä tukemalla – niistä voi tulla sen konkreettisen toteuttamisen tärkeitä välineitä,

C. ottaa huomioon, että innovaatiokyvyn kasvattaminen edistää yksittäisten alueiden välisen epäsuhdan pienentämistä ja sitä kautta yhteiskunnallisen solidaarisuuden ja harmonisen kehityksen periaatteen toteuttamista,

D. katsoo, että ihmisten olisi oltava kaiken innovaatiotoiminnan keskeisen huomion kohteena ja että heidän täysimittainen ja sopusointuinen kehityksensä on kaiken politiikan toteuttamisessa menestyksen avain; katsoo myös, että EU:n toteuttamien kaikkien toimien perustana on oltava sen asukkaiden – jotka ovat paikallisten ja alueellisten yhteisöjen jäseniä ja samanaikaisesti eri jäsenvaltioiden kansalaisia – hyvinvointi käsitettynä laaja-alaisesti (määriteltynä elämän laadun ja pituuden pohjalta),

E. ottaa huomioon, että yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen pääsyssä sen kaikilla tasoilla kuuluvat keskeisiin kansalaisoikeuksiin ja että elinikäistä oppimista olisi kehitettävä ja työntekijöille olisi annettava mahdollisuuksia uudelleenkouluttautumiseen,

F. ottaa huomioon, että EU:n sisällä tapahtuva innovaatio olisi käsitettävä dynaamiseksi ja vuorovaikutteiseksi prosessiksi, johon osallistuu erilaisia toimijoita, muun muassa – toissijaisuusperiaatteen mukaisesti – alueellisia ja paikallisia,

G. ottaa huomioon, että innovaatio voi merkitä myös paluuta hyviin, sukupolvien ajan testattuihin käytäntöihin ja että joskus innovaatio voi olla tarkoitettu vain tietylle alueelle,

H. ottaa huomioon, että jotkut toimet edellyttävät mittavaa rahoitusta, mutta toiset vain uusia ideoita ja/tai hyvää, selkeää lainsäädäntöä, jota myös noudatetaan,

I. ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä, muun muassa kasvattamalla tutkimus- ja kehitysmenot 3 prosenttiin BKT:sta, ja katsoo, että alueellisten ja paikallisten keskusten olisi osallistuttava aktiivisemmin Lissabonin strategian tavoitteiden konkreettiseen toteuttamiseen,

J. ottaa huomioon, että noin 60–70 prosenttia yhteisön lainsäädännöstä pannaan täytäntöön alueellisella ja paikallisella tasolla,

K. katsoo, että rakennerahastoja olisi hyödynnettävä joustavasti siten, että yksittäisten alueiden erityispiirteet otetaan huomioon,

L. ottaa huomioon erilaisten rahoitusvälineiden käyttöönoton, muun muassa uusien Jaspers-, Jeremie- ja Jessica-välineen, sekä tunnustaa EIP:n toiminnan palvelevan hyödyllisenä kehityksen vauhdittajana rahoitusmenojen järkeistämisen kautta,

M. ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) merkittävän roolin innovaatiokyvyn luomisessa EU:ssa muun muassa sitä kautta, että ne ovat joustavia ja kykenevät reagoimaan nopeasti uuteen teknologiaan ja uusiin toimintamenetelmiin,

N. ottaa huomioon, että pk-yrityksiä on pidettävä eräänä tärkeimmistä innovaation moottoreista Euroopassa ja että jäsenvaltiot ja EU ovat sitoutuneet vahvistamaan innovaatiohenkeä pienissä yrityksissä, niiden teknologisen kapasiteetin kehittämistä ja pienten yritysten saatavilla olevan yhteisöpatentin käyttöönottamista,

O. katsoo, että energia-alan kestävä kehitys on EU:n yksi kaikkein suurimmista haasteista,

P. ottaa huomioon, että laajasti käsitettyyn taloudelliseen toimintaan kuuluu myös maatalous,

Q. ottaa huomioon, että palveluala tuottaa merkittävän osan (noin 70 prosenttia) jäsenvaltioiden tuloista,

R. ottaa huomioon EU:n demografista tilannetta koskevat ennusteet, alhaisen syntyvyyden ja ikääntyvän väestön, jotka merkitsevät sosiaalista haastetta EU:lle ja avaavat suuria mahdollisuuksia jäsenvaltioiden innovatiivisille toimille myös palvelualalla,

S. katsoo, että on luotava asianmukaiset olosuhteet liikenteeseen, televiestintään sekä tietoverkkoihin liittyvien perusrakenteiden alalla,

T. ottaa huomioon, että muut maailmanlaajuisen taloudellis-poliittisen pelin osanottajat eivät seuraa toimettomina sivusta, vaan myös he etsivät innovatiivisia ratkaisuja ja että innovatiivisuus voi olla valtti tekemällä EU:n taloudesta houkuttelevamman ja kilpailukykyisemmän ja luomalla siteitä EU:n alueiden välille,

U. katsoo, ettei innovointiin pitäisi suhtautua vain muodollisesti ja että on olemassa erityinen "takaisinkytkentä", joka ilmenee siten, että oikealla tavalla harjoitettu aluepolitiikka edistää monensuuntaisia innovaatioita, jotka sitten tuovat mukanaan alueiden nopeamman ja harmonisemman kehityksen, joka edistää EU:n yhteenkuuluvuutta,

W. ottaa huomioon, että innovatiivisuus on yksi EU:n kolmesta prioriteetista, jotka on mainittu yhteisön strategisissa suuntaviivoissa (2007–2013),

