SUOSITUS TOISEEN KÄSITTELYYN neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta

4.4.2007 - (13736/1/2006 – C6‑0042/2007 – 2000/0212(COD)) - ***II

Liikenne- ja matkailuvaliokunta
Esittelijä: Erik Meijer

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta

(13736/1/2006 – C6‑0042/2007 – 2000/0212(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (13736/1/2006 – C6‑0042/2007),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan[1] komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2000)0007)[2],

–   ottaa huomioon ensimmäisen tarkistetun komission ehdotuksen (KOM(2002)0107)[3],

–   ottaa huomioon toisen tarkistetun komission ehdotuksen (KOM(2005)0319)[4],

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6‑0131/2007),

1.  hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Neuvoston yhteinen kanta	Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1 Johdanto-osan 10 kappale
(10) Toisin kuin asetuksessa (ETY) N:o 1191/69, jonka soveltamisalaan kuuluvat myös sisävesien julkiset henkilöliikennepalvelut, tässä asetuksessa ei pidetä suositeltavana säännellä julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä kyseisellä erityisalalla. Sisävesien julkisten henkilöliikennepalvelujen järjestämiseen on näin ollen sovellettava perustamissopimuksen yleisiä periaatteita, elleivät jäsenvaltiot päätä soveltaa mainittuun alaan tätä asetusta. Tämän asetuksen säännökset eivät estä sisävesien palvelujen sisällyttämistä laajempaan taajaman, seudun tai alueen julkisen henkilöliikenteen verkkoon.	(10) Toisin kuin asetuksessa (ETY) N:o 1191/69, jonka soveltamisalaan kuuluvat myös sisävesien julkiset henkilöliikennepalvelut, tässä asetuksessa ei pidetä suositeltavana säännellä julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä kyseisellä erityisalalla. Sisävesien julkisten henkilöliikennepalvelujen ja kansallisten merialueiden järjestämiseen on näin ollen sovellettava perustamissopimuksen yleisiä periaatteita, elleivät jäsenvaltiot päätä soveltaa mainittuihin aloihin tätä asetusta. Tämän asetuksen säännökset eivät estä sisävesien ja kansallisten merialueiden palvelujen sisällyttämistä laajempaan taajaman, seudun tai alueen julkisen henkilöliikenteen verkkoon.
Tarkistus 2 Johdanto-osan 15 kappale
(15) Pitkäaikaiset sopimukset voivat johtaa siihen, että markkinat suljetaan tarpeettoman pitkäksi ajaksi, mikä vähentää kilpailupaineeseen liittyviä etuja. Jotta kilpailu vääristyisi mahdollisimman vähän ja jotta samalla voitaisiin varmistaa palvelujen laatu, julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten olisi oltava määräaikaisia. Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten pidentämisen enintään puolella niiden alkuperäisestä kestosta on kuitenkin oltava mahdollista silloin, kun julkisen liikenteen harjoittajan on investoitava omaisuuteen, jonka hankintamenon poistoaika on poikkeuksellisen pitkä, ja perustamissopimuksen 299 artiklassa määriteltyjen syrjäisimpien alueiden osalta niihin liittyvistä erityispiirteistä ja rajoituksista johtuen. Lisäksi, jos julkisen liikenteen harjoittaja tekee poikkeuksellisen suuria investointeja infrastruktuuriin tai liikkuvaan kalustoon ja ajoneuvoihin, pidentämisen pitäisi olla mahdollista tätä pidemmäksikin ajaksi, edellyttäen, että sopimus tehdään oikeudenmukaista tarjouskilpailumenettelyä noudattaen.	(15) Pitkäaikaiset sopimukset voivat johtaa siihen, että markkinat suljetaan tarpeettoman pitkäksi ajaksi, mikä vähentää kilpailupaineeseen liittyviä etuja. Jotta kilpailu vääristyisi mahdollisimman vähän ja jotta samalla voitaisiin varmistaa palvelujen laatu, julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten olisi oltava määräaikaisia. Pidempiaikaisen sopimuksen tekemisen ehdoksi on asetettava, että liikenteeseen osallistuvat suhtautuvat siihen myönteisesti; toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava asia etukäteen vahvistettujen ja puolueettomuuden takaavien yksityiskohtaisten määräysten avulla. Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten pidentämisen enintään puolella niiden alkuperäisestä kestosta on kuitenkin oltava mahdollista silloin, kun julkisen liikenteen harjoittajan on investoitava omaisuuteen, jonka hankintamenon poistoaika on poikkeuksellisen pitkä, ja perustamissopimuksen 299 artiklassa määriteltyjen syrjäisimpien alueiden osalta niihin liittyvistä erityispiirteistä ja rajoituksista johtuen. Jos julkisen liikenteen harjoittaja tekee poikkeuksellisen suuria investointeja infrastruktuuriin tai liikkuvaan kalustoon ja ajoneuvoihin, vahvistetaan investoinnin tekemisestä lähtien loppuhinta sille osalle, jota ei ole kuoletettu sopimuksen voimassaoloaikana ja joka lankeaa seuraavana ajanjaksona investoinnin tehneen liikenteenharjoittajan korvaavalle sopimuspuolelle edellyttäen, että sopimus tehdään oikeudenmukaista tarjouskilpailumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 3 Johdanto-osan 17 kappale
(17) Toimivaltaiset viranomaiset voivat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti asettaa julkisen palvelun velvoitteille halutessaan laatuvaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi työoloja koskevia vähimmäisehtoja, matkustajan oikeuksia, liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeita tai ympäristönsuojelua.	(17) Toimivaltaiset viranomaiset voivat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vapaasti valita tavan, jolla ne asettavat sosiaalisia ja laadullisia ehtoja ylläpitääkseen ja parantaakseen julkisen palvelun velvoitteiden laatuvaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi työoloja koskevia vähimmäisehtoja, matkustajan oikeuksia, liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeita, ympäristönsuojelua, matkustajien ja työntekijöiden turvallisuutta sekä työehtosopimusten tuomia velvoitteita ja muita sääntöjä ja sopimuksia, jotka koskevat työpaikkaa ja sosiaalista suojelua paikassa, jossa palvelu tarjotaan. Avoimien ja vertailtavissa olevien kilpailuolojen varmistamiseksi liikenteenharjoittajien välillä palvelujen laatua koskevissa toimivaltaisten viranomaisten asettamissa erityisvaatimuksissa on viitattava aina kun mahdollista eurooppalaisiin laatustandardeihin 13816 ja 15140, jotka Euroopan standardointikomitea (CEN) hyväksyi 2002 ja 2006.
	Tällöin on joka tapauksessa varmistettava, että näillä aloilla yleisesti sovellettavia sääntöjä noudatetaan verrannollisesti rautateiden ja maanteiden julkisissa henkilöliikennepalveluissa.
Perustelu
On huolehdittava palvelun tasoa koskevista sopimuksista, ja liikennelupien myöntämistä koskevissa ehdoissa olisi viitattava niin selkeästi kuin mahdollista palvelujen laatuun kuluttajan kannalta. Euroopan parlamentti on hyväksynyt tämän kannan ensimmäisessä käsittelyssään (tarkistukset 32 ja 37–51), ja komissio on jo hyväksynyt nämä tarkistukset (KOM(2002)0107, 4 a artikla). Jotta tämä voidaan saavuttaa yhdessä työntekijöiden sosiaalisen suojelun kanssa kilpailutilanteessa, ei riitä, että määritetään sosiaalinen suojelu ehdoksi, jota toimivaltainen viranomainen soveltaa vapaaehtoisesti.
Tarkistus 4 Johdanto-osan 20 kappale
(20) Kun viranomainen päättää antaa yleishyödyllisen palvelutehtävän ulkopuoliselle taholle, sen on valittava julkisen liikenteen harjoittaja perustamissopimuksen 43–49 artiklasta johtuvan julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevan yhteisön oikeuden sekä avoimuusperiaatteen ja yhtäläisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Tämän asetuksen säännösten tarkoituksena ei ole vaikuttaa viranomaisten velvoitteisiin, joita niillä on julkisia hankintoja koskevien direktiivien perusteella, silloin kun julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset kuuluvat niiden soveltamisalaan.	(20) Kun viranomainen päättää antaa yleishyödyllisen palvelutehtävän ulkopuoliselle taholle, sen on valittava julkisen liikenteen harjoittaja perustamissopimuksen 43–49 artiklasta johtuvan julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevan yhteisön oikeuden sekä avoimuusperiaatteen ja yhtäläisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Tämän asetuksen säännösten tarkoituksena ei ole vaikuttaa viranomaisten velvoitteisiin, joita niillä on julkisia hankintoja koskevien direktiivien perusteella, silloin kun julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset kuuluvat niiden soveltamisalaan. Tällöin on taattava tarjouksen tekemisestä kiinnostuneiden yhtenäinen oikeussuoja, joka ei vaihtele sen mukaan, tehdäänkö hankinnat tämän asetuksen vai direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY mukaisesti. Siksi kaikkien hankintamenettelyjen tarkastamisessa sovelletaan yhtenäisesti direktiivin 89/665/ETY säännöksiä.
Perustelu
Oikeussuojamenettelyn on oltava nopeutettu ja tehokas, jotta liikennepalvelujen jatkuvuus ei vaarantuisi. Tällöin on erityisesti vältettävä sitä, että samassa asiassa tehtäisiin toisistaan poikkeavia päätöksiä. Siksi julkisten palveluhankintasopimusten – direktiivin 2004/17/EY mukaiset palvelujen käyttöoikeussopimukset ja direktiivin 2004/18/EY mukaiset julkiset palveluhankinnat mukaan lukien – tekemisessä on huolehdittava yhtenäisestä oikeussuojasta soveltamalla direktiivin 89/665/ETY hyväksi havaittua menettelyä.
Tarkistus 5 Johdanto-osan 20 a kappale (uusi)
	(20 a) Jos liikenneyritys tarjoaa omasta aloitteestaan ensimmäistä kertaa julkisen henkilöliikenteen palvelua, toimivaltaisen paikallisen viranomaisen on voitava luopua kilpailumenettelyn toteuttamisesta ja tukea yrittäjäaloitetta myöntämällä ajallisesti rajattu yksinoikeus julkisen liikenteen harjoittajalle. Tässä menettelyssä ei voida myöntää julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan päde 3 artiklan 2 kohdan mukaisiin korvauksiin.
Perustelu
