MIETINTÖ Afrikan sarvesta: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi
17.4.2007 - (2006/2291(INI))
Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Filip Kaczmarek
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Afrikan sarvesta: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon EU:n strategian ”EU ja Afrikka: kohti strategista kumppanuutta” (EU:n Afrikka-strategia), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15.–16. joulukuuta 2005[1],
– ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus” (kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005[2],
– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000[3] ja jota tarkistettiin Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005[4], ja erityisesti sen 8 artiklan,
– ottaa huomioon EU:n strategian käsiaseiden ja kevyiden aseiden ja niissä käytettävien ammusten laittoman varastoimisen ja kaupan vastustamisesta, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15.–16. joulukuuta 2005[5],
– ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Afrikka-strategia: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi Afrikan sarvessa” (KOM(2006)0601),
– ottaa huomioon päätöslauselmansa Darfurista, erityisesti ne, jotka on annettu 15. helmikuuta 2007[6], 28. syyskuuta 2006[7], 6. huhtikuuta 2006[8], 23. kesäkuuta 2005[9] ja 16. syyskuuta 2004[10],
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1706(2006)[11], jossa ehdotetaan 22 000 vahvuisia rauhanturvajoukkoja Darfuriin,
– ottaa huomioon Abujassa (Nigeria) 5. toukokuuta 2006 allekirjoitetun Darfurin rauhansopimuksen,
– ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, joka on sitova ja jota sovelletaan ilman poikkeuksia,
– ottaa huomioon 12.–13. helmikuuta 2007 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksen tulokset,
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman Somaliasta[12],
– ottaa huomioon 14.–15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,
– ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2007 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksen päätelmät Sudanista/Darfurista,
– ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman[13] kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6‑0146/2007),
A. ottaa huomioon, että vuonna 2007 Lissabonissa pidettävässä toisessa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa valtion ja hallituksen päämiehet hyväksyvät EU:n ja Afrikan yhteisen strategian, joka edustaa EU:n sitoumusta tehdä EU:n Afrikka-strategiasta EU:n ja Afrikan yhteinen strategia; ottaa huomioon, että Euroopan parlamenttia ei ole tähän mennessä otettu mukaan kuulemiseen,
B. ottaa huomioon, että komission tiedonanto ”Afrikka-strategia: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi Afrikan sarvessa” rakentuu toisiinsa liittyvien turvallisuus- ja kehityskysymysten käsitteeseen ja että siinä todetaan, ettei ole olemassa kehitystä ilman kestävää rauhaa eikä kestävää rauhaa ilman kehitystä, ja että sillä pyritään antamaan suuntaviivoja maa- ja aluekohtaisille strategia-asiakirjoille,
C. ottaa huomioon, että EU:n Afrikka-strategialla pyritään laatimaan kattavat pitkäaikaiset puitteet EU:n suhteille Afrikan mantereen kanssa ja että ensisijaisena tavoitteena on saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja edistää kestävää kehitystä, turvallisuutta ja hyvää hallintotapaa Afrikassa,
D. ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 8 artiklassa määrätään poliittisen vuoropuhelun puitteista erityisille poliittisille kysymyksille, jotka koskevat molempia osapuolia tai ovat yleisesti merkittäviä, ja että siinä määrätään, että laaja-alainen politiikka rauhan edistämiseksi ja väkivaltaisten selkkausten ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja ratkaisemiseksi on keskeisessä asemassa tässä vuoropuhelussa,
E. ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 11 artiklassa rauhaa rakentavista politiikoista sekä selkkausten ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta todetaan, että osapuolten on jatkettava kattavaa ja kokonaisvaltaista politiikkaa rauhan rakentamiseksi sekä selkkausten ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi ja keskityttävä erityisesti alueiden, tätä pienempien yksiköiden ja kansallisten toimintaedellytysten kehittämiseen,
Turvallisuusulottuvuus
F. ottaa huomioon, että Afrikan sarvi on yksi maailman konflikteille alttiimmista alueista ja myös yksi köyhimmistä alueista ja että siellä vallitsee ainainen epävarmuus, jossa selkkaukset ja poliittiset kriisit ruokkivat toisiaan, ja että valtioiden väliset suhteet ovat vaikeat ja rajat epävakaat, kiistellyt, alikehittyneet ja turvattomat, ja että valtiot antavat turvapaikkoja, tukikohtia, sotilastukea ja diplomaattista tunnustusta ryhmille, jotka käyvät sotaa naapurivaltiossa,
G. ottaa huomioon, että konfliktien perimmäisenä syynä ovat yleensä ihmisoikeusrikkomukset, demokratian ja oikeusvaltion puute, huono hallintotapa ja korruptio, etniset jännitteet, tehoton hallinto, järjestäytynyt rikollisuus sekä laiton huume- ja asekauppa, pienaseiden ja kevyiden aseiden hallitsematon ja laiton leviäminen, köyhyys, työttömyys sekä sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo, nopea väestönkasvu ja luonnonvarojen huono hallinta ja/tai hyödyntäminen,
H. ottaa huomioon, että Afrikan sarven selkkauksista on tullut alueellisia, kun naapurimaat ja muut maat ovat osallistuneet niihin ja niillä on yhä enemmän myös laajempi kansainvälinen ulottuvuus,
Alueelliset puitteet ja ulkoiset tekijät
I. ottaa huomioon, että Afrikan sarven maiden hallitustenvälisen kehitysviranomainen (IGAD) on keskeinen osa Afrikan sarven poliittista rakennetta ja turvallisuusrakennetta ja ratkaisevan tärkeä konfliktien ehkäisemisessä Afrikan sarvessa ja että se on alueen ainoa järjestö, jonka jäseneksi Somalia on liittynyt,