Inhimillistä pääomaa, koulutusta, tiedettä ja tutkimusta koskeva politiikka

1. pyytää jäsenvaltioita sekä komissiota varmistamaan, että EU: alueilla kaikilla kanasalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen pääsyyn sen kaikilla tasoilla, mikä vapauttaa ihmisten kyvyn ajatella innovatiivisella, luovalla tavalla ja varmistaa henkilökohtaisen kehityksen (sekä älyllisen että fyysisen) myös aktiivisen, eettisen ja yhteiskuntamyönteisen käyttäytymisen osalta;

2. pitää arvossa tähänastisia tuloksia, pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan alueellisten akateemisten keskusten sekä tiede- ja tutkimuskeskusten – myös eri alojen osaamiskeskusten ja erityisesti vakiintuneiden ja nousevien osaamiskeskusten – kehitystä ja edistämään niiden välistä yhteistyötä, ja käyttämään tässä yhteydessä apuna myös kolmansille maille avoimia verkostoja, laajentamalla tutkija- ja opiskelijavaihtoa kiinnittäen huomiota naispuolisten tutkijoiden asianmukaiseen osallistumiseen;

3. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia edistämään tutkimushankkeita, joiden tuloksilla on käytännön sovelluksia ja jotka sitä kautta edistävät alueiden kehitystä;

4. kiinnittää neuvoston ja komission huomiota siihen, että pitäen silmällä EU:n nykyistä väestötilannetta ja ottaen huomioon, että eurooppalainen yhteiskunta on ikääntymässä, olisi edistettävä iäkkäiden henkilöiden osallistumista innovaatiotoimiin sillä tavoin hyödyntäen heidän tietämystään ja kokemustaan;

5. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota sekä alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan tehokkaampia toimia, jotka mahdollistavat lahjakkaiden nuorten tunnistamisen ja heidän tieteellisten ja intellektuaalisten kehitysmahdollisuuksiensa varmistamisen, sekä tukemaan kaikinpuolisesti nuorten tutkijoiden kehitystä;

6. painottaa, että demografinen muutos luo myös mahdollisuuksia Euroopan taloudelle; viittaa innovaatiotoimintaan tietotekniikan ja lääketieteen alalla, domotiikassa, telematiikassa ja suurissa osissa palvelu-, liikenne- ja hoitoalaa sekä aluesuunnittelussa; muistuttaa, että suurimmalla osalla alue- ja paikallisviranomaisista on voimaa toteuttaa politiikkaa näillä alueilla;

7. ehdottaa komissiolle, jäsenvaltioille, alueiden komitealle ja alueellisille viranomaisille, että ne innovaatiohengen vahvistamiseksi järjestelmällisesti kannustaisivat alueellisia ja paikallisia yhteisöjä toimintaan yhteiskunnan, erityisesti liike-elämän, kanssa käytävän vuoropuhelun monitahoisen vahvistamisen kautta alhaalta ylös-periaatteen pohjalta;

8. myöntää, että innovaatiotoiminta on välttämätöntä työpaikkojen luomiseksi Euroopassa;

9. katsoo, että , innovaatiokyvyn kasvattamisen olennainen edellytys EU:ssa, myös syrjäisimmillä alueilla, etäällä sijaitsevilla tai vuoristoisilla alueilla sekä saarilla ja maaseudulla, on vapaa ja maksuton – tai hinnaltaan hyvin alhainen – Internetin laajakaistayhteyden kautta tarjottava pääsy:

a. hallinnollisiin tietoihin (kaikilla hallinnon tasoilla), mikä mahdollistaa sen, että useimmat hallinnolliset asiat, muun muassa taloudellisen toiminnan harjoittamista koskevat, voidaan hoitaa Internetin kautta,

b. tieteellisiin, taloudellisiin, lainsäädännöllisiin, kulttuurisiin tietoihin – kunnioittaen henkistä omaisuutta koskevia periaatteita (sähköisten kirjastojen laajamittaisempi saatavuus),

pyytää komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia varmistamaan tällaisten tietojen yleisen saatavuuden ja maksimoimaan tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvaan työhön pääsyn, joka saattaa auttaa poistamaan työttömyyttä, ja katsoo, että tämä on erityisen tärkeää ihmisille, jotka henkilökohtaisten tai ammattiin liittyvien olosuhteiden vuoksi haluavat työskennellä tai opiskella käyttäen etäjärjestelyjä, ja niille, jotka päättävät työskennellä kotona (lapsia kasvattavat, vammaiset ja hoitotyöntekijät);

10. kehottaa alueellisia, paikallisia ja kansallisia viranomaisia yhteistyössä alakohtaisten elinten, kuten teollisuus- ja kauppakamarien ja muiden tietokeskusten, kanssa perustamaan "yhden luukun tietokeskuksia"; painottaa, että se voidaan tehdä ilman lisäresursseja uudistamalla nykyisiä tiedotusverkostoja; toteaa lopuksi, että tällä tavalla yritykset ja tutkimuslaitokset saavat tietoa yhdestä paikasta innovaatiosta, tutkimuksesta ja aluekehityspolitiikasta paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

11. katsoo, että pitäen silmällä innovaatiotoiminnan vahvistamista koko EU:ssa on olennaista, että keksintöihin, ja näin ollen patentteihin ja lisensseihin, liittyville toimille annetaan laaja tuki, ja pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työtä eurooppalaisen patentin käyttöönottamiseksi ja varmistamaan tekijänoikeuksien kunnioittamisen (teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva strategia) sekä pontevasti ja tehokkaasti vastustamaan luvatonta kopiointia ja väärentämistä ja toimimaan pääasiassa eurooppalaisille malleille perustuvien yleisten ratkaisujen löytämiseksi tällä alueella