Yritykset voivat usein arvioida julkista liikennettä koskevien tarjousten tarpeen paremmin ja varhaisemmassa vaiheessa kuin toimivaltaiset paikalliset viranomaiset. Yrittäjän aloitteesta käynnistettävää liikennöintiä ajatellen on liikennöintitarpeen havaitsijalle voitava myöntää yksinoikeudet kertaalleen ja ajallisesti rajattuina. Jos taas myös yrittäjäaloitteisen liikennöinnin yhteydessä edellytettäisiin, että toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä vaadittu yksinoikeus kilpailumenettelyä soveltaen, tukahdutettaisiin motivaatio innovointeihin jo etukäteen.
Tarkistus 6 Johdanto-osan 26 kappale
(26) Toimivaltaisten viranomaisten myöntämät korvaukset julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi olisi laskettava siten, että vältetään liiallisia korvauksia. Kun toimivaltainen viranomainen aikoo tehdä julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen ilman tarjouskilpailua, sen olisi noudatettava myös yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla varmistetaan asianmukainen korvaus ja joilla pyritään tehokkaisiin ja korkealaatuisiin palveluihin.	(26) Toimivaltaisten viranomaisten myöntämät korvaukset julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi olisi laskettava siten, että vältetään liiallisia korvauksia eikä määrätä liian pieniä korvauksia. Tällöin olisi otettava erityisesti huomioon, että korvauslaskelmissa käytetään mittapuuna kilpailumenettelyn perusteella hankittuja vertailukelpoisia palveluja. Kun toimivaltainen viranomainen aikoo tehdä julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen ilman tarjouskilpailua, sen olisi noudatettava myös yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla varmistetaan asianmukainen korvaus ja joilla pyritään tehokkaisiin ja korkealaatuisiin palveluihin. Riittävän hyvä laatu kyetään turvaamaan esimerkiksi siten, että oikeus täyteen korvaukseen saadaan vain siinä tapauksessa, että laatustandardit vastaavat tekniikan senhetkistä tasoa.
Perustelu
Monet toimivaltaiset viranomaiset määräävät yhä julkisen palvelun velvoitteita vanhoille rautatieyhtiöille korvaamatta kuitenkaan aiheutuvia kustannuksia asianmukaisesti. Ne määräävät liian pieniä korvauksia vaadituista julkisen palvelun velvoitteista. Ne voivat käyttää omistusosuuttaan rautatieyhtiöissä pakottaakseen ne tähän epätyydyttävään tilanteeseen. Rautatieyhtiöiden olisi edelleen voitava vapaasti tarjota kilpailukykyisimpiä hintoja, joten tämä päätös olisi jätettävä täysin kyseisen rautatieyhtiön tehtäväksi kaupalliseksi päätökseksi. Viranomaisella ei tulisi olla valtaa määrätä korvauksia, jotka jäävät alle vaadittujen palvelujen todellisten kustannusten.
Korvauslaskelma on vaikeatajuinen. Vertailukelpoisten palvelujen markkinahinta soveltuu paremmin mittapuuksi jo yrittäjien toiminnan ohjailemista ajatellen, ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä käytetäänkin jo osittain sitä mittapuuna ilman tarjouskilpailun tekemistä koskevien tapausten korvauskustannuslaskelmissa. Tämä vastaa tuomioistuimen neljättä kriteeriä ja samalla vältetään oikeudelliseen epävarmuuteen johtavat ristiriidat tuomioistuimen 24. heinäkuuta 2003 asiassa C-280/00 antaman tuomion kanssa.
Tarkistus 7 Johdanto-osan 27 kappale
(27) Ottamalla liitteessä esitetyssä laskentamallissa asianmukaisesti huomioon julkista palvelua koskevien velvoitteiden täyttämisen vaikutukset julkisen henkilöliikenteen kysyntään toimivaltainen viranomainen ja julkisen liikenteen harjoittaja voivat todistaa välttäneensä liialliset korvaukset.	(27) Ottamalla liitteessä esitetyssä laskentamallissa asianmukaisesti huomioon julkista palvelua koskevien velvoitteiden täyttämisen vaikutukset julkisen henkilöliikenteen kysyntään toimivaltainen viranomainen ja julkisen liikenteen harjoittaja voivat todistaa välttäneensä liialliset korvaukset ja liian vähäiset korvaukset.
Perustelu
Tarkistuksella luodaan oikeusvarmuutta liitteessä olevaan arviointimalliin nähden. Korvauksen määrän olisi oltava asianmukainen verrattuna kustannuksiin, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuu.
Tarkistus 8 Johdanto-osan 31 kappale
(31) On todennäköistä, että toimivaltaiset viranomaiset aloittavat siirtymäkauden aikana tämän asetuksen säännösten soveltamisen eri ajankohtina. Sen vuoksi on mahdollista, että sellaisilta markkinoilta tulevat julkisen liikenteen harjoittajat, joihin tämän asetuksen säännökset eivät ole vielä vaikuttaneet, voivat kyseisen kauden aikana tehdä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia koskevia tarjouksia markkinoilla, jotka on aikaisemmin avattu säännellylle kilpailulle. Välttääkseen oikeasuhtaisen toimen avulla epätasapainon julkisen liikenteen markkinoiden avaamisessa, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus kieltäytyä siirtymäkauden jälkimmäisellä puoliskolla sellaisten yritysten tarjouksista, joiden tarjoamien julkisten liikennepalvelujen arvosta enemmän kuin puolet ei perustu tämän asetuksen mukaisiin sopimuksiin. Edellytyksenä on, että tätä mahdollisuutta käytetään ilman syrjintää ja siitä päätetään ennen tarjouspyynnön esittämistä.	(31) On todennäköistä, että toimivaltaiset viranomaiset aloittavat siirtymäkauden aikana tämän asetuksen säännösten soveltamisen eri ajankohtina. Sen vuoksi on mahdollista, että sellaisilta markkinoilta tulevat julkisen liikenteen harjoittajat, joihin tämän asetuksen säännökset eivät ole vielä vaikuttaneet, voivat kyseisen kauden aikana tehdä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia koskevia tarjouksia markkinoilla, jotka on aikaisemmin avattu säännellylle kilpailulle. Välttääkseen oikeasuhtaisen toimen avulla epätasapainon julkisen liikenteen markkinoiden avaamisessa, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus kieltäytyä siirtymäkauden jälkimmäisellä puoliskolla sellaisten yritysten tarjouksista, joiden tarjoamien julkisten liikennepalvelujen arvo ei perustu tämän asetuksen mukaisiin sopimuksiin. Edellytyksenä on, että tätä mahdollisuutta käytetään ilman syrjintää ja siitä päätetään ennen tarjouspyynnön esittämistä.
Tarkistus 9 Johdanto-osan 36 kappale
(36) Tämän asetuksen soveltamisala kattaa tuen myöntämisestä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 4 päivänä kesäkuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1107/70 soveltamisalan. Mainittu asetus katsotaan vanhentuneeksi, koska siinä rajoitetaan perustamissopimuksen 73 artiklan soveltamista varmistamatta asianmukaista oikeudellista perustaa nykyisten investointijärjestelmien hyväksymiselle erityisesti siltä osin kuin on kyse investoinneista liikenneinfrastruktuureihin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimusten perusteella. Näin ollen asetus olisi kumottava, jotta perustamissopimuksen 73 artiklaa voidaan soveltaa alan jatkuvaan kehitykseen paremmin soveltuvalla tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen ja yhteisistä säännöistä rautatieyritysten kirjanpidon säännönmukaistamiseksi 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1192/69 soveltamista. Asianomaisten yhteisön sääntöjen soveltamisen helpottamiseksi edelleen komissio ehdottaa valtion tukea koskevia suuntaviivoja rautatieinvestoinneille, mukaan lukien investoinnit infrastruktuureihin, vuoden 2006 kuluessa.	(36) Tämän asetuksen soveltamisala kattaa tuen myöntämisestä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 4 päivänä kesäkuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1107/70 soveltamisalan. Mainittu asetus katsotaan vanhentuneeksi, koska siinä rajoitetaan perustamissopimuksen 73 artiklan soveltamista varmistamatta asianmukaista oikeudellista perustaa nykyisten investointijärjestelmien hyväksymiselle erityisesti siltä osin kuin on kyse investoinneista liikenneinfrastruktuureihin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimusten perusteella. Näin ollen asetus olisi kumottava, jotta perustamissopimuksen 73 artiklaa voidaan soveltaa alan jatkuvaan kehitykseen paremmin soveltuvalla tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen ja yhteisistä säännöistä rautatieyritysten kirjanpidon säännönmukaistamiseksi 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1192/69 soveltamista. Asianomaisten yhteisön sääntöjen soveltamisen helpottamiseksi edelleen komissio ehdottaa valtion tukea koskevia suuntaviivoja rautatieinvestoinneille, mukaan lukien investoinnit infrastruktuureihin, vuoden 2007 kuluessa.
Tarkistus 10 1 artiklan 2 kohta
2. Tätä asetusta sovelletaan rautateiden ja muiden raideliikennemuotojen sekä maanteiden julkisen henkilöliikenteen kansalliseen ja kansainväliseen harjoittamiseen lukuun ottamatta liikennettä, jota harjoitetaan lähinnä sen historiallisen merkityksen tai matkailuarvon vuoksi. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä asetusta sisävesien julkiseen henkilöliikenteeseen.	2. Tätä asetusta sovelletaan rautateiden ja muiden raideliikennemuotojen sekä maanteiden julkisen henkilöliikenteen kansalliseen ja kansainväliseen harjoittamiseen lukuun ottamatta liikennettä, jota harjoitetaan lähinnä sen historiallisen merkityksen tai matkailuarvon vuoksi. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä asetusta sisävesien ja kansallisten merialueiden julkiseen henkilöliikenteeseen.
Tarkistus 11 2 artiklan f alakohta
(f) 'yksinoikeudella' oikeutta, jolla julkisen liikenteen harjoittajalle annetaan mahdollisuus harjoittaa julkista henkilöliikennettä tietyllä reitillä tai tietyssä verkossa taikka tietyllä alueella ja jolla suljetaan pois muut mahdolliset liikenteenharjoittajat;	(f) 'yksinoikeudella' oikeutta, jolla julkisen liikenteen harjoittajalle annetaan julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi mahdollisuus harjoittaa julkista henkilöliikennettä tietyllä reitillä tai tietyssä verkossa taikka tietyllä alueella ja jolla siten samalla suljetaan kokonaan tai osittain pois muut mahdolliset liikenteenharjoittajat;
Perustelu
Sääntelyvalta kattaa ainoastaan ne yksinoikeudet, jotka ovat tarpeen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi. Yksinoikeus toteutuu, kun muut liikenteenharjoittajat suljetaan pois vastaavilta reittiosuuksilta. Tämä on tarpeen, koska nykyisen määritelmän nojalla – jos kaksi yrittäjää on yhdessä palveluhankintoja koskevan sopimuksen osapuolena – kyseessä ei ole yksinoikeus, vaikka kaikilta muilta liikenteenharjoittajilta evättäisiin kyseisten oikeuksien perusteella liikennöinti.