J. ottaa huomioon, että Afrikan unioni (AU) kehittää valmiuksia osallistua konfliktien sovitteluun ja rauhanturvaamiseen ja että Afrikan rauhanrahasto on yksi EU:n ja AU:n yhteistyön konkreettisimpia osia,
Kehitysyhteistyöulottuvuudet
K. ottaa huomioon, että alueen jatkuva epävakaus heikentää sen poliittista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja on yksi suurimmista esteistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle,
L. ottaa huomioon, että Afrikan sarven maat kuuluvat eri alueellisiin talousjärjestöihin ja ‑aloitteisiin, kuten Itä-Afrikan yhteisöön (EAC)[14], itäisen ja eteläisen Afrikan yhteismarkkinajärjestöön (COMESA)[15] ja Niili-hankkeeseen (Nile Basin Initiative)[16],
M. ottaa huomioon, että alueen ongelmia kärjistävät väestönkasvun, ilmastonmuutoksen ja niihin liittyvien luonnonvaroihin kohdistuvien paineiden, erityisesti öljyn, alueellinen vaikutus sekä Niilin vesivaroista käytävän kilpailun aiheuttama jännite sekä alueen syrjäytyneimmän ryhmän, paimentolaisten, suuri osuus, joita yhdistävät lähinnä etniset ja kielelliset siteet pikemmin kuin poliittiset rajat,
N. ottaa huomioon, että köyhyyteen liittyvät taudit, erityisesti HIV/AIDS, tuberkuloosi ja malaria, ovat alueen huomattavan köyhyyden suuria syitä ja seurauksia,
O. ottaa huomioon, että useimmissa alueen maissa alle 50 prosenttia lapsista käy peruskoulua,
1. pahoittelee, ettei Euroopan parlamenttia eikä Afrikan maiden parlamentteja eikä AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta eikä kansalaisyhteiskunnan edustajia ole kuultu asianmukaisesti missään vaiheessa EU:n Afrikka-strategiaa laadittaessa, mikä asettaa kyseenalaiseksi yhteisen sitoumuksen demokraattisen oikeutuksen;
2. muistuttaa, että kestävä lähestymistapa kestävän rauhan saavuttamiseksi Afrikan sarvessa vaatii kaikkien EU:n välineiden ja Afrikkaa koskevien oikeudellisten puitteiden yhdistämistä; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön Cotonoun sopimuksen 8–11 artiklat;
Turvallisuusulottuvuus
3. korostaa, että Afrikan sarven selkkauksia on käsiteltävä kattavalla, konfliktit huomioon ottavalla alueellisella lähestymistavalla, jonka avulla voidaan muotoilla kattava vastaus alueen muutoksiin ja konfliktijärjestelmiin;
4. katsoo, että Afrikan sarvea koskevissa EU:n toimissa on käsiteltävä turvallisuuskysymysten lisäksi myös selkkausten rakenteellisia syitä, jotka liittyvät sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen, sekä vahvistettava turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta;
5. korostaa, että ratkaistessaan turvallisuusongelmia ja harjoittaessaan terrorismin torjuntaa EU ei saa laiminlyödä ihmisoikeuskysymyksiä ja humanitaarista oikeutta; kehottaa jäsenvaltioita tuomaan päivänvaloon ja paljastamaan kaikki alueella pidätettyjen terrorismista epäiltyjen "kansainväliset luovutukset";
6. kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään päättäväisiin toimiin rankaisematta jättämisen, aseiden laittoman kaupan, ihmisoikeusrikkomusten, aseleporikkomusten ja siviileihin, rauhanturvaajiin ja humanitaarisiin työntekijöihin kohdistuvien hyökkäysten torjumiseksi alueella sekä kansainvälisen rikostuomioistuimen aseman tukemiseksi;
7. korostaa, että Afrikan sarven kestävä rauha riippuu myös Euroopan unionin sitoutumisesta demokratiaan ja ihmisoikeuksiin alueella; pyytää Euroopan unionia tuomitsemaan julkisesti alueen sortohallinnot; ilmaisee syvän huolestuneisuutensa uudesta sortoaallosta Etiopiassa – jossa sijaitsee Afrikan unionin päämaja – oppositiojohtajia, journalisteja, ihmisoikeusaktivisteja ja tavallisia ihmisiä vastaan vuoden 2005 vilpillisten vaalien jälkeen;
Rauhanrakentamisen alueellinen ulottuvuus
8. kehottaa vahvistamaan EU:n läsnäoloa alueella ja nimittämään Afrikan sarvesta vastaavan EU:n edustajan, jolle uskotaan aluetta koskevien EU:n aloitteiden koordinointi ja joka toimii EU:n tärkeimpänä neuvottelijana kaikkien Afrikan sarven valtioiden osalta ja raportoi säännöllisesti Euroopan parlamentille;
9. kannustaa komissiota ja neuvostoa edistämään EU:n valtuuskunnan perustamista Etiopiassa toimivaan Afrikan unioniin komission Etiopian edustuston lisäksi;
10. kehottaa komissiota ja neuvostoa käynnistämään kuulemisprosessin muiden alueesta vastaavien sidosryhmien eli YK:n, AU:n, IGAD:n, Arabiliiton, Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa, jotta voidaan toteuttaa aloite laajasta turvallisuuskokouksesta, jossa käsitellään kaikkien Afrikan sarven valtioiden turvallisuuskysymyksiä yhtä aikaa; muistuttaa, että tällaisen aloitteen olisi oltava lähtökohtana luottamuksen rakentamista koskeville toimille alueen valtioissa;
11. uskoo vahvasti, että toimiessaan Afrikan sarven alueen kriisin ratkaisemiseksi EU:n olisi ennen kaikkea haettava afrikkalaisia ratkaisuja, eli ratkaisuja, jotka saadaan aikaan alueellisten järjestöjen, AU:n ja IGAD:n, osallistumisen avulla; korostaa kuitenkin, että on vahvistettava kyseisiä järjestöjä kehittämällä valmiuksia ja instituutioita ja erityisesti käyttämällä rauhanrahastoa selkkausten ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen;
12. muistuttaa, että Afrikan valmiuksien kehittäminen mantereen selkkausten ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja ratkaisemiseksi vaatii konkreettisia toimia AU:n rauhaa ja turvallisuutta koskevan ohjelman täytäntöönpanon tukemiseksi, ja että sitä voidaan tukea tarjoamalla teknistä tukea, asiantuntemusta ja apua yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen Afrikan valmiusjoukoille ja rauhasta ja turvallisuudesta vastaavalle AU:n komission osastolle;
13. muistuttaa alueellisten aloitteiden, kuten Afrikan vertaisarviointimekanismin, tärkeästä asemasta korruption torjumisessa ja hyvän hallintotavan edistämisessä; korostaa, että Afrikan maiden on pantava kyseiset aloitteet täytäntöön ja että komission ja jäsenvaltioiden on tarjottava teknistä ja taloudellista apua tähän tarkoitukseen;