12. korostaa, että kehittämis- ja innovaatiotoimet kattavat myös ei-teknisen organisatorisen ja palveluihin liittyvän innovaation; pitää ilahduttavana, että 5. joulukuuta 2006 kokoontunut "kilpailu-neuvosto" päätti laatia poliittiset suuntaviivat palveluja koskevalle ja muulle kuin tekniselle innovaatiolle; kehottaa komissiota ottamaan asiaankuuluvia yrityksiä edustavat järjestöt mukaan tähän prosessiin; kehottaa alueviranomaisia toteuttamaan toimia muun kuin teknologisen innovaation tukemiseksi;

13. katsoo, että innovaatioklusterien ja osaamiskeskusten (poistetaan) tähänastinen toiminta on tuottanut hyviä tuloksia ja että niitä olisi täydennettävä johtopäätöksillä, joita on esitetty komission tiedonannossa nimeltä "Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle"; katsoo, että olisi otettava huomioon myös komission työasiakirja nimeltä "Innovaatiostrategiat ja toimet" (joka sisältää "innovaatiosetelin") ja EURABin suositukset; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan klusterien kehitystä rakenteina, jotka luovat yhteyksiä tieteellisten tutkimuskeskusten, koulutuskeskusten, yritysten ja paikallisyhteisöjen välille;

14. katsoo, että innovaation dynaaminen kehitys alueellisella tasolla, erityisesti perinteisillä teollisuusalueilla tai yhden teollisuuden alueilla, voi olla tehokas väline tuotannon siirtojen tai niiden vaikutusten vastustamisessa silloin, kun niitä ei voida estää, sekä alueellisen työllisyyden edistämisessä;

15. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteistyötä perustamalla eurooppalaisia teknologiayhteisöjä, jotka tarjoavat tilaisuuden keskittää innovaatiotoimintaa luomalla valtioiden ja alueiden välisiä yhteyksiä teollisuuden sekä liike-elämän ja tieteellisen tutkimuksen sekä rahoittajatahojen välille;

16. myöntää, että on välttämätöntä luoda alueellisia innovaatiokeskuksia ja -vyöhykkeitä ja liittää ne verkostojen avulla muiden alueiden ja jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden vastaaviin rakenteisiin;

17. pitää myönteisenä sitä, että tutkimus- ja kehitysmenot ovat tutkimusta koskevan seitsemännen puiteohjelman yhteydessä kasvaneet noin 40 prosenttia; korostaa kuitenkin, että nykyinen tutkimukseen ja kehitykseen panostettavien menojen taso on edelleen vaarallisen alhainen ja että yhteisön tähän tarkoitukseen osoitetut budjettimäärärahat ovat täysin riittämättömät; pyytää jäsenvaltioita merkittävästi kasvattamaan T&K-toimintaan käytettyjen varojen prosenttiosuutta BKT:sta sekä kansallisella että alueellisella tasolla mahdollisimman pian kiinnittäen huomiota siihen, että on välttämätöntä käyttää nämä varat järkiperäisellä tavalla ja niihin tarkoituksiin, joihin ne on osoitettu;

18. toteaa olevansa huolestunut siitä, että vaikka EU:n elimet tunnustavat innovaatioiden edistämisen olennaiseksi tavoitteekseen, tutkimukseen ja kehitykseen osoitetut määrärahat eivät riitä tyydyttämään kilpailukyvyn säilyttämiseen liittyviä unionin tarpeita;

19. katsoo, että rakennerahastot ovat innovaatiokyvyn tukemisen ja alueiden välisten taloudellisten erojen vähentämisen perusvälineitä; ehdottaa, että komissio ja alueviranomaiset kasvattaisivat rakennerahastoista tutkimukselle ja kehitykselle osoitettavaa määrärahaosuutta;

20. katsoo, että Euroopan teknologiainstituutin (ETI) perustaminen merkitsisi uutta avausta, joka estäisi "aivovuotoa" ja antaisi lahjakkaille eurooppalaisille tutkijoille ainutkertaisen tilaisuuden harjoittaa tieteellistä tutkimusta korkeimmalla tasolla sekä olisi myös alueellisten tiede- ja tutkimusinstituuttien mahdollisen tukemisen väline; pyytää näin ollen neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan ETI:n perustamista ja siten vahvistamaan yhteisön kilpailukykyä ja mahdollisuuksia innovaation, tutkimuksen ja koulutuksen muodostamassa "osaamiskolmiossa";

21. kannustaa komissiota laatimaan strategian, jolla tutkijoille pyritään luomaan avoimet, yhtenäiset ja kilpailulliset eurooppalaiset työmarkkinat, ja jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia panemaan toteuttamaan tämän strategian niin, että tutkijat saavat mahdollisuuden ammatilliseen kehitykseen asianmukaisten uranäkymien avulla, ja toteuttamaan toimia liikkuvuuden edistämiseksi;

Talous- ja energiapolitiikka sekä rahoitusvälineet ja hallinto

22. pyytää komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia – vastaavan toimivaltansa mukaisesti – antamaan kaikinpuolista tukea pk-yrityksille (mukaan lukien hallinnollisten menettelyjen ja verojärjestelmän virtaviivaistaminen tai julkisten hankintamenettelyjen kautta tapahtuva tukeminen), koska ne ovat luovimpia ja dynaamisimpia teknologisen ja organisatorisen innovoinnin välineitä, ja voivat siten mahdollisesti lisätä Euroopan taloudellista kilpailukykyä ja helpottaa tilannetta työmarkkinoilla;

23. tähdentää, että on tärkeää parantaa pk-yritysten pääsyä rakennerahastojen rahoituksen piiriin, jotta unionin menojen kustannus-hyötysuhde paranisi yhteisön kansalaisten kannalta katsottuna; toteaa, että tässä mielessä olisi kannustettava monipuolistamaan rahoitusta entistä laajemmin ja kiinnitettävä erityistä huomiota riskipääomapotentiaalin jatkuvaan kehittämiseen;