Tarkistus 12 2 artiklan i alakohta
(i) 'julkisia palveluhankintoja koskevalla sopimuksella' yhtä tai useampaa oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa, jossa vahvistetaan toimivaltaisen viranomaisen ja julkisen liikenteen harjoittajan välinen sopimus, jolla julkisen palvelun velvoitteiden alaisten julkiseen henkilöliikenteeseen liittyvien palvelujen hallinnointi ja toteuttaminen uskotaan kyseiselle julkisen liikenteen harjoittajalle; jäsenvaltion lainsäädännöstä riippuen sopimus voi olla myös toimivaltaisen viranomaisen tekemä päätös,	(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
– joka on annettu erillisen lainsäädäntötoimen tai säädöksen muodossa tai	– joka on annettu erillisen lainsäädäntötoimen tai säädöksen muodossa tai
– jossa vahvistetaan ehdot, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen itse tarjoaa kyseisiä palveluja tai uskoo niiden tarjoamisen sisäiselle liikenteenharjoittajalle;	– jossa vahvistetaan ehdot, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen itse tarjoaa kyseisiä palveluja tai uskoo niiden tarjoamisen sisäiselle liikenteenharjoittajalle;
Perustelu
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 13 2 artiklan i a alakohta (uusi)
	(i a) 'sisäisellä liikenteenharjoittajalla' oikeudellisesti erillistä yksikköä, joka on sellaisessa toimivaltaisen viranomaisen yksinomaisessa määräysvallassa, joka vastaa viranomaisen omiin yksikköihinsä käyttämää valtaa; tällaisen määräysvallan olemassaolon määrittämiseksi on otettava huomioon muun muassa seuraavat tekijät: edustus hallinto-, johto- tai valvontaelimissä, tätä koskevat määräykset yhtiöjärjestyksessä, omistussuhteet sekä strategisia kysymyksiä ja yksittäisiä liikkeenjohdollisia päätöksiä koskeva tosiasiallinen vaikutus- ja valvontavalta;
	(Tämän tarkistuksen hyväksyminen edellyttää muutosten tekemistä koko tekstiin.)
Perustelu
Palautetaan komission heinäkuussa 2005 tekemässä ehdotuksessa (KOM(2005)0319) ollut sisäisen liikenteenharjoittajan määritelmä. Ainoastaan 2 artiklan c alakohdan mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat olla julkisviranomaisten itsehallinnoinnin periaatteen mukaisesti sisäisiä liikenteenharjoittajia, kun EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitettu toissijaisuusperiaate otetaan huomioon.
Tarkistus 14 3 artiklan 2 kohta
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, julkisen palvelun velvoitteista, joiden tarkoituksena on vahvistaa enimmäishinnat kaikille matkustajille tai tietyille matkustajaryhmille, voidaan myös antaa yleisiä sääntöjä. Toimivaltainen viranomainen korvaa julkisen liikenteen harjoittajalle yleisissä säännöissä vahvistettujen hintavelvoitteiden täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja siitä kertyviä tuloja koskevat positiiviset tai negatiiviset taloudelliset nettovaikutukset 4 ja 6 artiklassa ja liitteessä olevien periaatteiden mukaisesti siten, että vältetään liiallisia korvauksia, sen estämättä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus sisällyttää julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin julkisen palvelun velvoitteita, joilla vahvistetaan enimmäishintoja.	2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, julkisen palvelun velvoitteista, joiden tarkoituksena on vahvistaa enimmäishinnat kaikille matkustajille tai tietyille matkustajaryhmille, voidaan myös antaa yleisiä sääntöjä. Toimivaltainen viranomainen korvaa julkisen liikenteen harjoittajalle yleisissä säännöissä vahvistettujen hintavelvoitteiden täyttämisestä koituvia kustannuksia ja tuloja koskevat positiiviset tai negatiiviset taloudelliset nettovaikutukset 4 ja 6 artiklassa ja liitteessä määriteltyjen periaatteiden mukaisesti siten, että vältetään liiallisia korvauksia eikä määrätä liian pieniä korvauksia, sen estämättä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus sisällyttää julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin julkisen palvelun velvoitteita, joilla vahvistetaan enimmäishintoja.
Perustelu
Monet toimivaltaiset viranomaiset yhä määräävät julkisen palvelun velvoitteita vanhoille rautatieyhtiöille korvaamatta aiheutuvia kustannuksia kuitenkaan asianmukaisesti. Ne määräävät liian pieniä korvauksia vaadituista julkisen palvelun velvoitteista. Ne voivat käyttää omistusosuuttaan rautatieyhtiöissä pakottaakseen ne tähän epätyydyttävään tilanteeseen. Rautatieyhtiöiden olisi edelleen voitava vapaasti tarjota kilpailukykyisimpiä hintoja, joten tämä päätös olisi jätettävä täysin kyseisen rautatieyhtiön tehtäväksi kaupalliseksi päätökseksi. Viranomaisella ei tulisi olla valtaa määrätä korvauksia, jotka jäävät alle vaadittujen palvelujen todellisten kustannusten.
Tarkistus 15 3 artiklan 3 kohta
3. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tätä asetusta yleisiin sääntöihin, jotka koskevat taloudellisia korvauksia sellaisista julkisen palvelun velvoitteista, joilla vahvistetaan enimmäishinnat koululaisille, opiskelijoille, harjoittelijoille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 73, 86, 87 ja 88 artiklan soveltamista. Näistä yleisistä säännöistä on ilmoitettava perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesti. Ilmoituksessa on annettava täydelliset tiedot toimenpiteestä ja erityisesti yksityiskohtaiset tiedot laskentamenetelmästä.	3. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tätä asetusta yleisiin sääntöihin, jotka koskevat taloudellisia korvauksia sellaisista julkisen palvelun velvoitteista, joilla vahvistetaan enimmäishinnat koululaisille, opiskelijoille, harjoittelijoille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 73, 86, 87 ja 88 artiklan soveltamista. Tällaiset poikkeukset eivät saa johtaa siihen, että liikenteenharjoittajalle aiheutuvista kustannuksista maksettaisiin liiallisia tai liian vähäisiä korvauksia. Näistä yleisistä säännöistä on ilmoitettava perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesti. Ilmoituksessa on annettava täydelliset tiedot toimenpiteestä ja erityisesti yksityiskohtaiset tiedot laskentamenetelmästä.
Perustelu
Tarkistuksella luodaan oikeusvarmuutta liitteessä olevaan arviointimalliin nähden. Korvauksen määrän olisi oltava asianmukainen verrattuna kustannuksiin, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuu.
Tarkistus 16 3 artiklan 3 a kohta (uusi)
	3 a. Jos julkisen palvelun tarjoaja aikoo lopettaa julkisen henkilöliikenteen tarjoamisen, jota ei koske julkisen palvelun velvoite, taikka olennaisesti muuttaa sitä, hänen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle paikalliselle viranomaiselle noudattaen vähintään kolmen kuukauden irtisanomisaikaa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päätöksellään luopua vaatimasta tällaista ilmoitusta.
Perustelu
Jos liikenteenharjoittaja tekee oman taloudellisen etunsa vuoksi julkisen edun mukaisen tarjouksen, julkisen palvelun hankintasopimusta ei tarvita. Toimivaltaiselle paikalliselle viranomaiselle on kuitenkin ilmoitettava riittävän ajoissa etukäteen tarjoamisen olennaisista muutoksista, jotta se kykenee reagoimaan asiaan. Muutos vastaa soveltuvin osin voimassa olevaa lainsäädäntöä (asetuksen (ETY) N:o 1191/69 14 artiklan 4 kohta).
Tarkistus 17 4 artiklan 1 kohdan i alakohta
i) määriteltävä selkeästi julkisen palvelun velvoitteet, jotka julkisen liikenteen harjoittajan on täytettävä, sekä maantieteelliset alueet, joita sopimus ja säännöt koskevat;	i) määriteltävä selkeästi julkisen palvelun velvoitteet, jotka julkisen liikenteen harjoittajan on täytettävä, myönnetyn yksinoikeuden laji ja laajuus, sekä maantieteelliset alueet, joita sopimus ja säännöt koskevat;
Perustelu
Julkisia palveluja koskevassa hankintasopimuksessa on määrättävä yksinoikeuden lajista ja laajuudesta, jotta liikenteenharjoittaja kykenee laskemaan tuloriskit. Muiden kuin päällekkäisten yksinoikeuksien myöntäminen kolmannelle osapuolelle on myös vahvistettava, joten avoimuudelle ja puolueettomuudelle asetetaan korkeat vaatimukset.
Tarkistus 18 4 artiklan 1 kohdan ii alakohta
ii) määritettävä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan siten, että vältetään liiallisia korvauksia. Jäljempänä 5 artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti tehdyissä julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa parametrit on määritettävä siten, ettei yksikään korvaus voi ylittää määrää, joka on tarpeen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja siitä kertyviä tuloja koskevien taloudellisten nettovaikutusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon julkisen liikenteen harjoittajan kyseisestä toiminnasta saamat tulot ja kohtuullinen voitto;	ii) määritettävä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan siten, että vältetään liiallisia korvauksia eikä määrätä liian pieniä korvauksia. Jäljempänä 5 artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti tehdyissä julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa parametrit on määritettävä siten, ettei yksikään korvaus voi ylittää määrää, joka on tarpeen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja siitä kertyviä tuloja koskevien taloudellisten nettovaikutusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon julkisen liikenteen harjoittajan kyseisestä toiminnasta saamat tulot ja kohtuullinen voitto. Liikenteenharjoittajalle aiheutuvat tosiasialliset kustannukset katsotaan julkisen palvelun velvoitteen hoitamisesta aiheutuviksi vain siinä määrin kuin kyseisten velvoitteiden hoitamisesta aiheutuisi kustannuksia keskimääräiselle toimintaansa hyvin hoitavalle liikenteenharjoittajalle.
Perustelu