14. kehottaa jäsenvaltioita edistämään oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä välinettä pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ammusten jäljittämiseksi ja merkitsemiseksi ja tukemaan alueellisia aloitteita pienaseiden ja kevyiden aseiden ja ammusten laittoman kaupan torjumiseksi kehitysmaissa;
15. panee tyytyväisenä merkille UNICEFin aloitteen järjestää Pariisissa (5. ja 6. helmikuuta 2007) kansainvälinen konferenssi lapsisotilaista ja korostaa tarvetta lopettaa lasten laiton ja vastenmielinen käyttö aseistetuissa konflikteissa;
16. korostaa tarvetta kitkeä pois laiton kauppa ja valvoa entistä paremmin kevyiden aseiden kulkua; pitää myönteisenä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 6. joulukuuta 2006 hyväksymää päätöslauselmaa asekauppaa koskevan yleissopimuksen valmistelusta;
17. kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan ja laajentamaan muihin maihin ja muille alueille nykyisiä aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista ja turvallisuusalan uudistusta koskevia aloitteita;
18. korostaa tarvetta edistää asemaa, jossa kansalliset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt, yhteisöperustaiset järjestöt, ruohonjuuritason liikkeet ja muut valtiosta riippumattomat toimijat voivat toimia rauhan rakentamisessa ja konfliktien ehkäisemisessä;
Kehitysulottuvuus / alueellisen yhdentymisen akselit
19. korostaa, että on asetettava etusijalle köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite, joka toteutetaan saavuttamalla vuosituhannen kehitystavoitteet ja panemalla vuosituhannen julistus täytäntöön, ja että sen on näyttävä selkeästi kaikissa keskeisissä aluetta koskevissa EU:n politiikoissa, mutta katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteita ei pitäisi nähdä teknisenä kysymyksenä, joka ratkaistaan vain antamalla lisää rahaa tunnistamatta ja käsittelemättä köyhyyden taustalla olevia syitä;
20. uskoo vahvasti, että Afrikan sarven valtioilla on yhteisten turvallisuusongelmien lisäksi yhteinen kehitysohjelma, joka vaatii yhteisiä ponnisteluja ja kyseisten maiden poliittisten johtajien ja yhteisöjen osallistumista; korostaa, että kyseisiä ongelmat voidaan ratkaista vain yhteisillä konfliktit huomioon ottavilla toimilla, joilla pyritään löytämään yhteiset ratkaisut;
21. korostaa, että aloitteiden ja alueellisen yhteistyön organisointi selkeästi määritellyissä yhteisissä asioissa, kuten pakolaisvirrat, rajavalvonta, elintarvikevarmuus, luonnonvarat, energia, ympäristö, koulutus, infrastruktuuri, asevalvonta ja sukupuolten välinen tasa-arvo, toimisi vakaana pohjana Afrikan sarven valtioiden väliselle myönteiselle poliittiselle vuoropuhelulle;
22. kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota alueen tarpeisiin, kun se laatii alue- ja maakohtaisia strategia-asiakirjoja AKT-maille ja teemakohtaisia strategia-asiakirjoja ja vuosittaisia toimintaohjelmia kehitysyhteistyön rahoitusvälineen puitteissa;
23. kehottaa komissiota edistämään parempaa koordinaatiota yksiköidensä ja jäsenvaltioiden välillä interventioiden yhdenmukaistamiseksi EU:n ja Afrikan infrastruktuurikumppanuuden ja EU:n hallintotavan parantamista koskevan aloitteen kaltaisilla aloilla ja yhteistyön varmistamiseksi kyseisillä aloilla YK:n, Yhdysvaltojen, Kiinan ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa;
24. on huolestunut asiantuntijoiden ennusteista, joiden mukaan Afrikka, vaikka se myötävaikuttaa vähiten kasvihuonekaasujen syntyyn, tulee kärsimään pahiten maapallon lämpenemisestä alikehittyneisyyden ja köyhyyden takia; korostaa, että kansainvälisen yhteisön on tuettava aluetta, jotta se voi paremmin mukautua ilmastonmuutoksen vakaviin seurauksiin;
25. muistuttaa, että luonnonvarojen kestävän hallinnan, mukaan luettuna veden hyödyntäminen ja energialähteiden saatavuus ja käyttö, on oltava kiinteä osa kehityssuunnitelmia ja strategioita köyhyyden torjumiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi Afrikan sarven alueella;
26. katsoo, että EU:n tukea tarvitaan kestävän maankäytön suunnittelua ja aavikoitumista koskevaan ohjelmaan ympäristön ja kestävän hoidon teemakohtaisen ohjelman kautta sekä AKT:n ja EU:n vesivälineeseen vesivarojen ympäristönsuojelun tehostamiseksi;
27. pyytää neuvostoa ja komissiota pyrkimään vuoropuheluun Kiinan kanssa ja ottamaan huomioon, että Kiina on lisännyt poliittista ja taloudellista osallistumistaan Afrikkaan ja investoinut voimakkaasti infrastruktuuri- ja kehityshankkeisiin esimerkiksi Sudan;
28. kehottaa neuvostoa ja komissiota kannustamaan EAC:tä, COMESAa ja Niili-hanketta jakamaan tietoa asemastaan ja toimistaan toisilleen ja Afrikan sarven maille sekä alueen keskeisille toimijoille; korostaa EAC:n, COMESAn ja Niili-hankkeen myönteisiä kokemuksia aloilla kuten rajavalvonta, pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan ja leviämisen torjuminen, EAC:n tulliliitto, kaupan ja investointien edistäminen (COMESA) ja Niilin altaan veden kestävää käyttöä koskeva yhteistyö;
29. on tyytyväinen EU:n aikeeseen toimia eri kumppaneiden kanssa, jotta voidaan käsitellä maahanmuuttoa, pakolaisia ja maan sisällä siirtymään joutuneita, ja on tyytyväinen ehdotukseen lisätuen tarjoamisesta kohdeyhteisöille, valtioille ja alan järjestöille etelä–etelä-maahanmuuton ja pakolaiskriisin välttämiseksi;
30. pitää paikallisyhteisöjen osallistumista taloudellisiin toimiin sekä maaseudulla että kaupungeissa erittäin tärkeänä niiden sosiaalis-taloudellisen aseman tukemiseksi konfliktin jälkeisissä yhteiskunnissa;
31. korostaa, että HIV/Aidsin, tuberkuloosin ja malarian sekä väheksyttyjen sairauksien torjumisen on oltava yksi keskeisistä strategioista köyhyyden torjumiseksi ja talouskasvun edistämiseksi Afrikan sarven valtioissa; korostaa, että EU:n toimet on suunniteltava siten, että ne kohdistetaan heikossa asemassa oleviin ryhmiin;