24. pyytää alue- ja paikallisviranomaisia innostamaan ja tukemaan alueellista yhteistyötä tieteellisten tutkimuskeskusten ja kaikenkokoisten yritysten – niin pienten kuin keskisuurten ja suurten – mukaan luettuna mahdollisuuksien mukaan myös sosiaalisen talouden instituutiot; kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia pitämään avoimen innovaation periaatetta (teollisuuden, pk-yritysten ja hallituksen tutkimus- ja innovaatioyhteistyö keskittymien avulla) aluekehityksen moottorina;

25. tähdentää rakennerahastojen ja koheesiorahaston tärkeää roolia pantaessa täytäntöön etenkin innovaatioihin liittyviä Lissabonin tavoitteita;

26. katsoo, että rakennerahastot ovat olennainen väline innovaatiokapasiteetin tukemisessa ja erityisesti pyrittäessä koheesioon ja alueiden välisten taloudellisten erojen kaventamiseen; ehdottaa, että rakennerahastojen tutkimus- ja innovaatiomäärärahoja lisätään huomattavasti;

27. tunnustaa, että paikallisissa ja alueellisissa olosuhteissa pienet yritykset ja mikroyritykset sekä käsityöyritykset ovat erityisen tärkeitä innovaatiomyönteisen politiikan kannalta ja että niitä on tuettava toimimaan yhteistyössä julkisten ja yksityisten tutkimuslaitosten kanssa erityisesti matalan ja keskitason teknologian alueilla; kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille ja neuvostolle näitä yrityksiä koskevan erityisen toimintaohjelman ja ehdottaa, että jäsenvaltiot ja alueviranomaiset tukisivat kyseisiä yrityksiä rakennerahastojen avulla myös opiskelijoiden työharjoittelussa; pahoittelee kuitenkin, että niitä varten ei ole tehty ehdotuksia operationaalisista toimista; kehottaa sen vuoksi komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että näiden yritysten erityispiirteet ja tarpeet otetaan huomioon määriteltäessä strategian painopistealueita;

28. kehottaa alueita kansallisia ja alueviranomaisia luomaan edellytykset alueidenvälisen ja rajat ylittävän yhteistyön tehostamiseksi innovoinnin alalla ja ehdottaa samalla, että mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistetaan rahoitusta koskevia hallinnollisia menettelyjä;

29. suosittelee valtiollisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille välttämättömiin innovaatiotoimiin ryhtymistä laajasti ymmärretyllä palveluiden alalla, joka käsittää muun muassa julkiset palvelut;

30. kehottaa jäsenvaltioita, pitäen silmällä innovaatioita edistävän politiikan tehokasta täytäntöönpanoa alueilla, hyödyntämään Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston, koheesiorahaston ja tutkimusta koskevan seitsemännen puiteohjelman sekä ensimmäisen kilpailukykyä ja innovointia koskevan puiteohjelman kautta saatavissa olevan rahoituksen keskinäistä täydentävyyttä;

31. katsoo, että olisi tarpeen ja olisi yhteiskunnallisten odotusten mukaista vähentää radikaalisti byrokraattisia esteitä ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita – kukin oman toimivaltansa puitteissa – tarkastelemaan uudelleen yhteisön, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason lainsäädäntöä tästä näkökulmasta ja yksinkertaistamaan sitä laajalti sekä mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistamaan hallinnollisia menettelyjä, erityisesti niitä, jotka liittyvät taloudellisen toiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen (keskitetyt asiointipisteet);

32. katsoo, että on tarkoituksenmukaista antaa paikallis- ja alueviranomaisille institutionaalista tukea niiden innovaation hyväksi toteuttamassa toiminnassa ja ehdottaa jäsenvaltioille, että ne harkitsisivat mahdollisimman laaja-alaisten tehtävien ja toimivaltuuksien antamista näille viranomaisille toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja noudattaen komission vahvistamia valtionavun suuntaviivoja, yhdessä riittävien omarahoitusvälineiden, tukien ja avustusten kanssa, minkä pitäisi edistää paikallisten asukkaiden kannalta parhaimpien mahdollisten ratkaisujen keksimistä;

33. pyytää jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia, niiden etsiessä tapoja innovaatiota edistävien investointien ja hankkeiden täytäntöönpanemiseksi, edistämään sellaisia ratkaisuja ja pyrkimään enemmän sellaisiin ratkaisuihin, joihin liittyy julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia (PPP) ja hyödyntämään samanaikaisesti muissa maissa ja muilla alueilla kehitettyjä parhaita käytäntöjä ja noudattaen siinä rahoituksen tehokkuutta koskevaa periaatetta;

34. vaatii tehostamaan julkisten ja yksityisten kumppanuuksien (PPP) järjestelmää jäsenvaltioiden ja yhteisön käyttöön antamien julkisten varojen täydentämiseksi; panee merkille, että sellaisten toimien menestys riippuu ensisijaisesti mahdollisten toimijoiden välisten suhteiden kehityksestä;

35. vaatii komissiota, kun otetaan huomioon toisaalta kilpailupolitiikan ja valtiontukipolitiikan väliset ja toisaalta kilpailupolitiikan ja kyseisten hankkeiden rakennerahastotuen väliset potentiaaliset jännitykset, toteuttamaan toimia näiden jännitysten vähentämiseksi PPP-kumppanuuksissa ja myös muissa kysymyksissä kuten laajakaistaisten Internetyhteyksien infrastruktuurissa;