Monet toimivaltaiset viranomaiset määräävät julkisen palvelun velvoitteita vanhoille rautatieyhtiöille korvaamatta aiheutuvia kustannuksia kuitenkaan asianmukaisesti. Toisin sanoen ne määräävät liian pieniä korvauksia vaadituista julkisen palvelun velvoitteista. Ne voivat käyttää omistusosuuttaan rautatieyhtiöissä pakottaakseen ne tähän epätyydyttävään tilanteeseen. Rautatieyhtiöiden olisi edelleen voitava vapaasti tarjota kilpailukykyisimpiä hintoja, joten tämä päätös olisi jätettävä täysin kyseisen rautatieyhtiön tehtäväksi päätökseksi. Viranomaisella ei tulisi olla valtaa määrätä korvauksia, jotka jäävät alle vaadittujen palvelujen todellisten kustannusten.
Säädöksen 4 artiklan 1 kohdan ii alakohtaan tehtävällä lisäyksellä varmistetaan yhdenmukaisuus tukia koskevan tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Lisäksi tässä heijastuu neljäs Altmark Trans -kriteeri (vrt. tuomioistuimen asiassa C-280/00 (Altmark Trans) antama tuomio, 93 kohta). Tämä on ratkaiseva kriteeri, jolla huolehditaan palvelujen tehokkaasta ja taloudellisesta tarjoamisesta myös silloin, kun sopimus tehdään ilman tarjouskilpailua, ja siten estetään tehokkaasti liiallisten korvauksien maksaminen.
Tarkistus 19 4 artiklan 3 kohta
3. Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten on oltava määräaikaisia. Niiden voimassaoloaika saa olla enintään kymmenen vuotta, kun on kyse linja-autoliikenteen palveluista, ja enintään viisitoista vuotta, kun on kyse rautateiden henkilöliikenteen ja muiden raideliikennemuotojen palveluista. Useisiin liikennemuotoihin liittyvien julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten voimassaoloaika saa olla enintään viisitoista vuotta, jos rautatieliikenne tai muut raideliikennemuodot edustavat yli 50:tä prosenttia kyseisten palveluiden arvosta.	3. Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten on oltava määräaikaisia. Niiden voimassaoloaika saa olla enintään kymmenen vuotta, kun on kyse linja-autoliikenteen palveluista, ja enintään viisitoista vuotta, kun on kyse rautateiden henkilöliikenteen ja muiden raideliikennemuotojen palveluista. Useisiin liikennemuotoihin liittyvien julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten voimassaoloaika saa olla enintään viisitoista vuotta, jos rautatieliikenne tai muut raideliikennemuodot edustavat yli 50:tä prosenttia kyseisten palveluiden arvosta. Rautateiden liikennepalveluja koskevat sopimukset tehdään vähintään kolmen vuoden ajaksi sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 5 kohdan soveltamista.
Perustelu
Jos raideliikennealan yritykset haluavat varmistaa palveluntarjonnan laadukkuuden ja täyttää julkisen palvelun velvoitteet, ne joutuvat tekemään investointeja. Investointien suuruuden ja monivuotisuuden vuoksi yrityksille on taattava, että sopimukset ovat voimassa vähintään kolmen vuoden ajan. Lyhyempikestoiset sopimukset eivät takaisi julkista palvelua tarjoavalle yritykselle taloudellista vakautta.
Tarkistus 20 4 artiklan 5 a kohta (uusi)
	5 a. Toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet:
	a) varmistaa julkisten henkilöliikennepalvelujen asianmukainen tarjoaminen;
	b) myöntää julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia tai antaa yleisiä määräyksiä varmistaakseen tällaisten palvelujen toteutumisen;
	c) hyväksyä julkisia palveluja koskevia vaatimuksia varmistaakseen palvelujen riittävyyden;
	d) valvoa ja arvioida liikenteenharjoittajien kykyä panna sopimukset täytäntöön ja noudattaa annettuja yleisiä määräyksiä;
	e) toteuttaa seuraamusten asettamisen tai julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten päättämisen kaltaisia toimia, jos liikenteenharjoittaja ei kykene täyttämään sopimuksessa palvelulle tai palvelutasoille edellytettyjä laatustandardeja.
Perustelu
Tarkistuksen ansiosta toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa seuraamuksia tai päättää sopimuksen, jos liikenteenharjoittajat eivät kykene noudattamaan julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa asetettuja laatustandardeja.
Tarkistus 21 4 artiklan 7 kohta
7. Tarjousasiakirjoista ja julkisia palveluhankintoja koskevista sopimuksista on ilmettävä, onko alihankinta mahdollinen. Julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa on kansallisen lainsäädännön ja yhteisön oikeuden mukaisesti määritettävä alihankintaan sovellettavat ehdot.	7. Tarjousasiakirjoista ja julkisia palveluhankintoja koskevista sopimuksista on ilmettävä, onko alihankinta mahdollinen ja missä laajuudessa. Jos alihankinnat ovat mahdollisia, julkisen henkilöliikenteen palvelujen hallinnointiin ja hoitamiseen tämän asetuksen mukaisesti valittu liikenteenharjoittaja velvoitetaan hoitamaan itse enin osa julkisen henkilöliikenteen palveluista. Julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa on kansallisen lainsäädännön ja yhteisön oikeuden mukaisesti määritettävä alihankintaan sovellettavat ehdot.
Perustelu
Jos ajoneuvojen ja työntekijöiden käyttäminen sälytetään alihankkijoille, jotka voivat puolestaan turvautua itse alihankkijoihin, on vaarana, että nykyisiin sosiaalisiin standardeihin ja laatustandardeihin kohdistuu kielteisiä vaikutuksia. Tätä kyetään hillitsemään vain siten, että alihankintojen ollessa mahdollisia yritys, jolle julkisen palvelun toteuttaminen on uskottu, hoitaa itse enimmän osan julkisen henkilöliikenteen palvelusta.
Jo nyt on havaittavissa, että suurkonsernit, joilla ei ole omia resursseja eikä henkilöstöä, jättävät tarjouksia estäen alihankkijoita, ja kun toimilupa on myönnetty, niillä on hallussaan keskikokoisia alihankkijoita. Siksi yksittäistapauksissa voi olla oikein, että markkinatasapainoa tuetaan aktiivisesti, ja alihankkijoita varten asetetaan vähimmäis- ja enimmäiskiintiöt. Paikallisella keskikoon yrityksellä on yhdenvertaiset kilpailulähtökohdat ainoastaan siinä tapauksessa, että konsernille asetetaan itsenäistä palveluntarjoamista koskeva kiintiö.
Tarkistus 22 5 artiklan 2 kohdan johdantokappale
2. Toimivaltainen paikallinen viranomainen, riippumatta siitä, onko se integroituja julkisia henkilöliikennepalveluja tarjoava yksittäinen viranomainen tai viranomaisten ryhmittymä, voi päättää tarjota itse julkisia henkilöliikennepalveluja tai tehdä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia ilman tarjouskilpailua oikeudellisesti erillisen yksikön kanssa, joka on toimivaltaisen paikallisen viranomaisen – tai viranomaisten ryhmittymän tapauksessa vähintään yhden toimivaltaisen paikallisen viranomaisen – määräysvallassa samalla tavalla kuin viranomaisen omat yksiköt (jäljempänä 'sisäinen liikenteenharjoittaja'), ellei tämä ole kiellettyä kansallisen lainsäädännön nojalla. Silloin, kun toimivaltainen paikallinen viranomainen tekee tällaisen päätöksen, sovelletaan seuraavia säännöksiä:	2. Toimivaltainen paikallinen viranomainen, riippumatta siitä, onko se integroituja julkisia henkilöliikennepalveluja taloudellisesti ja sosiaalisesti yhdenmukaisella kuljetusalueella tarjoava yksittäinen viranomainen tai viranomaisten ryhmittymä tai toimivaltaisten viranomaisten erityisesti perustama viranomainen, voi päättää tarjota itse julkisia henkilöliikennepalveluja tai tehdä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia ilman tarjouskilpailua oikeudellisesti erillisen yksikön kanssa, joka on toimivaltaisen paikallisen viranomaisen tai viranomaisten ryhmittymän tai toimivaltaisten viranomaisten erityisesti perustaman viranomaisen määräysvallassa samalla tavalla kuin viranomaisen omat yksiköt (jäljempänä 'sisäinen liikenteenharjoittaja'), jos tätä edellytetään kansallisessa lainsäädännössä.
Perustelu
Kansallisesta lainsäädännöstä ei käy yleensä yksiselitteisesti ilmi, onko tietty menettely kielletty vai ei. Oikeusvarmuutta saadaan aikaan ainoastaan silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä edellytetään yksiselitteisesti tietyn menettelyn soveltamista. Tämä vastaa myös toissijaisuuden vaatimuksia: Euroopan yhteisön lainsäädännössä asetetaan käyttöön yhtenäistetyt menettelyjärjestelyt, mutta kansalliset lainsäätäjät päättävät aktiivisilla valinnoillaan, mitä välinettä kussakin jäsenvaltiossa sovelletaan.
Tarkistus 23 5 artiklan 2 kohdan a alakohta
(a) Sen määrittämiseksi, onko toimivaltaisella paikallisella viranomaisella edellä tarkoitettu määräysvalta, on otettava huomioon muun muassa seuraavat tekijät: edustus hallinto-, johto- tai valvontaelimissä, tätä koskevat määräykset yhtiöjärjestyksessä, omistussuhteet sekä strategisia päätöksiä ja yksittäisiä liikkeenjohdollisia päätöksiä koskeva tosiasiallinen vaikutus- ja määräysvalta. Yhteisön oikeuden mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen 100 prosentin omistusosuus, erityisesti, kun on kyse julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista, ei ole ehdoton edellytys tässä kohdassa tarkoitetun määräysvallan vahvistamiselle edellyttäen, että määräysvalta voidaan vahvistaa muiden tekijöiden pohjalta.	(a) Sen määrittämiseksi, onko toimivaltaisella paikallisella viranomaisella edellä tarkoitettu määräysvalta, on otettava huomioon muun muassa seuraavat tekijät: edustus hallinto-, johto- tai valvontaelimissä, tätä koskevat määräykset yhtiöjärjestyksessä, omistussuhteet sekä strategisia kysymyksiä ja yksittäisiä liikkeenjohdollisia päätöksiä koskeva tosiasiallinen vaikutus- ja määräysvalta. Yhteisön oikeuden mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen 100 prosentin omistusosuus, erityisesti, kun on kyse julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista, ei ole ehdoton edellytys tässä kohdassa tarkoitetun määräysvallan vahvistamiselle edellyttäen, että kaikki yksityiset kumppanit on valittu julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen aikana voimassa olevan tarjouskilpailumenettelyn perusteella. Lisäksi yksityisillä kumppaneilla ei saa olla yksin tai yhdessä julkisen palvelun tarjoajaan nähden huomattavaa vaikutusvaltaa, sellaisena kuin se on määritettynä tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun komission asetuksen (EY) N:o 1725/2003 muuttamisesta standardien IFRS I, IAS I–10, IAS 12–17, IAS 19–24, IAS 27–38 ja IAS 40–41 sekä SIC-tulkintojen 1–7, 11–14, 18–27 ja 30–33 osalta 29 päivänä joulukuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2238/20041 tarkoitetussa kansainvälisessä IAS 28 -standardissa.