Valtiotaso
Sudan
32. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kantamaan täyden vastuun ja tekemään kaikkensa Darfurin asukkaiden suojelemiseksi humanitaariselta katastrofilta, joka johtuu siitä, että kaikki osapuolet rikkovat tulitaukoa jatkuvasti, ja erityisesti väkivallalta, joka kohdistuu siviiliväestöön ja siviiliavustajiin;
33. on erittäin huolissaan Darfurin tilanteen kehityksestä ja vetoaa Sudanin hallitukseen, jotta se estäisi aseellista Janjaweed-joukkoja tekemästä julmuuksia; kehottaa Sudanin viranomaisia hyväksymään viipymättä Afrikan unionin ja YK:n yhteisten kansainvälisten joukkojen saattamisen toimintavalmiuteen alueella ja pyytää vahvistamaan niiden aloittamiselle määräajan;
34. pitää valitettavana, että YK-lähteiden mukaan aseistautuneet joukot ovat hyökänneet kansalaisjärjestöjen ja YK:n tiloihin 30 kertaa ja että viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana 12 avustustyöntekijää on saanut surmansa;
35. kehottaa kaikkia selkkauksen osapuolia noudattamaan velvollisuuttaan noudattaa humanitaarista lainsäädäntöä ja varmistamaan avustushenkilökunnan täyden, turvallisen ja esteettömän pääsyn kaikkien avuntarvitsijoiden luokse Darfurissa ja varmistamaan humanitaarisen avun toimittamisen erityisesti maan sisällä siirtymään joutuneille;
36. kehottaa panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston sanktiot kohdennetuilla talouspakotteilla, joihin kuuluvat matkustuskielto, saatavien jäädyttäminen ja öljysaarron uhka; kehottaa asettamaan valmiiksi välineet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1591 (2005) perustetun Darfurin lentokieltoalueen valvomista varten;
37. korostaa tarvetta panna täytäntöön nopeasti Sudanin hallituksen ja YK:n päätöksen Afrikan unionin ja Euroopan unionin yhteisten joukkojen saattamisesta toimintavalmiuteen ja kehottaa toimimaan näin, jotta voidaan lisätä turvallisuutta ja parantaa siviilien suojelemista;
38. kehottaa kansainvälistä yhteisöä, erityisesti Yhdistyneitä kansakuntia, Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita, Yhdysvaltoja, Kiinaa, Intiaa, Arabiliittoa ja Afrikan unionia käynnistämään rauhanneuvottelut Darfurin rauhansopimuksen sisällön kehittämiseksi ja tekemään sopimuksesta kaikkien osapuolten kannalta hyväksyttävän ja siten saamaan osapuolet osallistumaan tiiviimmin sopimukseen;
39. korostaa, että Darfurin konfliktin ratkaisun epäonnistumisella olisi vakavia seurauksia Itä-Afrikan alueelle ja myös muille suhteellisen vakaille Afrikan alueille, eli Keski-Afrikalle ja Suurten järvien alueelle;
40. kehottaa kansainvälistä yhteisöä ottamaan huomioon, että Darfurin konfliktiin keskittyminen ei saa johtaa muiden Sudanin konfliktien unohtamiseen ja erityisesti tunnustamaan Etelä-Sudanin rauhan haurauden, joka johtuu hitaasta edistyksestä kattavan rauhansopimuksen täytäntöönpanossa ja suuren epävakauden vaaran, joka johtuu Pohjois- ja Etelä-Sudanin jännitteistä, heimojen välisistä konflikteista ja aseiden suuresta levinneisyydestä yhteiskunnassa;
Somalia
41. tuomitsee ulkomaisten tahojen väliintulot Somaliassa ja pyytää Etiopian hallitusta vetämään armeijansa pois Somaliasta; kannattaa Afrikan unionin rauhanturvajoukkojen lähettämistä alueelle konfliktin osapuolten kattavan poliittisen sopimuksen mukaisesti, jotta saataisiin muodostettua kansallisesti yhtenäinen hallitus, joka saa islamilaisten tuomioistuinten liiton (Union of Islamic Courts) ja nykyiseen hallitukseen kuulumattomat klaanijohtajat mukaan rauhanprosessiin ja sovitteluun;
42. katsoo, että AU:n rauhanturvaoperaatioon Somaliassa, AMISOMiin, olisi liitettävä laaja poliittinen prosessi, jota väestö tukee ja jolla on selkeä mandaatti, hyvät valmiudet, selkeät tavoitteet ja poistumisstrategia;
43. on tyytyväinen EU:n AMISOMille antamaan tukeen, mutta korostaa, että EU:n panoksen on oltava riippuvainen Somalian viranomaisten laajan poliittisen vuoropuhelun ja sovitteluprosessin käynnistämisestä ja että prosessissa on käsiteltävä asianmukaisesti haasteita, jotka liittyvät sovitteluun, yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen ja rauhan tarjoamiseen Somalian asukkaille;
44. korostaa keskeisessä asemassa olevaa laajaa poliittista vuoropuhelua, joka johtaa sovintoon ja maan jälleenrakennukseen; on tyytyväinen Somalian väliaikaishallituksen sitoumukseen kutsua koolle laaja sovittelukonferenssi (kansallinen sovittelukongressi), johon kuuluu klaaneja, uskonnollisia yhteisöjä, kansalaisyhteiskunta, yritysyhteisöjä ja poliittisia johtajia; huomauttaa, että tien eteenpäin tarjoaa vain uskottavan, laajapohjaisen hallituksen perustaminen;
45. kehottaa arvioimaan uudelleen Euroopan unionista, Italiasta, Ruotsista, Yhdistyneesta kuningaskunnasta, YK:sta, Afrikan unionista, IGADista, Arabivaltioiden liitosta, Norjasta, Yhdysvallasta, Keniasta ja Tansaniasta koostuvan kansainvälisen Somalia-kontaktiryhmän roolia, joka perustettiin toukokuussa 2006 koordinoimaan kansainvälisen yhteisön toimintaa Somaliassa, jotta toimintaa voitaisiin kohdentaa hallinnon ja toimielinten rakentamiseen, asuinseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille ja apua tarvitseville väestöryhmille tarkoitettuun humanitaariseen apuun sekä alueellisen vakauden ja turvallisuuden parantamiseen;
46. kehottaa Somalian siirtymäkauden liittovaltiohallitusta kumoamaan hätätilan ja palauttamaan parlamentin puhemiehen tehtävät ennakkoedellytyksenä kansallisen sovintoprosessin toteuttamiselle;
47. korostaa, että siirtymäkauden liittovaltiohallituksen on pikaisesti vakiinnutettava edustukselliset viranomaiset keskeisille alueille, mukaan lukien Mogadishu ja Kismayo, jotta voidaan varmistaa poliittisesti vakaat olot ja paikallinen turvallisuus lyhyellä aikavälillä, ja luovuttava pakotetun aseistariisunnan periaatteesta etenkin Mogadishussa ja neuvoteltava sen sijasta vapaaehtoista aseistariisuntaa koskevasta suunnitelmasta;