36. katsoo, että pääoman hankkimisen tehtävää olisi helpotettava pitäen silmällä innovaatiota edistävien toimintalinjojen täytäntöönpanoa kansallisella ja alueellisella tasolla, ja pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan tarpeita vastaavia rahoitusvälineitä sekä innovatiivisiin hankkeisiin liittyvien riskien hallitsemisjärjestelmän; tunnustaa tässä yhteydessä EIP:n ja EIR:n yhdessä käyttöön ottamien uusien rahoitusta koskevien aloitteiden (Jaspers, Jeremie ja Jessica) arvon innovaation kannalta ja katsoo, että näiden aloitteiden tehokasta täytäntöönpanoa käytännön tasolla koskevaa tietoa olisi jaettava mahdollisimman laajasti alueellisella tasolla;

37. painottaa kuitenkin, että nykyinen riskipääomajärjestelmä ei tyydytä pienten yritysten ja mikroyritysten innovaatiorahoitustarpeita varsinkaan ei-teknologisessa innovaatiossa; kehottaa komissiota, EIB:tä ja EIR:ää määrittelemään rahoitusmenetelmiä, jotka soveltuvat näiden yritysten ja käsiteollisuusyritysten tarpeisiin mukauttamalla riskipääomaa tai luomalla tarvittaessa muita innovatiivisia rahoitusvälineitä; toteaa, että Jeremie-aloitetta ei saisi rajoittaa yksinomaan korkean teknologian innovaation tukemiseen ja kehottaa jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan, että sillä tuetaan myös matalan ja keskitason teknologioiden innovaatiota;

38. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia keskittämään huomion paitsi tärkeimpiin hankkeisiin ja osaamiskeskuksiin, myös pienempiin hankkeisiin heikommassa asemassa olevilla alueilla ja tarjoamaan mukautettuja mikroluottomekanismeja;

39. tunnustaa innovaation olevan kytköksissä henkilöiden ja tavaroiden nopean ja turvallisen liikkuvuuden mahdollisuuteen ja edellyttää alueellisten yhteisöjen kannustamista toimintaan liikenteen perusrakenteiden alalla; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan teknisesti ja organisatorisesti innovatiivisia toimia liikenteen alalla, erityisesti julkisessa liikenteessä paikallisella ja alueellisella tasolla;

40. pitää ilahduttavana, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat ottaneet esiin Euroopan energiaongelmat ja tiedostaen, että energiapolitiikka periaatteessa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että sillä on merkittävä vaikutus talouden innovatiivisuuteen, kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon tämän politiikan alueelliset näkökohdat, muun muassa energiakasvatuksen, jonka pitäisi johtaa aktiivisempaan energian käytön järkeistämiseen sekä "puhtaan" energian tuottamiseen geologisten ominaispiirteiden hyödyntämisen sekä paikallisten energialähteiden ja energiatehokkaiden rakennusten edistämisen kautta, talouteen, jossa yhä laajemmin käyttövoimana ovat uusiutuvat energialähteet, liikennejärjestelmään, jossa hyödynnetään tehokkaammin intermodaalisten yhdistelmien mahdollisuuksia ja tehokkaampaan uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen; korostaa tässä yhteydessä pk-yritysten positiivista roolia;

Kaupunki- ja maaseutualueet sekä ympäristö

41. pyytää jäsenvaltioita sekä komissiota, että ne – hillitäkseen tiettyjen alueiden rakenteellisten heikkouksien (kuten taloudellisen köyhyyden ja työttömyyden) aiheuttamaa väestökatoa – tehokkaammin toteuttaisivat alueiden välisen kompensoinnin politiikkaa, ottaen huomioon innovaation kehittämisen alueellisissa talouksissa, mikä vahvistaisi yhteisön innovaatiokykyä ja myötävaikuttaisi todellisen alueellisen koheesion saavuttamiseen;

42. kiinnittää komission, jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten huomiota siihen, että innovaatiota edistävän ympäristön luomisen mahdollistamiseksi ihmisillä on oltava hyvät elinolot, mikä merkitsee riittävän turvallisuuden, terveydenhoidon ja ympäristönsuojelun tason sekä kunnollisten asumisolojen, koulutuksen, kulttuurin ja palvelujen saatavuuden jne. takaamista;

43. pyytää jäsenvaltioita ja alueviranomaisia, pitäen silmällä kaupunkialueiden huomattavaa roolia paikkoina, joissa useimmat unionin kansalaiset asuvat ja myös paikallisina ja alueellisina innovaatiokeskuksina, tukemaan sellaista pitkän aikavälin aluesuunnittelua, joka luo kaupunkitilan järkiperäistä ja harmonista käyttöä sekä kestävää kaupunkikehitystä edistävät olosuhteet ottaen asianmukaisesti huomioon taloudelliset sekä asumista ja virkistystä koskevat tarpeet ja tarpeen suojella ympäristöä;

44. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, joilla turvataan innovatiivinen ympäristöystävällistä toiminta (ekoinnovaatio) kestävän kehityksen strategian suuntaviivojen mukaisesti edistämällä muun muassa kestävää aluekehitystä; kiinnittää myös huomiota pk-yritysten huomattavaan potentiaaliin tällaisessa innovaatiossa;

45. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia sitä taustaa vasten, että maaseutualueet, joilla asuu noin 20 prosenttia unionin väestöstä, ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n elintarviketurvallisuuden kannalta, tuomaan maatalouselintarvikkeiden tuotantoa ja jalostusta koskevat kysymykset sekä maaseutualueiden asukkaiden elinolot innovaatiopolitiikan piiriin;