	_____________ 1EUVL L 394, 31.12.2004, s. 1.
Tarkistus 24 5 artiklan 2 kohdan b alakohta
(b) Tämän kohdan soveltaminen edellyttää, että sisäisen liikenteenharjoittajan ja kaikkien yksiköiden, joihin kyseisellä liikenteenharjoittajalla on vähäistäkin vaikutusvaltaa, julkisten henkilöliikennepalvelujen harjoittamiseen liittyvä toiminta tapahtuu toimivaltaisen paikallisen viranomaisen alueella, siitä huolimatta, että toimintaan voi liittyä muita reittejä tai lisätoimintoja, jotka ulottuvat toisen toimivaltaisen paikallisen viranomaisen alueelle, ja että nämä liikkeenharjoittajat ja yksiköt eivät osallistu toimivaltaisen paikallisen viranomaisen toimivalta-alueen ulkopuolella järjestettyihin tarjouskilpailuihin.	(b) Tämän kohdan soveltaminen edellyttää, että sisäisen liikenteenharjoittajan ja kaikkien yksiköiden, joihin kyseisellä liikenteenharjoittajalla tai toimivaltaisella paikallisella viranomaisella on vähäistäkin vaikutusvaltaa, julkisten henkilöliikennepalvelujen harjoittamiseen liittyvä toiminta tapahtuu toimivaltaisen paikallisen viranomaisen alueella, siitä huolimatta, että toimintaan voi liittyä muita reittejä tai lisätoimintoja, jotka ulottuvat toisen toimivaltaisen paikallisen viranomaisen alueelle, ja että nämä liikenteenharjoittajat ja yksiköt eivät osallistu toimivaltaisen paikallisen viranomaisen toimivalta-alueen ulkopuolella järjestettyihin tarjouskilpailuihin.
Perustelu
Lisäyksellä varmistetaan, että muualla järjestettävään kilpailuun osallistumista koskevaa kieltoa ei kierretä yksinkertaisesti sisäisen liikenteenharjoittajan sisaryhtiöiden avulla.
Sopimuksen tekemistä ilman tarjouskilpailua sisäisen liikenteenharjoittajan kanssa koskeva poikkeussääntely on syrjimättömän kilpailun vuoksi rajattava mahdollisimman tiukasti. Alueellinen rajoittaminen on ratkaisevassa asemassa. Tällä estetään suojatuilla markkinoilla toimivia sisäisiä liikenteenharjoittajia toimimasta muilla markkinoilla kilpailua vääristävistä eduista nauttien. Sisäisen liikenteenharjoittajan alueellisen toiminnan rajat on määritettävä tiukasti ja selvästi. Tämän vuoksi viittaus toisen toimivaltaisen paikallisen viranomaisen toimialueelle ulottuvista reitteihin ja lisätoimintoihin on poistettava.
Tarkistus 25 5 artiklan 2 kohdan c alakohta
(c) Sen estämättä, mitä b alakohdassa säädetään, sisäinen liikenteenharjoittaja voi osallistua oikeudenmukaisiin tarjouskilpailuihin kaksi vuotta ennen sen kanssa ilman tarjouskilpailua tehdyn sopimuksen päättymistä edellyttäen, että tämän sisäisen liikenteenharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen piiriin kuuluvien henkilöliikennepalvelujen osalta on tehty lopullinen päätös oikeudenmukaisen tarjouskilpailun järjestämisestä ja että sisäisellä liikenteenharjoittajalla ei ole muita julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, jotka on tehty sen kanssa ilman tarjouskilpailua.	(c) Sen estämättä, mitä b alakohdassa säädetään, sisäinen liikenteenharjoittaja voi osallistua oikeudenmukaisiin tarjouskilpailuihin yksi vuotta ennen sen kanssa ilman tarjouskilpailua tehdyn sopimuksen päättymistä edellyttäen, että tämän sisäisen liikenteenharjoittajan kanssa tehdyn sopimuksen piiriin kuuluvien henkilöliikennepalvelujen osalta on tehty lopullinen ja peruuttamaton päätös oikeudenmukaisen tarjouskilpailun järjestämisestä ja että sisäisellä liikenteenharjoittajalla ei ole muita julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, jotka on tehty sen kanssa ilman tarjouskilpailua. Jos toimivaltainen viranomainen peruu tämän päätöksen kahden vuoden kuluessa, kaikki tällä välin sisäisen liikenteenharjoittajan kanssa tehdyt sopimukset raukeavat automaattisesti.
Perustelu
Toimivaltainen viranomainen ei tee tällaista päätöstä äkillisesti, ja sisäisellä liikenteenharjoittajalla on riittävästi aikaa valmistautua päätöksentekoprosessin aikana. Päätöksen on oltava peruuttamaton, jotta varmistetaan, että sisäinen liikenteenharjoittaja ei saa sopimuksia tarjouskilpailujen kautta ja saa sitten viimeisintä suoraa sopimusta palautettua.
Artiklalla pyritään mahdollistamaan markkinoiden vaiheittainen vapauttaminen kilpailulle. Julkisviranomaisten itsehallinnointia koskeva periaate mahdollistaa kuitenkin aiemmin tehtyjen päätösten perumisen etenkin vaalien jälkeen. Siksi on tarpeen antaa vastaavia säännöksiä ja varmistaa siten, että kilpailevia liikenteenharjoittajia ei syrjitä. Jos toimivaltainen viranomainen muuttaa tekemiään päätöksiä sopimusten tekemisestä sisäisen liikenteenharjoittajan kanssa ilman tarjouskilpailua, kyseisen liikenteenharjoittajan kanssa kahden vuoden aikana tehdyt sopimukset raukeavat automaattisesti.
Tarkistus 26 5 artiklan 2 kohdan d a ja d b alakohta (uusi)
	(d a) Kun kyseessä on 4 artiklan 7 kohdan mukainen alihankintaa koskevan sopimuksen tekeminen, sisäinen liikenteenharjoittaja on velvollinen hoitamaan enimmän osan henkilöliikenteen palvelusta itse.
	(d b) Kun kyseessä on julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tekeminen ilman tarjousmenettelyä, toimivaltainen viranomainen esittää vedenpitävät perustelut sille, miksi sopimus tehdään ilman tarjouskilpailua.
Perustelu
Asetuksen henkeä ja tarkoitusta ei saa missään tapauksessa vesittää siten, että sisäinen liikenteenharjoittaja sälyttää kilpailun puuttuessa enimmän osan sille suoraan myönnetyistä liikennepalveluista alihankkijoille jääden itse pelkkään johtamisasemaan. Tästä saattaisi aiheutua kielteisiä vaikutuksia nykyisiin sosiaalisiin standardeihin ja laatustandardeihin, ja sisäisten liikenteenharjoittajien ja kolmansien osapuolien kilpailu saattaisi vääristyä. Tätä voidaan hillitä ainoastaan siten, että sisäinen liikenteenharjoittaja velvoitetaan alihankintasopimuksia tehtäessä hoitamaan enin osa henkilöliikenteen palveluista itse.
Tarkistus 27 5 artiklan 4 kohta
4. Jos tätä ei ole kielletty kansallisessa lainsäädännössä, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tehdä ilman tarjouskilpailua julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, joiden keskimääräinen ennakoitu vuosittainen arvo on alle yhden miljoonan euron tai jotka koskevat julkisten henkilöliikennepalvelujen tarjoamista määrältään alle 300 000 kilometriä vuodessa.	4. Jos kansalliset lait sallivat, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tehdä ilman tarjouskilpailua julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, joiden keskimääräinen ennakoitu vuosittainen arvo on alle yhden miljoonan euron tai jotka koskevat julkisten henkilöliikennepalvelujen tarjoamista määrältään alle 300 000 kilometriä vuodessa.
Jos julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus on tehty ilman tarjouskilpailua pienen tai keskisuuren yrityksen kanssa, jolla on käytössään enintään 20 ajoneuvoa, edellä mainittuja enimmäismääriä voidaan korottaa joko alle 1,7 miljoonaan euroon keskimääräisen ennakoidun vuosittaisen arvon osalta tai alle 500 000 kilometriin vuodessa julkisten henkilöliikennepalvelujen osalta.	Jos julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus on tehty ilman tarjouskilpailua pienen tai keskisuuren yrityksen kanssa, jolla on 50–250 työntekijää, edellä mainittuja enimmäismääriä voidaan korottaa joko alle 3 000 000 euroon keskimääräisen ennakoidun vuosittaisen arvon osalta tai alle 1 000 000 kilometriin vuodessa julkisten henkilöliikennepalvelujen osalta.
	________________________ * Näitä lukuja mukautetaan vuosittain kussakin jäsenvaltiossa Eurostatin antamien edellisvuoden kansallisten inflaatiolukujen mukaisesti.
Tarkistus 28 5 artiklan 5 a kohta (uusi)
	5 a. Jos tätä edellytetään kansallisessa lainsäädännössä, julkisen palvelun tarjoaja voi omasta aloitteestaan hakea yksinoikeuden uutta myöntämistä julkisen henkilöliikenteen palvelun kertaalleen käynnistämistä varten. Toimivaltaisen paikallisen viranomaisen on tehtävä anottu julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus ilman tarjouskilpailua, jos kellään muulla ei ole yksinoikeutta kyseiseen palveluun ja kyseinen palvelu ei todistetusti vaaranna jo tehtyjä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia.
Perustelu
Yritykset voivat usein arvioida julkista liikennettä koskevien tarjousten tarpeen paremmin ja varhaisemmassa vaiheessa kuin toimivaltaiset paikalliset viranomaiset. Yrittäjän aloitteesta käynnistettävää liikennöintiä ajatellen on liikennöintitarpeen havaitsijalle voitava myöntää yksinoikeudet kertaalleen ja ajallisesti rajattuina. Jos taas myös yrittäjäaloitteisen liikennöinnin yhteydessä edellytettäisiin, että toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä vaadittu yksinoikeus kilpailumenettelyä soveltaen, tukahdutettaisiin motivaatio innovointeihin jo etukäteen.
Tarkistus 29 5 artiklan 6 kohta
6. Jos tätä ei ole kielletty kansallisessa lainsäädännössä, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tehdä julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen ilman tarjouskilpailua, jos se koskee rautatieliikennettä, muttei muita raideliikennemuotoja kuten metro- tai raitiotieliikennettä. Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, tällaisen sopimuksen voimassaoloaika saa olla enintään kymmenen vuotta, lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan 4 artiklan 4 kohtaa.	6. Ellei kansallinen lainsäädäntö sitä kiellä, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tehdä julkisen palvelun velvoitteen täyttämiseksi annettavaa yksinoikeutta käsittelevän, julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen ilman tarjouskilpailua, jos se koskee rautatieliikennettä, muttei muita raideliikennemuotoja kuten metro- tai raitiotieliikennettä, mikäli tämä on tarpeen, jotta kyseisen liikennöinnin taloudellisuus ja turvallisuus ei vaarannu. Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, tällaisen sopimuksen voimassaoloaika saa olla enintään kymmenen vuotta, lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan 4 artiklan 4 kohtaa.
Perustelu