48. katsoo, että Somalimaan itsenäisyysvaatimuksia olisi käsiteltävä koko Somalian turvallisuutta koskevan suunnitelman yhteydessä;
Etiopia
49. kehottaa neuvostoa ja komissiota painostamaan Etiopian hallitusta paljastamaan niiden ihmisten kokonaismäärän, jotka ovat vangittuna koko maassa, ja sallimaan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean vierailut ja antamaan kaikille vangeille oikeuden pitää yhteyttä perheisiinsä ja saada oikeusapua ja antaa heille heidän terveydentilansa vaatimia terveydenhuoltopalveluja ja päästämään välittömästi ja ehdoitta vapaaksi kaikki poliittiset vangit, eli toimittajat, ammattiyhdistysaktivistit, ihmisoikeuksien puolustajat ja tavalliset kansalaiset, ja täyttämään ihmisoikeuksia, demokraattisia periaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta koskevat velvollisuutensa;
50. kehottaa Etiopiaa hyväksymään rajansa sellaisena kuin YK:n rajakomissio on ne määrännyt;
Eritrea
51. kehottaa neuvostoa ja komissiota painostamaan Eritrean hallitusta, jotta se vapauttaa kaikki poliittiset vangit, antaa erityiset syytteet saaneille vangeille nopean ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja paljastaa kaikkien salaisiin vankiloihin vangittujen olinpaikan;
52. kannustaa Eritrean presidenttiä ylläpitämään säännöllisiä yhteyksiä EU:n edustajiin ja eri jäsenvaltioiden Eritrean suurlähettiläisiin;
Uganda
53. kehottaa neuvostoa ja komissiota helpottamaan Pohjois-Ugandan rauhanprosessia, jossa kaikkia konfliktin osapuolia kehotetaan osoittamaan aitoa ja jatkuvaa sitoumusta rauhanprosessiin, noudattamaan vihollisuuksien lopettamista koskevaa sopimusta sekä lopettamaan vihamielisen ja kiihottavan propagandan;
54. kehottaa käynnistämään todellisen sovitteluprosessin, jossa sotarikoksiin syyllistyneet tunnustetaan sotarikollisiksi; korostaa kansainvälisen rikostuomioistuimen keskeistä asemaa sotarikoksista syytettyjen saamiseksi oikeuden eteen; kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan Pohjois-Ugandan sisäisiä ja pohjoisugandalaisten ja maan muiden osien asukkaiden välisiä paikallisia vaihtoehtoisen oikeuden ja sovittelun prosesseja;
o o
o
55. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan unionin jäsenvaltioille, Yhdistyneille Kansakunnille, Afrikan unionille ja Afrikan sarven maiden hallitustenväliselle kehitysviranomaiselle (IGAD).
- [1] 15961/05 (Presse 367), 19.12.2005.
- [2] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
- [3] EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
- [4] EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27.
- [5] 5319/06, 13.1.2006.
- [6] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0052.
- [7] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0387.
- [8] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0142.
- [9] EUVL C 133 E, 8.6.2006, s. 96.
- [10] EUVL C 140 E, 9.6.2005, s. 153.
- [11] S/RES/1706 (2006), http://daccessdds.un.org/doc/UNDOC/GEN/N06/484/64/PDF/N0648464.pdf?OpenElement.
- [12] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0322.
- [13] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0141.
- [14] EAC:n jäseniä ovat Uganda, Kenia ja Tansania.
- [15] COMESAn jäseniä ovat kaikki Afrikan sarven valtiot Somaliaa lukuun ottamatta.
- [16] Niili-hankkeeseen osallistuvat Burundi, Kongon demokraattinen tasavalta, Egypti, Eritrea, Etiopia, Kenia, Ruanda, Sudan, Tansania ja Uganda.
PERUSTELUT
I. Johdanto: miksi tiedonanto on tarpeen?
Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2005 EU:n Afrikka-strategian, jolla laadittiin kattava, kokonaisvaltainen ja pitkän aikavälin kehys EU:n ja Afrikan mantereen välisille suhteille. Strategian ensisijaisina tavoitteina on vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen ja kestävän kehityksen, turvallisuuden ja hyvän hallintotavan edistäminen Afrikassa.
Tätä strategiaa sovelletaan ensimmäistä kertaa komission marraskuussa 2006 antamassa tiedonannossa, jonka otsikko on "Afrikka-strategia: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi Afrikan sarvessa[1]" ja jota tässä selvityksessä tarkastellaan.
Tiedonannon tarkoituksena on perustaa Afrikan sarven kanssa aluepoliittinen kumppanuus, joka on perustana kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle konfliktien ehkäisemiseksi alueella. Siinä lähdetään perusoletuksesta, että kehitystä ei ole ilman kestävää rauhaa eikä kestävää rauhaa ilman kehitystä.
Tämän alueen valinta kohteeksi, johon EU:n Afrikan-strategiaa ensimmäistä kertaa sovelletaan, perustuu kahteen seikkaan: sen strategiseen merkitykseen EU:lle ja alueen kolmen suurimman ja toisiinsa sidoksissa olevan konfliktin (Sudan, Etiopia−Eritrea ja Somalia) valtavaan poliittiseen ja kulttuuriseen monisäikeisyyteen, minkä vuoksi alueellinen lähestymistapa on ainoa mahdollinen strategia konflikteihin puuttumiseksi ("mitään ei ole ratkaistu ennen kuin kaikki on ratkaistu").
II. Kunnianhimoinen prosessi
Komissio ehdottaman strategian tavoite on seuraava: "Se määrittää kattavan lähestymistavan konfliktien ehkäisyyn Afrikan sarvessa puuttumalla epävakauden taustalla oleviin syihin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sekä kansallisella että alueellisella tasolla ja vahvistamalla alueellista yhteistyötä."
Alueen monimutkaisten turvallisuus- ja kehityskysymysten kuvaus sekä EU:n interventioiden mahdolliset tasot (alue- ja maataso) ja niihin liittyvät tukitoimet ovat EU:n alueesta esittämien konkreettisten ehdotusten perusta. Voidaan tuskin olla eri mieltä siitä, että on pikaisesti laadittava konfliktin torjuntastrategioita, alueellisia integraatioaloitteita ja tehostettava Afrikan toimielimiä.