Hyvät käytännöt ja innovaatiopolitiikan konsolidointi

46. pitää myönteisenä komission tähän mennessä tekemää, jäsenvaltioiden innovaatiopolitiikan arvioimista (esimerkiksi European Innovation Progress Report) koskevaa työtä ja pyytää sitä järjestelmällisesti analysoimaan yksittäisten alueiden kehitystasoa käyttäen objektiivisimpia saatavilla olevia innovaation indikaattoreita; ehdottaa, että nämä analyysit ja arviot sekä parhaat käytännöt esitetään parhaillaan laadittavana olevassa koheesiota käsittelevässä neljännessä kertomuksessa;

47. pyytää komissiota toteuttamaan toimia kansallisten strategisten viitekehysten konsolidoimiseksi, joissa pitäisi ottaa huomioon alueelliset innovaatiostrategiat, jotta todellinen innovointi tuotaisiin etualalle, ja kokoamaan nämä strategiat yhteen koko EU:n käsittäväksi yhteiseksi, johdonmukaiseksi järjestelmäksi;

48. pitää myönteisenä alueiden ja paikallisyhteisöjen välisessä, yhteistyöverkkojen kautta tapahtuneessa kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdossa tähän mennessä saavutettuja tuloksia; pyytää komissiota edelleen tukemaan tällaisten verkkojen kehitystä ja innovaation siirtoa uusinta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen, mikä helpottaa merkittävästi tietojen siirtoa ja vaihtoa, erityisesti pitäen silmällä tarvetta tuoda syrjäisillä alueilla elävät yhteisöt tähän mukaan; pitää tässä yhteydessä myönteisenä sitä, että "Alueet talouden muutosten edistäjinä" ‑aloitteen kautta komissio kannustaa alueita ja kaupunkeja yhteistyöhön, mutta jää odottamaan tämän aloitteen täytäntöönpanemista koskevia erityisiä ehdotuksia;

49. pyytää komissiota laatimaan, kumppanuudessa jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, tähän mennessä toteutetun koheesiopolitiikan vaikutuksia ja yhteisön strategisia suuntaviivoja koskevan väliraportin sen edistyksen arvioimiseksi, jota EU:n innovaatiopolitiikan täytäntöönpanossa alueilla on saavutettu;

50. muistuttaa komissiota siitä, että neljännen koheesiokertomuksen on myös autettava parantamaan koheesiopolitiikkaa tulevaisuudessa; viittaa myös "EU:n alueelliseen agendaan", joka on määrä laatia vuonna 2007; painottaa, että tällä politiikka-asiakirjalla pyritään luomaan uusia ja kauaskantoisia alueellisen kehityksen käsitteitä (erityisesti "alue- ja kaupunkikehityksessä", "kriittinen massa" alueellisissa keskittymissä ja alueiden eriytetyt lähestymistavat) ja käyttämään kulttuuria alueellisen kehityksen apuna;

51. toivoo, että tämä päätöslauselma osoittaa kaupunkien ja alueiden merkityksen aluekehityksessä ja kasvussa ja toimii osana keskustelua, jota käydään vuosittaisista kertomuksista jäsenvaltioiden edistymisestä Lissabonin strategian toteuttamisessa;

52. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille sekä alueiden komitealle.

[1] EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
[2] EUVL L 239, 1.9.2006, s. 248.
[3] EUVL L 210, 31.7.2006, s. 79.
[4] EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1.
[5] EUVL L 210, 31.7.2006, s. 12.
[6] EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19.
[7] EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.
[8] EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.
[9] EUVL C 310, 9.11.2006, s. 15.
[10] EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 259..

PERUSTELUT

Euroopan unionin aluepolitiikassa olisi käsiteltävä kahta perustavaa kysymystä, nimittäin yhteisön yhteenkuuluvuutta ja innovointia edistävien toimien tarvetta. Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien puitteissa Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston ja Euroopan sosiaalirahaston varoja tullaan käyttämään kolmen keskeisen tavoitteen saavuttamiseen, nimittäin: lähentyminen, kilpailukyky ja Euroopan alueiden välinen yhteistyö. Näiden varojen avulla yhteisön aluepolitiikka olisi suunnattava EU:n eri alueiden välisten kehityserojen tasoittamisen ohella myös siihen, että vahvistetaan koko yhteisön kykyä kaikinpuoliseen innovointitoimintaan.

Meidän ei pitäisi hukata aikaa eikä rahaa eikä kansalaistemme luovia kykyjä. Tarvitsemme oikeaa ilmapiiriä ja sen ymmärtämistä, että innovointi ei ole vain tieteenharjoittajien, tutkijoiden, keksijöiden, teollisuudenharjoittajien, liikemiesten ja poliitikkojen yksinoikeus. Ennen kaikkea paikallisissa ja alueellisissa yhteisöissä ihmisten on koettava, että innovointi kuuluu kaikille, että se voi parantaa heidän elinolojaan ja elämänlaatuaan. Tämä on vaikea tehtävä, mutta onko kukaan koskaan sanonut, että meillä olisi vain helppoja kysymyksiä ratkaistavanamme?

Näin ollen olisi selvästi korostettava, että innovoinnin edistämistoiminta on koko EU:n, yksittäisten jäsenvaltioiden ja kaikkien alueiden velvoite. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin oltava tietoisia siitä, että tällä hetkellä EU:n tasolla käytettävissä olevat kokonaisvarat ovat vuosittain vain noin 1 prosentti BKT:sta. Elleivät jäsenvaltiot anna riittäviä sitoumuksia (joiden on luonnollisesti käsitettävä myös rahoitussitoumukset), innovointi tulee jäämään vain hyvältä kuulostavaksi iskulauseeksi – sanaksi, joka kuulostaa samankaltaiselta kaikilla kielillämme, koska se tulee latinan sanasta innovatio. On korkea aika siirtyä julkilausumista ja sitoumuksista käytännön toimiin. Innovointi ei ole mikään itsetarkoitus.