Kansallisesta lainsäädännöstä ei käy yleensä yksiselitteisesti ilmi, onko tietty menettely kielletty vai ei. Oikeusvarmuutta saadaan aikaan ainoastaan silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä edellytetään yksiselitteisesti tietyn menettelyn soveltamista. Tämä vastaa myös toissijaisuuden vaatimuksia: Euroopan yhteisön lainsäädännössä asetetaan käyttöön yhtenäistetyt menettelyjärjestelyt, mutta kansalliset lainsäätäjät päättävät aktiivisilla valinnoillaan, mitä välinettä kussakin jäsenvaltiossa sovelletaan.
Koska asetuksen pääperiaatteena on, että sopimuksen tekeminen ilman tarjouskilpailua on pidettävä poikkeuksena, on rautatieliikenteen alalla asetettava tälle erityistapaukselle täsmällisiä ehtoja.
Tarkistus 30 7 artiklan 1 kohta
1. Toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava kerran vuodessa yhdistelmäraportti, jossa selostetaan sen toimivaltaan kuuluvat julkisen palvelun velvoitteet, valitut julkisen liikenteen harjoittajat sekä korvaukset, joita niille on maksettu, ja yksinoikeudet, joita niille on myönnetty korvauksena julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä. Raportin pohjalta on voitava valvoa ja arvioida julkisen liikenneverkon suorituskykyä, laatua ja rahoitusta.	1. Toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava kerran vuodessa yhdistelmäraportti, jossa selostetaan sen toimivaltaan kuuluvat julkisen palvelun velvoitteet, valitut julkisen liikenteen harjoittajat sekä korvaukset, joita niille on maksettu, ja yksinoikeudet, joita niille on myönnetty korvauksena julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä. Raportissa erotetaan toisistaan linja-autoliikenne, raideliikenne ja raideinfrastruktuuri ja sen pohjalta on voitava valvoa ja arvioida julkisen liikenneverkon suorituskykyä, laatua ja rahoitusta, ja siinä on annettava tietoja myönnettyjen yksinoikeuksien lajista ja laadusta.
Perustelu
Raportissa tehtävä erottelu on tarpeen, jotta vertailua voidaan tehdä edes vähäisessä määrin. Yksinoikeuden laajuuden on oltava muiden liikenteenharjoittajien tiedossa, jotta ne voivat ottaa yrityspäätöksiä tehdessään huomioon sen, mikä osa markkinoista on suljettu yksinoikeuksien perusteella.
Tarkistus 31 7 artiklan 2 kohdan c a alakohta (uusi)
	(c a) täsmällisyyttä ja luotettavuutta koskevat laatutavoitteet sekä käytettävät palkkiot ja seuraamukset.
Tarkistus 32 7 artiklan 3 kohdan a alakohta
(a) palvelun tarjoajan nimi ja sen omistussuhteet;	(a) palvelun tarjoajan nimi ja sen omistussuhteet sekä määräysvaltarakenne;
Tarkistus 33 7 artiklan 3 kohdan e alakohta
(e) laatutavoitteet;	(e) täsmällisyyttä ja luotettavuutta koskevat laatutavoitteet sekä käytettävät palkkiot ja seuraamukset;
Tarkistus 34 7 a artikla (uusi)
	7 a artikla
	Edellä 5 artiklan 2–5 kohdan mukaisia julkisia palveluhankintoja koskevista sopimuksista päätettäessä ja niitä tehtäessä jäsenvaltiot varmistavat kilpailuun osallistuville oikeussuojakeinot, jotka vastaavat tehokkuudeltaan ja vaikuttavuudeltaan julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/665/ETY tarkoitettuja oikeussuojakeinoja.
Tarkistus 35 8 artiklan 2 kohdan 1 alakohta
2. Rauta- ja maanteiden julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisessä on aloitettava 5 artiklan soveltaminen …………* lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Tämän siirtymäkauden aikana jäsenvaltioiden on toteutettava toimia 5 artiklan noudattamiseksi asteittain erityisesti kuljetuskapasiteettiin liittyvien vakavien rakenteellisten ongelmien välttämiseksi.	2. Rauta- ja maanteiden julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisessä on aloitettava 5 artiklan soveltaminen …………* lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Tämän siirtymäkauden aikana jäsenvaltioiden on toteutettava toimia 5 artiklan noudattamiseksi asteittain erityisesti kuljetuskapasiteettiin liittyvien vakavien rakenteellisten ongelmien välttämiseksi.
* Virallinen lehti: 12 vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.	* Virallinen lehti: 8 vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.
Tarkistus 36 8 artiklan 3 kohdan 2 alakohta
Edellä a kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamista voidaan jatkaa niiden voimassaolon päättymiseen saakka. Edellä b ja c kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamista voidaan jatkaa niiden voimassaolon päättymiseen saakka, mutta enintään 30 vuoden ajan. Edellä d kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamista voidaan jatkaa niiden voimassaolon päättymiseen saakka, edellyttäen kuitenkin, että ne ovat voimassa määrätyn ajan, joka vastaa 4 artiklassa säädettyjä aikoja.	Edellä a kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamista voidaan jatkaa niiden voimassaolon päättymiseen saakka. Edellä b ja c kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamista voidaan jatkaa niiden voimassaolon päättymiseen saakka, mutta enintään 15 vuoden ajan. Edellä b ja d kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamista voidaan jatkaa niiden voimassaolon päättymiseen saakka, edellyttäen kuitenkin, että ne ovat voimassa määrätyn ajan, joka vastaa 4 artiklassa säädettyjä aikoja.
Perustelu
Siirtymäkautta voidaan lyhentää huomattavasti, koska asetuksen tarkistaminen on ollut lainsäädäntömenettelyssä vuodesta 2000 saakka. Tämä on tarpeen, jotta saamme pikaisesti hyvälaatuisia julkisen lähiliikenteen palveluja, jotka ovat edullisia niin matkustajille kuin veronmaksajillekin.
Tarkistus 37 8 a artikla (uusi)
	8 a artikla
	Muutoksenhakumenettely
	1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteenharjoittajilla ja muilla asianomaisilla osapuolilla on oikeus hakea julkiselta elimeltä tai lainkäyttöelimeltä muutosta toimivaltaisen viranomaisen tämän asetuksen mukaisesti tekemiin päätöksiin ja alustaviin päätöksiin.
	2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu elin on riippumaton kyseisistä toimivaltaisista viranomaisista ja asianosaisista liikenteenharjoittajista ja sillä on valtuudet pyytää kaikki tarvittavat tiedot kaikilta asianosaisilta, tehdä velvoittavia päätöksiä ja tunnustaa korvausvaatimukset.
	3. Jos kyseinen elin ei ole lainkäyttöelin, sen päätökset kuuluvat oikeudellisen valvonnan piiriin.
	4. Jäsenvaltiot määrittelevät muutoksenhakumenettelyn täytäntöönpanoa koskevat säännökset.
	5. Kun kyseessä ovat rajat ylittävät palvelut, asianosaiset viranomaiset sopivat siitä, mikä muutoksenhakuinstanssi on toimivaltainen.
Tarkistus 38 9 artiklan 2 kohdan johdantokappale
2. Jollei Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 73, 86, 87 ja 88 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat edelleen myöntää liikennealalle muuta kuin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa tukea perustamissopimuksen 73 artiklan nojalla, jos se on tarpeen liikenteen yhteensovittamiseksi tai korvausta julkisten palvelujen käsitteeseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä erityisesti:	2. Jäsenvaltiot voivat edelleen myöntää liikennealalle muuta kuin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa tukea perustamissopimuksen 73 artiklan nojalla, jos se on tarpeen liikenteen yhteensovittamiseksi tai korvausta julkisten palvelujen käsitteeseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä esimerkiksi:
Tarkistus 39 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan 2 alakohta
Tällaisen tuen on rajoituttava tutkimus- ja kehitysvaiheeseen eikä sitä saa käyttää näiden liikennejärjestelmien ja teknologioiden kaupalliseen hyödyntämiseen.	Poistetaan.
Perustelu
Asetettujen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi olisi tässä artiklassa tarkoitettuja toimia sovellettava sekä tutkimus- ja kehitysvaiheeseen että toimintavaiheeseen.
Tarkistus 40 12 artiklan 1 kohta
Tämä asetus tulee voimaan …*	Tämä asetus tulee voimaan …*
* EUVL: kolme vuotta siitä, kun asetus on julkaistu virallisessa lehdessä.	* EUVL: 18 kuukautta siitä, kun asetus on julkaistu virallisessa lehdessä.
Perustelu
Voimaantuloa voidaan nopeuttaa huomattavasti, koska asetuksen tarkistaminen on ollut lainsäädäntömenettelyssä vuodesta 2000 saakka. Tämä on tarpeen, jotta saamme pikaisesti hyvälaatuisia julkisen lähiliikenteen palveluja, jotka ovat edullisia niin matkustajille kuin veronmaksajillekin.
Tarkistus 41 Liite, 2 a kohta (uusi)
	2 a. Korvauslaskelmiin mukaan otettavien kustannusten on vastattava kustannuksia, joita keskimääräiselle, hyvin hoidetulle ja vaatimusten täyttämiseen riittävää asianmukaista liikennöintikalustoa käyttävälle yritykselle aiheutuisi julkista palvelua koskevien velvoitteiden hoitamisesta.
Tarkistus 42 Liite, 3 a kohta (uusi)
	3 a. Korvaus ei saa ylittää sitä taloudellisten nettovaikutusten määrää, joka vastaa julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä julkisen liikenteen harjoittajan kustannuksiin ja tuloihin aiheutuvia positiivisia tai negatiivisia kokonaisvaikutuksia, ja mittapuuna on käytettävä kustannuksia, joita keskimääräiselle, hyvin hoidetulle ja vaatimusten täyttämiseen riittävää asianmukaista liikennöintikalustoa käyttävälle yritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden hoitamisesta. Kustannusten analyyttisessa kartoittamisessa olisi tukeuduttava mahdollisimman hyvin kustannuksiin ja parametreihin, jotka kartoitettaisiin vastaavia julkisen palvelun velvoitteita varten 5 artiklan 3 kohdan mukaisessa kilpailumenettelyssä tai direktiivin 2004/17/EY tai 2004/18/EY säännösten mukaisessa kilpailuun perustuvassa menettelyssä.
Perustelu
Liitteeseen tehtävällä lisäyksellä varmistetaan, että asetus on yhdenmukainen tuomioistuimen tukiasioita koskevan oikeuskäytännön kanssa. Lisäksi tässä heijastuu neljäs Altmark Trans ‑kriteeri (vrt. tuomioistuimen asiassa C-280/00 (Altmark Trans) antama tuomio, 93 kohta). Tämä on ratkaiseva kriteeri, jolla huolehditaan palvelujen tehokkaasta ja taloudellisesta tarjoamisesta myös silloin, kun sopimus tehdään ilman tarjouskilpailua, ja siten estetään tehokkaasti liiallisten korvauksien maksaminen.