Voidaan kuitenkin oikeutetusti kysyä, toimiiko alueellisen kumppanuuden ajatus yleislääkkeenä monisäikeisiin toisiinsa kytköksissä oleviin ongelmiin alueella, jonka seitsemästä maasta viisi on konfliktissa naapurimaidensa kanssa ja jossa jokainen konflikti ruokkii toista, jossa yhdeltä hallitukselta on puuttunut yli 15 vuotta toimiva hallitus ja jossa köyhyysrajan alapuolella olevan väestön määrä on yli 22 prosenttia?
Mietinnön mukaan tätä kannattaa kokeilla. Tiedonannon kaikista puutteista ja aukoista huolimatta – jotkut näistä ovat väistämättömiä ja niihin puututaan asianmukaisesti – mietinnössä yhdytään seuraavaan neljään oletukseen, jotka näyttävät olevan ehdotetun strategian perusta:
1. Kestävää kehitystä ei ole ilman kestävää rauhaa (ja päinvastoin), eikä kestävää rauhaa ilman afrikkalaisten instituutioiden todellista osallistumista.
2. Tarvitaan alueellista näkökulmaa tai "alueellista sopimusta" ratkaisujen löytämiseksi yksittäisiin konflikteihin.
3. Alueellista integraatiota koskevat aloitteet menestyvät silloin, kun on vastattava yhteisiin haasteisiin, eivätkä vain silloin, kun on ratkaistava olemassa olevia konflikteja: alueelliset integraatioakselit olisi rakennettava veden, elintarviketurvan ja aavikoitumisen ympärille, ei rajojen tai etnisten kiistojen ympärille.
4. EU:lla on sinänsä tärkeä merkitys alueella. Se voi ja sen täytyy viedä sinne oma alueellisen integraation, toisin sanoen kestävän rauhan mallinsa.
Näin ollen esittelijän mielestä tiedonanto on nimenomaan erään prosessin alku. Tiedonannossa esitettynä lopullisena tavoitteena on laatia aluetta varten EU:n alueellinen strategia. Samaan aikaan EU:n jäsenvaltioilla on omat ulkoiset toimensa Afrikan sarvessa. Siten tämä selvitys on osoitettu yhtä paljon EU:n jäsenvaltioille kuin komissiolle.
III. Puutteet ja väärinkäsitykset: tie eteenpäin
Vaikka esittelijä on täysin yhtä mieltä tiedonannon tavoitteesta ja pitää komission tätä aloitetta erittäin myönteisenä, esittelijä katsoo, että tiedonannossa ei ole esitetty lainkaan mitään todellista EU:n strategiaa. Näyttää siltä, että tiedonantoon on koottu ja siinä on yhdistelty luettelo jo olemassa olevista toimista, mikä on välttämätöntä, mutta selvästi riittämätöntä.
Euroopan parlamentin mietinnössä annetaan seuraavat suositukset:
· Yhteisen EU:n Afrikka-strategian laatiminen (ei mainittu tiedonannossa)
Valtioiden ja hallitusten päämiesten on tarkoitus hyväksyä yhteinen EU–Afrikka-strategia Lissabonissa vuonna 2007 pidettävässä toisessa EU–Afrikka-huippukokouksessa. Yhteinen strategia kuvaisi EU:n sitoutumista muuttamaan "yksipuolisesti" hyväksytty EU:n Afrikkaa koskeva strategia yhteiseksi EU:n ja Afrikan sitoumukseksi.
Yhteistä strategiaa valmisteltaessa ei missään vaiheessa neuvoteltu Euroopan parlamentin kanssa. Tässä tapauksessa on vaikea väittää, että asiakirjalla olisi vaadittava demokraattinen legitiimiys.
· EU:n proaktiivinen diplomaattinen ohjelma aluetta varten
Mietinnössä vaaditaan rakenteellista ja proaktiivista EU:n diplomaattista ohjelmaa aluetta varten sekä sitä, että Afrikan sarveen nimitetään EU:n erityisedustaja, jolle uskotaan EU:n aloitteiden koordinointi alueella. Siten saavutettaisiin kaksi tavoitetta: EU:n toimien päällekkäisyyden välttäminen ja tärkeimpien neuvottelukumppanien tunnistaminen kaikissa Afrikan sarven valtioissa.
Proaktiivinen ohjelma tarkoittaa, että EU:lla on selvä kanta kaikkiin alueen konflikteihin. Siten jokaisen maan ja alueellisen konfliktin analyysi ja minimitavoitteiden asettaminen, mitä tiedonannossa ei tehdä, auttaa kehittämään kattavan EU:n lähestymistavan aluetta varten.
· Poliittinen vuoropuhelu: Cotonoun kumppanuussopimuksen 8 artikla. Miten EU voi käyttää artiklaa täysimääräisesti hyväkseen?
Sopimuksen 8 artiklassa annetaan kehys poliittisen vuoropuhelun käymiseksi poliittisista erityiskysymyksistä, jotka askarruttavat molempia osapuolia tai joilla on yleistä merkitystä, kuten asekauppa ja liialliset sotilasmenot. Lisäksi sopimuksessa määrätään, että laaja-alaiset politiikat, joilla edistetään rauhaa sekä ehkäistään, hallitaan ja ratkaistaan väkivaltaisia selkkauksia, ovat tärkeä osa tätä vuoropuhelua. Siinä myös korostetaan tarvetta ottaa rauhan ja demokratiaan perustuvan vakauden tavoite täysimääräisesti huomioon yhteistyön ensisijaisia aloja määriteltäessä.
Kuinka jäsenvaltiot aikovat panna täytäntöön 8 artiklan koko sisällön? Keskeistä voisi olla noudattaa politiikkaa, jossa yhteistyön eritysalat yhdistetään toimintaan rauhan ja turvallisuuden hyväksi.
· Hallintotapa
Huono hallinto on Afrikan sarven ongelmien keskeinen osa. Siksi tulevassa mietinnössä pidetään erittäin tärkeinä ihmisoikeuksien kunnioittamista, oikeusvaltion periaatteita ja demokraattisia instituutioita.
Autoritaariset, jopa diktatoriset suuntaukset ovat alueella kasvussa. Miten alueen maiden hallitusten toimintakykyä voidaan tehokkaasti parantaa? Afrikan maiden vertaisarviointijärjestelmä (APRM) ja hallintotapa-aloite voisivat mahdollistaa EU:n välittömän toiminnan. Kuitenkin sellaisiin ongelmiin kuin korruptio, ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus ja ihmisoikeusrikkomukset tarvitaan pitkän aikavälin näkökulmaa. Mikä olisi kaikkein sopivin väline todellisen edistyksen saavuttamiseksi tässä kysymyksessä? Miten EU voi parhaiten käyttää omaa "pehmeää valtaansa"? Euroopan parlamentin mietinnössä olisi ehdotettava aloitteita, joilla pyritään selvittämään tämä ongelma, jota komission tiedonannossa käsitellään hyvin niukasti.