Innovoinnin pitäisi käsittää käytännöllisesti katsoen kaikki toiminnat, jotka edistävät yhteisön todellista yhteenkuuluvuutta tieteen, koulutuksen ja tutkimuksen, rakentamisen ja teknologian, lainsäädännön ja organisoinnin, johtamisen ja hallinnon, talouden ja kaupan, energian ja ympäristön alalla. Myös sosiaaliset kysymykset, terveydenhoitoa koskevat ongelmat ja kulttuurin saatavuutta koskevat kysymykset edellyttävät innovatiivisia ratkaisuja. Jokaisella näistä näkökohdista on oma alueellinen ulottuvuutensa.

Kaikkien yhteisön, jäsenvaltioiden ja alueiden toiminnan perustana on oltava ihmisten hyvinvointi laajasti käsitettynä. Näin ollen ihmisiin investoimisen, heidän asianmukaisten kehitysedellytystensä, muun muassa koulutuksen saatavuuden, turvaamisen ja tätä seuraavan heidän älyllisten voimavarojensa ja luovan toimintakykynsä hyödyntämisen on oltava yhteisön toiminnan keskeinen periaate. Lisäksi meidän on hyödynnettävä olemassa olevaa myönteisten kokemusten varantoa, joka Euroopan kansakunnilla on ollut sukupolvien ajan. Se on meidän eurooppalaisten maailmanlaajuisen tason menestyksen perustava lähde. Tarvitaan yhtä lailla sekä sitä, että suuri määrä eurooppalaisia omaksuu laaja-alaisen, innovatiivisen ajattelutavan, että sitä, että he ryhtyvät konkreettisiin, innovatiivisiin toimiin. Tämä on erityisen tarpeellista, kun Euroopan demografinen tilanne on muodostumassa huolestuttavaksi.

Tiedostaen vastassa olevat haasteet Euroopan unioni on asettanut itselleen Lissabonin strategiassa tavoitteen tulla maailman kilpailukykyisemmäksi taloudeksi. Tämä tavoite on määrä saavuttaa muun muassa kasvattamalla tutkimus- ja kehitysmenot 3 prosenttiin BKT:sta. Kuitenkin tällä hetkellä ainoastaan kaksi EU:n jäsenvaltiota – Ruotsi ja Suomi – on saavuttanut tämän tason. Lisäksi alueiden välillä on suuria eroja, mitä tulee tutkimus- ja kehitysmenojen tasoon. Käytettävissä olevien tilastotietojen mukaan 21 EU:n 25 jäsenvaltion 254 alueesta on saavuttanut tavoitteen. Jotta koheesiopolitiikan uudet tavoitteet saavutettaisiin, tarvitaan näin ollen alueellisen ja paikallisen tason aktiivisempaa osallistumista ponnisteluihin Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Meidän on tarkasteltava innovaatioita edistävää politiikkaa, riippumatta siitä harjoitetaanko sitä koko EU:n, yksittäisten jäsenvaltioiden vai alueiden tasolla, jatkuvasti muuttuvan ympäristön kontekstissa, toisin sanoen on otettava huomioon, että myös muut kehittyvät koko ajan. Mikäli siis haluamme olla parempia, meidän on oltava kilpailukykyisempiä, mitä tulee uuteen teknologiaan ja menetelmiin, uusiin rakennusmateriaaleihin, uusiin tuotteisiin ja palveluihin, uusiin energialähteisiin, uusiin organisointia, lainsäädäntöä, rahoitusta ja muita järjestelyjä koskeviin ratkaisuihin, sanalla sanoen – mitä tulee uusiin, houkutteleviin avuihin.

Euroopan unioni on toinen maailman kahdesta johtavasta taloudesta. Koko EU:n BKT on hyvin lähellä Yhdysvaltojen BKT:ta (12,5 biljoonaa USD, Maailmanpankin antamien tietojen mukaan). Kuitenkin EU on tällä hetkellä häviämässä suurimmille kilpailijoilleen, mitä tulee tietoon perustuvaan talouteen tehtäviin investointeihin. Meidän on syytä panna merkille, millä tavoin Kiina ja Intia lähestyvät tätä ongelmaa. Saatavilla olevien tietojen mukaan EU:n tutkimusmenot ovat 1,96 prosenttia BKT:sta (Yhdysvallat: 2,59 prosenttia BKT:sta, Japani: 12.0 prosenttia BKT:sta). Jotta Lissabonin strategian tavoitteet (myös sen heinäkuussa 2005 tapahtuneen uudistamisen jälkeen) todella saavutettaisiin, tarvitaan laaja-alaista lähestymistapaa ongelmaan, myös uuden aluepolitiikan tasolla.

Tämä kanta heijastuu komission 13. syyskuuta 2005 antamasta tiedonannosta "Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle. Siinä on eritelty 10 kohtaa, joilla on erityistä merkitystä kasvua ja työllisyyttä koskevan uudistetun Lissabonin strategian puitteissa. Tässä yhteydessä on paikallaan esittää seuraava sitaatti mainitusta tiedonannosta: "Parhaat edellytykset innovaatioiden edistämiseen ovat usein aluetasolla. Alueiden olisi siksi osallistuttava kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon muun muassa kehittämällä omia alueellisia innovaatiostrategioitaan. Lisätoimia tarvitaan politiikkaan liittyvän oppimisen ja hyvien toimintatapojen levittämisen tehostamiseksi."

Etenemistä kohti innovatiivisempaa Eurooppaa koskevalla suunnitelmalla on näin ollen oltava myös alueellinen ulottuvuus. Ja siellä missä vain on mahdollista, bisnesenkelien toiminnan pitäisi edistää paikallisella ja alueellisella tasolla harjoitetun politiikan innovaatioita edistävien vaikutusten vahvistamista.