• [1]  EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 282.
• [2]  EYVL C 365 E, 19.12.2000, s. 169.
• [3]  EYVL C 151 E, 25.6.2002, s. 146.
• [4]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

PERUSTELUT

I.         Yhteenveto nykytilanteesta

Alun perin julkinen rautatie- ja maantieliikenne palveli suhteellisen pientä ja varakasta asiakaskuntaa – henkilöitä, jotka myöhemmin valitsivat kulkuvälineekseen etupäässä henkilöauton. Yrittäjät investoivat pääomaa ja tietotaitoa toivoen voivansa tehdä voittoa näillä uusilla markkinoilla. Kasvavien tappioiden vuoksi suuri osa julkisesta liikenteestä rajattiin päivän ruuhkahuippuihin ja vilkkaasti liikennöidyille reiteille tai lakkautettiin kokonaan.

Jos olisi sovellettu puhtaasti markkinoiden periaatteita, reittien määrää ja vuoroväliä olisi pitänyt väistämättä vähentää ja matkalippujen hintoja nostaa huomattavasti. Vastoin tätä suuntausta viranomaiset – erityisesti kaupunkialueilla – pyrkivät parantamaan julkista liikennettä rajoittaakseen autojen valtaamaa alaa, säilyttämään hyvät yhteydet asuintaajamiin, työssäkäyntialueille ja virkistysalueille sekä tekemään kaikkensa liikenteen aiheuttamien ympäristöhaittojen torjumiseksi. Ponnistelut linjaliikennepalvelujen säilyttämiseksi ja laajentamiseksi ovat sen vuoksi yhä riippuvaisempia palveluista, joista paikallis- tai alueviranomaisten tai valtion viranomaisten omistamat yritykset vastaavat. Yhä toimivat yksityiset liikenteenharjoittajat ovat nykyään riippuvaisia julkisesta rahoituksesta vääjäämättömän käyttövajeen kattamiseksi. Tämän seurauksena sekä julkiset yritykset että yksityiset sopimusosapuolet ovat hankkineet monopoleja oikeuksiin tarjota palveluita ja mahdollisuuksiin saada julkista rahoitusta.

II.       Komission ehdotus vuodelta 2000

1990-luvulla toteutettiin tutkimuksia uudesta järjestelmästä, johon sisältyivät kilpailut, rahoitus ja alueiden osoittaminen, "säännelty kilpailu", joka korvaisi kaikki olemassa olevat eri kansalliset, alueelliset ja paikalliset järjestelmät. Näin syntyi ajatus siitä, että tulevaisuudessa koko EU:n alueella olisi noudatettava julkisia hankintoja koskevia menettelyjä. Joissakin jäsenvaltioissa tällaista järjestelmää on jo kaavailtu kansallisen lainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä.

Tämän jälkeen komission vuonna 2000 laatiman asetusehdotuksen perusteluissa kiinnitettiin huomiota nykyiseen lainsäädäntökehykseen ja erityisesti seuraaviin säädöksiin:

–         Perustamissopimuksen 73 artikla, jonka mukaan tuki on yhteensopivaa perustamissopimuksen kanssa, jos se edustaa korvauksia "julkisen palvelun" käsitteeseen sisältyvien tiettyjen velvoitteiden tarjoamisesta;

–         Asetus (ETY) N:o 1191/69, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1893/91, jossa luetellaan nämä korvausmuodot, joihin ei sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa mainittua vaatimusta valtiontuesta ilmoittamisesta.

Tässä asetuksessa ei kuitenkaan määritetty, miten julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia olisi myönnettävä tai miten markkinat olisi avattava.

Sopimusten myöntämismenettelyä säänneltiin osittain direktiiveissä 92/50/EY ja 93/38/ETY, jotka vuonna 2004 korvattiin direktiiveillä 2004/17/ETY ja 2004/18/ETY.

On kuitenkin olemassa monia sopimuksia (ja erityisesti käyttöoikeussopimuksia), joihin näitä menettelyjä ei sovelleta. Soveltamista kuitenkin edellytettiin asetuksessa siinä muodossa kuin komissio sitä esitti sekä myöhemmin tarkistetuissa ehdotuksissa.

Komissio myös kiinnitti huomiota muuttuneeseen tilanteeseen, joka johtui suurten kansainvälisten yhtiöiden muodostumisesta. Ne tarjoutuivat ottamaan vastatakseen linja-auto-, raitiovaunu- ja rautatiepalvelut julkishallinnon viranomaisilta ja yksityisiltä käyttöoikeuksien haltijoilta sillä ehdolla, että ne saavat taloudellisia korvauksia ennakoidusta käyttövajeesta, mukaan lukien rahoitus, jonka avulla ne voivat toimia voitollisesti.

Komissio ilmaisi 20. heinäkuuta 2000 halukkuutensa varmistaa avoimuus ja yritysten yhtäläinen kohtelu asetuksella, jota ehdotettiin asiakirjalla KOM(2000)0007, millä varmistettiin, että toimivaltaisten viranomaisten niille liikenteenharjoittajille myöntämät pitkäaikaiset käyttöoikeudet, joiden kanssa ne olivat perinteisesti harjoittaneet yhteistyötä tai joiden kanssa ne olivat hyvissä väleissä, eivät johtaneet oikeustoimiin muiden asianomaisten yritysten taholta. Tätä varten ehdotettiin, että yritysten olisi kilpailtava keskenään siten, että järjestetään tarjouskilpailut viiden vuoden mittaisia julkisia hankintoja koskevista sopimuksista. Yrityksiä voitaisiin jatkossa valita muulla tavoin ainoastaan poikkeustapauksissa.

III.      Parlamentin ensimmäinen käsittely

Paikallis- ja alueviranomaiset, käyttäjäjärjestöt, ympäristöjärjestöt ja ammattiyhdistykset esittivät voimakkaita vastalauseita velvollisuudesta noudattaa julkisia hankintamenettelyjä kaikissa tapauksissa. Vastalauseet johtuivat osittain siitä, että ne odottivat, että tämän vaatimuksen vuoksi monet julkisessa omistuksessa olevat kaupunkien ja alueelliset liikenteenharjoittajat lopulta lakkaisivat olemasta, koska kyseiset yritykset oli perustettu palvelemaan kotimarkkinoita niin tehokkaasti kuin mahdollista eikä niiden tavoitteena ollut kilpailla syrjäisissä paikoissa. Riitti, että ne syrjäytettäisiin tarjouskilpailumenettelyssä kerran, esimerkiksi suurten yritysten aiheuttaman hintakilpailun vuoksi, ja ne ajautuisivat konkurssiin.

Lisäksi kaikki kyseiset yritykset vastustivat sopimuksille ehdotettua viiden vuoden kestoa, koska tällainen jatkuvuuden puuttuminen estäisi investointeja. Jos tarjouskilpailut oli määrä järjestää säännöllisesti, ammattiyhdistykset vaativat suojelemaan liikennealan henkilöstöä irtisanomisilta ja huonommilta työehdoilta uusien sopimusosapuolten taholta. Eri tahot jäsenvaltioissa kiinnittivät huomiota eri maiden suuresti vaihteleviin käytäntöihin ja siihen, ettei olisi toivottavaa määrätä yhteisiä sääntöjä EU:n tasolla, jättäen huomiotta tällaisista käytännöistä saadut kokemukset. Näiden vastalauseiden mukaisesti parlamentti hyväksyi tarkistuksia ensimmäisessä käsittelyssä 14. marraskuuta 2001 äänin 317 puolesta ja 224 vastaan, esimerkiksi siitä, että raitiovaunu- ja metropalveluja ja linja-autojen linjaliikennepalveluja voidaan tarjota 50 kilometrin säteellä ilman julkisia hankintoja koskevaa menettelyä. Jos menettely järjestetään, kilpailun olisi perustuttava hinnan lisäksi myös laatuun, ja sopimusten kestoa pidennettiin kahdeksaan vuoteen linja-autopalvelujen osalta ja 15 vuoteen rautatieliikenteen osalta. Komission julkisille hankintamenettelyille ehdottamat avoimuusvaatimukset hyväksyttiin.

IV.      Neuvoston yhteinen kanta

Ensimmäisen käsittelyn jälkeen kului yli kuusi vuotta ennen kuin neuvosto onnistui sopimaan yhteisestä kannasta asetusehdotuksesta. Eräs tätä helpottava tekijä oli komission 20. heinäkuuta 2005 hyväksymä muutettu ehdotus KOM(2005)0319, joka noudatti laajalti parlamentin vuonna 2001 hyväksymää kantaa. Itävallan puheenjohtajakauden aikana vuonna 2006 neuvosto pääsi samanlaiseen johtopäätökseen, minkä jälkeen puheenjohtajavaltio Saksa viimeisteli ehdotuksen ja teki joitakin parannuksia, jotka koskivat tämän asetuksen ja julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY ja vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/17/EY välistä suhdetta. Ehdotuksen tässä versiossa toissijaisuus jäsenvaltioiden kannalta on laajempaa kuin komission ehdotuksessa vuodelta 2000. Ennen kaikkea on mahdollista, että julkisessa omistuksessa olevat liikenteenharjoittajat voivat jatkossakin tarjota liikennepalveluja kaupungeissa ja taajama-alueilla. Julkisessa omistuksessa olevien liikenteenharjoittajien ja julkisten tarjouskilpailujen ohella neuvoston yhteinen kanta tarjoaa kolmannenkin mahdollisuuden, sopimusten suoran myöntämisen.

V.       Asian käsittely liikenne- ja matkailuvaliokunnassa

Nyt on saavutettu laaja yhteisymmärrys parlamentin vuoden 2001 ensimmäisen käsittelyn kannan, komission vuoden 2005 muutetun ehdotuksen ja neuvoston vuoden 2006 yhteisen kannan välillä. Esittelijän ehdotus perustuu tähän yhteisymmärrykseen. Tarkistukset, joita hän esitti parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnalle, käsittelevät oikeudellista varmuutta ja laatua koskevia kohtia, joita kansalaisjärjestöt ovat ottaneet esiin.

Eräs tämän asetuksen täytäntöönpanon seurauksista voi olla toiminnan jatkuvuuden väheneminen. Tämä tarkoittaa, että asianomaiset työntekijät joutuisivat säännöllisesti kohtaamaan vakavaa epävarmuutta työpaikkojensa tulevaisuuden suhteen, koska sopimusosapuolen vaihtuminen voi johtaa joukkoirtisanomisiin. Vaikka työntekijät otettaisiin toisen liikenteenharjoittajan palvelukseen, työehdot saattavat huonontua. Tämä vastaa yrityskonkurssien ja -ostojen tilannetta. Neuvoston yhteisessä kannassa, joka perustuu jäsenvaltioille tarjottuun suurempaan valinnanvapauteen, jota parlamentti pyysi ensimmäisessä käsittelyssään, mainitaan henkilöstön siirtoja koskevat toivottavat järjestelyt (4 artiklan 5 ja 6 kohta), mutta ei tehdä niistä pakollisia. Tarkistukset, joilla lisättiin tällaisia järjestelyjä koskeva vaatimus ja annettiin jäsenvaltioiden päättää yksityiskohdista kansallisten käytäntöjen mukaisesti, eivät taanneet enemmistöä liikenne- ja matkailuvaliokunnassa järjestetyssä äänestyksessä. Tällaista vaikutusta ei ollut myöskään tarkistuksilla, joilla säädettiin erityisistä kansallisista oloista ja suojattiin asianomaisia jäsenvaltioita niiden kannalta erityisen epäsuotuisilta vaikutuksilta.

Valiokunta hyväksyi 2 artiklan c alakohdan mukaisen neuvoston määritelmän alueista, joille sopimuksia voidaan tehdä; hyväksytty on mikä tahansa jäsenvaltiota pienempi alue. Ehdotukset, jotka koskivat sopimusten suoraa myöntämistä koskevan vaihtoehdon poistamista, jonka neuvosto halusi sisällyttää 5 artiklan 6 kohtaan, hylättiin, mutta tämä vaihtoehto rajoitettiin pienellä enemmistöllä lyhyempään siirtymäkauteen. Toisaalta 5 artiklan 4 kohta laajensi sitä suurella enemmistöllä pk-yritysten kanssa tehtäviin sopimuksiin liittyen. Lisäksi hyväksyttiin tarkistuksia, jotka liittyivät sellaisten korvausmaksujen välttämiseen, jotka eivät kata kustannuksia ja heikentäisivät yritysten asemaa siten, että palvelujen jatkuvuutta ei voi taata. Sama koski muutoksenhakumenettelyjä sekä alihankkijoihin sovellettavia ehtoja. Nämä yhteisen kannan verrattain pienet tarkistukset huomioon ottaen esittelijä uskoo, että neuvoston kanssa on mahdollista päästä sopimukseen toisessa käsittelyssä niin, että lainsäädäntömenettely voidaan saattaa päätökseen seitsemän vuoden kuluttua siitä, kun komissio esitti tämän ehdotuksen.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Rautatie- ja maantieliikenteeseen liittyvät julkisen palvelun vaatimukset
Viiteasiakirjat	13736/1/2006 – C6-0042/2007 – 2000/0212(COD)
EP:n 1. käsittely (pvä) – P-numero	14.11.2001                     T5-0597/2001
Komission ehdotus	KOM(2000)0007 – C5-0326/2000
Komission muutettu ehdotus	KOM(2002)0107 ja KOM(2005)0319
Yhteisestä kannasta ilmoitettu täysistunnossa (pvä)	18.1.2007
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	TRAN 18.1.2007
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa        Päätös tehty (pvä)
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Erik Meijer 15.1.2007
Valiokuntakäsittely	22.1.2007		28.2.2007
Hyväksytty (pvä)	27.3.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	37 4 7
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Inés Ayala Sender, Etelka Barsi-Pataky, Jean-Louis Bourlanges, Paolo Costa, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Arūnas Degutis, Christine De Veyrac, Petr Duchoň, Saïd El Khadraoui, Robert Evans, Emanuel Jardim Fernandes, Mathieu Grosch, Georg Jarzembowski, Stanisław Jałowiecki, Timothy Kirkhope, Dieter-Lebrecht Koch, Jaromír Kohlíček, Sepp Kusstatscher, Jörg Leichtfried, Bogusław Liberadzki, Eva Lichtenberger, Marian-Jean Marinescu, Erik Meijer, Robert Navarro, Seán Ó Neachtain, Josu Ortuondo Larrea, Willi Piecyk, Luís Queiró, Reinhard Rack, Luca Romagnoli, Brian Simpson, Renate Sommer, Dirk Sterckx, Ulrich Stockmann, Armando Veneto, Marta Vincenzi, Roberts Zīle
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Johannes Blokland, Philip Bradbourn, Markus Ferber, Zita Gurmai, Jeanine Hennis-Plasschaert, Helmuth Markov, Ioan Mircea Paşcu, Leopold Józef Rutowicz, Corien Wortmann-Kool
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Alexandru Athanasiu
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	4.4.2007