· Alueellisten instituutioiden vahvistaminen
EU:n olisi pyrkimyksissään ratkaista Afrikan sarven kriisiä koetettava löytää ensisijaisesti afrikkalaisia ratkaisuja ja toimittava paikan päällä olevien alueellisten järjestöjen, Afrikan unionin ja IGAD:n kanssa.
Tämä tuo EU:n toiminnan keskiöön näiden järjestöjen vahvistamisen, joka voitaisiin saada aikaan kehittämällä tehokkaasti niiden toimintakykyä ja hallintorakenteita.
Ajatus Afrikan osallisuudesta on ja sen tulee olla kaikkien aluetta koskevien EU:n aloitteiden kulmakivenä. Kuitenkin ajatuksen muuttaminen todellisuudeksi vaatii molempien osapuolten (EU:n ja Afrikan) jatkuvia ponnisteluja kohti lopullista tavoitetta, joka on tämän ajatuksen ankkuroiminen EU–Afrikka-suhteiden kehittämiseen.
· Rauhan ja turvallisuuden rakentaminen Afrikkaan: Afrikan unionin valmiusjoukot
Ajatuksen ytimenä on vahvistaa Afrikan valmiuksia ehkäistä, hallita ja ratkaista Afrikassa esiintyviä konflikteja. Konkreettisiin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä tukemalla Afrikan unionin rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanoa ja antamalla apua Afrikan valmiusjoukoille ja Afrikan unionin komission rauhan ja turvallisuuden yksikölle.
· Laaja aluetta koskeva turvallisuuskokous
Periaatteessa tämä on myönteinen aloite, mutta sitä on tarpeen valmistella huolellisesti. Se mahdollistaisi olemassa olevia alueellisia instituutioita pidemmälle menevän lähestymistavan.
Euroopan parlamentin mietinnössä käsiteltäväksi: Miten EU voi taata, että kaikki osapuolet ottavat aloitteen vakavasti ja että sillä saadaan aikaan todellisia tuloksia? Onnistumista ei tässä tapauksessa voida määritellä absoluuttisesti. Ponnistelut on suunnattava ensisijaisesti luottamusta rakentaviin toimiin kaikkien merkityksellisten toimijoiden kesken.
Turvallisuuskysymyksiä voidaan käsitellä paremmin, jos ne liittyvät alueisiin, joihin liittyy intressejä ja yhteisiä ongelmia.
· Aseistariisunta, demobilisaatio ja yhteiskuntaan sopeuttaminen (DDR-toiminta)
Olemassa olevia aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista (DDR-toimintaa) koskevia aloitteita (Somalimaa, jotkut muut Somalian alueet ja Eritrea) olisi edistettävä ja ne olisi ulotettava muihin maihin ja muille alueille.
· Alueelliset integraatioakselit
Euroopan parlamentin mietinnössä suositellaan, että on määriteltävä joitakin yhteisiä huolenaiheita (vesi, elintarviketurva, aavikoituminen, energia, ympäristö, sukupuolikysymykset) ja että voimavaroja on sijoitettava alueellisten infrastruktuurien luomiseen ja näin alueellisen integraation tukemiseen kestävältä pohjalta, jolloin näihin ongelmiin on mahdollista puuttua järjestelmällisesti. Kaikki nämä ongelmat on määriteltävä tärkeiksi aiheiksi Afrikan sarven turvallisuutta ja kehitystä koskevassa ohjelmassa. Mietinnössä korostetaan sitä, että on vältettävä tekemästä toivomusluetteloita ja perustamasta kertaluonteisia instituutioita, vaan kehitettävä toimintaa olemassa olevien aloitteiden pohjalta.
Kehitysnäkökulmaa on korostettava: vuosituhattavoitteiden saavuttaminen samoin kuin se tärkeä rooli, joka kansalaisyhteiskunnalla on, on juurrutettava näihin toiminnan aloihin.
- [1] Tiedonannossa Afrikan sarveen kuuluviksi määritellyt maat: Djibouti, Etiopia, Eritrea, Kenia, Somalia, Sudan, Uganda.
ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.3.2007)
kehitysyhteistyövaliokunnalle
Afrikan sarvesta: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi
(2006/2291(INI))
Valmistelija: Miguel Portas
EHDOTUKSET
Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. korostaa Cotonoun sopimukseen ja ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen perustuvaa alueen maiden velvollisuutta kunnioittaa ihmisoikeuksia;
2. korostaa, että pakolaisia ja kotiseudultaan siirtymään joutuneita – etenkin naisia ja lapsia – tulee suojella tehokkaasti kotimaassaan;
3. panee tyytyväisenä merkille UNICEFin aloitteen järjestää Pariisissa (5. ja 6. helmikuuta 2007) kansainvälinen konferenssi lapsisotilaista ja korostaa tarvetta lopettaa lasten laiton ja vastenmielinen käyttö aseistetuissa konflikteissa;
4. korostaa, että EU:n ensisijaisena tavoitteena on puolustaa ihmisoikeuksia ja pyrkiä siihen, että alueen kaikki osapuolet pääsevät neuvotteluratkaisuihin; korostaa kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen tärkeää asemaa tässä yhteydessä; kehottaa kaikkia aseistettuja ryhmiä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja pidättäytymään siviileihin kohdistuvista hyökkäyksistä, mukaan lukien naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta;
5. tähdentää, että kestävän rauhan palauttaminen Afrikan sarveen edellyttää kaikkien asianomaisten sitoutumista; korostaa tarvetta edistää alueen konfliktien osapuolten ja tarpeen mukaan alueen ulkopuolisten osapuolten vuoropuhelua erityisesti Darfurissa ja Somaliassa sekä Eritrean ja Etiopian kesken;
6. korostaa, että Afrikan sarven kestävä rauha riippuu myös Euroopan unionin sitoutumisesta demokratiaan ja ihmisoikeuksiin alueella; pyytää Euroopan unionia tuomitsemaan julkisesti alueen sortohallinnot; ilmaisee syvän huolestuneisuutensa uudesta sortoaallosta Etiopiassa – jossa sijaitsee Afrikan unionin päämaja – oppositiojohtajia, journalisteja, ihmisoikeusaktivisteja ja tavallisia ihmisiä vastaan vuoden 2005 vilpillisten vaalien jälkeen;
7. korostaa, että on tarpeen määritellä nopeasti ja selvästi strategia alueen turvallisuuden lujittamiseksi, koska se on ehdoton ennakkoehto vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;
8. toteaa, että Kiinan vaikutusvalta kasvaa kyseisellä alueella, ja kehottaa komissiota keskustelemaan korkealla tasolla kehitysyhteistyöstä ja alueen konfliktien ratkaisemiseen tähtäävien strategioiden koordinoinnista;
9. on huolestunut asiantuntijoiden ennusteista, joiden mukaan Afrikka, vaikka se myötävaikuttaa vähiten kasvihuonekaasujen syntyyn, tulee kärsimään pahiten maapallon lämpenemisestä alikehittyneisyyden ja köyhyyden takia; korostaa, että kansainvälisen yhteisön on tuettava aluetta, jotta se voi paremmin mukautua ilmastonmuutoksen vakaviin seurauksiin;
10. korostaa tarvetta kitkeä pois laiton kauppa ja valvoa entistä paremmin kevyiden aseiden kulkua; pitää myönteisenä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 6. joulukuuta 2006 hyväksymää päätöslauselmaa asekauppaa koskevan yleissopimuksen valmistelusta;
11. on erittäin huolissaan Darfurin tilanteen kehityksestä ja vetoaa Sudanin hallitukseen, jotta se estäisi aseellista Janjaweed-joukkoja tekemästä julmuuksia; kehottaa Sudanin viranomaisia hyväksymään viipymättä Afrikan unionin ja YK:n yhteisten kansainvälisten joukkojen saattamisen toimintavalmiuteen alueella ja pyytää vahvistamaan niiden aloittamiselle määräajan;
12. pitää valitettavana, että YK-lähteiden mukaan aseistautuneet joukot ovat hyökänneet kansalaisjärjestöjen ja YK:n tiloihin 30 kertaa ja että viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana 12 avustustyöntekijää on saanut surmansa;
13. korostaa tarvetta panna täytäntöön nopeasti Sudanin hallituksen ja YK:n päätöksen Afrikan unionin ja Euroopan unionin yhteisten joukkojen saattamisesta toimintavalmiuteen ja kehottaa toimimaan näin, jotta voidaan lisätä turvallisuutta ja parantaa siviilien suojelemista;
14. tuomitsee ulkomaisten tahojen väliintulot Somaliassa ja pyytää Etiopian hallitusta vetämään armeijansa pois Somaliasta; kannattaa Afrikan unionin rauhanturvajoukkojen lähettämistä alueelle konfliktin osapuolten kattavan poliittisen sopimuksen mukaisesti, jotta saataisiin muodostettua kansallisesti yhtenäinen hallitus, joka saa islamilaisten tuomioistuinten liiton (Union of Islamic Courts) ja nykyiseen hallitukseen kuulumattomat klaanijohtajat mukaan rauhanprosessiin ja sovitteluun;
15. kehottaa Somalian siirtymäkauden liittovaltiohallitusta kumoamaan hätätilan ja palauttamaan parlamentin puhemiehen tehtävät ennakkoedellytyksenä kansallisen sovintoprosessin toteuttamiselle;
16. korostaa, että siirtymäkauden liittovaltiohallituksen on pikaisesti vakiinnutettava edustukselliset viranomaiset keskeisille alueille, mukaan lukien Mogadishu ja Kismayo, jotta voidaan varmistaa poliittisesti vakaat olot ja paikallinen turvallisuus lyhyellä aikavälillä, ja luovuttava pakotetun aseistariisunnan periaatteesta etenkin Mogadishussa ja neuvoteltava sen sijasta vapaaehtoista aseistariisuntaa koskevasta suunnitelmasta;
17. korostaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden toimintalinjat ja niiltä saatava apu on sovitettava nykyistä paremmin yhteen sekä EU:n sisäisissä prosesseissa että tiivistämällä yhteistoimintaa paikan päällä komission lähetystön (tai toimintaa johtavan jäsenvaltion) toimesta; korostaa, että Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja asianosaisten kansainvälisten toimijoiden on toimittava täysin koordinoidusti, jotta voidaan saavuttaa yhdenmukaistettu lähestymistapa;
18. pyytää neuvostoa ja komissiota ylläpitämään ja kehittämään Euroopan unionin ja alueviranomaisten välistä vuoropuhelua parantamaan tarkoitettujen Euroopan unionin välineiden tehokasta käyttöä.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Afrikan sarvi – EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi |
||||||
|
Menettelynumero |
|||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
DEVE |
||||||
|
Lausunnon antanut valiokunta |
AFET |
||||||
|
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä) |
|
||||||
|
Valmistelija |
Miguel Portas |
||||||
|
Alkuperäinen valmistelija |
|
||||||
|
Valiokuntakäsittely |
30.1.2006 |
27.2.2006 |
|
|
|
||
|
Hyväksytty (pvä) |
27.2.2006 |
||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
17 0 0 |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Panagiotis Beglitis, Véronique De Keyser, Hanna Foltyn-Kubicka, Bronisław Geremek, Ana Maria Gomes, Jana Hybášková, Ioannis Kasoulides, Eugen Mihăescu, Pasqualina Napoletano, Jacek Saryusz-Wolski, István Szent-Iványi, Inese Vaidere |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Alexandra Dobolyi, Milan Horáček, Jaromír Kohlíček, Erik Meijer, Miguel Portas |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet (178 art. 2 kohta) |
|
||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... |
||||||
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Afrikan sarvi: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi |
|||||||||||
|
Menettelynumero |
||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
DEVE |
|||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
AFET |
INTA |
|
|
|
|||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
INTA |
|
|
|
|
|||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Esittelijä(t) |
Filip Kaczmarek |
|
||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
18.12.2006 |
27.2.2006 |
|
|
|
|||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
11.4.2006 |
|||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
23 0 1 |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Margrete Auken, Margrietus van den Berg, Josep Borrell Fontelles, Thierry Cornillet, Koenraad Dillen, Fernando Fernández Martín, Romana Jordan Cizelj, Maria Martens, Gay Mitchell, Miguel Portas, Horst Posdorf, Toomas Savi, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Luis Yañez-Barnuevo García, Anna Záborská, Mauro Zani |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
John Bowis, Milan Gaľa, Alain Hutchinson, Jan Jerzy Kułakowski, Miguel Angel Martínez Martínez, Manolis Mavrommatis, Anne Van Lancker |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
|
|||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
17.4.2007 |
|||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
|
|||||||||||