Tässä mietinnössä on pyritty ottamaan huomioon mahdollisimman suuri joukko yhteisön aluepolitiikan ja unionin innovaatiopotentiaalin välisiä keskinäisiä yhteyksiä. Huomioon on otettu lukuisa joukko lähteitä ja komission ja alueiden komitean edustajien lausuntoja. On syytä huomata, että tähän lähdemateriaaliin sisältyy melko erilaisia näkemyksiä. Esimerkkinä mainittakoon riippumattoman Science Business ‑nimisen uutispalvelun marraskuussa 2006 julkaisema yhdeksänkohtainen, teollisuuden ja yliopistojen välistä suhdetta koskeva "Innovaatiomanifesti".

Lopuksi esittelijänne haluaisi esittää kiitoksensa kaikille, jotka jollakin tavoin ovat auttaneet tämän mietinnön laatimisessa.

budjettivaliokunnaN LAUSUNTO (25.1.2007)

aluekehitysvaliokunnalle

tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn
(2006/2104(INI))

Valmistelija: Nathalie Griesbeck

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. tähdentää rakennerahastojen ja koheesiorahaston tärkeää roolia pantaessa täytäntöön etenkin innovaatioihin liittyviä Lissabonin tavoitteita;

2. katsoo, että rakennerahastot ovat olennainen väline innovaatiokapasiteetin tukemisessa ja erityisesti pyrittäessä koheesioon ja alueiden välisten taloudellisten erojen kaventamiseen; ehdottaa, että rakennerahastojen tutkimus- ja innovaatiomäärärahoja lisätään huomattavasti;

3. toteaa olevansa huolestunut siitä, että vaikka Euroopan unionin elimet tunnustavat innovaatioiden edistämisen olennaiseksi tavoitteekseen, tutkimukseen ja kehitykseen osoitetut määrärahat eivät riitä tyydyttämään kilpailukyvyn säilyttämiseen liittyviä unionin tarpeita;

4. myöntää, että innovaatiotoiminta on välttämätöntä työpaikkojen luomiseksi Euroopassa;

5. vaatii tehostamaan julkisten ja yksityisten kumppanuuksien järjestelmää jäsenvaltioiden ja unionin käyttöön antamien julkisten varojen täydentämiseksi; panee merkille, että näiden toimien menestys riippuu ensisijaisesti mahdollisten osallistujaryhmien välisten suhteiden kehityksestä;

6. tähdentää, että on tärkeää parantaa pk-yritysten pääsyä rakennerahastojen rahoituksen piiriin, jotta unionin menojen kustannus-hyötysuhde paranisi yhteisön kansalaisten kannalta katsottuna; toteaa, että tässä mielessä olisi kannustettava monipuolistamaan rahoitusta entistä laajemmin ja kiinnitettävä erityistä huomiota riskipääomapotentiaalin jatkuvaan kehittämiseen;

7. myöntää, että on välttämätöntä luoda alueellisia innovaatiokeskuksia ja -vyöhykkeitä ja liittää ne verkostojen avulla muiden alueiden ja jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden vastaaviin rakenteisiin.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Tulevan aluepolitiikan vaikutus Euroopan unionin innovaatiokykyyn
Menettelynumero	2006/2104(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	REGI
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	BUDG 18.5.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija Nimitetty (pvä)	Nathalie Griesbeck 20.9.2004
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	25.1.2007
Hyväksytty (pvä)	25.1.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	29 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Laima Liucija Andrikienė, Richard James Ashworth, Reimer Böge, Salvador Garriga Polledo, Monica Maria Iacob-Ridzi, Janusz Lewandowski, Mario Mauro, Nina Škottová, László Surján, Herbert Bösch, Brigitte Douay, Neena Gill, Catherine Guy-Quint, Jutta Haug, Vladimír Maňka, Dan Mihalache, Gianni Pittella, Yannick Vaugrenard, Ralf Walter, Gérard Deprez, Nathalie Griesbeck, Anne E. Jensen, Jan Mulder, Kyösti Virrankoski, Wiesław Stefan Kuc, Wojciech Roszkowski, Gérard Onesta
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Paul Rübig, Hans-Peter Martin
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Tulevan aluepolitiikan vaikutus Euroopan unionin innovaatiokykyyn

Menettelynumero

2006/2104(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

REGI
18.5.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

BUDG
18.5.2006

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
Päätös tehty (pvä)

Tehostettu yhteistyö
Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)
Nimitetty (pvä)

Mieczysław Edmund Janowski
2.5.2006

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

21.6.2006

4.10.2006

23.1.2007

Hyväksytty (pvä)

20.3.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Alfonso Andria, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Tiberiu Bărbuleţiu, Jean Marie Beaupuy, Rolf Berend, Jana Bobošíková, Vasile Dîncu, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Pedro Guerreiro, Gábor Harangozó, Marian Harkin, Mieczysław Edmund Janowski, Gisela Kallenbach, Tunne Kelam, Evgeni Kirilov, Sérgio Marques, Miguel Angel Martínez Martínez, Yiannakis Matsis, Miroslav Mikolášik, Jan Olbrycht, Maria Petre, Markus Pieper, Wojciech Roszkowski, Elisabeth Schroedter, Stefan Sofianski, Grażyna Staniszewska, Catherine Stihler, Kyriacos Triantaphyllides, Oldřich Vlasák, Vladimír Železný

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jan Březina, Brigitte Douay, Den Dover, Emanuel Jardim Fernandes, Dariusz Maciej Grabowski, Ljudmila Novak, Mirosław Mariusz Piotrowski, Zita Pleštinská, Christa Prets, Toomas Savi, László Surján, Károly Ferenc Szabó, Nikolaos Vakalis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Věra Flasarová

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

30.03.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö